Maankäyttöpolitiikan muotoilu (tavoitteet
ja keinot) on valinta,
jota kunnat eivät välttämättä tee tietoisesti.

• Maankäyttöpolitiikan keinovalikoima on laaja ja mahdollistaa erilaiset valinnat
(muunlaisetkin kuin julkisen maan kehittämisen)
• Valintojen pitäisi olla tietoisia, eikä ratkaisuja pitäisi ottaa annettuina.
• Toteutuksella pitäisi olla yhteys maankäyttöpolitiikan sisällöllisiin tavoitteisiin.
Aktiivinen
maapolitiikka
Passiivinen
maapolitiikka
1. Julkisen maan
kehittämiseen
nojautuva
maapolitiikka
2.
Kasvuorientoitunut
aktiivinen
maapolitiikka
3. Asuntopoliittista
ohjausta painottava
maapolitiikka
4. Kunnan
elinvoimaisuuden
vahvistamiseen
tähtäävä maapolitiikka 5. Yksityisomisteisen maan
kehittämiseen keskittyvä
maapolitiikka

Maankäyttöpolitiikan valinnat voivat heikentää
asuntotarjontaa ja nostaa asumisen hintaa

Maankäyttöpolitiikalla voidaan edistää monia tavoitteita,
mutta sillä voi olla myös (tahattomia) haitallisia vaikutuksia
Hinta
Määrä
Joustamaton
asuntotarjonta
Kysyntä2
Kysyntä1
Joustava
asuntotarjonta
• Rakentamisen
kustannuksiin vaikuttavat
tekijät
1) Suorat
kustannusvaikutukset
2) Epäsuorat
kustannusvaikutukset
– prosessin kesto
• Vaikutuksia myös
sosiaaliseen kestävyyteen
Q1 Q2
H2
H1
Rajoittavampi maankäyttöpolitiikka

Informaation saatavuus parantaa
maankäyttöpolitiikan toimijoiden
kykyä toimia tehokkaasti

• Olemassaoleva ja saavutettava tieto kunnan maapolitiikasta
muodostaa pohjan sidosryhmien ja maapolitiikkatoimien
kohteiden odotuksille ja toiminnalle
• Eri toimijoille ei ole välttämättä itsestään selvää, millaisia toiminta-
mahdollisuuksia heillä on, mitä heiltä odotetaan tai millaisia toimia
kunnan maapolitiikalta voi odottaa
• Tieto on tärkeää oman toiminnan suunnittelua varten (myös
kunnan itsensä!)
• Informaatiolla on merkittävä tehtävä myös maapolitiikan
hyväksyttävyyden, läpinäkyvyyden ja yhdenvertaisuuden
näkökulmasta