2012 aallokosta nousujohteiseksi

37 / 2012
AALLOKOSTA NOUSUJOHTEISEKSI?
Korkeakouluopiskelijoiden kokemuksia toimeentulosta,
tulonmuodostuksesta ja pienituloisuudesta osana elämänkulkua
Elina Lavikainen

C O P Y R I G H T : Opiskelijajärjestöjen tutkimussäätiö
Otus rs, Elina Lavikainen
TA I T T O : Teodor Sandström
O I K O L U K U : Suvi Hurme
KANNEN KUVA: Elina Lavikainen
J U L K A I S I J A : Opiskelijajärjestöjen tutkimussäätiö Otus rs
Lapinrinne 2
00180 HELSINKI
www.otus.fi
I S B N : 9 7 8 - 9 5 2 - 5 2 8 2 - 3 2 - 0
I S S N : 1 4 5 6 - 9 3 5 3
PA I N O TA L O : Juvenes Print
Tampere 2012

Elina Lavikainen
AALLOKOSTA NOUSUJOHTEISEKSI?
Korkeakouluopiskelijoiden kokemuksia toimeentulosta,
tulonmuodostuksesta ja pienituloisuudesta osana elämänkulkua
Opiskelijajärjestöjen tutkimussäätiö Otus rs 37/2012

TIIVISTELMÄ
Tutkimus käsittelee korkeakouluopiskeli-
joiden kokemuksia toimeentulosta. Teemo-
ja ovat tulonmuodostus, opiskeluaikainen
pienituloisuus ja toimeentulo opintojen
ja elämän eri vaiheissa. Kokemukset toi-
meentulosta kytketään erityisesti tilapäis-
köyhyyden ja muotoutuvan aikuisuuden
käsitteisiin. Tutkimuksen tavoitteena oli
selvittää, millaisin perustein korkeakoulu-
opiskelijat tekevät valintoja eri tulonlähtei-
den välillä. Lisäksi tarkastellaan, millaiset
tekijät vaikuttavat opiskeluaikaiseen pieni-
tuloisuuteen, millaisia vaikutuksia pienitu-
loisuudella on opiskelijan arkeen ja millai-
sia arjen selviytymiskeinoja opiskelijoilla
on. Tutkimuskysymyksiin pyrittiin vas-
taamaan 22 yliopisto- tai ammattikorkea-
kouluopiskelijan haastattelun perusteella.
Lisäksi aineistona käytettiin haastatteluun
osallistuneiden opiskelijoiden tekemiä seu-
rantalomakkeita tuloistaan ja menoistaan
haastattelua edeltäneen kuukauden ajalta.
Opiskelijoiden tulot jaettiin seurantalo-
makkeiden ja haastatteluiden perusteella
ensisijaisiin ja täydentäviin tulonlähtei-
siin. Ensisijaisiksi määrittyivät opintora-
ha ja asumislisä sekä muu perusturva. Täy-
dentäviä tulonlähteitä olivat opintolaina ja
vanhempien tai puolison taloudellinen tuki.
Ansiotulot ja säästöt voivat olla opiskeli-
jalle sekä ensisijaisia että täydentäviä tu-
lonlähteitä.
Tulonmuodostuksen keskeisimpiä perustei-
ta ovat nykyhetken kokemukset opintora-
han ja asumislisän riittävyydestä sekä arvio
omista voimavaroista opiskelun ja työssä-
käynnin yhdistämisessä. Lisäksi opiskelijat
pohtivat, tarvitsevatko he tulevaisuudessa
työkokemusta ja onko heillä varaa maksaa
opintolaina takaisin valmistumisen jälkeen.
Tulonmuodostukseen vaikuttavat myös
opiskelijan näkemykset taloudelliseta riip-
pumattomuudesta. Opiskelijat puntaroivat,
ovatko he valmiita elämään lainarahalla tai
turvautumaan vanhempien taloudelliseen
tukeen.
Haastateluun osallistuneet korkeakoulu-
opiskelijat tyypiteltiin tulonmuodostuksen
perusteella ”jaksamisestaan huolestunei-
siin askeetikoihin”, ”taloudestaan ahdistu-
neisiin perheellisiin”, ”työssäkäyviin lai-
nakielteisiin” ja ”opintoihin keskittyviin
lainamyönteisiin”.
Opiskeluaikaiseen pienituloisuuteen vai-
kuttavat tekijät luokiteltiin katkoksiin ja
puutteisiin tuloissa sekä kontekstuaalisiin
ja elämäntilanteeseen liittyviin tekijöihin.
Pienituloisuuden vaikutuksia puolestaan
tarkasteltiin materiaalisten, psyykkisten
ja sosiaalisten vaikutusten näkökulmasta.
Lopuksi selviytymiskeinot pienituloisen
opiskelijan arjessa jaettiin materiaalisiin,
toiminnallisiin ja sosiaalisiin. Sosiaalinen
vertaistuki on tulosten perusteella keskei-
simpiä selviytymiskeinoja pienituloisuu-
dessa.
Korkeakouluopiskelijat kokevat pienituloi-
suuden tilapäiseksi opiskeluun liittyväksi
elämänvaiheeksi. Se voi kuitenkin pitkittyä
esimerkiksi opintojen pitkittyessä tai val-
mistumisen jälkeisen työttömyyden seu-
rauksena. Opiskelijoiden kokemukset ja
odotukset toimeentulosta vaihtelevat opin-
tojen ja elämän eri vaiheissa. Muutto van-
hempien luota omaan talouteen heikentää
taloudellista tilannetta, joka on heikoim-
millaan opintojen keskivaiheessa. Loppu-
vaihetta kohti toimeentulo kuitenkin pa-
ranee vahvistuen tasaisesti valmistumisen
jälkeen. Opiskelijat suhtautuvat siis varsin
luottavaisesti taloudelliseen tulevaisuu-
teensa.

SAMMANFATTNING
Undersökningen behandlar högskolestuderan-
des erfarenheter kring utkomst. I fokus står in-
komstbildningen, den låga inkomsten under
studietiden samt utkomsten under studierna och
i olika skeden av livet. Erfarenheterna kring ut-
komsten kopplas särskilt ihop med teman som
temporär fattigdom och att formas till vuxen.
Målet med undersökningen var att få reda på vad
högskolestuderande utgår från när de träffar val
mellan olika inkomstkällor. Därtill granskades
vilka faktorer som inverkar på den låga inkomsten
under studietiden, hurdana följder den ekonomis-
ka utsattheten får för studenternas vardag och vil-
ka metoder studenterna använder för att klara sig i
vardagen. Svar på forskningsfrågorna söktes genom
intervjuer med 22 universitets- eller yrkeshögskole-
studerande. Som material användes dessutom blan-
ketter på vilka de studerande som deltog i intervju-
erna följde upp sina inkomster och utgifter under en
månad före intervjun.
Med utgångspunkt i uppföljningsblanketterna och
intervjuerna delades studenternas inkomster in i
primära och kompletterande inkomstkällor. Till
de primära hör studiepenningen och bostadstil-
lägget samt övrig grundtrygghet. Kompletterande
inkomstkällor är studielån och ekonomiskt stöd
från föräldrar eller make/maka. Förvärvsinkoms-
ter och besparingar kan utgöra såväl primära som
kompletterande inkomstkällor för en studerande.
Till de mest centrala underlagen för inkomstbild-
ningen hör den aktuella upplevelsen av studie-
penningens och bostadstilläggets tillräcklighet
samt en bedömning av ens egna resurser i fråga
om att kombinera studierna med förvärvsarbete.
Med tanke på framtiden grubblar studenterna des-
sutom över huruvida de behöver arbetserfarenhet
och huruvida de har råd att betala tillbaka sina
studielån efter utexaminering. Också studenter-
nas syn på ekonomisk oavhängighet spelar in i
inkomstbildningen. Studenterna grunnar på huru-
vida de är beredda att leva på lånade pengar eller
ty sig till ekonomiskt stöd från föräldrarna.
På basis av sin inkomstbildning delades
högskolestudenterna som deltog i inter-
vjuerna in i följande typer: ”asketiker som
oroar sig över sin ork”, ”studenter med
barnfamilj som har ångest över sin ekono-
mi”, ”förvärvsarbetande lånenegativa” och
”lånepositiva som koncentrerar sig på sina
studier.
De faktorer som inverkade på den låga
inkomsten under studietiden delades in i
avbrott och brister i inkomsterna respekti-
ve kontextuella faktorer och faktorer som
hör ihop med livssituationen. De låga in-
komsternas verkningar granskades å sin
sida ur materiell, psykisk och social syn-
vinkel. Slutligen kunde överlevnadsstrate-
gierna i den låginkomsttagande studentens
vardag delas in i materiella, funktionella
och sociala. Enligt resultaten utgör socialt
kamratstöd en av de mest centrala överlev-
nadsstrategierna för den låginkomsttagan-
de.
Högskolestudenterna upplever sin ekono-
miska utsatthet som ett tillfälligt livsskede
som hänger ihop med studierna. Detta skede
kan emellertid förlängas om studierna drar
ut på tiden eller om man blir arbetslös efter
utexamineringen. Studenternas upplevel-
ser kring och förväntningar på utkomsten
varierar i olika skeden av studierna och li-
vet. Deras ekonomiska situation försämras
när de flyttar från föräldrarna till ett eget
hushåll och är som svagast i mittskedet av
studierna. Mot slutskedet förbättras emel-
lertid utkomsten och blir stadigt bättre efter
utexamineringen. Studenterna förhåller sig
alltså mycket optimistiskt till sin ekono-
miska framtid.

ESIPUHE
Opintoaikoihin ja työurien pidentämiseen
liittyvä keskustelu on ollut jo jonkin ai-
kaa vilkasta. Keskustelussa ja tutkimuk-
sissakin toistuu usein toteamus työssä-
käynnistä opiskelua hidastavana tekijänä.
Yleisenä johtopäätöksenä onkin ollut opin-
totukijärjestelmän kehittäminen päätoi-
mista opiskelua tukevaksi. Sitä on muutet-
tu vuosien saatossa suuntaan, jossa edel-
lytetään aiempaa nopeampaa opiskelua.
Kaikki nämä keskustelut ja kehitystyö pa-
lautuvat opiskelijoiden toimeentuloon.
Keskiöön nousee etenkin se, millaisia vai-
kutuksia eri tekijöillä ja niiden mahdollisil-
la muutoksilla on toimeentuloon, arkeen ja
valintoihin. Tästä tutkimuksesta ilmenee,
että tilanteet ovat hyvin yksilöllisiä ja mo-
ninaisia. Opiskelija ei ole ainoastaan homo
economicus. Valinnat voivat kyllä näyttäy-
tyä opiskelijalle rationaalisina, mutta ratio-
naalisuuden kriteerit voivat olla erilaisia ja
moninaisempia kuin julkisessa keskuste-
lussa nähdään. Opiskelija ei ole omissa aja-
tuksissaan ainoastaan opiskelija vaan elää
kokonaista elämäänsä, jossa opinnot muo-
dostavat yhden vaiheen. Tällöin toimeentu-
lokysymyksetkään eivät ole puhtaasti opis-
keluvaiheen kysymyksiä vaan liittyvät vah-
vasti opiskelijan taustaan ja tulevaisuuteen.
Tutkimus ei olisi ollut mahdollinen ilman
useiden osapuolten panosta. Suuret kiitok-
set Opetus- ja kulttuuriministeriölle tutki-
muksen mahdollistamisesta taloudellisesti.
Samoin lämpimät kiitokset tutkimuksen
ohjausryhmälle tuesta ja erinomaisista
näkemyksistä paitsi tutkimuksen suuntaa-
miseen, myös erilaisiin periaatteellisiin ja
käytännön kysymyksiin. Ohjausryhmän jä-
seniä olivat neuvotteleva virkamies Virpi
Hiltunen Opetus- ja kulttuuriministeriös-
tä, tutkija Katri Hannikainen-Ingman Ter-
veyden ja hyvinvoinnin laitoksesta, suun-
nittelijat Jouni Parkkonen ja Piia Kuusisto
Kelasta, johtokunnan jäsen Juha Mikkonen
Euroopan köyhyyden vastaisesta verkos-
tosta, asiantuntija Antti Hallia Suomen am-
mattikorkeakouluopiskelijakuntien liitos-
ta, sosiaalipoliittinen sihteeri Antti-Jukka
Huovila ja hallituksen jäsen Ilari Nisula
Suomen ylioppilaskuntien liitosta sekä
toiminnanjohtaja Aleksis Nokso-Koivisto
Opiskelijajärjestöjen tutkimussäätiöstä.
Tutkimuksen toteutuksessa avustivat Alek-
sis Nokso-Koiviston lisäksi tutkimusavus-
tajat Johanna Vilkkilä, Janne Mikkonen
ja Jenni Raninen. Tiivistelmän käännök-
sestä huolehti Ludvig Forsman ja raportin
oikoluvusta Suvi Hurme. Raportin tait-
toi Theodor Sandström. Otuksen tutkijat
ja tutkimusavustajat antoivat hyödyllisiä
kommentteja hankkeen eri vaiheissa. Kii-
tos kaikille hedelmällisestä yhteistyöstä!
Erityiset kiitokset tutkimukseen osallistu-
neille opiskelijoille.
Helsingissä 21.3.2012
ELINA LAVIKAINEN
tutkija
ALEKSIS NOKSO-KOIVISTO
toiminnanjohtaja
O P I S K E L I J A J Ä R J E S T Ö J E N
T U T K I M U S S Ä Ä T I Ö O T U S R S .

SISÄLTÖ
1 JOHDANTO ................................................................................... 8
2 KÄSITTEET................................................................................... 10
2.1 Köyhyys ja pienituloisuus............................................................................................................10
2.2 Tilapäisköyhyys ja elämänkulku .................................................................................................12
3 TUTKIMUSASETELMA................................................................. 16
3.1 Tutkimuskysymykset.....................................................................................................................16
3.2 Aineiston keruu............................................................................................................................16
3.3 Aineiston analyysi........................................................................................................................20
3.4 Taustatiedot tutkimukseen osallistuneista....................................................................................21
4 TULOKSET.................................................................................... 23
4.1 Tulonmuodostus...........................................................................................................................23
4.1.1 Ensisijaiset ja täydentävät tulonlähteet..................................................................................23
4.1.2 Tulonmuodostuksen perusteet................................................................................................27
4.1.3 Askeetikoita ja optimistia lainanottajia..................................................................................30
4.2 Pienituloisuus korkeakouluopiskelijan arjessa...........................................................................35
4.2.1 Pienituloisuuteen vaikuttavia tekijöitä...................................................................................40
4.2.2 Pienituloisuuden vaikutuksia arjessa.....................................................................................45
4.2.3 Pienituloisen arjen selviytymiskeinoja...................................................................................52
4.3 Opiskeluaikainen toimeentulo osana elämänkulkua...................................................................58
4.3.1 Nykyisiä opintoja edeltänyt ja opintojen alkuvaihe...............................................................60
4.3.2 Opintojen keski- ja loppuvaihe...............................................................................................62
4.3.3 Valmistumisen jälkeinen aika.................................................................................................63
4.4 Tilapäistä köyhyyttä?...................................................................................................................64
5 YHTEENVETO JA JOHTOPÄÄTÖKSET......................................... 67
Lähteet......................................................................................................................70
Liitteet......................................................................................................................74

8
1 JOHDANTO
Korkeakouluopiskelijoiden toimeentulo yhteiskunnallisena kysymyksenä
on viime vuosina kytkeytynyt ennen muuta tavoitteeseen lyhentää opis-
keluaikoja ja pidentää työuria. Suomalaisopiskelijat käyttävät korkea-
kouluopintoihinsa keskimäärin 4,9 vuotta, kun kaikkien OECD-maiden
keskimääräinen opiskeluaika on 4,1 vuotta. Yhtenä syynä pitkiin opiske-
luaikoihin on nähty opiskeluaikainen työssäkäynti, joka opiskelijoiden
näkökulmasta selittyy tarpeena turvata välttämätön toimeentulo. (OECD
EAG 2009; OPM 2010, 28; Viuhko 2006, 51.)
Poliittisena painopisteenä onkin ollut suunnitelmalliseen ja päätoimiseen
opiskeluun ohjaava opintotukijärjestelmä. Esimerkiksi opintotuen raken-
teellista kehittämistä valmistellut työryhmä ehdotti vuonna 2009, että
opintotukea tulisi parantaa kehittämällä opintolainan ehtoja ja sitomalla
opintotuki elinkustannusindeksiin (OPM 2009, 59–61). Koulutuksen ja
tutkimuksen kehittämissuunnitelmassa vuosille 2011–2016 todetaankin
hallitusohjelman mukaisesti, että opintotuki sidotaan indeksiin 1.9.2014
ja opintotukijärjestelmää uudistetaan edelleen tukemaan päätoimista
opiskelua ja nopeampaa valmistumista (OKM 2011, 50–51).
Tutkimuksissa on todettu, että opiskelijat suhtautuvat opintolainaan var-
sin kielteisesti. Opiskelijoista vain 15 prosenttia nostaa opintolainaa
kuukausittain lukuvuoden aikana (Saarenmaa ym. 2010, 34). Yleisim-
mät syyt opintolainan välttämiseen ovat haluttomuus elää lainarahalla
sekä toimeentulo palkkatuloilla ja muulla opintotuella (Viuhko 2006,
53). Opiskelijat rahoittavatkin opintojaan mieluummin ansiotuloilla kuin
opintolainalla.
Kysymys opiskelijoiden tulonmuodostuksesta ei kuitenkaan ole yksioi-
koinen. Miksi opiskelijat ovat haluttomia elämään lainarahalla? Miksi
ajan jakaminen opiskelun ja työssäkäynnin välillä on opiskelijoille mie-
lekkäämpi vaihtoehto kuin keskittyminen opiskeluun opintolainan tur-
vin? Tässä tutkimuksessa pyritään vastaamaan muun muassa näihin ky-
symyksiin.
Lisäksi tarkastellaan opiskelijoiden kokemuksia toimeentulosta ja opis-
keluaikaisesta pienituloisuudesta, sillä toimeentulo ei kytkeydy aino-
astaan opintojen etenemiseen ja opintoaikoihin. Inhimillisestä näkö-

9
kulmasta opiskeluaikainen toimeentulo liittyy esimerkiksi opiskelijan
jaksamiseen, osallisuuteen yhteiskunnassa ja tulevaisuudenodotuksiin.
Tutkimuksessa kysytään, millaiset tekijät pienituloisuuteen vaikuttavat,
millaisia vaikutuksia pienituloisuudella on ja millaisia selviytymiskeino-
ja opiskelijoilla on niukan toimeentulon arjessa.
Opiskeluaikainen pienituloisuus tai opiskeluköyhyys nähdään tavalli-
sesti ohimenevänä elämänvaiheena. Sen ajatellaan kuuluvan opiskeluun.
Opiskelijoiden pienituloisuutta voidaankin luonnehtia esimerkiksi elä-
mänvaiheköyhyyden ja tilapäisköyhyyden käsittein (Moisio 2004). Tä-
män tutkimuksen tavoitteena on selvittää myös, miten opiskelijat itse ko-
kevat pienituloisuuden ajallisena ilmiönä. Näkevätkö he sen tilapäisenä
elämänvaiheena vai kokevatko he sen mahdollisesti pitkittyvänä ilmiö-
nä? Entä millaisia nuoren aikuisen elämänvaiheeseen liittyviä tekijöitä
opiskelijoiden toimeentuloon ja pienituloisuuteen kytkeytyy?
Käsillä olevassa raportissa tarkastellaan aluksi pienituloisuuteen, köy-
hyyteen ja elämänkulkuun liittyviä teoreettisia käsitteitä. Seuraavaksi
esitellään tutkimusasetelma, jossa täsmennetään myös tutkimuskysymyk-
set. Lopuksi käsitellään tutkimustuloksia jäsennettyinä tulonmuodostuk-
seen, pienituloisuuteen ja toimeentuloon elämänkulun näkökulmasta.
Johtopäätöksissä pohditaan tutkimuksen tuloksia ja luodaan yhteenvetä-
vä katsaus keskeisimpiin tuloksiin.

10
2 KÄSITTEET
2.1 Köyhyys ja pienituloisuus
Empiiristä köyhyystutkimusta on tehty 1800-luvulta lähtien. Lähes yhtä
kauan on käyty keskustelua siitä, miten köyhyys tulisi määritellä ja miten
köyhyyttä tulisi mitata. Yksimielisten vastausten löytäminen on kuiten-
kin osoittautunut vaikeaksi ja keskustelu erityisesti köyhyyden mittaami-
seen liittyvistä valinnoista on ollut vilkasta.
Eräs yleisimpiä jakolinjoja köyhyyden määrittelyssä on absoluuttisen ja
suhteellisen köyhyyden erottaminen toisistaan. Absoluuttisella köyhyy-
dellä viitataan äärimmäiseen puutteeseen. Huomio kiinnittyy tällöin yk-
silön fyysisen toimintakyvyn ehtoihin ja keskeiseksi kysymykseksi nou-
see, onko yksilöllä puute hengissä pysymisen kannalta välttämättömistä
hyödykkeistä. Absoluuttinen köyhyysmääritelmä perustuu ajatukseen,
että on olemassa jokin toimeentulon minimi, jolla ihmisen fyysinen ole-
massaolo pystytään juuri ja juuri turvaamaan. (Kangas & Ritakallio 2008,
3; Niemelä 2005, 248.) Minimitoimeentuloon perustuvan köyhyysmääri-
telmän juuret ovat Seebohm Rowntreen (1901) klassisissa tutkimuksissa
1800- ja 1900-luvun vaihteessa. Yorkin kaupungin työväestön elintasoa
tutkinut Rowntree käytti ensimmäisenä niin sanottua vähimmäistarve-
budjettia, jossa hän määritteli köyhyysrajan laskemalla rahallisen arvon
fyysisten perustarpeiden kannalta välttämättömille hyödykkeille. Tämän
rajan perusteella Rowntree määritteli ihmiset köyhiksi ja ei-köyhiksi.
Nykyisin vähimmäistarvebudjettiin perustuvaa köyhyysrajan määritel-
mää käytetään esimerkiksi Yhdysvalloissa. Suomessa vastaavaa määri-
telmää heijastelisivat vähimmäistarvebudjettiin perustuvat toimeentulo-
tukilaskelmat. Pohjoismainen traditio kuitenkin eroaa angloamerikkalai-
sesta, ja toimeentulotukeen sisältyy paljon sellaisia esimerkiksi itsen-
sä toteuttamiseen ja kehittämiseen liittyviä elementtejä, jotka nostavat
minimitoimeentulon rajan korkeammalle kuin amerikkalainen fyysisen
toimeentulon minimi. Näin ollen absoluuttinen köyhyyskin on lopulta
suhteellista ja voi määrittyä esimerkiksi suhteessa kulttuuriin ja aikaan.

11
Suhteellinen köyhyys on kuitenkin tavattu erottaa absoluuttisesta köy-
hyydestä. Peter Townsend (1979, 31) määritteli klassikossaan Poverty
in the United Kingdom köyhyyden rahan puutteesta johtuvaksi kyvyttö-
myydeksi saavuttaa yhteiskunnassa yleisesti odotettu, minimiksi katsottu
elintaso. Suhteellinen köyhyys ei siis ole pelkkää fyysistä toimintakykyä
uhkaavaa toimeentulon niukkuutta, vaan kytkeytyy yhteiskunnan keski-
määräiseen elintasoon. Euroopan komission virallinen köyhyysmääritel-
mä perustuu suhteelliseen näkökulmaan. Euroopan komission mukaan (1989)
”köyhyys viittaa niihin henkilöihin, perheisiin ja ihmisryhmiin, joiden re-
surssit (materiaaliset, kulttuuriset ja sosiaaliset) ovat niin rajoitetut, että
ne estävät heitä osallistumasta siihen elämäntapaan, jota heidän koti-
maassaan pidetään hyväksyttävänä”.
Suhteellinen köyhyysraja on yksi käytetyimpiä köyhyysmittareita. Se mää-
rittelee pienituloisiksi ja köyhyysriskissä oleviksi sellaiset kotitaloudet,
joiden käytettävissä olevat tulot ovat tietyn prosenttiosuuden koko väestön
mediaanituloista. Yleisimmin käytettyjä osuuksia ovat 40, 50 ja 60 prosent-
tia. (Kangas & Ritakallio 2008, 39.) Suomessa Tilastokeskus käyttää 60 pro-
sentin mediaanitulorajaa. Toisin sanoen pienituloisia ovat ne kotitaloudet,
joiden tulot ovat alle 60 prosenttia kaikkien kotitalouksien mediaanitulosta.
(Suomen virallinen tilasto 2009b.)
Pienituloisuutta ja köyhyyttä käytetään usein toistensa synonyymeina. Tut-
kimuksissa onkin osoitettu pienituloisuuden yhteys varallisuuden puuttumi-
seen ja heikkoon elintasoon. Köyhyys on kuitenkin käsitteellisesti laajempi
ja sen mittaamisessa olisi huomioitava tulojen lisäksi varallisuus, kulutus-
tarpeet, velkaisuus ja ihmisten omat kokemukset tilanteestaan. Pienituloi-
suutta ei siis voida yksiselitteisesti pitää köyhyytenä. Kotitalous voi olla
pienituloinen, mutta sen jäsenet eivät pidä taloudellisia olojaan puutteellisi-
na. Toisaalta pienituloisuusrajan yläpuolella olevien joukossa on kotitalouk-
sia, joissa elintaso on huono. (Suomen virallinen tilasto 2009b.)
Tässä tutkimuksessa tarkastellaan opiskelijoiden pienituloisuutta tilas-
tojen sekä opiskelijoiden ilmoittamien tulojen valossa. Pienituloisuutta
käsitellään myös opiskelijoiden omiin kokemuksiin peilaten ja tarkas-
tellen opiskelijoiden köyhyyskokemuksia. Tutkimuksessa pienituloisella

12
opiskelijalla viitataan henkilöön tai kotitalouteen, jonka tulot ovat alle
60 prosenttia väestön mediaanituloista. Opiskelijaköyhyyden käsitettä
käytetään, kun tarkastellaan opiskelijoiden omia kokemuksia taloudelli-
sesta niukkuudestaan.
Pienituloisuutta ja köyhyyttä tutkittaessa on vain harvoin tarkasteltu köy-
hyyden pitkittäistä rakennetta. Esimerkiksi Kangas ja Ritakallio (2008,
37) huomauttavat, että köyhyyden mittaamisessa on huomioitava myös
köyhyyden kesto. Seuraavassa luvussa tarkastellaan lähemmin köyhyyttä
ajallisena ilmiönä ja suhteessa yksilön elämänkulkuun.
2.2 Tilapäisköyhyys ja elämänkulku
Köyhyys ei ole staattinen ilmiö. Pitkittäisessä köyhyystutkimuksessa
köyhyys nähdään esimerkiksi työttömyyden tapaan ajallisena ilmiönä:
sillä on alkunsa, kestonsa ja loppunsa. Köyhyyden pitkittäisessä tarkas-
telussa köyhyyttä tutkitaan kolmen ajallisen ominaisuuden näkökulmas-
ta. Huomio kiinnitetään tällöin köyhyysjaksojen kestoon, uusiutumisris-
kiin ja jakautumiseen väestössä. (Moisio 2004, 341; ks. myös Jäntti &
Danziger 2000, 324).
Köyhyyden ajallisessa jakautumisessa erotetaan tavallisesti toisistaan ti-
lapäisköyhyys, toistuvaisköyhyys ja pitkäaikaisköyhyys (Moisio 2004,
341; ks. myös Fouarge 2002). Tässä tutkimuksessa keskitytään pääasias-
sa tilapäisköyhyyden tarkasteluun.
Moision (2004, 343) mukaan köyhyyttä tutkittaessa on välttämätöntä ot-
taa huomioon köyhtyminen dynaamisena prosessina. Köyhyyden kesto
ja toistuvuus vaikuttavat siihen, miten köyhyys koetaan ja millaisia vai-
kutuksia sillä on elämään ja tulevaisuuden odotuksiin. Jos köyhyysjak-
sot ovat tilapäisiä ja lyhyitä, niillä ei useinkaan ole pysyvää vaikutusta
elintasoon, kulutustottumuksiin tai tulevaisuuden odotuksiin. Pitkittyvät
köyhyysjaksot kuitenkin pakottavat muuttamaan kulutustottumuksia ja
vaikuttavat synkentävästi tulevaisuuden odotuksiin. (Mt., 343.) Köyhyy-
dellä on myös taipumus sitkistyä. Mitä pitempään köyhyysjaksot kestä-
vät, sitä pienemmäksi laskee todennäköisyys poistua köyhyydestä. (Hill
1981; Fouarge & Layte 2003, ks. myös Moisio 2004, 344.)

13
Kiinnostava lisäpiirre on, että köyhyyden laukaisevat ja lopettavat tekijät
poikkeavat usein toisistaan. Köyhyysjaksoa edeltää tyypillisesti muutos
perherakenteessa, kuten muutto vanhempien luota omaan talouteen, per-
heenlisäys tai ero parisuhteesta. Yleisin syy köyhyysjakson päättymiseen
on puolestaan kotitalouden tulojen kasvu, joka puolestaan selittyy tyy-
pillisesti sillä, että kotitalouden työllisyystilanne on parantunut. (Bane &
Ellwood 1986; Jenkins 2000; ks. myös Moisio 2004, 344.)
Köyhyyden tilapäisyydelle ei ole olemassa selkeää määritelmää. Tilasto-
aineistoihin perustuvissa tutkimuksissa köyhyys on määritelty tilapäiseksi
silloin, kun tarkastelujaksoon sisältyy vain yksi köyhyysjakso. Toistuvais-
köyhyydellä puolestaan tarkoitetaan vähintään kahta köyhyysjaksoa, jotka
eivät kuitenkaan kestä yli kahta peräkkäistä vuotta. Pitkäaikaisköyhyydel-
lä viitataan vähintään kolme peräkkäistä vuotta kestäneeseen köyhyyteen.
(Fouarge 2002; Fouarge & Layte 2003; ks. myös Moisio 2004, 347.)
Köyhyysprofiilit vaihtelevat Suomessa voimakkaasti iän ja perhetyy-
pin mukaan. Niin tilapäisköyhyys, toistuvaisköyhyys kuin pitkäaikais-
köyhyyskin näyttävät keskittyvän erityisesti nuoruuteen, nuoreen aikui-
sikään ja vanhuuteen. Nuorille aikuisille eli 20–24 -vuotiaille on erityi-
sen tyypillistä tilapäisköyhyys. Perhetyypeittäin tarkasteltuna köyhyys
keskittyy erityisesti nuorille yksin asuville ja yksinhuoltajille. Köyhyyt-
tä selittävät keskeisimmin kotitalouden ongelmat integroitumisessa työ-
markkinoihin. (Moisio 2004, 349–350.)
Opiskelijoiden köyhyys mielletäänkin tyypillisesti tilapäiseksi ja opiskeluun
elämänvaiheena liittyväksi. Köyhyystutkimuksessa puhutaan niin sanotusta
elämänvaiheköyhyydestä (ks. esim. Moisio 2004, 356). Leisering ja Leibf-
ried (1999, 239) ovat esittäneet köyhyyden individualisaatioteesin, jonka
mukaan vauraissa hyvinvointivaltioissa köyhyys on ”ohimenevää”, ”demo-
kraattista” ja ”biografisoitunutta”. Köyhyyden siis nähdään muuttuneen joi-
hinkin elämänvaiheisiin liittyväksi ilmiöksi. Tätä seuraten voidaan olettaa,
että koko väestö kokee köyhyyttä jossain vaiheessa elämäänsä, koska lähes
kaikki käyvät läpi samat elämänvaiheet. Toisaalta empiiriset tutkimukset osoit-
tavat, että köyhyys on edelleen myös rakenteellista. Sosioekonomisella asemal-
la ja köyhyydellä on edelleen vahva yhteys toisiinsa ja lyhyet tilapäisköyhyyden
jaksot kasaantuvat samaan toistuvaisköyhien joukkoon. (Moisio 2004, 355.)

14
Moisio huomauttaakin, että on mielekästä erottaa toisistaan sosioekonomi-
seen rakenteeseen liittyvä rakenneköyhyys ja elämänvaiheisiin liittyvä elä-
mänvaiheköyhyys. Tässä tutkimuksessa keskitytäänkin tarkastelemaan en-
nen kaikkea elämänvaiheköyhyyttä, joskin tavoitteena on peilata sitä myös
rakenteellisiin tekijöihin.
Opiskelijan elämässä toimeentulo ei kytkeydy ainoastaan opintojen ra-
hoittamiseen. Opiskelu sijoittuu tyypillisesti elämässä sellaiseen vaihee-
seen, jossa tehdään pitkäjänteisiä koulutusalaan, työmarkkinoihin, pari-
suhteeseen ja perheeseen liittyviä valintoja. Taloudellisestikin tärkeitä
käännekohtia ovat esimerkiksi muutto vanhempien luota omaan talou-
teen, muutto yhteen puolison kanssa tai lapsen syntymä.
Ihmisen elämänkulkua on kuvattu tavallisesti elämänkaaren käsitteellä.
Sillä on viitattu elämän eri vaiheisiin liittyviin, kaikille yhteisiin muu-
toksiin. Sosiologisessa elämänkulun keskustelussa on kuitenkin nähty,
että elämänkaaren käsite rohkaisee tarkastelemaan elämänkulkua line-
aarisen normioletuksen mukaisesti (esim. Suurpää 2009, 12–13). Tutki-
jat ovatkin suosineet elämänkaaritermin sijaan elämänkulun käsitettä. Se
viittaa sosiaalisesti rakentuvaan toimintaan, joka haastaa lineaarisen elä-
mänkaariajattelun.
Elämänkulussa eri elämänjaksot seuraavat toisiaan ja muodostavat oman
sarjansa. Eri elämänalueita, ‑piirejä tai -sfäärejä voidaan jäsentää urina
tai polkuina, joilla merkittävät elämäntapahtumat toimivat käännekohti-
na ja merkitsevät usein siirtymää positiosta tai roolista toiseen. (O´Rand
& Krecker 1990, 241–244, ks. myös Antikainen & Komonen 2003.) Elä-
mänkulussa tapahtuvia siirtymiä voidaan kuvata esimerkiksi elämänku-
lun pysäkkeinä tai elämän avainkokemuksina. Nuoren aikuisen elämän-
vaiheessa tällaisia ovat mm. elämänkumppanin valitseminen, perheen
perustaminen, yhteisen talouden hallinta, työelämään osallistuminen ja
työuralla eteneminen sekä kansalaisvelvollisuuksien omaksuminen. On
kuitenkin huomattava, että siirtymä voi olla normien mukainen tai se voi
tapahtua ennakoimatta (Antikainen & Komonen 2003).
Arnett (2007, 69) on kuvannut ikävuosia 18–25 pitkittyneenä siirtymänä
aikuisuuteen. Jälkiteollisessa yhteiskunnassa siirtymä aikuisuuteen on
siirtynyt 30 ikävuoden paikkeille. Antikaisen ja Komosen tavoin Arnett
katsoo, että muotoutuvan aikuisuuden (emerging adulthood, ks. Salmela-

15
Aro & Helve 2006) keskeiset kokemukset liittyvät itsenäistymiseen, työ-
elämään ja rakkauteen. Aikuisuuden tunnusmerkkejä ovat vastuunotto
itsestään, itsenäinen päätöksenteko sekä taloudellinen riippumattomuus.
Nämä saavutetaan vähitellen muotoutuvan aikuisuuden aikana.
Muotoutuvaan aikuisuuteen liittyy kokemus itsenäistymisestä ja vapau-
desta. Aikuisuuden kynnyksellä olevaa eivät tyypillisesti vielä sido eri-
laiset velvollisuudet ja rajoitukset. Muotoutuvan aikuisuuden tunnus-
merkkejä ovat myös identiteetin etsintä ja kasvava itsetuntemus. Identi-
teettiin liittyvät kysymykset voidaan kuitenkin kokea myös raskaina, ja
esimerkiksi pohjoisamerikkalaisessa keskustelussa onkin puhuttu neljän-
neselämään liittyvästä kriisistä (quarter-life crisis).
Muotoutuvaa aikuisuutta koskeva keskustelu osoittaa, että opiskelijoi-
den toimeentuloon liittyvä arki kytkeytyy myös muihin nuoren aikuisen
elämänvaiheisiin. Opiskelija ei tee toimeentuloaan koskevia päätöksiä
ja ratkaisuja tyhjiössä, vaan nuoren aikuisen elämänvaiheeseen liittyvät
tapahtumat ja tehtävät heijastuvat myös tulonmuodostukseen ja siihen,
miten opiskelija kokee esimerkiksi opiskeluaikaisen pienituloisuuden.

16
3 TUTKIMUSASETELMA
3.1 Tutkimuskysymykset
Tämän tutkimuksen tavoitteena on tuottaa laadullista tietoa yliopisto- ja
ammattikorkeakouluopiskelijoiden toimeentuloon liittyvistä kokemuk-
sista. Käsiteltäviä teemoja ovat tulonmuodostus, opiskeluaikainen pieni-
tuloisuus sekä toimeentulo elämän ja opintojen eri vaiheissa. Tutkimus-
kysymykset ovat seuraavat:
1. Millaisin perustein korkeakouluopiskelijat tekevät valintoja eri tulon-
lähteiden välillä?
2. Millaiset tekijät vaikuttavat opiskelijoiden pienituloisuuteen ja mil-
laisia vaikutuksia pienituloisuudella on opiskelijan arkeen? Millaisin kei-
noin opiskelijat pyrkivät selviytymään pienituloisuudesta?
3. Miten taloudellinen tilanne vaihtelee elämän ja opintojen eri vaiheis-
sa? Miten toimeentulo kytkeytyy osaksi opiskelijan elämänkulkua?
3.2 Aineiston keruu
Tutkimus toteutettiin kolmessa vaiheessa keväällä 2011. Ensimmäisessä
vaiheessa haastatteluihin ilmoittautuneet ja poimitut opiskelijat seura-
sivat talouttaan kuukauden ajan pitäen kirjaa tuloistaan ja menoistaan.
Toisessa vaiheessa järjestettiin haastattelut, joissa käsiteltiin kirjanpidon
aikana heränneitä ajatuksia ja toimeentuloon liittyviä kokemuksia. Kol-
mas vaihe muodostui pilottikyselystä, joka suunnattiin niille tutkimuk-
seen ilmoittautuneille opiskelijoille, joita ei poimittu haastatteluihin.
Aineistonkeruu käynnistettiin lähettämällä korkeakouluopiskelijoille
kutsu, jossa pyydettiin osallistumaan opiskelijoiden toimeentuloa käsitte-
leviin tutkimushaastatteluihin. Kutsussa kerrottiin, että osana tutkimusta
osallistujat seuraisivat kuukauden ajan tulojaan ja menojaan. Kutsua vä-
litettiin Suomen ammattikorkeakouluopiskelijakuntien liitto SAMOKin
ja Suomen ylioppilaskuntien liitto SYL:n kautta.

17
Tutkimukseen ilmoittautui 316 yliopisto- ja ammattikorkeakouluopis-
kelijaa. Ilmoittautuneiden joukosta poimittiin 27 opiskelijaa, jotka
kutsuttiin pitämään kirjaa tuloistaan ja menoistaan sekä osallistumaan
haastatteluihin. Otokseen poimittiin tasaisesti yliopisto- ja ammattikor-
keakouluopiskelijoita. Lisäksi poiminnassa huomioitiin sukupuoli, asu-
mis-/perhemuoto, asuinpaikkakunta, aloitusvuosi nykyisissä opinnoissa
ja koulutusala. Tavoitteena oli poimia otokseen opiskelijoita erilaisista
taustoista. Kutsutuista opiskelijoista talouden seurantaan ja haastattelui-
hin osallistui 22 opiskelijaa.
Talouden seurantaan ja haastatteluihin osallistuville opiskelijoille lähe-
tettiin ohje, jossa kuvattiin tutkimukseen osallistumisen vaiheet ja nii-
den sisältö. Lisäksi osallistujille lähetettiin taulukkopohja (liite 1), johon
heitä pyydettiin merkitsemään tulonsa ja menonsa kuukauden (30 päivän)
ajan. Menoja oli mahdollista seurata tiliotteen ja/tai ostoskuittien avulla.
Osallistujia ohjeistettiin merkitsemään tulonsa ja menonsa mahdollisim-
man tarkasti erilaisten dokumenttien perusteella.
Talouden seuranta on aineistonkeruun menetelmänä haastava. Huomiota
on kiinnitettävä erityisesti ohjeiden selkeyteen, jotta tutkimuksen osal-
listujat ymmärtävät ne mahdollisimman samalla tavalla ja aineistosta
saadaan yhteismitallinen. Lisäksi on pyrittävä varmistamaan, että osal-
listujat merkitsevät kirjanpitoon kaikki tulonsa ja menonsa. Kirjanpitoon
perustuva tieto opiskelijoiden tuloista ja menoista on kuitenkin täsmäl-
lisempi kuin kyselytutkimuksissa perinteisesti käytetty muistitietoon ja
sen hetkiseen arvioon perustuva tieto. Tässä tutkimuksessa kerätyn kir-
janpitoaineiston tavoitteena on tuottaa mahdollisimman täsmällistä tie-
toa, jolla pyritään laadulliseen edustavuuteen.
Talouden seurantaan osallistuneille opiskelijoille järjestettiin haastatte-
lut seurantakuukauden päätteeksi. Haastattelut toteutettiin teemahaastat-
teluina, joille on ominaista haastatteluiden eteneminen ennakkoon määri-
teltyjen teemojen varassa. Teemahaastatteluissa käsitellään samat aiheet
kaikkien haastateltavien kanssa, mutta kysymysten muoto ja järjestys
voivat vaihdella. Lisäksi se tarjoaa mahdollisuuden syventäviin ja tar-
kentaviin kysymyksiin. Teemahaastattelu antaakin tilaa haastateltavien
tulkinnoille ja merkityksille tutkimuksen kohteena olevista asioista. (Es-
kola & Suoranta 1999, 86–88; Hirsjärvi & Hurme 2008, 48.)

18
Haastatteluissa hyödynnettiin virikkeitä antavaa stimulated recall -me-
netelmää. Sen tarkoituksena on palauttaa tutkimuksen kohteena olevia
asioita haastateltavan mieleen ja sen avulla voidaan hankkia käytäntöjä
koskevaa tietoa (Jokinen & Pelkonen 1996). Tässä tutkimuksessa opiske-
lijoita pyydettiin tuomaan haastatteluihin tuloja ja menoja koskeva kir-
janpitonsa, jota käsiteltiin haastattelun kuluessa. Haastateltaville annet-
tiin aluksi mahdollisuus nostaa kirjanpidosta esiin mainittavina pitämi-
ään asioita, minkä jälkeen taulukon sisältöä käytiin läpi sekä tulojen että
menojen osalta. Useimmissa haastatteluissa kirjanpitoon palattiin myös
haastattelun myöhemmissä vaiheissa, kun tarvittiin avirikkeitä muistin
ja keskustelun tueksi. Kirjanpidon lisäksi opiskelijoita pyydettiin haas-
tattelun aikana piirtämään toimeentuloaan elämän eri vaiheissa kuvaava
käyrä valmiiksi muodostettuun kuvioon (liite 4) sekä merkitsemään käy-
rälle toimeentuloonsa keskeisesti vaikuttaneet avaintapahtumat tai -asiat
elämässään. Kuvion tarjoamien virikkeiden avulla käsiteltiin haastatel-
tavien toimeentuloa elämän ja opintojen eri vaiheissa sekä kartoitettiin
tulevaisuutta koskevia näkemyksiä toimeentulon näkökulmasta. Haas-
tateltavilta pyydettiin lupa kirjanpidon ja piirretyn kuvion säilyttämi-
seen Opiskelijajärjestöjen tutkimussäätiössä tutkimusaineiston analyysin
ajaksi. Kyseinen aineisto ei sisällä henkilötietoja.
Haastattelut toteutettiin pääosin yksilöhaastatteluina ja yksi parihaas-
tatteluna. Suurin osa haastatteluista tehtiin kasvotusten ja kolme haastatte-
lua puhelimitse. Haastattelujen kesto vaihteli puolesta tunnista 2,5 tuntiin.
Haastattelut nauhoitettiin ja litteroitiin. Litteroitua aineistoa kertyi 312 si-
vua (fonttikoko 12, riviväli 1). Raportissa esiintyvät haastattelulainaukset
on merkitty niin, että niissä esiintyvä numero viittaa haastateltuun henki-
löön (esim. H1).
Kirjanpito- ja haastatteluaineiston lisäksi tutkimusta varten kerättiin
sähköinen pilottikyselyaineisto toukokuussa 2011. Kysely kohdistet-
tiin niille opiskelijoille, jotka ilmoittautuivat tutkimukseen mutta joita
ei poimittu haastatteluihin. Pilottikyselyn tavoitteena oli tarjota kaikil-
le ilmoittautuneille mahdollisuus osallistua tutkimukseen sekä pilotoida
hankkeen myöhemmissä vaiheissa mahdollisesti toteutettavaa kyselyä.
Pilottikyselyssä käsiteltiin samoja teemoja (liite 5) kuin haastatteluis-
sa, ja sillä pyrittiinkin laajentamaan tutkimuksen laadullista aineistoa
avokysymysten avulla. Pilottikyselyn tavoitteena on myös mahdollistaa
myöhempää jatkotutkimusta.

19
Pilottikyselyn aineisto perustuu harkinnanvaraiseen otantaan eli näyttee-
seen. Tällaisessa ns. mukavuusotannassa (engl. convenience sampling,
suomennettu myös tarkoituksenmukaiseksi otannaksi) kyse on menetel-
mästä, jossa osallistujiksi valitaan helpoiten saatavilla olevat ja osallis-
tumisesta kiinnostuneet osallistujat (Robson 1994; Gravetter & Forzano,
2009, 141). Mukavuusotannan perusteella saavutettava vastaajajoukko on
painottunut eikä sen perusteella voida tehdä tilastollisia yleistyksiä koko
populaatioon. Se on kuitenkin yleisesti käytetty menetelmä esimerkiksi
käyttäytymistieteissä ja soveltuu hyvin pilottitestaukseen ja esitutkimuk-
seen (Anttonen 2005, 289; Gravetter & Forzano 2009, 141). Näyteperus-
teinen otanta asettaa omat haasteensa kyselyn määrälliselle yleistettä-
vyydelle ja pilottikyselyn tuloksia hyödynnetäänkin pääosin laadullisen
avovastausaineiston osalta.
Kyselylinkki lähetettiin vastausviestinä tutkimukseen ilmoittautuneille
opiskelijoille, joita ei poimittu haastatteluihin. Kyselyn otokseksi muo-
dostui näin 361 korkeakouluopiskelijaa. Vastausaktiivisuus oli korkea,
joten muistutusviestien lähettämistä ei katsottu tarpeelliseksi ja kysely
suljettiin runsaan viikon kuluttua linkin lähettämisestä. Kyselyyn vastasi
242 opiskelijaa ja vastausprosentiksi muodostui 67.

20
3.3 Aineiston analyysi
Käsillä olevaa raporttia varten analysoitiin pääasiassa haastatteluaineistoa
sekä kyselyaineiston avovastauksia. Pilottikyselyn kvantitatiivista osuutta
hyödynnettiin etsimällä sen avulla eri ilmiöiden välilä olevia yhteyksiä. Toi-
sin sanoen sitä käytettiin analyysia ja ideoita virittävänä aineistona. Pilottikyse-
lyssä muodostettua pohjaa on mahdollista hyödyntää myös jatkotutkimuksissa.
Haastatteluaineiston analyysissa hyödynnettiin kvalitatiiviseen analyy-
siin suunniteltua Atlas.TI-ohjelmaa. Aineisto analysoitiin aineistolähtöi-
sen sisällönanalyysin menetelmin. Aineistoon perehdyttiin aluksi ylei-
sellä tasolla. Creswellin (2005, 237) mukaan tämä vaihe on ideoiden
pyörittelyä ja orientoitumista varsinaiseen analyysiin. Kun aineisto oli
luettu muutamaan otteeseen tunnustelemalla läpi, purettiin se osiin tee-
moittelemalla kukin haastattelu tiettyjä aihepiirejä käsitteleviin puheen-
vuoroihin. Nämä puheenvuorot olivat tutkimuksen analyysiyksikkö. Seu-
raavassa vaiheessa puheenvuorot pelkistettiin muutaman sanan tiiviisiin
ilmaisuihin. Lopulta aineisto ryhmiteltiin temaattisesti samankaltaisiin
luokkiin, joista muodostettiin ylä- ja alakategorioita suhteessa toisiinsa.
Tulonmuodostusta käsittelevien teemojen analyysia jatkettiin tyypittele-
mällä ne aineistoa kokonaisuutena hyvin luonnehtivien seikkojen perus-
teella tyyppikuvauksiksi. Käytännössä tyypittely toteutettiin taulukkona,
johon koottiin tulonmuodostusta käsittelevät teemat. Jokainen haastattelu
luokiteltiin kunkin teeman alle tiivistäen kyseisen haastateltavan näkemys
tai kokemus kyseisestä teemasta muutamaan kuvaavaan sanaan. Taulukon
avulla muodostettiin lopulta tyyppikuvaukset, joissa kiteytyvät aineiston
keskeisimmät elementit. (Esim. Eskola & Suoranta 2000, 181–185.)

21
3.4 Taustatiedot tutkimukseen osallistuneista
Tutkimusta varten kerättiin laadullinen haastatteluaineisto. Taustaiedot
haastatteluihin osallistuneista opiskelijoista on koottu taulukkoon 1. Jo-
kainen haastatteluun osallistunut täytti myös tuloja ja menoja kuukau-
den ajan seuranneen lomakkeen. Talouden seurantaan ja haastatteluihin
osallistui yhteensä 22 korkeakouluopiskelijaa. Heistä puolet opiskeli
yliopistossa ja puolet ammattikorkeakoulussa. Suurin osa osallistuneista
asui yksin, kimppakämpässä tai puolison kanssa. Talouden seurantaan ja
haastatteluihin osallistui myös muutama perheellinen opiskelija.
Taulukko 1. Talouden seurantaan ja haastatteluihin osallistuneiden taustatiedot, N.
Talouden seurannassa kerätyt tiedot tuloista ja menoista on koottu tauluk-
koon 2. Tietojen perusteella ei voida tehdä koko korkeakouluopiskelijoi-
den perusjoukkoa koskevia päätelmiä, vaan ne esitellään tässä talouden
seurantaan ja haastatteluihin osallistuneiden opiskelijoiden taustatietoi-
na. Talouden seurannassa saadut tiedot poikkeavat jonkin verran kvan-
titatiivisissa kyselytutkimuksissa saaduista tuloksista (esim. Saarenmaa
ym. 2010, 33, 40). Tähän tutkimukseen osallistuneiden opiskelijoiden tu-
lot ja menot olivat molemmat korkeampia kuin kaikilla korkeakouluopis-
kelijoilla keskimäärin. Kyse lienee tilastollisesti satunnaisista eroista ja
osittain myös eroista tiedonkeruussa: kyselytutkimuksissa tiedot tuloista
ja menoista perustuvat vastaajien arvioon ja muistitietoon. Tässä tutki-
muksessa ne kerättiin seuraamalla tuloja ja menoja kuukauden kestäneen
kirjanpidon ajan.
YO
6
2
3
0
0
11
AMK
3
1
3
2
2
11
KAIKKI
9
3
6
2
2
22
Yksin (ml. solu)
Kimppa-asunto
Puolison kanssa
Puolison ja lasten kanssa
Lasten kanssa

22
Taulukko 2. Haastatteluun osallistuneiden keskimääräiset (mediaani) tulot ja me-
not, EUR/kk.
1) Kuukautta kohden käytettävissä oleva määrä riippumatta siitä, milloin hankittu
2) Esim. lapsilisä, vanhempainraha
3) Vuokra, lainanlyhennys, yhtiövastike, sähkö, vesi ym.
4) Ei ulkomaan
5) Esim. kirjat, luentomateriaalit, kopiokortit
Kaikki
EUR
268
127
0
0
19
60
0
0
0
0
0
1004
372
167
23
0
53
22
14
24
35
45
8
0
0
1014
Yksin
EUR
268
171
0
0
184
100
0
0
0
0
0
1039
423
144
25
0
60
23
17
15
38
28
13
0
0
977
Kimppa-
asunto
EUR
268
202
0
0
47
0
0
0
0
0
0
873
314
99
244
0
48
17
6
26
31
37
64
3
0
1040
Puolison-
kanssa
EUR
268
167
0
150
19
110
0
0
0
0
0
912
291
179
21
0
56
23
11
26
35
66
0
0
0
877
Puolison
ja lapsen/
lasten
kanssa
EUR
268
0
392
0
0
40
670
150
0
1614
0
2546
922
480
55
51
257
26
27
49
31
54
215
0
45
1749
Lapsen/
lasten
kanssa
EUR
268
0
154
120
421
120
100
0
0
226
145
1553
632
315
43
23
36
14
26
25
135
25
8
5
0
1286
TULOT
Opintoraha
Asumislisä
Asumistuki
Opintolaina
Palkkatulot
Vanhempien/sukulaisten tuki
Puolison tuki
Säästöt 1)
Toimeentulotuki
Muut sosiaaliturvaetuudet 2)
Muut tulonlähteet
Tulot yhteensä
MENOT
Asuminen 3)
Ruoka
Vaatteet
Lastenhoitomenot
Liikennevälineet, matkusta-
minen 4)
Henkilökohtainen hygienia
Puhelinlasku ja tietotekniikka
Harrastukset ja vapaa-aika
Nautintoaineet ja juhliminen
Muut säännölliset kulut
Opiskelumateriaalit 5)
Muut opiskeluun liittyvät kulut
Menot yhteensä

23
4 TULOKSET
4.1 Tulonmuodostus
Korkeakouluopiskelijoiden toimeentuloa on tutkittu runsaasti ja säännöl-
lisesti tilastoihin ja kyselyaineistoihin perustuvissa tutkimuksissa. Esi-
merkiksi yhteiseurooppalaisessa Eurostudent-tutkimushankkeessa (ks.
Saarenmaa ym. 2010) seurataan säännöllisesti opiskelijoiden olosuhteita
toimeentulo mukaan lukien. Tässä luvussa luodaan aluksi katsaus Euro-
student IV -hankkeen Suomessa toteutetun kyselyn viimeisimpiin tulok-
siin. Esiin nostetaan keskeisimpiä peruslukuja opiskelijoiden toimeentu-
losta ja kokemuksista toimeentuloon liittyen. Tämän jälkeen esitellään
tämän tutkimuksen tuloksia opiskelijoiden tulonmuodostuksesta. Tarkas-
teluun otetaan korkeakouluopiskelijoiden keskeisimmät tulonlähteet se-
kä niitä perusteita, joilla opiskelijat tekevät valintoja eri tulonlähteiden
välillä.
4.1.1 Ensisijaiset ja täydentävät tulonlähteet
Korkeakouluopiskelijoiden kuukausitulojen mediaani vuonna 2010 oli
821 euroa. Mies- ja naisopiskelijoiden toimeentulossa ei ole suurta eroa,
sillä miehillä mediaanitulot olivat 830 euroa ja naisilla 820 euroa. Suku-
puolten väliset tuloerot ovatkin kaventuneet vuosiin 2000 ja 2006 verrat-
tuna. Korkeakoulusektoreiden välillä puolestaan on jonkin verran eroja,
sillä yliopisto-opiskelijoilla kuukausitulojen mediaani (892 euroa) on
korkeampi kuin ammattikorkeakouluopiskelijoilla (768 euroa). Eroa se-
littävät pääasiassa yliopisto-opiskelijoiden runsaammat ansiotulot. (Saa-
renmaa, Saari & Virtanen 2010, 33.)
Opiskelijoiden tulot koostuvat useimmilla pääosin opintorahasta ja asu-
mislisästä. Ne muodostavat noin puolet kaikkien opiskelijoiden toimeen-
tulosta. Opintolaina ei ole erityisen suosittu opiskelijoiden keskuudessa,
sillä lainaa nostaa kuukausittain vain 15 prosenttia korkeakouluopiskeli-
joista. Sen keskimääräinen osuus kaikkien opiskelijoiden toimeentulos-
ta on siten varsin pieni. Opiskelijat täydentävätkin tulojaan mieluimmin
palkkatyöllä. Ansiotulot muodostavat noin neljänneksen opiskelijan toi-
meentulosta. (Mt., 33–34.)

24
Tässä tutkimuksessa opiskelijoita pyydettiin kirjaamaan kuukauden ajan
ylös kaikki tulonsa ja menonsa. Haastatteluun osallistuneiden opiskelijoiden
tulonlähteet jäsennettiin kirjanpidon perusteella ensisijaisiin ja täydentäviin
tulonlähteisiin (kuvio 1). Lisäksi analyysin tukena käytettiin sitä, miten haas-
tateltavat jäsensivät eri tulonlähteiden ensi- ja toissijaisuutta puheessaan.
Haastatteluun osallistuneiden opiskelijoiden ensisijaisia tulonlähteitä
olivat opintoraha ja asumislisä sekä muu perusturva, johon luokiteltiin
lapsiperheen etuudet ja toimeentulotuki. Opiskelija voi saada opintora-
han kanssa samanaikaisesti esimerkiksi vanhempainrahaa tai toimeentu-
lotukea. Tässä tutkimuksessa perheelliset opiskelijat nostivat tyypillises-
ti opintorahaa vanhempainetuuksien rinnalla. Sen sijaan toimeentulotu-
kea saavat opiskelijat eivät nostaneet opintorahaa, sillä toimeentulotuki-
asiakkuuden taustalla oli tyypillisesti jaksamiseen ja mielenterveyteen
liittyviä ongelmia, jotka vaikeuttivat opintosuoritusten kerryttämistä.
Kuvio 1. Haastatteluun osallistuneiden korkeakouluopiskelijoiden ensisijaiset ja
täydentävät tulonlähteet.
Ansiotulot ja säästöt voivat olla opiskelijoille sekä ensisijaisia että täy-
dentäviä tulonlähteitä. Osalla opiskelijoista toimeentulo perustuu pääosin
ansiotuloihin ja niistä esimerkiksi kesän aikana kertyneisiin säästöihin.
Osalla ansiotulot sen sijaan ovat lähinnä opintorahaa ja asumislisää täy-
dentävä tulonlähde. On huomattava, että tulonlähteet myös vaihtelevat
lukuvuoden aikana erityisesti ansiotulojen osalta. Tyypillistä kuitenkin
on, että ansiotuloja joko kerätään kerralla suurempi summa säästöiksi,

25
joita käytetään vähitellen lukuvuoden aikana, tai töissä käydään ympä-
ri lukuvuoden. Tähän kytkeytyy myös se, ovatko ansiotulot opiskelijal-
le ensisijaisia vai täydentäviä tuloja. Toisin sanoen ansiotulot ja säästöt
voivat kesällä olla ensisijainen tulonlähde ja muina vuodenaikoina pää-
osin opintorahaa ja muuta perusturvaa täydentävä tulonlähde.
Toimeentulon perusrunkoa opiskelijat täydentävät tyypillisesti opinto-
lainalla ja vanhempien, puolison tai muiden sukulaisten tuella. Opin-
tolainaan opiskelijat turvautuvat vasta silloin, kun perusturva ei riitä
välttämättömyysmenojen kattamiseen tai opiskelija ei ole halukas käy-
mään opintojen ohessa töissä. Osalle opintolaina puolestaan nousee pe-
rustoimeentuloa täydentäväksi vaihtoehdoksi silloin, kun päivittäiseen
elämäntapaan halutaan taloudellista liikkumavaraa. Opiskelijoiden kiel-
teinen suhtautuminen opintolainaan on havaittu useissa tutkimuksissa.
Esimerkiksi vuonna 2010 vain 15 prosenttia korkeakouluopiskelijoista
ilmoitti nostaneensa opintolainaa kuukausittain lukuvuoden aikana (Saa-
renmaa, Saari & Virtanen 2010, 34). Kelan tilastojen mukaan samana
vuonna jossain vaiheessa lukukautta opintolainaa oli nostanut noin kol-
mannes opiskelijoista molemmilla korkeakoulusektoreilla. Opiskelijat ovat
siis varsin haluttomia rahoittamaan opintojaan lainalla. Kielteinen suhtau-
tuminen opintolainaan selittyy pääosin opiskelijoiden haluttomuudella elää
lainarahalla sekä sillä, että opiskelija kokee tulevansa toimeen muulla opin-
totuella, palkkatuloilla ja/tai vanhempien taloudellisella tuella. Myös lainan
takaisinmaksu herättää opiskelijoissa epävarmuutta. (Viuhko 2006, 53). Syi-
tä olla nostamatta opintolainaa käsitellään tarkemmin luvussa 4.1.3.
En oo ottanut lainaa. Mä en vielä opintojen aikana halua jäädä velkaa, ni
se on se suurin syy. Sitten mieluummin tekee töitä, että saa sitä rahaa kuin
että oewttaa lainaa. (H10)
Mäkin otin lainaa, en mä aina ottanu. Mut kyllä mä sit otin, just kun piti
jotain. Palkaton harjottelu tai jotain. Ihmisen pitää kumminkin elääkin. (H12)
Osa opiskelijoista täydentää tulojaan vanhempien, puolison tai muiden
sukulaisten taloudellisella tuella. Sen osuus opiskelijoiden toimeentu-
losta on kuitenkin varsin pieni. Vanhempien tukea sai vuonna 2010 joka
viides korkeakouluopiskelija, ja se muodosti kaksi prosenttia opiskeli-
joiden kokonaistuloista (Saarenmaa, Saari & Virtanen 2010, 33). Tässä

26
tutkimuksessa vanhempien ja puolison tuen osuus oli niin ikään varsin pieni:
tukea saaneilla se vaihteli 30 eurosta 310 euroon. Perheellisille opiskelijoil-
le puolison tuki oli säännöllinen osa toimeentuloa, mutta vanhempien tukea
kaikki tutkimukseen osallistuneet opiskelijat saivat vain satunnaisesti. Tukea
saatiin suorina rahansiirtoina tai välillisinä kustannusten jakamisena, kuten
vanhempien kustantamina junalippuina tai ruokakasseina sekä vanhemmil-
ta kierrätettyinä huonekaluina. Osalle opiskelijoista vanhemmat maksoivat
sellaisia juoksevia kuluja kuin sähkö, puhelinlasku tai vakuutukset.
Mulla on silleen, että mun isä maksaa välillä 100 euroo mun vuokrasta,
koska mä asun yksityisellä yksiössä, niin se on aika paljon sitten. (H22)
Yleensä käyn vanhempien luona kerran kuukaudessa ja he maksavat silloin
juna-/bussiliput, mitkä tulee siitä reissusta. Eli yleensä tuet ovat liittyen siihen,
että se ei tule maksamaan minulle mitään,ettäkäynkatsomassavanhempia.(H4)
En mitenkään silleen, että oisin saanu mitenkään vakituisesti, mutta aina jos-
kus esimerkiks äiti saattaa vaikka maksaa jotain ruokalaskuja ja meidän äiti
on maksanu esimerkikshammaslääkärilaskujajatämmösiä,taisilleen,etjossetulee
käymään, niin saatetaan mennä yhessä kauppaan ja sit se ostaa mulle ruokaa. Tai
sittenkunollaankäytymunmiehenvanhemmilla,jotkaasuuaikakaukana,niinneon
saattanumaksaameidänmatkoja.(H14)
Opiskelijoiden tulonlähteiden jakautuminen ensisijaisiin ja täydentäviin heijas-
telee suomalaiselle yhteiskunnalle tyypillistä taloudellisen riippumattomuuden
ihannetta. Agraariyhteiskunnassa vahvana elänyt omillaan pärjäämisen ja yksi-
löllisen selviytymisen eetos näkyy myös korkeakouluopiskelijoiden puheessa
2010-luvulla. Opiskelijat haluavat tulla toimeen omillaan. Se merkitsee ennen
kaikkea velattomuutta ja riippumattomuutta vanhemmista tai muista sukulai-
sista. Toisaalta tutkimukseen osallistuneet opiskelijat näkevät opiskelun yksilön
panostuksena yhteiskuntaan ja pitävät siten oikeudenmukaisena, että valtio tukee
opintojen rahoittamista opintotuella. Tämäkin voidaan kuitenkin nähdä osana omil-
laan pärjäämisen eetosta: Hoikkala ja Roos (2000, 17) puhuvat hyvinvointivaltion
elämänpolitisoitumisesta, jossa yhteiskunnan tuen saajan on annettava vastik-
keeksi sitoumus kehittyä ja kouluttautua. Esimerkiksi opintotukeen liitetty ehto
opintojen edistymisestä voidaan nähdä tällaisena vastikkeellisuuden muotona.

27
4.1.2 Tulonmuodostuksen perusteet
Opiskelijoiden elämäntilanteet ovat sangen moninaisia. Niiden kirjavuus
heijastuu myös tulonmuodostukseen, sillä opintojen eri vaiheissa ja eri-
laisissa elämäntilanteissa olevilla opiskelijoilla on erilaisia toimeentu-
loon liittyviä tarpeita ja kokemuksia. Yksi opiskelija saattaa olla juuri
muuttanut omaan talouteen ja valmistumisen jälkeinen tulevaisuus on
hänen kokemusmaailmassaan kenties vielä kaukainen. Toisella taas on
takanaan jo usean vuoden opinnot, valmistuminen häämöttää jo lähellä
ja perheen kulurakennekin on kenties lapsen myötä muuttunut. Erilaisissa
elämäntilanteissa myös valintojen perusteet vaihtelevat. Opiskelijoita kui-
tenkin yhdistävät esimerkiksi ajankäyttöön liittyvät valinnat työssäkäynnin
ja opiskelun välillä sekä puntarointi lainalla elämisen ja ansiotulojen välillä.
Näitä tulonmuodostukseen liittyviä kysymyksiä ja valintoja on havain-
nollistettu kuviossa 2. Haastatteluaineistosta analysoitiin keskeisimpiä
tulonmuodostukseen vaikuttavia teemoja ja perusteita, jotka on esitetty
tässä opiskelijoita askarruttavien kysymysten muodossa.
Kuvio 2. Keskeisimmät kysymykset tulonmuodostukseen liittyvissä valinnoissa.
Tulonmuodostuksen perusteita voidaan jäsentää yhtäältä esimerkiksi ai-
kaulottuvuuden ja toisaalta taloudellista riippumattomuutta kuvaavan
ulottuvuuden perusteella. Opiskelijan valintoihin eri tulonlähteiden vä-
lillä vaikuttavat sekä nykyhetkeen liittyvät tekijät että tulevaisuuteen
kohdistuvat odotukset. Keskeisimmät nykyhetkeä koskevat kysymykset
ovat opintorahan ja asumislisän riittävyys sekä opiskelun ja työssäkäyn-
nin yhdistäminen. Kaikkia haastateltuja opiskelijoita yhdisti kokemus

28
opintorahan ja asumislisän riittämättömyydestä. Olennaiseksi kysymyk-
seksi nouseekin, millaisilla tuloilla niistä muodostuvaa toimeentulon
perusrunkoa täydennetään. Useimmat opiskelijat täydentävät toimeen-
tuloaan työssäkäynnillä, mutta siihen kytkeytyy ajankäyttöön ja omiin
voimavaroihin liittyviä kysymyksiä, joihin liittyen opiskelijat joutuvat
ratkaisemaan, kuinka täysipäiväisesti haluavat panostaa opiskeluun, riit-
tävätkö heidän voimavaransa sekä opiskeluun että työssäkäyntiin ja kuin-
ka kipeästi he tarvitsevat täydentäviä ansiotuloja.
Miten oma pää kestää, välillä on silleen, et on enemmän koulua, niin ei si-
tä siihen otakaan, mutta ihan oman jaksamisen mukaan. Kyllä sitä tietää,
et jos on yks työvuoro, niin turha suunnitellakaan sille päivälle kouluhom-
mia.(H21)
Mä oon todennu sen, että mun hyvinvoinnin kannalta mä en voi ahmia
tietyn määrän kursseja enempää jaksoa kohden, koska sit mä en pysty te-
kemään niitä kunnolla. Mä oon pysyny aikataulussa. Jos mä teksin töitä,
niin en ehkä pystyis ottaa tätä määrää. (H22)
Mä tein pari ekaa vuotta lomien aikana ja sit jotain sellasia lyhyempiä
keikkaluontoisia prokkiksia. Sit viime vuoden keväällä mä sekä opiskelin
että tein töitä samaan aikaan, sillai et mä olin yöt töissä ja opiskelin päi-
vät. Se ei ollu sit kauheen hyvä idea, et olin lähellä burnoutia ja tienasin
liikaa ja Kela peri about kaikki opintotuet takas. Mutta en oo sit taas sen
jälkeen opiskellu ja tehny töitä. Se ei toimi. (H13)
Tulonlähteisiin liittyviä valintoja tehdään myös tulevaisuutta reflektoi-
den. Keskeisimmiksi kysymyksiksi nousevat tällöin valmistumisen jäl-
keiseen työllistymiseen liittyvät odotteet. Aiemmissa tutkimuksissa on
todettu, että opiskelijoiden työssäkäyntiä motivoi toimeentulon ohel-
la myös tarve hankkia työkokemusta jo opiskeluaikana (esim. Viuhko
2006). Opiskelijat pohtivatkin, missä määrin he tarvitsevat työkokemusta
ja kuinka todennäköisesti he saavat valmistumisen jälkeen oman alansa
töitä. Opiskeluaikainen työssäkäynti ja tulevaa työllistymistä koskevat
odotukset luonnollisesti kytkeytyvät opiskelijoiden puheessa yhteen:
työkokemuksen hankkimista pidetään lähes välttämättömänä ehtona val-

29
mistumisen jälkeiselle työllistymiselle. Näin ollen onkin odotettua, että
kun työssäkäyntiä pidetään lisäksi myös toimeentulon kannalta välttä-
mättömänä, sangen suuri osa opiskelijoista käy opintojensa ohessa ansio-
työssä (Saarenmaa ym. 2010, 44).
Aikaulottuvuuden lisäksi tulonmuodostuksen perusteet jäsentyvät talo-
udellisen riippumattomuuden mukaan. Opiskelijoita askarruttaa varsin
paljon ajatus opintolainalla elämisestä. Se jäsentyy yhtäältä kysymyk-
seksi tulevasta työllistymisestä ja lainan takaisinmaksusta, mutta toisaal-
ta myös periaatteelliseksi kysymykseksi ”velaksi syömisestä”. Haastat-
teluihin osallistuneiden opiskelijoiden puheessa toistuvat tyypillisesti
maininnat lapsuuden perheen kielteisistä velkakokemuksista 1990-luvul-
la ja jo lapsuudessa opittu periaate, jonka mukaan perusarkea ei tulisi ra-
hoittaa lainarahalla. Eräs opiskelija kuvasikin kokemuksiaan seuraavasti:
Koska mun koko suku on vannottanu mua olemaan nostamatta lainaa, kun
ne on itte sit joutunu niin pitkälle 20 vuotta vielä opintojen jälkeen mak-
samaan lainaa takas. Ne sano, että ihan sama, mitä teet, kunhan et nosta
lainaa, tuut vaikka lainaamaan sit meiltä. Se on kiellettyä. (H13)
Opintolainan lisäksi opiskelijat pohtivat, miten suhtautua vanhempien tai
muiden sukulaisten taloudelliseen tukeen. Haastatteluun osallistuneista
opiskelijoista suurin osa oli saanut tulojen ja menojen seurantakuukau-
den aikana taloudellista tukea vanhemmiltaan tai muilta sukulaisiltaan.
Opiskelijat kuitenkin kokivat vanhempien tuen eri tavoin. Osalle se oli
varsin luonteva osa toimeentuloa, mutta monet kokivat vanhempien tuen
kiusallisena. Vanhempien tuesta ei kuitenkaan välttämättä kieltäydytty,
sillä se koettiin tarpeelliseksi osaksi toimeentuloa.
Periaatteessa, jos nyt jotain tommosta en nyt tiedä pientä, mutta just jotain
vakuutusta ja jotain muuta, niin miks ei. Ja kun niitä käy kattomassa, niin
en mä nyt sitä nää pahana, jos ne silloin jotain vähän antaa. Mutta ei sit
taas muuten, sanotaanko, että sillai pyytämättä tulee. En mä itte lähtis, et-
tä kyllä pitäis suuri hätä olla ennenku mä lähtisin pyytämään erikseen. (H11)
Oishan se nyt aina kivempi pärjätä omillaan, mut kun ei niidenkään talous
siihen kaadu, niin sit jos on sellanen tilanne, et tarttee rahaa tai ei rahaa,

30
mut et en mä kuole omantunnontuskiin siitä, että me ollaan käyty siellä
Ikeassa. Mut kyl siinä vähän jää semmonen kiitollisuudenvelkainen olo
semmonen, et no kiitos, kiitos. (H13)
On kuitenkin huomattava, että osalle opiskelijoista kyse ei ole valinnas-
ta, vaan välttämättömyydestä: vanhemmilla ei kenties ole mahdollisuutta
tukea opiskelijaa taloudellisesti tai vanhemmat eivät ole mukana opiske-
lijan elämässä.
Tulonmuodostuksen perusteissa on kyse useiden ja erilaisten asioiden
yhtäaikaisesta kokonaisuudesta. Valintoihin eri tulonlähteiden välillä
vaikuttavat lukuisat nykyhetkeen ja tulevaisuuteen liittyvät tekijät. Sa-
malla on huomattava, että myös menneisyydestä kumpuavat kokemuk-
set ja näkemykset ohjaavat opiskelijan valintoja. Lisäksi on merkille
pantavaa, että opiskelijoiden kokemusmaailmassa eri vaihtoehdot eivät
välttämättä jäsenny vapaaehtoisena valintatilanteena, vaan taloudellisen
välttämättömyyden ohjaamana vaihtoehdottomuutena. Työssäkäynti ei
välttämättä ole varteenotettava vaihtoehto, jos opiskelija on huolissaan
omien voimavarojensa riittävyydestä. Opintolaina puolestaan saatetaan
kokea mahdottomana vaihtoehtona, jos odotukset tulevasta työllistymi-
sestä ovat sangen kielteiset. Vanhempien taloudelliseen tukeen ei kaikilla
opiskelijoilla ole mahdollisuutta turvautua. Opiskelijoille tulonmuodos-
tuksen perusteet voivat kyllä näyttäytyä rationaalisina valintoina, mutta
rationaalisuuden kriteerit vaihtelevat: niitä punnitaan esimerkiksi suh-
teessa tulevaisuuteen ja siihen, mikä nähdään välttämättömänä.
4.1.3 Askeetikoita ja optimistia lainanottajia
Kuten jo edellä todettiin, opiskelijat ovat varsin heterogeeninen joukko.
Tulonmuodostuksen perusteet ja tulonlähteet vaihtelevat erilaisissa ti-
lanteissa olevilla ja erilaisista taustoista tulevilla opiskelijoilla. Haas-
tatteluaineistosta muodostettiin edellisessä luvussa kuvattujen tulon-
muodostuksen perusteiden ja tulonlähteiden perusteella neljä tyyppiä.
Tässä luvussa esitetään taustatietojen perusteella tyyppikuvaus kusta-
kin tyypistä ja kuvaillaan eri tyyppejä yhdistäviä ja erottavia tekijöi-
tä tulonmuodostuksen näkökulmasta. Kunkin tyypin tulonlähteet on
esitetty kuviossa 3.

31
Kuvio 3. Haastatteluun osallistuneiden korkeakouluopiskelijoiden tyypittely tu-
lonlähteiden perusteella.
Jaksamisestaan huolestunut askeetikko on Laura, 33-vuotias yliopisto-
opiskelija. Laura on aloittanut opintonsa vuonna 2007. Hän asuu yksin
ja käy satunnaisesti töissä opintojensa ohessa. Lauran vanhemmat ovat
sosioekonomiselta taustaltaan työväenluokkaisia. Lauran tulot muodos-
tuvat pääosin opintorahasta ja asumislisästä. Hänen päivittäinen arkensa
on taloudellisesti sangen niukkaa ja hän pitää itseään hyvin pienituloise-
na. Laura suhtautuu kuitenkin tilanteeseensa toiveikkaasti: toimeentuloa
leimaava niukkuus on tilapäistä ja tulevaisuus näyttää valoisalta. Hän on
niin tottunut pienituloisuuteen, että siihen liittyvä niukkuus ja vaatimat-
tomuus näyttäytyvät myönteisessä valossa ja jopa hyveenä.
Kun on tottunut siihen pienitulosuuteen, niin siihen liittyy esimerkiks vaa-
timattomuus, mitä pidetään hyveenä ja semmonen nuukuus ja tämmönen,
vastakohtana pröystäilylle ja tämmöselle. (H2)
Lauran kokemusta nykyhetkestä luonnehtivat jaksamiseen liittyvät on-
gelmat. Laura on aiemmin käynyt töissä opintojensa ohella, mutta opis-
kelu ja työssäkäynti veivät runsaasti voimavaroja, ja Laura onkin kärsinyt
työ- ja opiskelu-uupumuksesta. Lisäksi pitkän parisuhteen päättyminen
on vaikeuttanut Lauran jaksamista. Toisinaan hänellä onkin ollut vaike-
uksia saada riittävästi opintosuorituksia, jolloin hän on joutunut peru-
maan opintotuen ja hakemaan toimeentulotukea. Sitä Laura ei ole kuiten-
kaan saanut, sillä tuen saamisen edellytyksenä on, että opiskelija on nos-

32
tanut kaikki opintolainat. Laura ei halua kerätä velkaa opiskeluaikana,
sillä vaikka hän suhtautuukin tulevaisuuteensa luottavaisesti, hänelle on
jo pienestä pitäen opetettu, että perusarkea ei tulisi rahoittaa velkarahal-
la. Laura arvostaakin taloudellista riippumattomuutta. Hän ei halua elää
vanhempiensa taloudellisella tuella, sillä hän pitää hyvänä, että ihminen
oppii pitämään itse huolta itsestään. Lisäksi Lauran vanhemmat ovat pie-
nituloisia, joten heiltä hän ei edes voisi pyytää apua. Pikemminkin Laura
kantaa huolta vanhempiensa taloudellisesta pärjäämisestä.
Taloudestaan ahdistunut perheellinen on 27-vuotias ammattikorkeakou-
lussa opiskeleva Jenni. Hän on aloittanut opintonsa vuonna 2007. Jenni
on kahden lapsen yksinhuoltaja, jonka toimeentulo perustuu perhe-etuuk-
siin sekä vanhempien taloudelliseen tukeen. Jennin vanhemmat ovat työ-
väenluokkaisia ja pienituloisia, mutta haluavat mahdollisuuksien mukaan
tukea Jenniä ja lapsenlapsiaan. Samoin kuin Lauralla, Jennin arki on ta-
loudellisesti hyvin tiukkaa, mutta Laurasta poiketen hän kokee suurta
tyytymättömyyttä taloudelliseen tilanteeseensa. Huoli lasten toimeentu-
losta painaa Jennin mieltä ja vaikeuttaa osaltaan eri elämänalueiden –
perheen, opiskelun ja satunnaisen työssäkäynnin – yhdistämistä.
Lauran tavoin Jennin kokemusta nykyhetkestä luonnehtii huoli omista
voimavaroista. Lisäksi hän painii jatkuvan aikapaineen kanssa: ajan ja-
kaminen opiskelun ja perheen välillä on haastavaa. Tästä johtuen Jen-
ni käy töissä vain satunnaisesti, vaikka se merkitsee samalla suurempaa
huolta toimeentulosta. Jenni haluaa kuitenkin olla läsnä lastensa arjessa.
Työ- ja opiskelupäivinä hän hädin tuskin ehtii nähdä lapsiaan rientäes-
sään luennoilta töihin ja töistä kotiin lukemaan tenttiin.
Niinä päivinä, jos on sitä lähiopetusta, niin jos nyt vaikka ennen seittemää
lähtee töihin junalla ja bussilla. Ja sit töistä yrittää lähtee aikasemmin, et
ehtii puol viideks sinne kouluun. Ja sit siel kestää puol yheksään. Niin sä
et nää lapsia ollenkaan. Lapset nukkuu, kun sä lähet. (H12)
Lauran luottavaisesta tulevaisuusorientaatiosta poiketen Jennissä tule-
vaisuus herättää epävarmuutta. Hän ei ole varma omasta työllistymises-
tään eikä sen vuoksi halua turvautua opintolainaan. Jennille ensisijainen
syy välttää opintolainaa on siis epävarmuus siitä, kykeneekö hän maksa-

33
maan lainaa takaisin. Vanhempien taloudelliseen tukeen Jenni kuitenkin
suhtautuu myönteisesti ja ottaa sen kiitollisena vastaan.
Työssäkäyvä lainakielteinen on 24-vuotias Mikko, joka aloitti ammat-
tikorkeakouluopintonsa vuonna 2008. Mikko asuu yhdessä puolisonsa
kanssa. Mikon tulot perustuvat opintorahan ja asumislisän lisäksi ansio-
tuloihin ja niistä kertyneisiin säästöihin. Lisätuloja hän saa myös van-
hempiensa satunnaisesti antamasta taloudellisesta tuesta. Mikon van-
hemmat ovat keskiluokkaisia. Opintojensa ohessa Mikko käy säännölli-
sesti töissä, sillä hän haluaa hieman liikkumavaraa talouteensa. Lauran
tavoin Mikko on tyytyväinen taloudelliseen tilanteeseensa mutta erilai-
sista syistä: siinä missä Lauran tyytyväisyys kumpuaa niukkaan elinta-
soon liittyvästä säästäväisyyden hyveestä, Mikko pitää siitä, ettei hänen
tarvitse kaupassa miettiä aivan jokaista euroa.
Nykyhetkeä ajatellen Mikko perustelee tulonmuodostustaan taloudelli-
silla syillä mutta myös sillä, että hän hankkii mielellään työkokemusta jo
opiskeluaikana ja kokee opiskelun ja työn yhdistämisen mahdolliseksi.
Tulevaisuuteen Mikko suhtautuu sangen luottavaisesti, sillä opiskeluai-
kana hankkimansa työkokemuksen avulla hän luottaa saavansa töitä val-
mistumisen jälkeenkin.
Opintolainaa Mikko ei kuitenkaan halua nostaa. Periaatteellisia syitä lai-
nakielteisyydelle Mikolla ei ole, mutta hän ei näe järkevänä nostaa lai-
naa, kun töissäkin voi käydä.
Mieluummin tekee töitä, että saa sitä rahaa kuin että ottaa lainaa. (H10)
Vanhemmilta saamastaan satunnaisesta tuesta huolimatta Mikko suhtau-
tuu siihen jokseenkin kielteisesti. Hän kokee sen kiusallisena, koska tu-
lisi mieluummin toimeen omillaan. Mikko on kuitenkin päättänyt ottaa tuen
vastaan, koska satunnainen bensaraha tuo pientä väljyyttä toimeentuloon.
Opintoihin keskittyvä lainamyönteinen on 22-vuotias yliopisto-opiske-
lija Emmi. Hän aloitti opintonsa vuonna 2008. Emmi asuu yksin. Emmi
rahoittaa opintojaan koko opintotuella ja nostaa siten myös opintolainaa.
Lisäksi Emmi saa taloudellista tukea vanhemmiltaan ja käy satunnaises-
ti opintojensa rinnalla töissä. Emmin sosioekonominen tausta on keski-

34
luokkainen. Hän kokee tulevansa melko hyvin toimeen ja on tyytyväinen
taloudelliseen tilanteeseensa.
Lauran tavoin Emmin kokemusta nykyhetkestä luonnehtii halu keskittyä
opiskeluun. Myös Emmi kokee opiskelun ja työn yhdistämisen raskaak-
si, vaikka hänellä ei ole taustalla sellaisia jaksamiseen liittyviä ongel-
mia kuin Lauralla. Tästä johtuen Emmi kuitenkin käy vain satunnaisesti
töissä hankkiakseen pieniä lisätuloja ja työkokemusta. Tulevaisuuteensa
Emmi suhtautuu toiveikkaasti.
Emmi kokee pelkän asumislisän ja opintorahan riittämättömäksi, joten
hän on päättänyt rahoittaa opintojaan myös opintolainalla. Emmi pitää si-
tä järkevänä sijoituksena tulevaisuuteen. Myös vanhempiensa tukeen hän
suhtautuu myönteisesti ja kokee luonnollisena, että vanhemmat tukevat
lastensa opintoja.
Ehkä nykyajan semmonen ajatustapa siitä, että on pelottavaa nostaa lai-
naa, se on jännä, koska toi on niin halpaa rahaa toi opintolaina. Mulla on
se, että mun vanhemmat kannusti siihen, et nosta sitä. Et he ei ymmärrä,
mikset sä nostais, et opinnot on sijotus. Sit mä jotenkin uskaltauduin nos-
tamaan sitä. (H22)
Erilaisia tulonmuodostuksen perusteita luonnehtivien ryhmien tulonläh-
teet on edellä koottu kuvioon 3 (s.29). Edellä esitellyt tyyppikuvauk-
set on puolestaan koottu tiivistetysti aikaorientaatioiden ja taloudellisen
riippumattomuuden perusteella seuraavaan taulukkoon 3.

35
Taulukko 3. Tyyppikuvaukset luokiteltuina aikaorientaatioiden ja taloudellisen
riippuvuuden/riippumattomuuden mukaan.
4.2 Pienituloisuus korkeakouluopiskelijan arjessa
Tässä luvussa tarkastellaan aluksi opiskelijoiden pienituloisuutta koske-
via tilastotietoja. Sen jälkeen käsitellään tutkimuksessa kerätyn aineiston
perusteella korkeakouluopiskelijoiden kokemuksia ja näkemyksiä pienitu-
loisuudesta. Tarkastelun näkökulma on ennen kaikkea opiskelijan arjessa:
millaiset tekijät pienituloisuutta selittävät, millaista on niukan toimeentulon
arki ja millaisia arjen selviytymiskeinoja opiskelijoilla on pienituloisuuteen.
Pienituloisuutta havainnollistavia tulonjakotilastoja tarkasteltaessa on huo-
mioitava, että opiskelijaksi on niissä määritelty täysi-ikäiset opiskelijat kai-
killa koulutusasteilla. Näin ollen korkeakouluopiskelijoiden pienituloisuutta
koskevat suhteelliset osuudet voivat hieman poiketa tässä luvussa esitellyis-
tä tilastotiedoista. Pienituloisiksi puolestaan on määritelty kotitaloudet tai
henkilöt, joiden tulot ovat alle 60 prosenttia koko väestön mediaanituloista.
AIKA-
ORIENATIOT
TALOUDELLINEN
RIIPPUVUUS/RIIP-
PUMATTOMUUS
Nykyhetken
orientaatio
Tulevaisuus-
orientaatio
Suhtautuminen
opintolainaan
Suhtautuminen
vanhempien
tukeen
Jaksamisestaan
huolestuneet
askeetikot
Huoli omasta
jaksamisesta
Vaihteleva
Kielteinen
Kielteinen
Taloudestaan
ahdistuneet
perheelliset
Elämänalueiden
yhdistämisen
vaikeus
Epävarma
Vaihteleva
Myönteinen
Työssäkäyvät
lainakielteiset
Halu kerätä
työkokemusta
Vaihteleva
Kielteinen
Vaihteleva
Opintoihin
keskittyvät
lainamyönteiset
Halu panostaa
opintoihin
Luottavainen
Myönteinen
Myönteinen

36
Opiskelijoiden pienituloisuusasteesta saadaan erilaisia lukuja riippuen
siitä, tarkastellaanko pienituloisuutta opiskelijaksi luokiteltavien hen-
kilöiden vai kotitalouksien näkökulmasta. Opiskelijatalouksiksi luoki-
tellaan sellaiset kotitaloudet, joiden viitehenkilö on opiskelija. Toisin
sanoen opiskelijatalouteen ei kuulu ketään viitehenkilöä suurituloisem-
paa ei-opiskelijaa. Opiskelijahenkilöistä kuitenkin vain noin neljännes
asuu opiskelijataloudessa, sillä valtaosa asuu esimerkiksi vanhempiensa
tai parempituloisen puolison kanssa. Tästä johtuen opiskelijahenkilöiden
pienituloisuusaste on huomattavasti pienempi kuin opiskelijatalouksilla.
Tilastojen valossa parempituloiset asuinkumppanit siis suojaavat opiske-
lijoita pienituloisuudelta. (Ruotsalainen & Sauli 2008.)
Opiskelijataloudessa asuvien pienituloisuusaste oli 82 prosenttia vuon-
na 2006. Sen sijaan pienituloisia opiskelijahenkilöitä oli samana vuonna
30 prosenttia. (Ruotsalainen & Sauli 2008.) Seuraavassa kuviossa 4 on
tarkasteltu eri väestöryhmien pienituloisuutta viitehenkilön sosioekono-
misen aseman mukaan vuosina 1995–2009.
Kuvio 4. Pienituloisuus väestöryhmittäin kotitalouden viitehenkilön sosioekono-
misen aseman mukaan 1995–2009. (Lähde: Tilastokeskuksen tulonjakotilasto 2009).

37
Opiskelijoiden pienituloisuus kasvoi selvästi vuoteen 2005 asti ja on
sen jälkeen asettunut 30 prosentin tietämille. Vuonna 2009 opiskelijoi-
den pienituloisuusaste oli 32 prosenttia. Opiskelijat ovat työttömien jäl-
keen suurin pienituloisten ryhmä. Opiskelijoiden pienituloisuus on viime
vuosina kääntynyt jälleen hienoiseen nousuun, kun taas muissa väestö-
ryhmissä pienituloisuusaste on laskenut tai pysynyt samana. Kehitys on
havaittavissa myös kansainvälisissä tutkimusaineistoissa, joista esimerk-
kinä mainittakoon vuoden 2005 World Values Surveyn Suomen aineisto,
jossa 43 prosenttia opiskelijoista kuului pienimpään tulodesiiliin (WVS
Suomen aineisto 2005).
Opiskelijoilla pienituloisuus on syvempää kuin muilla. Edellä on tarkas-
teltu pienituloisuutta sen mukaan, kuinka suurella osuudella eri väes-
töryhmistä tulot ovat alle 60 prosenttia koko väestön mediaanituloista.
Kun pienituloisuusraja muutetaan alemmalle tasolle 50 prosenttiin me-
diaanituloista, havaitaan, että pienituloisista opiskelijoista 71 prosentilla
ja kaikista opiskelijoista 23 prosentilla tulot jäävät alle puoleen mediaa-
nituloista. Osuudet ovat selvästi suurempia kuin muilla väestöryhmillä.
(Suomen virallinen tilasto 2009a.) Toisin sanoen pienituloisilla opiske-
lijoilla tulot ovat pienempiä kuin muilla pienituloisilla väestöryhmillä.
Pienituloisuutta voidaan mitata myös subjektiivisesta näkökulmasta. Esi-
merkiksi Pasi Moisio (2010) on HYPA- ja ECHP-aineistoja hyödyntäen
koonnut yhteen tuloksia siitä, millaiseksi yksilö kokee toimeentulonsa.
Taulukosta 4 nähdään, että opiskelijoista vajaa viidennes kokee menojen
kattamisen hankalaksi tai erittäin hankalaksi, mikä on kaksinkertainen
osuus koko väestöön suhteutettuna. Opiskelijoiden kokemus toimeentu-
lostaan on kuitenkin parantunut selvästi 2000-luvun aikana.

38
Taulukko 4. Menojen kattaminen hankalaa tai erittäin hankalaa vastaajan* työ-
markkina-aseman mukaan 1996–2009, henkilöt (%).
Opiskelijoiden toimeentuloa on selvitetty myös korkeakouluopiskelijoiden
kokemuksia kartoittaneessa EUROSTUDENT IV -kyselyssä. Sen mukaan 47
prosenttia ammattikorkeakoulu- ja 30 prosenttia yliopisto-opiskelijoista ko-
kee, ettei heillä ole riittävää rahoitusta kattamaan kuukausittaisia menojaan.
Köyhäksi itsensä kokee joka toinen ammattikorkeakouluopiskelija ja kaksi
viidestä yliopisto-opiskelijasta.
Tässä tutkimuksessa käsitellään pienituloisuutta juuri subjektiivisen koke-
muksen näkökulmasta. Tavoitteena on syventää tilastojen ja kyselytutkimus-
ten antamaa tietoa tarkastelemalla, millaista opiskelijoiden pienituloisuus
on ja miten he selviytyvät arjessa niukalla toimeentulolla.
Analyysin viitekehyksenä on hyödynnetty Juha Mikkosen (2011, 86) muodosta-
maa mallia köyhyyden syistä (ks. kuvio 5), seurauksista ja selviytymiskeinoista.
Mikkonen on nuorten aikuisten köyhyyskokemuksia kuvaavaan elämäntarina-
aineistoon perustuvassa analyysissaan jakanut köyhyyden syyt lapsuuden elin-
oloihin, nykyiseen sosioekonomiseen asemaan, muutoksiin elämäntilanteessa
sekä kontekstuaalisiin tekijöihin. Köyhyyden seuraukset hän jakaa psyykkisiin,
sosiaalisiin ja materiaalisiin. Selviytymiskeinot Mikkonen puolestaan luokitte-
lee psyykkisiin, sosiaalisiin, materiaalisiin ja käyttäytymiseen liittyviin tekijöihin.
1996
16
41
50
12
24
21
1999
11
36
30
12
12
14
2001
9
24
30
9
11
11
2004
6
24
26
11
12
9
2006
5
21
15
11
14
8
2009
6
39
18
9
14
9
Työssä
Työtön
Opiskelija
Eläkeläinen
Muu
Kaikki / väestö
Lähde: Moisio 2010; HYPA 2004, 2006, 2009; ECHP 1996-2001.
* Kotona asuvat täysi-ikäiset lapset ja muut kuin kotitalouden päänä tai puolisona olevat vastaajat
on poissuljettu.

39
Kuvio 5. Analyysin viitekehys: resurssien puute pienituloisten nuorten omaelä-
mäkerrallisissa kertomuksissa (Mikkonen 2011, 86).
Tämän tutkimuksen tuloksia tulkittaessa on huomattava aineiston aset-
tamat rajoitteet: kun Mikkosen aineisto koostuu nuoren aikuisen koko
siihen astisen elämänkaaren kattavista elämäntarinoista, keskittyy tämän
tutkimuksen haastatteluaineisto tarkastelemaan pääasiassa opiskelijoiden
nykyistä elämäntilannetta. Näin ollen pienituloisuuteen liittyviä syy-seu-
raus -suhteita tulkittaessa on huomattava, että aineisto ei todennäköisesti
tavoita etenkään kaikkia pienituloisuuden taustalla vaikuttavia syitä. Se
antaa kuitenkin kiinnostavan kuvan siitä, millaisena pienituloisuus piir-
tyy haastatteluun osallistuneen opiskelijan tämänhetkisessä kokemus-
maailmassa ja miten se heijastuu tulevaisuutta koskeviin odotuksiin.
Causes of deprivation
Consequences of deprivation
Coping with deprivation
Childhood circumstances
Current SES
Changes in a life situation
Contextual factors
Psychological
Social
Material
Psychological
Social
Material
Behavioural - functional
Personal choises and
characterstics
Decreased psychological
wellness
-interpersonal difficulties
-Dependency
-Social exclusion
-Discrimination
-Living conditions
-Consuming habits (i.e.
food, clothing, recreation)
Individual coping strate-
gies in changing social
contexts

40
4.2.1 Pienituloisuuteen vaikuttavia tekijöitä
Pienituloisuuteen vaikuttavat tekijät jaettiin kolmeen luokkaan: katkoksiin
ja puutteisiin toimeentulossa, kontekstuaalisiin tekijöihin sekä elämänti-
lanteeseen liittyviin tekijöihin. Erottelua on kuvattu tarkemmin taulukossa 5.
Taulukko 5. Pienituloisuuteen vaikuttavia tekijöitä haastatteluun osallistuneilla
korkeakouluopiskelijoilla.
Keskeisimmäksi pienituloisuuteen vaikuttavaksi tekijäksi haastateltavi-
en puheesta jäsentyvät katkokset ja puutteet tuloissa. Näillä viitattiin
ennen kaikkea opintotukeen. Kaikki haastatteluihin osallistuneet opis-
kelijat pitivät opintotukea liian pienenä kattamaan jokapäiväiset vält-
tämättömyysmenot. On kuitenkin huomattava, että usein haastateltavat
mielsivät opintotueksi ennen kaikkea opintorahan ja asumislisän. Kuten
tulonmuodostusta käsittelevässä luvussa 4.1 todettiin, opintolaina jäsen-
tyy vasta toissijaiseksi tulonlähteeksi. Haastateltavien puheessa toistuu-
kin näkemys, jonka mukaan elämä pelkällä opintorahalla ja asumislisällä
ilman opintolainaa on yksi pienituloisuuden syistä.
P I E N I T U L O I S U U T E E N V A I K U T T A V I A T E K I J Ö I T Ä
Katkokset ja puutteet tuloissa
opintotuen riittämättömyys
tukikuukausien loppuminen
opintotuen tulorajat
ei oikeutta opintotukeen
ei nosta opintolainaa
puolison tulot vaikuttavat
ei palkkatuloja / ei käy töissä
työvuorojen vähäisyys
palkkatulojen epäsäännöllisyys
Kontekstuaaliset
palkaton harjoittelu
asumiskustannukset
terveyskulut
kulutuskulttuurin ihannointi
evätty tai viivästynyt
toimeentulotuki
liikennekustannukset
ruokakustannukset
säästöjen hupeneminen
säästöjä ei kerry
asuntolaina
yleinen kustannustason nousu
Elämäntilanne
muutto vanhempien luota
muutto toiselle paikkakunnalle
lapsen syntymä
vanhempainvapaa
yksinhuoltajuus
puolison työttömyys
puolison opiskelu
yllättävät menot
parisuhteen päättyminen
vanhemmilta ei tukea
asuntolaina
vaihto-opiskelu
matkustaminen
häät ja häämatka
vapaa-aika

41
Opintotukeen liittyvien syiden lisäksi katkokset palkkatuloissa syventä-
vät opiskelijoiden pienituloisuutta. Katkoksia voivat tuoda esimerkiksi
vähäiset työvuorot, joihin erityisesti vuokratöissä työskentelevillä opis-
kelijoilla ei aina ollut mahdollisuutta itse vaikuttaa. Ylipäätään palkka-
tuloihin liittyvä epäsäännöllisyys ja ennustamattomuus vaikeuttavat toi-
meentuloa.
Kontekstuaalisiksi pienituloisuutta selittäviksi tekijöiksi luokiteltiin
mm. sosiaaliturvajärjestelmään, yleiseen kustannustasoon ja kulutuskult-
tuuriin liittyvät syyt. Opiskelijalla erityisen ongelmalliseksi voi muo-
dostua esimerkiksi tilanne, jossa hän ei sairauden vuoksi kykene suorit-
tamaan opintoja ja hakee toimeentulotukea paikatakseen opintotuen jät-
tämää aukkoa toimeentulossaan. Toimeentulotukipäätöstä voi kuitenkin
joutua odottamaan pitkäänkin, ja opiskelija saattaa olla pitkään ilmaan
mitään tuloja.
Se on ollu tosi inhottavaa, se on tosi pitkä prosessi. Mä oon ollu toimeentu-
lotukiasiakas satunnaisesti silloin, kun mä olin vielä kotona lapsen kanssa.
Mä en tiedä johtuks se siitä henkilöstä, joka sitä asiaa käsitteli, vai mun
asemasta pienten lasten yksinhuoltajana vai mikä se oli, mut silloin mua
kohdeltiin hyvin ja se oli mun mielest ihan kohtuullinen. Mut viime kesänä,
kun mä opiskelin ja työttömänä opiskelijana hain kesäksi yhdelle vaiko
kahdelle kuukaudelle toimeentulotukea, niin siinä kesti kaks kuukautta en-
nen ku mä sain sitä rahaa ja multa pyydettiin esimerkiks asumisesta viidel-
lä eri paperilla todistus, missä mä asuin. Se oli tosi inhottavaa, se oli niin
inhottavaa, et tänä vuonna mä ajattelin, et mä en ees mee sinne sossuun,
koska siellä tuntuu, et mä en oikein oo kelpo kansalainen. (H16)
Yleisen kustannustason nousu vaikeuttaa opiskelijan toimeentuloa, sil-
lä asumis-, ruoka- ja liikennekustannukset muodostavat suurimman osan
opiskelijan menoista (ks. esim. Saarenmaa ym. 2010, 39). Näissä tapah-
tuvat nousut vaikuttavat merkittävällä tavalla opiskelijan kuukausibud-
jettiin.
Haastatteluun osallistuneita opiskelijoita voidaan luonnehtia varsin sääs-
teliäiksi ja niukasti kuluttaviksi henkilöiksi. He kuvailivat myös ystävä-
piirinsä kulutustottumuksia pääosin samankaltaisiksi kuin omiaan. Mo-

42
nilla sosiaaliseen yhteisöön kuului kuitenkin myös enemmän kuluttavia
ystäviä, joiden kulutustottumusten koettiin luovan paineita runsaampaan
kuluttamiseen myös omalla kohdalla.
Mulla on yhtä säästäväisiä ystäviä kuin itsekin olen ja sit on muutama sel-
lanen, jotka käyttää rahaa huomattavasti vapaammin kuin itse käytän, et
heidän seurassaan esimerkiks kaupungilla ollessa sitten tulee kyllä käytet-
tyä enemmän tai käytyä kahviloissa enemmän kuin muitten kavereitten, et
se on vähän semmonen, mitä oon joskus miettiny, et ei pitäis sortua siihen
paineeseen. (H23)
Kulutuskulttuurissa vallitsevat ihanteet kytkeytyvät haastatteluun osal-
listuneiden opiskelijoiden kokemuksissa ennen kaikkea ajanvieton tapoi-
hin. Haastateltavat eivät mainitse paineista esimerkiksi pukeutua tietyllä
tavalla, mutta enemmän kuluttavien ystävien seurassa he kokivat paineita
valita kalliimpia ajanvieton tapoja. Esimerkiksi ravintolassa käyminen
mainittiin oman taloudellisen tilanteen puitteissa liian kalliiksi tavaksi
viettää aikaa.
Mä olin pääsiäisenä mun kaverin luona ja just silloin mulla oli vähän sem-
mosia rahaongelmia tai piti miettiä, mihinkä käyttää ne, niin sit se kaveri,
kenen tykönä mä olin, niin se on hirveen semmonen tuhlailevainen ja sit
me käytiin koko ajan vaan ulkona syömässä ja juotiin paljon, niin se mua
häiritsi. (H10)
Kolmanneksi pienituloisuuteen vaikuttavaksi tekijäksi luokiteltiin elä-
mäntilanteeseen kytkeytyvät syyt. Näitä olivat mm. muuttoon, perheti-
lanteeseen ja puolison opiskeluun tai työttömyyteen liittyvät tekijät.
Muutto vanhempien luota omaan talouteen on nuoren aikuisen elämässä
itsenäistymisen vaihe, jossa aletaan kantaa vastuuta omasta taloudesta
ja toimeentulosta. Etenkin opiskelijat, jotka eivät saa vanhemmiltaan ta-
loudellista tukea, kokevat toimeentulon varsin vaikeaksi. Monet kuvaile-
vatkin alkuvaihetta omassa taloudessa hyvin niukaksi. Vanhempien luota
muuttamisen lisäksi esimerkiksi muutto toiselle paikkakunnalle tuo opis-
kelijalle sellaisia ylimääräisiä kuluja, jotka voivat vaikeuttaa toimeentu-
loa useiden kuukausien ajan.

43
Perhetilanteeseen liittyvät syyt ovat yksi keskeisimpiä toimeentuloa hei-
kentäviä tekijöitä opiskelijan elämässä. Tällaisia ovat esimerkiksi häät
ja asunnon ostaminen. Lisäksi etenkin lapsen syntymä koetaan myös toi-
meentulon näkökulmasta uutena ja haastavana tilanteena. Useissa aiem-
missa tutkimuksissa onkin havaittu, että perheelliset opiskelijat ja eri-
tyisesti yksinhuoltajat kokevat taloudellisen tilanteensa varsin heikoksi
(esim. Jauhiainen ym. 2009, 30; Viuhko 2006, 44). Kuten seuraava yksin-
huoltajaopiskelija kuvaa, lapsiperheen elämään liittyy runsaasti kuluja,
joita pienillä menoilla on vaikeaa kattaa:
Just se, kun kaikki rahat ei ees riittäny asumismenoihin, niin sitten se oli
pakko kuitenkin ittensä ja vielä poikakin ruokkia jostakin. Ja huolehtia
siitä, että on kunnolliset kamppeet, että päiväkotiinkin menee semmosissa
vaatteissa, pitää olla asianmukaiset, vuodenaika ja sää huomioida. Ei voi
liian pienet kengät olla eikä liian rikkinäiset vehkeet. (H9)
Monilla opiskelijoilla toimeentuloon vaikuttaa myös puolison elämänti-
lanne. Etenkin perheelliset opiskelijat luonnehtivat puolison opiskelua
tai työttömyyttä vaikeaksi tilanteeksi perheen toimeentulon kannalta.
Toisaalta opiskeluaika koetaan taloudellisen tilanteen kannalta poikke-
uksellisena ja tilapäisenä. Seuraava haastateltava kuvailee, kuinka puo-
lison valmistuminen ja mahdollisuus siirtyä kokoaikaiseen työhön hel-
pottaa perheen taloudellista tilannetta, vaikka työllistymiseen liittyvät
näkymät herättävät epävarmuutta:
Mun mies pitäis valmistuu jo puolen vuoden päästä, niin sitten jo pitäis
helpottaa, jos ei se nyt jää työttömäks, mut ei nyt pidä olla liian negatiivi-
nen tai kyl mä ainakin luotan, et se saa töitä. (H14)
Juha Mikkonen (2011, 39) on nuorten aikuisten köyhyyskertomuksia kos-
kevassa analyysissaan luokitellut pienituloisuuden syyt lapsuuden oloi-
hin, muutoksiin elämäntilanteessa, nykyiseen sosioekonomiseen asemaan
sekä kontekstuaalisiin tekijöihin. Kun opiskelijoiden pienituloisuutta se-
littäviä tekijöitä verrataan Mikkosen havaintoihin nuorten aikuisten köy-
hyyttä selittävistä tekijöistä, löydetään niistä runsaasti yhtäläisyyksiä.
Etenkin elämäntilanteeseen liittyvät syyt toistuvat sekä opiskelijoiden
että nuorten aikuisten kokemuksissa yleisemminkin. Nämä kytkeytyvät
myös nykyiseen sosioekonomiseen asemaan, sillä opiskelijoiden kohdal-

44
la juuri opiskelijastatus ja siihen liittyvät elämänvaihetekijät ovat yh-
teydessä kokemukseen pienituloisuudesta. Myös kontekstuaalisissa te-
kijöissä on yhtäläisyyksiä Mikkosen havaintoihin. Esimerkiksi korkeat
elinkustannukset vaikeuttavat toimeentuloa niin opiskelijoilla kuin nuo-
rilla aikuisilla yleisemminkin. Opiskelijoiden pienituloisuutta selittävis-
tä tekijöistä kuitenkin puuttuvat velkaan ja lainoihin liittyvät kokemuk-
set, jotka tulivat esiin Mikkosen analysoimissa köyhyyskirjoituksissa.
(Ks. Mikkonen 2011, 38–54.) Muissa selvityksissä on kuitenkin havaittu
myös korkeakouluopiskelijoiden turvautuvan esimerkiksi pikavippeihin
(esim. Lavikainen & Nokso-Koivisto 2009, 34).
Kuten tämän luvun alussa todettiin, käsillä olevassa tutkimuksissa ei
mainittavasti nouse esiin lapsuuden olot nykyistä pienituloisuutta selit-
tävinä tekijöinä. Mikkosen (2011, 54) aineistossa kuitenkin esimerkiksi
vanhempien työttömyys, matala koulutustaso, avioero ja sairaudet jä-
sentyivät nuorten aikuisten köyhyyttä selittäviksi tekijöiksi. Myös osa
tämän tutkimuksen haastatteluihin osallistuneista korkeakouluopiskeli-
joista mainitsi lapsuuden perheen toimeentulovaikeuksista ja pienituloi-
sista vanhemmista, joiden toimeentulosta he itse nyt aikuisina kantoivat
huolta ja pyrkivät jopa tukemaan taloudellisesti. Nämä kokemukset eivät
kuitenkaan aukottomasti jäsenny opiskeluaikaista pienituloisuutta selit-
täviksi tekijöiksi. Haastatteluaineiston perustella näyttääkin siltä, että
keskeisimmin opiskelijoiden pienituloisuutta selittää juuri opiskelu: riit-
tämättömäksi koettu opintoraha ja asumislisä; opintotuen tulorajoihin,
ajankäyttöön ja omiin voimavaroihin liittyvät rajalliset mahdollisuudet
käydä ansiotyössä sekä opiskeluun elämänvaiheena liittyvät tekijät, ku-
ten muutto omaan talouteen ja perheen perustaminen.

45
4.2.2 Pienituloisuuden vaikutuksia arjessa
Pienituloisuuden vaikutukset korkeakouluopiskelijan arkeen ovat hyvin
moninaisia. Haastatteluun osallistuneet opiskelijat myös kokivat ne eri
tavoin. Vaikka kaikki kokivat itsensä pienituloisiksi, osa ei kuitenkaan
pitänyt pienituloisuuden vaikutuksia negatiivisina. Pikemminkin he ko-
rostivat niukan toimeentulon hyviä puolia: sen myötä oppii arvostamaan
pieniä asioita ja tulemaan toimeen vähällä. Osalla opiskelijoista pienitu-
loisuus kuitenkin vaikutti voimakkaasti ja kielteisesti arjen kokemuksiin.
Pienituloisuuden vaikutukset luokiteltiin materiaalisiin, psyykkisiin ja
sosiaalisiin tekijöihin (taulukko 6).
Materiaalisella tasolla pienituloisuus vaikuttaa siten, että arkea värittää
jatkuva talouden suunnittelu ja kaikesta tinkiminen.
Pienituloisuus vaikuttaa siihen, että ajattelen rahaa tai kulujani aika pal-
jon, joka päivä. Joka kerta kun ostan jotain, mua ahdistaa, vaikka se olis
vain parin euron ostos. Mietin, tarvitsenko sitä todella ja välillä tuskastun
sellaiseen ajatteluun. Joinain kuukausina kirjaan ylös joka ikisen menon
ja yritän loppukuussa katsoa, mikä oli turhaa rahankulua ja seuraavana
kuuna koitan välttää sellaista menoa. (H7)
Joillakin haastatteluun osallistuneilla opiskelijoilla pienituloisuus mer-
kitsi myös tinkimistä perustarpeista, kuten ruokavaliosta ja terveydestä.
Tuskin olen saanut tarpeeksi tärkeitä ravinto-aineita jos joutuu syömään
pelkkää riisiä. Vesimaksu tulee kulutuksen mukaan joten joudun olemaan
peseytymättä ja vetämättä vessanpönttöä jotta säästäisin rahaa. (H13)
Sit on koko ajan, tuntuu, että on liian nälkä, että ei jaksakaan sitten. Tulee
semmonen noidankehä, kun ei voi syödä, on nälkä ja sitten ei jaksa opis-
kella. Ja sit kun on syöny vähän jotain… Niin, sitä kyllä jaksais paremmin
opiskella, jos vois syödä vaikka päivälläkin. En oo moneen vuoteen syöny
päivällä mitään. (H3)

46
Useimmat kokivatkin opintorahan ja asumislisän riittämättömäksi kat-
tamaan välttämättömyysmenoja. Tästä johtuen opiskelijat näkivät työs-
säkäynnin, säästöt tai opintolainan välttämättömänä keinona rahoittaa
pakollisia menoja. Osa koki olevansa näistä riippuvainen, mikä etenkin
opintolainan suhteen herätti kielteisiä ajatuksia.
Opiskelijalla on pakko olla jotain tuloja tai säästöjä, et ei voi vaan luot-
taa siihen, et no Kela antaa mulle neljä ja puol sataa, tällä mä nyt muutan
pois. Pakko olla jotain sellasta omaa pääomaa siinä kuitenkin. (H13)
Mua tosissaan harmittaa se opintolaina, koska mä ostan ruokaa mun lap-
sille sillä opintolainalla ihan säännöllisesti, et se tuntuu vähän epäreilulta
jollakin tavalla, et osa tästäkin niukasta toimeentulosta on lainaa. (H16)
Taulukko 6. Pienituloisuuden vaikutuksia haastatteluun osallistuneiden korkea-
kouluopiskelijoiden arjessa.
Psyykkisiä pienituloisuuden vaikutuksia ovat mm. stressi, huoli, masen-
nus ja ahdistus. Monet haastatteluun osallistuneet opiskelijat kärsivät
myös uupumuksesta ja unettomuudesta. Näitä aiheuttavat ennen kaikkea
pienituloisuuden synnyttämä materiaalinen puute, jonka vuoksi opiskeli-
jan arkea värittää jatkuva huoli toimeentulosta. Seuraava opiskelija ku-
vaa, kuinka rahanpuute aiheuttaa syvää ahdistusta ja jopa paniikinomai-
sia tunteita:
P I E N I T U L O I S U U D E N V A I K U T U K S I A
Materiaaliset
kaikesta tinkiminen
jatkuva suunnitelmallisuus
suppea ruokavalio
terveyden laiminlyönti
kuluneet vaatteet
halpatuotteet
työssäkäynnin välttämättömyys
riippuvuus opintolainasta
Psyykkiset
stressi
huoli
masennus
ahdistus
uupumus
unettomuus
kateus
katkeruus
epäreiluuden tunne
yhteiskuntakriittiset ajatukset
tilapäisyyden kokemus
Sosiaaliset
turvautuminen vanhempien
tal. tukeen
rajoitteet sosiaalisissa suhteissa
vertaisuuden kokemus

47
Paniikki. ... Kyllä siinä pieni paniikki tai semmonen todella syvä ahdistuk-
sen hetki on, kun mä tajuun, et ei oo rahaa. (H22)
Ahdistuneisuus voi vaikeuttaa myös keskittymistä opiskeluun, kuten alla
olevasta lainauksesta käy ilmi:
Ahdistaa, selkeesti. Ei pysty keskittyyn, opiskelu häiriintyy siitä, että huo-
lettaa. Mulla helposti nykyään tai ei ehkä enää, menee unet siitä, että ei
oo rahaa. (H22)
Joillakin opiskelijoista pienituloisuus herätti myös sosiaalisesta vertai-
lusta nousevia kateuden tunteita. Merkille pantavaa kuitenkin on, että
kateus ei kohdistunut muihin opiskelijoihin vaan toisenlaisessa elämän-
tilanteessa elävien ihmisten taloudellisiin resursseihin, kuten seuraava
haastateltava kuvaa:
Joo ja tavallaan, et jos kaveripiirissä on hyvin paljon opiskelijoita, niin ei
se siinä ees heijastu, ne on niin luonnollisia asioita, mitkä jää pois, että
ei niistä ees keskustella. Mutta mulla on sisko, joka on työelämässä, niin
sitten kun verrataan, vaikka hänkään ei oo missään korkeapalkkaisessa,
mut sit jos verrataan meidän tuloja, niin hän tienaa yli puolet enemmän
ja jää yli puolet enemmän käteen, on oikeestaan mahollisuudet tehdä ihan
mitä vaan... Niin silloin se on, että niin kyllä mäkin ehkä haluaisin vähän
enemmän tuohon suuntaan. (H20)
Pienituloisuus herättikin monissa opiskelijoissa myös epäreiluuden tun-
teita, kun omaa tilannetta verrattiin muihin sosiaalietuuksiin. Erityises-
ti opintotuen vastikkeellisuus koettiin epäoikeudenmukaisena suhteessa
vastikkeettomaksi nähtyyn työttömyysturvaan ja toimeentulotukeen, ku-
ten seuraava opiskelija luonnehtii:
Ehkä eniten negatiivisia tunteita on herättäny se, että työttömyysturval-
la ja toimeentulotuella elävät saavat huomattavasti parempaa tukea kuin
opiskelijan, jolla on ainoa, jolla on johonkin suoritukseen sidonnainen
se tukiraha. Ja jotenkin tuntuu niinko se epäreilulta. Mutta ei se sit mun
mielestä taas epäreilulta tunnu, että ihminen, joka työskentelee 40 tuntia

48
viikossa, tienaa mua paremmin, joka kuitenkin vaan opiskelen. Että se on
ehkä kuitenkin tää ennemminkin, että tuntuu että se on niinko epäreilua,
että toiset saa siitä, että ne käy Kelaan täyttämässä paperit, tai työttö-
myystoimistoon täyttämässä paperit, joka useasti saa sillä. Sit taas kun
itseltä vaaditaan opintopisteitä niin sillä jää vähempään. (H4)
Joillakin haastatteluun osallistuneilla opiskelijoilla epäoikeudenmukai-
suuden kokemukseen liittyi myös katkeruuden tunteita ja yhteiskunta-
kriittisiä ajatuksia.
Et mä elän nyt semmosta elämää tässä, et mitään ei voi ostaa, koska tietää,
että joka ikinen, mikä menee, on vaan velkaa. Ei pysty omaa asumistan-
sa maksamaan. Et tämmönen on tää yhteiskunta. Et kyllä oon aika käär-
meissäni siitä, että tää näin on rakennettu. Et jos sit haluu yhtäkkiä alkaa
opiskella, niin mitään ei saa. Et joka paikassa on vaan väliinputoaja. (H3)
Sanoisin, että laajemmassa kaaressa on tullu semmosia yhteiskuntakriitti-
siä ajatuksia matkan varrella erittäinkin runsaasti. On tullu mietittyä sitä,
että jos mun tilanne on tää, että mulla on vähän rahaa, mutta mulla esi-
merkiks ei vielä lopu ruoka kesken, että mulla ei tuu fyysisesti paha olo sen
takia, koska mulla ei riitä rahat, et mitä se on sit jollain, jolla ei oo niitä
vanhempia, keltä voi pyytää ekstrarahaa tai kuka ei saa töitä eli jolla on
vielä vähemmän, joka on samassa tilanteessa kuin itsekin on, niin sitä on
tullu mietittyä ja verrattua silleen, että se vaatii tosi isoja uhrauksia tai
semmosta kestämistä, jos pystyy siihen. (H23)
Pienituloisuuden sosiaalisiksi vaikutuksiksi luokiteltiin mm. turvautu-
minen vanhempien taloudelliseen tukeen sekä vaikutukset sosiaalisiin
suhteisiin. Haastatteluun osallistuneita opiskelijoita yhdisti halu pärjä-
tä ja tulla toimeen omillaan. Monet kuitenkin saivat pientä taloudellis-
ta tukea vanhemmiltaan ja kokivat sen tärkeänä osana toimeentuloaan.
Osalle vanhempien taloudellinen tuki oli luonteva osa opiskeluaikaista
toimeentuloa, mutta useimmat kokivat ikävänä, kiusallisena tai nolona,
jos joutuivat turvautumaan vanhempien tukeen esimerkiksi yllättävissä
taloudellisissa kuluissa.

49
Kyllä se silleen on hävettänykin porukoilta pyytää, kun ois halunnu tulla
toimeen silleen itekseen. (H5)
Se on vähän ehkä semmonen nolottava asia, mutta samalla mä aattelen,
että mikäs siinä sit onkaan noloa, sitä koko ajan itse punnitsee. Mun luon-
ne on semmonen, että mä aattelen, että mun pitää selvitä itse kaikesta,
mut ei se niin mee. Se on ehkä semmonen, ei nyt nöyrtymisen paikka, mut
semmonen, että antaa niiden auttaa. (H22)
Yksi pienituloisuuden sosiaalisista vaikutuksista on myös sen luomat ra-
joitukset sosiaalisissa suhteissa. Pääsääntöisesti haastatteluun osallistu-
neet opiskelijat kokivat, että opiskelijoiden välillä ei ole sosiaalisiin suh-
teisiin vaikuttavia tuloeroja eikä pienituloisuus vaikuta ajanviettoon tai
suhteisiin ystävien kanssa. Osa kuitenkin koki pienten tulojen rajoittavan
sosiaalista toimintaa, kuten seuraava haastateltava kuvaa:
Rajoittaa se etenkin kaukana asuvien kanssa. Ehkä sen takia niihin miehen
sukulaisiin on, en mä nyt tiiä, onks välit jäähtyny, mut ainakaan ei nähä
niin usein, et se vaikuttaa paljon. On joitakin sellasia kavereita, joilla on
vähän paremmat tulot, vaikka ei voi sanoa hyvät mutta siis kuitenkin, niin
esimerkiks joittenkin kavereitten kaa, jotka tykkää käydä ulkona syömässä,
niin sit on ollu vähän silleen, et ei me nyt voida lähtee, kun meillä ei oo
rahaa. (H14)
Haastateltujen opiskelijoiden puheessa jäsentyy selvä vedenjakaja työs-
säkäyvien ja ilman ansiotuloja elävien opiskelijoiden välille.
No se, että ei voi, ehkä isoin ero sillä, paljon töissä käyvä opiskelija ja
sit tavallaan se, joka ei käy töissä. Erot on just, mitä voi harrastaa, kuin-
ka paljon voi käydä ulkona. Ja kuinka paljon joutuu laskemaan, että hei,
ei me voida mennä sinne kahvilaan, tuu mieluummin mun luo, mä keitän
teen. (H2)
Niitten kavereitten kanssa tai itse asiassa mun poikaystävän kanssa, joka
käy töissä, niin kyl aika usein joutuu sanomaan niihin hyviin suunnitel-

2012 aallokosta nousujohteiseksi

2012 aallokosta nousujohteiseksi

Recommandé

Recommandé

Contenu connexe

Similaire à 2012 aallokosta nousujohteiseksi

Similaire à 2012 aallokosta nousujohteiseksi (20)

Plus de Research Foundation for Studies and Education Otus

Plus de Research Foundation for Studies and Education Otus (20)

2012 aallokosta nousujohteiseksi