Tutkija Elina Pekkarinen Kouluterveyspäivät 18.9.2012.

1. Luusereita, rebeleitä vai
kingejä? Yhteisönäkökulma
nuorten syrjäytymiseen
VTT Elina Pekkarinen
Kouluterveyspäivät 2012 - Jotta kukaan ei
jäisi syrjään
Espoo Dipoli
18 - 19.9.2012

2. Huomioita nuorten
syrjäytymiskeskustelusta
Lasten ja nuorten syrjäytymisen ehkäiseminen yksi
hallitusohjelman painopistealueiden teemoista
Huoli tulevaisuuden huoltosuhteesta - ikääntyvällä
yhteiskunnalla ei ole varaa menettää työssäkäyviä
veronmaksajia
Syrjäytymistä voi tarkastella sosiaalisen,
taloudellisen, terveydellisen, oikeudellisen, koulutus-
tai työmarkkinaulottuvuuden kautta
Suomessa seuranta ja tilastointi keskittyvät kahteen
jälkimmäiseen (Myrskylä 2012a, 23; Häggman 2012)

3. Ongelmallista määrittelyn kapeus (Häggman 2012)…
”Syrjäytyneiksi luokitellaan sellaiset työvoiman ja opiskelun
ulkopuoliset nuoret, joilla ei ole peruskoulun lisäksi muuta
koulutusta. Esimerkiksi toisen asteen tutkinnon suorittanut
nuori ei määritelmällisesti kuulu syrjäytyneiden joukkoon.”
(Myrskylä 2012b, 2)
… tai laveus
” Syrjäytyneiden ydinryhmässä on toki monia, joihin
syrjäytymisen käsite kansantajuisesti ymmärrettynä ei sovi.
Tähän tilastolliseen ryhmään kuuluu mm. oppilaitoksiin
pyrkiviä nuoria, valmentautuvia urheilijoita, ns. pimeää työtä
tekeviä, omaishoitajia, kolmannella sektorilla palkatta toimivia
ja tulottomia taiteilijoita. Ryhmä on hyvin kirjava ja sen
yhteisenä piirteenä on ainoastaan se, että siihen kuuluvien
ihmisten toiminnoista ei jää mitään merkintöjä verotus-,
työeläke- tai opiskelijarekistereihin.” (Myrskylä 2012b, 3.)

4. Moni ymmärtää syrjäytymisen kasautuneena huono-osaisuutena - ei
ainoastaan rekistereiden ulkopuolella olemisena
Lapset ja nuoret itse saattavat käsittää syrjäytymisen toisin
Esim. Nuorisobarometri ja tutkimukset (esim. Törrönen & Vornanen
2002): syrjäytyminen on jäämistä syrjään kaverisuhteista
Määrittelykäytännöistä riippuen arviot nuorten lukumääristä
vaihtelevat 50 000 molemmin puolin
”syrjäytyneiden nuorten lukumäärän haarukointi on malliesimerkki
tilastoinnin ongelmista.” (Myllyniemi 2012)
Miksi käsitteen määrittely (eli operationalisointi) on tärkeää?
Kyseessä on teoreettinen käsite, jota ei voi mitata: se on linkitettävä
mitattaviin ilmiöihin operationalisoimalla se huolellisesti
Käytettyjen käsitteiden tarkastelu ei ole tärkeää siksi, että voisimme
entistä tarkemmin laskea syrjäytymisvaarassa olevien määriä, vaan siksi,
että tapamme käsittää syrjäytyminen vaikuttaa sen aiheuttamiin
toimenpiteisiin ja niiden perusteluihin (Myllyniemi 2012)
Yhteiskuntapoliittisella keskustelulla ollut käytännön seurauksia
Nuorten yhteiskuntatakuu, Sauli Niinistön ohjelma
Sen sijaan esim. lastensuojelun piirissä olevien lasten tukemista ei juuri
ole resursoitu
Teini-ikäisenä huostaan otetut pojat (Heino & Johnson 2010)

5. Tässä puheenvuorossa keskitytään syrjäytymisen
sosiaaliseen ulottuvuuteen ja erityisesti
yhteisönäkökulmaan: syrjäytyminen
ymmärretään erilaisten ryhmien ja yhteisöjen
ulkopuolelle ajautumisena sekä epäsosiaalisena
käyttäytymisenä
Miten yhteisö on mukana tuottamassa
syrjäytymistä keskuudestaan?
Mitä tulisi tehdä rakenteellisella tasolla?
Mitä tulisi tehdä yksilötasolla?

6. Väitöstutkimukseni tavoitteena oli tutkia, miten
lastensuojelutyötä tehdään silloin, kun lapsen
oma käytös vaarantaa hänen terveen kasvun ja
kehityksen
Väitöskirjaidean alkusoitto: kokemukset
kentällä
Yleinen huoli lasten ja nuorten käytöshäiriöistä ja
erityisesti rikollisuudesta
Vaatimukset rikosvastuuikärajan alentamisesta ja
poistamisesta
Tarkastelunäkökulman kääntäminen nuorten
käytöshäiriöistä ympäröivään yhteisöön ja sen
reaktioihin

7. Teoreettinen lähestymistapa
Edwin M. Lemertin (1951, 1967) yhteisöreaktion
teoria (Societal Reaction Theory)
Tarkastelun kohteena ei tule olla vain poikkeava
teko, vaan myös poikkeavuuteen kohdistetut
reaktiot
Poikkeavuus on primaarista niin kauan, kun yksilö
ei itse omaksu poikkeavan yksilön identiteettiä
Poikkeavuus on sekundaarista, kun yksilö
omaksuu poikkeavuuden osaksi identiteettiään
Roy Bhaskarin (1978, 1979, 1986) kriittinen realismi
Positio-käytäntö -systeemi, rakenteet, toimijat,
mekanismit
7

8. Aineisto
Tutkimusaineistonani Helsingin sosiaaliviraston arkistoista löytyvät
asiakasasiakirjat sekä ATJ:sta löytyvät dokumentit vuodesta 1930
vuoteen 2004
laadullinen tapaustutkimus
112 asiakasasiakirjakansion joukosta teoreettisen valinnan avulla
valittiin viisi tapausta
1930 -luvulla syntynyt Eino
1940 -luvulla syntynyt Ilkka
1960 -luvulla syntynyt Markku
1970 -luvulla syntynyt Jari-Pekka
1980 -luvulla syntynyt Ali
Ajan ja todellisuuden kerrostuneisuus
lapsen aika
lastensuojeluinstituution aika
lainsäädännön aika
yhteiskunnallinen aika
Asiakastapauksia kontekstoitiin suojelukasvatustoimiston,
lastensuojeluviraston ja sosiaaliviraston toimintakertomusten (1934 -
2004), kaupungin sosiaaliohje- ja johtosääntöjen sekä pysyväisohjeiden,
komiteamietintöjen ja muiden lainsäädäntötekstien sekä aikalais- ja
historiantutkimusten avulla

9. QuickTime™ ja
pakkauksen purkuohjelma
tarvitaan elokuvan katselemiseen.
Elina Pekkarinen Yhteiskuntapolitiikan 9
laitos

10. ”Jo neuvolaiässä erikoinen” Jari-Pekka
ja perhe
Jari-Pekka syntyy 1970-luvun alkupuolella. Hän asuu äitinsä,
isäpuolensa ja nuorempien velipuoltensa kanssa helsinkiläisessä
lähiössä
1980-luvun alkupuolella Jari-Pekan äiti ottaa yhteyttä sosiaaliviraston
ensihuoltotoimistoon Jari-Pekan käytöshäiriöiden vuoksi
Jo asiakkuuden alkuvaiheessa perheessä on käynnissä voimakas
hylkimis- ja stigmatisointiprosessi
”Isäpuoli korostaa, että Jari-Pekka on jo lapsesta lähtien ollut
epänormaali. Jos se olisi jo alusta lähtien ’diagnosoitu’, kaikki voisi
olla toisin, kun ei olisi vaatinutkaan ’normaalia’ käyttäytymistä”
(Muist. 7/1985)
 perheessään Jari-Pekka asemoidaan epänormaalin, hyljeksityn ja ei-
toivotun lapsen positioon

11. ”Ei sopeudu yhteiskuntaan”: avohuollon
kariutuminen
Sosiaalityöntekijä tapaa perhettä toimistossa ja pyrkii neuvonnan,
ohjauksen ja keskustelun avulla vaikuttamaan perheen ihmissuhteisiin
Tilanne kotona ei muutu:
”Perhe toimistossa. Vanhemmat aloittavat jälleen voimallisesti Jari-Pekan
syyttämisen ja nimittelemisen. Jari-Pekka on erikoinen, ’sairas’, ei sopeudu
yhteiskuntaan, epänormaali.” (Muist., 10/1985)
Jari-Pekka syyllistyy varkauksiin, moottoriajoneuvorikoksiin ja riehuu
humalassa asuinalueen pihoilla
”Todettu tilanne, että näyttää siltä, ettei kotielämän varaan voi paljon rakentaa
ja laitossijoitus näyttää ainoalta ratkaisulta saada tulehtunut tilanne
laukeamaan.” (Muist., 10/1985)
Lopulta isäpuoli pahoinpitelee Jari-Pekan ja hänet sijoitetaan
nuorisokotiin
”Lyönyt niin, että veri oli lentänyt.” (Muist., 12/1985)
 Jari-Pekan asemoidaan lastensuojelussa pelastettavan, suojeltavan ja
pysäytettävän lapsen positioon

12. ”Marginaalitapaus” Jari-Pekka ja koulu
Jari-Pekka on ollut lahjakas oppilas
Nyt Jari-Pekan käyttäytymisessä tapahtuu muutos: hän häiritsee
oppitunneilla, on levoton ja ”pyrkii tahallisesti tasoaan
huonompiin koulusuorituksiin”
Sosiaalityöntekijä pyrkii pitämään Jari-Pekan koulussa: ”Koulu
on paikka, missä hän ei vielä ole leimaantunut ja voi päteä”
Jari-Pekka pahoinpitelee koulutoverinsa  koulun sietokyky
saavuttaa kriittisen pisteen
”Opettaja taipumaton kannassaan. Jari-Pekka ei kuulu kouluun.
Pojan auttamiseksi on tehty jo kaikki voitava. Ei mene enää edes
pienryhmässä. Aggressiivinen. Tarvitaan ’marginaalitapauksia’, jotka
erotetaan muille opiksi ja pelästykseksi. Rehtori aikoo nyt
viipymättä panna Jari-Pekan erottamisen vireille.”
 Jari-Pekka asemoituu epänormaalin, varoittavan esimerkin ja
marginaalitapauksen positioon

13. ”Tehty selväksi, että nuorisokoti on hänen
kotinsa” - nuorisokodin aika
Jari-Pekka käyttäytyy nuorisokodissa moitteettomasti, mutta
tehtailee ajoneuvorikoksia joka yö
Psykologin suosituksesta Jari-Pekka sijoitetaan tahdonvastaiseen
psykiatriseen hoitoon, jonka hän kokee "hulluksi leimaavana"
Jari-Pekka karkaa sairaalasta suoraan nuorisokotiin; paluu on
ratkaisukohta Jari-Pekan ja nuorisokotiyhteisön suhteessa
”Jari-Pekka on ollut rauhallisesti pakonsa jälkeen. Sovittu, että saa olla
nuorisokodissa, eikä pakkoviemisiä sairaalaan suunnitteilla
toistaiseksi. Jari-Pekalle tehty selväksi, että nuorisokoti on hänen
kotinsa, eikä häntä sieltä siirretä muualle.” (Muist 6/1986)
Jari-Pekka rauhoittuu ja sopeutuu nuorisokodin sääntöihin
Nuorisokotiyhteisössä Jari-Pekka asemoituu hyväksytyn kodin
jäsenen positioon
o Kotiutumisen kynnyksellä vaikeudet alkavat jälleen ja Jari-Pekka
lähtee nuorisokodista oireilevan päihdeongelman kanssa

14. Tutkimuksen tuloksista
Perheen merkityksestä
Heikkolaatuiset läheissuhteet - perheen sisäinen stigmatisointi
Vallalla olevat kasvatusnäkemykset ilmenivät aineistossa selvästi
Myös yhteiskunnan rakennemuutokset vaikuttivat suoraan tai välillisesti
perhe-elämän edellytyksiin, perheistä tehtyihin tulkintoihin sekä tapoihin,
joilla perhettä tuettiin
Naapurustot
Leimautuminen naapuruston kauhuksi
Naapurustojen asukkaiden arkea ehdollistivat kaupunkirakenteen
muutokset
Sosiaalisen kontrollin aktiivinen toteuttaja - syntipukkiriitti?
Vertaissuhteet
Hankaliksi, erikoislaatuisiksi tai muuten poikkeaviksi leimatut pojat jäivät
yhteisöjen verkostojen ulkopuolelle
Kaverisuhteet koulussa ja lastensuojelulaitoksissa? Tärkeä
jatkotutkimuksen kohde
Jengit: negatiivisten reaktioiden kierre voi eristää ryhmän ympäröivästä
yhteisöstä entistä tiiviimmin
Vai onko kyse yksinkertaisesti siitä, että kavereiden joukossa tulee
hyväksytyksi sellaisena kuin on?

15. Viranomaistoiminta kaikkien poikien kohdalla oli intensiivistä ja
ilmensi aikaansa
Eri toimijoiden - sosiaalityöntekijöiden, koulun, psykologian, psykiatrian,
lastensuojelulaitosten - työtavat ja painotuserot
Koululaitos instituutio, joka toimi poikien sosiaalisen sopeutumisen
indikaattorina
”Skolkkaus”, ”lintsaus”, koulupudokkuus  kautta aikojen ilmentäneet
vakavia sosiaalisia ongelmia
Lastenkoti- ja nuorisokotisijoituksia muutettiin koululaitoksen ehdoilla
Yhteydenpito: puhelut ja kirjalliset ilmoitukset koulun ja
huoltoviranomaisten välillä vaihtuivat 1980-luvulla yhteistoiminnallisiksi
viranomaisneuvotteluiksi, 1990-luvulla moniammatillisiksi
verkostoneuvotteluiksi
On huomattava, että poikien oma toiminta - avoin kapina ja
uhmakkuus sekä toisaalta sulkeutuminen ja kuljeskelu - johtivat
syttymisherkässä tilanteessa entistä voimakkaampiin reaktioihin
Missä määrin voidaan odottaa, että yhteisö joustaa?
Koska on suojeltava yhteisöä lapselta ja lopulta lasta yhteisöltä?
Jännite syrjäyttämisen ja vieraantumisen välillä on vahva, vaikkakin
sen tunnistaminen vaatii herkkää analyysia ja eritasoisten
muuttujien laadullista tarkastelua

16. Mitä tulisi tehdä rakenteiden tasolla? Katse
hyvinvointi- ja kontrollipolitiikkaan
Syrjäytymisen, syrjäyttämisen ja vieraantumisen välinen jännite ei rajoitu
vain nuorten lainrikkojien asiaan, vaan sitä voidaan havaita kaikkialla
ihmisten sosiaalisessa toimintaympäristössä
Monitasoisen ilmiön tunnistaminen edellyttää sosiaalisten ongelmien
rakenteellista ymmärrystä
Tarkasteltavaksi on otettava tekijät viranomaistoiminnasta, lainsäädännöstä,
kaupunki- ja nuorisokulttuurista ja laajoista yhteiskunnallisista sekä globaaleista
muutoksista lähtien
Se, miten virallisella tasolla suhtaudumme vallitsevista normeista
poikkeaviin yksilöihin ja miten toimimme heidän kanssaan, kertoo
kaunistelematta yhteisön arvoista ja asenteista myös epävirallisella tasolla
Viralliset reaktiot ovat tiukentuneet
Viime vuosina yhteiskunnassamme on pyritty puuttumaan lainsäädännön avulla
lukuisiin normeista poikkeaviin ilmiöihin
Esimerkiksi prostituutio, tupakointi ja kerjääminen ovat kaikki olleet intensiivisten
kriminalisointipyrkimysten kohteina
Sekä virallinen että epävirallinen kontrolli kohdistuu usein juuri niihin,
jotka ovat heikommassa asemassa jo valmiiksi
Epävirallisen kontrollin tutkiminen onkin vaikeampaa

17. Mitä tehdä paikallistasolla? Katse
yhteisöön
Syrjäyttävien ilmiöiden havaitseminen vaatii tiedostamista ja aikaa
perehtyä lapsen arkielämään sekä -yhteisöihin kokonaisvaltaisesti
Pahoinvoinnin kasautumisesta puhutaan paljon, mutta käytännössä
viranomaiset ovat usein tietämättömiä nuoren ”moniasiakkuudesta” tai
keinottomia asian yhteiseen hoitamiseen, jos nuori sitä vastustaa
Tämä kytkeytyy tiedonsaannin ongelmiin, salassapitosäädöksiin ja
yhteistoiminnan haasteisiin
Toisaalta on muistettava, että kaikkialla tunnetuksi tuleminen lisää leimaamisen
vaaraa ja saattaa kaventaa nuoren toimintamahdollisuuksia
Perheen, naapuruston ja vertaissuhteiden merkitystä ei voi vähätellä
Herkkyys havaita nuoren rooli yhteisössään sekä mahdollinen ryhmän
ulkopuolelle joutuminen sekä toimia tilanteen korjaamiseksi
Myönteisen ja kannustavan palautteen voima
Yksinkertaistaen: torjutaan negatiivisia yhteisöreaktioita, edesautetaan
positiivisia yhteisöreaktioita
Vaaditaan myös rohkeutta: ryhmäpaine yhteisön suojelemiseksi on vahva,
eikä tunnepitoisesti latautuneessa ilmapiirissä ole helppoa esittää
argumentteja huonosti käyttäytyvän yksilön tukemiseksi

18. Elina Pekkarinen Yhteiskuntapolitiikan 18
laitos

19. Kiitos ajastanne!

20. Bhaskar, R. (1978). A realist theory of science. Brighton: Harvester.
Bhaskar, R. (1979). The possibility of naturalism : A philosophical critique of the contemporary human sciences. Brighton:
Harvester.
Bhaskar, R. (1986). Scientific realism and human emancipation. London: Verso.
Heino, Tarja (toim.) (2009) Erityinen lapsuus - erityinen yhteiskunnallinen vastuu. Mitä lastensuojelusta tiedetään ja mitä
päätöksentekijän pitäisi siitä tietää? Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.
Heino, Tarja ja Johnson, Marianne (2010). Huostaanotetut lapset nuorina aikuisina. Teoksessa: Sarkola T, Heino T, Hiilamo H, Hytti
H, Rajavaara M, (toim.). Perhepiirissä. Helsinki: KELA.
Helne, Tuula (1994) Erän muodin tarina – 1980-luvun suomalaisesta syrjäytymiskeskustelusta.
Teoksessa Matti Heikkilä & Kari Vähätalo (toim.). Huono-osaisuus ja hyvinvointivaltion
muutos. Helsinki: Gaudeamus, 32-50.
Helne, Tuula (2002) Syrjäytymisen yhteiskunta. Helsinki: Stakes.
Häggman, Erik (2012) Kun lääke ei toimi, voidaanko syyllistää potilasta? Nuorten syrjäytymiseen on monia syitä. Nuorten
syrjäytyminen teemasarja. Nuorisotutkimuksen verkkokanava Kommentti. http://www.kommentti.fi/kolumnit/nuorten-
syrj%C3%A4ytyminen-teemasarja
Lemert, E. M. (1951). Social pathology : A systematic approach to the theory of sociopathic behaviour. New York: McGraw-Hill Book
Company.
Lämsä, Anna-Liisa (2009) Tuhat tarinaa lasten ja nuorten syrjäytymisestä. Lasten ja nuorten syrjäytyminen sosiaalihuollon
asiakirjojen valossa. Kasvatustieteiden tiedekunta. Oulu: Oulun yliopisto.
Myllyniemi, Sami (tulossa 2012) Tilasto-osio. Teoksessa Pekkarinen, Elina & Vehkalahti, Kaisa & Myllyniemi, Sami (toim.) Lapset ja
nuoret instituutioiden kehyksissä. Nuorten elinolot vuosikirja. Helsinki: Nuorisotutkimusseura & THL & Nuora.
Normann, Tor Morten (toim) (2007) Ungdoms levekår. Oslo: Statistics Norway.
http://www.ssb.no/emner/00/02/sa_ungdoms_levekar/sa93/sa93.pdf
Myrskylä, Pekka (2012a) Nuoret työmarkkinoiden ja opiskelun ulkopuolella. Helsinki: Työ- ja elinkeinoministeriö.
http://www.tem.fi/files/29457/TEM_12_2011_netti.pdf
Myrskylä, Pekka (2012b) Hukassa - Keitä ovat syrjäytyneet nuoret? Helsinki: EVA. http://www.eva.fi/wp-
content/uploads/2012/02/Syrjaytyminen.pdf
Suurpää, Leena (toim.) (2009) Nuoria koskeva syrjäytymistieto. Avauksia tietämisen politiikkaan. Nuorisotutkimusverkosto /
Nuorisotutkimusseura verkkojulkaisuja 27. Helsinki: Nuorisotutkimusverkosto / Nuorisotutkimusseura.
http://www.nuorisotutkimusseura.fi/julkaisuja/syrjaytymistieto.pdf
Syrjäytymistä vähentävän toimenpideohjelman pääteemat (2012)
http://www.stm.fi/vireilla/kehittamisohjelmat_ja_hankkeet/syrjaytymisen_ehkaisy/paateemat#5_lapset
Törrönen, Maritta & Vornanen, Riitta (2002) Emotionaalinen huono-osaisuus peruskoululaisten korostamana syrjäytymisenä.
Nuorisotutkimus 19 (4), 33 - 42.