1.
Frans Mäyrä, FT
Professori, hypermedia, digitaalinen kulttuuri & pelitutkimus
INFIM, Tampereen yliopisto

2.
Peli tai lelu piinaa hyötyajatteluun tottunutta

mieltä
Lapsen leikki kenties voi palvella

hyötytarkoitusta, mutta onko aikuisen ihmisen
leikki sairasta?
Entäpä digitaalisten pelien moninaiset

haittavaikutukset?

3.
Klassiset 1800-luvun teoriat

leikkikäyttäytymisestä puhuivat mm.
’energian ylijäämästä’ jota (hyödytön) leikki
purkaa
Myöhemmän harjaantumisteoriat olettivat

että leikistä/pelistä voi olla hyötyä jos sen
kautta valmistutaan tuleviin haasteisiin
Kulttuurievoluution hengessä leikki on liitetty

erityisesti ’primitiivisten’ kansojen
käyttäytymiseen (vrt. E.B. Tylor, Primitive
Culture, 1871)

4.
Erityisesti Johan Huizingan Homo Ludens (1938;

Leikkivä ihminen) on inspiroinut kulttuurista
leikki- ja pelitutkimusta
Prioriteetit kääntäen: kenties pelit ja leikit ovatkin

’aidoimmin inhimillistä’, sitä olennaista mihin
päästään kun muut tarpeet on tyydytetty?
Romantiikan filosofien hengessä Huizinga kytkee

’vapaan leikin/pelin’ henkiseen itsetoteutukseen,
uskontoelämään, rituaaleihin ja taiteeseen
Myöhemmin mm. Roger Caillois on jäsentänyt

pelillisyyden eri muotoja ja pelillisiä
asennoitumistapoja

5.
Kyllä – ja ei?

Pelien ja pelilaitteiden

myyntimäärät tuottaneet
interaktiivisesta mediasta
miljardibisneksen
Samalla on epäselvää millainen

rooli digitaalisilla peleillä on
arjessa
Oman tutkimuksemme mukaan

keskimääräinen peliaika viikossa
on alle 2 tuntia
Intohimoinen harrastus

painottunut nuoriin miehiin ja
poikiin
’Kaikkien pelaajien’ perustapaus

on keski-ikäinen Windows-
pasianssin pelaaja
Lähteet: ESA (2008) ”Essential Facts about the Computer and Video Game Industry”,
online: http://www.theesa.com/facts/pdfs/ESA_EF_2008.pdf
Kallio, Kirsi Pauliina, Kaipainen, Kirsikka and Mäyrä, Frans (2007) “Gaming Nation? Piloting
the International Study of Games Cultures in Finland”. Hypermedialaboratorion
verkkojulkaisuja – Hypermedia Laboratory Net Series 14. University of Tampere, 2007.
http://tampub.uta.fi/haekokoversio.php?id=202

6.
Video- ja tietokonepelien suosion kasvua usein

luonnehditaan sotilaallisin termein
Esim. Game Over: How Nintendo Zapped an

American Industry, Captured Your Dollars, and
Enslaved Your Children (Sheff 1993);
Japanamerica: How Japanese Pop Culture Has
Invaded the U.S. (Kelts, 2006)
Muita keskeisiä julkisuudessa olleita

tutkimuksia/kirjoja, mm. Dave Grossman, Stop
Teaching Our Kids to Kill: A Call to Action
Against TV, Movie, and Video Game Violence
(1999); Craig A. Anderson ym., Violent Video
Game Effects on Children and Adolescents:
Theory, Research, and Public Policy (2007)

7.
Lt. Dave Grossman liittää väkivaltapelit

desensitaatioon, samastaen ne
sotilaskoulutuksen kaltaiseen ”tappotreeniin”
Ks. www.killology.com, soveltaa tappamisen

psykologiaa mm. poliisien, sotilaiden ja
koululaitoksen suojelutyöhön
Anderson ym. esittelevät ’yleisen

aggressiomallin’, jonka mukaan väkivaltainen
media lisää taipumusta aggressiiviseen
käyttäytymiseen opettamalla väkivaltaisia
toimintamalleja, lisäämällä kiihtyneisyyttä ja
aggressiivisia tunnetiloja, sekä käynnistämällä
väkivaltaisia ajatusmalleja  persoonallisuuden
muutokset  muutokset ystävissä, ympäristössä

8.
Kriitikot ovat viitanneet nuorten väkivaltatilastojen

laskuun, samalla kun miljoonat heistä ovat aloittaneet
digitaalisen peliharrastuksen
Kulttuurisemiootikot (ks. David Gauntlett) katsovat

mediavaikutusten paradigman ohittavan aktiivisen
(media)toimijan tulkitsevan/suodattavan roolin
Katsovat tutkimuksen palvelevan konservatiivisia

ideologisia tarkoitusperiä ja vääristävän sosiaalisten
ongelmien syy-seuraussuhteita
Useat pelihaittatutkimusten meta-analyysit päätyvät

pitämään tutkimuksia metodologisesti kyseenalaisina
– esim. pelikokemuksen erityisluonnetta ei ole
huomioitu tutkimuksissa

9.
Durkin & Barber (2002) ja muutamat uudet

tutkimukset ovat löytäneet korrelaatioita
digipelaamisen ja mm. itseluottamuksen, hyvien
sosiaalisten suhteiden, hyvän fyysisen kunnon ja
yleisen elämässä menestymisen väliltä (ei-
pelaaminen korreloi mm. sosiaalisten riskien ja
erilaisten ongelmien suhteen)
Kielikyvyn, teknisten taitojen, kognition ja

ongelmanratkaisukyvyn kehittymistä havaittu
peleissä (ks. Lee & Peng, 2006)
Pelit on kytketty konstruktivistiseen

oppimisihanteeseen sekä toimintakykyisyyden ja
digitaalisten lukutaitojen kehittymiseen (ks. Gee
2003; Jenkins 2006; Steinkuehler 2007)

10.
Suo siellä, vetelä täällä

Jos hyväksytään pelien myönteiset, esim.

oppimisvaikutukset, on vaikea perustella miksei
myös voi olla negatiivisia oppimisvaikutuksia?
Korrelaatio peliharrastuksen ja muun

menestyksen välillä todennäköisesti
yliyksinkertaistus (hyväosaisilla perheillä
enemmän tietokoneita)
Samoin korrelaatiot esim. pelaamisen ja

väkivaltaisen käyttäytymisen/muiden ongelmien
suhteen eivät kerro suorista syy-seuraussuhteista

11.
Vaikeaa, mutta on siedettävä ambivalenssia

Kirjojen lukeminen yötäpäivää voi rasittaa silmiä

ja olla pois ryhdistä & fyysisestä kunnosta
Pyrkimys klassisen viulistin uralle voi tuottaa

rasitusvammoja (myös sosiaalisia)
Absoluuttinen paha ja hyvä ovat illuusioita

Pelit ja media voivat olla osana rakentavaa ja

tasapainoista elämää, mutta myös
moniongelmaista ja tasapainotonta
Kysyttävä: mitä tämä merkitsee, juuri tässä, juuri

hänelle

12.
Myönteisesti tulkiten peleistä voi oppia monia

arvokkaita asioita
◦ Kyseenalaistamaan kapean hyötyajattelun
◦ Leikillisen asenteen joka auttaa ottamaan etäisyyttä arjen
stressiin
◦ Arvottamaan iloa ja vapaa-aikaa
◦ Tuomaan kenties työhön, opintoihin ja
yhteiskuntaelämään jatkossa enemmän mielekästä,
ihmisistä itsestään lähtevää toimintaa
Kasvattajalle kysymys rinnalla olemisesta,

kuuntelemisesta, kannanotosta, yhdessä
ihmettelystä – kasvatuksellisesta ’pelisilmästä’

13.
Anderson, Craig A., Douglas A. Gentile, & Katherine E. Buckley. 2007.

Violent Video Game Effects on Children and Adolescents: Theory,
Research, and Public Policy. Oxford: Oxford University Press.
Gauntlett, David. 1998 Ten Things Wrong with the Media ‘Effects’ Model.

Teoksessa: Roger Dickinson, Ramaswani Harindranath & Olga Linné, eds
(1998),Approaches to Audiences – A Reader. London: Arnold,.
Grossman, Dave, & Gloria DeGaetano. 1999. Stop Teaching Our Kids to

Kill: A Call to Action Against TV, Movie, and Video Game Violence. New
York: Random House.
Jenkins, Henry. 2006. Convergence Culture: Where Old and New Media

Collide. New York: New York University Press.
Gee, James Paul. 2003. What Video Games Have to Teach Us About

Learning and Literacy. New York: Palgrave Macmillan.
Lee, Kwan Min, & Wei Peng. 2006. What We Know about Social and

Psychological Effect of Computer Games? A Comprehensive Review of the
Current Literature. Teoksessa: Vorderer, Peter, and Jennings Bryant, toim.
2006. Playing Video Games: Motives, Responses, and Consequences.
Mahwah (N.J.): Lawrence Erlbaum. s. 327-345.
Steinkuehler, Constance. 2007. Massively Multiplayer Online Gaming as a

Constellation of Literacy Practices. eLearning, 4(3) 297-318.