SAK:n julkaisusarja
SAK:n ensimmäisellä työolobarometrilla kerätään tietoa SAK:laisten palkansaajien näkemyksistä ja kokemuksista mm. työaikajärjestelyistä, henkilöstökoulutuksesta, työnteon muodoista ja työoloista. Erkki Laukkanen.
3. SAK – työolobarometri 2008 1
SISÄLLYS
Tiivistelmä............................................................................................................ 2
Työajat .................................................................................................................. 4
Lisää vai vähemmän tunteja?............................................................................. 5
Ylityöt ja niiden korvaaminen............................................................................. 6
Työaikajoustot ja työaikapankki ........................................................................ 7
Henkilöstökoulutus ............................................................................................. 8
Sairauslomat ja sairaana työskentely................................................................ 9
Poissaolot ilman lääkärintodistusta ................................................................ 10
Sairauslomien seuraukset ................................................................................ 11
Työterveyshuolto .............................................................................................. 12
Arvio lähiesimiehestä ....................................................................................... 13
Työn mielekkyys................................................................................................ 14
Omat vaikutusmahdollisuudet ......................................................................... 15
Vakioituja tuloksia ............................................................................................. 16
LIITE: Kysymyslomake
4. 2 SAK – työolobarometri 2008
Tiivistelmä
Käsissäsi on SAK:n ensimmäinen työolobarometri. Sen aineiston kokosi Tilasto-
keskus puhelinhaastatteluilla helmikuussa 2008. Haastattelut perustuivat oheiseen
kyselylomakkeeseen. Otosjoukon muodosti 1044 SAK:n ammattiliiton jäsentä,
joista 726 vastasi. Vastausprosentiksi tuli siten 70. Tilastokeskuksen omien selvi-
tysten mukaan vastaajien joukko on keskeisiltä ominaisuuksiltaan SAK:n jäsenis-
tön kaltainen. Toisin sanoen otoksen tulokset pätevät yleisesti koko SAK:hon.
Barometrilla on kaksi tarkoitusta. Sillä kerätään tietoa SAK:laisten palkansaajien
näkemyksistä ja kokemuksista heidän työhönsä liittyvissä asioissa. Tällaisia ky-
symyksiä ovat työaikajärjestelyt, henkilöstökoulutus, erityisen työnteon muodot ja
työolot. Nämä kysymykset on tarkoitus säilyttää samankaltaisina kyselystä toi-
seen, jotta ajan myötä tapahtuvat muutokset olisivat jollakin tarkkuustasolla mitat-
tavissa. Toiseksi jokaiseen kyselyyn on tarkoitus sisällyttää syventävä osio josta-
kin ajankohtaisesta asiasta. Tässä kyselyssä sellaiseksi valikoitui vastaajien sairas-
taminen ja työterveyshuolto.
Tulosten mukaan noin kaksi kolmasosaa SAK:laisista palkansaajista on joko liu-
kuvan työaikajärjestelmän tai työaikapankin piirissä. Liukuvalla työajalla tarkoite-
taan tässä järjestelyä, jossa palkansaaja voi tietyissä rajoissa säädellä työnsä aloit-
tamista ja päättämistä oman tilanteensa mukaan. Työaikapankin piirissä on joka
toinen, kun työaikapankilla tarkoitetaan järjestelyä, jossa säästöön kertyneitä työ-
ajan osia voi ottaa myöhemmin ulos kokonaisina työpäivinä. Lisäksi joka kym-
menes on sellaisen työaikapankin piirissä, josta voi nostaa vain vajaita päiviä.
Kaksi kolmasosaa vastaajista on tyytyväinen viikkotyöaikansa pituuteen, yksi
kolmasosa ei ole: 20 prosenttia haluaisi tehdä nykyistä lyhyempää ja 14 prosenttia
nykyistä pitempää työviikkoa. Puolet lisätunteja kaipaavista haluaisi tehdä lisää
nykyisessä työssään ja vain kymmenesosa vaihtaisi mieluummin sellaiseen työ-
hön, jossa on pidempi työaika. Työajan lyhennystä kaipaavista taas lähes puolet
ottaisi mieluummin lisää vapaa-aikaa kuin palkankorotuksen. Näitä tuloksia voi
tulkita vain siten, että palkansaajalähtöisille työaikajoustoille on edelleen runsaasti
tilaa.
Henkilöstökoulutusta on viimeisen vuoden aikana saanut 46 prosenttia
SAK:laisista. Koulutus oli keskimäärin kolme päivää palkansaajaa kohti ja kuusi
päivää osallistujaa kohti. Valtaosa koulutuksesta oli lyhyttä 1–3 päivän koulutus-
ta, mutta viisi prosenttia vastaajista oli saanut koulutusta yli 10 päivää. Tyypilli-
sesti pitkäkestoisempi henkilöstökoulutus oli annettu teollisuuden palvelukseen
tulleille alle 30-vuotiaille. Uusi tieto on se, että kaksi kolmasosaa saadusta henki-
löstökoulutuksesta on luonteeltaan yleistä, myös muissa yrityksissä hyödynnettä-
vää koulutusta. Yrityksillä ja muilla työyhteisöillä näyttäisi siten olevan tarve
kehittää henkilöstökoulutusta laajemminkin kuin vain oman yrityksen tuotannolli-
sista tarpeista lähtien.
5. SAK – työolobarometri 2008 3
Kaikkiaan 91 prosenttia vastanneista kertoi olevansa työnantajan järjestämän työ-
terveyshuollon piirissä. Loput yhdeksän prosenttia eivät olleet tai olivat asiasta
epätietoisia. Näitä ihmisiä oli parikymmentä prosenttia alle 20 hengen työpaikko-
jen työntekijöistä. Noin 40 prosenttia vastaajista tiesi kertoa, että työterveyshuolto
oli viimeisen vuoden aikana tehnyt työpaikkakäynnin. Sama osuus tai hieman
enemmän kertoi myös saaneensa työterveyshuollolta työhön liittyvää neuvontaa ja
opastusta. Työterveyshuollon kattavuuden huomioiden tämän osuuden olisi voinut
odottaa olevan suurempi.
Tärkein sairastamista koskeva tulos on kuitenkin se, että joka toinen vastaaja ker-
toi olleensa edellisen vuoden aikana sairaan töissä ainakin kerran. Vain kolman-
neksella vastaajista sairastaminen on rajoittunut sairauslomiin, loput kaksi kol-
masosaa on ollut myös sairaana töissä. Sairauslomat ja sairaana työskentely liitty-
vät siis samoihin ihmisiin, runsaasti sairastaviin, jotka näiden tulosten mukaan
eivät syystä tai toisesta täysimääräisesti hyödynnä oikeuttaan olla poissa töistä
sairauden kohdatessa. Tämän ihmisryhmän tilanne ja tarpeet muodostavat siten
työterveyshuollon ensisijaisen kohdejoukon.
Mallissa, jossa hyviä työoloja selitettiin käytettävissä olevilla muuttujilla, työaika-
järjestelyt ja henkilöstökoulutus nousivat kärkeen. Jos henkilö teki vakinaista ko-
koaikatyötä, oli liukuvan työajan tai työaikapankin piirissä ja oli saanut edellisen
vuoden aikana työnantajan maksamaa henkilöstökoulutusta, hänen arvionsa lä-
hiesimiehen toiminnasta, oman työnsä mielekkyydestä sekä omista vaikutusmah-
dollisuuksistaan oli selvästi muita parempi. Siten näiden asioiden vahvistaminen
näyttäisi luonnolliselta tieltä SAK:laisten palkansaajien työolojen parantamiseen.
Työviikon pituus ei näyttäisi selittävän työoloja suuntaan tai toiseen. Mutta vuoro-
ja jaksotyö, joita joka neljäs SAK:lainen tekee, on oma pähkinänsä. Vuorotyössä
ja sitä suuresti muistuttavassa jaksotyössä työajat ovat varsin kiinteitä sovitun
tarkastelujakson puitteissa. Näissä olosuhteissa palkansaajalähtöisten joustojen
soveltaminen on tietysti ongelmallista, mutta tuskin kuitenkaan mahdotonta. Työ-
olojen kehittämisen kannalta olisi toivottavaa, että näihinkin rajoituksiin löydet-
täisiin ratkaisuja.
6. 4 SAK – työolobarometri 2008
Työajat
Viikkotyöajasta ja siihen liittyvistä asioista, kuten sivutöistä ja ylitöistä, kysyim-
me usealla kysymyksellä, joista seuraavassa tulokset tiivistäen.
Teollisuudessa säännöllinen tai tavanomainen viikkotyöaika on keskimäärin 39
tuntia, julkisella sektorilla ja yksityisissä palveluissa noin 37 tuntia. Teollisuudes-
sa ja julkisella sektorilla työajat keskittyvät 39–40 tunnin ja 37–38 tunnin haaruk-
kaan varsin hyvin, mutta yksityisissä palveluissa hajontaa on enemmän sekä kes-
kimääräistä lyhyemmän että pitemmän työviikon suuntaan.
Alle 35 tunnin työviikkoa tekee 15 prosenttia, alle 30 tunnin 10 prosenttia ja alle
20 tunnin viikkoa kolme prosenttia vastaajista. Vastaavasti yli 40 tunnin työviik-
koa tekee yhdeksän prosenttia ja yli 48 tunnin ylipitkää työviikkoa 3–4 prosenttia
vastaajista. Ylipitkäksi työviikon tekee tässä se, että voimassa oleva EU:n työ-
aikadirektiivi vuodelta 1993 säätää maksimiviikkotyöajaksi 48 tuntia.1 Ylipitkää
työviikkoa tehdään eniten nuorena ja parhaassa työiässä, mutta varsin vähän 50
ikävuoden jälkeen.
Kaksi kolmasosaa on viikkotyöaikaansa tyytyväinen, mutta kolmasosa ei ole.
Tyytymättömien kolmasosa on jaettavissa niihin 20 prosenttiin, jotka haluaisivat
tehdä vähemmän tunteja kuin nyt, ja niihin 14 prosenttiin, jotka haluaisivat tehdä
enemmän kuin nyt. Osa siis haluaisi lisätuntien myötä lisää palkkaa, osa taas olisi
valmis tinkimään nykyisestä palkkatasostaan saadakseen lisää vapaa-aikaa.
Viikkotyöaika sektorin mukaan
% palkansaajista
80
Teollisuus 70
70 Yks.palveut 62
60 Julk.palvelut
50
40
34
30 25
20
11 12 12
10 8 7
10 7 6 7
4 5 5 4 3 4 4
1
0
alle 30 h 30 - 34 h 35 - 36 h 37 - 38 h 39 - 40 h 41 - 48 h yli 48 h
1 Uudesta työaikadirektiivistä on viime vuodet käyty kiistaa ja yksi keskeinen kanto
kaskessa on suhtautuminen em. maksimiviikkotyöaikaan, josta eräät maat, kuten
Iso-Britannia, haluaisivat vapautua.
7. SAK – työolobarometri 2008 5
Lisää vai vähemmän tunteja?
Kun lisätunteja kaipaavilta kysyttiin, millä tavalla he haluaisivat lisätä työaikaan-
sa, puolet halusi tehdä enemmän tunteja nykyisessä työpaikassaan. Tämä toive oli
keskimääräistä suurempi (65 %) yksityisillä palvelualoilla ja keskimääräistä pie-
nempi (38 %) julkisella sektorilla.
Muina lisätuntien mahdollisina lähteinä mainittiin sivutyö jossakin toisessa työ-
paikassa (12 %) tai toinen työpaikka, jossa on pitempi työaika (10 %). Sivutyö
jossakin toisessa työpaikassa oli suosituin toive julkisella sektorilla, (14 %) ja
toinen työpaikka, jossa olisi pidempi työaika, oli suosituin teollisuudessa (21 %).
Julkisella sektorilla, jossa keskimääräinen viikkotyöaika on lyhyempi kuin muilla
sektoreilla, ei tuntunut olevan niin väliä, miten työtunteja saadaan lisää, kunhan
saadaan ja samalla saavutetaan korkeampi ansiotaso.
Jos vaihtoehtoina olisivat palkankorotus tai enemmän vapaa-aikaa, 54 prosenttia
valitsisi palkankorotuksen ja 45 prosenttia enemmän vapaa-aikaa. Valinta kuiten-
kin riippuu iästä, ja jossain määrin myös sukupuolesta. Nuoret ja naiset suosisivat
palkankorotusta. Iän karttuessa vapaa-ajan merkitys kasvaa. Parhaassa työiässä,
jolla alan kirjallisuudessa yleensä tarkoitetaan 35–50 vuoden ikäisiä ihmisiä, va-
paa-ajan lisäys on jo lähes yhtä suosittu valinta kuin palkankorotus. Yli 50-
vuotiaista miehistä enemmistö ja naisista puolet ottaisi palkankorotuksen sijasta
lisää vapaa-aikaa.
Palkankorotus vai lisää vapaa-aikaa
Iän ja sukupuolen mukaan
Miehet 100 %
Naiset
100 %
90 % 90 % 21
34 80 %
80 %
45 50
46
70 % 60 70 %
60 % 60 %
50 % 50 %
40 % 40 % 77
66 30 %
30 % 54
51 50
20 % 40 20 %
10 % 10 %
0% 0%
alle 35 v 35 - 50 v yli 50 v alle 35 v 35 - 50 v yli 50 v
En osaa sanoa En osaa sanoa
Lisää vapaa-aikaa Lisää vapaa-aikaa
Palkankorotus
Palkankorotus
8. 6 SAK – työolobarometri 2008
Ylityöt ja niiden korvaaminen
Ylitöitä tekee kolme neljäsosaa vastaajista, mutta säännöllisesti vain 11 prosenttia.
Siten valtaosa ylitöistä on satunnaista (49 %) tai kausiluontoista (16 %). Ylityöt
jakautuvat varsin tasaisesti kaikille talouden sektoreille. Ainoa merkitsevä ero on
se, että teollisuudessa on muita enemmän satunnaisia ylitöitä. Myös ikäryhmien
välillä erot ovat pienet. Eroa syntyy lähinnä siten, että nuoret tekevät säännöllistä
tai kausiluontoista ylityötä muita enemmän.
Tätä taustaa vasten sektorikohtaiset erot ylitöiden korvaamisessa ovat yllättävän-
kin suuret. Teollisuudessa ylityökorvaukset tulevat 84-prosenttisesti rahana ja 14-
prosenttisesti vapaa-aikana. Yksityisillä palvelualoilla vapaa-ajan osuus on 27
prosenttia, ja julkisella sektorilla enemmistö ylitöistä (61 %) korvataan vapaa-
aikana. Sektorista riippuen 2–5 prosentilla vastaajista ylityöt jäävät kokonaan kor-
vaamatta, eniten yksityisissä palveluissa.
Ikääntymisen myötä vapaa-ajan merkitys kasvaa, ja niin näyttää kasvavan myös
vapaa-ajan käyttö ylitöiden korvaamismuotona. Kun alle 35-vuotiaista vain 22
prosenttia ottaa ylityökorvauksensa enimmäkseen vapaa-aikana, niin yli 50-
vuotiaista niin tekee joka kolmas.
Ylityöt ja niiden korvaaminen
Tekee ylitöitä, % Ylitöiden korvaamistapa, %
100 % 100 %
5
90 % 20 90 % 14
27 29
80 % 80 % 27
70 % 70 %
61
60 % 60 %
53
50 % 46 46 50 %
40 % 40 % 84
67
30 % 30 %
20 % 18 15 13 20 % 34
10 % 10 %
10 12 12
0% 0%
Teollisuus Yks.palvelut Julk.palvelut Teollisuus Yks.palvelut Julk.palvelut
Ei lainkaan En osaa sanoa
Satunnaisesti Jäät yleensä ilman ylityökorvausta
Kausiluontoisesti Enimmäkseen vapaa-aikana
Säännöllisesti Enimmäkseen rahana
9. SAK – työolobarometri 2008 7
Työaikajoustot ja työaikapankki
Seuraavassa työaikajoustoilla tarkoitetaan liukuvan työajan ja työaikapankin
muodostamaa kokonaisuutta. Ristiintaulukoimalla liukuva työaikajärjestelmä,
joka on tai ei ole olemassa, työaikapankin kanssa, joka on tai ei ole olemassa, saa-
daan neljä vaihtoehtoa. Näin tarkastellen 19 prosentilla vastaajista on käytössään
sekä liukuva työaika että työaikapankki, 35 prosentilla työaikapankki ilman liuku-
vaa työaikaa ja yhdeksällä prosentilla liukuva työaika ilman työaikapankkia. Siten
36 prosenttia vastaajista on tässä tarkasteltujen joustavien työaikajärjestelyjen
ulkopuolella. Osuus on huomattavan korkea ja johtuu osittain vuoro- ja periodi-
työn laajuudesta. Näissä työaikamuodoissa liukuvan työajan järjestäminen tuottaa
omat hankaluutensa.2
Työaikapankki voidaan määritellä hyvinkin eri tavoin riippuen mm. siitä, voiko
palkansaaja nostaa pankista kokonaisia työpäiviä. Jos työaikapankiksi hyväksy-
tään sellainen järjestely, jossa työaikatalletuksia voi ylipäänsä nostaa myöhemmin
käytettäväksi, työaikapankin piirissä on 54 prosenttia vastaajista. Mutta jos työ-
aikapankiksi hyväksytään vain sellainen järjestely, josta nostetaan kokonaisia päi-
viä, työaikapankin piirissä on sektorista riippuen 43–49 prosenttia vastaajista.
Työaikajoustot ja työaikapankki
Työaikajoustot, % 100 %
Työaikapankki, %
100 %
90 % 15 20 90 %
22
80 % 80 % 43
46 49
70 % 34 70 %
60 % 31 60 %
46 6
50 % 50 % 5
10
40 % 9 40 % 17
30 % 6 30 %
46 51
20 % 37 41 20 %
33
27
10 % 10 %
0% 0%
Teollisuus Yks.palvelut Julk.palvelut Teollisuus Yks.palvelut Julk.palvelut
Liukuva työaika ja työaikapankki En osaa sanoa
Työaikapankki, ei liukuvaa työaikaa Työaikapankki, josta voi nostaa kokonaisia päiviä
Liukuva työaika, ei työaikapankkia Työaikapankki, josta voi nostaa vajaita päiviä
Ei liukuvaa työaikaa, ei työaikapankkia Ei työaikapankkia
2Erkki Laukkanen (2003). Palkansaajien viikkotyöajat, toiveet ja todellisuus. Pal-
kansaajakeskusjärjestöjen tutkimus. http://netti.sak.fi/sak/pdf/vkot-aik.pdf
10. 8 SAK – työolobarometri 2008
Henkilöstökoulutus
Henkilöstökoulutus on etuus, jota SAK:laisille on aina edellisen vuoden aikana
kertynyt selvästi vähemmän kuin paremmin koulutetuille ammattiryhmille. Yleen-
sä henkilöstökoulutusta on tilastoitu tapahtumina, ei koulutuspäivinä. Seuraavassa
koulutuspäivät ovat kuitenkin mukana. Lisäksi on selvitetty, millaista koulutusta
on hankittu: onko se ollut yleistä koulutusta, jonka tuloksia voi hyödyntää myös
muilla työpaikoilla, vai yrityskohtaista koulutusta, jonka tuloksia voi hyödyntää
vain kyseisellä työpaikalla.
Tulosten mukaan 46 prosenttia vastaajista oli edellisen vuoden aikana osallistunut
työnantajan maksamaan henkilöstökoulutukseen. Koulutusta oli keskimäärin kol-
me päivää palkansaajaa kohti ja kuusi päivää osallistujaa kohti. Valtaosa koulu-
tuksesta oli lyhyttä (1–3 päivää), mutta viisi prosenttia vastaajista oli saanut kou-
lutusta yli 10 päivää. Tyypillisesti pitkäkestoisempi henkilöstökoulutus oli annettu
teollisuuden palvelukseen tulleille alle 30-vuotiaille. Ikääntymisen myötä koulu-
tuksen pituus laskee, ja erityisen nopeasti teollisuudessa.
Ikääntymisen myötä myös koulutuksen laatu muuttuu: alle 30-vuotiaiden saamas-
ta henkilöstökoulutuksesta vain viidennes on yrityskohtaista ja loput 80 prosenttia
yleistä koulutusta. Sen sijaan 50–59-vuotiailla molempia koulutusmuotoja on käy-
tetty lähes yhtä paljon. Yli 60-vuotailla yrityskohtaista koulutusta on ollut vä-
hemmän. On kuitenkin vaikea sanoa kuinka paljon vähemmän, sillä 10 prosenttia
ei ole osannut arvioida koulutuksensa laatua.
Henkilöstökoulutus
10
Koulutuspäivät 100 %
Koulutuksen luonne, %
8 80 %
52
74 67
6 60 % 79 62
4 40 %
47
2 20 %
32 29
21 26
0 0%
alle 30 v 30 - 39 v 40 - 49 v 50 - 59 v yli 59 v alle 30 v 30 - 39 v 40 - 49 v 50 - 59 v yli 59 v
Ei osaa sanoa
Teollisuus Yks.palvelut Julk.palvelut Yleistä
Yrityskohtaista
11. SAK – työolobarometri 2008 9
Sairauslomat ja sairaana työskentely
Töistä poissaoloja kysyttiin sekä työntekijän omaan että lapsen sairauteen liittyen.
Lisäksi kysyttiin monia muita sairastamiseen ja työterveydenhuoltoon liittyviä
asioita.
Vastanneista 69 prosenttia oli edellisen vuoden aikana ollut poissa töistä oman
sairautensa vuoksi, 37 prosenttia kerran ja 32 prosenttia useammin. Oman lapsen-
sa sairauden vuoksi oli ollut poissa töistä 14 prosenttia kaikista palkansaajista ja
noin 25 prosenttia lapsiperheiden palkansaajista. Naiset ovat olleet poissa hieman
miehiä useammin ja yli 50-vuotiaat luonnollisesti harvoin lasten aikuistuttua.
On kuitenkin tärkeää huomata, että suuri osa vastaajista on työskennellyt myös
sairaana. Tästä ongelmasta on harvemmin keskusteltu, vaikka tulosten mukaan yli
puolet vastaajista on viimeisen vuoden aikana ollut sairaana töissä, kolmannes
jopa useamman kerran. Vain kolmanneksella vastaajista sairastaminen on rajoit-
tunut sairauslomiin, loput kaksi kolmasosaa on ollut myös sairaana töissä. Tämä
ongelma tosin pienenee jonkin verran iän karttuessa sekä työn ja työajan organi-
sointiin liittyvästä neuvokkuudesta riippuen.3 Mutta ongelma säilyy iäkkäidenkin
ihmisten joukossa. Yli 50-vuotiaista 12 prosenttia ei ole viimeisen vuoden aikana
ollut sairauslomalla, mutta on ollut sairaana töissä. Sen lisäksi 31 prosenttia on
ollut sekä sairauslomalla että sairaana töissä.
Sairauslomat ja sairaana työskentely viimeisten 12 kk aikana
Vaihtoehdot keskimäärin Oma sairastaminen iän mukaan
100 % 100 %
31
80 % 42 31
50 80 % 42 39
46
60 %
32 12
60 %
40 % 11
44 8 12
30
40 % 30
20 % 37 30
27
8 20 34
0% 6
20 %
poissa poissa ollut 27
20 20
oman lapsen sairaana 12
sairauden sairauden töissä 0%
vuoksi vuoksi alle 35 v 35 - 50 v yli 50 v KAIKKI
ei lapsia sekä sairauslomalla että sairaana töissä
et lainkaan ei sairauslomalla, mutta sairaana töissä
useamman kerran sairauslomalla, mutta ei sairaana töissä
kerran ei sairauslomalla eikä sairaana töissä
3Paula Liukkonen (2006). Työhyvinvoinnin mittarit - Menetelmät eurot ja menetel-
mät.
12. 10 SAK – työolobarometri 2008
Poissaolot ilman lääkärintodistusta
Sallittu poissaolo ilman lääkärintodistusta vaihtelee jonkin verran talouden sekto-
rin mukaan. Noin puolet vastaajista ei voi olla päivääkään poissa ilman lääkärin-
todistusta riippumatta siitä, onko kyseessä oma vai oman lapsen sairaus. Muuten-
kin näyttäisi siltä, että sallittu poissaolon pituus ei juuri riipu siitä, aiheuttaako
sairausloman työntekijä itse vai hänen lapsensa.
Poikkeus tästä varsin tiukasta linjasta näyttäisi olevan julkinen sektori, jossa val-
litsee kolmen päivän sääntö: vasta sitä pidemmiltä sairauslomilta edellytetään lää-
kärintodistusta. Yksityisissä palveluissa ja teollisuudessa kolmen päivän säännön
piirissä on 26–29 prosenttia vastaajista. Sitä pidempiä poissaoloja sallitaan vain
yhdessä tapauksessa sadasta. Yksityisissä palveluissa tunnetaan myös yhden ja
kahden päivän sääntö siten, että viidennes voi olla poissa töistä sen verran ilman
lääkärintodistusta. Teollisuudessa yhden ja kahden päivän sääntö koskee joka
kymmenettä vastaajaa.
Tarkasteltaessa tarkemmin oikeutta olla pois 1–3 päivää ilman lääkärintodistusta,
ilmeni että oma ilmoitus riitti 78 prosentin kohdalla. Muut 22 prosenttia tarvitsivat
jonkin muun luvan kuin lääkärintodistuksen. Oman esimiehen lupa riitti 86 pro-
sentissa tapauksista, oman terveydenhoitajan todistus riitti 98 prosentissa tapauk-
sista ja muun terveydenhoitajan todistus 91 prosentissa tapauksista.
Voi olla poissa ilman lääkärintodistusta
Sektorin mukaan
Oma sairaus, päiviä Lapsen sairaus, päiviä
100 % 100 %
90 % 90 % 17
29 26 30
80 % 80 % 7
70 % 70 % 5
7 11 10
60 % 5 60 % 70
10 76
9
50 % 50 %
40 % 40 %
70
30 % 60 30 %
52 51
20 % 4 20 %
10 % 10 % 24
15
0% 0%
Teollisuus Yks.palvelut Julk.palvelut Teollisuus Yks.palvelut Julk.palvelut
4 päivää tai enemmän 4 päivää tai enemmän
3 päivää 3 päivää
2 päivää 2 päivää
Päivän Päivän
0 päivää 0 päivää
13. SAK – työolobarometri 2008 11
Sairauslomien seuraukset
Yksi sairauslomiin liittyvä kysymys on se, miten työt yleensä hoidetaan sairaan
poissa ollessa. Hankitaanko tilalle sijainen, jaetaanko työt työtovereiden kesken,
vai käykö niin, että työt kasautuvat siten, että sairauslomalta aikanaan palaava saa
jatkaa siitä, mihin ennen sairauslomaansa jäi. Kysymys on sikäli ongelmallinen,
että sijaisen palkkaaminen toki edellyttää varsin pitkäkestoista sairauslomaa. Mei-
tä kuitenkin kiinnosti lähinnä töiden mahdollisen kasautumisen ongelma, jonka
koon arvioimiseksi myös mahdollisen sijaisen palkkaamista oli kysyttävä.
Tulosten mukaan työt tuppaavat kasaantumaan 11 prosentissa äkillisistä sairausta-
pauksista, vuorotyö- ja jaksotyö poissulkien 16 prosentissa tapauksista. Hieman
keskimääräistä useammin niin käy teollisuudessa ja julkisella sektorilla. Iän mu-
kaan tarkasteltuna niin käy keskimääräistä useammin parhaassa työiässä, 35–50-
vuotiaiden joukossa. Muita eroja esimerkiksi työpaikan koon tai työsuhdemuodon
mukaan emme aineistosta löytäneet. Tulosten mukaan työn kasautumiseen vaikut-
taa myös tapa järjestää työpaikan työt. Olennaista on esimiehen kyky huolehtia
työmäärän oikeasta mitoituksesta.
Tyypillinen tapa jakaa työt sairausloman aikana näyttäisi olevan se, että työt jae-
taan työtovereiden kesken. Näin menetellään lähes 60 prosentissa äkillisistä saira-
ustapauksista. Kolmasosassa tapauksista palkataan tilalle sijainen. Yksityisillä
palvelualoilla sijaisen käyttö korostuu.
Miten työsi yleensä hoidetaan poissa ollessasi
Sektorin mukaan, % Iän mukaan, %
100 % 100 %
7 8 8
14 13 15
90 % 90 %
80 % 80 %
70 % 50 70 %
56 55
60 % 53 60 %
61 56
50 % 50 %
40 % 40 %
30 % 30 %
20 % 43 20 %
34 35 37
25 28
10 % 10 %
0% 0%
Teollisuus Yks.palvelut Julk.palvelut alle 35 v 35 - 50 v yli 50 v
Työt kasautuvat ja jatkat palattuasi siitä mihin jäit Työt kasautuvat ja jatkat palattuasi siitä mihin jäit
Työt jaetaan työtovereidenne kesken Työt jaetaan työtovereidenne kesken
Tilallenne hankitaan sijainen Tilallenne hankitaan sijainen
14. 12 SAK – työolobarometri 2008
Työterveyshuolto
Kaikkiaan 91 prosenttia vastanneista kertoi olevansa työnantajan järjestämän työ-
terveyshuollon piirissä. Loput 9 prosenttia eivät olleet sen piirissä tai olivat asiasta
epätietoisia. Näitä ihmisiä oli parikymmentä prosenttia alle 20 hengen työpaikko-
jen työntekijöistä. Sitä suuremmilla työpaikoilla lähes kaikki tiesivät olevansa
työterveyshuollon piirissä.
Seuraavaksi työnantajan järjestämän työterveyshuollon piirissä olevilta kysyttiin,
millaisia palveluja he olivat saaneet työterveyshuollolta viimeisen vuoden aikana.
Kaikkiaan 42 prosenttia raportoi, että työterveyshuolto oli tehnyt työpaikkakäyn-
nin hänen työpaikalleen. Tulosten mukaan tämä osuus näyttäisi kasvavan työpai-
kan koon kasvaessa siten, että alle 20 hengen työpaikoilla työpaikkakäynnin oli
havainnut 29 prosenttia vastaajista ja yli 50 hengen työpaikoilla 52 prosenttia.
Tuloksen mukaan siis pienet työpaikat ovat laiminlyöneet työterveyshuollon jär-
jestämisen (ks. ed. sivu), ja lisäksi työterveyshuolto on toiminut puutteellisesti.
Muissa palveluissa työpaikan kokoon liittyvä ominaisuus kuitenkin katoaa, ja pal-
veluja on hyödynnetty likimain samalla tavalla työpaikan koosta riippumatta.
Noin 40 prosenttia on saanut työhön liittyvää neuvontaa ja opastusta, noin 40 pro-
senttia on ollut lääkärin tai työterveyshoitajan suorittamassa terveystarkastuksessa
ja noin 70 prosenttia työterveyshoitajan tai työterveyslääkärin vastaanotolla.
Kun näiden palvelujen käyttöä tarkastelee työsuhdemuodon mukaan, tulos on aika
yllättävä: vakituista kokopäivätyötä tekevät käyttävät kaikkia palveluja selvästi
vähemmän kuin määrä- ja/tai osa-aikaista työtä tekevät.
Työterveyshuollon palvelut viimeisen vuoden aikana
Prosenttia työpaikan koon mukaan
100
90
80 75
70 71
67
70
60 52
47 45 50
50 42 41 39 42 39 43
40 34
29
30
20
10
0
1 - 20 h 21 - 50 h yli 50 h KAIKKI
Työtrerveyshuolto on tehnyt työpaikkakäynnin
On saanut työhön liittyvää neuvontaa ja opastusta
On ollut lääkärin tai työterveyshoitajan suorittamassa työterveystarkastuksessa
On ollut työterveyshoitajan tai työterveyslääkärin vastaanotolla
15. SAK – työolobarometri 2008 13
Arvio lähiesimiehestä
Lähiesimies on se taho, jonka myötävaikutuksella työt työpaikalla organisoidaan.
Siten yksi tapa hahmottaa palkansaajan työoloihin liittyvä mahdollisuuksia ja ra-
joituksia on pyytää palkansaajia arvioimaan lähiesimiestensä suhtautumista alai-
siinsa ja heidän asioihinsa.
Tulosten mukaan lähiesimiehet luottavat ja arvostavat alaisiaan varsin paljon.
Keskimäärin 91 koki että väite, jonka mukaan lähiesimies luottaa alaisiinsa, kuva-
si heidän omaa esimiestään hyvin tai melko hyvin. Vastaava osuus väitteelle, jon-
ka mukaan lähiesimies arvostaa työntekijöitä, oli 78 prosenttia. Muissa kysytyissä
asioissa prosentit olivat huomattavasti pienemmät.
Noin 60 prosenttia vastaajista koki, että lähiesimies huolehtii kehittymismahdolli-
suuksista hyvin tai melko hyvin. Likimain yhtä laajalti koettiin, että lähiesimies
kannustaa kokeilemaan uusia asioita ja huolehtii työmäärän oikeasta mitoitukses-
ta. Loput noin 40 prosenttia vastaajista koki, että lähiesimies tuki näissä asioissa
jonkin verran tai ei lainkaan. Sitä, ovatko nämä prosentit korkeita, on vaikea sa-
noa, koska tiettävästi näitä lähiesimieheen liittyviä asioita ei ole aiemmin kysytty.4
Yksi asia on kuitenkin selvä: joka toisen lähiesimiehen koettiin asettavan tehok-
kuuden kaiken muun edelle. Näin kokivat usein myös vastaajat, jotka näkivät
oman lähiesimiehensä roolin kaikissa edellä mainituissa asioissa myönteisenä.
4 Viiden vuoden välein tehtävissä järjestötutkimuksissa olemme pyytäneet vastaa-
jia arvioimaan johdon suhtautumista. Näin tehden tulokset poikkeavat seuraavista
siten, että johdon arvioidaan suhtautuvan huomattavasti negatiivisemmin vastaa-
jiin ja heidän asioihinsa. Vastaavasti työministeriön työolobarometrissa vastaajilta
kysytään esimiesten suhtautumista. Nämä tulokset ovat huomattavasti lähempä-
nä tässä esitettyjä.
16. 14 SAK – työolobarometri 2008
Lähiesimies
Kuinka hyvin väite kuvaa omaa lähiesimiestänne?
Asettaa tehokkuuden kaiken
24 25 33 15
muun edelle
Huolehtii työmääränne
32 31 24 12
oikeasta mitoittamisesta
Kannustaa teitä kokeilemaan
27 30 25 15
uusia asioita
Huolehtii
27 33 26 11
kehitysmahdollisuuksistanne
Luottaa teihin 61 30 7 1
Arvostaa työntekijöitä 45 33 16 4
0% 20 % 40 % 60 % 80 % 100 %
Hyvin Melko hyvin Jonkin verran Ei lainkaan Ei osaa sanoa
Työn mielekkyys
Toinen työolojen kannalta merkityksellinen asia on työn mielekkyys. Sitä vastaa-
jat pääsivät arvioimaan viiden väittämän perusteella, jossa vastausvaihtoehdot
olivat samat kuin edellä.
Väite, jonka mukaan työ on mielenkiinoista, kuvasi 80-prosenttisesti hyvin tai
melko hyvin vastaajien työtä. Kokemus siitä, että vastaajan työtä arvostetaan ja
että työssä voi hyödyntää osaamistaan hyvin, nousi likimain samalle tasolle. Jäl-
jelle jäänyt viidennes näki asiassa suurempia puutteita.
Kiire työpaikoilla näyttäisi säilyneen yleisenä ongelmana, vaikka sen määrä onkin
mahdollisesti jonkin verran laskenut 1990-luvun lopulta.5 Väite, jonka mukaan
työtäni leimaa jatkuva kiire, vastaa 62 prosentin mielestä hyvin tai melko hyvin
heidän työtään. Vastaajista 29 prosenttia koki kiireen vaivaavan jonkin verran ja
vain 9 prosenttia ei lainkaan.
Työn ja yksityiselämän yhdistäminen onnistuu pääosin ihan hyvin. Kuitenkin 16
prosentin mielestä asiassa on toivomisen varaa ja kuuden prosentin mielestä työn
ja yksityiselämän yhdistäminen ei onnistu lainkaan.
5Tilastokeskuksen työolotutkimuksen mukaan kiire oli todella mittava ongelma
vuoden 1997 aineistossa, mutta ei enää niin polttava ongelma vuoden 2003 ai-
neistossa. Työolotutkimus kattaa kaikki palkansaajat, SAK:laiset mukaan lukien.
17. SAK – työolobarometri 2008 15
Työn mielekkyys
Kuinka hyvin väite kuvaa omaa työtänne?
Työn ja yksityiselämän yhdistäminen
51 26 16 6
onnistuu työssäni hyvin
Työtäni leimaa jatkuva kiire 38 24 29 9
Työtäni arvostetaan 38 40 19 3
Voin hyödyntää osaamistani hyvin 47 35 14 4
Työni on mielenkiintoinen 44 36 17 3
0% 20 % 40 % 60 % 80 % 100 %
Hyvin Melko hyvin Jonkin verran Ei lainkaan Ei osaa sanoa
Omat vaikutusmahdollisuudet
Kolmas työoloihin vaikuttava asia on työntekijän omat vaikutusmahdollisuudet
työssä ja siihen läheisesti liittyvissä asioissa. Tätä asiaa arvioitiin yhdeksällä ky-
symyksellä, joihin vastaaja saattoi yhtyä tai olla niistä eri mieltä alla kuvatulla
tavalla.
Tulosten mukaan noin 60 prosenttia vastaajista katsoi voivansa vaikuttaa paljon
tai melko paljon työmenetelmiinsä ja siihen, missä järjestyksessä työnsä tekee.
Työtahtiin katsoi samassa määrin voivansa vaikuttaa noin puolet vastaajista. Sii-
hen, mitä työtehtäviin kuuluu, katsoi voivansa vaikuttaa reilusti alle puolet ja sii-
hen, miten työt jaetaan työntekijöiden kesken noin 40 prosenttia.6
Muihin tässä kysyttyihin asioihin työntekijän ote oli selvästi huonompi. Työaikoi-
hin ja siihen, kenen kanssa töitä tehdään, 29 prosenttia katsoi voivansa vaikuttaa
paljon. Töiden ja palveluiden aikatauluihin – asiaan, josta edellä mainittu kiire
näyttäisi pääosin johtuvan – katsoi voivansa vaikuttaa vain 25 prosenttia.
6Kaikki nämä luvut ovat likimain samalla tasolla kuin vuoden 2005 tammikuussa
kootussa SAK:n järjestötutkimuksen aineistossa. Toisin sanoen: ei olennaista muu-
tosta kumpaankaan suuntaan.
18. 16 SAK – työolobarometri 2008
Pahnan pohjalle tässä tarkastelussa jää palkkaan vaikuttaminen, joka onnistui hy-
vin vain kahdeksalta prosentilta vastaajista. Tätä prosenttia voi pitää varsin vaati-
mattomana kahdesta syystä, joista toinen on kannustavuuden runsas esillä olo
työn kehittämistä koskevassa keskustelussa. Toinen on se, että kaksi kolmasosaa
ei tämän kyselyn mukaan voi mielestään lainkaan vaikuttaa palkkaansa.
Omat vaikutusmahdollisuudet
Missä määrin voitte vaikuttaa…
Palkkaanne 2 6 27 65
Työaikoihinne 11 19 34 36
Töiden ja palveluiden aikatauluihin 9 16 34 40
Kenen kanssa työskentelette 11 17 23 48
Miten työt jaetaan työntekijöiden kesken 14 25 31 29
Työmenetelmiinne 26 32 32 9
Työtahtiinne 21 31 33 14
Missä järjestyksessä työnne teette 29 33 24 14
Mitä työtehtäviinne kuuluu 14 34 36 16
0% 20 % 40 % 60 % 80 % 100 %
Paljon Melko paljon Jonkin verran Ette lainkaan Ei osaa sanoa
Vakioituja tuloksia
Kaikki edellä sanottu on perustunut ristiintaulukointiin kahden tai kolmen muuttu-
jan välillä. Siten tulokset ovat ehdollisia sille, että kontrolloimattomat taustamuut-
tujat eivät sotke päätelmiä. Tämän asian varmistamiseksi teimme vielä suppean
mallitarkastelun, jossa selitettävänä olivat edellä esitetyt arviot lähiesimiehestä,
työn mielekkyydestä ja omista vaikutusmahdollisuuksista työssä.
Alan kirjallisuutta mukaillen vastaajien arvoitukset laskettiin yhteen ja skaala
käännettiin vastakkaiseksi siten, että hyvää arvostusta kuvasi iso luku ja huonoa
arvostusta pieni luku. Näin menetellen taulukon +-merkki kuvaa kunkin avainteki-
jän myönteistä vaikutusta arvion kohteena olevaan asiaan, ja –-merkki kuvaa
päinvastaista vaikutusta. Mallissa on vakioitu myös palkkatasoa ja eräitä muita
tekijöitä, joilla ei kuitenkaan tässä mallissa ollut olennaista vaikutusta arvioinnin
kohteena olevaan asiaan.
Tulosten mukaan talouden sektorilla on vaikutusta. Esimerkiksi lähiesimiehet ja
työn mielekkyys arvioidaan teollisuudessa ja yksityisissä palveluissa huonommik-
si kuin vertailukohteena olevalla julkisella sektorilla. Näiden tulosten mukaan
19. SAK – työolobarometri 2008 17
julkinen sektori voi siis edelleen olla työoloiltaan suhteellisen hyvä, vaikka toki
silläkin esiintyy ongelmia.
Työolojen avaintekijöitä
Regressiomallilla vakioituja vaikutuksia arvion kohteena olevaan asiaan
+ merkitsevä positiivinen ja – merkitsevä negatiivinen vaikutus
Arvion kohteena Arvion k ohteena Arvion kohteena
Avaintekijät Lähiesimies Työn mielekkyys Vaikutusmahdollisuudet
Teollisuus* - -
Yks ityiset palvelut* - -
Mies -
Ikä yli 50 vuotta** -
Vak ituinen kok oaikatyö + +
Vuoro-tai periodityö - - -
Yli 50 hengen työpaikka*** - -
Liukuva työaika + +
Ty öaikapankki + + +
Ty öterveyshuolto +
Henkilös tök oulutus + + +
• Julkiseen sektoriin verrattuna
** Alle 35-vuotiaisiin verrattuna
*** Alle 20-hengen työpaikkoihin verrattuna
20. 18 SAK – työolobarometri 2008
Se, että vakituisessa kokoaikatyössä työn mielekkyys ja vaikutusmahdollisuudet
koetaan paremmiksi kuin määrä- tai osa-aikaista työtä tekevillä, on yleisen käsi-
tyksen mukainen tulos. Mutta se, että miehet arvioivat vaikutusmahdollisuutensa
naisia huonommiksi ja yli 50-vuotiaat alle 35-vuotiaita huonommiksi, poikkeaa
käsityksestä jonka mukaan asemansa vakiinnuttaneet miehet olisivat työelämässä
jonkinlaisella piikkipaikalla. Syystä tai toisesta ikääntyneet miehet odottavat työ-
oloiltaan selvästi enemmän kuin saavat.
Myös se, että yli 50 hengen työpaikoilla sekä työn mielekkyys että vaikutusmah-
dollisuudet arvioidaan heikommiksi kuin alle 20 hengen työpaikoilla, poikkeaa
siitä yleisestä käsityksestä että työelämän laatu paranisi työpaikan koon kasvaessa.
Pienillä työpaikoilla viihdytään ihan hyvin. Vastaava tulos nousi esiin myös Irlan-
nin kansallista työelämän kehittämisstrategiaa varten tehdyssä tutkimustyössä
vuonna 2005. 7
Kiinnostavin tulos lienee kuitenkin se, että työntekijän mahdollisuus vaikuttaa
omiin työaikoihinsa on olennainen työoloja parantava tekijä. Liukuva työaika pa-
rantaa sekä työn mielekkyydestä että omista vaikutusmahdollisuuksista annettuja
arvioita. Sen lisäksi työaikapankki näyttäisi parantavan myös lähiesimiehestä an-
nettua arviota. Vuoro- tai periodityötä tekevät pystyvät näistä mahdollisuuksista
harvemmin hyötymään, ja siksi heidän kokemuksensa kaikista kolmesta arvioin-
nin kohteena olevasta asiasta on muita heikompi.8
Näiden tulosten mukaan työaika ja palkansaajan mahdollisuudet vaikuttaa siihen
ovat keskeisiä työoloihin vaikuttavia tekijöitä. Eräät vaikutusmahdollisuuksia li-
säävät järjestelyt, kuten liukuva työaika ja työaikapankki, parantavat selvästi pal-
kansaajien arviota työoloistaan. Mutta nämäkään järjestelmät eivät ole myötävai-
kuttaneet ongelmaksi koetun kiireen tai sairaana työskentelyn vähenemiseen.
Toinen työolojen kannalta merkityksellinen tekijä on henkilöstökoulutus. Jo vä-
häinenkin henkilöstökoulutus näyttäisi parantavan arviota lähiesimiehestä. Työn
mielekkyyden ja vaikutusmahdollisuuksien kannalta parilla saadulla koulutuspäi-
vällä ei näyttäisi olevan merkitystä. Mutta jos edellisen vuoden aikana koulutus-
päiviä on kertynyt yli kolme, myös työn mielekkyys ja omat vaikutusmahdolli-
suudet työssä arvioidaan paremmiksi kuin ne muuten olisivat.
Se, onko koulutus ollut yrityskohtaista vai muissakin yrityksissä hyödynnettävää
ei ole juurikaan vaikuttanut arvioihin. Asialla ei näyttäisi olevan merkitystä
7 http://www.workplacestrategy.ie/
8 Vuoden 2001 keväällä 36 prosenttia SAK:laisista oli erilaisissa vuorotyön muodois-
sa. Valtaosin se oli periodityötä, säännöllisen työajan poikkeuksellista järjestelyä,
jossa työ järjestetään esimerkiksi kahden tai kolmen viikon pituisena 80 – 120 tunnin
jaksona, mutta toki jaksotyötä muutenkin tehdään kuin vuorotyötä. Lähde: Erkki
Laukkanen (2003). Palkansaajien viikkotyöajat, toiveet ja todellisuus.
21. SAK – työolobarometri 2008 19
myöskään yritysten kannalta. Valtaosa yritysten ja muiden työyhteisöjen maksa-
masta henkilöstökoulutuksesta on yleistä koulutusta, vaikka kustannussyistä yri-
tyksillä olisi varmasti kiinnostusta rajoittua vain yrityskohtaiseen koulutukseen.
Mutta työolojen näkökulmasta rajoittuminen yrityskohtaiseen koulutukseen olisi
ongelmallista ja johtaisi ilmeisesti nykyistä useammin työpaikan vaihtoon.