Tapio Raunion esitys Eurooppatiedotuksen opettajaseminaarissa Tampereella 17. marraskuuta 2017.

2. SUOMEN EU-POLITIIKKA
• Euron kriisi johti integraation merkittävään politisoitumiseen
ympäri unionia – eikä vähiten Suomessa
• Suljettujen ovien takana käydyt luottamukselliset keskustelut ovat
tehneet tilaa julkisille puoluepoliittisille vastakkainasetteluille
• Kataisen hallituksen aikana nousi esiin kolme tapausta, joissa
Suomi jäi jopa yksin muita jäsenvaltioita vastaan
 Suomi vaati kahdenkeskisiä vakuuksia euromaille annettaville
lainoille
 Suomi vastusti enemmistöpäätöksentekoa Euroopan
vakausmekanismissa
 Suomi torjui yhdessä Alankomaiden kanssa Bulgarian ja
Romanian liittymisen Schengenin sopimukseen

3. • Syyskuussa 2015 puolestaan Suomi yhdessä Tšekin, Slovakian,
Romanian ja Unkarin kanssa vastusti EU:n neuvoston päätöstä
turvapaikanhakijoiden kiintiöistä jäsenmaiden kesken
• Onko viime vuosien kriittisempi Eurooppa-keskustelu heijastunut
a) kansalaisten ja puolueiden asenteisiin
b) kotimaiseen EU-päätöksentekoon
c) Suomen tavoitteisiin ja toimintatapoihin EU:ssa?
• Onko entisestä mallioppilaasta tullut Euroopan reunalta huuteleva
änkyrä?

4. ENEMMÄN JATKUVUUTTA KUIN
MUUTOSTA
• Luonnehdintaan EU:n ytimen mallioppilaasta tulee
suhtautua suurella varauksella
• Vaikka Suomen yleisenä lähestymistapana on ollut
rakentava, yhteisiä ratkaisuja hakeva linja, ei ole mitään
perusteita väittää, että Suomi olisi ollut kiltimpi kuin
jäsenvaltiot keskimäärin
• Suomen EU-politiikka edustaa enemmän jatkuvuutta, sillä
arkisessa työssä Suomi on yhä tunnollinen ja pragmaattinen
jäsenvaltio

5. • Suomalaiset ministerit ja virkamiehet ovat saaneet kiitosta ja
tunnustusta niin tiedotusvälineiltä kuin tutkijoilta
asiaosaamisestaan ja aktiivisuudestaan
• Suomi on myös onnistunut varsin hyvin saavuttamaan
tavoitteitaan Brysselin neuvotteluissa
• Unionissa on totuttu siihen, että yksi tai usea jäsenmaa asettuu
sisäpoliittisista tai ideologisista syistä poikkiteloin muiden
jäsenvaltioiden kanssa
• EU:lla on suurempia haasteita kuin ajoittain oikkuileva Suomi

6. ENEMMÄN EU-KESKUSTELUA,
KANSALAISMIELIPIDE MYÖNTEINEN
• Eurooppa-keskustelu on lisääntynyt, mutta se on rajoittunut
lähinnä euroalueen tukitoimiin sekä viime aikoina
muuttoliikekriisin hoitoon
• Kotimainen EU-asioiden päätöksenteko nojaa edelleen valtaosin
laajaan puoluepoliittiseen konsensukseen
• Erityisesti maatalouspolitiikassa on hallituskokoonpanosta
riippumatta vallinnut vahva yksituumaisuus maataloutemme
elinvoimaisuuden säilyttämisen puolesta
• Päinvastaisesta uutisoinnista huolimatta suomalaisten tuki
integraatiolle ja eurolle on vankkaa eivätkä puolueiden peruslinjat
ovat muuttuneet

7. PASSIIVINEN, VARAUTUNUT SUOMI
• Suomella on unionissa eniten yhteistä niiden maiden kanssa,
joiden yhteiskunnalliset rakenteet ovat samankaltaisempia
Suomen kanssa – Ruotsi ja Tanska sekä muut pohjoisemmat
”läntiset” jäsenmaat kuten Alankomaat ja Saksa
• Kovin aloitteellisena jäsenmaana Suomea ei voi pitää: EU-
politiikka on lähes yksinomaan unionin aloitteisiin
reagoimista
• Viime vuosina Suomi on valtaosin keskittynyt turvaamaan
omia kansallisia ratkaisujaan

8. KATSE ETEENPÄIN
• EU kohtaa jatkossakin isoja haasteita
 Brexit ja keskustelu joustavasta integraatiosta
 Euroalueen kehittäminen
 Lähialueiden vakaus – muuttoliike
• Mikäli meillä ei ole sanottavaa unohtuu Suomi helposti
eurooppalaisen politiikan alaviitteeksi – olemmehan joka
tapauksessa Euroopan reunalla

9. • Hajanaisten monipuoluehallitustemme on vaikeaa rakentaa
sopua EU-politiikkamme tavoitteista tai tarjota visioita
Euroopan tulevaisuudesta
• Tarvitaan kiinnostusta ja poliittista johtajuutta: pienessä
maassa avainhenkilöiden rooli korostuu pääministeristä
puoluejohtoon ja ylimpiin virkamiehiin
• Tulisiko EU-asioiden valmistelujärjestelmää muuttaa
valikoivampaan ja ennakoivampaan suuntaan?

10. • Suomessa tulisi käydä syvällisempää keskustelua unionin
arvoista ja Suomen EU-politiikan painopisteistä
• Kansalaiskeskustelun kannalta oleellisen EU-tietämyksen
tuottamiseen tulee panostaa:
 koulujen Eurooppa-opetuksen tason varmistaminen
 järjestöjen ja tutkimuksen rahoitus