1. Lausunto
23. syyskuuta 2011
Lausunto Suomen Akatemian asettaman tutkijakoulutukiryhmän ehdotuksista
Tiivistelmä
Suomen Akatemian asettama tutkijakoulutukiryhmä on laatinut ehdotukset tutkijakoulutusjärjestelmän
kehittämiseksi ja tohtorikoulutuksen järjestämiseksi. Suomen ylioppilaskuntien liitto (SYL) ry kiittää
tukiryhmää mahdollisuudesta antaa lausunto ehdotuksista. SYL on ehdotuksiin pääosin tyytyväinen.
SYL pitää useimpia muistion ehdotuksia onnistuneina, ja erityisen kiitettäviä ovat
• ehdotus tohtoriohjelmien integroinnista kiinteämmäksi osaksi yliopistojen toimintaa,
tutkimusstrategiaa ja profiilia,
• ehdotukset tutkijakoulutuksen järjestämisen ja järjestelmän läpinäkyvyyden lisäämiseksi, ja
• ehdotukset tutkijakoulutuksen kansainvälistymisen edistämiseksi.
SYL toisaalta
• ei pidä mielekkäänä ehdotusta rajata tohtorikoulutuksen kestoa 4 vuoteen nimenomaan säännös- tai
säädöstekniikoin, ja
• vastustaa ehdotusta, jonka mukaan tohtorikoulutettava voisi menettää opinto-oikeutensa.
SYL ehdottaa lisäksi, että
• tukiryhmä ottaisi jatkossa tarkempaan tarkasteluun ehdotusten jalkauttamisen.
SYL osallistuu mielellään ehdotuksista käytävään jatkokeskusteluun.

2. Yleistä
Suomen ylioppilaskuntien liitto (SYL) ry pitää tutkijakoulutukiryhmän muistiota pääosin hyvänä.
Tukiryhmän näkökulma tohtorikoulutukseen on tietyin poikkeuksin mielestämme valistunut ja kestävä.
Olemme tukiryhmän kanssa ehdottoman samaa mieltä siitä, että yliopistot vastaavat tutkijakoulutuksen
kokonaisuudesta, sen kehittämisestä, sen sisällöstä ja laadusta. Tohtorikoulutuksen tavoite ja keskeinen
sisältö on harjaantua itsenäiseen tieteellisen tutkimuksen tekoon, josta näytteenä toimii yliopiston
väitöskirjaksi hyväksymä osaamisen näyte. Nähdäksemme tukiryhmä on ansiokkaasti ankkuroinut
kehittämisehdotuksensa pääsääntöisesti tämän pääsäännön ympärille.
Tohtorikoulutus kolmiportaisen tutkintojärjestelmän viimeisenä osana muodostaa omanlaisensa
nivelvaiheen akateemisella uralla, kun koulutettava tohtorikoulutuksen aikana siirtyy opiskelijasta
tutkijaksi. Tohtorikoulutettavien asema on tässä mielessä altis epävakaudelle, sillä he ovat ikään kuin
vuorotellen opiskelijoita ja työntekijöitä, välillä molempia samanaikaisesti. Eniten huolta tulisi kantaa niistä
tohtorikoulutettavista, jotka eivät ole kumpaakaan: heistä, jotka eivät saa opintososiaalisia etuuksia, mutta
joilla ei myöskään ole palvelussuhdetta yliopistoon. Ongelma koskee erityisesti apurahatutkijoita. Tästä
syystä pidämme hyvänä ehdotusta, jonka mukaan jatkossa kaikki tohtorikoulutettavat kuuluisivat
tutkijakouluihin. Se osaltaan tullee auttamaan tohtorikoulutettavien aseman määrittelyä.
Edelliseen liittyen pidämme hyvänä, että tukiryhmä on nostanut esiin EU:n, ESU:n, EUA:n ja EHEA:n
Salzburgin periaatteiden suosituksen, jonka mukaan tohtorikoulutettavia tulisi tiedeyhteisössä kohdella
nuorempina tutkijoina asiaankuuluvine oikeuksineen ja velvollisuuksineen (viitteet 1–4). Mielestämme
tämä on tärkeä periaate, jolla on vahva kansainvälinen tuki, ja olikin ehkä jopa outoa ettei tukiryhmä
ottanut suuremmin kantaa asiaan. Mielestämme tukiryhmä voisi ottaa osaksi ehdotuksiaan suositella tämän
periaatteen liittämistä yliopistojen tutkijakoulujen toimintafilosofiaan, semminkin kun periaate esim.
UNIFI:n suosituksista puuttuu.
Alla otamme tarkemmin kantaa yksittäisiin ehdotuksiin. Olemme mielellämme mukana ehdotuksista
käytävässä jatkokeskustelussa ja hyvien ehdotusten implementaatiossa.
Tutkijakoulutusjärjestelmän kehittämiseen liittyvistä ehdotuksista
Tukiryhmä ehdottaa, että tohtorikoulutus integroidaan tiiviimmin osaksi yliopiston tutkimusstrategiaa ja -
profiilia, mikä on mielestämme askel hyvään suuntaan. Näemme, että tällä tavoin tohtorikoulutettavat
saatetaan nykyistä paremmin muun tutkijayhteisön piiriin ja kollegiaalinen tuki tohtorikoulutettavan työssä
paranee. Jonkinlaisena uhkana voi nähdä tohtorikoulutettavan tutkimuksellisen vapauden kapenemisen,
mutta toisaalta tutkijan uran alkuvaiheessa pidämme tärkeämpänä tukijayhteisön asiantuntijuuden
kehittymiselle antamaa tukea. Vastaavasti näemme, että tutkijakoulutuksen keskittäminen pääasiassa
yhteen tai korkeintaan muutamaan tutkijakouluun on oikeansuuntainen ehdotus: tämäntyyppisessä
järjestämistavassa ”koulun”1 tarjoamat institutionaaliset puitteet esimerkiksi koordinoidummalle
ohjaukselle, uraohjaukselle, kansainvälistymiselle, tutkimus- ja muulle infrastruktuurille sekä rahoituksen
hankintaan ovat paremmat kuin hajanaisemmassa mallissa. Samoin keskittämisen kautta saavutetaan
paremmin kriittinen massa.
Kun tohtorikoulutusta strukturoidaan edellä mainitulla tavalla, on mielestämme ensiarvoisen tärkeää pitää
huolta siitä, että tutkijakoulutuksen monipuolisuus ei kärsi. Tukiryhmä onkin ottanut tämän huomioon
painottamalla erikseen tieteenalakohtaisten erojen huomioon ottamista sekä vaihtoehtoisia tapoja järjestää
tohtoriohjelmia mm. yhteistyöohjelmina tutkijakoulujen sisällä.
1
Pidämme sanaa ”koulu” ongelmallisena puhuttaessa yliopistosta. Vaikka kansainvälisen vertailtavuuden vuoksi olisikin
käytettävä termiä ”school”, niin mielestämme kotimaan yhteydessä kannattaisi käyttää jotakin muuta termiä.

3. Pettyneitä sen sijaan olemme tukiryhmän ehdotuksiin arvioida tutkijakoulutusta ja erityisesti sen laatua
koulutuksen läpäisyä ja tutkinnonsuoritusaikaa mittaamalla. Katsomme, että nämä eivät ole mielekkäitä
tapoja mitata tutkimustyötä. Tutkimustyöhön sisältyy aina riskejä, ennakoimattomuutta ja epävarmuutta,
jotka suoraan kytkeytyvät ajankäyttöön. Näin on etenkin uraauurtavan tutkimuksen laita, olipa
uraauurtavuus tieteellistä tai henkilökohtaista kehittymistä. Voidaan perustellusti olettaa, että
nuoremmalla, asiantuntijuuttaan vasta kehittävällä tutkijalla nämä riskit realisoituvat helposti. Ajan
mittaaminen mittaakin käytännössä sitä, kuinka suoraviivaisesti tutkimusprosessi eteni: se ei ole mikään
laadun mitta. Tämän vuoksi emme näe, että tutkinnonsuoritusaika olisi mikään mittari tutkijakoulutuksen
laadulle. Sama pätee läpäisyyn, joka viimekädessä sekin on aikaan perustuva mitta. Sen sijaan tieteelliset
tuotokset, työllistyminen jollain tarkennettavalla tavalla, hakupaine alakohtaisesti ja ohjattava/ohjaaja-suhde
approksimoivat laatua jo selvästi paremmin.
Yliopistojen rahoituksen ja rahoitusmallin yksinkertaistamiseksi ja virtaviivaistamiseksi olisi linjakasta
luopua tutkijakoulutettavien palkkarahojen korvamerkinnästä valtion rahoituksessa, kuten tukiryhmä on
ehdottanut. Olemme kuitenkin huolissamme korvamerkinnän purkamisen seurauksista. Nähdäksemme on
olemassa riski, että korvamerkinnän purku voisi johtaa tutkijakoulutettavien palkkaamisen tarkistamisiin, ja
sitä kautta heikentää hyvää nykytilannetta, jossa suuri osa tutkijakoulutettavista on palvelussuhteessa
yliopistoihin. Toivomme, että tästä tehdään riskien arviointi ennen korvamerkinnästä luopumista.
Tutkijakoulutuksen järjestämiseen liittyvistä ehdotuksista
Tukiryhmän päätavoitteisiin kuului tutkija- tai tohtorikoulutuksen läpinäkyvyyden lisääminen. Tässä
tukiryhmä on mielestämme laatinut onnistuneita ehdotuksia. Pidämme tukiryhmän ehdotuksia mm.
valintaperusteiden, arvioinnin, seurannan ym. käytänteiden selkeämmäksi määrittelyksi aivan ensiarvoisen
tärkeinä. Läpinäkyvyyden ja selkeyden vaatimus koskee mielestämme myös tutkijakoulun johtamis- ja
vastuurakenteita. Käytäntöjen ja käytänteiden selkiyttämisen lisäksi aivan oleellista on viestiä nämä
käytännöt hakijoille ja tohtorikoulutettaville vähintään tiedotuksen, rekrytoinnin ja perehdytyksen
välityksellä. Käytännöt on myös syytä kirjata tutkijakoulujen laatukäsikirjoihin.
Olemme erityisen vaikuttuneita tukiryhmän muistion luvussa 5.2. esittämistä tohtorikoulutuksen
perustason tavoitetilaa koskevista kuvauksista, ja yhdymme näihin ajatuksiin. Erityisesti haluamme
kiinnittää huomiota tutkijakoulutettavan ja hänen ohjaajiensa välisen suhteen kehittämiseksi tarkoitettuihin,
yhteistä ymmärrystä ohjaussuhteen luonteesta rakentaviin sopimuksiin kunkin osapuolen oikeuksista,
velvollisuuksista ja vastuista. Mielestämme tämä on erittäin hyvä ehdotus, jonka olisi jo aikakin tulla
todellisuudeksi siellä missä näin ei jo ole.
Yhtenä ehdotuksenaan tukiryhmä esittää tohtorikoulutuksen suoritusajan määrittelemistä neljäksi
vuodeksi, osa-aikainen tohtorikoulutus erikseen huomioiden. Olemme yhtä mieltä siitä, että 4 vuoden
tavoitteellisen suoritusajan määritteleminen kansainvälisen mallin (mm. EHEA, ERA) mukaan on hyvä
ajatus, mutta vain oikein sovellettuna. Nähdäksemme tavoitteellisen suoritusajan määrittelyn keskeinen
sisältö on siinä, että se auttaa sekä koulutuksen järjestäjää että koulutettavaa hahmottamaan, arvioimaan ja
mitoittamaan tohtorikoulutuksen vaatimaa keskimääräistä työmäärää. Näin tavoiteaika tuo
tohtorikoulutukseen ennustettavuutta ja asettaa kehystä henkilökohtaisen oppimis- ja tutkimus-
suunnitelman rakentamiseen.
Sen sijaan tulkitsemme, että tukiryhmä on ehdottamassa säädöstason rajoituksia tohtorikoulutettavien
”opintoaikoihin”, mikä on mielestämme aivan väärä ajatus. Edellä jo kritisoimme tutkinnonsuoritusaikojen
käyttämistä tohtorikoulutuksen laadun mittaamisessa, johon kannattaa palata. Toisaalta tutkinnonsuoritus-
ajan rajaamista pitää tarkastella tohtorikoulutettavien kannalta: mitä tapahtuu, kun säädetty aika ylittyy?

4. Taustalla näyttää olevan ajatus, että tällöin tohtorikoulutettava menettää tutkinnonsuoritusoikeutensa.
Tämä on erittäin ongelmallista tohtorikoulutuksen perustuessa henkilösuhteisiin: tutkinnonsuoritus-
oikeuden palauttaminen tai uuden tutkinto-oikeuden saaminen voi muodostua ongelmaksi, erityisesti
sellaisissa tilanteissa, jossa tohtorikoulutettavan ja ohjaajan suhde on vahingoittunut. Uuden
tutkinnonsuoritusoikeuden saamisen kannalta aiemman oikeuden menettäminen on samalla tavalla
ongelma, sillä alakohtaisesti tarkasteltuna tohtorikoulutus on melko pienen ja hyvin verkostoituneen
ihmisjoukon toimintaa. Selkeidenkin valintaperusteiden tilanteessa on olemassa tietynlainen huono-
maineisuuden riski, mitä tohtorikoulutuksen keskittäminen voi vielä lisätä. Näin ollen kerran menetetyn
tohtorintutkinnon suoritusoikeuden seuraus voi olla koulutuksellinen umpiperä. Tästä syystä emme voi
hyväksyä tutkinnonsuoritusoikeuden pois ottamista, emmekä siten myöskään säädöksiin perustuvaa
rajoitusta tutkinnonsuoritusaikaan.
Pidämme hyvänä tukiryhmän näkemystä kansainvälisyydestä ja lähestymistapaa siihen. Olemme samaa
mieltä siitä, että kansainvälistymisen merkitys tohtorikoulutuksessa on aito yhteistyö ja sen tuoma lisäarvo
osaamiseen. Tutkimusyhteistyö ja yhteisohjelmat ovat tähän hyviä keinoja. Samoin se, että Suomen
Akatemia suuntaisi rahoitusta kansainvälistymisen tukemiseen, on kannatettava. Jatkossa olisi kuitenkin
muistettava, että sen sijaan, että tuettaisiin vain korkeatasoisten ohjelmien kansainvälistymistä, tulisi tuen
kattaa yhtä lailla muutkin ohjelmat.
Ehdotusten jalkauttamisesta
Kuten todettua, pidämme tukiryhmän ehdotuksia pääosin hyvinä. Ehdotusten jalkauttamiseen ei
kuitenkaan ollut kiinnitetty juurikaan huomiota, mikä on osaltaan ymmärrettävää työn tässä vaiheessa.
Jatkossa jalkauttamiseen on kuitenkin kiinnitettävä selvästi enemmän huomiota. Nähdäksemme
jalkauttamisessa tulisi noudattaa mm. EUA:n esillä pitämää ja EHEA:n piirissä hyväksyttyä ajatusta siitä,
että tohtori- ja tutkijakoulutus tulisi systemaattisesti integroida yliopistojen (institutionaalisiin) strategioihin
ja strategioiden toimenpideohjelmiin, jotta se tulisi riittävän hyvin esiin yhtenä yliopistojen perustehtävänä.
Suomen ylioppilaskuntien liitto (SYL) ry.
Katri Korolainen-Virkajärvi Matti Parpala
puheenjohtaja pääsihteeri
Lisätietoja: koulutuspoliittinen sihteeri Jarmo Kallunki,
etunimi.sukunimi@syl.fi, 041 515 2230

5. Viitteet:
1) Bologna Seminar on Doctoral Programmes for the European Knowledge Society.
Conclusion and recommendastions, Salzburg, 2005.
http://www.eua.be/eua/jsp/en/upload/Salzburg_Conclusions.1108990538850.pdf
2) European Students’ Union 2010. Policy paper on doctoral education.
http://www.esu-online.org/news/article/6064/38/
3) European Commission. 2005. The European Charter for Researchers. The Code of Conduct for the
Recruitment of researchers. http://ec.europa.eu/eracareers/pdf/am509774CEE_EN_E4.pdf
4) European Universities Association 2010. Salzburg II recommendations.
http://www.eua.be/Libraries/Publications/Salzburg_II_Recommendations.sflb.ashx