Tampereen teknillisen yliopiston arkkitehtuurin laitoksen professori Markku Hedman valottaa Megapoliksessa pienen, mutta mukavan ja elämyksellisen Minimikodin taustoja. Minimikoti tarkoittaa asuntoa, joka on säästeliäs niin tilankäytöltään kuin materiaalien- ja energiankulutukseltaan. Mitkä ovat minimikriteerit paikalle, jota voi kutsua kodiksi?
44. Markku Hedman Professori, koulutusohjelman johtaja Tampereen teknillinen yliopisto Arkkitehtuurin laitos PL 600, 33101 TAMPERE puhelin: 040 7024884 e-maili: markku.hedman@tut.fi KIITOS
Notes de l'éditeur
Hyvät seminaarin osallistujat. On mukava päästä tähän tilaisuuteen esittelemään meidän laitoksemme ja oppituolini toimintaa. Kiitän lämpimästi järjestäjiä kutsusta. Esitykseni aiheena on Minikoti, tulevaisuuden asumisen mahdollinen vaihtoehto. Minimikoti oli TTY:n ja Osuuskunta Suomen Asuntomessujen yhteinen projekti, jossa tavoitteena on ollut asumisen uusien muotojen ja asuntosuunnittelun rajojen tutkiminen.
Tämä on tuttua: Asuminen ja asuntorakentaminen kuluttavat huomattavan merkittävän osan Suomessa käytetystä energiasta. Asumisväljyyden kasvu on pitkään ollut suomalaisen asuntopolitiikan tavoitteena ja suurempi asunto onkin monen haave. Asuminen on kallista ja kotitaloudet käyttävät huomattavan osan tuloistaan asumiseen. Minimikoti tarjoaa toisenlaisen vaihtoehdon asumiseen. Minimikoti tarkoittaa asuntoa, joka on optimoitu niin tilankäytöltään kuin materiaalien- ja energiankulutukseltaan. Tavoitteena on pienentää asumisen ekologista jalanjälkeä ja etsiä uudenlaisia säästeliäitä ratkaisuja asumiseen, viihtyisyydestä tinkimättä. Minimikoti avaa mahdollisuuksia pohtia, minkälaista on ylimääräisestä tavarasta tai suuresta asuntolainasta vapaa elämä. Miltä näyttää asunto, joka on fyysisesti pieni, mutta asumismukavuudeltaan ja elämyksellisyydeltään suuri? M ikä loppujen lopuksi on se paikka maailmassa, joka minimissään muodostaa ihmiselle kodin?
Vuodesta 70 vuoteen 2009 Asuntokunnan keskikoko on pienentynyt 3 henkilöstä 2 henkilöön. Vastaavalla ajanjaksolla kaikissa rakennustyypeissä olevien huoneistojen keskimääräinen pinta-ala on kasvanut 60,0 m2 80 m2. Asuntokuntien koon pienentymisen ja asuntojen koon suurentumisen seurauksen asuinpinta-ala m2/henkilö on kasvanut vuodesta 1970 tähän päivään mennessä 19 m2 lähes 40 m2. Eikö meillä ole jo tarpeeksi. Kyse ei niinkään ole tilan puutteesta vaan siitä että tila ja käyttäjä eivät kohtaa toisiaan.
Energian säästö on tärkeä tavoite ja sitä tulee tavoitella myös asumisessa. Minikoti-käsitteen näkökulmasta siihen liittyy kaksi ongelmaa: Ensinnäkin, Energiansäästön hukkaaminen asumisväljyyden kasvuun Toiseksi Energiankulutuksen mittaaminen neliöissä sen sijaan että energiankulutusta mitattaisiin per asukas. Nykymittareilla energiatehokkaassa 400 neliön asunnossa yksin asuva henkilö kuluttaa asumiseensa vähän energiaa. Eihän näin tietenkään todellisuudessa ole.
Rakennuksen kokonaisenergian kulutus muodostuu rakentamisesta käytöstä, teknisestä ylläpidosta ja purkamisesta. Mitä vähemmän rakennus kuluttaa energiaa sen käytön aikana, sitä suurempi merkitys rakentamiseen, tekniseen ylläpitoon ja purkuun kuluvalla energialla on. J älleen kerran, tilankäytöltään tehokkaampi rakentaminen säästää materiaaleja, säästää energiaa ja säästää luontoa.
Asumisen optimoinnin ajatus yltää myös kaupunkirakenteen tasolle. Meidän tulee tiivistää olemassa olevia kaupunkirakenteita ja siihen meillä on myös varaa. Esimerkit, onko huonoja? Kaupunkirakenteiden tiivistäminen edellyttää uudenlaisten asumisratkaisujen kehittämistä..
Asuntorakentaminen Suomessa on teknisesti vanhanaikaista. Kansainvälisiä malleja uusien ja ekologisten järjestelmien ostalta on runsaasti olemassa. Talotekniikan, jätteiden käsittelyn ja energiantuotannon lisäksi uusi teknologia tarjoaa mahdollisuuksia hoiva- ja palvelujärjestelmien kehittämiseen. Oleellista on ymmärtää ettei uutta teknologiaa liimata vanhojen asumisratkaisujen päälle. Sen sijaan uusi teknologia tarjoaa mahdollisuuksia asumisen kokonaisvaltaisempaan uudistamiseen.
Suomalaisen asuntorakentamisen ikiaikaisena lähtökohtana on ollut ydinperhe. Nyt se on Suomesta lähes hävinnyt. Uusioperheiden ja pienperheiden määrä kasvanee entisestään. Jo nyt 41 prosenttia asuntokunnista on yksinasuvia. Väestöstä yhden tai kahden hengen taloudessa asuu puolet.
Kaupunkirakenne Rakennus Asunto Esimerkiksi kaupukirakenteiden tiivistäminen Hybriditalot Yhteisöasuminen
Tämä on koko minikoti-ajattelun tavoite. Kokonaisvaltainen kestävän rakentamisen toteuttaminen. Ekohumanismin mukainen kestävä asuntorakentaminen on sekä sellaisen asumisen ympäristön että asumisen muodon toteuttamista joka on vastuullista niin ihmisen kuin luonnonkin kannalta.
Kauppakeskuksissa jokaisella on mahdollisuus tuntea olonsa kotoisaksi. Tästä lähtökohdasta kumpuaa Heikki Ilvespalon suunnitelma. Lisäksi se peilaa aikamme ihmisten kulutuskäyttäytymistä ja sen ekologista perustaa. Asunto on tässä tapauksessa pilarin ympärille hellästi kietoutuva kotilo, jonka umpinainen suojakuori kätkee sisälleen ekologisen asumisen pesän. P Rakennus voidaan helposti kytkeä olemassa oleviin rakenteisiin,ja talotekniikkaan. Asuminen tulisi olemaan neuvottomalle nykyihmiselle yksinkertaista - kaikki palveluthan löytyvät muutaman askeleen päästä! P Kotirauha - siihen on oltava oikeus vaikka sattuisi asumaan kauppakeskuksessa. On löydettävä mahdollisuus piiloutumiseen, laskeutumiseen omalle yksityiselle tasolle julkisen tilan hulinasta. Toisaalta työn lähtökohta on se, että ihmiset eivät halua olla samanlaisia, he haluavat erottua. Tankotanssi kerää varmasti kiinnostuneita katselijoita puoleensa.
Haluaisitko sinä asua pysäköintialueella? No EN todellakaan! Kuuluisi arvatenkin kaikkien teidän vastaus. Kolmen ruudun kodeille pysäköintialueiden vajaakäyttö tarkoittaa vapaata tonttimaata. Se tarjoaa mahdollisuuden hankkia omakotitalo kaupungin ydinkeskustasta vaikka ilman asuntolainaa. Kuulostaa ehkä jo vähän paremmalta. P Pieni tila saadaan tehokkaaseen käyttöön, kun se muuntuu sekä erillisiksi kylpyhuone- ja makuutiloiksi että yhtenäiseksi tuvaksi aina tarpeen mukaan ylhäältä katosta liukuvien kevyiden väliseinien avulla. Myös säilytyskalusteet on saatu pois asumistilaa viemästä sijoittamalla ne katonrajaan. P Auringon lämpimästi paistaessa voidaan nauttia kuistin ja tuvan yhdessä muodostamasta laajemmasta tilasta. Tekijän työnsä kautta esittämä kysymys kuuluu: Haluammeko tarjota kodin kolmelle autolle vai kolmelle ihmiselle?
Etsiessämme uusia, kestäviä ratkaisuja asumisessa, on rakennusten energiatehokkuuden parantamisen ohella syytä tarkastella koko elämäntapaamme. Primitiivikoti tarjoaa kodin asukkaalle, joka on halukas turhan tavaran minimointiin, mutta asumisen kestävyyden ja kokemuksellisuuden maksimointiin. Primitiivikodin juuret ovat alkukantaisessa, yksinkertaisessa asumismuodossa, kuten kodassa, jurtassa, viikinkien ja nomadikansojen asumuksissa. p Yhteistä näille asumismuodoille on keskeinen tilaratkaisu - koti on yksi tila, jonka keskellä sijaitsee ruoanlaittopiste, sivummalla vetäydytään omiin oloihin. Primitiivikodissa ei ole funktionaalista tilajakoa, jossa eri toiminnot ja samalla asukkaat on lokeroitu erottavilla seinillä, vaan primitiivikodissa asumisen sosiaalinen ulottuvuus korostuu toimintojen kohdatessa samassa tilassa. P Primitiivikoti on ulospäin eleetön puutorni, mutta sisältä paljastuu sille täysin vastakkainen orgaaninen ja kokemuksellisuutta korostava asukkaan yksityinen maailma. Tämä suunnitelma pyrkii luomaan mahdollisuuksia asua keskellä kaupungin sykettä, mutta kuitenkin omassa rauhassa
Tässä suunnitelmassa minimikotien moduulit muodostavat uuden kuoren korjattavaan 1960-70 luvun rakennukseen. Ratkaisun tavoitteena on parantaa olemassa olevaa rakennuskantaa ja ehostaa kaupunkikuvaa. Valosiilot ovat paikalle nostettavia valmiita tilaelementtejä. P Valosiilon luoma lohkaisu muodostaa myös pienen urbaanin minipihan joka avaa hienoja näkymiä suoraan kaupungin sykkeeseen. Moduulien aukotusta, kattomuotoa ja sisärakenteita on mahdollista varioida. Siten tällaista vertikaalikotia on mahdollista hyödyntää muissakin urbaanin rakenteen kapeissa välitiloissa.
Tämä rakennus luo orgaanisesti ihmisen pesäkoloja muodostavan solukon betonikerrostalon seinään. Näin syntyvä minikotiyhteisö on visuaalisesti voimakas ja kontrastinen, mutta toiminnoiltaan se on kuin hellä kädenpuristus. Uusien asuntojen lisäksi se tarjoaa viihtyisiä yhteistiloja rakennuksen vanhoille asukkaille: Vertikaalinen tilallisuus luo asumisen alustan, jossa tilankäyttö on minimissä, kun taas kokemuksellisuus maksimissa. Tavoite oli luoda uutta yllätyksellistä asuntotypologiaa ja yhteisöllisiä monikäyttötiloja. Kerrostalojen tyhjät päätyseinät kaipaavat luovaa ja ennakkoluulotonta käsittelyä. p Asunnon sisämaailmassa korostuvat korkeat näkymät ja vaihteleva tilasarja. Pienestä koosta huolimatta asunnosta löytää niin yhteisiä kuin täysin yksityisiäkin tiloja.