1. KEVYEN MUSIIKIN TYYLEJÄ

2. Kevyellä musiikilla tarkoitetaan musiikkityylejä, jotka
syntyivät eurooppalaisen taide- ja kansanmusiikin
sekä afrikkalaisten heimomusiikkien sulautumana
Amerikassa. Mukaan on sekoittunut myös vaikutteita
Latinalais-Amerikkalaisesta musiikista.
Kevyen musiikin eri tyylien piirteet selittyvät sen
mukaan, mitä kansallisuuksia mihinkin päin Amerikkaa
päätyi. Orjakauppa ja siirtolaisuus olivat tässä
merkittävässä roolissa. Seuraavalla sivulla olevasta
kuvasta näet, mitä kulttuurivaikutteita kulkeutui
mihinkin päin Amerikkaa.
JOHDANTO

3. Siirtolaisia Britteinsaarilta (Irlanti, Englanti): kansanmusiikki.
Siirtolaisia eri puolilta Eurooppaa (esim. Italia): taidemusiikki.
Orjia Afrikasta: kansanmusiikki.
Orjia Afrikasta: kansanmusiikki.
Siirtolaisia Länsi-Euroopasta (Espanja ja Portugali): latinokulttuuri.Pohjois-
Amerikka
Väli- ja Etelä-
Amerikka
Siirtolaisia Latinalisesta-Amerikasta: latinokulttuuri.

4. Afrikkalaiset vaikutteet kuuluvat kevyessä musiikissa vahvasti. Näitä vaikutteita ovat muun muassa:
o Rytmin korostunut rooli ja lyömäsoittimien käyttö.
o Ihmisäänen monipuolinen käyttö.
o Ihmisäänen matkiminen soittimin.
o Kysymys-vastaus –muoto = yksi laulaa / soittaa ”kysymyksen” johon muu ryhmä ”vastaa”
samalla melodialla tai sitä hieman muunnellen.
o Lyhyet musiikilliset aiheet ja niiden muuntelu (esim. riffit).
o Musiikin yhteisöllinen merkitys.

5. BLUES JAZZ
COUNTRY
&
WESTERN
ROCK
POP
FOLK
SOUL
DISCO
HEAVY
RAP
1800-luvun loppu 1900-luvun alku 1920 1950 1960 1970 1980
Aikajanassa olevat vuosiluvut kertovat, milloin kukin musiikin tyyli on suurin piirtein syntynyt.
Kyseistä musiikkia ei siis tehty vain mainittuna aikana, vaan kaikki tyylit ovat edelleen hyvin
elinvoimaisia. Janalla mainittujen lisäksi on olemassa myös monia muita kevyen musiikin tyylejä,
mutta aihetta on rajattu vain keskeisimpiin tyyleihin.

6. Blues on kevyen musiikin kannalta merkittävin tyyli, koska kaikki
myöhemmät tyylit ovat saaneet siitä vaikutteita. Sen juuret ulottuvat
grioteihin eli afrikkalaisiin kiertäviin trubaduureihin ja tarinankertojiin.
Orjakaupan myötä griotien perinne kulkeutui Pohjois-Amerikkaan ja
jatkui orjien työlauluissa.
Orjilta kiellettiin perinteiset afrikkalaiset soittimet ja uskonto ja he
omaksuivat nopeasti uuden kulttuurin ja kristinuskon, joka kuuluu
tummaihoisten kristillisissä lauluissa eli negrospirituaaleissa. Kirkot olivat
tärkeitä orjille, koska he tapasivat siellä toisiaan. Messun jälkeen jäätiin
usein tanssimaan johonkin taloon. Näissä taloissa kehittyi työlauluista ja
negrospirituaaleista tummaihoisten rytmikäs viihdemusiikki, blues.
Afrikkalainen griot
BLUES
1800-LUVUN LOPPU

7. Bluesissa korostuu musiikin yhteisöllinen merkitys ja
se on kerännyt ihmisiä yhteen niin iloisissa kuin
surullisissakin tilaisuuksissa.
Varhainen blues oli usein pelkästään laulettua
mutta sitä saatettiin säestää myös itse tehdyin
lyömäsoittimin ja kielisoittimilla, kuten banjolla tai
kitaralla. Myöhemmin blues alkoi hyödyntää
bändisoittimia (sähkökitara, basso ja rumpusetti).
Bluesille tyypillisiä musiikillisia piirteitä ovat:
o Tanssittava kolmimuunteinen rytmi (”ränttätänttä”).
o Säkeistömuoto ja tarinalliset sanoitukset.
o Vahva eläytyminen lauluun ja soittoon.
o Improvisointi = musiikin luominen esittämishetkellä.
o Kysymys-vastaus –muoto.

8. Bessie Smith
B.B. King
Stevie Ray Vaughan
Varhaisessa bluesissa niin esiintyjät kuin yleisökin oli tummaihoista.
Tunnettuja artisteja tuolta ajalta olivat esim. Bessie Smith ja Robert
Johnson. Sähköisen bluesin myötä tunnetuksi tulivat Muddy Waters ja
B.B. King. Myöhemmin tuli myös valkoihoisia bluesartisteja, kuten
Stevie Ray Vaughan. Aikojen saatossa bluesista on kehittynyt useita eri
tyylisuuntia, kuten country blues, boogie woogie ja Chicago blues.

9. Jazz syntyi 1800- ja 1900-luvun taitteessa Yhdysvaltain
etelävaltioiden mustan väestön keskuudessa. Jazzin
syntypaikkana pidetään erityisesti New Orleansin
kaupunkia, joka toimi 1800- ja 1900-luvulla tehokkaana
kansojen ja kulttuurien sulatusuunina. Kaupungin
monikulttuurinen ilmapiiri ja asema kauppa- ja
viihdesatamana oli omiaan tarjoamaan kasvualustan
jazzin kehittymiselle.
Jazz kehittyi tummaihoisten bluesista ja
negrospirituaaleista mutta siihen yhdistyi vaikutteita
myös eurooppalaisesta taidemusiikista.
JAZZ
1900-LUVUN ALKU
New Orleans

10. Jazzin esittäjinä voivat olla niin suuret big bandit kuin yksi ainoa henkilö. Jazz on usein instrumentaalia
(siinä ei lauleta), vaikka monet jazzlevytykset sisältävätkin myös laulua. Jazzille on tyypillistä runsas
improvisointi ja jazzmuusikot kerääntyvätkin usein yhteen jammailemaan. Jazzlaulajien improvisointia
kutsutaan scatiksi, jossa lauletaan monimutkaisia melodioita merkityksettömillä tavuilla.
Jazz on innovatiivista musiikkia ja scatin lisäksi sen parissa on
kehitetty muun muassa monia soittimia, kuten rumpusetti ja
sähkökitara. Muita jazzille tyypillisiä soittimia ovat
taidemusiikistakin tutut erilaiset puhaltimet ja kontrabasso.
Jazzorkesterin peruskokoonpano onkin trio, joka muodostuu
rumpusetistä, kontrabassosta ja pianosta.

11. Jazzorkesterit nimetään usein johtajansa mukaan.
Kuvassa pianisti Duke Ellingtonin big band.
Rumpali Elvin Jonesin trio.
Legendaarinen puhaltaja, Miles Davis

12. Jazziin on kehittynyt useita toisistaan poikkeavia tyylisuuntia, kuten esimerkiksi swing, bebop ja fuusiojazz.
Tunnettuja jazz-artisteja ovat muun muassa Duke Ellington, Louis Armstrong, Dizzy Gillespie, Miles Davis,
Herbie Hancock ja Chick Corea..
Kosketinsoittajansa johtama Chick Corea Elektric Band.
Perinteisen jazzin musiikillisia tunnusmerkkejä ovat:
o Bluesia nopeampi kolmimuunteinen rytmi.
o Instrumentaalikappaleet.
o Improvisointi ja runsaat soolo-osuudet.
o Taidemusiikista omaksutut sointukulut ja
kolmisointuja monimutkaisempi harmonia.

13. Kantri on Pohjois-Amerikan valkoihoisen väestön parissa syntynyt musiikkiperinne. Sen juuret ovat
eurooppalaisten siirtolaisten kansanmusiikissa (englantilaisessa ja irlantilaisessa) mutta se on saanut
vaikutteita myös tummaihoisten bluesista ja negrospirituaaleista. Kantrissa käytetään akustisia soittimia:
kitaraa, huuliharppua, banjoa ja viulua. Myöhemmin kantrissakin on alettu käyttämään bändisoittimia ja
onpa se omaksunut myös naukuvasoundisen steel-kitarankin käytön.
Kantrille ominaista on:
o Akustiset soittimet ja steel-kitara.
o Nopeat kappaleet tanssillisia, balladit kertovat tarinan.
o Sanoitukset kuvastavat perinteisiä arvoja: perhe, koti,
isänmaa ja uskonto.
COUNTRY & WESTERN
1920-LUKU
Steel-kitara

14. Kuten muihinkin musiikkityyleihin, myös kantriin on kehittynyt erilaisia tyylisuuntia. Ehkä tunnetuin näistä
on western, joka esitteli 1930-luvulla maailmalle laulavan lehmipojan –imagon. Tätä markkinoitiin lännen
elokuvissa ja tietenkin myös lehdistössä. Muita kantrin tyylejä ovat bluegrass, outlaw, kanrtirock ja
kantripop.
Vaikka kantri on Suomessa vähemmän tunnettu
musiikkityyli, on se Yhdysvalloissa valtavan
suosittua. Alkuaikoinaan sitä kuuntelivat niin
nuoriso kuin aikuisetkin ja edelleen se tavoittaa
kymmenet miljoonat amerikkalaiset. Se on täysin
oma viihdeteollisuuden muotonsa.
Klassikkoartisteja ovat Hank Williams, Johnny
Cash ja Dolly Parton. Tämän päivän artisteja
ovat puolestaan Garth Brooks ja Faith Hill.Hank Williams
Johnny Cash

15. 1950-luvulla syntyi Yhdysvalloissa nuorisokulttuuri. Tämän mahdollisti 2. maailmansodan
jälkeinen taloudellinen nousukausi, jonka vuoksi myös nuorilla oli ensimmäistä kertaa
omaa rahaa käytössään. Markkinavoimat havaitsivat tämän ja pian nuorille alkoi
ilmestyä omia vaatteita, lehtiä, elokuvia sekä radio- ja TV-ohjelmia, joiden avulla
nuorisokulttuuri levisi nopeasti koko maailmaan.
Nuorisokulttuurin sanansaattaja oli rock, joka perustui bluesin räväköiden piirteiden
korostamiseen. Laulajien äänenkäyttö oli rajumpaa, soitto aggressiivisempaa ja
kitaristit omaksuivat uuden soittotavan. Se oli myös ensimmäinen musiikin tyyli, joka
nojasi vahvasti bändisoittimiin. Rockin musiikillisia piirteitä:
o Sähkökitara keskeisin soitin: särösoundin käyttö.
o Kappaleissa kitaralla soitettuja riffrejä.
o Bändisoittimien käyttö.
ROCK
1950-LUKU

16. Rock saavutti pian suuren suosion niin tummaihoisten, kuin
valkoihoisten nuorten parissa. 1950-luvun rockin edustajia
olivat esim. Chuck Berry, Elvis Presley ja Buddy Holly.
Elviksen lavaliikehdintä sai varsinkin nuoret
tytöt ja naiset pauloihinsa. Kuva on Elviksen
tähdittämästä elokuvasta ”Jailhouse rock”.
Elvis oli ensimmäinen valkoihoinen artisti, joka osasi uskottavasti
esittämään tummaihoisten musiikkina pidettyä rockia. Hänen eloisa
esiintymisensä oli nuorten mieleen mutta vanhemmat pitivät rockia
turmiollisena nuorisolle, osittain myös rasistisista syistä: tummat artistit
tai edes Elvis eivät olleet valkoihoiselle nuorisolle sopivia esikuvia. Se
ei estänyt Elvistä kuitenkaan aiheuttamasta maailmanlaajuista
hysteriaa nuorten parissa.
Chuck Berry

17. The Beatles sai aikaan elvismäistä
hysteriaa maailmanlaajuisesti.
1960-luvulta eteenpäin rock jatkoi suosiotaan ja siihen alkoi
muodostua erilaisia tyylejä ja alalajeja suosittujen brittibändien
johdolla. Uusista tyyleistä keskeisimpiä olivat hippi-ideologiaa
kannattava psykedeelinen rock, yhteiskunnallisesti kantaaottava
punk, näyttäviin esiintymisiin panostava glamrock (teatraalinen
rock) sekä soittotaitoa korostava proge (progressiivinen rock).
Syntyi myös uusia supertähtiä, kuten The Beatles, Rolling Stones ja
Bruce Springsteen.
Sex Pistols on
ehkä tunnetuin
punkbändi.
Queen yhtye oli musiikkinsa lisäksi tunnettu näyttävistä
lavaesiintymisistä.
Bruce
Springsteen,
The Boss

18. Suositulle mutta vanhempien paheksumalle rockille kehitettiin 1950-60-lukujen
vaihteessa kilpaileva musiikkityyli, populaarimusiikki eli pop. Se on suurten levy-
yhtiöiden tuottamaa, suurten yleisöjen käyttöön tarkoitettua kulutusmusiikkia.
Vaikka rock oli myös alun perin kaupallisista lähtökohdista tuotettua musiikkia,
halusivat levy-yhtiöt miellyttää yhä suurempia ihmismääriä saadakseen
enemmän levymyyntituloja. Rockia ”pehmennettiin” vähentämällä
sähkökitaran hallitsevaa asemaa musiikissa ja ottamalla tilalle jousisoittimia ja
koskettimia. Rajua laulutyyliä hillittiin ja kappaleista tehtiin melodisempia.
Tummaihoiset esittäjät vaihdettiin valkoisiin. Näin syntyneiden uusien tähtien
suosio saattoikin perustua enemmän ulkonäköön tai muotitanssiin, kuin
musiikillisiin kykyihin. Ensimmäisten poptähtien joukkoon lukeutuvat mm. Paul
Anka ja Fabian.
Paul Ankan kappale ”Diana” oli
aikoinaan suurhitti ja se soi
edelleen radioissa.
POP
1950 ja 1960-LUKUJEN VAIHDE

19. Popin musiikillisia tuntomerkkejä ovat:
o Lyhyet ja melodiset kappaleet.
o Sanoitukset käsittelivät usein rakkautta tai
ihmissuhteita.
o Tarttuvat ja helposti muistettavat kertosäkeet.
o Bändisoittimien lisäksi käytettiin koskettimia ja
jousisoittimia.
Rockin ja popin suosion myötä nuorisokulttuuri ja sen sivutuotteena
syntynyt populaarikulttuuri levisivät räjähdysmäisesti ympäri maailman.
Ensin elokuvien avulla, sitten radion, lehtien ja tv-ohjelmien. Nuorisoa
kaikkialla yhdisti heidän oma kulttuurinsa.
Nuortenlehtiä eri vuosikymmeniltä.

20. Myös nykyään pop on erittäin suosittua ja
alun perin vain valkoihoisten artistien
musiikkityylissä suosiota ovat saavuttaneet
myös tummaihoiset esiintyjät. Poptähtien
konsertit ovat valtavia spektaakkeleja ja
kiertueet ulottuvat ympäri maapalloa.
Muiden musiikkityylien artistit ovat ottaneet
popista vaikutteita suuremman suosion
toivossa. Näin ovat syntyneet sellaiset tyylit,
kuten kantripop, poprock, iskelmäpop jne.
1980-luvulla huippusuosioon nousseet Madonna ja Michael Jackson ovat
monien myöhempien poptähtien esikuvia. Niin myös Britney Spearsin.

21. 60-luvulla tummaihoisille kehittyi oma popmusiikin tyylinsä, soul. Se syntyi, kun
tummaihoiset popartistit ottivat musiikkiinsa vaikutteita hengellisestä musiikistaan.
Tyylin nimitys soul (engl. sielu) viittaa tähän hengellisyyteen. Tärkein hahmo tässä
kehityksessä oli Ray Charles. Hänellä oli taito siirtää hengellisetvaikutteet
maalliseen musiikkiin ilman kuuntelijoiden vastalauseita. Muita tunnettuja soul-
artisteja oli muun muassa Aretha Franklin, Stevie Wonder ja Otis Redding.
Soulin keskeisiä musiikillisia piirteitä ovat:
o Virtuoosimaisen taitava laulaja ja vahvasti eläytyvä laulutyyli.
o Kirkosta tutun kuoron käyttö.
o Nopeat kappaleet tanssittavia, hitaat balladit erittäin tunnelmallisia.
o Bändisoittimet ja puhaltimien korostunut rooli.
SOUL
1960-LUKU
Ray Charles
Stevie Wonder

22. Monien soul-artistien musiikki keskittyi hitaampiin balladeihin, mutta nopeissa soul-kappaleissa painotettiin
rytmin osuutta. Rytmikkäämpään souliin keskittynyt James Brown alkoi kehittää musiikkia uuteen suuntaa,
jota pian alettiin kutsumaan funkiksi.
Funk on 1960-luvun lopussa soulista kehittynyt
tanssimusiikin tyyli, jossa musiikin rytmikkyyttä
korostettiin äärimmilleen. Kappaleissa saattoi
olla vain yksi sointu ja riffi, jota toistettiin
loputtomasti. Funk-bändien keikat olivat
karnevalistisia ja saattoivat kestää monta
tuntia, jonka aikana musiikki ei tauonnut
kertaakaan. Funk vaikutti voimakkaasti diskon ja
rapin syntyyn. Tunnettuja artisteja ovat muuan
muassa tyylin kehittäjänä pidetty James Brown,
sekä Parliament ja Commodores yhtyeet.
Aretha Franklin ”The Godfather or Soul”, James Brown.
Parliament oli yksi
värikkäimmistä
funk-bändeistä.

23. 1960-luvulla syntyi myös folk, joka perustuu eurooppalaisten siirtolaisten, etenkin Britteinsaarilta tulleiden,
kansanmusiikkiin. Folk (suom. kansa) nimitys viittaakin tähän alkuperään. Kansanmusiikista folk eroaa mm. siinä,
että folk-kappaleiden säveltäjät ja sanoittajat ovat nimeltä tunnettuja muusikoita, kansanmusiikissa
säveltäjää ja sanoittajaa ei tiedetä. Folkin sanoituksissa on vaikutteita taiderunoudesta ja muusikot ottavat
usein kantaa teksteillään yhteiskunnallisiin aiheisiin. Tämä teki siitä suosittua rauhaa rakastavan
hippiliikkeen parissa. Tekstien roolia korostettiin yksinkertaisilla sovituksilla: usein kappaleen esitti vain solisti,
joka säesti itseään kitaralla. Nykyaikaisen, vakavasti otettavan rocklyriikan isänä pidetään folkartistina
aloittanutta Bob Dylania.
FOLK
1960-LUKU
Folkille tyypillisiä musiikillisia piirteitä ovat:
o Akustiset soittimet (kitara, huuliharppu).
o Kantaaottavien sanoitusten keskeinen rooli.
o Yksinkertaiset mutta melodiset kappaleet. Bob Dylan

24. Disco on 1970-luvulla soulista ja funkista Yhdysvalloissa kehittynyt tanssimusiikin tyylisuunta. Disko alkoi
kehittymään, kun yökerhojen DJ:t (engl. disc jockey) soittivat painokasta rytmiä korostavia funk- ja soul-
kappaleita. Pian yökerhoissa suositut kappaleet alkoivat menestyä myös radioissa ja levykaupoissa. Tämä
puolestaan johti siihen, että alettiin tehdä varta vasten yökerhoihin sopivaa rytmikästä musiikkia. Tätä
alettiin kutsumaan discoksi.
DISCO
1970-LUKU
Diskolle tyypillisiä musiikillisia piirteitä ovat:
o Tasainen ja painokas rytmi, jota korostetaan jatkuvalla
bassorummun sykkeellä.
o Poptyyliin melodiset ja tarttuvat kappaleet.
o Kosketinsoittimien ja syntetisaattoreiden korostunut
rooli. Bändi saatettiin korvata kokonaan
syntetisaatoreilla, vaikka alkuaikojen discossa käytettiin
jousia ja puhaltimiakin.

25. Discolla on merkittävä asema koneilla
tehdyn tanssimusiikin kehityksessä.
Ensimmäiset kokonaan koneilla tehdyt
tanssimusiikki kappaleet olivat
nimenomaan discoa. Discon pohjalta
kehittyi myöhemmin house ja siitä edelleen
techno. Tunnettuja 1970-luvun diskoartisteja
olivat mm. ABBA, Bee Gees ja Village
People.
Bee Gees
ABBA
Aluksi disko oli vain pienten piirien musiikkia mutta Saturday Night Fever –
elokuvan myötä siitä tuli maailmanlaajuinen muoti-ilmiö. Discokuume valtasi
maailman ja pian jokainen opetteli diskotanssiliikkeitä.

26. Heavyn juuret löytyvät 1960-luvun englantilaisista rockbändeistä. Erityisesti Led Zeppelin yhtyeen
katsotaan antaneen esikuvan koko musiikkityylille. Myös Deep Purplen ja Black Sabbathin soundi toimi
esikuvana monelle myöhemmälle heavy-yhtyeelle. Yhdysvalloissa ensimmäisiä heavy rock bändejä olivat
Kiss ja Alice Cooper, jotka saivat runsaasti vaikutteita myös teatraalisesta rockista. Osana showta oli
tulennielentä, tekoveri, räjähteet ja näyttävät lavarakennelmat giljotiineineen ja sähkötuoleineen.
HEAVY
1970-LUKU
Heavylle tyypillisiä musiikillisia piirteitä olivat:
o Sähkökitaran keskeinen rooli ja
runsas särösoundin käyttö.
o Selkeät ja tarttuvat riffit, jotka
toistetaan myös bassolla.
o Raaka ja voimakas laulutyyli.
o Rumpaleiden voimakas soittotyyli. Kiss-yhtyeen jäsenet esiintyvät naamioissa.

27. 1970-luvulla heavy rock nautti punkin tapaan verrattain pientä suosiota mutta 1980-luvulle tultaessa osa
heavybändeistä onnistui murtautumaan ulos pienistä klubeista ja siirtyi soittamaan stadioneille
kymmenille tuhansille ihmisille. Musiikista alettiin käyttämään nimitystä heavy metal. Suosion kasvaessa
vanhemmat huolestuivat musiikkityylin mahdollisista yhteyksistä esim. satanismiin mutta useimmiten
bändien viittaukset sellaiseen olivat vain markkinointikikkoja.
Suosittuja metallibändejä olivat mm. Iron Maiden,
Judas Priest ja myöhemmin Metallica. Myös metalliin
on aikojen saatossa kehittynyt runsaasti erilaisia
pienempiä tyylisuuntia, kuten thrash-, death- ja nu-
metal.
Iron Maiden on kuuluisa valtavista konsertin
aikana muuttuvista lavarakennelmista.

28. 1970- ja 1980-lukujen taitteessa
ilmaantui uusi tummaihoisten
musiikkityyli, rap. Rap kehittyi, kun DJ:t
soittivat funk-levyjä katutanssin,
breakdancen pohjaksi. Kappaleiden
ja artistien nimiä kuuluttaessaan he
puhuivat rytmikkäästi musiikin tahtiin ja
näin syntyi rapille tyypillinen puhelaulu
eli räppääminen. Tämä tyyli oli
kuitenkin keksitty jo aiemmin
jamaikalla reggae-DJ:den ja dub-
musiikin parissa.
Pian DJ:n pariksi ilmestyivät MC:t
(Master of Ceremony = seremoniamestari), jotka
ottivat varsinaisen räppäämisen
hoitaakseen jolloin biittien
soittaminen jäi DJ:n tehtäväksi.
RAP
1980-LUKU

29. Rapille on tyypillistä myös sämplääminen (engl. sample = ottaa näyte, kerätä) ja
luuppaaminen (engl. loop = silmukka), jossa DJ ottaa aiemmin levytetystä
musiikista lyhyen pätkän ja tekee siitä toistuvan silmukan varsinaisen
räpin taustalle. Rumpubiitit voidaan tehdä myös rumpukoneella. Rapille
tyypillinen DJ:den käyttämä tehokeino on myös scratch (engl. raapia), jossa
vinyylilevyä pyöritetään levylautasella rytmikkäästi edestakaisin. Tällöin
levystä lähtee raapimista muistuttava ääni.
Rapin musiikilliset piirteet voidaan koota seuraavasti:
o Kappaleen säestyksenä voi olla pelkkä rumpuluuppi.
o Rytmikäs puhelaulua = rap.
o Levyjen scratch:aaminen.
o Sanoituksella keskeinen rooli kappaleessa.
Legendaarinen varhainen rapryhmä Run DMC

30. Ensimmäinen kuuluisa rap-single oli The Sugarhill Gangin ”Rapper´s Delight”. Myöhemmin kuuluisuutta
saaneita räppäreitä tai rapryhmiä ovat muun muassa Run DMC, Public Enemy ja Snoop Dogg.
Alun perin tummaihoisten musiikkina alkanut rap sai nopeasti suosiota myös valkoihoisen nuorison
parissa ja ei aikaakaan, kun muidenkin musiikkityylien artistit alkoivat ottaa siitä vaikutteita. Monet
nykyiset popartistit yhdistävät musiikkinsa rappia ja onpa sitä yhdistetty myös heavyynkin.
Public EnemySnoop Dogg Jay Z räppää pop/soul-laulaja Beyoncen konsertissa.

31. - big band = jazzille tyypillinen suuri kokoonpano, jossa on puhaltimia, piano, rumpusetti, basso ja joskus kitara
- DJ = Disc Jockey, diskoissa levyjä soittava henkilö.
- griot = afrikkalainen kylästä kylään kiertävä tarinankertoja ja trubaduuri
- gospel = ”holy blues”, tummaihoisten bluesvaikutteista hengellistä musiikkia
- MC = Master of Ceremony, räppääjä
- negrospirituaali = tummaihoisten kristillishengellinen laulu
- kolmimuunteisuus = bluesille ja jazzille tyypillinen kolmijakoinen, keinuva ”ränttätänttä” tai ”diibadaaba”-rytmi
- instrumentaalimusiikki = musiikkia, jossa ei ole laulua vaan pelkkiä soittimia eli instrumentteja
- improvisointi = musiikin luominen esittämishetkellä, voidaan kutsua myös jammailuksi.
- riffi = lyhyt ja toistuva rytmi- tai melodiakuvio.
- räppääminen = rap-musiikille tyypillinen puhelaulu.
- scat = jazzlaulajien improvisointia. Laulutapa, jossa ei käytetä sanoja vaan merkityksettömiä tavuja.
- sämplääminen ja luuppaaminen = DJ ottaa aiemmin levytetystä musiikista pätkän ja tekee siitä toistuvan silmukan
kappaleen taustaksi.
KESKEISTÄ SANASTOA