1. Työssäoppimisen rakenteet
I EUROOPPALAISIA KOULUTUSTA OHJAAVIA LINJAUKSIA
Lissabonin strategia 2010, Kööpenhaminan prosessi sekä Eurooppalainen tutkintojen ja
osaamisen viitekehys, European Qualification Framework (EQF) sekä ammatillisen koulutuksen
opintosuositusten eurooppalainen siirtojärjestelmä, European Credit system for Vocational
Education and Training (ECVET).
Lissabonin strategian eli Lissabonin prosessin tavoitteena on luoda Euroopasta
maailman kilpailukykyisin ja dynaamisin tietoon perustuva talous, joka kykenee
ylläpitämään kestävää talouskasvua, luomaan uusia ja parempia työpaikkoja ja lisäämään
sosiaalista yhteenkuuluvuutta. Ammatillinen koulutus on keskeinen osa työllisyyttä
edistävää Lissabonin strategiaa.
Kööpenhaminan prosessin tarkoituksena on ammatillisen koulutuksen eurooppalaisen
yhteistyön vahvistaminen. Painopistealueita ovat ammatillisen koulutuksen laadun
parantaminen, ammatillisen koulutuksen vetovoimaisuuden lisääminen, ammatillisessa
koulutuksessa olevien sekä ammatillisen tutkinnon suorittaneiden liikkuvuuden
edistäminen.
Laajemmin Kööpenhaminan prosessin tavoitteena on edistää Euroopan laajuisten
työmarkkinoiden kehittymistä ja täydentää eurooppalaisen korkea-asteen koulutuksen
aluetta. Tavoitteiden saavuttaminen perustuu EU:n jäsenvaltioiden vapaaehtoiseen
yhteistyöhön, jossa ovat mukana myös työmarkkinaosapuolet. (Opetusministeriö 2008).
Eurooppalainen tutkintojen ja osaamisen viitekehys (EQF)
Eurooppalainen tutkintojen ja osaamisen viitekehys (EQF) muodostuu kahdeksasta tasosta,
jotka kattavat kaikki tutkinnot perustasosta edistyneeseen tasoon. EQF- tasojen määrittely
perustuu oppimistulosten kuvailuun. EQF kuvaa oppijan tietoja, taitoja ja pätevyyttä
riippumatta siitä, missä järjestelmässä tutkinto on suoritettu tai pätevyys hankittu
EQF tarjoaa tutkintojen kuvailemiseen yhteisen kielen, joka auttaa jäsenvaltioita,
työntekijöitä ja yksittäisiä ihmisiä vertailemaan EU:n erilaisissa koulutusjärjestelmissä
suoritettuja tutkintoja tai muutoin hankittua osaamista. EQF: n avulla helpotetaan tutkintojen
ja pätevyyksien tunnustamista, siirtoa ja käyttöä eri koulutusjärjestelmissä sekä epävirallisen
ja arkioppimisen tunnistamista ja tunnustamista ja edistetään elinikäistä oppimista.
Ammatillisten perustutkintojen tutkinnon osien ammattitaitovaatimukset ja ammattitaitoa
täydentävien tutkinnon osien tavoitteet on määritelty oppimistuloksina (tiedot, taidot,
osaaminen/pätevyys). Arvioinnin kohteet on kuvattu työprosessin, -välineiden, -menetelmien
ja materiaalien sekä työn perustana olevan tiedon ja elinikäisen oppimisen avaintaitojen
hallintana.
1

2. Arviointikohteet vrt. EQF- periaatteella (tiedot, taidot, pätevyys) kuvatut oppimistulokset
Ammatillisen koulutuksen opintosuoritusten eurooppalainen siirtojärjestelmä
(ECVET)
Opintosuoritusten siirtojärjestelmän tarkoituksena on liikkuvuuden lisääminen, ulkomailla
opitun hyödyntäminen osana tutkintoa ja tutkintojen läpinäkyvyyden lisääminen.
Tavoitteena on helpottaa opintosuoritusten siirtoa, keräämistä ja tunnustamista yhtenäisen
kuvaustavan avulla. Ensimmäisessä vaiheessa päämääränä on koulutuksessa olevien
liikkuvuuden edistäminen. Ajan mittaan tavoitellaan laajaa opintosuoritusten ja muutoin
hankitun osaamisen tunnustamista maiden välillä. Opintosuoritusten siirtojärjestelmä pyrkii
siihen, että eri koulutuksen järjestäjien opetussuunnitelmat ovat ymmärrettävämpiä ja
keskenään vertailtavampia.
ECVET- järjestelmän käyttöönottoa Suomessa auttaa se, että meillä tutkintojen perusteet
on laadittu siten, että niissä kuvataan kunkin tutkinnon tavoitteet tietoina, taitoina ja
pätevyyksinä. Koulutuksen järjestäjälle ECVET:n käyttöönotto näkyy myös
kansainvälisessä opiskelijavaihdossa: se helpottaa osaamisen tunnistamista ja
arviointikäytännöt ovat nykyistä yhdenmukaisempia.
ECVET-järjestelmää on testattu Suomessa OPH:n johdolla jo vuodesta 2004 alkaen.
FinEcvet 1, 2 ja 3 – projekteissa on perehdytty ECVET:n tavoitteisiin ja ennen kaikkea sen
soveltamiseen Suomen olosuhteissa. ECVET:n käyttöönoton tavoiteaika on siirtynyt ja
tämän hetkinen tavoite on, että järjestelmä otetaan käyttöön 1.8.2013 alkaen.
Toistaiseksi ei ole vielä päätetty, millä tavalla nykyiset opintoviikot muutetaan
opintopisteiksi. Se tapahtuu joko
1) kertomalla nykyinen opintoviikko luvulla 1,5 (1 opintoviikko = 1,5 opintopistettä), jolloin
yhden opintopisteen tuntimääräksi saadaan 27 tuntia
tai
2) muuttamalla nykyiset opintoviikot opintopisteiksi, joiden suuruus määräytyy opittavan
asian merkittävyyden ja vaativuuden kautta.
2

3. Jälkimmäisessä tavassa opintopisteiden määrä on sidonnainen oppimistuloksiin ja niiden
suhteelliseen painoarvoon työmarkkinoilla – ei aikaan, jonka opiskelijan keskimäärin
ajatellaan tarvitsevan tiettyjen tietojen, taitojen ja pätevyyksien hankkimiseen. Jälkimmäinen
tapa muuttaisi opintojen toteutusta ja yksilöllisten opintopolkujen merkitys kasvaisi. Huomio
kiinnittyisi kokonaan oppimistuloksiin – tietoihin, taitoihin ja pätevyyksiin – ja niiden
tunnistamiseen ja tunnustamiseen. Järjestelmä haastaa myös opiskelijan itsearviointikykyä,
koska hänen tulee (yhdessä opettajan kanssa) opintojen alussa määritellä, mitkä asiat hän
osaa jo ja mitkä hänen tulee oppia.
Koulutuksen järjestäjän tulee olla ajan tasalla ECVET:n edistymisessä. OPH:n FinEcvet 3 –
projektissa tuotetaan parhaillaan käsikirjaa, jossa kerrotaan ECVET-järjestelmästä ja
ohjeistetaan opettajat sen käyttöön vaihe vaiheelta. Lisäksi käsikirjaan laaditaan
suunnitelma ECVET-järjestelmän käyttöönotosta, jota oppilaitokset voivat hyödyntää.
Kansainvälisen seminaari järjestetään 2/2012 Helsingissä ja 4-6 alueellista
perehdyttämistilaisuutta.
II TYÖSSÄOPPIMISEEN LIITTYVÄÄ LAINSÄÄDÄNTÖÄ
Laki ammatillisesta koulutuksesta L 630/1998
Asetus ammatillisesta koulutuksesta A 811/1998
Opetushallituksen määräys työssäoppimisesta 35/011/1998
Keskusjärjestöjen suositus ammatillisen koulutuksen työharjoittelun edistämiseksi
sekä kannanotto työssäoppimisen järjestämiseksi lainsäädäntöä kehittämällä 1998
Suositus nuorten työssäoppimisesta 1998
Työturvallisuuslaki L 738/2002
Laki nuorista työntekijöistä L 998/1993
Asetus nuorten työntekijäin suojelusta L 508/1986
Työministeriön päätös nuorille työntekijöille vaarallisista töistä 14.2.2002/128
Tapaturmavakuutuslaki L 608/1948
Työsopimuslaki L 55/2001
Sopimus työpaikalla käytännön työtehtävien yhteydessä järjestettävästä koulutuksesta,
www.edu.fi /tonet
Sopimus työssäoppimisesta, joka tehdään opettajan, opiskelijan ja työpaikkakouluttajan
kesken, www.edu.fi /tonet
3

4. III AMMATILLISEN PERUSTUTKINNON PERUSTEET
Sen lisäksi, mitä asetuksessa ammatillisesta koulutuksesta (A 811/1998, 5 §, VNA
muutos 603/2005, 3 ja 5 §) on säädetty, tulee työssäoppimisessa noudattaa
seuraavaa:
Työssäoppiminen on osa ammatillista koulutusta. Se on koulutuksen
järjestämismuoto, jossa osa tutkinnon tavoitteista opitaan työpaikalla työtä tehden.
Työssäoppiminen on aidossa työympäristössä tapahtuvaa tavoitteellista, ohjattua
ja arvioitua opiskelua. Työssäoppimisjaksojen tulee olla ammatinhallinnan kannalta
riittävän pitkiä ja monipuolisia. Vain poikkeustapauksessa opiskelija voi suorittaa
työssäoppimisen oppilaitoksen harjoitusyrityksessä tai vastaavin järjestelyin.
Työpaikkojen ja koulutuksen järjestäjien yhteistyöllä varmistetaan työssäoppimisen ja
muun ammatillisen koulutuksen työelämävastaavuus, laatu ja ajantasaisuus.
Koulutuksen järjestäjän vastuulla on huolehtia, että kaikilla alueen toimijoilla on
yhteinen käsitys työssäoppimisen järjestämisestä. Koulutuksen järjestäjän tulee
huolehtia, että opiskelija saa riittävästi ohjausta ja opetusta työssäoppimisen aikana ja
että opettajilla ja muulla henkilöstöllä on edellytykset yhteistyölle työelämän kanssa.
Koulutuksen järjestäjän ja opettajien tulee yhdessä työ- ja elinkeinoelämän kanssa
varmistaa työssäoppimisen laatu, jotta opiskelija saavuttaa tutkinnon perusteiden
ammattitaitovaatimukset.
Työssäoppimisen toteutuksesta vastaa koulutuksen järjestäjä. Toteutukseen
sisältyy suunnittelua, opiskelijan ohjausta ja arviointia. Lisäksi koulutuksen
järjestäjän tehtävänä on huolehtia opettajien työelämäosaamisesta ja
kouluttamisesta sekä työpaikkaohjaajien kouluttamisesta. Työpaikalla
kiinnitetään erityistä huomiota opiskelijan ohjaukseen ja palautteen antamiseen.
Työssäoppimisen aikana opiskelija ei yleensä ole työsuhteessa työnantajaan, eikä
hänelle makseta palkkaa työssäoppimisjaksojen aikana. Työssäoppimisjakson aikana
opiskelija on oikeutettu saamaan opintotuen ja opintososiaaliset edut niistä erikseen
annettujen ohjeiden mukaan. Kun työssäoppiminen toteutetaan ulkomailla,
järjestämisessä otetaan huomioon myös paikalliset määräykset.
Sen lisäksi, mitä laissa ammatillisesta koulutuksesta (L 630/1998, 19 §, 28 §) ja
voimassa olevissa työturvallisuussäädöksissä on säädetty, työturvallisuusasioissa
noudatetaan seuraavaa:
Sopimuksessa työpaikalla käytännön työtehtävien yhteydessä järjestettävästä
koulutuksesta ja ammattiosaamisen näytöistä on kirjattava turvallisuuteen, tapaturmiin
ja vahingonkorvauksiin liittyvät vastuut ja vakuutukset. Ennen työn aloittamista
työnantaja ja koulutuksen järjestäjä varmistavat yhdessä, että opiskelijalla on
edellytykset tehdä ko. työtä turvallisesti ja terveyttään vaarantamatta sekä ohjeita
noudattaen.
Koulutuksen järjestäjään sovelletaan työturvallisuuslain 4 §:n 1 momentin mukaan
työantajaa koskevia säännöksiä silloin, kun työ tapahtuu oppilaitoksessa tai muutoin
koulutuksen järjestäjän osoittamalla tavalla.
4

5. IV KOULUTUKSEN JÄRJESTÄJÄN OPETUSSUUNNITELMAT
Oppilaitosten opetussuunnitelmat antavat yksityiskohtaisempaa tietoa
opetusjärjestelyistä, tutkintojen muodostumisesta ja suoritustavoista. Opiskelijan
kanssa tehtävässä henkilökohtaisessa opetussuunnitelmassa määritellään kunkin
työssäoppimisjakson tavoitteet, oppimistehtävät, kesto ja ajoitus sekä arvioinnin
menettelytavat. Työssäoppimisjaksolle opiskelija laatii itselleen yksilöllisen
työssäoppimissuunnitelman, jossa määritellään kunkin työssäoppimisjakson
tavoitteet ja menetelmät.
V KOULUTUKSENJÄRJESTÄJÄN JA TYÖNANTAJAN
VÄLISET SOPIMUKSET
Laki ammatillisesta koulutuksesta (L 630/1998) edellyttää työssäoppimisen
perustuvan koulutuksen järjestäjän ja työnantajan väliseen sopimukseen.
Puitesopimus, Liite1
Opiskelijakohtainen sopimus, Liite2
Asetuksessa (A 811/1998) tarkennetaan laissa määrätyn sopimuksen sisällöt eri
osa-puolten tehtävistä, opiskelijan ohjauksen ja arvioinnin järjestämisestä sekä
työnantajalle mahdollisesti maksettavista korvauksista.
VI KESKUSJÄRJESTÖJEN JA VALTIOVALLAN
SUOSITUKSIA
Suositus työpaikalla tapahtuvasta oppimisesta ja ammattiosaamisen
näytöistä (OPH 2006)
Valtion, kuntien ja työelämän keskusjärjestöjen edustajat ovat laatineet suosituksen, jolla
vahvistetaan ammatillisen koulutuksen ja työelämän yhteistyötä. Suosituksella edistetään
työssäoppimisen, oppisopimuskoulutuksen ja ammattiosaamisen näyttöjen toteuttamista.
Keväällä 2010 Elinikäisen oppimisen neuvosto esitti muutoksia tähän suositukseen.
Suositus työpaikalla tapahtuvasta oppimisesta 23.9.2010
Suositus työpaikalla tapahtuvasta oppimisesta on uudistettu. Aloitteen
uudistamisesta teki elinikäisen oppimisen neuvosto. Aiempi suositus oli
vuodelta 2006. Uudistus heijastaa huolta saada taantuman oloissa
riittävästi harjoittelu- ja työssäoppimispaikkoja.
Uusi suositus koulutuksen ja työelämän yhteistyöstä on aiempaa
laajempi, sillä se kattaa koulutussektorin peruskoulun tet- harjoittelusta
yliopistojen työharjoitteluun. Suositus muistuttaa työssä oppimisen
tärkeydestä.
5

6. Hyvä työpaikalla oppiminen edellyttää, että oppilaitos ja työpaikka sopivat
pelisäännöt ja että opiskelijalle on asetettu selvät oppimistavoitteet.
Työpaikkaohjaajalla tulisi olla myös aikaa tätä tehtävää varten, ettei se tule
kaikkien muiden töiden lisäksi. Oppilaan ohjaamiseen liittyy myös arviointia.
.
Suosituksen allekirjoittivat valtion, kuntien, työmarkkinoiden
keskusjärjestöjen ja muiden järjestöjen edustajat.
Opetusalan Ammattijärjestö OAJ sanoutui irti julkistetusta työpaikoilla tapahtuvaa
oppimista koskevasta suosituksesta. OAJ päätti, ettei se allekirjoita suositusta sen
osaamisen todellista laatua uhkaavien sekä monien opettajan ja ohjauksen
asemaa koskevien puutteiden takia.
OAJ:n puheenjohtaja Olli Luukkaisen mukaan suosituksesta puuttuivat muun
muassa oppilaitoksen ja työpaikan välillä tehtävät sopimukset sekä vaatimus
työssäoppimisen toteuttamisesta niin, että säädökset ja laadulliset tavoitteet
täyttyvät. Suosituksessa ei kiinnitetä riittävää huomiota myöskään työpaikoilla
tapahtuvan oppimisen ohjaamiseen. Monet kirjatut toiveet ilman konkretiaa ja
rahoitusta jäävät kirjoituspöytäajattelun asteelle vaikka ohjaavat kuitenkin toimintaa.
OAJ:ssä oudoksuttiin myös sitä, että suosituksessa työssäoppiminen laajennetaan
ammatillisen koulutuksen ohella koskemaan myös perusopetusta sekä lukio- ja
korkeakoulutusta ilman tarkempaa määrittelyä tavoitteesta ja laatua turvaavista
periaatteista. Opettajan on Luukkaisen mukaan oltava riittävän vahvasti mukana
työpaikalla tapahtuvassa opiskeluosuudessa, mikä vaatii resursseja.
Opetusministeriön koulutus- ja tiedepolitiikan aluestrategia 2013
Strategian mukaan alueellisesti kattava ammatillisen koulutuksen tarjonta turvataan
edistämällä koulutuksen järjestäjien yhteistyöhön perustuvaa voimavarojen käyttöä,
turvaamalla ammatillisen koulutuksen järjestäjille riittävät voimavarat vastata
alueidensa nuorten ja aikuisväestön ammatillisiin osaamistarpeisiin ja toimia
työelämän kehittäjinä kokoamalla järjestäjäverkostoa siten, että järjestäjistä voidaan
muodostaa seudullisesti ja maakunnallisesti voimakkaita kokonaisuuksia.
Ammatillisen koulutuksen roolia alueellisten innovaatiojärjestelmien osana ja
alueellisena työelämän kehittäjänä vahvistetaan lisäämällä koulutuksen
työelämäyhteyksiä sekä kehittämällä työelämälähtöisiä koulutuksen
järjestämismuotoja ja oppimisympäristöjä. Ammatillisen koulutuksen ohjaus- ja
rahoitusjärjestelmän aluekehitysvaikutusta vahvistetaan kehittämällä koulutuksen
laatuun, kannustavuuteen ja tuloksellisuuteen perustuvaa rahoitusta osana
tulosohjausta.
Ammatillisesti suuntautuneen aikuiskoulutuksen kokonaisuudistus
on valmisteltu opetusministeriön asettamassa kolmikantaisessa työryhmässä. AKKU-
johtoryhmän (II väliraportti 2009) toimenpide-ehdotusten mukaan aikuiskoulutuksen
kysyntälähtöisyyttä ja työelämäyhteistyötä tulee lisätä ja työpaikalla tapahtuvaa
oppimista tulee laajentaa ja lisätä. Oppisopimuskoulutuksen tarjontaa tulee lisätä ja
laatua parantaa, korkeakoulujen oppisopimustyyppinen koulutus tulee käynnistää ja
oppisopimustyyppinen koulutus tulee laajentaa myös työvoimakoulutukseen.
Tutkintoja ja koulutusta tulee kehittää työelämälähtöisesti ja työ- ja elinkeinohallinnon
roolia työpaikkojen ja työvoiman osaamisen edistämisessä tulee vahvistaa.
6

7. Koulutus-, tiede - ja kulttuuripolitiikka/Kataisen hallitusohjelma 8/2011
Vahvistetaan työpaikalla tapahtuvan opiskelun roolia sekä työvaltaisten
oppimisympäristöjen ja opetusmenetelmien käyttöä ja monipuolistetaan niiden
käyttöä ammatillisessa koulutuksessa. Jatketaan ammatillisen koulutuksen
tutkintorakenteen uudistamista tiiviissä yhteistyössä työelämän kanssa
tavoitteena selkeämpi ja paremmin työelämän vaatimuksia vastaava
tutkintorakenne ja tutkinnot.
Valtioneuvoston koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelma (KESU)
vuosille 2007–2012 painottaa erityisesti tasa-arvoisten koulutusmahdollisuuksien
toteutumista, koulutuksen korkeaa laatua, osaavan työvoiman saatavuuden
varmistamista sekä korkeakoulujen kehittämistä ja pätevän ja osaavan
opetushenkilöstön saatavuutta. KESUn mukaan suomalaisten koulutustasoa tulee
kehittää siten, että se on yksi maailman korkeimmista sekä perusasteen jälkeisen
tutkinnon että korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden osalta. Nuorten koulutustasoa
tulee nostaa ja eri-ikäisen aikuisväestön koulutustason kohottamiseen tulee avata
uusia mahdollisuuksia. (Opetusministeriö 2007).
Koulutus ja tutkimus vuosina 2011- 2016, koulutuksen ja tutkimuksen
kehittämissuunnitelma (KESU), luonnos 13.9.2011
Osaavan työvoiman saatavuus turvataan
Osaavan työvoiman saatavuusongelmat:
väestön demografinen muutos
työvoiman osaamisvaatimukset
elinkeino- ja ammattirakenteiden muutokset
Koulutuspolitiikan osalta tämä tarkoittaa:
koulutukseen käytettävän kokonaisajan ja keskimääräisen tutkinnon suorittamisiän
laskemista
tutkinnon suorittamiseen käytettävää aikaa lyhentämällä, nivelvaiheita lyhentämällä,
tarpeetonta päällekkäiskoulutusta vähentämällä ja aikaisemmin hankitunosaamisen
tunnustamista tehostamalla,
koulutuksen läpäisyn parantamista sekä koulutustarjonnan ja työvoiman kysynnän
kohtaannon parantamista.
Koulutustakuu osana yhteiskuntatakuuta
Hallitus toteuttaa yhteiskuntatakuun vuoden 2013 alusta lukien niin, että
jokaiselle alle 25-vuotiaalle nuorelle ja alle 30-vuotiaalle vastavalmistuneelle
tarjotaan työ-, harjoittelu-, opiskelu-, työpaja- tai kuntoutuspaikka viimeistään
kolmen kuukauden kuluessa työttömäksi joutumisesta.
Osana yhteiskuntatakuuta toteutetaan koulutustakuu.
Jokaiselle peruskoulun päättäneelle taataan jatkomahdollisuus lukioissa,
ammatillisessa koulutuksessa, oppisopimuskoulutuksessa, työpajassa,
kuntoutuksessa tai muulla tavoin. Hallituksen tavoitteena on, että kuluvan
vuosikymmenen loppuun mennessä 20–24-vuotiaista yli 90 prosentilla on
perusasteen jälkeinen tutkinto.
7

8. Koulutustarjontaa suunnataan työelämän tarpeiden mukaisesti
Tällä hetkellä eräillä aloilla tarjotaan koulutusta työmarkkinoiden tarvetta enemmän ja
eräillä aloilla sitä vähemmän.
Koulutuksen ja työmarkkinoiden kysynnän epätarkoituksenmukaisella
kohtaannolla on vaikutuksia paitsi työmarkkinoiden toimintaan, myös nuorten
työelämään kiinnittymiseen ja koulutuspituuksiin.
Kuluvalla vuosikymmenellä kysymys koulutustarjonnan suuntaamisesta
tullee aiempaakin keskeisemmäksi, koska työelämästä poistuvien määrä
tulee selvästi ylittämään sinne siirtyvien määrän. Työvoiman
ylitarjonnasta siirryttäneen työvoimapulaan ainakin eräillä aloilla.
Haasteena tulee olemaan tasapainoisen työllisyyskehityksen edistäminen mm.
teollisen tuotannon ja hyvinvointipalveluiden osalta. Suomessa ollaan työmarkkinoilla
siirtymässä tilanteeseen, jossa työelämään siirtyvien ikäluokkien määrä alittaa
ennakoidun työvoiman tarpeen vuosittain keskimäärin 6 300 henkilöllä.
Koulutustarjontaa suuntaamalla on kyettävä samanaikaisesti edistämään sekä
kilpailukykyä että tasapuolista hyvinvointipalveluiden saatavuutta.
Koulutusaloista suurimmat vähennyspaineet ovat kulttuurialalla ja matkailu-,
ravitsemis- ja talousalalla. Kulttuurialan koulutuksen tarve on vajaa 3 000 aloittajaa
nykyistä pienempi. Suurimmat yksittäiset vähennystarpeet ovat ammatillisen
peruskoulutuksen käsi- ja taideteollisuudessa sekä ammatillisen
peruskoulutuksen ja ammattikorkeakoulujen viestintä- ja informaatiotieteissä.
Matkailu-, ravitsemis- ja talousalalla tarve on 1 300 aloittajaa nykyistä pienempi;
vähennys kohdentuu pääasiassa ammatillisen peruskoulutuksen ja
ammattikorkeakoulujen matkailualaan ja ammatillisen peruskoulutuksen majoitus- ja
ravitsemisalaan.
Suurimmat lisäystarpeet ovat ammatillisen peruskoulutuksen ajoneuvo-
ja kuljetustekniikassa ja sosiaali- ja terveysalalla.
Elinikäistä oppimista edistetään
Koulutuslainsäädäntö antaa jo mahdollisuudet koulutuksen ulkopuolella opitun
tunnistamiseen ja tunnustamiseen. Käytännöt ja toiminnan vaikutukset kuitenkin
vaihtelevat.
Osaamisen arviointi koetaan usein vaikeaksi ja työlääksi tai tunnustamisella ei
ole vaikutusta opiskelijan opintoihin. Eri tavoin hankitun osaamisen
tunnustaminen myös edellyttää tutkintojen osaamisperusteista määrittelyä. Vasta
kun tavoitteena oleva osaaminen on riittävän hyvin määritelty, voidaan yksilön
osaamisen suhteessa tavoitteisiin arvioida.
Koulutuksen ja työelämän yhteyksiä vahvistetaan
Peruskoulun ylimpien vuosiluokkien aikana oppilaille järjestetään viikon tai kahden
viikon pituisia työelämään tutustumisjaksoja koulutus- ja ammatinvalintojensa
perustaksi.
8

9. Työelämäyhteistyö on olennainen osa ammatillista koulutusta.
Työpaikkaohjaajien rooli työpaikalla tapahtuvassa oppimisessa on merkittävä.
Ammatillisen koulutuksen työpaikkaohjaajien riittävä koulutus ja sen
saatavuus turvataan. Selvitetään mahdollisuudet luoda työpaikkaohjaajien
koulutukseen pysyvä rahoitusmalli. Kehitetään vaihtoehtoisia tapoja toteuttaa
työpaikkaohjaajien koulutusta. Työpaikkaohjaajien koulutuksen sisältöjä
kehitetään valtakunnallisesti niin, että ne palvelevat laajasti eri
koulutusasteiden työssä oppimista ja työharjoittelua ja ammatillisen
osaamisen arviointia sekä kunkin työpaikkaohjaajan osaamistarpeita.
Työelämäyhteyksien parantaminen otetaan huomioon myös rahoitusta
uudistettaessa.
Selvitetään monityönantajaisen oppisopimuskoulutuksen kehittämistä.
Joustavat opintopolut
Koulutuksen alueellisen saavutettavuuden ja laadun turvaamiseksi ja työelämän
moninaisiin osaamistarpeisiin vastaamiseksi on tarpeen lisätä opiskelijoiden
mahdollisuuksia hyödyntää eri oppilaitosten opetustarjontaa. Tämä edellyttää
tutkinnoilta ja opetusjärjestelyiltä nykyistä suurempaa joustavuutta. Tukintojen
joustavuus ja tutkinnon osien suorittamismahdollisuudet vähentävät myös tarpeetonta
moninkertaista koulutusta ja tehostavat koulutuksen voimavarojen käyttöä.
Joustavuuden lisäämiseen on hyvät edellytykset kun sekä ylioppilastutkintoa ja
lukiokoulutuksen sisältöjä että ammatillisen koulutuksen tutkintoja uudistetaan
hallituskaudella.
Ammatillisten tutkintojen joustavuutta lisätään siten, että yksilölliset valinnat ja
tutkintojen suorittaminen myös osa kerrallaan on mahdollista silloin kun
se on työelämän ja yksilön tarpeiden kannalta tarkoituksenmukaista.
Ammatillisessa koulutuksessa hyödynnetään työvaltaisia opiskelumenetelmiä ja
vaihtoehtoisia koulutusmalleja mm. yhdistämällä erilaisia ammatillisen koulutuksen
järjestämismuotoja. Kehitetään menettelyjä oppisopimuskoulutuksen
osallistumiskynnyksen alentamiseksi.
Keskeyttämistä vähennetään
Vuoden 2000 uusista opiskelijoista 57 % suoritti ammatillisen perustutkinnon
tavoiteajassa tai nopeammin. Viimeisin tilasto on vuoden 2005 uusista
opiskelijoista, joista tutkinnon läpäisi tavoiteajassa tai nopeammin 58 %.
Toteutetaan ammatillisen koulutuksen läpäisyn tehostamisohjelma, jolla
vähennetään koulutuksen keskeyttämistä ja tuetaan opintojen etenemistä sekä
tutkintojen suorittamista tavoiteajassa.
Ammatillista tutkintojärjestelmää kehitetään
Ammatillisten tutkintojen tulee perustua työelämän osaamistarpeisiin ja
tutkintojärjestelmän tulee muodostaa selkeä ja johdonmukaisen kokonaisuus,
joka tukee opintojen joustavaa suorittamista ja elinikäistä oppimista.
Lähtökohtana on, että ammatillinen peruskoulutus antaa opiskelijalle vahvan
9

10. ammattitaidon, joka mahdollistaa nopean työelämään siirtymisen sekä laaja-alaisia
ammatillisia ja elinikäisen oppimisen valmiuksia. Ammatillisen aikuiskoulutuksen
avulla tuetaan työuran eri vaiheissa olevien osaamisen kehittämistä siten, että
osaaminen vastaa muuttuvien työmarkkinoiden sekä yksilöiden urakehityksen
tarpeita.
Ammatillisen koulutuksen laadunhallintaa vahvistetaan
Vahvistetaan ammatillisen koulutuksen laadunhallintaa siten, että kaikilla
ammatillisen koulutuksen järjestäjillä on vuoteen 2015 mennessä toimiva
laadunhallintaa ja laadun jatkuvaa parantamista tukeva järjestelmä.
Kehitetään työpaikalla tapahtuvan opiskelun ja oppisopimuskoulutuksen
laadunhallinnan välineitä ja menettelyitä.
Rahoituksen kannustavuutta lisätään ja ohjausta yhtenäistetään
Ammatillisen koulutuksen järjestäjien rahoitusta tulee kehittää niin, että se muodostaa
nykyistä selkeämmän kokonaisuuden ja tukee elinikäisen oppimiselle,
yhteiskuntatakuun toteuttamiselle sekä koulutusjärjestelmän laadulle, tehokkuudelle
ja tuloksellisuudelle asetettavien tavoitteiden saavuttamista
Uudistetaan ammatillisen perus- ja lisäkoulutuksen rahoitusta yhdessä
tutkintojärjestelmän kehittämisen kanssa. Tavoitteena on tukea nykyistä
paremmin koko ikäluokan kouluttamista, koulutuksen läpäisyn parantamista,
nopeampaa siirtymistä työelämään ja aiemmin opitun tunnustamista.
Rahoituksen määräytymisperusteissa otetaan lisäksi huomioon yksilöllisten
opintopolkujen toteuttaminen ja tutkinnon osa kerrallaan etenevän
tutkintojen suorittamistavan vaikutukset.
10

11. VII TYÖSSÄOPPIMISEN PEDAGOGIIKKAA JA PEDAGOGINEN
JOHTAMINEN
Yhä voimakkaammin työelämään siirtyvä oppiminen ja osaamisen tunnistaminen
sekä opiskelun henkilökohtaistaminen ovat lisänneet pedagogisen johtamisen
haasteita, joista suurimmat liittyvät aidosti asiakaslähtöisten toimintatapojen
luomiseen, oppilaitoskeskeisyydestä ja koulumaisuutta korostavista ajattelu- ja
toimintatavoista poisoppimiseen ja ohjauspainotteisen opettajuuden vahvistamiseen.
Tähän pedagogiseen uudistumiseen tarvitaan määrätietoista, koko henkilöstön
kesken jaettua johtajuutta, jossa jokaisella tasolla ja toimijalla on oma merkittävä
osuutensa. Viime kädessä pedagoginen johtajuus todentuu opettajan ja opiskelijan
välisessä kohtaamisessa.
Työssäoppiminen on käytännönläheinen oppimismenetelmä, jossa pyritään
mahdollisimman laajasti ottamaan huomioon opiskelijan tarpeet ja kannustetaan
opiskelijaa omatoimisuuteen ja itsenäisyyteen. Työssäoppimisen tarkoituksena on
työhön ja ammattiin kasvaminen ja työelämän edellyttämien valmiuksien oppiminen.
Myös ohjaajan rooli muuttuu oppimisprosessin aikana yksityiskohtaisesta
ohjauksesta konsultoivaan ohjaukseen.
Työssäoppimisessa korostuvat erityisesti oppijan omakohtaiset kokemukset ja
havainnot ja niiden ääreen pysähtyminen, havainnointi ja pohdiskelu. Tapahtuman
ääreen pysähtymistä, sen havainnointia ja pohdiskelua kutsutaan reflektoinniksi.
Ilman reflektointia ei tapahdu tietoista oppimista. Työpaikkaohjaajalla on tässä
suhteessa erittäin merkittävä rooli tämän oppimistapahtuman mahdollistajana ja
olemalla omalla asiantuntijuudellaan esimerkkinä oppijalle
Työssäoppimisen pedagogiikkaan liittyy oleellisesti integratiivinen ja konnektiivinen
pedagogiikka, joissa kytkeytyvät teoria ja käytäntö sekä ammatillinen osaaminen ja
avaintaidot ja joissa luodaan uutta tietoa työelämän kanssa.
Konnektiivinen työharjoittelumalli ylittää koulutuksen ja työn rajan ja siinä
korostuu eri tiedon muotojen yhteys ja yhdistäminen (esim. teoreettinen /
käytännöllinen; formaali / informaali) sekä uuden tiedon ja uusien käytäntöjen
kehittäminen.
Integratiivinen pedagogiikka integroi asiantuntijuuden elementtejä: teoriaa,
käytäntöä ja itsesäätelytaitoja sekä käsitteellistää kokemuksellista ja toiminnan
säätelyn tietoa.
11

12. VIII TYÖSSÄOPPIMISEN RAKENTEET TYÖPAIKALLA
Kyllin hyvään työssäoppimisorganisaatioon liittyy työyhteisön yhteneväinen käsitys
siitä, mitä työssäoppimisjaksoja organisaatiossa voi suorittaa, miten
työssäoppimisprosessi alkaa ja miten prosessissa huomioidaan työssäoppijan
tavoitteet ja sekä organisaation soveltuvuus työssäoppijalle.
Lähtiessään työssäoppimisen toimijaksi organisaatio sitoutuu luomaan
työssäoppimisen rakenteet työpaikalle. Hyvässä työssäoppimisorganisaatiossa
esimies johtaa työssäoppimista siinä, missä muutakin organisaation toimintaa.
Taloudelliset ja ajankäyttöön liittyvät resurssit:
Työssäoppimisen järjestäminen organisaatiossa edellyttää organisaation kannalta
taloudellisia ja ajankäyttöön liittyviä resursseja. Aika työpaikkaohjaajien koulutukseen,
työssäoppimisen suunnitteluun, työssäoppijan ohjaukseen muun työnteon ohessa ja
opiskelijan kanssa käytävät reflektointi- ja arviointikeskustelut vaativat kaikki aikaa
etenkin työpaikkaohjaajalta, mutta myös organisaation muulta henkilökunnalta.
Resursointi, ajan ja tilan antaminen ohjaustyölle edistää työssäoppijan ja ohjaajan
reflektointia, mikä on välttämätöntä hiljaisen tiedon esiin nostamiselle ja
työssäoppijan oppimiselle. Ohittaa ei voi myöskään reflektoinnin merkitystä
työpaikkaohjaajalle, joka reflektion ansiosta saa näkyväksi omaa ohjaustyötään, sekä
organisaatiosta esiin nousevia, ehkä itsestäänselvyyksinäkin pidettyjä toimintatapoja,
mitä olisi vara kehittää toimivampaan suuntaan.
Organisaation näkökulmasta on tärkeää, että työssäoppimisesta syntyy mielekäs ja
hyvä kokemus työssäoppijalle, mikä mahdollisesti edesauttaa työssäoppimispaikan
hyvää julkisuuskuvaa ja ammattiinsa kouluttautuvan työssäoppijan halukkuutta
hakeutua kyseiseen organisaatioon töihin valmistuttuaan. Panostus ohjaukseen toimii
näin ollen organisaation käyntikorttina ja hyvin hoidettuna ja resursoituna palautuu
myöhemmin mahdollisesti organisaatiolle hyvänä työntekijäpotentiaalina.
Työssäoppimisympäristöt:
Työssäoppimisympäristön lähtökohtana on edesauttaa työssäoppijan kehittymistä
ammattiinsa, tarjoamalla riittävästi mielenkiintoisia, monipuolisia ja haastavia
työtehtäviä työpaikkaohjaajan ja koko työyhteisön ohjauksessa.
Fyysinen toimintaympäristö, tilat, laitteet ja työtä tukevat järjestelmät tulee vastata
työssäoppimisympäristössä niitä vaatimuksia, mitä laki ammatillisesta koulutuksesta
(L 630/1998) edellyttää riittävästä palvelutoiminnasta, tiloista ja laitteista. Laissa
korostetaan myös opiskelijan oikeutta turvalliseen opiskeluympäristön. Organisaation
vastuulla on opiskelijan työturvallisuus ja etenkin nuoria työssäoppijoita koskevat
erillismääräykset esimerkiksi työajoista työssäoppimisjakson aikana.
Työssäoppimisen ohjaamisen tueksi organisaatiossa tulisi olla perehdytysjärjestelmä
tai perehdytyssuunnitelma eritoten ajatellen työssäoppijoita joskin henkilöstölle
laadittua perehdytyssuunnitelmaa voidaan käyttää työssäoppijalle soveltuvin osin.
Työpaikan oppimiskulttuuri ja käytännöt:
Mahdollisuudet työssäoppimiseen päivittäisten toimintojen kautta ovat suurimmillaan,
jos organisaatio maksimoi työyhteisön jäsenten sekä työssäoppijan osallistumisen
12

13. toimintaan, ihmisten välisen vuorovaikutuksen ja joustavuuden eri roolien
hoitamisessa.
Vallitseva organisaatiokulttuuri:
Osallistumiselle ja oppimiselle asettaa omat reunaehtonsa työyhteisössä vallitseva
organisaatiokulttuuri, joka voidaan määritellä työyhteisön tietoisina ja
tiedostamattomina sovittuina tapoina toimia sekä tehdä ja kehittää työtä.
Työyhteisön ilmapiiri on yksi merkittävä organisaatiokulttuurin osatekijä, millä
tiedetään olevan positiivinen vaikutus työssäoppimiseen tai se voi toimia oppimisen
esteenä. Työyhteisön avoin ilmapiiri vaikuttaa innovatiiviseen ja omaehtoiseen
ryhmä- ja tiimityöhön sekä työtyytyväisyyteen 1313
Johtaminen, sitoutuminen ja työn suunnittelu:
Työssäoppimisen toteuttaminen edellyttää systemaattista työssäoppimisen prosessin
suunnittelua, toteutusta ja arviointia. Johdon keskeinen tehtävä on itse sitoutua
työssäoppimisen kehittämiseen ja kehittymiseen organisaatiossa, sekä motivoida
työyhteisöä työssäoppimisen toteuttamiseen ja kehittämiseen. Johdon tehtävät
voidaan jakaa sekä työssäoppimisen johtamisen perustehtäviin sekä
työssäoppimisen kehittämisen tehtäviin.
Johdon perustehtäviin työssäoppimisessa kuuluvat työssäoppimisen sopimusten
laadinta, työpaikkaohjaajakoulutuksen mahdollistaminen työpaikkaohjaajille,
työssäoppimisen organisoiminen sekä riittävästä perehdytyksestä huolehtiminen.
.
13