SlideShare une entreprise Scribd logo

Ty42004

•
•
Palkansaajien tutkimuslaitos
Palkansaajien tutkimuslaitos

Kilpailupolitiikka taloustieteen valokeilassa

Gouvernement et associations à but non lucratif
1  sur  56
Télécharger pour lire hors ligne
&4/2004 Ta l o u s Y h t e i s k u n t a Kilpailu- politiikka taloustieteen valokeilassa Kilpailu- politiikka taloustieteen valokeilassa
4 2004 Heikki Taimio Pääkirjoitus..................................................................................... 1 Jukka Pekkarinen Kilpailupolitiikka noussut eturiviin, tutkimusta tarvitaan ............. 2 Kalle Määttä Taloustieteelliset argumentit kilpailurajoituslakia sovellettaessa ... 4 Kommentti Martti Virtanen ............................................................ 8 Markku Stenborg Onko oligopoli kilpailuongelma? Viimeaikaisen tutkimuksen opit ja välineet kilpailupolitiikalle ......................................................... 10 Kommentti Jaana Hautala .............................................................. 16 Ari Ahonen Hintakatto ja uusi sääntelyn teoria: talousteoreettisia varaumia ... 19 Kommentti Jukka Pirttilä................................................................ 24 Tom Björkroth ja Aki Koponen Markkinarakenteen takana – yrityskohtaiset kilpailuedut, kilpailu markkinoilla ja kilpailunseuranta .................................................. 26 Kommentti Mikko Puhakka ............................................................ 32 Eero Lehto Yrityskauppojen vaikutus kilpailuun: empiirisiä tuloksia Suomesta 34 Kommentti Jyrki Ali-Yrkkö ............................................................. 39 Ville Aalto-Setälä Kilpailun hintoja laskeva vaikutus – tapaus lääkevaihto ............... 41 Kommentti Ismo Linnosmaa .......................................................... 47 Martti Virtanen Seminaarin päätössanat.................................................................. 49 Suhdanteet yhdellä silmäyksellä ..................................................... 52 32. vuosikerta 4 numeroa vuodessa Julkaisija: Palkansaajien tutkimuslaitos Pitkänsillanranta 3 A (6. krs) 00530 Helsinki P. 09–2535 7330 Fax: 09–2535 7332 www.labour.fi Toimitus: Päätoimittaja Jukka Pekkarinen Toimittaja Heikki Taimio P. 09–2535 7349 Heikki.Taimio@labour.fi Taitto ja tilaukset: Irmeli Honka P. 09–2535 7338 Irmeli.Honka@labour.fi Toimitusneuvosto: Sari Aalto-Matturi Ulla Aitta Peter J. Boldt Lea Haikala Tuomas Harpf Pekka Immeli Esa Mäisti Seppo Nevalainen Jari Vettenranta Tilaushinnat: Vuosikerta 20,00 € Irtonumero 6,50 € Painopaikka: Jaarli Oy Valokuvaus: Maarit Kytöharju Kansi: Graafikko Markku Böök Kannen kuva: Juha Saarinen ISSN 1975–181X &4/2004 Ta l o u s Y h t e i s k u n t a Kilpailu- politiikka taloustieteen valokeilassa Kilpailu- politiikka taloustieteen valokeilassa
Ennen vanhaan nähtiin ristiriitaa maa- taloustuottajan ja kaupunkilaiskulutta- jan välillä. Nykyään kiristynyt kilpailu nostaa esiin tuottajan ja kuluttajan ris- tiriidan mitä moninaisimmilla aloilla ja jopa yhden ja saman henkilön kohdal- la. Toimiva kilpailu johtaa alempiin hin- toihin, joista kaikki kuluttajat hyöty- vät. Suomessa hyviä esimerkkejä ovat EU:n halvimpiin kuuluvat asuntolaino- jen korot ja kännykkäpuhelut. Sen si- jaan ruoka on yhä neljänneksen kal- liimpaa kuin keskimäärin EU-maissa, ja tämän syitä kilpailuviranomaiset ovat nyt ryhtyneet selvittämään. Ehkä te- hokkaampi kilpailupolitiikka hyödyttäi- si kuluttajia siinäkin. Nauttiessaan halvemmista tuotteista kuluttaja ei voi kuitenkaan olla varma niiden laadusta. Kilpailu kannustaa tuottajia etsimään keinoja kustannus- ten karsimiseen. Yksi keino on laa- dunsopeutus, joka voi ilmetä monella tavalla: teknisinä ongelmina, heikko- na kestävyytenä, itsepalvelun suurem- pana osuutena jne. Ongelmat ovat sitä suurempia mitä vaikeampaa laadun tarkistaminen on. Rakentaminen tar- joaa tästä varoittavia esimerkkejä. Joil- lakin toisilla aloilla, varsinkin palveluis- sa, heikko laatu sen sijaan paljastuu usein välittömästi. Toisaalta kilpailun kiristyminen kan- nustaa ”ottamaan löysät pois” myös työpaikoilla. Kustannuksia karsitaan te- hostamalla tuotantoa. Syntyy painetta luopua paitsi ylimääräisistä palkanlisistä myös monista työsuhde-eduista ja verkkaisesta työtahdista. Sama henki- lö, joka saa ostaa halvemmalla, tuntee nahoissaan työtahdin kiristymisen ja irtisanomisuhan. Ei siis ole ihme, että kilpailun kiristy- minen herättää ristiriitaisia tunteita. Sen hyvinvointivaikutukset eivät muo- dostu yksinomaan positiivisiksi. Tus- kin kuitenkaan kukaan halajaa mono- polien hallitsemaan maailmaan. Yksilö tuntee näissä tilanteissa mo- nesti voimattomuutta. Kilpailun sivu- vaikutukset laatuun ja työhyvinvointiin kaipaavatkin viranomaisten ja järjestö- jen valvontaa. Kilpailupolitiikan tarkoi- tus on edistää tervettä kilpailua, mutta myös sen haittoja pitää torjua. Tuottajan ja kuluttajan ristiriita Suomessa kilpailupolitiikka pe- rustuu pitkälti lakiin kilpailunrajoi- tuksista (480/1992) ja sen muutos- säädökseen (318/2004). Molem- mat löytyvät Kilpailuviraston (www. kilpailuvirasto.fi) sivujen kohdasta Lainsäädäntö ja ohjeet. Suomen ja EY:n kilpailupolitiikasta ja –lainsää- dännöstä löytyy runsaasti tietoa sekä Kilpailuvirastolta että Kauppa- ja te- ollisuusministeriöltä (www. ktm.fi – Markkinat ja kuluttajat – Kilpailu- asiat). Markkinaoikeus (www. oikeus.fi/markkinaoikeus) julkistaa tietoja myös käsittelemistään kilpai- luasioista. Turun kauppakorkea- kouluun viime huhtikuussa perus- tettu Kilpailuinstituutti (www. tukkk.fi/yltalous/kilpailuinstituutti) on ainoa aihepiiriin erikoistunut tut- kimuslaitos Suomessa. Euroopan komissiolla on suuri vaikutusvalta kilpailulainsäädäntöön ja -politiikkaan. Sen kilpailuosaston suomenkieliset sivut ovat osoittees- sa www.europa.eu.int/comm/com- petition/index_fi.html, mutta mo- nia asiakirjoja ei ole käännetty suo- meksi. OECD:llä (www.oecd.org) on myös kilpailuosasto (Browse by Topic – Competition), ja erityisesti kannattaa seurata sen arvioita kil- pailun toimivuudesta ja kokonais- taloudellisista vaikutuksista eri mais- sa. Viime lokakuussa ilmestynyt OECD Economic Surveys Finland sisältää viimeisimmän katsauksen näihin kysymyksiin Suomessa. Lehtemme tässä numerossa ei kä- sitellä julkisten hankintojen kilpai- luttamista, jonka merkitys on kas- vussa. Sitä säätelevät EU:n han- kintadirektiivi, laki julkisista hankin- noista (1505/1992), sen tarkistus (1247/1997) ja useat siihen liitty- vät asetukset, jotka löytyvät osoit- teesta www.kunnat.net – Teemat – Kilpailupolitiikka. Samalla sivustol- la on Kuntaliiton tarjoamaa aineis- toa kilpailuttamisesta, jota tarjoaa myös Kunta-alan ammattiliitto KTV osoitteessa www.ktv.fi/fi/415/648. AJANKOHTAISTA
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s2 Kilpailupolitiikka ja deregulaatio ovat viimeisten parin vuosikymmenen aika- na tehneet vahvan esiinmarssin erityi- sesti Länsi-Euroopassa. Markkinoiden sääntelyä on purettu. Talouspolitiikas- sa on alettu nojata entistä enemmän avoimeen kilpailuun voimavarojen te- hokkaana kohdentajana ja tuottavuu- den kohottajana. Kilpailupolitiikkaa on tehostettu, lainsäädäntöä on uusittu ja kilpailuviranomaisten valtuuksia lisätty. Toisaalta on alettu kiinnittää huomiota myös siihen, että kilpailullisten olosuh- teiden turvaaminen edellyttää monessa tapauksessa viranomaisten sääntelyä. Tähän kilpailupolitiikan renessanssiin on useita syitä. Taustalla on osaltaan markkinoiden rakenteellinen muutos. Tekninen kehitys ja uudet innovaatiot ovat madaltaneet markkinoille pääsyn kynnystä ja tehneet toimivan kilpailun mahdolliseksi monilla sellaisilla aloilla, joita aiemmin pidettiin luonnollisina monopoleina. Televiestinnän markki- nat ovat tästä hyvä esimerkki. Myös kansainvälisen kaupan vapautuminen on lisännyt kilpailua monilla aiemmin suljetuilla toimialoilla. Kilpailunäkökohtia on osaltaan ko- rostanut myös taloudellisen ajattelun muutos. Monet näkevät tapahtuneek- si jopa eräänlaisen paradigman siirty- män toisen maailmansodan jälkeen vallinneesta säännöstelyajattelusta uu- teen markkina-ajatteluun. Vaikka var- sinaista opillista vallankumousta ei oli- sikaan tapahtunut, ei taloustieteellisen ajattelun muutosta kilpailun merkitys- tä korostavaan suuntaan voi kiistää. Kansantaloustiede on osaltaan heijas- tanut tässä, kuten monessa muussa yhteydessä aiemmin, taloudellisen ja poliittisen ympäristön muutosta. Talouspoliittisten päätöksentekijöiden huomiota kilpailua kohtaan ovat Man- ner-Euroopassa lisänneet kansainväli- set esimerkit. Yhdysvaltojen taloudel- lista dynamismia on alettu Euroopas- sa kadehtia entistä enemmän, ja juuri toimivaa kilpailua on pidetty keskeise- nä syynä uuteen taloudelliseen loikkaan Atlantin toisella puolella. Markkinoi- den avaaminen kilpailulle on ollut kes- keistä myös Ison-Britannian menestyk- sellisiksi osoittautuneissa taloudellisis- sa uudistuksissa. Kilpailu-paradigman esiinnousua ovat edesauttaneet kansainväliset taloudelli- set järjestöt. Nykyinen EU on edennyt talouspoliittisten painotustensa osalta kauaksi alkuperäisestä, Länsi-Euroopan perinteisten teollisuudenalojen suojaksi Jukka Pekkarinen Johtaja Palkansaajientutkimuslaitos Kilpailupolitiikka noussut eturiviin, tutkimusta tarvitaan SEMINAARIN AVAUSSANAT Avauspuheenvuoro “Kilpailu- politiikka taloustieteen valokeilas- sa” -seminaarissa, jonka järjes- tivät Kilpailuvirasto ja Palkansaa- jien tutkimuslaitos Helsingissä 2.11.2004
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s 3 tarkoitetusta Hiili- ja teräsyhteisöstä. EU:n sisämarkkinaohjelmassa on kil- pailullisten olosuhteiden luominen ja yl- läpitäminen vahvasti esillä, ja komissi- olle on muodostunut juuri kilpailupoli- tiikan toteuttajana merkittävä toimival- ta. Jäsenmaiden kansallinen kilpailupo- litiikka on nivottu yhteen yhteisötason toimenpiteiden kanssa. Myös OECD on alkanut kiinnittää kilpailukysymyk- siin entistä enemmän huomiota. Kilpailuolosuhteiden merkitystä talo- udelliselle suorituskyvylle on alettu myös tutkia aiempaa systemaattisem- min. On luonnollista, että taloudellisen suorituskyvyn kaltaisen ”suuren kysy- myksen” tapauksessa on empiiristen tutkimusten tarjoamiin vastauksiin suh- tauduttava varovaisesti. Maiden välisiä eroja mahdollisesti selittäviä tekijöitä on kilpailutekijöiden lisäksi tarjolla leegio. Liikkeelle lähtenyt tutkimus antaa yhtä kaikki viitteitä siitä, että kilpailun lisääminen on omiaan parantamaan merkittävästi kansantalouden suoritus- kykyä. Vanhastaan on tiedostettu ne ”staattiset”, olemassa olevien voima- varojen tehokkaampaan kohdentumi- seen liittyvät hyödyt, joita hyvin toimi- va kilpailu tuo. Tällaisten uudelleen kohdentamisen hyötyjen ohella on alet- tu korostaa myös niitä ”dynaamisia” hyötyjä, joihin kilpailu johtaa polkais- tessaan liikkeen uusia innovaatioita ja nopeampaa teknistä kehitystä.1 Eräiden tutkimustulosten mukaan kilpailun lisääminen Länsi-Euroopan markkinoilla Yhdysvaltojen tasolle riit- täisi yksistään kuromaan umpeen pe- räti puolet aineellisen elintason kuilus- ta Euroopan ja USA:n välillä (Bayo- mi, Laxton ja Pesenti 2004). Lisään- tyvän kilpailun pysyviä nettovaikutuk- sia on pidetty positiivisina myös työ- markkinoiden kannalta. Kun kiristy- nyt kilpailu syö voittomarginaaleja, se alentaa hintatasoa ja kohottaa siten reaalipalkkoja. Tämä lisää työn tarjon- taa. Hyödykemarkkinoiden kilpailun lisääminen voi parantaa myös työmark- kinoiden toimivuutta. Työn kysyntä muuttuu herkemmäksi reaalipalkan suhteen, mikä on omiaan vähentämään palkkapainetta. Työvoiman liikkuvuus voi kasvaa, kun epätäydellisen kilpai- lun suojissa syntyneiden ylimääräisten voittojen osittainen valuminen kilpai- lulta suojattujen alojen palkkatasoon ehtyy ja paine sisäpiirien muodostumi- seen työmarkkinoilla hellittää. Alusta- vat tutkimustulokset antavat viitteitä siitä, että kilpailua lisäävät uudistukset olisivat esimerkiksi Suomen tapaukses- sa ehtineet jo johtaa merkittävään, jopa kahden prosenttiyksikön luokkaa ole- vaan työllisyysasteen kohoamiseen (Nicoletti et al. 2001). Tällaisiin, monisyistä ja vaikeaa asia- kokonaisuutta koskeviin alustaviin, toistaiseksi harvalukuisiin tutkimustu- loksiin on suhtauduttava varovaisesti. Empiirisiä tuloksia voi pitää parhaim- millaan vain suuntaa antavina. Lyhyen ja pitkän aikavälin vaikutukset voivat sitä paitsi olla kilpailutilanteen muut- tuessa erilaisia. Nämä muutokset kos- kettavat eri talousyksiköitä eri tavoin. Kilpailupolitiikkaan liittyy tämän takia suuria intressiristiriitoja. Ero yksityisen ja yleisen intressin välillä voi usein olla jyrkkä. Tietyn kilpailupoliittisen toi- menpiteen yksittäiselle taloudenpitäjälle aiheuttamat menetykset ovat välittö- miä ja konkreettisia. Ne nostattavat vastustusta. Toimenpiteen tuottama yleinen etu taas toteutuu vasta pitkällä ajalla. Se voi olla epämääräinen ja epä- varma eikä se aina kosketa yksittäistä kansalaista yhtä konkreettisesti kuin kilpailupoliittisten ratkaisujen joillekin yrityksille aiheuttama välitön haitta. Tämä pitkällä ajalla toteutuvan, dif- fuusin yleisen edun ja välittömän, konk- reettisen yksityisen intressin välinen ris- tiriita korostaa toisaalta kilpailupolitiik- kaa koskevan tutkimuksen merkitystä. Kilpailupolitiikka muodostaa samasta syystä mielenkiintoisen yhteistyöalueen juristien ja ekonomistien kesken. On selvää, että asianosaisten kannalta talo- udellisesti usein suurimerkityksellisillä kilpailuoikeudellisilla ratkaisuilla täytyy olla kiistaton ja mahdollisimman yksi- selitteinen säädösperusta. Mutta yhtä selvää toisaalta on, että tällaisten rat- kaisujen pohjana on oltava myös mo- nipuolinen arvio markkinoiden tilasta ja toimivuudesta sekä erilaisten kilpailu- oikeudellisten ratkaisujen markkinavai- kutuksista. Juuri kilpailupolitiikassa oikeuskäytäntö, taloudellisen toiminta- ympäristön muutos ja taloudellisen tut- kimuksen oivaltava soveltaminen kul- kevat käsi kädessä. Siksi kilpailupolitii- kassa tarvitaan juristien ja ekonomisti- en hedelmällistä yhteistyötä. Tällaisen yhteistyön edistäminen oli tausta-ajatuksena, kun samassa talossa päällekkäisissä kerroksissa hyvinä naa- pureina toimivat Kilpailuvirasto ja Pal- kansaajien tutkimuslaitos alkoivat puu- hata yhteistä kilpailupoliittista seminaa- ria. Ainakin ekonomisteja edustavan Palkansaajientutkimuslaitoksenpuolelta hanketta siivitti myös huoli siitä, että kilpailukysymyksiä käsittelevä taloustie- teellinen tutkimus on meillä hajanaista ja melko vähäistä. Toivomuksemme onkin, että tällaisen, ohjelmaltaan laa- jan ja osanottajajoukoltaan ilahduttavan suuren seminaarin järjestäminen antaa yhden lisäpotkun juristien ja ekonomis- tien yhteistyölle kilpailupolitiikan tutki- muksessa ja tätä aihealuetta koskevan tutkimustiedon soveltamisessa. KIRJALLISUUS Aghion, P. & N.Bloom, N. & Blundell, R. & Griffith, & P.Howitt, P (2002), Competition and Innovation: An Inverted U-relationship, Institue for Fiscal Studies Working Paper No. 2002:4. Bayomi, T. & Laxton, D. & Pesenti, P. (2004), Benefits and Spillovers of Greater Competition in Europe: A Macroeconomic Assessment, NBER Working Paper No. 10416. Nicoletti, G. & Bassanini, A. & Ernst, E. & Jean, S. & Santiago, P. & Swaim, P. (2001), Product and Labour Market Interactions in OECD Countries, OECD Economics Department Working Paper No 226. 1 Toisaalta on kyllä esitetty, että hyvin hajautettu,”atomistinen”markkinaraken- ne voi monopolin tavoin olla innovaatioi- ta ajatellen epäotollinen ympäristö. ”Väli- tilan” markkinamuodot voivat olla tässä suhteessa edullisimpia: tutkimus- ja tuo- tekehittelytoimintaedellyttääyrityksiltätie- tynsuuruista vähimmäiskokoa, mutta lii- an suuri markkavoima on innovaatiotoi- minnan kannalta toisaalta haitallista (vrt. Aghion et al. 2002).
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s4 Tämän kirjoituksen tarkoituksena on hahmottaa yhtäältä, minkälaisia rajoi- tuksia on otettava huomioon hyödyn- nettäessä taloustieteellisiä argumentteja kilpailunrajoituslain (KRL) tulkinnas- sa, ja toisaalta sitä, minkälaisia argu- mentteja konkreettisesti lain sovelta- misessa on hyödynnetty (HE 11/2004 ja Määttä 2004). Keskustelua avataan muun muassa sitä silmällä pitäen, että lakia soveltavat lakimiehet ottaisivat taloustieteelliset argumentit paremmin varteen oikeudellisessa ratkaisutoimin- nassa. Koska kirjoituksessa keskitytään kil- pailunrajoituslain tulkinnassa sovellet- tavaan argumentointiin, sivuutetaan monia mielenkiintoisia sääntelyteoreet- tisia kysymyksiä, kuten ex ante- ja ex post -sääntelyn edut ja haitat tai vaik- kapa vankeusrangaistuksen tarkoituk- senmukaisuus kilpailunrajoituslain rik- komusten tehosteena. Toisaalta joissa- kin tilanteissa rajanveto sääntelyteori- an ja lain soveltamisen välillä on ve- teen piirretty viiva (Määttä 2004, 39). Tutkimusekonomisista syistä joudutaan esityksen ulkopuolelle jättämään em- piirisen tutkimuksen tarve ja tarkoituk- senmukaisuus kilpailuoikeudessa. Yleisiä näkökohtia taloustie- teellisten argumenttien hyö- dynnettävyydestä Kilpailunrajoitusoikeudellisessa kirjal- lisuudessa puhutaan tavan takaa siitä, että ratkaisujen tulisi rakentua kilpai- lunrajoitusten vaikutusten analysoinnin varaan eikä pitäisi tuijottaa muodollis- oikeudellisia näkökohtia. Kutsutaan Kalle Määttä Professori Joensuun yliopisto Taloustieteelliset argumentit kilpailun- rajoituslakia sovellet- taessa Uusi kilpailunrajoituslaki mahdollistaa nojautumisen myös taloustieteellisiin argumentteihin, mutta tämä ei useinkaan ole aivan suoraviivaista.
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s 5 tätä realistiseksi tulkintadoktriiniksi. Vaikka tätä tulkintatapaa priorisoitai- siinkin, on sillä toki rajansa. Selvää lain sanamuotoa ei näet pidä mennä sivuut- tamaan. Asia erikseen on se, että kil- pailunrajoituslain sanamuoto on usein joustava, mikä mahdollistaa hyvinkin myös taloustieteellisten argumenttien omaksumisen. Toisaalta mihinkään ei päästä siitä, että vakiintunut oikeuskäy- täntö rajaa edellytyksiä tulkita mahdol- lisimman joustavasti kilpailunrajoitus- lainsäädäntöä. Vaikka oltaisiinkin yksimielisiä siitä, että taloustieteellisiä argumentteja pai- nottava tulkintadoktriini puoltaa paik- kaansa, ei tämä tarkoita, että tutkijat päätyisivät yhdenmukaisiin kannanot- toihin tulkintaongelman ratkaisemises- sa. Kysymys on näet hyvinkin usein eri suuntaan vetävien argumenttien pun- taroinnista, ja eri tutkijoiden näkemyk- set niiden painoarvosta suhteessa toi- siinsa voi vaihdella olennaisestikin. Syy tähän ilmiöön on yksinkertainen: pun- taroinnissa huomioon otettavat argu- mentit eivät ole läheskään aina yhteis- mitallisia, ja vaikka ne olisivatkin luon- teeltaan rahamääräisiksi saatettavia, kysymys on yleensä varsin hypoteetti- siin arvioihin perustuvista rahamääris- tä. Toisaalta mihinkään ei päästä siitä- kään, että kilpailuoikeutta leimaavat koulukuntaerimielisyydet. Tässä yhtey- dessä kansainvälisesti viitataan usein Harvardin ja Chicagon koulukuntien erimielisyyksiin, mutta toisaalta kou- lukuntia voitaisiin luetella useampiakin. Kolmanneksi “ristivetoa” saattaa ai- heutua sen johdosta, minkälaista te- hokkuusulottuvuutta kulloinkin paino- tetaan, eli korostetaanko allokatiivis- ta, tuotannollista vai dynaamista tehok- kuutta. Lisäksi tulkintadoktriinin poh- jana oleva teoria ei ole muuttumaton. Kokonaisuutena arvioiden: realistinen tulkintadoktriini on siis tästä näkökul- masta tulkintakenttä, johon saattaa mahtua hyvinkin useanlaisia tulkinta- kannanottoja (Virtanen 1998 ja Kuop- pamäki 2003). Tehokkuusargumentoinnilla operoin- ti ei ole kovinkaan yksiselitteistä, ku- ten seuraava esimerkki osoittaa. Ta- loustieteellisessä kirjallisuudessa on esitetty joukko hypoteeseja, joiden perusteella määrähintajärjestelmiä on pidetty tehokkuutta parantavina eikä suinkaan kilpailua rajoittavina järjeste- lyinä. Määrähinnoittelulla tarkoitetaan sitä, että esimerkiksi tuottajaporras asettaa tavalla tai toisella hintatason vä- hittäiskauppaportaalle. Hypoteesit ra- kentuvat päämies-agentti-teorialle: päämiehenä on tuottaja ja agenttina jakeluporras ja tavoitteena tuotteiden jakelun tehostaminen verrattuna tilan- teeseen, jossa määrähintaa ei sovellet- taisi. Perimmäisenä ajatuksena on se, että tuottaja tähtää määrähintajärjes- telmän toimeenpanolla tuotteidensa kysynnän lisäämiseen (Mathewson ja Winter 1985, 12). Asiaa ei voida kuitata kuitenkaan näin lyhyesti. Ei näet ole käytännössä ko- vinkaan yksikäsitteistä, johtaako mää- rähinnoittelu tosiasiassa kokonaishyvin- voinnin lisääntymiseen. Tämän analy- soimiseksi talousyksiköt voidaan jakaa kolmeen ryhmään: ensinnäkin määrä- hintajärjestelmän toimeenpannut tuot- tajaportaan yritys voi lisätä myyntiään, joten tämän hyvinvointi lisääntyy; toi- seksi kuluttajista hyötyy se osa, joka määrähintajärjestelmän myötä tietää ostaa hyödykettä ensimmäisen kerran; kolmanneksi hyvinvointi heikentyy sillä osalla kuluttajista, joka on jo aiemmin- kin tiennyt ostaa hyödykettä ja joka nyt joutuu suorittamaan hyödykkeestä korkeamman hinnan kuin aikaisem- min. Se, onko kokonaishyvinvointi kasva- nut vai vähentynyt, riippuu siitä, min- kä suuruinen viimeksi mainittu hyvin- voinnin vähennys on suhteessa kahteen ensiksi mainittuun hyvinvoinnin lisäyk- seen. Jos hyvinvoinnin lisäys ylittää hy- vinvoinnin vähennyksen, määrähin- noittelua voidaan tehokkuusnäkökul- masta pitää hyväksyttävänä kilpailun- rajoituksena (Posner 1998, 320–322). Vaikka siis määrähintaa voitaisiinkin perustella päämies-agentti-teoriasta johdetuin argumentein, on asia erik- seen, johtaako määrähinnan salliminen kuitenkaan tehokkaampaan voimava- rojen kohdentumiseen kuin tilanne, jossa sanotunlaista järjestelmää ei so- vellettaisi (Comanor 1985, 999). Osin edelliseen liittyen voidaan pu- hua teoreettisista ja käytännöllisistä päätössäännöistä. Ensin mainitulla tarkoitetaan taloustieteessä konstruoi- tua sääntöä tavasta, jolla tietyt tulkin- taongelmat olisi ratkaistava. Käytän- nössä teoreettinen päätössääntö saat- taa olla kuitenkin sellainen, ettei sitä voida soveltaa vaikkapa informaation puutteellisuuksista johtuen. Senpä vuoksi on pakko konstruoida käytän- nöllinen päätössääntö, johon nojautuen tulkintaongelmiin voidaan oikeuskäy- tännössä tarttua. Esimerkki saalistushinnoittelusta eli määräävässä markkina-asemassa ole- van yrityksen harjoittamasta alihinnoit- telusta valaiskoon asiaa. Periaatteessa saalistushinnoittelu tulisi tunnistaa sil- lä perusteella, että elinkeinonharjoit- taja on painanut tuottamansa hyödyk- keen hinnan sen tuottamisesta aiheutu- vien rajakustannusten alapuolelle. On- gelmana on kuitenkin se, että rajakus- tannusten identifiointi ei ole käytännös- sä mahdollista: esimerkiksi tilinpäätös- asiakirjoista ja niihin liittyvistä doku- menteista on turha hakea vastausta hyödykkeen tuottamisen rajakustan- nuksista. Tarvitaan siis muunlaista pää- tössääntöä ikään kuin likiarvoksi raja- kustannuksista: Areeda-Turner-sään- nön mukaan muuttuvat yksikkökus- tannukset täyttäisivät tämän tehtävän (Areeda ja Turner 1975, 637–733). Vaikka muuttuvat yksikkökustannuk- setkaan eivät ole aina yksiselitteisesti määritettävissä oleva suure, ne kuiten- kin tarjoavat käytännöllisemmän kri- teerin saalistushinnoittelun tunnistami- seksi kuin rajakustannukset. Yksityiskohtia taloustieteellis- ten argumenttien ilmenemis- muodoista Mittakaavaedut. Kilpailusääntöjen yhdenmukainen soveltaminen kaik- keen elinkeinoelämään on omiaan tuottamaan mittakaavaetuja lain sovel-
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s6 tamisessa. Vastaavanlaisia etuja voi- daan saavuttaa sillä, että kilpailusään- töjä sovelletaan yhdenmukaisesti EU:n jäsenvaltioissa. Toisaalta yhdenmukai- nen lain soveltaminen on tärkeä pidä- ke rent seeking-käyttäytymisen yleis- tymiselle eli sille, että eri sektorit olisi- vat kilvan vaatimassa itselleen erityis- kohtelua lainsäädännössä ja lain sovel- tamisessa. Mittakaavaedut on ollut usein tois- tuva tehokkuusperustelu yritysten vä- liselle yhteistyölle. Tällöin voi olla ky- symys konkreettisemmin esimerkiksi siitä, että asiakastietojen ylläpidon, tar- jousten laatimisen sekä raportoinnin ja laskutuksen kustannukset alenevat yhteistyön myötä. Yhteismarkkinoin- nissa ilmoitus- ja muut markkinointi- kustannukset puolestaan alenevat sii- hen verrattuna, että yritykset huoleh- tisivat markkinoinnista jokainen erik- seen; tai hankintayhteistyö luo osto- vaihtoehdon, jossa suuren ostovolyy- min kautta pystytään alentamaan han- kintakohteen hintoja ja kustannuksia. Yksi taustasyy määräävälle markki- na-asemalle juontaa mittakaavaeduis- ta. Ääripäässä tämä johtaa luonnolli- seen monopoliin. Esimerkiksi satama- toiminta on katsottu luonteeltaan luonnolliseksi monopoliksi. Samoin on asianlaita maakaasuliiketoiminnassa sekä valtakunnallisen siirtoverkon että alueellisen jakeluverkon osalta. Vesi- ja viemärilaitosta on pidetty myös pää- sääntöisesti verkostonsa alueella toimi- vana luonnollisena monopolina. Innovaatioihin kannustaminen. Uu- dessa taloudessa kilpailua ei käydä enää niinkään hinnoilla kuten vanhassa sa- vupiipputeollisuudessa vaan innovaa- tioilla: yritys, joka ehtii ensimmäisenä tuoda markkinoille esimerkiksi uuden- laisen “kännykkämallin” on voittaja – ei suinkaan se yritys, joka pystyy pai- namaan hinnan alhaisimmaksi. Uudella taloudella on vahvan innovaatiokilpai- lun luonteen lisäksi toki useita muita- kin tunnusmerkkejä (Posner 2001, 245–246.) Toimintaympäristön muu- tos johtaa kysymykseen, joudutaanko kilpailunrajoituslakia soveltamaan uut- ta taloutta silmällä pitäen toisin kuin muutoin, savupiipputeollisuutta koski- en (Sheremata 1998, 547–582). Vaik- ka suoraan edelliseen kysymykseen ei tässä otetakaan kantaa, se on joka ta- pauksessa todettavissa, että innovaa- tiokannustimet on pyritty ottamaan kil- pailunrajoituslakia sovellettaessa huo- mioon. Esimerkiksi merkityksellisiä eli re- levantteja markkinoita ei ole pyritty määrittelemään millimetrintarkasti, kun markkinoihin liittyvän teknolo- gian kehitys on ollut vielä alkuvaihees- sa (Kilpailuvirasto 26.6.2003, Dnro 1126/67/2002). Tämä näkökohta on tuotu esille muun muassa hakemisto- liiketoiminnan markkinoihin liittyen, joiden on todettu kehittyvän niin si- sällöllisesti kuin teknologisestikin voi- makkaasti. Niinpä hakemistomarkki- noiden rajaamista tiettyihin liiketoi- minnan muotoihin ei pidetty tarkoi- tuksenmukaisena, koska se olisi saat- tanut tulevaisuudessa tarpeettomasti rajoittaa elinkeinonharjoittajien mah- dollisuutta kehittää liiketoimintaansa ja tuoda uusia tuotteita markkinoille (Kilpailuvirasto 8.9.2003, Dnro 293/ 67/2003). Yhtenä edellytyksenä sille, että kilpai- lua rajoittava sopimus on katsottavis- sa hyväksyttäväksi, on tehokkuusetu- jen syntyminen yhteistyön tuloksena. Esimerkiksi määrähinnoittelun yhtey- dessä on viitattu laadunvarmistushypo- teesiin, jonka mukaan tuottajat tähtää- vät määrähinnalla siihen, että jakelu- porras huolehtisi tuotteen jatkokehit- telystä ja siten laadun parantamisesta. Näin ollen määrähinnalla pyritään var- mistamaan jakeluportaalle niiden tar- vitsemat tuotot ja samalla kannustin tällaisiin toimiin ryhtymiseksi. Transaktiokustannusten minimoin- ti. Esimerkki valaiskoon taas asiaa: samoille maantieteellisille markkinoil- le kuuluvat kaikki tuottajat, jotka asi- akkaiden näkökulmasta kilpailevat sa- malla alueella. Kuljetus- ja muilla tran- saktiokustannuksilla on arvioinnissa keskeinen rooli. Mitä kalliimmaksi hyö- dykkeen toimittaminen muualta muo- dostuu, sitä suuremmalla todennäköi- syydellä on sanottavissa, etteivät ky- seisellä alueella sijaitsevat yritykset kuu- lu samoille maantieteellisille markki- noille paikallisten yritysten kanssa (Kil- pailuvirasto 18.12.2002, Dnro 559/ 61/2000). Kuljetus- ja muiden tran- saktiokustannusten suuruus on aiheel- lista suhteuttaa hyödykkeen hintaan. Esimerkiksi timanttien toimittaminen paikasta toiseen on halpaa suhteutet- tuna timanttien arvoon, joten niiden kohdalla relevantit maantieteelliset markkinat ovat laajat.
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s 7 Transaktiokustannusten minimointi on yksi ilmentymä tehokkuuseduista, joita kilpailua rajoittavilla sopimuksil- la voidaan saavuttaa. Kysymys voi olla esimerkiksi siitä, että yhteistyön myötä asiakkaiden ja yritysten väliseen kau- pankäyntiin liittyvät vaihdantakustan- nukset alenevat; neuvottelukustan- nukset vähenevät, koska laskutuspal- veluista sovitaan keskitetysti eikä kaik- kien paikallisten yritysten kesken erikseen; tai hankintayhteistyön myötä ostoprosessiin liittyvät kustannukset pienevät. Joustot. Kysynnän ristijousto on noussut yhdeksi keskeiseksi kriteerik- si merkityksellisiä markkinoita rajatta- essa. Kysynnän ristijousto saadaan suh- teuttamalla hyödykkeen a kysytyn määrän prosentuaalinen muutos hyö- dykkeen b hinnan prosentuaaliseen muutokseen. Mitä korkeammaksi hyö- dykkeiden kysynnän ristijousto nousee, sitä todennäköisemmin hyödykkeet kuuluvat samoille merkityksellisille markkinoille. Toisaalta se ei ole ongel- maton työkalu. Esimerkiksi voidaan kysyä, mille tasolle ristijouston arvon olisi noustava, jotta kysymys olisi sa- moista merkityksellisistä markkinois- ta. Tähän lienee turha edes yrittää esit- tää yksiselitteistä vastausta. Toiseksi kysynnän ristijousto saattaa muuttua, erityisesti kasvaa, ajan myötä. Lisäksi ristijouston on joissakin olosuhteissa todettu johtavan harhaanjohtaviin pää- telmiin (Harrison 1995, 214–215.) Hinnoittelun syrjintäkiellon vastaista luonnetta voidaan arvioida sillä perus- teella, peritäänkö korkeampi hinta asi- akkailta, joiden kysynnän hintajousto on alhaisempi, ja päinvastoin. Esi- merkkinä olkoon tapaus, jossa yritys suuntasi alennukset vain niille asiak- kaille, joilla oli mahdollista valita myös yrityksen kilpailijoiden hyödykkeitä. Kysymyksessä katsottiin aiheellisesti olleen määräävän markkina-aseman väärinkäyttö (KHO:1998:65). Kilpailua rajoittava sopimus saattaa olla yhdeltä – mutta vain yhdeltä – osin kilpailuoikeudellisesti hyväksyttävissä, jos tehokkuusedut välittyvät kohtuul- lisessa määrin kuluttajille. Tähän etu- jen välittymiseen vaikuttaa muun mu- assa kysynnän joustavuus: mitä enem- män kysyntä kasvaa, kun hinnat ale- nevat, sitä suurempi on välittymisaste (Määttä 2004, 186). Opportunistisen käyttäytymisen tor- junta. Kilpailunrajoituslakia sovelletta- essa yksi keskeinen argumentti on elin- keinonharjoittajien opportunistisen käyttäytymisen minimointi eli erityisesti lain kiertämisen torjuminen. Esimer- kiksi elinkeinonharjoittajien käsitettä tulkitaan laajasti, jotta talousyksiköt eivät voi keinotekoisin järjestelyin jää- dä lain soveltamisalan ulkopuolelle. Opportunistista käyttäytymistä on omiaan vähentämään myös se, että kilpailua rajoittavia sopimuksia ei ole määritelty tyhjentävästi KRL 4 §:ssä samoin kuin ei myöskään määräävän markkina-aseman väärinkäyttömuoto- ja KRL 6 §:ssä. Puheena olevan asiakokonaisuuden voi kääntää koskemaan jossain mää- rin myös kilpailijoiden välisiä suhteita. Opportunistista käyttäytymistä voi näet väittää torjuttavan esimerkiksi sillä, että kilpailijoille ei myönnetä oikeutta ha- kea muutosta toista elinkeinonharjoit- tajaa koskevasta päätöksestä. Vastaa- vista syistä olisi nähdäkseni oltava mah- dollista, että kilpailijan “solkenaan” toi- sesta elinkeinonharjoittajasta tekemät toimenpidepyynnöt voitaisiin katsoa KRL 6 §:ssä tarkoitetuksi määräävän markkina-aseman väärinkäytöksi. Lopputoteamuksia Edellä on valaistu vain eräitä niistä yh- teyksistä, joissa mainittuja taloustieteel- lisiä argumentteja on kilpailunrajoitus- lakia sovellettaessa hyödynnetty. Esille ei suinkaan ole nostettu myöskään koko sitätaloustieteentyökalupakkia,jotalain tulkinnassa on käytetty hyväksi. Ekonomistien ja juristien vuoropu- helusta on kiistatonta hyötyä kilpai- lunrajoitusoikeuden ohdakkeisella sa- ralla. Vuoropuhelua ei saa estää pyr- kimys ylläpitää oman ammattikunnan monopoliasemaa. Sitä ei saa myös- kään estää lukkiutuminen oman am- mattikunnan kielipeliin. Kilpailuoikeu- dellinen ratkaisutoimintahan ei itses- sään ole formalisoitua taloustiedettä vaan pikemminkin popularisoitua ta- loustiedettä, jossa taloustiedettä käy- tetään hyväksi oikeudellisten peuka- losääntöjen luomiseksi. KIRJALLISUUS Areeda, P. & Turner, D.H. (1975), Predatory Pricing and Related Practices under Section 2 of the Sherman Act, Harvard Law Review, 88, 637–733. Comanor, W.S. (1985), Vertical Price- Fixing, Vertical Market Restrictions, and the New Antitrust Policy. Harvard Law Review, 98, 983–1002. Harrison, J.L. (1995), Law and Economics in a Nutshell. St. Paul, MN: West Information. HE 11/2004. Hallituksen esitys Edus- kunnalle laeiksi kilpailunrajoituksista annetun lain ja eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta. Kuoppamäki, P. (2003), Markkinavoi- man sääntely EY:n ja Suomen kilpailu- oikeudessa. Suomalaisen Lakimiesyh- distyksen julkaisuja A-sarja N:o 239. Mathewson, G.F. & Winter, R.A. (1985), Competition Policy and Vertical Exchange, Toronto: University of Toronto Press. Määttä, K. (2004), Uusi kilpailunra- joituslaki, Helsinki: Edita. Posner, R.A. (1998), Economic Analysis of Law, 5th Edition, New York: Aspen. Posner, R:A. (2001), Antitrust Law, 2nd Edition, Chicago and Lonson: University of Chicago Press. Sheremata, W.A. (1998), “New” Issues in Competition Policy Raised by Information Technology Policies, Antitrust Bulletin, 43, 547–582. Virtanen, M. (1998), Market Dominance-Related Competition Policy. An Eclectic Theory and Analyses of Policy Evolution, Turun Kauppakorkea- koulun julkaisuja, Sarja A:1998–1.
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s8 Lähtien siitä, että taloustieteellisiä ar- gumentteja tulisi entistä paremmin kyetä ottamaan huomioon kilpailulain- säädäntömme soveltamisessa, profes- sori Määttä arvioi esityksessään, min- kälaisia rajoitteita taloustieteellisten ar- gumenttien hyödyntämisessä kilpailun- rajoituslain tulkinnassa itse asiassa on. Hän myös havainnollistaa esimerkki- en avulla, miten taloustieteellisiä argu- mentteja jatkuvasti hyödynnetäänkin kilpailuoikeudessa. Voin hyvin yhtyä professori Määtän esittämiin näkemyk- siin ja johtopäätöksiin. Seuraavassa keskitynkin esittämään eräitä täyden- täviä näkökohtia. Taloustieteellisen argumentaa- tion suhde “lain kirjaimeen” ja vallitsevaan kilpailuoikeu- delliseen käytäntöön Professori Määttä toteaa aiheellisesti, että taloustieteellinen ajattelu korostaa kilpailun ja kilpailunrajoitusten tosiasi- allisia vaikutuksia ja jättää syrjään puh- taasti muodollis-juridiset ratkaisukri- teerit. Tähän liittyen hän tuo kuiten- kin taloustieteellisten argumenttien käytön rajoitteina esiin lain rajaavan sa- namuodon ja vakiintuneen oikeuskäy- tännön. ta. Näin pitää oikeusvaltiossa tietysti ollakin. Kun taloudellinen toimintaym- päristö muuttuu ja kykymme ymmär- tää tätä ympäristöä ja taloudenpitäjien käyttäytymistä kehittyy, oikeuskäytän- töäkin on kuitenkin välttämättä kyet- tävä vastaavasti kehittämään, silloinkin kun varsinaista lainsäädännön tarkis- tusta ei tarvita. Näin ollen kilpailuvi- ranomaisten ja muidenkin lain täytän- töönpanoon vaikuttavien tahojen on seurattava sekä relevanttia taloudellis- ta toimintaympäristöä että teoreettisen ajattelun kehitystä voidakseen aktiivi- sesti ajaa oikeuskäytännön muutosta, mikäli se kilpailulainsäädännön tavoit- teiden kannalta on ym. syistä välttä- mätöntä. Myös kilpailupolitiikassa ja -oikeudes- sa tarvitaan innovaatioita. Kilpailupo- litiikassa innovaatioiden on perustut- tava taloudellisen toimintaympäristön, teoreettisen tutkimuksen ja oikeuskäy- tännön hedelmälliseen vuorovaikutuk- seen. Nykyaikainen kilpailupolitiikka ja -oikeus on nimenomaan tällaisen he- delmällisen vuorovaikutuksen tulosta. Yksioikoinen nojautuminen vallitse- vaan oikeuskäytäntöön saattaa pitkäl- lä aikavälillä olla uhka kilpailupoliittis- oikeudellisille innovaatioille, koska oi- keuskäytäntö ei enää voisi tehokkaasti hyödyntää toimintaympäristöstä tai tut- kimuksesta peräisin olevaa uutta tie- toa eikä itse luoda uutta tietoa talou- denpitäjien ja tutkimuksen hyödynnet- täväksi. Taloustieteellisten argument- tien tulkinnanvaraisuus ja kil- pailupoliittiset koulukunnat Professori Määttä viittaa siihen, ettei ta- loustieteellisten argumenttien käyttö välttämättä johda yksittäisiä lain sovel- tajia yhdenmukaisiin lain tulkintoihin. Syynä on yhtäältä taloustieteen koulu- kuntasidonnaisuus ja toisaalta se, että yksittäisten kilpailunrajoitusten arvioin- nissa joudutaan punnitsemaan erisuun- taisia ja usein myös yhteismitattomia ar- gumentteja. Tämä on mielestäni oikea ja tärkeä havainto; yhtä tärkeää on kui- Kommentti1 Martti Virtanen Johtaja Kilpailuvirasto 1 Kommentissa esitetyt näkemykset ovat kirjoittajan omia, eivätkä ne välttämättä vastaa Kilpailuviraston kantaa. 2 Esimerkiksi paljaiden kartellien erotta- misessa muunlaisesta horisontaalisesta yhteistyöstä ovat taloustieteelliset argu- mentit hyvinkin tarpeellisia. Kilpailulainsäädännön rajaava ”lain kirjain” ei kuitenkaan yleensä merkitse taloustieteellisen argumentaation hyl- käämistä; pikemminkin on kyse lain- säätäjän määrittelemästä valinnasta erilaisten taloustieteellisten argument- tien välillä. Professori Määtän tarkoit- tamalla tavalla tiukasti rajaavat lain säännökset pohjautuvat näet yleensä selkeästi talousteoriaan. Hyvä esi- merkki tästä ovat kartellikiellot, joi- den intellektuaalinen perusta on toi- mialataloustieteellisessä standardiar- gumentaatiossa. Kartelleja pidetään standardianalyysissä paljaina kilpailun- rajoituksina. Kartellikielto torjuu siis standardiargumentaation kanssa ris- tiriidassa olevat talousteoreettiset ele- mentit kuten esimerkiksi tiukkaan subjektivismiin perustuvat näkemyk- set, joiden mukaan kartellien hyvin- vointivaikutuksia on mahdoton todis- taa. Sen sijaan standardiargumentaa- tiota täydentävät tai täsmentävät ta- loustieteelliset argumentit ovat kilpai- luoikeudellisessa käytännössä lähtö- kohtaisesti täysin mahdollisia ja aina- kin eräissä tapauksissa hyvin tarpeel- lisiakin.2 Oikeuskäytännöllä on epäilemättä kilpailuviranomaisten ja tuomioistuin- ten liikkumavaraa rajoittavaa vaikutus-
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s 9 tenkin todeta, ettei vain tämän vuoksi tule hylkiä taloustieteellistä ajattelua kil- pailuoikeuden soveltamisessa. Tätä voi- daan perustella seuraavalla kuuluisalla lordi Keynesin argumentilla: “Ekonomistien ja poliittisten filosofi- en ideoilla, ovatpa ne sitten oikeita tai vääriä, on enemmän vaikutusvaltaa kuin yleisesti ymmärretäänkään. Itse asiassa maailmaa ei hallita juuri mil- lään muulla. Käytännön miehet, jotka itse luulevat olevansa täysin vapaita in- tellektuaalisista vaikutteista, ovat taval- lisesti jonkun edesmenneen ekonomis- tin orjia. Mielenvikaiset vallanpitäjät, jotka kuulevat ääniä, tislaavat raivon- sa joltakin vuosien takaiselta akatee- miselta kynäilijältä.”3 Keynesin viesti on tässä yhteydessä ymmärrettävä niin, että jokainen kilpai- luoikeudellinen ratkaisu, jossa käsitel- lään lain soveltamista taloudellisessa toi- mintaympäristössä havaittuun kilpailun- rajoitukseen,sisältääasiallisestieräänta- loudellisen ajattelumallin kilpailusta ja sen suhteesta lain tavoitteisiin. Näin on riippumatta siitä, artikuloidaanko tätä näkemystä vai ei. Artikuloinnin pois jät- täminen ei voi muuttaa tätä tosiasiaa. Jokainen tuomioistuin tai lakimies on siis kilpailulainsäädäntöä soveltaessaan tosiasiassaeräänlainentaloustieteilijäkin. Talousteoriaa voidaan luonnehtia kar- taksi, jolla voidaan jäsentää, selittää ja ymmärtää “sokkeloista” taloudellista to- dellisuutta. Jäsennys on erilainen erilai- sissa kilpailupoliittisissa koulukunnissa, mikä johtuu osin jo siitä, että teorian avulla on pyritty jäsentämään jossakin määrin erilaisia elementtejä monimut- kaisesta taloudellisesta todellisuudesta. Tuomioistuinten, lakimiesten ja ylipää- tään keidenkään taloudellista todelli- suutta muovaavan päätöksentekijöiden ei tarvitse valita yhtä ja tiettyä koulu- kuntaa toisten sijasta, vaan he voivat käyttää kaikkia niitä rakennusaineina oman karttansa rakentamiseen, ts. oman perustellun ja loogisesti johdon- mukaisen näkemyksensä kehittämiseen. Kun tämä tiedostetaan ja toimitaan sen mukaan, taloustieteellistä analyysiä voi- daan käyttää tehokkaasti hyväksi kil- pailupolitiikkaa ja -oikeutta rakennet- taessa ja edelleen kehitettäessä. Talousteoria ja kilpailuoikeu- dellisten päätössääntöjen käyttökelpoisuus Professori Määttä viittaa esityksessään myös siihen tärkeään seikkaan, että aina ei voida oikeuskäytännössä soveltaa ta- lousteoreettisesti pätevää ratkaisusään- töä esimerkiksi (ja kaiketi tyypillisesti) informaation epätäydellisyyden vuoksi. Hyvänä esimerkkinä tästä hän viittaa saalistushinnoitteluun. Tällä perusteella Määttä erottaa toisistaan teoreettiset ja käytännölliset päätössäännöt. Teoreet- tisen päätössäännön soveltaminen saat- taa siis olla joko suorastaan mahdoton- ta tai sitten niin monimutkaista, ettei- vät tuomioistuimet kohtuullisilla pon- nisteluilla kykenisi määrittämään arvi- 3 Keynesin teoksen General Theory of Employment, Interest and Money (1936) viimeisestäkappaleesta. 4 Muris on pitämässään puheessa toden- nut (Improving the Economic Founda- tions of Competition Policy, 2003, 2, http:/ /www.ftc.gov/speeches/muris/ improveconfoundatio.htm): ”Taloustie- teellisen hypoteesin soveltuvuutta kilpai- lupoliittistenoppienmuotoiluunpitäisimi- tata sillä, voidaanko hypoteesia käyttää sellaisten standardien kehittämiseen, joita oikeusistuimet ja täytäntöönpanoelimet voivat toteuttaa tehokkaasti.” ointinsa johtopäätöksiä; vastaavasti ta- loudenpitäjätkään eivät kykenisi päät- telemään, onko heidän toimintansa kil- pailuoikeudellisten sääntöjen mukaista silloin kun ko. päätössääntöä tulisi so- veltaa tähän toimintaan. Oikeudenkäytön asettama vaatimus päätössääntöjen selkeydestä ja käyttö- kelpoisuudesta on sekä oikeudellisesti että taloudellisesti täysin ymmärrettä- vää; taloustieteelliseltä kannalta katsot- tuna kyse on siitä, että oikeussääntö- jen selkeys lisää taloudellista tehok- kuutta enemmän kuin yksittäisissä ta- pauksissa pitemmälle menevien ana- lyysien ansiosta saatava tehokkuuden lisäys olisi. Samaan näkökohtaan on useasti viitannut myös silloinen Fede- ral Trade Commission’in puhemies Ti- mothy J. Muris.4 Vaatimus riittävän sel- keiden ja käyttökelpoisten päätössään- töjen luomisesta on nähdäkseni vas- taisuudessa merkittävä haaste talous- tieteelliselle tutkimukselle.
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s10 Oligopoli eli harvain kilpailu on mark- kinaongelma ainakin siinä mielessä, etteivät keskittyneet markkinat johda yhtä edulliseen hintatasoon eivätkä tuo- ta yhtä suurta hyvinvointia yhteiskun- taan kuin täydellisesti kilpaillut mark- kinat.1 Suomessa hyvin monet mark- kinat ovat keskittyneitä ja keskitty- neempiä kuin esimerkiksi muissa poh- joismaissa, niin että oligopoliongelmat saattavat olla erityisen akuutteja Suo- messa. Se, että joillakin markkinoilla saat- taa olla kilpailuongelmia, ei vielä ole kovin mielenkiintoista. Jos kilpailuon- gelma on lähinnä teoreettinen, esimer- kiksi niin että hintataso, tuotteiden laa- tu, sopimusehdot ja muut seikat ovat Markku Stenborg Vierailevatutkija Suomen Pankki Onko oligopoli kilpailuongelma? Viimeaikaisen tutki- muksen opit ja välineet kilpailupolitiikalle Taloustieteen viimeaikaiset teoreettiset edistysaskeleet tuovat valoa siihen, milloin kilpailun välttäminen on akuutti uhka, sekä empiiriset menetelmät siihen, kuinka paljon markkinavoimaa yrityksellä on ja mistä syystä. Tutkimustulokset ja menetelmät auttavat muun muassa yrityskauppavalvontaa kilpailu- ongelmien torjunnassa. 1 Myös tuotannollinen ja dynaaminen tehokkuus (innovatiivisuus yms.) saatta- vat kärsiä oligopoliongelmista. Tässä esi- tyksessä ei kuitenkaan keskustella muista seikoistakuinyrityksenkyvystävälttääkil- pailua.
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s 11 varsin lähellä sitä, mitä toimivan kil- pailun oloissa saavutettaisiin, kyseessä ei liene ongelma, johon kilpailupolitii- kan on syytä puuttua. Mielenkiintoi- sempaa onkin yrittää selvittää, missä määrin jotkin tietyt markkinat kärsi- vät kilpailuongelmista, tai kuinka suu- ria vaikutuksia kilpailun puutteella on. Taloustiede on viime vuosina ottanut merkittäviä edistysaskeleita kilpailun ymmärtämisessä ja mittaamisessa, ja niitä oppeja ja menetelmiä voidaan ai- nakin periaatteessa soveltaa kilpailupo- litiikassa. Mitä oligopoliongelmille on tehtävis- sä? Toisinaan niille ei voida tehdä juu- ri mitään. Lyhyesti sanottuna kyseessä on markkinatasapaino, joka syntyy it- sekseen vuorovaikutuksen tuloksena. Ongelmiin voidaan yrittää puuttua etu- käteen yrityskauppavalvonnassa. Esi- tyksen suppeuden vuoksi on syytä tar- kastella yhtä näkökulmaa, joksi tässä on valittu yrityskauppavalvonta, muun muassa juuri edellä mainitusta syystä. Ajatuksia voidaan toki soveltaa myös kiellettyjen kilpailunrajoitusten ja mää- räävän markkina-aseman väärinkäytön arviointiin. Oligopoli ja kilpailu Oligopoli on yritysten välistä strategis- ta vuorovaikutusta, jossa yrityksen kil- pailuympäristö reagoi aktiivisesti sen strategiavalintoihin ja jopa odotettui- hin strategiavalintoihin. Oligopolin jä- senillä on siten vaihtelevat mahdolli- suudet omilla toimillaan vaikuttaa kil- pailuympäristöönsä. Kilpailukentän muokkaamisen tavoitteet ja vaikutuk- set voidaan jakaa kilpailuetujen saavut- tamiseen ja kilpailun intensiteetin vä- hentymiseen. Esitykseni keskittyy jäl- kimmäiseen. Ensin mainittu on kilpai- luongelma lähinnä vain silloin, kun kyseinen yritys on saavuttanut tai saa- vuttamassa ylivoiman. Kilpailun intensiteettiä on hyödyllis- tä ajatella neuvottelu- tai markkina- voiman avulla. Täydellisen kilpailun markkinoilla yrityksellä ei ole lainkaan markkinavoimaa, ja se joutuu täysin sopeuttamaan toimintansa kilpailupai- neen mukaan.2 Asteikon toisessa pääs- sä on monopoli, joka ei lainkaan koh- taa kilpailua. Muut yritykset asettu- vat näiden kahden ääripään väliin kil- pailun intensiivisyyden mukaan.3 Markkinavoiman lähteiksi on talous- tieteessä havaittu muun muassa mark- kinoiden keskittyneisyys, kapasiteet- tirajoitteet, ostajien uskollisuus sekä yritysten kyky luoda vahvoja brände- jä, epätäydellinen ja epäsymmetrinen tieto, toimittajan vaihtamiseen liitty- vät kustannukset sekä kilpailua vält- tävä yhteistoiminta. Keskustelen kah- desta viimeksi mainitusta hieman tar- kemmin. Kilpailua välttävä yhteistyö Suoraviivainen keino hankkia mark- kinavoimaa on sopia kartellista. Vas- taava yhteistyö saattaa myös toimia hiljaisesti, ilman varsinaista sopimus- ta. Yritykset voivat esimerkiksi ymmär- tää, että markkinoilla tulee toimia jon- kin normin mukaisesti (esimerkiksi periä monopolihintaa, kunkin tulee pysyä omalla lohkollaan) ja rangaista hintasodalla tai muilla vastatoimilla nii- tä, jotka poikkeavat tästä normista (kilpailevat aggressiivisesti).4 Jos yri- tykset uskovat, että hinnanalennusta tai markkinaosuuden kasvua seuraa kohta hintasota, joka pyyhkii hankitut lisä- voitot pois, kiusaus intensiiviseen kil- pailun katoaa. Taloustieteen termino- logialla kyseessä on silloin kolluusio. Yleensä mainitut vastatoimet satut- tavat myös rankaisijoita itseään. Jotta markkinoiden tasapainossa voi syntyä kolluusiotilanne, yrityksillä tulee olla kannustin ryhtyä vastatoimiin normis- ta poikkeavaa yritystä vastaan. Esimer- kiksi supistuvilla tai nopeasti muuttu- villa markkinoilla vastatoimien uhka ei toimi. Toiseksi jos kysyntä vaihtelee voimakkaasti tai jos hinnanalennukset voidaan pitää salassa, ei ole helppo havaita, onko joku poikennut kilpai- lua välttävästä normista. Myös yritys- ten erilaisuus vaikeuttaa yhteisymmär- ryksen saavuttamista. Esimerkiksi pie- nellä yrityksellä saattaa olla kannusteet kilpailla ja hankkia lisää asiakkaita, ja vastaavasti suurelta yrityksellä saattaa puuttua kannusteet ryhtyä hintasotaan pientä kilpailijaa vastaan, jos se joutuu alentamaan hintojaan kautta linjan – rankaisu sattuu silloin liikaa itse ran- kaisijaan.5 Mitä asialle voidaan tehdä? Kolluu- sion kieltäminen ja sakottaminen ei auta, sillä se ei poista keinoja eikä kan- nusteita päätyä uudelleen kolluusioon tuomion jälkeen. Kilpailupolitiikalla voidaan toisinaan vaikuttaa kolluusio- ta edistäviin seikkoihin, esimerkiksi kieltämällä toimialajärjestöjä julkaise- masta yrityskohtaisia myynti- tai kus- tannustilastoja. Moniin kolluusiota edistäviin seikkoihin on kuitenkin vai- kea puuttua. Miten esimerkiksi kiel- letään yritysjohtajia puhumasta medi- assa ”tarpeista korottaa hintoja lähi- tulevaisuudessa” tai ”suunnitelmista supistaa tuotantoa”? Jäljelle jää yri- tyskauppavalvonta – kolluusiota edis- tävien järjestelyjen torjuminen etukä- teen. 2 Kilpailupolitiikan tavoitteena ei kuiten- kaan ole, eikä pidäkään olla, täydellinen vaantoimivakilpailu.Kysymysonkin,missä määrin oligopoli on ongelma toimivalle kilpailulle. 3 On syytä muistaa, ettei puheena oleva staattinen markkinavoima ole koko kuva. Usein on syytä yrittää tarkastella myös markkinoidendynamiikkaaelimarkkinoil- le tuloa ja sieltä poistumista, t&k-toimin- taa, standardien luomista jne. Tässä esi- tyksessä tarkastelun näkökulmaa ei kui- tenkaan ole syytä laajentaa. 4 Rankaisu sisältää tässä vain ajatuksen siitä, että yrityksen tulevaisuuden voitot ovat alemmat kuin pysymällä normissa. 5 Tässä on vain lyhyt esitys eräistä vai- kuttavista tekijöistä. Mm. Stenborg (2004) selostaa kolluusion logiikkaa kilpailuoike- uden näkökulmasta tarkemmin. Moder- nia kolluusioteoriaa ovat kehittäneet mm. Compte et al. (2002), de Roos (2004), Fershtman ja Pakes (2000) sekä Vascon- selos (2005).
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s12 Toimittajan vaihtamisen kus- tannukset Kolluusiossa kilpailuongelma syntyy siitä, että yritykset tavoittelevat koko toimialan voittojen eivätkä omien voit- tojensa kasvattamista.6 Ongelmia saat- taa syntyä myös silloin, kun yritykset tavoittelevat omien voittojensa lisäämis- tä.7 Esityksen suppeuden vuoksi tar- kastelen vain erästä kitkaa markkina- voiman lähteenä. Toimittajaa vaihdettaessa asiakkaalle saattaa aiheutua kuluja ja vaivaa, joita ei synny nykyisessä liikesuhteessa. Vaih- tamiskustannuksia saattaa syntyä esi- merkiksi tuotteen ominaisuuksiin tutus- tumisen kautta tai koska tuotteen yh- teensovittaminen asiakkaan jonkin toi- sen jo käytössä olevan tuotteen kanssa vaatii ylimääräisiä panostuksia. Vaihta- miskustannuksia saattaa syntyä myös sopimustekniikasta, esimerkiksi uskol- lisuusalennuksista tai sopimussakoista. Vaihtamiskustannukset synnyttävät kaksi vastakkaista kannustetta. Yhtäältä niiden luoma kitka mahdollistaa kor- keiden hintojen perimisen vakiintuneil- ta asiakkailta. Asiakas ei ole kiinnos- tunut vaihtoehtoisen toimittajan tar- jouksesta, paitsi jos tämän hinta alit- taa nykyisen palveluntarjoajan hinnan vähintään vaihtokustannusten verran. Toisaalta ne luovat asiakaskunnan, jolle voidaan myydä kannattavasti, ja ne siis kannustavat kilpailemaan ankarasti uusista asiakkaista. Näiden kahden te- kijän yhteisvaikutuksesta markkinoi- den kilpailullisuus lisääntyy, kun toi- mittajaan sitoutumattomien asiakkai- den suhteellinen osuus kasvaa esimer- kiksi uusien asiakkaiden tullessa mark- kinoille runsaslukuisesti.8 Vastaavasti kypsillä markkinoilla yrityksillä ei ole kannusteita houkutella asiakkaita toi- siltaan, jolloin ne saattavat pystyä toi- mimaan kilpailun paineelta suojassa ja keskittyä rahastamaan vakiintuneita asiakkaitaan monopolihinnoilla. Vaihtamiskustannukset kannustavat ”first bargain, then rip off” -hinnoitte- luun. Yritysten kannattaa aluksi inves- toida asiakaskunnan hankkimiseen ja myöhemmin kerätä investointinsa he- delmät korkeilla hinnoilla. Esimerkiksi suuren markkinaosuuden yrityksellä on houkutus keskittyä keräämään asiakas- kunnasta saatavat hedelmät, kun pie- nellä yrityksellä asiakaskuntaan inves- toiminen kannustaa myymään edullises- ti. Markkinajohtajan hintataso onkin usein korkeampi kuin haastajilla osal- taan vaihtamiskustannusten vuoksi. Vaihtamiskustannukset saattavat toi- saalta vähentää kolluusion uhkaa. Jos ne vähentävät kilpailun intensiteettiä, kolluusiosta saatava lisähyöty on pie- ni. Lisäksi ne kasvattavat hintasodan kustannuksia, kun rankaisijan täytyy alentaa omaa hintaansa roimasti, jotta kilpailijan asiakkaat vaihtaisivat toimit- tajaa. Ilmiö on tyypillinen; seikat, jot- ka lisäävät yksittäisen yrityksen mark- kinavoimaa ja vähentävät kilpailun in- tensiteettiä, heikentävät mahdollisuuk- sia ylläpitää kilpailua välttävää yhteis- työtä ja lisäävät sitä kautta kilpailun intensiteettiä. Mitä tällaiselle yksinomaiselle mark- kinavoimalle voidaan tehdä? Markki- navoiman syihin ei useinkaan voida puuttua. Määräävän aseman väärinkäy- tön kiellolla voidaan puuttua joihinkin keinoihin käyttää markkinavoimaa. Myös kilpailunrajoitusten kiellolla voi- daan yrittää poistaa joitakin keinoja, jotka edistävät kilpailun välttämistä, mutta väline on hampaaton puuttu- maan itse ongelmaan eikä useinkaan pysty tehokkaasti vaikuttamaan sen seurauksiin. Jäljelle jää yrityskauppa- valvonta. Oligopolit yrityskauppaval- vonnan hampaissa Oligopoliongelma on tunnistettu yri- tyskauppavalvonnassa. Komissio tor- jui muun muassa Nestlé/Perrier-, Kali&Salz/MdK/Treuhand- ja Gencor/ Lonrho -fuusiot perusteella, että jär- jestelyssä oligopoli saavuttaa yhteisen määräävän aseman, vaikkei yksikään yksittäinen yritys sitä saavuta.9 EY-tuo- 6 Yhdysvaltain kilpailuoikeudessa tästä käytetään nimitystä ”coordinated effects” jaEU:ssalisäksi”jointdominance”tai”oli- gopolisticdominance”. 7 Kilpailuoikeudessa tästä käytetään ni- mitystä ”unilateral effects”. 8 Ks. esim. Caminal ja Matutes (1990), Farrell ja Klemperer (2002), Farrell ja Sha- piro (1988), Klemperer (1995), Nilssen (2000) ja Sharpe (1997). Vaihtokustan- nusten ja niiden kilpailuvaikutusten em- piirinenanalyysiontoistaiseksivielämelko vähäistä,muttaesimerkiksiSharpe(1997) analysoi kuluttajien ja pk-yritysten vaih- tamiskustannuksia pankkisektorilla.
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s 13 mioistuimet hyväksyivät myöhemmin komission tulkinnat.10 Päätösten lo- giikka tiivistetysti oli, että järjestelyissä kolluusion uhka lisääntyi.11 EU:n vuon- na 2004 voimaan astuneen fuusioval- vonta-asetuksen mukaan komission tulee puuttua yrityskauppaan, jos se olennaisesti estää tehokasta kilpailua.12 Lainsäädäntö mainitsee nyt eksplisiit- tisesti kolluusion uhan syyksi torjua yritysjärjestely,13 jolloin asian juridiik- ka on ratkaistu. Suomen lainsäädäntö vastaa tältä osin EU:n vanhaa lakia, mutta tulkinnan mukaan kolluusion uhka synnyttää yhteisen määräävän aseman, jolla perusteella järjestelyyn voidaan puuttua.14 EU:n yrityskauppavalvonnan lyhyessä historiassa on havaittavissa tendenssi komission halusta laajentaa dominans- si-kriteeriä luomalla uusia tulkintoja siitä, mitä määräävä asema on. Muun muassa edellä mainittu yhteisen mää- räävän aseman lopullinen kohtalo oli pitkään jossain määrin epäselvä, kun- nes EY-tuomioistuimet Gencor- ja Air- tours-tapauksissa katsoivat kolluusion sisältyvän määräävän aseman kritee- riin ja antoivat ohjeita siitä, miten asi- aa tulee tältä osin tutkia ja tulkita. Dominanssia on ”venytetty” muun muassa kehittämällä portfoliovoiman käsite, jossa yritys ei saavuta määrää- vää asemaa millään yksittäisillä mark- kinoilla vaan hallitsemansa laajan tuo- tevalikoiman kautta.15 Osaltaan tämä tulkinnan laajentami- nen on perustunut siihen, ettei kaik- kia yritysjärjestelyissä nähtyjä kilpailu- ongelmia pystytä pukemaan määrää- vän aseman kaapuun. Kun komission käsityksen mukaan yrityskaupasta saattaa koitua ongelmia, ratkaisu on ollut ”venyttää” määräävän aseman kriteeri kattamaan havaittu ongelma. EU:n uusi lainsäädäntö poistaa tarpeen tällaiselta kikkailulta, kun yrityskaup- pa voidaan kieltää, jos se estää teho- kasta kilpailua.16 Suomessa eletään ai- nakin toistaiseksi dominanssi-kriteerin kanssa. Oligopolien empiria Yritysjärjestelyssä mahdollisesti synty- vä kilpailuongelma on empiirinen ta- loudellinen kysymys. Taloustieteessä on viime aikoina otettu merkittäviä, käytäntöön soveltuvia edistysaskelei- ta markkinavoiman mittaamisessa ja sen muutosten ennakoimisessa. Yri- tysjärjestelyissä kilpailuongelmia syn- tyy lähinnä kahta kautta: markkinoil- ta poistuu merkittävä kilpailupaine, joka tuo yksittäiselle yritykselle mark- kinavoimaa (”unilateral effects”), tai kilpailua välttävän yhteistoiminnan edellytykset paranevat, jolloin oligo- poli saa markkinavoimaa (”coordi- nated effects” tai ”joint dominance”). Nämä ilmiöt ovat tyypillisesti toisiaan poissulkevia. Yritys saavuttaa mark- kinavoimaa joko siksi, ettei sen tar- vitse välittää kilpailijoiden reaktioista, tai koska se voi toimia kilpailijoiden kanssa yhteistyössä. Tarkastelen en- sin yksittäisen yrityksen markkinavoi- man analyysiä. Taloustieteen käsite vahva markkina- voima vastaa lain määräävää asemaa: molemmat viittaavat kykyyn ylläpitää monopolistista hintatasoa, joka mer- kittävästi ylittää (pitkän ajan raja-) kustannukset. Markkinavoimaa voitai- siin siis periaatteessa mitata tarkaste- lemalla yrityksen katteita. Käytännös- sä kustannusten mittaaminen on kui- tenkin hyvin hankalaa. Markkinavoimaa ja erityisesti sen muutoksia voidaan kuitenkin mitata tarkastelemalla yritysten valintoja ja niiden seurauksia. Yritys, joka koh- taa voimakkaan kilpailun paineen, toimii eri tavalla, kuin yritys, joka voi vapaammin päättää toimenpiteistään markkinoilla. Kilpailun paine rajoit- taa yrityksen mahdollisuuksia korot- taa hintojaan, kun osa asiakkaista siir- tyy kilpaileviin tuotteisiin. Kilpailijoi- den välisen fuusion jälkeen osa hin- nankorotukseen reagoivista asiakkais- ta siirtyykin saman yrityksen tuottei- siin, mikä lisää yrityksen halua korot- taa hintojaan. Lisäksi jos hintoja ko- rotetaan kautta linjan, tuotteiden vä- lillä ei synny uusia hintaeroja, joka 9 Nestlé/Perrier, Official Journal 1992 L 115/19; Kali&Salz, tapausnro:t C–68/94 ja C–30/95, OJ 1994 L 186/38; Gencor, tapausnro T–102/96, OJ 1997, L 11/30; ks. myös Airtours, tapausnro T–342/99, OJ C 191, 10/08/2002. EU:n kilpailu- lainsäädäntöja-päätöksetlöytyvätkomis- sion kotisivujen www.europa.eu.int/ comm/competition kautta. 10 Aiemmassa lainsäädännössä (Council Regulation No. 4064/89) ei edes mainit- tu, että määräävä asema voi olla yhtä ai- kaauseallayrityksellä,vaankomissiontuli kieltääyrityskauppataivaatiasiihenmuu- toksia,josjärjestelyssäsyntyytaivahvistuu määräävä markkina-asema, joka merkit- tävästi estää kilpailua. Määräävä asema on yrityksellä, joka pystyy toimimaan kil- pailijoistaan riippumattomalla tavalla. Tapauskäytännönmukaanmäärääväase- ma on yrityksellä, jolla on paitsi korkea markkinaosuusmarkkinoilla,joillaonalal- le tulon esteitä, myös ”plus-tekijöitä”, jot- ka vahvistavat sen asemaa suhteessa kil- pailijoihin. 11 Ks. esim. Stenborg (2004). 12 “Council Regulation (EC) No 139/ 2004 of 20 January 2004 on the control of concentrations between undertakings (the EC Merger Regulation)”, OJ L 24, 29.01.2004 ja “Guidelines on the assess- ment of horizontal mergers under the Council Regulation on the control of con- centrations between undertakings”, OJ C 31, 05.02.2004, 5–18. 13 Yrityskauppa-asetuksenesitöidenkoh- ta 25 ja suuntaviivojen (Merger guideli- nes) kohdat 39–56. 14 Esim. Fritidsresor/Finnmatkat, dnro 1076/81/99, 5.4.99; Carlsberg/Orkla, 573/81/01, 2.1.01; Georgia-Pacific/Fort James, 830/80/00, 30.1.01; Lännen Teh- taat/Avena, 389/81/2002, 4.10.2002; ja Alfons Håkans, 23/359/98, 29.6.00. Markkinaoikeus näyttää Telian, Soneran ja Radiolinjan tapauksessa yhtyvän tähän tulkintaan.Kilpailuvirastonpäätöksistäks. www.kilpailuvirasto.fi. 15 Esim. Guinness/Grand Met, tapausn- ro M.938, ja GE/Honeywell, M.2220. 16 Yrityskauppa-asetuksen esitöiden koh- ta 25 ja suuntaviivojen (Merger guideli- nes) kohdat 24–38. Komission mukaan lainsäädäntöuudistus ei laajenna vaan sel- keyttääkomissiontoimivaltaa.Yrityskaup- pasäännöstön esipuhe ja tulkintaohjeet kuitenkin näyttävät viittaavan tulkintaan, että myös sellaiset oligopoliongelmat, joi- den ei aiemmin katsottu täyttäneen mää- räävän aseman kriteeriä, saattavat tulevai- suudessa johtaa yritysjärjestelyn kieltämi- seenEU:ssa.
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s14 ohjaisivat asiakkaita siirtymään toisiin tuotteisiin. Silloin yritykselle syntyy kan- nuste korottaa hintojaan, ts. markki- navoimaa. Baker ja Bresnahan (1988) ovat osoittaneet, miten tätä muuttunutta halua korottaa hintoja voidaan empii- risesti estimoida. Mittaaminen tapah- tuu tarkastelemalla yrityksen hintoja ja myyntejä, joista voidaan estimoida nk. residuaalikysynnän joustot, jolloin kustannusten mittaamisen ongelmat voidaan kokonaan välttää.17 Keskeis- tä on, kuinka paljon hintajousto vä- henee fuusion ansiosta. Jousto muut- tuu vain vähän, jos jäljelle jäävä kil- pailun paine on edelleen voimakasta ja rajoittaa fuusioissa syntyneen yri- tyksen markkinavoimaa. Hintajousto vähenee paljon, jos järjestelyssä syn- tyy merkittävästi lisää markkinavoi- maa. Vastaava nk. ristijousto voidaan estimoida minkä tahansa kahden tuot- teen välille.18 Mitä enemmän ristijous- to alenee fuusion seurauksena, sitä vähemmän kysyntää siirtyy hinnanko- rotuksen vuoksi suhteellisesti edulli- semmaksi muuttuneeseen tuottee- seen, ja sitä paremmat mahdollisuu- det yrityksellä on korottaa hintojaan. Näin voimme ennakoida yritysjärjes- telyn jälkeistä kilpailutilannetta käyt- tämällä järjestelyä edeltävää dataa. Yrityskauppojen simulointi perustuu tähän ajatukseen. Simulointimenetel- mien käyttö yrityskauppavalvonnassa onkin viimeisen kymmenen vuodan aikana yleistynyt erityisesti Yhdysval- loissa.19 Empiirinen ja kokeellinen evidenssi näyttävät viittaavan siihen, että kol- luusio on melko harvinaista. Tiiviste- tysti sanottuna: vain jos markkinoilla on kaksi yritystä, tietojen vaihto yri- tysten välillä on hyvin helppoa tai jos markkinoilla on muutama hyvin sa- manlainen yritys, kolluusio näyttää uhkaavan.20 Kilpailuviranomaisten ta- pauskäytännössä kolluusion vaara on ilmeisesti nähty akuutimpana uhka- na. Taloustieteessä kysymystä ei kui- tenkaan ole vielä lopullisesti ratkais- tu. Taloustieteessä on kehitetty menetel- miä, joilla voimme mitata, mistä teki- jöistä yrityksen markkinavoima syntyy. Ajatus on yksinkertainen. Oletetaan aktuaalinen ja kaksi hypoteettista ra- kennetta markkinoille: kukin brändi erikseen; vallitseva rakenne, jossa kul- lakin yrityksellä on vaihteleva määrä brändejä; sekä monopoli, joka hallit- see kaikkia brändejä. Hypoteettisen yrityksen kate ensimmäisessä tapauk- sessa perustuu vain tuotteiden erilai- suuteen, toisessa katteeseen vaikuttaa myös yrityksen tuoteportfolio ja kol- mannessa kolluusio. Jos ensimmäinen markkinarakenne selittää hinnoittelun, yritysten lukumäärä markkinoilla on lähes irrelevantti. Jos hinnoittelua ei voida selittää kahdella ensimmäisellä rakenteella, markkinavoima johtuu lä- hinnä kolluusiosta. Nevo (2000, 2001) sovelsi selostet- tua ajatusta ja pystyi dekomponoi- maan markkinavoiman lähteet USA:n aamiaismurojen markkinoilla. Aami- aismurojen markkinoiden on aiemmin ajateltu kärsineen oligopoliongelmis- ta, ja korkeiden katteiden syyksi on epäilty kolluusiota. Nevon tulosten mukaan katteet ja markkinavoima voidaan kuitenkin selittää kuluttajien ostouskollisuudella ja yritysten tuote- portfolion hallinnalla, eikä kolluusio- ta esiintyisi. Slade (2004) ja Pinkse ja Slade (2004) sovelsivat vastaavia me- netelmiä Ison-Britannian olutmarkki- noille. Myös olut on erilaistettu tuo- te, sen katteet ovat melko korkeat ja markkinoiden rakenne Isossa-Britan- niassa on keskittynyt viime vuosina, mikä saattaa herättää epäilyn kilpai- luongelmista. Tulosten mukaan noin 75 % markkinavoimasta johtui siitä, etteivät tuotteet olleet identtisiä ja että kuluttajien tottumukset ja maku ovat heterogeenisia. Loput 25 % markki- navoimasta selitti yritysten kyky hal- lita tuoteportfoliotaan, eikä kolluusi- osta ollut havaintoja. Lopuksi Viime aikoina kehitetty talousteoria on lisännyt ymmärrystämme oligopolikil- pailusta. Ymmärrämme entistä parem- min, mistä seikoista vahva markkina- voima saattaa syntyä ja milloin vaara vahvasta markkinavoimasta on vähäi- nen. Ymmärrämme myös aiempaa paremmin, miten yritykset voivat pyr- kiä välttämään kilpailua yksinomaisilla keinoilla sekä milloin yritysten välinen yhteistyö saattaa olla merkittävä uhka. Osa uudesta ymmärryksestä on jo suo- dattunut kilpailuoikeuden tapauskäy- täntöön. Ad hoc-argumenttien korvaa- minen talousteorian kanssa sopusoin- nussa olevalla päättelyllä ja empiirisel- lä analyysillä lisää oikeusvarmuutta ja parantaa tapauskäytännön ennustetta- vuutta. Mitä sitten olemme oppineet? Kes- kittyneillä markkinoilla yrityksillä saat- taa olla keinot harjoittaa hiljaista yh- teistyötä kilpailun sijasta, joten siihen on syytä puuttua. Yritysten on kuiten- kin ilmeisesti vaikeampi hallita kolluu- siota kuin mitä kilpailuoikeudessa toi- sinaan tunnutaan ajattelevan, eikä kol- luusio siis liene akuutti vaara yleisesti. Toiseksi markkinavoimaa omaavilla yrityksillä on muitakin keinoja alentaa tai poistaa kilpailun painetta. Näihin- kin vaaroihin olisi toisinaan syytä puut- tua, mutta Suomen lainsäädäntö an- taa tähän EU:ta rajoitetummat mah- 20 Kokeellisten tulosten osalta ks. esim. Davis ja Holt (2004), Harstad et al. (1998), Huck et al. (2000), Muren ja Pyddoke (2004). 17 Residuaalikysynnän jousto mittaa ky- synnän korvattavuutta, kun huomioon otetaan muiden yritysten reaktiot korke- ampiin hintoihin. Joustamaton kysyntä (korkea jouston itseisarvo) tarkoittaa, et- tei menekki laske paljoa hinnan korotuk- sen mukana; joustava kysyntä (alhainen jouston itseisarvo), että menekki laskee paljon hinnan korotuksen mukana. 18 Ristijousto mittaa sitä, kuinka paljon tietyn tuotteen hinnan korotus vaikuttaa ko. toisen tuotteen menekkiin. 19 Ks. esim. Baker ja Rubinfeld (1999) ja Werden (1997). Hosken et al. (2002) se- lostaa simulointimenetelmien käyttöä FTC:ssä. EU:ssa esim. Ivaldi ja Verboven (2004) sovelsivat ajatuksia Volvo/Scania -tapauksen (COMP/M.1672) markkina- määrittelyssä ja kilpailun arvioinnissa.
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s 15 dollisuudet. Kaikki kilpailuongelmat eivät näet ole määräävän aseman il- mentymiä tai sellaisiksi helposti tulkit- tavissa. KIRJALLISUUS Baker, J.B. & Breshanan, T.F. (1988), Estimating the Residual Demand Curve Facing a Single Firm, International Journal of Industrial Organization, 6, 427–44. Baker, J.B. & Rubinfeld, D.L. (1999), Empirical Methods in Antitrust Litigation: Review and Critique, American Law and Economics Review, 1, 386–435. Beggs, A. & Klemperer, P.D. (1992), Multiperiod Competition with Switching Costs, Econometrica, 60, 651–66. Caminal, R. & Matutes, C. (1990), Endogenous Switching Costs in a Duopoly Model, International Journal of Industrial Organization, 8, 353–74. Compte, O. & Jenny, F. & Rey, P. (2002), Capacity Constraints, Mergers, and Collusion, European Economic Review, 46, 1–29. Davis, D.D. & Holt, C.A. (2004), The Effects of Collusion in Laboratory Experiments, teoksessa Plott, C. & Smith, V.L. (eds.), Handbook of Experimental Economics Results, Amsterdam: North Holland. de Roos, N. (2004), A Model of Collusion Timing, International Journal of Industrial Organization, 22, 351–387. Farrell, J. & Klemperer, P.D. (2002), Coordination and Lock-In: Competition with Switching Costs and Network Effects, mimeo, Oxford University. Farrell, J. & Shapiro, C. (1988), Dynamic Competition with Switching Costs, Rand Journal of Economics, 19, 123–37. Fershtman, C. & Pakes, A. (2000), A Dynamic Oligopoly with Collusion and Price Wars, Rand Journal of Economics, 31, 207–236. Harstad, R. & Martin, S. & Norman, H.T. (1998), Experimental Tests of Consciously Parallel Behaviour in Oligopoly, teoksessa Phlips, L. (ed.), Applied Industrial Organisation, Cambridge: Cambridge University Press. Hosken, D. & O’Brien, D. & Scheffman, D. & Vita, M. (2002), Demand System Estimation and Its Application to Horizontal Merger Analysis, Federal Trade Commission, Bureau of Economics Working Paper No. 246. Huck, S. & Norman, H.T. & Oechssler, J. (2000), Does Information about Competitors’ Actions Increase or Decrease Competition in Experimental Duopoly Markets?, International Journal of Industrial Organization, 18, 39–58. Ivaldi, M. & Verboven, F. (2004), Quantifying the Effects from Horizontal Mergers in European Competition Policy, International Journal of Industrial Organization, 22, forthcoming. Muren, A. & Pyddoke, P. (2004), Coordination and Monitoring in Tacit Collusion. An Experimental Study, mimeo, Stockholm University. Nevo, A. (2000), Mergers with Differentiated Products: The Case of the Ready-to-Eat Cereal Industry, Rand Journal of Economics, 31, 395–421. Nevo, A. (2001), Measuring Market Power in the Ready-to-Eat Cereal Industry”, Econometrica, 69, 307–42. Nilssen, T. (2000), Consumer Lock-In with Asymmetric Information, International Journal of Industrial Organization, 18, 641–66. Pinkse, J. & Slade, M.E. (2004), Mergers, Brand Competition, and the Price of a Pint, European Economic Review, 48, 617–643. Sharpe, S.A. (1997), The Effect of Consumer Switching Costs on Prices: A Theory and its Application to the Bank Deposit Market, Review of Industrial Organization, 12, 79–94. Slade, M.E. (2004), Market Power and Joint Dominance in UK Brewing, Journal of Industrial Economics, 52, 133–163. Stenborg, M. (2004), Forest for the Trees: Economics of Joint Dominance, European Journal of Law and Economics, 18, 365–85. Vasconcelos, H. (2005), Tacit Collusion, Cost Asymmetries and Mergers, Rand Journal of Economics, 36, forthcoming. Werden, G.J. (1997), Simulating the Effects of Differentiated Products Mergers: A Practical Alternative to Structural Merger Policy, George Mason Law Review, 5, 363–86.
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s16 silla vaikutuksilla4 tarkoitetaan yritys- ten mahdollisuutta korottaa hintoja yksinomaisin, unilateraalisin toimenpi- tein. Yrityskauppa saattaa poistaa mer- kittävän kilpailupaineen yhdeltä tai use- ammalta yritykseltä, jotka tämän seu- rauksena saavat markkinavoimaa ilman toimintojen yhteensovittamista. Yritys- kaupan seurauksena kaupan osapuol- ten välinen kilpailu voi poistua tilan- teessa, jossa osapuolten tuotteet ovat erilaistettujen hyödykkeiden markki- noilla toisiaan korvaavia. Osapuolten välinen kilpailu on voinut olla merkit- tävä kilpailun lähde markkinoilla. Kil- pailupaineen poistumisen seurauksena myös keskittymän ulkopuoliset yrityk- set voivat katsoa unilateraaliset hinnan- korotukset kannattaviksi.5 Koordinointivaikutuksilla tarkoite- taan tilannetta, jossa yritykset pysty- vät yhteensovittamaan (koordinoi- maan) toimintonsa ja korottamaan hintoja turvautumatta sopimukseen tai yhdenmukaistettuun menettelytapaan. Vaikutukset kattavat kolluusion ja yh- teisen määräävän markkina-aseman.6 Esityksessä, kuten yleensäkin, uni- lateraaliset vaikutukset ja koordinoin- tivaikutukset katsotaan toisensa pois- sulkeviksi. USA:n yrityskauppavalvon- nassa saman yrityskaupan on tietyis- sä tilanteissa katsottu kuitenkin lisän- neen sekä unilateraalisen hinnanko- rotuksen että koordinoinnin toden- näköisyyttä.7 Käytäntöä on perustel- tu muun muassa sillä, että vaikka yri- tyskaupan todennäköisenä seuraukse- na voidaan pitää kuluttajille koituvaa haittaa, niin haitan lopullista ilmene- mistapaa ei kuitenkaan voida todeta riittävällä todennäköisyydellä (Euro- pe Economics 2001, 100). Käytän- töön saattavat vaikuttaa myös USA:n yrityskauppavalvonnan prosessuaali- set ominaispiireet. Koordinointivaikutusten arvi- ointi oligopolimarkkinoilla Vaikka talousteoreettiset oligopolimallit eivät tarjoa suoraa vastausta siihen, milloin yritykset kilpailevat tehokkaasti kaikilla parametreillä ja milloin kilpai- lu korvataan kollusiivisella käyttäyty- misellä (Faull ja Nikpay 1999, 25), oletuksena kuitenkin on, että tietyn markkinarakenteen ja tiettyjen käyt- täytymistä koskevien insentiivien valli- tessa yritykset todennäköisesti koor- dinoivat käyttäytymistään. Markku Stenborg on valinnut esityk- sensä näkökulmaksi yrityskauppaval- vonnan. Hän on tuonut hyvin esille oli- gopolimarkkinoihin liittyviä kysymyk- siä viimeaikaisen talousteorian näkö- kulmasta. Esittämäni huomiot liittyvät oligopolimarkkinoilla ilmeneviin kilpai- luvaikutuksiin ja niiden arviointiin sekä Euroopan komission mahdollisuuksiin puuttua oligopolimarkkinoiden kilpai- luongelmiin EY:n uuden sulautuma- asetuksen2 voimaantulon jälkeen. Yrityskauppojen kilpailuvai- kutukset Horisontaalisten yrityskauppojen kil- pailuvaikutukset jaetaan yleensä uni- lateraalisiin vaikutuksiin (unilateral effects) ja koordinointivaikutuksiin (coordinated effects).3 Unilateraali- Kommentti1 Jaana Hautala Erikoistutkija Kilpailuvirasto 6 EY:nhorisontaalisetsuuntaviivat,kohta 39:”Sulautumakeskittyneillämarkkinoil- lavoiolennaisestiestäätehokastakilpailua yhteisen määräävän markkina-aseman luomisen tai vahvistamisen kautta, koska selisäätodennäköisyyttä,ettäyrityksetpys- tyvät sovittamaan toimintonsa yhteen täl- lä tavoin ja korottamaan hintoja”. 7 Ks. esim. US v. Alcoa Inc. and Reynolds Metal Company, Civil Action No:00–CV– 954 (complaint) ja FTC v. H.J. Heinz Company and Milnot Holding Corp. Civil Action No. 1:00CV01688 (complaint). Ks. myös USA:n Horizontal Merger Guideli- nes -ohjeet, kohta 2.0. 1 Puheenvuorossa esitetyt näkemykset ovat kirjoittajan omia, eivätkä ne välttä- mättä vastaa Kilpailuviraston kantaa. 2 Neuvoston asetus (EY) N:o 139/2004 yrityskeskittymien valvonnasta (jäljempä- nä EY:n sulautuma-asetus). EYVL L 24, 29.1.2004, 1. 3 Jaottelu näkyy mm. horisontaalisia yrityskauppojakoskevissasuuntaviivoissa. Ks. esim. EY:n osalta Suuntaviivat hori- sontaalisten sulautumien arvioinnista yri- tyskeskittymien valvonnasta annetun neu- vostonasetuksennojalla(jäljempänäEY:n horisontaaliset suuntaviivat), EYVL C 31, 5.2.2004, 5 ja USA:n osalta 1992 Hori- zontalMergerGuidelines,U.S.Department of Justice and the Federal Trade Commis- sion, Issued April 2, 1992. Revised April 8, 1997 (jäljempänä USA:n Horizontal Mer- ger Guidelines -ohjeet). 4 EY:n horisontaalisissa suuntaviivoissa unilateraalisetvaikutuksetonsuomennettu ’yksipuolisiksi vaikutuksiksi’. Suuntavii- voissa vaikutuksista käytetään englannik- si nimitystä ’non-coordinated effects’, joka on suomennettu ’yhteensovittamattomiksi vaikutuksiksi’. 5 Ks. EY:n horisontaaliset suuntaviivat, kohdat 22a, 24 ja 28 sekä EY:n sulautu- ma-asetuksen uudistuksen yhteydessä jul- kaistu ekonomistien kirje ”Collective letter by a group of academic economists”.
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s 17 Koordinointivaikutusten arviointia voidaan jäsentää erottamalla toisistaan koordinoinnin (kolluusion) saavuttami- sen ja sen ylläpitämisen kannalta vält- tämättömät edellytykset ja koordi- noinnin todennäköisyyttä lisäävät te- kijät (Europe Economics 2001, 29, 72).8 Välttämättöminä edellytyksinä on pidetty muun muassa yhteisymmär- ryksen saavuttamista koordinoinnin ehdoista sekä mahdollisuutta havaita koordinoinnista poikkeaminen ja mah- dollisuutta rangaista poikkeamisesta.9 Edellytykset eivät kuitenkaan ole riit- täviä. Koordinoinnin todennäköisyyt- tä lisäävinä tekijöinä on pidetty muun muassa tuotteiden homogeenisuutta, markkinoiden läpinäkyvyyttä, yritysten symmetrisyyttä, kysyntäolosuhteiden vakautta ja asiakkaiden neuvotteluvoi- man vähäisyyttä. Markkinoiden kes- kittymistä, toistuvaa vuorovaikutusta ja markkinoille tulon esteitä on pidetty joissakin yhteyksissä välttämättöminä edellytyksinä (Europe Economics 2001, 29; OECD 2001, 142) ja jois- sakin niiden perusedellytyksinä (Euro- pe Economics 2001, 27). Mainitut tekijät näkyvät yrityskaup- pojen arvioinnissa. EY:n horisontaalis- ten suuntaviivojen mukaan komissio selvittää, onko koordinoinnin ehdois- ta mahdollista sopia ja onko koordi- nointi kestävää. Koordinoinnin kestä- vyyden kannalta välttämättöminä edel- lytyksinä pidetään Airtours -päätök- sen10 mukaisesti mahdollisuutta havaita koordinoinnin ehdoista poikkeaminen ja mahdollisuutta rangaista poikkeami- sesta. Lisäksi edellytetään, etteivät kil- pailijoiden ja asiakkaiden reaktiot vaa- ranna koordinoinnista odotettuja tu- loksia.11 Suomen yrityskauppavalvon- nassa on selvitetty tiettyjä perusedelly- tyksiä ja koordinoinnin todennäköisyyt- tä lisääviä tekijöitä. Viimeaikaisessa ta- pauskäytännössä perusedellytyksinä on pidetty muun muassa markkinoiden keskittymistä, mahdollisuutta havaita koordinoinnista poikkeaminen ja mah- dollisuutta poikkeamisesta rankaisemi- seen. Koordinoinnin todennäköisyyt- tä lisäävinä tekijöinä on pidetty muun muassa markkinoiden läpinäkyvyyttä, kysynnän seisahtuneisuutta ja tuottei- den homogeenisuutta.12 Komission mahdollisuus puuttua oligopolimarkkinoi- den kilpailuongelmiin Yrityskauppavalvonnan tehtävänä on selvittää, syntyykö tai vahvistuuko kau- pan seurauksena kilpailutestissä haital- liseksi määritelty määrä markkinavoi- maa. EY:n yrityskauppavalvonnassa kaup- pa katsotaan yhteismarkkinoille sovel- tumattomaksi, jos se olennaisesti es- tää tehokasta kilpailua erityisesti siitä syystä, että sillä luodaan määräävä markkina-asema tai vahvistetaan sitä.13 Testi muistuttaa USA:n yritys- kauppavalvonnassa sovellettavaa, kil- pailun olennaista vähenemistä (sub- stantial lessening of competition) mit- taavaa SLC-testiä.14 EY:n yrityskauppavalvonnassa sovel- lettiin aiemmin määräävän markkina- aseman käsitteeseen15 rakentuvaa ns. dominanssitestiä. Kilpailutestin muut- tamisella varmistettiin, että testi kat- taa kaikki tehokasta kilpailua olennai- sesti estävät yrityskaupat (European Commission 2003; Monti 2004a, 2004b). Uusi testi kattaa myös oligo- polimarkkinoilla tilanteen, jossa mark- kinoiden toiseksi ja kolmanneksi suu- rin yritys, joiden tuotteet ovat lähim- 8 Lähestymistapa näkyy mm. EY:n hori- sontaalisissasuuntaviivoissajaUSA:nHo- rizontal Merger Guidelines -ohjeissa. 9 Ks. esim. USA:n Horizontal Merger Guidelines -ohjeet, kohdat 2.1, 2.11 ja 2.12. 10 Ensimmäisen oikeusasteen tuomiois- tuimen päätös asiassa T–342/99, Airtours plc v Commission. 11 EY:nhorisontaalisetsuuntaviivat,koh- dat 41 ja 42 sekä Airtours-päätös, kohta 62. 12 Ks. esim. Kilpailuviraston päätös Län- nen Tehtaat Oyj/Avena Oy, Dnro 389/ 81/2002. 13 EY:n sulautuma-asetuksen 2(3) ar- tikla. EY:n sulautuma-asetuksen uuden testin osalta ks. Manninen ja Wahlbeck (2004, 416) sekä Ruohoniemi (2004, 429–431). 14 Clayton Act § 7. 15 U.S.C. § 18 (38 Stat. 730 et seq.). SLC-testin soveltami- sesta ks. Hautala (2001, 43–50). EY:n sulautuma-asetuksen uuden testin ja SLC- testinvälisestäsuhteestaks.Vickers(2004, 460). 15 Määräävän markkina-aseman sään- telystä yrityskauppavalvonnan näkökul- masta ks. Virtanen (1998, 296–301, 304–305, 336–344) ja Kuoppamäki (2003, 1049–1279, 1325–1334).
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s18 mät substituutit, yhdistyvät ilman, että keskittymästä muodostuisi määräävän markkina-aseman omaava markkina- johtaja. Tällaisen tilanteen arvioitiin jääneen dominanssitestin soveltamisen ulkopuolelle.16 Vaikka testin muuttamisen jälkeen haitallisten kilpailuvaikutusten on to- dettu useimmissa tapauksissa perustu- van määräävään markkina-asemaan17 , mainitun aseman konstruoiminen ei kuitenkaan ole enää testin soveltami- sen edellytys, vaan kauppaan voidaan puuttua, jos se olennaisesti estää te- hokasta kilpailua. Tässä mielessä uusi sanamuoto laajentaa testin soveltamis- alaa esityksessä todetun mukaisesti. Sanamuotoa tärkeämpää on kuitenkin se, millaiseksi testin soveltaminen käy- tännössä muotoutuu. KIRJALLISUUS Collective Letter by a Group of Academic Economists, July 10, 2002. h t t p : / / e u r o p a . e u . i n t / c o m m / c o m p e t i t i o n / m e r g e r s / r e v i e w / comments.html. Europe Economics (2001), Study on Assessment Criteria for Distinguishing between Competitive and Dominant Oligopolies in Merger Control. Final Report for the European Commission Enterprise Directorate General, May 2001, London: Europe Economics. European Commission (2003), Commission Welcomes Agreement on New Merger Regulation, Brussels, 27 November 2003, IP/03/1621. Faull, J. & Nikpay, A. (Eds.) (1999), The EC Law of Competition, Oxford: University Press. Hautala, J. (2002), Yrityskauppaval- vonnan kilpailutesteistä – Näkökohtia vihreän kirjan keskustelualoitteeseen, Kilpailuviraston vuosikirja 2002, 43–50. Kuoppamäki, P. (2003), Markkinavoi- man sääntely EY:n ja Suomen kilpailu- oikeudessa, Suomalaisen lakimiesyhdis- tyksen julkaisuja A-sarja N:o 239. Manninen, T. & Wahlbeck, M. (2004), Näkökohtia kilpailunrajoituslain uudis- tuksesta, Defensor Legis, 3, 391–417. Monti, M. (2004a), Proactive Competition Policy and the Role of the Consumer, European Competition Day, Dublin 29th April 2004, SPEECH/04/ 212. Monti, M. (2004b), Private Litigation as Key Complement to Public Enforcement of Competition Rules and the First Conclusions on the Implementation of the New Merger Regulation, IBA – 8th Annual Competition Conference, Fiesole, 17 September 2004, SPEECH/ 04/403. OECD (2001), Executive Summary by the Secreteriat, OECD Journal of Competition Law and Policy, 3, 3. Ruohoniemi, E. (2004), EY:n sulautu- ma-asetuksen muutokset ja niiden mer- kitys käytännössä, Defensor Legis, 3, 418–431. Vickers, J. (2004), Merger Policy in Europe: Retrospect and Prospect, European Competition Law Review, 7, 455–463. Virtanen, M. (1998), Market Dominance-related Competition Policy. An Eclectic Theory and Analysis of Policy Evolution, Turun kauppakorkeakoulun julkaisuja. Sarja A-1:1998. 16 Ks. Vihreä kirja neuvoston asetuksen (ETY)N:o4064/89tarkistamisesta.KOM (2001) 745 lopullinen, kohta 166. 17 Ks. EY:n horisontaaliset suuntaviivat, kohta 4.
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s 19 Moderni näkemys sääntelyn tarpeelli- suudesta ankkuroituu tavallisesti mark- kinoidenepäonnistumiseen.Yksikeskei- nen markkinoiden epäonnistumisen tyyppitapaus on luonnollinen monopoli, jonka julkista valvontaa on perinteisesti pidetty välttämättömänä. Viime vuosi- kymmeninä on kuitenkin yleistynyt nä- kemys, jonka mukaan tällaisia julkista valvontaa edellyttäviä tilanteita on oike- astaan varsin vähän, ja esimerkiksi Ari Ahonen Tutkimuspäällikkö Kilpailuvirasto Hintakatto ja uusi sääntelyn teoria: talousteoreettisia varaumia1 Hintakatto on noussut julkiseen keskusteluun eri- tyisesti telealan sääntelyn uudistamispyrkimysten yhteydessä. Käytännössä siihen kuitenkin liittyy joukko varsin vaikeasti ratkaistavia ongelmia, joi- den yliolkainen sivuuttaminen saattaa johtaa koko hintakaton kannustinvaikutuksiin kytketyn kunin- gasajatuksen vesittymiseen. OECD-maissa yleisenä trendinä on ol- lut sääntelyn alan supistaminen ja jäljelle jäävän sääntelyn tarkoituksenmukaisuu- denvarmistaminen.Lähtökohtanaonol- lut,ettätaloudellistenvoimavarojenkoh- dentamisen pääasiallinen mekanismi on kilpailu ja että tästä pääsäännöstä poik- keaminen on erikseen perusteltava (OECD 1999; Buigues ja Roy 2004). Käytännössä OECD-maissa toteute- tut sääntelyuudistukset ovat kuitenkin varsinharvointarkoittaneetsuoraviivais- ta ja kertakaikkista sääntelystä luopu- mista. Sen sijaan uudistuksilla on py- ritty yhtäältä vähentämään sääntelyä ja toisaalta muuttamaan sitä sellaiseksi, ettei se keinotekoisesti estä, rajoita tai vääristä kilpailua ja ettei siitä aiheudu 1 KTT Ari Ahonen työskentelee tutkimus- päällikkönäKilpailuvirastonmonopoliryh- mässä.Hänonpäätoimensaohelladosent- tina Turun kauppakorkeakoulussa. Artik- kelissa esitetyt näkemykset ovat kirjoitta- jan omia eivätkä välttämättä vastaa Kil- pailuviraston kantaa.
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s20 turhaa byrokratiaa tai hallinnollisia kus- tannuksia.Paradoksaalisestisamanaikai- sesti on kuitenkin omaksuttu varsin ovela näkemys, jonka mukaan kilpai- lua täytyy toisinaan jopa vauhdittaa uu- denlaisella kevyellä ja mahdollisuuksi- en mukaan väliaikaiseksi tarkoitetulla sääntelyllä (ks. Sichel ja Alexander 1996; Laffont ja Tirole 1993). Tämän niin kutsutun uuden säänte- lyn teorian keskeisin kontribuutio on ollut tarjota sääntelyn onnistumisen reunaehtojen tarkasteluun uusi norma- tiivinen viitekehys, jota on hyödynnet- ty ainakin telealan sääntelyn uudista- mispyrkimyksissä. Aihetta koskeva kir- jallisuus on nostanut taloudellisen ana- lyysin keskiöön erityisesti sääntelyn kannustinvaikutukset ja taloudellista informaatiota koskevan asymmetrian sekä sen strategisen hyödyntämisen (Gasmi 2000; Cave et. al. 2003). Hintakatto uuden sääntelyn teorian ytimessä Hintakatto on ollut yksi tämän uuden sääntelyn teorian keskeisiä innovaati- oita, joka kehitettiin alun perin 1980- luvulla ja josta on vähitellen tullut var- sin suosittu instrumentti monissa mais- sa. Hintakattoajattelun alkujuuret ulot- tuvat British Telecomin yksityistämisen aikoihin, jolloin professori Stephen Littlechild (1983) sai tehtäväkseen laa- tia sikäläiselle teollisuusministeriölle ra- portin mahdollisuuksista rajoittaa yk- sityistetyn BT:n voitonmaksimointipyr- kimyksiä. Raportissaan Littlechild väit- ti, että sääntelyn tulisi keskittyä enem- män hintoihin kuin voittoihin ja että amerikkalaistyylinen tuottoastesääntely ei sisältänyt kannustimia toiminnan te- hostamiseen mutta samanaikaisesti edesauttoi nk. regulatory capture -il- miötä. Äärimuodossaan tällä vaikeasti suomennettavalla termillä tarkoitetaan tilannetta, jossa sääntelyn kohde on to- siasiallisesti alkanut hallita sääntelijään- sä (Laffont ja Tirole 1993; OECD 1999). Littlechild suositteli hintakattoa niille markkinoille, joilla BT ei kohdannut lainkaan kilpailua. Hintakatto määritel- tiin siten, että hintojen sallittiin kasvaa enintään kuluttajahintaindeksin muu- toksen määrittämällä nopeudella vähen- nettynä kuitenkin ennalta määrätyn X- faktorin arvolla, joka alkuperäisessä BT:n tapauksessa oli 3 %. Käytännössä tämä tarkoitti siis sitä, että hintojen oli laskettava reaalisesti vuosittain 3 %. Tuottavuuden paranemiseen sidottu X- faktori oli kiinteä ja riippumaton toteu- tuneista kustannuksista ja voitoista vii- den vuoden pituisen sääntelyperiodin ajan (Cowan 2002; Cave et. al. 2003). Pian tämän jälkeen hintakattoa alet- tiin Isossa-Britanniassa soveltaa aina- kin kaasun, veden, sähkön, lentokent- tien ja rautateiden kohdalla. Kun kil- pailu on alkanut orastaa eräillä ener- gia- ja telemarkkinoiden lohkoilla, hin- takatto on pian poistettu nimenomaan vähittäistarjonnasta. Sen sijaan niissä osissa tukkutarjontaa, joissa markki- navoima on edelleen huomattavaa, hintakatto on säilytetty (Armstrong et. al. 1994). Ison-Britannian esimerkin innoittamina muut maat ovat pian seu- ranneet samanlaista mallia, ja tyypilli- sesti telekommunikaatio on ollut en- simmäinen hintakaton kautta säännelty ala. Empiiristen tutkimusten mukaan hintakattosääntelystä onkin etenkin telealalla tullut hallitseva sääntelyn muoto läntisessä maailmassa (Cave et. al. 2003). Kilpailuprosessin kannalta kuluttaja- hintoja ajankohtaisempi ongelma on nykyisin nk. hintaruuviongelma (”ac- cess pricing problem”). Tässä kilpai- lupolitiikan agendalla keskeisessä on- gelmassa on kyse siitä, että vertikaali- sesti integroitunut määräävässä mark- kina-asemassa oleva yritys kontrolloi jotakin sen kilpailijoiden välttämättä tarvitsemaa tuotannontekijää. Klassi- sia esimerkkejä ovat juuri niin kutsu- tut verkostotoimialat kuten sähkö- ja telealat, joissa paikallista verkkoa hal- litseva toimija voi käytännössä estää kilpailijoiden taloudellisesti kannattavan toiminnan verkossaan ylihinnoittele- malla pääsyn kilpailevien palveluiden tarjoamisen kannalta kaikkein kriitti- simpiin verkkokomponentteihin (Arm- strong et. al. 1996). Hintakatto tarjoaa hintaruuviongel- maan periaatteessa hyvin suoraviivai- sen ratkaisun: kiinnitetään määräävässä markkina-asemassa olevan toimijan tarjoaman tietyn tuotteen hinta tai hin- takehitys tietyksi ajanjaksoksi. Tällä ta- voin ko. toimija ei voi enää estää hin- noittelullaan kilpailevien hyödykkeiden tarjoamista esimerkiksi sen hallitsemas- sa verkossa. Parasta hintakatossa on sen puolustajien mukaan kuitenkin se,
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s 21 että hintakatto luo samalla yritykselle kannustimen tehostaa toimintaansa, koska tämä joutuu itse kantamaan yhtäältä kysynnän ja toisaalta tuotan- nontekijähintojen vaihtelusta aiheutu- van riskin. Näin ollen yrityksellä on kannustin pyrkiä ensinnäkin jo var- muuden vuoksi alentamaan omia kus- tannuksiaan em. riskien realisoitumi- sen varalta. Viime kädessä tähän kan- nustaa kuitenkin se, ettei kiinnitettyä hintaa tarkisteta kesken sovitun tarkas- teluperiodin, vaan yritys voi pitää te- hostamisen kautta ansaitsemansa voi- tot (Cowan 2002). Hintakaton avainpiirre onkin se, et- tei hinta reagoi minkään olosuhdete- kijän muutoksen suhteen. Hintakaton keskeisimpänä vaihtoehtona säänte- lyä käsittelevässä kirjallisuudessa pi- detään yleensä määräävässä asemas- sa olevan yrityksen tuottoastesäänte- lyä (Newbery 2000). Koska tässä vaihtoehdossa hinnat seuraavat var- sin tarkasti ja lyhyellä viiveellä toteu- tuneita kustannuksia, yrityksellä ei ole käytännössä mahdollisuuksia ansaita tilapäisiä ”ylivoittoja” kuten hintakat- tosääntelyssä. Vaihtoehdon huono puoli on kuitenkin se, ettei yrityksellä myöskään ole erityisiä kannustimia tehostaa toimintaansa, koska säänte- lystä vastaavan viranomaisen oletetaan alentavan hintoja madaltuneita kus- tannuksia vastaaviksi. Hintakattoajattelun kuningasajatus ja ilmeinen suosion salaisuus kytkeytyy siis sen väitettyihin kannustinvaikutuk- siin, jotka saavutettaisiin vieläpä edul- lisin hallinnollisin kustannuksin. Mo- nia miellyttänee myös hintakaton so- veltamisen suoraviivaisuus – tai aina- kin mielikuva siitä. Käytännössä tämä mielikuva ei pidä paikkaansa; hintakat- tosääntely ei ole ensinkään niin suora- viivainen ja ”helppo” operaatio kuin edellä tiivistetty teoreettinen ideaalimalli saattaa antaa ymmärtää. Päinvastoin hintakattoa koskee koko joukko vai- keasti vastattavia ja seuraavassa lähem- min tarkasteltavia avoimia kysymyk- siä, joiden yliolkainen sivuuttaminen saattaa johtaa koko kuningasajatuksen vesittymiseen. Sopiva sääntelyviive onnistu- misen edellytyksenä Ensimmäinen kohta, jossa teoreettinen ideaalimalli ja käytäntö eroavat toisis- taan, koskee sääntelyviivettä. Tämä tarkoittaa sitä, että käytännössä hinta- kattoa ei aseteta määräämättömäksi ajaksi, vaan sitä tarkistetaan aina aika ajoin. Esimerkiksi Isossa-Britanniassa hintakattoa korjataan yleensä neljän tai viiden vuoden välein, kun taas Yhdys- valloissa aikajänne on lyhyempi, tyy- pillisesti noin kaksi vuotta. Hintaka- ton tarkistamisen yhteydessä regulaat- tori pyrkii tavallisesti siirtämään kulut- tajien hyödyksi varsin suuren osan monopoliyrityksen saavuttamista toi- minnan tehostamistavoitteista varmis- taakseen, että tämä ei ansaitse liian suuria tuottoja tulevaisuudessa. Tässä mielessä hintakaton ja tuottoastesään- telyn välillä ei näyttäisikään olevan ko- vin suurta eroa (Cowan 2002). Käytännössä näiden kahden instru- mentin toiminnassa ja tuloksissa on kuitenkin varsin merkittäviä eroja. Tärkein näistä on se, että hintakatos- sa toimijoilla on tieto ja varmuus siitä, milloin hinnoista käydään keskustelua seuraavan kerran. Tämä tarkoittaa sitä, ettei hintoja tarkisteta, vaikka toi- mijat kohtaisivat odottamattomia muu- toksia toimintaympäristössään tai vaik- ka toimijat onnistuisivat ansaitsemaan ”ylisuuria” voittoja toiminnan tehosta- misen kautta. Sitoutuminen tähän pe- riaatteeseen on ensiarvoisen tärkeää, jotta hintakaton kannustinvaikutukset eivät eliminoituisi. Etenkin poliitikoille sitoutuminen tähän periaatteeseen voi olla vaikeaa, jos periodi on kovin pit- kä ja monopoliyrityksen tuotot ovat korkeat. Myös monopoliyrityksen kan- nalta liian pitkä sääntelyviive voi joh- taa siihen, että ylin johto hukkaa hen- kilökohtaiset kannustimensa toimia tehokkuuden parantamisen puolesta. Näin ollen liian pitkä sääntelyviive näyttäisi uhkaavan hintakaton toimi- vuutta, koska se ei ole uskottava. Toi- saalta myös liian lyhyt sääntelyviive näyt- täisi uhkaavan hintakaton toimivuutta, koska mitä lyhyempi tarkasteluperiodi on, sitä enemmän hintakatto alkaa muis- tuttaa tuottoastesääntelyä ja sitä hei- kompia ovat kannustinvaikutukset. Se, mikä on optimaalinen tarkasteluperio- din pituus, näyttäisi taas vaihtelevan jon- kin verran toimialasta ja kohteesta riip- puen. Mikään sattuma tai vahinko ei kuitenkaan liene se, että etenkin ulko- maillasääntelyviivenäyttäisivarsinusein olevan vaalikauden mittainen (Cowan 2002; Newbery 2000). Laadunsopeutus potentiaali- sena vastastrategiana Sääntelyn teoriassa voidaan erottaa kaksi toisistaan poikkeavaa lähestymis- tapaa: normatiiviset teoriat yrittävät määritellä sitä, miten sääntely tulisi periaatteessa järjestää sosiaalisen hy- vinvoinnin maksimoimiseksi, kun taas positiiviset teoriat yrittävät ennustaa sitä, miten sääntely tulisi vaikuttamaan käytännössä otettaessa huomioon eri intressiryhmien erilaiset tavoitteet, tie- dot ja neuvottelustrategiat (Newbery 2000). Hieman kärjistäen voitaisiin myös puhua idealistisista ja realistisis- ta teorioista. Esimerkiksi edellä mai- nittu optimaalisen sääntelyviiveen mää- rittämisen ongelma kuuluu lähinnä normatiivisen teorian alaan. Sääntelyn positiivisen teorian lähtö- kohdista keskeiseksi kysymykseksi nou- sevat ne vastastrategiat, joiden kautta toimijat pyrkivät sopeutumaan niille asetettuun hintakattoon. Jopa optimaa- lisesti asetetun hintakaton oloissa toi- mijat saattavat ali-investoida uuteen ka- pasiteettiin tai asettaa asiakkailleen mää- rärajoitteita välttääkseen kysynnän mah- dollisesta alenemisesta aiheutuvan ris- kin (Dobbs 2004). Vastastrategioista kenties eniten esillä ollut tunnetaan kui- tenkin kansantaloustieteen oppikirjois- sa ”laadunsopeutuksena” (Cowan 2002; Cave et. al. 2003): kiinnitetty hinta yhdessä tehostamisvaateen kans- sa saattaa rohkaista yritystä sopeutu- maan sille ulkoa päin annettuihin eh- toihin alentamalla tietoisesti laatutaso- aan, esimerkiksi teknisessä tuessa tai huoltopalveluissa. Alan kirjallisuudessa
Ty42004
Ty42004
Ty42004
Ty42004
Ty42004
Ty42004
Ty42004
Ty42004
Ty42004
Ty42004
Ty42004
Ty42004
Ty42004
Ty42004
Ty42004
Ty42004
Ty42004
Ty42004
Ty42004
Ty42004
Ty42004
Ty42004
Ty42004
Ty42004
Ty42004
Ty42004
Ty42004
Ty42004
Ty42004
Ty42004
Ty42004
Ty42004
Ty42004

Recommandé

SAK:n toimintakertomus 2005
SAK:n toimintakertomus 2005SAK:n toimintakertomus 2005
SAK:n toimintakertomus 2005Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK
 
Talous & Yhteiskunta 4/2015
Talous & Yhteiskunta 4/2015Talous & Yhteiskunta 4/2015
Talous & Yhteiskunta 4/2015Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Ty22003
Ty22003Ty22003
Ty22003Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Ty12003
Ty12003Ty12003
Ty12003Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Ty22006
Ty22006Ty22006
Ty22006Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Ty32004
Ty32004Ty32004
Ty32004Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Ty42002
Ty42002Ty42002
Ty42002Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Ty32002
Ty32002Ty32002
Ty32002Palkansaajien tutkimuslaitos
 

Recommandé

SAK:n toimintakertomus 2005
SAK:n toimintakertomus 2005SAK:n toimintakertomus 2005
SAK:n toimintakertomus 2005Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK
 
Talous & Yhteiskunta 4/2015
Talous & Yhteiskunta 4/2015Talous & Yhteiskunta 4/2015
Talous & Yhteiskunta 4/2015Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Ty22003
Ty22003Ty22003
Ty22003Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Ty12003
Ty12003Ty12003
Ty12003Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Ty22006
Ty22006Ty22006
Ty22006Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Ty32004
Ty32004Ty32004
Ty32004Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Ty42002
Ty42002Ty42002
Ty42002Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Ty32002
Ty32002Ty32002
Ty32002Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Ty22004
Ty22004Ty22004
Ty22004Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Ty12002
Ty12002Ty12002
Ty12002Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Ty32007
Ty32007Ty32007
Ty32007Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Ty12007
Ty12007Ty12007
Ty12007Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Ty22002
Ty22002Ty22002
Ty22002Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Ty22009
Ty22009Ty22009
Ty22009Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Ty12009
Ty12009Ty12009
Ty12009Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Ty22010
Ty22010Ty22010
Ty22010Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Ty42010
Ty42010Ty42010
Ty42010Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Ty32011
Ty32011Ty32011
Ty32011Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Ty32010
Ty32010Ty32010
Ty32010Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Talous ja yhteiskunta 3/2002
Talous ja yhteiskunta 3/2002Talous ja yhteiskunta 3/2002
Talous ja yhteiskunta 3/2002Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Talous ja Yhteiskunta 1/2013
Talous ja Yhteiskunta 1/2013Talous ja Yhteiskunta 1/2013
Talous ja Yhteiskunta 1/2013Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Ty12013
Ty12013Ty12013
Ty12013Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Ty42014
Ty42014Ty42014
Ty42014Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Talous ja Yhteiskunta 4/2014
Talous ja Yhteiskunta 4/2014Talous ja Yhteiskunta 4/2014
Talous ja Yhteiskunta 4/2014Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Talous ja Yhteiskunta 4/2013
Talous ja Yhteiskunta 4/2013Talous ja Yhteiskunta 4/2013
Talous ja Yhteiskunta 4/2013Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Ty42013
Ty42013Ty42013
Ty42013Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Masters Thesis_The development trends of Finnish service stations
Masters Thesis_The development trends of Finnish service stationsMasters Thesis_The development trends of Finnish service stations
Masters Thesis_The development trends of Finnish service stationsTuulikki Strengell
 
Talous ja Yhteiskunta 1/2006
Talous ja Yhteiskunta 1/2006Talous ja Yhteiskunta 1/2006
Talous ja Yhteiskunta 1/2006Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Ty12006
Ty12006Ty12006
Ty12006Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Talous ja Yhteiskunta 3/2006
Talous ja Yhteiskunta 3/2006Talous ja Yhteiskunta 3/2006
Talous ja Yhteiskunta 3/2006Palkansaajien tutkimuslaitos
 

Contenu connexe

En vedette

En vedette (11)

Ty22004
Ty22004Ty22004
Ty22004
 
Ty12002
Ty12002Ty12002
Ty12002
 
Ty32007
Ty32007Ty32007
Ty32007
 
Ty12007
Ty12007Ty12007
Ty12007
 
Ty22002
Ty22002Ty22002
Ty22002
 
Ty22009
Ty22009Ty22009
Ty22009
 
Ty12009
Ty12009Ty12009
Ty12009
 
Ty22010
Ty22010Ty22010
Ty22010
 
Ty42010
Ty42010Ty42010
Ty42010
 
Ty32011
Ty32011Ty32011
Ty32011
 
Ty32010
Ty32010Ty32010
Ty32010
 

Similaire à Ty42004

Masters Thesis_The development trends of Finnish service stations
Masters Thesis_The development trends of Finnish service stationsMasters Thesis_The development trends of Finnish service stations
Masters Thesis_The development trends of Finnish service stationsTuulikki Strengell
 

Similaire à Ty42004 (20)

Talous ja yhteiskunta 3/2002
Talous ja yhteiskunta 3/2002Talous ja yhteiskunta 3/2002
Talous ja yhteiskunta 3/2002
 
Talous ja Yhteiskunta 1/2013
Talous ja Yhteiskunta 1/2013Talous ja Yhteiskunta 1/2013
Talous ja Yhteiskunta 1/2013
 
Ty12013
Ty12013Ty12013
Ty12013
 
Ty42014
Ty42014Ty42014
Ty42014
 
Talous ja Yhteiskunta 4/2014
Talous ja Yhteiskunta 4/2014Talous ja Yhteiskunta 4/2014
Talous ja Yhteiskunta 4/2014
 
Talous ja Yhteiskunta 4/2013
Talous ja Yhteiskunta 4/2013Talous ja Yhteiskunta 4/2013
Talous ja Yhteiskunta 4/2013
 
Ty42013
Ty42013Ty42013
Ty42013
 
Masters Thesis_The development trends of Finnish service stations
Masters Thesis_The development trends of Finnish service stationsMasters Thesis_The development trends of Finnish service stations
Masters Thesis_The development trends of Finnish service stations
 
Talous ja Yhteiskunta 1/2006
Talous ja Yhteiskunta 1/2006Talous ja Yhteiskunta 1/2006
Talous ja Yhteiskunta 1/2006
 
Ty12006
Ty12006Ty12006
Ty12006
 
Talous ja Yhteiskunta 3/2006
Talous ja Yhteiskunta 3/2006Talous ja Yhteiskunta 3/2006
Talous ja Yhteiskunta 3/2006
 
Ty32006
Ty32006Ty32006
Ty32006
 
Joustavuus, työmarkkinarakenteet ja työttömyys
Joustavuus, työmarkkinarakenteet ja työttömyysJoustavuus, työmarkkinarakenteet ja työttömyys
Joustavuus, työmarkkinarakenteet ja työttömyys
 
Globalisaatio ja palkkaneuvottelut
Globalisaatio ja palkkaneuvottelutGlobalisaatio ja palkkaneuvottelut
Globalisaatio ja palkkaneuvottelut
 
Talous & Yhteiskunta 2/2017
Talous & Yhteiskunta 2/2017Talous & Yhteiskunta 2/2017
Talous & Yhteiskunta 2/2017
 
Talous & Yhteiskunta 1/2019
Talous & Yhteiskunta 1/2019Talous & Yhteiskunta 1/2019
Talous & Yhteiskunta 1/2019
 
Talous & Yhteiskunta 4/2017
Talous & Yhteiskunta 4/2017Talous & Yhteiskunta 4/2017
Talous & Yhteiskunta 4/2017
 
Talous ja Yhteiskunta 1/2005
Talous ja Yhteiskunta 1/2005Talous ja Yhteiskunta 1/2005
Talous ja Yhteiskunta 1/2005
 
Ty12005
Ty12005Ty12005
Ty12005
 
Talous & Yhteiskunta 2/2016
Talous & Yhteiskunta 2/2016Talous & Yhteiskunta 2/2016
Talous & Yhteiskunta 2/2016
 

Plus de Palkansaajien tutkimuslaitos

The long shadow of high stakes exams: Evidence from discontinuities
The long shadow of high stakes exams: Evidence from discontinuitiesThe long shadow of high stakes exams: Evidence from discontinuities
The long shadow of high stakes exams: Evidence from discontinuitiesPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Ensi vuonna eläkeläisten ostovoima kasvaa vahvimmin, työttömien heikoimmin
Ensi vuonna eläkeläisten ostovoima kasvaa vahvimmin, työttömien heikoimminEnsi vuonna eläkeläisten ostovoima kasvaa vahvimmin, työttömien heikoimmin
Ensi vuonna eläkeläisten ostovoima kasvaa vahvimmin, työttömien heikoimminPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Talous jäähtyy – työllisyystavoitteen toteutumisen arviointi on vaikeaa
Talous jäähtyy – työllisyystavoitteen toteutumisen arviointi on vaikeaaTalous jäähtyy – työllisyystavoitteen toteutumisen arviointi on vaikeaa
Talous jäähtyy – työllisyystavoitteen toteutumisen arviointi on vaikeaaPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Suomalainen palkkataso eurooppalaisessa vertailussa
Suomalainen palkkataso eurooppalaisessa vertailussaSuomalainen palkkataso eurooppalaisessa vertailussa
Suomalainen palkkataso eurooppalaisessa vertailussaPalkansaajien tutkimuslaitos
 
The Effect of Relabeling and Incentives on Retirement: Evidence from the Finn...
The Effect of Relabeling and Incentives on Retirement: Evidence from the Finn...The Effect of Relabeling and Incentives on Retirement: Evidence from the Finn...
The Effect of Relabeling and Incentives on Retirement: Evidence from the Finn...Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Talousennuste vuosille 2019–2020 | Kuvio- ja taulukkopaketti
Talousennuste vuosille 2019–2020 | Kuvio- ja taulukkopakettiTalousennuste vuosille 2019–2020 | Kuvio- ja taulukkopaketti
Talousennuste vuosille 2019–2020 | Kuvio- ja taulukkopakettiPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Uncertainty weighs on economic growth – Finland has adjusted well to occupati...
Uncertainty weighs on economic growth – Finland has adjusted well to occupati...Uncertainty weighs on economic growth – Finland has adjusted well to occupati...
Uncertainty weighs on economic growth – Finland has adjusted well to occupati...Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Epävarmuus painaa talouskasvua – Suomi sopeutunut hyvin ammattirakenteiden mu...
Epävarmuus painaa talouskasvua – Suomi sopeutunut hyvin ammattirakenteiden mu...Epävarmuus painaa talouskasvua – Suomi sopeutunut hyvin ammattirakenteiden mu...
Epävarmuus painaa talouskasvua – Suomi sopeutunut hyvin ammattirakenteiden mu...Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Sopeuttamistoimien erilaiset vaikutukset tuloluokittain
Sopeuttamistoimien erilaiset vaikutukset tuloluokittainSopeuttamistoimien erilaiset vaikutukset tuloluokittain
Sopeuttamistoimien erilaiset vaikutukset tuloluokittainPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Makeisveron vaikutus makeisten hintoihin ja kulutukseen
Makeisveron vaikutus makeisten hintoihin ja kulutukseenMakeisveron vaikutus makeisten hintoihin ja kulutukseen
Makeisveron vaikutus makeisten hintoihin ja kulutukseenPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Discrete earnings responses to tax incentives: Empirical evidence and implica...
Discrete earnings responses to tax incentives: Empirical evidence and implica...Discrete earnings responses to tax incentives: Empirical evidence and implica...
Discrete earnings responses to tax incentives: Empirical evidence and implica...Palkansaajien tutkimuslaitos
 
VAR-malli Suomen makrotalouden lyhyen aikavälin ennustamiseen
VAR-malli Suomen makrotalouden lyhyen aikavälin ennustamiseenVAR-malli Suomen makrotalouden lyhyen aikavälin ennustamiseen
VAR-malli Suomen makrotalouden lyhyen aikavälin ennustamiseenPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Weakening boom reduces unemployment at an unanticipated rate – employment gro...
Weakening boom reduces unemployment at an unanticipated rate – employment gro...Weakening boom reduces unemployment at an unanticipated rate – employment gro...
Weakening boom reduces unemployment at an unanticipated rate – employment gro...Palkansaajien tutkimuslaitos
 

Plus de Palkansaajien tutkimuslaitos (20)

Talous & Yhteiskunta 4/2019
Talous & Yhteiskunta 4/2019Talous & Yhteiskunta 4/2019
Talous & Yhteiskunta 4/2019
 
Talous & Yhteiskunta 3/2019
Talous & Yhteiskunta 3/2019Talous & Yhteiskunta 3/2019
Talous & Yhteiskunta 3/2019
 
The long shadow of high stakes exams: Evidence from discontinuities
The long shadow of high stakes exams: Evidence from discontinuitiesThe long shadow of high stakes exams: Evidence from discontinuities
The long shadow of high stakes exams: Evidence from discontinuities
 
Ensi vuonna eläkeläisten ostovoima kasvaa vahvimmin, työttömien heikoimmin
Ensi vuonna eläkeläisten ostovoima kasvaa vahvimmin, työttömien heikoimminEnsi vuonna eläkeläisten ostovoima kasvaa vahvimmin, työttömien heikoimmin
Ensi vuonna eläkeläisten ostovoima kasvaa vahvimmin, työttömien heikoimmin
 
Talous jäähtyy – työllisyystavoitteen toteutumisen arviointi on vaikeaa
Talous jäähtyy – työllisyystavoitteen toteutumisen arviointi on vaikeaaTalous jäähtyy – työllisyystavoitteen toteutumisen arviointi on vaikeaa
Talous jäähtyy – työllisyystavoitteen toteutumisen arviointi on vaikeaa
 
Suomalainen palkkataso eurooppalaisessa vertailussa
Suomalainen palkkataso eurooppalaisessa vertailussaSuomalainen palkkataso eurooppalaisessa vertailussa
Suomalainen palkkataso eurooppalaisessa vertailussa
 
The Effect of Relabeling and Incentives on Retirement: Evidence from the Finn...
The Effect of Relabeling and Incentives on Retirement: Evidence from the Finn...The Effect of Relabeling and Incentives on Retirement: Evidence from the Finn...
The Effect of Relabeling and Incentives on Retirement: Evidence from the Finn...
 
Talous & Yhteiskunta 2/2019
Talous & Yhteiskunta 2/2019Talous & Yhteiskunta 2/2019
Talous & Yhteiskunta 2/2019
 
Occupational Mobility of Routine Workers
Occupational Mobility of Routine WorkersOccupational Mobility of Routine Workers
Occupational Mobility of Routine Workers
 
Talousennuste vuosille 2019–2020 | Kuvio- ja taulukkopaketti
Talousennuste vuosille 2019–2020 | Kuvio- ja taulukkopakettiTalousennuste vuosille 2019–2020 | Kuvio- ja taulukkopaketti
Talousennuste vuosille 2019–2020 | Kuvio- ja taulukkopaketti
 
Uncertainty weighs on economic growth – Finland has adjusted well to occupati...
Uncertainty weighs on economic growth – Finland has adjusted well to occupati...Uncertainty weighs on economic growth – Finland has adjusted well to occupati...
Uncertainty weighs on economic growth – Finland has adjusted well to occupati...
 
Epävarmuus painaa talouskasvua – Suomi sopeutunut hyvin ammattirakenteiden mu...
Epävarmuus painaa talouskasvua – Suomi sopeutunut hyvin ammattirakenteiden mu...Epävarmuus painaa talouskasvua – Suomi sopeutunut hyvin ammattirakenteiden mu...
Epävarmuus painaa talouskasvua – Suomi sopeutunut hyvin ammattirakenteiden mu...
 
Tulonjaon kehitys ja välitön verotus
Tulonjaon kehitys ja välitön verotusTulonjaon kehitys ja välitön verotus
Tulonjaon kehitys ja välitön verotus
 
Sopeuttamistoimien erilaiset vaikutukset tuloluokittain
Sopeuttamistoimien erilaiset vaikutukset tuloluokittainSopeuttamistoimien erilaiset vaikutukset tuloluokittain
Sopeuttamistoimien erilaiset vaikutukset tuloluokittain
 
Makeisveron vaikutus makeisten hintoihin ja kulutukseen
Makeisveron vaikutus makeisten hintoihin ja kulutukseenMakeisveron vaikutus makeisten hintoihin ja kulutukseen
Makeisveron vaikutus makeisten hintoihin ja kulutukseen
 
Opintotuen tulorajat
Opintotuen tulorajatOpintotuen tulorajat
Opintotuen tulorajat
 
Discrete earnings responses to tax incentives: Empirical evidence and implica...
Discrete earnings responses to tax incentives: Empirical evidence and implica...Discrete earnings responses to tax incentives: Empirical evidence and implica...
Discrete earnings responses to tax incentives: Empirical evidence and implica...
 
Talous & Yhteiskunta 4/2018
Talous & Yhteiskunta 4/2018Talous & Yhteiskunta 4/2018
Talous & Yhteiskunta 4/2018
 
VAR-malli Suomen makrotalouden lyhyen aikavälin ennustamiseen
VAR-malli Suomen makrotalouden lyhyen aikavälin ennustamiseenVAR-malli Suomen makrotalouden lyhyen aikavälin ennustamiseen
VAR-malli Suomen makrotalouden lyhyen aikavälin ennustamiseen
 
Weakening boom reduces unemployment at an unanticipated rate – employment gro...
Weakening boom reduces unemployment at an unanticipated rate – employment gro...Weakening boom reduces unemployment at an unanticipated rate – employment gro...
Weakening boom reduces unemployment at an unanticipated rate – employment gro...
 

Ty42004

  • 1. &4/2004 Ta l o u s Y h t e i s k u n t a Kilpailu- politiikka taloustieteen valokeilassa Kilpailu- politiikka taloustieteen valokeilassa
  • 2. 4 2004 Heikki Taimio Pääkirjoitus..................................................................................... 1 Jukka Pekkarinen Kilpailupolitiikka noussut eturiviin, tutkimusta tarvitaan ............. 2 Kalle Määttä Taloustieteelliset argumentit kilpailurajoituslakia sovellettaessa ... 4 Kommentti Martti Virtanen ............................................................ 8 Markku Stenborg Onko oligopoli kilpailuongelma? Viimeaikaisen tutkimuksen opit ja välineet kilpailupolitiikalle ......................................................... 10 Kommentti Jaana Hautala .............................................................. 16 Ari Ahonen Hintakatto ja uusi sääntelyn teoria: talousteoreettisia varaumia ... 19 Kommentti Jukka Pirttilä................................................................ 24 Tom Björkroth ja Aki Koponen Markkinarakenteen takana – yrityskohtaiset kilpailuedut, kilpailu markkinoilla ja kilpailunseuranta .................................................. 26 Kommentti Mikko Puhakka ............................................................ 32 Eero Lehto Yrityskauppojen vaikutus kilpailuun: empiirisiä tuloksia Suomesta 34 Kommentti Jyrki Ali-Yrkkö ............................................................. 39 Ville Aalto-Setälä Kilpailun hintoja laskeva vaikutus – tapaus lääkevaihto ............... 41 Kommentti Ismo Linnosmaa .......................................................... 47 Martti Virtanen Seminaarin päätössanat.................................................................. 49 Suhdanteet yhdellä silmäyksellä ..................................................... 52 32. vuosikerta 4 numeroa vuodessa Julkaisija: Palkansaajien tutkimuslaitos Pitkänsillanranta 3 A (6. krs) 00530 Helsinki P. 09–2535 7330 Fax: 09–2535 7332 www.labour.fi Toimitus: Päätoimittaja Jukka Pekkarinen Toimittaja Heikki Taimio P. 09–2535 7349 Heikki.Taimio@labour.fi Taitto ja tilaukset: Irmeli Honka P. 09–2535 7338 Irmeli.Honka@labour.fi Toimitusneuvosto: Sari Aalto-Matturi Ulla Aitta Peter J. Boldt Lea Haikala Tuomas Harpf Pekka Immeli Esa Mäisti Seppo Nevalainen Jari Vettenranta Tilaushinnat: Vuosikerta 20,00 € Irtonumero 6,50 € Painopaikka: Jaarli Oy Valokuvaus: Maarit Kytöharju Kansi: Graafikko Markku Böök Kannen kuva: Juha Saarinen ISSN 1975–181X &4/2004 Ta l o u s Y h t e i s k u n t a Kilpailu- politiikka taloustieteen valokeilassa Kilpailu- politiikka taloustieteen valokeilassa
  • 3. Ennen vanhaan nähtiin ristiriitaa maa- taloustuottajan ja kaupunkilaiskulutta- jan välillä. Nykyään kiristynyt kilpailu nostaa esiin tuottajan ja kuluttajan ris- tiriidan mitä moninaisimmilla aloilla ja jopa yhden ja saman henkilön kohdal- la. Toimiva kilpailu johtaa alempiin hin- toihin, joista kaikki kuluttajat hyöty- vät. Suomessa hyviä esimerkkejä ovat EU:n halvimpiin kuuluvat asuntolaino- jen korot ja kännykkäpuhelut. Sen si- jaan ruoka on yhä neljänneksen kal- liimpaa kuin keskimäärin EU-maissa, ja tämän syitä kilpailuviranomaiset ovat nyt ryhtyneet selvittämään. Ehkä te- hokkaampi kilpailupolitiikka hyödyttäi- si kuluttajia siinäkin. Nauttiessaan halvemmista tuotteista kuluttaja ei voi kuitenkaan olla varma niiden laadusta. Kilpailu kannustaa tuottajia etsimään keinoja kustannus- ten karsimiseen. Yksi keino on laa- dunsopeutus, joka voi ilmetä monella tavalla: teknisinä ongelmina, heikko- na kestävyytenä, itsepalvelun suurem- pana osuutena jne. Ongelmat ovat sitä suurempia mitä vaikeampaa laadun tarkistaminen on. Rakentaminen tar- joaa tästä varoittavia esimerkkejä. Joil- lakin toisilla aloilla, varsinkin palveluis- sa, heikko laatu sen sijaan paljastuu usein välittömästi. Toisaalta kilpailun kiristyminen kan- nustaa ”ottamaan löysät pois” myös työpaikoilla. Kustannuksia karsitaan te- hostamalla tuotantoa. Syntyy painetta luopua paitsi ylimääräisistä palkanlisistä myös monista työsuhde-eduista ja verkkaisesta työtahdista. Sama henki- lö, joka saa ostaa halvemmalla, tuntee nahoissaan työtahdin kiristymisen ja irtisanomisuhan. Ei siis ole ihme, että kilpailun kiristy- minen herättää ristiriitaisia tunteita. Sen hyvinvointivaikutukset eivät muo- dostu yksinomaan positiivisiksi. Tus- kin kuitenkaan kukaan halajaa mono- polien hallitsemaan maailmaan. Yksilö tuntee näissä tilanteissa mo- nesti voimattomuutta. Kilpailun sivu- vaikutukset laatuun ja työhyvinvointiin kaipaavatkin viranomaisten ja järjestö- jen valvontaa. Kilpailupolitiikan tarkoi- tus on edistää tervettä kilpailua, mutta myös sen haittoja pitää torjua. Tuottajan ja kuluttajan ristiriita Suomessa kilpailupolitiikka pe- rustuu pitkälti lakiin kilpailunrajoi- tuksista (480/1992) ja sen muutos- säädökseen (318/2004). Molem- mat löytyvät Kilpailuviraston (www. kilpailuvirasto.fi) sivujen kohdasta Lainsäädäntö ja ohjeet. Suomen ja EY:n kilpailupolitiikasta ja –lainsää- dännöstä löytyy runsaasti tietoa sekä Kilpailuvirastolta että Kauppa- ja te- ollisuusministeriöltä (www. ktm.fi – Markkinat ja kuluttajat – Kilpailu- asiat). Markkinaoikeus (www. oikeus.fi/markkinaoikeus) julkistaa tietoja myös käsittelemistään kilpai- luasioista. Turun kauppakorkea- kouluun viime huhtikuussa perus- tettu Kilpailuinstituutti (www. tukkk.fi/yltalous/kilpailuinstituutti) on ainoa aihepiiriin erikoistunut tut- kimuslaitos Suomessa. Euroopan komissiolla on suuri vaikutusvalta kilpailulainsäädäntöön ja -politiikkaan. Sen kilpailuosaston suomenkieliset sivut ovat osoittees- sa www.europa.eu.int/comm/com- petition/index_fi.html, mutta mo- nia asiakirjoja ei ole käännetty suo- meksi. OECD:llä (www.oecd.org) on myös kilpailuosasto (Browse by Topic – Competition), ja erityisesti kannattaa seurata sen arvioita kil- pailun toimivuudesta ja kokonais- taloudellisista vaikutuksista eri mais- sa. Viime lokakuussa ilmestynyt OECD Economic Surveys Finland sisältää viimeisimmän katsauksen näihin kysymyksiin Suomessa. Lehtemme tässä numerossa ei kä- sitellä julkisten hankintojen kilpai- luttamista, jonka merkitys on kas- vussa. Sitä säätelevät EU:n han- kintadirektiivi, laki julkisista hankin- noista (1505/1992), sen tarkistus (1247/1997) ja useat siihen liitty- vät asetukset, jotka löytyvät osoit- teesta www.kunnat.net – Teemat – Kilpailupolitiikka. Samalla sivustol- la on Kuntaliiton tarjoamaa aineis- toa kilpailuttamisesta, jota tarjoaa myös Kunta-alan ammattiliitto KTV osoitteessa www.ktv.fi/fi/415/648. AJANKOHTAISTA
  • 4. &Y h t e i s k u n t a Ta l o u s2 Kilpailupolitiikka ja deregulaatio ovat viimeisten parin vuosikymmenen aika- na tehneet vahvan esiinmarssin erityi- sesti Länsi-Euroopassa. Markkinoiden sääntelyä on purettu. Talouspolitiikas- sa on alettu nojata entistä enemmän avoimeen kilpailuun voimavarojen te- hokkaana kohdentajana ja tuottavuu- den kohottajana. Kilpailupolitiikkaa on tehostettu, lainsäädäntöä on uusittu ja kilpailuviranomaisten valtuuksia lisätty. Toisaalta on alettu kiinnittää huomiota myös siihen, että kilpailullisten olosuh- teiden turvaaminen edellyttää monessa tapauksessa viranomaisten sääntelyä. Tähän kilpailupolitiikan renessanssiin on useita syitä. Taustalla on osaltaan markkinoiden rakenteellinen muutos. Tekninen kehitys ja uudet innovaatiot ovat madaltaneet markkinoille pääsyn kynnystä ja tehneet toimivan kilpailun mahdolliseksi monilla sellaisilla aloilla, joita aiemmin pidettiin luonnollisina monopoleina. Televiestinnän markki- nat ovat tästä hyvä esimerkki. Myös kansainvälisen kaupan vapautuminen on lisännyt kilpailua monilla aiemmin suljetuilla toimialoilla. Kilpailunäkökohtia on osaltaan ko- rostanut myös taloudellisen ajattelun muutos. Monet näkevät tapahtuneek- si jopa eräänlaisen paradigman siirty- män toisen maailmansodan jälkeen vallinneesta säännöstelyajattelusta uu- teen markkina-ajatteluun. Vaikka var- sinaista opillista vallankumousta ei oli- sikaan tapahtunut, ei taloustieteellisen ajattelun muutosta kilpailun merkitys- tä korostavaan suuntaan voi kiistää. Kansantaloustiede on osaltaan heijas- tanut tässä, kuten monessa muussa yhteydessä aiemmin, taloudellisen ja poliittisen ympäristön muutosta. Talouspoliittisten päätöksentekijöiden huomiota kilpailua kohtaan ovat Man- ner-Euroopassa lisänneet kansainväli- set esimerkit. Yhdysvaltojen taloudel- lista dynamismia on alettu Euroopas- sa kadehtia entistä enemmän, ja juuri toimivaa kilpailua on pidetty keskeise- nä syynä uuteen taloudelliseen loikkaan Atlantin toisella puolella. Markkinoi- den avaaminen kilpailulle on ollut kes- keistä myös Ison-Britannian menestyk- sellisiksi osoittautuneissa taloudellisis- sa uudistuksissa. Kilpailu-paradigman esiinnousua ovat edesauttaneet kansainväliset taloudelli- set järjestöt. Nykyinen EU on edennyt talouspoliittisten painotustensa osalta kauaksi alkuperäisestä, Länsi-Euroopan perinteisten teollisuudenalojen suojaksi Jukka Pekkarinen Johtaja Palkansaajientutkimuslaitos Kilpailupolitiikka noussut eturiviin, tutkimusta tarvitaan SEMINAARIN AVAUSSANAT Avauspuheenvuoro “Kilpailu- politiikka taloustieteen valokeilas- sa” -seminaarissa, jonka järjes- tivät Kilpailuvirasto ja Palkansaa- jien tutkimuslaitos Helsingissä 2.11.2004
  • 5. &Y h t e i s k u n t a Ta l o u s 3 tarkoitetusta Hiili- ja teräsyhteisöstä. EU:n sisämarkkinaohjelmassa on kil- pailullisten olosuhteiden luominen ja yl- läpitäminen vahvasti esillä, ja komissi- olle on muodostunut juuri kilpailupoli- tiikan toteuttajana merkittävä toimival- ta. Jäsenmaiden kansallinen kilpailupo- litiikka on nivottu yhteen yhteisötason toimenpiteiden kanssa. Myös OECD on alkanut kiinnittää kilpailukysymyk- siin entistä enemmän huomiota. Kilpailuolosuhteiden merkitystä talo- udelliselle suorituskyvylle on alettu myös tutkia aiempaa systemaattisem- min. On luonnollista, että taloudellisen suorituskyvyn kaltaisen ”suuren kysy- myksen” tapauksessa on empiiristen tutkimusten tarjoamiin vastauksiin suh- tauduttava varovaisesti. Maiden välisiä eroja mahdollisesti selittäviä tekijöitä on kilpailutekijöiden lisäksi tarjolla leegio. Liikkeelle lähtenyt tutkimus antaa yhtä kaikki viitteitä siitä, että kilpailun lisääminen on omiaan parantamaan merkittävästi kansantalouden suoritus- kykyä. Vanhastaan on tiedostettu ne ”staattiset”, olemassa olevien voima- varojen tehokkaampaan kohdentumi- seen liittyvät hyödyt, joita hyvin toimi- va kilpailu tuo. Tällaisten uudelleen kohdentamisen hyötyjen ohella on alet- tu korostaa myös niitä ”dynaamisia” hyötyjä, joihin kilpailu johtaa polkais- tessaan liikkeen uusia innovaatioita ja nopeampaa teknistä kehitystä.1 Eräiden tutkimustulosten mukaan kilpailun lisääminen Länsi-Euroopan markkinoilla Yhdysvaltojen tasolle riit- täisi yksistään kuromaan umpeen pe- räti puolet aineellisen elintason kuilus- ta Euroopan ja USA:n välillä (Bayo- mi, Laxton ja Pesenti 2004). Lisään- tyvän kilpailun pysyviä nettovaikutuk- sia on pidetty positiivisina myös työ- markkinoiden kannalta. Kun kiristy- nyt kilpailu syö voittomarginaaleja, se alentaa hintatasoa ja kohottaa siten reaalipalkkoja. Tämä lisää työn tarjon- taa. Hyödykemarkkinoiden kilpailun lisääminen voi parantaa myös työmark- kinoiden toimivuutta. Työn kysyntä muuttuu herkemmäksi reaalipalkan suhteen, mikä on omiaan vähentämään palkkapainetta. Työvoiman liikkuvuus voi kasvaa, kun epätäydellisen kilpai- lun suojissa syntyneiden ylimääräisten voittojen osittainen valuminen kilpai- lulta suojattujen alojen palkkatasoon ehtyy ja paine sisäpiirien muodostumi- seen työmarkkinoilla hellittää. Alusta- vat tutkimustulokset antavat viitteitä siitä, että kilpailua lisäävät uudistukset olisivat esimerkiksi Suomen tapaukses- sa ehtineet jo johtaa merkittävään, jopa kahden prosenttiyksikön luokkaa ole- vaan työllisyysasteen kohoamiseen (Nicoletti et al. 2001). Tällaisiin, monisyistä ja vaikeaa asia- kokonaisuutta koskeviin alustaviin, toistaiseksi harvalukuisiin tutkimustu- loksiin on suhtauduttava varovaisesti. Empiirisiä tuloksia voi pitää parhaim- millaan vain suuntaa antavina. Lyhyen ja pitkän aikavälin vaikutukset voivat sitä paitsi olla kilpailutilanteen muut- tuessa erilaisia. Nämä muutokset kos- kettavat eri talousyksiköitä eri tavoin. Kilpailupolitiikkaan liittyy tämän takia suuria intressiristiriitoja. Ero yksityisen ja yleisen intressin välillä voi usein olla jyrkkä. Tietyn kilpailupoliittisen toi- menpiteen yksittäiselle taloudenpitäjälle aiheuttamat menetykset ovat välittö- miä ja konkreettisia. Ne nostattavat vastustusta. Toimenpiteen tuottama yleinen etu taas toteutuu vasta pitkällä ajalla. Se voi olla epämääräinen ja epä- varma eikä se aina kosketa yksittäistä kansalaista yhtä konkreettisesti kuin kilpailupoliittisten ratkaisujen joillekin yrityksille aiheuttama välitön haitta. Tämä pitkällä ajalla toteutuvan, dif- fuusin yleisen edun ja välittömän, konk- reettisen yksityisen intressin välinen ris- tiriita korostaa toisaalta kilpailupolitiik- kaa koskevan tutkimuksen merkitystä. Kilpailupolitiikka muodostaa samasta syystä mielenkiintoisen yhteistyöalueen juristien ja ekonomistien kesken. On selvää, että asianosaisten kannalta talo- udellisesti usein suurimerkityksellisillä kilpailuoikeudellisilla ratkaisuilla täytyy olla kiistaton ja mahdollisimman yksi- selitteinen säädösperusta. Mutta yhtä selvää toisaalta on, että tällaisten rat- kaisujen pohjana on oltava myös mo- nipuolinen arvio markkinoiden tilasta ja toimivuudesta sekä erilaisten kilpailu- oikeudellisten ratkaisujen markkinavai- kutuksista. Juuri kilpailupolitiikassa oikeuskäytäntö, taloudellisen toiminta- ympäristön muutos ja taloudellisen tut- kimuksen oivaltava soveltaminen kul- kevat käsi kädessä. Siksi kilpailupolitii- kassa tarvitaan juristien ja ekonomisti- en hedelmällistä yhteistyötä. Tällaisen yhteistyön edistäminen oli tausta-ajatuksena, kun samassa talossa päällekkäisissä kerroksissa hyvinä naa- pureina toimivat Kilpailuvirasto ja Pal- kansaajien tutkimuslaitos alkoivat puu- hata yhteistä kilpailupoliittista seminaa- ria. Ainakin ekonomisteja edustavan Palkansaajientutkimuslaitoksenpuolelta hanketta siivitti myös huoli siitä, että kilpailukysymyksiä käsittelevä taloustie- teellinen tutkimus on meillä hajanaista ja melko vähäistä. Toivomuksemme onkin, että tällaisen, ohjelmaltaan laa- jan ja osanottajajoukoltaan ilahduttavan suuren seminaarin järjestäminen antaa yhden lisäpotkun juristien ja ekonomis- tien yhteistyölle kilpailupolitiikan tutki- muksessa ja tätä aihealuetta koskevan tutkimustiedon soveltamisessa. KIRJALLISUUS Aghion, P. & N.Bloom, N. & Blundell, R. & Griffith, & P.Howitt, P (2002), Competition and Innovation: An Inverted U-relationship, Institue for Fiscal Studies Working Paper No. 2002:4. Bayomi, T. & Laxton, D. & Pesenti, P. (2004), Benefits and Spillovers of Greater Competition in Europe: A Macroeconomic Assessment, NBER Working Paper No. 10416. Nicoletti, G. & Bassanini, A. & Ernst, E. & Jean, S. & Santiago, P. & Swaim, P. (2001), Product and Labour Market Interactions in OECD Countries, OECD Economics Department Working Paper No 226. 1 Toisaalta on kyllä esitetty, että hyvin hajautettu,”atomistinen”markkinaraken- ne voi monopolin tavoin olla innovaatioi- ta ajatellen epäotollinen ympäristö. ”Väli- tilan” markkinamuodot voivat olla tässä suhteessa edullisimpia: tutkimus- ja tuo- tekehittelytoimintaedellyttääyrityksiltätie- tynsuuruista vähimmäiskokoa, mutta lii- an suuri markkavoima on innovaatiotoi- minnan kannalta toisaalta haitallista (vrt. Aghion et al. 2002).
  • 6. &Y h t e i s k u n t a Ta l o u s4 Tämän kirjoituksen tarkoituksena on hahmottaa yhtäältä, minkälaisia rajoi- tuksia on otettava huomioon hyödyn- nettäessä taloustieteellisiä argumentteja kilpailunrajoituslain (KRL) tulkinnas- sa, ja toisaalta sitä, minkälaisia argu- mentteja konkreettisesti lain sovelta- misessa on hyödynnetty (HE 11/2004 ja Määttä 2004). Keskustelua avataan muun muassa sitä silmällä pitäen, että lakia soveltavat lakimiehet ottaisivat taloustieteelliset argumentit paremmin varteen oikeudellisessa ratkaisutoimin- nassa. Koska kirjoituksessa keskitytään kil- pailunrajoituslain tulkinnassa sovellet- tavaan argumentointiin, sivuutetaan monia mielenkiintoisia sääntelyteoreet- tisia kysymyksiä, kuten ex ante- ja ex post -sääntelyn edut ja haitat tai vaik- kapa vankeusrangaistuksen tarkoituk- senmukaisuus kilpailunrajoituslain rik- komusten tehosteena. Toisaalta joissa- kin tilanteissa rajanveto sääntelyteori- an ja lain soveltamisen välillä on ve- teen piirretty viiva (Määttä 2004, 39). Tutkimusekonomisista syistä joudutaan esityksen ulkopuolelle jättämään em- piirisen tutkimuksen tarve ja tarkoituk- senmukaisuus kilpailuoikeudessa. Yleisiä näkökohtia taloustie- teellisten argumenttien hyö- dynnettävyydestä Kilpailunrajoitusoikeudellisessa kirjal- lisuudessa puhutaan tavan takaa siitä, että ratkaisujen tulisi rakentua kilpai- lunrajoitusten vaikutusten analysoinnin varaan eikä pitäisi tuijottaa muodollis- oikeudellisia näkökohtia. Kutsutaan Kalle Määttä Professori Joensuun yliopisto Taloustieteelliset argumentit kilpailun- rajoituslakia sovellet- taessa Uusi kilpailunrajoituslaki mahdollistaa nojautumisen myös taloustieteellisiin argumentteihin, mutta tämä ei useinkaan ole aivan suoraviivaista.
  • 7. &Y h t e i s k u n t a Ta l o u s 5 tätä realistiseksi tulkintadoktriiniksi. Vaikka tätä tulkintatapaa priorisoitai- siinkin, on sillä toki rajansa. Selvää lain sanamuotoa ei näet pidä mennä sivuut- tamaan. Asia erikseen on se, että kil- pailunrajoituslain sanamuoto on usein joustava, mikä mahdollistaa hyvinkin myös taloustieteellisten argumenttien omaksumisen. Toisaalta mihinkään ei päästä siitä, että vakiintunut oikeuskäy- täntö rajaa edellytyksiä tulkita mahdol- lisimman joustavasti kilpailunrajoitus- lainsäädäntöä. Vaikka oltaisiinkin yksimielisiä siitä, että taloustieteellisiä argumentteja pai- nottava tulkintadoktriini puoltaa paik- kaansa, ei tämä tarkoita, että tutkijat päätyisivät yhdenmukaisiin kannanot- toihin tulkintaongelman ratkaisemises- sa. Kysymys on näet hyvinkin usein eri suuntaan vetävien argumenttien pun- taroinnista, ja eri tutkijoiden näkemyk- set niiden painoarvosta suhteessa toi- siinsa voi vaihdella olennaisestikin. Syy tähän ilmiöön on yksinkertainen: pun- taroinnissa huomioon otettavat argu- mentit eivät ole läheskään aina yhteis- mitallisia, ja vaikka ne olisivatkin luon- teeltaan rahamääräisiksi saatettavia, kysymys on yleensä varsin hypoteetti- siin arvioihin perustuvista rahamääris- tä. Toisaalta mihinkään ei päästä siitä- kään, että kilpailuoikeutta leimaavat koulukuntaerimielisyydet. Tässä yhtey- dessä kansainvälisesti viitataan usein Harvardin ja Chicagon koulukuntien erimielisyyksiin, mutta toisaalta kou- lukuntia voitaisiin luetella useampiakin. Kolmanneksi “ristivetoa” saattaa ai- heutua sen johdosta, minkälaista te- hokkuusulottuvuutta kulloinkin paino- tetaan, eli korostetaanko allokatiivis- ta, tuotannollista vai dynaamista tehok- kuutta. Lisäksi tulkintadoktriinin poh- jana oleva teoria ei ole muuttumaton. Kokonaisuutena arvioiden: realistinen tulkintadoktriini on siis tästä näkökul- masta tulkintakenttä, johon saattaa mahtua hyvinkin useanlaisia tulkinta- kannanottoja (Virtanen 1998 ja Kuop- pamäki 2003). Tehokkuusargumentoinnilla operoin- ti ei ole kovinkaan yksiselitteistä, ku- ten seuraava esimerkki osoittaa. Ta- loustieteellisessä kirjallisuudessa on esitetty joukko hypoteeseja, joiden perusteella määrähintajärjestelmiä on pidetty tehokkuutta parantavina eikä suinkaan kilpailua rajoittavina järjeste- lyinä. Määrähinnoittelulla tarkoitetaan sitä, että esimerkiksi tuottajaporras asettaa tavalla tai toisella hintatason vä- hittäiskauppaportaalle. Hypoteesit ra- kentuvat päämies-agentti-teorialle: päämiehenä on tuottaja ja agenttina jakeluporras ja tavoitteena tuotteiden jakelun tehostaminen verrattuna tilan- teeseen, jossa määrähintaa ei sovellet- taisi. Perimmäisenä ajatuksena on se, että tuottaja tähtää määrähintajärjes- telmän toimeenpanolla tuotteidensa kysynnän lisäämiseen (Mathewson ja Winter 1985, 12). Asiaa ei voida kuitata kuitenkaan näin lyhyesti. Ei näet ole käytännössä ko- vinkaan yksikäsitteistä, johtaako mää- rähinnoittelu tosiasiassa kokonaishyvin- voinnin lisääntymiseen. Tämän analy- soimiseksi talousyksiköt voidaan jakaa kolmeen ryhmään: ensinnäkin määrä- hintajärjestelmän toimeenpannut tuot- tajaportaan yritys voi lisätä myyntiään, joten tämän hyvinvointi lisääntyy; toi- seksi kuluttajista hyötyy se osa, joka määrähintajärjestelmän myötä tietää ostaa hyödykettä ensimmäisen kerran; kolmanneksi hyvinvointi heikentyy sillä osalla kuluttajista, joka on jo aiemmin- kin tiennyt ostaa hyödykettä ja joka nyt joutuu suorittamaan hyödykkeestä korkeamman hinnan kuin aikaisem- min. Se, onko kokonaishyvinvointi kasva- nut vai vähentynyt, riippuu siitä, min- kä suuruinen viimeksi mainittu hyvin- voinnin vähennys on suhteessa kahteen ensiksi mainittuun hyvinvoinnin lisäyk- seen. Jos hyvinvoinnin lisäys ylittää hy- vinvoinnin vähennyksen, määrähin- noittelua voidaan tehokkuusnäkökul- masta pitää hyväksyttävänä kilpailun- rajoituksena (Posner 1998, 320–322). Vaikka siis määrähintaa voitaisiinkin perustella päämies-agentti-teoriasta johdetuin argumentein, on asia erik- seen, johtaako määrähinnan salliminen kuitenkaan tehokkaampaan voimava- rojen kohdentumiseen kuin tilanne, jossa sanotunlaista järjestelmää ei so- vellettaisi (Comanor 1985, 999). Osin edelliseen liittyen voidaan pu- hua teoreettisista ja käytännöllisistä päätössäännöistä. Ensin mainitulla tarkoitetaan taloustieteessä konstruoi- tua sääntöä tavasta, jolla tietyt tulkin- taongelmat olisi ratkaistava. Käytän- nössä teoreettinen päätössääntö saat- taa olla kuitenkin sellainen, ettei sitä voida soveltaa vaikkapa informaation puutteellisuuksista johtuen. Senpä vuoksi on pakko konstruoida käytän- nöllinen päätössääntö, johon nojautuen tulkintaongelmiin voidaan oikeuskäy- tännössä tarttua. Esimerkki saalistushinnoittelusta eli määräävässä markkina-asemassa ole- van yrityksen harjoittamasta alihinnoit- telusta valaiskoon asiaa. Periaatteessa saalistushinnoittelu tulisi tunnistaa sil- lä perusteella, että elinkeinonharjoit- taja on painanut tuottamansa hyödyk- keen hinnan sen tuottamisesta aiheutu- vien rajakustannusten alapuolelle. On- gelmana on kuitenkin se, että rajakus- tannusten identifiointi ei ole käytännös- sä mahdollista: esimerkiksi tilinpäätös- asiakirjoista ja niihin liittyvistä doku- menteista on turha hakea vastausta hyödykkeen tuottamisen rajakustan- nuksista. Tarvitaan siis muunlaista pää- tössääntöä ikään kuin likiarvoksi raja- kustannuksista: Areeda-Turner-sään- nön mukaan muuttuvat yksikkökus- tannukset täyttäisivät tämän tehtävän (Areeda ja Turner 1975, 637–733). Vaikka muuttuvat yksikkökustannuk- setkaan eivät ole aina yksiselitteisesti määritettävissä oleva suure, ne kuiten- kin tarjoavat käytännöllisemmän kri- teerin saalistushinnoittelun tunnistami- seksi kuin rajakustannukset. Yksityiskohtia taloustieteellis- ten argumenttien ilmenemis- muodoista Mittakaavaedut. Kilpailusääntöjen yhdenmukainen soveltaminen kaik- keen elinkeinoelämään on omiaan tuottamaan mittakaavaetuja lain sovel-
  • 8. &Y h t e i s k u n t a Ta l o u s6 tamisessa. Vastaavanlaisia etuja voi- daan saavuttaa sillä, että kilpailusään- töjä sovelletaan yhdenmukaisesti EU:n jäsenvaltioissa. Toisaalta yhdenmukai- nen lain soveltaminen on tärkeä pidä- ke rent seeking-käyttäytymisen yleis- tymiselle eli sille, että eri sektorit olisi- vat kilvan vaatimassa itselleen erityis- kohtelua lainsäädännössä ja lain sovel- tamisessa. Mittakaavaedut on ollut usein tois- tuva tehokkuusperustelu yritysten vä- liselle yhteistyölle. Tällöin voi olla ky- symys konkreettisemmin esimerkiksi siitä, että asiakastietojen ylläpidon, tar- jousten laatimisen sekä raportoinnin ja laskutuksen kustannukset alenevat yhteistyön myötä. Yhteismarkkinoin- nissa ilmoitus- ja muut markkinointi- kustannukset puolestaan alenevat sii- hen verrattuna, että yritykset huoleh- tisivat markkinoinnista jokainen erik- seen; tai hankintayhteistyö luo osto- vaihtoehdon, jossa suuren ostovolyy- min kautta pystytään alentamaan han- kintakohteen hintoja ja kustannuksia. Yksi taustasyy määräävälle markki- na-asemalle juontaa mittakaavaeduis- ta. Ääripäässä tämä johtaa luonnolli- seen monopoliin. Esimerkiksi satama- toiminta on katsottu luonteeltaan luonnolliseksi monopoliksi. Samoin on asianlaita maakaasuliiketoiminnassa sekä valtakunnallisen siirtoverkon että alueellisen jakeluverkon osalta. Vesi- ja viemärilaitosta on pidetty myös pää- sääntöisesti verkostonsa alueella toimi- vana luonnollisena monopolina. Innovaatioihin kannustaminen. Uu- dessa taloudessa kilpailua ei käydä enää niinkään hinnoilla kuten vanhassa sa- vupiipputeollisuudessa vaan innovaa- tioilla: yritys, joka ehtii ensimmäisenä tuoda markkinoille esimerkiksi uuden- laisen “kännykkämallin” on voittaja – ei suinkaan se yritys, joka pystyy pai- namaan hinnan alhaisimmaksi. Uudella taloudella on vahvan innovaatiokilpai- lun luonteen lisäksi toki useita muita- kin tunnusmerkkejä (Posner 2001, 245–246.) Toimintaympäristön muu- tos johtaa kysymykseen, joudutaanko kilpailunrajoituslakia soveltamaan uut- ta taloutta silmällä pitäen toisin kuin muutoin, savupiipputeollisuutta koski- en (Sheremata 1998, 547–582). Vaik- ka suoraan edelliseen kysymykseen ei tässä otetakaan kantaa, se on joka ta- pauksessa todettavissa, että innovaa- tiokannustimet on pyritty ottamaan kil- pailunrajoituslakia sovellettaessa huo- mioon. Esimerkiksi merkityksellisiä eli re- levantteja markkinoita ei ole pyritty määrittelemään millimetrintarkasti, kun markkinoihin liittyvän teknolo- gian kehitys on ollut vielä alkuvaihees- sa (Kilpailuvirasto 26.6.2003, Dnro 1126/67/2002). Tämä näkökohta on tuotu esille muun muassa hakemisto- liiketoiminnan markkinoihin liittyen, joiden on todettu kehittyvän niin si- sällöllisesti kuin teknologisestikin voi- makkaasti. Niinpä hakemistomarkki- noiden rajaamista tiettyihin liiketoi- minnan muotoihin ei pidetty tarkoi- tuksenmukaisena, koska se olisi saat- tanut tulevaisuudessa tarpeettomasti rajoittaa elinkeinonharjoittajien mah- dollisuutta kehittää liiketoimintaansa ja tuoda uusia tuotteita markkinoille (Kilpailuvirasto 8.9.2003, Dnro 293/ 67/2003). Yhtenä edellytyksenä sille, että kilpai- lua rajoittava sopimus on katsottavis- sa hyväksyttäväksi, on tehokkuusetu- jen syntyminen yhteistyön tuloksena. Esimerkiksi määrähinnoittelun yhtey- dessä on viitattu laadunvarmistushypo- teesiin, jonka mukaan tuottajat tähtää- vät määrähinnalla siihen, että jakelu- porras huolehtisi tuotteen jatkokehit- telystä ja siten laadun parantamisesta. Näin ollen määrähinnalla pyritään var- mistamaan jakeluportaalle niiden tar- vitsemat tuotot ja samalla kannustin tällaisiin toimiin ryhtymiseksi. Transaktiokustannusten minimoin- ti. Esimerkki valaiskoon taas asiaa: samoille maantieteellisille markkinoil- le kuuluvat kaikki tuottajat, jotka asi- akkaiden näkökulmasta kilpailevat sa- malla alueella. Kuljetus- ja muilla tran- saktiokustannuksilla on arvioinnissa keskeinen rooli. Mitä kalliimmaksi hyö- dykkeen toimittaminen muualta muo- dostuu, sitä suuremmalla todennäköi- syydellä on sanottavissa, etteivät ky- seisellä alueella sijaitsevat yritykset kuu- lu samoille maantieteellisille markki- noille paikallisten yritysten kanssa (Kil- pailuvirasto 18.12.2002, Dnro 559/ 61/2000). Kuljetus- ja muiden tran- saktiokustannusten suuruus on aiheel- lista suhteuttaa hyödykkeen hintaan. Esimerkiksi timanttien toimittaminen paikasta toiseen on halpaa suhteutet- tuna timanttien arvoon, joten niiden kohdalla relevantit maantieteelliset markkinat ovat laajat.
  • 9. &Y h t e i s k u n t a Ta l o u s 7 Transaktiokustannusten minimointi on yksi ilmentymä tehokkuuseduista, joita kilpailua rajoittavilla sopimuksil- la voidaan saavuttaa. Kysymys voi olla esimerkiksi siitä, että yhteistyön myötä asiakkaiden ja yritysten väliseen kau- pankäyntiin liittyvät vaihdantakustan- nukset alenevat; neuvottelukustan- nukset vähenevät, koska laskutuspal- veluista sovitaan keskitetysti eikä kaik- kien paikallisten yritysten kesken erikseen; tai hankintayhteistyön myötä ostoprosessiin liittyvät kustannukset pienevät. Joustot. Kysynnän ristijousto on noussut yhdeksi keskeiseksi kriteerik- si merkityksellisiä markkinoita rajatta- essa. Kysynnän ristijousto saadaan suh- teuttamalla hyödykkeen a kysytyn määrän prosentuaalinen muutos hyö- dykkeen b hinnan prosentuaaliseen muutokseen. Mitä korkeammaksi hyö- dykkeiden kysynnän ristijousto nousee, sitä todennäköisemmin hyödykkeet kuuluvat samoille merkityksellisille markkinoille. Toisaalta se ei ole ongel- maton työkalu. Esimerkiksi voidaan kysyä, mille tasolle ristijouston arvon olisi noustava, jotta kysymys olisi sa- moista merkityksellisistä markkinois- ta. Tähän lienee turha edes yrittää esit- tää yksiselitteistä vastausta. Toiseksi kysynnän ristijousto saattaa muuttua, erityisesti kasvaa, ajan myötä. Lisäksi ristijouston on joissakin olosuhteissa todettu johtavan harhaanjohtaviin pää- telmiin (Harrison 1995, 214–215.) Hinnoittelun syrjintäkiellon vastaista luonnetta voidaan arvioida sillä perus- teella, peritäänkö korkeampi hinta asi- akkailta, joiden kysynnän hintajousto on alhaisempi, ja päinvastoin. Esi- merkkinä olkoon tapaus, jossa yritys suuntasi alennukset vain niille asiak- kaille, joilla oli mahdollista valita myös yrityksen kilpailijoiden hyödykkeitä. Kysymyksessä katsottiin aiheellisesti olleen määräävän markkina-aseman väärinkäyttö (KHO:1998:65). Kilpailua rajoittava sopimus saattaa olla yhdeltä – mutta vain yhdeltä – osin kilpailuoikeudellisesti hyväksyttävissä, jos tehokkuusedut välittyvät kohtuul- lisessa määrin kuluttajille. Tähän etu- jen välittymiseen vaikuttaa muun mu- assa kysynnän joustavuus: mitä enem- män kysyntä kasvaa, kun hinnat ale- nevat, sitä suurempi on välittymisaste (Määttä 2004, 186). Opportunistisen käyttäytymisen tor- junta. Kilpailunrajoituslakia sovelletta- essa yksi keskeinen argumentti on elin- keinonharjoittajien opportunistisen käyttäytymisen minimointi eli erityisesti lain kiertämisen torjuminen. Esimer- kiksi elinkeinonharjoittajien käsitettä tulkitaan laajasti, jotta talousyksiköt eivät voi keinotekoisin järjestelyin jää- dä lain soveltamisalan ulkopuolelle. Opportunistista käyttäytymistä on omiaan vähentämään myös se, että kilpailua rajoittavia sopimuksia ei ole määritelty tyhjentävästi KRL 4 §:ssä samoin kuin ei myöskään määräävän markkina-aseman väärinkäyttömuoto- ja KRL 6 §:ssä. Puheena olevan asiakokonaisuuden voi kääntää koskemaan jossain mää- rin myös kilpailijoiden välisiä suhteita. Opportunistista käyttäytymistä voi näet väittää torjuttavan esimerkiksi sillä, että kilpailijoille ei myönnetä oikeutta ha- kea muutosta toista elinkeinonharjoit- tajaa koskevasta päätöksestä. Vastaa- vista syistä olisi nähdäkseni oltava mah- dollista, että kilpailijan “solkenaan” toi- sesta elinkeinonharjoittajasta tekemät toimenpidepyynnöt voitaisiin katsoa KRL 6 §:ssä tarkoitetuksi määräävän markkina-aseman väärinkäytöksi. Lopputoteamuksia Edellä on valaistu vain eräitä niistä yh- teyksistä, joissa mainittuja taloustieteel- lisiä argumentteja on kilpailunrajoitus- lakia sovellettaessa hyödynnetty. Esille ei suinkaan ole nostettu myöskään koko sitätaloustieteentyökalupakkia,jotalain tulkinnassa on käytetty hyväksi. Ekonomistien ja juristien vuoropu- helusta on kiistatonta hyötyä kilpai- lunrajoitusoikeuden ohdakkeisella sa- ralla. Vuoropuhelua ei saa estää pyr- kimys ylläpitää oman ammattikunnan monopoliasemaa. Sitä ei saa myös- kään estää lukkiutuminen oman am- mattikunnan kielipeliin. Kilpailuoikeu- dellinen ratkaisutoimintahan ei itses- sään ole formalisoitua taloustiedettä vaan pikemminkin popularisoitua ta- loustiedettä, jossa taloustiedettä käy- tetään hyväksi oikeudellisten peuka- losääntöjen luomiseksi. KIRJALLISUUS Areeda, P. & Turner, D.H. (1975), Predatory Pricing and Related Practices under Section 2 of the Sherman Act, Harvard Law Review, 88, 637–733. Comanor, W.S. (1985), Vertical Price- Fixing, Vertical Market Restrictions, and the New Antitrust Policy. Harvard Law Review, 98, 983–1002. Harrison, J.L. (1995), Law and Economics in a Nutshell. St. Paul, MN: West Information. HE 11/2004. Hallituksen esitys Edus- kunnalle laeiksi kilpailunrajoituksista annetun lain ja eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta. Kuoppamäki, P. (2003), Markkinavoi- man sääntely EY:n ja Suomen kilpailu- oikeudessa. Suomalaisen Lakimiesyh- distyksen julkaisuja A-sarja N:o 239. Mathewson, G.F. & Winter, R.A. (1985), Competition Policy and Vertical Exchange, Toronto: University of Toronto Press. Määttä, K. (2004), Uusi kilpailunra- joituslaki, Helsinki: Edita. Posner, R.A. (1998), Economic Analysis of Law, 5th Edition, New York: Aspen. Posner, R:A. (2001), Antitrust Law, 2nd Edition, Chicago and Lonson: University of Chicago Press. Sheremata, W.A. (1998), “New” Issues in Competition Policy Raised by Information Technology Policies, Antitrust Bulletin, 43, 547–582. Virtanen, M. (1998), Market Dominance-Related Competition Policy. An Eclectic Theory and Analyses of Policy Evolution, Turun Kauppakorkea- koulun julkaisuja, Sarja A:1998–1.
  • 10. &Y h t e i s k u n t a Ta l o u s8 Lähtien siitä, että taloustieteellisiä ar- gumentteja tulisi entistä paremmin kyetä ottamaan huomioon kilpailulain- säädäntömme soveltamisessa, profes- sori Määttä arvioi esityksessään, min- kälaisia rajoitteita taloustieteellisten ar- gumenttien hyödyntämisessä kilpailun- rajoituslain tulkinnassa itse asiassa on. Hän myös havainnollistaa esimerkki- en avulla, miten taloustieteellisiä argu- mentteja jatkuvasti hyödynnetäänkin kilpailuoikeudessa. Voin hyvin yhtyä professori Määtän esittämiin näkemyk- siin ja johtopäätöksiin. Seuraavassa keskitynkin esittämään eräitä täyden- täviä näkökohtia. Taloustieteellisen argumentaa- tion suhde “lain kirjaimeen” ja vallitsevaan kilpailuoikeu- delliseen käytäntöön Professori Määttä toteaa aiheellisesti, että taloustieteellinen ajattelu korostaa kilpailun ja kilpailunrajoitusten tosiasi- allisia vaikutuksia ja jättää syrjään puh- taasti muodollis-juridiset ratkaisukri- teerit. Tähän liittyen hän tuo kuiten- kin taloustieteellisten argumenttien käytön rajoitteina esiin lain rajaavan sa- namuodon ja vakiintuneen oikeuskäy- tännön. ta. Näin pitää oikeusvaltiossa tietysti ollakin. Kun taloudellinen toimintaym- päristö muuttuu ja kykymme ymmär- tää tätä ympäristöä ja taloudenpitäjien käyttäytymistä kehittyy, oikeuskäytän- töäkin on kuitenkin välttämättä kyet- tävä vastaavasti kehittämään, silloinkin kun varsinaista lainsäädännön tarkis- tusta ei tarvita. Näin ollen kilpailuvi- ranomaisten ja muidenkin lain täytän- töönpanoon vaikuttavien tahojen on seurattava sekä relevanttia taloudellis- ta toimintaympäristöä että teoreettisen ajattelun kehitystä voidakseen aktiivi- sesti ajaa oikeuskäytännön muutosta, mikäli se kilpailulainsäädännön tavoit- teiden kannalta on ym. syistä välttä- mätöntä. Myös kilpailupolitiikassa ja -oikeudes- sa tarvitaan innovaatioita. Kilpailupo- litiikassa innovaatioiden on perustut- tava taloudellisen toimintaympäristön, teoreettisen tutkimuksen ja oikeuskäy- tännön hedelmälliseen vuorovaikutuk- seen. Nykyaikainen kilpailupolitiikka ja -oikeus on nimenomaan tällaisen he- delmällisen vuorovaikutuksen tulosta. Yksioikoinen nojautuminen vallitse- vaan oikeuskäytäntöön saattaa pitkäl- lä aikavälillä olla uhka kilpailupoliittis- oikeudellisille innovaatioille, koska oi- keuskäytäntö ei enää voisi tehokkaasti hyödyntää toimintaympäristöstä tai tut- kimuksesta peräisin olevaa uutta tie- toa eikä itse luoda uutta tietoa talou- denpitäjien ja tutkimuksen hyödynnet- täväksi. Taloustieteellisten argument- tien tulkinnanvaraisuus ja kil- pailupoliittiset koulukunnat Professori Määttä viittaa siihen, ettei ta- loustieteellisten argumenttien käyttö välttämättä johda yksittäisiä lain sovel- tajia yhdenmukaisiin lain tulkintoihin. Syynä on yhtäältä taloustieteen koulu- kuntasidonnaisuus ja toisaalta se, että yksittäisten kilpailunrajoitusten arvioin- nissa joudutaan punnitsemaan erisuun- taisia ja usein myös yhteismitattomia ar- gumentteja. Tämä on mielestäni oikea ja tärkeä havainto; yhtä tärkeää on kui- Kommentti1 Martti Virtanen Johtaja Kilpailuvirasto 1 Kommentissa esitetyt näkemykset ovat kirjoittajan omia, eivätkä ne välttämättä vastaa Kilpailuviraston kantaa. 2 Esimerkiksi paljaiden kartellien erotta- misessa muunlaisesta horisontaalisesta yhteistyöstä ovat taloustieteelliset argu- mentit hyvinkin tarpeellisia. Kilpailulainsäädännön rajaava ”lain kirjain” ei kuitenkaan yleensä merkitse taloustieteellisen argumentaation hyl- käämistä; pikemminkin on kyse lain- säätäjän määrittelemästä valinnasta erilaisten taloustieteellisten argument- tien välillä. Professori Määtän tarkoit- tamalla tavalla tiukasti rajaavat lain säännökset pohjautuvat näet yleensä selkeästi talousteoriaan. Hyvä esi- merkki tästä ovat kartellikiellot, joi- den intellektuaalinen perusta on toi- mialataloustieteellisessä standardiar- gumentaatiossa. Kartelleja pidetään standardianalyysissä paljaina kilpailun- rajoituksina. Kartellikielto torjuu siis standardiargumentaation kanssa ris- tiriidassa olevat talousteoreettiset ele- mentit kuten esimerkiksi tiukkaan subjektivismiin perustuvat näkemyk- set, joiden mukaan kartellien hyvin- vointivaikutuksia on mahdoton todis- taa. Sen sijaan standardiargumentaa- tiota täydentävät tai täsmentävät ta- loustieteelliset argumentit ovat kilpai- luoikeudellisessa käytännössä lähtö- kohtaisesti täysin mahdollisia ja aina- kin eräissä tapauksissa hyvin tarpeel- lisiakin.2 Oikeuskäytännöllä on epäilemättä kilpailuviranomaisten ja tuomioistuin- ten liikkumavaraa rajoittavaa vaikutus-
  • 11. &Y h t e i s k u n t a Ta l o u s 9 tenkin todeta, ettei vain tämän vuoksi tule hylkiä taloustieteellistä ajattelua kil- pailuoikeuden soveltamisessa. Tätä voi- daan perustella seuraavalla kuuluisalla lordi Keynesin argumentilla: “Ekonomistien ja poliittisten filosofi- en ideoilla, ovatpa ne sitten oikeita tai vääriä, on enemmän vaikutusvaltaa kuin yleisesti ymmärretäänkään. Itse asiassa maailmaa ei hallita juuri mil- lään muulla. Käytännön miehet, jotka itse luulevat olevansa täysin vapaita in- tellektuaalisista vaikutteista, ovat taval- lisesti jonkun edesmenneen ekonomis- tin orjia. Mielenvikaiset vallanpitäjät, jotka kuulevat ääniä, tislaavat raivon- sa joltakin vuosien takaiselta akatee- miselta kynäilijältä.”3 Keynesin viesti on tässä yhteydessä ymmärrettävä niin, että jokainen kilpai- luoikeudellinen ratkaisu, jossa käsitel- lään lain soveltamista taloudellisessa toi- mintaympäristössä havaittuun kilpailun- rajoitukseen,sisältääasiallisestieräänta- loudellisen ajattelumallin kilpailusta ja sen suhteesta lain tavoitteisiin. Näin on riippumatta siitä, artikuloidaanko tätä näkemystä vai ei. Artikuloinnin pois jät- täminen ei voi muuttaa tätä tosiasiaa. Jokainen tuomioistuin tai lakimies on siis kilpailulainsäädäntöä soveltaessaan tosiasiassaeräänlainentaloustieteilijäkin. Talousteoriaa voidaan luonnehtia kar- taksi, jolla voidaan jäsentää, selittää ja ymmärtää “sokkeloista” taloudellista to- dellisuutta. Jäsennys on erilainen erilai- sissa kilpailupoliittisissa koulukunnissa, mikä johtuu osin jo siitä, että teorian avulla on pyritty jäsentämään jossakin määrin erilaisia elementtejä monimut- kaisesta taloudellisesta todellisuudesta. Tuomioistuinten, lakimiesten ja ylipää- tään keidenkään taloudellista todelli- suutta muovaavan päätöksentekijöiden ei tarvitse valita yhtä ja tiettyä koulu- kuntaa toisten sijasta, vaan he voivat käyttää kaikkia niitä rakennusaineina oman karttansa rakentamiseen, ts. oman perustellun ja loogisesti johdon- mukaisen näkemyksensä kehittämiseen. Kun tämä tiedostetaan ja toimitaan sen mukaan, taloustieteellistä analyysiä voi- daan käyttää tehokkaasti hyväksi kil- pailupolitiikkaa ja -oikeutta rakennet- taessa ja edelleen kehitettäessä. Talousteoria ja kilpailuoikeu- dellisten päätössääntöjen käyttökelpoisuus Professori Määttä viittaa esityksessään myös siihen tärkeään seikkaan, että aina ei voida oikeuskäytännössä soveltaa ta- lousteoreettisesti pätevää ratkaisusään- töä esimerkiksi (ja kaiketi tyypillisesti) informaation epätäydellisyyden vuoksi. Hyvänä esimerkkinä tästä hän viittaa saalistushinnoitteluun. Tällä perusteella Määttä erottaa toisistaan teoreettiset ja käytännölliset päätössäännöt. Teoreet- tisen päätössäännön soveltaminen saat- taa siis olla joko suorastaan mahdoton- ta tai sitten niin monimutkaista, ettei- vät tuomioistuimet kohtuullisilla pon- nisteluilla kykenisi määrittämään arvi- 3 Keynesin teoksen General Theory of Employment, Interest and Money (1936) viimeisestäkappaleesta. 4 Muris on pitämässään puheessa toden- nut (Improving the Economic Founda- tions of Competition Policy, 2003, 2, http:/ /www.ftc.gov/speeches/muris/ improveconfoundatio.htm): ”Taloustie- teellisen hypoteesin soveltuvuutta kilpai- lupoliittistenoppienmuotoiluunpitäisimi- tata sillä, voidaanko hypoteesia käyttää sellaisten standardien kehittämiseen, joita oikeusistuimet ja täytäntöönpanoelimet voivat toteuttaa tehokkaasti.” ointinsa johtopäätöksiä; vastaavasti ta- loudenpitäjätkään eivät kykenisi päät- telemään, onko heidän toimintansa kil- pailuoikeudellisten sääntöjen mukaista silloin kun ko. päätössääntöä tulisi so- veltaa tähän toimintaan. Oikeudenkäytön asettama vaatimus päätössääntöjen selkeydestä ja käyttö- kelpoisuudesta on sekä oikeudellisesti että taloudellisesti täysin ymmärrettä- vää; taloustieteelliseltä kannalta katsot- tuna kyse on siitä, että oikeussääntö- jen selkeys lisää taloudellista tehok- kuutta enemmän kuin yksittäisissä ta- pauksissa pitemmälle menevien ana- lyysien ansiosta saatava tehokkuuden lisäys olisi. Samaan näkökohtaan on useasti viitannut myös silloinen Fede- ral Trade Commission’in puhemies Ti- mothy J. Muris.4 Vaatimus riittävän sel- keiden ja käyttökelpoisten päätössään- töjen luomisesta on nähdäkseni vas- taisuudessa merkittävä haaste talous- tieteelliselle tutkimukselle.
  • 12. &Y h t e i s k u n t a Ta l o u s10 Oligopoli eli harvain kilpailu on mark- kinaongelma ainakin siinä mielessä, etteivät keskittyneet markkinat johda yhtä edulliseen hintatasoon eivätkä tuo- ta yhtä suurta hyvinvointia yhteiskun- taan kuin täydellisesti kilpaillut mark- kinat.1 Suomessa hyvin monet mark- kinat ovat keskittyneitä ja keskitty- neempiä kuin esimerkiksi muissa poh- joismaissa, niin että oligopoliongelmat saattavat olla erityisen akuutteja Suo- messa. Se, että joillakin markkinoilla saat- taa olla kilpailuongelmia, ei vielä ole kovin mielenkiintoista. Jos kilpailuon- gelma on lähinnä teoreettinen, esimer- kiksi niin että hintataso, tuotteiden laa- tu, sopimusehdot ja muut seikat ovat Markku Stenborg Vierailevatutkija Suomen Pankki Onko oligopoli kilpailuongelma? Viimeaikaisen tutki- muksen opit ja välineet kilpailupolitiikalle Taloustieteen viimeaikaiset teoreettiset edistysaskeleet tuovat valoa siihen, milloin kilpailun välttäminen on akuutti uhka, sekä empiiriset menetelmät siihen, kuinka paljon markkinavoimaa yrityksellä on ja mistä syystä. Tutkimustulokset ja menetelmät auttavat muun muassa yrityskauppavalvontaa kilpailu- ongelmien torjunnassa. 1 Myös tuotannollinen ja dynaaminen tehokkuus (innovatiivisuus yms.) saatta- vat kärsiä oligopoliongelmista. Tässä esi- tyksessä ei kuitenkaan keskustella muista seikoistakuinyrityksenkyvystävälttääkil- pailua.
  • 13. &Y h t e i s k u n t a Ta l o u s 11 varsin lähellä sitä, mitä toimivan kil- pailun oloissa saavutettaisiin, kyseessä ei liene ongelma, johon kilpailupolitii- kan on syytä puuttua. Mielenkiintoi- sempaa onkin yrittää selvittää, missä määrin jotkin tietyt markkinat kärsi- vät kilpailuongelmista, tai kuinka suu- ria vaikutuksia kilpailun puutteella on. Taloustiede on viime vuosina ottanut merkittäviä edistysaskeleita kilpailun ymmärtämisessä ja mittaamisessa, ja niitä oppeja ja menetelmiä voidaan ai- nakin periaatteessa soveltaa kilpailupo- litiikassa. Mitä oligopoliongelmille on tehtävis- sä? Toisinaan niille ei voida tehdä juu- ri mitään. Lyhyesti sanottuna kyseessä on markkinatasapaino, joka syntyy it- sekseen vuorovaikutuksen tuloksena. Ongelmiin voidaan yrittää puuttua etu- käteen yrityskauppavalvonnassa. Esi- tyksen suppeuden vuoksi on syytä tar- kastella yhtä näkökulmaa, joksi tässä on valittu yrityskauppavalvonta, muun muassa juuri edellä mainitusta syystä. Ajatuksia voidaan toki soveltaa myös kiellettyjen kilpailunrajoitusten ja mää- räävän markkina-aseman väärinkäytön arviointiin. Oligopoli ja kilpailu Oligopoli on yritysten välistä strategis- ta vuorovaikutusta, jossa yrityksen kil- pailuympäristö reagoi aktiivisesti sen strategiavalintoihin ja jopa odotettui- hin strategiavalintoihin. Oligopolin jä- senillä on siten vaihtelevat mahdolli- suudet omilla toimillaan vaikuttaa kil- pailuympäristöönsä. Kilpailukentän muokkaamisen tavoitteet ja vaikutuk- set voidaan jakaa kilpailuetujen saavut- tamiseen ja kilpailun intensiteetin vä- hentymiseen. Esitykseni keskittyy jäl- kimmäiseen. Ensin mainittu on kilpai- luongelma lähinnä vain silloin, kun kyseinen yritys on saavuttanut tai saa- vuttamassa ylivoiman. Kilpailun intensiteettiä on hyödyllis- tä ajatella neuvottelu- tai markkina- voiman avulla. Täydellisen kilpailun markkinoilla yrityksellä ei ole lainkaan markkinavoimaa, ja se joutuu täysin sopeuttamaan toimintansa kilpailupai- neen mukaan.2 Asteikon toisessa pääs- sä on monopoli, joka ei lainkaan koh- taa kilpailua. Muut yritykset asettu- vat näiden kahden ääripään väliin kil- pailun intensiivisyyden mukaan.3 Markkinavoiman lähteiksi on talous- tieteessä havaittu muun muassa mark- kinoiden keskittyneisyys, kapasiteet- tirajoitteet, ostajien uskollisuus sekä yritysten kyky luoda vahvoja brände- jä, epätäydellinen ja epäsymmetrinen tieto, toimittajan vaihtamiseen liitty- vät kustannukset sekä kilpailua vält- tävä yhteistoiminta. Keskustelen kah- desta viimeksi mainitusta hieman tar- kemmin. Kilpailua välttävä yhteistyö Suoraviivainen keino hankkia mark- kinavoimaa on sopia kartellista. Vas- taava yhteistyö saattaa myös toimia hiljaisesti, ilman varsinaista sopimus- ta. Yritykset voivat esimerkiksi ymmär- tää, että markkinoilla tulee toimia jon- kin normin mukaisesti (esimerkiksi periä monopolihintaa, kunkin tulee pysyä omalla lohkollaan) ja rangaista hintasodalla tai muilla vastatoimilla nii- tä, jotka poikkeavat tästä normista (kilpailevat aggressiivisesti).4 Jos yri- tykset uskovat, että hinnanalennusta tai markkinaosuuden kasvua seuraa kohta hintasota, joka pyyhkii hankitut lisä- voitot pois, kiusaus intensiiviseen kil- pailun katoaa. Taloustieteen termino- logialla kyseessä on silloin kolluusio. Yleensä mainitut vastatoimet satut- tavat myös rankaisijoita itseään. Jotta markkinoiden tasapainossa voi syntyä kolluusiotilanne, yrityksillä tulee olla kannustin ryhtyä vastatoimiin normis- ta poikkeavaa yritystä vastaan. Esimer- kiksi supistuvilla tai nopeasti muuttu- villa markkinoilla vastatoimien uhka ei toimi. Toiseksi jos kysyntä vaihtelee voimakkaasti tai jos hinnanalennukset voidaan pitää salassa, ei ole helppo havaita, onko joku poikennut kilpai- lua välttävästä normista. Myös yritys- ten erilaisuus vaikeuttaa yhteisymmär- ryksen saavuttamista. Esimerkiksi pie- nellä yrityksellä saattaa olla kannusteet kilpailla ja hankkia lisää asiakkaita, ja vastaavasti suurelta yrityksellä saattaa puuttua kannusteet ryhtyä hintasotaan pientä kilpailijaa vastaan, jos se joutuu alentamaan hintojaan kautta linjan – rankaisu sattuu silloin liikaa itse ran- kaisijaan.5 Mitä asialle voidaan tehdä? Kolluu- sion kieltäminen ja sakottaminen ei auta, sillä se ei poista keinoja eikä kan- nusteita päätyä uudelleen kolluusioon tuomion jälkeen. Kilpailupolitiikalla voidaan toisinaan vaikuttaa kolluusio- ta edistäviin seikkoihin, esimerkiksi kieltämällä toimialajärjestöjä julkaise- masta yrityskohtaisia myynti- tai kus- tannustilastoja. Moniin kolluusiota edistäviin seikkoihin on kuitenkin vai- kea puuttua. Miten esimerkiksi kiel- letään yritysjohtajia puhumasta medi- assa ”tarpeista korottaa hintoja lähi- tulevaisuudessa” tai ”suunnitelmista supistaa tuotantoa”? Jäljelle jää yri- tyskauppavalvonta – kolluusiota edis- tävien järjestelyjen torjuminen etukä- teen. 2 Kilpailupolitiikan tavoitteena ei kuiten- kaan ole, eikä pidäkään olla, täydellinen vaantoimivakilpailu.Kysymysonkin,missä määrin oligopoli on ongelma toimivalle kilpailulle. 3 On syytä muistaa, ettei puheena oleva staattinen markkinavoima ole koko kuva. Usein on syytä yrittää tarkastella myös markkinoidendynamiikkaaelimarkkinoil- le tuloa ja sieltä poistumista, t&k-toimin- taa, standardien luomista jne. Tässä esi- tyksessä tarkastelun näkökulmaa ei kui- tenkaan ole syytä laajentaa. 4 Rankaisu sisältää tässä vain ajatuksen siitä, että yrityksen tulevaisuuden voitot ovat alemmat kuin pysymällä normissa. 5 Tässä on vain lyhyt esitys eräistä vai- kuttavista tekijöistä. Mm. Stenborg (2004) selostaa kolluusion logiikkaa kilpailuoike- uden näkökulmasta tarkemmin. Moder- nia kolluusioteoriaa ovat kehittäneet mm. Compte et al. (2002), de Roos (2004), Fershtman ja Pakes (2000) sekä Vascon- selos (2005).
  • 14. &Y h t e i s k u n t a Ta l o u s12 Toimittajan vaihtamisen kus- tannukset Kolluusiossa kilpailuongelma syntyy siitä, että yritykset tavoittelevat koko toimialan voittojen eivätkä omien voit- tojensa kasvattamista.6 Ongelmia saat- taa syntyä myös silloin, kun yritykset tavoittelevat omien voittojensa lisäämis- tä.7 Esityksen suppeuden vuoksi tar- kastelen vain erästä kitkaa markkina- voiman lähteenä. Toimittajaa vaihdettaessa asiakkaalle saattaa aiheutua kuluja ja vaivaa, joita ei synny nykyisessä liikesuhteessa. Vaih- tamiskustannuksia saattaa syntyä esi- merkiksi tuotteen ominaisuuksiin tutus- tumisen kautta tai koska tuotteen yh- teensovittaminen asiakkaan jonkin toi- sen jo käytössä olevan tuotteen kanssa vaatii ylimääräisiä panostuksia. Vaihta- miskustannuksia saattaa syntyä myös sopimustekniikasta, esimerkiksi uskol- lisuusalennuksista tai sopimussakoista. Vaihtamiskustannukset synnyttävät kaksi vastakkaista kannustetta. Yhtäältä niiden luoma kitka mahdollistaa kor- keiden hintojen perimisen vakiintuneil- ta asiakkailta. Asiakas ei ole kiinnos- tunut vaihtoehtoisen toimittajan tar- jouksesta, paitsi jos tämän hinta alit- taa nykyisen palveluntarjoajan hinnan vähintään vaihtokustannusten verran. Toisaalta ne luovat asiakaskunnan, jolle voidaan myydä kannattavasti, ja ne siis kannustavat kilpailemaan ankarasti uusista asiakkaista. Näiden kahden te- kijän yhteisvaikutuksesta markkinoi- den kilpailullisuus lisääntyy, kun toi- mittajaan sitoutumattomien asiakkai- den suhteellinen osuus kasvaa esimer- kiksi uusien asiakkaiden tullessa mark- kinoille runsaslukuisesti.8 Vastaavasti kypsillä markkinoilla yrityksillä ei ole kannusteita houkutella asiakkaita toi- siltaan, jolloin ne saattavat pystyä toi- mimaan kilpailun paineelta suojassa ja keskittyä rahastamaan vakiintuneita asiakkaitaan monopolihinnoilla. Vaihtamiskustannukset kannustavat ”first bargain, then rip off” -hinnoitte- luun. Yritysten kannattaa aluksi inves- toida asiakaskunnan hankkimiseen ja myöhemmin kerätä investointinsa he- delmät korkeilla hinnoilla. Esimerkiksi suuren markkinaosuuden yrityksellä on houkutus keskittyä keräämään asiakas- kunnasta saatavat hedelmät, kun pie- nellä yrityksellä asiakaskuntaan inves- toiminen kannustaa myymään edullises- ti. Markkinajohtajan hintataso onkin usein korkeampi kuin haastajilla osal- taan vaihtamiskustannusten vuoksi. Vaihtamiskustannukset saattavat toi- saalta vähentää kolluusion uhkaa. Jos ne vähentävät kilpailun intensiteettiä, kolluusiosta saatava lisähyöty on pie- ni. Lisäksi ne kasvattavat hintasodan kustannuksia, kun rankaisijan täytyy alentaa omaa hintaansa roimasti, jotta kilpailijan asiakkaat vaihtaisivat toimit- tajaa. Ilmiö on tyypillinen; seikat, jot- ka lisäävät yksittäisen yrityksen mark- kinavoimaa ja vähentävät kilpailun in- tensiteettiä, heikentävät mahdollisuuk- sia ylläpitää kilpailua välttävää yhteis- työtä ja lisäävät sitä kautta kilpailun intensiteettiä. Mitä tällaiselle yksinomaiselle mark- kinavoimalle voidaan tehdä? Markki- navoiman syihin ei useinkaan voida puuttua. Määräävän aseman väärinkäy- tön kiellolla voidaan puuttua joihinkin keinoihin käyttää markkinavoimaa. Myös kilpailunrajoitusten kiellolla voi- daan yrittää poistaa joitakin keinoja, jotka edistävät kilpailun välttämistä, mutta väline on hampaaton puuttu- maan itse ongelmaan eikä useinkaan pysty tehokkaasti vaikuttamaan sen seurauksiin. Jäljelle jää yrityskauppa- valvonta. Oligopolit yrityskauppaval- vonnan hampaissa Oligopoliongelma on tunnistettu yri- tyskauppavalvonnassa. Komissio tor- jui muun muassa Nestlé/Perrier-, Kali&Salz/MdK/Treuhand- ja Gencor/ Lonrho -fuusiot perusteella, että jär- jestelyssä oligopoli saavuttaa yhteisen määräävän aseman, vaikkei yksikään yksittäinen yritys sitä saavuta.9 EY-tuo- 6 Yhdysvaltain kilpailuoikeudessa tästä käytetään nimitystä ”coordinated effects” jaEU:ssalisäksi”jointdominance”tai”oli- gopolisticdominance”. 7 Kilpailuoikeudessa tästä käytetään ni- mitystä ”unilateral effects”. 8 Ks. esim. Caminal ja Matutes (1990), Farrell ja Klemperer (2002), Farrell ja Sha- piro (1988), Klemperer (1995), Nilssen (2000) ja Sharpe (1997). Vaihtokustan- nusten ja niiden kilpailuvaikutusten em- piirinenanalyysiontoistaiseksivielämelko vähäistä,muttaesimerkiksiSharpe(1997) analysoi kuluttajien ja pk-yritysten vaih- tamiskustannuksia pankkisektorilla.
  • 15. &Y h t e i s k u n t a Ta l o u s 13 mioistuimet hyväksyivät myöhemmin komission tulkinnat.10 Päätösten lo- giikka tiivistetysti oli, että järjestelyissä kolluusion uhka lisääntyi.11 EU:n vuon- na 2004 voimaan astuneen fuusioval- vonta-asetuksen mukaan komission tulee puuttua yrityskauppaan, jos se olennaisesti estää tehokasta kilpailua.12 Lainsäädäntö mainitsee nyt eksplisiit- tisesti kolluusion uhan syyksi torjua yritysjärjestely,13 jolloin asian juridiik- ka on ratkaistu. Suomen lainsäädäntö vastaa tältä osin EU:n vanhaa lakia, mutta tulkinnan mukaan kolluusion uhka synnyttää yhteisen määräävän aseman, jolla perusteella järjestelyyn voidaan puuttua.14 EU:n yrityskauppavalvonnan lyhyessä historiassa on havaittavissa tendenssi komission halusta laajentaa dominans- si-kriteeriä luomalla uusia tulkintoja siitä, mitä määräävä asema on. Muun muassa edellä mainittu yhteisen mää- räävän aseman lopullinen kohtalo oli pitkään jossain määrin epäselvä, kun- nes EY-tuomioistuimet Gencor- ja Air- tours-tapauksissa katsoivat kolluusion sisältyvän määräävän aseman kritee- riin ja antoivat ohjeita siitä, miten asi- aa tulee tältä osin tutkia ja tulkita. Dominanssia on ”venytetty” muun muassa kehittämällä portfoliovoiman käsite, jossa yritys ei saavuta määrää- vää asemaa millään yksittäisillä mark- kinoilla vaan hallitsemansa laajan tuo- tevalikoiman kautta.15 Osaltaan tämä tulkinnan laajentami- nen on perustunut siihen, ettei kaik- kia yritysjärjestelyissä nähtyjä kilpailu- ongelmia pystytä pukemaan määrää- vän aseman kaapuun. Kun komission käsityksen mukaan yrityskaupasta saattaa koitua ongelmia, ratkaisu on ollut ”venyttää” määräävän aseman kriteeri kattamaan havaittu ongelma. EU:n uusi lainsäädäntö poistaa tarpeen tällaiselta kikkailulta, kun yrityskaup- pa voidaan kieltää, jos se estää teho- kasta kilpailua.16 Suomessa eletään ai- nakin toistaiseksi dominanssi-kriteerin kanssa. Oligopolien empiria Yritysjärjestelyssä mahdollisesti synty- vä kilpailuongelma on empiirinen ta- loudellinen kysymys. Taloustieteessä on viime aikoina otettu merkittäviä, käytäntöön soveltuvia edistysaskelei- ta markkinavoiman mittaamisessa ja sen muutosten ennakoimisessa. Yri- tysjärjestelyissä kilpailuongelmia syn- tyy lähinnä kahta kautta: markkinoil- ta poistuu merkittävä kilpailupaine, joka tuo yksittäiselle yritykselle mark- kinavoimaa (”unilateral effects”), tai kilpailua välttävän yhteistoiminnan edellytykset paranevat, jolloin oligo- poli saa markkinavoimaa (”coordi- nated effects” tai ”joint dominance”). Nämä ilmiöt ovat tyypillisesti toisiaan poissulkevia. Yritys saavuttaa mark- kinavoimaa joko siksi, ettei sen tar- vitse välittää kilpailijoiden reaktioista, tai koska se voi toimia kilpailijoiden kanssa yhteistyössä. Tarkastelen en- sin yksittäisen yrityksen markkinavoi- man analyysiä. Taloustieteen käsite vahva markkina- voima vastaa lain määräävää asemaa: molemmat viittaavat kykyyn ylläpitää monopolistista hintatasoa, joka mer- kittävästi ylittää (pitkän ajan raja-) kustannukset. Markkinavoimaa voitai- siin siis periaatteessa mitata tarkaste- lemalla yrityksen katteita. Käytännös- sä kustannusten mittaaminen on kui- tenkin hyvin hankalaa. Markkinavoimaa ja erityisesti sen muutoksia voidaan kuitenkin mitata tarkastelemalla yritysten valintoja ja niiden seurauksia. Yritys, joka koh- taa voimakkaan kilpailun paineen, toimii eri tavalla, kuin yritys, joka voi vapaammin päättää toimenpiteistään markkinoilla. Kilpailun paine rajoit- taa yrityksen mahdollisuuksia korot- taa hintojaan, kun osa asiakkaista siir- tyy kilpaileviin tuotteisiin. Kilpailijoi- den välisen fuusion jälkeen osa hin- nankorotukseen reagoivista asiakkais- ta siirtyykin saman yrityksen tuottei- siin, mikä lisää yrityksen halua korot- taa hintojaan. Lisäksi jos hintoja ko- rotetaan kautta linjan, tuotteiden vä- lillä ei synny uusia hintaeroja, joka 9 Nestlé/Perrier, Official Journal 1992 L 115/19; Kali&Salz, tapausnro:t C–68/94 ja C–30/95, OJ 1994 L 186/38; Gencor, tapausnro T–102/96, OJ 1997, L 11/30; ks. myös Airtours, tapausnro T–342/99, OJ C 191, 10/08/2002. EU:n kilpailu- lainsäädäntöja-päätöksetlöytyvätkomis- sion kotisivujen www.europa.eu.int/ comm/competition kautta. 10 Aiemmassa lainsäädännössä (Council Regulation No. 4064/89) ei edes mainit- tu, että määräävä asema voi olla yhtä ai- kaauseallayrityksellä,vaankomissiontuli kieltääyrityskauppataivaatiasiihenmuu- toksia,josjärjestelyssäsyntyytaivahvistuu määräävä markkina-asema, joka merkit- tävästi estää kilpailua. Määräävä asema on yrityksellä, joka pystyy toimimaan kil- pailijoistaan riippumattomalla tavalla. Tapauskäytännönmukaanmäärääväase- ma on yrityksellä, jolla on paitsi korkea markkinaosuusmarkkinoilla,joillaonalal- le tulon esteitä, myös ”plus-tekijöitä”, jot- ka vahvistavat sen asemaa suhteessa kil- pailijoihin. 11 Ks. esim. Stenborg (2004). 12 “Council Regulation (EC) No 139/ 2004 of 20 January 2004 on the control of concentrations between undertakings (the EC Merger Regulation)”, OJ L 24, 29.01.2004 ja “Guidelines on the assess- ment of horizontal mergers under the Council Regulation on the control of con- centrations between undertakings”, OJ C 31, 05.02.2004, 5–18. 13 Yrityskauppa-asetuksenesitöidenkoh- ta 25 ja suuntaviivojen (Merger guideli- nes) kohdat 39–56. 14 Esim. Fritidsresor/Finnmatkat, dnro 1076/81/99, 5.4.99; Carlsberg/Orkla, 573/81/01, 2.1.01; Georgia-Pacific/Fort James, 830/80/00, 30.1.01; Lännen Teh- taat/Avena, 389/81/2002, 4.10.2002; ja Alfons Håkans, 23/359/98, 29.6.00. Markkinaoikeus näyttää Telian, Soneran ja Radiolinjan tapauksessa yhtyvän tähän tulkintaan.Kilpailuvirastonpäätöksistäks. www.kilpailuvirasto.fi. 15 Esim. Guinness/Grand Met, tapausn- ro M.938, ja GE/Honeywell, M.2220. 16 Yrityskauppa-asetuksen esitöiden koh- ta 25 ja suuntaviivojen (Merger guideli- nes) kohdat 24–38. Komission mukaan lainsäädäntöuudistus ei laajenna vaan sel- keyttääkomissiontoimivaltaa.Yrityskaup- pasäännöstön esipuhe ja tulkintaohjeet kuitenkin näyttävät viittaavan tulkintaan, että myös sellaiset oligopoliongelmat, joi- den ei aiemmin katsottu täyttäneen mää- räävän aseman kriteeriä, saattavat tulevai- suudessa johtaa yritysjärjestelyn kieltämi- seenEU:ssa.
  • 16. &Y h t e i s k u n t a Ta l o u s14 ohjaisivat asiakkaita siirtymään toisiin tuotteisiin. Silloin yritykselle syntyy kan- nuste korottaa hintojaan, ts. markki- navoimaa. Baker ja Bresnahan (1988) ovat osoittaneet, miten tätä muuttunutta halua korottaa hintoja voidaan empii- risesti estimoida. Mittaaminen tapah- tuu tarkastelemalla yrityksen hintoja ja myyntejä, joista voidaan estimoida nk. residuaalikysynnän joustot, jolloin kustannusten mittaamisen ongelmat voidaan kokonaan välttää.17 Keskeis- tä on, kuinka paljon hintajousto vä- henee fuusion ansiosta. Jousto muut- tuu vain vähän, jos jäljelle jäävä kil- pailun paine on edelleen voimakasta ja rajoittaa fuusioissa syntyneen yri- tyksen markkinavoimaa. Hintajousto vähenee paljon, jos järjestelyssä syn- tyy merkittävästi lisää markkinavoi- maa. Vastaava nk. ristijousto voidaan estimoida minkä tahansa kahden tuot- teen välille.18 Mitä enemmän ristijous- to alenee fuusion seurauksena, sitä vähemmän kysyntää siirtyy hinnanko- rotuksen vuoksi suhteellisesti edulli- semmaksi muuttuneeseen tuottee- seen, ja sitä paremmat mahdollisuu- det yrityksellä on korottaa hintojaan. Näin voimme ennakoida yritysjärjes- telyn jälkeistä kilpailutilannetta käyt- tämällä järjestelyä edeltävää dataa. Yrityskauppojen simulointi perustuu tähän ajatukseen. Simulointimenetel- mien käyttö yrityskauppavalvonnassa onkin viimeisen kymmenen vuodan aikana yleistynyt erityisesti Yhdysval- loissa.19 Empiirinen ja kokeellinen evidenssi näyttävät viittaavan siihen, että kol- luusio on melko harvinaista. Tiiviste- tysti sanottuna: vain jos markkinoilla on kaksi yritystä, tietojen vaihto yri- tysten välillä on hyvin helppoa tai jos markkinoilla on muutama hyvin sa- manlainen yritys, kolluusio näyttää uhkaavan.20 Kilpailuviranomaisten ta- pauskäytännössä kolluusion vaara on ilmeisesti nähty akuutimpana uhka- na. Taloustieteessä kysymystä ei kui- tenkaan ole vielä lopullisesti ratkais- tu. Taloustieteessä on kehitetty menetel- miä, joilla voimme mitata, mistä teki- jöistä yrityksen markkinavoima syntyy. Ajatus on yksinkertainen. Oletetaan aktuaalinen ja kaksi hypoteettista ra- kennetta markkinoille: kukin brändi erikseen; vallitseva rakenne, jossa kul- lakin yrityksellä on vaihteleva määrä brändejä; sekä monopoli, joka hallit- see kaikkia brändejä. Hypoteettisen yrityksen kate ensimmäisessä tapauk- sessa perustuu vain tuotteiden erilai- suuteen, toisessa katteeseen vaikuttaa myös yrityksen tuoteportfolio ja kol- mannessa kolluusio. Jos ensimmäinen markkinarakenne selittää hinnoittelun, yritysten lukumäärä markkinoilla on lähes irrelevantti. Jos hinnoittelua ei voida selittää kahdella ensimmäisellä rakenteella, markkinavoima johtuu lä- hinnä kolluusiosta. Nevo (2000, 2001) sovelsi selostet- tua ajatusta ja pystyi dekomponoi- maan markkinavoiman lähteet USA:n aamiaismurojen markkinoilla. Aami- aismurojen markkinoiden on aiemmin ajateltu kärsineen oligopoliongelmis- ta, ja korkeiden katteiden syyksi on epäilty kolluusiota. Nevon tulosten mukaan katteet ja markkinavoima voidaan kuitenkin selittää kuluttajien ostouskollisuudella ja yritysten tuote- portfolion hallinnalla, eikä kolluusio- ta esiintyisi. Slade (2004) ja Pinkse ja Slade (2004) sovelsivat vastaavia me- netelmiä Ison-Britannian olutmarkki- noille. Myös olut on erilaistettu tuo- te, sen katteet ovat melko korkeat ja markkinoiden rakenne Isossa-Britan- niassa on keskittynyt viime vuosina, mikä saattaa herättää epäilyn kilpai- luongelmista. Tulosten mukaan noin 75 % markkinavoimasta johtui siitä, etteivät tuotteet olleet identtisiä ja että kuluttajien tottumukset ja maku ovat heterogeenisia. Loput 25 % markki- navoimasta selitti yritysten kyky hal- lita tuoteportfoliotaan, eikä kolluusi- osta ollut havaintoja. Lopuksi Viime aikoina kehitetty talousteoria on lisännyt ymmärrystämme oligopolikil- pailusta. Ymmärrämme entistä parem- min, mistä seikoista vahva markkina- voima saattaa syntyä ja milloin vaara vahvasta markkinavoimasta on vähäi- nen. Ymmärrämme myös aiempaa paremmin, miten yritykset voivat pyr- kiä välttämään kilpailua yksinomaisilla keinoilla sekä milloin yritysten välinen yhteistyö saattaa olla merkittävä uhka. Osa uudesta ymmärryksestä on jo suo- dattunut kilpailuoikeuden tapauskäy- täntöön. Ad hoc-argumenttien korvaa- minen talousteorian kanssa sopusoin- nussa olevalla päättelyllä ja empiirisel- lä analyysillä lisää oikeusvarmuutta ja parantaa tapauskäytännön ennustetta- vuutta. Mitä sitten olemme oppineet? Kes- kittyneillä markkinoilla yrityksillä saat- taa olla keinot harjoittaa hiljaista yh- teistyötä kilpailun sijasta, joten siihen on syytä puuttua. Yritysten on kuiten- kin ilmeisesti vaikeampi hallita kolluu- siota kuin mitä kilpailuoikeudessa toi- sinaan tunnutaan ajattelevan, eikä kol- luusio siis liene akuutti vaara yleisesti. Toiseksi markkinavoimaa omaavilla yrityksillä on muitakin keinoja alentaa tai poistaa kilpailun painetta. Näihin- kin vaaroihin olisi toisinaan syytä puut- tua, mutta Suomen lainsäädäntö an- taa tähän EU:ta rajoitetummat mah- 20 Kokeellisten tulosten osalta ks. esim. Davis ja Holt (2004), Harstad et al. (1998), Huck et al. (2000), Muren ja Pyddoke (2004). 17 Residuaalikysynnän jousto mittaa ky- synnän korvattavuutta, kun huomioon otetaan muiden yritysten reaktiot korke- ampiin hintoihin. Joustamaton kysyntä (korkea jouston itseisarvo) tarkoittaa, et- tei menekki laske paljoa hinnan korotuk- sen mukana; joustava kysyntä (alhainen jouston itseisarvo), että menekki laskee paljon hinnan korotuksen mukana. 18 Ristijousto mittaa sitä, kuinka paljon tietyn tuotteen hinnan korotus vaikuttaa ko. toisen tuotteen menekkiin. 19 Ks. esim. Baker ja Rubinfeld (1999) ja Werden (1997). Hosken et al. (2002) se- lostaa simulointimenetelmien käyttöä FTC:ssä. EU:ssa esim. Ivaldi ja Verboven (2004) sovelsivat ajatuksia Volvo/Scania -tapauksen (COMP/M.1672) markkina- määrittelyssä ja kilpailun arvioinnissa.
  • 17. &Y h t e i s k u n t a Ta l o u s 15 dollisuudet. Kaikki kilpailuongelmat eivät näet ole määräävän aseman il- mentymiä tai sellaisiksi helposti tulkit- tavissa. KIRJALLISUUS Baker, J.B. & Breshanan, T.F. (1988), Estimating the Residual Demand Curve Facing a Single Firm, International Journal of Industrial Organization, 6, 427–44. Baker, J.B. & Rubinfeld, D.L. (1999), Empirical Methods in Antitrust Litigation: Review and Critique, American Law and Economics Review, 1, 386–435. Beggs, A. & Klemperer, P.D. (1992), Multiperiod Competition with Switching Costs, Econometrica, 60, 651–66. Caminal, R. & Matutes, C. (1990), Endogenous Switching Costs in a Duopoly Model, International Journal of Industrial Organization, 8, 353–74. Compte, O. & Jenny, F. & Rey, P. (2002), Capacity Constraints, Mergers, and Collusion, European Economic Review, 46, 1–29. Davis, D.D. & Holt, C.A. (2004), The Effects of Collusion in Laboratory Experiments, teoksessa Plott, C. & Smith, V.L. (eds.), Handbook of Experimental Economics Results, Amsterdam: North Holland. de Roos, N. (2004), A Model of Collusion Timing, International Journal of Industrial Organization, 22, 351–387. Farrell, J. & Klemperer, P.D. (2002), Coordination and Lock-In: Competition with Switching Costs and Network Effects, mimeo, Oxford University. Farrell, J. & Shapiro, C. (1988), Dynamic Competition with Switching Costs, Rand Journal of Economics, 19, 123–37. Fershtman, C. & Pakes, A. (2000), A Dynamic Oligopoly with Collusion and Price Wars, Rand Journal of Economics, 31, 207–236. Harstad, R. & Martin, S. & Norman, H.T. (1998), Experimental Tests of Consciously Parallel Behaviour in Oligopoly, teoksessa Phlips, L. (ed.), Applied Industrial Organisation, Cambridge: Cambridge University Press. Hosken, D. & O’Brien, D. & Scheffman, D. & Vita, M. (2002), Demand System Estimation and Its Application to Horizontal Merger Analysis, Federal Trade Commission, Bureau of Economics Working Paper No. 246. Huck, S. & Norman, H.T. & Oechssler, J. (2000), Does Information about Competitors’ Actions Increase or Decrease Competition in Experimental Duopoly Markets?, International Journal of Industrial Organization, 18, 39–58. Ivaldi, M. & Verboven, F. (2004), Quantifying the Effects from Horizontal Mergers in European Competition Policy, International Journal of Industrial Organization, 22, forthcoming. Muren, A. & Pyddoke, P. (2004), Coordination and Monitoring in Tacit Collusion. An Experimental Study, mimeo, Stockholm University. Nevo, A. (2000), Mergers with Differentiated Products: The Case of the Ready-to-Eat Cereal Industry, Rand Journal of Economics, 31, 395–421. Nevo, A. (2001), Measuring Market Power in the Ready-to-Eat Cereal Industry”, Econometrica, 69, 307–42. Nilssen, T. (2000), Consumer Lock-In with Asymmetric Information, International Journal of Industrial Organization, 18, 641–66. Pinkse, J. & Slade, M.E. (2004), Mergers, Brand Competition, and the Price of a Pint, European Economic Review, 48, 617–643. Sharpe, S.A. (1997), The Effect of Consumer Switching Costs on Prices: A Theory and its Application to the Bank Deposit Market, Review of Industrial Organization, 12, 79–94. Slade, M.E. (2004), Market Power and Joint Dominance in UK Brewing, Journal of Industrial Economics, 52, 133–163. Stenborg, M. (2004), Forest for the Trees: Economics of Joint Dominance, European Journal of Law and Economics, 18, 365–85. Vasconcelos, H. (2005), Tacit Collusion, Cost Asymmetries and Mergers, Rand Journal of Economics, 36, forthcoming. Werden, G.J. (1997), Simulating the Effects of Differentiated Products Mergers: A Practical Alternative to Structural Merger Policy, George Mason Law Review, 5, 363–86.
  • 18. &Y h t e i s k u n t a Ta l o u s16 silla vaikutuksilla4 tarkoitetaan yritys- ten mahdollisuutta korottaa hintoja yksinomaisin, unilateraalisin toimenpi- tein. Yrityskauppa saattaa poistaa mer- kittävän kilpailupaineen yhdeltä tai use- ammalta yritykseltä, jotka tämän seu- rauksena saavat markkinavoimaa ilman toimintojen yhteensovittamista. Yritys- kaupan seurauksena kaupan osapuol- ten välinen kilpailu voi poistua tilan- teessa, jossa osapuolten tuotteet ovat erilaistettujen hyödykkeiden markki- noilla toisiaan korvaavia. Osapuolten välinen kilpailu on voinut olla merkit- tävä kilpailun lähde markkinoilla. Kil- pailupaineen poistumisen seurauksena myös keskittymän ulkopuoliset yrityk- set voivat katsoa unilateraaliset hinnan- korotukset kannattaviksi.5 Koordinointivaikutuksilla tarkoite- taan tilannetta, jossa yritykset pysty- vät yhteensovittamaan (koordinoi- maan) toimintonsa ja korottamaan hintoja turvautumatta sopimukseen tai yhdenmukaistettuun menettelytapaan. Vaikutukset kattavat kolluusion ja yh- teisen määräävän markkina-aseman.6 Esityksessä, kuten yleensäkin, uni- lateraaliset vaikutukset ja koordinoin- tivaikutukset katsotaan toisensa pois- sulkeviksi. USA:n yrityskauppavalvon- nassa saman yrityskaupan on tietyis- sä tilanteissa katsottu kuitenkin lisän- neen sekä unilateraalisen hinnanko- rotuksen että koordinoinnin toden- näköisyyttä.7 Käytäntöä on perustel- tu muun muassa sillä, että vaikka yri- tyskaupan todennäköisenä seuraukse- na voidaan pitää kuluttajille koituvaa haittaa, niin haitan lopullista ilmene- mistapaa ei kuitenkaan voida todeta riittävällä todennäköisyydellä (Euro- pe Economics 2001, 100). Käytän- töön saattavat vaikuttaa myös USA:n yrityskauppavalvonnan prosessuaali- set ominaispiireet. Koordinointivaikutusten arvi- ointi oligopolimarkkinoilla Vaikka talousteoreettiset oligopolimallit eivät tarjoa suoraa vastausta siihen, milloin yritykset kilpailevat tehokkaasti kaikilla parametreillä ja milloin kilpai- lu korvataan kollusiivisella käyttäyty- misellä (Faull ja Nikpay 1999, 25), oletuksena kuitenkin on, että tietyn markkinarakenteen ja tiettyjen käyt- täytymistä koskevien insentiivien valli- tessa yritykset todennäköisesti koor- dinoivat käyttäytymistään. Markku Stenborg on valinnut esityk- sensä näkökulmaksi yrityskauppaval- vonnan. Hän on tuonut hyvin esille oli- gopolimarkkinoihin liittyviä kysymyk- siä viimeaikaisen talousteorian näkö- kulmasta. Esittämäni huomiot liittyvät oligopolimarkkinoilla ilmeneviin kilpai- luvaikutuksiin ja niiden arviointiin sekä Euroopan komission mahdollisuuksiin puuttua oligopolimarkkinoiden kilpai- luongelmiin EY:n uuden sulautuma- asetuksen2 voimaantulon jälkeen. Yrityskauppojen kilpailuvai- kutukset Horisontaalisten yrityskauppojen kil- pailuvaikutukset jaetaan yleensä uni- lateraalisiin vaikutuksiin (unilateral effects) ja koordinointivaikutuksiin (coordinated effects).3 Unilateraali- Kommentti1 Jaana Hautala Erikoistutkija Kilpailuvirasto 6 EY:nhorisontaalisetsuuntaviivat,kohta 39:”Sulautumakeskittyneillämarkkinoil- lavoiolennaisestiestäätehokastakilpailua yhteisen määräävän markkina-aseman luomisen tai vahvistamisen kautta, koska selisäätodennäköisyyttä,ettäyrityksetpys- tyvät sovittamaan toimintonsa yhteen täl- lä tavoin ja korottamaan hintoja”. 7 Ks. esim. US v. Alcoa Inc. and Reynolds Metal Company, Civil Action No:00–CV– 954 (complaint) ja FTC v. H.J. Heinz Company and Milnot Holding Corp. Civil Action No. 1:00CV01688 (complaint). Ks. myös USA:n Horizontal Merger Guideli- nes -ohjeet, kohta 2.0. 1 Puheenvuorossa esitetyt näkemykset ovat kirjoittajan omia, eivätkä ne välttä- mättä vastaa Kilpailuviraston kantaa. 2 Neuvoston asetus (EY) N:o 139/2004 yrityskeskittymien valvonnasta (jäljempä- nä EY:n sulautuma-asetus). EYVL L 24, 29.1.2004, 1. 3 Jaottelu näkyy mm. horisontaalisia yrityskauppojakoskevissasuuntaviivoissa. Ks. esim. EY:n osalta Suuntaviivat hori- sontaalisten sulautumien arvioinnista yri- tyskeskittymien valvonnasta annetun neu- vostonasetuksennojalla(jäljempänäEY:n horisontaaliset suuntaviivat), EYVL C 31, 5.2.2004, 5 ja USA:n osalta 1992 Hori- zontalMergerGuidelines,U.S.Department of Justice and the Federal Trade Commis- sion, Issued April 2, 1992. Revised April 8, 1997 (jäljempänä USA:n Horizontal Mer- ger Guidelines -ohjeet). 4 EY:n horisontaalisissa suuntaviivoissa unilateraalisetvaikutuksetonsuomennettu ’yksipuolisiksi vaikutuksiksi’. Suuntavii- voissa vaikutuksista käytetään englannik- si nimitystä ’non-coordinated effects’, joka on suomennettu ’yhteensovittamattomiksi vaikutuksiksi’. 5 Ks. EY:n horisontaaliset suuntaviivat, kohdat 22a, 24 ja 28 sekä EY:n sulautu- ma-asetuksen uudistuksen yhteydessä jul- kaistu ekonomistien kirje ”Collective letter by a group of academic economists”.
  • 19. &Y h t e i s k u n t a Ta l o u s 17 Koordinointivaikutusten arviointia voidaan jäsentää erottamalla toisistaan koordinoinnin (kolluusion) saavuttami- sen ja sen ylläpitämisen kannalta vält- tämättömät edellytykset ja koordi- noinnin todennäköisyyttä lisäävät te- kijät (Europe Economics 2001, 29, 72).8 Välttämättöminä edellytyksinä on pidetty muun muassa yhteisymmär- ryksen saavuttamista koordinoinnin ehdoista sekä mahdollisuutta havaita koordinoinnista poikkeaminen ja mah- dollisuutta rangaista poikkeamisesta.9 Edellytykset eivät kuitenkaan ole riit- täviä. Koordinoinnin todennäköisyyt- tä lisäävinä tekijöinä on pidetty muun muassa tuotteiden homogeenisuutta, markkinoiden läpinäkyvyyttä, yritysten symmetrisyyttä, kysyntäolosuhteiden vakautta ja asiakkaiden neuvotteluvoi- man vähäisyyttä. Markkinoiden kes- kittymistä, toistuvaa vuorovaikutusta ja markkinoille tulon esteitä on pidetty joissakin yhteyksissä välttämättöminä edellytyksinä (Europe Economics 2001, 29; OECD 2001, 142) ja jois- sakin niiden perusedellytyksinä (Euro- pe Economics 2001, 27). Mainitut tekijät näkyvät yrityskaup- pojen arvioinnissa. EY:n horisontaalis- ten suuntaviivojen mukaan komissio selvittää, onko koordinoinnin ehdois- ta mahdollista sopia ja onko koordi- nointi kestävää. Koordinoinnin kestä- vyyden kannalta välttämättöminä edel- lytyksinä pidetään Airtours -päätök- sen10 mukaisesti mahdollisuutta havaita koordinoinnin ehdoista poikkeaminen ja mahdollisuutta rangaista poikkeami- sesta. Lisäksi edellytetään, etteivät kil- pailijoiden ja asiakkaiden reaktiot vaa- ranna koordinoinnista odotettuja tu- loksia.11 Suomen yrityskauppavalvon- nassa on selvitetty tiettyjä perusedelly- tyksiä ja koordinoinnin todennäköisyyt- tä lisääviä tekijöitä. Viimeaikaisessa ta- pauskäytännössä perusedellytyksinä on pidetty muun muassa markkinoiden keskittymistä, mahdollisuutta havaita koordinoinnista poikkeaminen ja mah- dollisuutta poikkeamisesta rankaisemi- seen. Koordinoinnin todennäköisyyt- tä lisäävinä tekijöinä on pidetty muun muassa markkinoiden läpinäkyvyyttä, kysynnän seisahtuneisuutta ja tuottei- den homogeenisuutta.12 Komission mahdollisuus puuttua oligopolimarkkinoi- den kilpailuongelmiin Yrityskauppavalvonnan tehtävänä on selvittää, syntyykö tai vahvistuuko kau- pan seurauksena kilpailutestissä haital- liseksi määritelty määrä markkinavoi- maa. EY:n yrityskauppavalvonnassa kaup- pa katsotaan yhteismarkkinoille sovel- tumattomaksi, jos se olennaisesti es- tää tehokasta kilpailua erityisesti siitä syystä, että sillä luodaan määräävä markkina-asema tai vahvistetaan sitä.13 Testi muistuttaa USA:n yritys- kauppavalvonnassa sovellettavaa, kil- pailun olennaista vähenemistä (sub- stantial lessening of competition) mit- taavaa SLC-testiä.14 EY:n yrityskauppavalvonnassa sovel- lettiin aiemmin määräävän markkina- aseman käsitteeseen15 rakentuvaa ns. dominanssitestiä. Kilpailutestin muut- tamisella varmistettiin, että testi kat- taa kaikki tehokasta kilpailua olennai- sesti estävät yrityskaupat (European Commission 2003; Monti 2004a, 2004b). Uusi testi kattaa myös oligo- polimarkkinoilla tilanteen, jossa mark- kinoiden toiseksi ja kolmanneksi suu- rin yritys, joiden tuotteet ovat lähim- 8 Lähestymistapa näkyy mm. EY:n hori- sontaalisissasuuntaviivoissajaUSA:nHo- rizontal Merger Guidelines -ohjeissa. 9 Ks. esim. USA:n Horizontal Merger Guidelines -ohjeet, kohdat 2.1, 2.11 ja 2.12. 10 Ensimmäisen oikeusasteen tuomiois- tuimen päätös asiassa T–342/99, Airtours plc v Commission. 11 EY:nhorisontaalisetsuuntaviivat,koh- dat 41 ja 42 sekä Airtours-päätös, kohta 62. 12 Ks. esim. Kilpailuviraston päätös Län- nen Tehtaat Oyj/Avena Oy, Dnro 389/ 81/2002. 13 EY:n sulautuma-asetuksen 2(3) ar- tikla. EY:n sulautuma-asetuksen uuden testin osalta ks. Manninen ja Wahlbeck (2004, 416) sekä Ruohoniemi (2004, 429–431). 14 Clayton Act § 7. 15 U.S.C. § 18 (38 Stat. 730 et seq.). SLC-testin soveltami- sesta ks. Hautala (2001, 43–50). EY:n sulautuma-asetuksen uuden testin ja SLC- testinvälisestäsuhteestaks.Vickers(2004, 460). 15 Määräävän markkina-aseman sään- telystä yrityskauppavalvonnan näkökul- masta ks. Virtanen (1998, 296–301, 304–305, 336–344) ja Kuoppamäki (2003, 1049–1279, 1325–1334).
  • 20. &Y h t e i s k u n t a Ta l o u s18 mät substituutit, yhdistyvät ilman, että keskittymästä muodostuisi määräävän markkina-aseman omaava markkina- johtaja. Tällaisen tilanteen arvioitiin jääneen dominanssitestin soveltamisen ulkopuolelle.16 Vaikka testin muuttamisen jälkeen haitallisten kilpailuvaikutusten on to- dettu useimmissa tapauksissa perustu- van määräävään markkina-asemaan17 , mainitun aseman konstruoiminen ei kuitenkaan ole enää testin soveltami- sen edellytys, vaan kauppaan voidaan puuttua, jos se olennaisesti estää te- hokasta kilpailua. Tässä mielessä uusi sanamuoto laajentaa testin soveltamis- alaa esityksessä todetun mukaisesti. Sanamuotoa tärkeämpää on kuitenkin se, millaiseksi testin soveltaminen käy- tännössä muotoutuu. KIRJALLISUUS Collective Letter by a Group of Academic Economists, July 10, 2002. h t t p : / / e u r o p a . e u . i n t / c o m m / c o m p e t i t i o n / m e r g e r s / r e v i e w / comments.html. Europe Economics (2001), Study on Assessment Criteria for Distinguishing between Competitive and Dominant Oligopolies in Merger Control. Final Report for the European Commission Enterprise Directorate General, May 2001, London: Europe Economics. European Commission (2003), Commission Welcomes Agreement on New Merger Regulation, Brussels, 27 November 2003, IP/03/1621. Faull, J. & Nikpay, A. (Eds.) (1999), The EC Law of Competition, Oxford: University Press. Hautala, J. (2002), Yrityskauppaval- vonnan kilpailutesteistä – Näkökohtia vihreän kirjan keskustelualoitteeseen, Kilpailuviraston vuosikirja 2002, 43–50. Kuoppamäki, P. (2003), Markkinavoi- man sääntely EY:n ja Suomen kilpailu- oikeudessa, Suomalaisen lakimiesyhdis- tyksen julkaisuja A-sarja N:o 239. Manninen, T. & Wahlbeck, M. (2004), Näkökohtia kilpailunrajoituslain uudis- tuksesta, Defensor Legis, 3, 391–417. Monti, M. (2004a), Proactive Competition Policy and the Role of the Consumer, European Competition Day, Dublin 29th April 2004, SPEECH/04/ 212. Monti, M. (2004b), Private Litigation as Key Complement to Public Enforcement of Competition Rules and the First Conclusions on the Implementation of the New Merger Regulation, IBA – 8th Annual Competition Conference, Fiesole, 17 September 2004, SPEECH/ 04/403. OECD (2001), Executive Summary by the Secreteriat, OECD Journal of Competition Law and Policy, 3, 3. Ruohoniemi, E. (2004), EY:n sulautu- ma-asetuksen muutokset ja niiden mer- kitys käytännössä, Defensor Legis, 3, 418–431. Vickers, J. (2004), Merger Policy in Europe: Retrospect and Prospect, European Competition Law Review, 7, 455–463. Virtanen, M. (1998), Market Dominance-related Competition Policy. An Eclectic Theory and Analysis of Policy Evolution, Turun kauppakorkeakoulun julkaisuja. Sarja A-1:1998. 16 Ks. Vihreä kirja neuvoston asetuksen (ETY)N:o4064/89tarkistamisesta.KOM (2001) 745 lopullinen, kohta 166. 17 Ks. EY:n horisontaaliset suuntaviivat, kohta 4.
  • 21. &Y h t e i s k u n t a Ta l o u s 19 Moderni näkemys sääntelyn tarpeelli- suudesta ankkuroituu tavallisesti mark- kinoidenepäonnistumiseen.Yksikeskei- nen markkinoiden epäonnistumisen tyyppitapaus on luonnollinen monopoli, jonka julkista valvontaa on perinteisesti pidetty välttämättömänä. Viime vuosi- kymmeninä on kuitenkin yleistynyt nä- kemys, jonka mukaan tällaisia julkista valvontaa edellyttäviä tilanteita on oike- astaan varsin vähän, ja esimerkiksi Ari Ahonen Tutkimuspäällikkö Kilpailuvirasto Hintakatto ja uusi sääntelyn teoria: talousteoreettisia varaumia1 Hintakatto on noussut julkiseen keskusteluun eri- tyisesti telealan sääntelyn uudistamispyrkimysten yhteydessä. Käytännössä siihen kuitenkin liittyy joukko varsin vaikeasti ratkaistavia ongelmia, joi- den yliolkainen sivuuttaminen saattaa johtaa koko hintakaton kannustinvaikutuksiin kytketyn kunin- gasajatuksen vesittymiseen. OECD-maissa yleisenä trendinä on ol- lut sääntelyn alan supistaminen ja jäljelle jäävän sääntelyn tarkoituksenmukaisuu- denvarmistaminen.Lähtökohtanaonol- lut,ettätaloudellistenvoimavarojenkoh- dentamisen pääasiallinen mekanismi on kilpailu ja että tästä pääsäännöstä poik- keaminen on erikseen perusteltava (OECD 1999; Buigues ja Roy 2004). Käytännössä OECD-maissa toteute- tut sääntelyuudistukset ovat kuitenkin varsinharvointarkoittaneetsuoraviivais- ta ja kertakaikkista sääntelystä luopu- mista. Sen sijaan uudistuksilla on py- ritty yhtäältä vähentämään sääntelyä ja toisaalta muuttamaan sitä sellaiseksi, ettei se keinotekoisesti estä, rajoita tai vääristä kilpailua ja ettei siitä aiheudu 1 KTT Ari Ahonen työskentelee tutkimus- päällikkönäKilpailuvirastonmonopoliryh- mässä.Hänonpäätoimensaohelladosent- tina Turun kauppakorkeakoulussa. Artik- kelissa esitetyt näkemykset ovat kirjoitta- jan omia eivätkä välttämättä vastaa Kil- pailuviraston kantaa.
  • 22. &Y h t e i s k u n t a Ta l o u s20 turhaa byrokratiaa tai hallinnollisia kus- tannuksia.Paradoksaalisestisamanaikai- sesti on kuitenkin omaksuttu varsin ovela näkemys, jonka mukaan kilpai- lua täytyy toisinaan jopa vauhdittaa uu- denlaisella kevyellä ja mahdollisuuksi- en mukaan väliaikaiseksi tarkoitetulla sääntelyllä (ks. Sichel ja Alexander 1996; Laffont ja Tirole 1993). Tämän niin kutsutun uuden säänte- lyn teorian keskeisin kontribuutio on ollut tarjota sääntelyn onnistumisen reunaehtojen tarkasteluun uusi norma- tiivinen viitekehys, jota on hyödynnet- ty ainakin telealan sääntelyn uudista- mispyrkimyksissä. Aihetta koskeva kir- jallisuus on nostanut taloudellisen ana- lyysin keskiöön erityisesti sääntelyn kannustinvaikutukset ja taloudellista informaatiota koskevan asymmetrian sekä sen strategisen hyödyntämisen (Gasmi 2000; Cave et. al. 2003). Hintakatto uuden sääntelyn teorian ytimessä Hintakatto on ollut yksi tämän uuden sääntelyn teorian keskeisiä innovaati- oita, joka kehitettiin alun perin 1980- luvulla ja josta on vähitellen tullut var- sin suosittu instrumentti monissa mais- sa. Hintakattoajattelun alkujuuret ulot- tuvat British Telecomin yksityistämisen aikoihin, jolloin professori Stephen Littlechild (1983) sai tehtäväkseen laa- tia sikäläiselle teollisuusministeriölle ra- portin mahdollisuuksista rajoittaa yk- sityistetyn BT:n voitonmaksimointipyr- kimyksiä. Raportissaan Littlechild väit- ti, että sääntelyn tulisi keskittyä enem- män hintoihin kuin voittoihin ja että amerikkalaistyylinen tuottoastesääntely ei sisältänyt kannustimia toiminnan te- hostamiseen mutta samanaikaisesti edesauttoi nk. regulatory capture -il- miötä. Äärimuodossaan tällä vaikeasti suomennettavalla termillä tarkoitetaan tilannetta, jossa sääntelyn kohde on to- siasiallisesti alkanut hallita sääntelijään- sä (Laffont ja Tirole 1993; OECD 1999). Littlechild suositteli hintakattoa niille markkinoille, joilla BT ei kohdannut lainkaan kilpailua. Hintakatto määritel- tiin siten, että hintojen sallittiin kasvaa enintään kuluttajahintaindeksin muu- toksen määrittämällä nopeudella vähen- nettynä kuitenkin ennalta määrätyn X- faktorin arvolla, joka alkuperäisessä BT:n tapauksessa oli 3 %. Käytännössä tämä tarkoitti siis sitä, että hintojen oli laskettava reaalisesti vuosittain 3 %. Tuottavuuden paranemiseen sidottu X- faktori oli kiinteä ja riippumaton toteu- tuneista kustannuksista ja voitoista vii- den vuoden pituisen sääntelyperiodin ajan (Cowan 2002; Cave et. al. 2003). Pian tämän jälkeen hintakattoa alet- tiin Isossa-Britanniassa soveltaa aina- kin kaasun, veden, sähkön, lentokent- tien ja rautateiden kohdalla. Kun kil- pailu on alkanut orastaa eräillä ener- gia- ja telemarkkinoiden lohkoilla, hin- takatto on pian poistettu nimenomaan vähittäistarjonnasta. Sen sijaan niissä osissa tukkutarjontaa, joissa markki- navoima on edelleen huomattavaa, hintakatto on säilytetty (Armstrong et. al. 1994). Ison-Britannian esimerkin innoittamina muut maat ovat pian seu- ranneet samanlaista mallia, ja tyypilli- sesti telekommunikaatio on ollut en- simmäinen hintakaton kautta säännelty ala. Empiiristen tutkimusten mukaan hintakattosääntelystä onkin etenkin telealalla tullut hallitseva sääntelyn muoto läntisessä maailmassa (Cave et. al. 2003). Kilpailuprosessin kannalta kuluttaja- hintoja ajankohtaisempi ongelma on nykyisin nk. hintaruuviongelma (”ac- cess pricing problem”). Tässä kilpai- lupolitiikan agendalla keskeisessä on- gelmassa on kyse siitä, että vertikaali- sesti integroitunut määräävässä mark- kina-asemassa oleva yritys kontrolloi jotakin sen kilpailijoiden välttämättä tarvitsemaa tuotannontekijää. Klassi- sia esimerkkejä ovat juuri niin kutsu- tut verkostotoimialat kuten sähkö- ja telealat, joissa paikallista verkkoa hal- litseva toimija voi käytännössä estää kilpailijoiden taloudellisesti kannattavan toiminnan verkossaan ylihinnoittele- malla pääsyn kilpailevien palveluiden tarjoamisen kannalta kaikkein kriitti- simpiin verkkokomponentteihin (Arm- strong et. al. 1996). Hintakatto tarjoaa hintaruuviongel- maan periaatteessa hyvin suoraviivai- sen ratkaisun: kiinnitetään määräävässä markkina-asemassa olevan toimijan tarjoaman tietyn tuotteen hinta tai hin- takehitys tietyksi ajanjaksoksi. Tällä ta- voin ko. toimija ei voi enää estää hin- noittelullaan kilpailevien hyödykkeiden tarjoamista esimerkiksi sen hallitsemas- sa verkossa. Parasta hintakatossa on sen puolustajien mukaan kuitenkin se,
  • 23. &Y h t e i s k u n t a Ta l o u s 21 että hintakatto luo samalla yritykselle kannustimen tehostaa toimintaansa, koska tämä joutuu itse kantamaan yhtäältä kysynnän ja toisaalta tuotan- nontekijähintojen vaihtelusta aiheutu- van riskin. Näin ollen yrityksellä on kannustin pyrkiä ensinnäkin jo var- muuden vuoksi alentamaan omia kus- tannuksiaan em. riskien realisoitumi- sen varalta. Viime kädessä tähän kan- nustaa kuitenkin se, ettei kiinnitettyä hintaa tarkisteta kesken sovitun tarkas- teluperiodin, vaan yritys voi pitää te- hostamisen kautta ansaitsemansa voi- tot (Cowan 2002). Hintakaton avainpiirre onkin se, et- tei hinta reagoi minkään olosuhdete- kijän muutoksen suhteen. Hintakaton keskeisimpänä vaihtoehtona säänte- lyä käsittelevässä kirjallisuudessa pi- detään yleensä määräävässä asemas- sa olevan yrityksen tuottoastesäänte- lyä (Newbery 2000). Koska tässä vaihtoehdossa hinnat seuraavat var- sin tarkasti ja lyhyellä viiveellä toteu- tuneita kustannuksia, yrityksellä ei ole käytännössä mahdollisuuksia ansaita tilapäisiä ”ylivoittoja” kuten hintakat- tosääntelyssä. Vaihtoehdon huono puoli on kuitenkin se, ettei yrityksellä myöskään ole erityisiä kannustimia tehostaa toimintaansa, koska säänte- lystä vastaavan viranomaisen oletetaan alentavan hintoja madaltuneita kus- tannuksia vastaaviksi. Hintakattoajattelun kuningasajatus ja ilmeinen suosion salaisuus kytkeytyy siis sen väitettyihin kannustinvaikutuk- siin, jotka saavutettaisiin vieläpä edul- lisin hallinnollisin kustannuksin. Mo- nia miellyttänee myös hintakaton so- veltamisen suoraviivaisuus – tai aina- kin mielikuva siitä. Käytännössä tämä mielikuva ei pidä paikkaansa; hintakat- tosääntely ei ole ensinkään niin suora- viivainen ja ”helppo” operaatio kuin edellä tiivistetty teoreettinen ideaalimalli saattaa antaa ymmärtää. Päinvastoin hintakattoa koskee koko joukko vai- keasti vastattavia ja seuraavassa lähem- min tarkasteltavia avoimia kysymyk- siä, joiden yliolkainen sivuuttaminen saattaa johtaa koko kuningasajatuksen vesittymiseen. Sopiva sääntelyviive onnistu- misen edellytyksenä Ensimmäinen kohta, jossa teoreettinen ideaalimalli ja käytäntö eroavat toisis- taan, koskee sääntelyviivettä. Tämä tarkoittaa sitä, että käytännössä hinta- kattoa ei aseteta määräämättömäksi ajaksi, vaan sitä tarkistetaan aina aika ajoin. Esimerkiksi Isossa-Britanniassa hintakattoa korjataan yleensä neljän tai viiden vuoden välein, kun taas Yhdys- valloissa aikajänne on lyhyempi, tyy- pillisesti noin kaksi vuotta. Hintaka- ton tarkistamisen yhteydessä regulaat- tori pyrkii tavallisesti siirtämään kulut- tajien hyödyksi varsin suuren osan monopoliyrityksen saavuttamista toi- minnan tehostamistavoitteista varmis- taakseen, että tämä ei ansaitse liian suuria tuottoja tulevaisuudessa. Tässä mielessä hintakaton ja tuottoastesään- telyn välillä ei näyttäisikään olevan ko- vin suurta eroa (Cowan 2002). Käytännössä näiden kahden instru- mentin toiminnassa ja tuloksissa on kuitenkin varsin merkittäviä eroja. Tärkein näistä on se, että hintakatos- sa toimijoilla on tieto ja varmuus siitä, milloin hinnoista käydään keskustelua seuraavan kerran. Tämä tarkoittaa sitä, ettei hintoja tarkisteta, vaikka toi- mijat kohtaisivat odottamattomia muu- toksia toimintaympäristössään tai vaik- ka toimijat onnistuisivat ansaitsemaan ”ylisuuria” voittoja toiminnan tehosta- misen kautta. Sitoutuminen tähän pe- riaatteeseen on ensiarvoisen tärkeää, jotta hintakaton kannustinvaikutukset eivät eliminoituisi. Etenkin poliitikoille sitoutuminen tähän periaatteeseen voi olla vaikeaa, jos periodi on kovin pit- kä ja monopoliyrityksen tuotot ovat korkeat. Myös monopoliyrityksen kan- nalta liian pitkä sääntelyviive voi joh- taa siihen, että ylin johto hukkaa hen- kilökohtaiset kannustimensa toimia tehokkuuden parantamisen puolesta. Näin ollen liian pitkä sääntelyviive näyttäisi uhkaavan hintakaton toimi- vuutta, koska se ei ole uskottava. Toi- saalta myös liian lyhyt sääntelyviive näyt- täisi uhkaavan hintakaton toimivuutta, koska mitä lyhyempi tarkasteluperiodi on, sitä enemmän hintakatto alkaa muis- tuttaa tuottoastesääntelyä ja sitä hei- kompia ovat kannustinvaikutukset. Se, mikä on optimaalinen tarkasteluperio- din pituus, näyttäisi taas vaihtelevan jon- kin verran toimialasta ja kohteesta riip- puen. Mikään sattuma tai vahinko ei kuitenkaan liene se, että etenkin ulko- maillasääntelyviivenäyttäisivarsinusein olevan vaalikauden mittainen (Cowan 2002; Newbery 2000). Laadunsopeutus potentiaali- sena vastastrategiana Sääntelyn teoriassa voidaan erottaa kaksi toisistaan poikkeavaa lähestymis- tapaa: normatiiviset teoriat yrittävät määritellä sitä, miten sääntely tulisi periaatteessa järjestää sosiaalisen hy- vinvoinnin maksimoimiseksi, kun taas positiiviset teoriat yrittävät ennustaa sitä, miten sääntely tulisi vaikuttamaan käytännössä otettaessa huomioon eri intressiryhmien erilaiset tavoitteet, tie- dot ja neuvottelustrategiat (Newbery 2000). Hieman kärjistäen voitaisiin myös puhua idealistisista ja realistisis- ta teorioista. Esimerkiksi edellä mai- nittu optimaalisen sääntelyviiveen mää- rittämisen ongelma kuuluu lähinnä normatiivisen teorian alaan. Sääntelyn positiivisen teorian lähtö- kohdista keskeiseksi kysymykseksi nou- sevat ne vastastrategiat, joiden kautta toimijat pyrkivät sopeutumaan niille asetettuun hintakattoon. Jopa optimaa- lisesti asetetun hintakaton oloissa toi- mijat saattavat ali-investoida uuteen ka- pasiteettiin tai asettaa asiakkailleen mää- rärajoitteita välttääkseen kysynnän mah- dollisesta alenemisesta aiheutuvan ris- kin (Dobbs 2004). Vastastrategioista kenties eniten esillä ollut tunnetaan kui- tenkin kansantaloustieteen oppikirjois- sa ”laadunsopeutuksena” (Cowan 2002; Cave et. al. 2003): kiinnitetty hinta yhdessä tehostamisvaateen kans- sa saattaa rohkaista yritystä sopeutu- maan sille ulkoa päin annettuihin eh- toihin alentamalla tietoisesti laatutaso- aan, esimerkiksi teknisessä tuessa tai huoltopalveluissa. Alan kirjallisuudessa