Välillisen sijoittamisen välineitä, kuten rahastoja ja henkivakuutuksia, syytetään liian kevyestä verotuksesta tai liian kalliista hinnasta. Miksi tuotteita on olemassa ja kenelle ne on tarkoitettu? Erityisesti kapitalisaatiosopimuksia on parjattu vähäisestä verotuksesta. Verotuksen muuttamista on esitetty sekä rahastojen että henkivakuutuksen osalta. Miksi finanssiala puolustaa nykyisiä veromalleja – ja kuka niistä hyötyy? Aihe on ajankohtainen, sillä hallitus aikoo ensi vuonna käydä läpi kaikkien sijoitustuotteiden verokohtelun kokonaisuudessaan.
5. finanssiala.fi
Kansankapitalismi – omistajuus kuuluu kaikille
Mrd. EUR
”Mitä enemmän on omistamista,
sitä paremmin kaikki voivat”
”Ympäristöönsä sitoutuva,
yhteiskuntaan sitoutuva
omistaminen – siinä on
meidän toivo.Tehokkaasti
verotetussa maassa ahkerien
ja onnekkaiden kyky tehdä
massia ylisukupolvisesti on
oikein, kaunista ja
kertakaikkisen
yleishyödyllistä.”
6. finanssiala.fi
• Helppo sijoittaa pienillä
summilla
• Kätevä sijoittaa
säännöllisesti
• Helppo vaihtaa yhtiötä
• Mahdollisuus sijoittaa
kohteisiin, mihin ei muuten
voi pienillä summilla
järkevästi sijoittaa (korot,
kiinteistöt, asunnot, raaka-
aineet, ulkomaat …)
Miksi piensäästäjä laittaisi rahat sijoitusrahastoon?
• Hajautus pienentää
sijoitustoiminnan riskiä.
• Helppo tapa tehdä
hajautettu sijoitus yhdellä
sijoituspäätöksellä ja
maksutapahtumalla.
• Sääntely edellyttää
rahaston sijoitusten
hajautusta – ei synny liian
suuria riskikeskittymiä
Hajautus Läpinäkyvyys ja
vertailtavuus
Kustannustehokas Pääsy kohteisiin
Sijoittamisen helppous
• hajautettu sijoitus yhdellä
sijoituspäätöksellä ja maksutapahtumalla
• Ei tarvitse aktiivisesti seurata markkinoita
Mahdollisuus
vaikuttaa
• Sijoituspäätöksillä
voi vaikuttaa
sosiaalisesti
vastuullisella tavalla
8. finanssiala.fi
13 34 40 230 1 000 00022 461
Rahastoista kasvanut merkittävä sijoituskohde
20 vuodessa
Rahastojen lukumäärä OsuudenomistajiaRahastoyhtiöiden lukumäärä
0,9
€ Mrd.
97,4
€ Mrd.
Rahastopääoma
Kotitalouksien osuus rahastopääomasta yli 40 %
Hallitusohjelmassa selvitys pääomatuloverotuksesta, omaisuuden verotuksesta ja eri sijoitusmuotojen verokohtelusta.
Tarkoitus toteuttaa selvitys vuonna 2017
Todennäköisesti tarkastelussa käydään läpi lähinnä finanssi-instrumenttien verotusta sekä pääomatuloverotuksen että perintöverotuksen näkökulmasta. Ei olisi pahitteeksi, jos eri sijoitusmuotojen verokohtelua katsottaisiin kokonaisuutena huomioiden finanssi-instrumenttien ohella myös kiinteät sijoitukset – asunnot, kesämökit, maat, metsät. Näin päästäisiin aidosti tasapuoliseen tilanteeseen.
Meillä ei ole suurta kantaa siitä, miten kiinteää omaisuutta pitäisi verottaa, mutta tarkastelussa tilanteen pitäisi olla tasapuolinen.
Finanssialan näkökulmasta nykyinen verotustilanne on pääpiirteissään toimiva.
Nykyisinhän tilanne on tämä (kaadetut puut -kuva), että tuottoja verotetaan silloin kun sijoittaja realisoi ne itselleen. Eli vähän sama kuin metsäverotuksessa, jossa veroja maksetaan silloin kun puut kaadetaan ja myydään.
Oli kyse osakkeiden myyntivoitoista, rahastoista tai vakuutuskuorien tuotoista – sama tilanne. Tuottoja verotetaan silloin kun ne siirtyvät sijoittajan haltuun.
Myös sellaisia äänenpainoja on väläytelty kuluneen vuoden aikana, että verottaa pitäisi jo tässä vaiheessa (kasvava mäntymetsä -kuva). Sijoitusrahastojen kohdalla on nimenomaan ehdotettu, että niiden pääomasta maksettaisiin tuottoa laskennallisen matalan tuottoprosentin mukaan riippumatta niiden todellisesta tuotosta. Tämä malli käytössä Ruotsissa – silloin pitäisi kuitenkin myös luopua nykyisestä voittoihin ja tappioihin keskittyvästä verotuksesta
Ruotsin mallin etu: verottajalle ennustettava verokertymä.
Finanssialan mielestä kuitenkin selkeä nykymalli, josta verot maksetaan toteutuneiden voittojen mukaan ja tappiot voi vähentää verotuksessa on selkeä ja kannustaa kansalaisia sijoittamaan. Sijoittajalle myös yksinkertainen.
Meidän näkökulmastamme katsoen sijoitusmuotojen verokeskustelun lähestymistavan ei pitäisi olla ”Mistä lisää verotuloja?” vaan ”Miten saada kansalaiset rahoittamaan sijoituksillaan yritystoimintaa ja sitä kautta työtä ?”
Veroratkaisut keskeisessä osassa siinä, minne rahastot sijoittuvat. Rahastot saavat yhteen EU-maahan toimiluvan saatuaan toimia kaikissa, joten yhteen maahan voi keskittää kaikki rahastoyhtiöt ja tarjota tuotteita koko EU-alueelle.
Jos Suomessa tehdään omia, kansallisia rahastojen eloa hankaloittavia ratkaisuja sääntelyn tai verotuksen puolesta, rahastot voivat karata muualle ja viedä maksamansa verotulot ja tarjoamansa työpaikat mennessään.
Jääkö kukaan kaipaamaan, jos suomalaisrahastot häviävät? Suomalaisten rahastojen joukossa on monia täkäläiseen tarpeeseen sovitettuja rahastoja, kuten suomalaisiin tai pohjoismaisiin pienyhtiöihin sijoittavat rahastot tai vaikkapa vuokra-asuntoihin sijoittavat rahastot.
Kotimaiset rahastot ovat rakenteeltaan ja toimintaperiaatteiltaan tuttuja sijoittajille. Ne palvelevat asiakasta kotimaisilla kielillä ja huolehtivat muun muassa sijoitusten raportoinnista verottajalle. Tähän saakka suomalaiset rahastot ovat kiinnostaneet sijoittajia.
Yritysten rahoituksen näkökulmasta voi todeta, että mitä suurempi yritys, sen helpompi sen on hankkia rahoitusta kansainvälisiltä rahoitusmarkkinoilta eikä rahaston kotimaalla välttämättä ole niin suurta väliä. Pienempien yritysten osalta on hyvä muistaa, että täällä toimivilla sijoittajilla - tässä tapauksessa rahastoilla - on tietty kotikenttäetu yritysten analysoinnin suhteen. Edut ovat samat kuin sijoittajilla: tutut toimintatavat, lähellä oleva asiakaspalvelu.
Sijoitusrahastojen ohella henkivakuutukset ovat osa kansankapitalismia ja henkilökohtaista varautumista.
Henkivakuutuksia kahta sorttia: puhdas säästöhenkivakuutus, jossa idea on yksinkertainen - maksetaan rahaa vakuutusyhtiölle sen varalta, että satutaan elämään vanhaksi. Kun saavutetaan tietty ikä, saa säästöosuuden ja tuoton itselleen. Sinä aikana vakuutusyhtiö sijoittaa rahat tuottavasti. Ajatuksena varautua oman vanhuuden hyvinvoinnin rahoittamiseen!
Riskihenkivakuutus taas sellainen, joka otetaan perheen turvaksi siltä varalta, että toinen perheen elättäjistä sattuu kuolemaan.
Suomessa iso turvavaje: VATT:n tutkimuksen (vuodelta 2007) mukaan suomalaisten kotitalouksien turvavaje on merkittävä, keskimäärin 126 000 euroa. Turvavajeella tarkoitetaan sitä rahasummaa, joka puolison kuoleman vuoksi menetetään saamatta jääneinä palkkatuloina ja jota henkivakuutuskorvaukset eivät riitä peittämään. Tähän pitäisi kannustaa varautumaan myös verotuksen keinoin!
Hallitus teki tuoreimmassa budjettiriihessä päätöksen henkivakuutusten verotuksen muutoksesta. Tähän asti henkivakuutuksen perusteella lähiomaiset ovat saaneet 35 000 € henkivakuutuskorvauksesta verotta, ja ylimenevä osa on ollut veronalaista tuloa. Nyt kaikki tämä meni verolle. Esitystä vastustivat lausuntokierroksella finanssialan lisäksi työmarkkinajärjestöt, Suomen Yrittäjät ja MTK.
Toisaalta tehdyssä muutoksessa oli se hyvä puoli, että. Perintöverotuksessa kuolleen puoliso on saanut 60 000€ perinnöstä verovapaasti ja ylimenevästä osasta on pitänyt maksaa veroa. Samoin kuolleen lasten perintöosuudesta 40 000€ on ollut verovapaata samalla lailla.
Puolisolla raja nousi 90 000€:oon, lapsella 60 000€:oon, joten tämä auttoi leskien ja orpojen tilannetta.
Meidän näkökulmastamme tämä päätös olisi pitänyt katsoa samaan aikaan kuin muidenkin sijoitustuotteiden verokohtelu.
Toinen vakuutustuote, jonka verokohtelusta viimeksi kuluneen vuoden aikana kohistu, on kapitalisaatiosopimukset eli vakuutuskuoret.
Puhuttu juuri kuten kuvassa näkyy: kuin se olisi mukamas piilotettu ja salattu salamyhkäinen aarre!
Kapitalisaatiosopimukset ovat sijoitussidonnaisia vakuutuksia. Arvon kehitys on sidottu jonkin kohde-etuuden kehitykseen: esim. sovittu korko tai vaikkapa arvopaperikori. Käytännössä asiakas saa valita tietyistä rahastoista tai osakkeista, joiden arvon kehitykseen oman sijoituksensa arvon kehityksen sitoo. Sopimuksesta riippuen asiakas voi saada tietyin kustannuksin tai perushintaan kuuluvana palveluna vaihtaa sijoituskohdetta kuoren sisällä. Tämä ei laukaise verotusta, sillä varoja ei siirry sijoittajalle!
Verokohtelu on kapitalisaatiosopimuksissa samankaltainen kuin sijoitusrahastojen kohdalla: Veroa maksetaan, kun tuottoa tulee. Myös sijoitusrahastoissa rahaston hoitaja saa käydä rahaston varoilla kauppaa eikä asiakkaan tarvitse maksaa veroa myyntivoitoista tai vähentää tappioita verotuksessa.
Tehty pitkäaikaiseen säästämiseen. Joissain tapauksissa haukuttu kalliiksi; hinta kuitenkin muodostuu ammattimaisen varainhoidon kustannuksista, transaktioista, rahastopalkkioista. Kapitalisaatiosopimusten kuten muunkin sijoittamisen kohdalla kannattaa olla hintatietoinen ja tehdä vertailua. Kallista ei ole pakko ostaa.
Finanssialan näkemyksen mukaan hallituksen tulisi vahvistaa ja kannustaa kansankapitalismiin ja ihmisten omaan varautumiseen vanhuuden päiviin. Henkilökohtaiseen varautumiseen kannustaminen pitäisi olla pohjana kaikessa sijoitustuotteiden verokohtelussa.