Ce diaporama a bien été signalé.
Nous utilisons votre profil LinkedIn et vos données d’activité pour vous proposer des publicités personnalisées et pertinentes. Vous pouvez changer vos préférences de publicités à tout moment.
LYHYESTÄ
ELÄMÄSTÄ
MONITULOISET
Korkeakouluopiskelijoiden
tulonlähteet ja kokemus
Gaudeamus erilaisissa
toimeentulosta igit...
Copyright:
Opiskelun ja koulutuksen tutkimussäätiö Otus
Jussi Junni
Julkaisija:
Opiskelun ja koulutuksen tutkimussäätiö Ot...
LYHYESTÄ
ELÄMÄSTÄ
MONITULOISET
Korkeakouluopiskelijoiden
tulonlähteet ja kokemus
Gaudeamus erilaisissa
toimeentulosta igit...
4
Esipuhe

Ylioppilaslaulujen joukosta Elämän lyhyydestä
(De brevitate vitae) eli tutummin Gaudeamus
igitur lienee varmasti ...
brevis est) tai valtiota kiittävän kuudennen säkeistön (Vivat et res publica). Moni saattaakin
yllättyä tiedosta että laul...
Sisällysluettelo

Esipuhe	5
1. Johdanto	

9

2. Elämän lyhyydestä latinaksi ja suomeksi	

11

3. Kommentaari	

13

Kirjall...
8
1.	Johdanto

De brevitate vitae eli Elämän lyhyydestä ilmestyi ensimmäisen kerran Christian Wilhelm
Kindlebenin (1748–1785...
10

Jossakin vaiheessa näiden kahden säkeistön väliin
on kirjoitettu vielä yksi, toveruutta, opinhalua ja
yhteistä totuutt...
2. Elämän lyhyydestä latinaksi ja suomeksi

I
Gaudeamus igitur
Iuvenes dum sumus.
Post iucundam iuventutem
Post molestam s...
VII
Pereat tristitia,
Pereant osores.
Pereat diabolus,
Quivis antiburschius
Atque irrisores.
VIII
Quis confluxus
hodie Aca...
3. Kommentaari
Kuten johdannossa mainitsin, kääntäjän tehtävä ei ollut kielen suhteen helppo. On täytynyt valita sopiva li...
14

Viides säkeistö on omistettu naissukupuolelle, mikä postmodernina aikana on sekä ilmaisujen
sopivuuden että koko sukup...
Kirjallisuus

von Fallersleben, Hoffman (1872). Gaudeamus
igitur – Eine Studie. Halle.
Kindleben, Christian W. (1781). Stu...
Obissed et eum hitibust que corempe rspiderio mos sa
De brevitate vitae eli Gaudeamus igitur on yksi
explia nullabo. Dolor...
Prochain SlideShare
Chargement dans…5
×

Lyhyestä elämästä. Gaudeamus igitur uudesti suomennettuna

10 141 vues

Publié le

Publié dans : Formation
  • Login to see the comments

  • Soyez le premier à aimer ceci

Lyhyestä elämästä. Gaudeamus igitur uudesti suomennettuna

  1. 1. LYHYESTÄ ELÄMÄSTÄ MONITULOISET Korkeakouluopiskelijoiden tulonlähteet ja kokemus Gaudeamus erilaisissa toimeentulosta igitur uudesti suomennettuna elämäntilanteissa Janne Mikkonen Jussi Junni Elina Lavikainen Juhani Saari Opiskelun ja koulutuksen tutkimussäätiö Otus Opiskelun ja koulutuksen tutkimussäätiö Otus 46/2014 40/2013
  2. 2. Copyright: Opiskelun ja koulutuksen tutkimussäätiö Otus Jussi Junni Julkaisija: Opiskelun ja koulutuksen tutkimussäätiö Otus Lapinrinne 2 00180 HELSINKI www.otus.fi ISBN: 978-952-5282-43-6 ISSN: 2341-7307 Otus – julkaisuja
  3. 3. LYHYESTÄ ELÄMÄSTÄ MONITULOISET Korkeakouluopiskelijoiden tulonlähteet ja kokemus Gaudeamus erilaisissa toimeentulosta igitur uudesti suomennettuna elämäntilanteissa Janne Mikkonen Jussi Junni Elina Lavikainen Juhani Saari Opiskelun ja koulutuksen tutkimussäätiö Otus Opiskelun ja koulutuksen tutkimussäätiö Otus 46/2014 40/2013
  4. 4. 4
  5. 5. Esipuhe Ylioppilaslaulujen joukosta Elämän lyhyydestä (De brevitate vitae) eli tutummin Gaudeamus igitur lienee varmasti tutuin ja rakastetuin. Sen ilonpirskeinen sävel soi jokaisessa ylioppilasjuhlassa kautta koko valtakunnan ja samalla se on olennainen osa perinteistä akateemista juhlakulttuuria. Sen asema ei ole vain suomalainen erikoisuus vaan laulua lauletaan akateemisissa juhlissa, erityisesti valmistujaisissa ympäri Euroopan. Onpa sen sävelmä Opiskelijoiden kansainvälisen urheiluliiton eli FISU:n (International University Sports Federation / Fédération internationale du sport universitaire) virallinen hymni. Johannes Brahms puolestaan on säveltänyt pompööttisen Akateemisen alkusoittonsa juuri tämän laulun melodialle. Elämän lyhyydestä kertovan laulun juuret ulottuvat toisen ja kolmannen säkeistön osalta keskiajalle, vuoteen 1267 saakka. Laulun nimi on vielä tätäkin vanhempi. Se on näet sama kuin nuoremmaksi kutsutun Lucius Annaeus Senecan (4 eKr.–65 jKr.) ystävälleen Pompeius Paulinukselle vuosien 49–55 välillä kirjoittaman teoksen, jonka opetus on, että mikä tahansa elämän pituus on riittävä, jos elämä vain on eletty viisaasti. Ensimmäisen kerran koko laulu esiintyy kokoonpantuna Christian Wilhelm Kindlebenin (1748–1785) toimittamassa laulukirjassa Studentenlieder: Aus den hinterlassenen Papieren eines unglücklichen Philosophen Florido genannt (Ylioppilaslauluja: Erään onnettoman filosofi Floridon jälkeensäjättämistä papereista nimetty) vuodelta 1781 ilmeisesti toimittajan itsensä viimeistelemänä. Tämän jälkeen laulu on levinnyt yliopistopiireissä halki Euroopan, Suomeenkin ilmeisesti heti 1800-luvulle tultaessa. Sanoiltaan laulu on satiirinen, elämän lyhyyttä korostava mutta samalla sen iloja ylistävä ja ihmisyhteisöistä kiitollinen. Alun perin se on ollut juomalaulu – jota se toki on tänäkin päivänä – ja edelleen sen parodinen sävy kuuluu kirkkaana perusvireenä koko myöhemmässä juomalaulukulttuurissa. Laulun sanallinen ilmaisu on kuitenkin kaunista ja pehmeää: sen sanoma on verhottu iloiseen, humoristiseen ja ylistävään asuun. Poissa on kokonaan monien uudempien juomalaulujen härskiys ja ruokottomuus. Muutamia vastaavia timantteja ovat mielestäni 1800-luvun alusta peräisin oleva Vanhan pojan muistelu (Rückblick eines alten Burschen) sekä Unto Kupiaisen (1909–1961) sanoittama Teinilaulu, joka ilmestyi Ylioppilaslehden vappunumerossa vuonna 1935. Näiden ohella mainitsemisen arvoinen helmi on myös Ikuisen teekkarin laulu, jonka sanat lienevät peräisin 1920-luvun alkupuolelta. Monisäkeisistä lauluista tunnetaan usein vain muutama säkeistö. Enkelistä taivaan lauletaan tavallisimmin värssystöt 1, 2 ja 10, Maamme 11 jakeistosta vain ensimmäinen ja viimeinen. Tästä tuntemattomuudesta kärsii myös Lyhyestä elämästä. Sen säkeistöistä kaksi, nimittäin nuoruuden ilosta puhuva ensimmäinen (Gaudeamus igitur) sekä yliopistolle omistettu neljäs (Vivat academia) ovat yleisimmät ylioppilasjuhlissa kuullut sanat. Akateemisissa juhlissa tavallisia ovat näiden lisäksi naisia ylistävä viides säkeistö (Vivant omnes virgines) sekä surun ja pirun karkottava seitsemäs säkeistö (Pereat tristitia). Vain joskus harvoin saa kuulla esivanhempien kohtaloa ihmettelevän toisen (Ubi sunt qui ante nos), elämän lyhyydestä varoittavan kolmannen (Vita nostra 5
  6. 6. brevis est) tai valtiota kiittävän kuudennen säkeistön (Vivat et res publica). Moni saattaakin yllättyä tiedosta että laulu jatkuu vielä yhteisen kokoontumisen ihmettelyllä kahdeksannessa (Quis confluxus hodie) sekä toveruuden ylistämisellä yhdeksännessä säkeistössä (Vivat nostra societas) ja päättyy kiitokselle yliopiston kasvatuksesta (Alma Mater floreat). Elämän lyhyydestä jää terävin kärki pois jos sen sanoja ei ymmärrä. Pro exercitio -kokeen jääminen pois yliopistoista on merkinnyt sitä, että latinan taitajia on yhä vähemmän ja sanojen merkitys aina vain enemmän hämärän peitossa. Tässä on haitaksi myös se, ettei laulusta ennen tätä teosta ole ollut saatavissa kunnollista suomennosta. Hj. Nortamon (1860–1931) postuumisti vuonna 1933 julkaistu vanhahtava suomennos on paitsi epätäydellinen myös valitettavasti jäänyt suurelle yleisölle tuntemattomaksi. Toivon että käsillä olevan uuden suomennoksen kohtalo olisi toinen. Nyt Elämän lyhyydestä ilmestyy ensimmäisen kerran suomen kielelle käännettynä täydellisenä kaikkien säkeistöjen osalta. Kiitos tästä kuuluu sekä Helsingin yliopistolle, joka on minua kouluttanut elävän kuolleen kielen saloihin, sekä Opiskelun ja koulutuksen tutkimussäätiölle, joka on ottanut suomennoksen julkaistavaksi sarjassaan. Siispä kaikki riemuitkaam’, gaudeamus igitur! Helsingissä tuhkakeskiviikkona maaliskuun 5. päivänä 2014 Jussi Junni suomentaja 6
  7. 7. Sisällysluettelo Esipuhe 5 1. Johdanto 9 2. Elämän lyhyydestä latinaksi ja suomeksi 11 3. Kommentaari 13 Kirjallisuus 15
  8. 8. 8
  9. 9. 1. Johdanto De brevitate vitae eli Elämän lyhyydestä ilmestyi ensimmäisen kerran Christian Wilhelm Kindlebenin (1748–1785) toimittamassa laulukirjassa Studentenlieder: Aus der hinterlassenen Papieren eines unglücklichen Philosophen Florido genannt (Ylioppilaslauluja: Erään onnettoman filosofi Floridon jälkeensäjättämistä papereista nimetty) vuodelta 1781. Tuo teos lienee ensimmäinen painotuote, johon on ylipäätään koottu – ja ilmeisesti varsin kattavasti – siihenastinen lauluperinne. Florido on yksi kirjailija Kindlebenin nimimerkeistä, mikä kertonee siitä, että Kindlebenin panos suullisen perinteen ylösmerkitsijänä ja muokkaajana lienee ollut merkittävä. Köyhästä perheestä kotoisin ollut Kindleben opiskeli evankelista teologiaa Friedrichin yliopistossa Hallessa. Ammatiltaan hän toimi pappina, opettajana ja kirjailijana. Hän siirtyi 1770-luvun lopulla opiskelemaan Wittenbergiin, josta hän valmistui vuonna 1779. Toimiessaan tämän jälkeen Hallessa dosenttina hän julkaisi vuonna 1781 sekä opiskelijaelämän sanakirjan että jo mainitsemamme laulukokoelman, jonka tekstit hän on mitä ilmeisimmin toimittanut itse. Kokoelmallaan Kindleben raivostutti Hallen viranomaiset, minkä johdosta hänet karkotettiin kaupungista ja hänen teoksensa takavarikoitiin. Kindlebenin kirjailijanura ei jäänyt järin pitkäksi, sillä hän kuoli vain 37-vuotiaana vuonna 1785 Jenassa. Elämän lyhyydestä kertovan laulun juuret varhaisin kerrostuma on peräisin keskiajalta, sillä säkeistöjen esiversiot ovat säilyneet eräässä Pariisin yliopistossa säilytettävässä vuodelta 1267 peräisin olevassa käsikirjoituksessa. Kolmannen säkeistön alku on tässä jo lähes sanasta sanaan: Ubi sunt qui ante nos in hoc mundo fuere? Tuolloin käytetyistä sävelistä meillä ei tietenkään ole mitään tietoa, vaan sävelmä on mitä ilmeisimmin peräisin 1700-luvun alkupuolelta, jolloin De brevitate vitae lienee kirjoitettu kolmen ensimmäisen säkeistön osalta. Laulusta on 1700-luvun puolivälissä ollut liikkeellä useita versioita. Kolme ensimmäistä säkeistöä on lähellä nykymuotoa ollut olemassa muun muassa vapaaherra Albrecht Ernst Friedrich von Crailsheimilta peräisin olevassa käsikirjoituksessa, jota säilytetään Berliinissä. Kielissä ja Jenassa 1740-luvulla opiskelleelta Reyher-nimiseltä henkilöltä on jäänyt jäljelle versio, jossa ovat myös nykyinen neljäs ja viides säkeistö. Tällöin laulu on ilmeisesti jo ollut opiskelijoiden lauluna, mitä osoittaa sekin että vuoden 1720 tienoilla muuan Günther aloitti ylioppilaslaulunsa säkeellä Brüder! lasst uns lustig sein. Seitsemännen säkeistön tapaamme ensimmäisen kerran Jenan yliopistossa säilyneessä paperissa vuodelta 1776. Seitsemän säkeistöä nykymuodossaan ovat siis peräisin vuodelta 1781. Kindlebenin omasta kynästä lienee peräisin kuudes säkeistö, joka ylistää valtiota ja sen hallitsijaa. Muita säkeistöjä hän on toimittanut ja yhtenäistänyt. Näin syntynyt on syntynyt kokonaisuus, jossa ensimmäiset kolme säkeistöä kertovat elämän lyhyydestä, seuraavat kolme ylistävät yliopistoa, naisia ja valtiota ja viimeinen puolestaan keskittyy surun ja vihan karkottamiseen toveruuden keskuudesta. Eurooppalainen versio laulusta päättyy tähän. Laulu lienee levinnyt varsin nopeasti myös valtameren ylitse Pohjois-Amerikkaan ja kehittynyt siellä edelleen. Vuonna 1853 julkaistiin Yhdysvaltain ensimmäinen opiskelijalaulukirja Songs of Yale, jossa Elämän lyhyydestä oli saanut kaksi uutta säkeistöä, nykyisistä kahdeksannen ja kymmenennen. Nämä lienee kirjoitettu alun perin jonkinlaista alumnitapaamista varten, sillä niiden sisältö henkii yhteisen historian kokeneiden ja sittemmin erkaantuneiden toverien yhteenpaluuta. 9
  10. 10. 10 Jossakin vaiheessa näiden kahden säkeistön väliin on kirjoitettu vielä yksi, toveruutta, opinhalua ja yhteistä totuutta ylistävä yhdeksäs säkeistö. Sen alkuperä näyttää olevan tutkimukselle tuntematon, mutta sen on syytä olettaa olevan peräisin edelleen Pohjois-Amerikasta. Nämä kolme viimeistä säkeistöä eivät näet ole käytettyjä Euroopassa, minkä johdosta kolmikko lienee kokonaisuudessaan kirjoitettu Uudella mantereella. Yale ei kuitenkaan vaikuta yhdeksännen säkeistön syntypaikalta, sillä säkeistö ei edelleenkään ole osa Yalen yliopiston laulukirjaa. Sävelmä itsessään lienee peräisin jo 1700-luvun puolelta, viimeistään kuitenkin 1800-luvulta. Siitäkin on liikkeellä erilaisia versioita, joista meillä Suomessa laulettu on sama kuin John Andrew Porterin vuodelta 2002 peräisin olevassa neliäänisessä partituurissa. Laulettaessa ensimmäiset kaksi sävelparia toistetaan ennen kolmanteen ja neljänteen siirtymistä ja lopuksi vielä viimeinen säe kerrataan. Muutaman sanan voisi lausua lauluun Suomessa liittyvästä tapakulttuurista. Useimmiten laulusta kuulee ylioppilasjuhlissa laulettavat ensimmäisen ja neljännen säkeistön. Akateemisissa pöytäjuhlissa myös viides ja seitsemäs ovat tavallisia, kuudes on puolestaan jossain määrin harvinaisempi, mutta arvokkaammissa juhlissa sekin on mukana. Toista ja kolmatta säkeistöä lauletaan selvästi vähemmän. Olisiko syynä se, että niihin ei liity erityisiä sisältöä korostavia liikkeitä, kuten neljänteen, viidenteen, kuudenteen ja seitsemänteen säkeistöön? Kolmea viimeistä säkeistöä ei Suomessa juuri tavata. Tapana on, että neljännessä, viidennessä ja kuudennessa säkeistössä noustaan seisomaan ylistettävien kunniaksi. Neljännessä säkeistössä (Vivat academia) perinteisesti yliopiston professorit, usein myös muuhun opetushenkilökuntaan kuuluvat saavat istua, viidennessä (Vivat omnes virgines) puolestaan kaikki naispuoliset juhlijat. Kuudennessa säkeistössä (Vivat et res publica) taas valtiovallan edustajat – tasavallan presidentti, ministerit ja kansanedustajat – istuvat kiitettävinä. Mainittakoon, että tekniikan ylioppilailla ainakin Otaniemessä neljäs säkeistö on perinteisesti alkanut Vivat polytechnicum. Omanlaisensa on seitsemäs säkeistö (Pereat tristitia), joka on omistettu manauksille surullisuutta, vihaa, eripuhaa ja sielunvihollista vastaan. Viimeisessä säkeessä (atque irrisores) on tapana kilisyttää kahvikuppia lusikalla riivaajien karkottamiseksi juhlamieltä häiritsemästä. Seuraavassa esitän oman tulkintani siitä, miten Elämän lyhyydestä voisi laulaa suomeksi. Käännösratkaisuja olen perustellut lyhyessä kommentaarissa tämän jälkeen.
  11. 11. 2. Elämän lyhyydestä latinaksi ja suomeksi I Gaudeamus igitur Iuvenes dum sumus. Post iucundam iuventutem Post molestam senectutem Nos habebit humus. 1. Siispä kaikki, riemuitkaam’ nuoruutemme aikana! Ensin nuoruus iloinen, sitten vanhuus suruinen, viimein haltuun meidät multa saa. II Ubi sunt qui ante nos In mundo fuere? Vadite ad superos Transite in inferos Hos si vis videre. 2. Minne lieneet kulkeneet ennen meitä eläneet? Ylös käykää taivaisiin, alas menkää helvettiin, jos te heidät nähdä haluatte. III Vita nostra brevis est Brevi finietur. Venit mors velociter Rapit nos atrociter Nemini parcetur. 3. Elon aika lyhyt on, äkisti se lopahtaa. Kuolo saapuu sukkelaan, meidät kaappaa karmeaan, siltä säästyä ei kenkään voi. IV Vivat academia! Vivant professores! Vivat membrum quodlibet; Vivant membra quaelibet; Semper sint in flore. 4. Eläköön akatemia, eläkööt opettajat! Eläköön jok’ikinen jäsen oppilaitoksen! Vehmasna he olkoot ainiaan! V Vivant omnes virgines Faciles, formosae. Vivant et mulieres Tenerae, amabiles, Bonae, laboriosae. 5. Eläkööt kaikk’ neitoset, kernasmielet, suloiset! Eläkööt myös vaimoset, lempeät ja herttaiset, sekä hyvät että uutterat! VI Vivat et res publica et qui illam regit. Vivat nostra civitas, Maecenatum caritas Quae nos hic protegit. 6. Eläköön myös valtio, valtias ja hallinto! Eläköön kotipaikkamme, laupeus mesenaatteimme, jotka meitä täällä suojelee! 11
  12. 12. VII Pereat tristitia, Pereant osores. Pereat diabolus, Quivis antiburschius Atque irrisores. VIII Quis confluxus hodie Academicorum? E longinquo convenerunt, Protinusque successerunt In commune forum. 8. Mistä tulleet tänne on nämä akateemikot? Pitkän matkaa kulkeneet, kaukaa tänne matkanneet, yhteen kerran vielä päästäkseen. IX Vivat nostra societas, Vivant studiosi; Crescat una veritas Floreat fraternitas Patriae prosperitas. 12 7. Kadotkoon pois ikävyys, kadotkoot vihanpitäjät! Kadotkoon myös saatana, toveruuden kaataja, sekä pilkkaajat ja riivaajat! 9. Eläköön ain’ toveruus, eläkööt opinhalukkaat! Totuus yhteen kasvakoon, veljeytemme loistakoon, sekä isänmaamme menestys! X Alma Mater floreat, Quae nos educavit; Caros et commilitones, Dissitas in regiones Sparsos, congregavit 10. Äiti Armas kukitkaa, meidät hän sai kasvattaa! Ystävät pois kaikonneet muille maille hajanneet, meidät kerran sai hän yhdistää.
  13. 13. 3. Kommentaari Kuten johdannossa mainitsin, kääntäjän tehtävä ei ollut kielen suhteen helppo. On täytynyt valita sopiva linja 1700-luvun saksalaisten veljeskuntien ja 2000-luvun moniarvoisen Suomen väliltä. Yhtäältä olen halunnut noudattaa alkutekstin tehokeinoja, toistoja ja sanajärjestystä, mutta toisaalta määrämittaisessa runoudessa, jota sävelmään sijoitettu laulu on, täytyy kuunnella sävelmää, välttää lyhyiden tavujen sijoittamista pitkille sävelille sekä asettaa painolliset tavut niille paikoille, jotka melodia edellyttää. Olen valinnut suomennoksessa kohtuullisen konservatiivisen linjan ollen uskollinen alkutekstin ympäristölle, sukupuolirooleille, sanavalinnoille ja rakenteelle. Käännöksessä olen pyrkinyt hyvään suomen kieleen kuitenkin sellaisella vanhahtavalla otteella, joka mielestäni sopii tällaiseen arvokkaissakin tilaisuuksissa esitettävään parodiseen lauluun. Toisinaan sävelmän kannalta olisi saattanut olla luontevampaakin korvata monikon 1. persoonan imperatiivi puhekielisellä passiivilla, mutta tämä olisi edellyttänyt kokonaisvaltaista tyylin vaihtoa. Eräitä ilmaisuja olen sovittanut suomalaiseen kontekstiin, sillä esimerkiksi antiikin manalakäsitykset taikka saksalaiset burschenschaftit eivät liene suomalaiselle yleisölle kovin tuttuja. Sävelmä itsessään ei onneksi ole erityisen monimutkainen, ja sekä suomen että latinan sanat sopivat siihen kohtuullisen hyvin. Melodian luonnollinen painotus sijoittuu pääasiassa ensi tavulle, mikä sopii suomen kieleen paremmin kuin hyvin. Hankaluuksia tässä on tuottanut eläköön-huudon sovittaminen rytmiin, koska sen ensi tavut edellyttäisivät kahta lyhyttä nuottia säkeen alkuun. Parempaakaan ilmaisua en löytänyt, sillä en halunnut vaihtaa näitä kansallisia ilmaisuja lainaperäisiin hurraa-huutoihin. Ensimmäisessä säkeistössä alun ”iloitkaamme siis niin kauan kuin olemme nuoria” osoittautui suomentajan painajaiseksi. Suomessa ei ole latinan dum-konjuktion kaltaista kätevää temporaalilauseen aloittajaa, minkä johdosta olen tyytynyt korvaamaan sivulauseen lauseenvastikkeella. Nuoruutta ja vanhuutta käsittelevien säkeiden aloittaminen jälkeen-prepositiolla olisi minusta ollut kankea vaihtoehto, minkä vuoksi päädyin ratkaisuun, jossa kaksi elämänvaihetta vain lyhyesti esitetään peräkkäin. Toisen säkeistön aloitus ”missä ovat he, jotka ennen meitä maan päällä olivat” ei ole ensimmäistä säkeistöä helpompi. Tässäkin sivulauseen korvaaminen ytimekkäämällä versiolla on osoittautunut tarpeelliseksi. Ennen meitä eläneiden olinpaikat superi ja inferi periytyvät roomalaiseen maailmankuvaan, jossa maanpään lisäksi oli sen ylinen (super) ja alinen (infer) maailma. Lienee syytä olettaa, että säkeistön kirjoitusaikana 1700-luvulla tai edes sen esiversion aikana 1200-luvulla antiikin maailmankuva oli läsnä lähinnä termeissä, jotka epäilemättä tulkittiin kristillisesti. Tämän olen siksi valinnut myös suomennoksen periaatteeksi, vaikka esimerkiksi myös tuonela olisi ollut ilmaisun ”ad inferos” käännöksenä mahdollinen. Kolmannessa säkeistössä ei käännösteknisesti ole mitään kummallista. Sen sisältö lienee edellisen säkeistön tapaan laulun varhaisinta ainesta ja päättää kolmen ensimmäisen säkeistön muodostaman elämän lyhyydestä kertovan ytimen. Tämän jälkeen siirrytään kiitososioon yliopiston, naisten ja valtion puolesta. Kaikkia kolmea seuraavaa säkeistöä sävyttää edellä mainittu eläköön-huudon hankala sovittaminen sävelmään. Hankaluuksia se aiheuttaa myös siinä, että akatemian tai yliopiston mahduttaminen neljännen säkeistön ensimmäisen säkeen tavuihin on vaikeaa. Edellisen suomentajan ratkaisu ”yl’opisto” meni jo minunkin kielellisen sietokykyni ylitse. Kolmannessa ja neljännessä säkeistössä mainitut ”jok’ikiset jäsenet” ovat myös suomentajalle haastavia. Niillä lienee alun perin tarkoitettu jokaista opiskelijaa sekä näiden muodostamia korporaatioita, kuten veljeskuntia. Näille on kuitenkin ollut vaikea keksiä järkevää suomennosta. Edellisen suomentajan ”veteraanit, fuksit, civikset ja beaanit” ovat saaneet jäädä erottelematta alkutekstin mukaisesti. Säkeistön olisi toki voinut suomentaa myös kokonaan ilman akateemista kontekstia puhumalla esimerkiksi opinahjoista ja sen opettajista. Tämä olisi ehkä ollut kuitenkin liiallista irtautumista laulun alkuperäisestä kontekstista. 13
  14. 14. 14 Viides säkeistö on omistettu naissukupuolelle, mikä postmodernina aikana on sekä ilmaisujen sopivuuden että koko sukupuolittuneen ajattelun kannalta kiperä käännöstehtävä. Olisi ollut mahdollista kääntää säkeistön neidot ja vaimot sukupuolineutraalisti nuoriksi ja puolisoiksi, mikä olisi tuonut laulua enemmän tähän päivään, jossa yliopistoissakin enemmistö on naispuolisia. Toisaalta näen laulun oman aikansa lapsena ja viidennessä säkeistössä naiseuden ylistyksen harmittomana kumpaakin sukupuolta kohtaan. Kääntäjälle erityisesti neitsyet (virgines) on hankala käännettävä erityisesti kun se asetetaan vastakohtaan vaimojen (mulieres) kanssa. Naimaton nainen ja neitsyt tyypillisesti 1700-luvulla lienevät olleet sama asia toisin kuin nykyään. Säkeistön suorat adjektiivit ”helpoista ja suloisista” neidoista sekä ”hyvistä ja työteliäistä” vaimoista voidaan myös tulkita loukkaaviksi. Tässä olen pyrkinyt säkeistön hengen mukaisesti löytämään kohteliaat ja ylistävät ilmaisut leimaavien tilalle. Tulipa sepitettyä yksi vanhahtavankuuloinen uudissanakin, nimittäin kernasmieli latinan termin facilis vastineeksi. Kuudes säkeistö päättää kiitossäkeistöjen sarjan valtion ja sen päämiehen ylistykseen. Monarkia kuultaa läpi sanoissa ”eläköön myös valtio ja se joka sitä hallitsee”. Latinan civitas on termi, jonka kääntäminen on vaikeaa, koska sillä tarkoitettua kaupunkivaltiota ei enää ole olemassa. Kooltaan civitas lienee ollut kuin kaupunki, urbs, hallinnoltaan taas kuin valtio, res publica (yhteinen asia). Toisaalta myöhempi kehityshistoria osoittaa yhteyden nykykielten kaupunkia tarkoittaviin sanoihin city ja città. Näin sana lienee ymmärretty myös 1700-luvulla, minkä johdosta käänsin sen kotipaikaksi. Tämän jälkeen ylistetään vielä mesenaatteja, jotka ovat saaneet nimensä runoilija Quintus Horatius Flaccuksen (65 eKr. – 8. jKr.) varakkaasta tukijasta Gaius Cilnius Maecenaasta (n. 70 eKr. – 8. jKr). Tässä kaksi tulkintaa on mahdollista: yhtäältä voitaneen tarkoittaa yhteiskuntaa tukevia jalomielisiä lahjoittajia, toisaalta taas niitä, jotka taloudellisella tuellaan mahdollistavat laulua laulavien opiskelijoiden opinnot ja riennot. Edellisen tulkinnan mukaan laulettaisiin ilmeisestikin opiskelupaikkakunnasta ja sen tukijoista, joiden vauraudelle yliopiston toiminta perustuu. Jälkimmäisessä tapauksessa mesenaatit rinnastuisivat luontevammin opiskelijan omaan kotipaikkaan, jonka taloudellinen tuki on ollut laulun kirjoitusaikana opiskelijalle välttämätön. Olisihan tämän voinut opintotueksikin kääntää. Seitsemännessä säkeistössä, joka päättää laulun eurooppalaisen osan, kehotetaan kaikkia surumielisiä ja ryppyotsaisia heivaamaan kielteiset tunteensa pois sielunvihollisen ja veljeydenhajottajan eli antiburschiuksen keralla. Näissäkin kääntäjä joutuu tekemään linjauksia. Latinan diabolus, johtuu kreikan sanasta διάβολος, joka merkitsee erilleenheittäjää, hajottajaa. Uudesta testamentista alkaen sillä on tarkoitettu paholaista eli Vanhan testamentin syyttäjää merkitsevää saatanaa. Erityisen uskonnollisessa merkityksessä sana tuskin tässä laulussa kuitenkaan on, pikemminkin joko merkitsemässä veijarimaista piruhahmoa tai yleisnimikkeenä erilaisille riidankylväjille, joita voisi vaikka kutsuakin saatanoiksi. Tämä merkitys sopisi hyvin yhteen toveruuden kaatajaksi nimeämäni antiburschiuksen kanssa. Tuo sana on sitaattilainana selkeimmin 1700-luvun saksalainen tuontitavara muuten varsin latinalaisiin laulunsäkeisiin. Viimeiset kolme säkeistöä, kuten todettua, ovat syntyneet Amerikan mantereella eikä niitä juurikaan tunneta Euroopassa. Niiden sisältö on alumnihenkinen – ne lienee kirjoitettu juhlaan, jossa hajalleen muuttaneet yliopiston kasvatit (alumnus) ovat kokoontuneet yhteen rakastamansa äitiyliopiston helmoihin. Tätä kuvataan kahdeksannen säkeistön pitkinä matkoina kohti yhteistä kokoontumista ja yhdeksännen säkeistön ylistyksenä aikaiselle opiskelulle sekä toveruudelle. Yhdeksännen säkeistön ensimmäisen säkeen sana societas on jälleen monitulkintainen. Se pohjautuu seuralaista, kumppania tai jäsentä merkitsevään sanaan socius, josta johtuvat myös seurallista merkitsevä sosiaalinen ja yhteiskuntaa tarkoittava society. Yhdistysmuotoinen seura olisi myös yksi societas-termin mahdollinen suomennos. Tässä kuitenkin tarkoitettaneen puhtaasti ihmistenvälistä, sosiaalista yhteyttä, joka yhteisen historian pohjalta kestää erkaantumisenkin ajat. Viimeinen eli kymmenes säkeistö päättää laulun kiitokseen Armaalle Äidille (alma mater) eli lempeälle, kasvattavalle yliopistolle, jonka siipien suojaan alumnit ovat saaneet kokoontua. Toveruuden yhteinen muisto on yliopistoyhteisön aikaansaannosta ja samalla yliopisto on tarjonnut eväät itsenäiseen elämään, toiminut eräänlaisena aikuistumisriittinä. Riimin johdosta olen korvannut jussiivisen kukitkoon-ilmaisun vastaavalla tovereihin kohdistuvalla imperatiivilla, mikä ei toki ole aivan sama asia kuin se, että Armas Äiti jatkaisi kukkimistaan aivan itsenäisesti.
  15. 15. Kirjallisuus von Fallersleben, Hoffman (1872). Gaudeamus igitur – Eine Studie. Halle. Kindleben, Christian W. (1781). Studentenlieder. Aus der hinterlassenen Papieren eines unglücklichen Philosophen Florido genannt, gesammlet und verbessert von C. W. K. Leupold, Hermann (1962). Ubi sunt qui ante nos in hoc mundo fuere? Urpsrung und Geschichte des Gaudeamus igitur. Einst und Jetzt, 7, 5–44. Porter, John Andrew (2002). Gaudeamus igitur. Chorsatz: John Andrew Porter. Heidelberg. Randolph, Charles B. (1912). Three Latin Students’s Songs. The Classical Journal, 7:7, 291–305. Schiff, Judith (2009). For a Song. Yale Alumni Magazine. Jul/Aug 2009. Songs of Yale (1853). University of Yale. Wiesmann, Peter (1972). Ubi iam fuere – Studie zur Entstehungsgeschichte der Akademikerhymne ”Gaudeamus igitur”. Chur. P. Wiesmann. 15
  16. 16. Obissed et eum hitibust que corempe rspiderio mos sa De brevitate vitae eli Gaudeamus igitur on yksi explia nullabo. Doloriae pe laborem aut volorrum velit tunnetuimpia ylioppilaslauluja. Sitä lauletaan erilaisissa duntibusae pliqui officat officit aquidig endant molessint. akateemisissa tilaisuuksissa ympäri maailman ja Ciantion coruptati rerum qui dus delisti dolectas esti Suomessa se on tunnettu erityisesti ylioppilasjuhlien omnis ex eumqui optassinimet atio. Udit et explabo lauluna. Harva kuitenkaan tuntee laulun historiaa tai rumquibus, et liqui opta volectios moluptate aut pedi ymmärtää laulun vivahteikkaita sanoja. Tähän mennessä duntia quam, ut moluptatus, consequi adist, que sinus Lyhyestä elämästä ei ole ollut saatavilla täydellistä audit repra quist liquod maximus apitempedios eum sit suomennosta eikä muutenkaan juuri suomenkielistä magnis nosam rem aborerume volupti tem voluptam historiaa ja tapatietoutta. Täyttäessään 25 vuotta eum dipsustiis et fugitis autat eos incto tem laborrore Opiskelun ja koulutuksen tutkimussäätiö Otus haluaa nonsed et laborep erferunt. Omniae explaut assimo tene edistää laajalle levinneen kulttuuriperinnön tuntemusta porepedit odigenis reperi omnim re nis dolum fuga. julkaisemalla suomennoksen tästä parodisesta juomalaulusta. Alkukielelle uskollinen ja sävelmään Est eiur magnatem fuga. Lupta sinctus dolupta simet sopiva käännös on helppo käyttää latinankielisen tekstin et vitaquos qui bere volorpo reperci endus, inumet ped rinnalla. Mukana ovat myös aiemmin suomentamattomat molor sit quistis dolenda di voloria volupta volorum kolme amerikkalaisperäistä säkeistöä. earum aut ditias voluptatque ditate nonet officimint liae commod etur, vellant harumqui qui alignimporia sa qui Siispä kaikki, riemuitkaam’! aut officiunt aut aute si omnimendae si occulpa runtiam vendamust, senduscius senderior as del intusan totae. ISBN: 978-952-5282-43-6 Nem auteni dollorerum explat. ISSN: 2341-7307 Otus – julkaisuja ISBN: 978-952-5282-33-7 | ISSN: 2341-7307 www.otus.fi www.otus.fi

×