SlideShare une entreprise Scribd logo

Talous ja Yhteiskunta 1/2004

•
•
Palkansaajien tutkimuslaitos
Palkansaajien tutkimuslaitos

EU:n laajentuminen

Gouvernement et associations à but non lucratif
1  sur  48
Télécharger pour lire hors ligne
&1/2004 Y h t e i s k u n t a Ta l o u s EU:n laajentuminen Muuttoliike Työmarkkinat Yritystoiminta Euroalueen laajentuminen EU:n laajentuminen
1 2004 Heikki Taimio Pääkirjoitus.......................................................................... 1 Ville Kaitila EU:n laajentuminen ja suomalaiset yritykset ....................... 2 Turo Bergman EU:n uusien jäsenmaiden työmarkkinoiden tila ja haasteet EU:n laajentumisen kynnyksellä........................................... 7 Elli Heikkilä ja Taru Järvinen Muuttoliike Suomen ja Itämeren maiden välillä .................. 13 Jaromir Cekota Työllisyys- ja tuottavuusnäkymät Visegrad-maissa EU:hun liittymisen jälkeen................................................................. 18 Iikka Korhonen Euroalueen laajentuminen .................................................... 24 David B. Audretsch Euroopan yhdentyminen ja yrittäjyystalouden esiinnousu ... 30 Pirkko Haavisto ja Pekka Tsupari Globalisaatio ja teknologinen muutos kietoutuvat Suomessa yhteen .................................................................. 35 Jukka Pekkarinen Kolumni: Hyvinvointivaltio ja globalisaatio ......................... 41 Suhdanteet yhdellä silmäyksellä ........................................... 43 32. vuosikerta 4 numeroa vuodessa Julkaisija: Palkansaajien tutkimuslaitos Pitkänsillanranta 3 A (6. krs) 00530 Helsinki P. 09–2535 7330 Fax: 09–2535 7332 www.labour.fi Toimitus: Päätoimittaja Jukka Pekkarinen Toimittaja Heikki Taimio P. 09–2535 7349 Heikki.Taimio@labour.fi Taitto ja tilaukset: Irmeli Honka P. 09–2535 7338 Irmeli.Honka@labour.fi Toimitusneuvosto: Sari Aalto-Matturi Ulla Aitta Peter J. Boldt Lea Haikala Tuomas Harpf Pekka Immeli Esa Mäisti Seppo Nevalainen Jari Vettenranta Tilaushinnat: Vuosikerta 20,00 € Irtonumero 6,50 € Painopaikka: Jaarli Oy Valokuvaus: Maarit Kytöharju Kansi: Graafikko Markku Böök Kannen kuvat: Markku Böök Anne Nisula ISSN 1975–181X &1/2004 Y h t e i s k u n t a Ta l o u s EU:n laajentuminen Muuttoliike Työmarkkinat Yritystoiminta Euroalueen laajentuminen EU:n laajentuminen
AJANKOHTAISTA Ensi toukokuussa tapahtuvasta Euroopan unionin laajentumisesta tarjoaa virallista tietoa EU:n EURO- PA-palvelin (http://europa.eu.int/ pol/enlarg/index_fi.htm) ja komis- sion laajentumista käsittelevä sivus- to (http://europa.eu.int/comm/en- largement/index_fi.html), jonka kir- jastosta löytyy mm. viime marras- kuussa julkistettu komission “Koko- naisvaltainen seurantakertomus T√e- kin, Viron, Kyproksen, Latvian, Liettuan, Unkarin, Maltan, Puolan, Slovenian ja Slovakian EU-jäsenyys- valmiudesta”. Valtioneuvoston (www.vn.fi) laajentumissivuston si- sältö on niukka. Suomenkielinen perusteos laa- jentumisesta on Outi Karemaa ym. (toim.), “Suomi ja Euroopan unio- nin laajentuminen”, Helsinki: Eu- rooppa-tiedotus ja Edita, 2001. Ul- koasianministeriön Eurooppa-tiedo- tus (www.eurooppa-tiedotus.fi) on julkaissut useita muitakin katsauk- sia aiheeseen. Muita tuoreimpia ana- lyyseja ovat VM:n Kansantalous- osaston työryhmämuistio “Unionin laajentumiseen liittyviä taloudellisia näkökohtia” (www.vm.fi/tiedostot/ pdf/fi/51338.pdf), ETLAn (www.etla.fi) keskusteluaihe no. 885, “EU:n laajenemisen vaikutuk- set suomalaisten yritysten strategi- oihin” sekä Matti Sarvimäen “Eu- roopan unionin itälaajentuminen ja maahanmuutto Suomeen”, VATT- tutkimuksia 98 (www.vatt.fi/julkai- sut/t/t98.pdf). Ulkopoliittisen Instituutin (www.upi-fiia.fi/painopistealueet/eu/ eu_laajentuminen/index.htm) laa- jentumissivusto sisältää linkkejä myös kriittiseen keskusteluun aiheesta. Laa- jentumista arvioivista ulkomaisista tutkimuslaitoksista mainittakoon Centre for European Reform (www.cer.org.uk./enlargement/ index.html), joka on myös koonnut useita linkkejä muihin vastaaviin lai- toksiin. Euroalueen tulevaan laajen- tumiseen paneutuvassa Ezoneplus- projektissa (www.ezoneplus.org) on Suomesta edustettuna VATT. Euroopan unioniin ei ole ennen liitty- nyt maita, jotka ovat olleet niin paljon taloudellisesti jäljessä vanhoja jäsenmai- ta kuin nyt liittyvät entiset sosialisti- maat. Kunnianhimoisin lähestymista- voitteisiinsa nämä kahdeksan maata pyrkivät houkuttelemalla ulkomaisia si- joituksia. Irlannin menestyksellistä esi- merkkiä seuraten ne painavat veroas- teensa mahdollisimman alas. Verokilpailu muodostaa suuren jän- nitteen vanhojen ja uusien jäsenmai- den välillä. Monet EU15-maat ovat jo vastanneet haasteeseen keventämällä verotustaan. Aivan toisenlainen reak- tio oli pohjoismaisen hyvinvointivalti- on rahoituspohjan rapautumista pel- käävän Ruotsin pääministerin Göran Perssonin taannoinen valitus, ettei ole oikein auttaa EU-tuilla uusia jäsenmaita pitämään veroasteitaan matalina. Mitähän olisi tapahtunut, jos uusille jäsenmaille ei olisi luvattu EU-tukia? Kenties ne eivät siinä tapauksessa olisi edes hakeneet jäsenyyttä. Ne eivät ehkä olisi korvanneet puuttuvia tukia verot- tamalla enemmän. Olisi saattanut käy- dä päin vastoin: ulkomaisia sijoittajia olisi suosittu vieläkin matalammilla veroilla. Kevyt verotus kuuluu asiaan sellaisessa taloudellisessa kehitysvai- heessa. Perimmäinen jännite piilee kuitenkin siinä, etteivät uudet jäsenmaat ole edes pitemmän päälle ylen ihastuneita eu- rooppalaiseen hyvinvointivaltioon. Pi- kemminkin ne tähyävät – Viro etune- nässä – amerikkalaistyyppiseen julki- seen sektoriin ja sitä vastaavaan vero- asteeseen. Irlantikin on onnistunut ai- nakin viime aikoihin asti supistamaan julkisen talouden bkt-osuutta, vaikka sen elintaso on jo noussut EU:n kär- kipäähän. Ei kuitenkaan pidä unohtaa, että ve- rotus on vain yksi eikä edes tärkein investointeihin ja kasvuun vaikuttava tekijä. Irlannillakin on ollut eräitä mui- ta valtteja, joita uusilla jäsenmailla ei juuri ole: englanninkielistä ja hyvin koulutettua (ja maahan muuttavaa) työvoimaa, toimiva infrastruktuuri ja hyvä hallinto. Suomellakin on ollut useimmat näistä ja lisäksi samanlaiset suuret haitat: pienet kotimarkkinat ja sijainti EU:n reunalla. Vero- kilpailun jännite Heikki Taimio
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s2 Euroopan kehitystä on viimeisen puo- len vuosisadan ajan leimannut pyrki- mys maantieteellisesti yhä laajempaan ja asiallisesti yhä syvempään markki- naehtoiseen taloudelliseen integraati- oon. Suomalaiset yritykset ovat olleet mukana tässä kehityksessä jo useita vuosikymmeniä ja osana EU:n sisä- markkinoitakin jo kymmenen vuotta. 1990-luvun alun jälkeen tähän kehi- tykseen ovat päässeet mukaan myös Keski- ja Itä-Euroopan entiset sosia- listiset maat (ns. KIE-maat).1 Uudet jäsenmaat ovat köy- hiä… Euroopan unioni kasvaa 1.5.2004 kymmenellä maalla. Tätä ennen laa- jentuminen on koskenut kerrallaan korkeintaan kolmea uutta maata. EU saa lähes 75 miljoonaa uutta kansa- laista; väestö kasvaa yli 19 prosenttia. Ville Kaitila Tutkija ETLA EU:n laajentuminen ja suomalaiset yritykset EU:n laajentuminen 1.5.2004 tarjoaa suomalaisille yrityksille sekä mahdollisuuksia että haasteita. Artikkeli luo kokonaiskuvan näistä erilaisista vaikutuksista. 1 EU:n laajenemisen vaikutuksista suo- malaisten yritysten kannalta ks. tarkem- min esim. Alho ym. (2004). Ville Kaitila työskentelee tutkijana ETLAn Euroopan integraation ja kansainvälisen talouden tutkimusohjelmassa.
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s 3 EU:n bruttokansantuote ei kuiten- kaan kasva markkinahintaan laskettu- na kuin vajaat 5 prosenttia ja ostovoi- makorjattunakin vain vajaat 10 pro- senttia. EU:hun liittyvät maat ovat si- ten suhteellisen köyhiä. Kuviossa 1 on esitetty uusien jäsenmaiden ja Suomen henkeä kohti laskettu BKT vuonna 2002. Uusista jäsenmaista köyhimmät ovat Itämeren rannalla eli lähimpänä Suomea. Näillä näkymin EU laajenee seuraa- van kerran jo vuonna 2007, jolloin Bul- garian ja Romanian pitäisi liittyä jäse- niksi. Niissä tulotaso on vielä alempi kuin köyhimmässä nyt liittyvässä maas- sa. Uudet jäsenmaat ovat köyhiä, koska niissä tuottavuus on alempi kuin EU15-maissa. Samalla hinta- ja kus- tannustaso, mukaan lukien palkat, sekä ostovoima ovat alempia. Tämän lisäksi infrastruktuuri laajasti ymmärrettynä on heikompi uusissa jäsenmaissa kuin EU15-maissa. Näillä tekijöillä on mer- kitystä siinä, millainen rooli uusilla jä- senmailla on sisämarkkinoilla. …mutta ne kasvavat nopeam- min kuin EU15-maat Uudet jäsenmaat ovat siis köyhiä, mutta lähes vuosikymmenen ajan ne ovat kasvaneet nopeammin kuin ny- kyiset EU-maat. Kun vuonna 1993 uusien jäsenmaiden BKT henkeä kohti oli käyvin valuuttakurssein mitattuna 14 prosenttia EU15-maiden tasosta, vastaava luku vuonna 2003 oli 24 pro- senttia. Ostovoimakorjattuina nämä lu- vut olivat 39 prosenttia ja 48 prosent- tia. Erot ovat siten suuret, mutta ne pienenevät edelleen jatkossa.2 Useim- pien KIE-maiden kohdalla kestää kui- tenkin useamman vuosikymmenen ennen kuin ne saavuttavat EU15-mai- den tulotason. Tehtyjen arvioiden mukaan EU:n laa- jenemisella on positiivinen vaikutus talouteen sekä EU15-maissa keskimää- rin että uusissa jäsenmaissa.3 Koska jälkimmäisten merkitys EU15-maiden ulkomaankaupassa on hyvin pieni, myös positiivinen vaikutus EU15-mail- le on pieni. Arviossa on otettu huomi- oon lisääntyneet nettomaksut EU:n budjettiin uusien köyhempien maiden liittyessä unioniin. Kasvusykäys on paljon suurempi uu- sille jäsenmaille, joiden ulkomaankau- pasta suurin osa käydään EU15-mai- den kanssa. Vaikka kauppa on jo va- paata, liittyminen EU:hun ja aikanaan talous- ja rahaliittoon alentaa edelleen kaupankäynnin kustannuksia ja lisää suoria sijoituksia nykyisistä EU-mais- ta uusiin jäsenmaihin. Lisäksi uudet jäsenmaat pääsevät EU:n rahastojen piiriin, mikä lisää muun muassa infrastruktuuri-inves- tointeja niissä. Arviot rahastojen vai- kutuksesta talouskasvuun niin kutsut- tujen koheesiomaiden (Espanja, Irlanti, Kreikka ja Portugali) kohdalla ovat kuitenkin ristiriitaisia, joten vaikutusta uusiinkin jäsenmaihin on vaikea arvi- oida etukäteen.4 Investoinnit luovat kuitenkin mahdollisuuksia muun mu- assa projekti- ja asiantuntijapalvelujen viennille EU15-maista uusiin jäsenmai- hin. EU-jäsenyys tuo uusiin jäsenmaihin lisää vakautta, mutta silti niissä on EU15-maita suurempi riski talouden ylikuumenemiselle ja sitä seuraavalle taantumalle. Yksi mahdollinen merk- ki tästä ovat viime vuosina hyvin suu- riksi kasvaneet vaihtotaseen alijäämät Baltian maissa. Lisäksi on todettava, ettei nopeampi kasvu kuitenkaan ole automaattista. Tshekki on tästä selvin negatiivinen esimerkki. Vuonna 1996 sen ostovoi- makorjattu BKT henkeä kohti oli 65 prosenttia EU15-maiden tasosta mut- ta vuonna 2002 enää 61 prosenttia. 2 Tulotasojen lähentymisestä Euroopan unionissa ks. esim. Kaitila (2004). 3 Ks. esim. Euroopan komissio (2001). 4 Ks. esim. Ederveen ym. (2002). Kuvio 1. Bruttokansantuote henkeä kohti vuonna 2002, Suomi = 100. Lähde: EU:n komissio.
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s4 Samaan aikaan Liettua on noussut 29 prosentista 40 prosenttiin. EU:n neljä vapautta sisä- markkinoilla Euroopan unionin yhtenä perusperi- aatteena on tavaroiden, palvelujen, pääoman ja työvoiman vapaa liikku- minen sisämarkkinoiden alueella. Ta- varoiden ja pääoman liikkuminen on jo melkein kokonaan vapaata uusien jäsenmaiden ja EU15-maiden välillä, joten 1.5.2004 ei ole kovinkaan mer- kittävä päivämäärä tässä suhteessa, vaikkakin se vahvistaa olemassa ole- vaa kehitystä. Palvelujen ja työvoiman liikkumisen osalta itälaajenemisella on kuitenkin merkitystä. Toisaalta juuri näihin va- pauksiin monet EU15-maat ovat aset- tamassa siirtymäaikoja suojellakseen omaa tuotantoaan ja työllisyyttään. Uudet jäsenmaat ovat puolestaan saa- neet siirtymäaikoja muun muassa ym- päristölainsäädännön toimeenpanolle ja siihen koska nykyisten EU-maiden kansalaiset saavat ostaa maata uusista jäsenmaista. Ulkomaankauppa on jo enim- mäkseen vapaata… Toukokuussa EU:hun liittyvät maat ovat Suomelle ulkomaankaupan kan- nalta tärkeämpiä kuin useimmille muil- le nykyisille EU-maille. Tämä johtuu läheisemmästä maantieteellisestä sijain- nista ja läheisistä kauppasuhteista eri- tyisesti Viron kanssa. Tällä hetkellä uu- sien jäsenmaiden osuus Suomen koko ulkomaantavarakaupasta on 6,7 pro- senttia. Viron osuus tästä on lähes kaksi viidesosaa ja Puolan hieman yli yksi vii- desosa. Kuviosta 2 nähdään, että uu- sien jäsenmaiden osuus Suomen vien- nistä oli suurimmillaan vuonna 1998. Tuonti kasvoi voimakkaasti vuosina 2000–2001, jolloin tuonti Virosta nousi muun muassa kasvaneen alihankintatoi- minnan vuoksi. Suomella on kaupassa uu- sien jäsenmaiden kanssa noin miljardin euron ylijäämä. Köyhimpien uusien jäsen- maiden eli Puolan ja Baltian maiden kanssa kauppa on yli- jäämäistä, mutta Tshekin kanssa se on ollut alijäämäis- tä vuodesta 2001. Kauppa Unkarin kanssa oli tammi- syyskuussa 2003 tasapainos- sa, kun aikaisemmin Suo- mella oli ollut siinä suuri yli- jäämä. Vuonna 2003 myös kauppa Slovakian kanssa painui alijäämäiseksi. Koska BKT ja investoinnit kasvavat uusissa jäsenmais- sa keskimäärin nopeammin kuin nykyisissä jäsenmaissa, myös niiden kotimainen ky- syntä kasvaa nopeammin kuin EU15-maissa. Tämä li- sää suomalaisten yritysten vientimarkkinoita, mistä hyötyvät erityisesti Suomen vakiintu- neet vientiyritykset ja näissä maissa jo toimivat yritykset. Suomalaiset ovat jo ”valloittaneet” suhteellisen hyvin KIE- maiden markkinat, kun otetaan huo- mioon näiden markkinoiden nykyinen koko, mutta nopeammasta kysynnän kasvusta on kuitenkin edelleen mah- dollista hyötyä. Uusien maiden liittyminen Euroopan unioniin on edellyttänyt teknisten stan- dardien sekä hallinnollisten käytäntö- jen ja pelisääntöjen yhtenäistämistä vas- taamaan EU:n sisämarkkinoita. Täl- laisten teknisten kaupanesteiden pois- tuessa ulkomaankauppa helpottuu. Samoin Schengen-alueen aikanaan laajentuessa ja uusien jäsenmaiden liit- tyessä talous- ja rahaliittoon kauppa laajennetulla sisämarkkina-alueella hel- pottuu. KIE-maiden suhteellinen etu on sel- västi painottuneempi alhaisen osaami- sintensiivisyyden toimialoille kuin ny- kyisten EU-maiden suhteellinen etu. Vientituotteiden pääoma- ja osaami- sintensiivisyyden osalta eri KIE-maiden suhteellinen etu kehittyi kuitenkin eri suuntiin vuosina 1993–2001. Erityisesti Unkarin ja Viron suhteellinen etu muuttui osaamisintensiivisemmäksi. … kuten ovat myös suorat si- joitukset EU15-maiden ja uusien jäsenmaiden välillä 1990-luvulla solmitut Euroop- pa-sopimukset ovat pitkälle vapautta- neet ulkomaankaupan lisäksi myös pääoman liikkeet ja suorat sijoitukset. Suoria sijoituksia on virrannut uusiin jäsenmaihin niiden talouksien kokoon verrattuna suhteellisen paljon. Suorien sijoitusten virta Keski- ja Itä- Euroopan siirtymätalousmaihin on pit- kälti perustunut yksityistettyjen yritys- ten myymiseen ulkomaisille yrityksil- le. Yksityistämisprosessi on kuitenkin nyt jo loppunut tai loppusuoralla, jo- ten suorien sijoitusten on jatkossa pe- rustuttava aikaisempaa enemmän uusinvestointeihin. Tämä saattaa osoit- tautua joissain tapauksissa vaikeaksi- Kasvavat markkinat ja alemmat tuotantokustan- nukset kiinnostavat suomalaisia yrityksiä uusissa jäsenmaissa, Ville Kaitila toteaa.
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s 5 kin. Uudet jäsenmaat joutuvat lisäksi kilpailemaan sijoituksista muun muas- sa Kiinan kanssa. Suomalaisten yritysten ulkomailla olevien suorien sijoitusten kannasta oli uusissa jäsenmaissa vuoden 2002 lo- pussa 2,8 prosenttia. Viron osuus koko kannasta oli 1,0 prosenttia. Tässä suh- teessa uusien jäsenmaiden rooli on si- ten suhteellisen pieni ja myös selvästi pienempi kuin niiden osuus Suomen viennistä. Suoria sijoituksia on Suo- mesta tehty lähinnä kehittyneisiin teol- lisuusmaihin, missä myös yritysosto- jen ja yleensä investointien arvo on suurempi kuin uusissa jäsenmaissa. Tämä vaikuttaa osaltaan siihen, että uusien jäsenmaiden osuus suorien si- joitusten kannasta on niin alhainen. Suomessa sijaitsevien yritysten kaik- kien ulkomaisten tytäryritysten ja si- vuliikkeiden henkilökunnasta uusissa jäsenmaissa oli kuitenkin 9,6 prosent- tia. Ne ovat siten suhteellisen työllistä- viä, mikä osittain johtuu näiden mai- den alemmista työvoimakustannuksis- ta. Yksi yleinen peruste suorille sijoituk- sille uusiin jäsenmaihin on niiden markkinoiden EU-maita nopeampi kasvu. EU15-maissa taloudet kasva- vat vain hitaasti. Lisäksi niissä mark- kinat on jo jaettu, ja markkinaosuuksien valtaaminen voi olla vaikeaa. Erityisesti siir- tymätalousajan alussa paikallinen kilpailu uu- sissa jäsenmaissa oli sen sijaan hyvin vähäistä ja markkinat jakamatta, mikä tuki kasvumah- dollisuuksia paikallisen ostovoiman rajoissa. Sittemmin kilpailu on kiristynyt. Työvoimakustannuk- set kuten myös monet muut tuotanto- kustannukset ovat uusissa jäsenmais- sa alempia kuin EU15-maissa. Alem- mat tuotantokustannukset ovatkin yksi peruste suorille sijoituksille uusiin jä- senmaihin. Ne mahdollistavat erityi- sesti alemman arvonlisäyksen tuottei- den valmistamisen, mitä ei korkeam- pien tuotantokustannusten maissa sa- malla tavalla kannata säilyttää. Uusis- sa jäsenmaissa valmistetut tuotteet on tarkoitettu sekä paikallisille markki- noille että vientiin Suomeen tai kol- mansiin maihin. Vaikka tuotantokustannukset ovat alempia kuin lännessä, on muistetta- va, että myös tuottavuus on alempi. Esimerkiksi Virossa sekä työn tuottavuus (jalostusarvo käyvin hinnoin työntekijää kohti) koko taloudessa että työvoimakustan- nukset työntekijää koh- ti ovat hieman alle 20 prosenttia Suomen ta- sosta. Tässä suhteessa on jonkin verran toimi- alakohtaisia eroja. Monissa tapauksissa suorat sijoitukset uusiin jäsenmaihin ovat lisän- neet ulkomaankauppaa maiden välil- lä. Siten ei voida ajatella, että sijoituk- set olisivat yksinomaan suomalaista tuotantoa korvaavia. Siirtämällä alhai- semman arvonlisäyksen tuotantoa KIE-maihin, missä tuotantokustannuk- set ovat alemmat, EU-maiden yrityk- set ovat voineet säilyttää korkeamman arvonlisäyksen tuotantovaiheet koti- maissaan. Muun muassa suorien sijoitusten kautta uusiin jäsenmaihin tuleva uu- dempi teknologia ja tehokkaampi yri- tysten hallintokulttuuri nostavat tuot- tavuutta. Työvoimasta kilpaillessaan ulkomaiset yritykset maksavat yleensä kotimaisia yrityksiä parempaa palkkaa, sillä niissä on korkeampi tuottavuus ja niillä on suuremmat taloudelliset re- surssit kuin paikallisilla yrityksillä. Tämä nostaa työvoimakustannuksia. Esimerkiksi Virossa palkat nousivat 13 prosenttia vuonna 2001, 11 prosent- tia vuonna 2002 ja edelleen 10 pro- senttia vuoden 2003 kolmen ensim- mäisen vuosineljänneksen aikana ver- rattuna vuotta aiempaan tasoon. Myös reaalipalkkojen nousu on ollut hyvin ripeää. Verotus on erityisesti Baltian maissa mutta myös laajemmin uusissa jäsen- maissa alempaa kuin Suomessa. Emo- yhtiön kotimaan siirtäminen uusiin jä- senmaihin (tässä lähinnä Viroon) voi olla mielekästä, jos siellä on pääosa yrityksen markkinoista ja/tai yrityksen tuotanto on työvoimaintensiivistä. Ve- rokilpailu ei kuitenkaan rajoitu uusiin jäsenmaihin, sillä yritys- ja henkilöve- Suomalaiset yrityk- set ovat jo nyt asettuneet hyvin uusien jäsenmaiden markkinoille, mut- ta ne hyötyvät jatkossa yhä niiden kysynnännopeasta kasvusta. Kuvio 2. Uusien jäsenmaiden osuus Suomen ulkomaankaupasta, %. Lähde: Tulli.
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s6 rotusta kevennetään muuallakin. Suo- men täytyy säilyä jatkuvasti kilpailu- kykyisenä myös verotuksen osalta. Verotus on kuitenkin vain yksi mo- nista yrityksen sijoittumispäätöksiin vaikuttavista tekijöistä. Suorien sijoi- tusten kannalta merkitystä on mark- kinoiden ja tuotantokustannusten lisäk- si muun muassa fyysisellä infrastruk- tuurilla, työvoiman ja paikallisten ali- hankkijoiden saatavuudella, taloudel- lisella ja yhteiskunnallisella vakaudel- la, julkishallinnon toiminnalla sekä kor- ruption yleisyydellä. Näiden suhteen uudet jäsenmaat ovat nykyisiä EU- maita jäljessä. Myös palvelujen ulkomaan- kauppa vapautuu osin siirty- mäaikojen jälkeen… Palvelujen liikkumisen osalta yksi mer- kittävimpiä nykyisiä EU-maita koske- via tekijöitä on kabotaasin eli toisen EU-maan sisäisten maantiekuljetusten ja sen ulkomaankaupan kuljetusten avautuminen myös uusien jäsenmaiden yritysten taholta tulevalle kilpailulle. Lännessä on huoli siitä, että alempien työvoimakustannustensa turvin uusien jäsenmaiden yritykset valtaavat maan- tiekuljetuksia Länsi-Euroopassa. EU asettaakin kabotaasin avautumiselle siirtymäaikoja. Kabotaasin avautuminen koskee siis aikanaan myös Suomen kuljetus- markkinoita. Kilpailulle altistuvat lä- hinnä yleiskalustolla ajettavat kuljetuk- set. Ulkomainen kilpailu voikin kiris- tää pienten suomalaisten kuljetusyri- tysten kilpailutilannetta. Kuljetussek- torillakin työllisten keski-ikä kuiten- kin nousee, joten alalle tarvitaan ul- komaalaista työvoimaa. Toisaalta yri- tykset muilla toimialoilla ja kuluttajat hyötyvät kuljetuskustannusten alene- misesta. Lisäksi joitain palveluja kuten puhe- linpalveluja voidaan ulkoistaa uusiin jäsenmaihin (lähinnä Viroon). Tätä onkin jo tapahtunut. Myös pesulapal- veluja on siirtynyt Viroon. Näissä ta- pauksissa yritykset hyötyvät Viron alemmista tuotantokustannuksista. Li- sääntyvä kilpailu koskettaa myös muun muassa rakentamisesta. …samoin kuin työvoiman liikkuminen EU15-maiden väestörakenne on vino- utumassa niin, että useisiin maihin en- nustetaan suurtakin työvoimapulaa. Yksi mahdollinen ratkaisu tähän on- gelmaan on työvoiman siirtyminen uusista jäsenmaista, joissa on alhaisem- pi tulotaso, korkeamman tulotason EU15-maihin. Monet EU15-maat ovat kuitenkin asettamassa vähintään kahden ja enin- tään seitsemän vuoden rajoitukset työ- voiman vapaalle liikkumiselle. Muun muassa Suomi, Saksa ja Itävalta kuu- luvat näihin maihin. Tänäkin aikana ulkomaisen vuokratyövoiman käyttö on kuitenkin Suomessa mahdollista. Toiminnan on tapahduttava suomalai- sen työmarkkinalainsäädännön mukai- sesti. Työvoiman liikkumisen osalta tulee kyseeseen lähinnä Viro. Jos Viron ta- louskasvu kuitenkin on nopeaa ja työl- lisyys korkea, kuten nyt on tilanne, mielenkiinto lähteä ulkomaille työnha- kuun on pienempi kuin huonon talous- tilanteen vallitessa. Lisäksi Viron vä- estö on pieni ja syntyvyys itsenäisyy- den palautumisen jälkeen on ollut al- hainen. Monella toimialalla tulee Suo- messa pulaa työvoimasta, mutta Viron pieni työvoima ei pysty paikkaamaan työvoiman nettopoistumaa Suomessa. Jonkin verran siirtymistä uusista jäsen- maista Suomeen varmastikin tapahtuu, ja lyhytaikainen työpaikkasukkulointi Viron ja Etelä-Suomen välillä toden- näköisesti lisääntyy. Integraatio syvenee Uudet jäsenmaat tulevat tiettyjen siir- tymäaikojen jälkeen osaksi Euroopan unionin sisämarkkinoita ja liittyvät ai- kanaan myös talous- ja rahaliiton jä- seniksi. Jäsenyys lisää talouskasvua sekä poliittista ja taloudellista vakaut- ta uusissa jäsenmaissa, helpottaa ja sa- mankaltaistaa yritysten liiketoiminta- ympäristöä, edistää investointeja, hel- pottaa liiketaloudellisia päätöksiä ja kiristää kilpailua. Nämä tekijät alenta- vat kaupankäynnin kustannuksia ja li- säävät siten ulkomaankauppaa sisä- markkinoiden alueella sekä tehostavat tuotantorakennetta vastaamaan pa- remmin eri maiden suhteellista etua. Suomalaisille yrityksille EU:n laaje- neminen varmistaa viimeisen vuosi- kymmenen kehityksen laajempien eu- rooppalaisten markkinoiden synnystä. Uudet jäsenmaat kasvavat nopeammin kuin EU15-maiden taloudet, ja sitä kautta myös yritysten mahdollisuudet kasvaa viennin ja uusissa jäsenmaissa toimimisen kautta lisääntyvät. Koska tuotantokustannukset ovat uusissa jä- senmaissa vielä useita vuosikymmeniä alempia kuin Suomessa, on edellisissä mahdollista tuottaa itse tai esimerkiksi alihankinnan kautta välituotteita ja pal- veluja. Tämä on kilpailuetu, kun maa- ilmantalous toimii yhä enemmän glo- baalisti ja muun muassa Kiina ja nou- seva Intia vetävät investointeja puo- leensa. Samalla kansallisesta kilpailu- kyvystä on pidettävä huolta niin kou- lutuksen, maltillisen kustannuskehityk- sen kuin myös muiden kilpailukykyyn vaikuttavien tekijöiden osalta. KIRJALLISUUS Alho, K. & Kaitila, V. & Kotilainen, M. (2004), EU:n laajenemisen vaikutukset suomalaisten yritysten strategioihin, ETLAn keskusteluaiheita No. 885. Ederveen, S. & de Groot, H. L. F. & Nahuis, R. (2002), Fertile soil for struc- tural funds?, Central Planning Bureau, The Hague, CPB Discussion Paper No. 10. Euroopan komissio (2001), The eco- nomic impact of enlargement, Enlarge- ment Papers No. 4. Kaitila, V. (2004), Convergence of real GDP per capita in the EU15: How do the accession countries fit in? Europe- an Network of Economic Policy Rese- arch Institutes, ENEPRI Working Paper No. 25.
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s 7 Käsillä oleva Euroopan unionin laajen- tuminen on synnyttänyt kasvavaa mie- lenkiintoa tulevia jäsenvaltioita kohtaan. Suomessa, Saksassa ja Itävallassa on keskusteltu vilkkaasti työvoiman va- paasta liikkuvuudesta. Maat ovat il- moittaneet ottavansa käyttöön siirty- mäajat, joiden kuluessa pyritään löy- tämään ratkaisuja liikkuvuuteen liitty- viin työmarkkinaongelmiin kotimaas- sa. Jäsenmaiden sopeuttamistoimet ovat kuitenkin vain osa EU:n työmarkki- naulottuvuutta. Yhtä tärkeä on kysy- mys siitä, millaista on työmarkkinapo- litiikka uusissa jäsenmaissa ja miten näiden maiden työmarkkinajärjestelmä kykenee vastaamaan laajentuvan uni- onin haasteisiin. Toimiva työmarkki- najärjestelmä voi suuresti helpottaa uusien jäsenmaiden sopeutumista unio- niin. Erityisen merkittävä tämä haaste on unionin jäseniksi tuleville entisille sosi- alistisen yhteiskuntajärjestelmän mail- le, jotka yhä elävät siirtymätalouden vai- Turo Bergman Kansainvälisten asioiden sihteeri SAK EU:n uusien jäsenmaiden työmarkkinoiden tila ja haasteet EU:n laajentumisen kynnyksellä EU:n jäseniksi pyrkivien Keski- ja Itä-Euroopan maiden työ- markkinat muuttuivat rajusti 1990-luvulla. Uudet työ- markkinajärjestöt ja -käytännöt ovat kuitenkin vähitellen vakiintumassa ja vahvistumassa. Valtiot. lis. Turo Bergman työskentelee SAK:n Kansainvälisellä osastolla vastuualueinaan mm. kansainvälinen edunvalvonta, lähialueyhteistyö, kehitysmaasuhteet ja kansainvälinen talous.
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s8 hetta. Seuraavassa tarkastellaan Kes- ki- ja Itä-Euroopan (KIE-)maiden työ- markkinaosapuolten ja -järjestelmien kehitystä viime vuosina. Hakijamaista Kypros ja Malta on eräitä tilastoyhteen- vetoja lukuun ottamatta jätetty tarkas- telun ulkopuolelle. Talouden muutos KIE-mais- sa Talousuudistusten ensimmäiset vuodet olivat KIE-maissa vaikeita. Teollisuus- tuotanto aleni roimasti ja yritysraken- teet muuttuivat. Tuotannon tehostami- nen ja ylimiehityksen purkaminen johti toimintojen lakkauttamiseen, entisten yrityskokonaisuuksien pirstomiseen ja suuriin henkilöstömuutoksiin. Tuotta- vuuden kasvu oli 1990-luvun alkupuo- lella kokonaistuotannon kasvua no- peampaa ja työvoiman kysyntä supis- tui lähes kaikissa KIE-maissa. Työllisyyskehitystä helpottivat näihin maihin 1990-luvulla kohdistuneet ul- komaiset investoinnit. Määrällisesti eni- ten niitä on tehty Puolaan, Unkariin ja Tshekin tasavaltaan, mutta suhteessa kansantalouden kokoon esimerkiksi Viro on merkittävästi hyötynyt ulko- maisesta pääomasta (Gradev 2001). Talouden siirtymävaiheen yleisen ke- hityksen, yksityistämisen ja ulkomais- ten investointien myötä yritysten ase- ma työnantajina muuttui. Pienten ja keskisuurten yritysten osuus monissa KIE-maissa kääntyi nopeaan kasvuun. Monessa tapauksessa työmarkkinoi- den muutos jäi jälkeen tuotannossa ja elinkeinoelämässä tapahtuneesta no- peasta kehityksestä. 1990-luvun jälkipuoliskolla vauhdit- tunut talouskasvu1 kuitenkin paransi yleisiä sopeutumisedellytyksiä KIE- maissa. Yritysten tuotannon tehosta- minen jatkui edelleen, ja kehitystä no- peutti myös EU-jäsenyyden sanelema rakenteellisen muutoksen tarve. Esi- merkiksi maataloudessa, kaivosteolli- suudessa, laivanrakennuksessa ja ym- päristön kannalta ongelmallisen ener- gian tuotannossa jouduttiin hakijamais- sa jopa sulkemaan tuotantolaitoksia. Kaikki nämä tekijät lisäsivät työttö- myyttä, josta vuosikymmenen loppuun mennessä tulikin KIE-maiden talous- ongelma numero yksi. Hakijamaiden keskimääräinen työttömyysaste nousi 1990-luvun puolivälin noin 10 prosen- tin tasolta vuoteen 2002 mennessä noin 15 prosenttiin. EU:n nykyisten jäsen- maiden työttömyysaste laski samaan aikaan 10 prosentin tasolta alle 8 pro- senttiin (Eurostat). Työmarkkinasuh- teet: ay-liikkeen muutos Talous- ja yhteiskunta- järjestelmän muutos merkitsi suurta haastet- ta KIE-maiden ammat- tiyhdistysliikkeelle. KIE-maissa ay-liike oli ollut osa kom- munistista puoluejärjestelmää, ja puo- lue ohjasi yläpuolelta tätäkin toimin- taa. Epäitsenäisen aseman vastapaino- na ay-järjestöillä oli oikeus jakaa eri- laisia etuuksia, esimerkiksi halpoja val- tion vuokra-asuntoja tai lomamatko- ja. Yritystasolla ay-liike oli osa valtiol- lista yritysjärjestelmää. Tämä merkit- si, että tuotantolaitosten ay-johto toi- mi tiiviissä yhteistyössä laitosten joh- don kanssa, ja yritysten sisällä sovittiin yhdessä – taloussuunnitelmien puitteis- sa – palkoista ja muista työsuhteen eh- doista. Jäsenten palkkojen puolustaminen tai muu edunvalvonta ei kuulunut ay-liik- keen tehtävänkuvaan. Harvoja poik- keuksia tästä oli Puolaan 1980-luvulla syntynyt Solidaarisuus–ammattiyhdis- tysliike (Solidarnosc), jonka toimintaan liittyi paljolti järjestelmän vastaista tais- telua. Puolan talouden uudistuttua Solidaarisuus suuntasi toimintaansa yhä enemmän puoluesuuntaan (In- dustrial Relations in Europe 2002) Useissa KIE-maissa entisten ay-jär- jestöjen rinnalle syntyi talousuudistuk- sen jälkeen uusia, riippumattomia ay- järjestöjä, joista monet alkoivat kehit- tyä palkansaajien etujärjestöiksi. Toi- saalta entisen järjestelmän aikaiset ay- järjestöt eivät lakkauttaneet toimin- taansa, vaan pyrkivät – usein uudella nimellä – nekin muuntumaan palkan- saajien etujärjestöiksi. 1990-luvun aikana monessa KIE- maassa käytiinkin kiivasta olemassa- olon kamppailua uusien ja vanhojen järjestöjen kesken. Vanhat järjestöt perivät monessa maassa entisen ay- omaisuuden (toimitiloja, koulutuslai- toksia, sanatorioita), jonka turvin ne kykeni- vät menneisyyden huo- nosta maineesta ja edunvalvontavalmiuksi- en puutteesta huolimat- ta säilyttämään aseman- sa. Asetelman vakiintues- sa 1990-luvun jälkipuo- liskolla oli moneen KIE- maahan syntynyt useita ay-keskusjärjestöjä, ja niissä saattoi jä- senenä olla liittoja samalta toimialalta. Syynä oli lähinnä entisiin suuriin val- tionyhtiöihin perustuva toimintamalli, jonka puitteissa saman yrityksen työn- tekijät muodostivat ”ammattiliiton”. Eniten keskusjärjestöjä, peräti kuusi, syntyi Unkariin (Aro-Repo 1997, 32, 149). Ay-järjestöjen jäsenmäärien romahdus Suurimmat menetykset koettiin ay-liik- keen jäsenmäärissä. Kun entinen jär- jestelmä monissa maissa edellytti pal- kansaajilta ay-jäsenyyttä, lähenteli jär- jestäytymisaste tuolloin monissa KIE- maissa sataa prosenttia. Uudistuksen jälkeen jäsenmäärät alkoivat kuitenkin nopeasti supistua, ja tällä hetkellä KIE- Kun entiset valtion- johtoiset suuryrityk- set yksityistettiin tai saneerattiin, ay- rakenteet hajosivat ja jäsenmäärä romahti. 1 Bruttokansantuote kasvoi hakijamais- sa 1990-luvun puolivälin jälkeen keski- määrin 4–5 % vuodessa, mikä oli 2–3 pro- senttiyksikköäEU-maidenkeskiarvoakor- keampi vauhti. Hakijamaiden talouskas- vua hidasti 1990-lopulla yleisen talouske- hityksen ohella Venäjän talouskriisin ai- heuttama taantuma, mutta kasvu oli silti noinkolmeprosenttiavuodessaelirunsaan prosenttiyksikön EU15 -ryhmän tasoa korkeampi (Eurostat).
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s 9 maiden korkeimmat järjestäytymisas- teet – noin 40 % – löytyvät Slovenias- ta ja Slovakiasta. Tshekissä ollaan 30 %:n tuntumassa, Unkarissa ja Latvi- assa järjestäytyminen on vajaan 20 %:n luokkaa, Puolassa ja Liettuassa noin 15 % ja hakijamaiden alhaisin järjes- täytymisaste, alle 15 prosentin, on Vi- rossa. Todettakoon vertailun vuoksi, että Kyproksella järjestäytymisaste on yli 70 % ja Maltalla 60–70 % (Lada 2002, 3–4; Antila & Ylöstalo 2003, 68). Syitä jäsenkatoon oli monia, ja ne oli- vat osittain yhteydessä toisiinsa. Mer- kittävä tekijä oli ay-liikkeen mennei- syys: ay-liike yhdistettiin vanhan val- lan malliin, eikä huonoa mainetta kor- jannut nimen muutos tai uuden järjes- tön perustaminenkaan. Monilla oli myös muistissa ay-liikkeen rooli sosi- aalisten etujen antajana. Kun uusilta ay- järjestöiltä ei enää tällaisia tukia heru- nut, eivät ihmiset nähneet tarpeelliseksi maksaa jäsenmaksuakaan. Uuden ima- gon luominen palkansaajien edunval- vontajärjestönä ei ollut helppoa, eikä sitä järjestöjen johdossa oikein osattu- kaan. Hyvin merkittävästi jäsenyyttä alensi yrityksissä ta- pahtuva raken- nemuutos. Kun entiset valtion- johtoiset suur- yritykset yksityis- tettiin tai sanee- rattiin, hajosivat yritysrakenteet ja niiden myötä myös ay-rakenteet. Työttömäksi ajau- tuneet putosivat yleensä automaattisesti pois ay-yhteydestä. Myöskään uusiin, usein pieniin ja uusille toimialoille syn- tyneisiin yrityksiin ei ay-toimintaa syn- tynyt, mm. siitä syystä, että ay-järjes- töt eivät juurikaan tehneet jäsentyötä yritystasolla. Etenkin pk-sektorilla ja ulkomaisissa yrityksissä työnantajapuo- li teki järjestäytymisestä usein myös hankalan tai suorastaan tarpeettoman siinä mielessä, että se pystyi tarjoamaan työntekijöille paremmat edut kuin mitä ay-järjestöt osasivat vaatiakaan. Työnantajien järjestäytyminen Helppoa ei talousuudistuksen jälkei- nen elämä ollut työnantajajärjestöil- lekään. Entisessä järjestelmässä ei työnantajien järjestelmällistä toimin- taa varsinaisesti ollut lukuun ottamatta eräissä maissa valtionyhtiöiden puit- teissa ollutta toimintaa. Sen sijaan joissakin maissa oli uudistuk- sia edeltävänäkin aikana mui- ta elinkeinoelämän etujärjes- töjä, esimerkiksi kauppaka- mareita, joista kehittyi myö- hemmin jonkinasteisia työ- markkinatoimijoita. Varsinaiset työnantajajärjes- töt joutuivat kuitenkin aloitta- maan toimintansa käytännös- sä nollasta. Kun yhteiskuntarauhan turvaaminen ja sopimustoiminnan sekä kolmikantayhteistyön harjoittaminen, erityisesti EU-jäsenyyshakemusproses- sin myötä, edellytti kuitenkin myös ay- liikkeen vastapuolen olemassaoloa, jou- tui poliittinen valta monissa maissa pa- tistelemaan työnantajien järjestäytymis- tä. Joissakin maissa työnantajajärjes- töille annettiin rahallista ja muuta tu- kea toiminnan aloittamiseksi. Työnantajajärjestöjä onkin syntynyt kaikkiin KIE-maihin. Osa näistä on uusia, eri tavoin synnytettyjä, osa on syntynyt entisten kauppakamarien ja muiden yhdistysten toiminnan jatka- jiksi. Määrällisesti eniten työnantajajär- jestöjä on jälleen Unkarissa, missä nii- tä on peräti yhdeksän (Industrial Re- lations in Europe, 2002, 95–96). Yhteiskunnallinen vuoropu- helu ja kolmikantayhteistyö Järjestelmän muutos edellytti merkit- täviä ja usein kipeitäkin muutoksia työ- elämässä ja sosiaaliturvassa. Kehitty- mässä oleva demokraattinen järjestel- mä ei aina kyennyt yksin viemään muutoksia läpi, vaan monissa maissa tarvittiin palkansaajien tukea. Ay-liike oli jäsenmäärän laskusta huolimatta useimmissa maissa paljon edustavam- pi ja yhteiskunnan kehityksen kannal- ta vakaampi järjestö kuin yksipuolue- järjestelmän tilalle syntyneet monet uu- det, tavoitteiltaan ja kannatukseltaan varsin epämääräiset poliittiset puolu- eet. Ay-liikkeen myötävaikutuksella mo- nissa KIE-maissa toteutettiin 1990-lu- vun alkupuoliskolla työlainsäädännön ja sosiaaliturvan uudistuksia. Toteut- tamismalliksi valittiin EU-maissa käy- tössä oleva yhteiskunnallisen vuoro- puhelu, jossa julkisen vallan ja ay-liik- Monissa maissa ay- liike tarjosi merkit- tävää tukea työelä- män ja sosiaalitur- van uudistuksille. Kuva:FredBjörksten/Kuvaario
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s10 keen ohella tarvittiin myös työnanta- jien osallisuutta (Aro & Repo, 1997, 146–151). EU-jäsenyysprosessin alettua kolmi- kantayhteistyölle syntyi lisätarpeita unionin työmarkkina- ja sosiaalipoliit- tisen ulottuvuuden edellyttäessä työ- markkinaosapuolten osallistumista. Osapuolet olivat niinikään mukana ha- kijamaihin jäsenneuvottelujen tueksi perustetuissa neuvoa-antavissa sekako- miteoissa (Joint Consultative Commit- tees), ja tätäkin kautta hakijamaiden lainsäädäntöön ja menettelytapoihin si- sällytettiin unionin jäsenmaissa yleisesti käytössä olevia työmarkkinoiden peli- sääntöjä. Tässä yhteydessä syntyneet työlainsäädännön uudistukset kehitti- vät työmarkkinajärjestelmää ja vahvis- tivat erityisesti ay-liikkeen asemaa tur- vaten järjestäytymisen ja sopimustoi- minnan oikeuksia aina lakko-oikeutta myöten. Niin EU-prosessin myötä kuin ole- massa olevan yhteiskunnallisen ja ta- loudellisen muutospaineen vuoksi ha- kijamaihin kehitettiin erilaisia ja erita- soisia kolmikantaelimiä. Unkari oli KIE-maista ensimmäinen, jossa aloi- tettiin yhteiskunnallinen vuoropuhelu. Tämä tapahtui jo v. 1988, ja sen tu- loksena Unkariin syntyi ”Kansallinen neuvosto etujen yhteensovittamiseksi”. Myös tuolloisessa Tshekkoslovakiassa muodostettiin vuonna 1990 kolmikan- tainen ”Taloudellisen ja yhteiskunnal- lisen sopimisen neuvosto.” Monissa maissa hallitukset kokivat tällaisen yhteistyön aikaansaamisen välttämättömäksi, jotta talouden siir- tymävaihe voitiin toteuttaa. Näillä eli- millä oli – ehkä Unkaria lukuun otta- matta – kaikissa maissa vain neuvoa- antava asema, mutta työmarkkinaosa- puolet kokivat neuvostot ja oman osanottonsa niihin merkittäväksi osal- listumisen ja vaikuttamisenkin muo- doksi. Kolmikantayhteistyö oli tärke- ää myös siksi, ettei työmarkkinaosa- puolilla ollut keskusjärjestö- tai liitto- tasolla kovinkaan merkittäviä mahdol- lisuuksia keskinäiseen sopimiseen ja sitä kautta tapahtuvaan työmarkkina- ja yhteiskuntavaikuttamiseen. KIE-maissa solmittiin myös yhteisiä kolmikantaisia sopimuksia, joiden palk- ka- ja työmarkkinapoliittisena sisältö- nä oli useimmiten julkisen budjetin kautta maksettujen alojen minimipalk- kojen määrääminen. Jossain määrin sopimukset pitivät sisällään työtervey- teen ja -turvallisuuteen mutta myös ta- louteen, verotukseen ja sosiaaliturvaan sekä työmarkkinasuhteisiin yleisesti liit- tyviä kysymyksiä (Industrial Relations in Europe 2002, 103–106; Mermet 2002). Sopimustoiminta: toimiala- kohtainen sopiminen Monien KIE-maiden työlakeja on siir- tymätalouden ja erityisesti EU-jäse- nyyshakemusprosessin aikana muutet- tu niin, että työmarkkinaosapuolille on tullut enemmän toimintavapauksia. Tämä ei kuitenkaan ole lisännyt kah- denvälistä sopimustoimintaa. KIE- maissa on varsin vähän toimialatason työehtosopimuksia, keskimäärin sopi- muksia on alle 10 maata kohden.2 Tämäkin luku on pikemminkin liian korkea, sillä monissa KIE-maissa työ- ehtosopimuksen määrittely on kovin väljää. Toimialakohtaisen työehtosopi- muksen sijasta monissa maissa viita- taan usein ”moni(ala)yritys -sopimuk- siin” tai ”yritystasoa ylempiin sopimuk- siin.” Sopimuksissa on yleensä mää- räyksiä palkoista muttei juuri muista työehdoista. Toimialakohtaisten sopimusten vähäi- syyttä selittää talouden rakennemuu- toskehitys, johon ay-liike ei ole kyen- nyt sopeutumaan. Myöskään työnan- tajapuolella ei ole ollut valmiuksia toi- mialakohtaiseen sopimiseen. Vaikka alan liittoja ja toimialajärjestöjä on ol- lutkin, ei niiden ensisijaisena tavoittee- na ole välttämättä ollut alakohtaisen sopimuksen tekeminen. Sopimista on monella alalla vähentänyt myös heik- ko kannattavuuskehitys, joka ei ole antanut liikkumavaraa palkankorotuk- sille. Voimat on jouduttu suuntaamaan työpaikkojen säilyttämiseen (Lada 2002, 4–10). Nykyisten EU-maiden ja jäsenyyttä hakeneiden KIE-maiden väliset 5–10-kertaiset palk- kaerot tulevat tasoittumaan. Tehdyt tilastoanalyysit viittaavat siihen, että useimmat KIE- maat tarvitsevat 10–15 vuotta eron tasoittamiseen, arvioi Turo Bergman. 2 Vain Slovenia muodostaa selvän poik- keuksen. Siellä työehtosopimuksia on kai- killa 38 päätoimialalla, ja syynä on, että maan lainsäädännön mukaan alakohtai- nen sopiminen on pakollista.
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s 11 Julkisen alan työehtosopimukset puuttuvat monista KIE-maista käytän- nössä kokonaan. Tähän on vaikutta- nut etenkin se, että julkisella sektorilla ei ole yleensä työnantajajärjestöä eikä muutakaan sopimuspoliittista osapuol- ta. Julkisella alalla palkat ja työehdot määräytyvät usein työntekijäjärjestöjen ja alan ministeriön (ja usein ministe- rin) välisessä neuvottelussa, jossa palk- kojen osalta sovitaan vain minimeistä. Kun varsinkin korkeammin koulutet- tujen julkisen alan työntekijöiden palk- kataso on jo lähtökohtaisesti ollut teol- lisuuden ja myöhemmin myös yksityi- sen palvelusektorin palkkoja alempi, on sovellettu sopimusmenettely monesti vain lisännyt jälkeenjääneisyyttä (Mer- met 2002, 6–7). Useissa KIE-maissa julkisen sektorin työntekijät (esim. opettajat, lääkärit ja sairaanhoitajat) ovatkin olleet herkim- piä osoittamaan mieltään etujensa aja- miseksi. Toisaalta eräiltä julkisen alan työntekijöiltä on – etenkin siirtymäta- louden alkuaikoina – rajattu oikeutta työtaistelutoimiin. Toimialakohtaisen työehtosopimus- neuvottelun rinnalla on muutamissa KIE-maissa (ehdokasmaista Puola ja myöhemmän vaiheen hakijamaista Bul- garia) esiintynyt alueel- lista neuvottelumenette- lyä. Alueellisilla ay-orga- nisaatioilla on muissakin KIE-maissa ollut siirty- mävaiheen alusta alkaen toiminnallista merkitys- tä. Taustalla on kulttuu- riin ja historiaan liittyviä tekijöitä ja eräiden Kes- ki-Euroopan maiden vai- kutusta. Eräissä maissa, kuten Puolassa, alueel- linen kehitys on edennyt rinnan ay-liik- keen puoluesuuntautuneisuuden kans- sa. Alueellisen sopimustoiminnan sovel- tamiskelpoisuus on, kuntasektorin so- pimuksia ehkä lukuun ottamatta, kui- tenkin varsin kapea-alaista, koska työ- markkinoiden toiselta sopijaosapuolel- ta ei luontevasti löydy vastaavaa orga- nisaatiotasoa(IndustrialRelationsinEu- rope 2002, 111–114). Yritystason sopimustoiminta KIE-maiden työmarkkinamuutos on ollut nopeinta yritystasolla. Taustal- la on jälleen yritysten rakenteissa ja organisaatioissa tapahtunut nopea muutos ja sen heijastuminen työ- markkinasuhteisiin ja -sopimuksiin. Uusissa yritysrakenteissa ei ole saa- tu aikaan uusia sopimuksia. Erityi- sen hankalaa toiminta on ollut yksi- tyisen sektorin pienissä yrityksissä, joita KIE-maiden yritysten valtaosa nykyisin edustaa. Monissa maissa on myös lisääntynyt itse- näisten elinkeinon harjoittajien joukko, jonka pääosan muo- dostavat epävirallisel- la sektorilla työsken- televät katu- ja muut kauppiaat. Tällä jou- kolla ei ole luonnolli- sesti minkäänlaista so- pimusturvaa eikä mo- nilla siihen kuuluvista myöskään juuri mi- tään sosiaaliturvaa. Taulukossa 1 on esitetty yhteenveto yritystason sopimuksista hakijamaissa. KIE-maista sopimuksia on suhteellises- ti eniten Unkarissa ja Puolassa. Slove- niassa alakohtaiset sopimukset ovat pa- kollisia. Muissa KIE-maissa yritystason sopimuksia on korvattu henkilökoh- taisilla sopimuksilla, jos niilläkään (Lada 2002, 9–12). Sopimusten ja työmarkkinakontak- tien vähentyminen yritystasolla on vai- kuttanut kielteisesti työntekijöiden osallistumiseen työelämän kehittämi- seen työpaikoilla ja heikentänyt mah- dollisuuksia tiedonsaantiin ja vuoro- vaikutukseen. Tätä korvaamaan on eräissä maissa pyritty kehittämään yri- tysneuvostojärjestelmää. Yritysneu- vostoja on Puolassa, Sloveniassa ja Unkarissa, ja myös Liettuan hallitus on antanut lain kotimaisista yritysneu- vostoista. Kotimaisten yritysneuvos- tojen ohella hakijamaat ovat ottamassa käyttöön EU-lainsäädännön mukais- ta EU-tason yritysneuvostojärjestel- mää (EWC). Yritysneuvostojen rooliin ei kuiten- kaan kuulu sopimustoiminta, vaan ne ovat luonteeltaan neuvoa-antavia. Yri- tysjohdon velvoite on yhteistyön puit- teissa antaa työntekijöille yritystä kos- kevaa informaatiota sekä järjestää heille mahdollisuus olla vuorovaikutuksessa yritysjohdon kanssa. Kuitenkin esimer- kiksi Unkarissa on yritysneuvostoille tietyin rajoituksin annettu oikeus teh- dä sopimuksia, ja myös Liettuassa on samansuuntaisia kaavailuja. KIE-maiden ay-järjestöjen piirissä ollaan viime mainitusta kehityksestä huolissaan. Pitemmälle vietynä se saat- taa vahvistaa ay-liikkeestä riippumaton- ta sopimustoimintaa yrityksissä. Silloin ay-liikkeen rooliksi jäisi vain ylätason kolmikantayhteistyön tekeminen ja yh- teiskunnallinen vuoropuhelun käymi- Taulukko 1. Hakijamaiden yritystason työehtosopimusten määrä ja kattavuus. Maa Yritystason tes:en lukum. Sopimusten kattavuus Kypros 400 40–50 % työvoimasta Tshekin tasavalta 3 500 Viro 570 n. 10 % työvoimasta Unkari 1 303 39 % työvoimasta Latvia 2 018 noin 8 % yrityksistä Liettua arviolta noin 10 % yrityksistä Malta joitakin satoja Puola 12 000 rekisteröityä noin 30 % työvoimasta Slovakia arv. joitakin tuhansia Slovenia 3 000 Sopimustoiminta on KIE-maissa painottunut yritys- tasolle, joskaan uusissa yritysraken- teissa ei ole saatu aikaan uusia sopi- muksia.
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s12 nen. Sillä alueella ay-liikkeen pitää kuitenkin jatkuvasti vetää rajaa poliit- tisten puolueiden suuntaan, ja riskinä on roolien sekaantuminen (Industrial Relations in Europe 2002, 116–118; Lada 2002, 14–15). Lopuksi Vaikka edellä esitetty kuvaus unionin jäseneksi kohta tulevien KIE-maiden työmarkkinoiden tilasta ja tilanteesta näyttää sekavalta ja huolestuttavalta- kin, voidaan kuluneen runsaan kym- menen vuoden kehityksestä löytää myös paljon myönteistä. Lähtökoh- dat huomioon ottaen ay-liike on sel- viytynyt vaikeuksista kohtalaisesti, ja jatkossa suunta on varmaankin ylös- päin myös jäsenkehityksessä. Työn- antajajärjestöt ovat pikkuhiljaa vakiin- nuttaneet asemansa ja kehittyneet yhä ammattitaitoisemmiksi edunvalvojik- si. Ja julkinen valta on useimmissa maissa suhtautunut myönteisesti kol- mikantaisuuteen ja – paljolti myös EU- jäsenyyden paineessa – toteuttanut työmarkkinoilla ja työlainsäädännös- sä uudistuksia, jotka ainakin kirjoite- tun lain tasolla pitkälti vastaavat EU- maiden käytäntöjä. Sopimusjärjestelmässä ja työehtoso- pimusten yleisyydessä on toki kehittä- mistä. Itse sopimisen käytäntö on kui- tenkin tuttua KIE-maiden työmarkki- naosapuolille kolmikantayhteistyönkin kautta, ja monissa maissa työntekijä- ja työnantajajärjestöjen keskinäiset suh- teet ovat kohtuullisen hyvät. Voisi olet- taa, että esimerkiksi EU:n nykyisistä jäsenmaista KIE-maihin investoineet suuret yritykset olisivat vastuullisia työ- markkinatoimijoita ja vaikuttaisivat niin, että työehtosopimustoiminta yri- tyksissä vakiintuisi. Nykytodellisuus ei tosin tästä anna viitteitä, kuten vast- ikään tehty tutkimus osoittaa (Laine & Sippola 2003). Suomalaistutkimuk- sen mukaan vain yhdessä ainoassa suo- malaisten omistamassa metalliyrityk- sessä Virossa on voimassa oleva työ- ehtosopimus, joka sekin on virolaisen omistajan perua. Tutkimus osoittaa myös, että suomalaiset metallialan yri- tykset eivät ole viemässä suomalaista ammattiyhdistys- ja sopimuskulttuuria Viroon. Sopimusten tekoa on rakennemuu- tos- ja järjestöllisten syiden ohella ehkä merkittävimmin jarruttanut KIE-maiden yritysten heikko kannat- tavuus, joka ei ole antanut kunnon edellytyksiä palkkatason kehittämi- seen. Palkkaerot nykyisten EU-mai- den ja jäsenyyttä hakeneiden KIE- maiden välillä ovat 5–10–kertaisia. Ero tulee – EU-jäsenyydenkin ansi- osta – tasoittumaan. Tehdyt tilasto- analyysit viittaavat siihen, että useim- mat KIE-maat tarvitsevat 10–15 vuot- ta eron tasoittamiseen. Esimerkiksi naapurimaamme Viron osalta arvioi- daan kuluvan reilut 15 vuotta mait- temme välisen palkkakuilun umpeen kuromiseksi (Boeri 2001). EU-markkinoiden vetoavun lisäksi ratkaisevia ovat monet kansantalou- den tekijät mutta yhtälailla myös ke- hitys työvoima- ja työmarkkinoilla. Vaikka tällä alueella ongelmia riittää- kin, voidaan tulevaisuuteen kuitenkin suhtautua myönteisesti. Erityisesti voimme uskoa, että Itämeren alueen uudet EU-maat, Viro, Latvia, Liet- tua ja Puola, hyötyvät jäsenyydestä ja voivat EU:n pohjoisen ulottuvuuden yhteistyömahdollisuuksia hyödyntäen kehittää työmarkkinoitaan ja yhteis- kunnallista hyvinvointiaan kohti EU:n keskitasoa. KIRJALLISUUS Antila, J. & Ylöstalo, P. (2003), Wor- king Life Barometer in the Baltic Count- ries 2002, Helsinki: Ministry of Labour. Aro, P.O. & Repo, P. (1997), Trade Union Experiences in Collective Bargai- ning in Central Europe, Budapest: ILO. Boeri, T. (2001), The Impact of Eas- tern Enlargement on Employment and Wages in the EU Member States, Uni- versita di Bocconi, prepared for the se- minar “Impact of enlargement of theEU Labour Market”, Brussels, March 2001. Gradev, G. (ed.) (2001), CEE Count- ries in the EU Companies’ Strategies of Industrial Reconstructuring and Relo- cation Brussels: European Trade Union Institute. Eurostat: http://europa.eu.int/comm/ eurostat/Public/datashop/print-catalo- gue/EN?catalogue=Eurostat Industrial Relations in Europe (2002), EU Commission, Directorate-General for Employment and Social Affairs, Di- rectorate D, Brussels, May. Lada, M. (2002), Industrial relations in the candidate countries, European Industrial Relations Observatory. Laine, H. & Sippola, M. (2003), Työ- ehtosopimustoiminnan käynnistäminen Viron suomalaisissa metallialan yrityk- sissä. Jyväskylän yliopisto, yhteiskunta- tieteiden ja filosofian laitos, pro gradu työ, kesäkuu. Mermet, E. (2002), Wage Formation in Candidate Countries, Report of the ETUC seminar in Gdansk, 26–27 April, 2002, Second part, moniste.
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s 13 Suomeen muutti 18 955 henkilöä vuonna 2001 (STV 2002). Merkittä- vimmät maahanmuuttajaryhmät saa- puivat Venäjältä, Virosta ja Ruotsista. Maahanmuuttoväestön rakenne ja muuton motiivit ovat muuttuneet pit- källä aikavälillä. 1980-luvulla muuton syinä olivat työhön liittyvät tekijät tai perhesyyt, kuten avioliitto. Inkerinsuo- malaiset paluumuuttajat ja pakolaiset olivat merkittävin maahanmuuttajaryh- mä 1990-luvulla. Tavallisesti heillä ei ollut tullessaan työpaikkaa tiedossa, ei- vätkä he voineet hyötyä olemassa ole- vasta sosiaalisesta verkosta, joka olisi tukenut heidän työllistymistään ja integ- roitumistaan (Forsander 2001; ks. Jaak- kola 2000). Venäläisten ja eestiläisten suurta osuutta selittää vuodesta 1991 lähtien myönnetty inkerinsuomalaisten paluumuuttostatus. Kyseisenä vuonna venäläisten maahanmuutto oli huipus- saan. Paluumuutto Venäjälle on ollut vähäistä (taulukko 1). 1990-luvulla kak- Elli Heikkilä Tutkimuspäällikkö Siirtolaisuusinstituutti Taru Järvinen Tutkija Siirtolaisuusinstituutti Muuttoliike Suomen ja Itämeren maiden välillä Euroopan unionin laajentumisen on pelätty tai toivottu lisäävän voimakkaasti maahanmuuttoa Suomeen. Pohjoismaiden ja Baltian välinen elintasoero on muuttoa kiihdyttävä tekijä, mutta toisaalta muuttoa hillitsee osaavan työvoiman tarve lähtöalueilla.
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s14 si kolmasosaa entisen Neuvostoliiton alueelta saapuneista ihmisistä tuli Suo- meen paluumuuttajastatuksen perus- teella (Kyntäjä & Kulu 1998). Vuonna 1993 Venäjällä voimaan tul- lut liikkumisvapaus ulkomaille ei aihe- uttanut maastamuuton räjähdyksellis- tä kasvua ja massamuuttoa länsimai- hin, kuten esimerkiksi Suomessa pe- lättiin. Suuri muutos tapahtui jo vuonna 1990, jolloin maastamuutto länsimai- hin pysyvän oleskelun tarkoituksella ylitti kaksinkertaisesti edellisen vuoden maastamuuton. Sen jälkeen maasta- muutto on ollut tasaista. Vuonna 1996 etnisten venäläisten maastamuutosta 1,5 % suuntautui Suomeen. Tilastot eivät ole kuitenkaan yksiselitteisiä. Maastamuuton rekisteröinti entisessä Neuvostoliitossa on ollut erittäin puut- teellista. Osa muuttajista on lähtenyt maasta turistiviisumilla ja on edelleen kirjoilla entisessä asuinmaassaan (Kyn- täjä 1998a). Suurin osa entisestä Neuvostoliitos- ta Suomeen muuttaneista on 20–30- vuotiaita; runsaasti on myös lapsia. Joukossa on myös vanhempia, 1920– 30-luvuilla syntyneitä. Heidän Suo- meen tulonsa alkoi jonkin verran myö- hemmin, ja vuosittain saapuneiden määrä on sen jälkeen pysynyt suurin piirtein samana. Nuorista poiketen van- hemmat ovat pääosin suomenkielisiä. Paluumuuttajista 60–70 % on kansal- lisuudeltaan suomalaisia, loput ovat heidän venäläisiä tai virolaisia perheen- jäseniään sekä niitä paluumuutto-oike- uden saaneita, jotka eivät enää ole kan- sallisuudeltaan suomalaisia, mutta joille kuitenkin on myönnetty paluumuut- tajan status (Kulu 1998). Baltian maiden pakolais- ja turvapai- kanhakijoiden määrä on toistaiseksi erit- täin pieni, eikä niistä kohdistu kautta- kulkusiirtolaisuuspainei- ta Suomeen. Muuta- kaansiirtolaisuuttaeiole suuressa määrässä odo- tettavissa, varsinkaan Latviasta ja Liettuasta. Viron maastamuutto länsimaihin, mm. Suo- meen, vilkastui Neuvos- toliiton hajoamisen jäl- keen, mutta viime vuo- sina maastamuutto on laskenut. Vuon- na 2001 ylittyi kuitenkin 1 000 henki- lön raja. Baltian maiden väestön muut- tohalukkuudesta tehtyjen tutkimusten mukaan balteilla ei ole enää suurta ha- lukkuutta muuttaa maasta. Jos talou- dellinen ja sosiaalinen tilanne kehittyy edelleenpositiivisesti,maastamuuttosta- bilisoituu. Tutkimusten mukaan Tallin- nan venäläiset ovat kylläkin halukkaam- pia muuttamaan maasta verrattuna vi- rolaisiin, mutta heidän preferenssilistan- sa ykkösenä ei ole Suomi, vaan ylivoi- maisesti Saksa (ks. Karppi & Rantala 1997; Kyntäjä 1998a). Talouskuilu eteläisten ja pohjoisten Itämeren maiden välillä on erittäin suu- ri, joista huomattavimpana korostuu Suomen ja Venäjän välinen elintaso- ero (kuvio 1). Suomen ja Venäjän vä- linen bruttokansantuote-ero on suu- rimpia – ellei suurin – Euroopassa, ja se itse asiassa syventyi 1990- luvulla. Samaan aikaan raja-alueiden asukaslu- ku supistui sekä Suo- messa että Venäjällä. Nämä alueet eivät siis vetäneet puoleensa ih- misiä ja taloudellisia toi- mintoja. Rajasta ja sii- hen liittyvästä elintasoerosta ei ole muo- dostunut Itä-Suomen ja sen itäisten lä- hialueiden sosioekonomisen muutok- sen kannalta ratkaisevaa tekijää. Vaik- ka Suomen ja Venäjän talouskuilu muistuttaa Yhdysvaltojen ja Meksikon raja-alueiden tilannetta, talouden dy- namiikka on aivan erilainen. Rajaseu- Taulukko 1. Maahanmuuttovirrat Suomen ja Itämeren maiden välillä kansalaisuuksittain (minimi 6 muuttoa). Lähde: Tilastokeskus. Ruotsi Puola Liettua Latvia Viro Venäjä Entinen Neuvostoliito Vuosi Suo- Suo- Netto Suo- Suo- Netto Suo- Suo- Netto Suo- Suo- Netto Suo- Suo- Netto Suo- Suo- Netto Suo- Suo- Netto meen mesta meen mesta meen mesta meen mesta meen mesta meen mesta meen mesta 2001 676 420 256 62 14 48 39 – 39 62 – 62 1090 131 959 2539 148 2391 17 40 -23 2000 701 457 244 41 53 -12 20 14 6 35 655 337 318 2516 241 2275 264 1999 678 440 238 39 16 23 18 36 14 22 587 152 435 2180 127 2053 17 71 -54 1998 799 422 377 28 13 15 18 33 675 159 516 2463 78 2385 25 41 -16 1997 667 377 290 23 21 2 34 31 629 148 481 2387 109 2278 12 38 -26 1996 644 356 288 27 61 -34 44 24 690 326 364 2012 148 1864 13 312 -299 1995 598 289 309 24 21 3 12 11 951 166 785 1958 67 1891 52 153 -101 1994 551 344 207 39 26 13 15 27 1361 154 1207 1901 83 1818 63 114 -51 1993 442 384 58 40 15 25 9 32 1981 85 1896 2169 44 2125 169 120 49 1992 567 361 206 66 48 18 12 26 2134 31 2103 2946 25 2921 132 152 -20 1991 675 390 285 176 39 137 6 7 862 – – 5601 5601 117 5484 1990 754 335 419 191 8 183 1885 86 1799 1989 722 353 369 114 10 104 575 155 420 Ennusteiden mu- kaan Baltian mais- ta ei ole odotetta- vissa suurta mää- rää maahanmuut- tajia Suomeen.
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s 15 dut eivät ole muodostuneet markki- navetoisen talouskasvun alueiksi (Es- kelinen 2001). Empiirisissä tutkimuksissa on tär- keimmiksi Venäjältä Suomeen muu- ton syiksi havaittu vanhuksilla huonot asuinolot ja pienet eläkkeet ja nuorem- milla työttömyys tai sen uhka. Myös liian pienet palkat ja Venäjän kohdalla jopa palkkojen maksamatta jättäminen on mainittu muuttosyinä. Vanhemmat toivovat lapsilleen parempaa tulevai- suutta Suomessa (Kyntäjä 1998b). Euroopan Unionin laajentu- misen vaikutukset Joidenkin ennusteiden mukaan tulo- muutto Itä-Euroopan uusista EU-jä- senmaista kasvaisi v. 2005–2009 kak- sinkertaiseksi nykytasoon verrattuna. Virosta Suomeen tulisi tuolloin 15 000 henkilöä vuodessa ja muista nykyisistä hakijamaista yhteensä 1 000 henkilöä vuodessa (Hietala 2002; vrt. Aintila 1998). Muuton volyymista on esitetty myös alhaisempia arvioita, jolloin Vi- rosta muuttaisi vuosittain 4 000–5 000 henkeä laajentumisen alkuvaiheessa (Turkki 2002). Maahanmuuton huip- pu saavutettaisiin ajanjaksolla 2010– 2014, jolloin se olisi 28 000 henkilöä vuodessa. Virosta tulisi enää vain ny- kyinen määrä, n. 700 henkilöä vuo- dessa, josta se edelleen laskisi työvoi- mapulan Virossa pahentuessa (Hieta- la 2002). Suomen ja hakijamaiden väliset suu- ret tuloerot asukasta kohden ja Suo- men parantuva työllisyystilanne stimu- loivat muuttoliikettä. Ostovoimakor- jattu palkkatasoero on Suomessa 3,3- kertainen Viroon verrattuna. Palkka- tasoero on siis moninkertainen verrat- tuna siihen, mitä se oli suuren muut- toaallon aikaan Ruotsin ja Suomen välillä 1960-luvun lopulla. Rajan yli työskentelyn lisääntyminen on yksi to- dennäköinen vaihtoehto, joka voi vai- kuttaa suurestikin niin Suomen kuin Viron työmarkkinoihin. Virolaiset viik- kopendelöijät sijoittuvat ajallisesti lyhy- en matkan päähän Helsingistä (Hie- tala 2001; Työvoiman liikkuvuus Eu- roopassa ja Suomi -työryhmä 2001). Aktiivinen maahanmuuttopo- litiikka Viime aikoina on kysymys ulkomaa- laisväestön asemasta noussut mones- sa Euroopan maassa sisäpolitiikan kes- Kuvio 1. Eteläisten ja pohjoisten Itämeren maiden välinen talouskuilu 1996: bruttokansantuote asukasta kohti. Lähde: Heikkilä et al. (2004). Alueelliset erot BKT/as. 1996 erittäin suuri ero (> 50 %), valtioiden välinen suuri ero (25–50 %), maan sisäinen suuri ero (25–50 %), valtioiden välinen erittäin suuri ero (> 50 %), maan sisäinen
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s16 keisten teemojen joukkoon. Suomi tarvitsee maahanmuuttajia kasvavassa määrin – ensin suurten ikäluokkien elä- köityessään vapauttamiin työpaikkoi- hin, sitten näiden ikäluokkien hoivaa- miseen. Virosta ei ole kuitenkaan odo- tettavissa Suomeen suurta muuttoaal- toa, eikä muistakaan nykyisistä EU-ha- kijamaista. Suurinta muutto tullee ole- maan Venäjältä. Yhteiset työmarkki- nat eivät ole lisänneet merkittävästi työvoiman liikkuvuutta Euroopan Unionissa, ja sen sisäiset työvoimavir- rat ovat kasvaneet hitaammin kuin muutto EU:n ja kolmannen maailman välillä. Euroopan Unionin maissa vain 2 % työvoimasta on toisen unionin maan väestöä (Miettinen et al. 1998; Heikkilä 2001; Iloniemi 2002). Vuon- na 1995 noin 600 000 Euroopan Uni- onin kansalaista asui toisessa maassa kuin missä he kävivät töissä, ja puolet heistä työskenteli Unionin ulkopuolel- la (Eurooppa-tiedotus 2001). Pakolaisasia oli Suomelle poliittinen kysymys 1970-luvulta 1980-luvun puoleen väliin. Maahanmuutto- ja pa- kolaispolitiikka, jota ei selkeästi ollut olemassa, oli poliittisesti painottunut- ta. 1980-luvun alkupuolella ulkomaa- laispolitiikka muodostui lähinnä ulko- maalaisten valvontaa koskevista tehtä- vistä. 1980-luvun lopulta 1990-luvul- le maahanmuutto- ja pakolaispolitiikas- sa keskityttiin maahanmuuttovirtojen kontrolloimiseen, vaikka humanitaari- nen näkökulma pakolaispolitiikassa olikin esillä. 1990-luvulla maahan- muutto alettiin nähdä sisäisen turvalli- suuden uhkana, mikä lisäsi maahan- muutto- ja pakolaispo- litiikan kontrollihakui- suutta (Salmio 2000). Suomen näkökul- masta Venäjältä tulevi- en laittomien kautta- kulkusiirtolaisten uhka ei ole tähän mennessä ollut kovin vakava, mutta se on kasvussa. Vuonna 2000 laittomia maahanmuuttoyrityk- siä oli 47. Tämä edus- taa Sisäasiainministeri- ön mukaan vain 10 % todellisesta määrästä (Munnukka 2001). Viime aikoina on nostettu esiin, että Suo- men oppilaitoksissa on kirjoilla vuo- sittain useita kymmeniä ulkomaalai- sia, joiden todellisena tarkoituksena on jäädä luvattomasti maahan tai siir- tyä muihin Schengen-maihin. Oles- keluluvan saatuaan he eivät aloita vält- tämättä lainkaan opiskeluja tai opin- not jäävät hyvin vähiin (Kerkelä 2003). Suomelle osoitettiin vuonna 2002 turvapaikkahakemuksia 3 129 kappa- letta. Kansalaisuuksittain eniten hake- muksia jättivät roma- nialaiset 19 %, slova- kialaiset 12 % ja venä- läiset 8 %. Ulkomaa- laisvirasto teki kyseise- nä vuonna 2 312 kiel- teistä turvapaikkapää- töstä ja 591 myönteistä päätöstä. Kielteisistä päätöksistä 322 perus- teltiin turvallisella alku- perämaalla (Kuusela 2003). Maassamme myönnettiin vuonna 1999 kaikkiaan 496 oleskelulupaa tur- vapaikanhakijoille. Näistä päätöksistä 54 % annettiin humanitaarisin syin, 31 % perustui suojelun tarpeeseen ja Lähivuosinakin suurin määrä maa- hanmuuttajista tulee Suomeen todennäköisesti Venäjältä eikä EU:n uusista jäsen- maista. Elli Heikkilä ja Taru Järvinen ovat tutkineet Itämeren alueen muuttoliikkeitä yhteistyössä Nordic Centre for Spatial Development, Nordre- gion tutkijoiden, Lars Olof Perssonin ja Jörg Neubauerin kanssa.
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s 17 6 % turvapaikan saantiin (Yhteispoh- joismainen tilastokatsaus 2001). Nykyisin hallituksen maahanmuutto- ja pakolaispoliittisen ohjelman keskei- sinä periaatteina ovat toisaalta avoi- muus ja kansainvälisyys, ihmisoikeu- det, hyvä hallinto ja oikeusturva sekä toisaalta laittoman maahantulon estä- minen. Maahanmuuttajat voivat antaa uusia virikkeitä talouden ja kansallisen kulttuurimme kehitykselle ja toimia sillanrakentajina Suomen kansainväli- sessä kanssakäymisessä. Maahanmuut- toa halutaan edistää hallitusti ottaen huomioon kulloinenkin talouskehitys ja yhteiskunnallinen tilanne. Kaikkien maahanmuuttajien joustava ja tehokas integroituminen suomalaiseen yhteis- kuntaan ja työelämään on maahan- muuttopolitiikan peruspyrkimys (Sisä- asiainministeriö 2003). KIRJALLISUUS Aintila, H. (1998), EU:n itälaajentu- misen vaikutukset Suomen työmarkki- noihin, SAK:n ja AKAVAn integraatio- selvitys, Helsinki. Eskelinen, H. (2001), Itäraja: uuden kehitysvaiheen kokemuksia ja näkymiä, teoksessa Heikkilä, E. (toim.), Muutto- liikkeet vuosituhannen vaihtuessa – ha- lutaanko niitä ohjata?, Muuttoliikesym- posium 2000, 117–123, Siirtolaisuus- instituutti, Siirtolaisuustutkimuksia A 24. Eurooppa-tiedotus (2001), Euroopan Unionin laajentuminen, 2. uusittu pai- nos, Helsinki. Forsander, A. (2001), Immigrants in the Finnish Labour Market – Is There Ethnic Segmentation?, teoksessa Heik- kilä, E. (toim.), Muuttoliikkeet vuositu- hannen vaihtuessa –halutaanko niitä ohjata?, Muuttoliikesymposium 2000, 250–266, Siirtolaisuusinstituutti, Siir- tolaisuustutkimuksia A 24. Heikkilä, E. (2001), Migration and the future challenges in an integrated Euro- pe, teoksessa “Once a jolly swagman&”, 81–89, Essays on migration in honour of Olavi Koivukangas on his 60th birthday. Vammala: Institute of Migration. Heikkilä, E. & Järvinen, T. & Neubau- er, J. & Persson, L. O. (2004), Labour market integration in the Baltic Sea re- gion before and after EU enlargement. Institute of Migration, Web Reports 3, tulossa. Hietala, K. (2001), EU:n itälaajentu- minen ja maahanmuutto Suomeen, teok- sessa EU:n itälaajentumisen vaikutukset työvoiman liikkuvuuteen, Työministeriö, työhallinnon julkaisu 291, osa II, 1–55. Hietala, K. (2002), EU:n itälaajentu- minen ja maahanmuutto Suomeen, Työ- ministeriö, Maahanmuuttoasioiden am- mattilehti Monitori 1/2002, 40–41. Iloniemi, J. (2002), Suomi 2015: Mo- nikulttuurinen osaamisyhteiskunta, Stu- dia Generalia luento. http:// video.helsinki.fi/media-arkisto/Studia/ 031002a.htm Jaakkola, T. (2000), Maahanmuuttajat ja etniset vähemmistöt työhönotossa ja työelämässä, Työministeriö, Työpoliitti- nen tutkimus 218. Karppi, J. I. & Rantala, H. (1997), Eth- nic and Social Determinant of East- West Migratory Trends in the Baltic Sea Area Transition Economies, The Popu- lation Research Institute, Yearbook of Population Research in Finland XXXIV, 87–101. Kerkelä, L. (2003), Kymmenet ulko- maiset opiskelijat jäävät luvatta Suomeen vuosittain, Helsingin Sanomat 25.1.2003. Kulu, H. (1998), Venäjän ja Baltian suomalaisväestö, teoksessa Kyntäjä, E. & Kulu, H., Muuttonäkymät Venäjältä ja Baltian maista Suomeen, 38–78, Siir- tolaisuusinstituutti, Siirtolaisuustutki- muksia A 20. Kuusela, A. (2003), Pikakäännytys- päätös heikentää turvapaikanhakijan oi- keusturvaa, Turun Sanomat 28.1.2003. Kyntäjä, E. (1998a), Venäjän ja Balti- an maiden uudet väestöliikkeet, teokses- sa Kyntäjä, E. & Kulu, H., Muuttonäky- mät Venäjältä ja Baltian maista Suo- meen, 11–37, Siirtolaisuusinstituutti, Siirtolaisuustutkimuksia A 20. Kyntäjä, E. (1998b), Lähialueilla asu- vien inkerinsuomalaisten käsitykset pa- luumuutosta Suomeen, teoksessa Kyn- täjä, E. & Kulu, H., Muuttonäkymät Ve- näjältä ja Baltian maista Suomeen, 79– 89, Siirtolaisuusinstituutti, Siirtolai- suustutkimuksia A 20. Kyntäjä, E. & Kulu, H. (1998), Johto- päätökset ja pohdinta, teoksessa Kyntä- jä, E. & Kulu, H., Muuttonäkymät Ve- näjältä ja Baltian maista Suomeen, 90– 95, Siirtolaisuusinstituutti, Siirtolai- suustutkimuksia A 20. Miettinen, A. & Söderling, I. & Ehrn- rooth, A. & Heikkilä, E. & Hjerppe, R. & Martelin, T. & Nieminen, M. & Shemeik- ka, R. (1998), Suomen väestö 2031 – Miten, mistä ja kuinka paljon?, Väestö- liitto, Väestöntutkimuslaitos E5/1998. Munnukka, A. (2001), Laiton maahan- muutto taloudellisesti hyvin kannattavaa liiketoimintaa, Etelä-Saimaa 23.11. http://www.esaimaa.fi/arkisto/vanhat/ 2001/11/23/alueuutiset/index.html Salmio, T. (2000), Kylmän sodan lop- puminen ja EU-jäsenyys muuttivat Suo- men maahanmuuttopolitiikkaa, Siirtolai- suus-Migration 2/2000, 21–26. Sisäasiainministeriö (2003), Hallituk- sen maahanmuutto- ja pakolaispoliitti- nen ohjelma, http://www.intermin.fi/ suomi/ulkomaalaisasiat STV (2002), Suomen tilastollinen vuo- sikirja, Tilastokeskus, Helsinki. Turkki, K. (2002), Ulkomaalaisia on Suomessa vasta vähän, Turun Sanomat 6.7.2002. Työvoiman liikkuvuus Euroopassa ja Suomi -työryhmä (2001), Työvoiman liikkuvuus Euroopassa ja Suomi -työryh- män raportti, teoksessa EU:n itälaajen- tumisen vaikutukset työvoiman liikku- vuuteen, Työministeriö, työhallinnon jul- kaisu 291, osa I, 1–55. Yhteispohjoismainen tilastokatsaus (2001), Ulkomaalaiset Pohjoismaissa, http://www.uvi.fi/pdf/tikatsaus.pdf
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s18 Tässä artikkelissa tarkastellaan reaa- litaloudellisen kehityksen näkymiä EU:n jäseniksi liittyvien neljän maan (Puola, Slovakia, Tshekki ja Unkari) muodostamassa Visegrad-ryhmässä (V-4). Ryhmä muodostettiin Unka- rin Visegradissa helmikuussa 1991 ta- voitteena harjoittaa yhteistyötä eri aloilla (ulko- ja sisäasiat, koulutus, tie- de ja teknologia, infrastruktuuri, ym- päristö, monenlaiset rajojen yli ulot- tuvat ohjelmat). Neljä Visegrad-maa- ta kattavat noin 88 % kahdeksan Jaromir Cekota Economic Affairs Officer Economic Analysis Division, UNECE, Geneve Työllisyys- ja tuottavuusnäkymät Visegrad-maissa EU:hun liittymisen jälkeen1 Puola, Slovakia, Tshekki ja Unkari liittyvät EU:hun toukokuussa 2004 ja pyrkivät lähestymään kehittyneempien maiden elintasoa. Niiden keskei- sin haaste on saavuttaa samanaikaisesti tasa- painoinen julkinen talous, tuottavuuden kasvu ja korkea työllisyys. Lähestyminen tapahtuu todennäköisesti hitaam- min kuin virallisissa skenaarioissa. 1 Kirjoittajan näkemykset ovat hänen omiaan eivätkä edusta UNECEn sihtee- ristön tai sen jäsenmaiden virallista kan- taa. Suomennos: Heikki Taimio. Jaromir Cekota työskentelee tutkijana UNECEssa, joka on YK:n alainen Euroopan talous- komissio.
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s 19 EU:n jäseneksi liittyvän entisen kom- munistimaan väestöstä ja BKT:stä.2 Kaikilla niillä on kunnianhimoisia suunnitelmia tavoittaa EU:n keski- määräinen elintaso parissa vuosikym- menessä. Nämä tavoitteet ovat hei- jastuneet Visegrad-maiden jäseneksi liittymistä edeltäneissä ohjelmissa ja muissa virallisissa asiakirjoissa. Niiden tähänastisen tosiasiallisen menestyk- sen ja suoritettujen talouspoliittisten toimenpiteiden valossa lähestymispro- sessi tulee todennäköisesti tapahtu- maan suunniteltua hitaammin. Kansantulokuilu ja sen taus- tatekijät Kuinka Visegrad-alueen ja kehittynei- den talouksien elintasot suhteutuvat toisiinsa? Jos vertaamme käypähintai- sia bruttokansantuotteita henkeä kohti, ilmaistuna USA:n dollareissa ja kor- jattuna vallitsevilla ostovoimaparitee- teilla, niin suhteessa Yhdysvaltoihin v. 2000 ne vaihtelivat noin yhdestä nel- jänneksestä Puolassa noin kahteen vii- dennekseen Tshekin tasavallassa (ku- vio1). Tärkein taustatekijä oli alhainen työn tuottavuus, joka suhteessa ame- rikkalaiseen tasoon vaihteli 35 %:sta Puolassa 46 %:iin Unkarissa. Valtavaa tuottavuuskuilua paisuttaa työllisten verrattain alhainen osuus koko väes- töstä.3 Euroalueen BKT per capita on sitä vastoin merkittävästi korkeampi, noin 70 % Yhdysvaltain tasosta. Suo- mi ja Irlanti ovat kaksi menestynyttä kansantulokuilun ylittäjää, ja nykyään molempien maiden henkeä kohti las- ketut tulot ylittävät euroalueen keski- arvon. Lähestymistä kohti kehittyneiden maiden elintasoa ei voida pitää itses- tään selvänä. Historiassa jotkut maat jäivät jälkeen sen sijaan että olisivat ottaneet kiinni. Jotkut toiset maat on- nistuivat hädin tuskin säilyttämään hen- keä kohti lasketut tulonsa suhteessa Yhdysvaltoihin. Esimerkiksi Länsi-Eu- roopan ja Yhdysvaltojen välinen tulo- ero pysyi käytännöllisesti katsoen muuttumattomana viimeksi kuluneen neljännesvuosisadan aikana. Jotkut nykyisistä EU-maista eivät edistyneet lainkaan, kun taas joissakin maissa ta- pahtui suhteellisen lyhyitä nopean kas- vun pyrähdyksiä jotka tyrehtyivät. Sitä vastoin Suomi ja Irlanti edistyivät joh- donmukaisesti ja lähestyivät amerikka- laista tulotasoa tuottavuutensa kor- keamman kasvun ansiosta. Neljä vuosikymmentä kestäneen kes- kusjohtoisen suunnittelun jälkeen Vi- segrad-maat kävivät läpi tuskallisen muutoksen markkinatalouksiksi, ja ne saavuttivat varteenotettavan työn tuot- tavuuden kasvun 1990-luvun puoli- välistä lähtien. Ne eivät kuitenkaan onnistuneet yhtä hyvin luomaan työ- paikkoja yksityiselle sektorille lukuun ottamatta Unkaria, jossa työllisyys kas- voi erittäin alhaiselta tasolta (tauluk- ko 1). Julkisen talouden tasapainot- tamisen haaste Sekä Suomi että Irlanti tasapainotti- vat julkista talouttaan merkittävästi, mikä auttoi niitä lähestymään amerik- kalaista tulotasoa. Irlanti on mainittu usein toivottavana ja jäljiteltävänä mal- lina, kun taas Suomi on saanut osak- seen vähäisempää huomiota, joskin sen menestys on huomioitu kasvavas- sa määrin.4 V-4-maat tuottavat jatku- vasti kroonisia budjettialijäämiä, jot- ka ovat valtaosin rakenteellisia ja sel- västi kestämättömiä. Julkisen sekto- rin työllisyys ja menot ovat suhteelli- sen korkeita maiden kehitystasoon nähden (taulukko 2). Menopuolella suurimpia ongelmia ovat johdon te- hottomuus ja kestämättömät sosiaa- liturvamenot. Merkittävää liikatyövoi- maa näyttää olevan koulutuksessa, ter- veydenhuollossa ja julkishallinnossa. Kun näiden sektorien suhteellisen al- haiset palkat alkavat tavoittaa länsi- maisia tasoja EU:hun liittymisen jäl- keen, tämän ylityöllisyyden todelliset kustannukset paljastuvat, ja ne toden- 2 Muut neljä maata ovat Latvia, Liettua, Slovenia ja Viro. 3 Jos otetaan työllisyyden lisäksi huomi- oon Visegrad-maiden pitemmät työajat, niin työllisyyden suhde väestöön on Tshe- kissäjokseenkinsamakuinYhdysvalloissa, mutta Slovakia ja Unkari jäävät noin 5 tai 10 prosenttiyksikköä sen alle. Ks. OECD (2003c, 131). Puolasta ei ole saatavilla vastaaviatietoja. 4 Ks. esimerkiksi Tshekin keskuspankin pääjohtajan äskeinen esiintyminen (Tuma 2003). Kuvio 1. Tulo-, tuottavuus- ja työllisyyskuilut v. 2000. Lähde: OECD Economic Outlookin tietokanta.
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s20 näköisesti johtavat merkittäviin hen- kilöstövähennyksiin. Jos viranomaiset uudistavat julkista menotaloutta sa- maan aikaan, voitaisiin saavuttaa pa- rannuksia koulutuksessa ja terveyden- huollossa sekä hallinnon tehokkuu- dessa. Bruttovelka näyttää olevan hel- posti hallittavissa, jos tarkastellaan taulukon 2 tietoja. Julkisten eläke- ja terveydenhuolto- järjestelmien pitkän aikavälin sitou- mukset näyttävät kuitenkin kestämät- tömiltä. Esimerkiksi eläkevastuiden nykyarvo ylittää 130 % BKT:stä Tshe- kin tapauksessa ja on huomattava kolmessa muussa Visegrad-maassa. Julkisen terveydenhuoltojärjestelmän implisiittiset vastuut ovat vielä tätäkin uhkaavampia.5 Julkisen talouden ta- sapainottamiseksi on väistämätöntä leikata lakisääteisiä menoja, jotka koostuvat sosiaaliturva- ja hyvinvoin- tietuuksista. Epäedullisten demogra- fisten trendien takia on uudistettava järjestelmiä eikä tyydyttävä niiden paikkailuun. Ylisuuren julkisen terveydenhuolto- järjestelmän lisäksi julkinen eläkejär- jestelmä muodostaa menouudistuksi- en avainalueen. Puola ja Unkari pys- tyttivät 1990-luvun puolivälissä lakisää- teisen kaksipilarisen järjestelmän, joka koostuu rahastoimattomasta ja rahas- toidusta komponentista, kun taas Slo- vakia ottaa käyttöön samanlaisen jär- jestelmän v. 2005. Tshekit ovat kiel- täytyneet etenemästä tähän suuntaan ja valinneet sen sijaan rahastoimatto- man järjestelmän, jossa eläkemaksut on määritelty ainoastaan teoreettisesti ja johon liittyy henkilökohtaisia tilejä – ilman kiinteää toteutusajankohtaa.6 Julkisen talouden tulopuolella uusi- en jäsenmaiden verojärjestelmät kär- sivät tehottomasta veronkannosta ja laajasta veronkierrosta. Verorasitus suhteessa BKT:hen on suhteellisen korkea matalan tulotason maille, Slo- vakian 34 %:sta Tshekin 39 %:iin, joka on lähellä EU:n 40,5 %:n keskiarvoa (OECD 2003d). Kaikissa V-4-maissa on verrattain korkeat sosiaalivakuutus- maksut, jotka muodostavat merkittä- västi suuremman osan verokertymistä kuin Länsi-Euroopassa. Tyypilliset ar- vonlisäveroprosentit ylittävät EU:n keskiarvon, mutta monenlaisten tava- roiden ja palvelujen alennetut prosen- tit ja tehoton veronkanto johtavat hie- man alhaisempiin efektiivisiin prosent- teihin. Tuloja verotetaan vähemmän ras- kaasti – varsinkin yritystuloja, jotka ovat laskeneet verokilpailun seurauk- sena. Slovakia on kiihdyttänyt tätä kilpailua ottamalla tammikuussa 2004 käyttöön 19 %:n tasaveron niin yri- tysten voitoille kuin ansiotuloille sekä yhtenäisen 19 %:n arvonlisäveron. Unkari vuorostaan leikkasi yritysve- 5 Edes Unkari ei ole vielä saavuttanut kestävää sosiaaliturvaa, vaikka se on suo- rittanut Visegrad-maiden pisimmälle me- nevät eläke- ja terveydenhuoltouudistuk- set. Ks. Burns & Cekota (2002). 6 Lakisääteisteneläkkeidenlisäksikaikil- la V-4-mailla on vapaaehtoinen kolmas pilari, jossa säästämistä vanhuutta varten rohkaistaan vaatimattomilla tuilla. Koska vapaaehtoiset eläkerahastot on luotu vas- ta äskettäin, ne ovat yhä vain pari prosent- tiyksikköä BKT:stä. Taulukko 1. Työllisyys- ja tuottavuustrendit yksityisellä sektorilla v. 1995–2002. Prosenttia vuodessa Maa Työllisyyden kasvu Työn tuottavuuden kasvu Tshekin tasavalta -0,6 2,1 Unkari 1,8 2,6 Puola -1,1 4,9 Slovakia -0,8 3,8 Suomi 2,4 2,1 Irlanti 5,5 3,4 Lähteet: OECD Economic Outlookin tietokanta; OECD (2003b). Taulukko 2. Eräitä julkisen talouden tunnuslukuja v. 2002. Prosenttia Prosenttia kokonaistyöllisyydestä käypähintaisesta BKT:sta Maa Julkisen sektorin Kokonaismenot Nettoluoton- Bruttovelka työllisyys anto Tshekin tasavalta1 16,0 45,3 -3,9 37,6 Unkari2 21,2 52,2 -9,2 55,5 Puola 15,1 43,2 -3,7 45,0 Slovakia 22,2 50,6 -7,2 41,0 Suomi 24,7 47,2 4,2 47,2 Irlanti 11,5 33,7 -0,2 33,7 1 Julkinenbruttovelkav.2001,ml.sekätilastoitujulkinenvelka(18,7%suhteessaBKT:hen) että budjetin ulkopuoliset velat. 2 Julkisen talouden alijäämä sisältää kertaluonteisen maksutulon, joka on noin 3 % BKT:sta. Bruttovelka v. 2001. Lähteet: OECD Economic Outlookin tietokanta ja OECD:n maakatsaukset.
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s 21 ron 18:sta 16:een prosenttiin ja pu- dotti ansiotuloveroa kahdella prosent- tiyksiköllä nostaen samalla välillisiä veroja. Puola harkitsee vastaavansa Slovakian uuteen yritysveroon, kun taas Tshekki suunnittelee alentavan- sa yritysveroa 24 %:iin v. 2005. Ve- rotuksen ja kannustimien yksityiskoh- tien takia tosiasialliset yritysveroasteet saattavat olla suurin piirtein samoja kaikissa V-4-maissa; kuitenkin Slova- kia verottaa ansiotuloja huomattavasti alhaisemmalla prosentilla. Pienyrityk- set todennäköisesti onnistuvat välttä- mään veroja paremmin kuin keskisuu- ret ja suuret yritykset, ja itsensä työl- listävät saavat myös merkittäviä ve- rohelpotuksia, jotka kannustavat hei- tä mutta samalla vaikuttavat selvästi negatiivisesti julkisten eläke- ja tervey- denhuoltojärjestelmien taseisiin. Myös suursijoittajat hyötyvät verohelpotuk- sista. Irlanti on onnistunut melko hyvin politiikassaan verottaa voittoja vähem- män kuin muut eurooppalaiset maat, ja hiljattain se alensi lakisääteistä yri- tysveroaan vielä lisää. Suomen viran- omaiset ovat äskettäin ilmoittaneet päätöksestään osallistua myös verokil- pailuun, osaksi reaktiona alhaiseen verotukseen uusissa jäsenmaissa. Vi- segrad-maiden harjoittaman verokil- pailun suurin ongelma on se, että ve- ronalennukset pyrkivät käymään me- noleikkausten edellä. Toiveena on, että laajeneva veropohja tuottaa enemmän verokertymiä alhaisemmillakin veroas- teilla, mutta useimmiten tämä jää to- teutumatta. Voidaan toisaalta kysyä, onko V-4-maiden hallituksilla varaa luopua verokilpailusta, kun ne ovat päättäneet vauhdittaa tuottavuuden ja työllisyyden kasvua. Tuottavuushaaste Kaikki Visegrad-maat pyrkivät paran- tamaan liiketoimintaympäristöjään voi- mistaakseen talouskasvuaan. Vaikka yritysympäristön laatu on edelleen hei- kompi kuin Suomessa tai Irlannissa, verrattain alhaiset työvoimakustan- nukset, kunnollinen infrastruktuuri, koulutetun työvoiman saatavuus ja si- jainti lähellä Länsi-Euroopan mark- kinoita houkuttelevat ulkomaisia in- vestoijia (taulukko 3). V-4-maiden oppimistulokset ovat jonkin verran parempia kuin niiden koulutusmeno- jen tasoista voisi ennustaa, mutta tau- lukko 3 paljastaa, että niiden tuotta- vuuden kasvu perustuu pikemminkin suoriin ulkomaisiin sijoituksiin kuin erinomaiseen inhimillisen pääoman muodostukseen. Ulkomaisten omistajien kontrolloi- mien yritysten korkea ja nouseva osuus Visegrad-maiden tuotannosta – kuten Slovakiassa, jonne ulkomaiset sijoituk- set ovat kasvaneet jyrkästi viime vuo- sina – tekee niiden tuottavuuden kas- vukäyrät enemmän Irlannin ja Suomen kaltaisiksi. Kaikki V-4-taloudet ovat kuitenkin kokeneet huomattavan kak- sijakoisuuden ulkomaisten yritysten ja kansallisten yritysten välillä. Edellisillä on taipumus saavuttaa korkea tuotta- vuus, suuret voitot ja erinomainen vientimenestys. Jälkimmäisiä piinaa heikon johtamisen ja säätelyn puuttei- den yhdistelmä, josta seuraa liiallista byrokratiaa, yksityisomaisuuden teho- ton suoja, suhteelliset korkeat energia-, viestintä- ja lakipalvelukustannukset, ja niin edelleen. Paradoksaalisesti sääte- ly-ympäristön laatu on paljon tärkeäm- pi kotimaisessa omistuksessa oleville yrityksille kuin monikansallisten yritys- ten tytäryhtiöille, joilla on vahvat la- kiasiantuntijat ja jotka pääsevät helposti valtion korkeiden virkamiesten puheil- le. Vaikka uudet jäsenmaat kompensoi- vat alhaista tuottavuuttaan ja puutteel- lisia instituutioitaan matalilla palkoilla ja houkuttelevilla veroilla, ne kohtaa- vat liikkuvan maalin, koska niiden ke- hittyneet kilpailijat kumoavat kor- keammat työvoimakustannuksensa paremmalla tuottavuudellaan ja alen- tavat muita kustannuksiaan edisty- neemmällä teknologialla ja elinkeino- elämän tehokkaalla säätelyllä. Saman- Taulukko 3. Liiketoimintaympäristö ja ulkomaiset sijoitukset. Korruptoitu- Työtunnin Moottoritie- Koulutus- Oppimistulokset, Ulkomaisten Ulkomaisten neisuus. kustannukset verkosto menot, PISAn luonnon- omistajien kont- omistajien kont- Korruptioin- v. 2002, v. 1999, % BKT:stä tieteiden osaa- rolli teollisuudessa, rolli palveluissa, Maa deksi v. 2003 % USA:n kilometrejä (sijoitus 26 misen indeksi % liikevaihdosta % liikevaihdosta (sijoitus 133 tasosta OECD-maan (sijoitus 31 (sijoitus 22 OECD- (sijoitus 17 OECD- maan joukossa) joukossa) maan joukossa) maan joukossa) maan joukossa) Tshekin tasavalta 54 18 499 17 11 6 3 Unkari 40 20 488 19 15 2 1 Puola 64 15 268 24 15 8 4 Slovakia 59 11 295 21 N/A N/A N/A Suomi 1 72 467 3 3 18 9 Irlanti 18 69 94 18 9 1 5 Lähteet: Eurostat; Transparency International; OECD Economic Outlookin tietokanta; OECD (2003c), OECD PISAn tietokanta 2001.
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s22 aikaisesti V-4-maiden kanssa kilpailee joukko alhaisempien kustannusten maita, ja muutamissa tapauksissa mo- nikansalliset yritykset ovat siirtäneet toimintojaan Slovakiasta, Tshekistä ja Unkarista sellaisiin maihin kuin Kiina, Vietnam tai Ukraina. V-4-maihin teh- dyt ulkomaiset suorat sijoitukset ovat kuitenkin pysyneet selvästi suurempi- na kuin tuollaiset pääomien viennit, ja ne ovat auttaneet vahvan vientiin suun- tautuneen teollisuuden pystyttämises- sä sekä modernisoimaan pankkitoi- mintaa, kauppaa ja yritysverkostoja. Työllisyyshaaste Taulukko 4 osoittaa, että Tshekkiä lu- kuun ottamatta Visegrad-talouksia luonnehtivat hyvin alhaiset työllisyys- asteet verrattuna Suomeen ja Irlantiin. Työllisyyskuilu on erityisen räikeä ikääntyneiden työntekijöiden katego- riassa. Työttömyysaste vaihtelee Un- karin 6 %:sta Tshekin 8 %:iin ja Puo- lan ja Slovakian 17 %:iin. Kuitenkin tosiasialliset työvoimareservit näyttävät olevan pienemmät kuin mitattu työt- tömyys, sillä ulkomaisiin investointei- hin orientoituneet alueet ovat alkaneet kärsiä koulutetun työvoiman saata- vuusongelmista. Erittäin alhainen työ- voiman liikkuvuus sementoi jossain määrin työvoiman pullonkaulojen ja työttömyyden esiintymisen yhdessä, varsinkin alueilla joilla on suljettu kai- voksia ja vanhentuneita teollisuuslaitok- sia. Tarjontapuolella keskeisimmistä on- gelmista seuraa heikkoja kannustimia, alhaista liikkuvuutta ja heikkoa ammat- titaitoa. Työnteon kannustimia heikensi merkittävästi väärä politiikka, jossa varhaisella eläköitymisellä, vammais- tuilla ja suhteellisen anteliailla sosiaali- etuuksilla rohkaistiin jäämään pois työ- elämästä. Esimerkiksi noin 6 % puo- lalaisista saa vammaistukia, jotka ovat 4,5 % BKT:stä. Tämä ja pysyvien so- siaalietuuksien saatavuus johti ammat- titaidottomien ja ikääntyneiden työn- tekijöiden nopeasti aleneviin työllisyys- asteisiin. Viime vuosina kaikki V-4- hallitukset ovat pyrkineet parantamaan työnteon kannustimia, mutta tämä on ollut työläs tehtävä. Kaikesta huolimat- ta sosiaalietuuksien saantiehtoja on yleisesti tiukennettu, ja uudistetut so- siaaliturvajärjestelmät palkitsevat työs- säkäynnistä, varsinkin Unkarissa ja Slovakiassa. Ikävä kyllä nämä uudis- tukset eivät ole juurikaan parantaneet lukuisten vähäosaisten romanien työl- listymismahdollisuuksia. Näissä kah- dessa maassa heidän osuutensa pitkä- aikaistyöttömistä on yli puolet, ja he kärsivät sekä puutteellisesta ammatti- taidosta että voimakkaasta syrjinnäs- tä. Kysyntäpuolella työehtosopimusten joustamattomuus ja työvoiman kor- keat sivukulut johtavat työttömien jou- kossa enemmistönä olevien ammatti- taidottomien työntekijöiden erittäin huonoihin työllistymisnäkymiin. Palk- kasopimusjärjestelmässä yhdistyvät suurten toimipaikkojen ja julkisen sektorin toimialakohtaiset sopimuk- set ja joustavammat järjestelyt pien- yrityssektorilla, jolle suurin osa uusista työpaikoista syntyy. Periaatteessa so- siaalivakuutusmaksujen leikkaukset erityisesti matalapalkka-aloilla voisivat Taulukko 4. Työllisyysasteet v. 2002. Maa %, 15–64-vuotiaat %, 55–64-vuotiaat Tshekin tasavalta 65,6 40,4 Unkari 56,5 25,9 Puola 51,7 26,6 Slovakia 56,5 22,1 Suomi 69,1 47,8 Irlanti 65,0 48,0 Lähde: Eurostat. Jaromir Cekota painottaa Puolan, Slovakian, Tsekin ja Unkarin tarvetta tasapainottaa julkinen taloutensa, sillä muuten ne ajautuvat kriiseihin, jotka katkaisevat niiden pyrki- mykset lähestyä vanhojen EU-maiden elintasoa.
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s 23 vahvistaa työnantajien halua työllistää. Syrjinnän vastaiset toimenpiteet pa- rantaa romanien ja muiden syrjäyty- neiden ryhmien työllistymismahdolli- suuksia voisivat myös luoda uusia työ- paikkoja. Toistaiseksi ei ole toteutet- tu mitään tällaisia toimenpiteitä, mikä ehkä johtuu kaikkein huono-osaisim- pien väestöryhmien heikosta poliitti- sesta vaikutusvallasta. Johtopäätöksiä Visegrad-taloudet saattavat hyvinkin saavuttaa vähitellen kehittyneempien talouksien henkeä kohti lasketut tulo- tasot, kun ne syventävät integraatio- taan EU-alueen kanssa kaupan ja in- vestointien kautta. Näyttää olevan kak- si pääasiallista kehityspolkua. Ensim- mäistä polkua luonnehtii suhteellisen korkea tuottavuuden kasvuvauhti, ja - riippuen kyseisen maan olosuhteista - hidas työllisyyden kasvu tai jopa sen supistuminen. Tämä seuraisi alhaisem- man tuottavuuden yritysten alasajois- ta ja lakkauttamisista sekä julkisen sek- torin rakenteellisiin uudistuksiin liitty- vistä irtisanomisista ilman, että pien- yrityssektorilla luodaan riittävästi uu- sia työpaikkoja. Toinen polku on so- pusoinnussa sellaisten mikrotaloudel- listen reformien kanssa, jotka paran- taisivat merkittävästi liiketoimintaym- päristöä sekä kannustimia palkata työ- voimaa ja ottaa vastaan matalapalkkai- sia työpaikkoja. Tähän skenaarioon liit- tyy korkeampi työllisyys ja hitaampi tuottavuuden kasvu.7 Taulukko 5 esittää nämä vaihtoeh- toiset lähestymispolut, jotka perustu- vat OECD:n viime aikoina julkaise- miin Visegrad-maiden katsauksiin ja omiin laskelmiini. Lähestymisvauhti ei olisi dramaattinen olettaen, että Yh- dysvaltain tuotanto kasvaa 3 % vuo- dessa. Koska EU kasvaa todennäköi- sesti hieman hitaammin huolimatta Lissabonin huippukokouksen asetta- masta 3 %:n tavoitteesta, Visegrad- maat saattavat hyvinkin kokea elinta- sojensa kohoavan vähitellen euroop- palaiseen keskiarvoon noin kolmessa vuosikymmenessä. On korostettava, että yllä käsitellyt lähestymismahdollisuudet ovat jonkin verran vähemmän optimistisia kuin hallitusten viralliset projektiot, jotka olettavat nopeamman tuottavuuden ja työllisyyden kasvun. Tästä huolimatta taulukon 5 molemmat skenaariot ovat optimistisia siinä mielessä, että ne edel- lyttävät onnistumista julkisten talouk- sien tervehdyttämisessä. Muussa tapa- uksessa julkisten talouksien paisuvat paineet ja niitä seuraavat kriisit voisi- vat suistaa Visegrad-taloudet lähesty- misraiteiltaan ja johtaa kasvaviin elintasokuiluihin. KIRJALLISUUS Burns, A. & Cekota, J. (2002), Coping with population ageing in Hungary, OECD Economics Department Working Paper No. 338. OECD (2002a), Economic Survey: Hungary, Paris. OECD (2002b), Economic Survey: Poland, Paris. OECD (2003a), Economic Survey: Czech Republic, Paris. OECD (2003b), Employment Outlook, September, Paris OECD (2003c), STI Scoreboard, Sep- tember, Paris. OECD (2003d), Revenue Statistics: 1965–2002, Paris. OECD (2004), Economic Survey: Slo- vak Republic, Paris, tulossa. Tuma, V. (2003), Czech fiscal policy in the light of European fiscal policy les- sons, speech presented at Forum Populi- ni, Prague, 23 October 2003. w w w . c n b . c z / e n / p d f / Tuma_Forum_populini.pdf. 7 Vaihtoehtoiset lähestymisurat estimoi- tiin seuraavalla yhtälöllä: V(t) = (1+a)*V(t-1) + b*[A(t-1) – V(t-1)], missä V = työn tuottavuus (BKT työn- tekijää kohti) Visegrad-maassa, A = työn tuottavuus Yhdysvalloissa, a = 1,5 %:n tuottavuuden vuotuinen trendikasvu- vauhti, t = aika ja b = lähestymispara- metri. Taulukko 5. Vaihtoehtoiset keskipitkän aikavälin lähestymisskenaariot v. 2003–2010. Työllisyys Tuottavuus BKT Skenaario1 I II I II I II Tshekin tasavalta -0,4 0,5 3,6 2,9 3,2 3,4 Unkari 0,0 0,8 3,5 2,8 3,5 3,6 Puola -0,3 1,5 4,4 3,4 4,1 4,9 Slovakia 0,0 1,5 3,8 3,0 3,8 4,5 1 Skenaario I olettaa alhaisemman työllisyyden kasvun ja tuottavuuden lähestymis- parametrin arvoksi 2 %. Skenaario II olettaa työllisyyden kasvun ja lähetysmisparametrin arvoksi 1,2 %. Lähteet: OECD:n maakatsaukset ja kirjoittajan omat laskelmat.
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s24 Toukokuun ensimmäisenä päivänä 2004 Euroopan Unioniin liittyy kym- menen uutta jäsenmaata. Hyväksyes- sään EU:n lainsäädännön ne hyväksyi- vät myös velvollisuuden liittyä rahaliit- toon eli ottaa käyttöön euron. Yksi- kään uusi jäsenmaa ei ole edes pyytä- nyt Tanskan ja Ison-Britannian aiem- min saamaa poikkeusta rahaliiton jä- senyyden kohdalla. Päinvastoin, lähes kaikki uudet jäsenmaat ovat ilmoitta- neet liittyvänsä rahaliittoon niin nope- asti kuin mahdollista. Rahaliiton edut nähdään ilmeisinä: uusissa jäsenmais- sa tavoitellaan suurempaa makrotalo- udellista vakautta, ja viime aikojen suu- ret valuuttakurssimuutokset ovat vain voimistaneet tätä käsitystä monissa maissa (vrt. kuvio 1). Euroon liittymisen puolesta puhuvat myös uusien jäsenten runsas ulko- maankauppa nykyisten euromaiden Iikka Korhonen Ekonomisti Suomen Pankki Euro- alueen laajentuminen Kaikki Euroopan unionin uudet jäsenmaat tavoittelevat jäsenyyttä talous- ja rahaliitossa. Ensin niiden on kuitenkin osoitettava lähestyneensä vanhojen jäsen- maiden talouksia kestävällä tavalla. Kaikilta se ei käy yhtä helposti. Iikka Korhonen työskentelee Suomen Pankin Siirtymätalouksi- en tutkimuslaitoksessa BOFITissa vastuualueenaan rahapoli- tiikkajavaluuttakurssikysymyksetsiirtymätalouksissa.
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s 25 kanssa. Euroalueeseen liittymisen eh- tona kuitenkin on, että taloudellinen konvergenssi (lähestyminen) on eden- nyt riittävästi ja että maa täyttää Maastrichtin kriteerit (ks. laatikko) kestävällä tavalla. Erityisesti julkisen talouden tasapainoa koskeva ehto tul- lee estämään monen uuden EU-jäse- nen liittymisen euroalueeseen vielä vuosien ajan. Näin ollen rahaliitto saa- nee uusia jäseniä useassa erässä, aikai- sintaan vuodesta 2007 lähtien. Mitä ilmeisimmin myös eurojärjestelmän päätöksentekomekanismia täytyy muuttaa rahaliiton jäsenten lukumää- rän kasvaessa. Uudet jäsenmaat täyttävät monet Maastrichtin kriteereis- tä… Rahaliittoon liittymisen ehtona on ns. Maastrichtin kriteerien täyttäminen. Nämä ehdot koskevat inflaatiota, jul- kisen sektorin lainojen korkoa, julki- sen sektorin alijäämää, sen velan ta- soa sekä valuuttakurssin vakautta. Ehtojen tarkoitus on varmistaa, että rahaliiton tuleva jäsen on saavuttanut taloudessaan riittävän konvergenssin muiden jäsenten kanssa – lähestynyt niiden talouksia - kestävällä tavalla. Rahaliitossa julkisen sektorin alijäämää ei voida rahoittaa lainkaan keskuspan- kin avulla. Täten on tärkeää, että jul- kinen talous on tasapainossa kestäväl- lä tavalla. Sama koskee inflaatiota. Sel- västi euroaluetta korkeampi inflaatio kertoo, että talouden nimellinen kon- vergenssi on vielä kesken. Lähes kaikki uudet jäsenmaat ovat pystyneet painamaan inflaationsa vii- me vuosina suhteellisen alas. On mer- killepantavaa, että inflaatiokehitys ei ole näyttänyt riippuvan valuuttakurssijär- jestelmästä. Inflaatio on tänä vuonna ollut nollassa tai jopa sen alle esimer- kiksi sekä Liettuassa että Tshekissä. Liettuassa on käytössä valuuttakatejär- jestelmä, jolla liti on kytketty euroon. Tshekin koruna puolestaan kelluu. Vuoden 2003 lopussa inflaatio (mitat- tuna EU:n yhdenmukaistetulla kulut- tajahintaindeksillä, ks. taulukko 1) oli useimmissa uusissa jäsenmaissa alle viisi prosenttia. Ainoastaan Slovakiassa in- flaatio oli selvästi tätä korkeampi, mikä johtui osaltaan hallinnollisten hintojen suurista korotuksista vuoden 2003 alus- ta. Siten inflaatiokriteerin täyttäminen kahden tai kolmen vuoden kuluttua ei näyttäisi kovinkaan vaikealta usean maan kohdalla. On kuitenkin huomattava, että lähes kaikissa maissa on jonkinlaisia inflaa- tiopaineita. Hintataso uusissa jäsen- maissa on selvästi alhaisempi kuin ny- kyisissä EU-maissa, ja tulotason nous- tessa hintatasojen odotetaan lähenevän toisiaan (ns. Balassa-Samuelson-efek- ti). Lisäksi uusissa jäsenmaissa hallin- nollisesti asetettujen hintojen osuus on edelleen varsin korkea, jopa 20 % ku- luttajahintaindeksistä. Näiden hintojen odotetaan nousevan edelleen selvästi. Elintarvikkeiden hinnat nousevat jäse- nyyden yhteydessä todennäköisesti hie- man, kun uudet jäsenmaat omaksu- vat EU:n yhteisen maatalouspolitiikan. Jäsenyyteen välittömästi liittyvien hin- tapaineiden voidaan kuitenkin olettaa häviävän yhden tai kahden vuoden kuluttua, joten ne tuskin estävät yhtä- Kuvio 1. Puolan, Tshekin ja Unkarit valuuttojen arvo euroa vastaan 2003. Maastrichtin kriteerit Maastrichtin sopimuksen artikloissa 104c ja 109j ja liitteissä kerrotaan, miten jäsenmaiden kestävä taloudel- linen konvergenssi mitataan. 1) Vuoden ajan ennen jäsenehtojen tarkastelua maan inflaatio ei saa olla enemmän kuin 1,5 prosenttiyksikköä yli kolmen alhaisimman inflaation jä- senmaan inflaatiovauhtien keskiar- von. 2) Vuoden ajan ennen jäsenehtojen tarkastelua maan nimellinen pitkä korko ei saa olla enemmän kuin 2 pro- senttiyksikköä yli kolmen alhaisimman inflaation jäsenmaan pitkien korko- jen keskiarvon. 3) Julkisen talouden alijäämä ei ole yli kolme prosenttia bruttokansan- tuotteesta. 4) Julkinen velka ei ole yli 60 pro- senttia bruttokansantuotteesta, pait- si jos velka vähenee ja lähestyy vii- tearvoa hyväksyttävällä nopeudella. 5) Valuuttakurssin on pysyttävä ERM II:n normaalien vaihteluvälien sisällä ilman keskuskurssin devalvaa- tiota. Kun maan kelpoisuutta rahaliittoon arvioidaan, artiklan 109j mukaan huomioon otetaan myös markkinoi- den integraatio, maksu- ja vaihtota- seen sekä yksikkötyökustannusten ja muiden hintaindeksien kehitys.
Talous ja Yhteiskunta 1/2004
Talous ja Yhteiskunta 1/2004
Talous ja Yhteiskunta 1/2004
Talous ja Yhteiskunta 1/2004
Talous ja Yhteiskunta 1/2004
Talous ja Yhteiskunta 1/2004
Talous ja Yhteiskunta 1/2004
Talous ja Yhteiskunta 1/2004
Talous ja Yhteiskunta 1/2004
Talous ja Yhteiskunta 1/2004
Talous ja Yhteiskunta 1/2004
Talous ja Yhteiskunta 1/2004
Talous ja Yhteiskunta 1/2004
Talous ja Yhteiskunta 1/2004
Talous ja Yhteiskunta 1/2004
Talous ja Yhteiskunta 1/2004
Talous ja Yhteiskunta 1/2004
Talous ja Yhteiskunta 1/2004
Talous ja Yhteiskunta 1/2004
Talous ja Yhteiskunta 1/2004
Talous ja Yhteiskunta 1/2004

Recommandé

2010-luvulta kestävään kasvuun
2010-luvulta kestävään kasvuun2010-luvulta kestävään kasvuun
2010-luvulta kestävään kasvuunSuomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK
 
Talous ja yhteiskunta 3/2002
Talous ja yhteiskunta 3/2002Talous ja yhteiskunta 3/2002
Talous ja yhteiskunta 3/2002Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Talous ja Yhteiskunta 3/2005
Talous ja Yhteiskunta 3/2005Talous ja Yhteiskunta 3/2005
Talous ja Yhteiskunta 3/2005Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Talous & Yhteiskunta 1/2002
Talous & Yhteiskunta 1/2002Talous & Yhteiskunta 1/2002
Talous & Yhteiskunta 1/2002Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Talous ja Yhteiskunta 1/2006
Talous ja Yhteiskunta 1/2006Talous ja Yhteiskunta 1/2006
Talous ja Yhteiskunta 1/2006Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Talous ja Yhteiskunta 2/2014
Talous ja Yhteiskunta 2/2014Talous ja Yhteiskunta 2/2014
Talous ja Yhteiskunta 2/2014Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Talous ja Yhteiskunta 3/2006
Talous ja Yhteiskunta 3/2006Talous ja Yhteiskunta 3/2006
Talous ja Yhteiskunta 3/2006Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Talous ja Yhteiskunta 1/2005
Talous ja Yhteiskunta 1/2005Talous ja Yhteiskunta 1/2005
Talous ja Yhteiskunta 1/2005Palkansaajien tutkimuslaitos
 

Recommandé

2010-luvulta kestävään kasvuun
2010-luvulta kestävään kasvuun2010-luvulta kestävään kasvuun
2010-luvulta kestävään kasvuunSuomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK
 
Talous ja yhteiskunta 3/2002
Talous ja yhteiskunta 3/2002Talous ja yhteiskunta 3/2002
Talous ja yhteiskunta 3/2002Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Talous ja Yhteiskunta 3/2005
Talous ja Yhteiskunta 3/2005Talous ja Yhteiskunta 3/2005
Talous ja Yhteiskunta 3/2005Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Talous & Yhteiskunta 1/2002
Talous & Yhteiskunta 1/2002Talous & Yhteiskunta 1/2002
Talous & Yhteiskunta 1/2002Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Talous ja Yhteiskunta 1/2006
Talous ja Yhteiskunta 1/2006Talous ja Yhteiskunta 1/2006
Talous ja Yhteiskunta 1/2006Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Talous ja Yhteiskunta 2/2014
Talous ja Yhteiskunta 2/2014Talous ja Yhteiskunta 2/2014
Talous ja Yhteiskunta 2/2014Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Talous ja Yhteiskunta 3/2006
Talous ja Yhteiskunta 3/2006Talous ja Yhteiskunta 3/2006
Talous ja Yhteiskunta 3/2006Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Talous ja Yhteiskunta 1/2005
Talous ja Yhteiskunta 1/2005Talous ja Yhteiskunta 1/2005
Talous ja Yhteiskunta 1/2005Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Taantuma hellittää ensi vuonna – työttömyysaste nousee siitä huolimatta keski...
Taantuma hellittää ensi vuonna – työttömyysaste nousee siitä huolimatta keski...Taantuma hellittää ensi vuonna – työttömyysaste nousee siitä huolimatta keski...
Taantuma hellittää ensi vuonna – työttömyysaste nousee siitä huolimatta keski...Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Talous ja Yhteiskunta 3/2014
Talous ja Yhteiskunta 3/2014Talous ja Yhteiskunta 3/2014
Talous ja Yhteiskunta 3/2014Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Talous & Yhteiskunta 4/2015
Talous & Yhteiskunta 4/2015Talous & Yhteiskunta 4/2015
Talous & Yhteiskunta 4/2015Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Teollisuuden, rakentamisen ja liike-elämän palveluiden näkymät 29.11.2011
Teollisuuden, rakentamisen ja liike-elämän palveluiden näkymät 29.11.2011Teollisuuden, rakentamisen ja liike-elämän palveluiden näkymät 29.11.2011
Teollisuuden, rakentamisen ja liike-elämän palveluiden näkymät 29.11.2011Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Talous ja Yhteiskunta 4/2013
Talous ja Yhteiskunta 4/2013Talous ja Yhteiskunta 4/2013
Talous ja Yhteiskunta 4/2013Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Talous ja Yhteiskunta 2/2003
Talous ja Yhteiskunta 2/2003Talous ja Yhteiskunta 2/2003
Talous ja Yhteiskunta 2/2003Palkansaajien tutkimuslaitos
 
SAK:n toimintakertomus 2005
SAK:n toimintakertomus 2005SAK:n toimintakertomus 2005
SAK:n toimintakertomus 2005Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK
 
Talous & Yhteiskunta 2/2016
Talous & Yhteiskunta 2/2016Talous & Yhteiskunta 2/2016
Talous & Yhteiskunta 2/2016Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Talous ja Yhteiskunta 1/2013
Talous ja Yhteiskunta 1/2013Talous ja Yhteiskunta 1/2013
Talous ja Yhteiskunta 1/2013Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Kilpailukykyä vastuullisesti
Kilpailukykyä vastuullisestiKilpailukykyä vastuullisesti
Kilpailukykyä vastuullisestiSuomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK
 
Talous & Yhteiskunta 1/2016
Talous & Yhteiskunta 1/2016Talous & Yhteiskunta 1/2016
Talous & Yhteiskunta 1/2016Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Jyrkkä käänne Suomen suhdannekehityksessä
Jyrkkä käänne Suomen suhdannekehityksessäJyrkkä käänne Suomen suhdannekehityksessä
Jyrkkä käänne Suomen suhdannekehityksessäPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Talous ja Yhteiskunta 2/2007
Talous ja Yhteiskunta 2/2007Talous ja Yhteiskunta 2/2007
Talous ja Yhteiskunta 2/2007Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Talous ja yhteiskunta 4/2003
Talous ja yhteiskunta 4/2003Talous ja yhteiskunta 4/2003
Talous ja yhteiskunta 4/2003Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Thai green curry
Thai green curryThai green curry
Thai green curryMads Danesoe
 
Ty12015
Ty12015Ty12015
Ty12015Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Facebook pt
Facebook ptFacebook pt
Facebook pt咲希 堀内
 
Perfectessay.net coursework sample #4 apa style
Perfectessay.net coursework sample #4 apa stylePerfectessay.net coursework sample #4 apa style
Perfectessay.net coursework sample #4 apa styleDavid Smith
 
NIST SP 800-63A #idcon vol.22
NIST SP 800-63A #idcon vol.22NIST SP 800-63A #idcon vol.22
NIST SP 800-63A #idcon vol.22Sami Maekawa
 
R&D 1393-6-2 Show
R&D 1393-6-2 ShowR&D 1393-6-2 Show
R&D 1393-6-2 ShowSetareh Mojtahed Soleimani
 
Managing Open Source in Application Security and Software Development Lifecycle
Managing Open Source in Application Security and Software Development LifecycleManaging Open Source in Application Security and Software Development Lifecycle
Managing Open Source in Application Security and Software Development LifecycleBlack Duck by Synopsys
 
Pacemaker
PacemakerPacemaker
PacemakerJaya Prakash
 

Contenu connexe

Tendances

Taantuma hellittää ensi vuonna – työttömyysaste nousee siitä huolimatta keski...
Taantuma hellittää ensi vuonna – työttömyysaste nousee siitä huolimatta keski...Taantuma hellittää ensi vuonna – työttömyysaste nousee siitä huolimatta keski...
Taantuma hellittää ensi vuonna – työttömyysaste nousee siitä huolimatta keski...Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Teollisuuden, rakentamisen ja liike-elämän palveluiden näkymät 29.11.2011
Teollisuuden, rakentamisen ja liike-elämän palveluiden näkymät 29.11.2011Teollisuuden, rakentamisen ja liike-elämän palveluiden näkymät 29.11.2011
Teollisuuden, rakentamisen ja liike-elämän palveluiden näkymät 29.11.2011Palkansaajien tutkimuslaitos
 

Tendances (13)

Taantuma hellittää ensi vuonna – työttömyysaste nousee siitä huolimatta keski...
Taantuma hellittää ensi vuonna – työttömyysaste nousee siitä huolimatta keski...Taantuma hellittää ensi vuonna – työttömyysaste nousee siitä huolimatta keski...
Taantuma hellittää ensi vuonna – työttömyysaste nousee siitä huolimatta keski...
 
Talous ja Yhteiskunta 3/2014
Talous ja Yhteiskunta 3/2014Talous ja Yhteiskunta 3/2014
Talous ja Yhteiskunta 3/2014
 
Talous & Yhteiskunta 4/2015
Talous & Yhteiskunta 4/2015Talous & Yhteiskunta 4/2015
Talous & Yhteiskunta 4/2015
 
Teollisuuden, rakentamisen ja liike-elämän palveluiden näkymät 29.11.2011
Teollisuuden, rakentamisen ja liike-elämän palveluiden näkymät 29.11.2011Teollisuuden, rakentamisen ja liike-elämän palveluiden näkymät 29.11.2011
Teollisuuden, rakentamisen ja liike-elämän palveluiden näkymät 29.11.2011
 
Talous ja Yhteiskunta 4/2013
Talous ja Yhteiskunta 4/2013Talous ja Yhteiskunta 4/2013
Talous ja Yhteiskunta 4/2013
 
Talous ja Yhteiskunta 2/2003
Talous ja Yhteiskunta 2/2003Talous ja Yhteiskunta 2/2003
Talous ja Yhteiskunta 2/2003
 
SAK:n toimintakertomus 2005
SAK:n toimintakertomus 2005SAK:n toimintakertomus 2005
SAK:n toimintakertomus 2005
 
Talous & Yhteiskunta 2/2016
Talous & Yhteiskunta 2/2016Talous & Yhteiskunta 2/2016
Talous & Yhteiskunta 2/2016
 
Talous ja Yhteiskunta 1/2013
Talous ja Yhteiskunta 1/2013Talous ja Yhteiskunta 1/2013
Talous ja Yhteiskunta 1/2013
 
Kilpailukykyä vastuullisesti
Kilpailukykyä vastuullisestiKilpailukykyä vastuullisesti
Kilpailukykyä vastuullisesti
 
Talous & Yhteiskunta 1/2016
Talous & Yhteiskunta 1/2016Talous & Yhteiskunta 1/2016
Talous & Yhteiskunta 1/2016
 
Jyrkkä käänne Suomen suhdannekehityksessä
Jyrkkä käänne Suomen suhdannekehityksessäJyrkkä käänne Suomen suhdannekehityksessä
Jyrkkä käänne Suomen suhdannekehityksessä
 
Talous ja Yhteiskunta 2/2007
Talous ja Yhteiskunta 2/2007Talous ja Yhteiskunta 2/2007
Talous ja Yhteiskunta 2/2007
 

En vedette

Perfectessay.net coursework sample #4 apa style
Perfectessay.net coursework sample #4 apa stylePerfectessay.net coursework sample #4 apa style
Perfectessay.net coursework sample #4 apa styleDavid Smith
 
NIST SP 800-63A #idcon vol.22
NIST SP 800-63A #idcon vol.22NIST SP 800-63A #idcon vol.22
NIST SP 800-63A #idcon vol.22Sami Maekawa
 
Managing Open Source in Application Security and Software Development Lifecycle
Managing Open Source in Application Security and Software Development LifecycleManaging Open Source in Application Security and Software Development Lifecycle
Managing Open Source in Application Security and Software Development LifecycleBlack Duck by Synopsys
 
Divide by N clock
Divide by N clockDivide by N clock
Divide by N clockMantra VLSI
 

En vedette (10)

Talous ja yhteiskunta 4/2003
Talous ja yhteiskunta 4/2003Talous ja yhteiskunta 4/2003
Talous ja yhteiskunta 4/2003
 
Thai green curry
Thai green curryThai green curry
Thai green curry
 
Ty12015
Ty12015Ty12015
Ty12015
 
Facebook pt
Facebook ptFacebook pt
Facebook pt
 
Perfectessay.net coursework sample #4 apa style
Perfectessay.net coursework sample #4 apa stylePerfectessay.net coursework sample #4 apa style
Perfectessay.net coursework sample #4 apa style
 
NIST SP 800-63A #idcon vol.22
NIST SP 800-63A #idcon vol.22NIST SP 800-63A #idcon vol.22
NIST SP 800-63A #idcon vol.22
 
R&D 1393-6-2 Show
R&D 1393-6-2 ShowR&D 1393-6-2 Show
R&D 1393-6-2 Show
 
Managing Open Source in Application Security and Software Development Lifecycle
Managing Open Source in Application Security and Software Development LifecycleManaging Open Source in Application Security and Software Development Lifecycle
Managing Open Source in Application Security and Software Development Lifecycle
 
Pacemaker
PacemakerPacemaker
Pacemaker
 
Divide by N clock
Divide by N clockDivide by N clock
Divide by N clock
 

Similaire à Talous ja Yhteiskunta 1/2004

Eurokorva.fi ja kokoomuksen eurovaalihjelma
Eurokorva.fi ja kokoomuksen eurovaalihjelmaEurokorva.fi ja kokoomuksen eurovaalihjelma
Eurokorva.fi ja kokoomuksen eurovaalihjelmaVille Tapio
 
SDP:n EU-vaaliohjelma09
SDP:n EU-vaaliohjelma09SDP:n EU-vaaliohjelma09
SDP:n EU-vaaliohjelma09SDP
 
Turun Talouspäivät 2018 messulehti
Turun Talouspäivät 2018 messulehtiTurun Talouspäivät 2018 messulehti
Turun Talouspäivät 2018 messulehtiTurun Talouspäivät
 

Similaire à Talous ja Yhteiskunta 1/2004 (20)

Ty42008
Ty42008Ty42008
Ty42008
 
Talous ja Yhteiskunta 4/2008
Talous ja Yhteiskunta 4/2008Talous ja Yhteiskunta 4/2008
Talous ja Yhteiskunta 4/2008
 
Eurokorva.fi ja kokoomuksen eurovaalihjelma
Eurokorva.fi ja kokoomuksen eurovaalihjelmaEurokorva.fi ja kokoomuksen eurovaalihjelma
Eurokorva.fi ja kokoomuksen eurovaalihjelma
 
Palkansaajaliikkeen muistio Suomen puheenjohtajuuskaudelle Euroopan unionissa
Palkansaajaliikkeen muistio Suomen puheenjohtajuuskaudelle Euroopan unionissaPalkansaajaliikkeen muistio Suomen puheenjohtajuuskaudelle Euroopan unionissa
Palkansaajaliikkeen muistio Suomen puheenjohtajuuskaudelle Euroopan unionissa
 
SDP:n EU-vaaliohjelma09
SDP:n EU-vaaliohjelma09SDP:n EU-vaaliohjelma09
SDP:n EU-vaaliohjelma09
 
Talous ja Yhteiskunta 4/2006
Talous ja Yhteiskunta 4/2006Talous ja Yhteiskunta 4/2006
Talous ja Yhteiskunta 4/2006
 
Ty42006
Ty42006Ty42006
Ty42006
 
Ty32005
Ty32005Ty32005
Ty32005
 
Ty32006
Ty32006Ty32006
Ty32006
 
Ty22014
Ty22014Ty22014
Ty22014
 
Ty12006
Ty12006Ty12006
Ty12006
 
Ty12005
Ty12005Ty12005
Ty12005
 
100 vuotta pientä avotaloutta: tutkimushankkeen tulokset
100 vuotta pientä avotaloutta: tutkimushankkeen tulokset100 vuotta pientä avotaloutta: tutkimushankkeen tulokset
100 vuotta pientä avotaloutta: tutkimushankkeen tulokset
 
Turun Talouspäivät 2018 messulehti
Turun Talouspäivät 2018 messulehtiTurun Talouspäivät 2018 messulehti
Turun Talouspäivät 2018 messulehti
 
Timo Miettinen: EMUn kehitys Saksan vaalien jälkeen
Timo Miettinen: EMUn kehitys Saksan vaalien jälkeenTimo Miettinen: EMUn kehitys Saksan vaalien jälkeen
Timo Miettinen: EMUn kehitys Saksan vaalien jälkeen
 
Talous ja Yhteiskunta 2/2004
Talous ja Yhteiskunta 2/2004Talous ja Yhteiskunta 2/2004
Talous ja Yhteiskunta 2/2004
 
Ty22004
Ty22004Ty22004
Ty22004
 
SAK:n EU-puheenvuoro: EU tarvitsee luottamusta ja reiluja pelisääntöjä
SAK:n EU-puheenvuoro: EU tarvitsee luottamusta ja reiluja pelisääntöjäSAK:n EU-puheenvuoro: EU tarvitsee luottamusta ja reiluja pelisääntöjä
SAK:n EU-puheenvuoro: EU tarvitsee luottamusta ja reiluja pelisääntöjä
 
Ty12013
Ty12013Ty12013
Ty12013
 
Talous & Yhteiskunta 3/2018
Talous & Yhteiskunta 3/2018Talous & Yhteiskunta 3/2018
Talous & Yhteiskunta 3/2018
 

Plus de Palkansaajien tutkimuslaitos

The long shadow of high stakes exams: Evidence from discontinuities
The long shadow of high stakes exams: Evidence from discontinuitiesThe long shadow of high stakes exams: Evidence from discontinuities
The long shadow of high stakes exams: Evidence from discontinuitiesPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Ensi vuonna eläkeläisten ostovoima kasvaa vahvimmin, työttömien heikoimmin
Ensi vuonna eläkeläisten ostovoima kasvaa vahvimmin, työttömien heikoimminEnsi vuonna eläkeläisten ostovoima kasvaa vahvimmin, työttömien heikoimmin
Ensi vuonna eläkeläisten ostovoima kasvaa vahvimmin, työttömien heikoimminPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Talous jäähtyy – työllisyystavoitteen toteutumisen arviointi on vaikeaa
Talous jäähtyy – työllisyystavoitteen toteutumisen arviointi on vaikeaaTalous jäähtyy – työllisyystavoitteen toteutumisen arviointi on vaikeaa
Talous jäähtyy – työllisyystavoitteen toteutumisen arviointi on vaikeaaPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Suomalainen palkkataso eurooppalaisessa vertailussa
Suomalainen palkkataso eurooppalaisessa vertailussaSuomalainen palkkataso eurooppalaisessa vertailussa
Suomalainen palkkataso eurooppalaisessa vertailussaPalkansaajien tutkimuslaitos
 
The Effect of Relabeling and Incentives on Retirement: Evidence from the Finn...
The Effect of Relabeling and Incentives on Retirement: Evidence from the Finn...The Effect of Relabeling and Incentives on Retirement: Evidence from the Finn...
The Effect of Relabeling and Incentives on Retirement: Evidence from the Finn...Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Talousennuste vuosille 2019–2020 | Kuvio- ja taulukkopaketti
Talousennuste vuosille 2019–2020 | Kuvio- ja taulukkopakettiTalousennuste vuosille 2019–2020 | Kuvio- ja taulukkopaketti
Talousennuste vuosille 2019–2020 | Kuvio- ja taulukkopakettiPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Uncertainty weighs on economic growth – Finland has adjusted well to occupati...
Uncertainty weighs on economic growth – Finland has adjusted well to occupati...Uncertainty weighs on economic growth – Finland has adjusted well to occupati...
Uncertainty weighs on economic growth – Finland has adjusted well to occupati...Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Epävarmuus painaa talouskasvua – Suomi sopeutunut hyvin ammattirakenteiden mu...
Epävarmuus painaa talouskasvua – Suomi sopeutunut hyvin ammattirakenteiden mu...Epävarmuus painaa talouskasvua – Suomi sopeutunut hyvin ammattirakenteiden mu...
Epävarmuus painaa talouskasvua – Suomi sopeutunut hyvin ammattirakenteiden mu...Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Sopeuttamistoimien erilaiset vaikutukset tuloluokittain
Sopeuttamistoimien erilaiset vaikutukset tuloluokittainSopeuttamistoimien erilaiset vaikutukset tuloluokittain
Sopeuttamistoimien erilaiset vaikutukset tuloluokittainPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Makeisveron vaikutus makeisten hintoihin ja kulutukseen
Makeisveron vaikutus makeisten hintoihin ja kulutukseenMakeisveron vaikutus makeisten hintoihin ja kulutukseen
Makeisveron vaikutus makeisten hintoihin ja kulutukseenPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Discrete earnings responses to tax incentives: Empirical evidence and implica...
Discrete earnings responses to tax incentives: Empirical evidence and implica...Discrete earnings responses to tax incentives: Empirical evidence and implica...
Discrete earnings responses to tax incentives: Empirical evidence and implica...Palkansaajien tutkimuslaitos
 
VAR-malli Suomen makrotalouden lyhyen aikavälin ennustamiseen
VAR-malli Suomen makrotalouden lyhyen aikavälin ennustamiseenVAR-malli Suomen makrotalouden lyhyen aikavälin ennustamiseen
VAR-malli Suomen makrotalouden lyhyen aikavälin ennustamiseenPalkansaajien tutkimuslaitos
 

Plus de Palkansaajien tutkimuslaitos (20)

Talous & Yhteiskunta 4/2019
Talous & Yhteiskunta 4/2019Talous & Yhteiskunta 4/2019
Talous & Yhteiskunta 4/2019
 
Talous & Yhteiskunta 3/2019
Talous & Yhteiskunta 3/2019Talous & Yhteiskunta 3/2019
Talous & Yhteiskunta 3/2019
 
The long shadow of high stakes exams: Evidence from discontinuities
The long shadow of high stakes exams: Evidence from discontinuitiesThe long shadow of high stakes exams: Evidence from discontinuities
The long shadow of high stakes exams: Evidence from discontinuities
 
Ensi vuonna eläkeläisten ostovoima kasvaa vahvimmin, työttömien heikoimmin
Ensi vuonna eläkeläisten ostovoima kasvaa vahvimmin, työttömien heikoimminEnsi vuonna eläkeläisten ostovoima kasvaa vahvimmin, työttömien heikoimmin
Ensi vuonna eläkeläisten ostovoima kasvaa vahvimmin, työttömien heikoimmin
 
Talous jäähtyy – työllisyystavoitteen toteutumisen arviointi on vaikeaa
Talous jäähtyy – työllisyystavoitteen toteutumisen arviointi on vaikeaaTalous jäähtyy – työllisyystavoitteen toteutumisen arviointi on vaikeaa
Talous jäähtyy – työllisyystavoitteen toteutumisen arviointi on vaikeaa
 
Suomalainen palkkataso eurooppalaisessa vertailussa
Suomalainen palkkataso eurooppalaisessa vertailussaSuomalainen palkkataso eurooppalaisessa vertailussa
Suomalainen palkkataso eurooppalaisessa vertailussa
 
The Effect of Relabeling and Incentives on Retirement: Evidence from the Finn...
The Effect of Relabeling and Incentives on Retirement: Evidence from the Finn...The Effect of Relabeling and Incentives on Retirement: Evidence from the Finn...
The Effect of Relabeling and Incentives on Retirement: Evidence from the Finn...
 
Talous & Yhteiskunta 2/2019
Talous & Yhteiskunta 2/2019Talous & Yhteiskunta 2/2019
Talous & Yhteiskunta 2/2019
 
Occupational Mobility of Routine Workers
Occupational Mobility of Routine WorkersOccupational Mobility of Routine Workers
Occupational Mobility of Routine Workers
 
Talousennuste vuosille 2019–2020 | Kuvio- ja taulukkopaketti
Talousennuste vuosille 2019–2020 | Kuvio- ja taulukkopakettiTalousennuste vuosille 2019–2020 | Kuvio- ja taulukkopaketti
Talousennuste vuosille 2019–2020 | Kuvio- ja taulukkopaketti
 
Uncertainty weighs on economic growth – Finland has adjusted well to occupati...
Uncertainty weighs on economic growth – Finland has adjusted well to occupati...Uncertainty weighs on economic growth – Finland has adjusted well to occupati...
Uncertainty weighs on economic growth – Finland has adjusted well to occupati...
 
Epävarmuus painaa talouskasvua – Suomi sopeutunut hyvin ammattirakenteiden mu...
Epävarmuus painaa talouskasvua – Suomi sopeutunut hyvin ammattirakenteiden mu...Epävarmuus painaa talouskasvua – Suomi sopeutunut hyvin ammattirakenteiden mu...
Epävarmuus painaa talouskasvua – Suomi sopeutunut hyvin ammattirakenteiden mu...
 
Tulonjaon kehitys ja välitön verotus
Tulonjaon kehitys ja välitön verotusTulonjaon kehitys ja välitön verotus
Tulonjaon kehitys ja välitön verotus
 
Sopeuttamistoimien erilaiset vaikutukset tuloluokittain
Sopeuttamistoimien erilaiset vaikutukset tuloluokittainSopeuttamistoimien erilaiset vaikutukset tuloluokittain
Sopeuttamistoimien erilaiset vaikutukset tuloluokittain
 
Makeisveron vaikutus makeisten hintoihin ja kulutukseen
Makeisveron vaikutus makeisten hintoihin ja kulutukseenMakeisveron vaikutus makeisten hintoihin ja kulutukseen
Makeisveron vaikutus makeisten hintoihin ja kulutukseen
 
Talous & Yhteiskunta 1/2019
Talous & Yhteiskunta 1/2019Talous & Yhteiskunta 1/2019
Talous & Yhteiskunta 1/2019
 
Opintotuen tulorajat
Opintotuen tulorajatOpintotuen tulorajat
Opintotuen tulorajat
 
Discrete earnings responses to tax incentives: Empirical evidence and implica...
Discrete earnings responses to tax incentives: Empirical evidence and implica...Discrete earnings responses to tax incentives: Empirical evidence and implica...
Discrete earnings responses to tax incentives: Empirical evidence and implica...
 
Talous & Yhteiskunta 4/2018
Talous & Yhteiskunta 4/2018Talous & Yhteiskunta 4/2018
Talous & Yhteiskunta 4/2018
 
VAR-malli Suomen makrotalouden lyhyen aikavälin ennustamiseen
VAR-malli Suomen makrotalouden lyhyen aikavälin ennustamiseenVAR-malli Suomen makrotalouden lyhyen aikavälin ennustamiseen
VAR-malli Suomen makrotalouden lyhyen aikavälin ennustamiseen
 

Talous ja Yhteiskunta 1/2004

  • 1. &1/2004 Y h t e i s k u n t a Ta l o u s EU:n laajentuminen Muuttoliike Työmarkkinat Yritystoiminta Euroalueen laajentuminen EU:n laajentuminen
  • 2. 1 2004 Heikki Taimio Pääkirjoitus.......................................................................... 1 Ville Kaitila EU:n laajentuminen ja suomalaiset yritykset ....................... 2 Turo Bergman EU:n uusien jäsenmaiden työmarkkinoiden tila ja haasteet EU:n laajentumisen kynnyksellä........................................... 7 Elli Heikkilä ja Taru Järvinen Muuttoliike Suomen ja Itämeren maiden välillä .................. 13 Jaromir Cekota Työllisyys- ja tuottavuusnäkymät Visegrad-maissa EU:hun liittymisen jälkeen................................................................. 18 Iikka Korhonen Euroalueen laajentuminen .................................................... 24 David B. Audretsch Euroopan yhdentyminen ja yrittäjyystalouden esiinnousu ... 30 Pirkko Haavisto ja Pekka Tsupari Globalisaatio ja teknologinen muutos kietoutuvat Suomessa yhteen .................................................................. 35 Jukka Pekkarinen Kolumni: Hyvinvointivaltio ja globalisaatio ......................... 41 Suhdanteet yhdellä silmäyksellä ........................................... 43 32. vuosikerta 4 numeroa vuodessa Julkaisija: Palkansaajien tutkimuslaitos Pitkänsillanranta 3 A (6. krs) 00530 Helsinki P. 09–2535 7330 Fax: 09–2535 7332 www.labour.fi Toimitus: Päätoimittaja Jukka Pekkarinen Toimittaja Heikki Taimio P. 09–2535 7349 Heikki.Taimio@labour.fi Taitto ja tilaukset: Irmeli Honka P. 09–2535 7338 Irmeli.Honka@labour.fi Toimitusneuvosto: Sari Aalto-Matturi Ulla Aitta Peter J. Boldt Lea Haikala Tuomas Harpf Pekka Immeli Esa Mäisti Seppo Nevalainen Jari Vettenranta Tilaushinnat: Vuosikerta 20,00 € Irtonumero 6,50 € Painopaikka: Jaarli Oy Valokuvaus: Maarit Kytöharju Kansi: Graafikko Markku Böök Kannen kuvat: Markku Böök Anne Nisula ISSN 1975–181X &1/2004 Y h t e i s k u n t a Ta l o u s EU:n laajentuminen Muuttoliike Työmarkkinat Yritystoiminta Euroalueen laajentuminen EU:n laajentuminen
  • 3. AJANKOHTAISTA Ensi toukokuussa tapahtuvasta Euroopan unionin laajentumisesta tarjoaa virallista tietoa EU:n EURO- PA-palvelin (http://europa.eu.int/ pol/enlarg/index_fi.htm) ja komis- sion laajentumista käsittelevä sivus- to (http://europa.eu.int/comm/en- largement/index_fi.html), jonka kir- jastosta löytyy mm. viime marras- kuussa julkistettu komission “Koko- naisvaltainen seurantakertomus T√e- kin, Viron, Kyproksen, Latvian, Liettuan, Unkarin, Maltan, Puolan, Slovenian ja Slovakian EU-jäsenyys- valmiudesta”. Valtioneuvoston (www.vn.fi) laajentumissivuston si- sältö on niukka. Suomenkielinen perusteos laa- jentumisesta on Outi Karemaa ym. (toim.), “Suomi ja Euroopan unio- nin laajentuminen”, Helsinki: Eu- rooppa-tiedotus ja Edita, 2001. Ul- koasianministeriön Eurooppa-tiedo- tus (www.eurooppa-tiedotus.fi) on julkaissut useita muitakin katsauk- sia aiheeseen. Muita tuoreimpia ana- lyyseja ovat VM:n Kansantalous- osaston työryhmämuistio “Unionin laajentumiseen liittyviä taloudellisia näkökohtia” (www.vm.fi/tiedostot/ pdf/fi/51338.pdf), ETLAn (www.etla.fi) keskusteluaihe no. 885, “EU:n laajenemisen vaikutuk- set suomalaisten yritysten strategi- oihin” sekä Matti Sarvimäen “Eu- roopan unionin itälaajentuminen ja maahanmuutto Suomeen”, VATT- tutkimuksia 98 (www.vatt.fi/julkai- sut/t/t98.pdf). Ulkopoliittisen Instituutin (www.upi-fiia.fi/painopistealueet/eu/ eu_laajentuminen/index.htm) laa- jentumissivusto sisältää linkkejä myös kriittiseen keskusteluun aiheesta. Laa- jentumista arvioivista ulkomaisista tutkimuslaitoksista mainittakoon Centre for European Reform (www.cer.org.uk./enlargement/ index.html), joka on myös koonnut useita linkkejä muihin vastaaviin lai- toksiin. Euroalueen tulevaan laajen- tumiseen paneutuvassa Ezoneplus- projektissa (www.ezoneplus.org) on Suomesta edustettuna VATT. Euroopan unioniin ei ole ennen liitty- nyt maita, jotka ovat olleet niin paljon taloudellisesti jäljessä vanhoja jäsenmai- ta kuin nyt liittyvät entiset sosialisti- maat. Kunnianhimoisin lähestymista- voitteisiinsa nämä kahdeksan maata pyrkivät houkuttelemalla ulkomaisia si- joituksia. Irlannin menestyksellistä esi- merkkiä seuraten ne painavat veroas- teensa mahdollisimman alas. Verokilpailu muodostaa suuren jän- nitteen vanhojen ja uusien jäsenmai- den välillä. Monet EU15-maat ovat jo vastanneet haasteeseen keventämällä verotustaan. Aivan toisenlainen reak- tio oli pohjoismaisen hyvinvointivalti- on rahoituspohjan rapautumista pel- käävän Ruotsin pääministerin Göran Perssonin taannoinen valitus, ettei ole oikein auttaa EU-tuilla uusia jäsenmaita pitämään veroasteitaan matalina. Mitähän olisi tapahtunut, jos uusille jäsenmaille ei olisi luvattu EU-tukia? Kenties ne eivät siinä tapauksessa olisi edes hakeneet jäsenyyttä. Ne eivät ehkä olisi korvanneet puuttuvia tukia verot- tamalla enemmän. Olisi saattanut käy- dä päin vastoin: ulkomaisia sijoittajia olisi suosittu vieläkin matalammilla veroilla. Kevyt verotus kuuluu asiaan sellaisessa taloudellisessa kehitysvai- heessa. Perimmäinen jännite piilee kuitenkin siinä, etteivät uudet jäsenmaat ole edes pitemmän päälle ylen ihastuneita eu- rooppalaiseen hyvinvointivaltioon. Pi- kemminkin ne tähyävät – Viro etune- nässä – amerikkalaistyyppiseen julki- seen sektoriin ja sitä vastaavaan vero- asteeseen. Irlantikin on onnistunut ai- nakin viime aikoihin asti supistamaan julkisen talouden bkt-osuutta, vaikka sen elintaso on jo noussut EU:n kär- kipäähän. Ei kuitenkaan pidä unohtaa, että ve- rotus on vain yksi eikä edes tärkein investointeihin ja kasvuun vaikuttava tekijä. Irlannillakin on ollut eräitä mui- ta valtteja, joita uusilla jäsenmailla ei juuri ole: englanninkielistä ja hyvin koulutettua (ja maahan muuttavaa) työvoimaa, toimiva infrastruktuuri ja hyvä hallinto. Suomellakin on ollut useimmat näistä ja lisäksi samanlaiset suuret haitat: pienet kotimarkkinat ja sijainti EU:n reunalla. Vero- kilpailun jännite Heikki Taimio
  • 4. &Y h t e i s k u n t a Ta l o u s2 Euroopan kehitystä on viimeisen puo- len vuosisadan ajan leimannut pyrki- mys maantieteellisesti yhä laajempaan ja asiallisesti yhä syvempään markki- naehtoiseen taloudelliseen integraati- oon. Suomalaiset yritykset ovat olleet mukana tässä kehityksessä jo useita vuosikymmeniä ja osana EU:n sisä- markkinoitakin jo kymmenen vuotta. 1990-luvun alun jälkeen tähän kehi- tykseen ovat päässeet mukaan myös Keski- ja Itä-Euroopan entiset sosia- listiset maat (ns. KIE-maat).1 Uudet jäsenmaat ovat köy- hiä… Euroopan unioni kasvaa 1.5.2004 kymmenellä maalla. Tätä ennen laa- jentuminen on koskenut kerrallaan korkeintaan kolmea uutta maata. EU saa lähes 75 miljoonaa uutta kansa- laista; väestö kasvaa yli 19 prosenttia. Ville Kaitila Tutkija ETLA EU:n laajentuminen ja suomalaiset yritykset EU:n laajentuminen 1.5.2004 tarjoaa suomalaisille yrityksille sekä mahdollisuuksia että haasteita. Artikkeli luo kokonaiskuvan näistä erilaisista vaikutuksista. 1 EU:n laajenemisen vaikutuksista suo- malaisten yritysten kannalta ks. tarkem- min esim. Alho ym. (2004). Ville Kaitila työskentelee tutkijana ETLAn Euroopan integraation ja kansainvälisen talouden tutkimusohjelmassa.
  • 5. &Y h t e i s k u n t a Ta l o u s 3 EU:n bruttokansantuote ei kuiten- kaan kasva markkinahintaan laskettu- na kuin vajaat 5 prosenttia ja ostovoi- makorjattunakin vain vajaat 10 pro- senttia. EU:hun liittyvät maat ovat si- ten suhteellisen köyhiä. Kuviossa 1 on esitetty uusien jäsenmaiden ja Suomen henkeä kohti laskettu BKT vuonna 2002. Uusista jäsenmaista köyhimmät ovat Itämeren rannalla eli lähimpänä Suomea. Näillä näkymin EU laajenee seuraa- van kerran jo vuonna 2007, jolloin Bul- garian ja Romanian pitäisi liittyä jäse- niksi. Niissä tulotaso on vielä alempi kuin köyhimmässä nyt liittyvässä maas- sa. Uudet jäsenmaat ovat köyhiä, koska niissä tuottavuus on alempi kuin EU15-maissa. Samalla hinta- ja kus- tannustaso, mukaan lukien palkat, sekä ostovoima ovat alempia. Tämän lisäksi infrastruktuuri laajasti ymmärrettynä on heikompi uusissa jäsenmaissa kuin EU15-maissa. Näillä tekijöillä on mer- kitystä siinä, millainen rooli uusilla jä- senmailla on sisämarkkinoilla. …mutta ne kasvavat nopeam- min kuin EU15-maat Uudet jäsenmaat ovat siis köyhiä, mutta lähes vuosikymmenen ajan ne ovat kasvaneet nopeammin kuin ny- kyiset EU-maat. Kun vuonna 1993 uusien jäsenmaiden BKT henkeä kohti oli käyvin valuuttakurssein mitattuna 14 prosenttia EU15-maiden tasosta, vastaava luku vuonna 2003 oli 24 pro- senttia. Ostovoimakorjattuina nämä lu- vut olivat 39 prosenttia ja 48 prosent- tia. Erot ovat siten suuret, mutta ne pienenevät edelleen jatkossa.2 Useim- pien KIE-maiden kohdalla kestää kui- tenkin useamman vuosikymmenen ennen kuin ne saavuttavat EU15-mai- den tulotason. Tehtyjen arvioiden mukaan EU:n laa- jenemisella on positiivinen vaikutus talouteen sekä EU15-maissa keskimää- rin että uusissa jäsenmaissa.3 Koska jälkimmäisten merkitys EU15-maiden ulkomaankaupassa on hyvin pieni, myös positiivinen vaikutus EU15-mail- le on pieni. Arviossa on otettu huomi- oon lisääntyneet nettomaksut EU:n budjettiin uusien köyhempien maiden liittyessä unioniin. Kasvusykäys on paljon suurempi uu- sille jäsenmaille, joiden ulkomaankau- pasta suurin osa käydään EU15-mai- den kanssa. Vaikka kauppa on jo va- paata, liittyminen EU:hun ja aikanaan talous- ja rahaliittoon alentaa edelleen kaupankäynnin kustannuksia ja lisää suoria sijoituksia nykyisistä EU-mais- ta uusiin jäsenmaihin. Lisäksi uudet jäsenmaat pääsevät EU:n rahastojen piiriin, mikä lisää muun muassa infrastruktuuri-inves- tointeja niissä. Arviot rahastojen vai- kutuksesta talouskasvuun niin kutsut- tujen koheesiomaiden (Espanja, Irlanti, Kreikka ja Portugali) kohdalla ovat kuitenkin ristiriitaisia, joten vaikutusta uusiinkin jäsenmaihin on vaikea arvi- oida etukäteen.4 Investoinnit luovat kuitenkin mahdollisuuksia muun mu- assa projekti- ja asiantuntijapalvelujen viennille EU15-maista uusiin jäsenmai- hin. EU-jäsenyys tuo uusiin jäsenmaihin lisää vakautta, mutta silti niissä on EU15-maita suurempi riski talouden ylikuumenemiselle ja sitä seuraavalle taantumalle. Yksi mahdollinen merk- ki tästä ovat viime vuosina hyvin suu- riksi kasvaneet vaihtotaseen alijäämät Baltian maissa. Lisäksi on todettava, ettei nopeampi kasvu kuitenkaan ole automaattista. Tshekki on tästä selvin negatiivinen esimerkki. Vuonna 1996 sen ostovoi- makorjattu BKT henkeä kohti oli 65 prosenttia EU15-maiden tasosta mut- ta vuonna 2002 enää 61 prosenttia. 2 Tulotasojen lähentymisestä Euroopan unionissa ks. esim. Kaitila (2004). 3 Ks. esim. Euroopan komissio (2001). 4 Ks. esim. Ederveen ym. (2002). Kuvio 1. Bruttokansantuote henkeä kohti vuonna 2002, Suomi = 100. Lähde: EU:n komissio.
  • 6. &Y h t e i s k u n t a Ta l o u s4 Samaan aikaan Liettua on noussut 29 prosentista 40 prosenttiin. EU:n neljä vapautta sisä- markkinoilla Euroopan unionin yhtenä perusperi- aatteena on tavaroiden, palvelujen, pääoman ja työvoiman vapaa liikku- minen sisämarkkinoiden alueella. Ta- varoiden ja pääoman liikkuminen on jo melkein kokonaan vapaata uusien jäsenmaiden ja EU15-maiden välillä, joten 1.5.2004 ei ole kovinkaan mer- kittävä päivämäärä tässä suhteessa, vaikkakin se vahvistaa olemassa ole- vaa kehitystä. Palvelujen ja työvoiman liikkumisen osalta itälaajenemisella on kuitenkin merkitystä. Toisaalta juuri näihin va- pauksiin monet EU15-maat ovat aset- tamassa siirtymäaikoja suojellakseen omaa tuotantoaan ja työllisyyttään. Uudet jäsenmaat ovat puolestaan saa- neet siirtymäaikoja muun muassa ym- päristölainsäädännön toimeenpanolle ja siihen koska nykyisten EU-maiden kansalaiset saavat ostaa maata uusista jäsenmaista. Ulkomaankauppa on jo enim- mäkseen vapaata… Toukokuussa EU:hun liittyvät maat ovat Suomelle ulkomaankaupan kan- nalta tärkeämpiä kuin useimmille muil- le nykyisille EU-maille. Tämä johtuu läheisemmästä maantieteellisestä sijain- nista ja läheisistä kauppasuhteista eri- tyisesti Viron kanssa. Tällä hetkellä uu- sien jäsenmaiden osuus Suomen koko ulkomaantavarakaupasta on 6,7 pro- senttia. Viron osuus tästä on lähes kaksi viidesosaa ja Puolan hieman yli yksi vii- desosa. Kuviosta 2 nähdään, että uu- sien jäsenmaiden osuus Suomen vien- nistä oli suurimmillaan vuonna 1998. Tuonti kasvoi voimakkaasti vuosina 2000–2001, jolloin tuonti Virosta nousi muun muassa kasvaneen alihankintatoi- minnan vuoksi. Suomella on kaupassa uu- sien jäsenmaiden kanssa noin miljardin euron ylijäämä. Köyhimpien uusien jäsen- maiden eli Puolan ja Baltian maiden kanssa kauppa on yli- jäämäistä, mutta Tshekin kanssa se on ollut alijäämäis- tä vuodesta 2001. Kauppa Unkarin kanssa oli tammi- syyskuussa 2003 tasapainos- sa, kun aikaisemmin Suo- mella oli ollut siinä suuri yli- jäämä. Vuonna 2003 myös kauppa Slovakian kanssa painui alijäämäiseksi. Koska BKT ja investoinnit kasvavat uusissa jäsenmais- sa keskimäärin nopeammin kuin nykyisissä jäsenmaissa, myös niiden kotimainen ky- syntä kasvaa nopeammin kuin EU15-maissa. Tämä li- sää suomalaisten yritysten vientimarkkinoita, mistä hyötyvät erityisesti Suomen vakiintu- neet vientiyritykset ja näissä maissa jo toimivat yritykset. Suomalaiset ovat jo ”valloittaneet” suhteellisen hyvin KIE- maiden markkinat, kun otetaan huo- mioon näiden markkinoiden nykyinen koko, mutta nopeammasta kysynnän kasvusta on kuitenkin edelleen mah- dollista hyötyä. Uusien maiden liittyminen Euroopan unioniin on edellyttänyt teknisten stan- dardien sekä hallinnollisten käytäntö- jen ja pelisääntöjen yhtenäistämistä vas- taamaan EU:n sisämarkkinoita. Täl- laisten teknisten kaupanesteiden pois- tuessa ulkomaankauppa helpottuu. Samoin Schengen-alueen aikanaan laajentuessa ja uusien jäsenmaiden liit- tyessä talous- ja rahaliittoon kauppa laajennetulla sisämarkkina-alueella hel- pottuu. KIE-maiden suhteellinen etu on sel- västi painottuneempi alhaisen osaami- sintensiivisyyden toimialoille kuin ny- kyisten EU-maiden suhteellinen etu. Vientituotteiden pääoma- ja osaami- sintensiivisyyden osalta eri KIE-maiden suhteellinen etu kehittyi kuitenkin eri suuntiin vuosina 1993–2001. Erityisesti Unkarin ja Viron suhteellinen etu muuttui osaamisintensiivisemmäksi. … kuten ovat myös suorat si- joitukset EU15-maiden ja uusien jäsenmaiden välillä 1990-luvulla solmitut Euroop- pa-sopimukset ovat pitkälle vapautta- neet ulkomaankaupan lisäksi myös pääoman liikkeet ja suorat sijoitukset. Suoria sijoituksia on virrannut uusiin jäsenmaihin niiden talouksien kokoon verrattuna suhteellisen paljon. Suorien sijoitusten virta Keski- ja Itä- Euroopan siirtymätalousmaihin on pit- kälti perustunut yksityistettyjen yritys- ten myymiseen ulkomaisille yrityksil- le. Yksityistämisprosessi on kuitenkin nyt jo loppunut tai loppusuoralla, jo- ten suorien sijoitusten on jatkossa pe- rustuttava aikaisempaa enemmän uusinvestointeihin. Tämä saattaa osoit- tautua joissain tapauksissa vaikeaksi- Kasvavat markkinat ja alemmat tuotantokustan- nukset kiinnostavat suomalaisia yrityksiä uusissa jäsenmaissa, Ville Kaitila toteaa.
  • 7. &Y h t e i s k u n t a Ta l o u s 5 kin. Uudet jäsenmaat joutuvat lisäksi kilpailemaan sijoituksista muun muas- sa Kiinan kanssa. Suomalaisten yritysten ulkomailla olevien suorien sijoitusten kannasta oli uusissa jäsenmaissa vuoden 2002 lo- pussa 2,8 prosenttia. Viron osuus koko kannasta oli 1,0 prosenttia. Tässä suh- teessa uusien jäsenmaiden rooli on si- ten suhteellisen pieni ja myös selvästi pienempi kuin niiden osuus Suomen viennistä. Suoria sijoituksia on Suo- mesta tehty lähinnä kehittyneisiin teol- lisuusmaihin, missä myös yritysosto- jen ja yleensä investointien arvo on suurempi kuin uusissa jäsenmaissa. Tämä vaikuttaa osaltaan siihen, että uusien jäsenmaiden osuus suorien si- joitusten kannasta on niin alhainen. Suomessa sijaitsevien yritysten kaik- kien ulkomaisten tytäryritysten ja si- vuliikkeiden henkilökunnasta uusissa jäsenmaissa oli kuitenkin 9,6 prosent- tia. Ne ovat siten suhteellisen työllistä- viä, mikä osittain johtuu näiden mai- den alemmista työvoimakustannuksis- ta. Yksi yleinen peruste suorille sijoituk- sille uusiin jäsenmaihin on niiden markkinoiden EU-maita nopeampi kasvu. EU15-maissa taloudet kasva- vat vain hitaasti. Lisäksi niissä mark- kinat on jo jaettu, ja markkinaosuuksien valtaaminen voi olla vaikeaa. Erityisesti siir- tymätalousajan alussa paikallinen kilpailu uu- sissa jäsenmaissa oli sen sijaan hyvin vähäistä ja markkinat jakamatta, mikä tuki kasvumah- dollisuuksia paikallisen ostovoiman rajoissa. Sittemmin kilpailu on kiristynyt. Työvoimakustannuk- set kuten myös monet muut tuotanto- kustannukset ovat uusissa jäsenmais- sa alempia kuin EU15-maissa. Alem- mat tuotantokustannukset ovatkin yksi peruste suorille sijoituksille uusiin jä- senmaihin. Ne mahdollistavat erityi- sesti alemman arvonlisäyksen tuottei- den valmistamisen, mitä ei korkeam- pien tuotantokustannusten maissa sa- malla tavalla kannata säilyttää. Uusis- sa jäsenmaissa valmistetut tuotteet on tarkoitettu sekä paikallisille markki- noille että vientiin Suomeen tai kol- mansiin maihin. Vaikka tuotantokustannukset ovat alempia kuin lännessä, on muistetta- va, että myös tuottavuus on alempi. Esimerkiksi Virossa sekä työn tuottavuus (jalostusarvo käyvin hinnoin työntekijää kohti) koko taloudessa että työvoimakustan- nukset työntekijää koh- ti ovat hieman alle 20 prosenttia Suomen ta- sosta. Tässä suhteessa on jonkin verran toimi- alakohtaisia eroja. Monissa tapauksissa suorat sijoitukset uusiin jäsenmaihin ovat lisän- neet ulkomaankauppaa maiden välil- lä. Siten ei voida ajatella, että sijoituk- set olisivat yksinomaan suomalaista tuotantoa korvaavia. Siirtämällä alhai- semman arvonlisäyksen tuotantoa KIE-maihin, missä tuotantokustannuk- set ovat alemmat, EU-maiden yrityk- set ovat voineet säilyttää korkeamman arvonlisäyksen tuotantovaiheet koti- maissaan. Muun muassa suorien sijoitusten kautta uusiin jäsenmaihin tuleva uu- dempi teknologia ja tehokkaampi yri- tysten hallintokulttuuri nostavat tuot- tavuutta. Työvoimasta kilpaillessaan ulkomaiset yritykset maksavat yleensä kotimaisia yrityksiä parempaa palkkaa, sillä niissä on korkeampi tuottavuus ja niillä on suuremmat taloudelliset re- surssit kuin paikallisilla yrityksillä. Tämä nostaa työvoimakustannuksia. Esimerkiksi Virossa palkat nousivat 13 prosenttia vuonna 2001, 11 prosent- tia vuonna 2002 ja edelleen 10 pro- senttia vuoden 2003 kolmen ensim- mäisen vuosineljänneksen aikana ver- rattuna vuotta aiempaan tasoon. Myös reaalipalkkojen nousu on ollut hyvin ripeää. Verotus on erityisesti Baltian maissa mutta myös laajemmin uusissa jäsen- maissa alempaa kuin Suomessa. Emo- yhtiön kotimaan siirtäminen uusiin jä- senmaihin (tässä lähinnä Viroon) voi olla mielekästä, jos siellä on pääosa yrityksen markkinoista ja/tai yrityksen tuotanto on työvoimaintensiivistä. Ve- rokilpailu ei kuitenkaan rajoitu uusiin jäsenmaihin, sillä yritys- ja henkilöve- Suomalaiset yrityk- set ovat jo nyt asettuneet hyvin uusien jäsenmaiden markkinoille, mut- ta ne hyötyvät jatkossa yhä niiden kysynnännopeasta kasvusta. Kuvio 2. Uusien jäsenmaiden osuus Suomen ulkomaankaupasta, %. Lähde: Tulli.
  • 8. &Y h t e i s k u n t a Ta l o u s6 rotusta kevennetään muuallakin. Suo- men täytyy säilyä jatkuvasti kilpailu- kykyisenä myös verotuksen osalta. Verotus on kuitenkin vain yksi mo- nista yrityksen sijoittumispäätöksiin vaikuttavista tekijöistä. Suorien sijoi- tusten kannalta merkitystä on mark- kinoiden ja tuotantokustannusten lisäk- si muun muassa fyysisellä infrastruk- tuurilla, työvoiman ja paikallisten ali- hankkijoiden saatavuudella, taloudel- lisella ja yhteiskunnallisella vakaudel- la, julkishallinnon toiminnalla sekä kor- ruption yleisyydellä. Näiden suhteen uudet jäsenmaat ovat nykyisiä EU- maita jäljessä. Myös palvelujen ulkomaan- kauppa vapautuu osin siirty- mäaikojen jälkeen… Palvelujen liikkumisen osalta yksi mer- kittävimpiä nykyisiä EU-maita koske- via tekijöitä on kabotaasin eli toisen EU-maan sisäisten maantiekuljetusten ja sen ulkomaankaupan kuljetusten avautuminen myös uusien jäsenmaiden yritysten taholta tulevalle kilpailulle. Lännessä on huoli siitä, että alempien työvoimakustannustensa turvin uusien jäsenmaiden yritykset valtaavat maan- tiekuljetuksia Länsi-Euroopassa. EU asettaakin kabotaasin avautumiselle siirtymäaikoja. Kabotaasin avautuminen koskee siis aikanaan myös Suomen kuljetus- markkinoita. Kilpailulle altistuvat lä- hinnä yleiskalustolla ajettavat kuljetuk- set. Ulkomainen kilpailu voikin kiris- tää pienten suomalaisten kuljetusyri- tysten kilpailutilannetta. Kuljetussek- torillakin työllisten keski-ikä kuiten- kin nousee, joten alalle tarvitaan ul- komaalaista työvoimaa. Toisaalta yri- tykset muilla toimialoilla ja kuluttajat hyötyvät kuljetuskustannusten alene- misesta. Lisäksi joitain palveluja kuten puhe- linpalveluja voidaan ulkoistaa uusiin jäsenmaihin (lähinnä Viroon). Tätä onkin jo tapahtunut. Myös pesulapal- veluja on siirtynyt Viroon. Näissä ta- pauksissa yritykset hyötyvät Viron alemmista tuotantokustannuksista. Li- sääntyvä kilpailu koskettaa myös muun muassa rakentamisesta. …samoin kuin työvoiman liikkuminen EU15-maiden väestörakenne on vino- utumassa niin, että useisiin maihin en- nustetaan suurtakin työvoimapulaa. Yksi mahdollinen ratkaisu tähän on- gelmaan on työvoiman siirtyminen uusista jäsenmaista, joissa on alhaisem- pi tulotaso, korkeamman tulotason EU15-maihin. Monet EU15-maat ovat kuitenkin asettamassa vähintään kahden ja enin- tään seitsemän vuoden rajoitukset työ- voiman vapaalle liikkumiselle. Muun muassa Suomi, Saksa ja Itävalta kuu- luvat näihin maihin. Tänäkin aikana ulkomaisen vuokratyövoiman käyttö on kuitenkin Suomessa mahdollista. Toiminnan on tapahduttava suomalai- sen työmarkkinalainsäädännön mukai- sesti. Työvoiman liikkumisen osalta tulee kyseeseen lähinnä Viro. Jos Viron ta- louskasvu kuitenkin on nopeaa ja työl- lisyys korkea, kuten nyt on tilanne, mielenkiinto lähteä ulkomaille työnha- kuun on pienempi kuin huonon talous- tilanteen vallitessa. Lisäksi Viron vä- estö on pieni ja syntyvyys itsenäisyy- den palautumisen jälkeen on ollut al- hainen. Monella toimialalla tulee Suo- messa pulaa työvoimasta, mutta Viron pieni työvoima ei pysty paikkaamaan työvoiman nettopoistumaa Suomessa. Jonkin verran siirtymistä uusista jäsen- maista Suomeen varmastikin tapahtuu, ja lyhytaikainen työpaikkasukkulointi Viron ja Etelä-Suomen välillä toden- näköisesti lisääntyy. Integraatio syvenee Uudet jäsenmaat tulevat tiettyjen siir- tymäaikojen jälkeen osaksi Euroopan unionin sisämarkkinoita ja liittyvät ai- kanaan myös talous- ja rahaliiton jä- seniksi. Jäsenyys lisää talouskasvua sekä poliittista ja taloudellista vakaut- ta uusissa jäsenmaissa, helpottaa ja sa- mankaltaistaa yritysten liiketoiminta- ympäristöä, edistää investointeja, hel- pottaa liiketaloudellisia päätöksiä ja kiristää kilpailua. Nämä tekijät alenta- vat kaupankäynnin kustannuksia ja li- säävät siten ulkomaankauppaa sisä- markkinoiden alueella sekä tehostavat tuotantorakennetta vastaamaan pa- remmin eri maiden suhteellista etua. Suomalaisille yrityksille EU:n laaje- neminen varmistaa viimeisen vuosi- kymmenen kehityksen laajempien eu- rooppalaisten markkinoiden synnystä. Uudet jäsenmaat kasvavat nopeammin kuin EU15-maiden taloudet, ja sitä kautta myös yritysten mahdollisuudet kasvaa viennin ja uusissa jäsenmaissa toimimisen kautta lisääntyvät. Koska tuotantokustannukset ovat uusissa jä- senmaissa vielä useita vuosikymmeniä alempia kuin Suomessa, on edellisissä mahdollista tuottaa itse tai esimerkiksi alihankinnan kautta välituotteita ja pal- veluja. Tämä on kilpailuetu, kun maa- ilmantalous toimii yhä enemmän glo- baalisti ja muun muassa Kiina ja nou- seva Intia vetävät investointeja puo- leensa. Samalla kansallisesta kilpailu- kyvystä on pidettävä huolta niin kou- lutuksen, maltillisen kustannuskehityk- sen kuin myös muiden kilpailukykyyn vaikuttavien tekijöiden osalta. KIRJALLISUUS Alho, K. & Kaitila, V. & Kotilainen, M. (2004), EU:n laajenemisen vaikutukset suomalaisten yritysten strategioihin, ETLAn keskusteluaiheita No. 885. Ederveen, S. & de Groot, H. L. F. & Nahuis, R. (2002), Fertile soil for struc- tural funds?, Central Planning Bureau, The Hague, CPB Discussion Paper No. 10. Euroopan komissio (2001), The eco- nomic impact of enlargement, Enlarge- ment Papers No. 4. Kaitila, V. (2004), Convergence of real GDP per capita in the EU15: How do the accession countries fit in? Europe- an Network of Economic Policy Rese- arch Institutes, ENEPRI Working Paper No. 25.
  • 9. &Y h t e i s k u n t a Ta l o u s 7 Käsillä oleva Euroopan unionin laajen- tuminen on synnyttänyt kasvavaa mie- lenkiintoa tulevia jäsenvaltioita kohtaan. Suomessa, Saksassa ja Itävallassa on keskusteltu vilkkaasti työvoiman va- paasta liikkuvuudesta. Maat ovat il- moittaneet ottavansa käyttöön siirty- mäajat, joiden kuluessa pyritään löy- tämään ratkaisuja liikkuvuuteen liitty- viin työmarkkinaongelmiin kotimaas- sa. Jäsenmaiden sopeuttamistoimet ovat kuitenkin vain osa EU:n työmarkki- naulottuvuutta. Yhtä tärkeä on kysy- mys siitä, millaista on työmarkkinapo- litiikka uusissa jäsenmaissa ja miten näiden maiden työmarkkinajärjestelmä kykenee vastaamaan laajentuvan uni- onin haasteisiin. Toimiva työmarkki- najärjestelmä voi suuresti helpottaa uusien jäsenmaiden sopeutumista unio- niin. Erityisen merkittävä tämä haaste on unionin jäseniksi tuleville entisille sosi- alistisen yhteiskuntajärjestelmän mail- le, jotka yhä elävät siirtymätalouden vai- Turo Bergman Kansainvälisten asioiden sihteeri SAK EU:n uusien jäsenmaiden työmarkkinoiden tila ja haasteet EU:n laajentumisen kynnyksellä EU:n jäseniksi pyrkivien Keski- ja Itä-Euroopan maiden työ- markkinat muuttuivat rajusti 1990-luvulla. Uudet työ- markkinajärjestöt ja -käytännöt ovat kuitenkin vähitellen vakiintumassa ja vahvistumassa. Valtiot. lis. Turo Bergman työskentelee SAK:n Kansainvälisellä osastolla vastuualueinaan mm. kansainvälinen edunvalvonta, lähialueyhteistyö, kehitysmaasuhteet ja kansainvälinen talous.
  • 10. &Y h t e i s k u n t a Ta l o u s8 hetta. Seuraavassa tarkastellaan Kes- ki- ja Itä-Euroopan (KIE-)maiden työ- markkinaosapuolten ja -järjestelmien kehitystä viime vuosina. Hakijamaista Kypros ja Malta on eräitä tilastoyhteen- vetoja lukuun ottamatta jätetty tarkas- telun ulkopuolelle. Talouden muutos KIE-mais- sa Talousuudistusten ensimmäiset vuodet olivat KIE-maissa vaikeita. Teollisuus- tuotanto aleni roimasti ja yritysraken- teet muuttuivat. Tuotannon tehostami- nen ja ylimiehityksen purkaminen johti toimintojen lakkauttamiseen, entisten yrityskokonaisuuksien pirstomiseen ja suuriin henkilöstömuutoksiin. Tuotta- vuuden kasvu oli 1990-luvun alkupuo- lella kokonaistuotannon kasvua no- peampaa ja työvoiman kysyntä supis- tui lähes kaikissa KIE-maissa. Työllisyyskehitystä helpottivat näihin maihin 1990-luvulla kohdistuneet ul- komaiset investoinnit. Määrällisesti eni- ten niitä on tehty Puolaan, Unkariin ja Tshekin tasavaltaan, mutta suhteessa kansantalouden kokoon esimerkiksi Viro on merkittävästi hyötynyt ulko- maisesta pääomasta (Gradev 2001). Talouden siirtymävaiheen yleisen ke- hityksen, yksityistämisen ja ulkomais- ten investointien myötä yritysten ase- ma työnantajina muuttui. Pienten ja keskisuurten yritysten osuus monissa KIE-maissa kääntyi nopeaan kasvuun. Monessa tapauksessa työmarkkinoi- den muutos jäi jälkeen tuotannossa ja elinkeinoelämässä tapahtuneesta no- peasta kehityksestä. 1990-luvun jälkipuoliskolla vauhdit- tunut talouskasvu1 kuitenkin paransi yleisiä sopeutumisedellytyksiä KIE- maissa. Yritysten tuotannon tehosta- minen jatkui edelleen, ja kehitystä no- peutti myös EU-jäsenyyden sanelema rakenteellisen muutoksen tarve. Esi- merkiksi maataloudessa, kaivosteolli- suudessa, laivanrakennuksessa ja ym- päristön kannalta ongelmallisen ener- gian tuotannossa jouduttiin hakijamais- sa jopa sulkemaan tuotantolaitoksia. Kaikki nämä tekijät lisäsivät työttö- myyttä, josta vuosikymmenen loppuun mennessä tulikin KIE-maiden talous- ongelma numero yksi. Hakijamaiden keskimääräinen työttömyysaste nousi 1990-luvun puolivälin noin 10 prosen- tin tasolta vuoteen 2002 mennessä noin 15 prosenttiin. EU:n nykyisten jäsen- maiden työttömyysaste laski samaan aikaan 10 prosentin tasolta alle 8 pro- senttiin (Eurostat). Työmarkkinasuh- teet: ay-liikkeen muutos Talous- ja yhteiskunta- järjestelmän muutos merkitsi suurta haastet- ta KIE-maiden ammat- tiyhdistysliikkeelle. KIE-maissa ay-liike oli ollut osa kom- munistista puoluejärjestelmää, ja puo- lue ohjasi yläpuolelta tätäkin toimin- taa. Epäitsenäisen aseman vastapaino- na ay-järjestöillä oli oikeus jakaa eri- laisia etuuksia, esimerkiksi halpoja val- tion vuokra-asuntoja tai lomamatko- ja. Yritystasolla ay-liike oli osa valtiol- lista yritysjärjestelmää. Tämä merkit- si, että tuotantolaitosten ay-johto toi- mi tiiviissä yhteistyössä laitosten joh- don kanssa, ja yritysten sisällä sovittiin yhdessä – taloussuunnitelmien puitteis- sa – palkoista ja muista työsuhteen eh- doista. Jäsenten palkkojen puolustaminen tai muu edunvalvonta ei kuulunut ay-liik- keen tehtävänkuvaan. Harvoja poik- keuksia tästä oli Puolaan 1980-luvulla syntynyt Solidaarisuus–ammattiyhdis- tysliike (Solidarnosc), jonka toimintaan liittyi paljolti järjestelmän vastaista tais- telua. Puolan talouden uudistuttua Solidaarisuus suuntasi toimintaansa yhä enemmän puoluesuuntaan (In- dustrial Relations in Europe 2002) Useissa KIE-maissa entisten ay-jär- jestöjen rinnalle syntyi talousuudistuk- sen jälkeen uusia, riippumattomia ay- järjestöjä, joista monet alkoivat kehit- tyä palkansaajien etujärjestöiksi. Toi- saalta entisen järjestelmän aikaiset ay- järjestöt eivät lakkauttaneet toimin- taansa, vaan pyrkivät – usein uudella nimellä – nekin muuntumaan palkan- saajien etujärjestöiksi. 1990-luvun aikana monessa KIE- maassa käytiinkin kiivasta olemassa- olon kamppailua uusien ja vanhojen järjestöjen kesken. Vanhat järjestöt perivät monessa maassa entisen ay- omaisuuden (toimitiloja, koulutuslai- toksia, sanatorioita), jonka turvin ne kykeni- vät menneisyyden huo- nosta maineesta ja edunvalvontavalmiuksi- en puutteesta huolimat- ta säilyttämään aseman- sa. Asetelman vakiintues- sa 1990-luvun jälkipuo- liskolla oli moneen KIE- maahan syntynyt useita ay-keskusjärjestöjä, ja niissä saattoi jä- senenä olla liittoja samalta toimialalta. Syynä oli lähinnä entisiin suuriin val- tionyhtiöihin perustuva toimintamalli, jonka puitteissa saman yrityksen työn- tekijät muodostivat ”ammattiliiton”. Eniten keskusjärjestöjä, peräti kuusi, syntyi Unkariin (Aro-Repo 1997, 32, 149). Ay-järjestöjen jäsenmäärien romahdus Suurimmat menetykset koettiin ay-liik- keen jäsenmäärissä. Kun entinen jär- jestelmä monissa maissa edellytti pal- kansaajilta ay-jäsenyyttä, lähenteli jär- jestäytymisaste tuolloin monissa KIE- maissa sataa prosenttia. Uudistuksen jälkeen jäsenmäärät alkoivat kuitenkin nopeasti supistua, ja tällä hetkellä KIE- Kun entiset valtion- johtoiset suuryrityk- set yksityistettiin tai saneerattiin, ay- rakenteet hajosivat ja jäsenmäärä romahti. 1 Bruttokansantuote kasvoi hakijamais- sa 1990-luvun puolivälin jälkeen keski- määrin 4–5 % vuodessa, mikä oli 2–3 pro- senttiyksikköäEU-maidenkeskiarvoakor- keampi vauhti. Hakijamaiden talouskas- vua hidasti 1990-lopulla yleisen talouske- hityksen ohella Venäjän talouskriisin ai- heuttama taantuma, mutta kasvu oli silti noinkolmeprosenttiavuodessaelirunsaan prosenttiyksikön EU15 -ryhmän tasoa korkeampi (Eurostat).
  • 11. &Y h t e i s k u n t a Ta l o u s 9 maiden korkeimmat järjestäytymisas- teet – noin 40 % – löytyvät Slovenias- ta ja Slovakiasta. Tshekissä ollaan 30 %:n tuntumassa, Unkarissa ja Latvi- assa järjestäytyminen on vajaan 20 %:n luokkaa, Puolassa ja Liettuassa noin 15 % ja hakijamaiden alhaisin järjes- täytymisaste, alle 15 prosentin, on Vi- rossa. Todettakoon vertailun vuoksi, että Kyproksella järjestäytymisaste on yli 70 % ja Maltalla 60–70 % (Lada 2002, 3–4; Antila & Ylöstalo 2003, 68). Syitä jäsenkatoon oli monia, ja ne oli- vat osittain yhteydessä toisiinsa. Mer- kittävä tekijä oli ay-liikkeen mennei- syys: ay-liike yhdistettiin vanhan val- lan malliin, eikä huonoa mainetta kor- jannut nimen muutos tai uuden järjes- tön perustaminenkaan. Monilla oli myös muistissa ay-liikkeen rooli sosi- aalisten etujen antajana. Kun uusilta ay- järjestöiltä ei enää tällaisia tukia heru- nut, eivät ihmiset nähneet tarpeelliseksi maksaa jäsenmaksuakaan. Uuden ima- gon luominen palkansaajien edunval- vontajärjestönä ei ollut helppoa, eikä sitä järjestöjen johdossa oikein osattu- kaan. Hyvin merkittävästi jäsenyyttä alensi yrityksissä ta- pahtuva raken- nemuutos. Kun entiset valtion- johtoiset suur- yritykset yksityis- tettiin tai sanee- rattiin, hajosivat yritysrakenteet ja niiden myötä myös ay-rakenteet. Työttömäksi ajau- tuneet putosivat yleensä automaattisesti pois ay-yhteydestä. Myöskään uusiin, usein pieniin ja uusille toimialoille syn- tyneisiin yrityksiin ei ay-toimintaa syn- tynyt, mm. siitä syystä, että ay-järjes- töt eivät juurikaan tehneet jäsentyötä yritystasolla. Etenkin pk-sektorilla ja ulkomaisissa yrityksissä työnantajapuo- li teki järjestäytymisestä usein myös hankalan tai suorastaan tarpeettoman siinä mielessä, että se pystyi tarjoamaan työntekijöille paremmat edut kuin mitä ay-järjestöt osasivat vaatiakaan. Työnantajien järjestäytyminen Helppoa ei talousuudistuksen jälkei- nen elämä ollut työnantajajärjestöil- lekään. Entisessä järjestelmässä ei työnantajien järjestelmällistä toimin- taa varsinaisesti ollut lukuun ottamatta eräissä maissa valtionyhtiöiden puit- teissa ollutta toimintaa. Sen sijaan joissakin maissa oli uudistuk- sia edeltävänäkin aikana mui- ta elinkeinoelämän etujärjes- töjä, esimerkiksi kauppaka- mareita, joista kehittyi myö- hemmin jonkinasteisia työ- markkinatoimijoita. Varsinaiset työnantajajärjes- töt joutuivat kuitenkin aloitta- maan toimintansa käytännös- sä nollasta. Kun yhteiskuntarauhan turvaaminen ja sopimustoiminnan sekä kolmikantayhteistyön harjoittaminen, erityisesti EU-jäsenyyshakemusproses- sin myötä, edellytti kuitenkin myös ay- liikkeen vastapuolen olemassaoloa, jou- tui poliittinen valta monissa maissa pa- tistelemaan työnantajien järjestäytymis- tä. Joissakin maissa työnantajajärjes- töille annettiin rahallista ja muuta tu- kea toiminnan aloittamiseksi. Työnantajajärjestöjä onkin syntynyt kaikkiin KIE-maihin. Osa näistä on uusia, eri tavoin synnytettyjä, osa on syntynyt entisten kauppakamarien ja muiden yhdistysten toiminnan jatka- jiksi. Määrällisesti eniten työnantajajär- jestöjä on jälleen Unkarissa, missä nii- tä on peräti yhdeksän (Industrial Re- lations in Europe, 2002, 95–96). Yhteiskunnallinen vuoropu- helu ja kolmikantayhteistyö Järjestelmän muutos edellytti merkit- täviä ja usein kipeitäkin muutoksia työ- elämässä ja sosiaaliturvassa. Kehitty- mässä oleva demokraattinen järjestel- mä ei aina kyennyt yksin viemään muutoksia läpi, vaan monissa maissa tarvittiin palkansaajien tukea. Ay-liike oli jäsenmäärän laskusta huolimatta useimmissa maissa paljon edustavam- pi ja yhteiskunnan kehityksen kannal- ta vakaampi järjestö kuin yksipuolue- järjestelmän tilalle syntyneet monet uu- det, tavoitteiltaan ja kannatukseltaan varsin epämääräiset poliittiset puolu- eet. Ay-liikkeen myötävaikutuksella mo- nissa KIE-maissa toteutettiin 1990-lu- vun alkupuoliskolla työlainsäädännön ja sosiaaliturvan uudistuksia. Toteut- tamismalliksi valittiin EU-maissa käy- tössä oleva yhteiskunnallisen vuoro- puhelu, jossa julkisen vallan ja ay-liik- Monissa maissa ay- liike tarjosi merkit- tävää tukea työelä- män ja sosiaalitur- van uudistuksille. Kuva:FredBjörksten/Kuvaario
  • 12. &Y h t e i s k u n t a Ta l o u s10 keen ohella tarvittiin myös työnanta- jien osallisuutta (Aro & Repo, 1997, 146–151). EU-jäsenyysprosessin alettua kolmi- kantayhteistyölle syntyi lisätarpeita unionin työmarkkina- ja sosiaalipoliit- tisen ulottuvuuden edellyttäessä työ- markkinaosapuolten osallistumista. Osapuolet olivat niinikään mukana ha- kijamaihin jäsenneuvottelujen tueksi perustetuissa neuvoa-antavissa sekako- miteoissa (Joint Consultative Commit- tees), ja tätäkin kautta hakijamaiden lainsäädäntöön ja menettelytapoihin si- sällytettiin unionin jäsenmaissa yleisesti käytössä olevia työmarkkinoiden peli- sääntöjä. Tässä yhteydessä syntyneet työlainsäädännön uudistukset kehitti- vät työmarkkinajärjestelmää ja vahvis- tivat erityisesti ay-liikkeen asemaa tur- vaten järjestäytymisen ja sopimustoi- minnan oikeuksia aina lakko-oikeutta myöten. Niin EU-prosessin myötä kuin ole- massa olevan yhteiskunnallisen ja ta- loudellisen muutospaineen vuoksi ha- kijamaihin kehitettiin erilaisia ja erita- soisia kolmikantaelimiä. Unkari oli KIE-maista ensimmäinen, jossa aloi- tettiin yhteiskunnallinen vuoropuhelu. Tämä tapahtui jo v. 1988, ja sen tu- loksena Unkariin syntyi ”Kansallinen neuvosto etujen yhteensovittamiseksi”. Myös tuolloisessa Tshekkoslovakiassa muodostettiin vuonna 1990 kolmikan- tainen ”Taloudellisen ja yhteiskunnal- lisen sopimisen neuvosto.” Monissa maissa hallitukset kokivat tällaisen yhteistyön aikaansaamisen välttämättömäksi, jotta talouden siir- tymävaihe voitiin toteuttaa. Näillä eli- millä oli – ehkä Unkaria lukuun otta- matta – kaikissa maissa vain neuvoa- antava asema, mutta työmarkkinaosa- puolet kokivat neuvostot ja oman osanottonsa niihin merkittäväksi osal- listumisen ja vaikuttamisenkin muo- doksi. Kolmikantayhteistyö oli tärke- ää myös siksi, ettei työmarkkinaosa- puolilla ollut keskusjärjestö- tai liitto- tasolla kovinkaan merkittäviä mahdol- lisuuksia keskinäiseen sopimiseen ja sitä kautta tapahtuvaan työmarkkina- ja yhteiskuntavaikuttamiseen. KIE-maissa solmittiin myös yhteisiä kolmikantaisia sopimuksia, joiden palk- ka- ja työmarkkinapoliittisena sisältö- nä oli useimmiten julkisen budjetin kautta maksettujen alojen minimipalk- kojen määrääminen. Jossain määrin sopimukset pitivät sisällään työtervey- teen ja -turvallisuuteen mutta myös ta- louteen, verotukseen ja sosiaaliturvaan sekä työmarkkinasuhteisiin yleisesti liit- tyviä kysymyksiä (Industrial Relations in Europe 2002, 103–106; Mermet 2002). Sopimustoiminta: toimiala- kohtainen sopiminen Monien KIE-maiden työlakeja on siir- tymätalouden ja erityisesti EU-jäse- nyyshakemusprosessin aikana muutet- tu niin, että työmarkkinaosapuolille on tullut enemmän toimintavapauksia. Tämä ei kuitenkaan ole lisännyt kah- denvälistä sopimustoimintaa. KIE- maissa on varsin vähän toimialatason työehtosopimuksia, keskimäärin sopi- muksia on alle 10 maata kohden.2 Tämäkin luku on pikemminkin liian korkea, sillä monissa KIE-maissa työ- ehtosopimuksen määrittely on kovin väljää. Toimialakohtaisen työehtosopi- muksen sijasta monissa maissa viita- taan usein ”moni(ala)yritys -sopimuk- siin” tai ”yritystasoa ylempiin sopimuk- siin.” Sopimuksissa on yleensä mää- räyksiä palkoista muttei juuri muista työehdoista. Toimialakohtaisten sopimusten vähäi- syyttä selittää talouden rakennemuu- toskehitys, johon ay-liike ei ole kyen- nyt sopeutumaan. Myöskään työnan- tajapuolella ei ole ollut valmiuksia toi- mialakohtaiseen sopimiseen. Vaikka alan liittoja ja toimialajärjestöjä on ol- lutkin, ei niiden ensisijaisena tavoittee- na ole välttämättä ollut alakohtaisen sopimuksen tekeminen. Sopimista on monella alalla vähentänyt myös heik- ko kannattavuuskehitys, joka ei ole antanut liikkumavaraa palkankorotuk- sille. Voimat on jouduttu suuntaamaan työpaikkojen säilyttämiseen (Lada 2002, 4–10). Nykyisten EU-maiden ja jäsenyyttä hakeneiden KIE-maiden väliset 5–10-kertaiset palk- kaerot tulevat tasoittumaan. Tehdyt tilastoanalyysit viittaavat siihen, että useimmat KIE- maat tarvitsevat 10–15 vuotta eron tasoittamiseen, arvioi Turo Bergman. 2 Vain Slovenia muodostaa selvän poik- keuksen. Siellä työehtosopimuksia on kai- killa 38 päätoimialalla, ja syynä on, että maan lainsäädännön mukaan alakohtai- nen sopiminen on pakollista.
  • 13. &Y h t e i s k u n t a Ta l o u s 11 Julkisen alan työehtosopimukset puuttuvat monista KIE-maista käytän- nössä kokonaan. Tähän on vaikutta- nut etenkin se, että julkisella sektorilla ei ole yleensä työnantajajärjestöä eikä muutakaan sopimuspoliittista osapuol- ta. Julkisella alalla palkat ja työehdot määräytyvät usein työntekijäjärjestöjen ja alan ministeriön (ja usein ministe- rin) välisessä neuvottelussa, jossa palk- kojen osalta sovitaan vain minimeistä. Kun varsinkin korkeammin koulutet- tujen julkisen alan työntekijöiden palk- kataso on jo lähtökohtaisesti ollut teol- lisuuden ja myöhemmin myös yksityi- sen palvelusektorin palkkoja alempi, on sovellettu sopimusmenettely monesti vain lisännyt jälkeenjääneisyyttä (Mer- met 2002, 6–7). Useissa KIE-maissa julkisen sektorin työntekijät (esim. opettajat, lääkärit ja sairaanhoitajat) ovatkin olleet herkim- piä osoittamaan mieltään etujensa aja- miseksi. Toisaalta eräiltä julkisen alan työntekijöiltä on – etenkin siirtymäta- louden alkuaikoina – rajattu oikeutta työtaistelutoimiin. Toimialakohtaisen työehtosopimus- neuvottelun rinnalla on muutamissa KIE-maissa (ehdokasmaista Puola ja myöhemmän vaiheen hakijamaista Bul- garia) esiintynyt alueel- lista neuvottelumenette- lyä. Alueellisilla ay-orga- nisaatioilla on muissakin KIE-maissa ollut siirty- mävaiheen alusta alkaen toiminnallista merkitys- tä. Taustalla on kulttuu- riin ja historiaan liittyviä tekijöitä ja eräiden Kes- ki-Euroopan maiden vai- kutusta. Eräissä maissa, kuten Puolassa, alueel- linen kehitys on edennyt rinnan ay-liik- keen puoluesuuntautuneisuuden kans- sa. Alueellisen sopimustoiminnan sovel- tamiskelpoisuus on, kuntasektorin so- pimuksia ehkä lukuun ottamatta, kui- tenkin varsin kapea-alaista, koska työ- markkinoiden toiselta sopijaosapuolel- ta ei luontevasti löydy vastaavaa orga- nisaatiotasoa(IndustrialRelationsinEu- rope 2002, 111–114). Yritystason sopimustoiminta KIE-maiden työmarkkinamuutos on ollut nopeinta yritystasolla. Taustal- la on jälleen yritysten rakenteissa ja organisaatioissa tapahtunut nopea muutos ja sen heijastuminen työ- markkinasuhteisiin ja -sopimuksiin. Uusissa yritysrakenteissa ei ole saa- tu aikaan uusia sopimuksia. Erityi- sen hankalaa toiminta on ollut yksi- tyisen sektorin pienissä yrityksissä, joita KIE-maiden yritysten valtaosa nykyisin edustaa. Monissa maissa on myös lisääntynyt itse- näisten elinkeinon harjoittajien joukko, jonka pääosan muo- dostavat epävirallisel- la sektorilla työsken- televät katu- ja muut kauppiaat. Tällä jou- kolla ei ole luonnolli- sesti minkäänlaista so- pimusturvaa eikä mo- nilla siihen kuuluvista myöskään juuri mi- tään sosiaaliturvaa. Taulukossa 1 on esitetty yhteenveto yritystason sopimuksista hakijamaissa. KIE-maista sopimuksia on suhteellises- ti eniten Unkarissa ja Puolassa. Slove- niassa alakohtaiset sopimukset ovat pa- kollisia. Muissa KIE-maissa yritystason sopimuksia on korvattu henkilökoh- taisilla sopimuksilla, jos niilläkään (Lada 2002, 9–12). Sopimusten ja työmarkkinakontak- tien vähentyminen yritystasolla on vai- kuttanut kielteisesti työntekijöiden osallistumiseen työelämän kehittämi- seen työpaikoilla ja heikentänyt mah- dollisuuksia tiedonsaantiin ja vuoro- vaikutukseen. Tätä korvaamaan on eräissä maissa pyritty kehittämään yri- tysneuvostojärjestelmää. Yritysneu- vostoja on Puolassa, Sloveniassa ja Unkarissa, ja myös Liettuan hallitus on antanut lain kotimaisista yritysneu- vostoista. Kotimaisten yritysneuvos- tojen ohella hakijamaat ovat ottamassa käyttöön EU-lainsäädännön mukais- ta EU-tason yritysneuvostojärjestel- mää (EWC). Yritysneuvostojen rooliin ei kuiten- kaan kuulu sopimustoiminta, vaan ne ovat luonteeltaan neuvoa-antavia. Yri- tysjohdon velvoite on yhteistyön puit- teissa antaa työntekijöille yritystä kos- kevaa informaatiota sekä järjestää heille mahdollisuus olla vuorovaikutuksessa yritysjohdon kanssa. Kuitenkin esimer- kiksi Unkarissa on yritysneuvostoille tietyin rajoituksin annettu oikeus teh- dä sopimuksia, ja myös Liettuassa on samansuuntaisia kaavailuja. KIE-maiden ay-järjestöjen piirissä ollaan viime mainitusta kehityksestä huolissaan. Pitemmälle vietynä se saat- taa vahvistaa ay-liikkeestä riippumaton- ta sopimustoimintaa yrityksissä. Silloin ay-liikkeen rooliksi jäisi vain ylätason kolmikantayhteistyön tekeminen ja yh- teiskunnallinen vuoropuhelun käymi- Taulukko 1. Hakijamaiden yritystason työehtosopimusten määrä ja kattavuus. Maa Yritystason tes:en lukum. Sopimusten kattavuus Kypros 400 40–50 % työvoimasta Tshekin tasavalta 3 500 Viro 570 n. 10 % työvoimasta Unkari 1 303 39 % työvoimasta Latvia 2 018 noin 8 % yrityksistä Liettua arviolta noin 10 % yrityksistä Malta joitakin satoja Puola 12 000 rekisteröityä noin 30 % työvoimasta Slovakia arv. joitakin tuhansia Slovenia 3 000 Sopimustoiminta on KIE-maissa painottunut yritys- tasolle, joskaan uusissa yritysraken- teissa ei ole saatu aikaan uusia sopi- muksia.
  • 14. &Y h t e i s k u n t a Ta l o u s12 nen. Sillä alueella ay-liikkeen pitää kuitenkin jatkuvasti vetää rajaa poliit- tisten puolueiden suuntaan, ja riskinä on roolien sekaantuminen (Industrial Relations in Europe 2002, 116–118; Lada 2002, 14–15). Lopuksi Vaikka edellä esitetty kuvaus unionin jäseneksi kohta tulevien KIE-maiden työmarkkinoiden tilasta ja tilanteesta näyttää sekavalta ja huolestuttavalta- kin, voidaan kuluneen runsaan kym- menen vuoden kehityksestä löytää myös paljon myönteistä. Lähtökoh- dat huomioon ottaen ay-liike on sel- viytynyt vaikeuksista kohtalaisesti, ja jatkossa suunta on varmaankin ylös- päin myös jäsenkehityksessä. Työn- antajajärjestöt ovat pikkuhiljaa vakiin- nuttaneet asemansa ja kehittyneet yhä ammattitaitoisemmiksi edunvalvojik- si. Ja julkinen valta on useimmissa maissa suhtautunut myönteisesti kol- mikantaisuuteen ja – paljolti myös EU- jäsenyyden paineessa – toteuttanut työmarkkinoilla ja työlainsäädännös- sä uudistuksia, jotka ainakin kirjoite- tun lain tasolla pitkälti vastaavat EU- maiden käytäntöjä. Sopimusjärjestelmässä ja työehtoso- pimusten yleisyydessä on toki kehittä- mistä. Itse sopimisen käytäntö on kui- tenkin tuttua KIE-maiden työmarkki- naosapuolille kolmikantayhteistyönkin kautta, ja monissa maissa työntekijä- ja työnantajajärjestöjen keskinäiset suh- teet ovat kohtuullisen hyvät. Voisi olet- taa, että esimerkiksi EU:n nykyisistä jäsenmaista KIE-maihin investoineet suuret yritykset olisivat vastuullisia työ- markkinatoimijoita ja vaikuttaisivat niin, että työehtosopimustoiminta yri- tyksissä vakiintuisi. Nykytodellisuus ei tosin tästä anna viitteitä, kuten vast- ikään tehty tutkimus osoittaa (Laine & Sippola 2003). Suomalaistutkimuk- sen mukaan vain yhdessä ainoassa suo- malaisten omistamassa metalliyrityk- sessä Virossa on voimassa oleva työ- ehtosopimus, joka sekin on virolaisen omistajan perua. Tutkimus osoittaa myös, että suomalaiset metallialan yri- tykset eivät ole viemässä suomalaista ammattiyhdistys- ja sopimuskulttuuria Viroon. Sopimusten tekoa on rakennemuu- tos- ja järjestöllisten syiden ohella ehkä merkittävimmin jarruttanut KIE-maiden yritysten heikko kannat- tavuus, joka ei ole antanut kunnon edellytyksiä palkkatason kehittämi- seen. Palkkaerot nykyisten EU-mai- den ja jäsenyyttä hakeneiden KIE- maiden välillä ovat 5–10–kertaisia. Ero tulee – EU-jäsenyydenkin ansi- osta – tasoittumaan. Tehdyt tilasto- analyysit viittaavat siihen, että useim- mat KIE-maat tarvitsevat 10–15 vuot- ta eron tasoittamiseen. Esimerkiksi naapurimaamme Viron osalta arvioi- daan kuluvan reilut 15 vuotta mait- temme välisen palkkakuilun umpeen kuromiseksi (Boeri 2001). EU-markkinoiden vetoavun lisäksi ratkaisevia ovat monet kansantalou- den tekijät mutta yhtälailla myös ke- hitys työvoima- ja työmarkkinoilla. Vaikka tällä alueella ongelmia riittää- kin, voidaan tulevaisuuteen kuitenkin suhtautua myönteisesti. Erityisesti voimme uskoa, että Itämeren alueen uudet EU-maat, Viro, Latvia, Liet- tua ja Puola, hyötyvät jäsenyydestä ja voivat EU:n pohjoisen ulottuvuuden yhteistyömahdollisuuksia hyödyntäen kehittää työmarkkinoitaan ja yhteis- kunnallista hyvinvointiaan kohti EU:n keskitasoa. KIRJALLISUUS Antila, J. & Ylöstalo, P. (2003), Wor- king Life Barometer in the Baltic Count- ries 2002, Helsinki: Ministry of Labour. Aro, P.O. & Repo, P. (1997), Trade Union Experiences in Collective Bargai- ning in Central Europe, Budapest: ILO. Boeri, T. (2001), The Impact of Eas- tern Enlargement on Employment and Wages in the EU Member States, Uni- versita di Bocconi, prepared for the se- minar “Impact of enlargement of theEU Labour Market”, Brussels, March 2001. Gradev, G. (ed.) (2001), CEE Count- ries in the EU Companies’ Strategies of Industrial Reconstructuring and Relo- cation Brussels: European Trade Union Institute. Eurostat: http://europa.eu.int/comm/ eurostat/Public/datashop/print-catalo- gue/EN?catalogue=Eurostat Industrial Relations in Europe (2002), EU Commission, Directorate-General for Employment and Social Affairs, Di- rectorate D, Brussels, May. Lada, M. (2002), Industrial relations in the candidate countries, European Industrial Relations Observatory. Laine, H. & Sippola, M. (2003), Työ- ehtosopimustoiminnan käynnistäminen Viron suomalaisissa metallialan yrityk- sissä. Jyväskylän yliopisto, yhteiskunta- tieteiden ja filosofian laitos, pro gradu työ, kesäkuu. Mermet, E. (2002), Wage Formation in Candidate Countries, Report of the ETUC seminar in Gdansk, 26–27 April, 2002, Second part, moniste.
  • 15. &Y h t e i s k u n t a Ta l o u s 13 Suomeen muutti 18 955 henkilöä vuonna 2001 (STV 2002). Merkittä- vimmät maahanmuuttajaryhmät saa- puivat Venäjältä, Virosta ja Ruotsista. Maahanmuuttoväestön rakenne ja muuton motiivit ovat muuttuneet pit- källä aikavälillä. 1980-luvulla muuton syinä olivat työhön liittyvät tekijät tai perhesyyt, kuten avioliitto. Inkerinsuo- malaiset paluumuuttajat ja pakolaiset olivat merkittävin maahanmuuttajaryh- mä 1990-luvulla. Tavallisesti heillä ei ollut tullessaan työpaikkaa tiedossa, ei- vätkä he voineet hyötyä olemassa ole- vasta sosiaalisesta verkosta, joka olisi tukenut heidän työllistymistään ja integ- roitumistaan (Forsander 2001; ks. Jaak- kola 2000). Venäläisten ja eestiläisten suurta osuutta selittää vuodesta 1991 lähtien myönnetty inkerinsuomalaisten paluumuuttostatus. Kyseisenä vuonna venäläisten maahanmuutto oli huipus- saan. Paluumuutto Venäjälle on ollut vähäistä (taulukko 1). 1990-luvulla kak- Elli Heikkilä Tutkimuspäällikkö Siirtolaisuusinstituutti Taru Järvinen Tutkija Siirtolaisuusinstituutti Muuttoliike Suomen ja Itämeren maiden välillä Euroopan unionin laajentumisen on pelätty tai toivottu lisäävän voimakkaasti maahanmuuttoa Suomeen. Pohjoismaiden ja Baltian välinen elintasoero on muuttoa kiihdyttävä tekijä, mutta toisaalta muuttoa hillitsee osaavan työvoiman tarve lähtöalueilla.
  • 16. &Y h t e i s k u n t a Ta l o u s14 si kolmasosaa entisen Neuvostoliiton alueelta saapuneista ihmisistä tuli Suo- meen paluumuuttajastatuksen perus- teella (Kyntäjä & Kulu 1998). Vuonna 1993 Venäjällä voimaan tul- lut liikkumisvapaus ulkomaille ei aihe- uttanut maastamuuton räjähdyksellis- tä kasvua ja massamuuttoa länsimai- hin, kuten esimerkiksi Suomessa pe- lättiin. Suuri muutos tapahtui jo vuonna 1990, jolloin maastamuutto länsimai- hin pysyvän oleskelun tarkoituksella ylitti kaksinkertaisesti edellisen vuoden maastamuuton. Sen jälkeen maasta- muutto on ollut tasaista. Vuonna 1996 etnisten venäläisten maastamuutosta 1,5 % suuntautui Suomeen. Tilastot eivät ole kuitenkaan yksiselitteisiä. Maastamuuton rekisteröinti entisessä Neuvostoliitossa on ollut erittäin puut- teellista. Osa muuttajista on lähtenyt maasta turistiviisumilla ja on edelleen kirjoilla entisessä asuinmaassaan (Kyn- täjä 1998a). Suurin osa entisestä Neuvostoliitos- ta Suomeen muuttaneista on 20–30- vuotiaita; runsaasti on myös lapsia. Joukossa on myös vanhempia, 1920– 30-luvuilla syntyneitä. Heidän Suo- meen tulonsa alkoi jonkin verran myö- hemmin, ja vuosittain saapuneiden määrä on sen jälkeen pysynyt suurin piirtein samana. Nuorista poiketen van- hemmat ovat pääosin suomenkielisiä. Paluumuuttajista 60–70 % on kansal- lisuudeltaan suomalaisia, loput ovat heidän venäläisiä tai virolaisia perheen- jäseniään sekä niitä paluumuutto-oike- uden saaneita, jotka eivät enää ole kan- sallisuudeltaan suomalaisia, mutta joille kuitenkin on myönnetty paluumuut- tajan status (Kulu 1998). Baltian maiden pakolais- ja turvapai- kanhakijoiden määrä on toistaiseksi erit- täin pieni, eikä niistä kohdistu kautta- kulkusiirtolaisuuspainei- ta Suomeen. Muuta- kaansiirtolaisuuttaeiole suuressa määrässä odo- tettavissa, varsinkaan Latviasta ja Liettuasta. Viron maastamuutto länsimaihin, mm. Suo- meen, vilkastui Neuvos- toliiton hajoamisen jäl- keen, mutta viime vuo- sina maastamuutto on laskenut. Vuon- na 2001 ylittyi kuitenkin 1 000 henki- lön raja. Baltian maiden väestön muut- tohalukkuudesta tehtyjen tutkimusten mukaan balteilla ei ole enää suurta ha- lukkuutta muuttaa maasta. Jos talou- dellinen ja sosiaalinen tilanne kehittyy edelleenpositiivisesti,maastamuuttosta- bilisoituu. Tutkimusten mukaan Tallin- nan venäläiset ovat kylläkin halukkaam- pia muuttamaan maasta verrattuna vi- rolaisiin, mutta heidän preferenssilistan- sa ykkösenä ei ole Suomi, vaan ylivoi- maisesti Saksa (ks. Karppi & Rantala 1997; Kyntäjä 1998a). Talouskuilu eteläisten ja pohjoisten Itämeren maiden välillä on erittäin suu- ri, joista huomattavimpana korostuu Suomen ja Venäjän välinen elintaso- ero (kuvio 1). Suomen ja Venäjän vä- linen bruttokansantuote-ero on suu- rimpia – ellei suurin – Euroopassa, ja se itse asiassa syventyi 1990- luvulla. Samaan aikaan raja-alueiden asukaslu- ku supistui sekä Suo- messa että Venäjällä. Nämä alueet eivät siis vetäneet puoleensa ih- misiä ja taloudellisia toi- mintoja. Rajasta ja sii- hen liittyvästä elintasoerosta ei ole muo- dostunut Itä-Suomen ja sen itäisten lä- hialueiden sosioekonomisen muutok- sen kannalta ratkaisevaa tekijää. Vaik- ka Suomen ja Venäjän talouskuilu muistuttaa Yhdysvaltojen ja Meksikon raja-alueiden tilannetta, talouden dy- namiikka on aivan erilainen. Rajaseu- Taulukko 1. Maahanmuuttovirrat Suomen ja Itämeren maiden välillä kansalaisuuksittain (minimi 6 muuttoa). Lähde: Tilastokeskus. Ruotsi Puola Liettua Latvia Viro Venäjä Entinen Neuvostoliito Vuosi Suo- Suo- Netto Suo- Suo- Netto Suo- Suo- Netto Suo- Suo- Netto Suo- Suo- Netto Suo- Suo- Netto Suo- Suo- Netto meen mesta meen mesta meen mesta meen mesta meen mesta meen mesta meen mesta 2001 676 420 256 62 14 48 39 – 39 62 – 62 1090 131 959 2539 148 2391 17 40 -23 2000 701 457 244 41 53 -12 20 14 6 35 655 337 318 2516 241 2275 264 1999 678 440 238 39 16 23 18 36 14 22 587 152 435 2180 127 2053 17 71 -54 1998 799 422 377 28 13 15 18 33 675 159 516 2463 78 2385 25 41 -16 1997 667 377 290 23 21 2 34 31 629 148 481 2387 109 2278 12 38 -26 1996 644 356 288 27 61 -34 44 24 690 326 364 2012 148 1864 13 312 -299 1995 598 289 309 24 21 3 12 11 951 166 785 1958 67 1891 52 153 -101 1994 551 344 207 39 26 13 15 27 1361 154 1207 1901 83 1818 63 114 -51 1993 442 384 58 40 15 25 9 32 1981 85 1896 2169 44 2125 169 120 49 1992 567 361 206 66 48 18 12 26 2134 31 2103 2946 25 2921 132 152 -20 1991 675 390 285 176 39 137 6 7 862 – – 5601 5601 117 5484 1990 754 335 419 191 8 183 1885 86 1799 1989 722 353 369 114 10 104 575 155 420 Ennusteiden mu- kaan Baltian mais- ta ei ole odotetta- vissa suurta mää- rää maahanmuut- tajia Suomeen.
  • 17. &Y h t e i s k u n t a Ta l o u s 15 dut eivät ole muodostuneet markki- navetoisen talouskasvun alueiksi (Es- kelinen 2001). Empiirisissä tutkimuksissa on tär- keimmiksi Venäjältä Suomeen muu- ton syiksi havaittu vanhuksilla huonot asuinolot ja pienet eläkkeet ja nuorem- milla työttömyys tai sen uhka. Myös liian pienet palkat ja Venäjän kohdalla jopa palkkojen maksamatta jättäminen on mainittu muuttosyinä. Vanhemmat toivovat lapsilleen parempaa tulevai- suutta Suomessa (Kyntäjä 1998b). Euroopan Unionin laajentu- misen vaikutukset Joidenkin ennusteiden mukaan tulo- muutto Itä-Euroopan uusista EU-jä- senmaista kasvaisi v. 2005–2009 kak- sinkertaiseksi nykytasoon verrattuna. Virosta Suomeen tulisi tuolloin 15 000 henkilöä vuodessa ja muista nykyisistä hakijamaista yhteensä 1 000 henkilöä vuodessa (Hietala 2002; vrt. Aintila 1998). Muuton volyymista on esitetty myös alhaisempia arvioita, jolloin Vi- rosta muuttaisi vuosittain 4 000–5 000 henkeä laajentumisen alkuvaiheessa (Turkki 2002). Maahanmuuton huip- pu saavutettaisiin ajanjaksolla 2010– 2014, jolloin se olisi 28 000 henkilöä vuodessa. Virosta tulisi enää vain ny- kyinen määrä, n. 700 henkilöä vuo- dessa, josta se edelleen laskisi työvoi- mapulan Virossa pahentuessa (Hieta- la 2002). Suomen ja hakijamaiden väliset suu- ret tuloerot asukasta kohden ja Suo- men parantuva työllisyystilanne stimu- loivat muuttoliikettä. Ostovoimakor- jattu palkkatasoero on Suomessa 3,3- kertainen Viroon verrattuna. Palkka- tasoero on siis moninkertainen verrat- tuna siihen, mitä se oli suuren muut- toaallon aikaan Ruotsin ja Suomen välillä 1960-luvun lopulla. Rajan yli työskentelyn lisääntyminen on yksi to- dennäköinen vaihtoehto, joka voi vai- kuttaa suurestikin niin Suomen kuin Viron työmarkkinoihin. Virolaiset viik- kopendelöijät sijoittuvat ajallisesti lyhy- en matkan päähän Helsingistä (Hie- tala 2001; Työvoiman liikkuvuus Eu- roopassa ja Suomi -työryhmä 2001). Aktiivinen maahanmuuttopo- litiikka Viime aikoina on kysymys ulkomaa- laisväestön asemasta noussut mones- sa Euroopan maassa sisäpolitiikan kes- Kuvio 1. Eteläisten ja pohjoisten Itämeren maiden välinen talouskuilu 1996: bruttokansantuote asukasta kohti. Lähde: Heikkilä et al. (2004). Alueelliset erot BKT/as. 1996 erittäin suuri ero (> 50 %), valtioiden välinen suuri ero (25–50 %), maan sisäinen suuri ero (25–50 %), valtioiden välinen erittäin suuri ero (> 50 %), maan sisäinen
  • 18. &Y h t e i s k u n t a Ta l o u s16 keisten teemojen joukkoon. Suomi tarvitsee maahanmuuttajia kasvavassa määrin – ensin suurten ikäluokkien elä- köityessään vapauttamiin työpaikkoi- hin, sitten näiden ikäluokkien hoivaa- miseen. Virosta ei ole kuitenkaan odo- tettavissa Suomeen suurta muuttoaal- toa, eikä muistakaan nykyisistä EU-ha- kijamaista. Suurinta muutto tullee ole- maan Venäjältä. Yhteiset työmarkki- nat eivät ole lisänneet merkittävästi työvoiman liikkuvuutta Euroopan Unionissa, ja sen sisäiset työvoimavir- rat ovat kasvaneet hitaammin kuin muutto EU:n ja kolmannen maailman välillä. Euroopan Unionin maissa vain 2 % työvoimasta on toisen unionin maan väestöä (Miettinen et al. 1998; Heikkilä 2001; Iloniemi 2002). Vuon- na 1995 noin 600 000 Euroopan Uni- onin kansalaista asui toisessa maassa kuin missä he kävivät töissä, ja puolet heistä työskenteli Unionin ulkopuolel- la (Eurooppa-tiedotus 2001). Pakolaisasia oli Suomelle poliittinen kysymys 1970-luvulta 1980-luvun puoleen väliin. Maahanmuutto- ja pa- kolaispolitiikka, jota ei selkeästi ollut olemassa, oli poliittisesti painottunut- ta. 1980-luvun alkupuolella ulkomaa- laispolitiikka muodostui lähinnä ulko- maalaisten valvontaa koskevista tehtä- vistä. 1980-luvun lopulta 1990-luvul- le maahanmuutto- ja pakolaispolitiikas- sa keskityttiin maahanmuuttovirtojen kontrolloimiseen, vaikka humanitaari- nen näkökulma pakolaispolitiikassa olikin esillä. 1990-luvulla maahan- muutto alettiin nähdä sisäisen turvalli- suuden uhkana, mikä lisäsi maahan- muutto- ja pakolaispo- litiikan kontrollihakui- suutta (Salmio 2000). Suomen näkökul- masta Venäjältä tulevi- en laittomien kautta- kulkusiirtolaisten uhka ei ole tähän mennessä ollut kovin vakava, mutta se on kasvussa. Vuonna 2000 laittomia maahanmuuttoyrityk- siä oli 47. Tämä edus- taa Sisäasiainministeri- ön mukaan vain 10 % todellisesta määrästä (Munnukka 2001). Viime aikoina on nostettu esiin, että Suo- men oppilaitoksissa on kirjoilla vuo- sittain useita kymmeniä ulkomaalai- sia, joiden todellisena tarkoituksena on jäädä luvattomasti maahan tai siir- tyä muihin Schengen-maihin. Oles- keluluvan saatuaan he eivät aloita vält- tämättä lainkaan opiskeluja tai opin- not jäävät hyvin vähiin (Kerkelä 2003). Suomelle osoitettiin vuonna 2002 turvapaikkahakemuksia 3 129 kappa- letta. Kansalaisuuksittain eniten hake- muksia jättivät roma- nialaiset 19 %, slova- kialaiset 12 % ja venä- läiset 8 %. Ulkomaa- laisvirasto teki kyseise- nä vuonna 2 312 kiel- teistä turvapaikkapää- töstä ja 591 myönteistä päätöstä. Kielteisistä päätöksistä 322 perus- teltiin turvallisella alku- perämaalla (Kuusela 2003). Maassamme myönnettiin vuonna 1999 kaikkiaan 496 oleskelulupaa tur- vapaikanhakijoille. Näistä päätöksistä 54 % annettiin humanitaarisin syin, 31 % perustui suojelun tarpeeseen ja Lähivuosinakin suurin määrä maa- hanmuuttajista tulee Suomeen todennäköisesti Venäjältä eikä EU:n uusista jäsen- maista. Elli Heikkilä ja Taru Järvinen ovat tutkineet Itämeren alueen muuttoliikkeitä yhteistyössä Nordic Centre for Spatial Development, Nordre- gion tutkijoiden, Lars Olof Perssonin ja Jörg Neubauerin kanssa.
  • 19. &Y h t e i s k u n t a Ta l o u s 17 6 % turvapaikan saantiin (Yhteispoh- joismainen tilastokatsaus 2001). Nykyisin hallituksen maahanmuutto- ja pakolaispoliittisen ohjelman keskei- sinä periaatteina ovat toisaalta avoi- muus ja kansainvälisyys, ihmisoikeu- det, hyvä hallinto ja oikeusturva sekä toisaalta laittoman maahantulon estä- minen. Maahanmuuttajat voivat antaa uusia virikkeitä talouden ja kansallisen kulttuurimme kehitykselle ja toimia sillanrakentajina Suomen kansainväli- sessä kanssakäymisessä. Maahanmuut- toa halutaan edistää hallitusti ottaen huomioon kulloinenkin talouskehitys ja yhteiskunnallinen tilanne. Kaikkien maahanmuuttajien joustava ja tehokas integroituminen suomalaiseen yhteis- kuntaan ja työelämään on maahan- muuttopolitiikan peruspyrkimys (Sisä- asiainministeriö 2003). KIRJALLISUUS Aintila, H. (1998), EU:n itälaajentu- misen vaikutukset Suomen työmarkki- noihin, SAK:n ja AKAVAn integraatio- selvitys, Helsinki. Eskelinen, H. (2001), Itäraja: uuden kehitysvaiheen kokemuksia ja näkymiä, teoksessa Heikkilä, E. (toim.), Muutto- liikkeet vuosituhannen vaihtuessa – ha- lutaanko niitä ohjata?, Muuttoliikesym- posium 2000, 117–123, Siirtolaisuus- instituutti, Siirtolaisuustutkimuksia A 24. Eurooppa-tiedotus (2001), Euroopan Unionin laajentuminen, 2. uusittu pai- nos, Helsinki. Forsander, A. (2001), Immigrants in the Finnish Labour Market – Is There Ethnic Segmentation?, teoksessa Heik- kilä, E. (toim.), Muuttoliikkeet vuositu- hannen vaihtuessa –halutaanko niitä ohjata?, Muuttoliikesymposium 2000, 250–266, Siirtolaisuusinstituutti, Siir- tolaisuustutkimuksia A 24. Heikkilä, E. (2001), Migration and the future challenges in an integrated Euro- pe, teoksessa “Once a jolly swagman&”, 81–89, Essays on migration in honour of Olavi Koivukangas on his 60th birthday. Vammala: Institute of Migration. Heikkilä, E. & Järvinen, T. & Neubau- er, J. & Persson, L. O. (2004), Labour market integration in the Baltic Sea re- gion before and after EU enlargement. Institute of Migration, Web Reports 3, tulossa. Hietala, K. (2001), EU:n itälaajentu- minen ja maahanmuutto Suomeen, teok- sessa EU:n itälaajentumisen vaikutukset työvoiman liikkuvuuteen, Työministeriö, työhallinnon julkaisu 291, osa II, 1–55. Hietala, K. (2002), EU:n itälaajentu- minen ja maahanmuutto Suomeen, Työ- ministeriö, Maahanmuuttoasioiden am- mattilehti Monitori 1/2002, 40–41. Iloniemi, J. (2002), Suomi 2015: Mo- nikulttuurinen osaamisyhteiskunta, Stu- dia Generalia luento. http:// video.helsinki.fi/media-arkisto/Studia/ 031002a.htm Jaakkola, T. (2000), Maahanmuuttajat ja etniset vähemmistöt työhönotossa ja työelämässä, Työministeriö, Työpoliitti- nen tutkimus 218. Karppi, J. I. & Rantala, H. (1997), Eth- nic and Social Determinant of East- West Migratory Trends in the Baltic Sea Area Transition Economies, The Popu- lation Research Institute, Yearbook of Population Research in Finland XXXIV, 87–101. Kerkelä, L. (2003), Kymmenet ulko- maiset opiskelijat jäävät luvatta Suomeen vuosittain, Helsingin Sanomat 25.1.2003. Kulu, H. (1998), Venäjän ja Baltian suomalaisväestö, teoksessa Kyntäjä, E. & Kulu, H., Muuttonäkymät Venäjältä ja Baltian maista Suomeen, 38–78, Siir- tolaisuusinstituutti, Siirtolaisuustutki- muksia A 20. Kuusela, A. (2003), Pikakäännytys- päätös heikentää turvapaikanhakijan oi- keusturvaa, Turun Sanomat 28.1.2003. Kyntäjä, E. (1998a), Venäjän ja Balti- an maiden uudet väestöliikkeet, teokses- sa Kyntäjä, E. & Kulu, H., Muuttonäky- mät Venäjältä ja Baltian maista Suo- meen, 11–37, Siirtolaisuusinstituutti, Siirtolaisuustutkimuksia A 20. Kyntäjä, E. (1998b), Lähialueilla asu- vien inkerinsuomalaisten käsitykset pa- luumuutosta Suomeen, teoksessa Kyn- täjä, E. & Kulu, H., Muuttonäkymät Ve- näjältä ja Baltian maista Suomeen, 79– 89, Siirtolaisuusinstituutti, Siirtolai- suustutkimuksia A 20. Kyntäjä, E. & Kulu, H. (1998), Johto- päätökset ja pohdinta, teoksessa Kyntä- jä, E. & Kulu, H., Muuttonäkymät Ve- näjältä ja Baltian maista Suomeen, 90– 95, Siirtolaisuusinstituutti, Siirtolai- suustutkimuksia A 20. Miettinen, A. & Söderling, I. & Ehrn- rooth, A. & Heikkilä, E. & Hjerppe, R. & Martelin, T. & Nieminen, M. & Shemeik- ka, R. (1998), Suomen väestö 2031 – Miten, mistä ja kuinka paljon?, Väestö- liitto, Väestöntutkimuslaitos E5/1998. Munnukka, A. (2001), Laiton maahan- muutto taloudellisesti hyvin kannattavaa liiketoimintaa, Etelä-Saimaa 23.11. http://www.esaimaa.fi/arkisto/vanhat/ 2001/11/23/alueuutiset/index.html Salmio, T. (2000), Kylmän sodan lop- puminen ja EU-jäsenyys muuttivat Suo- men maahanmuuttopolitiikkaa, Siirtolai- suus-Migration 2/2000, 21–26. Sisäasiainministeriö (2003), Hallituk- sen maahanmuutto- ja pakolaispoliitti- nen ohjelma, http://www.intermin.fi/ suomi/ulkomaalaisasiat STV (2002), Suomen tilastollinen vuo- sikirja, Tilastokeskus, Helsinki. Turkki, K. (2002), Ulkomaalaisia on Suomessa vasta vähän, Turun Sanomat 6.7.2002. Työvoiman liikkuvuus Euroopassa ja Suomi -työryhmä (2001), Työvoiman liikkuvuus Euroopassa ja Suomi -työryh- män raportti, teoksessa EU:n itälaajen- tumisen vaikutukset työvoiman liikku- vuuteen, Työministeriö, työhallinnon jul- kaisu 291, osa I, 1–55. Yhteispohjoismainen tilastokatsaus (2001), Ulkomaalaiset Pohjoismaissa, http://www.uvi.fi/pdf/tikatsaus.pdf
  • 20. &Y h t e i s k u n t a Ta l o u s18 Tässä artikkelissa tarkastellaan reaa- litaloudellisen kehityksen näkymiä EU:n jäseniksi liittyvien neljän maan (Puola, Slovakia, Tshekki ja Unkari) muodostamassa Visegrad-ryhmässä (V-4). Ryhmä muodostettiin Unka- rin Visegradissa helmikuussa 1991 ta- voitteena harjoittaa yhteistyötä eri aloilla (ulko- ja sisäasiat, koulutus, tie- de ja teknologia, infrastruktuuri, ym- päristö, monenlaiset rajojen yli ulot- tuvat ohjelmat). Neljä Visegrad-maa- ta kattavat noin 88 % kahdeksan Jaromir Cekota Economic Affairs Officer Economic Analysis Division, UNECE, Geneve Työllisyys- ja tuottavuusnäkymät Visegrad-maissa EU:hun liittymisen jälkeen1 Puola, Slovakia, Tshekki ja Unkari liittyvät EU:hun toukokuussa 2004 ja pyrkivät lähestymään kehittyneempien maiden elintasoa. Niiden keskei- sin haaste on saavuttaa samanaikaisesti tasa- painoinen julkinen talous, tuottavuuden kasvu ja korkea työllisyys. Lähestyminen tapahtuu todennäköisesti hitaam- min kuin virallisissa skenaarioissa. 1 Kirjoittajan näkemykset ovat hänen omiaan eivätkä edusta UNECEn sihtee- ristön tai sen jäsenmaiden virallista kan- taa. Suomennos: Heikki Taimio. Jaromir Cekota työskentelee tutkijana UNECEssa, joka on YK:n alainen Euroopan talous- komissio.
  • 21. &Y h t e i s k u n t a Ta l o u s 19 EU:n jäseneksi liittyvän entisen kom- munistimaan väestöstä ja BKT:stä.2 Kaikilla niillä on kunnianhimoisia suunnitelmia tavoittaa EU:n keski- määräinen elintaso parissa vuosikym- menessä. Nämä tavoitteet ovat hei- jastuneet Visegrad-maiden jäseneksi liittymistä edeltäneissä ohjelmissa ja muissa virallisissa asiakirjoissa. Niiden tähänastisen tosiasiallisen menestyk- sen ja suoritettujen talouspoliittisten toimenpiteiden valossa lähestymispro- sessi tulee todennäköisesti tapahtu- maan suunniteltua hitaammin. Kansantulokuilu ja sen taus- tatekijät Kuinka Visegrad-alueen ja kehittynei- den talouksien elintasot suhteutuvat toisiinsa? Jos vertaamme käypähintai- sia bruttokansantuotteita henkeä kohti, ilmaistuna USA:n dollareissa ja kor- jattuna vallitsevilla ostovoimaparitee- teilla, niin suhteessa Yhdysvaltoihin v. 2000 ne vaihtelivat noin yhdestä nel- jänneksestä Puolassa noin kahteen vii- dennekseen Tshekin tasavallassa (ku- vio1). Tärkein taustatekijä oli alhainen työn tuottavuus, joka suhteessa ame- rikkalaiseen tasoon vaihteli 35 %:sta Puolassa 46 %:iin Unkarissa. Valtavaa tuottavuuskuilua paisuttaa työllisten verrattain alhainen osuus koko väes- töstä.3 Euroalueen BKT per capita on sitä vastoin merkittävästi korkeampi, noin 70 % Yhdysvaltain tasosta. Suo- mi ja Irlanti ovat kaksi menestynyttä kansantulokuilun ylittäjää, ja nykyään molempien maiden henkeä kohti las- ketut tulot ylittävät euroalueen keski- arvon. Lähestymistä kohti kehittyneiden maiden elintasoa ei voida pitää itses- tään selvänä. Historiassa jotkut maat jäivät jälkeen sen sijaan että olisivat ottaneet kiinni. Jotkut toiset maat on- nistuivat hädin tuskin säilyttämään hen- keä kohti lasketut tulonsa suhteessa Yhdysvaltoihin. Esimerkiksi Länsi-Eu- roopan ja Yhdysvaltojen välinen tulo- ero pysyi käytännöllisesti katsoen muuttumattomana viimeksi kuluneen neljännesvuosisadan aikana. Jotkut nykyisistä EU-maista eivät edistyneet lainkaan, kun taas joissakin maissa ta- pahtui suhteellisen lyhyitä nopean kas- vun pyrähdyksiä jotka tyrehtyivät. Sitä vastoin Suomi ja Irlanti edistyivät joh- donmukaisesti ja lähestyivät amerikka- laista tulotasoa tuottavuutensa kor- keamman kasvun ansiosta. Neljä vuosikymmentä kestäneen kes- kusjohtoisen suunnittelun jälkeen Vi- segrad-maat kävivät läpi tuskallisen muutoksen markkinatalouksiksi, ja ne saavuttivat varteenotettavan työn tuot- tavuuden kasvun 1990-luvun puoli- välistä lähtien. Ne eivät kuitenkaan onnistuneet yhtä hyvin luomaan työ- paikkoja yksityiselle sektorille lukuun ottamatta Unkaria, jossa työllisyys kas- voi erittäin alhaiselta tasolta (tauluk- ko 1). Julkisen talouden tasapainot- tamisen haaste Sekä Suomi että Irlanti tasapainotti- vat julkista talouttaan merkittävästi, mikä auttoi niitä lähestymään amerik- kalaista tulotasoa. Irlanti on mainittu usein toivottavana ja jäljiteltävänä mal- lina, kun taas Suomi on saanut osak- seen vähäisempää huomiota, joskin sen menestys on huomioitu kasvavas- sa määrin.4 V-4-maat tuottavat jatku- vasti kroonisia budjettialijäämiä, jot- ka ovat valtaosin rakenteellisia ja sel- västi kestämättömiä. Julkisen sekto- rin työllisyys ja menot ovat suhteelli- sen korkeita maiden kehitystasoon nähden (taulukko 2). Menopuolella suurimpia ongelmia ovat johdon te- hottomuus ja kestämättömät sosiaa- liturvamenot. Merkittävää liikatyövoi- maa näyttää olevan koulutuksessa, ter- veydenhuollossa ja julkishallinnossa. Kun näiden sektorien suhteellisen al- haiset palkat alkavat tavoittaa länsi- maisia tasoja EU:hun liittymisen jäl- keen, tämän ylityöllisyyden todelliset kustannukset paljastuvat, ja ne toden- 2 Muut neljä maata ovat Latvia, Liettua, Slovenia ja Viro. 3 Jos otetaan työllisyyden lisäksi huomi- oon Visegrad-maiden pitemmät työajat, niin työllisyyden suhde väestöön on Tshe- kissäjokseenkinsamakuinYhdysvalloissa, mutta Slovakia ja Unkari jäävät noin 5 tai 10 prosenttiyksikköä sen alle. Ks. OECD (2003c, 131). Puolasta ei ole saatavilla vastaaviatietoja. 4 Ks. esimerkiksi Tshekin keskuspankin pääjohtajan äskeinen esiintyminen (Tuma 2003). Kuvio 1. Tulo-, tuottavuus- ja työllisyyskuilut v. 2000. Lähde: OECD Economic Outlookin tietokanta.
  • 22. &Y h t e i s k u n t a Ta l o u s20 näköisesti johtavat merkittäviin hen- kilöstövähennyksiin. Jos viranomaiset uudistavat julkista menotaloutta sa- maan aikaan, voitaisiin saavuttaa pa- rannuksia koulutuksessa ja terveyden- huollossa sekä hallinnon tehokkuu- dessa. Bruttovelka näyttää olevan hel- posti hallittavissa, jos tarkastellaan taulukon 2 tietoja. Julkisten eläke- ja terveydenhuolto- järjestelmien pitkän aikavälin sitou- mukset näyttävät kuitenkin kestämät- tömiltä. Esimerkiksi eläkevastuiden nykyarvo ylittää 130 % BKT:stä Tshe- kin tapauksessa ja on huomattava kolmessa muussa Visegrad-maassa. Julkisen terveydenhuoltojärjestelmän implisiittiset vastuut ovat vielä tätäkin uhkaavampia.5 Julkisen talouden ta- sapainottamiseksi on väistämätöntä leikata lakisääteisiä menoja, jotka koostuvat sosiaaliturva- ja hyvinvoin- tietuuksista. Epäedullisten demogra- fisten trendien takia on uudistettava järjestelmiä eikä tyydyttävä niiden paikkailuun. Ylisuuren julkisen terveydenhuolto- järjestelmän lisäksi julkinen eläkejär- jestelmä muodostaa menouudistuksi- en avainalueen. Puola ja Unkari pys- tyttivät 1990-luvun puolivälissä lakisää- teisen kaksipilarisen järjestelmän, joka koostuu rahastoimattomasta ja rahas- toidusta komponentista, kun taas Slo- vakia ottaa käyttöön samanlaisen jär- jestelmän v. 2005. Tshekit ovat kiel- täytyneet etenemästä tähän suuntaan ja valinneet sen sijaan rahastoimatto- man järjestelmän, jossa eläkemaksut on määritelty ainoastaan teoreettisesti ja johon liittyy henkilökohtaisia tilejä – ilman kiinteää toteutusajankohtaa.6 Julkisen talouden tulopuolella uusi- en jäsenmaiden verojärjestelmät kär- sivät tehottomasta veronkannosta ja laajasta veronkierrosta. Verorasitus suhteessa BKT:hen on suhteellisen korkea matalan tulotason maille, Slo- vakian 34 %:sta Tshekin 39 %:iin, joka on lähellä EU:n 40,5 %:n keskiarvoa (OECD 2003d). Kaikissa V-4-maissa on verrattain korkeat sosiaalivakuutus- maksut, jotka muodostavat merkittä- västi suuremman osan verokertymistä kuin Länsi-Euroopassa. Tyypilliset ar- vonlisäveroprosentit ylittävät EU:n keskiarvon, mutta monenlaisten tava- roiden ja palvelujen alennetut prosen- tit ja tehoton veronkanto johtavat hie- man alhaisempiin efektiivisiin prosent- teihin. Tuloja verotetaan vähemmän ras- kaasti – varsinkin yritystuloja, jotka ovat laskeneet verokilpailun seurauk- sena. Slovakia on kiihdyttänyt tätä kilpailua ottamalla tammikuussa 2004 käyttöön 19 %:n tasaveron niin yri- tysten voitoille kuin ansiotuloille sekä yhtenäisen 19 %:n arvonlisäveron. Unkari vuorostaan leikkasi yritysve- 5 Edes Unkari ei ole vielä saavuttanut kestävää sosiaaliturvaa, vaikka se on suo- rittanut Visegrad-maiden pisimmälle me- nevät eläke- ja terveydenhuoltouudistuk- set. Ks. Burns & Cekota (2002). 6 Lakisääteisteneläkkeidenlisäksikaikil- la V-4-mailla on vapaaehtoinen kolmas pilari, jossa säästämistä vanhuutta varten rohkaistaan vaatimattomilla tuilla. Koska vapaaehtoiset eläkerahastot on luotu vas- ta äskettäin, ne ovat yhä vain pari prosent- tiyksikköä BKT:stä. Taulukko 1. Työllisyys- ja tuottavuustrendit yksityisellä sektorilla v. 1995–2002. Prosenttia vuodessa Maa Työllisyyden kasvu Työn tuottavuuden kasvu Tshekin tasavalta -0,6 2,1 Unkari 1,8 2,6 Puola -1,1 4,9 Slovakia -0,8 3,8 Suomi 2,4 2,1 Irlanti 5,5 3,4 Lähteet: OECD Economic Outlookin tietokanta; OECD (2003b). Taulukko 2. Eräitä julkisen talouden tunnuslukuja v. 2002. Prosenttia Prosenttia kokonaistyöllisyydestä käypähintaisesta BKT:sta Maa Julkisen sektorin Kokonaismenot Nettoluoton- Bruttovelka työllisyys anto Tshekin tasavalta1 16,0 45,3 -3,9 37,6 Unkari2 21,2 52,2 -9,2 55,5 Puola 15,1 43,2 -3,7 45,0 Slovakia 22,2 50,6 -7,2 41,0 Suomi 24,7 47,2 4,2 47,2 Irlanti 11,5 33,7 -0,2 33,7 1 Julkinenbruttovelkav.2001,ml.sekätilastoitujulkinenvelka(18,7%suhteessaBKT:hen) että budjetin ulkopuoliset velat. 2 Julkisen talouden alijäämä sisältää kertaluonteisen maksutulon, joka on noin 3 % BKT:sta. Bruttovelka v. 2001. Lähteet: OECD Economic Outlookin tietokanta ja OECD:n maakatsaukset.
  • 23. &Y h t e i s k u n t a Ta l o u s 21 ron 18:sta 16:een prosenttiin ja pu- dotti ansiotuloveroa kahdella prosent- tiyksiköllä nostaen samalla välillisiä veroja. Puola harkitsee vastaavansa Slovakian uuteen yritysveroon, kun taas Tshekki suunnittelee alentavan- sa yritysveroa 24 %:iin v. 2005. Ve- rotuksen ja kannustimien yksityiskoh- tien takia tosiasialliset yritysveroasteet saattavat olla suurin piirtein samoja kaikissa V-4-maissa; kuitenkin Slova- kia verottaa ansiotuloja huomattavasti alhaisemmalla prosentilla. Pienyrityk- set todennäköisesti onnistuvat välttä- mään veroja paremmin kuin keskisuu- ret ja suuret yritykset, ja itsensä työl- listävät saavat myös merkittäviä ve- rohelpotuksia, jotka kannustavat hei- tä mutta samalla vaikuttavat selvästi negatiivisesti julkisten eläke- ja tervey- denhuoltojärjestelmien taseisiin. Myös suursijoittajat hyötyvät verohelpotuk- sista. Irlanti on onnistunut melko hyvin politiikassaan verottaa voittoja vähem- män kuin muut eurooppalaiset maat, ja hiljattain se alensi lakisääteistä yri- tysveroaan vielä lisää. Suomen viran- omaiset ovat äskettäin ilmoittaneet päätöksestään osallistua myös verokil- pailuun, osaksi reaktiona alhaiseen verotukseen uusissa jäsenmaissa. Vi- segrad-maiden harjoittaman verokil- pailun suurin ongelma on se, että ve- ronalennukset pyrkivät käymään me- noleikkausten edellä. Toiveena on, että laajeneva veropohja tuottaa enemmän verokertymiä alhaisemmillakin veroas- teilla, mutta useimmiten tämä jää to- teutumatta. Voidaan toisaalta kysyä, onko V-4-maiden hallituksilla varaa luopua verokilpailusta, kun ne ovat päättäneet vauhdittaa tuottavuuden ja työllisyyden kasvua. Tuottavuushaaste Kaikki Visegrad-maat pyrkivät paran- tamaan liiketoimintaympäristöjään voi- mistaakseen talouskasvuaan. Vaikka yritysympäristön laatu on edelleen hei- kompi kuin Suomessa tai Irlannissa, verrattain alhaiset työvoimakustan- nukset, kunnollinen infrastruktuuri, koulutetun työvoiman saatavuus ja si- jainti lähellä Länsi-Euroopan mark- kinoita houkuttelevat ulkomaisia in- vestoijia (taulukko 3). V-4-maiden oppimistulokset ovat jonkin verran parempia kuin niiden koulutusmeno- jen tasoista voisi ennustaa, mutta tau- lukko 3 paljastaa, että niiden tuotta- vuuden kasvu perustuu pikemminkin suoriin ulkomaisiin sijoituksiin kuin erinomaiseen inhimillisen pääoman muodostukseen. Ulkomaisten omistajien kontrolloi- mien yritysten korkea ja nouseva osuus Visegrad-maiden tuotannosta – kuten Slovakiassa, jonne ulkomaiset sijoituk- set ovat kasvaneet jyrkästi viime vuo- sina – tekee niiden tuottavuuden kas- vukäyrät enemmän Irlannin ja Suomen kaltaisiksi. Kaikki V-4-taloudet ovat kuitenkin kokeneet huomattavan kak- sijakoisuuden ulkomaisten yritysten ja kansallisten yritysten välillä. Edellisillä on taipumus saavuttaa korkea tuotta- vuus, suuret voitot ja erinomainen vientimenestys. Jälkimmäisiä piinaa heikon johtamisen ja säätelyn puuttei- den yhdistelmä, josta seuraa liiallista byrokratiaa, yksityisomaisuuden teho- ton suoja, suhteelliset korkeat energia-, viestintä- ja lakipalvelukustannukset, ja niin edelleen. Paradoksaalisesti sääte- ly-ympäristön laatu on paljon tärkeäm- pi kotimaisessa omistuksessa oleville yrityksille kuin monikansallisten yritys- ten tytäryhtiöille, joilla on vahvat la- kiasiantuntijat ja jotka pääsevät helposti valtion korkeiden virkamiesten puheil- le. Vaikka uudet jäsenmaat kompensoi- vat alhaista tuottavuuttaan ja puutteel- lisia instituutioitaan matalilla palkoilla ja houkuttelevilla veroilla, ne kohtaa- vat liikkuvan maalin, koska niiden ke- hittyneet kilpailijat kumoavat kor- keammat työvoimakustannuksensa paremmalla tuottavuudellaan ja alen- tavat muita kustannuksiaan edisty- neemmällä teknologialla ja elinkeino- elämän tehokkaalla säätelyllä. Saman- Taulukko 3. Liiketoimintaympäristö ja ulkomaiset sijoitukset. Korruptoitu- Työtunnin Moottoritie- Koulutus- Oppimistulokset, Ulkomaisten Ulkomaisten neisuus. kustannukset verkosto menot, PISAn luonnon- omistajien kont- omistajien kont- Korruptioin- v. 2002, v. 1999, % BKT:stä tieteiden osaa- rolli teollisuudessa, rolli palveluissa, Maa deksi v. 2003 % USA:n kilometrejä (sijoitus 26 misen indeksi % liikevaihdosta % liikevaihdosta (sijoitus 133 tasosta OECD-maan (sijoitus 31 (sijoitus 22 OECD- (sijoitus 17 OECD- maan joukossa) joukossa) maan joukossa) maan joukossa) maan joukossa) Tshekin tasavalta 54 18 499 17 11 6 3 Unkari 40 20 488 19 15 2 1 Puola 64 15 268 24 15 8 4 Slovakia 59 11 295 21 N/A N/A N/A Suomi 1 72 467 3 3 18 9 Irlanti 18 69 94 18 9 1 5 Lähteet: Eurostat; Transparency International; OECD Economic Outlookin tietokanta; OECD (2003c), OECD PISAn tietokanta 2001.
  • 24. &Y h t e i s k u n t a Ta l o u s22 aikaisesti V-4-maiden kanssa kilpailee joukko alhaisempien kustannusten maita, ja muutamissa tapauksissa mo- nikansalliset yritykset ovat siirtäneet toimintojaan Slovakiasta, Tshekistä ja Unkarista sellaisiin maihin kuin Kiina, Vietnam tai Ukraina. V-4-maihin teh- dyt ulkomaiset suorat sijoitukset ovat kuitenkin pysyneet selvästi suurempi- na kuin tuollaiset pääomien viennit, ja ne ovat auttaneet vahvan vientiin suun- tautuneen teollisuuden pystyttämises- sä sekä modernisoimaan pankkitoi- mintaa, kauppaa ja yritysverkostoja. Työllisyyshaaste Taulukko 4 osoittaa, että Tshekkiä lu- kuun ottamatta Visegrad-talouksia luonnehtivat hyvin alhaiset työllisyys- asteet verrattuna Suomeen ja Irlantiin. Työllisyyskuilu on erityisen räikeä ikääntyneiden työntekijöiden katego- riassa. Työttömyysaste vaihtelee Un- karin 6 %:sta Tshekin 8 %:iin ja Puo- lan ja Slovakian 17 %:iin. Kuitenkin tosiasialliset työvoimareservit näyttävät olevan pienemmät kuin mitattu työt- tömyys, sillä ulkomaisiin investointei- hin orientoituneet alueet ovat alkaneet kärsiä koulutetun työvoiman saata- vuusongelmista. Erittäin alhainen työ- voiman liikkuvuus sementoi jossain määrin työvoiman pullonkaulojen ja työttömyyden esiintymisen yhdessä, varsinkin alueilla joilla on suljettu kai- voksia ja vanhentuneita teollisuuslaitok- sia. Tarjontapuolella keskeisimmistä on- gelmista seuraa heikkoja kannustimia, alhaista liikkuvuutta ja heikkoa ammat- titaitoa. Työnteon kannustimia heikensi merkittävästi väärä politiikka, jossa varhaisella eläköitymisellä, vammais- tuilla ja suhteellisen anteliailla sosiaali- etuuksilla rohkaistiin jäämään pois työ- elämästä. Esimerkiksi noin 6 % puo- lalaisista saa vammaistukia, jotka ovat 4,5 % BKT:stä. Tämä ja pysyvien so- siaalietuuksien saatavuus johti ammat- titaidottomien ja ikääntyneiden työn- tekijöiden nopeasti aleneviin työllisyys- asteisiin. Viime vuosina kaikki V-4- hallitukset ovat pyrkineet parantamaan työnteon kannustimia, mutta tämä on ollut työläs tehtävä. Kaikesta huolimat- ta sosiaalietuuksien saantiehtoja on yleisesti tiukennettu, ja uudistetut so- siaaliturvajärjestelmät palkitsevat työs- säkäynnistä, varsinkin Unkarissa ja Slovakiassa. Ikävä kyllä nämä uudis- tukset eivät ole juurikaan parantaneet lukuisten vähäosaisten romanien työl- listymismahdollisuuksia. Näissä kah- dessa maassa heidän osuutensa pitkä- aikaistyöttömistä on yli puolet, ja he kärsivät sekä puutteellisesta ammatti- taidosta että voimakkaasta syrjinnäs- tä. Kysyntäpuolella työehtosopimusten joustamattomuus ja työvoiman kor- keat sivukulut johtavat työttömien jou- kossa enemmistönä olevien ammatti- taidottomien työntekijöiden erittäin huonoihin työllistymisnäkymiin. Palk- kasopimusjärjestelmässä yhdistyvät suurten toimipaikkojen ja julkisen sektorin toimialakohtaiset sopimuk- set ja joustavammat järjestelyt pien- yrityssektorilla, jolle suurin osa uusista työpaikoista syntyy. Periaatteessa so- siaalivakuutusmaksujen leikkaukset erityisesti matalapalkka-aloilla voisivat Taulukko 4. Työllisyysasteet v. 2002. Maa %, 15–64-vuotiaat %, 55–64-vuotiaat Tshekin tasavalta 65,6 40,4 Unkari 56,5 25,9 Puola 51,7 26,6 Slovakia 56,5 22,1 Suomi 69,1 47,8 Irlanti 65,0 48,0 Lähde: Eurostat. Jaromir Cekota painottaa Puolan, Slovakian, Tsekin ja Unkarin tarvetta tasapainottaa julkinen taloutensa, sillä muuten ne ajautuvat kriiseihin, jotka katkaisevat niiden pyrki- mykset lähestyä vanhojen EU-maiden elintasoa.
  • 25. &Y h t e i s k u n t a Ta l o u s 23 vahvistaa työnantajien halua työllistää. Syrjinnän vastaiset toimenpiteet pa- rantaa romanien ja muiden syrjäyty- neiden ryhmien työllistymismahdolli- suuksia voisivat myös luoda uusia työ- paikkoja. Toistaiseksi ei ole toteutet- tu mitään tällaisia toimenpiteitä, mikä ehkä johtuu kaikkein huono-osaisim- pien väestöryhmien heikosta poliitti- sesta vaikutusvallasta. Johtopäätöksiä Visegrad-taloudet saattavat hyvinkin saavuttaa vähitellen kehittyneempien talouksien henkeä kohti lasketut tulo- tasot, kun ne syventävät integraatio- taan EU-alueen kanssa kaupan ja in- vestointien kautta. Näyttää olevan kak- si pääasiallista kehityspolkua. Ensim- mäistä polkua luonnehtii suhteellisen korkea tuottavuuden kasvuvauhti, ja - riippuen kyseisen maan olosuhteista - hidas työllisyyden kasvu tai jopa sen supistuminen. Tämä seuraisi alhaisem- man tuottavuuden yritysten alasajois- ta ja lakkauttamisista sekä julkisen sek- torin rakenteellisiin uudistuksiin liitty- vistä irtisanomisista ilman, että pien- yrityssektorilla luodaan riittävästi uu- sia työpaikkoja. Toinen polku on so- pusoinnussa sellaisten mikrotaloudel- listen reformien kanssa, jotka paran- taisivat merkittävästi liiketoimintaym- päristöä sekä kannustimia palkata työ- voimaa ja ottaa vastaan matalapalkkai- sia työpaikkoja. Tähän skenaarioon liit- tyy korkeampi työllisyys ja hitaampi tuottavuuden kasvu.7 Taulukko 5 esittää nämä vaihtoeh- toiset lähestymispolut, jotka perustu- vat OECD:n viime aikoina julkaise- miin Visegrad-maiden katsauksiin ja omiin laskelmiini. Lähestymisvauhti ei olisi dramaattinen olettaen, että Yh- dysvaltain tuotanto kasvaa 3 % vuo- dessa. Koska EU kasvaa todennäköi- sesti hieman hitaammin huolimatta Lissabonin huippukokouksen asetta- masta 3 %:n tavoitteesta, Visegrad- maat saattavat hyvinkin kokea elinta- sojensa kohoavan vähitellen euroop- palaiseen keskiarvoon noin kolmessa vuosikymmenessä. On korostettava, että yllä käsitellyt lähestymismahdollisuudet ovat jonkin verran vähemmän optimistisia kuin hallitusten viralliset projektiot, jotka olettavat nopeamman tuottavuuden ja työllisyyden kasvun. Tästä huolimatta taulukon 5 molemmat skenaariot ovat optimistisia siinä mielessä, että ne edel- lyttävät onnistumista julkisten talouk- sien tervehdyttämisessä. Muussa tapa- uksessa julkisten talouksien paisuvat paineet ja niitä seuraavat kriisit voisi- vat suistaa Visegrad-taloudet lähesty- misraiteiltaan ja johtaa kasvaviin elintasokuiluihin. KIRJALLISUUS Burns, A. & Cekota, J. (2002), Coping with population ageing in Hungary, OECD Economics Department Working Paper No. 338. OECD (2002a), Economic Survey: Hungary, Paris. OECD (2002b), Economic Survey: Poland, Paris. OECD (2003a), Economic Survey: Czech Republic, Paris. OECD (2003b), Employment Outlook, September, Paris OECD (2003c), STI Scoreboard, Sep- tember, Paris. OECD (2003d), Revenue Statistics: 1965–2002, Paris. OECD (2004), Economic Survey: Slo- vak Republic, Paris, tulossa. Tuma, V. (2003), Czech fiscal policy in the light of European fiscal policy les- sons, speech presented at Forum Populi- ni, Prague, 23 October 2003. w w w . c n b . c z / e n / p d f / Tuma_Forum_populini.pdf. 7 Vaihtoehtoiset lähestymisurat estimoi- tiin seuraavalla yhtälöllä: V(t) = (1+a)*V(t-1) + b*[A(t-1) – V(t-1)], missä V = työn tuottavuus (BKT työn- tekijää kohti) Visegrad-maassa, A = työn tuottavuus Yhdysvalloissa, a = 1,5 %:n tuottavuuden vuotuinen trendikasvu- vauhti, t = aika ja b = lähestymispara- metri. Taulukko 5. Vaihtoehtoiset keskipitkän aikavälin lähestymisskenaariot v. 2003–2010. Työllisyys Tuottavuus BKT Skenaario1 I II I II I II Tshekin tasavalta -0,4 0,5 3,6 2,9 3,2 3,4 Unkari 0,0 0,8 3,5 2,8 3,5 3,6 Puola -0,3 1,5 4,4 3,4 4,1 4,9 Slovakia 0,0 1,5 3,8 3,0 3,8 4,5 1 Skenaario I olettaa alhaisemman työllisyyden kasvun ja tuottavuuden lähestymis- parametrin arvoksi 2 %. Skenaario II olettaa työllisyyden kasvun ja lähetysmisparametrin arvoksi 1,2 %. Lähteet: OECD:n maakatsaukset ja kirjoittajan omat laskelmat.
  • 26. &Y h t e i s k u n t a Ta l o u s24 Toukokuun ensimmäisenä päivänä 2004 Euroopan Unioniin liittyy kym- menen uutta jäsenmaata. Hyväksyes- sään EU:n lainsäädännön ne hyväksyi- vät myös velvollisuuden liittyä rahaliit- toon eli ottaa käyttöön euron. Yksi- kään uusi jäsenmaa ei ole edes pyytä- nyt Tanskan ja Ison-Britannian aiem- min saamaa poikkeusta rahaliiton jä- senyyden kohdalla. Päinvastoin, lähes kaikki uudet jäsenmaat ovat ilmoitta- neet liittyvänsä rahaliittoon niin nope- asti kuin mahdollista. Rahaliiton edut nähdään ilmeisinä: uusissa jäsenmais- sa tavoitellaan suurempaa makrotalo- udellista vakautta, ja viime aikojen suu- ret valuuttakurssimuutokset ovat vain voimistaneet tätä käsitystä monissa maissa (vrt. kuvio 1). Euroon liittymisen puolesta puhuvat myös uusien jäsenten runsas ulko- maankauppa nykyisten euromaiden Iikka Korhonen Ekonomisti Suomen Pankki Euro- alueen laajentuminen Kaikki Euroopan unionin uudet jäsenmaat tavoittelevat jäsenyyttä talous- ja rahaliitossa. Ensin niiden on kuitenkin osoitettava lähestyneensä vanhojen jäsen- maiden talouksia kestävällä tavalla. Kaikilta se ei käy yhtä helposti. Iikka Korhonen työskentelee Suomen Pankin Siirtymätalouksi- en tutkimuslaitoksessa BOFITissa vastuualueenaan rahapoli- tiikkajavaluuttakurssikysymyksetsiirtymätalouksissa.
  • 27. &Y h t e i s k u n t a Ta l o u s 25 kanssa. Euroalueeseen liittymisen eh- tona kuitenkin on, että taloudellinen konvergenssi (lähestyminen) on eden- nyt riittävästi ja että maa täyttää Maastrichtin kriteerit (ks. laatikko) kestävällä tavalla. Erityisesti julkisen talouden tasapainoa koskeva ehto tul- lee estämään monen uuden EU-jäse- nen liittymisen euroalueeseen vielä vuosien ajan. Näin ollen rahaliitto saa- nee uusia jäseniä useassa erässä, aikai- sintaan vuodesta 2007 lähtien. Mitä ilmeisimmin myös eurojärjestelmän päätöksentekomekanismia täytyy muuttaa rahaliiton jäsenten lukumää- rän kasvaessa. Uudet jäsenmaat täyttävät monet Maastrichtin kriteereis- tä… Rahaliittoon liittymisen ehtona on ns. Maastrichtin kriteerien täyttäminen. Nämä ehdot koskevat inflaatiota, jul- kisen sektorin lainojen korkoa, julki- sen sektorin alijäämää, sen velan ta- soa sekä valuuttakurssin vakautta. Ehtojen tarkoitus on varmistaa, että rahaliiton tuleva jäsen on saavuttanut taloudessaan riittävän konvergenssin muiden jäsenten kanssa – lähestynyt niiden talouksia - kestävällä tavalla. Rahaliitossa julkisen sektorin alijäämää ei voida rahoittaa lainkaan keskuspan- kin avulla. Täten on tärkeää, että jul- kinen talous on tasapainossa kestäväl- lä tavalla. Sama koskee inflaatiota. Sel- västi euroaluetta korkeampi inflaatio kertoo, että talouden nimellinen kon- vergenssi on vielä kesken. Lähes kaikki uudet jäsenmaat ovat pystyneet painamaan inflaationsa vii- me vuosina suhteellisen alas. On mer- killepantavaa, että inflaatiokehitys ei ole näyttänyt riippuvan valuuttakurssijär- jestelmästä. Inflaatio on tänä vuonna ollut nollassa tai jopa sen alle esimer- kiksi sekä Liettuassa että Tshekissä. Liettuassa on käytössä valuuttakatejär- jestelmä, jolla liti on kytketty euroon. Tshekin koruna puolestaan kelluu. Vuoden 2003 lopussa inflaatio (mitat- tuna EU:n yhdenmukaistetulla kulut- tajahintaindeksillä, ks. taulukko 1) oli useimmissa uusissa jäsenmaissa alle viisi prosenttia. Ainoastaan Slovakiassa in- flaatio oli selvästi tätä korkeampi, mikä johtui osaltaan hallinnollisten hintojen suurista korotuksista vuoden 2003 alus- ta. Siten inflaatiokriteerin täyttäminen kahden tai kolmen vuoden kuluttua ei näyttäisi kovinkaan vaikealta usean maan kohdalla. On kuitenkin huomattava, että lähes kaikissa maissa on jonkinlaisia inflaa- tiopaineita. Hintataso uusissa jäsen- maissa on selvästi alhaisempi kuin ny- kyisissä EU-maissa, ja tulotason nous- tessa hintatasojen odotetaan lähenevän toisiaan (ns. Balassa-Samuelson-efek- ti). Lisäksi uusissa jäsenmaissa hallin- nollisesti asetettujen hintojen osuus on edelleen varsin korkea, jopa 20 % ku- luttajahintaindeksistä. Näiden hintojen odotetaan nousevan edelleen selvästi. Elintarvikkeiden hinnat nousevat jäse- nyyden yhteydessä todennäköisesti hie- man, kun uudet jäsenmaat omaksu- vat EU:n yhteisen maatalouspolitiikan. Jäsenyyteen välittömästi liittyvien hin- tapaineiden voidaan kuitenkin olettaa häviävän yhden tai kahden vuoden kuluttua, joten ne tuskin estävät yhtä- Kuvio 1. Puolan, Tshekin ja Unkarit valuuttojen arvo euroa vastaan 2003. Maastrichtin kriteerit Maastrichtin sopimuksen artikloissa 104c ja 109j ja liitteissä kerrotaan, miten jäsenmaiden kestävä taloudel- linen konvergenssi mitataan. 1) Vuoden ajan ennen jäsenehtojen tarkastelua maan inflaatio ei saa olla enemmän kuin 1,5 prosenttiyksikköä yli kolmen alhaisimman inflaation jä- senmaan inflaatiovauhtien keskiar- von. 2) Vuoden ajan ennen jäsenehtojen tarkastelua maan nimellinen pitkä korko ei saa olla enemmän kuin 2 pro- senttiyksikköä yli kolmen alhaisimman inflaation jäsenmaan pitkien korko- jen keskiarvon. 3) Julkisen talouden alijäämä ei ole yli kolme prosenttia bruttokansan- tuotteesta. 4) Julkinen velka ei ole yli 60 pro- senttia bruttokansantuotteesta, pait- si jos velka vähenee ja lähestyy vii- tearvoa hyväksyttävällä nopeudella. 5) Valuuttakurssin on pysyttävä ERM II:n normaalien vaihteluvälien sisällä ilman keskuskurssin devalvaa- tiota. Kun maan kelpoisuutta rahaliittoon arvioidaan, artiklan 109j mukaan huomioon otetaan myös markkinoi- den integraatio, maksu- ja vaihtota- seen sekä yksikkötyökustannusten ja muiden hintaindeksien kehitys.