Heikoimmassa asemassa kanssa tehtävä kuntouttava sosiaalityö
•
0 likes•1,230 views
Professori Sanna Hautalan luento Osallistavan sosiaaliturvan kokeiluun liittyvässä koulutuspäivässä 13.2.2018
Recommended
Recommended
More Related Content
What's hot
What's hot (20)
Similar to Heikoimmassa asemassa kanssa tehtävä kuntouttava sosiaalityö
Similar to Heikoimmassa asemassa kanssa tehtävä kuntouttava sosiaalityö (20)
More from THL
More from THL (20)
Heikoimmassa asemassa kanssa tehtävä kuntouttava sosiaalityö
- 1. Heikoimmassa asemassa olevien kanssa tehtävä kuntouttava sosiaalityö Sanna Hautala Sosiaalityön professori Lapin yliopisto
- 2. Lähestymistapa • Luennon rakenne • 1) Ensin teen näkyväksi käsitteelliset lähtökohdat: kuntouttava sosiaalityö, sosiaalinen kuntoutus, heikoimmassa asemassa olevat ihmiset • 2) Käytännön esimerkkejä heikoimmassa asemassa olevien ihmisten sosiaalisen kuntoutuksen rakenteista ja niihin sisältyvistä sudenkuopista, toiveista, mahdollisuuksista. • Puheenvuoroni pohjautuu tieteellisiin artikkeleihini ja käytännönkokemuksiini päihde-‐ ja mielenterveyskuntoutuksesta ja vankilasta vapautuvien jälkihuollosta jne. • Kolme tasoa: • Sosiaalipalveluiden rakenteet • Institutionaaliset ratkaisut • Yksilölliset kuntoutumispolut ja kohtaaminen
- 3. Kuntouttava sosiaalityö Kuntouttavalla sosiaalityöllä (empowering social work) viitataan monimuotoiseen muutostyöhön. Päämääränä on vahvistaa ihmisten arjessa selviytymistä ja tukea sellaisia sosiaalisia vuorovaikutussuhteista, jotka lisäävät yhteiskunnallista, yhteisöllistä ja yksilöllistä toimijuutta ja osallisuutta. Kuntouttava sosiaalityö toteuttaa sosiaalihuoltolain (2015) mukaista sosiaalista kuntoutusta. Sitä tarvitaan elämäntilanteissa, joissa ihmisten ja erilaisten ryhmien täysivaltainen toiminta on vaikeutunut tai vaikeutumassa. Tavoitteena on luoda, palauttaa ja ylläpitää omaehtoisen selviytymisen, hyvän elämän ja toimintakyvyn edellytyksiä, ehkäistä syrjäytymistä, tukea asiakkaiden itsenäisiä ja myönteisiä elämänvalintoja sekä täysivaltaista kansalaisuutta. Kuntouttavan sosiaalityön fokuksena on myös nostaa esille sellaisia sosiaalisia ongelmia, jotka altistavat erityisesti haavoittavassa asemassa olevia ihmisiä syrjäytymiselle. Kuntouttavan sosiaalityön orientaatiota tarvitaan ennen muuta kuntien aikuissosiaalityössä, päihde-‐, mielenterveys-‐, kuntoutus-‐, vammais-‐, vanhus-‐ ja maahanmuuttajatyössä sekä terveys-‐ ja rikosseuraamustyössä. Lähde: Hautala, Sanna & Sanna Lähteinen, Kirsi Juhila & Riitta Granfelt 2017: Uudistunut kuntouttavan sosiaalityön erikoistumiskoulutus. Kuntoutus. 3-‐4/2017, 70–74.
- 4. Sosiaalinen kuntoutus, mitä se on?
- 5. Sosiaalinen kuntoutus Sosiaalihuoltolaki 17 § Sosiaalinen kuntoutus Sosiaalisella kuntoutuksella tarkoitetaan sosiaalityön ja sosiaaliohjauksen keinoin annettavaa tehostettua tukea sosiaalisen toimintakyvyn vahvistamiseksi, syrjäytymisen torjumiseksi ja osallisuuden edistämiseksi. Sosiaaliseen kuntoutukseen kuuluu: 1) sosiaalisen toimintakyvyn ja kuntoutustarpeen selvittäminen; 2) kuntoutusneuvonta ja -‐ohjaus sekä tarvittaessa kuntoutuspalvelujen yhteensovittaminen; 3) valmennus arkipäivän toiminnoista suoriutumiseen ja elämänhallintaan; 4) ryhmätoiminta ja tuki sosiaalisiin vuorovaikutussuhteisiin; 5) muut tarvittavat sosiaalista kuntoutumista edistävät toimenpiteet. Nuorten sosiaalisella kuntoutuksella tuetaan nuorten sijoittumista työ-‐, työkokeilu-‐, opiskelu-‐, työpaja-‐ tai kuntoutuspaikkaan sekä ehkäistään näiden keskeyttämistä ”Sosiaalinen kuntoutus on käsitepari, johon sisältyvää kahta käsitettä on määritelty yhdessä ja erikseen lukuisissa yhteyksissä. Kuntoutuksen määrittely ei ole helppoa, ja siitä tulee entistä monimutkaisempaa, kun käsitteen eteen liitetään sana sosiaalinen. Ikuisesti kestävää, sosiaalisen kuntoutuksen peruspiirteet kiteyttävää reaalimääritelmää olisikin turhaa tavoitella. Kuntoutus on ajallisesti muuttuvaa, ja sen määritte-‐ ly on sopimuksellista.” (Karjalainen & Rajavaara 2012, 3) Sosiaalisella kuntoutuksella tuetaan vaikeasti syrjäytyneiden henkilöiden paluuta yhteiskunnalliseen osallisuuteen vahvistamalla kuntoutettavan sosiaalista toimintakykyä ja sosiaalisen vuorovaikutuksen edellytyksiä. (STM, http://stm.fi/sotepalvelut/kuntoutus) Sosiaalinen kuntoutus on toimintaa, jonka tavoitteena on parantaa ihmisen mahdollisuuksia selviytyä arkipäivän toimista, vuorovaikutussuhteista ja toimintaympäristön edellyttämistä rooleista (Aila Järvikoski & Kristiina Härkäpää 2011, 22)
- 6. Sosiaalinen kuntoutus • Sosiaalinen kuntoutus voidaan määritellä monin tavoin • Se on epämääräinen käsite: kulttuurisidonnainen, situationaalinen ja ajassa muuttuva • Viittaa ainakin työorientaatioon, prosessiin, erilaisiin menetelmäkokonaisuuksiin, työn kohteeseen, työmenetelmään • Voidaan kuvata yksittäistä menetelmää tai käyttää kattokäsitteenä, jolla viitataan kaikkeen yllä mainittuun • Jos on niin epämääräinen, onko käyttökelpoinen? • Kyllä, on kuvaava käsite, joka tulee kuitenkin eri käyttöyhteyksissä avata. Yleensä sillä viitataan arjen toimintakyvyn vahvistamiseen sekä yksilön yhteiskunnallisen toimijuuden ja osallisuuden tukemiseen. • Lähikäsitteitä ja päällekkäiskäsitteitä on runsaasti (yksi lähellä oleva on esimerkiksi empowerment, ainakin se on tapa ymmärtää sosiaalista kuntoutuksen sen päämäärien kautta ja yksilön toimijuus tunnistaen)
- 7. Sosiaalisella kuntoutuksen käsitteen epämääräisyys • Sosiaalisella kuntoutuksella viitataan erityyppisiin kuntoutuspalveluihin, joiden yksi keskeinen tehtävä on tukea kuntoutujien toimijuutta ja osallisuutta ja siten myös lisätä heidän todellisia toimintamahdollisuuksiaan (esim. Granfelt 1993, Vilkkumaa 2004, Järvikoski & Härkäpää 2011, Tuusa & Ala-‐Kauhaluoma 2014, Puromäki ym. 2016, Sosiaalisen kuntoutuksen kehittämishanke 2016) • Sosiaalinen kuntoutus näyttäytyy toimintavalmiuksia ja -‐ mahdollisuuksia tukevana kokonaisvaltaiseen työskentelyorientaatioon perustuvana toimintana, jossa on keskeistä pystyä kytkemään yhteen rakenteellisia ja yksilöllisiä tekijöitä.
- 8. Sosiaalisen kuntoutuksen jaottelu • Ikävaiheittain: nuorten kanssa tehtävä sosiaalinen kuntoutus ja sosiaalinen kuntoutus aikuissosiaalityössä • Nuorten kanssa (esim. koulutus-‐ ja työelämää tukevat palvelut, arjen rutiineihin liittyvät toiminnot, läheissuhteisiin liittyvä tuki, yhteisöllistä ja yhteiskunnallista osallisuutta tukevat toiminnot, sisällytetäänkö mahdolliseen muuhun kuntoutukseen, kuten ammatilliseen tai päihde-‐ ja mielenterveyskuntoutukseen) • Sosiaalinen kuntoutus aikuissosiaalityössä (pitääkö jaotella: työkykyä ylläpitävään ja työelämään tähtäävään kuntoutukseen eli heihin, jotka ovat vaarassa tippua tai juuri tippuneet työelämästä ja heihin, joilla työttömyys kestänyt pitkään ja elämässä on mittavasti muitakin ongelmia?)
- 10. Sosiaalisen kuntoutuksen paikan selkeyttäminen sosiaalityön ja kuntoutuksen rajapinnalla • Oman haasteensa tuo se, että sosiaalinen kuntoutus paikantuu kuntoutuksen ja sosiaalityön rajapinnalle. • Sosiaalityön ja kuntoutuksen yhteisten rajapintojen pohtiminen on keskeistä sosiaalisen kuntoutuksen kehittämisessä. • Kuntoutus ja sosiaalityö ovat molemmat muutostyötä, jossa pyritään tekemään interventioita yksilön ja yhteiskunnan väliseen suhteeseen. • Sosiaalisen kuntoutuksen käsitteellinen ja toiminnallinen vahvistaminen vaatii kuntoutuksen ja sosiaalityön tutkimuksen tiiviimpää yhteistyötä ja käsitteellisten synteesien kehittämistä sekä uudenlaisten toiminnallisten kombinaatioiden kokeiluja ja kehittämistä erilaisissa konteksteissa. • Nyt sosiaalista kuntoutusta toteutetaan ja kehitetään osin sattumanvaraisesti ja ilman systemaattista kytkentää teoreettisen perustan rakentamiseen. • Myös sosiaalisen ja ammatillisen kuntoutuksen liukumia ja rajapintoja pitäisi tutkimuksen keinoin tehdä näkyväksi ØKysymys: ØOnko sosiaalinen kuntoutus ensisijaisesti sosiaalityötä vai kuntoutusta? Ja mitä se tarkoittaa sosiaalisen kuntoutuksen kehittämiselle?
- 11. Haasteita I Kuntoutuksen ja sosiaalityön erilaiset organisatoriset ja toiminnalliset lähtökohdat • Kuntoutus • on menetelmällisesti standardoitua ja tuotteistettua. Vahvana perinteenä on esimerkiksi ryhmämuotoinen laitoskuntoutus. • näyttöön perustuvat hyvät käytännöt korostuvat • Kuntoutuksessa on vahva medisiininen painotus, vaikkakin sosiaalisten tekijöiden – esimerkiksi asiakaskriteerien ja asiakasvalikoinnin perusteiden – merkitys on ollut vahvistumassa • Sosiaalityö • on puolestaan menetelmällisesti heterogeenisempaa ja vapaamuotoisempaa, ja siinä vahva perinne on yksilölähtöinen tapaustyöskentely. • sosiaalityössä näyttöön perustuvat käytännöt ovat vielä hakemassa paikkaansa. • Yhdistävät tekijät ja yhteenkietoutumat • .Yhdistävänä tekijänä voidaan mainita yhteisöllinen ulottuvuus tai yhteisösosiaalityö (community-‐based rehabilitation). • Sosiaalisen kuntouksen ja ylipäätään kuntoutuksellisen orientaation tarve näkyy vahvimmin aikuissosiaalityössä ja erityisesti heikoimmassa tai vaikeimmassa asemassa olevien ihmisten auttamisessa ja tukemisessa. • Heidän auttamisessaan kietoutuvat eri tavoin yhteen terveydelliset ja sosiaaliset ongelmat, esimerkiksi pitkäaikaistyöttömyys, päihde-‐ ja mielenterveysongelmat, asunnottomuus ja rikokset.
- 12. Haasteita II Osaamisen yhdistäminen ja yhteinen kehittäminen • Sosiaalisen kuntoutuksen palvelujen kehittämisessä tulisi pystyä yhdistämään sekä kuntoutuksen että sosiaalityön osaamista ja sosiaalisen asiantuntijuutta. • Voidaan erottaa ainakin kaksi tasoa tarkastella kuntoutuksen paikkaa sosiaalityössä: 1. järjestelmä-‐ tai organisaatiotaso: keskeistä on pohtia, miten sosiaalivakuutukseen perustuvan kuntoutusjärjestelmän sekä kunnan ja järjestöjen tuottamien sosiaalipalvelujen ja sosiaalityön yhteistyö toimii ja miten näiden välisiä palveluprosesseja rakennetaan. 2. toiminnallinen taso: tärkeää on miettiä, miten kuntoutuksellinen ajattelu ja kuntoutukselliset työotteet tulevat osaksi sosiaalityötä ja mitä ne tarkoittavat käytännössä. • Sosiaalisen kuntoutuksen kehittämisessä tulisi hyödyntää nykyistä vahvemmin sekä kuntoutuksen että sosiaalityön vahvuuksia. Kuntoutuksessa ovat vallalla monitieteellinen ajattelu ja käytännöt sekä kuntoutuksen palvelutuotteiden läpinäkyvyys, muun muassa tavoitteellisuus, standardit, arviointi ja vaikuttavuus. Sosiaalityön vahvuuksia ovat puolestaan sosiaaliset, rakenteelliset ja ympäristötekijät vahvemmin huomioon ottavat kokonaisvaltaiset ajattelu-‐ ja toimintatavat.
- 13. Haasteita III: Mihin vaiheeseen sosiaalista kuntoutusta • Esim. Tuusa ja Alakauhaluoman (2014) Sosiaalihuoltolain mukaisen sosiaalisen kuntoutuksen palveluita tulisi kohdentaa sellaisille nuorille, joilla on useita samanaikaisia ja pitkäkestoisia elämänhallintaa vaikeuttavia ongelmia ja joiden tukemiseen muut sosiaalihuollon, nuorisotoimen, terveydenhuollon, työpajatoiminnan, TE-‐hallinnon tai Kelan ammatillisen kuntoutuksen palvelut ovat riittämättömiä-‐ Vai pikemminkin jo ennen kuin kaikki muut palvelut todetaan riittämättömiksi tai vähintäänkin osana muita palveluita eikä esim. työttömien ”päiväkoti” toimintana
- 14. Kuntouttava sosiaalityö ja sosiaalinen kuntoutus – suhde toisiinsa • Molemmilla viitataan rakenteet ja yksilön välisen suhteeseen • Viisi kuntoutusta ja sosiaalityötä yhdistävää teoreettista käsitettä: • 1) toimijuus (agency), • 2) toimintavalmius (capability), • 3) osallisuus (participation/inclusion) ja • 4) valtaistaminen (empowerment), • 5) resilienssi (resilience) • Tutkimukset osoittavat sosiaalisen kuntoutuksen käsitteellisen ja teoreettisen kehittämisen kehittämistarpeet. • Miten ovat suhteessa toisiinsa eri yhteydessä (uusi sosiaalihuoltolaki, kuntoutuksen rakenteet) • Miten ymmärretään?
- 15. Kuntouttava sosiaalityö ja sosiaalinen kuntoutus kiinnittyvät arkeen ja toimijuuteen Vaikka ihmisen ongelmia lähestytään usein erilaisista näkökulmista, kuten lääketieteellisesti, moraalisesti, kriminologisesti, niitä ei voi irrottaa ihmisen arjesta ja toimijuudesta – ongelmat syntyvät, ne eletään ja niistä kuntoudutaan arjessa. Arjen tilanteiden ymmärtäminen ja ratkaisemisvaihtoehtojen etsiminen edellyttää yksilöiden, professioiden ja instituutioiden toimijuuksien tunnistamista ja tunnustamista. Keskiössä on aina asiakas tilanteessaan ja hänen toimijuutensa tukeminen, turvaaminen tai ylläpitäminen Ihminen osana sosiaalisia verkostoja ja yhteiskuntasuhteissaan.
- 16. Heikoimmassa asemassa olevat ihmiset • Kuvataan usein haavoittuvuuden käsitteellä (Esim. Fineman 2008, Goodin 1986) • Mihin viitataan? • Esimerkiksi moraalisesti arvotettuihin ongelmiin ja niihin liittyviin ongelmavyyhteihin, kuten päihteiden ja huumeiden ongelma käyttäjiin, kodittomana eläviin huumeiden käyttäjiin tai vankeihin ja rikoksen tekijöihin. • Globaalit kriisien, sotien ja luonnonmullistusten uhreihin • Globaalit kriisit ja niiden lokaalit ratkaisut. • Esimerkiksi turvapaikan hakijoiden virtaaminen Suomeen on konkretisoitunut sosiaalityössä muun muassa palvelurakenteiden riittämättömyytenä, torjuvina ja jopa vihamielisinä asenteina sekä työn vähäisinä resursseina.
- 17. Heikoimmassa asemassa olevien kanssa tehtävän sosiaalityön asiantuntijuus ja hallinnan rationaliteetit muuttuvassa toimintaympäristössä (Lindh & Väyrynen & Romakkaniemi 2018) Kategorisoiva rationaliteetti Osallistava rationaliteetti Holistinen rationaliteetti Organisoiva rationaliteetti Episteemi Sosiaalista syrjäytymistä ja riskejä korostava tietoperusta Sosiaalisen tiedon erityisyyttä korostava asiantuntijuuden painotus Monitieteinen tietoperusta ja logiikka Yksilöasiantuntijuuden painotus Tuotantotalouden tietoperustaan ja prosessihallintaan nojaava asiantuntíjuus Tekniikka Yksilö-‐ ja ongelmalähtöinen asiakkuuden identifiointi ja kategorisointi Palvelutarpeen arviointi, kriteerit Byrokratia, poiskäännyttäminen Osallisuuden yhteisöllinen ja toiminnallinen tukeminen Kokemusasiantuntijuus, vertaistuki, matala kynnys Työ-‐ ja toimintakyvyn suunnitelmalliset arviointikäytännöt Sosiaalinen diagnoosi Monitieteisen tiedon kokoaminen ja hallinta Taloudellinen ja poliittinen ohjaus Palvelujen kilpailutus, tehokkuus, tuottavuus, vaikuttavuus, mittarit Tilaaja-‐tuottaja-‐ periaatteet, verkostot Eetos Riski, asiakkaan ongelmien tunnistaminen ja nimeäminen. Osallisuus ja inklusiivisuus, asiakkaan osallisuuden vahvistaminen sosiaalityön menetelmin ja eri sektoreiden kanssa yhdessä toimien. Koordinaatio, asiantuntijuuden monialaisuuden huomioinen asiakkaiden hyödyksi, monitieteisyyden ja tutkimusperusteisen osaamisen painotus. Hallinto ja talous, asiantuntijuus rakenteellisena työnä ja asiakkaiden palvelujen reunaehtojen turvaajana
- 18. Sosiaalisen kuntoutuksen institutionaaliset kontekstit Sosiaalipalveluissa erilaisia instituutioita, joissa tavoitteet ja tehtävät vaihtelevat tuen ja kontrollin suhteen -‐> heijastuu kohtaamiseen, työorientaatioon, ymmärrykseen palveluista ja tai luo kuntouttavan työn reunaehdot (Eri tasot ja niissä tehdyt ratkaisut, jotka ovat sekä liikkeessä että vuorovaikutuksessa toistensa kanssa: ls, tt, kolmannen sektorin toimijat, ikäryhmille suunnatut palvelut jne.) Ihmisen ja rakenteet väliset suhteet, vaihtelevat usein sen mukaan, miten eri teoreetikot asiaa lähestyvät esim. Foucalt ja Goffman totaaliset laitokset – instituutio varastaa ihmisen minuuden ja vallan (vankila, mielisairaala) Berger & Luckmann vuorovaikutuksellista käyttäytymistä, joka kiinnittyy yhteiseen ymmärrykseen ja sopimuksiin > ääripäitä, joiden välillä liikutaan
- 20. Kuvio 2: Jaetun toimijuuden kontekstit, eri tasoilla tapahtuvat neuvottelut ja toimenpiteet (collective agency) Rakenteellinen kysymys (poliittinen tahtotila, päätöksenteko, yhteiskunnallinen ymmärrys ilmiöstä, resurssit) Esimerkiksi lainsäädäntö ja vastuut tai ymmärrys palvelurakenteisiin suhteessa ilmiökenttään -> heijastuu eri professioiden vastuu ja valtakysymyksiin: kuka vastaa valtio, maakunnat, kunta? Kuka järjestää palvelut? Mikä on palvelujen tuottajien rooli? Resurssit? Kuka määrittää, miten ja mistä puhutaan? Institutionaalinen kysymys (palveluiden organisoituminen, kulttuurisesti määrittyvät sosiaalityön ja sosiaalisen kuntoutuksen mahdollisuudet, ehdot ja interventiot: miten palvelut organisoituvat esimerkiksi suhteessa heikoimmassa asemassa oleviin? Jaettu ymmärrys professioiden suhteesta toisiinsa ja kuntoutuksen tavoitteista -> kuntoutusmenetelmät tai interventioiden, tuen ja avun toteuttaminen, kuka toteuttaa, kehen satsataan? - Mistä puhutaan ja ketkä puhuvat? Mitä hoidetaan, tuetaan, autetaan, suojellaan, kontrolloidaan? Yksilöllisenä kysymyksenä (ihminen elämäntilanteessaan, asiakkaan ja hänen läheistensä näkökulma) - Tukea, kontrollia, terapiaa, kuntoutusta, suojelua, avusta: mitä? - Ketä kuntoutetaan tai tuetaan, avustetaan, suojellaan, kontrolloidaan miten, mihin ja millä ehdoin? Neuvotteluista toimenpiteiksi Neuvottelut kuntoutuksen tavoitteista, vastuista ja reuna-‐ ehdoista
- 21. Luonnostelmia sosiaalisen kuntoutuksen organisoitumisesta
- 22. Sosiaalista kuntoutusta järjestävät tahot Kunta •Hyvinvointipalvelut •Sosiaalinen kuntoutus osana nuorisotoimenpalveluita, työttömien päivätoimintaa ym. Maakunta (Sote) •Sosiaalityö •Aktivointisuunnitelma, jonka osana sosiaalinen kuntoutus on. •Toteuttajina: säätiöt, järjestöt, erilaiset projektit, sosiaaliset yritykset Valtio •Kela •Kelan kuntoutustoimintaa, linkitetään muuhun kuntoutukseen. •Kuntoutussuunnitelma, jonka osana sosiaalinen kuntoutus on. •Toteuttajina: kuntoutuslaitokset, säätiöt ym.
- 23. Sosiaalityö Kuntoutus/ Kela Aktivointisuunnitelma Kuntoutussuunnitelma Kuntouttava työtoiminta suunnitelmallisuus tavoitteellisuus vastuullisuus seuranta/arviointi Sosiaalinen kuntoutus Kelan sosiaalinen kuntoutus (linkittyy muuhun kuntoutukseen) Ammatillinen kuntoutus Kehitetään sosiaalisen kuntoutuksen palvelutuotteita Järjestävinä tahoina: Kuntoutuslaitokset, säätiöt ym. Järjestävinä tahoina: Säätiöt, järjestöt, sote-‐ yritykset Kenelle: alle 30-‐ vuotiaat, joilla selkeitä toimintarajoitteita (diagnoosi) Koulutus/Avoimet työmarkkinat Kuvio: Luonnostelma työttömien sosiaalisen kuntoutuksen organisoitumisesta (Hautala & Lindh 2017, julkaisematon)
- 24. Muutama esimerkki sosiaalisen kuntoutuksen toteuttamismallista ja ymmärtämisen tavasta
- 27. Vankilasta vapautuvien sosiaalisen kuntoutuksen haasteet • Artikkelissa tarkastelen sosiaalista kuntoutusta korostaen rikollisuudesta irtautumisen (desistanssi)voimavarakeskeisiä tekijöitä. • Kiinnostus koevapaudessa elävien ihmisten eletystä elämästä, • Koevapaus erityinen institutionaalisen ajanjakso, jossa ihminen on vankeuden ja vapauden rajapinnassa koevapaudessa • Ihmisten eletyt elämät tuovat näkyväksi ne tekijät, jotka ovat johtaneet rikollisuuteen, mutta myös ne, joista avautuu mahdollisuuksia rikollisuudesta irtautumiseen. • Sosiaalisen kuntoutusta jäsennän näistä yksilöllisistä elämänkuluista avautuvien haasteiden läpi.
- 28. Kuva: Vankilasta vapautuvien sosiaalisen kuntoutuksen sisältöjä (Hautala & Kaarakka 2018)
- 29. Kysymyksiä • miten taata inhimilliset elinolot ja tuki tilanteessa, jossa ihminen on erilaisten tekijöiden seurauksena ajautunut vakaviin elämän vaikeuksiin • miten tuottaa sellaisia palveluita, jotka huomioivat erilaiset tarpeet ja elämäntilanteet, ovat riittävän joustavia, kohtaavia ja ihmisarvoa kunnioittavia. • Sote/maakunta-‐uudistuksen merkitystä heikoimmissa olevien ihmisten tilanteisiin ei vielä tiedetä, jää nähtäväksi etääntyvät palvelut kauaksi ihmisen arjesta, tuleeko niistä entistä kasvottomampia. • Verkossa asiointi voi olla arkea silloin kun asiat on kunnossa ja valmiudet käyttää palveluita ovat arjen rutiinia, mutta enpä silloin, kun ei ole edes pankkitunnuksia, joilla pääsi palveluiden äärelle. • Vielä ei voida täysin tietää, mitä kilpailuttaminen tulee tuottamaan palveluille – tuleeko jokin ryhmä ö, joka putoaa kaiken ulkopuolelle. • Miten huolehditaan riittävän ja laadukkaan tuetun ja arjen toimijuuden huomioivien palvelujen järjestämisestä: miten resursoidaan? Kuka kantaa vastuun? • tarvitaanko sotealueelle tai maakuntaan asiantuntija, joka huolehtii heikoimmassa asemassa olevien tarpeista? (advocase)
- 30. Mitä tapahtuu suhteessa muihin sosiaalityön ilmiöihin • Heikoimmassa asemassa olevien ihmisten monitahoiset ongelmat kietoutuvat sosiaalityön kentällä muun muassa päihde-‐ ja mielenterveystyöhön väkivaltatyöhön, lastensuojelutyöhön, vankilatyöhön, kuntouttavaan kriminaalihuoltotyöhön, nuorisososiaalityöhön, aikuissosiaalityöhön jne. • Ne läpi leikkaavat koko sosiaalityön ilmiökentän sisältyen erinäisiin ihmisen olemassa olon haasteisiin, sosiaalisen kuntoutukseen ja arjen toimijuuden vahvistamiseen on lähes välttämätöntä löytää resurssit • Rikostaustaisten asunnottomien elämässä on kasautuneita ongelmia, niiden kuntoutus ei voi hävittää sosiaalista perustaansa – päinvastoin sen on vahvistettava paikkaansa ja rooliansa kaikilla niillä alueilla, joihin se linkittyy • Tämä edellyttää sosiaalisen osaamisen vahvistamista (substanssiosaaminen, koulutus-‐ ja kokemusoppiminen) • Ammatti-‐identiteetin vahvistamista (teoreettinen, menetelmällinen ja käytännöllinen osaaminen ja asiantuntijuus) • Sosiaalisen professionaalisen teoreettismetodologisen (tiede) pohjan vahvistamista suhteessa muihin hyvinvoinnin ammattilaisiin • Sosiaalityön ammattilaisten, tutkijoiden ja opettajien on oltava osana muutosta, paikannettava itsensä osaksi muuttuvaa palvelujärjestelmää ja ilmiökenttää siten, että sosiaalinen tunnistetaan ja otetaan osaksi kuntoutusta. • Näin taataan asiakkaan ja yhteiskunnan paras.
- 31. Lopuksi • Yksillöllistämiskehitys siirtää ongelmat yksilöllisiksi ja siirtää katseen rakenteellisesti epäkohdista ja reunaehdoista yksilön valintoihin, epäonnistumisiin ja onnistumisiin. • Kärjistyneimmillään tällainen kehitys voi johtaa ongelmien pahentumiseen. Kuitenkin uskon vastavoimiin – ihmiseen tarpeeseen auttaa toista ja tehdä hyviä tekoja, tunnistaa ihmisyys ja sen reunaehdot. • Erityisen tärkeää on saada tietoa marginaalissa elävien ihmisten arjen reunaehdoista ja ongelmien merkityksistä kokonaisvaltaisesti, jotta voidaan rakentaa epäkohdat huomioivia palveluita • Haaste on suuri, muttei mahdoton – ainakin toivon niin. • Universaalin hyvinvoinnin utopia on murtunut, mutta uudet tavat huolehtia apua tarvitsevista rakentuvat. Näin uskon.
- 32. KIITOS! Ihana Enkeli: Kalervo Palsa 1976
- 33. Keskeistä kirjallisuutta: • Bushnaief, Amira 2014: Miepä-‐kuntoutusmalli. Seminaariesitys 15.1.2014, Rovaniemi. • Granfelt, Riitta 1993: Psykososiaalinen orientaatio sosiaalityössä. Teoksessa: Granfelt, Riitta & Jokiranta, Harri & Karvinen, Synnöve & Matthies, Aila-‐Leena & Pohjola, Anneli (toim.) Monisärmäinen sosiaalityö. Helsinki: Sosiaaliturvan Keskusliitto, 175–228. • Hautala, Sanna & Olli Kaarakka (2017) Vankilasta vapautuminen sosiaalisen kuntoutuksen haasteena. Teoksessa Kristiina Härkäpää, Kaisa Kostamo-‐Pääkkö & Jari Lindh (toim.) Sosiaalinen kuntoutus. Lapin yliopistokustannus. Rovaniemi (tulossa 2017). • Järvikoski Aila & Härkäpää, Kristiina (2011) Kuntoutuksen perusteet. WSOYpro Oy. Helsinki. • Lindh, Jari 2013: Kuntoutus työn muutoksessa. Yksilön vajavuuden arvioinnista toimintaverkostojen rakenteistumiseen. Acta Electronica Universitatis Lapponiensis 126. Lapin yliopistokustannus. Rovaniemi. • Puromäki, Henna & Hannamari, Kuusio & Matti, Tuusa & Jarmo Karjalainen 2016: Sosiaalihuoltolaki ja sosiaalinen kuntoutus. Kuntakyselyn tulokset. Työpari 47/2016. THL. Helsinki. • Rajavaara, Marketta & Karjalainen, Vappu 2012: Sosiaalinen kuntoutus lakisääteiseksi – mikä muuttuu? Kuntoutus. Kuntoutussäätiö (4) 2012, 3. • Ruuth, Mari (toim.) 2016: Sosiaalisen kuntoutuksen kehittämishanke (SOSKU). Väliraportti I. Kuntoutussäätiö. SOSKU. Vipuvoimaa Eu:lta 2014-‐2020. EU:n Euroopan alukehitysrahasto. • Tuusa Matti & Ala-‐Kauhaluoma Mika 2014: Selvitys nuorten sosiaalisesta kuntoutuksesta. Sosiaali-‐ ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2014:42. • Vilkkumaa, Ilpo 2004: Kolme tapaa nähdä sosiaalinen kuntoutuksessa. Teoksessa Karjalainen, Vappu & Vilkkumaa, Ilpo (toim.): Kuntoutus kanssamme. Ihmisen toimijuuden tukeminen. Stakes. Helsinki, 27–40.
- 34. Taustalla olevat artikkelit: • Lindh, Jari & Sanna Hautala & Marjo Romakkaniemi 2018: Sosiaalityön asiantuntijuuden rakentuminen heikoimmassa asemassa olevien kanssa tehtävässä työssä. Teoksessa: Tarja Juvonen, Anneli Pohjola, Jari Lindh ja Marjo Romakkaniemi (2018): Sosiaalityö ja uusi asiantuntijuus. UniPressGlobal. Tallinna. • Väyrynen, Sanna & Kaarakka, Olli (tulossa 2018): Vankilasta vapautuminen sosiaalisen kuntoutuksen haasteena. Teoksessa: Härkäpää, Kristiina; Kostamo-‐Pääkkö, Kaisa & Lindh, Jari (toim.): Sosiaalinen kuntoutus. Lapin yliopistokustannus. Rovaniemi. • Väyrynen, Sanna; Lindh, Jari & Romakkaniemi, Marjo 2015: Päihde-‐ ja mielenterveyskuntoutuksen työntekijöiden neuvottelut professionaalisesta yhteisöllisyydestä. Teoksessa Väyrynen, Sanna & Kostamo-‐Pääkkö, Kaisa & Ojaniemi, Pekka (toim) 2015: Sosiaalityön yhteisöllisyyttä etsimässä. UniPressGlobal. Tallinna. 107—127. • Väyrynen, Sanna & Lind, Jari 2013: Yhteistoimijuuden rajakohteet päihde-‐ ja mielenterveyskuntoutuksessa. Teoksessa Laitinen, Merja & Niskala, Asta: Asiakkaat toimijoina. Vastapaino, 405–426. • Väyrynen, Sanna 2012: Muutosta edistävät tekijät päihde-‐ ja mielenterveyskuntoutuksessa -‐ Asiakkaiden kokemuksia intensiivisen avokuntoutuksen vaikuttavuudesta. Teoksessa Kemppainen, Tarja; Pohjola, Anneli & Väyrynen, Sanna (toim.): Vaikuttavuus ja sosiaalityö. Lapin yliopistopaino, 271–300. • Romakkaniemi, Marjo & Väyrynen, Sanna 2011: Päihde-‐ ja mielenterveyskuntoutujien kokemuksia psykososiaalisesta kuntoutuksesta. Teoksessa: Järvikoski, Aila; Lind, Jari & Suikkanen, Asko (toim.): Kuntoutus muutoksessa. Lapin yliopistopaino. Rovaniemi. 135–151. • Matela, Kari & Väyrynen, Sanna 2008: ”Avohuollolliset menetelmät huumekuntoutuksessa”. Teoksessa Kallanranta, Tapani; Rissanen, Paavo & Suikkanen, Asko (toim.): Kuntoutus. Duodecim. Helsinki, 226–233.