Psykiatrian kesäkoulun luento 10.7.2013 / vanhuspsykiatri, psykoterapeutti Pirjo Juhela

1. Pirjo Juhela
vanhuspsykiatri, psykoterapeutti
Juhela 2012
In
tuitiv
e
Tech
nologi
es
T
Psyykenlääkkeet ja iäkkäät
Porissa 21.11.2012

2. osana:
Toimintakykyisenä ikääntyminen -
hanketta:
1. Vanhuspsykiatrinen asiantuntijatyö 1.7.-
15.10.2012 (Juhela)
2. Edelliseen liittyvä juurruttamishanke eli
mahdollisuus tehdä erilaisia pilottihankkeita
1.10.2012-31.10.2013
Toistaiseksi palkattu projektityöntekijöiksi:
Sh Merja Heinola (50%) PoSa
Sh Sari Furuholm (50%) Porin kaupunki
Juhela 2012
In
tuitiv
e
Tech
nologi
es
T

3. Psyykenlääkkeet:
ladattu alue

4. Tarvittaisiin lääkettä
"kunnolla olemiseen"
....... ja sellaista ei vain
löydy

5. Esim. "huuteleva potilas"
- hyvin usein toivotaan "huutamis-käytökseen"
sellaista lääkettä että huutaminen loppuisi
- lääkkeillä ei juurikaan saada mitään aikaan,
useimmiten vain sivuvaikutuksia kuten
nielemisvaikeuksia ja ikävä käytös vain
jatkuu
- tällainen potilas koetaan raskaana,
tärkeintä on pyrkiä hyvään perushoitoon,
inhimilliseen kohteluun ja tietenkin ympäristöäkin
on ajatteltava - mielestäni meillä tulisi olla
äänieristettyjä huoneita tarjolla

6. Mitenkähän lääkkeitä otetaan??
Dosettia (tai annosjakelua) tulee harkita aina
jos on säännöllinen lääkitys!!!
Harkintaa lääkitykseen:
- missä ja kuka arvioi tilanteen?
- mitkä ovat taustatiedot?
- mihin lääkitystä tarvitaan?
- mitkä ovat realistiset odotukset?
- miten lääkitystä ja sen vaikutusta/ei vaiku-
tusta/sivuvaikutuksia seurataan?

7. Yhteistyö:
potilas/asiakas
perheenjäsenet
muut ammattiauttajat
lääkäri
Yleensä puhumme hoitomyöntyvyydestä:
adherenssistä, komplianssista ja
nykyään myös konkordanssista
Hoidon onnistuminen??
Entä kuinka tärkeä on osata tehdä
yhteistyötä eri ryhmien välillä???

8. Vanhusten psykiatrisen lääkityksen
erityispiirteitä: ANTIPSYKOOTIT
– yleensä huomattavasti pienemmät annokset kuin
nuoremmilla aikuisilla
– helposti ekstrapyramidaalisia sivuvaikutuksia,
pienilläkin annoksilla, huom. toimintakyvyn lasku -
seurattava: jäykkyyttä, vapinaa, vinoa kävelyä,
kuolaamista
– antikolinergiset sivuvaikutukset vanhuksilla hankalia
(tästä syystä korkea-annos-antipsykootit esim. Levozin,
eivät suositeltavia)
– uudet ja epätyypilliset antipsykootit, ehkä paremmin
siedettyjä - mutta heikompi teho??
– ongelmalliset sivuvaikutukset: maligni
neuroleptisyndrooma, QT-ajan piteneminen, maksan
vajaatoiminta

9. Missä tilanteissa joudutaan aloittamaan
antipsykootti ikäihmiselle jolla ei ole aikaisempaa
vakavaa psykiatrista diagnoosia?
- muistisairaan vaikeat käytösoireet - psykoottisuus
- deliriumpotilaan vaikea levottomuus
*
tällöin kyse antipsykootin epäspesifistä vaikutuksesta
- yleensä pieni annos
(esim. risperidoni 0,5mg-2mg, haloperidoli 0,5mg-2mg)
- yleensä lyhyt aika (päiviä, viikkoja, joskus kuukausia,
mutta ei mielestäni koskaan vuosia!)

10. Delusionääriset psykoosit (paranoidisuus)
• lääkityksenä yleensä antipsykootteja
(pienet annokset), jotka saattavat helpottaa
tilannetta selkeästi
• potilas ei yleensä itse näe lääkityksen tarvetta
• motivointi: 'lääkitys on pahoihin ajatuksiin',
pyritään hoitamaan uni/nukkuminen
- Kuinka kauan? Riippuu tilanteesta, vasteesta
- Yleensä oireet voivat jäädä taka-alalle, vaikkei
varsinaista "sairaudentuntoa" tulekaan - muutamassa
kuukaudessa voi lääkitystä pyrkiä vähentämään, jättää
pieni annos esim. iltaan pitemmäksi aikaa

11. Ikääntyvä skitsofreniapotilas:
- usein vuosien ajan sama lääkitys, usein monia
lääkkeitä; mutta ikää tullut ja muitakin sairauksia
Mitä tulisi pohtia ja arvioida:
- näiden asiakkaiden voi olla vaikea itse valittaa oireistaan
tai lääkityksen sopimattomuudesta - tärkeätä että heidän
tilansa otetaan arvioon ulkopuolisen taholta: lääkäri,
kotihoito, omainen ym.
- muistaa tehdä perusstatus, peruslabrat; näön, kuulon,
hampaiden arvio
- lääkityksen yksinkertaistaminen, vähentäminen hyvin
hitaasti (kuukausien jopa vuosien aikana) oireita seuraten -
huom. ei kannata lopettaa kokonaan!!

12. Helppo tässä sanoa,
mutta kyllähän se
voi tuntua
hieman raskaalta
urakalta!

13. Esim. Mauri, 67-v.
lääkitys ollut vuosia:
- Peratsin dekanoaatti 108mg/kahden viikon välein
- Levozin 50mg+50mg+200mg
- Risperdal 2mg 1/2tabl aamulla ja päivällä, 1 tabl yöksi
- aika usein ottanut myös Tenox 20mg yöksi
.....ja sitten liuta somaattisia lääkkeitä veren-
paineeseen, happovaivoihin, kova polttamaan
ja välillä keuhkoputkentulehduksia ja antibioottikuureja
Kotisairaanhoito jakaa lääkkeet, antaa pistokset - tuntee
Maurin vuosien ajalta, Mauri on ollut kaiken aikaa
suunnilleen samanlainen, puhelee jkv yksikseen,
ottaa lääkkeensä säännöllisesti,viime vuosina ollut
väsyneempi, "tullut vanhaksi", miten lääkitystä voisi siivota?

14. Masennuslääkkeet
– antikolinergiset sivuvaikutukset hankalia vanhuksilla
(trisykliset: annokset pienempiä kuin nuoremmilla)
– uuden polven masennuslääkkeet sopivat yleensä
paremmin sivuvaikutustensa suhteen, vanhuksilla
aloitusannos usein pienempi, hoitotaso ehkä jonkin
verran matalampi
– näiden uuden polvenkin masennuslääkkeiden
sivuvaikutukset silti moninaisia, kannattaa pysytellä
lääkeinformaatiossa ajan tasalla - selvittää
yhteisvaikutukset - parasta että tuntee muutaman
lääkkeen hyvin
Myös näiden lääkkeiden kohdalla muistettava
aloitus harkinnan jälkeen, seurata vastetta ja
muistaa lopettaa harkinnan jälkeen

15. Miten ottaa masennuslääke puheeksi ??
- ei oikeastaan ole koskaan helppoa!
- jotenkin pitää pystyä vakuuttamaan että ottaa potilaansa
vakavasti: ensiksi on kuunneltava, kyseltävä ja
pohdittava potilaan kanssa, sitten ehkä:
- "Näen että sinulla on vaikeaa"
- "Tuntuu kuin olisit noidankehässä"
- "Yöunesi ei tunnu olevan oikein hyvä"
- "Oletko itse koskaan harkinnut että jokin lääke voisi yhtään
helpottaa tilannettasi?
- "Kokemukseni mukaan jotkut ovat päässeet purkamaan
tuota noidankehää kun mukana on ollut lääkityskin
auttamassa".....

16. Bipolaarihäiriö - tulisi muistaa ikäihmisilläkin
• vanhetessa ongelmat voivat usein voimistua, esim.
ensimmäinen mania voi tulla vasta yli 60-vuotiaana
• lääkityksenä stabilaattorit
– litium – tarkasti seurattava, kapea terapeuttinen
ikkuna, kuivuminen pahasta
– erilaiset antiepileptit – edellyttävät seurantaa
(laboratoriokokeita), voi seurata maksan
toiminnanhäiriöitä, verimuutoksia, vaikeita
ihottumia jne
Edellyttää kontaktia erikoissairaanhoitoon,
ainakin jossain vaiheessa

17. Uskaltaako kukaan enää määrätä
rauhoittavia ja unilääkkeitä??

18. Erityispiirteet jatkuu: Unilääkkeet ja
rauhoittavat lääkkeet (’pamit’)
• lääkkeet, joilla pitkä puoliintumisaika, sopivat
huonosti vanhusten hidastuneen metabolian takia,
kumuloitumisriski (esim. diatsepaami, nitratsepaami)
• myös ultralyhyet sopivat huonosti, lisääntynyt
sekavuuriski
• yleensä selkeästi pienemmät annokset kuin
nuoremmilla aikuisilla
• toimintakyvyn lasku, kaatumisriski
• harkittava aina kuinka pitkä hoito

19. Kun ikääntyvä valittaa univaikeuksista?
aina tarkka selvitys minkälaista uni on:
- koska nukahtaa? miten kauan joutuu unta odottamaan?
- herääkö yöllä? saako uudestaan unen?
- milloin herää aamulla? - jos herää aamuyöstä nukuttuaan
n. 4-6 tuntia, olo ahdistunut - harkitse masennuslääkettä
uni-/valvepäiväkirjaa olisi hyvä pitää, mielellään myös,
jos mahdollista, muiden arvioita
mahdollisten syiden etsiminen, esim. uniapnea

20. meillä ei ikävä kyllä ole lääkkeitä,
jotka korjaisivat unen täydellisesti!
- Nykyiset unilääkkeet ovat pääasiassa nukahtamislääkkeitä,
teho pitkällä tähtäimellä vaatimaton?
- syytä kokeilla melatoniinia, tai esim. mirtatsapiinia pienellä
(7,5 mg) annoksella, korkea-annosneuroleptit mahdollisia,
mutta sivuvaikutusten takia eivät ihanteellisia
unta tulee yrittää korjata myös muilla
keinoin - psykoedukaatio - ym.
-"unikoulu" ikäihmisille?