SDP:n puoluekokous hyväksyi kesäkuussa 2008 viisi tulevaisuusohjelmaa, jotka käsitelevät sosialidemokratian uudistumista, suomalaisen työn tulevaisuutta, ilmasto- ja ympäristökysymyksiä, henkistä hyvinvointia ja kulttuuria sekä toimivia kuntapalveluja.
1. Hyväksytty 7.6.2008
Neljä vuodenaikaa –
SDP:n ilmasto-ohjelma
SDP:n puoluekokous, Hämeenlinna 5.-7.6.2008
2. Me vaadimme
Järkevää ympäristöaatetta
Kohtuullisuutta ja tuloksellisuutta
Kestävää rakentamista
Joukkoliikenteestä liikkumisen perusratkaisua
Päästökauppaa läpi maailman
Päästötöntä energiaa
Puhtaan Itämeren
3. Sisältö
1 Sosialidemokratia on ympäristöaate ...........................................................1
2 Ilmastonmuutosta voidaan hallita vain yhdessä ........................................5
2.1 Ilmastonmuutos kansainvälisenä ongelmana ..........................................5
2.2 Ilmastonmuutoksen torjunta – laaja keinovalikoima.................................8
2.2.1 Kulutustottumukset on muutettava..............................................11
2.2.2 Julkiset hankinnat ovat tärkeä vaikutuskanava ...........................13
2.2.3 Päästökauppaa on laajennettava ja kehitettävä..........................14
2.2.4 Joukkoliikenteestä liikkumisen perusratkaisu..............................17
2.2.5 Kohti ekologisempaa asumista ja rakentamista ..........................21
2.2.6 Ekoinnovaatioissa monia mahdollisuuksia..................................27
2.2.7 Ympäristöverotus on hyvä ohjauskeino ......................................28
2.3 Ilmastonmuutokseen on myös sopeuduttava ........................................31
2.4. Muutos maksaa - kustannukset jaettava oikeudenmukaisesti ..............34
2.5 Kestävä energiapaletti kokoaa puroista virran .......................................37
2.5.1 Energiapihi ja öljystä riippumaton Suomi 2030 ........................... 37
2.5.2 Eri energialähteiden mahdollisuudet ja rajoitteet ........................ 40
3 Ympäristö on ykkösasiamme – ajankohtaisia näkökulmia .....................47
3.1. Itämeri on pelastettava ..........................................................................47
3.1.1 Maatalouden ja muiden päästölähteiden ympäristöhaittoja
rajoitettava entistä tehokkaammin ..............................................47
3.1.2 Öljy- ja kemikaalionnettomuudet on ehkäistävä..........................49
3.1.3 Itämeren suojelu edellyttää laajaa yhteistyötä ............................50
3.2.3 Jätteitä vähennettävä ja loput hyödynnettävä .............................53
3.2 Monimuotoinen luonto säilytettävä ........................................................55
3.3 Terveellinen ympäristö ..........................................................................59
3.4 Hallinnon toimittava tehokkaasti ympäristön puolesta ...........................61
4.
5. Neljä vuodenaikaa – SDP:n ilmasto-ohjelma
1 Sosialidemokratia on ympäristöaate
Sosialidemokratian tavoite on ihmisen ja luonnon hyvinvointi.
Sosialidemokraattien mielestä jokaisella ihmisellä on perusoikeus
puhtaaseen luontoon, terveelliseen ja saasteettomaan ilmaan,
vesistöön ja maaperään sekä oikeudenmukaiseen osuuteen luon-
nonvaroista, toimeentulosta ja taloudellisen kasvun mahdolli-
suuksista.
Nämä, myös tuleville sukupolville kuuluvat perusoikeudet, voi-
daan turvata vain nykyisten sukupolvien työllä.
Sosialidemokraatit ovat toimineet määrätietoisesti ihmisten sosi-
aalisen ja taloudellisen hyvinvoinnin lisäämiseksi, ja saaneet toi-
minnallaan paljon aikaiseksi. Nyt edessä on uusia haasteita.
Näistä polttavimpia ovat ilmastonmuutos ja ihmiskunnan toimin-
nan mitoittaminen kestäviin rajoihin. Kansainvälisenä liikkeenä,
jonka perusaatteisiin kuuluu yhteistoiminta ja yhteisvastuu, sosia-
lidemokraateilla on mahdollisuus löytää ongelmiin toimivia ratkai-
suja.
Sosialidemokraattinen työväenliike syntyi 1800-luvun teollistumi-
sen aikakautena. Tuona aikana oli nykyistä mutkattomampaa aja-
tella, että luonnonvarojen ja energian yhä laajamittaisempi hyö-
dyntäminen olisi yksipuolisesti myönteinen asia. Edistys, elintaso
ja elämisen laatu saatettiin yksioikoisesti nähdä pelkkänä materi-
aalisen kulutuksen kasvuna.
Ihmiskunta onkin varsin myöhään havahtunut uusien tosiasioiden
edessä. Tapa, jolla olemme käyttäneet luonnonvaroja ja kuormit-
taneet ympäristöä, ei ole ottanut huomioon uusiutumattomien
luonnonvarojen riittämättömyyttä, eikä huolehtinut luonnon uusiu-
tumiskyvyn säilymisestä.
Tämän päivän sosialidemokratia on muutosliikkeenä luomassa
uudenlaista suhtautumista aineellisen kulutuksen kasvuun ja
1
6. luontoon. Sosialidemokratia pyrkii ratkaisemaan ihmiskunnan uu-
det haasteet luottaen syvään aatteelliseen perinteeseensä, työ-
väenliikkeen arvolähtökohtiin, vapauteen, ihmisten väliseen tasa-
arvoon ja yhteisvastuuseen.
Sosialidemokraattisen kestävän kasvupolitiikan tavoitteena on il-
mastonmuutoksen hillitseminen, luonnonvarojen riittävyyden
varmistaminen ja ympäristön kuormituksen saaminen hallintaan.
Kehityksen tulee olla ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti
kestävää. Välttämätöntä on, että ihmisten valinnat tuotannossa,
kulutuksessa ja elämäntavassa saadaan kestävälle pohjalle ja et-
tä ilmakehän, maaperän ja vesistöjen ekosysteemejä suojellaan
pitkäjänteisesti.
Poliittisena ja aatteellisena liikkeenä sosialidemokratia asettuu
vaihtoehdoksi kehitysvastaiselle ja kasvukielteiselle äärivihreydel-
le sekä ohjaamattomaan markkinatalouteen perustuvalle holtitto-
malle talousliberalismille.
Sosialidemokraattien tavoitteena on, että taloudellinen järjestelmä
ohjaa aktiivisesti vastuulliseen ja ympäristöystävälliseen käyttäy-
tymiseen. Se palkitsee kestävistä valinnoista elämäntavassa, ku-
lutuksessa ja tuotannossa.
Markkinoilla kestävien ratkaisujen syntyminen vaatii yhteiskunnal-
lisen ohjauksen väliintuloa hyödykkeiden hintojen muodostukses-
sa sekä tuotantotapojen ja elämäntapojen valinnassa. Kestämät-
tömään kehitykseen johtavien tuotanto- ja elämäntapavalintojen
tulee olla rajoitettuja.
Taloudellisten valintojen kielteisiä ulkoisvaikutuksia ei tule jättää
vain ulkopuolisten kustannettavaksi, hyötyjen koituessa valintojen
tekijöiden eduksi, vaan valintojen vaikutukset tulee sisällyttää va-
lintaperusteisiin, kustannuksiin, hintoihin ja taloudellisiin kannus-
timiin. Tuotteiden ja palveluiden tuottajien ja kuluttajien on vastat-
tava toiminnan ja kulutuksen kokonaisvaikutuksista kestävän ke-
hityksen arvot huomioiden.
2
7. Neljä vuodenaikaa – SDP:n ilmasto-ohjelma
Tämän lisäksi tarvitaan ympäristövaikutuksia koskevan tietoisuu-
den nousua sekä ekologisen ja sosiaalisen omantunnon kehitty-
mistä. Tarjolla olevia ympäristölle myönteisiä valintamahdolli-
suuksia on lisättävä.
Sosialidemokratian vastaus maailmanlaajuiseen ilmasto- ja ym-
päristöhaasteeseen nojaa toimenpiteiden vaikuttavuuteen, tulok-
sellisuuteen ja ympäristöhyötyyn. Me sosialidemokraatit tahdom-
me todellisia tuloksia ympäristön hyväksi. Tahdomme todellisia
tuloksia ympäristön hyväksi. Tämä edellyttää tehokkaita ja välit-
tömiä toimia niin poliittisilta päättäjiltä kuin kansalaisiltakin.
Poliittisten päätösten, ohjauksen ja toimenpiteiden keskeiseksi
valintaperusteeksi on otettava niiden hyödyllisyys ja tuloksellisuus
ympäristön kannalta. Ympäristövaikutusten lisäksi on otettava
huomioon myös taloudelliset, sosiaaliset ja hyvinvointivaikutukset
sekä yhteiskunnan kokonaiskehitys. Yhteiskunnan heikoimmassa
asemassa olevien pärjäämisestä huolehtiminen on sosialidemo-
kratian keskeinen päämäärä. Sosiaalisesti oikeudenmukainen
ympäristönsuojelu tukee tätä tavoitetta.
Sosialidemokratia on perinteisesti valinnut käytännön politiikan
linjakseen vastuullisuuden ja käytännön toimivuuden. Ympäristö-
ja ilmastopolitiikassa järkevän ohjauksen sekä mielekkäiden ja tu-
loksekkaiden toimenpiteiden löytäminen vaatii tuekseen tutkittua
tietoa ja oikeansuuntaisia ennusteita eri vaihtoehdoista ja niiden
vaikutuksista.
Tiede ja teknologia ovat tärkeitä apuvälineitä aatteellisia päämää-
riä tavoiteltaessa. Järkevät ja toimivat ratkaisut toteuttavat aat-
teellisia päämääriä parhaiten. Sen sijaan huonosti suunnitelluilla
toimenpiteillä saatetaan päätyä täysin toisenlaiseen lopputulok-
seen kuin alun perin on ollut tarkoitus.
Poliittiset päätökset ja toimenpiteet on mahdollista toteuttaa vain
tieteellisten reunaehtojen puitteissa. Vaihtoehtojen rajallisuus
vaatii poikkeuksellisia ongelmanratkaisutaitoja. On pyrittävä sa-
maan aikaan sekä poliittisista toimenpiteistä aiheutuvien haittojen
minimoimiseen että niistä koituvien hyötyjen maksimoimiseen.
3
8. Teknisen ja tieteellisen tietämyksen lisäksi ilmasto- ja ympäristö-
haasteeseen vastaaminen vaatii poikkeuksellisen paljon kykyä
kansainväliseen yhteistyöhön ja maailmanlaajuisten sopimusrat-
kaisujen tekemiseen.
Kansalliset intressit on nähtävä erityisesti kaikkia koskettavien
maailmanlaajuisten intressien valossa, ja ratkaisut kansallisella
tasolla on osattava tehdä koko ihmiskuntaa koskevina. Maapallon
mittaisen kohtalonyhteyden ja globaalin riippuvuuden vallitessa
on mahdotonta kestävästi toteuttaa kansallisia etuja vain toisten
etujen kustannuksella.
Kansainvälisessä sosialidemokraattisessa liikkeessä globaali toi-
minta yhdistyy parhaimmillaan aktiiviseen paikalliseen toimintaan.
Johdatus asiakirjaan
Tämä asiakirja linjaa sosialidemokraattista ratkaisua aikamme
vaikeimpaan globaaliin ongelmaan: ilmastonmuutokseen.
Asiakirja sisältää kaksi osaa. Ensimmäisessä osassa käsitellään
monia eri ilmastonmuutokseen kytköksissä olevia politiikan lohko-
ja. Energia-, liikenne- ja kaavoituspolitiikassa tarvitaan määrätie-
toisia uudistuksia ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi. Ylikansalli-
nen hiilidioksidipäästöjen rajoittaminen, yhteiseurooppalaiset rat-
kaisut sekä päästökaupan uudistaminen ovat asiakirjan keskeisiä
kokonaisuuksia. Toisessa osassa on sosialidemokraattien näke-
myksiä ajankohtaisista ympäristökysymyksistä.
4
9. Neljä vuodenaikaa – SDP:n ilmasto-ohjelma
2 Ilmastonmuutosta voidaan hallita
vain yhdessä
2.1 Ilmastonmuutos kansainvälisenä ongelmana
Ilmastonmuutos sekä sen torjumiseksi ja siihen sopeutumiseksi
tarvittavien toimien löytäminen ovat maailmanlaajuisia ongelmia,
joihin on myös vastattava globaalisti. Keskeisin globaali toimi on
YK:n ilmastonmuutosta koskeva puitesopimus ja sitä valvova sih-
teeristö (UNFCCC). UNFCCC oli yksi osa ns. Rion kokouksessa
laadittua ilmastopakettia vuonna 1992. Vuonna 1997 hyväksyttiin
tämän sopimuksen lisäosa, Kioton pöytäkirja. Kioton pöytäkirjan
velvoitekausi päättyy vuoden 2012 lopussa.
Vuoden 2012 jälkeen on saatava voimaan mahdollisimman katta-
va ja kaikkia osapuolia velvoittava sopimus, jossa päästövähen-
nysvelvoitteet jakautuvat reilusti ja oikeudenmukaisesti erilaisille
maille. Ilmastodiplomatian keinoin on varmistettava, että kaikki
teollistuneet maat saadaan YK:n sateenvarjon alle toteuttamaan
määrällisiä päästötavoitteita. Balilla joulukuussa 2007 tapahtunut
edistys on otettava vastaan positiivisesti, mutta Kööpenhaminas-
sa vuoden 2009 lopulla ainoa tyydyttävä lopputulos on globaali
sopimus määrällisistä, sitovista ja asetettuihin tavoitteisiin nähden
riittävistä päästövähennyksistä.
Tieteellinen tosiasia
Kuluneiden sadan vuoden aikana maapallon keskimääräinen
lämpötila on noussut 0,74 astetta ja Euroopassa melkein yhden
asteen. Kansainvälisen ilmastopaneelin IPCC:n ennusteiden mu-
kaan lämpeneminen tulee jatkumaan. IPCC arvioi, että jatkuvat
päästöt tulevat nostamaan globaalia lämpötilaa 1,6 - 6,9 astetta
vuoteen 2100 mennessä. Ennusteen vaihteluväli on suuri ja riip-
puu siitä, minkälaista mallia tai skenaariota käytetään. Viimeisen
jääkauden aikana 11 500 vuotta sitten maapallon keskilämpötila
oli vain 5 astetta nykyistä alempi. Kyseessä on siis iso nousu.
5
10. EU tavoittelee maailmanlaajuista sitoutumista siihen, että ilmasto
ei saisi lämmetä yli 2 astetta verrattuna esiteolliseen tilanteeseen.
Tämä on haastava tavoite, mutta jo tällainen lämpötilan nousu
pakottaa ihmiskunnan sopeutumaan ilmastonlämpenemisen ai-
heuttamiin muutoksiin. Muutokset ovat suurimmat ja jo tällä het-
kellä näkyvimmät kaikkein köyhimmissä kehitysmaissa, jotka ovat
syyttömiä meneillään olevaan muutokseen. Ilmastonmuutos koet-
telee siten voimakkaasti myös valmiutta globaaliin taakanjakoon
ja solidaarisuuteen.
Ilmastonmuutoksen seuraukset näkyvät jo nyt. Jää- ja lumipeit-
teet ovat kaventuneet. Merenpinta on jo noussut ja sen ennuste-
taan nousevan lisää. Tämä taas altistaa rannikkoseudut rajuille
tulville ja myrskyille.
Muita ilmastonmuutoksen seurauksia ovat trooppisten myrskyjen
ja muiden ääri-ilmiöiden lisääntyminen. Myös maanviljely vaikeu-
tuu, vesistressistä kärsivien alueiden määrä lisääntyy, ihmisten
terveyttä uhkaavat tekijät lisääntyvät, ekosysteemit ja luonnon
monimuotoisuus ovat uhattuina (jopa 30 prosenttia eläin- ja kasvi-
lajeista ovat sukupuuttoon kuolemisen uhan alla). Vaikka ilmas-
tonmuutos on globaali ongelma, se pakottaa toimimaan myös
alueellisesti. Ilmastonmuutoksella on vaihtelevia vaikutuksia
Euroopan eri alueilla. Siksi tulisi arvioida aluekohtaisesti millaisia
sopeutumistoimia kullakin alueella tarvitaan.
Ilmasto, ilmasto, ilmasto!
Ilmastonmuutos on nähtävä globaalisti turvallisuuskysymyksenä.
Ilmastonmuutoksen eteneminen voi pahentaa sosiaalisia ja poliit-
tisia konflikteja eri puolilla maailmaa, kun esimerkiksi vesivarastot
hupenevat ja sadot pienenevät. Myös energiavarojen vähenemi-
nen voi aiheuttaa konflikteja. Ilmastonmuutoksen on myös arvioitu
synnyttävän ihmiskunnan historian suurimman, jopa satojen mil-
joonien ihmisten pakolaistulvan. Asiantuntijoiden mukaan ympä-
ristöpakolaisten määrä on jo suurempi kuin esimerkiksi sotien,
sekä poliittisten ja uskonnollisten vainojen aiheuttamien pakolais-
ten määrä.
6
11. Neljä vuodenaikaa – SDP:n ilmasto-ohjelma
Ilmastonmuutos tuo mukanaan uudenlaisen konfliktityypin. Suu-
rimman huolen aiheuttavat rajusti muuttuvat ekosysteemit, paikal-
liset konfliktit ja näiden vaikutus ympäröivään seutuun. Konfliktien
takana on toki aina myös muita tekijöitä, mutta ilmastonmuutos
todennäköisesti kuitenkin kiihdyttää konflikteja.
Ympäristö ja niin kutsuttu kova turvallisuus eivät ole toisilleen
vastakkaisia, vaan kuuluvat samaan jatkumoon ja ovat sidoksissa
toisiinsa. Ilmastonmuutos pitää jatkossa ymmärtää osana kaikkea
politiikan tekoa. Turvallisuus on ajateltava riittävän laajana käsit-
teenä, jotta se ei typisty ajatukseen aseellisista konflikteista.
Ilmastonmuutos on jo lähitulevaisuudessa keskeinen turvallisuus-
poliittinen uhka, ja sen torjunta on tärkeä keino ennaltaehkäistä
kriisejä. Ilmastomuutoksesta aiheutuvien kriisien varalle myös
kriisinhallintayhteistyötä on jatkossa kehitettävä siten, että kan-
sainvälisten järjestöjen siviilikriisinhallintakapasiteetti kattaa uudet
turvallisuusuhat. Kansainvälinen kriisinhallinta edellyttää jatkossa
yhä monipuolisempia toimintatapoja, -tekniikoita ja -kulttuureja,
jotta uhkakuvien monipuolistumiseen voidaan vastata.
• EU:n on pyrittävä aikaansaamaan maailmanlaajuinen
sitoumus lämpötilan nousun rajoittamiseksi kahteen
asteeseen esiteolliseen aikakauteen verrattuna.
• Turvallisuus on jatkossa yhä laajempi käsite sisältäen
keskeisesti erilaisten ekokatastrofien ennaltaehkäisyn
ja toisaalta niihin varautumisen.
• Ilmastonmuutos johtaa suuriin turvallisuuspoliittisiin
ongelmiin, joiden ennaltaehkäisy on aloitettava heti.
Suomen on aktiivisesti toimittava kaikilla tasoilla il-
mastonmuutoksen pysäyttämiseksi ja tehtävä tästä
ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa sekä kehitysyhteistyötä
ohjaava periaate.
7
12. 2.2 Ilmastonmuutoksen torjunta –
laaja keinovalikoima
Ilmastonmuutoksen torjuminen vaatii muutosta energia- ja kasvu-
politiikassa sekä kulutustavoissamme. Vaadittujen toimien teke-
misen yleinen hyväksyntä vaatii sitä, että ilmastonmuutoksen tor-
junnan sosiaaliset vaikutukset otetaan huomioon, niin kielteiset
kuin myönteisetkin.
Ilmastonmuutoksen täydellinen pysäyttäminen on mahdotonta.
Monet ihmisen toiminnasta syntyvät kasvihuonekaasut säilyvät
ilmakehässä satoja vuosia. Ne lämmittävät ilmastoa, vaikka uusi-
en päästöjen tuottaminen lopetettaisiin välittömästi. Ilmastonmuu-
tosta voidaan kuitenkin hidastaa niin paljon, etteivät ympäristölle
ja ihmisille aiheutuvat vahingot ole ylitsepääsemättömiä. Ilmas-
tonmuutoksen tuomiin muutoksiin voidaan myös yrittää sopeutua
eri tavoin. Toimimattomuus ilmastonmuutoksen torjumiseksi voi
aiheuttaa maailmanlaajuisen talouslaman, mutta ripeästi aloitettu
muutos kohti energiatehokasta uusiutuviin energialähteisiin poh-
jautuvaa politiikkaa pelastaa paitsi talouden myös ympäristön.
EU toimii suunnannäyttäjänä
Euroopan unioni on noussut johtavaksi maailmanlaajuiseksi toimi-
jaksi ilmastonmuutoksen torjumisessa. EU on luvannut vähentää
hiilidioksidipäästöjä ja muita kasvihuonepäästöjä vuoteen 2020
mennessä 20 prosenttia vuoden 1990 tasosta. Mikäli päästövä-
hennystavoitteisiin sitoudutaan kansainvälisellä ilmastosopimuk-
sella, EU:n tulee vähentää päästöjä 30 prosenttia. EU:n tavoite
on lisätä energian säästöä 20 prosentilla komission energiankulu-
tuksen perusennusteeseen verrattuna ja nostaa uusiutuvien
energialähteiden osuus 20 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä.
Tavoitteisiin päästään
8
13. Neljä vuodenaikaa – SDP:n ilmasto-ohjelma
1. parantamalla energiatehokkuutta ja energiansäästämistä,
2. huolehtimalla siitä, että uudet energiaratkaisut ovat päästöt-
tömiä tai vähäpäästöisiä ja
3. hyödyntämällä uusiutuvia energian lähteitä.
Biopolttoaineiden osuutta liikenteessä on niin ikään päätetty lisätä
10 prosenttiin, mikä ei ole aivan ongelmaton päätös. Esimerkiksi
Suomessa tavoitteeksi asetettua 5,75 prosentin bio-osuutta vuo-
teen 2010 mennessä liikennepolttoaineissa ei pystytä saavutta-
maan ekologisesti ilman muista maista hyödynnettäviä raaka-
aineita. Panostuksia on nopeasti lisättävä toisen polven biopoltto-
aineiden kehitystyöhön, sillä niiden avulla tavoite on mahdollista
saavuttaa ympäristön kannalta myönteisellä tavalla.
Suomen hallituksen on sitouduttava toimimaan aktiivisesti EU:n
päästövähennystavoitteiden ja sitä tukevien energiatehokkuusta-
voitteiden ja uusiutuvien energialähdetavoitteiden puolesta. So-
sialidemokraattien on osallistuva aktiivisesti unionin energia- ja
ilmastopolitiikasta käytävään keskusteluun ja tuotava rakentavasti
esiin Suomen kannalta tärkeitä kysymyksiä. Sosialidemokraattien
mielestä sisäisessä taakanjaossa tulisi ottaa huomioon sekä jo
tehdyt toimet että kansalliset ja maantieteelliset tosiasiat uusiutu-
vien ja päästöttömien energiamuotojen kehittämispotentiaalissa.
Myös maiden suhteellinen vauraustaso ja sosiaalinen oikeuden-
mukaisuus on huomioitava. Kansallisesti tulisi ennakkoluulotto-
masti selvittää ja ottaa käyttöön kaikki mahdolliset energiatehok-
kuutta lisäävät toimet sekä laajentaa uusiutuvien energialähteiden
valikoimaa. Valikoiman kattavuutta on tuettava monipuolisin kei-
noin.
Sosialidemokraatit pitävät välttämättömänä, että sekä EU:n tasol-
la että kansallisesti lisätään tutkimus- ja kehitysvaroja uuteen tek-
niikkaan. Uudella tekniikalla parannetaan energiatuotannon ja
käytön tehokkuutta sekä kehitetään ympäristön kannalta (koko
elinkaaren ajan) kestäviä vaihtoehtoja fossiilisille energialähteille.
Myös hiilensitomiseen liittyvän tekniikan kehittymistä tulee arvioi-
da sekä ympäristön että talouden kannalta.
9
14. Haitalliset tuet ja kannustava verotus
EU on päättänyt ryhtyä perkaamaan ympäristön kannalta haitalli-
sia tukia. Sosialidemokraattien mielestä Suomen on tuettava tätä
työtä; ilmastonmuutoksen hillinnän näkökulmasta olisi tarkastele-
va erityisesti fossiilisten polttoaineiden tukiaisia ja maataloustu-
kea. Myös uusiutuvien energialähteiden tukiehtojen on huomioita-
va koko elinkaaren aikaiset vaikutukset ympäristöön.
EU:ssa on jo vuosien ajan ollut tavoitteena kehittää yhteisön laa-
juisia ympäristö- ja energiaveroja. Tavoite on kaatunut aina muu-
taman valtion vastustukseen, veroihin liittyvät päätökset ovat
edelleen yksimielisyyttä vaativia asioita. Sosialidemokraattien
mielestä Suomen tulisi aktiivisesti ja aloitteellisesti kehittää konk-
reettisia ehdotuksia ympäristöverojen suhteen. Yksimielisyyden
puuttuessa unionissa tulisi olla valmius käyttää ns. joustavan yh-
teistyön mekanismia, jossa ne maat, jotka ovat halukkaita, aloit-
tavat hankkeen ja muut tulevat mahdollisesti myöhemmin mukaan.
Ilmastopaneelilta arvosanat todistukseen
Suomessa valtiovallan on otettava päättäväinen ote kasvihuone-
päästöjen hillitsemiseksi. Suomeen on perustettava riippumaton
kansallinen ilmastopaneeli, joka vuosittain raportoi ilmasto- ja
ympäristökehityksen tilanteen ja arvioi päätöksentekijöiden onnis-
tumista ilmastotavoitteiden täyttämisessä. Samalla esimerkiksi
hiilivoimaloiden lisärakentaminen tulee tehdä luvanvaraiseksi.
• Energiankäytön tehokkuutta on lisättävä lisäämällä
tutkimus- ja tuotekehityspanostuksia uuden tekniikan
kehittämiseen
• Julkisten tukien vaikuttavuutta on tarkasteltava jatkos-
sa aina ympäristönäkökulmasta, ja ympäristön kan-
nalta haitalliset tuet on poistettava asteittain.
• Suomen on oltava aktiivinen EU:n laajuisten ympäris-
tö- ja energiaverojen kehittämisessä
• On perustettava kansallinen ilmastopaneeli, joka ra-
portoi vuosittain ilmasto- ja ympäristötavoitteissa edis-
10
15. Neljä vuodenaikaa – SDP:n ilmasto-ohjelma
tymisen. Hiilivoiman lisärakentaminen on saatettava
luvanvaraiseksi.
2.2.1 Kulutustottumukset on muutettava
Tällä hetkellä kulutamme liikaa luonnon resursseja. Ekologista ja-
lanjälkeämme on pienennettävä. Samalla kun tuhlaamme luon-
nonvaroja, tuotamme myös liikaa jätettä - jota taas emme vielä
hyödynnä riittävästi energian tuotannossa. Iso haaste seuraavien
vuosien aikana tuleekin olemaan tuotanto- ja kulutustapojen
muuttaminen. Tarvitsemme kaikki mahdolliset poliittiset ja lain-
säädäntökeinot tuotanto- ja kulutustapojen muuttamiseksi.
Ekologinen omatunto herättää halun toimia
Kun ihmisten tietoisuus omasta ekologisesta selkärepustaan tai
jalanjäljestään kasvaa, täytyy yhteiskunnan pystyä tarjoamaan
tietoa ja mahdollisuuksia eri tavoista rajoittaa omaa energiankulu-
tustaan. Energianeuvojien verkostoa on kehitettävä. Kuluttajille ja
yrityksille energiansäästöpalveluja ja -vinkkejä tarjoava Motiva Oy
on myös erinomainen väline. Koska suuri osa energiansäästöpo-
tentiaalista on Suomessa edelleen piilossa, passiivisesti odottaen
toteuttajaansa, on Motivan mahdollisuudet tiedottaa energian-
säästämisestä kansalaisille pikaisesti tuplattava.
Energiaa vähemmän käyttävää elämäntapaa voidaan edistää jo
päiväkodista alkaen arkiaskareissa. Kouluissa on käsiteltävä il-
masto- ja muiden ympäristöuhkien ratkaisukeinoja. Energian-
säästön edistämiseksi tarvitaan tiedotustoimintaa, ympäristökas-
vatusta sekä kuluttaja- ja ympäristöjärjestöjen panosta. Ympäris-
töystävällisempi tulevaisuus saavutetaan tai menetetään suoma-
laisten perheiden arkipäivän askareissa. Todellinen ekotuote ei
ole luksustuote, vaan joka kodin käyttöesine tai -palvelu.
Jotta kuluttajat voisivat tehdä valintoja, joilla lisätään vähäpääs-
töisten tavaroiden ja palvelujen kulutusta muiden ohjauskeinojen
lisäksi, tarvitaan ympäristömerkkejä, jotka kertovat selkeästi tuot-
11
16. teen tai palvelun elinkaarenmukaiset päästöt. Järkevintä ympäris-
tömerkintäjärjestelmä olisi toteuttaa EU:n laajuisena.
Hyvä koti ei tuhlaa energiaa
Kotitalouksien mahdollisuuksia vähentää energiankulutusta tulee
helpottaa uutta teknologiaa kehittämällä. Yhteiskunnan T&K-
rahoitusta on suunnattava älykodin luomiseksi, joka mahdollistaisi
sähkönkulutuksen keskitetyn säätämisen ja samalla parantaisi
asumismukavuutta. Onnistuessaan teknologiasta voisi kehittyä
tärkeä vientiartikkeli.
Kaukoluettavien kulutusmittareiden yleistyessä voidaan tuottaa
aiempaa helpommin ja tarkempaa seuranta- ja vertailutietoa per-
hekohtaisesta energian käytöstä käyttäen esimerkiksi internetiä
apuna. Valmiussähkön kulutusta tulee vähentää laite-, toimisto- ja
kotikohtaisin ratkaisuin. Helppokäyttöisten ”sähköt pois” -kytkinten
(vain välttämättömimmät laitteet kuten jääkaapit ja pakastimet
päällä) yleistyminen auttaisi toimintatapojen muuttamista.
Kotitalous- ja työkoneiden energiatehokkuudelle tulee asettaa vä-
himmäisrajoja, sillä vero-ohjaus ei riitä yksittäisissä hankinnoissa
kannusteeksi. Pesukoneet tai jääkaapit hankitaan yksittäisinä os-
toina, joissa muutaman euron sähkönsäästö ei ratkaise kuluttaji-
en valintaa. Kodinkoneissa käytössä olevat energiantehokkuus-
merkinnät tulee laajentaa koskemaan muitakin kodin käyttöesinei-
tä. Tietokoneiden ja viihde-elektroniikan turhaa sähkönkulutusta
voidaan myös tätä kautta vähentää merkittävästi.
Esimerkiksi energiaa säästävät lamput ovat olleet markkinoilla jo
20 vuotta, mutta niiden markkinaosuus on alle kolme prosenttia.
Sosialidemokraatit pitävät tämän kaltaisessa tilanteessa poliittisia
ohjausvälineitä tarpeellisina työkaluina tilanteen muuttamiseksi.
Energiansäästölamppujen ja uusien Led-valojen käyttöön siirty-
misen vuoksi vanhakantaisille hehkulampuille on asetettava asteit-
tainen myyntikielto kahden tai kolmen vuoden siirtymäajalla.
On luotava EU:n laajuinen ympäristömerkintäjärjestelmä, jonka
avulla tuotteiden hiilidioksidipäästöjen elinkaari kerrotaan kulutta-
12
17. Neljä vuodenaikaa – SDP:n ilmasto-ohjelma
jille. Tarvittaessa Pohjoismaiden on toimittava asiassa esimerkkinä
luomalla oma keskinäinen ympäristömerkintäjärjestelmänsä. Sosia-
lidemokraattien pohjoismainen SAMAK-foorumi on tehnyt aihees-
ta esityksen.
• Kuluttajia on tuettava ympäristöystävällisempien han-
kintojen toteuttamisessa. Motivan tiedotustyön resurs-
sit on tuplattava nykyisestä.
• Kotien laitekannan sähkönkulutusta on pienennettävä
sekä ekotehokkuusmerkintöjä lisäämällä että tiukem-
pia, tehokkuutta painottavia standardeja soveltamalla.
• Toimistojen sähkönkulutusta pitää karsia kiinnittämäl-
lä huomiota erityisesti viihde- ja tietoteknisen laitteis-
ton käyttötapoihin. Toimistoihin ja koteihin on luotava
helppokäyttöisiä ”sähköt pois” -kytkimiä.
2.2.2 Julkiset hankinnat ovat tärkeä vaikutuskanava
Julkisissa hankinnoissa on jatkossa otettava huomioon ilmasto- ja
energianäkökulmat. Valtio, kunnat ja seurakunnat hankkivat tar-
vikkeita, tavaroita ja erilaisia palveluja tai teetättävät urakalla ra-
kennushankkeita vuosittain yhteensä reilun 22,5 miljardin euron
arvosta. Hankintalakeihin on saatava sekä EU:ssa että kansalli-
sesti sisällytettyä säännöt hankintojen energiankulutuksen ja ym-
päristöystävällisyyden merkityksestä. Julkisten hankintojen ainoa
kriteeri ei saa jatkossa olla edullisuus, vaan tämän rinnalle kritee-
riksi on otettava ekologisuus.
Muita tehokkaita markkinaehtoisia ja kustannustehokkaita ohja-
uskeinoja ovat teknologian kilpailuttamis- ja kaupallistamishank-
keet, sitovat energiansäästösopimukset, tiukemmat energiate-
hokkuusnormit, matalaenergiarakentaminen, reaaliaikainen säh-
könkulutuksen mittaus kotitalouksille sekä energian hinnoittelun
uudistaminen järkevien energiankulutustapojen edistämiseksi.
Myös kunnianhimoinen jätepolitiikka on tärkeä tekijä huolehditta-
essa ihmisten terveydestä ja ympäristönsuojelusta sekä luonnon-
varojen kestävästä käytöstä.
13
18. Siirtymisen kohti kestävämpiä energiamuotoja tulee pääosin ta-
pahtua markkinatalouden ehdoin. Yhteiskunnan tehtävä on luoda
sellainen toimintaympäristö, joka palkitsee energiatehokasta tuo-
tantoa ja kulutusta sekä kannustaa kestävien uusiutuvien ener-
gialähteiden käyttöönottoon. Yhteiskunnan keinoja ovat erityisesti
lainsäädäntö, ympäristöperusteiset verot ja maksut, ympäristö-
merkit sekä aktiivinen kansalaisvalistus. Lisäksi uusien innovaati-
oiden demonstraatiovaiheessa saatetaan tarvita yhteiskunnan tu-
kitoimia. Meidän on myös varmistettava riittävä tuki pienituloisille,
joille muutokseen ja uuteen teknologiaan sopeutuminen voi aihe-
uttaa tilapäisen taloudellisen ongelman.
• Julkiset hankinnat edustavat vuosittain yli 20 miljardin
ostoksia. Niiden ehtoihin on sekä EU:ssa että Suo-
messa lisättävä ilmasto- ja ympäristönäkökulma ta-
loudellisuuden rinnalle.
2.2.3 Päästökauppaa on laajennettava ja kehitettävä
Ihmisten aiheuttamien kasvihuonekaasujen (hiilidioksidi, metaani,
typen oksidit ja eräät muut kaasut) päästöjen aiheuttaman ilmas-
ton lämpenemisen hillintää tavoitteleva Kioton pöytäkirja asettaa
osalle sopimusmaista sitovia päästötavoitteita.
Jotta asetettuihin tavoitteisiin päästään, tarvitaan tähän erilaisia
työkaluja. Vähennyskeinojen on oltava kustannustehokkaita. Val-
taosa kasvihuonekaasupäästöistä EU:ssa syntyy energiantuotan-
nossa ja teollisuudessa. Jotta päästöt näiden osalta saadaan las-
kuun, on kehitetty päästökauppajärjestelmä, jonka avulla sallitut
päästömäärät kiintiöidään vuoteen 2012 asti eri valtioille, jotka ja-
kavat oikeudet edelleen yrityksille. Yritykset ja valtiot käyvät pääs-
töoikeuksilla kauppaa, jolloin päästökauppa on talouden päästö-
kauppasektorilla työkalu päästövähennystavoitteiden saavuttami-
seksi.
Aloilla, joilla kilpailu ja toiminta tapahtuvat globaalilla tasolla,
myös yhteiskunnallisten ohjauskeinojen on oltava globaaleja.
Esimerkiksi päästökaupassa on päästävä EU:ta laajempaan sää-
14
19. Neljä vuodenaikaa – SDP:n ilmasto-ohjelma
telyyn. Päästökaupan tuleekin laajentua kattavaksi, kansainväli-
seksi järjestelmäksi, johon kaikki merkittävät päästöjä aiheuttavat
maat sitoutuisivat.
YK:n ilmastosopimuksen joustomekanismien mukaan maa voi
hankkia päästöoikeuksia toteuttamalla päästövähennyksiä muis-
sa maissa. Esimerkiksi kehitysmaissa tehtävät ns. CDM-toimet
(Clean Development Mechanism, puhtaan kehityksen mekanis-
mit) mahdollistavat huomattavat päästöleikkaukset hintaan, joka
on paljon edullisempi kuin Suomessa toteutettavat säästöt. Pääs-
tökauppajärjestelmä täydentyy, kun päästöoikeuksia voi kaupata
myös laitokselta toiselle. Periaatteessa lopputuloksena on teho-
kas markkina, jossa päästöoikeudella on käypä hinta.
Kokemukset päästökaupasta eivät ole vastanneet ennakko-
odotuksia. Päästöoikeuden hinta on heilahdellut muutamasta eu-
rosta lähelle 30 euroa tonnilta ja pudonnut taas liki nollaan. Hinta-
vaihtelut eivät sinänsä ole ongelma, mutta suuret, äkilliset heilah-
telut ovat merkki markkinainformaation puutteellisuudesta. Pääs-
tökauppajärjestelmän ongelmat eivät välttämättä johdu mallista it-
sestään. Markkinamekanismin häirikkönä ovat EU-maat itse, jot-
ka jakoivat päästöoikeuksia selvästi yli tarpeen. Todellisen pääs-
töoikeustarpeen tultua ilmi, markkinat reagoivat nopeasti hintaro-
mahduksella.
Päästökauppaa globaalina järjestelmänä tulee kehittää. Sosiali-
demokraattien mielestä päästökaupan tulee perustua markkina-
mekanismiin. Päästöoikeuksien jaossa tulee huolehtia siitä, ettei
siinä olla epäjohdonmukaisia. Tavoitteena tulee olla malli, joka
mahdollisimman tehokkaasti ohjaa energiatehokkuuteen ja hiilidi-
oksidipäästöjen vähentämiseen kustannustehokkaalla tavalla.
Sosialidemokraattien on aktiivisesti osallistuttava keskusteluun
päästökaupan uudistamisesta ja pyrittävä päästökaupan laajen-
tamiseen. Nyt on valmisteltava mahdollisimman toimiva päästö-
kauppamalli vuoden 2012 jälkeiselle ajalle. Uuden päästökaupan
on huomioitava nk. hiilivuoto-ongelman mahdollisuus (tuotannon
uhka siirtyä väljempien päästörajoitusten maihin) ja suosittava
energiaa tehokkaasti käyttävää teollisuutta kaikissa maissa.
15
20. Maakohtaisista päästökauppakiintiöistä on siirryttävä vuonna
2012 päättyvän Kioton sopimuksen jälkeen maailmalaajuisiin sek-
toripohjaisiin kiintiöihin, jotta alueellinen kilpailu eri teollisuussek-
toreiden sisällä ei vääristy. Tällöin päästöoikeuksien alkujako suo-
ritetaan kunkin sektorin ominaispäästötehokkuuden perusteella.
Energiatehokkaat yksiköt hyötyvät näin tehottomien kustannuk-
sella, ja kunkin toimialan päästöjä voidaan vaihe vaiheelta pie-
nentää oikeudenmukaisella tavalla. Myös ilmaisen alkujaon wind-
fall–ongelma poistuu, kun teollisuuslaitokset saavat oikeuksia
alansa parhaiden ominaispäästöjen perusteella.
Lainsäädäntö lentoliikenteen sisällyttämiseksi päästökaupan pii-
riin on Euroopan unionissa valmisteilla. Unionin tulee toimia lento-
liikenteen päästökaupan laajentamiseksi globaaliksi toiminnaksi.
Myös meriliikenne olisi saatava maailmanlaajuisen päästökaupan
piiriin. Lisäksi metsien häviämisen ehkäiseminen vaatii kansain-
välistä toimintaa. Meidän on myös autettava kehittyviä maita siir-
tymään puhtaan kehityksen tielle ja luotava uudenlaisia teknolo-
gian siirron ja levittämisen rahoitusvälineitä.
Kioton mekanismien suomia mahdollisuuksia on täysimääräisesti
hyödynnettävä, sillä hiilidioksiditonnin säästäminen on yhtä arvo-
kasta missä päin maailmaa tahansa. Samalla jäsenmaiden on to-
teutettava itse tarpeellisia toimia omien päästövelvoitteidensa
saavuttamiseksi. Toteuttamalla yhteistoimeenpanoprojekteja esi-
merkiksi Venäjällä suomalaisyritykset voivat hyötyä päästökau-
pasta luomalla uusia yhteistyösuhteita ja löytämällä markkinoita
toiminnalleen.
• Päästökaupasta on tehtävä globaali järjestelmä, joka
leikkaa hiilidioksidipäästöjä riittävästi perustavoitteen
(2 celsiusasteen nousun estäminen) saavuttamiseksi.
• Päästökaupan rakenne on EU:ssa muutettava kunkin
toimialan ominaispäästöihin perustuvaksi järjestel-
mäksi. Tämä palkitsee tehokasta energiankäyttöä ja
verottaa tehotonta.
• Päästökauppa tulee laajentaa kattavasti talouden eri
aloille, kuten meriliikenteeseen.
16
21. Neljä vuodenaikaa – SDP:n ilmasto-ohjelma
2.2.4 Joukkoliikenteestä liikkumisen perusratkaisu
Päästökauppasektorin ulkopuolisten päästöjen hillinnän merkitys
kasvaa lähivuosina. Energiantuotanto aiheuttaa noin 80 prosent-
tia Suomen kasvihuonekaasupäästöistä. Lämmityksen osuus
energiankulutuksesta on yli 20 prosenttia, ja liikenteen osuus noin
17 prosenttia. Liikenteen merkitys voi jatkossa edelleen kasvaa,
jos esimerkiksi autoliikenteen määrät lisääntyvät ennustuksia vas-
taavasti.
Päästökauppasektorin ulkopuolella tapahtuva päästöjen hillintä
on tärkeää, kun päästörajoitukset jatkuvasti kiristyvät: päästöjen
vähentämisen tavoitteet on asetettu niin korkealle, että niiden to-
teuttamisessa teollisuuden lähes täydellinen alasajokaan ei tuot-
taisi riittäviä tuloksia. Kaikki keinot on siksi otettava käyttöön.
Päästökauppasektorin ulkopuolella tulee käyttää ohjauskeinoina
kansallisia veroratkaisuja, uuden teknologian kehittämistukia ja
muita välittömiä ohjauskeinoja.
Joukkoliikennettä ja kevyttä liikennettä suosivat ratkaisut vähen-
tävät tarvetta yksityisautoiluun. Yksityisautojen lisääntyvä määrä
aiheuttaa liikenneongelmia keskuskaupungin ja sitä ympäröivien
kaupunkien ja kuntien välillä. Liikenneyhteyksiä on pystyttävä
suunnittelemaan kuntarajoista riippumatta, esimerkiksi seudulli-
sesti. Tavoitteena on pidettävä kevyen liikenteen, kuten pyöräilyn,
mahdollisuuksien parantamista erityisesti taajamissa.
Uusien väylähankkeiden kustannushyötylaskelmia on uudistetta-
va niin, että niissä huomioidaan ilmastokriteerit.
Seudullisesta joukkoliikenteestä on tehtävä kilpailukykyisempi ja
vetovoimaisempi. Sujuva joukkoliikenne on erityisen tärkeää
vammaisten, vanhusten ja lasten liikkumisen kannalta. Hyviä pai-
kalliskokemuksia on saatu esimerkiksi yli 65-vuotiaiden vapaut-
tamisella paikallisbussiliikenteen maksuista. Lapsiperheiden au-
ton käytön tarvetta on vähennettävä muun muassa huolehtimalla
toimivasta joukkoliikenteestä eri harrastuskohteisiin. Sosialide-
17
22. mokraattien tavoitteena on alle 16-vuotiaille maksuton paikallinen
joukkoliikenne.
Haja-asutusalueiden ongelmiin pitää myös puuttua. Väestön vä-
hentyessä joukkoliikenteen toimintaedellytykset heikkenevät. Jul-
kisen tuen tasoa pitää nostaa ja samalla kehittää uudenlaisia kut-
suohjattuja liikennepalveluita ja palvelubusseja.
Joukkoliikenne tulee tehdä entistä houkuttelevammaksi vaihtoeh-
doksi yksityisautoilun rinnalle. Tavoitteenamme on, että joukkolii-
kenteen osuutta nostetaan ensivaiheessa 15 prosentista 20 pro-
senttiin. Joukkoliikenteen saatavuuteen, nopeuteen ja hintakilpai-
lukykyyn tulee kiinnittää huomiota. Tukea valtion varoista tarvi-
taan erityisesti siellä, missä julkisen liikenteen kasvupotentiaali on
suurin.
Joukkoliikenteen kehittäminen vaatii rahaa. Matkalippujen hinnan
alentaminen edellyttää julkisen tuen lisäämistä.
Keskeisenä tavoitteena on eri liikennevälineiden aikataulujen ja
lippujärjestelmien yhteensovittaminen. Yhtenäisen lippujärjestel-
män - valtakunnallisen matkakortin - kehittäminen selkiyttää jouk-
koliikenteen toimivuutta, ja madaltaa joukkoliikenteen käytön kyn-
nystä. Yhdellä ja samalla lipulla on voitava matkustaa koko mat-
kan, vaikka se ei tapahtuisikaan suoraan Helsingistä Tampereel-
le, vaan vaikkapa Kotkasta Ouluun.
Työsuhdematkalippu on saatava yleistymään ja sen on oltava ko-
konaan verovapaa etu. Tästä kerrotaan tarkemmin omassa kap-
paleessa luvun lopussa. Työsuhdelipun käyttöönotto tulee tehdä
työnantajalle houkuttelevaksi kehittämällä käyttöönottoa tukeva
kannustin.
Suomi raiteille – ja laineille!
Raideliikenne on vähäpäästöistä ja pystyy kuljettamaan kerralla
suuria ihmis- ja tavaramääriä nopeasti. Raideliikenteen henkilö-
määrä on kehittynyt viime vuosien aikana hyvin, mutta raideyhte-
yksien parantaminen on jäänyt kasvupotentiaaliin nähden vajaaksi.
18
23. Neljä vuodenaikaa – SDP:n ilmasto-ohjelma
Suurilla kaupunkiseuduilla tulee ennakkoluuttomasti selvittää ja
toteuttaa erilaisia raideliikenteeseen perustuvia ratkaisuita. Hel-
singin seudulla koko maan kannalta välttämättömiä hankkeita
ovat mm. metroverkon pidentäminen sekä länteen että itään, se-
kä taajamajunayhteyksien kehittäminen mm. lentoasemalle ulot-
tuva kehärata. Myös muissa kaupungeissa on vireillä mielenkiin-
toisia hankkeita.
Junaliikenteen kehittämisen tavoitteeksi on otettava aidosti no-
peiden junayhteyksien luominen Suomeen. Rataverkon yksiraitei-
suus monilla merkittävillä osuuksilla rajoittaa huomattavasti sen
toimivuutta. Tästä syystä tulisikin tarkastella nyt peruskorjattavien
väylien osalta mahdollisuutta rakentaa ne kaksi- tai kolmiraiteisik-
si osuuksiksi. Tällä tavalla ratakapasiteettia voidaan merkittävästi
nostaa ja saada lisää junia raiteille. Ratojen sähköistysohjelmaa
tulee edelleen jatkaa. Nopea junayhteys Pietariin on rakennettava
ja pitkällä tähtäimellä suunniteltava, miten Suomi voidaan kytkeä
entistä nopeammin yhteyksin eurooppalaiseen raideverkkoon.
Myös Suomen sisävesiliikennettä pitää kehittää. Tuhansien järvi-
en maassa esimerkiksi kanavarakentamisella voidaan edistää
ekologisempaa liikkumista ja kuljetusten järjestämistä.
Ajoneuvoja kehitettävä - ruuhkia hillittävä
Liikennepolitiikan ensisijaisena tavoitteena tulee olla yksityisautoi-
lun vähentäminen ja joukkoliikenteen lisääminen. Ajoneuvoista on
kuitenkin kehitettävä sellaisia, että ne aiheuttavat mahdollisim-
man vähän päästöjä. Tutkimusvaroja tuleekin kohdistaa entistä
enemmän ympäristöystävällisen liikenneteknologian kehittämi-
seen. Tässä voivat tulla kyseeseen esimerkiksi hybridi-, kaasu- ja
kennoteknologialla toimivat liikennevälineet. Uusien tekniikoiden
ja polttoaineiden käyttöönottoa tulee vauhdittaa verohelpotuksin
ja rakentamalla kattava tankkauspisteverkosto.
Erityisesti pääkaupunkiseudulla autoilun lisääntyminen on johta-
nut ruuhkien lisääntymiseen tieverkoston parantamisesta huoli-
matta. Ruuhkat pilaavat ilmaa ja vievät matkalaisten aikaa. Hyvin
toimiva ja kilpailukykyinen joukkoliikenne on keskeinen tekijä au-
19
24. toilun vähentämiseksi. Kaupungeissa bussien houkuttelevuutta
voidaan lisätä rakentamalla joukkoliikenteelle tarkoitettuja laatu-
käytäviä, joihin liitetään busseille tarkoitetut omat kaistat ja va-
loetuudet. Bussikaistojen käyttöä tulee myös valvoa entistä te-
hokkaammin.
Suomessa on luotava valmiuksia autoilun vähentämiseksi ja
ruuhkamaksujen käyttöönottamiseksi. Tukholmasta saadut ko-
kemukset osoittavat, että tietullit voidaan järjestää tehokkaasti ja
vaikuttavasti. Lainsäädäntö on ajanmukaistettava niin, että ruuh-
kamaksujen käyttöönotto on mahdollista. Lopullisen päätöksen
tulee kuulua kunnille. Samanaikaisesti maksujen käyttöönoton
kanssa on panostettava joukkoliikenteen palvelujen voimakkaa-
seen parantamiseen.
Autoilua on myös hillittävä vähentämällä paikoitusmahdollisuuksia
niillä alueilla, jotka ovat helposti saavutettavissa julkisella liiken-
teellä. Eurooppalaisten kaupunkikeskustojen kokemukset osoitta-
vat, että kävelyalueet ovat myös liike-elämän etu.
Junien ja bussien käytöstä on tehtävä hinnoiltaan edullisempi
vaihtoehto yksityisautoiluun verrattuna. Kaupunkilaisten siirtämi-
nen autoista juniin ja busseihin on tehokasta ja järkevää ympäris-
töpolitiikkaa.
Työsuhdelippu toimimaan
Joukkoliikenteen osuuden kasvu työmatkaliikenteessä saisi ai-
kaan monia myönteisiä vaikutuksia, kuten päästöjen ja onnetto-
muuksien vähentyminen ja matka-aikojen lyhentyminen. Työnan-
tajan työntekijälleen antaman joukkoliikenteen henkilökohtaisen
matkalipun asunnon ja työpaikan välistä matkaa varten verotus-
arvo on nykyisin 75 prosenttia lipun arvosta. Vuosittainen matkaku-
lujen omavastuuosuus on 500 euroa. Monilla työsuhdematkalippu ei
toisi nykyverotuksella ja omavastuuosuudella mitään uutta etua.
Työsuhdematkalipusta on tehtävä kokonaan veroton etuus.
20
25. Neljä vuodenaikaa – SDP:n ilmasto-ohjelma
Työsuhdematkalipun yleistyminen on ollut aivan liian hidasta.
Työsuhdematkalipun ostamiseen kytkeytyvää turhaa byrokratiaa
tulee purkaa niin, että työntekijä voi itse hankkia lipun.
Työelämän muutoksia pitää ajatella suhteessa liikkumiseen ja
energiankulutukseen. Etätyön järkevällä hyödyntämisellä voidaan
vähentää työmatkaliikennettä, ja etenkin pendelöintiä.
• Laaditaan valtakunnallinen Suomi Liikkuu 2020 -
ohjelma, joka kattaa joukko- ja tavaraliikenteen kehit-
tämisen sekä ottaa huomioon ilmastotavoitteet.
• Kustannus-hyöty-laskelmiin tulee sisällyttää liiken-
neinvestoinnin ilmastovaikutukset.
• Joukkoliikennettä on tuettava sen osuuden nostami-
seksi. Alle 16-vuotialle tulee järjestää maksuton pai-
kallinen joukkoliikenne.
• Joukkoliikenteen hintojen on oltava aina edullisia yksi-
tyisautoiluun verrattuna.
• Joukkoliikenne on vapautettava arvonlisäverotuksesta
EU-tason päätöksin. Joukkoliikenteen houkuttelevuu-
den lisäämiseksi on luotava valtakunnallinen matka-
kortti.
• Työsuhdelipusta on tehtävä kokonaan verovapaa.
• Raideliikennettä on kehitettävä voimakkaasti.
• Ruuhkamaksut on lainsäädännöllä mahdollistettava.
Päätös käyttöönotosta kuuluu kunnille itselleen.
2.2.5 Kohti ekologisempaa asumista ja rakentamista
Asutus, työpaikat ja niihin liittyvät toiminnot ovat keskittyneet kas-
vukeskuksiin. Keskusten sisällä kehitys on sen sijaan ollut päin-
vastainen. Asutus on hajautunut ja levittäytynyt sekä lähiympäris-
tön maaseudulle että pidemmälle kulkuväylien varsille. Suomalai-
sen kaupunkirakenteen onkin sanottu olevan teollistuneen maa-
ilman hajautuneimpia, vaikka kerrostalot ovat tavallisin asumis-
muoto. . Pieniä ja hyvin hoidettuja luonnontilaisia puistoja on jä-
tettävä taajama-alueiden välittömään läheisyyteen. Ne ovat mo-
nille ihmisille tärkeämpiä kuin rakennetut puistot.
21
26. Parempaa taajamapolitiikkaa
Hyvin suunnitellussa taajamassa asuvan ekologinen rasite on
pienempi kuin haja-asutusalueella asuvan. Tarpeettoman haja-
nainen yhdyskuntarakenne on johtanut sekä kansantaloudelli-
seen että yksityistaloudelliseen tuhlaukseen. Kunnallistekniikan
rakentaminen uusille alueille maksaa jopa kolme tai neljä kertaa
enemmän kuin täydennysrakentaminen. Uusien asuinalueiden
rasitteena on aina myös palveluverkoston rakentaminen asukkai-
den tarpeita vastaavaksi.
Suurin kustannus syntyy liikenneväylistä ja itse liikenteestä. Ym-
päristön kannalta paras vaihtoehto on, että olemassa olevia kul-
kuväyliä ja kunnallistekniikkaa hyödynnetään uudisrakentamista
suunniteltaessa. Suunnittelun on tuettava toimivan joukkoliiken-
teen syntymistä ja säilymistä. Riittävä asukaspohja mahdollistaa
ympäristöystävällisen raideliikenteen rakentamista ja käyttöä.
Kaavoituksen tulee lähteä asuntojen ja työpaikkojen ohjaamisesta
joukkoliikenteen väylille ja liikkumisen kannalta järkevästi suunni-
teltuihin kokonaisuuksiin. Uusien työpaikkakeskittymien ja asuin-
alueiden suunnittelun rinnalla on alusta asti huomioitava yksityis-
autoilusta riippumaton liikkuminen. Ihmisten viihtyisyyttä voidaan
lisätä liikkumisen helpottamisella kodin, työpaikan, päiväkodin ja
palveluiden mielekkäällä sijoittamisella. Esimerkiksi Tanskassa ei
toimistorakennuksia saa sijoittaa yli 600 metrin päähän raiteista.
Suomessakin ainakin kaupunkialueilla uusien toimisto- ja työpaik-
kakeskittymien rakentaminen pitää ohjata alueille, joilla joukkolii-
kenneyhteydet ovat tai ne järjestetään. Järkevä ja tiivis yhdyskun-
tarakentaminen ei tarkoita ahdasta ja yksi-ilmeistä 1970-luvun
arkkitehtuuria, vaan toimivaa ruuhkien ja turhan liikenteen välttä-
mistä.
Sujuvasti töihin
Tarvitaan sellaisia vaihtoehtoja ja ratkaisuja, joissa oman auton
käyttö ei ole välttämätöntä. Kuntien tulee kiinnittää entistä enem-
män huomiota maankäytön suunnitteluun. Samalla kun kaavoite-
taan asuntoja, on mietittävä, miten ihmiset pääsevät töihin, opin-
22
27. Neljä vuodenaikaa – SDP:n ilmasto-ohjelma
toihin ja käyttämään palveluita. Hajanainen yhdyskuntarakenne
lisää liikkumisen tarvetta, ja johtaa usein myös kahden auton
käyttöön. Maankäytön ratkaisut vaikuttavat oleellisesti myös jouk-
koliikenteen toimintaedellytyksiin. Asumista ja liikennettä on
suunniteltava rinnakkain niin, että uusien asuinalueiden valmistu-
essa ne liitetään saman tien toimivan joukkoliikennejärjestelmän
piiriin.
Rakennetaan tiiviisti ja viihtyisästi
Tiiviin rakentamisen ei tarvitse merkitä ikävää rakentamista. Se
voi myös elvyttää ihmisten välistä kanssakäymistä ja kulttuuria,
sekä luoda hyvän kasvuympäristön lapsille. Ihmisten määrän on
oltava tarpeeksi suuri, jotta torit, ravintolat, elokuvateatterit, kylä-
kaupat ja muut kohtauspaikat tulevat mahdollisiksi ja taloudelli-
sesti kannattaviksi. Näin ollen ympäristön huomioon ottava suun-
nittelu voi myös lisätä samalla sosiaalisen kanssakäymisen mah-
dollisuuksia. Ihmisille on luotava kaupallisista intresseistä vapaita
kohtaamispaikkoja sekä avointa kansalaistilaa Pieniä ja siistejä
luonnontilaisia puistoja on jätettävä asutuskeskusten lähialueille.
Asuntotuotannon ja rakentamisen tulee tapahtua hallitusti samalla
monipuolisen rakentamisen periaatetta kunnioittaen. Tavoitteena
pitää olla joukkoliikenteen ja palveluiden kannalta mahdollisim-
man hyvin toimivat asuntoalueet. Tämä tarkoittaa suhteellisen tii-
vistä rakentamista, mutta ei kuitenkaan merkitse ahdasta asumista.
Seudullisten ja alueellisten maankäyttöohjelmien avulla voidaan
luoda puitteet yhdyskuntarakennetta eheyttävälle kaavoittamisel-
le. Samalla vähennetään kuntien välisen kilpailun seurauksena
syntyviä huonoja kaavallisia ratkaisuja.
Lämmitysratkaisuja pitkälle aikavälille
Uusia asuinalueita on kannustettava ottamaan käyttöön uusiutu-
via energianlähteitä hyödyntäviä ratkaisuja. Esimerkiksi maaläm-
pöä tai merenpohjalämpöä tulee hyödyntää osuuskuntamuotoi-
sesti.
23
28. Kaavamääräyksiin pitää saada lisätyksi merkintä asuntojen käyt-
tämästä lämmitysjärjestelmästä. Uudet rakennukset on velvoitet-
tava liittymään olemassa olevaan kaukolämpöverkkoon. Sähkö-
lämmitteiseen taloon voi helposti hyödyntää uusiutuvia lämpörat-
kaisuja, kuten esimerkiksi maalämpöpumppuja, aurinkopaneeleja,
varaavia puhdaspolttoisia takkoja ja pellettikattiloita. Mahdollisten
sähkökatkosten vuoksi pelkän sähkölämmityksen varaan ei pidä
rakentaa. Sähkölattialämmityksen rakentaminen kaukolämpö-
verkkoon kytkettyyn uuteen kiinteistöön on kiellettävä rakennus-
määräyksissä.
Kotitalouksien lämmityksessä tulee polttoaineen verotuksen kan-
nustaa vähäpäästöisiin valintoihin. Kotitalouksia on ohjattava
käyttämään yhä enemmän uusiutuvia energianlähteitä kuten pel-
lettejä, aurinkoenergiaa ja maalämpöä lämmitysratkaisuissaan.
Tarkoitusta varten pitäisi järjestää julkista käynnistysrahoitusta,
minkä avulla kotitalouksien energiaratkaisuihin voitaisiin ohjata
riittävästi tukea.
Erityinen ongelma on öljylämmitys: Suomessa lämpiää öljyllä noin
300 000 rakennusta, joista suurin osa on pientaloja. Vuosittain
rakennusten lämmittämiseen käytetään noin 844 000 - 900 000
kuutiota kevyttä polttoöljyä. Verotuksen tulee kannustaa säästöi-
hin öljynkäytössä ja siirtymiseen vähäpäästöisiin, ei-fossiilisiin
polttoaineisiin. Vastaavasti on myös maatalouden polttoöljyvero-
tuksen huojennuksista luovuttava ja kannustettava myös maata-
loudessa uusiutuvien energialähteiden hyödyntämiseen.
Samalla on kiinnitettävä huomiota siihen, etteivät pienhiukkas-
päästöt puuperäisistä polttoaineista aiheuta merkittävää haittaa
hengitysilmalle.
Nykyisellään kotitalousvähennys ja energia-avustukset eivät yksin
riitä. Verotuksen ohella tulee käyttää myös valikoivia tukia lämmi-
tyksen päästöjen vähentämiseen. Julkisesti on kannustettava eri-
laisten ympäristöystävällisten lämmitystekniikoiden, kuten biopolt-
toaineiden, maa- ja ilmalämpöpumppujen, aurinkoenergian, mata-
laenergiarakentamisen jne. käyttöön. Kohdennetut investointituet
voivat tarjota rahallista helpotusta investointivaiheen isoihin ker-
24
29. Neljä vuodenaikaa – SDP:n ilmasto-ohjelma
takuluihin. Yksityisiin ekoinvestointeihin, kuten maalämpöpump-
pujen hankintaan, tulee saada nykyistä merkittävämpi tuki.
Uusi, korjaa, kunnosta
Energiatehokkuus on otettava huomioon kaikessa rakentamises-
sa. Rakennussäädökset on muutettava pikaisesti siten, että uu-
disrakentaminen ja korjausrakentaminen noudattavat tiukkoja
energiatehokkuuden vaatimuksia. Julkisen rakentamisen on olta-
va asiassa edelläkävijä. Suurella volyymilla rakentavilta raken-
nusliikkeiltä tulee edellyttää tiukkoja ja kunnianhimoisia energia-
ratkaisuja.
Korjausrakentamisessa tulisi erityisesti parantaa rakennusten
vaipan eristystasoa (seinät, ikkunat, yläpohja, alapohja) sekä ra-
kennusten tiiviyttä. Lisäksi rakennuksen taloteknisten järjestelmi-
en (lämmitys, vesi, ilmanvaihto, sähkö jne.) energiatehokkuutta
tulee lisätä pakottavin rakennusmääräyksin.
Rakentamisen energia-avustusten hakemismahdollisuuksista ja
korjausrakentamisen hyödyistä on tiedotettava taloyhtiöille ja koti-
talouksille nykyistä paremmin. Energia-avustuksia haetaan kun-
nilta. Kuntatasolla tulee kiinnittää enemmän huomiota asumisen
ja lämmityksen energiatehokkuuteen, kun se kannustaa omako-
tiasujia energiatalkoisiin. Energia-avustusten määrärahoja on
nostettava kasvavia tarpeita vastaavasti valtion budjetissa. Tällä
hetkellä määräraha on vain 4 miljoonaa euroa vuositasolla, joka
vastaa noin 80 prosenttia nykyisestä tarpeesta.
Uudisrakentamisessa on siirryttävä matalaenergiatalojen raken-
tamiseen, koska niihin vaadittava tekniikka on jo olemassa. Uutta
kehittyvää tekniikkaa, kuten aurinkokennoja, tulisi käyttää raken-
tamisessa osana uusiutuvien energioiden hyödyntämistä. Erillis-
taloissa ympäristöystävälliset lämmitysratkaisut ovat tärkeitä.
Erityisesti on varmistettava myös vuokratalojen, asuntoyhtiöitten
ja kerrostalojen peruskorjaukset, joilla lisätään energiatehokkuut-
ta. Tätä varten Asuntorahastossa olisi arvioitava ja kehitettävä
riittäviä tukijärjestelmiä muutosten läpiviemiseksi. Vuokratalojen
25
30. korkotukilainoituksen ehtoja tulee parantaa ja samalla niiden on
huomioitava energiansäästövaikutukset.
Uusien asuntojen rakennusmääräyksillä ja kaavoituksella voidaan
keskeisesti vaikuttaa kotien energiankulutukseen ja ekoystävälli-
syyteen. Tästä eteenpäin uuden rakennuskannan lähtökohdaksi
on otettava rakennusmääräyksissä matalaenergiaratkaisut.
Asuntokohteiden muutostöihin kannustamisessa on otettava läh-
tökohdaksi ympäristönäkökulma ja kestävän kehityksen periaat-
teet. Nämä periaatteet eivät ole riittävästi ohjanneet tähän asti
asuntojen ja asuntokohteiden rakentamisen ja korjaamisen kan-
nustusjärjestelmien suunnittelua. Tarvitsemme seuraavan halli-
tuksen ohjelmaan uuden asumisessa energiansäästämiseen täh-
täävän korkotuki-järjestelmän, jossa korkotuen määrä sidotaan
toteutettavan energiansäästön vaikutuksiin. Korkotuen laajenta-
mista myös uudisrakentamisen ekologisuuteen tulee tutkia ehto-
jen parantamisen yhteydessä.
• Yhdyskuntarakentamista on tiivistettävä, ja kaavoituk-
sessa uusrakentaminen on ohjattava joukkoliikenne-
mahdollisuuksien yhteyteen.
• Olemassa olevaa infrastruktuuria, kuten liikenne-
väyliä, on hyödynnettävä mahdollisimman tehokkaasti
uudisrakentamisen sijoittamisessa.
• Kaikki toiminnot on suunniteltava niin, että sujuva arki
joukkoliikenteen varassa mahdollistuu.
• Matalaenergiarakentamista ja passiivitaloja edellyttä-
vät standardit on otettava käyttöön.
• Uudet rakennukset on velvoitettava liittymään ole-
massa olevaan. kaukolämpöverkkoon tai käyttämään
uusiutuvia energialähteitä hyödyntäviä ratkaisuja.
• Kotitalouksien lämmitysratkaisuja on tuettava siten,
että yksityisiin ekoinvestointeihin, kuten maalämpö-
pumppujen hankintaan, saa nykyistä merkittävämmän
tukiosan.
• Vuokratalojen korkotukilainoituksen ehtoja tulee pa-
rantaa ja samalla niiden on huomioitava energian-
säästövaikutukset.
26
31. Neljä vuodenaikaa – SDP:n ilmasto-ohjelma
2.2.6 Ekoinnovaatioissa monia mahdollisuuksia
Suomalaisilla on hyvät mahdollisuudet olla laajamittaisesti voitta-
jien joukossa myös tulevaisuuden muutoksissa. Kansanvälisesti
vertaillen työvoimamme on hyvin koulutettua ja valmis vastaa-
maan monenlaisiin haasteisiin. Suomalaisen yhteiskunnan on
varmistettava, että uutta teknologiaa synnytetään ja otetaan käyt-
töön suomalaisissa yrityksissä.
Ympäristöteknologia voi kehittyä merkittävästi vain tutkimukselle
ja tuotekehitykselle suotuisassa toimintaympäristössä. Suoma-
laista innovaatiojärjestelmää on korjattava paremmin kasvuyrityk-
siä suosivaksi sekä koottava hajanaisia tutkimusresursseja yhte-
näisemmäksi järjestelmäksi laadun ja vaikuttavuuden parantami-
seksi. Samalla on huolehdittava etenkin julkisen sektorin T&K –
panosten riittävyydestä. Tutkimus- ja kehitysinvestointien osuus
BKT:sta on nostettava 4 prosenttiin nykyisestä 3,5:stä. Erityisesti
on tuettava energiansäästöpalveluja kehittävien uusien yritysten
kasvumahdollisuuksia.
Euroopan ekoteollisuus on nopeasti kasvava osa EU:n taloutta.
Se pitää sisällään muun muassa ilmansaasteiden torjunnan, jäte-
vesihuollon, kiinteän jätteen huollon, maaperän ennallistamisen,
uusiutuvien energianlähteiden käytön ja kierrättämisen. Tällä
hetkellä ekoinnovaatioita luovan ekoteollisuuden osuus EU:n yh-
teenlasketusta BKT:stä on 2,1 prosenttia. Ekoteollisuus ja sen
palvelut vastaavat 3,5 miljoonasta kokopäiväisestä työpaikasta.
Myös Suomessa ympäristöteknologian liikevaihto on kasvanut
1990-luvun lopulta 16 prosenttia. ”Ekoliikevaihdon” arvo on tällä
hetkellä selvästi yli kaksi miljardia euroa Suomessa. Kun otetaan
huomioon myös suomalaisten yritysten toiminta ulkomailla, sum-
ma oli 3,4 miljardia euroa.
On tärkeää, että Suomi on mukana edelläkävijämaana kehittä-
mässä uusiutuvia energialähteitä ja energiatehokkuutta lisääviä
innovaatioita. Sitä varten meidän pitää luoda todelliset omat koti-
markkinat sekä kasvattaa ja laajentaa uusiutuvien energialähtei-
den osuutta energian tuotannossa.
27
32. Sijoittamisenkin trendinä ympäristöteknologia on jo kasvanut no-
peasti ja kasvaa edelleen. Maailmanlaajuisesti investoinnit uusiu-
tuvaan energiaan, biopolttoaineisiin sekä vähäpäästöiseen tekno-
logiaan kasvoivat vuosien 2004 ja 2006 välillä 28 miljardista dolla-
rista 71 miljardiin dollariin.
Ekoinnovaatioilla on kuitenkin vaikeuksia päästä markkinoille tai
nousta kuluttajien tietoisuuteen. Tarvitaan tarkoin punnittuja kei-
noja innovaatioiden yleistymiseksi. Esimerkiksi kuluttajille suun-
natuissa tuotteissa määräyksiä ja standardeja, myös vanhan tek-
niikan myyntikieltoja.
• Muutos energiapihiin yhteiskuntaan on nähtävä myös
merkittävänä mahdollisuutena luoda uutta työtä ja
toimeentuloa.
• Elinkeinopolitiikan yhdeksi painopistealueeksi on otet-
tava energiatehokkuutta myyvien palveluyritysten tu-
keminen sekä kotimarkkinoilla että kansainvälistymi-
sessä.
2.2.7 Ympäristöverotus on hyvä ohjauskeino
Verotusta on ajateltava kokonaisuutena, ja sen lähtökohtana on
oltava verotettavien ihmisten ja yritysten veronmaksukyky. Sosia-
lidemokraateille verotuksen progressiivisuus on tärkeä periaate
oikeudenmukaisen verojärjestelmän aikaansaamiseksi.
Ympäristöverot ovat suhteellisia veroja, jotka eivät huomioi ve-
ronmaksajan veronmaksukykyä. Siksi niiden osuuden kasvatta-
minen verotulojen kokonaispotin sisällä on hankalaa. Toisaalta
suurten verotuottojen kerääminen ympäristöverotuksella on risti-
riitaista myös siksi, että ympäristöverotus on ajateltava ensi sijas-
sa ohjausverotukseksi. Toisin sanoen tarkoituksena on se, että
verotuksen kohde muuttaa käyttäytymistään siten, että verot pie-
nenevät. Jos ympäristöverotuksella onnistutaan tässä perusta-
voitteessa, verokertymä ei kasva talouskasvun mukana, vaan
pienenee. Ympäristöveroja tulee kuitenkin ottaa käyttöön niin, et-
28
33. Neljä vuodenaikaa – SDP:n ilmasto-ohjelma
tä niiden kohtuuttoman rasituksen voi välttää kulutuskäyttäytymi-
sellään.
Ympäristöverotuksella on myös jo merkitystä valtion tulonmuodos-
tuksessa. Polttoaineiden valmisteverotuksella, ajoneuvo- ja autove-
roilla sekä jäteverolla rahoitetaan kaikkiaan satojen miljoonien edes-
tä hyvinvointiyhteiskunnan toimintaa.
Ympäristöverotukseen tarvitaan pikaisia uudistuksia auto- ja ajo-
neuvoverotuksen, windfall-verotuksen ja jäteverotuksen osalta.
Ympäristöverotuksella kerättyjä varoja tulee käyttää enenevässä
määrin myös tukena ympäristöystävällisille toimille.
Autoverotuksen uudistamisella ei pidä tukea saastuttamista
Autoverotusta on uudistettava. Uudistuksissa on noudatettava pe-
riaatetta, että pienipäästöisiä autoja suositaan verotuksellisesti
suuripäästöisten kustannuksella. EU:ssa on päätetty asettaa uu-
sien autojen keskimääräiseksi yläpäästörajaksi vuodesta 2012
lähtien 120 grammaa hiilidioksidia kilometriä kohden. EU:ssa tä-
män hetkinen päästökeskiarvo on 160 g/km ja Suomessa vastaa-
va luku on 180 g/km. Tarvitaan siis määrätietoisia toimenpiteitä
niin autoteollisuudessa kuin kuluttajakäyttäytymistä ohjaavassa
verotuksessa ja tiedotuksessa.
Verotuksella tulee ohjata nykyistä selkeämmin kotitalouksia sekä
liikkumisen että lämmityksen kuin muunkin kulutuksen osalta
säästäväisyyteen ja päästöjen vähentämiseen. Vuoden 2008
alusta käyttöön otettu auto- ja ajoneuvoverotus on rakenteeltaan
toimiva. Sitä tulee kuitenkin kehittää jyrkentämällä hiilidioksidipi-
toisuuden perusteella kiristyvää progressiota ja myös kiristämällä
veroastetta. Nykyisellään järjestelmä lisää yksityisautoilua teke-
mällä kakkosauton hankinnan kannattavammaksi ja heikentämäl-
lä julkisen liikenteen suhteellista kilpailukykyä. Autoverotusta uu-
distettaessa on aina pidettävä mielessä yksityisautoilun ja joukko-
liikenteen kannattavuusvertailu. Joukkoliikenteen kannattavuutta
ei pidä verotuksellisesti heikentää, päinvastoin.
29
34. Koska dieselmoottorilla varustetut ajoneuvot tuottavat kilometriä
kohti vähemmän hiilidioksidipäästöjä bensiinikäyttöisiin autoihin
verrattuna, dieselveroa eli käyttövoimaveroa tulisi laskea. Tällai-
seen alennukseen olisi kuitenkin kiinteästi kytkettävä velvoitteet
suodattimien käyttöönotosta pienhiukkaspäästöjen pienentämi-
seksi.
Sosialidemokraatit haluavat lisätä vuotuisen ajoneuvoverotuksen
porrastusta auton polttoainekulutuksen hiilidioksidipäästöjen pe-
rusteilla sekä säilyttää autoveron eli hankintahetken mukaisen ve-
rotuksen. Autoverouudistukset eivät saa lisätä ilmanpäästöjä.
Samalla joukkoliikenteen toimivuutta on parannettava.
Tavoitteena kaikissa työperusteisissa matkaetuisuuksissa tulee
olla ensisijaisesti joukkoliikenteen käyttö. Yksityisautoilun käyt-
töön kannustavista järjestelyistä tulee luopua. Ensi tilassa tulee
asettaa vapaan autoedun tarjoamisen ehdoksi, että työnantaja on
vapaan autoedun vaihtoehdoksi tarjonnut työsuhdematkalippua,
jonka työntekijä saisi kokonaan verottomana.
Päästökaupasta aiheutuvia ylivoittoja pitää verottaa
Energiaverotuksen osalta sosialidemokraatit haluavat toimeen-
panna nk. windfall-veron ennen vuotta 1998 perustetuille voima-
laitoksille.
Päästökaupassa sähköntuottajat saavat päästöoikeuksia, jotka
siirtyvät sähkön tukkuhintoihin. Tuottajat saavat sähköstä kuiten-
kin saman hinnan riippumatta siitä, aiheuttavatko he pkasvihuo-
nekaasuäästöjä vai eivät, eli riippumatta siitä joutuvatko he yli-
päätään ostamaan päästöoikeuksia. Näin päästökaupasta syntyy
joillekin sähkön tuottajille, kuten ydin- ja vesivoiman tuottajille yli-
voittoja – siis heidän omasta toiminnastaan riippumatonta etua.
Päästökaupasta aiheutuvia ylivoittoja voidaan verottaa ja käyttää
tätä verotuloa uusiutuvien energialähteiden edistämiseen. Tässä
esitellyllä windfall-verolla viitataan siis erilaiseen windfall-voittoon
kuin muualla Euroopassa, jossa tässä yhteydessä tarkoitetaan
vain ilmaisista päästöoikeuksista suoraan johtuvaa windfall-
voittoa.
30
35. Neljä vuodenaikaa – SDP:n ilmasto-ohjelma
Windfall-vero pitää säätää määräaikaisena erillisverotuksena, jo-
ka pohjautuu toisaalta voimalaitoskiinteistöjen verottamiseen ja
toisaalta sähkön tuotannon verottamiseen. Molemmat verot tilite-
tään valtiolle. Windfall-verolla voitaisiin varovaisestikin arvioiden
kerätä noin 300 miljoonan euron verotulot vuodessa. Näitä tuloja
tulee ohjata uusiutuvien energiamuotojen kehittämiseen ja tuke-
miseen.
Jäteveron koskettava myös yksityisiä kaatopaikkoja
Tällä hetkellä jätevero koskee Suomessa vain yleisiä kaatopaik-
koja. Suomen virallisen jätestrategian sekä EU:n ja OECD:n oh-
jeiden noudattamiseksi jätevero olisi kuitenkin pikaisesti laajen-
nettava koskemaan myös yksityisiä kaatopaikkoja, jotka tällä het-
kellä saavat perusteetonta kilpailuetua tilanteesta. Yksityisille
kaatopaikoille säädettävä 20 euron vero jätetonnia kohden toisi
valtiolle 90 miljoonan euron verotulot vuodessa. Teollisuuden
oma jätehuolto on tarkasteltava erikseen.
• Suomen autoverotuslainsäädäntöä on uudistettava si-
ten, että vuotuinen ajoneuvovero porrastetaan nykyis-
tä jyrkemmin auton hiilidioksidipäästöjen mukaan.
• Joukkoliikennettä on suosittava myös verotuksellisesti
suhteessa yksityisautoiluun.
• Päästökaupasta aiheutuneet ylivoittoja (toimijoiden
omista päätöksistä riippumattomat voitot) varten on
säädettävä windfall-vero.
• Yksityisten kaatopaikkojen perusteeton veroetu on
poistettava. Ympäristöverotuksella kerättyjä varoja tu-
lee käyttää tukina ympäristöystävällisille toimille.
2.3 Ilmastonmuutokseen on myös sopeuduttava
Optimistisimpienkin ennusteiden mukaan ilmaston lämpenemistä
kyetään vain hidastamaan, mutta ei kokonaan pysäyttämään.
Tämän vuoksi ilmaston lämpenemisen seurauksia on ennakoita-
va ja niihin on varauduttava.
31
36. Suomessa keskilämpötilojen on ennustettu nousevan jopa 4-6 as-
tetta vuoteen 2080 mennessä. Samaan aikaan sademäärät kas-
vavat ja äärisääilmiöt kuten myrskyt, kuivuusjaksot ja rankkasa-
teet lisääntyvät. On selvää, että tämän kaltaisilla muutoksilla on
lukuisia merkittäviä vaikutuksia ympäristöoloihin ja elinkeinonhar-
joittamiseen.
Suomessa pidempi kasvukausi antaa paremman tuottavuuden
maataloudelle. Toisaalta, ääriolosuhteista aiheutuvat katastrofit,
kuten tulvat, saattavat yleistyä, ja esimerkiksi lisääntyvä sateisuus
merkitsee ravinteiden yhä voimakkaampaa huuhtoutumista vesis-
töihin.
Ilmastomuutokseen sopeutuminen ei ilmaston muuttumisen kau-
askantoisten seurauksiensa ja niihin liittyvän epävarmuuden
vuoksi ole vain ympäristöpolitiikan osa-alue. Ilmaston muuttumi-
sen seuraukset – sekä suotuisat että haitalliset – on otettava har-
joitettavan päätöksenteon yhdeksi uudeksi ulottuvuudeksi, ja
myös näiden seurausten aiheuttamat mahdolliset kustannukset
on ennakoitava. Esimerkiksi tulvien lisääntymisen ja ranta-alueille
kaavoittamisen riskit on arvioitava ja selvästi tiedotettava päätök-
sentekijöille.
Koska tiedot ilmastomuutoksen seurauksista ovat myös osin hei-
kot ja niihin liittyy merkittävää epävarmuutta, on ilmaston muut-
tumisen ympäristöllisten ja sosio-ekonomisten vaikutusten tutki-
mukseen kohdennettava erityisesti varoja lähitulevaisuudessa.
Monet lajit sopeutuvat – kaikki eivät sopeudu
Ilmaston lämpenemisen myötä monien lajien levinneisyysalueet
siirtyvät pohjoisemmaksi ja Suomeen odotetaan leviävän myös
kokonaan uusia lajeja. Elinympäristön vaihdosten lisäksi monet lajit
saattavat sopeutua ilmaston lämpenemiseen myös geneettisesti.
Edellä kuvatun kaltaiset odotettavissa olevat ympäristölliset muu-
tokset on otettava tarkoin huomioon ympäristöpolitiikassa. Ilmas-
ton muuttuminen saattaa olla niin nopeaa, että monilla lajeilla on
vaikeuksia ehtiä sopeutumaan muutoksiin elinympäristössään tai
32
37. Neljä vuodenaikaa – SDP:n ilmasto-ohjelma
muuttamaan uusilla alueilla. Ympäristösuojelua koskevissa pää-
töksissä ja käytännön toimissa onkin erityisesti otettava huomioon
ei vain lyhyen aikavälin suojelutavoitteet vaan myös pitkän täh-
täimen tavoitteet, jollaisiin myös ilmaston muutokseen sopeutu-
misen edesauttamisen pitäisi itsestään selvästi lukeutua. Käytän-
nössä onkin tärkeää mm. säilyttää populaatiokoot tarpeeksi suu-
rina ja turvata lajien habitaattien riittävä koko ja yhtenäisyys esi-
merkiksi kaavoituksen, maankäytön suunnittelun ja rajoitusten
keinoin.
Ympäristönsuojelupäätöksissä on kiinnitettävä erityistä huomiota
lajien harvinaisuuteen, sopeutumiskykyyn ja niiden ns. kansalli-
seen merkitykseen eli kuinka alkuperäisiä ja kulttuurillisesti mer-
kittäviä lajit ovat Suomessa. Suojelupäätösten on aina pohjaudut-
tava tutkittuun tietoon, ja luonnonarvojen merkityksen ohella on
arvioitava myös taloudellisia, sosiaalisia ja kulttuurisia tekijöitä.
Globaalin ilmastoratkaisun ohella sosialidemokraattien tulee ajaa
myös laajempaa politiikan globalisoimista. Vain ylikansallisen po-
litiikanteon demokratisointi ja uudenlaiset ohjauskeinot, kuten
globaalit ympäristöverot voivat autaa maiilmaa eteenpäin.
• Ilmaston lämpenemisen aiheuttamia muutoksia on
selvitettävä yhteiskunnan eri osa-alueilla, ja niihin so-
peutumiseen on varauduttava pikaisesti ja perusteelli-
sesti.
• Eläin- ja kasvilajien sopeutumisen edesauttaminen il-
mastomuutokseen on osa ilmastomuutoksen vaikutus-
ten vastaista kamppailua.
• Ilmastomuutos ajaa lajeja ahtaalle, minkä vuoksi nii-
den sietokyky ihmisen aiheuttamalle stressille saattaa
alentua. Tämä on otettava päätöksenteossa huomi-
oon.
• Päättäjille on tarjottava riittävä tieto ilmastonmuutok-
sen aiheuttamien riskien huomioimisesta kaavoituk-
sessa ja tulvasuojelussa.
33
38. 2.4. Muutos maksaa - kustannukset
jaettava oikeudenmukaisesti
Ilmastonmuutoksen ja sen torjunnan aiheuttamien kustannusten
ja rasitusten jakaminen oikeudenmukaisesti on vaativa kysymys.
Ilmastonmuutoksen syyt ja seuraukset ulottuvat monien eri suku-
polvien elinajalle. Ilmastonmuutoksen ja sen torjunnan osapuolet
ovat keskenään hyvin erilaisia, sillä ilmastonmuutoksen haitat ja
riskit jakautuvat yhtä epätasaisesti kuin vastuu sen aiheuttami-
sestakin.
Sosialidemokraatit vaativat, että ilmastonmuutoksen torjunnan
kustannukset jaetaan oikeudenmukaisesti ottaen huomioon eri
osapuolten erisuuruiset mahdollisuudet osallistua niihin. Erityises-
ti tulee huolehtia siitä, ettei ilmastonmuutoksen torjunnan kustan-
nuksia sälytetä yhteiskuntamme ja maailmamme vähävaraisim-
pien ihmisten kannettavaksi. Ilmastonmuutoksen torjunnan toteut-
taminen oikeudenmukaisesti edellyttääkin julkisen vallan toimen-
piteitä, sillä yksipuolisesti markkinamekanismiin nojaavat keinot
eivät huomioi ihmisten perusoikeuksia eivätkä pysty huomioi-
maan erilaisten oikeuksien välisiä aste-eroja ja näiden perusteella
johdettavia oikeudenmukaisuusnäkökohtia.
Pienituloisten pysyminen yhteiskunnan muutoksen mukana on
sosialidemokraateille tärkeää. Ympäristön ja ilmaston suojelun
vaatimat toimet uhkaavat rasittaa suhteettoman paljon juuri vähä-
osaisia. Ekologisesti kestävän elämäntavan tulee olla mahdollista
myös pienillä tuloilla.
Muutos vähähiiliseen talouteen tulee merkitsemään valtavaa mul-
listusta nykyisessä tuotannossa. On selvää, että markkinoilla tu-
lee olemaan sekä voittajia että häviäjiä. Yrityksistä voittajia ovat
ne, jotka tekevät tarvittavat muutokset ajoissa ja pääsevät näin
markkinajohtajan asemaan - häviäjiä taas ne, jotka luottavat sii-
hen, että mikään ei muutu eikä heidän tarvitse myöskään muuttaa
tuotantomenetelmiään. Sosialidemokraattisesta näkökulmasta
tässä asettuu yhteiskunnille todella suuri vastuu. Miten kyke-
nemme ennakoimaan koulutuksessa muutoksen, jotta työntekijät
34
39. Neljä vuodenaikaa – SDP:n ilmasto-ohjelma
eivät joudu työttömyyden kautta muutoksen maksumiehiksi?
Suomessa on koettu useita rakennemuutoksia ja niistä on selvitty
mm. hyvinvointiyhteiskunnan takaaman monimuotoisen koulutuk-
sen ja muutosturvan avulla. Muutoksessa näitä rakenteita on
edelleen vahvistettava ja tarvittaessa muutettava.
On selvää, että yhä syvenevän globaalin keskinäisriippuvaisuu-
den tilanteessa ilmastonmuutoksen ja sen torjunnan oikeuden-
mukaisuuskysymyksiä tulee tarkastella kansallisvaltion lisäksi
myös alueellisesti ja koko maailmanyhteisön näkökulmasta.
Kehitysmaita on autettava – kehitysapu ilmastonmuutosai-
kakaudelle
Vastuu ilmastonmuutoksen torjunnan kustannuksista sekä ilmas-
tonmuutoksen aiheuttamien haittojen korjaamisesta kuuluu niille,
jotka eniten hyödyntävät mahdollisuutta päästää kasvihuonekaa-
suja ilmakehään, eli ennen muuta kehittyneille teollisuusmaille.
On totta, että joidenkin kehittyvien maiden päästöt kasvavat huo-
lestuttavaa vauhtia, mutta siellä yksittäisen kansalaisen osuus
päästöistä on edelleen pieni suhteessa kehittyneiden maiden
kansalaisiin. Oikeudenmukaisten ratkaisujen tarvetta korostaa se,
että ilmastonmuutoksesta aiheutuvat riskit ja haitat kasautuvat
usein juuri niille köyhimmille maille, jotka ovat vähiten niistä vas-
tuussa tai joiden mahdollisuudet suojautua niiltä ovat pienimmät.
Ilmastonmuutoksen torjunnan keinojen on kohdeltava oikeuden-
mukaisesti jokaista ihmiskunnan jäsentä. Keinoja valittaessa ja
toteutettaessa on varmistettava, että myös kehittyvien maiden
ihmisten perusoikeudet toteutuvat. Kehittyvillä mailla on oikeus
kohentaa elintasoaan ja lisätä kulutustaan, minkä vuoksi kehitty-
neiden maiden on autettava niitä esimerkiksi päästöttömän ener-
giantuotannon rakentamisessa ja ympäristönsä suojelemisessa.
Kasvun tulee olla kestävän kehityksen mukaista myös kehitys-
maissa. Teknologiasiirrolla, sademetsien suojelulla ja oikeanlai-
sella kehitysyhteistyöllä on suuri merkitys kestävän kehityksen
edellytysten luomisessa.
35
40. Kehitysrahoituksen innovatiivisena uutena rahoituslähteenä 20
maata on ottanut käyttöön lentolippumaksun, jolla kerätään rahaa
kehitysmaiden lääkehankintoihin. Uusia rahoitusideoita pitää ke-
hittää myös ilmastohaasteeseen vastaamiseksi kehitysmaissa.
Suomen tulisi liittyä UNITAID:in lentolippumaksualoitteeseen se-
kä osallistua kunnianhimoisempien mallien ja ilmastomuutoksen
hillitsevien rahoitustapojen suunnitteluun edelläkävijämaiden
kanssa.
Sosialidemokraatit pitävät tärkeänä Maailmanpankin suunnitelmia
kolmesta ilmastorahastosta ja näkee tärkeänä niiden kunnollisen
resursoinnin.
Ilmastonmuutoksen torjunnan toimenpiteillä voi olla maailmanlaa-
juisten markkinoiden välittämiä ulkoisvaikutuksia, kuten bioener-
gian raaka-aineiden tuotannon mahdollinen vaikutus ruoka-
aineiden hintaan, jolloin kehittyneillä mailla on velvollisuus hyvit-
tää kehittyville maille aiheutuvia kustannuksia tai haittoja. Kehitty-
vien maiden on oikeudenmukaista saada hyvitystä, kun niiden tu-
lee pidättäytyä joidenkin taloudellisten oikeuksiensa toteuttami-
sesta (mm. sademetsien hakkuu).
Polttavin ja ajankohtaisin globaalin oikeudenmukaisuuden kysy-
mys ilmastonmuutoksen torjunnassa on, kuinka kaikki maat ja
osapuolet saadaan kantamaan osuutensa niille kohdistuvasta
vastuusta. Maailmanyhteisön onkin nopeasti löydettävä keinot
vapaamatkustajan ongelman ratkaisemiseksi kansainvälisen il-
mastosopimuksen tapauksessa.
• Ilmastonmuutos on maailmanlaajuinen uhka, ja myös
sen torjumisen vaikutuksia on tarkasteltava maailman-
laajuisena oikeudenmukaisuusongelmana.
• Muutos hiilidioksidi-intensiivisestä taloudesta hiilineut-
raalia kohti luo uusia voittajia ja häviäjiä. Sosialidemo-
kraatit huolehtivat siitä, että laskuja ei laiteta yksin
pienituloisten maksettaviksi.
• ”Saastuttaja maksaa” -periaatteen mukaisesti kehi-
tysmaille ja köyhille on kompensoitava ilmastonmuu-
toksesta niille erityisesti aiheutuvia kustannuksia ja on
36
41. Neljä vuodenaikaa – SDP:n ilmasto-ohjelma
kehitettävä uusia rahoitusmekanismeja ilmastonmuu-
tokseen vastaamiseksi.
• Myös ilmastonmuutoksen ennaltaehkäisystä ja sen tor-
junnasta aiheutuvat kustannukset on otettava kaiken
kehitysavun tarkastelukriteeriksi. Etenkin uuden tekno-
logian käyttöönottoa kehitysmaissa on edistettävä.
2.5 Kestävä energiapaletti kokoaa puroista virran
2.5.1 Energiapihi ja öljystä riippumaton Suomi 2030
Suomalaisen energiapolitiikan suurin kysymys on tulevaisuudes-
sa se, kuinka paljon pystymme säästämään nykyisestä energian-
kulutuksestamme taloudellisesta toimeliaisuudesta tinkimättä.
Onnistuminen energiatehokkuuden lisäämisessä vähentää suo-
raan tarvetta tuottaa uutta energiaa. Sähkönkulutuksen ennuste-
taan tulevaisuudessa kasvavan energiankulutusta nopeammin,
mutta nouseviin ennustekäyriin ei voida suhtautua kuin annettui-
hin totuuksiin. Myös kestävää energiapalettia mietittäessä on pi-
dettävä mielessä, että tarvittavan energiatuotannon määrä ei ole
vakio, vaan siihen voidaan vaikuttaa erilaisilla tavoilla.
Säästämistavoitteessa onnistuminen edellyttää toimenpiteitä kai-
killa kasvihuonepäästöjä tuottavilla sektoreilla. Energiansäästön
määrätietoista toteutusta tukemaan ja raamittamaan on pikaisesti
perustettava Energiapihi Suomi 2030 -tutkimusohjelma, jonka ta-
voitteena on energiatehokkuuden parantaminen kolmanneksella
vuoden 2008 tasosta vuoteen 2030 mennessä.
Sosialidemokraattien toinen energiantuotantoa määrittävä tavoite
on, että Suomen on oltava energiahuollossaan öljystä riippuma-
ton valtio vuoteen 2030 mennessä. Samalla kaikkien fossiilisten
energialähteiden käyttöä on vähennettävä, sikäli kun niiden käyttö
edelleen aiheuttaa kasvihuonekaasupäästöjä. Kestävä energian-
tuotantopaletti on rakennettava siten, että säästötavoite ja öljystä
riippumattomuus voivat toteutua.
37
42. Suomeen on rakennettava kilpailukykyinen omavarainen energi-
antuotanto, joka perustuu päästöttömiin tai vähäpäästöisiin ener-
gialähteisiin. Tuotannon täytyy myös pystyä vastaamaan kausi-
vaihteluihin sekä EU-tavoitteisiin ja kansainvälisten sopimusten
sitoumuksiin. Jotta fossiilisten energialähteiden riippuvuudesta voi-
daan irrottautua, on kaikki vähäpäästöiset energiantuotantovaih-
toehdot pidettävä suomalaisen energiapaletin osana jatkossakin.
Tuotantokapasiteetti vanhenee ja
tuonnin osuus uhkaa kasvaa
Energiaintensiivisen teollisuuden osuus Suomen kansantalou-
dessa on edelleen merkittävä. Suomessa kulutetusta sähköstä
teollisuus käyttää yli puolet. Sähköä tarvitaan Suomessa jatkos-
sakin, kun sitoudutaan kilpailukykyisen toimintaympäristön raken-
tamiseen.
Lähivuosina Suomessa poistuu runsaasti energiantuotannon ka-
pasiteettia käytöstä, kun etenkin hiilivoimatuotantoa tulee käyt-
töikänsä päähän. Tämä on Suomelle sekä ongelma että mahdol-
lisuus. Jos käytöstä poistuva päästöjä tuottava kapasiteetti pysty-
tään korvaamaan puhtaammalla energiantuotannolla, seuraukset
ilmastolle ovat myönteisiä. Uudistuvan sähköntuotantokapasitee-
tin pitää pystyä teholtaan vastaamaan myös talvikuukausien
huippukulutustasoihin.
Suomen vahva riippuvuus energiantuonnista on haaste energia-
turvallisuudellemme. Yli puolet Suomen käyttämästä energiasta
ja energiaraaka-aineesta on tällä hetkellä tuonnin varassa. Säh-
kön tuonnin osuus Suomen sähkönkulutuksesta on kasvanut vii-
me vuosina, ja oli vuonna 2005 noin 20 prosenttia. Sähkön osalta
tärkein tuontimaa on Venäjä, joka on ollut Suomelle pitkäaikainen
kauppakumppani. Venäjän omat energiatarpeet sekä sisäiset poliit-
tiset jännitteet voivat kuitenkin keskipitkällä aikavälillä vaikuttaa sen
toimitusvarmuuteen. Energiaturvallisuuttamme tulee vahvistaa nos-
tamalla omavaraisuusastetta ja kannustamalla kotimaisen energian-
tuotantokapasiteetin lisäämiseen. Sähkön sisämarkkinat on toteu-
tettava. Samalla on mahdollisuuksien mukaan kasvatettava ener-
giatuojamaiden määrää.
38
43. Neljä vuodenaikaa – SDP:n ilmasto-ohjelma
Poistuva kapasiteetti yhdistettynä tulevaisuuden kulutusennustei-
siin voivat periaatteessa luoda tilanteen, jossa edelleen kasvava
osuus sähkönkulutuksesta on katettava tuonnilla. Energiantuotan-
topalettia rakennettaessa on otettava huomioon tämä mahdolli-
suus ja huolehdittava siitä, että sähkönkysyntään voidaan jatkos-
sa vastata yhä paremmin omavaraisella tuotannolla. Uusia inves-
tointeja tarvitaan kaikkiin päästöttömiin energiamuotoihin, ja in-
vestointien syntymistä edistetään parhaiten pitkäjänteisellä ja
johdonmukaisella energiapolitiikalla.
Kansainvälinen toimintaympäristö nojaa
edelleen fossiilisiin tuotantomuotoihin
Maailman energiamarkkinoilla ei ole nähtävissä merkkejä energi-
an hintojen laskusta. On olemassa suuri todennäköisyys, että
maailman energiankulutus kasvaa voimakkaasti lähivuosikym-
menten aikana. Jopa puolet kasvusta tulee Kiinasta ja Intiasta, eli
maista joiden energiantuotanto perustuu vahvasti fossiilisiin ener-
gialähteisiin, Kiinassa erityisesti kivihiileen.
Fossiilisten energialähteiden riittävyydestä tulevaisuudessa on
useita arvioita. Pessimistisimpien arvioiden mukaan öljyä riittää
enää muutamaksi vuosikymmeniksi, optimistit puhuvat vuosisa-
dan lopusta. Varmaa on kuitenkin se, että öljyn, hiilen ja maakaa-
sun taloudellinen käytettävyys ei riitä ikuisesti. Fossiiliset polttoai-
neet ovat myös merkittävin kasvihuonekaasujen lähde, joten nii-
den käyttöä on rajoitettava kasvihuoneilmiön ehkäisemiseksi.
Näistä lähtökohdista on selvää, että tulevaisuuden energiantuo-
tannossa fossiilisten polttoaineiden osuutta on vähennettävä ja
uusiutuvien kasvatettava. Toisaalta mitään kustannustehokasta
tuotantomuotoa ei tule hylätä, jos tulevat tekniikat, kuten hiilidiok-
sidin talteenotto- ja varastointitekniikat (CCS) mahdollistavat vä-
häpäästöisen tuotannon.
39
44. Pohjoismainen sähköpörssi Nord Pool
Sähkö- ja energiamarkkinat kansainvälistyvät. Suomen sähkö-
markkinat ovat osa pohjoismaista Nord Pool -sähköpörssiä, jonka
toimivuutta pitää voimakkaasti kehittää. Nord Pool toimii tällä het-
kellä myös liian selvästi suurten vesivoimayhtiöiden ehdoilla, eikä
siten mahdollista suomalaisille sähkönostajille vakaata ja ennus-
tettavaa sähkömarkkinaa. Tulisi pyrkiä tilanteeseen, jossa säh-
köntuottajat eivät harjoita aktiivista myyntiliiketoimintaa sähkö-
pörssissä. Pohjoismainen sähköpörssi ei voi myöskään toimia il-
man kunnollista siirtokapasiteettia, joten siirtoyhteyksien paran-
tamiseen on panostettava. Energiapolitiikan olisi kannustettava
uusiin sähköntuotantoinvestointeihin, jotta tarjonta ja kilpailulli-
suus sähkömarkkinoilla lisääntyisivät. Nord Poolin toiminta on
laajennettava koko Itämeren alueelle.
• Energiapalettimme tärkein osatekijä on jatkossa ener-
giansäästäminen. Säästötavoitteita tukemaan on pe-
rustettava Energiapihi Suomi 2030 -tutkimusohjelma.
• Energiantuotannon kasvihuonepäästöjä on vähennet-
tävä merkittävästi.
• Hiilidioksidipäästöjä aiheuttavasta energiantuotannos-
ta voidaan irtautua. Tällöin mitään päästötöntä ener-
giantuotantomuotoa ei pidä sulkea pois Suomen
energiapaletista.
• Sähköpörssi Nord Poolin toimintaa on voimakkaasti
kehitettävä.
2.5.2 Eri energialähteiden mahdollisuudet ja rajoitteet
Suomalainen energiantuotantojärjestelmä on kansainvälisesti ver-
taillen monipuolinen ja kattava sisältäen lukuisan määrän eri
energiantuotantotapoja. Jatkossa sitä on kehitettävä siten, että
energiahuollon omavaraisuus kasvaa, riippuvuus fossiilisista
energialähteistä vähenee ja uusiutuvien energialähteiden osuutta
nostetaan edelleen merkittävästi. Kun energian käyttöä saadaan
samalla tehostettua ja sähköä näin säästettyä, ollaan yhä vah-
vemmin kokonaisvaltaisen ja kestävän energiapolitiikan tiellä.
40
45. Neljä vuodenaikaa – SDP:n ilmasto-ohjelma
Suomi on uusiutuvan energiantuotannon kärkimaita Euroopassa.
Uusiutuvien energialähteiden osuus energiankäytöstämme on lä-
hes neljännes. Merkittävimmät uusiutuvat energialähteemme ovat
tällä hetkellä metsäbioenergia ja vesivoima. Yhdessä ne muodos-
tavat lähes kaiken Suomessa tuotettavan uusiutuvan energian.
Jatkossa uusiutuvaa energiaa on saatava selvästi enemmän
myös muista lähteistä, ja tätä varten on kehitettävä pikaisesti
myös niille soveltuvaa tukijärjestelmää.
Ydinvoima ei ole riskitöntä, mutta sitä tarvitaan
Ydinvoiman osuus sähkön tuotannosta on Suomessa selvästi al-
haisempi kuin EU-maissa keskimäärin (EU25 31 prosenttia vuon-
na 2004, Suomi 24 prosenttia vuonna 2006). Entistä turvallisem-
mat uuden sukupolven reaktorit ja turvallinen jätteen loppusijoitus
yhdistettynä päästöttömyyteen ja toimitusvarmuuteen tekevät
ydinvoimasta tärkeän energialähteen tulevaisuudessakin.
Ennen kaikkea tarvitaan voimakasta energiansäästöä ja kaikkien
muiden päästöttömien ja uusiutuvien energialähteiden aktiivista
hyödyntämistä. Ydinvoiman lisärakentaminen ei ole ratkaisu
energia- ja ilmastohaasteisiin, ja sen hyödyntämisessä on huomi-
oitava esimerkiksi uraanin rajallisuus raaka-aineena.
Jätteiden energia on hyödynnettävä
Suomessa yhdyskuntajätettä ei vielä hyödynnetä täysimittaisesti
sähkön ja lämmön tuotannossa. Esimerkiksi Tanskassa osuus on
huomattavasti korkeampi. Suomessa jätteellä olisi mahdollista
korvata etenkin hiilen käyttöä kaukolämmön tuottamiseksi sähkön
ja lämmön yhteistuotantolaitoksissa. Yhdyskuntajätteiden ener-
giakäyttöä onkin lisättävä määrätietoisesti mm. ottamalla kaato-
paikkojen biokaasut talteen. Samalla jätelainsäädäntöön on saa-
tava selkeämmät sitovat kierrätystavoitteet ja uusien jätteenpolt-
tolaitosten on täytettävä alan korkeimmat laatuvaatimukset.
41
46. Biomassa ja puu
Metsäbiomassan käyttö on ylivoimaisesti merkittävin uusiutuvan
energian lähde Suomessa. Yhdessä jätteen kanssa sen osuus
energian kokonaiskulutuksesta on noin 24 prosenttia.
Puun osuutta energiantuotannosta tulee jatkossakin harkitusti
kasvattaa ottaen huomioon kestävän kasvun rajat, jotka tulevat
vastaan metsien uusiutumiskyvyssä ja metsäteollisuuden kilpailu-
kyvyssä. Metsäteollisuus pystyy hyödyntämään puun moninker-
taisesti puun polttamiseen verrattuna, kun se omien jalostuspro-
sessiensa lisäksi käyttää hakkeen energiantuotantoon.
Puunkäytön mahdollisuuksia on parannettava erityisesti pientalo-
lämmityksessä, jossa puupellettien käyttöä voidaan lisätä öljyn
korvaajana. Samalla on tarkasteltava ilman pienhiukkaspäästöjä,
jotka puunkäytön lisääntyessä saattavat kasvaa.
Biomassan käyttö tuottaa lukuisia etuja perinteisiin energialähtei-
siin ja eräisiin muihin uusiutuviin energialähteisiin nähden, kuten
suhteellisen alhaiset kustannukset, vähäisempi riippuvuus lyhyen
aikavälin säänvaihteluista, paikallisten taloudellisten rakenteiden
tukeminen sekä vaihtoehtoisten tulonlähteiden tarjoaminen
maanviljelijöille.
Bioenergiassa on kuitenkin myös eräitä ongelmia. Sen tuottami-
nen ei ole aina ekologisesti perusteltua hyvistä tarkoituksista huo-
limatta. Nämä ongelmat koskettavat erityisesti ensimmäisen pol-
ven biopolttoaineita, joiden hiilitase voi usein olla jopa fossiilisia
polttoaineita huonompi. Olisikin siirryttävä nopeasti toisen suku-
polven biopolttoaineisiin. Tämä luo uusia tuotantomahdollisuuksia
suomalaiselle metsäteollisuudelle, jonka sivutuotteista tällä het-
kellä lupaavimmat toisen sukupolven biopolttoaineet valmiste-
taan. On tärkeää, että maailman huippua oleva suomalainen
metsäosaaminen hyödynnetään bioenergian kehittämisessä.
Bioenergiamarkkinoille olisi luotava kansainvälinen sertifiointijär-
jestelmä. Näin varmistetaan, ettei biopolttoainelähde tuota elin-
kaarensa aikana enemmän päästöjä kuin ne lähteet, jotka se kor-
42
47. Neljä vuodenaikaa – SDP:n ilmasto-ohjelma
vaa. Bioenergian suhteen on myös varmistettava, ettei se ajaudu
kilpailemaan ruuantuotannon ja vesihuollon kanssa resursseista.
Osa biopolttoainetuotannosta uhkaa myös luonnon monimuotoi-
suutta, joten myös tämä on otettava sertifikaatiojärjestelmässä
huomioon.
Myös uudistuksen alla olevaan biopolttoainedirektiiviin on sisälly-
tettävä biopolttoaineita koskevat kestävyyskriteerit. Kun liikenteen
biopolttoaineiden käyttöä edistetään EU-tavoitteiden mukaisesti,
on pidettävä mielessä alkuperäiset ilmastonmuutoksen tavoitteet:
kasvihuonepäästöjen on kokonaisuudessaan pienennyttävä, ei li-
säännyttävä.
Vesivoima
Vesivoiman hyödyntämisessä on huomioitava tasapainoisesti se-
kä uusiutuvien energiamuotojen lisätarve että ympäristönäkökul-
mat. Lähitulevaisuudessa vesivoiman tuotantoa voidaan kasvat-
taa perkauksilla, yläveden nostoilla sekä etenkin tehonnostoilla,
joita tehdään voimalaitosten peruskorjausten yhteydessä. Vesi-
voimaa on lisättävä jo valjastettuja kohteita aktiivisesti hyödyntä-
mällä.
Tuulivoima
Suomen tuulivoimapotentiaalia ei ole tähän mennessä hyödyn-
netty tarpeeksi. Syynä ovat olleet muun muassa muita Pohjois-
maita alhaisempi tukijärjestelmä ja korkeat tuotantokustannukset
ja heikommat tuuliolosuhteet. Kustannukset ovat kuitenkin laske-
neet tuulivoimatekniikan kehittyessä ja samalla ympäristöhyödyt
tulleet ilmeisimmiksi. Suomessa on käyttämätöntä potentiaalia
runsaasti, sillä vain murto-osa (0.2 prosenttia) sähköstämme tuo-
tetaan tuulella.
Tuulivoima tarjoaisi uusia mahdollisuuksia teknologiateollisuudel-
lemme ja lisäisi energia-alan työllisyyttä. Uusiutuvan energiatuo-
tannon kustannustehokkuus tullee kuitenkin kasvamaan tulevai-
suudessa, kun muiden energialähteiden hinta nousee, joten säh-
kölaskun korotus jäisi muutamiin prosentteihin.
43
48. Kaavoituksesta ja jarruttavasta lupabyrokratiasta johtuvat tuuli-
voimarakentamisen esteet pitää pystyä ohittamaan paremmalla
maankäytön ohjauksella ja ympäristösuunnittelulla. Ympäristömi-
nisteriön on valvottava nykyistä tarkemmin, että maakuntakaavoja
laadittaessa kartoitetaan tavoitteellisesti tuulivoimarakentamisen
mahdollisuudet. Päivitykseen tuleva tuuliatlas tarjoaa tiedot tuuli-
voiman hyödyntämisen alueellisesta potentiaalista.
Tuulivoiman markkinatilanne on periaatteessa Suomessa jo nyt
hyvä, ja kapeikkoja on muodostunut myös tarjontapuolelle: tuuli-
voimarakentamisen kysyntä kasvaa kovaa vauhtia ja yhtä aikaa
monissa eri Euroopan maissa. Tämä luo työllisyysmahdollisuuk-
sia myös suomalaiselle teknologiateollisuudelle, joihin toivotta-
vasti pystytään vastaamaan.
• Suomen merkittävin uusiutuvan energian lähde ovat
tällä hetkellä puupohjaiset energianlähteet. Puun hyö-
dyntämistä energianlähteenä voidaan kasvattaa mal-
tillisesti huomioiden, että tehokkaimmin puu hyödyn-
netään metsäteollisuuden jalostus- ja energiantuotan-
toketjussa.
• Tuulivoiman ja biomassan energiakäyttöä tulee kas-
vattaa merkittävästi. Tämä edellyttää tehokasta uusiu-
tuvien energiamuotojen ohjausjärjestelmää.
• Ympäristöministeriön on valvottava, että maakunta-
kaavoissa kartoitetaan systemaattisesti tuulivoimara-
kentamisen mahdollisuudet.
• Biopolttoaineita voidaan suosia vain, jos ne ovat ai-
dosti ympäristöystävällisempiä kuin muut liikennepolt-
toaineet. Biopolttoaineiden tuotanto ei saa joutua kil-
pailemaan ruuantuotannon kanssa resursseista ja vil-
jelyalasta.
• Ydinvoima on tärkeä energialähde tulevaisuudessa-
kin, mutta sen ohella tarvitaan energiansäästöä ja
päästöttömien ja uusiutuvien energialähteiden aktiivis-
ta hyödyntämistä.
44
49. Neljä vuodenaikaa – SDP:n ilmasto-ohjelma
Turpeen haasteet ja mahdollisuudet
Turpeen osuus Suomen kokonaisenergian käytöstä on noin kuusi
prosenttia. Joillakin alueilla turve on kuitenkin hyvinkin merkittävä
kaukolämmön raaka-aine kattaen jopa yli puolet raaka-
ainetarpeesta. Sitä poltetaan myös yhdessä muiden bioraaka-
aineiden kanssa, mikä lisää esimerkiksi oljen tai hakkeen käytön
taloudellisuutta.
Turpeen käyttämisen järkevyyttä on selvitettävä edelleen tar-
kemmin, ja otettava huomioon nimenomaan ilmastopolitiikan ai-
dot lähtökohdat. Luokittelulobbaus ei ole kestävää ilmastopolitiik-
kaa, mutta mikäli turve-energiantuotanto osoitetaan elinkaarensa
koko käytön osalta fossiilisia polttoaineita vähemmän hiilidioksidi-
päästöjä aiheuttavaksi energianlähteeksi, Suomen tulee yhdessä
muiden turpeentuottaja maiden kanssa pyrkiä edistämään tur-
peen käyttömahdollisuuksia. Turpeen merkitys paikallisessa
lämmön- ja sähköntuotannossa täytyy tässä tapauksessa voida
vähintäänkin säilyttää.
2.5.3 Vihreä sertifikaatti käyttöön
Uusiutuvien energialähteiden osuutta Suomen energiantuotan-
nossa on nostettava yhdessä päätettyjen EU-tavoitteiden mukai-
sesti. Koska uusiutuvan energian tuottaminen on tällä hetkellä ta-
vanomaisia tuotantomuotoja kalliimpaa, yhteiskunnan on valittava
sopiva tapa tukea ja edistää niiden tuottamista päästökauppajär-
jestelmän ohjausvaikutuksen lisäksi. Tällä hetkellä uusiutuvan
energian tukijärjestelmä perustuu investointi- ja verotukiin. Merkittä-
vimpiä muita vaihtoehtoja ovat syöttötariffit ja vihreät sertifikaatit.
Eri ohjauskeinoilla on omat hyvät ja huonot puolensa, mutta tuki-
järjestelmän selkeyden vuoksi on kuitenkin järkevää pidättäytyä
kaikkien mahdollisten ohjauskeinojen päällekkäisestä käytöstä.
Ohjauskeinot ovat aina välineitä, eivät itseisarvoja. Hyvä ohjaus-
keino on kustannustehokas, vaikuttava ja yhteensopiva energia-
45
50. markkinoiden kokonaisuuteen nähden. On tärkeää, että energian-
tuottajia kannustetaan kokonaisuuden kannalta järkeviin inves-
tointipäätöksiin. Myös uusiutuvaa energiaa on tuotettava tehok-
kaasti ja taloudellisesti perustellusti.
Sertifikaattijärjestelmässä asetettu tavoite tietystä uusiutuvan
energian markkinaosuudesta saavutetaan varmemmin ilman yli-
määräisiä häiriöitä. SDP näkee vihreän sertifikaattijärjestelmän
eduksi myös sen, että se kannustaa pidemmällä aikavälillä luo-
maan suurempaa ja paremmin toimivaa pohjoismaista ja euroop-
palaista energiamarkkina-aluetta. Ruotsi ja Norja kehittävät kes-
kinäistä vihreän sertifikaatin tukijärjestelmää, ja Suomen tulisi
selvittää olisiko mahdollista tai kannattavaa tulla mukaan tämän
järjestelmän kehittelyyn. Kun vihreiden sertifikaattien markkina-
alue on laaja, uusiutuvan energian tuotanto ohjautuu varmimmin
tehokkaimmalla tavalla. Mahdollisesti vihreä sertifikaattijärjestel-
mä on kuitenkin luotava aluksi Suomen omien tarpeiden mukai-
sesti, jotta asetetut tavoitteet voidaan saavuttaa kansallisesti.
Uusiutuvan energian investointituet ovat julkisia panoksia energi-
an tuotantorakenteen muuttamiseksi, ja niiden käyttöä on perus-
teltua lisätä jatkossa. Investointitukien käyttö ja sertifikaattijärjes-
telmän kehittäminen muodostavat tulevaisuudessa parhaan vaih-
toehdon uusiutuvan energian tukiratkaisuksi.
Uusiutuvia energialähteitä voidaan ottaa käyttöön eri tavoin eri
alueilla, esimerkiksi sähkön ja lämmön yhteistuotannon tai kauko-
lämmön osalta. Aluekehitysvaroista olisi ohjattava alueellisiin uu-
siutuvien energiaratkaisujen käyttöönottoon ja kumppanuushank-
keisiin tukea. Erilaisten paikallisten tarpeiden huomioiminen ja
uusiutuvien energiamuotojen innovatiivinen hyödyntäminen luovat
osaltaan Suomeen uusiutuvien energiamuotojen kotimarkkinoita.
Tältä pohjalta ratkaisuja on mahdollista kaupallistaa ja suunnata
vientimarkkinoille helpommin.
Uusiutuvien energialähteiden tukemiseksi on luotava kansallinen
vihreän sertifikaatin järjestelmä, joka edistää uusiutuvien energia-
lähteiden käyttöä asetettuihin tavoitteisiin nähden riittävästi, mutta
samalla tehokkaasti.
46