SAK:n julkaisusarja Toteutuessaan SAK:n kuusi kärkiehdotusta pidentäisivät työuria kahdella ja puolella vuodella.

1. 7·2009
4·2008
SAK:n esitykset työurien
pidentämiseksi
Taustamuistio
Marraskuu 2009

2. Marraskuu 2009 Lisätiedot: Tilaukset:
Saana Siekkinen SAK
saana.siekkinen@sak.fi puh. 020 774 000
puh. 020 774 0153
SAK, PL 157
00531 Helsinki

3. SAK:n kärkiehdotukset työurien pidentämiseksi
1. Kaikille nuorille ammatti
Kaikille peruskoulun päättäville varmistetaan opiskelupaikka toisen asteen koulutuksessa,
ammattistartti, kymppiluokkapaikka tai työpajapaikka. Oppivelvollisuus laajennetaan
koskemaan myös perusopetuksen jälkeistä aikaa. Ammatillisten opintojen keskeyttämistä
vähennetään lisäämällä lähiopetusta, opintojen ohjausta sekä muita tukitoimia.
Toimet jatkavat työuria vähintään kolmella kuukaudella.
2. Vähän koulutetuille ammattitutkinto
Koulutuspaikkoja lisätään vähän koulutetuille vähintään 5 000 vuosittain. Tutkintoa vailla
olevilta aikuisilta ei peritä opiskelijamaksuja. Aikuiskoulutustuen tasoa nostetaan. Jokaiselle
palkansaajalle taataan oikeus osallistua työajalla vähintään viisi päivää vuodessa
ammattitaitoa kehittävään koulutukseen, jonka kustannuksista työnantaja vastaa.
Toimet jatkavat työuria vähintään kolmella kuukaudella
3. Lisätään työntekijöiden oikeuksia työaikajoustoihin
Lisätään työntekijöiden oikeuksia ja mahdollisuuksia lyhentää työaikaansa määräajaksi eri
elämäntilanteista johtuvista syistä, kuten opintojen, pienten lasten hoitojärjestelyiden ja
työssä jaksamisen vuoksi. Osa-aikalisän laajentaminen helpottaa nuorten työllistymistä.
Toimet jatkavat työuria vähintään kahdella kuukaudella.
4. Kunnon työterveyshuolto kaikille työntekijöille
Kaikille työntekijöille varmistetaan lain edellyttämä työterveyshuolto ja sen valvontaa
tehostetaan. Työntekijöillä taataan säännölliset terveystarkastukset, esimerkiksi 5 vuoden
välein – ikääntyville työntekijöille 1-3 vuoden välein. Työttömien terveystarkastukset
vakiinnutetaan osaksi työvoimapolitiikan toimia.
Toimet jatkavat työuria vähintään reilulla vuodella.
5. Kaikille työpaikoille ikäohjelma
Jokaiselle työpaikalle tehdään ikäohjelma. Ikääntyvät työntekijät huomioidaan johtamisessa
ja esimiestyössä, työterveyden ylläpidossa ja parantamisessa ja työaikojen joustoissa.
Ikääntyville työntekijöille, esimerkiksi yli 56-vuotiaille kohdennetaan erityistoimia.
Toimet jatkavat työuria vähintään puolella vuodella.
6. Osatyökykyisille työtä
Osatyökykyisille ja kuntoutujille turvataan mahdollisuus työhön velvoittamalla työnantajat
järjestämään töitä työkykyään menettäneille työntekijöilleen ja palkkaamaan osatyökykyisiä
työntekijöitä. Työnantajan taloudellista vastuuta ikääntyvien irtisanomisesta lisätään.
Toimet jatkavat työuria vähintään kahdella kuukaudella.
*****
Vuoden 2005 eläkeuudistuksen ansiosta eläkkeelle siirtyminen myöhentyy vuoteen 2025
mennessä 1,6 vuodella ja sosiaalitupon seurauksena 0,4 vuodella. SAK:n kärkiehdotukset
jatkaisivat työuria kahdella ja puolella vuodella, joten jo pelkästään näillä toimilla voitaisiin
Vanhasen hallituksen tavoite työurien pidentämisestä saavuttaa ja jopa ylittää.

4. 2 SAK:n esitykset työurien pidentämiseksi

5. SAK:n esitykset työurien pidentämiseksi 3
SAK:n esitykset työurien pidentämiseksi
1. Vuoden 2009 eläkekiista purettiin työryhmiin ........................... 5
2. Suuri eläkeuudistus on pidentänyt työuria .............................. 5
Huoltosuhde esillä sata -komiteassa ....................................................... 7
Ikääntyvien työllisyys parani talouskasvun vuosina ................................. 7
Ikääntyvien työnteko on pohjoismaista tasoa .......................................... 7
3. Suomalaisen työelämän tila ....................................................... 9
Työkyvyn menetys ja työttömyys lyhentävät työuria............................. 10
4. Työurien pidentäminen edellyttää toimia läpi työuran ........... 12
4.1. Työuraa edeltävät toimet ....................................................... 12
4.2. Toimet työuran aikana ........................................................... 13
Osaamista parannettava – muutosturvaa tehostettava ......................... 14
Työaikojen joustettava elämätilanteiden mukaan .................................. 15
Pienten lasten vanhempien työssä käyntiä tuettava .............................. 16
Työterveyshuollon kattavuutta ja vaikuttavuutta tehostettava ............... 17
Työsuojelua ja työturvallisuutta parannettava ....................................... 19
Työnantajien kannustaminen työllistämiseen ja työhyvinvoinnin
parantamiseen ....................................................................................... 19
Yhteistoiminnan parantaminen työpaikoilla ........................................... 20
4.3. Ikääntyviä työikäisiä koskevat erityistoimet ........................ 21
Eläkeratkaisuilla tuetaan työssä jatkamista ........................................... 23
4.4. Osatyökykyisiä koskevat toimet ........................................... 24
Liite 1 Eläkkeelle siirtymisikä ja työuran pituus ...................................... 25
Liite 2 Yhteisymmärrys eläkekiistan ratkaisemisesta ............................ 26
Liite 3 Työryhmien kokoonpanot............................................................ 27

6. 4 SAK:n esitykset työurien pidentämiseksi

7. SAK:n esitykset työurien pidentämiseksi 5
1. Vuoden 2009 eläkekiista purettiin
työryhmiin
Hallitus päätti politiikkariihessään talvella 2009 nostaa vanhuuseläkkeen
alaikärajan 65 vuoteen, ja samalla avata muutamaa viikkoa aiemmin sovi-
tun sosiaalitupon asioista työttömyysturvan lisäpäivärahaoikeuden, osa-
aikaeläkkeen, työkyvyttömyyseläkkeen ja vuorotteluvapaan. Palkansaaja-
järjestöjen vastustus ja yleisen mielipiteen kääntyminen eläkepäätöstä vas-
taan pakottivat hallituksen neuvotteluihin, ja maan hallitus ja työmarkkina-
järjestöt allekirjoittivat 11.3.2009 sopimuksen eläkekiistan ratkaisemiseksi.
Sen mukaan vuoden 2009 loppuun mennessä valmistellaan linjaukset, joi-
den tavoitteena on nostaa 25 vuotta täyttäneiden keskimääräistä eläkkeelle
siirtymisiän (liite 1) odotetta 59,4 vuodesta kolmella vuodella vuoteen 2025
mennessä. (liite 2)
Ehdotukset, joilla luodaan edellytyksiä työurien pidentämiselle ja eläkkeelle
siirtymisen myöhentämiselle, valmistellaan kahdessa työryhmässä. Tätä
työtä tehdään ensinnäkin työmarkkinajärjestöjen eläkeneuvotteluryhmässä,
joka toimii yhteistyössä valtionvarainministeriön ja sosiaali- ja terveysminis-
teriön edustajien kanssa. Lisäksi perustettiin työmarkkinajärjestöjen työ-
elämäryhmä, joka tekee yhteistyötä työ- ja elinkeinoministeriön, opetusmi-
nisteriön sekä sosiaali- ja terveysministeriön edustajien kanssa. (liite 3)
SAK:n lähtökohtana työryhmien työssä on laajentaa työntekijöiden oikeuk-
sia ja mahdollisuuksia työuran pidentämiseen, ja torjua eläketurvaa uhkaa-
vat leikkaukset. Keskeistä on parantaa työhyvinvointia koko työuran aikana
ja mahdollistaa työntekijöiden siirtyminen eläkkeelle terveenä ja hyväkun-
toisena.
2. Suuri eläkeuudistus
on pidentänyt työuria
Suomessa on pitkään ollut laaja yhteisymmärrys siitä, että työurien piden-
tämien on eläkkeiden ja muun sosiaaliturvan rahoituksen turvaamisen takia
välttämätöntä. SAK on lisäksi korostanut, että työurien pidentyessä on ta-
voitteena oltava työntekijöiden pääsy eläkkeelle terveinä ja toimintakykyisi-
nä.
Työmarkkinajärjestöt ymmärsivät jo 1990-luvulla tavoitteen keskimääräisen
eläkkeelle siirtymisiän nostamisesta. Sen sijaan osapuolten käsitykset ta-
voitteeseen pääsyn parhaista keinoista painottuivat eri tavalla. Työnantajat
esittivät eläkeikien nostamista ja muiden eläke-etujen heikentämistä, ay-
liike taas painotti ehkäiseviä keinoja, kuten ammatillisen kuntoutuksen laa-
jentamista, ammattitaidon täydentämistä ja työntekijöille sopivien työ- ja
työaikajärjestelyjen kehittämistä.
Suomessa tehtiin 1990-luvulla kolme eläkemenojen kasvua merkittävästi
karsinutta muutospakettia. Niitä perusteellisemman suuren eläkeuudistuk-

8. 6 SAK:n esitykset työurien pidentämiseksi
sen valmistelu viritettiin työmarkkinajärjestöjen neuvotteluryhmässä jo
vuonna 1998.
Valmistelun lähtökohtana oli ensinnäkin tieto siitä, että jo 2000-luvun en-
simmäisellä vuosikymmenellä ollaan tilanteessa, jossa työelämään tulevat
ikäluokat ovat pienempiä kuin työn jättävät ikäluokat. Toiseksi Paavo Lip-
posen 2. hallituksen ohjelmaan keväällä 1999 kirjattiin tavoite nostaa pitkäl-
lä aikavälillä keskimääräistä työnjättöikää 2─3 vuodella. Kolmanneksi työ-
markkinaosapuolet pitivät välttämättömänä peilata työeläkelakien toimivuut-
ta myös työelämän rakenteellisiin muutoksiin. Tuotanto- ja yritysrakenteet,
työurat, työn tekemisen muodot ja työsuhteet ovat 2000-luvun globaalissa
taloudessa monimuotoisempia kuin 1960-luvulla, jolloin työeläkelakien pe-
rusta säädettiin.
Sekä yksityisiä että julkisia aloja koskeva suuri eläkeuudistus, työmarkkina-
järjestöjen ja hallitusten yhteishanke, tuli voimaan 1.1.2005. Se oli merkittä-
vin eläkeuudistus 1960-luvun alussa säädettyjen yksityisten alojen työelä-
kelakien jälkeen. Uudistuksen keskeisiä toimia työurien jatkamiseksi olivat
oikeus ammatillisen kuntoutukseen, siirtyminen joustavaan vanhuuseläke-
ikään ja eläkkeen ansainta-ajan laajentaminen, iän mukaan porrastetut
karttumaprosentit sekä eläkkeen laskusäännön muutos ja elinaikakerroin.
Samalla karsittiin varhaiseläkemuotoja, ja ikääntyvien työttömien toimeen-
tuloturva siirrettiin hoidettavaksi työttömyysturvan kautta.
Eläkkeen laskusäännön muutos yhdessä iän mukaan nousevan karttuma-
prosentin kanssa tukee mahdollisuutta siirtyä työuran loppupuolella kevy-
empään työhön tai osa-aikatyöhön ilman työeläkkeen merkittävää heiken-
tymistä.
Eläkeuudistus on ollut voimassa vajaat viisi vuotta, mutta muun muassa
Eläketurvakeskuksen seuranta osoittaa, että eläkeuudistus on onnistunees-
ti tukenut tavoitetta työurien pidentämisestä. Myös tilastokeskuksen viimei-
simmän työolotutkimuksen mukaan ikääntyvien ajatukset eläkkeelle jäämi-
sestä ovat muuttuneet siten, että vuoteen 2003 verraten huomattavasti har-
vemmat keski-ikään ehtineet ajattelevat jäävänsä eläkkeelle ennen van-
huuseläkeikää. Valitettavasti talouden ajautuminen lamaan lisää myös
ikääntyvien työttömyyttä ja myönteinen kehitys työurien jatkumisessa taan-
tuu.
Suuri eläkeuudistus ja sen keskeiset innovaatiot ovat herättäneet myönteis-
tä huomiota Euroopassa ja laajemminkin, eikä syyttä. Suomessa on itse
asiassa paljon vertailumaita varhemmin aloitettu varautuminen ikäraken-
teen muutokseen ja erityisesti eläkemenojen hallintaan.

9. SAK:n esitykset työurien pidentämiseksi 7
Huoltosuhde esillä sata -komiteassa
Vuonna 2007 työnsä aloittaneessa sosiaaliturvan uudistamista ja paranta-
mista pohtivassa sata -komiteassa on yhtenä keskeisenä ongelmana pidet-
1
ty huoltosuhteen heikkenemistä. Tähän vedoten komitean enemmistö
vaati muun muassa ikääntyvien työttömien lisäpäivärahaoikeuden lopetta-
mista, osa-aikaeläkkeen heikentämistä ja vuorotteluvapaan rajaamista.
Ikääntyvien työllisyys parani talouskasvun vuosina
Työllisyyskehityksessä on nähtävissä muutamia perustrendejä, kun tarkas-
tellaan kehitystä vuodesta 1970 vuoteen 2006 saakka. Naisten työhön osal-
listuminen on kasvanut voimakkaasti ja erityisesti työuran keskivaiheilla.
Samaan aikaan miesten osallistuminen on alentunut kaikissa ikäluokissa,
eniten työuran alussa ja lopussa. 1990-luvun lamakausi alensi sekä mies-
ten että naisten työhön osallistumista ennätyksellisesti. Laman jälkeen iäk-
käiden työhön osallistuminen on parantunut, naisilla kaikkien aikojen kor-
keimmalle tasolle.
Työllisyysasteet iän ja sukupuolen mukaan 1970 ja 2006
90
85
80
75
70
65
60
55
50
45
40 Miehet 1970
35 Naiset 1970
30 Miehet 2006
25
Naiset 2006
20
15
10
20 25 30 35 40 45 50 55 60 64
Lähde: Pekka Myrskylä: Työhön osallistuminen
Ikääntyvien työnteko on pohjoismaista tasoa
Usein sanotaan, että Suomessa yli 55-vuotiaiden työllisyysasteet ovat mui-
ta maita alhaisemmat. Muissa pohjoismaissa ikääntyvien työhön osallistu-
minen onkin erilaisten osa-aikatyömahdollisuuksien vuoksi laajempaa kuin
meillä. Mutta kun vertailu tehdään tehtyjen työtuntien eikä pelkästään työlli-
syysasteiden mukaan, ikääntyvien työnteko on meillä lähes Tanskan tasol-
la.
Ikääntyvien työllisyys parani 1990-luvun lopulta lähtien; sekä 55–59 -
vuotiaiden että 60–65 -vuotiaiden työllisyysasteet ovat nousseet ripeämmin
kuin muissa EU:n jäsenmaissa. Ikääntyvien työllisyysasteet ovat kohentu-
1 Huoltosuhteella tarkoitetaan työelämän ulkopuolella olevan väestönosan suhdetta työssä olevaan vä-
estöön.

10. 8 SAK:n esitykset työurien pidentämiseksi
neet ennen muuta pitkään jatkuneen taloudellisen kasvun myötä. Myönteis-
tä kehitystä ovat tukeneet myös erilaiset Ikäohjelmaan ja sen jälkeen käyn-
nistettyihin kampanjoihin perustuvat työpaikkatason toimet, joilla on helpo-
tettu ikääntyvien pärjäämistä ja jaksamista.
Lähde: Tilastokeskus
Nousu- ja korkeasuhdanteessa 2005–2008 työllisten määrä lisääntyi
166 000:lla ja työvoiman tarjonta 109 000 henkeä. Työvoiman tarjonnan
kasvusta valtaosa selittyy sillä, että suuret ikäluokat ovat pysyneet työ-
markkinoilla edeltäviä ikäluokkia huomattavasti pitempään. Ilman tätä kehi-
tystä väestön ikärakenne olisi supistanut työvoimaa jo vuosikymmenen
puolivälistä lähtien. Muutamassa vuodessa saatiin näin kokonaisen ikäluo-
kan verran lisää työvoimaa. Viimeisen kymmenen vuoden aikana 50-
vuotiaan suomalaisen työmarkkinoilla olo on pidentynyt noin kahdella vuo-
della. (Työ- ja elinkeinoministeriön lyhyen aikavälin talous- ja työmarkki-
naennuste, TEM-analyyseja 11/2009)
Kehitys osoittaa, että hyvässä talous- ja työllisyystilanteessa työvoiman
kasvava kysyntä lisää ikääntyvien työssäkäyntiä ja mahdollistaa työurien
jatkumisen. Ikääntyvien työllisyyden hyvä kehitys on nyt talouden taantu-
massa kääntynyt päinvastaiseen suuntaan. Ikääntyvien työttömyys on li-
sääntymässä.
Työurakeskustelussa onkin otettava huomioon ajankohtainen talous- ja
työllisyystilanne. Työurien jatkamistavoitteet on ajoitettava pidemmälle ai-
kavälille. Talouden kääntyessä jälleen kasvuun ja ikärakenteen muutokses-
ta johtuen on ennakoitavissa, että ikääntyvän työvoiman kysyntä työmark-
kinoilla kasvaa muutaman vuoden kuluttua. Siksi juuri nyt on tärkeätä lisätä
lomautettujen ja irtisanottujen koulutusta ja järjestää terveyspalvelut myös
työttömille. Taantumassa on siis varauduttava niukkenevan työvoiman vuo-
siin.

11. SAK:n esitykset työurien pidentämiseksi 9
3. Suomalaisen työelämän tila
Työelämän kehitystä kolmella viimeisellä vuosikymmenellä voi luonnehtia
seuraavasti: 1980-luvulla korostuivat työllisyyden kasvu, tietotekniikan käyt-
töönotto ja ammattitaidon merkitys. 1990-lukua leimasi lama, työttömyys,
epävarmuus ja kiire sekä nopeutunut rakennemuutos. 2000-luvun ensim-
mäisellä vuosikymmenen lopulla suotuisana jatkunut taloudellinen kasvu
tyrehtyi, ja maapallon laajuinen finanssikriisi johti taantumaan ja epävar-
muuteen sen kestosta.
1990-luvun laman jälkeen työelämän rakennemuutos nopeutui, ja sen seu-
rauksena jatkuvat muutokset työssä ja työorganisaatioissa lisäsivät työnte-
kijöiden kokemia haittoja epävarmuudesta, kiireestä sekä työn ja vapaa-
ajan rajan hämärtymisestä
Näiden kielteisten muutossuuntien vastapainona on tapahtunut myös
myönteistä kehitystä, esimerkiksi työntekijöiden osaamistasossa ja työssä
kehittymisen mahdollisuuksissa. Työelämää kuvaavat ristiriitaiset muutos-
trendit, työntekijän voimavarat ja työn vaatimukset ovat usein epätasapai-
nossa. Se sopii huonosti yhteen eri elämäntilanteiden edellyttämien jousto-
jen, työssä jaksamisen ja erityisesti työvoiman ikääntymisen kanssa.
Suomalainen työelämä on polarisoitunut. Yhtäältä on paljon esimerkkejä
yksityisten ja julkisten alojen työpaikoista, jossa työpaikkatason toimin on
luotu työntekijöille oikeuksia sellaisiin työ- ja työaikajärjestelyihin, joilla työ-
hön osallistumista tuetaan eri elämäntilanteissa, kuten työn ja perhe-
elämän yhteensovittamisessa, työn ja opiskelun yhdistämisessä tai ikään-
tyvien työntekijöiden oikeudessa lyhempään työaikaan. Toisessa ääripääs-
sä ovat työpaikat, joissa positiivisia, työhön osallistumista tukevia joustoja
ei ole käytössä.
HYVÄN TYÖPAIKAN TUNNUSMERKKEJÄ
- työ on kiinnostavaa, haastavaa, hallittavaa ja ammattitaitoa kehittävää
- työturvallisuus, työsuojelu, työterveyshuolto ja ergonomia ovat kunnossa
- työhyvinvointia kehitetään aktiivisesti
- johtamiskulttuuri on kannustavaa
- palkkaus ja palkitsemisjärjestelmät ovat oikeudenmukaisia
- työntekijän elämäntilanne otetaan huomioon työaikajärjestelyissä
- työntekijällä on työssään autonomiaa, valtaa ja vastuuta
- työpaikalla siedetään erilaisuutta
- esimiestyö on työntekijää kunnioittavaa
Työntekijöiden koulutustaso on noussut merkittävästi 1970-luvun lopulta
lähtien. Kuitenkin edelleen yli 300 000 työikäiseltä puuttuu yhä perusasteen
jälkeinen ammatillinen tutkinto. Jatkossa korostuu entisestään tarve am-
mattitaidon päivittämiseen ja syventämiseen läpi työuran ja mahdollisuudet
ammatinvaihtoon työuran aikana.

12. 10 SAK:n esitykset työurien pidentämiseksi
Suomessa teollisuustyötä tekevien osuus on 30 vuodessa supistunut mer-
kittävästi. Vastaavasti palveluammateissa työskentelevien osuus on kasva-
nut. Julkisilla aloilla työskentelee palkansaajista kolmannes, naisista liki
puolet. Esimiestyötä tekee ainakin osittain neljä palkansaajaa kymmenestä.
Myös työsuhteiden keston osalta palkansaajakunta on voimakkaasti polari-
soitunut. Suomessa on suuri joukko palkansaajia, jotka ovat olleet pitkään
samassa työsuhteessa ja toisaalta suuri joukko on vaihtanut työpaikkaa ti-
heästi. Erilaiset epätyypilliset työnteon muodot ovat vakiintuneet ns. nor-
maalien työsuhteiden rinnalle. Esimerkiksi jatkuvat määräaikaiset työsuh-
teet ovat yksilön kannalta kuormittavia ja työurien pidentämisen kannalta
ongelmallisia.
Vaikka suomalaiset keskimäärin elävät entistä pitempään ja ovat aiempaa
terveempiä, yhteiskuntaluokkien väliset terveyserot ovat jopa kasvaneet.
Tässä suhteessa huonoimmassa asemassa ovat työntekijäasemassa ole-
vat miehet.
Tietotekniikka, automaatio ja kehittyvät työmenetelmät eivät ole juurikaan
muuttaneet työn fyysistä kuormittavuutta. Työhyvinvoinnista piittaamattomi-
en tehokkuusvaatimusten kasvu on sen sijaan lisännyt työn henkistä rasit-
tavuutta kaikilla aloilla. Työntekijöiden sairauspoissaolojen määrä on ollut
hienoisessa kasvussa 2000-luvulla, mutta ovat kuitenkin EU-maiden kes-
kiarvon tienoilla. Sairaana työssäolo on yleisempää niillä työntekijöillä, joilla
on vähän vaikutusmahdollisuuksia työelämässä. Myös työtapaturmakehitys
on viime vuosina uudelleen kääntynyt nousuun.
Työmarkkinoilla voi siis tunnistaa useita jakoja, joilla on vaikutuksia myös
työurien pituuteen ja työssä jaksamiseen. Polarisaatiota on koulutustasos-
sa, terveydentilassa, työsuhteiden ehdoissa ja palkkauksessa.
Työkyvyn menetys ja työttömyys
lyhentävät työuria
Terveyden menettäminen ja joutuminen täydelle työkyvyttömyyseläkkeelle
eli niin sanotulle sairauseläkkeelle ovat merkittävin syy eläkkeen alkami-
seen ennen vanhuuseläkeikää. Tällä hetkellä yli 260 000 suomalaista on
työkyvyttömyyseläkkeellä. Vuonna 2007 työkyvyttömyyseläkkeelle jäi
27 000 henkilöä. Luku on suuri siihen nähden, että vanhuuseläkkeelle suo-
raan työstä siirtyneitä oli saman verran.
Suurten ikäluokkien ikääntymisen myötä oletettiin uusien alkavien työkyvyt-
tömyyseläkkeiden määrän edelleen kasvavan. Kehitys on kuitenkin ollut
myönteisempää, sillä jo lähes kymmenen vuoden ajan alkaneiden työkyvyt-
tömyyseläkkeiden määrä on ollut ennakoitua pienempää. Nyt lama ja sen
aiheuttama epävarmuus on lisännyt myös työkyvyttömyyseläkehakemusten
määrää.
Suurimmat tautiryhmät alkavissa työkyvyttömyyseläkkeissä ovat mielenter-
veyssairaudet (erityisesti masennus) sekä tuki- ja liikuntaelinsairaudet. Sy-
dän- ja verisuonisairaudet työkyvyttömyyden syynä on laskenut selvästi.

13. SAK:n esitykset työurien pidentämiseksi 11
Työkyvyttömyysriski erityisesti tuki- ja liikuntaelinsairauksissa kasvaa iän
karttuessa, ja suurin osa työkyvyttömyyseläkkeistä alkaa yli 50 -vuotiaana.
Työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyneet vuosina
1996–2008
Henkilöä Työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyneet
30 000
25 000
20 000
15 000
10 000
5 000
0
96 97 98 99 00 01 02 03 04 05 06 07 08
Mielen- Tuk i- ja lii- Verenkierto- Muut
terveyden kuntaelinten elinten
häiriöt sairaudet sairaudet sairaudet
Lukuihin sisältyvät varsinaiset työkyvyttömyyseläkkeet ja yksilölliset varhaiseläkkeet.
Lähde: ETK
Suurin huoli kohdistuu siihen, että uusien alkavien työkyvyttömyyseläkkei-
den syynä yhä useammin on masennus. Tämä sairaus työntää työelämästä
pois yhä nuorempia, vasta lyhyen työuran tehneitä. Laiminlyönnit nuorten
palveluissa ja erityisesti kouluissa ja terveydenhoidossa siirtävät ongelmat
eläkejärjestelmään ja painavat keskimääräistä eläkkeelle siirtymisikää alas.
Nuorten työkyvyttömyyseläkkeiden alkavuus on huolestuttavasti lisäänty-
nyt.
Toinen merkittävä syy joutua ennen aikaisesti pois työelämästä on pitkitty-
vä työttömyys. Työpaikan menettäminen työelämän muutostilanteissa koh-
distuu usein ikääntyneisiin työntekijöihin, sillä työnantajat irtisanovat yhä
työntekijöitä vanhemmasta päästä. Heidän uudelleen työllistymistään avoi-
mille työmarkkinoille haittaa usein työelämän tarpeisiin nähden kapea-
alainen koulutus ja yksipuolinen työkokemus sekä terveydellisten ongelmi-
en lisääntyminen.

14. 12 SAK:n esitykset työurien pidentämiseksi
4. Työurien pidentäminen edellyttää
toimia läpi työuran
Työmarkkinajärjestöjen eläkeneuvotteluryhmän ja työelämätyöryhmän yh-
teinen tavoite on löytää keinot nostaa 25 vuotta täyttäneiden keskimääräis-
tä eläkkeelle siirtymisiän odotetta nykyisestä 59,4 vuodesta kolmella vuo-
della vuoteen 2025 menneessä. Tämä on vaativa tehtävä, jonka toteutta-
miseen tarvitaan toimia koko työuran aikana.
SAK:n esitykset työurien pidentämiseksi jakaantuvat neljään ryhmään:
1. Työuraa edeltävät toimet
2. Toimet työuran aikana
3. Ikääntyviä koskevat toimet
4. Osatyökykyisiä koskevat toimet
4.1. Työuraa edeltävät toimet
Pohja pitkälle ja kestävälle työuralle luodaan jo ennen työuran alkua. Työ-
uraa edeltävillä toimilla voidaan jossain määrin aikaistaa työuran alkua. Niil-
lä voidaan myös ehkäistä työkyvyttömyyttä sekä edistää terveyttä ja toimin-
takykyä ja siirtää siten työnjättöikää.
Keskeisintä on huolehtia siitä, että kaikki saavat kunnollisen ammattitaidon,
ja tukea oikeiden asenteiden ja elämäntapojen omaksumista. Joka vuosi
useita tuhansia nuoria jää jatkokoulutuksen ulkopuolelle ja ammatillisen
koulutuksen keskeyttää yli 10 000 nuorta. Ongelma on pahentunut, kun en-
tistä useampi nuori hakeutuu peruskoulun jälkeen ammatilliseen koulutuk-
seen.
Toimenpide-ehdotuksia:
• Varmistetaan kaikkien oikeus ammattiin. Siksi kaikille peruskoulun
päättäville varmistetaan opiskelupaikka toisen asteen koulutuksessa,
ammattistartti, kymppiluokkapaikka tai työpajapaikka. Oppivelvollisuus
laajennetaan koskemaan myös perusopetuksen jälkeistä aikaa, jotta
voidaan varmistaa koko ikäluokalle valmiudet työelämään siirtymiseksi.
• Työurien jatkamisen kannalta on keskeistä, että jo toisen asteen
ammatillisessa peruskoulutuksessa saavutetaan työmarkkinoiden
vaatimuksia vastaava ammattitaito. Työelämän muutoksissa tarvitaan
aikaisempaa enemmän valmiuksia oppia uutta, kielitaitoa,
tietotekniikkaosaamista sekä kykyä työskennellä yhdessä.
• Ammatillisten opintojen keskeyttämistä on vähennettävä merkittävästi
lisäämällä lähiopetusta, opintojen ohjausta sekä muita tukitoimia.
Koulutuksen keskeyttämisestä on päästävä joustavaan opintoalan
vaihtamiseen.

15. SAK:n esitykset työurien pidentämiseksi 13
• Opintojen ohjausta ja ammatinvalinnanohjausta lisätään perusasteella ja
toisen asteen koulutuksessa. Tähän työhön varataan myös riittävät
taloudelliset voimavarat.
• Opiskelijoiden toimeentulon turvaamisessa lähtökohta on toisen asteen
opintotuen parantaminen niin, että velkaantuminen vähentyy ja tarve
työntekoon opiskeluaikana vähenee.
• Parannetaan työelämän ulkopuolelle nyt kokonaan jäävien nuorten sekä
vammaisten ja vaikeasti sairaiden koulutus- ja
työllistymismahdollisuuksia. Moni työelämän ulkopuolelle jäävä
vammainen voisi hyvän koulutuksen avulla osallistua työelämään
vähintään osa-aikaisesti. Mikäli nykyisin kokonaan työmarkkinoiden
ulkopuolella olevia saataisiin mukaan työelämään, vaikuttaisi se
tavoitteeksi asetettuun eläkkeellesiirtymisiän odotteeseen tuntuvasti.
• Kouluterveydenhuollon voimavaroja, koulukuraattoreita ja – psykologeja
pitää lisätä, jos halutaan ehkäistä esimerkiksi nuorten
mielenterveysongelmia ja siten syrjäytymistä koulutuksesta ja
työelämästä. Oppilashuoltoa on parannettava ja terveyspalvelujen
saatavuutta lisättävä. Kouluissa puututaan määrätietoisesti kiusaamiseen
ja kannustetaan myös oppilaita ja opiskelijoita puuttumaan kiusaamiseen.
• Osa ammatillista osaamista on, miten työelämässä selvitään entistä
pitempään. Opetussuunnitelmiin sisällytetään nykyistä enemmän
työhyvinvointiin, työsuojeluun, työturvallisuuteen sekä terveellisiin
elämäntapoihin liittyviä sisältöjä.
• Ammattiin opiskeleville suunnataan uudenlaista terveyskasvatusta, jolla
pystytään vaikuttamaan koko loppuelämän aikaiseen sairastavuuteen.
Ammattiin opiskelevilla on tutkimusten mukaan enemmän terveyden
kannalta haitallista käyttäytymistä kuin lukiolaisilla. Esimerkiksi tupakointi,
humalahakuinen runsas alkoholin käyttö, epäterveet ruokailutottumukset
ja liikunnan vähäisyys on ammattiin opiskelevilla yleisempää kuin lukiota
käyvillä ikätovereilla.
• Ammatillisiin opintoihin sisältyvät työssäoppimisjaksot ja peruskoulun
työelämään tutustumisjaksot on hoidettava huolellisesti ja laadukkaasti
työpaikoilla, koska nuoret niiden aikana saavat ensi kontaktin
työelämään. Oppilaitosten mahdollisuudet tukea työpaikkoja tässä työssä
on turvattava. Tärkeää on myös, että nuoret pääsevät jo opiskeluaikana
työskentelemään omalla alalla.
4.2. Toimet työuran aikana
Perusedellytyksiä työurien pidentämiselle ja eläkkeelle siirtymisen myöhen-
tämiselle on, että työvoiman kysyntä on korkealla ja että työntekijöillä siten
on mahdollisuudet tehdä työtä.
Työurien jatkamisessa eivät riitä toimet vain ikääntyville työntekijöille. Työ-
kykyä on ylläpidettävä ja työkyvyn heikentymistä ehkäistävä koko työuran

16. 14 SAK:n esitykset työurien pidentämiseksi
aikana, jotta asetettu tavoite siirtää eläkkeelle siirtymisikää kolmella vuodel-
la voisi toteutua.
Työurien jatkaminen edellyttää, että kaikki osapuolet sitoutuvat työhyvin-
voinnin edistämiseen. Työnantajia on kannustettava panostamaan työnteki-
jöiden jaksamiseen, työsuhdeturvan ja työsuhteiden laadun parantamiseen
ja tätä kautta työurien pidentämiseen. Erityisesti työn sisällön ja siten työn
mielekkyyden kehittäminen on ensiarvoisen tärkeää työn vetovoimaisuuden
lisäämiseksi.
Tarkasteluun on otettava laajasti työkykyyn vaikuttavia eri osa-alueita, ku-
ten palkkaus, työsuojelu, työturvallisuus, työaikajärjestelyt, työsuhdemuo-
dot, johtamiskulttuuri, osaamisen kehittäminen tai vaikutusmahdollisuudet
omaan työhön.
Osaamista parannettava – muutosturvaa tehostettava
Yhä useampi palkansaaja vaihtaa työuran aikana työtehtävää, työpaikkaa
tai koko ammattialaa. Työmarkkinoilla on edelleen yli 300 000 työikäistä
henkilöä vailla ammatillista tutkintoa. Työikäisten koulutus puolestaan ka-
saantuu korkeasti koulutetuille ja toimihenkilöasemassa työskenteleville.
Työntekijöiden osaamisen päivittäminen ja uudelleen kouluttautuminen jää
edelleen useimmiten kokonaan henkilön omalle vastuulle.
Työelämän muutostilanteissa vähän koulutettujen uudelleentyöllistyminen
on hankalinta ja samalla koulutusta vaille jääneiden kynnys päivittää osaa-
mistaan tai hankkia kokonaan uusi ammatti on korkealla. Vaarana on, että
varsinkin talouden laskukausina nämä henkilöt jäävät pitkiksi ajoiksi tai ko-
konaan työelämän ulkopuolelle osaamisvajeiden takia.
Toimenpide-ehdotuksia:
• Lisätään aikuisten mahdollisuuksia ammatinvaihtoon erityisesti työelämän
muutostilanteissa. Koulutuspaikkoja lisätään vähänkoulutetuille eikä
tutkintoa vailla olevilta aikuisilta peritä opiskelijamaksuja.
Aikuiskoulutustuen tasoa nostetaan.
• Jokaisella palkansaajalle taataan oikeus osallistua työajalla vähintään
viisi päivää vuodessa ammattitaitoa kehittävään koulutukseen, jonka
kustannuksista työnantaja vastaa.
• Työehtosopimuksissa sovitaan, miten osaamisen parantamiseen
kannustetaan myös taloudellisesti – esimerkiksi, miten ammattitutkinnon
suorittaminen vaikuttaa palkkaan.
• Luottamushenkilöiden ajankäyttöä lisätään työntekijöiden ammatillista
osaamisen kehittämistä koskevien tehtävien hoitamiseksi.

17. SAK:n esitykset työurien pidentämiseksi 15
Työaikojen joustettava elämätilanteiden mukaan
Suomalaisten työajat joustavat erittäin hyvin työelämän tarpeiden mukaan,
ja esimerkiksi ilta-, yö- ja viikonlopputyön tekemisessä Suomi on EU:n kär-
kimaita. Työntekijöiden tarpeen mukaista joustoa on pääasiassa kokoaika-
työssä. Kokoaikatyön ja osa-aikatyön välissä olevia järjestelmiä ovat tällä
hetkellä osa-aikaeläke, osa-aikalisä ja osittainen hoitovapaa sekä soviteltu
päiväraha. Työaikojen joustavuutta on tarpeen lisätä työntekijöiden elämän-
tilanteiden mukaan. Esimerkiksi pienten lasten ja omaisten hoidon sekä
opintojen takia olisi syytä lisätä mahdollisuuksia työajan lyhentämiseen
määräaikaisesti.
Toimenpide-ehdotuksia:
• Työaikapankkijärjestelmää kehitetään niin, että siinä otetaan entistä
paremmin huomioon työntekijöiden tarpeet.
• Otetaan käyttöön työaikapankkijärjestelmä, jossa sisääntehdyn työajan
palkka maksetaan erilliseen rahastoon. Työntekijälle palkka maksetaan
rahastosta siinä vaiheessa, kun pankkivapaita pidetään. Kyseessä olisi
siis erillinen rahalaitos, joka hallinnoisi työaikapankin rahoja entisen
rakennusalan lomakassajärjestelmän malliin. Pankkivapaiden pitäminen
ei olisi työnantajalle kustannuskysymys, koska raha olisi jo maksettu.
Työnantajalle tämä olisi nykyisenkaltaisessa alikysyntätilanteessa
hyödyllinen ratkaisu, sillä hyvinä aikoina tehdyt tunnit työaikapankkiin olisi
maksettu silloin, kun ne on tehty sisään ja yritys on saanut niistä
tuottonsa. Työmarkkinajärjestöt hallinnoisivat rahalaitosta.
• Lisätään työntekijöiden oikeuksia ja mahdollisuuksia lyhentää
työaikaansa määräajaksi eri elämäntilanteista johtuvista syistä.
• Laajennetaan työntekijöiden oikeutta osa-aikalisän avulla helpottaa
työssä jaksamista. Samalla luodaan erityisesti työttöminä oleville nuorille
mahdollisuuksia osallistua työhön.
OSA-AIKALISÄ
Tällä hetkellä TE-toimisto voi myöntää osa-aikalisää työntekijälle, joka
siirtyy vapaaehtoisesti kokoaikatyöstä määräajaksi osa-aikatyöhön.
Työnantajan on palkattava täksi ajaksi osa-aikatyöhön työtön työnhakija,
joka on ollut viimeisen puolen vuoden aikana vähintään viisi kuukautta
työttömänä tai joka on yli 55-vuotias.
Osa-aikalisä voitaisiin uudistaa niin, että se kohdennettaisiin entistä
enemmän ikääntyville työntekijöille ja tilalle palkattaisiin nuori, vasta
ammattiin valmistunut työtön.
• Parannetaan mahdollisuuksia työajan lyhentämiseen opintojen takia ja
uudistetaan aikuiskoulutustuki korvaamaan tästä aiheutuvaa
ansionmenetystä.

18. 16 SAK:n esitykset työurien pidentämiseksi
• Uudistetaan työttömyysturvalainsäädäntöä siten, että sovitellun
päivärahan edellytyksenä olevaa työaikarajaa korotetaan nykyisestä
korkeintaan 75 %:sta 85%:iin kokoaikatyöstä. Tämä mahdollistaisi
nykyistä paremmin tarkoituksenmukaisia työaikajärjestelyjä
lomautusaikoina. Nykyisen rajan takia siirtyminen nelipäiväiseen
työviikkoon tai päivittäisen työajan lyhentäminen kahdeksasta kuuteen
tuntiin lomautusmuotona ei ole käytännössä mahdollista.
JORVIN SAIRAALA
Jorvin sairaalassa ja Espoon kaupungin vanhusten palvelussa toteutettiin työ-
aika-autonomia hanke 2002–2005. Työaika-autonomialla tarkoitetaan työnteki-
jän osallistumista omien työvuorojensa suunnitteluun. Lähtökohtana on työnte-
kijän yksilölliset tarpeet ja perusperiaatteena työaikojen sopiminen yhdessä.
Voidaan puhua yhteisöllisestä työvuorosuunnittelusta. Tällainen työaikojen
suunnittelu vaatii kaikilta työntekijöiltä työaikoja koskevien säädösten tuntemus-
ta ja hankkeessa järjestettiin tähän liittyvää koulutusta.
Jorvin sairaalassa kukin osasto uudisti omaan työaikakäytäntöään aste asteel-
ta. Alkuvaiheessa työntekijät kokivat, että työaikojen suunnitteluun kuluva aika
oli pois potilastöistä. Valtaosassa osastoja uuteen, joustavampaan työaikajär-
jestelyyn siirryttiin noin vuodessa. Osallistuneet osastot olivat tyytyväisiä muu-
tokseen. Kuormittavaan kolmivuorotyöhön työaika-autonomia toi tervetullutta
liikkumavaraa. Kun jokainen työntekijä voi suunnitella oman työaikansa, tyyty-
väisyys lisääntyy. Samalla työvuorosuunnittelusta tuli osa työntekijöiden työtä.
Järjestely mahdollistaa myös oman työn sisällön suunnittelun.
Pienten lasten vanhempien työssä käyntiä tuettava
Pitkät poissaolot työelämästä perhevapailla keskittyvät naisille ja tämä hei-
kentää naisten työmarkkina-asemaa. Erityisesti matalapalkkaiset naiset
kantavat vastuun lasten hoidosta kotona. Tällä on vaikutuksia koko työ-
uraan.
Toimenpide- ehdotuksia:
• Alle kouluikäisten lasten vanhemmille luodaan subjektiivinen oikeus
joustaviin työaikajärjestelyihin ja osa-aikaiseen päivähoitoon.
• Päivähoitomaksut uudistetaan tuntiperusteisiksi, niin että osa-
aikapäivähoito ei ole suhteettoman kallista.
• Osittaista hoitorahaa korotetaan, jotta se myös todellisuudessa
mahdollistaa osa-aikaisen työnteon kotihoidon sijasta.
• Kotihoidontuella pitkään olleita aktivoidaan työelämään työvoimahallinnon
toimesta mm. markkinoimalla osa-aikatyön ja lastenhoidon uusia
joustavia yhdistämismahdollisuuksia (kts. edellinen)

19. SAK:n esitykset työurien pidentämiseksi 17
• Perhevapaiden tasaisempaa jakautumista edistetään tekemällä
perhevapaiden käyttömahdollisuuksista nykyistä joustavampia ja erilaisiin
elämäntilanteisiin sopivia. Erilaiset vanhempainvapaan
siirtomahdollisuudet, työn ja lastenhoidon yhdistäminen sekä esimerkiksi
isäkuukauden ajankohdan ja ehtojen joustavoittaminen ovat keinoja, joilla
perhevapaita voidaan tasata.
• Pienten lasten vanhempien lisääntyvä työssäkäynti on otettava huomioon
eläkkeellelähtöikää laskettaessa.
Työterveyshuollon kattavuutta ja vaikuttavuutta tehostettava
Työterveyshuollolla on keskeinen merkitys sairauksien ennalta ehkäisyssä,
varhaisessa puuttumisessa ja työkyvyttömyyden torjunnassa. Arviolta jopa
500 000 työikäistä, työssä käyvää ihmistä yrittäjät mukaan lukien on työter-
veyshuollon palvelujen ulkopuolella Reissutyössä olevat, eri alojen pätkä-
työntekijät ja pienyritysten palveluksessa olevat työntekijät jäävät usein työ-
terveyshuollon palvelujen ulkopuolelle. Ongelmana on myös se, että vaikka
työnantaja on järjestänyt työterveyshuollon, työntekijän työpiste ja työterve-
yshuollon vastaanotto ovat eri paikkakunnilla, pahimmillaan satojen kilo-
metrien päässä toisistaan. Lisäksi osa yksityisistä palvelujen tuottajista kiel-
täytyy antamasta pelkästään ennaltaehkäiseviä työterveyshuoltopalveluja
työnantajille, jotka niitä haluavat, vaan edellyttävät sairaanhoitopalveluiden
ostoa.
Työterveyshuoltolaki ja asetus hyvästä työterveyshuoltokäytännöstä ohjaa-
vat työterveyshuoltopalvelujen toteuttamista. Osana hyvää käytäntöä on
myös työterveyshuollon vaikuttavuuden arviointi. Valitettavasti palvelujen
taso vaihtelee huomattavasti eri työterveyshuoltoyksiköiden välillä.
Suomalainen työterveyshuoltojärjestelmä on globaalisti arvioituna ainutlaa-
tuinen. Kuitenkin työterveyshuollon toimivuutta on Suomessa arvioitu ensi-
sijaisesti tehtyjen tarkastusten, vastaanottokäyntien ja suoritteiden pohjalta.
Sen sijaan tutkimukset, joilla arvioidaan työterveyshuollon vaikuttavuutta
tapaturmiin, ammattitauteihin, yleensäkin sairastavuuteen ja ennen muuta
työkykyyn, ovat toimivuuden arvioinnissa jääneet vähemmälle huomiolle.
Kuitenkin tärkeimpänä työterveyshuollon lopputuloksena ja mitattavana ar-
vona on pidettävä työkyvyn turvaamista ja työkyvyttömyyden ehkäisyä.
Toimenpide-ehdotuksia:
• Kaikille työntekijöille varmistetaan lain edellyttämä työterveyshuolto. Myös
työterveyshuollon kattavuutta on parannettava eli palvelujen on oltava
myös työntekijöiden käytettävissä.
• Velvoitetaan säädösmuutoksella yksityiset työterveyshuoltopalvelujen
tuottajat ottamaan asiakkaikseen myös työnantajat, jotka tyytyvät
pelkkään ennaltaehkäisevään työterveyshuoltoon.
• Työterveyshuollon vaikuttavuutta on parannettava muun muassa palvelu-
ja korvauskäytäntöjä kehittämättä. Tämä tarkoittaa
työterveyshuoltoyksiköiden laatukriteerien määrittelemistä ja toisaalta

20. 18 SAK:n esitykset työurien pidentämiseksi
työnantajille maksettavien työterveyshuollosta aiheutuvien kustannusten
korvaamisen porrastamista ja sitomista hyvään
työterveyshuoltokäytäntöön nykyistä tiukemmin.
• Työterveyshuolto toteuttaa työpaikkaselvitykset tarvittaessa, esim. kerran
vuodessa tai olosuhteiden niin vaatiessa.
• Kaikille työntekijöille tehdään työhöntulotarkastus. Työntekijöille
säädetään mahdollisuus päästä säännöllisesti terveystarkastuksiin,
esimerkiksi 3-5 vuoden välein. Ikääntyville työntekijöille tehdään
työterveystarkastuksia tehostetusti, esimerkiksi 1-3 vuoden välein.
• Työpaikkansa menettäneiden ja työttömien terveystarkastukset
vakiinnutetaan osaksi työvoimaviranomaisten toimia. Varmistetaan, että
irtisanomisaikana on mahdollisuus käyttää työterveyshuollon palveluja.
• Työterveyshuollon ja eri kuntoutustahojen välistä yhteistyötä on lisättävä.
Työkykyä ja kuntoutustarvetta arvioitaessa on otettava huomioon työn
vaatimukset ja työolot. Työterveyshuollolle on annettava sairaanhoitoa ja
kuntoutusta koordinoiva rooli. Jatkossa ensisijaisesti työterveyslääkäri
kirjoittaa työkyvyttömyyslausunnot ja pitkät sairaslomalausunnot.
• Kaikkien, joita uhkaa työkyvyttömyys, on saatava arvio ammatillisen
kuntoutuksen tarpeesta ja heidät on ohjattava kuntoutukseen.
Ammatillisen kuntoutuksen vaikuttavuutta parannetaan lisäämällä
työnantajan velvollisuutta järjestää työtä kuntoutustoimien ja työkokeilujen
jälkeen. Tehostetaan työpaikoilla, työterveyshuollossa ja Kelassa hoito- ja
kuntoutusotetta, kun työkykyä uhkaavia merkkejä todetaan.
Kuntoutukseen pääsyä on nopeutettava ja kuntoutuksen tavoitteet on
yksilöitävä tarkemmin.
• Työhön paluuta pitkien sairauspoissaolojen jälkeen tuetaan
työjärjestelyin.
ITELLAN KUNNON POLKU
Suomalaisesta työelämästä löytyy hyviä käytäntöjä, joilla työaikaa ja työkuor-
maa vähentämällä voidaan vaikuttaa työssä selviytymiseen.
Esimerkiksi Itellassa on ollut vuodesta 2004 lähtien käytössä tuki, jolla on tuettu
vajaakuntoisten henkilöiden työssä selviytymistä keventämällä työkuormaa
määräaikaisesti. Tavoitteena on työntekijän paluu täysiaikaiseen työhön tuki-
jakson jälkeen. Kunnon polun avulla pyritään tukemaan yksilön työkykyä, vä-
hentämään sairaspoissaoloja ja ehkäisemään ennenaikaista eläkkeelle siirty-
mistä. Tukea käytetään silloin, kun henkilö ei voi saada työeläkelakien mukaista
ammatillista kuntoutusta.
Kunnon polku -hankkeen avulla on pystytty vähentämään sairaspoissaoloja ja
hanke on ollut myös taloudellisesti kannattava. Kunnon polkuun sijoitettu euro
on tuonut itsensä takaisin noin 2,85 -kertaisena. Kunnon Polku on työmarkkina-
järjestöjen palkitsema hanke.

21. SAK:n esitykset työurien pidentämiseksi 19
Työsuojelua ja työturvallisuutta parannettava
Työturvallisuuslainsäädäntö on viimeisten kymmenen vuoden kuluessa
ajanmukaistettu. Suuri haaste on kuitenkin siinä, kuinka työpaikoilla työsuo-
jeluvaltuutetut, työsuojelupäälliköt ja esimiehet tuntevat työsuojelua ja työ-
terveyshuoltoa koskevan lainsäädännön sekä pystyvät konkreettisesti tältä
pohjalta edistämään työpaikoilla turvallisuutta, terveyttä ja työkykyä. Tässä
tarvitaan yhteistä koulutusta työpaikkojen toimijoille.
Toimenpide-ehdotuksia:
• Työpaikkojen työturvallisuutta ja työterveyttä valvoville
työsuojeluviranomaisille säädetään nykyistä laajemmat oikeudet saada ja
vaatia lisäselvitystä henkilöstömäärän mitoituksesta.
Työsuojeluviranomaiselle säädetään selkeä oikeus puuttua epäkohtiin ja
työsuojeluvalvonnalle taataan riittävät voimavarat.
Työsuojelutarkastuksien määrää lisätään sekä laatua parannetaan
• Työturvallisuusrikosten rikoslain rangaistusmaksimi nostetaan 1 vuodesta
3 vuoteen. Uudistuksella lisätään rangaistusäännöksen ennalta
estävyyttä ja pidennetään vanhentumisaikaa, jotta usein hankalien
työturvallisuusrikosten selvittämiseen voidaan panostaa ajallisesti
nykyistä enemmän.
• Kehitetään työturvallisuusrikosten vahingonkorvausmenettelyä ja
rikoksella hankitun hyödyn (ns. konfiskaatio) menettämistä
vahingonkärsineen aseman parantamiseksi ja työturvallisuusrikoksilla
tavoitellun taloudellisen edun ulosmittaamiseksi.
• Henkilöstön määrään liittyvät vähäistä suuremmat muutokset käsitellään
jo valmisteluvaiheessa myös työsuojelun yhteistoimintamenettelyssä.
Käsittelyssä käytetään apuna työterveyshuollon asiantuntemusta, jotta
pystytään selvittämään toimien vaikutus jäljellä olevien työntekijöiden
työkykyyn.
Työnantajien kannustaminen työllistämiseen
ja työhyvinvoinnin parantamiseen
Työeläkevakuutuksessa keskisuuret yritykset ovat osittain ja suuret yrityk-
set kokonaan vastuussa työkyvyttömyyseläkkeiden rahoittamisesta sen
mukaan, paljonko yrityksen työntekijöistä on edellisten vuosien aikana jää-
nyt työkyvyttömyyseläkkeelle. Se on edistänyt yritysten kiinnostusta työsuo-
jeluun, työterveyshuoltoon, ammatilliseen kuntoutukseen ja siten työkyvyt-
tömyyden ehkäisyyn.
Toimenpide-ehdotuksia:
• Kannustetaan työnantajia kehittämään työpaikan työsuojelua ja
työhyvinvointia muuttamalla sosiaalivakuutusmaksujen
määräytymisperusteita. Työttömyysvakuutuksessa tällainen
aiheuttamisperiaate tarkoittaisi sitä korkeampia maksuja, mitä enemmän
yritys irtisanoo. Selvitetään, pitäisikö nykyisen yrityksen palkkasumman
mukaisen kaksiportaisen työttömyysvakuutusmaksun asemesta siirtyä
perimään irtisanomishistoriaan sidottua maksua.

22. 20 SAK:n esitykset työurien pidentämiseksi
• Myös erilaisiin yritysten saamiin tukiin voitaisiin asettaa ehdoksi laadukas
työyhteisö eli se että, yritys täyttää lakisääteiset velvoitteensa.
Yhteistoiminnan parantaminen työpaikoilla
Työn mielekkyyttä lisää keskeisesti, jos työntekijällä on vaikutusmahdolli-
suuksia omaan työhönsä. Työpaikkojen yhteistoimintaa ja toimintakulttuuria
on kehitettävä siten, että työntekijät voivat vaikuttaa omaan työhönsä. Sa-
moin on tärkeätä lisätä henkilöstön edustajien mahdollisuuksia osallistua
henkilöstön mitoituksen määrittämiseen ja töiden jakautumiseen työpaikal-
la.
Työpaikoilla on kehitettävä johtamista, viestintä- ja keskustelukulttuuria,
hyödynnettävä olemassa olevaa tietoa psykososiaalisista kuormitustekijöis-
tä ja niiden vaikutuksesta sairaslomiin ja työkyvyttömyyteen.
Toimenpide-ehdotuksia:
• Esimiehille taataan riittävästi tukea ja koulutusta tehtäviinsä.
Esimiestyöhön siirtyville annetaan oikeus esimiestyön
perusvalmennukseen. Tällaisen ”esimieskortin” suorittaminen antaisi
perusvalmiudet esimiestehtäviin.
• Työpaikoilla on tehtävä riskien arviointi ja niiden vaatimat
korjaustoimenpiteet. Työpaikkojen työterveys-, työturvallisuus-,
työhyvinvointi- ja jaksamisasioiden hoitaminen edellyttää, että työpaikalla
on tunnistettu, ymmärretty, yhdessä todettu ja kirjattu työpaikan työkykyä
ja terveyttä uhkaavat vaarat ja tekijät. Työsuojeluviranomaisten on
osaltaan huolehdittava valvonnan toteutumisesta
• Työnantajien on järjestettävä kaikille työntekijöille mahdollisuus
terveelliseen työpaikkaruokailuun. Tavoitteena on oltava savuton
työpaikka ja työpaikoilla on tuettava alkoholin riskikäytön tunnistamista.
• Perustetaan työelämän kehittämisen tietopankki, missä olisi
asiantuntemusta auttaa yrityksiä ja muita työyhteisöjä työkyvyn ylläpitoon
vaikuttavissa asioissa. Organisaation tehtävänä olisi aktiivisesti tarjota
erilaisia toimintamalleja ja arviointipalveluja toiminnan vaikuttavuudesta.
Lähtökohtana olisi oltava, että jokaiselle työpaikalle tarjotaan
käytännönläheistä neuvontaa työhyvinvoinnin ja tuottavuuden
kehittämisestä. Vastuu asiasta kuuluu Työ- ja elinkeinoministeriölle.
• Otetaan käyttöön lakisääteinen henkilöstötilinpäätös suurilla ja
keskisuurilla työpaikoilla. Normaalin tilinpäätös- sekä tulos- ja
taselaskelmien oheen liitetään henkilöstötilinpäätösosio, josta saadaan
luotettavaa taloudellisiin laskelmiin perustuvaa tietoaineistoa työpaikan
toimintapolitiikan vaikutuksista esimerkiksi henkilöstön
osaamispääomaan, työhyvinvointiin, vaihtuvuuteen,
rekrytointikustannuksiin, koulutuskustannuksiin.

23. SAK:n esitykset työurien pidentämiseksi 21
• Otetaan käyttöön työpaikkojen vapaaehtoinen laatuluokitus. ”Kunnon
työpaikan” luokittelussa voisi olla mukana esimerkiksi seuraavia
tunnuslukuja: henkilöstön vaihtuvuus, sairauspoissaolot,
koulutuspanostukset, keskimääräinen eläköitymisikä, työtapaturmien
määrä.
• Otetaan käyttöön kansallisesti erityisesti pienten työpaikkojen tueksi
suunnattu aluetyösuojeluvaltuutettu -järjestelmä niillä työpaikoilla, joilla ei
ole valittu työsuojeluvaltuutettua.
• Työntekijän irtisanominen pitkän sairausloman aikana tai sen jälkeen on
tehtävä nykyistä vaikeammaksi.
4.3. Ikääntyviä työikäisiä koskevat erityistoimet
Ikääntyneiden työikäisten eläkkeelle siirtymisikää voidaan myöhentää eh-
käisemällä työkyvyttömyyttä ja työttömyyttä sekä edistämällä toimintakykyä.
Lisäksi ikääntyviä, työkykyisiä työntekijöitä on kannustettava ja motivoitava
erityistoimin jatkamaan pitempään työelämässä.
Suomessa on monia työpaikkoja, joissa ikääntyvien työkykyä ja työhyvin-
vointia on parannettu määrätietoisin toimin ja on myös saatu erinomaisia
tuloksia aikaan. Nämä hyvät käytännöt on nyt saatava käyttöön Suomen
jokaisella työpaikalla.
ABLOY
ABLOYn tehtailla on otettu käyttöön ikäohjelma, jossa tavoitteena on edistää
henkilöstön työkykyä ja työhyvinvointia, vähentää sairauspoissaoloja, nostaa
keskimääräistä eläköitymisikää sekä varmistaa hiljaisen tiedon siirtyminen. Näi-
hin tavoitteisiin pääsemiseksi yli 55-vuotiaiden työkykyä tuetaan esimerkiksi kun-
toarvion ja siihen liittyvän yksilöllisen suunnitelman ja seurannan sekä maksut-
tomien hierontojen avulla. Yli 58-vuotiaille kertyy ylimääräisiä ikävapaita siten,
että 58-vuotiailla vapaita kuusi päivää vuodessa ja yli 64 -vuotiailla 20 päivää
vuodessa. ABLOYn keskimääräinen eläkkeellesiirtymisikä on ikäohjelman avulla
noussut kolmella vuodella ja on nyt 63,5 vuotta.
Toimenpide- ehdotuksia:
• Jokaisella työpaikalla tehdään ikäohjelma, jonka tavoitteena on
myöhentää eläkkeelle siirtymistä. Ikääntyvät työntekijät huomioidaan
johtamisessa ja esimestyössä, työterveyden ylläpidossa ja työaikojen
joustoissa. Ikääntyville työntekijöille, esimerkiksi yli 56-vuotiaille
kohdennetaan erityistoimia. Työehtosopimuksissa sovitaan paikallisesti
sovittavaksi yrityskohtaisesta ikäohjelmasta, jossa on mukana ainakin
seuraavat kohdat:
o Ikääntyville työntekijöille säädetään oikeus ylimääräisiin vapaisiin ja
lisätään mahdollisuuksia joustaviin työaikajärjestelyihin ja osa-
aikatyöhön.

24. 22 SAK:n esitykset työurien pidentämiseksi
o Ikääntyvien vuorotyötä tekevien yksilöllinen palautumistarve huomioi-
daan työaikajärjestelyissä. Ikääntyvien työvuorosuunnittelussa on li-
sättävä joustavuutta ja vuorojen välille on jätettävä riittävästi aikaa
palautumiseen. Ikääntyvien työntekijöiden yötyötä ja peräkkäisten
yövuorojen määrää on perusteltua vähentää.
o Ikääntyvien työntekijöiden räätälöityjä työterveystarkastuksia tehdään
säännöllisesti, esimerkiksi 1-3 vuoden välein ammatista ja työtehtä-
västä riippumatta.
o kuntotestit
FINNAIR TEKNIIKKA
Finnairin lentokonehuollossa käynnistyi vuonna 2001 tutkimushanke nopeasti
eteenpäin kiertävästä työvuorojärjestelmästä. Tavoitteena oli kokeilla yli 45-
vuotiaille nykyistä paremmin sopivan vuorojärjestelmää sekä selvittää, miten
tämä vaikuttaa ikääntyvien vuorotyöntekijöiden toimintakykyyn ja yleiseen hy-
vinvointiin. Respect vuorotyömallissa on seuraava idea: 1. päivä aamuvuoro,
2. päivä iltavuoro, 3. päivä vapaa, 4. päivä yövuoro, jonka jälkeen kaksi va-
paapäivää. Tutkimuksen mukaan työvuorojärjestelmällä oli positiivisia vaiku-
tuksia vuorotyötä tekevien yleiseen terveystilaan, sosiaaliseen elämään,
työssä jaksamiseen sekä perhe-elämään.
• Työnantajien maksamaa omavastuuosuutta työttömyysturvan lisäpäivistä
nostetaan tuntuvasti ja sen maksaminen aikaistetaan tapahtuvaksi heti
työttömyyden alussa. Tehokas omavastuu ylittäisi lisäpäivistä koituvat
kustannukset.
• Ikääntyneiden työntekijöiden irtisanomisia voidaan harkita
vähennettäväksi myös irtisanomisjärjestystä koskevien sääntöjen avulla,
kuten Ruotsissa ja Norjassa on tehty. Ensiksi palkatut irtisanotaan
viimeiseksi -tyyppiset järjestelyt suojaavat erityisesti ikääntyneitä
työntekijöitä, joiden on todetusti vaikeampaa löytää uutta työtä.
IRTISANOMISJÄRJESTYS
Työvoiman vähentämisjärjestystä on ajettu lakeihin ja sopimuksiin siksi, että se
rajoittaa työnantajan mielivaltaa irtisanomistilanteissa. ”Ensimmäisenä sisään,
viimeisenä ulos” on neutraali ja objektiivinen sääntö, joka estää työnantajaa syr-
jimästä ketään esimerkiksi iän, sukupuolen, etnisen taustan, sukupuolisen
suuntautuneisuuden tai ay-jäsenyyden vuoksi.
Työsuhteen kestoon perustuvia sääntöjä irtisanomisjärjestyksestä on erimuo-
toisina käytössä mm. Yhdysvalloissa, Iso-Britanniassa, Norjassa ja Ruotsissa.
Ne eivät ole johtaneet nuorten aseman heikkenemiseen ja ikääntyneiden työlli-
syys on Suomea korkeampi. Nuorisotyöttömyys on mainituissa maissa Suomea
alhaisempi.

25. SAK:n esitykset työurien pidentämiseksi 23
• Selvitetään mahdollisuudet palkkavakuutuksen toteuttamisesta.
Esimerkiksi työttömyysvakuutuksen kautta voitaisiin irtisanomistilanteissa
korvata osa uuden ja vanhan palkan välisestä erotuksesta tiettyyn
euromääräiseen kattoon asti enintään esimerkiksi neljän vuoden ajan.
• Ikääntyville ja raskasta fyysistä työtä tekeville otetaan
työehtosopimuksissa käyttöön työtehtävien mitoitukseen/työmäärään
”alennetut” asteikot. Esimerkiksi Tanskassa jätekuskeilla on
urakkapalkkauksessa matalammat työmitoitusedellytykset samalla
palkalla.
PALKKAVAKUUTUS
Ranskassa, Saksassa ja Yhdysvalloissa on otettu käyttöön erityisiä palkkava-
kuutusjärjestelmiä. Palkkavakuutuksen ideana on korvata palkkatulojen mene-
tystä työntekijöille, jotka ottavat irtisanomisen jälkeen vastaan matalammin pal-
katun työn. Päätavoite on helpottaa muutoksiin sopeutumista ja nopeuttaa suur-
ten irtisanomisten jälkeistä uudelleen työllistymistä. Yhdysvalloissa järjestelmä
koskee vain vähintään 50-vuotiaita työntekijöitä.
• Pidennetään sairausvakuutuksen päivärahakautta luomalla tietyin
edellytyksin jatko-oikeus koko- tai osasairauspäivärahoihin. Ruotsissa
sairauspäivärahakautta on voitu pidentää määräajoin jopa siten, että
työkyvyttömyyseläkkeet on korvattu pääosin sairausvakuutusetuuksilla.
Eläkeratkaisuilla tuetaan työssä jatkamista
Eläkeuudistuksessa 2005 tuli voimaan useita työssä jatkamista tukevia
muutoksia. Näitä positiivisia elementtejä tulee lisätä ja vahvistaa.
Toimenpide-ehdotuksia:
• Eläkeuudistuksessa karttumaprosentit porrastettiin iän mukaan ja siten,
että 63 vuoden jälkeisestä työskentelystä karttuu eläkettä 4,5 %. Tätä
eläkkeiden kannustekarttumaa voitaisiin kehittää siten, että se motivoisi
nykyistä varhemmin työssä jatkamiseen. Kun karttuma nyt on 53 vuoden
täyttämisen jälkeen 1,9 prosenttia, olisi perusteltua nostaa se esimerkiksi
57 vuodesta lähtien 2,5 prosenttiin.
• Työntekijän työeläkemaksu vähennetään nykyisin eläkkeen perusteena
olevasta palkasta, ja se leikkaa eläkettä. Työssä jatkamisen
kannustamiseksi voitaisiin luopua maksun vähentämisestä tietyn iän,
esimerkiksi 57 vuoden täyttämisen jälkeen.
• Ostoeläkkeiden ja työnantajan aloitteesta järjestettyjen
ryhmäeläkevakuutusten verotuen ehtona on nykyään, että eläke alkaa
aikaisintaan 62 vuoden iässä. On perustelua, että verotukea
pienennetään ja sen ehdoksi asetetaan, että nämä eläkkeet voivat alkaa
aikaisintaan 63 vuoden iässä

26. 24 SAK:n esitykset työurien pidentämiseksi
• Joustava vanhuuseläkeikä yhdessä eläkkeen laskusäännön ja iän
mukaisten karttumien kanssa on lisännyt ikääntyvien halukkuutta jatkaa
työntekoa 63 vuoden täyttämisen jälkeen. Joustavan vanhuuseläkeikää
voitaisiin laajentaa siten, että sen yläikäraja nostettaisiin 70 vuoteen.
4.4. Osatyökykyisiä koskevat toimet
Keskeinen ongelma on, että työnantajat eivät ole kovin halukkaita palk-
kaamaan osatyökykyisiä ihmisiä töihin. Kuitenkin on kymmeniä tuhansia
osatyökykyisiä, jotka olisivat halukkaita palaamaan työelämään. On myös
suuri joukko osatyökyvyttömyyseläkkeellä olevia, joilla ei ole työtä, vaan he
elävät pelkän osaeläkkeen varassa.
Toimenpide-ehdotuksia:
• Osatyökyvyttömyyseläkkeellä oleville taataan oikeus osa-aikatyöhön.
Työnanatajat velvoitetaan palkkaamaan osatyökykyisiä työntekijöitä ja
kuntoutujia. Nykyisin voidaan myöntää tukea sekä osatyökykyisten
palkkaukseen että työolosuhteiden muuttamiseen. Toimintaa tehostaisi
suuremmille yrityksille säädetty velvoite osatyökyisten työllistämiseen.
Velvoite määriteltäisiin suhteessa yrityksen kokonaistyöntekijämäärään.
Ellei yritys täyttäisi tätä velvoitetta, sen tulisi maksaa maksu rahastoon,
joka puolestaan tukisi kansalaisjärjestöjen osatyökykyisille ja kuntoutujille
tarjoamaa kuntoutus- ja työtoimintaa.
• Lisätään eläkkeellä olevien mahdollisuuksia tilapäiseen työntekoon
esimerkiksi sijaistajapankkien kautta. Nykyinen verotus kannustaa
eläkkeensaajaa tekemään töitä.
• Välityömarkkinoiden avulla helpotetaan osatyökykyisten ja työttömien
työllistymistä.

27. SAK:n esitykset työurien pidentämiseksi 25
Liite 1
Eläkkeelle siirtymisikä ja työuran pituus
Eläkeikä on monitahoinen käsite. Eläkelakien mukainen eläkeikä on optimi-
tavoite, johon asti yhteiskunta odottaa työntekijöiden jatkavan työskentely-
ään. Kaikki eivät kuitenkaan pysty jatkamaan työntekoa lakien määrää-
mään vanhuuseläkeikään asti. Niin Suomessa kuin vertailumaissakin laki-
sääteisen eläkeiän ja todellisen, keskimääräisen työelämästä vetäytymisiän
ero on huomattava.
Keskimääräisen eläkkeelle siirtymisiän kuvaamisessa on perinteisesti käy-
tetty kahdenlaisia tunnuslukuja. Eläkkeelle siirtymisen aritmeettinen kes-
kiarvoikä sisältää kaikki, myös nuorena, hyvin lyhyen työhistorian jälkeen
eläkkeelle joutuneet.
Eläkkeelle siirtymisen mediaani taas on keskimmäinen siten, että puolet
eläkkeelle siirtyneistä on tätä ikää nuorempia ja puolet taas vanhempia.
Nämä perinteiset tunnusluvut soveltuvat huonosti eläkkeelle siirtymisiän
muutoksen mittaamiseen erityisesti tilanteessa, jossa ikäluokkien koot vaih-
televat.
Eläketurvakeskuksessa on kehitetty uusi tunnusluku, eläkkeelle siirty-
misiän odote, joka lasketaan eläkkeiden alkavuuksien avulla sekä 25- että
50-vuotiaalle. 25-vuotiaan odote kuvaa koko työeläkevakuutetun väestön
eläkkeellesiirtymisikää ja eläkkeelle siirtymisiässä tapahtuvaa muutosta.
Odotteen laskemista erikseen 50 vuotta täyttäneille on perusteltu sillä, että
eläkepolitiikan muutokset vaikuttavat selvimmin 50 vuotta täyttäneillä.
Vuonna 2008 eläkkeelle siirtymisiän odote oli 25-vuotiailla työeläkevakuute-
tuilla 59,4 vuotta, ja 50-vuotiailla 61,4 vuotta. Molemmat odotteet ovat
nousseet ennakoidusti eli yli puoli vuotta vuodesta 2002, jolloin suuren elä-
keuudistuksen sisällöstä päätettiin.
Työurien pidentymistä eläkkeelle siirtymisiän odote mittaa kuitenkin epä-
tyydyttävästi. Onkin välttämätöntä, että eläkkeelle siirtymisodotteen rinnalla
käytetään myös muita mittareita.
Eläketurvakeskus esitteli syyskuussa 2009 koko työuran pituutta mittaavan
menetelmän, jossa lasketaan, kuinka paljon elinkaaren aikana on työvoi-
maan kuuluvia vuosia ja erityisesti työllistä aikaa sekä työelämän ulkopuo-
lista aikaa. Suomessa tällaista mittaria on tehnyt tunnetuksi johtava tutkija
Helka Hytti (ks. esim. Työpoliittinen aikakauskirja 2/2009).

28. 26 SAK:n esitykset työurien pidentämiseksi
Liite 2
Yhteisymmärrys eläkekiistan ratkaisemisesta

29. SAK:n esitykset työurien pidentämiseksi 27
Liite 3
Työryhmien kokoonpanot
Eläkeneuvotteluryhmä
Jukka Rantala Pj.
Lasse Laatunen EK
Kaija Kallinen SAK
Markku Salomaa STTK
Jarmo Pätäri Akava
asiantuntijat
Matti Vuoria Varma
Harri Sailas Ilmarinen
Lasse Heiniö Eläke-Fennia
Eläkeneuvotteluryhmä toimii yhteistyössä valtiovallan kanssa:
Terttu Savolainen STM
Raimo Sailas VM
Työelämäryhmä
Jukka Ahtela EK, pj.
Kari Kaukinen EK
Jorma Palola KT
Oili Marttila KiT
Leena Lappalainen VTML
Lauri Lyly SAK
Matti Huutola SAK
Leila Kostiainen STTK
Minna Helle Akava
Jyrki Hollmen EK, sihteeri
Saana Siekkinen SAK, sihteeri
Ministeriöiden yhteyshenkilöt:
Pirjo Harjunen TEM
Harri Skog OPM
Leo Suomaa STM