Recommended
Recommended
More Related Content
What's hot
What's hot (20)
Viewers also liked
Viewers also liked (17)
Similar to Kouluhyvinvointi Turku 1.4.2016
Similar to Kouluhyvinvointi Turku 1.4.2016 (20)
More from Matti Rimpelä
More from Matti Rimpelä (6)
Recently uploaded
Recently uploaded (7)
Kouluhyvinvointi Turku 1.4.2016
- 1. Kouluhyvinvointi – terveys ja turvallisuus Kouluhyvinvoinnin erikoistumiskoulutus Turun yliopisto/OTUK, 1.4.2016 Matti Rimpelä Dosentti, Tampereen yliopisto
- 2. Pienillä investoinneilla lapsiperhepalvelujen systeemiseen uudistumiseen voidaan saavuttaa jopa 10 %:n säästö kokonaiskustannuksissa – ja palvelut paranevat KAKS-kunnallisalan kehittämisäätiön tutkimuksia 93/2015 http://www.kaks.fi/tutkimusjulkaisut Liiteraportissa 24 kuntien kehitystarinaa, esim. Jyväskylän perusopetuksesta 4.10.2016 Rimpelä: Kouluhyvinvoinnista 2
- 3. Ajatuksiani löytyy myös: • Rimpelä M. Kasvatuskaaoksesta yhteiseen ymmärrykseen. Kirjassa AL Lämsä (toim.) Verkostot vahvoiksi. PS-Kustannus. Jyväskylä 2013. Sivut 17-47 • Rimpelä M. MITÄ ”HYVINVOINTITALOUS” TARKOITTAA lapsiperheiden ja lasten näkökulmasta? Talous ja yhteiskunta – lehti 2014/1:4-20 . • Rimpelä M. Miten ymmärrän hyvinvointitalouden ja sen ajankohtaiset haasteet? Kirjassa Särkelä R, ym. (toim.) Hyvinvointitalous. SOSTE. Helsinki 2014. Sivut 238-248. • Rimpelä M. Kiista oppivelvollisuudesta kertoo rakenteellisesta välinpitämättömyydestä. Yhteiskuntapolitiikka 2014;79/5:560-68 • Rimpelä, M. Lapsipolitiikkaa ja lasten kuntapalvelujen kehittämistä 1980-luvulta 2010-luvulle: Miksi olemme epäonnistuneet? Kunnallistiet. Aikakausk.2015:3:255–272. 4.10.2016 Rimpelä: Kouluhyvinvoinnista 3
- 4. Koulukokemuksia Omat koulut Pohjois-Satakunnassa • Kansakoulua neljä vuotta 1949-52 maaseudulla – Kaksiopettajainen kansakoulu, kävellen 3 km metsätietä • Yhteiskoulua 9 vuotta 1952-61 asuen viikot koulupaikkakunnalla Viisi lasta (neljä poikaa, nuorin tyttö) • Peruskouluja (Tre, Hki), steinerkoulu (Hki), poikakoulu (Lontoo), Montessori –orientoinut (Göteborg), Svenska Samskolan (Tre) Lapsenlapsia, neljä kouluiässä – peruskouluja/lukioita 4.10.2016 Rimpelä: Kouluhyvinvoinnista 4
- 5. Huomautus! Yhteisen ymmärryksen rakentamiseksi • Olen valmistellut esitykseni niin, että oletan sen olevan relevantti riippumatta kuulijoiden ammatillisesta koulutuksesta ja toimialasta • Ja lisäksi hieman pelkistäen ymmärrettävissä myös vanhemmille riippumatta heidän taustastaan – esitettäväksi esimerkiksi vanhempain illassa 4.10.2016 Rimpelä: Kouluhyvinvoinnista 5
- 6. Terveys ja turvallisuus • Henkilöstö vs. oppilaat • Työolot – Fyysinen • Sisäilma • Ergonomia – Psykososiaalinen: Vuorovaikutussuhteet • Henkilöstön sisällä, henkilöstön ja johdon välillä • Oppilaiden sisällä • Henkilöstö – oppilaat – vanhemmat – muu lähiyhteisö – Terveyskasvatus -> oppilaat • Palvelut – Työsuojelu ja –työterveyshuolto – Oppilashuolto 4.10.2016 Rimpelä: Kouluhyvinvoinnista 6
- 7. Kouluhyvinvointi? Tuli sanastoon 1990-luvulla: Mitä tarkoittaa? – ”Hyväntuntuinen sana” siksi yleistynyt – Tuhansia tulkintoja, hankkeita ja projekteja – Merkityksetön hokema? Mitä tarkoittaa ’Koulu’? Joutaako historiaan? Entä ’Hyvinvointi’? Tarvitaan analyyttistä keskustelua. Tänään keskityn lasten ja lapsiperheiden palvelujen ydinkysymyksiin Aluksi oman tulkintani viisi ydinteemaa, sitten yksityiskohtaisemmin 4.10.2016 Rimpelä: Kouluhyvinvoinnista 7
- 8. 1. Miksi ’oppimiseen erikoistuneet instituutiot’ ovat tärkeitä? Vähintään 9 vuotta, useimmiten 12 vuotta • valveilla oloajasta enemmän kuin kotona? Suomi sijoittaa sukupolvien uusiutumiseen ennen lapsen 18 –ikävuotta • vuosittain 10-12 miljardia euroa, • keskimäärin 200 000 €/lapsi • koulutus: noin 8 000 €/oppilas/vuosi • noin 6 miljardia euroa/vuosi • peruskoulujen henkilöstö: yli 40 000 Yli puolet lapsiperhepalvelujen resursseista koulutuksessa Noin 75 % lapsiperhepalvelujen resursseista varhaiskasvatuksessa ja koulutuksessa Vajaa viidennes sote palveluissa 4.10.2016 Rimpelä: Kouluhyvinvoinnista 8
- 9. 2a. Kaikille yhteisiä teesejä 2002! Pekki ja Tamminen: Lapsen ehdoilla. KAKS tutkimuksia, 2002) • Paljon palveluja, missään lapsi ei ole kokonainen. • Perustehtävä on lapsen kanssa oleminen - > yhteinen lapsikäsitys: ohjattava toimintaa, ja hallintoa • Palvelujen työkulttuurissa varmistettava työn ilo. • Alhaalta-ylöspäin kehittämisstrategia – Lapsesta ja perheestä, ei neuvolasta, koulusta ja eikä päiväkodista! • Varhaisen vastuunoton työtapa: – Jokainen ongelmia tai oireita näkevä puuttuu heti, tarvittaessa uudestaan. – Ensipuuttuja kokoaa yhdessä perheen kanssa vastuurenkaan mahdollisten toimijatahojen keskuudesta lapsen ja perheen tueksi. • Osallistuvassa auttamisessa lapsi ja hänen perheensä ovat mukana etsimässä hyviä tuen keinoja. 4.10.2016 Rimpelä: Kouluhyvinvoinnista 9
- 10. 2b. Hyvinvointityön uusi ’olemus’ • Ammatinharjoittamisesta ”systeemiseen sensitiivisyyteen” (complexity theory) – ”sopeutuva tietointensiivinen palvelu monimutkaistuvassa ympäristössä” (ks. Cynefin) • Moniäänisyyden hyväksymistä • Tulevaisuuden toimintaympäristöjä: – ”Sinfoniaorkesteri, teatteri ja Porin Jazzin yöjamit?” – Yleisö (= perheet+lapset) ratkaisevat menestyksen Yksin Yhteistyöstä sopien Yhdessä tehden 4.10.2016 Rimpelä: Kouluhyvinvoinnista 10
- 11. 3. Pahoinvoinnin ihmettelystä lasten ja perheiden hyvinvoinnin vahvistamiseen! Intialainen viisaus: Kun aikuiset huomaavat joen virrassa ajelehtiva lapsia, useimmat juoksevat heitä pelastamaan. Onneksi muutamat kiirehtivät yläjuoksulle • selvittämään, miksi lapset putoavat jokeen, • rakentamaan heille turvallisempia elinoloja • opettamaan selviytymistä elämän karikoissa. 4.10.2016 Rimpelä: Kouluhyvinvoinnista 11
- 12. 4. Oppimaan oppiminen on lapsen hyvinvoinnin ydin Lapsen sisään on syntymästä alkaen rakennettu • oppimisen himo ja • oppimisen ilo. Aikuisten yhteinen ja koulun erityinen tehtävänä on varmistaa oppimisen ilon säilyminen ja vahvistuminen • riippumatta lapsen syntymäpääomasta (biologinen + sosiaalinen) 4.10.2016 Rimpelä: Kouluhyvinvoinnista 12
- 13. 5. Informationalismi (Himanen 2012) 1. Vuorovaikutus muuttuu – Henkilökohtainen + sähköinen vuorovaikutus 2. Internet –avusteinen vuorovaikutus, koulutus/tuki/ hoito, R&D räjähtänyt – Poimintoja tutkimuksen avainsanoista: • it-based services/monitoring/education/therapy,, technology-based education, technology-assisted psychotherapy, etc, – Voimaperheet/TY:n lastenpsykiatrian tutkimuskeskus Suomessa tienraivaajana – Lähipalvelujen erityisen tuen välimatka supistuu – ”Kohtaamispaikaksi” fyysisen tilan rinnalle netti 3. Yksi ja yhteinen asiakastietojärjestelmä? 4. Lapsiperhepalvelut jälkijunassa!!!4.10.2016 Rimpelä: Kouluhyvinvoinnista 13
- 14. Mitä tarkoittaa ”moniäänisyys”? Sama havainto – useita tulkintoja • Tulkinnat lähtevät usein ongelmista – Erikoistunut ammattihenkilöstö määrittelee ja tunnistaa ongelmia – Ensin on tunnistettava ongelma ja sitten se siirretään juuri tähän ongelmaan erikoistuneeseen ratkaisuun • ja myös ehkäisyyn • Esimerkki: Lasten masentuneisuuden suhde koulumenestykseen 4.10.2016 Rimpelä: Kouluhyvinvoinnista 14
- 15. Keskivaikea/vaikea masentuneisuus lukuaineiden ka:n mukaan 8.-9.luokat, 14-16-vuotiaat 0 10 20 30 40 50 60 -6,9 7,0-7,9 8,0-8,9 9,0- Series1 Series2 Keskiarvo alle 7 Joka toisella masentuneisuutta 4.10.2016 Rimpelä: Kouluhyvinvoinnista 15
- 16. Miten tulkitsemme? • ?? Oppilaille ei riittävästi mielenterveyspalveluja? – Lisää psykiatreja, psykologeja ja psykiatrisia erikoissairaanhoitajia… vai – ”natural mentoring”/”arkinen tuki” • Google Scholar: Yli 10 000 osumaa • Läheinen aikuinen kuuntelee ja tukee • Ei ole onnistumisen kokemuksia oppimisessa? Lisää oppimisen iloa: – myönteistä tukea oppimisessa varhaislapsuudesta alkaen – kotona ja myös varhaiskasvatuksessa – kannustavia oppimiskokemuksia haasteista riippumatta – oppimiseen erityistukea viimeistään 4-5 –vuotiaista alkaen 4.10.2016 Rimpelä: Kouluhyvinvoinnista 16
- 17. Toinen esimerkki: Lasten ikäsegmentointi Lasten ryhmittelyä iän mukaan • Vakiintunut palvelujärjestelmä – raskauden aika, 0-1, 2-6, 6, 7-13, 13-16, 16-17, 18-… • Keskimääräinen kehitys ikävuoden mukaan – raskauden alusta->3-4, 4-8, 9-15, 16-19,… • Yksilöllisen kehityskulun mukaan – Suuret erot kehityksessä, • 5-8 –vuotiaana usein 1-2 vuotta (peruskoulun alkaessa) • 11-14 –vuotiaan 3-4 vuotta (peruskoulun päättyessä) • Aikuistumisessa jopa enemmän (16 – 25 vuotta) – Hitaasti/keskimäärin/nopeasti kehittyvät – Hidas/nopea kehitys ei ole välttämättä ’ongelma’, mutta siitä voi tulla ongelma suhteessa kehitysyhteisöihin4.10.2016 Rimpelä: Kouluhyvinvoinnista 17
- 18. Strateginen valinta: Ongelmia vaiko hyvinvoinnin vahvistamista • Jospa hetkeksi unohtaisimme • huolen vyöhykkeet, • varhaisen puuttumisen • riskien tunnistamisen ja • ongelmien ennalta ehkäisyn • Yhteinen ymmärrys lapsen luonnolliseen kehitykseen perustuvasta hyvinvoinnin vahvistamisesta - ilman ongelmien uhkaa? • Seuraavassa ehdotuksia muutamiksi yhteisen ymmärryksen rakennuspuiksi 4.10.2016 Rimpelä: Kouluhyvinvoinnista 18
- 19. Rakennuspuita 1. Pärjäämiskyky (resilience) 2. Perhe-ja lapsilähtöisyys 3. Lapsen luonnollinen kehitys 4. Sosioekologinen tulkintakehys 5. Kasvatus ja kasvatuskumppanuus 6. Rajasysteemi 7. Hyvinvointioppiminen 8. Elimistön ja mielen viestien tulkinta 4.10.2016 Rimpelä: Kouluhyvinvoinnista 19
- 20. 1. Pärjäämiskyky ”Resilience” -> runsas kv. kirjallisuus • Pärjääminen -> selviytyminen, palautuminen • Samaa juurta: Työkyky, oppimiskyky, opiskelukyky • Ensin ”individual psycjolocical resilience” • Sitten perheen pärjäämiskyky/ ”family resilience” • Sovelletaan myös turvallisuuspolitiikassa, merenkulussa,… • Testataan haasteissa, kriisitilanteissa – miten niistä selviydytään, palaudutaan ”tavalliseen arkeen” Henkilön/yhteisön kyky selviytyä arjen haasteista ja kriiseistä Mieluummin ilman erityistä asiakkuutta??? 4.10.2016 Rimpelä: Kouluhyvinvoinnista 20
- 21. Pärjäämiskyvyn useita tasoja Pärjäämiskyvyn monimutkainen/ kompleksinen systeemirakenne • Lapsen pärjäämiskyky • Perheen pärjäämiskyky • Asuinalueen pärjäämiskyky • Palvelujen pärjäämiskyky • Kunnan pärjäämiskyky • Suomen pärjäämiskyky • Ihmiskunnan pärjäämiskyky 4.10.2016 Rimpelä: Kouluhyvinvoinnista 21
- 22. Tärkeintä ei ole suojeleminen vastoinkäymisiltä ja kriiseiltä vaan opettaminen selviytymään niistä sekä • ympäristön (fyysinen ja sosiaalinen) • palvelujen ja • muun tuen kehittäminen ja järjestäminen niin, että ne auttavat erilaisia lapsia ja perheitä palaamaan mahdollisimman pian hyvään arkeen 4.10.2016 Rimpelä: Kouluhyvinvoinnista 22
- 23. Perheen arjen hyvinvoinnin rakentajia Perheen arki/ hyvinvointi Perheenjäsenten elämänkulut Vertaistuki Toimeentulo Muut lähi- voimavarat Asuminen Sukulaiset Työ Perherakenne Perheenjäsenten hyvinvointi Ammattipalvelut Vyöhykkeet: Mikro-, meso- ja makrotasot Aika Perheen pärjäämiskyky/resilienssi (family resilience) 4.10.2016 Rimpelä: Kouluhyvinvoinnista 23
- 24. Kolme tuen ideaalityyppiä 1. Rakenteellinen tuki • Säännökset, yhdyskuntasuunnittelu, asuminen, liikenne, toimeentuloturva 2. Läheistuki • Perhe, sukulaiset, muu vertaistuki • Vapaaehtoistyö, järjestöt, yms. 3. Ammattipalvelut • Ammatilliset hyvinvointipalvelut • Päätavoitteena hyvinvoinnin edistäminen ja tai pahoinvoinnin lievittäminen • Koulutus, liikunta, varhaiskasvatus, sosiaalityö, perus- ja erikoisterveydenhuolto, yms. • Välillisesti hyvinvointia edistävät • Kulttuuripalvelut, työvoimapalvelut, yms. • Muut ammattipalvelut • Työvoima • Pankki • Yms Peruskoulu on osa ammatillisia hyvinvointipalveluja 4.10.2016 Rimpelä: Kouluhyvinvoinnista 24
- 25. 2. Perhe- ja lapsilähtöisyys • Ei ”-keskeisyys”, vaan ”-lähtöisyys” – Toiminta voi olla perhekeskeistä, vaikka se ei ole perhelähtöistä • Suuri joukko ammattihenkilöitä puuhastelee ja perhe on keskiössä! – Perhelähtöisyys on välttämätön mutta ei riittävä edellytys lapsilähtöisyydelle • ’Pyhäpuheesta’ analyyttiseen otteeseen – Sovelletuksia palveluyritysten markkinoinnin ja johtamisen tutkimuksesta 4.10.2016 Rimpelä: Kouluhyvinvoinnista 25
- 26. ’Asiakkaan aikakausi’(Talentum 2014) Monikanava-ajattelu tulee tiensä päähän. • Asiakkaat eivät halua rajoittua tarjolla oleviin palvelukanaviin vaan haluavat asioida omilla ehdoillaan -> henkilökohtaistettua palvelua. Olennaista koko yrityksen matka asiakaslähtöisyyteen • Kaiken punaisena lankana ’asiakaskokemus’ • Vuorovaikutus asiakkaiden kanssa ei riitä: Ratkaisevaa strategia ja johtaminen, esim. – ”Asiakaskokemusjohtaja” johtoryhmään – Asiakaskokemusohjelma” Palvelukilpailu laajenee • Hyvinvointipalvelujen asiakassuhteissa ammattihenkilöiden valta vähenee ja luottamuksen merkitys kasvaa 4.10.2016 Rimpelä: Kouluhyvinvoinnista 26
- 27. Perhe/lapsilähtöisyyden ydinkäsitteistä Perheen/lapsen kokemus Perhe- ja lapsiläheisyys Perhe- ja lapsiymmärrys/osaaminen Oppimisen ja hyvinvoinnin edistäminen yhdessä (’family/child dominant value creation’) Palvelumuotoilu Perheiden/ lasten ’segmentointi’! Kotikäynnit, vertaisryhmät 4.10.2016 Rimpelä: Kouluhyvinvoinnista 27
- 28. Arvon yhteisluonti/asiakkaista innostuminen • Pekin ja Tammisen teesit vs. palvelujohtamisen/ markkinoinnin tutkimus – yhteinen sanoma: • Palvelulogiikka on erilaista kuin tavaralogiikka (’Consumer dominant value creation’ - Christer Grönroos/’Nordic school’/Hanken) • ”Asiakaslähtöinen toiminta parhaimmillaan asiakkaista innostumista. Yritys 1. ennakoi asiakkaan tulevat tarpeet ja 2. etsii uusia tapoja tuottaa tälle arvoa 3. ennen kuin asiakas osaa sitä pyytää,…” (’Asiakkaan aikakausi’/Talentum 2014) 4.10.2016 Rimpelä: Kouluhyvinvoinnista 28
- 29. 3. Sosioekologinen tulkinta ”Ihmistä ei voi löytää yhden nahan sisältä” Ihmiseksi kehitytään vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa Kuuluminen yhteisöihin välttämätöntä! Lapset ja nuoret ovat ”laumaeläimiä”, eivät asiakkaita 4.10.2016 Rimpelä: Kouluhyvinvoinnista 29
- 30. Bronfenbrenner: Sosioekologinen tulkinta -> lapsen ’kehitysekosysteemi’ (kasvuympäristö) Kehitysyhteisöjä 4.10.2016 Rimpelä: Kouluhyvinvoinnista 30
- 31. Lapsi varttuu aikuiseksi kehitysekosysteemissä, joka rakentuu useista rinnakkaisista kehitysyhteisöistä: Perhe Asuinalue Päiväkoti Koulu Harrastukset Katu Media 4.10.2016 Rimpelä: Kouluhyvinvoinnista 31
- 32. Rinnakkaisia kehitysyhteisöjä yhä enemmän • Lapset ja nuoret ovat osa kehitysyhteisöjään, ei niiden asiakkaita! – Kilpailevat lasten ja nuorten ajasta – Olenko hyväksytty? Kuulunko todella? • Vanhemmuus on tullut vaikeammaksi – Kun vanhemmat eivät osaa tai eivät jaksa, lapsen ja nuoren vaara ajautui harhateille on kasvanut Kasvatuskumppanuus yhä tärkeämpää 4.10.2016 Rimpelä: Kouluhyvinvoinnista 32
- 33. Palvelut vahvistamaan kehitysyhteisöjä Perhe Varhais- kasvatus Palvelut Koulu Palvelujen päätehtävä tukea kehitysyhteisöjä? -> Lapset/nuoret oppivat selviytymään ongelmista kotona, koulussa, … Tavoitteeksi erikoistuneiden asiakkuuksien vähentäminen 4.10.2016 Rimpelä: Kouluhyvinvoinnista 33
- 34. 4. Kohtaamisten kokonaisuus -> Rajasysteemi: 4.10.2016 Matti Rimpelä: Miten uudistasin ammatillisia hyvinvointipalveluja? 34 Värit – sektoreita, palvelukoko- naisuuksia: Johtamisen ydin keskittyy kohtaamisiin: Millainen kokonaisuus rakentuu 1) rinnakkaisista kohtaamisesta, ja 2) kaikista kohtaamisista ajan myötä?
- 35. Sosioekologinen tulkinta Kaksi ’ekosysteemiä’ ja ’rajasysteemi’ Perheen Rajasysteemi Ammattiavun ekosysteemi ekosysteemi Perheen/ lapsen arki Ammatilliset palvelut Valtion- ohjaus Sektorirajat 4.10.2016 Matti Rimpelä: Perhekeskus lapsiperhepalvelujen uudistamisessa 35 Rakenteellinen tuki Läheistuki
- 36. 5. Miten teemme lapsen luonnollisen kehityksen näkyväksi? • Suunnitelmallinen ja yksi ja yhteinen lapsiperheen ja lapsen arviointi ja suunnitelma – Yksikköinä sekä lapsiperhe että lapsi • Vertailukelpoisia menetelmiä – lapsen yksilöllinen kehitys + väestöseuranta • Esimerkiksi nelivuotiaasta alkaen – SDQ/Vahvuudet ja vaikeudet, ks. Jyväskylä – EDI/Varhaiskehityksen seurantaindeksi, Unicef 4.10.2016 Rimpelä: Kouluhyvinvoinnista 36
- 37. Unicef 2013 Early Development Instrument (EDI) • “Varhaiskehityksen seurantamenetelmä” – Kanadassa ja Australiassa seurataan suunnitelmallisesti lasten varhaista kehitystä • Opettaja arvio ekalukuvuoden puolivälissä 5- vuotiaiden lasten kehitystä • 100 kysymystä, noin 20 minuuttia/lapsi: • terveys ja hyvinvointi, • sosiaalinen kompetenssi, • emotionaallinen kypsyys, • kognitiivinen kehitys ja • puhuminen 4.10.2016 Rimpelä: Kouluhyvinvoinnista 37
- 38. Palvelujen perustaksi: Lapsen luonnollinen kehitys aikuiseksi • Palvelujen/toiminnan ikäsegmentointi kahdesta suunnasta – Keskimääräisen kronologisen iän kehitysvaiheet – Luonnollisen kehitysvaihtelun ymmärtäminen ja hyväksyminen • Yhdistäisin neuvolat, varhaiskasvatuksen, esiopetuksen ja alkuopetuksen sekä näiden ikäkausien soten yleisen tuen palvelut yhdeksi kokonaisuudeksi – Oppivelvollisuus 5-vuotiaana – Luokkamuotoiseen kouluun yksilöllisen kehityksen mukaan, keskimäärin 9. ikävuodesta alkaen 4.10.2016 Rimpelä: Kouluhyvinvoinnista 38
- 39. Opettamisesta valmentamiseen? • Yleinen lapsi/perheymmärrys eivät riitä – Yleisen ja erityisen viisas tasapaino! • Yleisen soveltaminen yksittäisen lapseen edellyttää hänen tilanteensa ja kehitysvaiheensa tunnistamista ja ymmärtämistä • Vrt. urheiluvalmennus: Osaanko ehdottaa juuri tähän tilanteeseen ja kehitysvaiheeseen sopivia ohjeita/oikeita ”harjoitteita”? 4.10.2016 Rimpelä: Kouluhyvinvoinnista 39
- 40. 6. Kasvatus ja kasvatuskumppanuus • Pitkä linja 1970-luvulta tähän päivään • Perhekasvatus ja kotikasvatuksen tukeminen muuttuivat vanhemmuuden kritiikiksi ja välittämiseksi, siis moraali- ja tunnepuheeksi • Palaaminen tältä harharetkeltä uudelleen kasvatusosaamisen vahvistamiseen kaikissa kehitysyhteisöissä 4.10.2016 Rimpelä: Kouluhyvinvoinnista 40
- 41. 1974: Mannerheimin lastensuojeluliiton lapsipoliittinen ohjelma • Kasvatustiedon hankkiminen on jäänyt oma-aloitteisuuden varaan, tukea vähän kun usein lähisukulaiset kaukana ja joukkotiedotuksen sanoma ristiriitaista. • Kodit tarvitsevat nykyistä enemmän ja nykyistä selvempää ohjausta kasvatustehtävässään.” 4.10.2016 Rimpelä: Kouluhyvinvoinnista 41
- 42. 1974: Lapsipoliittinen ohjelma/MLL • Pitkäaikainen myönteisten kasvatusmenetelmien kampanja antamaan malleja kasvatusongelmiin erilaisissa tilanteissa. • Neuvolatoiminta, päivähoito sekä muu valistus- ja ohjaustoiminta joustavaksi kasvatusneuvonnan verkostoksi. • Koulutukseen perhekasvatusta (tietoa lapsen kehityksestä ja lastenhoidosta) 4.10.2016 Rimpelä: Kouluhyvinvoinnista 42
- 43. Vanhemmuus ja välittäminen vai kasvatus? • Vanhemmuus ja välittäminen lasten hyvinvointikeskustelun/tutkimuksen ydinkäsitteeksi 1990-luvulla • Suuret teemat 2000-luvulla – ”Vanhemmuus hukassa” – ”Kasvatusvastuu siirretty yhteiskunnalle, koululle, päivähoidolle” – ”Jos välittäisimme enemmän, ongelmia olisi vähemmän” Väitän: Olemme olleet harhapoluilla! 4.10.2016 Rimpelä: Kouluhyvinvoinnista 43
- 44. Kasvatuksesta vanhemmuuteen • Perhekasvatuksen kritiikki voimistui 1980-luvulla – perheen autonomia vs. ammattihenkilöiden tuki kotikasvatukselle • 1990-luvulla – varhaiskasvatuksessa kotien tukemisesta -> vanhempien ja henkilöstön väliseen vuorovaikutukseen – perusopetuksen opetussuunnitelmasta poistui perhekasvatus ja kasvatus sanaparista ’kasvatus ja opetus’ – ’kasvatus’ siirrettiin opettajajohtoisten luokkatilanteiden ulkopuolelle, esim. kerhotoimintaan ja oppilashuoltoon. • Kasvatuksen sijasta huomio kohdistui vanhemmuuden arviointiin ja tukemiseksi – ’Vanhemmuus hukassa’, ’kasvatusvastuu siirretty yhteiskunnalle’, yms. 4.10.2016 Rimpelä: Kouluhyvinvoinnista 44
- 45. Hukkuiko vanhemmuus 1990-luvulla? • Ei, vanhemmuus vahvistui jatkuvasti – Lapsen kehityksestä ja kasvatuksesta tiedettiin enemmän, kuritusväkivalta vähentyi, isät enemmän mukana lasten elämässä, yms • Mutta, vanhemmuus muuttui vaikeammaksi – 1970 –luvun vanhemmuus ei riittänyt 1990-luvulla – Jos vanhemmat eivät osanneet tai/ja eivät jaksaneet, lapsen kehitys vaarantui enemmän kuin aikaisemmin • Peruspalvelut samanaikaisesti sekä rapautuivat että vetäytyivät kasvatusvastuusta 4.10.2016 Rimpelä: Kouluhyvinvoinnista 45
- 46. Mannerheimin lastensuojeluliiton vuosiraportti 2012. • ”…vanhemmilla on korkea kynnys hakea ammattiapua silloin, kun kyseessä on oma vanhemmuutta koskeva huoli. • Osa apua hakeneista vanhemmista kokee, ettei viranomaisilla ole keinoja auttaa heitä. • Pahimmillaan kohtaamiset ammattilaisten kanssa ovat lisänneet vanhempien syyllisyyden ja riittämättömyyden tunteita. 4.10.2016 Rimpelä: Kouluhyvinvoinnista 46
- 47. Vanhemmuuden kritiikki ja välittämisen korostaminen johtivat harhaan • Jokainen isä ja äiti pohtii: – Osaanko kasvattaa viisaasti? – Onko vanhemmuuteni ’hukassa’ ? – Enkä välitäkään riittävästi/oikein? • Vanhemmuuden kritiikki kohdistuu herkkään kohtaan: Olenko epäonnistumassa isänä/äitinä? • Osaamisesta moraaliin ja tunteisiin • Tukemisesta ja vahvistumista syyllistämiseen ja syyllistymiseen 4.10.2016 Rimpelä: Kouluhyvinvoinnista 47
- 48. ’Vanhemmuus on ominaisuus, kasvatus opittua osaamista’ • ’Viisaasta vuorovaikutuksesta lapsen kanssa’ eli kasvatuksesta on kertynyt runsaasti yleistettävää tutkimustietoa – esim. ’Ihmeelliset vuodet’ ja ’Voimaperheet’ • Yhdistäisin 1900-luvun perhekasvatuksen ja 2000-luvun alun kasvatuskumppanuuden päivitettynä tukemaan kaikkia kasvattajia • Jättäisin vanhemmuuden kritiikin vuosituhannen vaihteen harharetkeksi • Kasvatus on kehitysyhteisöjen yhteinen tehtävä – Välittämisestä osaamiseen • Kasvatusosaaminen omassa kehitysyhteisössä • Kotikasvatuksen tukeminen kehitysyhteisöjen ammattihenkilöiden osaamisalueeksi ja tehtäväksi 4.10.2016 Rimpelä: Kouluhyvinvoinnista 48
- 49. Mistä kasvatus rakentuu?? ”Välittäminen” Sitoutuminen Osaaminen Jaksaminen 4.10.2016 Rimpelä: Kouluhyvinvoinnista 49
- 50. Kasvatuksen ydinteeemoja Sitoutuminen Osaaminen Luottamus Valta Kasvatus Jaksaminen 4.10.2016 Rimpelä: Kouluhyvinvoinnista 50
- 51. Monimuotoista kasvatusvalmennusta kaikille kasvattajille • Uusia mahdollisuuksia uuden teknologialla • Voimaperheet –tutkimusohjelma/ Turun lastenpsykiatrian tutkimuskeskus – Nettiopintojaksoja + puhelinvalmennusta – Esimerkkejä sisällöistä: • Positiivinen seuraus motivoi niin lapsia kuin aikuisiakin paremmin kuin rangaistuksen tai haukutuksi tulemisen uhka. • Lievän (vaarattoman) häiriökäyttäytymisen huomiotta jättäminen. 4.10.2016 Rimpelä: Kouluhyvinvoinnista 51
- 52. 7. Hyvinvointioppiminen • Hyvinvointia – ja pahoinvointia – opitaan samoin kuin lukemista ja laskeminen. • Hyvinvointioppiminen alkaa syntymästä, jatkuu yli koko elämänkulun • Myös yhteisöt (perheet, koulut, kunnat, ym.) oppivat hyvinvointia ja pahoinvointia (”oppivat organisaatiot”) 4.10.2016 Rimpelä: Kouluhyvinvoinnista 52
- 53. Mitä tarkoittaa oppiminen tässä yhteydessä? Hyvinvointi tulkitaan usein TAHDON /motivoinnin asiaksi • Ihmisen voisivat hyvin jos todella tahtoisivat • Esim. nuoret auditorioon ja guru puhuu huumeista Oppiminen antaa realistisemman perustan • Terveysoppimiseen ainakin 10 ”oppituntia! – Mieluummin 20-30! 4.10.2016 Rimpelä: Kouluhyvinvoinnista 53
- 54. Mitä on hyvinvointiosaaminen? ”Hyvinvointioppimisen oppiaineet” 1. Puhuminen/vuorovaikutus/sosiaalinen pätevyys 2. Elimistön ja mielen viestien havaitseminen, tulkinta ja sanoittaminen 3. Oman/ympäristön hyvinvoinnin/pahoinvoinnin arviointi/tulkinta 4. Oppimaan oppiminen 5. Tottumukset, esim. • Arjen rytmit/ajankäyttö • Liikkuminen • Ruokailu • Uni, lepo, rentoutuminen • Itsehoito4.10.2016 Rimpelä: Kouluhyvinvoinnista 54
- 55. Sosiaalisesta pätevyydestä Halu ja kyky: 1. Halu olla ihmisten kanssa on synnynnäinen temperamenttipiirre 2. Kyky olla heidän kanssaan eli sosiaalisen osaaminen opitaan kokemuksen ja kasvatuksen kautta” Keltikangas-Järvinen: Pienen lapsen sosiaalisuus (WSOY 2012) 4.10.2016 Rimpelä: Kouluhyvinvoinnista 55
- 56. Onko hyvä käytös sosiaalista osaamista? • Hyvä käytös ei ole läheskään aina yksilöllinen taito: • Hyvän käytöksen sisältö sanellaan ulkopuolelta. Keltikangas-Järvinen: Pienen lapsen sosiaalisuus, WSOY 2012 4.10.2016 Rimpelä: Kouluhyvinvoinnista 56
- 57. Sosiaalinen tilanne säätelee vuorovaikutusta Lapsen maine ryhmässä säätelee, millaista käyttäytymistä häneltä odotetaan/pidetään sopivana -> sosiaalista osaamista ylläpitävä noidankehä 4.10.2016 Rimpelä: Kouluhyvinvoinnista 57
- 58. Mitä tehdään, kun sosiaalinen kehitys on viivästynyt? ”Voimaperheet” • Turun yliopiston lastenpsykiatrian tutkimuskeskus • http://www.med.utu.fi/sivustot/voimaperheet/ Käytöshäiriö ei – ainakaan aluksi - ole ”lapsen aivoissa” vaan lapsen ja aikuisten vuorovaikutuksessa Tarjotaan vanhemmille/muille aikuisille keinoja kasvatustaitojen kehittämiseen 4.10.2016 Rimpelä: Kouluhyvinvoinnista 58
- 59. 8. Elimistön/mielen viestit ja niiden tulkinta Ihmisen elimistö ja mieli lähettävät jatkuvasti viestejä –tilastaan, –tasapainostaan, –voinnistaan 4.10.2016 Rimpelä: Kouluhyvinvoinnista 59
- 60. Fyysinen ja sosiaalinen ympäristö Vuorovaikutus Ravinto Lapsen elämänkulun tasapaino/hyvinvointi Kuormitus Lepo Tietoisuus Havaitseminen Tulkinta Sanoittaminen Toiminta Mielen ja elimistön viestit Mielialakemia: Päihteet, tupakointi, piristeet, lääkkeet Läheiset aikuiset Vaistonvarainen tulkinta 4. 1. 2. 3. 4.10.2016 Rimpelä: Kouluhyvinvoinnista 60
- 61. Miten miehet ja naiset eroavat toisistaan? 13-vuotias poika Kevätpörriäisessä 1970-luvulla: ”Miehet kuolevat nuorina, mutta naiset kärsivät enemmän!” 4.10.2016 Rimpelä: Kouluhyvinvoinnista 61
- 62. Viestini ei ollut uusi ”Kun aikuiset huomaavat joen virrassa ajelehtiva lapsia, useimmat juoksevat heitä pelastamaan, mutta... viisaimmat kiirehtivät yläjuoksulle 1. selvittämään, miksi he putoavat jokeen, 2. rakentamaan heille turvallisempia elinoloja ja 3. opettamaan selviytymistä elämän karikoissa.” 4.10.2016 Rimpelä: Kouluhyvinvoinnista 62
- 63. Kiitos mielenkiinnosta! matti.rimpela@uta.fi 4.10.2016 Rimpelä: Kouluhyvinvoinnista 63