2. • Mikroilmasto
• Läsnäolon laajuus
• Piilevä johtajuus
•Tilannekuva
• Heikot signaalit
•Faktoista legendaksi
•Legendasta faktoiksi
•Tarinoiden
synnyttäminen
•Merkitysten luominen
• Läpinäkyvyys
• Vuorovaikutteisuus
• Nopeus
• Saavuttavuus
• Monipuolisuutta
helposti
•Me-henki
•Varaventtiili
•Välittäminen
•Oppiminen
Yhteisö
Viesti-väline
Kuudes
aisti
Brändin
luoja
This is not confidential. Share or be square.
3. Yhteisö
Me-henki
Varaventtiili, välittäminen
Arvo syntyy ihmissuhteissa
Oppiminen, jakaminen
Jatkuva tietoisuus
Verkkoon ei tulla vain töihin. Siellä eletään elämää.
This is not confidential. Share or be square.
4. Brändin luoja
Faktoista legendaksi
Legendasta faktoiksi
Tarinoiden synty ja jakaminen
Merkityksien luominen
Auttaminen
Viihdyttäminen
Lentolehtisillä markkinoinnista takaisin leirinuotioille.
This is not confidential. Share or be square.
5. Kuudes aisti
Projektien mikroilmasto
Läsnäolon laajuus
Heikot signaalit
Sosiaalinen tilannekuva
Piilevä johtajuus esille
Jokainen some-kanava on yksi tuntosarvi lisää.
This is not confidential. Share or be square.
6. Viestiväline
Läpinäkyvyys
Vuorovaikutteisuus
Reaaliaikaisuus
Saavuttavuus
”Helpointa palstatilaa”
”Prime Time Show”
Raportoinnin uusi aika
This is not confidential. Share or be square.
7. 1. Jaa rohkeasti
2. Etsi uteliaasti
3. Kohtaa ja järjestä kohtaamisia
4. Ota näille aikaa luopumalla osin
1. Raportoinnista?
2. Kokouksista?
3. Matka-ajasta?
4. Sähköpostista?
5. … ?
This is not confidential. Share or be square.
8. Kiitos!
Matti Vesala
matti@adare.fi
Twitter: @mkvesala
mattivesala.blogspot.com
www.adare.fi
This is not confidential. Share or be square.
Notes de l'éditeur
Oma esittely
Valmentajana Adaressa, myynnin johtaminen ja sosiaalinen media johtamisessa
Pitkä ura Tiedolla liiketoimintajohtajana
Aikanaan Tietoon asiantuntijaksi, mutta melkein heti projektipäälliköksi, jossa noin 3 vuotta ennen siirtymistä muihin esimiestehtäviin
Kysymyksiä yleisölle
Montako teistä on projektipäälliköitä?
Mitä te teette silloin, kun ihmisten johtamisenne on kaikkein intensiivisimmillään?
Missä kaikkein intensiivisin ihmisten johtaminen tapahtuu?
Mitä johtamisympäristössänne on vähemmän ja mitä enemmän kuin 5 vuotta sitten?
Mihin johtamisen tekemiseen sosiaalista mediaa tarvitaan?
Some ei itsessään ole mitään. Johtamiselle ja johtajuudelle se on vain uudenlainen kanava.
Keskustelin hiljattain erään projektiorganisaation johtajan kanssa henkilöstötyytyväisyyskyselyn tuloksista. Organisaation ihmiset ovat hajallaan ympäri oman firman, kumppaneiden tai asiakkaiden omistamia projekteja ja työskentelevät 99 % ajastaan projektijohdon alla. Suurin huoli jokaisella asiantuntijalla on työyhteisöön kuulumisen tai itse asiassa sen puutteen tunne. Irtolaisuus.
Tässä ympäristössä projektipäällikkö on paljon vartijana. Ihmisen näkökulmasta esimies on kaukana, eikä edes tunne projektin kulttuuria, sisäpiirin juttuja tai asiakasympäristöä. Puhumattakaan teknisistä haasteista. Toive projektin johdon tuelle on suuri, jotta huolia voi jakaa ja saada niille tukea. Loppuun palaminen ja projektin vaihdos on useimmiten näissä tapauksissa johtunut siitä, että asiantuntija on kokenut työskentelevänsä koneistossa, jossa hänestä ei ihmisenä välitetä. Vain työsuoritus tai itse asiassa lopputulos merkitsee.
Suorittaminen on myös mielenkiintoinen asia. Uskon itse vahvasti Esko Kilven esille nostamiin ajatuksiin siitä, ettei nykyajan verkostoituvassa työelämässä yksilön taidot ja tiedot ole enää ratkaisevassa asemassa. Suurin lisäarvo syntyy ihmissuhteissa, ihmisten vuorovaikutuksessa. Aikaisemmin lähes kaikki johtaminen on kohdistunut yksilöiden tai muiden verkoston solmukohtien johtamiseen. Kenties johtajan olisikin käännettävä katseensa ihmisistä ihmissuhteisiin, kohtaamisiin ja niiden synnyttämiseen.
Omalla kohdallani oppiminen ei ollut someen lähtemisen itsetarkoitus. Johtajan työssä kehittymisen osalta someen hyppääminen on kuitenkin ollut suurin yksittäinen ammatillista kehittymistä eteenpäin vienyt teko. Yhteisöllinen jakaminen on taajuudeltaan, määrältään ja osuvuudeltaan ylivertaista verrattuna mihinkään perinteisiin itseopiskeluympäristöihin tai kursseihin.
Yhteisön perusmääritelmiin kuulunee jatkuva tietoisuus yhteisöllisyyden muodostavista tekijöistä. Johtajana se tarkoittaa kuulumista sellaiseen porukkaan ja sellaisten ihmissuhteiden luomista ja ylläpitämistä, että johdettava asia on koko ajan ”selkärangassa”. Tämä tietoisuus tulee ilmi yleensä kriisitilanteissa, samalla tavoin kuin jos lentokoneen kaikki instrumentit hajoavat ja pilotin on ohjattava konetta ”perstuntumalta”. Yhteisössä tämä tietoisuus on vieläpä lisäksi kollektiivista.
Periaatteessa kaikki yhteisöllisyys voidaan teknisesti toteuttaa myös sisäisin sosiaalisin välinein tai kollaboraatiovälineillä. Mutta ne ovat työpaikkoja verkossa. Verkossa, jossa jokainen yksilö jo nykyään elää elämäänsä. On projektipäällikönkin valinta, ollaanko omassa projektissa verkossa vain töissä vai johtaako projektipäällikkö tuon elämässä ohikiitävän hetken ajan eläviä ihmisiä ja luoko hän yhteisölle hyvät elinolosuhteet.
Kenen teistä projektilla on hyvä brändi? Entäpä huono brändi? Entä, onko projekteja, joilla ei ole brändiä ollenkaan?
Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että monen projektin onnistumisen edellytykset ja johtamisympäristö hyötyisi hyvästä brändistä. Siitä, että projektiin liittyvien ”faktojen” ja niistä käytävillä muodostuvien huhujen sijaan projekti luo itse tietoisesti faktasta legendaa. Synnyttäisi alusta asti jotain, joka erottuu, kiinnostaa, houkuttelee ja johon voi rakastua. Jotain, jota projektin ulkopuolinenkin ihminen voi ihailla, oppien, innostuen, kopioiden…
Toisaalta, hyvä brändi on myös aina totuudenmukainen. Kuinka moni projekti hyötyisi siitä, että projekti itse aktiivisesti luo brändi-informaatiota, joka murskaa käytäväpuheita ja jopa johdon ja omistajien uskomuksia. Olen itse ollut kahdessakin isossa ulkoistuksen transitioprojektissa, jotka uskomusten mukaan epäonnistuivat, mutta asiakkaan ja projektiin osallistuneiden mielestä onnistuivat. Projektit saavuttivat tai ylittivät niille asetetut tavoitteet, mutta projektien brändi teki niistä yleisesti jopa katastrofiprojekteja.
Hyvä brändi välittyy ja tarttuu ihmiseen tarinoiden kautta. Nykypäivän liiketoimintaympäristössä, ainakin siinä, jossa itse olen kasvanut, tarinoiden jakamiselle on pitänyt löytää uusia kanavia. Ylivoimaisesti helpoin, tavoittavin ja halvin kanava on sosiaalinen media.
Tarinoiden kautta välittyy ja kirkastuu myös työn merkitys. Mitä varten projektia ollaan tekemässä. Kokemukseni mukaan ainakin monimutkaisemmissa projektikokonaisuuksissa merkitys hukkuu hyvin helposti suorituksen johtamisen alle eikä kaikki projektiin osallistuvat, esimerkiksi vuokratut henkilöt, koskaan sitä saa tietää. Kuitenkin jo viitatussa henkilöstötyytyväisyystutkimuksessa irtolaisena työskennelleille projektityöläisille suurimpia toiveita olisi ollut ymmärtää oman työpanoksen liittyminen suurempaan kokonaisuuteen ja merkitykseen. Mielihyvä on iloa tässä hetkessä, merkitys on iloa tulevaisuudessa. Mielestäni projektin johdon vastuulla on ylläpitää tulevaisuuden iloa kaikissa kanavissa, kaikille sidosryhmille etenkin päivinä, jolloin mielihyvä on kateissa.
Hyvä brändi myös on informatiivinen. Kuuma trendi nykyään on sisältömarkkinointi, jossa brändi tuottaa seuraajilleen tietoa ja auttaa näin esimerkiksi päätöksenteossa. Yleensä tämä liittyy ostopäätöksiin, mutta miksei projekti brändinä voisi myös auttaa muita projekteja, muita projektijohtajia.
Lisäksi brändi on viihdyttävä. Onko sinun projektillasi brändi, jota on hauskaa seurata? Kuinka moni projekti on ulkopuoliselle viihdyttävää seurattavaa? Entä jos olisi?
Sosiaalinen mediakin voi olla markkinointia tiedottamalla. Lähettelemällä lentolehtisinä projektin statusraportteja mahdollisimman laajalle kuulijakunnalle. Mutta se voi olla myös enemmän. Siellä johtaja voi kutsua kaikkia kiinnostuneita leirinuotioiden äärelle kuulemaan ja jakamaan tarinoita.
Mielestäni yksi keskeisimpiä johtajan vastuita ja velvollisuuksia on olla läsnä.
Nykymaailman projekteissa ja liiketoimintaympäristöissä se on yksittäiselle johtajalle joskus haastavaa ja ainakin itselleni yksi suurimpia murheita johtajan urani aikana. Ei ehdi olla läsnä kaikkialla. Tarvitaan uusia läsnäolokanavia. Itselleni ylivoimaisesti suurin syy siirtyä someen oli tunne siitä, että minun täytyy johtajana olla läsnä jossain koko ajan. Ei äänessä, ei töissä, vaan olemassa, läsnä.
Vastineena johtaja saa näkyvyyden (ainakin osin) niihin heikkoihin signaaleihin, joita ennen vanhaan pystyi tulkitsemaan toimistolla fyysisissä kohtaamisissa. Hyvinvoinnin ja onnistumisen kannalta heikot signaalit ovat keskeisiä, koska ne auttavat yhteisön jäseniä ja johtajaa toimimaan mahdollisimman aikaisin. Ne ovat syötteitä johtajan intuitiiviselle johtamiselle. Kun ne fyysisesti katoavat hajautetussa ympäristössä, on niitä etsittävä muualta. Sosiaalinen media paikkaa tätä osin. Pienet syötteet ja päivitykset kertovat johtajalle ja johtajasta paljon.
Kun heikkoja signaaleja yhdistetään syntyy tietynlainen sosiaalinen tilannekuva. Se on sosiaalisesti suodattunut, inhimillinen, subjektiivinen ja osin sattumanvarainenkin ”käsitys” siitä, mitä verkostossa tapahtuu. Jokainen johtaja käyttänee työssään erilaisia yrityksen tarjoamia dashboardeja ja raportteja tilannekuvan muodostamiseksi. Some tuo siihen päälle inhimillisyyttä ja raottaa ovea numeroiden ja raporttien taakse.
Some tuo näkyviin myös piilevän johtajuuden. Sitä löytyy kaikkialta, erityisesti asiantuntijaorganisaatioista. Johtajuus määritellään seuraamisen kautta ja esimerkiksi monilla asiantuntijoilla on seuraajia enemmän kuin yhdelläkään yrityksen johtajalla tai virallisella some-tilillä. Some nostaa tutkalle johtajuutta, joka aiemmin on ollut piilossa. Se on verraton luonnonvara johtajan ammatissa työskenteleville. Kun sen on löytänyt, on kaikki johtajuus kotiin päin.
Noniin. Onhan se some toki myös viestiväline.
Monissa yrityksissä sosiaalinen media onkin vielä ensisijaisesti viestintäosaston heiniä.
Mutta johtaminen on suurimmaksi osaksi myös viestintää. Siksi johtajan ja projektipäällikönkin vastuu ja velvollisuus on etsiä ja käyttää koko ajan mahdollisimman tehokasta viestintää, kaikille sidosryhmille.
Moni johtaja ja yritys on pitkään haikaillut medianäkyvyyttä. Yhtäkkiä käsissämme on kanavia, joilla palstatilaa saa rajattomasti jossa prime time näkyvyydestä ei tarvitse kilpailla Putouksen ja Salkkareiden kanssa. Enää ei tarvitse haikailla mediaan, koska yritys, johtaja tai projekti voi olla oma mediansa.
Se avaa viestinnällisen pandoran lippaan, joka on täynnä mahdollisuuksia, mutta myös velvollisuuksia.
Sosiaalinen media on viestintäkanavana saavuttavuudeltaan ja nopeudeltaan parhaimmillaan ja pahimmillaan aivan huikea. Aluehallintoviraston viestintä ei tuskin koskaan ole ollut yhtä saavuttavaa kuin ennen Olut ja Viskiexpoa. Saavuttavuudella on myös kääntöpuolensa, jos viestinnän kohteena tai lähteenä oleva taho ei ole samalla kellotaajuudella viestimässä itse.
Ottamassa osaa keskusteluun. Vuorovaikuttamassa!
Ajatelkaa projektien tyypillisiä ongelmatilanteita tai onnistumisia. Niistä on perinteisesti viestitty sähköpostilla, työtiloissa, tiketöintijärjestelmissä, MIM-prosesseissa jne. Olisiko hyödyllistä valjastaa viestinnällisiin tarkoituksiin myös sosiaalinen media kaikissa muodoissaan. Onnistumisesta voisi tehdä vaikka videon
Kaikki kaikessa ja velvollisuus numero 1 on kuitenkin aitous ja läpinäkyvyys. Sosiaalinen media on armottoman tehokas tiedustelupalvelu. Jos kusetat, niin paljastut. Ja nopeasti.
Oletko koskaan ajatellut projektin raportointia mediana? Mitä jos unohdat ne powerpointit ja päivität tilannetta koko ajan. Blogi. Twitter. FB. Youtube. Instagram.