Kirsi Niemistö-Smedbergin 20.10.2009 Tampereella pitämän luennon materiaali.

1. ART360
20.10.2009, Tampere
PORTFOLIO
Portfolion laatimisessa huomioitavia seikkoja
Portfolio ja portfolion tekeminen on useimmille tuttua. Sen sisältöä ja muotoa on
mietitty, on pyritty löytämään paras tapa saada katsojan / vastaanottajan mielenkiinto
kohdistumaan ja pysähtymään siihen, ja mitä portfoliossa on kulloinkin haluttu
tuoda esille, millä teoksilla on haluttu vaikuttaa.
Varmaan on myös mietitty perinteisen kansio-portfolion ja digitaalisen esityksen
ym. teosesitysmallien vaihtoehtoja.
Portfoliolla on tehtävä, jonka hyvä portfolio täyttää. Tässä esityksessä tarkastellaan
näitä hyvän portfolion suunnitteluun ja laatimiseen liittyviä asioita ja näkökulmia.
I Taidekentän portfolio
Portfolio on informoinnin, viestinnän ja markkinoinnin väline tärkeille kohde- ja
sidosryhmille. Näille jokaiselle on tärkeää räätälöidä omanlainen portfolio,
perinteinen kansio tai digitaalinen / nettitiedote.
Portfolio, eri muodoissaan, on tarkoitettu herättämään myönteisiä mielikuvia,
myönteisiä signaaleja vastaanottajassa. Portfolion tarkoitus on viedä haluttua
asiaa eteenpäin, edistää sitä, johtaa toivottuun päämäärään.
Portfoliolla on aikataulu; se on 1) toimitettava vastaanottajalle sovittuna aikana
ja 2) oma portfolio on päivitettävä usein.
Taidekentän portfolio on useimmiten taiteilija-ammattilaisen tiedotus- ja markkinointi-,
paketti toiselle alan ammattilaiselle. Portfolion ydinsisältöä ovat teoskuvat, siten se
on taiteen kohtaamisen, keskustelun ja markkinoinnin avaus.
Taiteen kohtaamineni, portfolion kautta taidemarkkina, on tutkitusti sosiaalinen ilmiö,
viesti. (Annukka Jyrämä, väitöskirja 1999, Helsingin Kauppakorkeakoulu). Portfolio
onkin nähtävä tätä sosiaalisen kokemisen taustaa vasten, myös taidekentän
ammattilaisten tasolla, muista kohderyhmistä puhumattakaan.
II Taiteilijan erilaiset portfolioversiot
Taiteilija tarvitsee 3-4 erilaista portfolioversiota (kansio- ja nettiversiot):
1. Ensimmäisenä kannattaa mainita kaikille taiteilijoille omaan (ja myöhemmin
tutkijoiden) käyttöön tarkoitettu, mahdollisimman täydellinen ja huolella päivitetty
kansio, arkisto-portfolio. Sen tulisi sisältää taiteilijan koko ammatillinen historia
ansioluetteloineen, teoskuvineen ja alkuperäisine kritiikkeineen ja artikkeleineen,
joissa on päivämäärät. Arkisto-portfolio on kaikkien alkuperäisten dokumenttien
säilytyspaikka.

2. 2.
Oman kansio voisi sisältää myös esim. asiakasrekisterin, tärkeät osoitteet ja
teosten sijoituspaikat yms. Siinä pitäisi olla päivämäärillä varustettu tietopankki
kaikesta mitä ammatissa on tapahtunut. Tätä arkistomateriaalia voi tietysti olla
kaikissa mahdollisissa muodoissa – paperisena, sähköisenä, cd-romina jne, mutta
ajan tasalla sen pitäisi olla.
Muut / varsinaiset portfolioversiot
1. Portfolio kollegoille ja muille alan ammattilaisille; hakemukset yms.
2. Portfolio muille sidosryhmille esim. asiakkaille vaikkapa lahjaksi teoshankinnan
yhteydessä
3. Näyttelyportfolio suurelle yleisölle
III Sisällön räätälöinti
Portfolion laajuus, kuvien ja tekstien ja muun tiedon määrä, riippuu täysin kohderyhmästä
ja vastaanottajan antamista ohjeista ja vaatimuksista. Näitä ohjeita kannattaa noudattaa
ja ottaa tarkasti huomioon ettei jo alkuvaiheessa anna negatiivista kuvaa osaamisestaan ja
suhtautumisestaan vastaanottajaan.
Jokaiselle eri kohderyhmälle, jokaiseen eri tilanteeseen pitää ja kannattaa laatia oma
erityisesti kyseiseen tarkoitukseen ja kohteeseen räätälöity portfolio.
1. Kuvat: Teoskuvat ovat portfolion ydinasia. Kansioportfoliossa kuva voi olla
valokuva, laserkopio tai muuten toistettu kuva. Kuvan laatu / taso on olennaisen
tärkeä asia. Ammattikuvaajaa kannattaa käyttää ellei itse ole taitava kuvaaja.
Ammattikuvaaja myös tekee samalla kerralla sekä pienet että isot (suuri resoluutio.
painokelpoisuus) kuvat sekä cd-romin. Kuvia kannattaa ottaa niin paljon, että
on vara valita parhaat käyttöön ja jättää loput sinne arkistoportfolioon.
Mm. näyttelyn yhteydessä tarvitaan molempia kuvia, isoja lehdistölle ja painoon,
pieniä näyttelyn nettisivuja ja markkinointia varten. .
Jos on kyse esim. näyttelyhakemuksista, cd-rom on hyvä liittää kansioon
paperikuvien lisäksi. Cd-romin kuvataso on aina parempi kuin paperikopioiden.
Digitaalisen (tässä nettiportfolio) ja perinteisen portfolion laajuus on ajateltava eri
tavalla. Sähköpostilla lähetettävän portfolion pitää olla ajateltu nopeaan
katselemiseen, nopeaan mielenkiinnon herättämiseen. Nettiportfolion tai
nettitiedotteen kuvamäärä tai -suuruus ei saa tukkia vastaanottajan postilaatikkoa.
Kiinnostuksen herättämiseksi paras ja usein riittävä teos-/ taiteilijaesittely on heti
näkyvä, yksisivuinen muutaman kuvan tai kuvasarjan ja vähän tekstiä sisältävä
esite tai tiedote, josta lisätietoa saa klikkaamalla. Linkkejä ja muuta voi olla lisänä.
Jos haluaa esitellä laajemmin, on hyvä ajatus rakentaa nettikansio kotisivujen
tapaan niin, että etusivun kuvaa klikkaamalla näkyy esiteltävien teoskuvien
kokonaisuus esim. ruudukkona, josta sitten voi klikata suurennokset kuva kuvalta.
Kuvaruudukko antaa hyvän kokonaiskuvan katsojalle. Cv voi olla liitteenä ja
mahdolliset tekstit ja muu syventävä tieto voisivat olla lue lisää-klikkauksen
tms. takana.

3. 3.
Perinteinen portfoliokansio voi olla laajempi kuin digitaalinen. Kuvia voi olla
enemmän. Mikä on riittävä määrä riippuu taas kohteesta, mutta 10-20(-25)
teoskuvaa teostietoineen riittää. Näyttelyhakemuksissa mukana voi olla hieman
aikaisempaa tuotantoa kertomassa tekemisen prosessista. Tietysti pääasia on se,
mitä juuri nyt on tekemässä eli ns. ydinkuvasto, ja vielä lisänä voi olla kuvia siitä
mitä näyttäisi ehkä olevan tulossa.
On hyvä, jos muutama kuva on otettu esim. näyttelytilassa tai työhuoneella.
Näin teoskoko hahmottuu katsojalle parhaiten. Eikä ole pahitteeksi, että taiteilijakin
näkyy esim. yhdessä työhuonekuvassa.
Kuvista näkyvät teokset, mutta kuvilla voi myös välittää tunnelman, vahvistaa
teosten antamaa viestiä. Tärkeää tämä on erityisesti tilateos- ja performanssi-
kuvissa. Vaikka portfoliossa on aina kyse napakasta ja asiallisesta tietopaketista,
ei ole pahitteeksi antaa katsojalle eräänlaista tunnekosketuskohtaa. Tunne siitä,
pitääkö vai ei, onko kiinnostavaa vaiko ei, syntyy katsojalla heti.
Ammattikatsoja toki osaa tunnetason ohella arvioida teosten taiteellista tasoa,
mutta kiinnostus (taiteen kohtaamisen dialogi) on herätetty…
Suurelle yleisölle suunnattu, mutta samalla näyttelyssä käyviä taiteen harrastajia
ja ammattilaisia esim. kriitikoita kiinnostava näyttelyportfolio on hieman erilainen.
Se on kattavalla tavalla tärkeitä tapahtumia korostavasti terävöitetty mutta
suppeahko takautuva katselmus taiteilijan näyttelytöistä ja näyttelyä edeltävästä
tuotannosta.
PR-portfolio on vähän samanlainen kuin näyttelyportfoliokin, mutta suppeampi.
Se on hyvä lahja teoksen ostajalle ja sitä voi myös täydentää ajan mittaan, ja näin
ylläpitää asiakassuhdetta.
2. Tekstit, kieliasu, kielet, cv:
Useimpiin portfolioihin ei tarvita pitkiä esseekirjoituksia tai syvälle luotaavaa
tunnelmointia. Mutta jos on käytettävissä taidehistorian ammattilaisen tai
asiantuntijan kirjoittama analyysi, niin kannattaahan sitä käyttää. Käyttö riippuu taas
portfolion vastaanottajan tarkoituksesta. Jos on tarpeellista liittää mukaan kyseisiin
teoksiin liittyvä oma työn kuvaus, tai käytettävissä on erityisen painava toisen
henkilön kirjoitus, kannattaa ne liittää mukaan, totta kai. Mutta, kirjoitus ei saa olla
kovin pitkä, koska pitkää kirjoitusta ei malteta lukea tai ei ole aikaa lukea. Maksimi
on vajaa, väljästi kirjoitettu A4-kokoinen juttu. Hyvä tiedote- tai statement -teksti
on hyvä jakaa kappaleisiin ja lisätä väliotsikoita lukemisen nopeuttamiseksi ja
helpottamiseksi. Tekstin pitää olla tiivistä asiaa, mutta ei sähkösanomakieltä.
Tekstin kieliasu on tärkeä. Tekstin on oltava hyvää suomea, ruotsia tai muuta
kieltä. Jos ei ole varma kieliopin hallinnastaan, kannattaa luetuttaa teksti jollakin
osaajalla. Huolimaton kieliasu ja kielivirheet voivat aiheuttaa tahatonta komiikkaa.
Virheet kertovat huolimattomuudesta ja piittaamattomuudesta.
Huomio kääntyy pois pääasiasta eli teoksista ja portfolion tarkoituksesta.

4. 4.
Yhä useammin tarvitaan ruotsin-, englannin- tai muunkielinen portfolio.
Samat säännöt pätevät: kielen pitää olla mahdollisimman oikeata, esim. hyvää
englantia eikä englanniksi käännettyä suomea. Myös ansioluettelon tekstin pitää
silloin olla samalla kielellä. Portfolio voi hyvin olla selkeästi ja loogisesti etenevällä
tavalla kaksikielinen, mutta sekaisin oleva puolikielisyys saattaa aiheuttaa hymyilyä.
Tekstissä ja cv:ssä käytettävien suomalaisten koulujen, museoiden ja instituutioiden
englannin- tai muiden vieraskielisten nimien pitää olla oikein: niillä useimmilla
on virallinen englanninkielinen nimi, jonka saa selville kysymällä.
Usein portfolio tehdään suomen ja ehkä myös englannin kielellä. Mutta ei pidä
unohtaa ruotsia, joka on jossakin esim. hakemusyhteydessä yllättävän tärkeä kieli.
Ainakin cv kannattaa jo valmiiksi tehdä sekä suomeksi/ruotsiksi ja englanniksi.
Tallennettuihin versioihin voi tehdä heti lisäyksiä tarpeen mukaan.
Ja jos hakee Saksaan tai Ranskaan näyttelyä tai esittelee näihin maihin taidettaan,
kannattaa nähdä se vaiva, että käyttää ao. kieliä. Jokainen lukee äidinkieltään
kaikkein mieluiten.
Näyttelyn yhteydessä olevassa yleisöportfoloissa voi olla mukana myös tärkeimpiä
kritiikkejä ja muita tekstejä. Näyttelyportfolion on hyvä olla takautuva katselmus.
Siten se on tutustumiskeino taiteilijan koko ammattiuraan.
Sen sijaan hakemuksiin tai muihin ammattilaisille tarkoitettuihin kansioihin
kannattaa vain hyvin harkitusti liittää esim. näyttelykritiikkejä – erityisen hyvä
kirjoitus tai muu erityinen tilanne tai yhteys kyllä kannattaa liittää mukaan.
IV Portfolion tulee olla asiallinen ja korrekti esittely teoksista ja taitelijasta.
Sen tulee olla napakka, keskitetty kansio, jonka eri versiot ovat tarpeellisia
kaikille kuvataiteilijoille käytettäväksi eri kohteisiin.
Portfolion laatimiseen tarvitaan ajatusta ja suunnittelua. Sen tulee esittää
juuri teidän teoksenne persoonallisesti ja parhaalla mahdollisella, mutta
rehellisellä tavalla. Mainosmaisen kikkaileva tai liian täydellinen portfolio
herättää epäilyksiä.
Portfolion sisällön ja laajuuden pitää olla räätälöity joka kerta tarkoituksen ja
vastaanottajan toiveiden mukaan muistaen että taiteen kohtaaminen on
sosiaalinen ilmiö.
Portfolio saa ja sen pitääkin olla taitavasti ja tunnelmaa myöten harkitusti tehty.
Se saa, ja sen on hyvä olla tekijänsä näköinen, mutta vaikka erityisesti kuvat ovat
korkeatasoisia, portfolio ei ole taideteos. Taideteos alkaa elää omaa elämäänsä
eikä johda siihen päämäärään, johon portfolio oli tarkoitettu.
Kirsi Niemistö-Smedberg
kniemisto@galleriabe19.inet.fi