1. Opiskelijoiden ideoita yliopistojen rahoitusmallin kokonaisrakenteen
periaatteiksi ja laskentakriteerien kehittämiseksi
Atte Vieno, Aleksis Nokso-Koivisto
Opiskelijajärjestöjen tutkimussäätiö Otus rs.
Työpaperi 1/2011
Helsinki 2011
1

2. Sisällysluettelo
1. Kyselyn toteutus ja tulosten raportointi
2. Tiivistelmä kyselyn tuloksista
3. Yliopistojen rahoitusmallin kokonaisrakenne ja rahoitusjärjestelmän kehittämisen
periaatteet
3.1 Rahoittava taho ja rahoituksen käytöstä päättäminen
3.2 Laadullisen arvioinnin kehittäminen ja mitattavat tekijät
3.3 Opiskelijalähtöisyys ja opetustehtävän huomioiminen
3.4 Perus- ja muun rahoituksen suhde
3.5 Alemman korkeakoulututkinnon huomioiminen rahoituksessa
4. Ehdotuksia yliopistojen rahoitusmallin laskentakriteereiksi
4.1 Opiskelija- ja opetuslähtöisten laskentakriteerien kehittäminen
4.1.1 Valmistuneiden työllistyminen
4.1.2 Opiskelijoiden tyytyväisyys koulutukseen
4.1.3 Opiskelijoiden tukipalvelut
4.1.4 Opiskelija-opettajasuhde
4.1.5 Opiskelijoiden hyvinvointi
4.2 Valmistumisaika ja läpäisyaste laskentakriteereinä
4.3 Tutkimuksen laskentakriteerit
4.4 Yhteiskunnallisen yhteistyön ja vaikuttavuuden laskentakriteerit
5. Muita ajatuksia rahoitusjärjestelmän rakenteista ja laskentakriteereistä
LIITE 1. Kyselylomake
2

3. 1. Kyselyn toteutus ja tulosten raportointi
Opiskelijajärjestöjen tutkimussäätiö OTUS rs. kartoitti Opetus- ja kulttuuriministeriön
(OKM) pyynnöstä opiskelijoiden näkemyksiä yliopistojen rahoitusjärjestelmästä joulukuussa
2010 verkkopohjaisella kyselyllä. Kyselyn tavoitteena on taustoittaa OKM:ssä tehtävää
rahoitusjärjestelmän kehitystyötä.
Kyselyn tarkoituksena oli kartoittaa avoimilla vastauksilla erilaisia ajatuksia aiheeseen
liittyen - sillä ei siis tavoiteltu tilastollista kuvaa opiskelijoiden näkemyksistä.
Verkkokyselyn linkki välitettiin opiskelijoiden sähköpostilistoille, Otuksen verkkosivuilla ja
Facebook-ryhmässä sekä ylioppilaskunnille. Linkin saaneita kannustettiin levittämään linkkiä
myös eteenpäin esimerkiksi sähköpostitse tai sosiaalisessa mediassa. Vastaajiksi valikoitui
todennäköisesti henkilöitä, jotka olivat aiheesta kiinnostuneita ja joilla oli sitä koskevia
ajatuksia, mikä oli myös kyselyn tavoitteen ja käytetyn laadullisen menetelmän kannalta
tarkoituksenmukaista.
Osallistujia pyydettiin vastaamaan yhteen taustatietokysymykseen sekä seuraaviin
kysymyksiin:
1) Vapaita ideoita. Millaisia asioita yliopistoissa voisi ja pitäisi mitata? Miten nämä kriteerit
voisivat vaikuttaa yliopistojen rahoitukseen?
2) Muita ajatuksia rahoitusjärjestelmästä. Millainen rahoitusjärjestelmän muutoin tulisi olla?
Vastaajia oli yhteensä 41 henkeä. Näistä 28 ilmoitti olevansa ensi sijassa opiskelijoita, 10
opiskelijajärjestöjen edustajia, 2 ilmoitti muun taustan ja yksi jätti vastaamatta tähän
taustatietokysymykseen. Muun taustan vastanneet täsmensivät vastaustaan avokentässä siten,
että toinen on jatko-opiskelija ja toinen vastavalmistunut. Ensimmäiseen kysymykseen saatiin
41 vastausta ja toiseen 36.
Usein toistuvien ja samoja aiheita käsitelleiden vastausten perusteella kyselyn tuloksista on
muodostettu teemoja, joita kutakin käsitellään raportissa omassa alaosiossaan. Osiossa 2 on
esitetty tiivistelmä kyselyssä toistuvista teemoista. Osio 3 sisältää yliopistojen rahoitusmallin
kokonaisrakenteen periaatteita käsitteleviä teemoja ja osio 4 puolestaan varsinaisia arvioinnin
sisällöllisiä laskentakriteerejä käsitteleviä teemoja. Osioon 5 on koottu sellaisia yksittäisiä
ehdotuksia sekä rahoitusjärjestelmän kokonaisrakenteesta että laskentakriteereistä, jotka eivät
suoraan sisälly aiempien osioiden luokitteluihin.
3

4. Koosteen osioiden alussa on raportoitu poimintoja kyselyvastauksista mahdollisimman
monipuolisesti vastaajien omia sanoja käyttäen. Eri vastaajien näkemykset ovat usein
keskenään ristiriitaisia, ja tarkoituksena näissä kohdissa onkin tuoda esille vastausten koko
kirjo. Kaikkia yksittäisiä vastauksia ei ole kirjattu erikseen, vaan keskenään hyvin
samankaltaiset näkemykset on kirjattu vain kerran. Esimerkiksi vastaukset “rahoituksen tulisi
tulla ennen kaikkea valtiolta” ja “rahoituksen pitäisi tulla ensisijaisesti valtion budjetista” on
yhdistetty. Poimintoja seuraa pohdinta-osio, joka on kirjoitettu kyselyvastauksissa esitettyjen
perustelujen pohjalta. Pohdinta-osioissa on korostettu niitä teemoja, jotka toistuivat useissa
vastauksissa ja joille on esitetty myös perusteluja.
Hankkeesta vastasi Opiskelijajärjestöjen tutkimussäätiö Otuksen toiminnanjohtaja, OTM
Aleksis Nokso-Koivisto, joka myös laati kyselylomakkeen, toteutti kyselyn sekä ohjasi
analyysin toteutusta. Aineiston analysoi sekä raportin toteutti MAAtte Vieno. Raportin
oikoluki Suvi Hurme. Lisäksi hankkeeseen osallistuivat kommentointiroolissa Otuksen
tutkijat Johanna Penttilä ja Elina Lavikainen. Tahdomme esittää suuret kiitokset kaikille
hankkeen toteutuksessa auttaneille.
2. Tiivistelmä kyselyn tuloksista
Kyselyvastausten pohjalta kuvaan 1 on koostettu tiivistelmä kyselyvastauksissa toistuvasti
esiin nousseista teemoista ja niihin liittyvistä ehdotuksista. Teemat on jaettu toisaalta
rahoitusjärjestelmän periaatteita koskeviin ja toisaalta sisällöllisiin. Tiivistelmään ei ole
sisällytetty kaikkia kyselyvastausten ehdotuksia. Periaatteita koskevia teemoja käydään
tarkemmin läpi osiossa 3, sisällöllisiä puolestaan osiossa 4.
4

5. Kuva 1. Vastauksissa toistuvia näkemyksiä yliopistojen rahoitusjärjestelmän kehittämisestä
3. Yliopistojen rahoitusmallin kokonaisrakenne ja rahoitusjärjestelmän kehittämisen
periaatteet
3.1 Rahoittava taho ja rahoituksen käytöstä päättäminen
Poimintoja vastauksista
5

6. Rahoittava taho
“Rahoituksessa on suosittava yksityistä rahaa.”
“Rahoituksen tulisi tulla ennen kaikkea valtiolta.”
“Valtiolta pitäisi saada tarvittava tuki.”
“Rahoituksen tulisi olla täysin riippumatonta.”
“Valtiorahoitteinen yliopistojärjestelmä on paras järjestely riippumattoman
sivistysyliopiston ja tutkimuksen ylläpitämiseksi ja kehittämiseksi.”
“Rahoitusjärjestelmän tulisi olla monipuolinen julkisen rahoituksen ja yksityisen
rahoituksen hybridi.”
“Yksityisen rahoituksen tulisi kohdentua yksityisen sektorin toiveiden mukaisesti yliopiston
sisällä niille tahoille, jotka tuottavat yksityisille resursseja. Julkista rahoitusta voitaisiin sen
sijaan ohjata koulutuksen ja tieteiden monimuotoisuuden ylläpitämisen näkökulmasta
käsin.”
“Rahoitukselle ja rahoituksen keruulle kattojärjestö, jolle kaikki lahjoitukset osoitetaan.”
Rahoituksen käytöstä päättäminen
“Yliopistot voisivat ottaa vastaan myös ulkopuolisten rahoitusta, mutta tätä ei tulisi
kohdistaa tiettyyn yksikköön, vaan yliopiston kokonaisrahoitukseen.”
“Rahojen korvamerkitseminen pyrittävä estämään, tieteen vapaus ja tutkimuksen eettisyys
eivät saa vaarantua.”
“Mahdollista olisi esimerkiksi luoda erillinen rahasto, johon yritykset ja muut halukkaat
voisivat tehdä lahjoituksia. Tästä rahastosta varat ohjattaisiin yliopistoille niiden (ei siis
yritysten) tarpeiden mukaan.”
“Päätäntävallan tieteen ja tutkimuksen sisällöistä pitää pysyä autonomisilla yliopistoilla,
rahoittajilla ei saa olla siihen sanomista.”
Pohdintaa
Vastaajien enemmistön näkökulmasta rahoituksen pääpainon tulisi olla valtionrahoituksessa
perustutkimuksen, tieteellisen monipuolisuuden ja riippumattomuuden takaamiseksi.
Yksityisen rahoituksen nykyistä suurempaa suosimista ehdottivat vain yksittäiset vastaajat.
Valtionrahoitusta kannattavat vastaajat kokivat yliopiston olevan vastuussa laajasti
6

7. yhteiskunnan eri osille, ei pelkästään elinkeinoelämälle. Erityisen huolissaan oltiin
perustutkimuksen rahoituksesta, jota yksityisen rahoituksen ei koettu takaavan. Samoin
uskottiin valtionrahoituksen mahdollistavan parhaat edellytykset kriittiselle ja laadukkaalle
tutkimukselle. Yksityisen rahoituksen pelättiin kanavoituvan epäsuhtaisesti teknisille ja
kaupallisille aloille sekä suosivan tiettyjä alueita.
Yksityistä rahoitusta vastauksissaan pohtineet vastaajat huomauttivat, että mikäli yksityistä
rahoitusta halutaan hyödyntää, sen pitäisi kohdentua yliopistolle tai yliopistolaitokselle
kokonaisuutena eikä tietyille aloille. Yliopistoille tehtyjen lahjoitusten pitäisi nykyisen tapaan
olla verovapaita. Päätäntävallan rahoituksen käytöstä tulisi olla ensisijaisesti yliopistoilla
itsellään. Toisena mahdollisena mallina esitettiin tieteellisen kattorahaston luomista, johon
yksityiset yritykset ja ihmiset voisivat tehdä lahjoituksia. Tämän rahaston tuottoja jaettaisiin
yliopistoille niiden tarpeiden mukaan. Rahaston varojen käytöstä voisivat päättää esimerkiksi
yliopistomaailman ja OKM:n edustajat.
Yksi vastaaja huomautti, että julkista ja yksityistä rahoitusta voisi olla mahdollista ohjata eri
näkökulmista: julkisella rahoituksella voitaisiin pyrkiä ylläpitämään tieteellistä
monimuotoisuutta ja perustutkimusta, kun taas yksityinen rahoitus voisi seurata yksityisen
sektorin tarpeita.
3.2 Laadullisen arvioinnin kehittäminen ja mitattavat tekijät
Poimintoja vastauksista
“Tutkimuksen laatua, ei vaan määrää.”
“Opetuksen laatu.”
“Yliopistojen tulisi olla kiinnostuneita ensisijaisesti laadusta ja vaikuttavuudesta.”
“Gradujen laatu.”
“Laatua, eri asia taas miten tämä tehdään mitattavaksi.”
“Rahoituksen pitäisi tulla jostain muualta kuin valmistuneiden opiskelijoiden määrästä,
sillä määrä ei kerro laadusta.”
“Ei missään nimessä sisäänottoa, vaan läpäisyä, työllistymistä, oppimistulosten laatua.”
“Mielestäni yliopiston rahoitukseen pitäisi vaikuttaa ainakin opetuksen laadun nykyistä
voimakkaammin.”
7

8. “Myös tutkintojen laatua tulisi arvioida.”
“Yliopistossa opiskelevien mielipiteitä laadusta.”
“Laadukas ja laaja luentopohjainen opetustarjonta pitäisi olla kaikkein tärkein kriteeri.”
“Laatua ja oppimistuloksia on vaikea mitata, eikä rahoitusta voi sitoa myöskään
"tyytyväisyyskyselyihin".”
“Itse asiassa laadun pitäisi olla ylin kriteeri.”
“Rahoituksessa pitäisi suosia laadullisia kriteereitä määrällisten sijaan.”
“Laadusta olisi syytä palkita nykyistä enemmän, mutta laaturahoituksen osuutta tulisi
kasvattaa vain, jos sitä pystytään arvioimaan ja mittaamaan nykyistä mallia paremmin.”
Pohdintaa
Kyselyyn vastanneet opiskelijat pääsääntöisesti kannattivat laadullisen arvioinnin
kehittämistä osana yliopistojen rahoitusjärjestelmää. Laadullisten laskentakriteerien
muodostamisessa on kuitenkin syytä huomata, että kaikilla aloilla laatua ei välttämättä voida
arvioida samoilla kriteereillä. Tutkimuksen laadunarvioinnin kehittämisen lisäksi useat
kyselyyn vastanneet opiskelijat ilmaisivat toivovansa panostusta opetuksen laadulliseen
arviointiin.
3.3 Opiskelijalähtöisyys ja opetustehtävän huomioiminen
Poimintoja vastauksista
“Mielestäni yliopiston rahoitukseen pitäisi vaikuttaa ainakin opetuksen laadun nykyistä
voimakkaammin.”
“Rahoituksen tulisi ensisijaisesti turvata opetuksen laatu.”
“Opiskelijoiden työllistyminen valmistumisen jälkeen koulutusta vastaaviin tehtäviin.”
“Opiskelijoiden tyytyväisyys saamaansa opetukseen ja ohjaukseen.”
“Toivoisin, että tukipalvelujen taso sekä opiskelijoiden ja henkilökunnan hyvinvointi
vaikuttaisi jotenkin rahoitukseen.”
“Opiskelija-opettaja-suhdelukua voisi ehkä käyttää yhtenä rahoituksen kriteerinä. Tuo
8

9. suhdeluku tosin ei sellaisenaan kerro siitä, minkä kokoisissa ryhmissä opiskelijat
opiskelevat, joten ehkä yliopistojen sisällä voitaisiin katsoa myös kursseittain toteutuneita
opiskelijamääriä.”
Pohdintaa
Useiden vastaajien mielestä rahoitusmallissa olisi syytä kiinnittää nykyistä enemmän
huomiota laadukkaan opetuksen ja opiskelijoiden kokemusten arviointiin. Opiskelija- ja
opetuslähtöinen arviointi ottaisi huomioon muun muassa opiskelijoiden kokemuksen
opetuksesta, opiskelija-opettajasuhteen, opiskelijoiden tukipalveluiden järjestämisen ja
valmistuneiden työllistymisen. Lisäksi rahoituksella voitaisiin kannustaa sellaisten
opetusmuotojen järjestämiseen, joiden koetaan kirjatenttejä paremmin palvelevan laadukkaan
opetuksen tavoitetta. Näitä mahdollisia laskentakriteerejä on esitelty tarkemmin osiossa 4.1.
3.4 Perus- ja muun rahoituksen suhde
Poimintoja vastauksista
“Opetuksen laatu, opintojen ohjauksen resurssit suhteessa opiskelijamäärään,
opiskelijoiden työllistyminen valmistumisen jälkeen koulutusta vastaaviin tehtäviin,
tutkimuksen laatu, yliopiston vaikuttavuus alueellansa. Näissä onnistumisesta saisi
perusrahoituksen päälle lisää hyvää.”
“Ei tulisi olla niin että rangaistaan huonoista tuloksista perusrahoituksessa, pikemminkin
korjataan ensin perusresurssit kuntoon ja sitten voi antaa bonareita hyvistä tuloksista, eli
mikäli jossakin yliopistossa on selvästi ongelmia, selvitetään ensin mistä nämä ongelmat
johtuvat (yleensä liian vähäisistä resursseista) ja korjataan ongelma.”
“Jos uusia hyviä mittareita, jotka mittaavat opetuksen ja tutkimuksen tasoa
valmistumisvauhdin ja artikkelivolyymin sijaan ei keksitä, tulisi painopisteen olla nykyisellä
lailla tai nykyistä vahvemmin perusrahoituksessa.”
“Ensin on taattava riittävät resurssit opetukseen ja tutkimukseen, ja mikäli mittareita
käytetään, niillä tulee saada vain bonuksia. Ilman riittäviä perusresursseja ei voi kehittää
toimintaa, ja jos huonojen tulosten johdosta leikataan rahoitusta, ei tasoa saada koskaan
parannettua.”
Pohdintaa
9

10. Useat vastaajat näkivät perus- ja lisärahoituksen suhteen keskeisenä ongelmana sen, että jos
huonoista tuloksista rangaistaan, on vastuuyksikön hankala kehittää toimintaansa. Yksiköiden
toiminnan edellytykset pitäisi täten taata perusrahoituksessa. Lisärahoituksella voidaan toki
palkita erityisen hyvin menestyneitä yksiköitä. Vaikeuksissa oleville yksiköille voisi olla
tarjolla erityistä kehittämisrahaa ongelmien korjaamiseksi. Laadullisen arvioinnin osuutta
suhteessa määrälliseen olisi hyvä korostaa, mutta tämä edellyttäisi nykyistä parempien
laskentakriteerien luomista.
3.5 Alemman korkeakoulututkinnon huomioiminen rahoituksessa
Poimintoja vastauksista
“Pitäisi saada valtiolta rahaa myös kandin tutkinnoista, sillä nythän on tavallaan
kaksiportaisuus.”
“Tutkinnoista saatava rahoitus pitäisi jakaa kahteen osaan siten että kandidaatin
tutkinnosta saisi puolet ja maisterin tutkinnosta saisi puolet. Tällöin yliopistoilla ei olisi
syytä perustaa kv-maisteri ja muita maisteritason ohjelmia rahankeruun vuoksi. Lisäksi
tämä motivoisi yliopistoja tehostamaan kandien opinnonohjausta sekä tukemaan
opiskelijoiden kandidaatiksi valmistumista.”
“Perustutkinnoksi pitäisi asettaa maisterin sijaan kandidaatintutkinto. Tämä kannustaisi
selvempään kaksiportaisuuteen ja tekisi kandidaatin tutkinnosta vähitellen työelämän
kannalta tarpeeksi relevantin.”
Pohdintaa
Kandidaatin tutkinnon asema rahoitusjärjestelmässä nousi esille vain kolmessa vastauksessa.
Kaikissa niissä esiintyi sama ajatus siitä, että kandidaatin tutkinnosta on kaksiportaisuuden
myötä saatava rahoitusta. Kandidaatin tutkinnosta myönnettävän rahoituksen nähtiin
kannustavan yliopistoja tehostamaan opinto-ohjausta ja tukemaan kandidaatiksi
valmistumista. Samalla tarve perustaa maisteriohjelmia pelkän rahankeruun vuoksi vähenisi.
4. Ehdotuksia yliopistojen rahoitusmallin laskentakriteereiksi
4.1 Opiskelija- ja opetuslähtöisten laskentakriteerien kehittäminen
Opiskelijoiden vastauksista kävi ilmi, ettei opetuksen laadunarvioinnin koeta tällä hetkellä
vaikuttavan riittävän voimakkaasti rahoitukseen. Myös opiskelukokemuksen ja oppimisen
laatua koettiin tarpeelliseksi arvioida. Tähän osioon on koottu opiskelijoiden ehdotuksia siitä,
10

11. miten opetuksen, oppimisen ja opiskelukokemuksen laatua voitaisiin konkreettisesti arvioida.
Nämä teemat esiintyivät useissa vastauksissa yhdessä, ja vastausten analyysin pohjalta ne on
tässä ryhmitelty “opiskelija- ja opetuslähtöisten laskentakriteerien kehittämisen” ryhmäksi.
Niihin on sisällytetty seuraavat ehdotetut laskentakriteerit: valmistuneiden työllistyminen,
opiskelijoiden tyytyväisyys koulutukseen, opiskelijoiden tukipalvelut, opiskelija-
opettajasuhde ja opiskelijoiden hyvinvointi.
4.1.1 Valmistuneiden työllistyminen
Poimintoja vastauksista
“Opiskelijoiden työllistyminen valmistumisen jälkeen koulutusta vastaaviin tehtäviin.”
“Valmistuneiden työllistyminen haluamalleen alle yliopiston ulkopuolelle, omalle
laitokselle väitöskirjaa tekemään jäävät ja uuden tutkinnon suorittaja (toisessa
oppilaitoksessa)t pitää poista osuudesta. Mitä suurempi prosentti työllistyy, sitä parempi ja
sitä enemmän rahaa kassaan.”
“Eri aloilla pitäisi mitata eri asioita: joiltakin aloilta on helpompi työllistyä kuin toisilta,
joillakin opetus on väkisinkin tehokkaampaa ja väki valmistuu. Olisi tärkeää luoda
joustavat mittarit, ei mitata kaikkia samalla tavalla.”
“Yliopistoilla on hyvin monipuoliset ja tärkeät tehtävät yhteiskunnassa. Siksi yliopistojen
toimintaa ei voi eikä pitäisi mitata vain "yksinkertaisilla" kriteereillä kuten
"tuottavuudella", valmistuneiden määrällä jne.”
“Työllisyysluvut ovat yksi keino mitata laatua.”
“Työllistymistä ei pidä ottaa rahoitusperusteeksi. Tähän syitä ovat: 1) yliopistojen tehtävä
ei ole "vastata" työelämän tarpeisiin 2) sisäänottoja muuttamalla ja tutkintosisältöjä
kehittämällä ei voi reagoida tarpeeksi nopeasti muuttuviin tarpeisiin pelkästään
asettamalla eri yliopistoista valmistuneita markkinalliseen kilpailutilanteeseen 3)
tutkintojen akateeminen sisältö kärsisi, kun yliopistoissa alettaisiin varmistella
työllistymistä tavallaan "liikaa" 4) laadullinen työllistyminen ja "oman alan" työt ovat liian
vaikeita määriteltäviä.”
Pohdintaa
Valmistuneiden työllistymisestä laadunarvioinnin keinona esitettiin vastakkaisia näkemyksiä.
Vastustavia vastauksia oli muutamia, mutta noin joka kolmas kyselyyn vastannut opiskelija
nosti esiin valmistuneiden työllistymisen tärkeänä yliopistojen toiminnan arvioinnin
kriteerinä. Arvioitavaksi toivottiin nimenomaan laadullista työllistymistä, mikä tässä
11

12. tarkoittaisi työllistymistä koulutusta vastaavaan työhön. Ongelmana valmistuneiden
työllistymisen käyttämisessä laskentakriteerinä nähtiin se, että oman alan työt eivät useinkaan
määrity yksiselitteisesti yliopistokoulutetuille. Lisäksi tämä kriteeri asettaisi alat keskenään
epätasa-arvoiseen asemaan, koska koulutusten erilaisten luonteiden johdosta toisista
koulutuksista on helpompi työllistyä omalle alalle kuin toisista. Joidenkin koulutusten
(esimerkiksi klassiset kielet, yleinen kielitiede) arvon voidaan nähdä muodostuvan
pikemminkin niiden tuesta muun tiedeyhteisön toiminnalle kuin niiden valmistuneille
tuomista työllistymismahdollisuuksista.
4.1.2 Opiskelijoiden tyytyväisyys koulutukseen
Poimintoja vastauksista
“Opiskelijoiden tyytyväisyys saamaansa opetukseen ja ohjaukseen.”
“Laatua ja oppimistuloksia on vaikea mitata, eikä rahoitusta voi sitoa myöskään
"tyytyväisyyskyselyihin".”
“Jos opiskelijat ovat tyytyväisiä lisää rahaa kirstuun, tosin tämä pitää mitata epäsuorasti,
ei suoraa kysymällä, koska muuten opiskelijoilla on motiivi valehdella -> enemmän rahaa
kun kehuu omaansa. Ehkä voisi käytännössä mitata kurssien läpäisyprosentteja, tutkintojen
suoritusaikaa jne.”
“Opiskelijoiden tyytyväisyys opetuksen järjestämiseen, onko riittävästi pienryhmä- ja
kontaktiopetusta.”
“Mielestäni yliopiston rahoitukseen pitäisi vaikuttaa ainakin opetuksen laadun nykyistä
voimakkaammin. Siis vaikkapa niin, että kun kaikilta luennoilta ja kursseilta kerätään
opiskelijapalautetta, palautteessa pitäisi olla aina myös numeerinen arvio. Laitokset (tai
siis kohta schoolit), jotka saavat opiskelijoilta keskimääräistä parempia numeroita
palautteista, saisivat palkkioksi yliopistolta rahaa hyvästä työstään.”
Pohdintaa
Opiskelijoiden tyytyväisyys saamaansa koulutukseen nousi esiin mahdollisena
laskentakriteerinä lähes joka kolmannessa vastauksessa. Tyytyväisyyden käyttöä mittarina
vastusti vain yksi vastaus, jossa kyseenalaistettiin rahoituksen sitominen
tyytyväisyyskyselyihin. Opiskelijoiden tyytyväisyyden saamaansa koulutukseen uskottiin
korreloivan hyvien oppimistulosten kanssa. Esimerkiksi tyytyväisyyttä opetuksen tasoon ja
kurssien sisältöön voitaisiin mitata näitä aiheita käsittelevillä kyselyillä. Tyytyväisyyden
lisäksi voitaisiin myös arvioida opiskelijoiden hyvinvointia.
12

13. 4.1.3 Opiskelijoiden tukipalvelut
Poimintoja vastauksista
“Toivoisin, että tukipalvelujen taso sekä opiskelijoiden ja henkilökunnan hyvinvointi
vaikuttaisi jotenkin rahoitukseen.”
“Tukipalveluraha voisi tietysti olla myös koko potin päälle tulevaa rahaa, jolla
kannustettaisiin yliopistoja satsaamaan opiskelukyvyn eri osa-alueiden edistämiseen.”
“Opetuksen laadun ja tehokkuuden lisäksi opinto-ohjausta tulisi mitata. En tosin näe että
näiden pitäisi vaikuttaa rahoituksen mutta tulosten julkisella arvioinnilla voisi saada
kenties painostettua yliopistoja keskittymään myös näihin.”
“Opintojen ohjauksen resurssit suhteessa opiskelijamäärään.”
“Opintojen ohjauksen saatavuus ja positiiviset ohjauskokemukset.”
“Opintopsykologipalvelujen saatavuus ja tavoittavuus.”
“Opinto-ohjauksen saatavuutta, ura- ja rekrytointipalvelujen toimivuutta.”
“Yliopistot voisivat mitata aiempaa enemmän tukipalveluja, kuten kirjastohenkilökuntaa ja
opintopsykologeja suhteessa opiskelijamäärään.”
“Opiskelijoiden ja henkilökunnan tukipalvelut ja opetusta ja tutkimusta kehittävät projektit
(näihin panostaminen lisäisi rahoitusta).”
“Mikäli Suomessa halutaan tehdä huippututkimusta, täytyisi olla esimerkiksi laitteistolle
korvamerkittyjä rahoja. Monissa yliopistoissa tietotekniikka on pahasti jälkeenjäänyttä,
jopa huippututkimusyksiköissä. Vuonna 1994 valmistetulla tietokoneella ei vaan voi ajaa
samoja analyyseja kuin sitä tuoreemmalla.”
Pohdintaa
Opiskelijoiden tukipalveluiden taso nousi esille yhtä usein kuin tyytyväisyys koulutukseen eli
lähes joka kolmannessa vastauksessa. Opinto-ohjausta, kirjastopalveluja, ura- ja
rekrytointipalveluja, opintopsykologipalveluja, liikuntapalveluja ja tietotekniikkapalveluja
ehdotettiin kaikkia arvioinnin kohteiksi. Konkreettisena ehdotuksena esitettiin, että SYL:n ja
OKM:n Kyky-hankkeen suositusten toteuttamiseen sitoutuvat yliopistot voisivat saada
erityistä kyky-rahaa opiskelun tukipalveluiden kehittämiseen.
13

14. 4.1.4 Opiskelija-opettajasuhde
Poimintoja vastauksista
“Opiskelija-opettaja-suhdelukua voisi ehkä käyttää yhtenä rahoituksen kriteerinä. Tuo
suhdeluku tosin ei sellaisenaan kerro siitä, minkä kokoisissa ryhmissä opiskelijat opiskelevat,
joten ehkä yliopistojen sisällä voitaisiin katsoa myös kursseittain toteutuneita
opiskelijamääriä.”
“Opettaja-opiskelijasuhdelukua mitattaessa myös opettajat tulisi laskea FTE-luvuiksi
opetusvelvollisuuden prosenttiosuuden kokonaistyöajasta mukaisesti. Jos opiskelijat
suhteutetaan kokonaisopiskelijoiksi, niin pitäisi kyllä opettajatkin suhteuttaa.”
“Opettaja-opiskelijasuhde jollakin tavalla yhteismitallisesti koko valtakunnassa.”
“Opettaja-opiskelijasuhde on selkeä kriteeri joka kertoo siitä, miten paljon yksittäiseen
opiskelijaan voidaan panostaa. Tämän kautta voidaan lähestyä todellisia laatukriteereitä.”
“Opettaja-opiskelija-suhdeluvun heikkeneminen on yksi ongelma, joka tosin osittain johtuu
Suomen koulutuspolitiikan tavoitteesta saada korkeakoulututkinto puolelle kansalle (mikä siis
on huono tavoite).”
Pohdintaa
Useat vastaavat pitivät opiskelija-opettajasuhdetta hyvänä indikaattorina koulutuksen
laadusta. Suhdeluvun tarkastelussa tulisi kuitenkin ottaa huomioon myös opetuksessa todella
toteutuneet ryhmäkoot ja opettajien määrä pitäisi laskea sen perusteella, kuinka suuren osan
työajastaan he käyttävät nimenomaan opetukseen liittyviin tehtäviin.
4.1.5 Opiskelijoiden hyvinvointi
Poimintoja vastauksista
“Esimerkiksi koulutuksen ja tutkimuksen vaikuttavuuden rinnalla voisi palkita yliopistoja
opiskelijoiden hyvinvoinnista - kytkeä siihen vaikkapa tuleva yo-pala tai olemassa oleva
terveystutkimus.”
“Opiskelijoiden ja henkilökunnan hyvinvointia: mielenterveyspotilaiden prosentuaalista
osuutta ja sairastuvuutta.”
“Huomiota tulisi kiinnittää myös opiskelijoiden ja henkilökunnan hyvinvointiin,
14

15. jaksamiseen ja tyytyväisyyteen - ei vain tuloksiin.”
“Jos opiskelijat masentuvat tai palavat loppuun, niin yliopistoja pitäisi sakottaa siltä osin
kun ne ovat siitä vastuussa.”
Pohdintaa
Opiskelijoiden hyvinvoinnin käyttäminen rahoituksen laskentakriteerinä nousi esille
kuudessa vastauksessa. Kahdessa vastauksessa mainittiin yliopistojen yhteisen
palautejärjestelmän (YOPALA-hanke) hyödyntäminen hyvinvoinnin arvioimisessa.
4.2 Valmistumisaika ja läpäisyaste laskentakriteereinä
Poimintoja vastauksista
“Ehkä voisi käytännössä mitata kurssien läpäisyprosentteja, tutkintojen suoritusaikaa jne.”
“Laatua ja oppimistuloksia on vaikea mitata, eikä rahoitusta voi sitoa myöskään
"tyytyväisyyskyselyihin". Siksi ehdotankin, että yliopistojen rahoitus sidotaan määräajassa
suoritettujen tutkintojen määrään.”
“Myös läpäisyprosenttia (kuten sitä varmasti jo mitataankin). Läpäisseen opiskelijan
opiskeluvuosien määrällä ei tulisi kuitenkaan olla vaikutusta tähän mittaukseen vaan
valmistumisen tulisi olla se kriittinen tekijä. Läpäisseistä opiskelijoista rahaa, muutoin
kehotetaan laitosta pienentämään sisäänottoa joka nykyisellään on liian suuri.”
“Valmistumisaikojen ja valmistumisen mittaaminenkin on ihan ok, kunhan se ottaa
huomioon myös sivuaineopetuksen tärkeyden eli kokonaisista sivuainekokonaisuuksistakin
pitäisi palkita schooleja.”
“Läpäisyasteesta pitäisi palkita porrastetusti, eikä kertarysäyksellä seitsemän vuoden
perusteella. Voitaisiin palkita tavoiteajassa valmistuneista ja sitten hieman vähemmän
poikkeuksista molempiin suuntiin. Huonolaatuisten tutkintojen tehtailun välttämiseksi olisi
syytä maksaa vähemmän alle tavoiteajassa valmistuneista kuin tavoitteen verran
opiskelleista.”
“Tällä hetkellä koen, että liian iso osa rahoituksesta tulee läpivirtauksen perusteella. On
kestämätöntä, miten yliopistolaitoksen tehtävänä on tuottaa maistereita ennemmin nopeasti
kuin päteviksi. Tätäkö se huippuus oikeasti on?”
“Tärkeää olisi, että tutkintojen relevanttiuteen (esim. valmistuneiden sijoittuminen
työelämään) kiinnitettäisiin huomiota, ei niinkään määriin eikä varsinkaan opiskeluaikojen
pituuteen.”
15

16. “Yliopistojen sisällä läpivirtaus eli kääntäen keskeyttämisprosentti olisi suure, jota
kannattaisi käyttää.”
“Maisterin tutkinnoissa määrää ja sen lisäksi läpäisyastetta. Tutkintojen määrä antaisi
perustiedot yliopiston kokoluokasta. Kuitenkin tätä tärkeämpi rahoitukseen vaikuttava
tekijä olisi läpäisyaste. Yliopiston "tulokseen" perustuvaa rahoitusta ohjattaisiin
pikemminkin korkean läpäisyasteen kuin tutkintojen määrän mukaan. Korkea läpäisyaste
kertoo sekä koulutuksen ja opinto-ohjauksen tehokkuudesta että opiskelijoiden
motivaatiosta.”
Pohdintaa
Tutkintojen suoritusajan käyttämistä laskentakriteerinä kannatettiin muutamassa mutta myös
kritisoitiin useassa vastauksessa. Useassa vastauksessa nostettiin esiin läpäisyprosentti
laskentakriteerinä. Läpäisyprosenttia käyttämällä voitaisiin ehkäistä tutkintojen määrän ja
valmistumisaikojen mittaamisen ongelmia, joiksi nähtiin opiskelijoiden sisäänottojen
paisuminen ja panostaminen tutkintojen suoritusnopeuteen laadun kustannuksella.
4.3 Tutkimuksen laskentakriteerit
Poimintoja vastauksista
“Julkaisujen määrää.”
“Mitataan saavatko opiskelijat nimeään tieteellisiin julkaisuihin opiskelujen aikana, jo
ennen valmistumista.”
“Tutkimuksen laatu (esim. artikkelit kansainvälisissä journaleissa).”
“Väitöskirjojen korkeista arvosanoista, ulkopuolisten tahojen myöntämistä
väitöskirjapalkinnoista sekä jatko-opintojen aikana julkaistuista referee-artikkeleista ja
tieteellisistä monografioista tulisi myöntää tulokseen perustuvaa rahoitusta.”
“Tieteellisten mittarien puolella julkaisujen määrä ja laatu ovat säilyttämisen arvoisia
mittareita, mutta väitöskirjojen suoltamisen tahti on minun kirjoissani jopa täysin
hylättävien kriteerien joukossa.”
“Tutkimus ja opetushenkilökunnan tutkimukseen ja opetukseen käyttämä aika.”
“Poikkitieteellistä tutkimusta voisi mitata, sekä laatua että määrää.”
16

17. “Tutkimukseen laatu, jota mitataan vertaisarvioilla.”
Pohdintaa
Tutkimuksen laskentakriteerien kehittämisessä oli havaittavissa toivomuksia hyödyntää
entistä enemmän laadullisia kriteerejä. Määrällisistä mittareista erityisesti tohtorin tutkintojen
määrän käyttämistä mittarina kritisoitiin. Tohtorikoulutuksessa laatu koettiin määrää
tärkeämmäksi tavoitteeksi.
Laadunarvioinnin perusteeksi esitettiin muun muassa henkilökunnan tutkimukseen käyttämän
ajan huomioimista. Ajatuksena tässä oli se, että mitä enemmän henkilökunnalla on aikaa
käytettävänä perustehtäviinsä sen parempi. Laatua voisi arvioida myös selvittämällä, missä
määrin opiskelijat osallistuvat tutkimukseen jo opiskeluaikana esimerkiksi tekemällä pro
gradu -työnsä osana tutkimushanketta. Säännöllistä ulkopuolista vertaisarviointia esitettiin
yhdeksi tavaksi arvioida tutkimuksen laatua kokonaisuudessaan.
Tutkimuksen määrällisiksi mittareiksi toivottiin muita kuin tohtorintutkintojen tuotantoon
perustuvia mittareita. Tieteellisten julkaisujen määrän käyttäminen mittarina sai jonkin verran
suosiota vastauksissa. Myös ulkopuolisten tahojen myöntämiä kunnianosoituksia ja
palkintoja voitaisiin huomioida rahoituksessa.
4.4 Yhteiskunnallisen yhteistyön ja vaikuttavuuden laskentakriteerit
Poimintoja vastauksista
“Yliopiston alumnien perustamat yritykset: * yritysten työllistämien ihmisten lukumäärä *
liikevaihto / -voitto (paljonko yritykset tuovat lisää verotuloja, etc.).”
“Rahoitusjärjestelmän tulee tukea yliopistojärjestelmän kehitystä yhteiskunnan mukana -
yliopiston on pystyttävä vastaamaan yhteiskunnan sille asettamiin vaatimuksiin, mutta
samalla akateemisesta vapaudesta tai tutkimuksen ja opetuksen laadusta ei saa tinkiä.”
“Valtio tarvitsee työntekijöitä ja yliopisto huolehtikoon valtion tarpeista.”
“Osa ylipiston tehtävää on yhteiskunnallinen vaikuttaminen. Opetusta ja tutkimusta
vähäisemmässä määrin voitaisiin arvioida hankkeita, joissa yliopisto tekee yhteistyötä
ulkopuolisten tahojen kanssa esim. tieteen popularisoinnissa tai ympäröivän alueen
kehittämisessä.”
“Yliopistojen on oltava jatkossakin sivistyksen ja edistyksen hyveellinen esikuva ja Suomen
17

18. tulisi olla laadukkaan ja tasa-arvoisen koulutuksen esimerkkimaa.”
Pohdintaa
Yliopistojen yhteiskunnallinen yhteistyö ja vaikuttaminen nousivat esille mahdollisina
laskentakriteereinä joissakin vastauksissa. Tieteen popularisointia ja alueellista kehittämistä
esitettiin mahdollisina laskentakriteereinä yhdessä vastauksessa, samoin yliopistoalumnien
perustamien yritysten työllistämien ihmisten määrää. Mikään konkreettinen laskentakriteeri
ei kuitenkaan noussut esille useassa vastauksessa. Vastausten perusteella yliopistojen koetaan
olevan laajasti vastuussa yhteiskunnalle, mutta toisaalta yhteiskunnallisten paineiden koetaan
voivan vaarantaa akateemisen vapauden ja tutkimuksen sekä opetuksen laadun.
5. Muita ajatuksia rahoitusjärjestelmän rakenteista ja laskentakriteereistä
Tähän osioon on koottu sellaisia opiskelijoiden kyselyssä esittämiä yksittäisiä ehdotuksia
rahoitusjärjestelmän laskentakriteereiksi, jotka eivät sisälly aiemmissa osioissa esitettyihin
luokitteluihin. Tässä osiossa esitetyt näkemykset on syytä nähdä vielä aiempiakin enemmän
yksittäisten opiskelijoiden rohkeina avauksina kuin opiskelijoiden laajasti kannattamina
näkemyksinä.
Mittariton rahoitus luovan ja autonomisen tieteen mahdollistajana
“Luovaa ja autonomista tiedettä ei yksinkertaisesti voi mitata. Rahoitusjärjestelmässä
tulee olla osio vapaalle rahalle, joka ei ole riippuvainen mistään tuloksista tai sitä ei
ole korvamerkitty mihinkään, vaan sitä voidaan käyttää joustavasti rahoittamaan
tutkimusta kohti ei-mitään. Talouskielellä tämän voinee ymmärtää pienenä
riskinottona, jonakin hallitsemattomana, mikä voi olla alku jollekin uudelle, jollekin
mitä ei ole keksitty mitata. Mittariton rahoitus on alku vaikka sille kovasti kaivatulle
uudelle Nokialle.”
Yliopisto-opiskelijat opettamaan ammattikorkeakouluihin
“Rahoitusmallina yliopistoille voisi olla jotain seuraavanlaista: Yliopisto-opiskelijat
voisivat käydä opettamassa ammattikorkeakouluissa opiskeluaikanansa. Koska
ammattikorkeakoulut ovat hyödyllisiä ja tuottavia vallitsevan ideologian mukaan, ei
niiden rahoitusmalliin tarvitse tässä sotkeentua. Ammattikorkeakoulut maksaisivat
tästä yliopisto-opiskelijoiden antamasta opetuksesta sitten yliopistoille. Opiskelijat
saisivat työelämävalmiuksia, työkokemusta ja yliopistorahoituksen kuntoon. Tämä
olisi siis jonkinlainen taksvärkkisysteemi. Opetustyö voisi palvella molempia, sillä
18

19. ammattikorkeakoulujen opiskelijat voisivat mahdollisesti saada ajankohtaista
tieteellistä tietoa.”
Sukupuolten tasa-arvon toteutuminen, vaihtoehtoisen “vastavirta” -tutkimuksen
huomioiminen
“Voitaisiin mitata esim. tasa-arvon toteutumista yliopiston eri puolilla. Opiskelijoista
suurin osa on naisia, mutta johtotehtävistä heitä ei löydy, sen sijaan toimistojen
puolella he työskentelevät alipalkattuina. Rahoitukseen tämä voisi vaikuttaa esim. niin,
että johtavassa asemassa olevilta miehiltä perittäisiin ns. munavero, jonka tuotto
siirrettäisiin alimmin palkatuille naisille tai sillä rahoitettaisiin tasa-arvotutkimusta.
Jos naisen euro on n. 80 senttiä, munavero voisi olla 10 s jokaisesta hankitusta
eurosta. Pitäisi myös mitata vaihtoehtoisen, valtavirtaa vastaan tehtävän tutkimuksen
osuutta. "Vastavirta"-tutkimus voisi tuottaa uusia innovaatioita ja sen avulla voidaan
arvioida valtavirtatutkimuksen laatua. Lopetetaan herrojen kumartelu ja samaa mieltä
oleminen ja kehitetään aidosti keskusteleva ja jopa väittelevä yliopisto. Rahoitukseen
tämä voisi tuoda uutta sähäkkyyttä ja väittelytilaisuudet voisi avata pelimaailmalle.
‘Satasesta vetoa, että haastaja voittaa.’”
Ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen rahoitus symmetriseksi
“Rahoitusjärjestelmän tulisi olla symmetrinen duaalimallin molemmin puolin.
Nykyisellään on kestämätöntä, että kunnat ottavat ammattikorkeakoulutuksen rahaa
välistä ja AMK:it panostavat markkinointiin OKM-rahoituksen kriteerien vuoksi.
Tärkeää olisi, että tutkintojen relevanttiuteen (esim. valmistuneiden sijoittuminen
työelämään) kiinnitettäisiin huomiota, ei niinkään määriin eikä varsinkaan
opiskeluaikojen pituuteen.”
19

20. LIITE 1. Kyselylomake
Yliopistojen rahoituskriteerit
Tämä kysely kartoittaa opiskelijoiden ja opiskelijavaikuttajien ajatuksia ja ideoita
korkeakoulujen rahoituskriteerien kehittämiseen.
Yliopistolain (558/2009) 49 § kolme momentin mukaan opetus- ja kulttuuriministeriö myöntää
yliopistoille perusrahoitusta laskennallisin perustein, ottaen huomioon toiminnan laajuus,
laatu ja vaikuttavuus, sekä muiden koulutuksen ja tiedepolitiikan tavoitteiden perusteella.
Opetus- ja kulttuuriministeriö kehittää yliopistojen rahoitusmallia toimintaympäristön
muutoksiin ja rahoitusmallin kehittämishaasteisiin vastaamiseksi. Uusi malli astuu voimaan
vuodesta 2013. Yliopistot voivat sisäisesti jakaa rahaa samoilla tai muilla perusteilla
verrattuna kansallisiin rahoituskriteereihin. Rahoituksella on ohjausvaikutuksia, ja
rahoituskriteerit ovatkin myös ohjaamisen väline.
Tällä kyselyllä Opiskelijajärjestöjen tutkimussäätiö Otus kerää opiskelijoiden ja
opiskelijajärjestöjen ideoita ja ajatuksia yliopistojen rahoituksesta. Kysely on avoin kaikille, ja
sen linkkiä saa välittää eteenpäin. Tärkeintä ovat ideat, jotka saavat olla vapaita ja hullujakin.
Halutessasi voit tutustua lisätietoihin aiheesta esim. internetistä hakusanoilla yliopistojen
rahoitus uudistus 2013. Taustatiedon lukeminen ei kuitenkaan ole mitenkään pakollista, vaan
päinvastoin on hyvä, jos ideat kumpuavat esim. yliopistojen käytännöistä ja arkipäivästä.
Kirjoita muutama idea - vääriä vastauksia ei ole!
Palkinnoksi ajastasi pääset vaikuttamaan yliopistojen rahoitukseen - vastaukset kootaan ja
niitä käytetään Opetus- ja kulttuuriministeriön työssä rahoituskriteerien kehittämiseksi.
Lisäksi vastaajien kesken arvotaan elokuvalippuja.
Olen ensisijaisesti
● Opiskelija
● Opiskelijajärjestön edustaja
● Muu tausta, mikä
20

21. Vapaita ideoita: millaisia asioita yliopistoissa voisi ja pitäisi mitata? Miten nämä
kriteerit voisivat vaikuttaa yliopistojen rahoitukseen?
Muita ajatuksia rahoitusjärjestelmästä. Millainen rahoitusjärjestelmän muutoin tulisi
olla?
Tämä on kyselyn ainoa varsinainen sivu, seuraavalla sivulla voit halutessasi jättää
yhteystietosi arvontaa ja jatkokyselyitä varten. Yhteystietoja ei yhdistetä vastauksiin.
21