Lumiaphotoday digitalist - opetusmateriaali by Alias

Kuvaamisen taito
#digitalist #LumiaPhotoDay
2. -3.12.2013

Copyright 2013 © Alias Creative - All rights reserved. Käyttö ja hyödyntäminen ilman oikeudenhaltijan lupaa kielletty.
1

TEORIA

Kuvan valotus
Kuvan valotukseen vaikuttaa yleensä kolme eri muuttujaa, jotka vaikuttavat toisiinsa. Nämä
muuttujat ovat valotusaika, ISO-arvo (kennon herkkyys) sekä käytty aukko (F-luku).
Yksittäin jokainen yllämainituista vaikuttaa pääsääntöisesti seuraavasti:
●
●

Valotusaika määrittää kuinka kauan valoa päästetään kennolle.
Objektiivin aukon koko määrittää kuinka suuresta aukosta valoa päästetään kennolle. Mitä
suurempi aukko, sitä enemmän valoa pääsee kennolle.
● ISO-arvo määrittää kuinka herkästi kenno ottaa valoa vastaan. Mitä suuremmaksi
herkkyys nostetaan, sitä enemmän kuvaan tulee kohinaa.
Valotus onkin kompromissi edellisten suhteesta.
Esim. jos valitaan aukoksi F8 niin ja valotusaika on 1/60s ja ISO-arvo 200, voidaan näitä
muuttujia lähteä muokkaamaan muuttamalla jotain edellämainituista arvoista. Eli jos ISO-arvoa
nostetaan ISO 400 voidaan valotusaika muuttaa joko 1/125s tai aukko muuttaa F11. Jos taasen
alkuperäistä muokataan siten, että valotusaika tuplataan 1/125s niin tällöin täytyy pudottaa joko
aukkoa F5.6 tai nostaa ISO-arvo 400 säilyttääkseen saman valoituksen. Eli minkä tahansa näistä
arvoista muuttaminen seuraavaan täyteen arvoonsa vaikuttaa saman verran johonkin muuhun
arvoon.

2

Miten ISO-arvo ja aukko muuttuvat, kun valotusaika pysyy samana.

ISO

Aukko (F-luku)

Valotusaika

100

F/5.6

1/60

200

F/8

1/60

400

F/11

1/60

800

F/16

1/60

1600

F/22

1/60

3200

F/32

1/60

Miten ISO-arvo ja valotusaika muutuvat, kun aukko pysyy samana.

ISO

Aukko (F-luku)

Valotusaika

100

F/5.6

1/60

200

F/5.6

1/125

400

F/5.6

1/250

800

F/5.6

1/500

1600

F/5.6

1/1000

3200

F/5.6

1/2000

Automaattisia kuvaustiloja käytettäessä kamera muuntaa automaattisesti nämä arvot sopiviksi
mikäli esim. valoitusaikaa muokataan.
Täydet valotusajat ovat:
30s, 8s, 4s, 2s, 1s, 1/2s, 1/4s, 1/8s, 1/15s, 1/30s, 1/60s, 1/125s, 1/250s, 1/500s, 1/1000s,
1/2000, 1/4000, 1/8000
Täydet aukot ovat:
1, 1.4,2, 2.8, 4, 5.6, 8,11,16,22,32,45,64
Täydet ISO arvot ovat:
50,100,200,400,800,1600,3200, 6400
On huomioitava että nykyisissä kameroissa voi myös valita näytetäänkö täysien aukkojen lisäksi
⅓ aukot tai ½ aukot myös valinnoissa, jolloin asioita voi hienosäätää tarkemmaksi.
3

Valotusaika
Valotusaika määräytyy usein halutun aukon mukaan tai kohteen asettamien vaatimusten
mukaisesti. Käsivaralta kuvattaessa voidaan pitää sääntönä sitä, että jokainen linssin
polttovälimilli tuo yhden sekunninosan valotusaikaan. Eli jos objektiivi on esim. 100mm niin tällöin
vähimmäisvaloitusaika pitäisi olla 1/100s ja taas 50mm objektiivillä 1/50s. Mikäli haluaa pelata
varman päälle, on syytä kertoa sekuntit kahdella, eli 50mm objektiivilla 1/100s ja 100mm
objektiivillä 1/200s. Tämä on hyvä nyrkkisääntö silloin kun kohteet pysyvät paikallaan.
Ohessa muutamia suuntaa-antavia esimerkkejä minkälaisia valoitusaikoja voisi käyttää eri
kohteiden kuvaamiseen.
Kohde

Valotusaika.

Ihminen paikallaan

1/125s - 1/250s tai nopeampi

Lentokoneet, lentävät linnut tms

1/5000 tai nopeampi

Urheilu tms

1/4000s tai nopeampi

Salamalla ihmisistä tms

1/80s - 1/125s

Ihminen joka liikkuu normaalilla vauhdilla


Veden virtaus, vesi halutaan usvamaiseksi

15s - 120 s

Kuun kuvaaminen


Ilotulitus

15s-30s

ISO-arvo
Kertoo kennon herkkyydestä, eli sen kyvystä ottaa valoa vastaan. Mitä suurempi ISO-arvo sitä
hämärämmässä kuvaaminen onnistuu. Herkkyyden nostamisen huono puoli on, että kohinan
määrä kuvassa lisääntyy. On suositeltavaa kuvata aina mahdollisimman pienellä herkkyydellä.
Kohinaa voi poistaa kuvista jälkikäteen erillisillä ohjelmilla. Jos herkkyys nostetaan
kaksinkertaiseksi (200 -> 400) voidaan valotusaika puolittaa.
Tyypilliset ISO arvot ovat 50, 100, 200, 400, 800, 1600

4

Suuntaa antavia esimerkkejä ISO arvoille eri tilanteisiin:
Tilanne

ISO-arvo

Päivänvalo, paljon valoa, ulkokuvaus

100

Auringonlasku, käsivaralta kuvaus

400-800

Sisätilat, kuvaus ilman salamaa

800-1600

Kuvaus käsisalamalla

100-400 riippuen paljonko salaman tehoa
halutaan kuvassa näkyvän

Eläinkuvaus hämärässä

800-1600

Kuvaus usealla salamalla

100

Eläinkuvaus/lentokoneet, muut nopeasti
liikkuvat kohteet

200-400 ( korkeamman ISO-arvon avulla
päästään nopeampaan valoitusaikaan, joka
tuottaa terävempiä kuvia )

5

Esimerkkikuva ISO-arvon nostamisesta johtuvasta kohinasta kuvassa. Ammattivälineistä johtuen kohinan
määrä on suhteettoman vahäistä.

Aukko
Aukko ilmaistaan F-lukuna, joka alkaa ykkösestä. Kun aukoista puhutaan isona tai suurena
aukkona, tarkoitetaan pientä F-lukua ja taas pienellä aukolla tarkoitetaan suurta F-lukua. Suuri
aukko tarkoittaa sitä, ettei linssiä himmennetä olenkaan vaan mahdollisimman paljon valoa
pääsee linssille. Aukko vaikuttaa pääsääntöisesti kuvan syväterävyysalueeseen.
Syväterävyysalue on alue, jonka sisällä olevat asiat ovat kuvassa teräviä ja alueen ulkopuoliset
osat ovat epäteräviä.
Suuret ja pienet aukot on asia, missä helposti mennään sekaisin, joten selvyyden vuoksi
kannattaa puhua F-luvuista, koska numerot kertovat selkeästi kuulijalle mistä aukosta on
kysymys. Joskus puhutaan täydestä aukosta ja tämä tarkoittaa linssin suurinta mahdollista
aukkoa (linssin pienin F-luku).

6

Jokaisella linssillä on yleensä myös tietty F-luku, jossa linssi toimii parhaiten ja tuottaa terävimpiä
kuvia. Yleensä tämä on joko F8 tai F11. Aukon F16 jälkeen kuvanlaatu alkaa usein
heikkenemään. Sama koskee myös yleensä linssin suurinta aukkoa (pienin F-luku esim. F2.8),
jolloin kannattaa hiukan muuttaa aukkoa (himmentää) pienemmäksi (suurempi F-luku) jotta
saadaan kuvaan paras mahdollinen kuvanlaatu.
Yleisimmät aukot ovat: F1, F1.4, F2, F2.8, F4, F5.6, F8, F11, F16, F22, F32, F45, F64

Mikäli aukkoa suurennetaan yhden pykälän verran (F-luku siis pienenee) valotusajan voi tuplata
tai ISO-arvon puolittaa ja päin vastoin.

Objektiivin vaikutus valotukseen
Objektiivilla ja siihen liitettävillä suotimilla on vaikutusta myös valotusaikaan. Esimerkiksi
ND-suotimet muuttavat valoitusaikaa suotimen arvon verran. (Pyöröpolarisaatiosuodin vaikuttaa
eri, tavalla riippuen siitä missä asennossa suodin on. Yleensä vaikutus 0,5-2 aukkoa, mutta
vaihtelee hieman suotimen mukaan.) Myös linssien sisäisissä rakenteissa on eroja ja saman
F-luvun omaavat linssit voivatkin erota käytännössä hiukan toisistaan.

7

Syväterävyys

Tarkennusetäisyyden vaikutus syväterävyyteen.

8

Aukon vaikutus syväterävyyteen.

Syväterävyys on siis alue, joka on kuvassa terävänä ja sen edessä ja takana olevat alueet ovat
epäteräviä. Syväterävyydellä voidaan tehostaa katseen osumista kuvan pääkohteeseen.
Syväterävyyttä voidaan siis hallita aukkoa muuttamalla. Mitä pienempi aukko (iso F-luku) sitä
laajempi syväterävysalue on. Mikäli aukko on suuri (F-luku pieni) on syväterävyysalue lyhyt.
Jotta asia ei olisi aivan liian yksinkertainen, syväterävyyteen vaikuttaa myös matka kohteeseen ja
käytetty linssi. Esimerkiksi 17mm objektiivillä ja aukolla F4 saadaan taka-ala täysin teräväksi, jos
kohde on 3,82 metrin päästä kamerasta, mutta 0-3.8metrin välinen osuus on epäterävää.
Käytännössä mitä lähemmäksi joudutaan tarkentamaan sen pienemmäksi syväterävyysalue jää.
Makrokuvauksessa tämä tarkoittaa sitä, että syväterävyysalue voi olla muutamia millejä
pienilläkin aukoilla (suuri F-luku).
Myös objektiivin polttoväli vaikuttaa syväterävyysalueen pituuteen. Eli samasta kohteesta 50mm
ja 200mm polttovälillä otetuissa kuvissa tarkennuspisteestä katsottuna syväterävyysalue on
erilainen. Mitä pidemmän polttovälin objektiivi on kyseessä sitä pienemmäksi syväterävyys alue
menee.
Syväterävyysalueen voi laskea tarkasti matemaattisilla kaavoilla ja siihen vaikuttaa linssin lisäksi
myös kameran kennon koko ja tarkennus pisteen etäisyys kamerasta. Jos syväterävyysalueen
haluaa laskea tarkasti voi siihen käyttää erillaisia syväterävyys-laskimia

9

tai -taulukkoja. Kätevimpiä ohjelmia esim. iPhonella on DOF calculator.
Käsite hyperfokaalinen matka (hyper focal distance) on aukon ja tarkennusetäisyyden
kombinaatio, jolla saadaan syväterävyysalue mahdollisimman läheltä kameraa äärettömyyteen
asti. Tätä käytetään erityisesti maisemakuvauksessa ja ko. tarkennuspiste on yleensä merkitty
linsseihin ∞-symbolilla.
Hyperfokaalinen tarkennus tapahtuu siten, että aukoksi valitaan F16 ja linssi laitetaan
manuaalitarkennuksella ∞-symbolin kohdalle. Linsseissä voi olla maininta myös muista aukoista
kuin F16 tai zoom-objektiivissä on eri polttoväleille oma piste. Tämän jälkeen säädetään
valotusaika / ISO-herkkyys kombinaatio sopivaksi ja otetaan kuva. Pääsääntönä on, että mitä
laajakulmaisempi linssi, sitä lähempää kuvan terävä alue alkaa. Tarkennus hyperfokaaliseen
pisteeseen ei välttämättä tuota maksimaalisen terävää kuvaa joka tilanteessa, mutta
pääsääntöisesti se tuottaa erittäin hyvän lopputuloksen.

Kapea syväterävyys.

10

Syvä syväterävyys.

11

Esimerkkiaukkoja eri kuvaustilanteisiin:
Aukko

Kohde ja miksi

F8-F16

Maisemat, saadaan mahdollisimman paljon
maisemasta teräväksi.

F5.6 ja alle

Muotokuva, saadaan kasvot kokonaisuudessa
teräviksi, mutta taustaa alkaa jo mennä
epäteräväksi.

F1.4

Hämärässä kuvaaminen (esim. sisätilat ilman
salamaa), kohde terävä, muu alue
epäterävää.

F32

Makrolinssillä mahdollisimman suuri
syväterävyysalue.

Valkotasapaino / värilämpötila
Värilämpötilan ollessa korkea, valossa on enemmän sinistä väriä. Kun värilämpötila on matala,
valossa on enemmän punaista. Silmä näkee valkoiset kohteet valkoisina, mutta kamera “näkee”
valon oikean värin, jolloin kuva värjääntyy esimerkiksi keltaiseksi tai sinisävyiseksi. Värilämpötilan
yksikkö on Kelvin (K).
Kameroissa on värilämpötilan säätö, jotta kuvan värit toistuisivat luonnollisina.
Järjestelmäkameroissa voidaan siis valita minkälaisissa valaisuolosuhteissa kuvataan. Tällä on
suurta merkitystä, varsinkin jos kuvataan suoraan JPEG-tiedostoiksi. Yleensä kameroista löytyy
Auto White Balance (AWB), jonka avulla kamera säätää valkotasapainon arvionsa mukaan
vastaamaan olemassa olevaa valaisua. Yleensä automaatti toimii oikein, mutta joissain
tilanteissa valkotasapaino saattaa heitellä. Varsinkin panoraama kuvauksessa on tärkeää, ettei
valkotasapaino heittele kesken kuvauksen, joten tällaisissa tilanteissa on hyvä lukita
valkotasapaino johonkin esiasetettuun tilaan.
Canonin kameroissa on mm. seuraavat esiasetetut valkotasapainotilat: Hehkulamppu,
loisteputki, pilvinen päivä, aurinkoinen päivä, makro ja varjossa kuvaaminen sekä haluttu
värilämpötilan arvo, minkä yksikkö on kelvin.
Suuntaa-antavat kelvin-arvot eri värilämpötiloille:
●

1800 K Kynttilän valo
12

●
●
●
●

2800-3200 K Hehkulampun valo / “lämmin” loisteputki
4000 K “Kylmä” loisteputki
5500 K Keskipäivän aurinko
6500 K Pilvinen päivä

On huomioitava, että esim. loisteputkia on saatavilla 2700 K - 10000 K väliltä, joten valon väri voi
olla mitä tahansa tältä väliltä. Yleisimmin käytetyt loisteputket ovat joko 2700 K tai 3400 K
loisteputkia. Värikorjatut loisteputket tuottavat yleensä 6500 kelvinin lämpöistä valoa.

13

KUVAAMISEN TAITO
Yleistä
Kuvaaminen on kokonaisvaltainen prosessi jossa nykypäivän valokuvaaja vastaa itse
suurimmasta osasta eri kuvatuotannon osa-alueista. Prosessi sisältää kuvaamisen lisäksi
suunnitteluvaiheen, kuvan käsittelyn ja mahdollisesti jopa vedostamisen. Valokuvan ottaminen voi
perustua luontaiseen vaistoon tai kuvallisen suunnittelun perusteiden hyvään tuntemukseen.
Valokuvailmaisua tukevat niin tekniset kuin visuaaliset sekä näkemykseen perustuvat ratkaisut.
Kuvaamisen taito -materiaali jakautuu sommittelun ja suunnitelun perusteisiin sekä valon
ymmärtämisen ja valaisun alkeisiin.
Lähdemme siitä perusolettamuksesta,että jokaisesta hyvästä valokuvasta löytyy aina
kokonaisvaltainen paletti eri osa-alueita ( “CLEPS” ). Tässä kappaleessa on tarkennettu
paremmin eri osa-aluiden asioita ja vaatimuksia. “CLEPS” koostuu seuraavista asioista:
●
●
●
●
●

Composition (Sommittelu)
Lighting (Valaisu)
Expression (Ilmaisu)
Pose (Poseeraus / asento)
Story (Tarina / viesti)

Sommittelu
Sommittelu on visuaalisten elementtien järjestämistä tasapainoiseen ja esteettista mieltä
miellyttävään järjestykseen. Hyvän ja huonon sommitelman raja on melkoisen häilyvä, sillä
sommittelu ei ole ainoastaan sääntöjä vaan myös intuitiota, näkemystä ja mielipiteitä. Yleisesti
hyväksytyt ja universaalisti ymmärrettävät sommittelusäännöt on kuitenkin syytä tuntea, jotta
niiden soveltaminen tai tietoinen rikkominen on mahdollista.
Kuvaajan tulee tehdä sommitellulliset ratkaisut usein muutamissa sekunneissa. Tämä edellyttää
kuvaajalta harjaantumista ja sääntöjen erinomaista sisäistämistä. Kuvaaja etsii tietoisesti
ympäristöstään visuaalista kerrontaa tukevia elementtejä. Yksinkertaiset sommittelun säännöt
selkärankaan painettuina helpottavat ja nopeuttavat kuvaamista. Kameran etsimen kautta
avautuva kuva ja sommitellulliset elementit muuttuvat merkittävästi pienilläkin liikkeillä. Kuvatessa
on tarkkailtava kuvan etu- ja taka-alaa sekä tutkittava kuva-alan reunat. Jokaisella elementillä

14

kuvassa on merkitys. Sommittelun tehtävä on pitää kuvan ensisijainen kohde visuaalisessa
pääosassa.

Kuva-ala
Studio-olosuhteessa tai sen kaltaisessa ympäristöissä valokuvaaja on vastuussa koko kuva-alan
jokaisesta senttimetristä, koska kuvaaja voi usein vaikuttaa ympäröivään tilaan. Tarkkaile siis
kohdetta sen ympäristössä ja tee tarvittavia muutoksia tilaan mikäli se on mahdollista.
Maisemakuvauksessa on enemmän aikaa tarkkailla ympäristöä ja etsiä parasta rajausta tai
kuvaus kohtaa kun taas esim. ihmisiä kuvatessa (varsinkin urheilu tapahtumat, liikkuvat kohteet,
tapahtumat, lapset jne) aikaa etsiä optimaalinen kuva-ala/kulma/rajaus on huomattavasti
vähemmän.
Hyvää kuva-alaa etsiessä on syytä tarkkailla etu- ja taka-alaa sekä pääkohteen reunoja ja ottaa
huomioon mahdolliset kuva-alan poikkukulkevat linjat ja muut elementit. Jokaisella erilaisella
elementillä on siis kuvassa merkitys.

Miten kuvan pinta jaetaan?
●

Tyhjä kuva-ala
15

○

●

●

Myös pelkkä tyhjä kuva-ala saa silmän reagoimaan. Silmä lähtee tarkastelemaan
pinta-alaa keskeltä ja siitä kohti ylös vasemmalla ja takaisin alas oikealle.
Myöhemmin silmä havaitsee kuvan reunat.
Linjaus
○ Esim. kohteen geometrisia piirteitä voidaan korostaa sommittelemalla kohde
kuva-alalla reunojen suuntaisesti. Eli jokin linja kuva-aiheessa myötäilee kuvan
reunoja.
Lävistäjän suuntainen jännite
○ Kuvan pääaihe tai voimakkain linja halkaisee lävistäjän johon tuodaan jännitettä
sijoittamalla heikompia elementtejä kuva-alan muista suunnista.

Tyhjä kuva-ala

Linjaus

Lävistäjän suuntainen jännite

Kuvan fyysinen muoto
●

Ihmisen näkökyky
○ Ihmisen silmät ovat muodostaneet meille näkymän maailmasta vaakasuuntaisena
kuvana. Siksi Vaakakuva näyttää meistä normaalille. Näköalan reunat sumenevat
nopeasti. Tarkennamme kunnolla vain näköalueemme keskialueella.

●

Panoraama
○ Laaja näkymä esim. maisemasta. Horisonttiviivan ja kuvasuhteen vastaavuuden
vuoksi vaakapanoramma sopii hyvin maisemakuviin.

●

Vakiokuvasuhde (3:2)
○ Useimpien kuluttajakameroiden tuottama kuvasuhde. ns. kinofilmikoko. Juontaa
nimensä filmille kuvaamisesta jolloin tämä suhde oli myös negatiivin ruuduissa
16

(35mm filmikamerat).
●

Ammattikuvasuhde 4:5
○ Ammattilaisten käyttämä kuvasuhden on yleensä 4:5 joka johtaa juurensa
ammattikameroiden käyttämän filmin koosta joka oli esim. 4x5 tuumaa.
Käytännössä usein digitaalikameralla kuvatessa kuva-ala rajataan 4:5 suhteessa,
jotta haluttu kuvasuhde saavutetaan, jolloin kuvien tuottaminen 4:5 suhteessa on
mahdollista.

●

Neliö
○ Neliön muotoista kuvasuhdetta on käytetty keskikoon filmikameroissa.
Digitaalikameroilla kuvatessa voidaan kuva-ala rajata tarvittaessa neliön
muotoiseksi jälkikäsittelyssä. Usein käyttökohteina voi olla esim. kuva-albumit tai
kirjaan taitettavat kuvat jotta neliön muotoisen kirjan koko sivu-ala saadaan
käytettyä.

Panoraama

17

3:2 kuvasuhde

4:5 kuvasuhde. (ns. ammattikuvasuhde)

neliö
Kuva-alan käyttö
Pääkohteen paikka voidaan valita erilaisten “sääntöjen” mukaan. Tällaisia säännöstöjä on mm.
● Kultainen leikkaus
○ Kultainen leikkaus on sivujen pituuden tai tiettyjen elementtien välinen tietty suhde.
Tämä suhde on 1 : 0,618 tai 1,618 : 1. Esim. metrin mittaisella janalla toinen puoli
on 61,8cm ja toinen puoli 38,2 cm. Tämä jakosuhden on peräisin antiikin kreikasta
noin 2500 eKr.
●

Harmoniset mittasuhteet
18

○

Kaikki sisäisesti yhtenäisen periaatteen mukaisesti jaetut kuva-alat mielletään
harmonisiksi ja tasapainoisiksi. Useimmat käyttökelpoiset jakotavat peustuvat
suorakulmioihin, mutta vinojen viivojen avulla voidaan luoda myös kolmion
muotoisia osia.

●

Fibonaccin jako
○ Fibonaccin lukujonon ajatuksena on laskea yhteen kaksi edellistä lukua, ja näin
saada seuraavan luvun arvo (esim. 0, 1, 1, 2, 3, 5, 8, 13, 21, 34, 55,89.).Tätä
lukujonoa kun tarkastellaan sommittelun kannalta (verrataan jonossa olevaa
kahden luvun välistä suhdetta) päädytään erittäin lähelle kultaisen leikkauksen
suhdetta. Esimerkiksi jonolla olevien lukujen 55 ja 89 (perättäiset luvut) suhde on:
1.6181.

●

Kolmanneksen sääntö (rule of thirds).
○ Kolmanneksen sääntö on kuvataiteilijoiden, kuten valokuvaajien, taidemaalareiden
ja graafikoiden käyttämä yksinkertainen sommitteluohje. Kuva jaetaan yhdeksään
yhtä suureen osaan pysty- ja vaakasuunnassa (kolme pysty ja kolme vaakaviivaa
samoilla etäisyyksillä). Viivojen neljälle risteyskohdalle voidaan asettaa kuvan
sommittelun kannalta tärkeitä tapahtumia. Näin voidaan saada kuvaan enemmän
jännitettä, voimaa ja mielenkiintoa kuin sommittelukohtien asettamisella keskelle
kuvaa.

●

Horisontti
○ Pääkohde voidaan sijoittaa myös suhteessa horisonttiin. Esimerkiksi
maisemakuvauksessa voidaan kultaisen leikkauksen sijoittelun sijaan horisontti
laittaa keskelle kuva-alaa tai vaikka aivan ylä ja ala-reunaan. Horisontin paikka
vaikuttaa voimakkaasti kuvan rytmiin, joten sen paikka suhteessa pääkohteeseen
on syytä tarkastella huolellisesti.
19

●

Kuva kuvassa
○ Kuvan kehystävät elementit voivat myös olla kohteita joiden mukaan sommittelua
voidaan tehdä. Tällainen kehystävä elementti voi olla mm. oviaukko, ikkuna tai
muu pääkohdetta rajaava elementti. Tällöin pääkohde voidaan rajata tämän
rajaavan alueen sisään esim. kultaisen leikkauksen mukaisesti.

20

Kultainen leikkaus punaisella, rule of thirds sinisellä

Kultainen leikkaus keltainen (kultainen leikkaus kolmio punainen), rule of thirds sininen

Suunnittelun perusteet (sommittelun lähtökohtana)
Koska usein itse kuvaustilanteessa on melko vähän aikaa reagoida löytääkseen juuri sen oikean
hetken, on etukäteinen suunnittelu työ erityisen tärkeää. Kannattaa miettiä mitä tehokeinoja aikoo
käyttää, millaisia elementtejä kuvaansa kaipaa ja kuinka synnyttää tietynlainen harmonia tai
tasapaino. Elementit kuva-alalla voivat olla graafisia, sisällöllisiä, värillisä tai valollisia.

21

Tärkeimmiksi suunnittelun periaatteiksi nousevat kontrasti ja tasapaino. Myös rikkomalla
harmoniaa ja tasapinoa voidaan saada mielenkiintoisia kuvia jotka saavat aikaan juuri
halutunlaisia reaktioita katsojassa. Suunnitellessa voidaan pyrkiä siis tuottamaan rauhallisia,
tasapainoisia ja sopusuhtaisia kuvia tai ne voivat tuottaa visuaalista tyydytystä näitä seikkoja
tietoisesti rikkomalla.

Graafisten elementtien järjestäminen kuva-alalla
Kuva-alalla voi olla useita graafisia elementtejä jotka vaikuttavat kuvan luonteeseen, sisältöön ja
sanomaan. Näitä graafisia elementtejä voidaan käyttää myös kuvan sommittelussa hyväksi.
Ohessa listattuna erilaisia kuva-alan graafisia elementtejä:
●

Graafiset ja valokuvalliset elementit
○ Sommitellulliset:
■ Piste

■

Useat pisteet

■

Linjat

22

■

● Vaakasuorat
● Pystysuorat
● Vinot
Kaaret

23

■

Katselinjat

■

Kolmiot

■

Ympyrät ja suorakulmiot

24

○

Sisällöllisiä
■ Tarkennuskohta

■

Liike kuvassa

■

Hetki

■

Optiikka (esim. optiikan vaikutus sommitteluun ja sisältöön tele / wide /

25

tilt-shitf, pieni aukko / suuri aukko)

■

○

Valotusaika ja valotuksen tyyli (highkey/lowkey)

Sommittelu valolla ja väreillä
■ Valoilla korostetaan pääkohdetta

■

Väreillä luodaan graafisia elementtejä pääkohteeseen tai taustaan

26

■

Rajataan kuva-alaa väreillä

Suunnittelussa on objektiivisia periaatteita (ei pelkästään makuasioita).
●

Kaksi tärkeää kontrasti ja tasapaino. Silmä hakee tasapainoa, sitä rikkomalla saadaan
aikaan jännitteitä. Mikäli ei haluta rikkoa tasapainoa voidaan korostaa elementtien
samankaltaisuutta kuva-alalla (esim. kaikki elementit ovat luonteeltaan pehmeitä).

●

Kontrastia voidaan mm. korostaa tekemällä eroja erilaisten kontrasti parien välille.
Kontrasti ei pelkästään tarkoita kuvan värien välisiä eroja tummuuden ja vaaleuden
suhteen vaan myös kuvassa näkyvien elementtien välisiä suhteita.
○

Kontrasti pareja mm.

27

■
■
■
■
■
■
■
■

●

Yksi / monta
Kova / pehmeä
Kontrastiton / kontrastikas
Nestemäinen / kiinteä
Herkkä / räikeä
Vaalea / tumma
Suuri / pieni
Lämmin / kylmä

Tasapaino
○

Sommittelun tasapaino toteutuu silloin, kun se koetaan vakaaksi. Tasapainotila voi
olla joko staattinen eli paikallaan pysyvä tai dynaaminen eli jännitteinen.
Symmetria luo staattisuutta tasapainoa, joka pysäyttää ja pakottaa paikoilleen.
○ Sidottu rytmi, staattinen tasapaino ja symmetria ovat sukulaisia keskenään,
samoin vapaa rytmi, dynaamisuus ja jännitteisyys. Tasapainoton sommitelma on
disharmoninen. Se tuntuu epävakaalta ja syntyy tarve muuttaa jotain.

Valo ja sen näkeminen sekä rakentaminen
Vallitsevat valot
Havainnoi ensin olosuhde. Kuvataanko yöllä vai päivällä, onko huoneessa päivänvaloa vai
keinovaloa? Kuvausajankohta tukee tarvittaessa valokuvan viestiä. Juuri oikean paikan ja ajan
löytymiseksi kannattaa tutustua kuvauskohteeseen etukäteen mikäli mahdollista. Miljöössä
päävaloksi kannattaa etsiä valovoimakkuudeltaan ja värilämpötilaltaa (tai väriltään) sopiva
valonlähde. Tyypillinen lähtökohta on päivänvalo jonka tekemiä varjoja täytetään salamoilla (esim.
varjoat ovat liian tummia).
Erityisen hyviä apuvälineitä vallitsevan valon kanssa työskennellessä ovat erilaiset heijastimet.
Saadakseen esiin esimerkiksi haluamia muotoja tai kiiltoja voidaan valita mustia, valkoisia tai
metallin värisiä pintoja heijastimiksi. Tarvittaessa kannattaa käyttää korko- ja/tai tehovaloja aiheen
ääriviivojen piirtämiseksi tai korostamiseksi (esim. valot kohteen takana tai yläpuolella).
Yleensä studiovalaisun perusteiden opettelu ensin auttaa myös miljöötyöskentelyssä.
Studiotilassa valo on hallitumpaa kuin miljöössä eikä olosuhde ole jatkuvasti vaihtuva. Studiossa
valo tuodaan aiheeseen, miljöössä aihe tuodaan valoon ja valokuvaajan valoratkaisut
sovitetaan taustan valaistukseen.

28

Päivänvalon ominaisuuksia
●

Eri vuoden ja vuorokauden aikoina värilämpötila vaihtelee merkittävästi. Valon kulma
muuttuu myös päivän aikana, jolloin keskipäivän polttavassa auringonpaisteessa
saadaan aivan erilainen tunnelma kuin illalla sinisen hetken vallitessa.
● Mahdollisuus on käyttää erilaisista kelonajoista ja sääolosuhteista aiheutuvia muuttuvia
tekijöitä. esimerkiksi aamulla auringon nousu tai iltahämärä. Värilämpötila muuttuu myös
sen mukaan onko pilvistä, aurinkoista, puolipilvistä vai sateista.
● Kuvauspaikka ja sen ongelmat/mahdollisuudet. Luonnossa on erilaiset värivirheet ja
heijastukset kuin kaupungissa.
● Erilaiset säätilat vaikuttavat valon kovuuteen tai pehmeyteen. Kirkkaassa auringonvalossa
varjot ovat teräviä kun taas harsopilvisellä säällä varjoihin tulee jo pehmeyttä mukaan.
Täysin pilviselllä säällä varjot häviävät käytänössä kokonaan.

Päivänvalon mahdollisuudet
●
●
●

Valon eri tyylit: Pehmeä/kova, kummassakin on sopiva kontrasti ja muotoileva varjo.
Sopiva päivänvalo sopii hyvin myös korkovaloksi
Valitse haluamasi valon ilme: suora auringonvalo, heijastettu tai pehmentävän kalvon läpi
suodatettu paistava auringon valo

Keinovalot
●

Useita erilaisia lähteitä joissa erilaisnen värilämpötila. esimerkkilähteitä: Loisteputken
valo, kynttilä ja hehkulamput.
● Mieti mitä niiden tuoma valo kertoo kuvassa. Salamoiden ja suljinajan yhdistelmällä ne
voidaan tarvittaessa himmentää tai jättää käyttämättä kuvassa kokonaan. Värivirhe voi
olla myös tehokeino!
● Tyypillinen tilanne miljöössä on sekavalo-olosuhde. Tämä aiheuttaa kuvaan erisävyisiä
värejä joita voi olla jälkikäsittelyssä vaikea korjata oikean sävyisäksi (esim.
pääkohteeseen osuus loisteputken valoa ja päivänvaloa ikkunasta. Toinen puoli kuvasta
voi näyttää liian keltaiselta ja toinen liian siniseltä). Salamavaloissa voi käyttää ns.
kääntökalvoja jotta täytesalaman valo vastaisi esim. loisteputken tai hehkulampun valoa.

Vältettävät asiat (peruskuolemansynnit)
“Alä upota ristivarjoisen jokipoliisin shakkilautaa lentokenttään” - Matti J. Kaleva

29

1. UPOTUS
a. Pääaihe on ympäristöönsä nähden liian saman sävyinen
b. Kierrätä katseesi aina aiheen ääriviivoja pitkin ennen laukaisua ja tarkista, ettei
aihe ole liian saman sävyinen taustan kanssa.
c. Aiheen ääriviivojen havainnointi on helpompaa silmät siristettynä. (Näkee
helpommin vain valon eron)
d. Valitse valopuolen taakse tumma kohta taustasta ja varjopuolen taakse vaalea
kohta.
e. Helpoiten upotuksen näkee muuntamalla kuvan mustavalkoiseksi, jolloin sävyjen
tuoman eron havaitsee helpoiten.
2. LIIAN TASAINEN VALO
a. Muodoton valo. Liian isolla valaisimella tai vääränlaisella heijastuksella tulee liian
tasainen pinnan muoto. (Pääkohteesta tulee muodoton levy).
3. RISTIVALAISU
a. Syntyy esim silloin kun päävalo ja tasoitusvalo on kameran molemmin puolin
b. Ihmiskohteessa syntyy häiritseviä varjoja
i. Ristivarjoja syntyy esim. nenän molemmille puolille
ii. Silmissä valopisteet pupillin molemmin puolin
iii. Varjopuolen poskessa ei ole muotoa (sävy ala suppea) vaan se on
muodoton levy
4. PÄÄKOHDE JA TAUSTA SAMAN ARVOISIA
a. Valokuvaaja vastaa studio-olosuhteessa kuva-alan jokiasesta senttimetristä.
b. Kohde ja tausta eivät ole saman arvoisia vaan toinen on aina pääaihe. Toisen
tulee olla selkeästi suurempi ja hallitsevampi (vältetään tasapaksuutta).
c. Aiheen reunat eivät ole samassa suunnassa kuvan reunojen kanssa.
d. Tausta ei saisi olla saman sävyinen vaan siinä tulee olla gradaatiota. Tasainen
tausta voi olla myös tehokeino (esim. puhtaan valkea/musta tausta)
e. Tausta ei saa olla niin voimakas, että se vie huomion pääkohteelta

Ihminen ja valo
Ihmisen valaisussa voidaan käyttää perus valaisukaaviota. Perusvalaisukaaviota voidaan käyttää
niin studiossa kuin myös sovellettuna miljöö tilanteissa. Miljöössä päävaloksi voidaan valita esim.
ikkuna, aurinko jne.

30

Päävalon paikka:
● Päävalo aina ihmiselle 45° kulmassa etu- ja yläviistosta.
● Mallin vartalo 45° kamerasta

Muuta huomioitavaa:
● Peruslähtökohta on välttää ns. “kuoleman syntejä”.
● Poski ei saa olla liian tasainen valo vaan siinä on muoto
● Tarkennetaan aina mallin silmiin.
● Liian jyrkkiä varjoja voidaan tasoittaa heijastamille päävalon vastaiselta puolelta.

Esineen valaisu

31

●
●
●
●
●

Esineen valaisu 45° kulmassa takaviistosta kulmassa yläviistosta (esim. 45°).
Pehmeällä valolla, valo oman halkaisijansa etäisyydellä kohteesta
Valoa saatava kohteen päältä mahdollisuuksien mukaan
Tarkastele alustan tuomia heijastuksia ja varjoja.
Jokainen pinta tummuu (graadiota pinnoissa) ennenkuin toinen vaaleampi pinta alkaa. Eli
kohteen pintojen rajoissa/kulmissa on selkeä kontrasti ero.
● Myötävalo esineeseen tuhoaa valokuvauksellisen rytmin.
● Kiiltävää esinettä valaistaan pehmeällä isolla valolla, mattapintaista esinettä voi valaista
myös kovalla valolla.

32

Mattapintainen esine tummalla taustalla.

Expression (Ilmaisu)
Ilmaisu voidaan käsittää hieman saman kaltaisena asiana kuin tarina. Ilmaisu sisältää kuitenkin
enemmän teknisiä ratkaisuja ja valintoja. Hyödynnä värivirhettä tai objektiivin tuomaa kerrontaa.
Kuvakulma, perspektiivi, objektiivin valinta ja lähestymistapa ovat jo yksin hyviä keinoja tuoda
esille kuvauskohteelle määrittelemiäsi ominaisuuksia. Kuvien ennalta suunnittelu on valokuvaajan
yksi tärkeimmistä työkaluista. Esimerkiksi rikkomalla ja/tai noudattamalla joitain sommittelun
periaatteita voidaan kuvaan tuoda osoittavia tai suunnitelmallisesti ristiriitaisia viestejä.

Pose (Poseeraus / asento)
Ihmisen ohjaaminen kuvauksessa on erittäin tärkeää. Vain ammattimallit tietävät miltä mikäkin
asento näyttää itse kuvassa. Pääsääntöisestä kaikki kameraa kohden tulevat linjat (esim. kädet
tai jalat) lyhenevät ja poikittaiset linjat näyttävät pitkille. Tätä tietoa hyväksi käyttämällä saamme
siis esim. ihmisen näyttämään joko pitkälle tai lyhyelle. Luonnollisen näköisiä poseerauksia
voimme opetella esimerkiksi seuraamalla aikakausilehtiä tai selaamalla kuvia internetistä.

Story (Tarina / viesti)
Hyvä kuva kertoo aina enemmän kuin tuhat sanaa. Niinkin klisheiseltä kuin se kuullostaakin
valokuvasta voi aueta sen katsojalle aina erilaisia havaintoja ja tarinoita kuin kuvan ottajalle. Tätä
voi pitää haasteena tai mahdollisuutena. Mieti siis jo ennen kuvan ottamista millaisessa valossa
tai millaisen tarinan haluat kohteesta kertoa. Tarinan kerrontaan vaikuittavat pienetkin asiat. Kuva
ei ole vain kuva vaan sen sisältöä voi kuvailla monin adjektiivein. Pyri siis aina kuvittamaan
kuvillasi tarinoita!

33

34

Lumiaphotoday digitalist - opetusmateriaali by Alias

Recommandé

Recommandé

Contenu connexe

Plus de Ville Tolvanen

Plus de Ville Tolvanen (20)

Lumiaphotoday digitalist - opetusmateriaali by Alias