SlideShare une entreprise Scribd logo

"Meillä meni oikein rattosasti koko homma"

•
•
Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK
Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK

Työeläkekuntoutujien kokemuksia kuntoutuksesta ja kuntoutusjärjestelmästä. SAK:n julkaisusarja. Mitkä tekijät vaikuttavat kuntoutukseen hakeutumiseen? Millä tavalla kuntoutus on vaikuttanut kuntoutujien elämään ja työuran jatkumiseen? Esa Suominen.

Actualités & Politique
1  sur  40
Télécharger pour lire hors ligne
5·2006 "Meillä meni oikein rattosasti koko homma" Työeläkekuntoutujien kokemuksia kuntoutuksesta ja kuntoutusjärjestelmästä Tutkimustieto
Joulukuu 2006 Esa Suominen Tilaukset: SAK puh. +358 20 774 00
SAK · Tutkimustieto 5/2006 1 Sisällys Tiivistelmä........................................................................................ 3 Johdanto – taustaa kuntoutuksesta .............................................. 4 1 Esittelyssä ammatillinen kuntoutus............................................ 8 1.1 Mitä on ammatillinen kuntoutus................................................ 8 1.2 Työeläkekuntoutuksen aikainen toimeentulo ......................... 10 1.3 Työeläkekuntoutukseen pääsy............................................... 11 2 Kuntoutuksen tunnusluvut ........................................................ 13 2.1 Kuntoutushakemusten ja kuntoutujien määrä ........................ 13 2.2 Kuntoutuksen kustannukset ................................................... 14 2.3 Miksi kuntoutukseen? ............................................................ 14 2.4 Hakemusten hyväksyntä ........................................................ 15 2.5 Kuntoutuslajit ......................................................................... 15 3 Vaikuttavuus ............................................................................... 16 3.1 Yhteiskunnallinen ja yksilöllinen näkökulma........................... 16 3.2 Vaikuttavuuteen vaikuttavat tekijät ja vaikuttavuuden arviointi ............................................................... 17 4 Kokemuksia työeläkekuntoutuksesta – kuntoutuneet kertovat................................................................ 22 4.1 Tutkimukselliset lähtökohdat .................................................. 22 4.2 Kuntoutukseen hakeutuminen ja pääseminen ....................... 23 4.3 Kuntoutustoiminnan sisältö .................................................... 27 4.4 Työuran jatkuminen ja suhtautuminen jatkokuntoutukseen ... 29 5 Johtopäätöksiä ........................................................................... 33 Lähteet............................................................................................ 36
2 SAK · Tutkimustieto 5/2006
SAK · Tutkimustieto 5/2006 3 TIIVISTELMÄ Selvityksen tavoitteena oli tarkastella työeläkekuntoutukseen osallistunei- den henkilöiden kokemuksia kuntoutuksesta, järjestelmän toiminnasta ja sen piiriin hakeutumisesta. Selvityksessä pyritään luomaan käsitystä siitä, mitkä tekijät vaikuttavat kuntoutukseen hakeutumiseen ja millä tavalla kun- toutus on vaikuttanut kuntoutujien elämään ja työuran jatkumiseen. Aineis- tona käytettiin kuuden työeläkekuntoutukseen osallistuneen henkilön haastatteluita, jotka purettiin kirjalliseksi aineistoksi. Henkilöt olivat perin- teisten työntekijäammattien edustajia aloilta, jotka ovat SAK:n ja sen liitto- jen edunvalvonnan piirissä. Keskeistä on ymmärtää kuntoutuksen merkitys myös muusta kuin taloudel- lisesta näkökulmasta. Kuntoutusta voidaan pitää onnistuneena yhteiskun- nallisena investointina, mikäli siihen suunnatut varat aiheuttavat säästöä eläke- ja terveydenhuoltomenoissa. Kuntoutuksella on kuitenkin huomatta- va määrä muitakin merkityksiä, jotka liittyvät ihmisten odotushorisontin ja elämänhallinnan paranemisen kautta henkiseen hyvinvointiin. Työn ja siitä suoriutumisen merkitys kuntoutujille oli vahva. Haastateltavat korostivat työn merkitystä paitsi taloudelliselta kannalta, myös osallisuuden ja identiteetin rakentamisen muodossa. Sairastuminen ja työelämäsuhteen kriisiytyminen oli monelle henkisesti raskas paikka. Merkittävä osa kuntou- tustoimintaa onkin ennen kaikkea uusien mielekkäiden elämänprojektien hahmottamisessa auttaminen ja muutoksen virittäminen. Selvityksen keskeisiin havaintoihin liittyvät kuntoutuksen monien merkitys- ten lisäksi monet järjestelmään liittyvät ilmiöt. Haastateltavien arvioissa merkittävimmät ongelmat kuntoutuspolulla sijoittuvat työpaikkatasolle ja työterveyshuoltoon. Merkittävimmät viivytykset suhteessa kuntoutukseen hakeutumiseen ja pääsyyn tapahtuvat täällä. Havainto on merkittävä ottaen huomioon viimeaikaisen lainsäädäntökehityksen, jonka puitteissa on ni- menomaisesti pyritty aikaistamaan kuntoutukseen pääsyä. Eläkelaitosten toimintaan oltiin laajalti tyytyväisiä. Työilmapiirillä ja työsuhteen laadulla koettiin olevan merkitystä työhön pa- luulle. Myös nämä olivat korostuneesti paikallistason haasteita. Uudelleen- koulutettavat korostivat vertaistuen merkitystä kuntoutusta helpottaneena tekijänä. Järjestelmä sai haastateltavilta varsin hyviä arvioita ja motivaatio osallistua uuteen kuntoutusjaksoon tai jatkokoulutukseen oli korkealla.
4 SAK · Tutkimustieto 5/2006 JOHDANTO – TAUSTAA KUNTOUTUKSESTA Ammatillista kuntoutusta on usein pidetty osana länsimaissa 1990-luvulla sijaa saaneen workfare –politiikan keskeisenä ilmentymänä. Se on osa laajempaa yhteiskuntapoliittista toimenpidepakettia, jonka perusideana on työkyvyttömyyden uhan alla olevien sekä työttömien aktivoiminen. Aktivoin- tipolitiikassa on kyse paitsi työttömyyden ja työkyvyttömyyden hoidosta ja ennaltaehkäisemisestä, myös työn ja sosiaaliturvan uudenlaisesta suh- teesta. Aktivoinnille on ollut vaikea löytää mitään erityisen kestävää määri- telmää ja sen sisältö on saanut erilaisen muodon maittain. Kuntoutuksen tavoitteet, sisällöt ja toimintatavat muuttuvat yhteiskunnan muuttuessa. Kuntoutus ei tänään tarkoita samaa kuin vaikka kymmenen vuotta sitten. Suomalaisen kuntoutustoiminnan alkuperä voidaan jäljittää aina 1940- ja 50-lukujen sodissa ja tapaturmissa vammautuneiden vam- mojen ja vaurioiden korjaamiseen. Suunta kuntoutuksessa ja sen koko kä- sitteessä onkin sotien jälkeisenä aikana ollut siirtymä korjaavista toimenpi- teistä kohti ehkäiseviä toimenpiteitä. Tämä on erittäin keskeinen kehityskul- ku, joka on vaatinut merkittävää ajattelullista muutosta. Kuntoutuksen pe- rinteinen, vajavuuskeskeinen toimintamalli on antamassa tilaa uudelle, valtaistavalle toimintamallille, jossa korostetaan myös kuntoutujan osallis- tumista ja ymmärretään kuntoutus kuntoutujan ja hänen ympäristönsä suhteen muutokseksi (STM, 2004, 24, Nikkanen, 2006, 9) Taulukko1: Kuntoutuksen kehitysvaiheita (Härkäpää, Järvikoski, 2004, 37) Kuntoutuksen alku-, Korjaava, palauttava toiminta, ns. kiteytymisvaihe erityispalvelu Integroituminen Kuntoutuksen ”normalisoituminen” yleisiin palvelujärjestelmiin Kuntoutuksen laajentuminen Asiakaskunnan määrällinen kasvu, laadullinen ja strateginen laajentumi- nen, sairauskäsityksen muutos Muutos kohti integroitumista osaksi muuta palvelujärjestelmää käynnistyi 1960-luvulta lähtien yhdessä hyvinvointivaltion laajentumista. Tällä hetkellä kuntoutus on moniammatillinen ja monipuolinen toimintakokonaisuus, joka jakaantuu useiden järjestelmien piiriin. Lääkinnällinen kuntoutus tukee am- matillista kuntoutusta ja on usein ehto sen onnistumiselle. Se nähdään en- nen kaikkea osana toimintakokonaisuutta, ei erillisenä osana. Nykykuntoutuksen vahva taloudellinen painotus on suhteellisen uusi ilmiö. Tutkija Heidi Paateron (2002) mukaan tämä näkyi ennen kaikkea vuoden 2002 hallituksen kuntoutusselonteossa, jossa kuntoutus sidottiin entistä selkeämmin niihin hallitusohjelman painopisteisiin joissa korostettiin työ- elämässä pidempään jatkamista (ks. myös HE 116/2002, s.2). Kuntoutus-
SAK · Tutkimustieto 5/2006 5 selonteko 2002 määrittelee lisäksi kuntoutuksen käsitettä. Kuntoutustoi- minta on pysynyt keskeisenä välineenä tekijänä työurien pidentämisen kei- novalikoimassa, vaikka sitä kohtaan on ajoittain esitetty myös varauksia (mm. VNK, 2003, 27). Kuntoutustoiminta voidaan ymmärtää paitsi toimenpiteiden kokonaisuutena, myös prosessina ja yhteiskunnallisena toimintajärjestelmänä. Kuntoutuk- sessa ei pyritä pelkästään kuntoutujan tilanteen muuttamiseen vaan myös määrittelemään uudelleen yksilön ja ympäristön välistä suhdetta. Tämän vuoksi kuntoutus tarjoaa mielenkiintoisen tutkimuskohteen yhteiskuntatie- teelle. Kuntoutus toimenpiteiden kokonaisuutena tarkoittaa suunnitelmal- lista toimintaa kuntoutujan elämänprojektin toteuttamisen sekä hänen elä- mänhallintansa ylläpitoa tilanteessa, jossa hänen mahdollisuutensa ovat heikentyneet. Prosessionäkökulma taas painottaa kuntoutuksen palvelu- ketjua, mutta myös kuntoutusta aktiivisena muutosprosessina. Yhteiskun- nallisena toimintajärjestelmänä kuntoutus on ennen muuta osa aktiivista työvoima- ja sosiaalipolitiikkaa, jolla pyritään varautumaan julkisten meno- jen kasvuun (Härkäpää, Järvikoski, 2004, 18-22). Yleisemmän aktivointiajattelun, josta kuntoutus on vain yksi esimerkki, taustalla voidaan nähdä ikärakenteen ja elatussuhteen muuttumisen sekä rakenteellisen työttömyyden aikaansaamat huolet hyvinvointivaltion rahoi- tuspohjan kestävyydestä. Se lähtee myös ajatuksesta, jonka mukaan ihmi- sen on parempi olla työssä kuin työtön ja elää sosiaaliturvan varassa. Sa- ma koskee työkyvyttömyyden ennalta ehkäisemisen korostumista. Sosiaa- listen oikeuksien ja niihin liittyvän sosiaalisen kansalaisuuden laajentami- sen rinnalle on noussut työorientoituneen käyttäytymisen kannustaminen (Nikkanen, 2006, 13). Työelämässä on havaittavissa kahtiajakautumisen merkkejä. Työolot, työn sisältö, työmäärä ja työympäristön laatu yhdessä monien riski- ja kuormi- tustekijöiden ohella vaihtelevat suuresti eri ammattien ja toimialojen välillä. Työelämään on tulossa uusia riskejä samaan aikaan kun perinteisiä työym- päristön riskitekijöitä edelleen torjutaan ja ehkäistään (mm. Pensola, 2006). Työvoiman osaamisvaatimusten jatkuva kasvu vaatii työntekijöitä kaikilla aloilla myös mukautumiskykyä, joustoa ja erikoistumista (VNK 2/2006, 16). Yhteiskuntatieteilijät ovat etsineet aktivointiajattelun juuria milloin uuslibera- listisesta talouspolitiikasta, milloin taas sosiaalisen osallisuuden lisäämi- sestä sekä yksilön ja yhteiskunnan välisten suhteiden uudelleen määrittä- misestä. Yhtä kaikki, tavoitteena työelämästä poistumisen myöhentäminen ja työttömien aktivointi sekä toimenpiteenä ammatillinen kuntoutus ovat eheä ja keskeinen osa työhön perustuvan yhteiskunnan rakentamista ja vahvistamista. Tätä korostaa myös näkemys osallistamisesta velvoitteiden kautta. Ammatillisen kuntoutuksen nousu osaksi keskeistä työttömyyden vastaista toimintaa nojaa myös ajatukseen siitä, että hyvä elämänhallinta, työkyky, elämänlaatu ja aktiivisuus lisäävät työttömän tai työkyvyttömyyden uhkaaman työntekijän mahdollisuuksiaan osallistua tai pysyä työmarkki- noilla.
6 SAK · Tutkimustieto 5/2006 Ammatillisella kuntoutuksella on kaksi perusstrategiaa. Toisella pyritään vaikuttamaan työvoiman tarjontaan eli käytännössä kuntoutujien työmarkki- nallisiin valmiuksiin, toisella taas vaikutus kohdistuu työvoiman kysyntäas- pektiin. Tämä tarkoittaa pyrkimystä luoda työmarkkinoille sellaisia olosuh- teita, jotka lisäävät kysyntää kuntoutujan työpanokselle. Käytännössä nämä toimenpiteet ovat ensimmäisessä tapauksessa koulutusta, valmennusta tai työntekijän fyysisen ja psyykkisen kunnon parantamista, toisessa taas en- nen muuta työympäristön suunnittelua ja muotoilua työssä selviytymistä tu- kevaksi (Härkäpää, Järvikoski, 2004, 195-196). Suomessa merkittävintä käännettä ammatillisen kuntoutuksen suhteen ovat edustaneet lait kuntouttavasta työtoiminnasta (189/2001, voimaan syys- kuussa 2001) sekä vuoden 2004 alusta voimaan tulleet kuntoutusta koske- vat lakiuudistukset (186-190/2003). Jälkimmäinen velvoitti Kansaneläkelai- toksen ja työeläkelaitokset järjestämään asianmukaista kuntoutusta henki- lölle, jota uhkaa työkyvyttömyys. Kelan kuntoutuksen kohdalla tämä sääntö oli jo voimassa, vuoden 2004 alusta se tuli koskemaan myös työeläkeva- kuuttajia. Lakimuutoksen yhteydessä luotiin erittäin keskeinen oikeus valit- taa kuntoutuspäätöksestä. Valitusoikeus tulee laajenemaan ja koskemaan jatkossa myös paitsi itse päätöstä, myös kuntoutuksen sisältöä. Kuntoutuksen ensisijaisuutta eläkkeeseen nähden on korostettu myös vuo- den 1996 työeläkeuudistuksessa. Keskeinen oli myös aktiivinen sosiaalipo- litiikka –ryhmän panos, joka korosti työllisyyskeskeisen sosiaalipolitiikan merkitystä sekä yksilöiden että yhteiskunnan kannalta. Keskeisenä nähtiin kaikkien työikäisten työmarkkinakelpoisuuden vahvistaminen ja etuuksien kannustinvaikutus. Työeläkekuntoutuksen muututtua lakisääteiseksi etuu- deksi hylkäysosuudet ovat pienentyneet kasvaneista hakemusmääristä huolimatta. Tämä kertoo siitä, että aiemmin piilossa ollutta kuntoutustar- vetta on lakimuutoksen myötä päästy purkamaan ja saattamaan ihmisiä toimenpiteiden piiriin. Suomalaisessa kuntoutusjärjestelmässä vastuu kuntoutuksen järjestämi- sestä jakaantuu monille eri tahoille. Tämän selvityksen näkökulma on kes- keisen työeläkekuntoutuskeskeinen. Työeläkejärjestelmällä on päävastuu työelämässä olevien ammatillisesta kuntoutuksesta. Työeläkekuntoutuksesta vastaavat työeläkevakuuttajat. Työeläkekuntou- tusasioista on pääsääntöisesti vastuussa se työeläkevakuuttaja, jossa hen- kilön työpaikan työeläkevakuutus on tai jossa vakuutus viimeksi oli. Työeläkekuntoutukseen pääsyn kannalta oleellista on, että henkilö on va- kiintuneesti kiinnittynyt työelämään ja yhteys työelämään on säilynyt. Näis- sä tapauksissa asiakkaan tilanne on sellainen, että työeläkekuntoutuksen toimenpiteillä häntä voidaan useimmiten parhaiten auttaa. Viimeisten laki- uudistusten myötä tämän kuntoutuksen rooli on korostunut, koska aiempaa useampi kuntoutuja tulee työelämästä. Tätä korostaa myös järjestelmän nykyinen keskittyminen jo tapahtuneen työkyvyn menetyksen sijasta työky- vyttömyyden uhkaan. Sellaisten henkilöiden kuntoutuksesta, joilla ei ole merkittävästi aiempaa työhistoriaa, vastaa Kela.
SAK · Tutkimustieto 5/2006 7 Selvityksen luonne Tässä selvityksessä pyritään sekä taulukoiden että haastatteluiden kautta hahmottamaan kuntoutuksen vaikuttavuutta ja kuntoutuskokemuksia työn- tekijöiden keskuudessa. Aineisto koostuu erilaisia työeläkekuntoutusjaksoja käyneiden ihmisten teemahaastatteluista ja Eläketurvakeskuksen tilastois- ta, joissa tarkastellaan kuntoutuksen jälkeisiä työuria kyseisillä aloilla. Vali- tut alat edustavat perinteisiä ja vakiintuneita ammattialoja, joiden työntekijät järjestäytyvät SAK:n liittoihin. Selvityksen laadullisen osuuden kautta pyritään hahmottamaan kuntoutuji- en omia kokemuksia kuntoutuksesta. Kokivatko he kuntoutuksen innosta- vana mahdollisuutena uuteen vaiko pikemminkin velvoittavana ja epämoti- voivana? Tätä kautta pyritään saamaan syvyyttä kuntoutuksesta käytyyn keskusteluun. Monet tutkimukset painottavat sitoutumisen ja motivaation tärkeyttä, jotta kuntoutus voi tuottaa yksilölle todellista hyötyä. Tämän sel- vityksen pienimuotoisella laadullisella osalla haetaan lisävalaistusta tähän aiheeseen. Tarkastelussa ovat myös kuntoutujien käsitykset omasta suhteestaan työ- hön ja työntekoon. Monilla heidän edustamistaan SAK:n ja sen liittojen edunvalvonnnan piirissä olevista aloista elinkeinorakenteen nopea muutos on tarkoittanut suurta murrosta. Monia laman aikana hävinneitä työpaikkoja ei syntynyt uudelleen poikkeuksellisen nopean taloudellisen kasvun aikana, vaan ne joko katosivat kokonaan tai siirtyivät nopeassa tahdissa edenneen globalisaation myötä kehittyviin maihin. Muutos on jatkunut myös taloudellisen taantuman väistyttyä. Osaamisvaa- timukset ovat kasvaneet ja moni vaihtaa työpaikkaa useaan kertaan työ- uransa aikana. Erityisesti ikääntyviä työntekijöitä kohtaavat ristiriitaiset pai- neet. Toisaalla työtehtävät muuttuvat ja osaaminen vanhentuu entistä no- peammin vaikeuttaen työssä pysymistä, toisaalta valtion taholta pyritään lisäämään työllisyyttä ja pidentämään työuria. Monet työeläkekuntoutujista ovat pitkän työuran tehneitä henkilöitä, joilta puuttuu pohjatason muodollinen koulutus tai se on monin paikoin vanhen- tunutta. Ammatti-ihmisen identiteetti elää kuitenkin vahvana. Katkos ja uu- den opettelu voi olla raskasta ja vaikeaa, ei vain koulun penkille siirtymisen muodossa, vaan myös identiteetin kannalta. Haastatteluaineisto sisältää myös kuntoutujien omia arvioita järjestelmän toimivuudesta ja pullonkauloista. Monet ongelmat ovat paikannettavissa paikallistasolle ja työpaikkojen arkipäivään. Toinen merkittävä ongelma- kohta koskee aikaista puuttumista terveydellisiin ongelmiin. Vaikka vuoden 2004 lakimuutokset, kuten monet aikaisemmatkin toimenpiteet ovat koros- taneet varhaisen puuttumisen merkitystä, on todellisuus vielä monilta osin toisenlainen.
8 SAK · Tutkimustieto 5/2006 1 ESITTELYSSÄ AMMATILLINEN KUNTOUTUS 1.1 Mitä on ammatillinen kuntoutus Ammatillinen kuntoutus on tukea työn tai ammatin vaihtoon silloin kun työntekijä ei voi terveydentilansa takia enää jatkaa entisessä työssään. Kuntoutuksen tavoitteena on työntekijän palaaminen työhön ja työelämässä pysyminen. Sen avulla pyritään parantamaan tai ylläpitämään kuntoutujan työkykyä ja ansiomahdollisuuksia. Kuntoutustoimenpiteet tulevat ajankoh- taisiksi silloin, kun omat ja työpaikan keinot eivät yksin riitä. Tilanteessa, jossa sairaus ei ole merkittävä, voidaan pyrkiä parantamaan työntekijän osaamista. Työkykyä uhkaamattoman sairauden ilmaantuessa keinoina ovat hoito, lääkinnällinen kuntoutus ja työkykyä ylläpitävä toiminta, työkyvyn vaarantuessa tai uhan syntyessä työeläke- tai Kelan järjestämä kuntoutus (Piispanen, 2006, kalvosarja). Suomessa ammatillinen kuntoutus jakaantuu työeläkevakuuttajien rahoit- tamaan työeläkekuntoutukseen ja Kelan hoitamaan ammatilliseen kuntou- tukseen. Sosiaalinen kuntoutus on puolestaan kuntien sosiaalitoimen vas- tuulla. Työelämässä olevat ihmiset ovat työeläkelaitosten järjestämän kun- toutuksen piirissä, merkittävää työhistoriaa vailla olevat Kelan järjestämän kuntouksen piirissä. Tämä koskee erityisesti nuoria työntekijöitä. Kelan vastuulla on myös työkykyä ylläpitävä ja parantava valmennus eli Tyk- toiminta. Tätä kuntoutusta tarjotaan vajaakuntoisille henkilöille joiden työky- ky ja ansiomahdollisuudet ovat oleellisesti heikentyneet. Tämän lisäksi on olemassa ns. Aslak-kuntoutusta, joka on ammatillisesti syvennettyä lääke- tieteellistä kuntoutusta, joka liittyy läheisesti työpaikkojen työkykyä ja työhy- vinvointia ylläpitävään toimintaan. Jos kuntoutuksen tarve johtuu työtapaturmasta, ammattitaudista tai liiken- nevahingosta, on ensisijainen vastuu myös kuntoutuskysymyksissä tapa- turma- tai liikennevakuutuksella. Kansainvälisessä vertailussa suomalainen järjestelmä on poikkeuksellisen hajautunut. Muissa pohjoismaissa vastuu kuntouttamisesta on keskittynyt jollekin viranomaistaholle selvästi Suomea selvemmin. Vaikka tilanne onkin parantunut, ei kaikissa tilanteissa ei edel- leenkään ole selvää, mille taholle kuntoutuksen järjestäminen kuuluu. Tarve yhteydenpidolle eri toimijoiden kesken on ensisijaisen tärkeää.
SAK · Tutkimustieto 5/2006 9 Taulukko2: Kuntoutusasiain neuvottelukunnan työryhmän ohjeet ammatillisen kuntoutuksen ensisijaisesta vastuunjaosta (Vakuutuskuntoutus VKK 2003) Asiakkaan tilanne Ensisijainen vastuutaho Lyhytaikainen työkyvyttömyys (sairaus) terveydenhuolto, työterveyshuolto Pitkittyvä tilapäinen työkyvyttömyys terveydenhuolto, työterveyshuolto Menetetty tai uhattu työ- ja ansiokyky työtapa- tapaturma- tai turman, ammattitaudin tai liikennetapaturman liikennevakuutus vuoksi Työkyvyttömyyden uhka tai työkyky- ja ansio- Kela mahdollisuuksien olennainen heikentyminen KUN ei oikeutta työeläkekuntoutukseen Työkyvyttömyyden uhka tai työkyvyttömyys sai- työeläkelaitos rauden, vian tai vamman vuoksi KUN yhteys työelämään säilynyt Nuoret pitkäaikaissairaat tai vammaiset henkilöt Kela vailla vakiintunutta työhistoriaa Vajaakuntoiset työttömät ja työttömyysuhan Työhallinto alaiset Ammatillinen kuntoutus voi olla ammatinvalinnanohjausta, kuntoutustutki- musta, työ- ja koulutuskokeiluja, työhönvalmennusta, ammatillista ja muuta koulutusta, työvoimaneuvontaa ja työhönsijoitusta, elinkeinotukea sekä työhön tai opiskeluun liittyviä apuvälineitä ja työolosuhteiden järjestelytu- kea. Se voi myös olla muuta kuntoutusta tukevaa Kelan vastuulla olevaa lääkinnällistä kuntoutusta. Työeläkekuntoutuksen kohteena on aina yksilö. Kuntoutustarpeen arviointi ja kuntoutussuunnitelma perustuvat hänen ko- konaistilanteeseensa ja toimenpidevalikoima tapauskohtaiseen harkintaan. Suomessa useat eri tahot tarjoavat työntekijän työllistymisedellysten pa- rantamiseen tähtääviä toimenpiteitä. Työkykyä ylläpitävän toiminnan pitäisi olla osa työpaikan työsuojelutoimintaa. Työpaikkojen työkykyä ylläpitävän toiminnan periaatteet määritellään työterveyshuoltolaissa. Kuntoutuksen al- kaessa selvitellään ensin töiden järjestely- ja uudelleensijoitusmahdollisuu- det omalla työpaikalla. Jos omalla työpaikalla tai työnantajalla ei löydy teh- täviä, joissa työkyvyttömyyden uhkaa voidaan vähentää, selvitetään kun- toutujan mahdollisuudet saada työtä muualta. Vasta tämän jälkeen harki- taan uudelleenkoulutusta. Työeläkekuntoutus voi kustantaa tutkimuksia, joilla hankitaan lisätietoja kuntoutujan ammatillisista kuntoutusmahdollisuuksista. Käytännössä tämä tarkoittaa lähetettä tutkimuspalveluita tarjoavaan laitokseen tai kuntoutus- poliklinikalle. Tärkeä osa kuntoutusta on kuntoutukseen liittyvä neuvonta, ohjaus ja konsultointi. Kuntoutusasiantuntijat neuvovat ja ohjaavat asian
10 SAK · Tutkimustieto 5/2006 käsittelyn eri vaiheissa kuntoujaa sopivan kuntoutusohjelman suunnittelus- sa sekä järjestävät työeläkekuntoutuksen rahoituksen toimenpiteille. Työpaikalla järjestettävä kuntoutus voi olla työkokeilua tai työhönvalmen- nusta. Tämä voi koskea sekä työssä olevaa että työkyvyttömyysjaksolta ta- kaisin työelämään pyrkivää. Perimmäisenä tarkoituksena on mahdollisim- man sujuva siirtyminen työtehtävästä toiseen sekä ansiotyössä jatkaminen. Työkokeiluista siirrytään usein työhönvalmennukseen. Keskeistä työpai- kalla tapahtuvan kuntoutuksen osalta on ohjausjärjestelmän toimivuus. Jos työpaikan järjestelyt eivät ole riittäviä henkilön jatkamiseksi entisessä tehtävässään, voi työeläkekuntoutus olla ammatillista koulutusta uuteen ammattiin. Uuden alan tulee olla sairauden tai muun työkyvyttömyyden syyn kannalta sopiva. Työeläkejärjestelmän alkuperäisiin tehtäviin ei ole kuulunut pohjakoulutuksen tukeminen, mutta eteen tulee yhä useammin ta- pauksia, jossa koulutustason nostaminen olisi tarpeellista työelämässä jat- kamisen takaamiseksi. Näin on erityisesti silloin kun henkilöllä on vanhen- tunut pohjakoulutus, jonka vuoksi hänen mahdollisuutensa selviytyä am- matillisen koulutuksen piirissä tapahtuvasta kuntoutusjaksosta on heikko. Tämä on yleistä monilla SAK:n ja sen liittojen edunvalvonnan piiriin kuulu- villa aloilla. 1.2 Työeläkekuntoutuksen aikainen toimeentulo Kuntoutuksen aikainen toimeentuloturva suuruus ja ehdot vaihtelevat. Tur- va määräytyy kuntoutusta antavan tahon mukaan. Kuntoutuksen ajan toi- meentulo varmistetaan viiden eri etuuden kautta: Kuntoutusraha: Kuntoutusrahaa maksetaan työelämästä suoraan kuntou- tukseen lähtevälle. Suuruudeltaan se on työlakien mukaisen työkyvyttö- myyseläkkeen suuruinen korotettuna 33%:lla. Kyseistä etuutta maksetaan aktiivisen kuntoutuksen ajalta. Mikäli kuntoutus suoritetaan työajalla ja pal- kan piirissä, ko. etuus suunnataan työnantajalle. Osakuntoutusraha: Puolet kuntoutusrahan määrästä, jota maksetaan mikäli henkilö osallistuu kuntoutukseen samaan aikaan kuin jatkaa osittain ansio- työssä. Osakuntoutusrahan tarkoitus on ennen kaikkea entistä paremmin toteuttaa työelämän tarpeita ja mahdollistaa jatkuva työelämäkytkentä sil- loin kun se on mahdollista. Harkinnanvarainen kuntoutusavustus: Tämä harkinnanvarainen etuus myönnetään kuntoutussuunnitelman laatimisajalle, kuntoutuksen alkamisen odotus- ja väliajalle tai kuntoutuksen jälkeiselle alalle, mikäli kuntoutujalla ei ole muuta toimeentuloa. Suuruudeltaan se on määräaikainen työkyvyttö- myyseläke. Kuntoutustuki: Kuntoutustuki on määräaikaista työkyvyttömyyseläkettä, jota maksetaan kun sairauspäivärahakausi ei ole ollut riittävä työkyvyn palau- tumiseen.
SAK · Tutkimustieto 5/2006 11 Kuntoutuskorotus: Kuntoutuskorotusta saavat ne kuntoutujat, jotka tulevat kuntoutukseen eläkkeeltä. Kuntoutustuen tai työkyvyttömyyseläkkeen lisäk- si myönnettävä korotus, jota maksetaan aktiivisen kuntoutuksen ajalta. Ko- rotus on 33% maksettavan eläkkeen määrästä. 1.3 Työeläkekuntoutukseen pääsy Viimeisimmät merkittävät muutokset kuntoutuslainsäädäntöön tulivat voi- maan vuoden 2004 alusta. Tämän uuden kuntoutuslainsäädännön tavoit- teena on varhentaa kuntoutuksen aloittamista. Se myös korostaa kuntou- tuksen ensisijaisuutta eläkkeelle siirtymiseen verrattuna. Työeläkekuntoutus on lakisääteinen etuus työkyvyttömyyseläkkeen tapaan. Vaikka vuoden 2004 alusta siitä tulikin subjektiivinen oikeus, säädellään sitä tarkoituksenmukaisuuskriteerein. Työeläkekuntoutukseen osallistujalla tulee olla asianmukaisesti diagnosoitu sairaus, vika tai vamma, jonka vuok- si häntä kohtaa työkyvyttömyysuhka. Hänellä tulee olla tietty määrä työelä- kelakien piiriin kuuluvia ansioita viimeiseltä viideltä vuodelta eikä työsuh- teen päättymisestä saa pääsääntöisesti olla kulunut vuotta pitempää aikaa (ETK, 2006, 9). Työelämäyhteyden tulee olla todettavissa. Tämän lisäksi on voitava katsoa, että kuntoutuksesta on siihen osallistuvalle todellista hyötyä ja että sillä on tätä kautta myös eläkemenoja säästävä vaikutus (HE 116/2002, 11). Työkyvyn määritteleminen ei ole itsestäänselvä prosessi. Kuntoutustutki- mus erottaa kolme eri mallia. Ne ovat lääketieteellinen työkykykäsitys, työ- kyvyn tasapainomalli sekä integroitu työkykykäsitys. Lääketieteellisessä mallissa työkyky rinnastetaan terveyteen, kun taas tasapainomallissa työ- kyvyn tarkastelu perustuu yksilön resurssien ja työn vaatimusten väliseen suhteeseen. Integroitu työkykymalli painottaa työkyvyn yhteisöllistä näkö- kulmaa, jonka mukaan yksittäisen työntekijän työkykyä ei voida tarkastella erillään työorganisaation työkyvystä. Suomalaista sosiaaliturvajärjestelmää ja sen työkykykäsitystä luonnehtii tällä hetkellä parhaiten yksilökeskeinen tasapainomalli (Järvikoski, Härkäpää, 2004, 112-114). Työkyvyn käsitteen moninaisuuden tavoittaminen järjestelmiä suunnitellessa on vaativa tehtä- vä. Vuoden 2004 alusta voimaan tulleen lakiuudistuksen keskeinen tarkoitus oli aikaistaa ammatillisen kuntoutuksen aloitusta. Kuntoutuslainsäädännön muutos oli osa yksityisalojen työeläkkeiden kehittämisestä tehtyä kokonais- sopimusta. Työmarkkinaosapuolet olivat aktiivisesti mukana lainsäädännön uudistuksen valmistelussa. Taustalla oli usein toistunut havainto siitä, miten parhaita tuloksia saavutettiin mitä aiemmin kuntoutukseen päästiin. Ky- seistä näkökulmaa korostivat myös useat lausunnonantajat lausunnoissaan eduskunnalle. Ennen uudistusta voimassa olleen lain mukaan kuntoutuk- seen pääsi vasta kun työkyky ja ansiomahdollisuudet olivat oleellisesti hei- kentyneet. Tämä tarkoitti käytännössä varsin korkean kynnyksen synty-
12 SAK · Tutkimustieto 5/2006 mistä ja usein kuntoutuksen liian myöhäistä aloittamista, jonka vuoksi tu- lokset jäivät laihoiksi. Työterveyslaitoksen lausunnossa eduskunnan työelämä- ja tasa-arvoasiain valiokunnalle nostettiin esille myös työterveydenhuollon keskeinen merkitys sekä kuntoutuksesta vastaavien tahojen yhteistyön sujuvuuden tärkeys. Monesti havainnot kuntoutustarpeen syntymisestä tehdään tällä tasolla. Työterveyslaitos korosti myös työkyvyn käsitteen riittävän laaja-alaista ym- märtämistä, jotta varhainen puuttuminen olisi mahdollista (Työterveyslaitos, 2002). Kuntoutuksen tarpeen tunnistaminen on keskeinen kysymys kuntoutusta ja sen toimivuutta arvioitaessa. On keskeistä tehdä ero kokemuksellisen ja todellisen tarpeen välillä. Kuntoutusbarometrin mukaan kansalaisryhmien koettu kuntoutuksen tarve oli noin 10-20%. Arvio vaihteli tutkimuskysy- mysten ja otannan mukaan (Kela, 2002, 23). Kuntoutusbarometri on suo- malaisten kuntoutuksen järjestäjien yhteistyöhanke. Barometri perustuu pääosin asiantuntijoiden arviointeihin kuntoutusjärjestelmän eri puolien toi- mivuudesta. Nykylainsäädännön mukaan kuntoutuspäätöksen saajalla on oikeus valittaa päätöksestä. Ennen vuotta 2004 tätä oikeutta ei ollut. Valitusoikeus koskee itse päätöstä sekä kuntoutusetuuden maksuaikaa ja -määrää, ei kuntoutuk- sen sisältöä. Tähän on kuitenkin tulossa muutos vuoden 2007 alusta, jolloin myös kuntoutuksen sisältö on valitusoikeuden piirissä. Tämän on nähty tuovan helpotusta nykytilanteeseen, jossa itse kuntoutuspäätöksen ja sen sisällön erilainen käsittely on aiheuttanut hankaluuksia. Uudistuksen on katsottu myös yksinkertaistavan muutoksenhakuasetelmaa (Suvanto, 2006, 12-13)
SAK · Tutkimustieto 5/2006 13 2 KUNTOUTUKSEN TUNNUSLUVUT 2.1 Kuntoutushakemusten ja kuntoutujien määrä Vuoden 2005 aikana työeläkelaitoksissa tuli vireille 6223 kuntoutushake- musta (ETK, 2006, 11). Määrä on hieman pienempi kuin vuotta aikaisem- min jolloin hakemuksia pantiin vireille 6909. Vuoden 2005 aikana työeläke- laitokset kuntouttivat kaikkiaan 6834 henkilöä (ETK, 2006). Heinäkuuhun 2006 mennessä hakemuksia oli tullut vireille 3653 kappaletta. Hakemusten määrän nopean kasvun (lähes viisinkertaistunut vuodesta 1992, kolmin- kertaistuneet vuodesta 1996) voidaan siis katsoa saavuttaneen lakipisteen- sä ja normalisoituneen. Kelan kuntoutuspalveluita sai vuonna 2005 kaikkiaan 86 800 henkilöä, joista selkeästi suurin osa sai lyhytaikaista ja harkinnanvaraista kuntoutus- ta. Eläketurvakeskuksen tilastoraporttien mukaan nopea kasvu johtui pää- asiassa lakimuutosten, erityisesti vuoden 2004 uudistuksen saamasta julki- suudesta. Muita selittäviä tekijöitä ovat kuntoutuksen tehostuminen sekä TELA:n ja Kelan väliset yhteistyösopimukset (ETK: Työeläkekuntoutus 2005, 2006, 11). Työeläkekuntoutuksen piirissä olevien määrä verrattuna erityisesti Kelan kuntoutujiin verrattuna on pieni, mutta on kasvanut viime vuoteen asti nopeasti. Taulukko3: Myönteiset työeläkekuntoutuspäätökset vuosina 1992- 2005 (lähde: Eläketurvakeskus) 4442 3950 3457 2966 2764 2658 2327 1668 1785 1365 950 744 819 627
14 SAK · Tutkimustieto 5/2006 2.2 Kuntoutuksen kustannukset Työeläkevakuuttajien kustannukset vuonna 2005 olivat n. 40 miljoonaa eu- roa. Vertailukohdaksi voidaan ottaa Kelan kuntoutusmenot, jotka olivat sa- mana vuonna 285 miljoonaa euroa. Työkyvyttömyyseläkemenot olivat vuonna 2004 kaikkiaan 2 242 miljoonaa euroa. Kuntoutuksen kokonaisme- noista ei ole olemassa tuoretta tietoa, uusimmat luvut ovat vuodelta 2000 (Kela, 2005, 12). Työeläkevakuuttajien kustannuksista palvelukulujen osuus oli 6 miljoonaa euroa loppujen varojen kuluessa kuntoutusavustusten, osakuntoutusrahan sekä kuntoutusrahan – ja korotuksen maksuihin. Palvelukulujen kasvu on ollut useiden vuosien ajan varsin maltillista. Toimeentulon turvaamiseksi yksittäiselle henkilölle maksettiin harkinnanvaraista kuntoutusavustusta tai –rahaa keskimäärin 1779 euroa kuussa, tai eläkkeen päälle kuntoutusko- rotusta 449 euroa (ETK, 2006). 2.3 Miksi kuntoutukseen? Taulukko4: Työeläkekuntoutuspäätökset diagnoosin mukaan vuonna 2005 (%) (Lähde: Eläketurvakeskus) 60 51 50 Hermostosairaudet 40 Mielenterveys- ja käyttäytymishäiriöt 30 23 Tuki- ja 20 liikuntaelinsairaudet 20 Muut sairaudet 10 6 0 Työeläkekuntoutukseen hakeutumisen pääsyynä ovat edelleen tuki- ja lii- kuntaelinten sairaudet. Vuonna 2005 kuntoutuspäätöksen saaneista yli puolen diagnoosina oli tuki- ja liikuntaelinsairaus. Mielenterveydellisistä syistä kuntoutuksen piiriin tulee joka viides kuntoutuja. Heistä huomattavan suuri osa (65%) on naisia (ETK, 2006, 13).
SAK · Tutkimustieto 5/2006 15 2.4 Hakemusten hyväksyntä Kaikki työeläkelaitoksissa vireille tulleet kuntoutushakemukset eivät pääty hyväksyntään. Hakemusten käsittelyä ohjaa Eläketurvakeskuksen yleiskirje työeläkelaitoksille. Kuntoutusoikeuden ratkaiseva eläkelaitos on viimeinen laitos, jonka vakuuttamassa työsuhteessa työntekijä on ollut. Hylkäysten määrä kaikista hakemuksista oli vajaa neljännes (24%).Tässä on laskua vuodesta 2004 13%. Työssä olevien kuntoutushakemuksia hylättiin suh- teessa enemmän kuin eläkkeeltä tulevien (28% ja 14%). Hakemuksien hylkäämisissä myös iällä on merkitystä, nuorempien kuntou- tushakemuksia hylätään vanhempia hakijoita useammin. Eläketurvakes- kuksen tilastojen mukaan keskeisin syy kuntoutushakemuksen hylkäämi- seen on se, ettei hakijalla ole voitu todeta työkyvyttömyyden uhkaa. Vuon- na 2005 tällä perusteella hylättyjen hakemusten osuus kaikista hylkäyksistä oli 65%. Hylkäyksiä myös riitautetaan. Valitusoikeus koskee nimenomaisesti kun- toutuksen hylkäämistä. Vuonna 2005 valituksia tuli työeläkelaitoksiin vireille 329, eläkelautakuntiin puolestaan 286. Valitukset johtavat päätösten muu- toksiin vain harvoin. 2.5 Kuntoutuslajit Työeläkekuntoutuksen lajeista tyypillisin on edelleen koulutus, vaikkakin työpaikalla tapahtuva kuntoutus on kipuamassa sen rinnalle. Tässä näkyy uudistuksen vaikutus. Vuonna 2005 kaikkiaan 2728 henkeä sai työhön tai ammattiin tähtäävää koulutusta. Tämä on 38% kaikista kuntoutujista. Työ- paikalla esimerkiksi työkokeilujen ja työhönvalmennuksen piirissä oli 2705 ihmistä. Työpaikkakuntoutus on yleisin kuntoutusmuoto erityisesti ikäänty- neiden joukossa. Työpaikkakuntoutus on myös kustannuksiltaan edullisin kuntoutusmuoto. Työpaikkakuntoutusta saaneiden osuus kaikista kuntoutu- jista on kohonnut nopeasti, edellisvuodesta nousua oli vuonna 2005 11%. Kuntoutustutkimusta käytettiin kaikkiaan 1266 henkilön eli 18%:n kohdalla (ETK, 23-24). Työeläkejärjestelmä ei lähtökohtaisesti tue pohjakoulutusta tai sen tason nostamista, joskin tämä ei ole kategorista.
16 SAK · Tutkimustieto 5/2006 3 VAIKUTTAVUUS Kuntoutusta ja sen vaikuttavuutta voidaan arvioida monin tavoin, yksinker- taisilla laskennallisilla malleilla tai laajemmin ihmisen ja ympäristön muu- tosprosessina. Kuntoutumisen aikana ihminen voi löytää itsestään uusia voimavaroja ja oppia uusia tapoja toimia. Nämä hyödyt eivät välttämättä näy suoraan tilastoissa, vaikka niillä on selkeä toimintakykyä ja elämän- laatua parantava vaikutus (Järvikoski, Härkäpää, 2004, 19). Kuntoutuksen vaikuttavuus on noussut merkittäväksi kiinnostuksen koh- teeksi erityisesti taloudellisista syistä. Kuntoutuksen onnistumiseen ja ih- misten työhön palaamiseen vaikuttavat luonnollisesti useat tekijät itse kun- toutustoiminnan lisäksi. Keskeistä on yleinen yhteiskunnallinen tilanne, riit- tävä työvoiman kysyntä sekä työllistymistä tukevat päätökset erityisesti elä- kepoliitiikassa. Kuntoutustutkimus on Suomessa varsin laajaa, mutta haja- naista. Tähän kiinnitti huomiota mm. Raimo Sailaksen johtama työllisyys- työryhmä (VNK, 2003, 27). Pirjo Nikkanen on tutkimuksessaan Kelan Tyk-kuntoutukseen osallistunei- den kokemuksista ja kuntoutumistarinoista koonnut yhteen suomalaista kuntoutuksesta tehtyä tutkimusta. Myös hänen arvionsa mukaan tieto ja tutkimus ovat hajaantuneet eri tieteenaloille ja eri yksiköihin. Kuntoutuksen tiimoilta on viime vuosina julkaistu useita väitöskirjoja erityisesti yhteiskun- tatieteissä (Nikkanen, 2006, 22-25). 3.1 Yhteiskunnallinen ja yksilöllinen näkökulma Vaikuttavuutta voidaan arvioida kahdesta suunnasta, yhteiskunnallisesta ja yksilöllisestä. Edellisellä viitataan usein julkistaloudellisiin kustannuksiin, jälkimmäisellä taas yksilön omaan tilanteeseen. Kuntoutusta voidaan pitää onnistuneena mikäli sillä kyetään pidentämään henkilön työuraa ja nosta- maan eläkkeelle siirtymisikää. Onnistuessaan kuntoutus siis pienentää elä- kemenoja ja lieventää työeläkemaksujen korotuspaineita. Tavoitteena on, että kuntoutuksen kokonaiskustannukset olisivat pienemmät kuin vastaavat eläkemenot olisivat. Veijo Notkola toteaa Kuntoutus-lehdessä (2/2006) kuntoutuksen olevan sitä kannattavampaa, mitä enemmän sitä tutkitaan. Yhteiskunnan näkökul- masta työeläkekuntoutus vaikuttaa kannattavan. Kun työkyvyttömyyseläk- keen vuotuiset kustannukset/henkilö olivat vuonna 2005 keskimäärin 11 900 euroa ja onnistuneelle kuntoutukselle (kaikkien ohjelmien kustannukset laskettuna yhteen ja jaettuna onnistuneiden ohjelmien, eli sellaisten ohjel- mien, jotka johtivat joko työllistymiseen tai työkyvyn palautumiseen) las- kettu keskimääräinen kustannus 17 100 euroa, maksaa kuntoutus itsensä takaisin jo puolessatoista vuodessa. Samaan aikaan on voitu nähdä on- nistuneiden ohjelmien kustannustason lasku, jonka pääsyynä pidetään ly- hytkestoisen työpaikoilla tapahtuvan kuntoutuksen lisääntymistä.
SAK · Tutkimustieto 5/2006 17 Vuoden 2005 aikana päättyi kaikkiaan 2867 kuntoutus- ja tutkimusohjelmaa 2814 henkilöltä. Kuntoutettavista 68% oli kuntoutuksen aloittaessaan ollut joko työelämässä tai työttömänä. Ohjelmansa päättäneistä 63% palasi ta- kaisin työelämään, 6% kuntoutui muuten ja 18% siirtyi eläkkeelle. Loput keskeyttivät, kokivat elämänmuutoksia tai siirtyivät muiden järjestelmien pii- riin. Viime vuosina on ollut nähtävissä kuntoutujien aikaisempaa parempi työllistyminen. Entistä harvempi siirtyy kuntoutuksen jälkeen työelämän ul- kopuolelle. Vielä vuonna 1996 46% kuntoutuksen läpikäyneistä siirtyi eläk- keelle (ETK, 2006, 26). Kuntoutustaustan lisäksi erityisesti iällä on merki- tystä sen suhteen, kykeneekö työntekijä palaamaan työhön kuntoutusjak- son jälkeen. Mitä nuoremmasta kuntoutujasta on kyse, sitä suuremmalla todennäköisyydellä hän palaa työelämään. Keskeistä on luonnollisesti makrotason lisäksi yksilötaso. Vuonna 2002 il- mestyi laaja-alainen STAKESin raportti otsikolla ”Kannattaako kuntoutus?”. Siinä pyrittiin arvioimaan ammatillisen kuntoutuksen vaikuttavuutta erilaisis- sa keskeisissä ongelmaryhmissä tuolloin olemassa olleen tieteellisen tutki- muksen perusteella. Laajan raportin mukaan kuntoutuksen vaikuttavuu- desta on olemassa näyttöä erilaisissa sairaus- ja ongelmaryhmissä. Kun- toutuksen vaikutukset olivat selvimmin havaittavissa moniammatillisessa kuntoutuksessa (Rissanen ja Aalto, Härkäpää, 2002). Nikkasen havainnot korostavat 3.2 Vaikuttavuuteen vaikuttavat tekijät ja vaikuttavuuden arviointi Keskeisiä vaikuttavuuteen vaikuttavia tekijöitä olivat kuntoutujan sitoutumi- nen kuntoutussuunnitelmaan sekä hyvien käytäntöjen ja toimien kohdista- minen myös työelämään yleensä eikä ainoastaan yksilöön. Tätä viimeksi mainittua ominaisuutta korostaa tutkimuksissa esiintynyt havainto työnteki- jöiden taipumuksesta määritellä työsuoriutumisensa ongelmat yksilökeskei- sesti. Monesti kuntoutujat määrittävät työssä selviytymistään haittaavat te- kijät sairaus- tai oirekeskeisesti, vaikka taustalta saattaa löytyä nimen- omaan työhön ja työprosessiin liittyviä tekijöitä. Työ on lähes aina yhteisös- sä tapahtuvaa ja sillä on suuri merkitys niin sille, miten työssä jaksetaan kuin sille, miten siihen palaaminen onnistuu (Järvikoski, Härkäpää,183, 2004). Kuntien eläkevakuutuksen tutkijat Saari ja Forma (2003) tutkivat laadulli- sesti kuntoutusprosessin kulkua, toteutusta sekä kuntoutusjakson jälkeistä toimintaa. Tutkimuksen kohteet olivat osallistuneet uudelleenkoulutukseen. Tutkimukseen vastanneista henkilöistä n. kolmannes oli sitä mieltä, että toimenpiteet aloitettiin heidän kohdallaan liian myöhään. Tutkimuksen mu- kaan omilla työpaikoilla oli tehty muutoksia vain harvoin, toisin sanoen on- gelmat nähtiin korostuneesti yksilöissä, ei työolosuhteissa. Tämä tukee edellä esitettyä havaintoa, joka on korostunut piirre suomalaisessa työelä- mässä.
18 SAK · Tutkimustieto 5/2006 Kuntoutustarpeen aikaisella havaitsemisella ja toimenpiteiden pariin oh- jaamisella on siis erittäin keskeinen merkitys. Korostuneen merkittävänä voidaan myös nähdä kuntoutuksen huolellisen kohdentamisen tarve. Erityi- senä huomiona ”Kannattaako kuntoutus?” –raportti nostaa erilaisten ryhmi- en erilaiset kuntoutustarpeet. Mielenterveyspotilailla tuettu työllistäminen tuottaa parempia tuloksia kuin työhön valmennus ja työharjoittelu (ETK, 2006, kalvosarja). Vaikuttavuuden arvioinnin kannalta keskeinen kysymys on kuka vaikutuksia arvioi. Tämä koskee myös ns. asiantuntija-arvioita. Eräs kuntoutusbaromet- rihankkeen keskeisiä havaintoja oli se, että mitä kauempana itse toimin- nasta arvioitsija toimi, sitä heikompi oli hänen käsityksensä kuntoutuksen vaikuttavuudesta. Asiakastyössä toimivien, jotka näkivät kuntoutuksen vä- littömät, usein kokemukselliset vaikutukset, olivat arvioissaan positiivisem- pia (Kela, 2002, 38-39) ”Kannattaako kuntoutus” –raportti piti sisällään huomattavan määrän tietoa siitä, miten kuntoutustutkimusta tulisi kehittää. Kuntoutusmenetelmien ke- hittämisen näkökulmasta tarvitaan lisää tietoa menestyksekkäistä kuntou- tusprosesseista. Moniammatillinen kuntoutus on tehokasta, mutta johtuuko tämä ennen kaikkea siitä, että asiantuntijat onnistuvat tiiminä asianmukai- sessa palvelussa vai siitä, että heidän neuvonsa kuntoutujalle ovat yhden- suuntaisia? Kuntoutuksen yksilötason ilmiöistä tarvitaan enemmän tietoa. Tätä korostavat havainnot kuntoutujien oman motivaation ja asenteen mer- kityksen keskeisyydestä kuntoutuksen onnistumiselle. Kansaneläkelaitoksen vuonna 2002 julkaisema raportti kuntoutusbaromet- rihankkeen ensimmäisistä havainnoista korosti eri asiakasryhmien välisiä eroja sen suhteen, miten palvelut toteutuivat. Varhais- ja vammaiskuntou- tuksen osalta palveluiden katsottiin toimivan varsin hyvin, sen sijaan syr- jäytyneiden kuntoutuksessa oli huomattavia ongelmia. Asiantuntija- ja kun- toutuksen järjestäjätahojen näkemyksen mukaan sama kaava oli nähtävis- sä kyseisten ryhmien osalta jatkuvuudessa. Kerran syrjäytymään päässei- den saaminen takaisin työelämään tai muuhun tarkoituksenmukaiseen toi- mintaan on hyvin vaikeaa (Kela, 2002, 27-32). Mika Ala-Kauhaluoma (2005) on tutkinut vuonna 2001 voimaan tullutta la- kia kuntouttavasta työtoiminnasta (189/2001) ja sen myötä sovellettujen toimenpiteiden vaikutusta työttömien työmarkkina-asemaan ja sosiaaliseen hyvinvointiin. Keskeistä on aktivointisuunnitelmien vaikuttavuus. Aktivoin- nin, mukaan luettuna ammatillinen kuntoutus, vaikutusten arviointi on usein vaikeaa. Syynä tähän on se, että ohjelmien vaikutusta sinänsä on ajoittain vaikea erottaa yleisen talous- ja työllisyyskehityksen tai sosiaaliturvaan tehtyjen muutosten vaikutuksesta. Kysymys on toisin sanoen siitä, ovatko mahdolliset vaikutukset ulkoisten tekijöiden vai itse ohjelmien vaikutusta, eli olisiko henkilö työllistynyt korkeasuhdanteessa myös ilman tukea. Tutkimusten valossa ammatillinen kuntoutus ja aktivointi kannattavat. Ala- Kauhaluoman (2005) aktivointisuunnitelmia koskeva tutkimus osoitti suun- nitelmien läpikäyneiden henkilöiden työttömyyden vähentyneen 6-8 kuu-
SAK · Tutkimustieto 5/2006 19 kauden aikana 50%:lla kun kyseisen tutkimuksen vertailuryhmässä sama oli tapahtunut vain 35%:lla. Ongelmaksi voitiin katsoa avoimille työmarkki- noille työllistyneiden vähäinen määrä. Näitä oli aktivointisuunnitelmien avulla työllistyneistä vain 8% (Ala-Kauhaluoma, 2005, 46). Aktivointisuun- nitelmilla ja toimenpiteisiin osallistumisella katsottiin olevan työttömien elä- mänlaatua ja hyvinvointia parantava vaikutus, tosin lähinnä siten, että suunnitelmiin osallistuneiden mahdollisuus saavuttaa hyvä elämänlaatu oli työttöminä pysyneitä korkeampi. Aktivointitoimenpiteet eivät suoraan tar- koittaneet kasvanutta hyvinvointia, mutta kasvattivat potentiaalia. Keskeistä vaikuttavuustutkimuksessa on myös pitkäaikaisempi seuranta. Kuntoutuksensa päättäneiden työhön paluussa on sairausryhmittäisiä ja alueellisia eroja. Mielenterveyden häiriöistä kärsineiden ennuste työhön palaamisessa kuntoutusjakson jälkeen on selkeästi muita ryhmiä huonom- pi. ETK:n tilastojen mukaan vain joka neljäs vuonna 2000 kuntoutuksensa päättänyt mielenterveydellisten ongelmien vuoksi kuntoutukseen joutunut oli työssä vuonna 2003. Ero vaikkapa tuki- ja liikuntaelinsairauksista kärsi- neisiin on huomattava. Heistä vastaavalla ajalla työssä oli lähes puolet. Myös alueelliset erot ovat merkittäviä. Vuoden 2003 lopussa työssä olevien osuus vuonna 2000 työeläkekuntoutuksensa päättäneistä (jotka olivat en- nen kuntoutustaan työelämässä), vaihteli Uudenmaan 42%:sta Päijät- Hämeen, Etelä-Karjalan ja Kymenlaakson 66%:iin. Vuoden 2006 aikana on käynnissä Eläketurvakeskuksen ja Kuntoutussää- tiön laaja yhteistyöhanke koskien työeläkekuntoutuksen toimivuutta. Tutki- mus on seurantaa, jota kohdistetaan työeläkekuntoutuksen asiakkaihin se- kä järjestelmän toimintaan. Erityisen huomion kohteena on vuonna 2004 voimaan tulleen uudistuksen vaikutusten tutkiminen sen suhteen onko kuntoutujien joukko muuttunut, miten kuntoutukseen hakeudutaan, kenelle oikeus kuntoutukseen myönnetään ja mitä kuntoutusmyönnön tai –hylkäyk- sen jälkeen tapahtuu. ETK:n ja Kuntoutussäätiön selvitystyö on toistaiseksi vasta käynnissä, mutta taulukosta 5 voidaan nähdä muutamia kehityskulkuja SAK:n kannalta keskeisillä ammattialoilla. Kaavioon on yhdistelty alakokonaisuuksittain Ti- lastokeskuksen vuoden 2001 ammattiluokituksen pääluokat 5, 7, 8 ja 9 ja siitä selviää 1,5-2 vuotta sitten kuntoutuspäätöksen saaneiden asema tällä hetkellä. Taulukossa mukana olevat henkilöt ovat olleet töissä yksityisellä sektorilla ja tulleet kuntoutukseen työelämästä.
20 SAK · Tutkimustieto 5/2006 Taulukko5: Työeläkekuntoutukseen osallistuneiden tilanne 1,5-2 vuot- ta kuntoutuspäätöksen jälkeen neljällä ammattialalla (Lähde: ennak- koaineistoa Eläketurvakeskuksen ja Kuntoutussäätiön selvityksestä). P alvelualat, m m . m y y nti- ja hoitoala k untoutus päätty ny t, ei Rak ennus -, k orjaus ja valm is tus eläk k eellä edelleen k untoutuk s es s a P ros es s i ja k uljetus k untoutus päätty ny t, eläk k eellä A vus tavat ty öntek ijät 0 % 20 40 60 80 100 % % % % % Koska määritelmällisesti kaikilla työeläkekuntoutukseen osallistuvilla on kriteerien mukaan työkyvyttömyyden uhka, voi työmarkkinoiden käyttöön siirtyneiden suurta osuutta pitää merkkinä hyvästä kehityksestä. Eläketur- vakeskuksen luvut vuodelta 2005 kertovat kuntoutuksen välittömän tulok- sellisuuden olleen 72%:n luokkaa. Vuonna 2001 työelämästä tulleista kun- toutuksensa päättäneistä lähes puolet palasi työelämään, osuus oli sama kolmen vuoden kuluttua. (ETK, 2006, 27-29). Tähän verrattuna tässä kuvi- ossa esitellyillä aloilla kuntoutus näyttää olevan varsin vaikuttavaa ja tulok- sellista. Kuntoutuksen jälkeistä työtilannetta, toisin sanoen sitä, ovatko henkilöt työssä vai työttöminä, ei ennakkotiedoista kuitenkaan ole saatavis- sa. Kaaviosta selviää myös eroja ammattialojen välillä. Rakennus-, korjaus- ja valmistusalan työntekijät päätyvät vertailuryhmistä useammin työkyvyttö- myyseläkkeelle kuntoutusjaksonsa jälkeen. Prosessi- ja kuljetusalojen työntekijöiden eläkkeelle siirtyminen on lähes vastaavalla tasolla. Alkamassa on myös Työeläkevakuuttajat TELA:n ja Duodecimin yhteinen projekti koskien toimintakyvyn arviointia. Tämä projekti toteutetaan vuosina 2006-2008. Projektin tavoitteena on yhdenmukaistaa ja kehittää toimintaky- vyn arviointia lääkärien keskuudessa. Tällä voi toteutuessaan olla merkittä- viä vaikutuksia kuntoutukseen pääsyn sekä kansalaisten oikeusturvan kan- nalta (Piispanen, 2006, kalvosarja) . Aikaisemman vaikuttavuustutkimuksen kenties oleellisin havainto on se, miten keskeisessä asemassa kuntoutuksen onnistumisen kannalta on kuntoutujan oman työpaikan ja työnantajan asennoituminen kuntoutukseen. Aktiivinen, työnantajapuolen kanssa tiiviissä yhteistyössä järjestetty toi- minta on selkeästi vaikuttavinta. Ala-Kauhaluoma (2005, 52) korostaa suo-
SAK · Tutkimustieto 5/2006 21 malaisen aktivointipolitiikan tarkastelun korostunutta kohdistumattomuutta työnantajiin. Erityisesti työssä jaksamisen tukemista pitäisi korostaa entistä enemmän, meillä politiikka korostuu liiaksi työllistymisen tukemiseen ilman jaksamiselementtiä. Työyhteisön ilmapiirillä, työn organisointitavoilla ja esimiesten ja työtoverien tuella on suuri merkitys myös siinä vaiheessa, kun työkyky on jo heikentynyt tai työkyvyttömyys uhkaa. Työllistymisen jälkei- nen vaihe jää työmarkkinoiden sisäiseksi kysymykseksi. Ala-Kauhaluoman havainnot saavat tukea myös muusta kuntoutustutki- muksesta, joissa painotetaan työkyvyn moniulotteisuutta. Työkykyä, ja sitä kautta kuntoutuksen tarvetta ei voida tarkastella vain yksilöllisenä ilmiönä, vaan on otettava huomioon ne olosuhteet ja ympäristö, joista kuntoutuja on tulossa ja jonne hän on menossa. Työkyvyn realisoituminen on riippuvainen paitsi siitä spesifistä työstä ja ammatista, jossa työntekijä toimii, kuin myös siitä toimintaympäristöstä, jossa työnteon raamit muotoutuvat (Järvikoski, Härkäpää, 2004, 116).
22 SAK · Tutkimustieto 5/2006 4 KOKEMUKSIA TYÖELÄKEKUNTOUTUKSESTA – KUNTOUTUNEET KERTOVAT 4.1 Tutkimukselliset lähtökohdat Tämän selvityksen tiimoilta haastateltiin muutamien perinteisten työntekijä- ammattien edustajia heidän kuntoutuskokemuksistaan. Aineistoksi kerättiin teemahaastatteluita. Selvitykseen osallistuneet kuntoutujat olivat käyneet läpi kuntoutusjaksoja, joiden sisältö vaihteli muutaman viikon lyhyistä jak- soista ammattikorkeakoulututkinnon suorittamiseen. Kaiken kaikkiaan haastatteluita kerättiin kuusi kappaletta, joista yksi tehtiin puhelimitse. Haastatelluista miehiä oli neljä ja naisia kaksi. Mukana oli entisiä rakennus- alan ammattilaisia, lasten kanssa työtä tehneitä sekä puunjalostus- ja pape- rialan työntekijöitä. Julkisella sektorilla haastatelluista oli alun perin työs- kennellyt kaksi henkilöä. Haastateltaville yhteistä oli monipuolinen ja pitkä työura. Työttömyyttä oli koettu vain vähän. Alkuperäinen koulutus oli ammattioppilaitostason kou- lutusta. Kuntoutustoimenpiteet olivat tulleet tarpeellisiksi terveydellisten on- gelmien vuoksi. Nämä ongelmat olivat korostuneesti selkä- ja liikuntaelin- vaivoja. Kuntoutuksen jälkeen heistä yhtä lukuunottamatta kaikki olivat jat- kaneet työelämässä. Rakennusalan työntekijät olivat sijoittuneet opetus- ja hoitoalalle, päiväkodissa työskennellyt haastateltava toimistotehtäviin kuten myös puunjalostusalan haastateltava. Haastateltavista kaksi oli käynyt insi- nöörikoulutuksen, yksi datanomikoulutuksen, yksi hoitoalan koulutuksen ja kaksi saanut lyhyempikestoista kuntoutusta. Paperialan työntekijä oli siirty- nyt myyntitöihin. Haastateltavat löytyivät yhteistyössä työeläkevakuuttajien kanssa. Haas- tattelut aloitettiin yleensä haastateltavien omilla kertomuksilla työuransa tä- hänastisesta kulusta, jonka jälkeen keskustelua johdateltiin selvityksen kannalta oleellisten kysymysten äärelle. Usein tätä ei kuitenkaan erityisesti ollut tarpeellista tehdä, vaan haastateltavien kertomuksissa tuli esille monia selvityksen kannalta keskeisiä teemoja ilman erityisiä kysymyksiä. Haas- tattelut olivat pituudeltaan neljästäkymmenestäviidestä minuutista yli puo- leentoista tuntiin. Haastattelut siirrettiin kirjoitusmuotoon sanasta sanaan, jonka jälkeen niitä pyrittiin lukemaan useaan kertaan ja löytämään merkittä- viä asiakokonaisuuksia. Asiakokonaisuudet muotoutuivat selvityksen alku- peräisten teemojen sekä haastateltavien kerronnasta nousevista teemoista. Selvitys pyrkii antamaan äänen kuntoutujille. Analyysi on korostuneen ai- neistolähtöinen. Aineiston pohjalta pyritään löytämään yhteisiä näkemyksiä ja kokemuksia niin kuntoutusjärjestelmästä kuin työelämästä yleensäkin. Tarinallisessa lähestymistavassa ihmistä tarkastellaan aktiivisena, toimin- nalleen merkityksiä antavana toimijana. Haastattelua tehtäessä kysymys on kertomusten, tarinoiden keräämisessä. Tätä kautta pyrittiin hahmottamaan
SAK · Tutkimustieto 5/2006 23 kuntoutuksen merkitystä kuntoutujille myös muusta kuin taloudellisesta nä- kökulmasta. (Eskola, Suoranta, 2000, 20). 4.2 Kuntoutukseen hakeutuminen ja pääseminen Kuntoutukseen hakeutumisen merkitystä haastateltaville ilman käsitystä heidän asennoitumisestaan työntekoon ja elämään ylipäänsä. Monelle pe- rinteisten työntekijäammattien edustajalle niin identiteetti kuin taloudellinen turvallisuuskin on ollut vahvasti sidottu palkkatyöhön. Kuntoutuksen piiriin pääsy on kuitenkin jo määritelmällisesti tarkoittanut tämän suhteen ajautu- mista kriisiin. Myös tämän selvityksen haastatteluaineistosta nousee erittäin voimakkaasti esiin työn ja työnteon merkitys haastateltavien omanarvon- tunnolle ja elämälle. Sosiologi Matti Kortteinen on kuvannut työelämää ja suomalaisen työn ee- tosta termillä "kunnian kenttä" (Kortteinen, 1992). Edelleen työ ja ammattiin liittyvä identiteetti on yksi keskeisimpiä identiteettiä muodostavia kokonai- suuksia. Suomalaista valtavirtaa edustavassa elämässä työ on välttämätön sosiaaliselle asemalle ja sen kohoamiselle. Työttömyys tai menestymättö- myys nähdään henkilökohtaiseksi häpeäksi. Työelämäsuhteen kriisiytyessä terveydellisten ongelmien vuoksi moni haastateltavista oli kokenut voimak- kaita tuntemuksia, joihin oli liittynyt pettymystä omaan itseen ja omiin suo- rituksiin. "Kyllä sitä sillon meinas masentua että oonks mä jotenkin ihan kelvoton raakki et iso kuoppa ja nappi ottaan … Masennus pukkaa välillä päälle ni vaik miten olis eläväinen ihminen niin kyllä joskus niinku alkaa väkisinkin painaa mieltä lyttyyn että onko sitä jonkinlainen raakki vaan." - nainen, entinen varastotyöntekijä, Uusimaa Työ ja sen tekeminen määrittää monella tapaa ihmisen elämää ja on osa hänen minäkuvansa ja identiteettinsä muodostumista. Monet haastatelta- vista korostivat korkeaa työetiikkaansa ja tekemisen meininkiään. Heille oli tärkeää osoittaa, ettei heidän ajautumisessaan ongelmiin entisessä työ- tehtävässään ollut kyse laiskuudesta tai "turhan valittamisesta". "Mä sanon että tän vaivan hoitaminen on ollut tosi inhottavaa. Lumihanges- sa en oo päälläni seisonu kun kukaan ei ole sanonu että se auttais. Mutta sinnekin meen jos joku sanoo, varmaan kokeilen. Että mä oon kokeillu vaikka mitä." - nainen, entinen varastotyöntekijä, Uusimaa "Sitä oli niin tottunu siihen työhön ja se nivelreuma pysy aika hyvin kurissa sillä lääkityksellä. Että kyllä minä sen kanssa pärjäsin, että jalat oli joskus kipeet mutta ei se nyt muuten niin." - mies, entinen rakennusalan työntekijä, Itä-Suomi
24 SAK · Tutkimustieto 5/2006 "Mulla ei oo kun kuuskytäyheksän työttömyyspäivää elämässäni. Ja mie en oo ollut pimeissä hommissa vaan aina kunnon. Että mulla on ollut hyvä työhistoria. Ja sekin sitten, että kun mie en oo ollu sairaslomalla yhtään." - mies, entinen rakennusalan työntekijä, Pohjois-Suomi "Mä kotona tän koiven kans tappelen. Musta olis ihan kiva olla töissä… Semmonen luopuminenhan tässä on kun miettii ettei voi enää tehdäkään niitä juttuja mistä sä tykkäät." - nainen, entinen varastotyöntekijä, Uusimaa "Olen mä ajatellu et nyt jos kokeillaan sitä leikkausta ja jos se ei sittenkään kestä niin mitä sitten tehdään. Mul on kädet tämmöiset ja selkä on tällanen vaivainen ja jalka ni… mut hullultahan tuntuu se eläkekin. Että tuntis ittensä tarpeelliseks. Että jotain pitäis saada tehdä." - sama Tätä taustaa vasten on oleellista ymmärtää kuntoutukseen hakeutumisen vaativan kuntoumispolun alussa olevalta henkilöltä myös henkisiä panos- tuksia ja asenteiden muutosta. Työn merkitys näkyi myös tarpeessa tehdä työ kunnolla. Sama koski Nikkasen haastattelemia Tyk-kuntoutujia (Nikka- nen, 2006, 60). Työn luonteen muutos hyvinkin konkreettisesta toiminnasta esimerkiksi ihmisten kohtaamiseen aiheuttaa myös muutoksen työn onnis- tumisen arvioinnissa. Tämä voi osoittautua vaikeaksi. Hyvän esimerkin an- taa hoitoalalle siirtynyt rakennusalan työntekijä. "Ei se kehitys… ei se silleen tapahdu nopeasti ja sopeutuminen vaan tää on ollu ihan hyvä, että tässä on ollu aikaa… ja sitten viime syksynä esimer- kiksi suhtauduin tähän työhön ihan eri tavalla kun nyt. Hyvin mustavalko- sesti. Että ajattelin kun kaveri täältä lähtee ni se elää onnellisena päihteet- tömänä elämänsä loppuun asti, se on saanu avun… Joskus oon verrannu jopa tätä asiaa siihen, että kun rakensin taloja niin se talo kesti kymmeniä vuosia, ei se romahtanu kahden viikon päästä. Kun täältä lähtee asiakas ni se saattaa kahden viikon päästä olla takasin elikä se mitä työtä hänen kanssa on tehty ni se on tavallaan hukkaanheitettyä ollut. Mutta toisaalta… se tuntuu että se on hukkaanheitettyä mutta toisaalta pitää ajatella silleen, että jotain siitä on jääny kuitenkin ja mahdollisesti seuraavan kerran onnis- tuu että… Tähän pitää uskoa." - mies, entinen rakennusalan työntekijä, Itä-Suomi Kuntoutukseen hakeutuminen oli kaikkien haastateltavien tarinoissa kiinni ennen kaikkea heidän omasta aktiivisuudestaan. Erääksi selvityksen kes- keisimmistä havainnoista nouseekin ongelmien keskittyminen työpaikkata- solle. Useimmilla haastateltavilla oli myönteisiä kokemuksia kuntoutusjär- jestelmän toiminnasta kunhan sen piiriin oli päästy. Ongelmat liittyivät ni- menomaan kuntoutuspolun alkupäähän, työpaikoilla syntyvien ongelmien havaitsemiseen ja niihin puuttumiseen. Aikaisessa puuttumisessa tervey- dellisiin ongelmiin sekä työnantajien asenteissa oli huomattavasti paranta- misen varaa.
SAK · Tutkimustieto 5/2006 25 "Ensimmäinen vaihtoehtohan näissä on työnantajan sisäinen järjestely… Mutta se jäi silleen että ei edes sähköpostia asiasta vaihdettu. Kerran minä puhuin siitä, mutta asennuspäällikkö sanoi että sinun pitäis vaihtaa sitten paikkakuntaakin… Työnantaja ei ollu mitenkään yhteydessä sen jälkeen kun sairaslomalle jäin." - mies, entinen rakennusalan työntekijä, Itä-Suomi "Pomo oli semmoinen vanha mies, ni sehän ei ottanu mitään kantaa. Että se ajatteli että nuori jätkä ja selkä ni sehän vaan lusmuilee." - mies, entinen paperialan työntekijä, Häme "Älä unta näe! Ei mitään. Et vähän niinku semmonen että heikot sortuu elontiellä." - nainen, entinen varastotyöntekijä, Uusimaa "Ei niillä ollu muuta paikkaa… Sitte se tuota, sovittiin pomon kanssa että miksi minä joudun jäämään pois. Virallisestihan ne ei minua… kun ei sai- rauden takia saa laittaa pois mutta se sano sillä lailla että kyllähän sinä tie- dät miksi nyt pitäisi lähteä pois." - mies, entinen puualan työntekijä, Pohjois-Suomi Kuntoutukseen pääsemisen pullonkaulaksi oli useiden haastateltavien mielestä muodostunut työterveyshuolto. Aikaa oli monissa tapauksissa ku- lunut huomattavan kauan ennen kuin kuntoutusratkaisuja oli lähdetty sel- vittämään. Eläkelaitosten toiminnan nopeuteen haastateltavat olivat pää- sääntöisesti tyytyväisiä. Kuntapuolella työskennelleen naistyöntekijän vai- keuksia pahensi sisäisen viransiirron hitaus. Hän joutui odottamaan organi- saation sisäistä siirtoa peräti kuusi vuotta ja oli ennen kuntoutukseen pää- semistään pyrkinyt osa-aikaeläkkeelle selkävaivojen takia. "Puolitoista vuotta ramppasin tuossa lääkäreillä ennen ku hoksattiin että munhan on selkä ihan sökö. Lääkäri oli semmonen vanha juurakkopää eikä se voinu oikeen millään uskoa että mistä on kyse. Sitten se viimein kun mie ite hermostuin ni pani miut sinne LKS:lle ettei tämä homma muuten etene. Sitten siellä se sano heti se lääkäri että löyty se vika." - mies, entinen rakennusalan työntekijä, Pohjois-Suomi "Kuus vuotta etittiin tätä paikkaa eikä tääkään nyt vakituinen paikka oo… Näin kauan etittiin paikkaa ni oishan se ollu kiva et se olis löytyny aika- semmin kun ei ollu enää hyvä olla. Kyllähän sitä itekin tuli kateltua kaik- kia… Mutta sitten olis pitäny olla se paikka." - nainen, entinen päiväkotityöntekijä, pääkaupunkiseutu "Mä ajattelin että miks työterveyslääkäri ollenkaan on kun sinne ei koskaan pääse. Et siellä yritin kovin niin ne sanoivat että mee vaan oman kuntas terveyskeskukseen et työterveyslääkäril on ihan turha yrittää. Mä aikani tappelin ennen kun pääsin. Kyl se sit lähti, mut sinne oli niin saakutin vai- kee päästä." - nainen, entinen varastotyöntekijä, Uusimaa
26 SAK · Tutkimustieto 5/2006 "Monta vuottahan siinä meni. Ennen kun otettiin mitään kuvia edes. Ensin- hän sitä passiteltiin pitkin terveyskeskuksia ja kaikkia ja sitte otettiin rönt- genkuvat ja ei tääl oo mitään vikaa. Ja sit mä hankkiuduin yksityiselle puo- lelle … Eli pitää olla niinku erikoisalan lääkärin lausunto ja tai jotkut kuvat sitte… Ku mulla oli se lausunto ni katottiin työterveydessäkin ihan eri lailla. - mies, entinen paperialan työntekijä, Häme "Siellä ihan alkupäässä ni siellähän.. ei tämä paikallinen terveyskeskuksen toiminta että sitähän vetkuteltiin siellä päässä. Ite tästä systeemistä niinku siitä Kelan ja… vakuutusyhtiön kautta sitten tuli se koulutus ni se oli hyvä. Mutta ennen kun tehtiin mitään tolle selälle ni sehän kesti vuosikausia." - mies, entinen puualan työntekijä, Pohjois-Suomi Työterveyslääkäri toimii erittäin keskeisenä portinvartijana kuntoutuspro- sessin käynnistämisen suhteen. Lääkärin näkemysten kiistäminen ja omien oikeuksien vaatiminen tilanteessa, jossa kuntoutukseen hakeutuminen ja pääsy viivästyy voi olla vaikea paikka heikentyvän työkyvyn kanssa kamp- pailevalle työntekijälle. Ajatus kuntoutukseen hakeutumisesta oli ollut monelle haastateltavalle vai- kea. Tutun työn jättäminen ja siirtyminen johonkin uuteen epäilytti, her- mostutti ja jopa pelotti. Erityisesti tämä korostui niiden kohdalla, jotka olivat vaihtamassa alaa tai joilla ei ollut tietoa tulevasta. Sairauden tai muun vai- van ilmaantuminen korosti tätä näkemystä. Kyse kuntoutukseen hakeutumisen korkeassa kynnyksessä oli usein paljon muussakin kuin omassa taloudessa. Erityisesti miesten kertomuksissa nä- kyi myös ajatus siitä, ettei "kouluihin enää ollut tarkoitus mennä". Muodol- lista koulutusta ei lähtökohtaisesti pidetty erityisen tavoittelemisen arvoise- na toimintana, identiteetti rakentui ennen kaikkea työn ja sen tekemisen kautta. "Vaikeeta oli mennä. Kun ammattikoulusta pääsin pois ni ajattelin että kun paperit sain niin ettei ikinä enää kouluun. Et tää on tässä." - mies, entinen paperialan työntekijä, Häme "Valmistuin kaheksankaheksan, olin siinä vuoden puolitoista töissä ja lähin suoraan muuraripuolelle vielä vuojeksi. Tarkoitus oli koulunkäynti kyllä jät- tää siihen." - mies, entinen rakennusalan työntekijä, Pohjois-Suomi "Kyllähän se alussa vähän… puolet oli semmosia teinejä ja… meitä oli semmonen puolenkymmentä aikuista siinä ni se oli hyvä mutta kyllä se outoo oli siinä alussa istuu koulunpenkillä" - mies, entinen puualan työntekijä, Pohjois-Suomi "Oli aina tottunu tekemään käsillä töitä ja tommosta tavallista duunarin hommaa ni se tuntu ouolta istuu kaiket päivät pulpetissa. Istuu yhessä paikkaa ja minä oon kuitenki tottunu tekemään. normaali töitä. Kyllä mä sitä
SAK · Tutkimustieto 5/2006 27 monesti sanoin etten oo koskaan päässy noin helpolla työelämässä ku siellä. Ku sitä ajattelee ettei tuommonen oo työtä ollenkaan." - sama Uudelleenkoulutuksen läpikäyneitä miespuolisia haastateltavia oli arvelut- tanut yleisen koulunkäynnin lisäksi oma ikänsä. Tutkinto-opiskeluun osal- listuneet olivat usein huomattavasti opiskelijatovereitaan vanhempia. Hoito- alalle siirtynyt rakennusalan ammattilainen oli kurssinsa ainoa mies. Ver- taistuella voi olla huomattavaa merkitystä opiskelulle ja opinnoista suoriu- tumiselle. Samassa tilanteessa olevien kuntoutujien läsnäolo ryhmässä ko- ettiin mielekkääksi ja tärkeäksi. Se loi oppilaitokseen luontaisen sosiaalisen yhteisön. "Olihan ne sellaisia poikasia sellasta kahestakymmenestä kahteenviiteen. Se porukka mitä täältä tullee niin ne on vähän vanhempaa. Se mikä oli mulla hyvä oli kuitenkin se, että sattu tämä toinen kaveri joka oli minua pik- kasen vanhempi niin sillä oli sama homma. Ni se oli minun kanssa ja sitten vielä yks entinen työnjohtaja tuli insinööriks lukemaan. Ni meillä oli semmo- nen kolmen hengen tiimi. Meillä meni oikeen rattosasti koko homma." - mies, entinen rakennusalan työntekijä, Pohjois-Suomi Rakennusalalta hoitoalalle siirtynyt miespuolinen haastateltava painotti ute- liaisuuden ja ennakkoluulottomuuden merkitystä. Ratkaisua perusteltiin tie- donhalulla ja rohkeudellakin. Lähihoitajakoulutustaan lopetteleva, jo alan töissä oleva mies oli suuntautunut päihde- ja mielenterveyspuolelle. Hän katsoi monipuolisen työhistoriansa ja elämänkokemuksensa varustaneen häntä kohtaamaan uudenlaisen toimintaympäristön ja asiakkaat. Tämä oli kuitenkin vaatinut huomattavaa omaa ajattelutyötä ja uudelleen suuntautu- mista, joka ei ollut tullut helpolla ja ilmaiseksi, Tämän työn tukeminen ja sii- nä onnistuminen on kuntoutuksen tuloksellisuuden kannalta erittäin kes- keistä. 4.3 Kuntoutustoiminnan sisältö Haastateltavat olivat varsin tyytyväisiä omiin vaikutusmahdollisuuksiinsa koskien kuntoutussuunnitelman laadintaa ja toimeenpanoa. Kaikilla oli muistikuvia käydyistä keskusteluista ja he kokivat saaneensa vaikuttaa suunnitelmien laadintaan ja sisältöön. Vain yksi haastateltava kertoi eläke- laitoksen hylänneen hänen ensisijaisen uudelleenkouluttautumisvaihtoeh- tonsa. Yhteistyö eläkelaitosten suuntaan koettiin toimivaksi ja sujuvaksi. Koulutustoiminnan sisällön suhteen monilla oli näkemyksiä ja huomautetta- vaa, vaikka kaikki olivatkin tyytyväisiä kuntoutusjaksoihinsa. Käytännön töi- hin perehtyneet mieshaastateltavat, joilla oli takanaan uudelleenkoulutus, kaipasivat tutkintoihinsa enemmän käytännön opiskelua. "Jos ihan rehellisii ollaan niin siellä on ainakin kolkytä rosenttia sanonko ihan täyttä askaa. Sellasta jolla ei oo mitään tekemistä koko rakentamis- homman kanssa. Jotakin… no esimerkiks pohjonen ympäristö ja lappilai-
28 SAK · Tutkimustieto 5/2006 suus. Mitä tekemistä sillä on niinku rakentamishomman kans? Tuommosia kursseja oli viikkotolkulla oli niinku pakko tehä. Ja jotain semmosta mitä piti netissä täyttää semmosia josta sai opintopisteitä… Ihan niinku tyhjänpäi- västä hommaa." - mies, entinen rakennusalan työntekijä, Pohjois-Suomi "Minkä minä koin nin aika vähiksi jäi tällaiset vuoteessapesemiset ja muut että se oli hyvin pintapuolista se harjoittelu siellä kouluaikaan. Että se tuli sitten esille siellä työssäoppimisjaksolla. Että että… mielestäni se voisi olla koulutuksen alkuvaiheessa aika niinku shokeeraavastikin tuoda esille semmoiset realiteetit siitä. Että sitä korjataan paskaa, sitä vedetään käsin johonkin ja sitten pestään että se on sitä todellisuutta. Mulle se oli aikamoi- nen kynnys kun sitä en ollu ennen tehny." - mies, entinen rakennusalan työntekijä, Itä-Suomi "Ni tällaista että ihan mielenkiintoistahan se oli minulle tämä opiskeluaika. Vois sitä ajatella että pelleilyä ja leikkimistä ja leikittiinhän siellä, tehtiin näytelmiä ja… ja sitten tuota päiväkodin lapset tuli katsomaan sitä meidän näytelmää. Että sellaista eläytymiskykyähän se vaatii että ei saa olla ihan kangistunu asioihin. Se tässä onkin aikamoinen… kun siitä metsätyöstä pitää lähteä jotain näytelmää kehittelemään. Mutta sitten nämä askartelut oli minulle… Että kun jostain pahvista hattua väännettiin niin niitä minä en kokenu kovin antoisaksi." - sama "Välillä oli semmosia aikoja että teki mieli lopettaa ja meinasin lopettaa. Mutta sitten tuli semmonen vastaus että korvaukset pitää maksaa takasin … Kyllä siellä oli paljon turhaakin. Ja meillä kävi huono tuuri siinä kun se meidän opettaja ei ollu mikään oikea opettaja. Sillä ei ollu oikeen homma hanskassa välillä ollenkaan. Mutta kyllä siitä hyötyä oli." - mies, entinen puunjalostusalan työntekijä, Pohjois-Suomi. Teoreettisiin opintoihin suhtauduttiin kahdella tapaa. Toisaalta niitä arvos- teltiin tarpeettomuudesta, toisaalta teorian hallintaa arvostettiin ja todettiin sen olevan sinällään uutta ja mielenkiintoista. Teoriaopinnoista suoriutumi- nen jännitti monia entiseltä ammattioppilaitos- ja työkokemustaustalta pon- nistaneita. Paperialalla toiminut haastateltava koki syrjäytyneensä opinto- jensa alkupuolella opiskelijayhteisöstä lähinnä siksi, että hän joutui kulutta- maan huomattavan määrän iltojaan ja vapaa-aikaansa teoria-aineiden opiskeluun. Naispuoliset haastateltavat olivat osallistuneet lyhyempikestoisiin kuntou- tustoimenpiteisiin, toinen kahteen kahden viikon jaksoon kuntoutuslaitok- sessa, toinen puolestaan sairasloman jälkeiseen kolmen kuukauden mittai- seen työkokeiluun. Heistä molemmat olivat tyytyväisiä kuntoutusjaksojensa sisältöön. "Siellä oli semmoisia ryhmäkeskusteluita ja sitte ihan liikuntaa ja… Se oli hirveen monipuolinen mä tykkäsin ihan hirveesti siitä. Tosi kokonaisvaltai-
SAK · Tutkimustieto 5/2006 29 nen se kuntoutus. Että käydään läpi ei vaan se selkä vaan myös päästä varpaisiin." - nainen, entinen päiväkotityöntekijä, pääkaupunkiseutu ”Mä toivon, että ihmiset hakis ja pääsis, koska se oli semmonen kokonais- valtainen eikä vaan sitä että sä jumppaat ja vedät siellä selkää kuntoon vaan että siellä pistetään miettimään tätä elämänkaarta ja muuta. Paljon avaa ovia. Joutuu miettimään. Mulla on sittenkin hyvin, joka varmaan mo- nesta asiasta pelastaa. Selkä vie niin mukanaan… että kun se on kipee ni sitä ei nää eikä kuule muuta kun että mun selkä on kipee. Kuitenkin niin, että on jotain hyvääkin…” - sama ”Mielenkiintoinen se kokeilu oli. Joillekin ihmisille vois olla vaikeeta se… riippuu ihmisestä. Sitä paperijuttuu oli paljon että kirjotapa se oma tarinas tohon ja… ja sellaista sitten. Mäkin vähän mietin, että miten se minulta käy. Mutta hyvä että on tommosia. Hyvinhän se meni mulla.” - nainen, entinen varastotyöntekijä, Uusimaa Päiväkodissa työskennelleen haastateltavan kertomus korostaa kuntou- tustoiminnan valtaistavaa roolia. Nikkinen (2006, 76) korostaa kuulluksi tu- lemisen merkityksellisyyttä. Ihmisten kohtaaminen on keskeisessä ase- massa kuntoutuksen onnistumisessa. Kuulluksi tulemisen kokemus ja mahdollisuus omien näkemysten esittämiseen nostaa itsetuntoa ja luotta- musta omiin kykyihin. Tämä korostaa ruohonjuuritason toiminnan merki- tystä, onnistuneet kokemukset kuntoutuksesta nojaavat niin järjestelmän yleiseen toimivuuteen ja matalaan kynnykseen kuin itse kuntoutustapahtu- man sujumiseen. Onnistunut vuorovaikutus kuntoutujan ja kuntoutusalan ammattilaisen välillä on keskeistä. 4.4 Työuran jatkuminen ja suhtautuminen jatkokuntoutukseen Entisen työuran päättyminen ja siirtyminen johonkin uuteen edellyttää jos- tain luopumista. Tämä liittyy usein entisen työn pohjalta luotuun minäku- vaan, identiteettiin ja sen pohjalta luotuun asemaan yhteisössä. Kuntoutuk- seen osallistuminen ja muutamilla haastateltavilla tapahtunut alan vaihto olivat haastaneet heitä etsimään vastauksia kysymyksiin siitä, keitä he ovat. Pirjo Nikkanen tekee Kelan Tyk-kuntoutujia koskeneessa tutkimuk- sessa havainnon, jonka mukaan kuntoutuksella oli positiivinen vaikutus kuntoutujien itsetuntoon ja sillä kyettiin luomaan uudenlaista suhtautumista omiin tarpeisiin (Nikkanen, 2006, 64-65). Näkemys saa tukea tämän selvi- tyksen aineistosta. "Siitä lyhyestä jaksosta on saanu apua moneen. Ku sai vähän miettiä. Sitte sitä antaa ittellensä myöten, että ei pystykään tekemään mitä pitäis. Kauan siinä menee. Että ei tartte auttaa. Vaikka mies laitto kenkiä jalkaan välillä kun en ite saanut." - nainen, entinen päiväkotityöntekijä, pääkaupunkiseutu
30 SAK · Tutkimustieto 5/2006 ”Sisulla mentiin, mutta kyllä mä aika uuvuksissa olin, että nyt mieskin on sanonu että on paljon parempi. Että kyllä se oli niin että tuntu ettei tästä tuu mitään. Ni se on helpottunut ja oli hyvä ratkaisu.” - sama "Tässä ollaan kuitenki aika rajallisia ihmisiä kaikki. Se on hyväksyttävä se, että on rajallinen." - mies, entinen rakennusalan työntekijä, Itä-Suomi Kuntoutus nähtiin ennen kaikkea oven avaamisena johonkin uuteen. Moni haastateltava oli kokenut saaneensa kuntoutuksesta uusia eväitä ja val- miuksia maailman kohtaamiseen. Tässä sillä on erittäin merkittävä rooli. Terveydellisten ja niiden myötä tulevien ammatillisten vaikeuksien kanssa kamppailevan ihmisen näköala voi kaventua ja uusia mahdollisuuksia on vaikea hahmottaa ilman tukea. Kuntoutuksella on mahdollisuus keskittää kuntoutujan huomio tämänpäiväisten vaikeuksien sijasta uusiin mahdolli- suuksiin. Kaikki haastateltavat ilmaisivat mielenkiintonsa osallistua kuntou- tustoimenpiteisiin myös jatkossa, mikäli tarvetta ja mahdollisuuksia ilme- nee. Merkittävä vaikuttava tekijä oli asioiden sujuvuus ja vaivattomuus siinä vaiheessa kun kuntoutukseen pyrittiin. ”Avashan tää ihan älyttömästi… Kyllähän mie lähen, ei siinä ongelmaa oo. Kyllä oon sukkestoitunu tähän.” - mies, entinen rakennusalan työntekijä, Pohjois-Suomi ”No kyllähän tuo sosiaalipuolen koulutus on kiinnostanut jonkun verran. Mutta todennäkösesti en ihan heti.” - mies, entinen rakennusalan työntekijä, Itä-Suomi ”Jos tarvetta tulee ja mahdollisuus niin varmasti lähtisin. Niin positiiviset tunnelmat jäi. Kun vaan anto kunnon selvitykset niin pärjäs.” - mies, entinen paperialan työntekijä, Häme ”Tottakai! Ihan ilman muuta jos se tulee eteen. Sehän on minun etu. Aina oppii uutta.” - nainen, entinen päiväkotityöntekijä, pääkaupunkiseutu "Kyllä ja minähän koitinkin että olisin lähteny vielä jatkokoulutukseen. Tuommonen… tuo datanomi ei oo ammattina oikeen yhtään mikkään. Kyllä minä olen senkin alan töitä hakenu mutta ne ottaa niitä ammattikorkeen käyneitä mieluummin. Yritin sitä… mutta ei. Sanoivat siellä että se on vaan se kolme vuotta mitä ne voi antaa sieltä." - mies, entinen puualan työntekijä, Pohjois-Suomi Kuntoutuksen jälkeiseen elämänvaiheeseen miltei kaikki haastateltavat suhtautuivat luottavaisesti ja luottivat työuransa jatkumiseen ilman merkit- täviä ongelmia. Haastatelluista kuntoutuneista vain yksi oli joutunut kun- toutuksen jälkeen uudelleen sairauslomalle ja vain hän ilmaisi pelkoa ja epävarmuutta suhteessa jatkoon. Myös päiväkotityössä työskennelleen
SAK · Tutkimustieto 5/2006 31 naisen jatkoa leimasi epävarmuus työsuhteen jatkumisesta, hänet oli pal- kattu sijaistamaan sairauslomalla olevaa toimistonhoitajaa. Rakennusalan miehistä toinen oli siirtynyt hoitoalalle ja toinen oli työsuhteiden välissä pohtimassa mahdollisuutta siirtyä opettajaopintojen kautta aikuiskoulutus- keskuksen opettajan tehtäviin. Paperialan työntekijä oli työllistynyt tutkin- tonsa suorittamisen jälkeen myyntialalle. Epävarmuus työn ja sitä kautta toimeentulon ja työn kautta tapahtuvan osallisuuden puutteesta nousi haastatteluissa esiin tulevaisuutta varjostavana tekijänä. Eräs merkittävimmistä havainnoista haastateltavien kanssa keskustellessa oli kuntoutustoimenpiteenä suoritetun koulutusjakson toimiminen porttina myös aivan uudenlaisiin töihin, myös tilanteessa, jossa sen sisältö oli oh- jannut saman alan toimiin. Insinöörikoulutuksen katsottiin kuitenkin avan- neen ovet myös näiden uusien töiden tekemiseen. Datanomiksi kouluttau- tunut mies katsoi koulutuksen olleen keskeisin syy siihen, että hän kykeni jatkamaan omaa työuraansa. Tämä on yhteydessä myös työn ja muun elämän suhteen muutokseen. Työn ei enää vastaavalla tavalla anneta määrätä omasta elämästä. ”Ennen sitä koulutusta ei olis voinu miettiikkään että lähtee johonki myyjän hommiin. Niin että sillon se… tosi paljon avas. Sitä koulusta mitä mä pa- lautetta sain ni siellä mulle suositeltiin opettajan ammattia… Ja itse asiassa mulla olikin yks homma tonne ammattikouluun nitä mä kävin siellä haas- tattelussakin.” - mies, entinen paperialan työntekijä, Häme ”Mie en oo näihin insinöörihommiin hakenukkaan… lähinnä tän oman homman takia. Vuodenvaihteessa pitäis lähtee aikuiskoulutuskeskukselle opettajaks sitte… En lähe mielelläni rakennustyömaan mestariksi. Sen mie oon nähny enkä siihen ruppee. Se on niin sotkunen hom,ma ja ympäripyö- reitä päiviä kuukausipalkalla. Sen mie kyllä jätän heti sen. ” - mies, entinen rakennusalan työntekijä, Pohjois-Suomi Työelämän laatu ja työolot ovat laaja kokonaisuus, jonka osatekijät vaikut- tavat työkykyyn. Haastateltavista naiset korostivat eniten työpaikan sosiaa- lisen ympäristön merkitystä työhön palaamiselle. Sosiaalinen tuki vastaa ihmisen perimmäisiin tarpeisiin kuulua ryhmään. Työpaikan yhteishengen nähtiin vaikuttavan merkittävästi työntekoon ja jopa terveyteen. Jaksamisen nähtiin vaikeutuvan erityisesti kiusanteon ja selän takana puhumisen vuok- si. "Tuolla on ollu huono yhteishenki. Kun ne on ollu siellä vuosikaudet… Et siellä ne on kaikki ollu niin kauan eikä ne tiedä muusta maailmasta mitään. Niin sinne on hirveen vaikee päästä sisään. Tuolla on se, että se kuka on pois ni sitä haukutaan. Mä olin sentään vähän tuttu mut kyllähän ne sipisi niin jumalattomasti mun selän takana." - nainen, entinen varastotyöntekijä, Uusimaa Keskeiseksi syyksi huonoon työilmapiiriin haastateltava arvioi työpaikan lu- kuisat määräaikaiset työsuhteet. Työkokeilua suorittava kuntoutujan nähtiin
32 SAK · Tutkimustieto 5/2006 uhkaavan muiden vakinaistamismahdollisuuksia. Toinen naishaastateltava oli puolestaan erittäin tyytyväinen omaan työpaikkaansa ja sen ilmapiiriin, jonka hän katsoi helpottaneen omaa sopeutumistaan uusiin tehtäviin. Täs- sä näkyy myös kuntoutuksen merkitys. Päiväkodissa työskennellyt haasta- teltava korosti uusien perspektiivien avautumista kuntoutuksen myötä, toi- nen taas ei. Hänen kuntoutusjaksonsa ei ollut suunnannut häntä tai mah- dollistanut hänen siirtymistään uusiin työtehtäviin. "Että silleen on hirveen hyvä tehdä töitä tässä kun kaikki tietää sen tilan- teen. Mä en oo mikään ammattityöntekijä. Ja sit just tuo että… jos jotain nostetaan niin sä et tuu tähän selkäs kanssa. Mutta kyllä täällä on hirveen hyvin huomioitu. Hyvät, ihanat työkaverit, tietävät mitä tekevät." - nainen, entinen päiväkotityöntekijä, pääkaupunkiseutu Yksi haastateltavista oli kokenut työpaikkatasolla tapahtuvan yhteistyön vaikeaksi, koska ryhmän kokoaminen oli annettu hänen tehtäväkseen. Sa- moin kokeilun yhteydessä tapahtuneet kokoontumiset olivat hänestä tuntu- neet ”tuomiopenkiltä”. Toisessa kokoontumisessa oli päätetty työkokeilun jälkeisestä vakinaistamisesta. Haastateltavaa oli jäänyt vaivaamaan myös e, mitä olisi tapahtunut, mikäli häntä ei olisi vakinaistettu. Tämän pohdinnan teki akuutiksi uudelleen alkanut sairausloma.
SAK · Tutkimustieto 5/2006 33 5 JOHTOPÄÄTÖKSIÄ Keskeistä kuntoutuksen vaikuttavuuden ja siihen liittyvien havaintojen te- kemiselle on ymmärtää taustatekijänä vaikuttava työn merkitys. Tämä nousi vahvasti esiin haastatteluaineistosta. Työelämästä syrjään joutuminen ko- ettiin raskaana ja motivaatio työn tekemiseen oli korkealla. Työ nähdään keskeisenä elämänsisältönä, jonka puute aiheuttaa myös muunlaista ah- dinkoa kuin taloudellista. Kokemus hyödyttömyydestä voi olla tuskallinen, mikäli elämään on vaikea löytää korvaavaa sisältöä työn tilalle tai mikäli kuntoutustoimenpiteillä ei kyetä työkykyä palauttamaan tai tukemaan alan vaihtoa. Tämä asettaa haasteita kuntoutustoiminnalle, jonka olisi kyettävä paitsi saamaan aikaan toivottuja työllisyysvaikutuksia, myös avaamaan ih- misille uusia perspektiivejä oman elämänsä järjestämisen suhteen valtais- tavan toimintamallin periaatteiden mukaisesti. Kuntoutusta tulee tarkastella huomattavasti laajempana ilmiönä kuin pel- kästä taloudellisesta näkökulmasta. Parhaassa tapauksessa työeläkekun- toutus auttaa ihmistä löytämään takaisin kadonneen työmotivaation, ko- hentamaan mielialaa ja antamaan uutta sisältöä elämään tai ainakin hel- pottamaan sen löytämisessä. Onnistunut kuntoutustoiminta antoi huomat- tavia resursseja ja mahdollisti uudenlaiset uravaihtoehdot. Kuntoutusoh- jelman onnistumista voidaankin arvioida monella eri tapaa. Kuntoutujien haastattelujen perusteella järjestelmän suurimmat ongelmat ovat työpaikoilla, työterveyshuollossa ja terveyskeskuksissa. Kuntoutustut- kimuksissa on osoitettu selkeästi aikaisen ongelmiin puuttumisen merkitys, kuten myös kuntoutuksen onnistumisen kannalta keskeinen yhteistoiminta työpaikalla. Molemmissa näyttäisi haastatteluaineiston perusteella olevan parantamisen varaa. Kuntoutujilla oli kokemuksia suoranaisesta syrjinnästä vian tai sairauden vuoksi eikä monikaan työpaikka ole kyennyt tai halunnut joustaa työntekijöidensä kustannuksella. Tukea on tullut lähinnä työtove- reilta. Työterveyshuoltoon pääsyn vaikeus ja asioiden hidas eteneminen ovat osaltaan pahentaneet koettuja terveydellisiä ongelmia. Työpaikkojen työilmapiirin merkitys työhön palaamiselle ja työkykyyn vai- kuttavalle henkiselle hyvinvoinnille on merkittävä. Hyvä kysymys on, miten tähän ongelmaan voidaan tehokkaimmin tarttua? Keskusteluissa nousi esiin myös muita puutteita erityisesti työsuojelussa. Nämä puutteet ovat omalta osaltaan olleet mukana pahentamassa työntekijöiden terveydellisiä ongelmia ja edesauttaneet työkyvyttömyyden syntyä. Työelämän koventuneet vaatimukset näkyivät useiden haastateltavien ker- ronnassa. Erityisesti varastotyössä työskennelleen naisen kertomukset jul- kisesta työnantajastaan ja siellä koetusta henkilöstöpulasta verrattuna odotuksiin ovat pysähdyttäviä. Kahdesta julkisella sektorilla työskennel- leestä naishaastateltavasta toinen oli puolestaan joutunut osaamisvalmiuk- sien puutteessa odottamaan uudelleensijoitusta peräti kuuden vuoden ajan. Määräaikaisten työsuhteiden olemassaolon ongelmallisuus näkyy myös työpaikkojen arjessa ja työntekijöiden suhtautumisessa toisiinsa. Työnteki-
34 SAK · Tutkimustieto 5/2006 jät, joista moni on määräaikainen ja joilla saattaa olla mahdollisuus vakinai- seen työsuhteeseen, kääntyvät toisiaan vastaan. Tuloksena on huono il- mapiiri, ongelmia tiedonkulussa ja lisääntyneitä poissaoloja, jotka entises- tään vaikeuttavat työn tekemistä huolella. Eläkelaitosten toimintaan kuntoutuskysymyksissä haastateltavat olivat var- sin tyytyväisiä. Merkittävää kritiikkiä ei myöskään kohdistunut kuntoutus- toimenpiteiden sisältöön, lukuun ottamatta joitakin tutkinto-opiskeluun liitty- viä osia. Nekin oltiin enimmäkseen valmiita hyväksymään osana kokonai- suutta. Oman motivaation merkitystä korostettiin useassa haastattelussa. Kuntoutus tulee suunnitella siten, että kuntoutuja kokee sen mielekkääksi. Kuntoutustavoitteiden on lähdettävä kuntoutujasta itsestään, jotta hän jak- saa ja kykenee sitoutumaan vaativaan prosessiin ja viemään sen läpi. Hy- vällä yhteistyöllä eläkelaitoksen kanssa oli erittäin merkittävä vaikutus myös suhtautumiselle uusiin kuntoutusjaksoihin. Monet olivat erittäin motivoitu- neita osallistumaan myös uudelleen kuntoutukseen. Tämä koski myös niitä, jotka olivat alun perin suhtautuneet epäilevästi kuntoutuksen tarjoamiin mahdollisuuksiin. Osa haastateltavista painotti aikaisempaa työhistoriaansa merkittävänä voimavarana uudessa työssään. Tämä kävi ilmi erityisesti rakennusalalla työskennelleiden miesten kertomuksissa. He pitivät monipuolista työhistori- aansa tekijänä, joka paitsi helpotti alan vaihtoa, myös teki heistä valmiimpia uuteen työhön. Alan vaihto koettiin "ihmisenä kasvamiseksi" ja osoitukseksi ennakkoluulottomuudesta. Tätä kautta kyettiin rakentamaan uutta positii- vista minäkuvaa entisen ammatti-identiteetin tilalle. Tämä voidaan myös nähdä eräänlaisena uutena mallina "pärjätä työssä" ja osoittaa henkilö- kohtaista vahvuutta ja kyvykkyyttä. Tällä on keskeinen merkitys henkisen hyvinvoinnin kannalta. Vertaistuen merkitys korostui myös uudelleenkoulutuksessa. Tutkinto- opintoja suorittavat kuntoutujat ovat usein huomattavasti muita opiskelijoita iäkkäämpiä. Muiden samanikäisten tai samankaltaisessa tilanteessa olevi- en läsnäolo samoissa opetusryhmissä koettiin tärkeäksi. Tätä kautta syntyy myös sosiaalinen yhteisö, joka tukee kuntoutujaa opinnoissa ja niissä ete- nemisessä. Ammatillisen auttamistyön, jota kuntoutustoimintakin on, olennainen ulottu- vuus on muutoksen virittäminen ja mahdollistaminen. Uusia näkökulmia avaava keskustelu on erittäin oleellinen osa kuntoutusta. Tämä näkökulma nousi esiin useissa haastatteluissa. Kuntoutusjaksot antoivat uutta toivoa ja aineksia uuteen, positiiviseen elämäntarinaan ja uusiin elämänprojekteihin, uusiin odotushorisontteihin. Tässä ne ovat erittäin merkittäviä. Haastattelu- aineistosta nousee esiin pääasiassa onnistumisia, mutta erityisesti yhden haastateltavan kohdalla myös osittainen epäonnistuminen. Hänen kuntou- tusjaksonsa ei ollut onnistunut auttamaan häntä näkemään uusia mahdolli- suuksia. Tämä näkyi heikentyneenä mielialana ja korostuneena huomion kiinnittämisenä entiseen työpaikkaan ja sen ongelmiin uusien mahdolli- suuksien sijasta.
SAK · Tutkimustieto 5/2006 35 Työkyvyn menettämisen tai heikentymisen aikaansaama pelko ja ahdistus ihmisissä ovat todellisia ongelmia, joilla on kerrannaisvaikutuksia lähipiiriin. Siksi sairauden tai vajaakuntoisuuden kanssa elämään oppiminen, oman rajallisuuden myöntäminen itselleen ja sen hyväksyminen on tärkeää paitsi ihmisen itsensä, myös heidän perheidensä ja muun sosiaalisen verkoston- sa kannalta. Kuntoutus voi merkittävästi tukea ihmisiä tässä työssä, saada heidät kokemaan välittämisen ja huomioon otetuksi tulemisen tunteita. Tässä selvityksessä on paikallistettu huomio SAK:n ja sen liittojen edunval- vonnan kannalta keskeisiin ammattiryhmiin. Näille ryhmille on ominaista voimakas ammatti-identiteetti ja omakuvan rakentaminen palkkatyön ja sen tekemisen ympärille. Työ mielletään kunnia-asiaksi, jonka tekeminen hyvin ja ahkerasti on keskeistä omanarvontunnon ja osallisuuden kannalta. Usein vähäisen pohjakoulutuksen omaavat, jo nuorena työuransa aloittaneet ih- miset ovat muuttuvassa maailmassa usein vaaravyöhykkeellä, jonka vuoksi heidän tukemiseensa muutoksessa on kiinnitettävä merkittävästi huomiota. Kuntoutustoiminnalla on tässä selvityksessä haastateltujen henkilöiden kohdalla ollut keskeinen merkitys sekä heidän työuriensa jatkumisen, että myös henkisen hyvinvointinsa kannalta.
36 SAK · Tutkimustieto 5/2006 LÄHTEET Ala-Kauhaluoma, Mika: Keppiä ja porkkanaa. Voidaanko aktivoinnilla vai- kuttaa työttömien työllistymiseen ja hyvinvointiin?. Yhteiskuntapolitiikka 1/2005, s. 42-53, STAKES, Helsinki 2005. Eskola, Jari ja Suoranta, Juha: Johdatus laadulliseen tutkimukseen. Vasta- paino, Tampere, 2000. Hallituksen esitys Eduskunnalle kuntoutusta koskevan lainsäädännön muuttamiseksi. HE 116/2002 Härkäpää, Kristiina: Varhaiskuntoutuksen vaikuttavuus. Teoksessa ”Kannattaako kuntoutus? Asiantuntijakatsaus eräiden kuntoutusmuotojen vaikuttavuudesta.”s. 29-42, STAKES, Helsinki, 2002 Järvikoski, Aila ja Härkäpää Kristiina: Kuntoutuksen perusteet. WSOY, Vantaa, 2004 Kansaneläkelaitos: Arvioita suomalaisesta kuntoutusjärjestelmästä. Kun- toutusbarometrihankkeen ensimmäisiä havaintoja. KELA, Helsinki 2002. Kansaneläkelaitos: Kuntoutustilasto 2005. Virallinen tilasto, Sosiaaliturva 2006, Helsinki Nikkanen, Pirjo: Oon vahvempi kuin ennen. Pitkään työelämässä olleiden kuntoutumistarinat. Kela, Vammala 2006. Notkola, Veijo: Kuntoutus ja työelämä, pääkirjoitus Kuntoutus 2/2006 Paatero, Heidi: Kuntoutusselonteot kuntoutuspolitiikan välineinä. Kuntoutus 25, 4, 3-10. 2002 Pensola, Tiina: Työntekijöiden ikääntyminen, yhteinen haasteemme, pää- kirjoitus, Kuntoutus 1/2006 Piispanen, Pekka: Työeläkevakuuttajat työ- ja toimintakyvyn edistäjinä, kal- vosarja esitelmästä Äkäslompololla 21.-23.9.2006. Työeläkevakuuttajat TELA. Rissanen, Pekka ja Aalto, Anna-Mari: Yhteenvero kuntoutuksen vaikutta- vuuden arvioinnista. Teoksessa ”Kannattaako kuntoutus? Asiantuntijakat- saus eräiden kuntoutusmuotojen vaikuttavuudesta.”s. 1-26, STAKES, Hel- sinki, 2002 Saari, P. ja Forma: Tutkimus ammatillisesta uudelleenkoulutuksesta ja sen vaikuttavuudesta kunta-alalla. Kuntien eläkevakuutuksen monisteita 1/2003. KEVA, Helsinki, 2003
SAK · Tutkimustieto 5/2006 37 Sosiaali- ja terveysministeriö: Aktiivinen sosiaalipolitiikka –työryhmän muis- tio. Helsinki, Sosiaali- ja terveysministeriön työryhmämuistioita, 1999. Sosiaali- ja terveysministeriö: Kuntoutuksen tutkimuksen kehittämisohjel- ma. Kuntoutusasiain neuvottelukunta, Helsinki. Sosiaali- ja terveysministe- riön julkaisuja 19, 2004. Suvanto, Pertti: Valitusoikeus kuntoutuksen sisällöstä ei tuo mullistusta. Vakuutuskuntoutus 2/2006, s.12-13 Toimeentuloturva 2006 – lakisääteinen sosiaaliturva ja vapaaehtoiset va- kuutukset. Keskinäinen työeläkevakuutusyhtiö Varma, Edita, Helsinki 2006. Työeläkekuntoutus 2005. Eläketurvakeskuksen tilastoraportteja 7/2006. Eläketurvakeskus, Edita, Helsinki 2006. Työeläkekuntoutuksen perusteet, tutkimustietoa ja tilastoja. Kalvosarja. Eläketurvakeskus, 2006. Työterveyslaitos: Lausunto Eduskunnan työ- ja tasa- arvoasiainvaliokunnalle HE 116/2002. Työterveyslaitos, 27.9.2002 Valtioneuvoston kanslia: Työllisyystyöryhmän loppuraportti. Valtioneuvos- ton kanslian julkaisuja 5/2003. Helsinki 2003. Valtioneuvoston kanslia: Tulevaisuusfoorumit 2005. Hyvä yhteiskunta kai- kenikäisille. Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja, 2/2006. Helsinki 2006.
Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK Hakaniemenranta 1, PL 157 FI-00531 Helsinki puh. +358 20 774 000 fax +358 20 774 0225 www.sak.fi

Recommandé

Työelämän_tulevaisuus
Työelämän_tulevaisuusTyöelämän_tulevaisuus
Työelämän_tulevaisuusTanja Nurmi
 
Asiakkaan osallisuus
Asiakkaan osallisuusAsiakkaan osallisuus
Asiakkaan osallisuusJaana Bister
 
Piiroinen, Hakala, Heiskanen Kuntoutuksen palveluntuottajan, työterveyshuollo...
Piiroinen, Hakala, Heiskanen Kuntoutuksen palveluntuottajan, työterveyshuollo...Piiroinen, Hakala, Heiskanen Kuntoutuksen palveluntuottajan, työterveyshuollo...
Piiroinen, Hakala, Heiskanen Kuntoutuksen palveluntuottajan, työterveyshuollo...Työterveyslaitos
 
Arto Laine: Työyhteisön toiminnan edistäminen työterveyshuoltolain valossa
Arto Laine: Työyhteisön toiminnan edistäminen työterveyshuoltolain valossa Arto Laine: Työyhteisön toiminnan edistäminen työterveyshuoltolain valossa
Arto Laine: Työyhteisön toiminnan edistäminen työterveyshuoltolain valossa Työterveyslaitos
 
SAK:n esityksiä valtion vuoden 2007 talousarvioon ja määrärahakehyksiin vuosi...
SAK:n esityksiä valtion vuoden 2007 talousarvioon ja määrärahakehyksiin vuosi...SAK:n esityksiä valtion vuoden 2007 talousarvioon ja määrärahakehyksiin vuosi...
SAK:n esityksiä valtion vuoden 2007 talousarvioon ja määrärahakehyksiin vuosi...Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK
 
SAK:n lähtökohtia kolmikantavalmisteluun
SAK:n lähtökohtia kolmikantavalmisteluunSAK:n lähtökohtia kolmikantavalmisteluun
SAK:n lähtökohtia kolmikantavalmisteluunSuomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK
 
SAK:n esityksiä valtion talousarvioon vuodelle 2006 ja vuosien 2006–2009 määr...
SAK:n esityksiä valtion talousarvioon vuodelle 2006 ja vuosien 2006–2009 määr...SAK:n esityksiä valtion talousarvioon vuodelle 2006 ja vuosien 2006–2009 määr...
SAK:n esityksiä valtion talousarvioon vuodelle 2006 ja vuosien 2006–2009 määr...Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK
 
SAK in brief
SAK in briefSAK in brief
SAK in briefSuomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK
 

Recommandé

Työelämän_tulevaisuus
Työelämän_tulevaisuusTyöelämän_tulevaisuus
Työelämän_tulevaisuusTanja Nurmi
 
Asiakkaan osallisuus
Asiakkaan osallisuusAsiakkaan osallisuus
Asiakkaan osallisuusJaana Bister
 
Piiroinen, Hakala, Heiskanen Kuntoutuksen palveluntuottajan, työterveyshuollo...
Piiroinen, Hakala, Heiskanen Kuntoutuksen palveluntuottajan, työterveyshuollo...Piiroinen, Hakala, Heiskanen Kuntoutuksen palveluntuottajan, työterveyshuollo...
Piiroinen, Hakala, Heiskanen Kuntoutuksen palveluntuottajan, työterveyshuollo...Työterveyslaitos
 
Arto Laine: Työyhteisön toiminnan edistäminen työterveyshuoltolain valossa
Arto Laine: Työyhteisön toiminnan edistäminen työterveyshuoltolain valossa Arto Laine: Työyhteisön toiminnan edistäminen työterveyshuoltolain valossa
Arto Laine: Työyhteisön toiminnan edistäminen työterveyshuoltolain valossa Työterveyslaitos
 
SAK:n esityksiä valtion vuoden 2007 talousarvioon ja määrärahakehyksiin vuosi...
SAK:n esityksiä valtion vuoden 2007 talousarvioon ja määrärahakehyksiin vuosi...SAK:n esityksiä valtion vuoden 2007 talousarvioon ja määrärahakehyksiin vuosi...
SAK:n esityksiä valtion vuoden 2007 talousarvioon ja määrärahakehyksiin vuosi...Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK
 
SAK:n lähtökohtia kolmikantavalmisteluun
SAK:n lähtökohtia kolmikantavalmisteluunSAK:n lähtökohtia kolmikantavalmisteluun
SAK:n lähtökohtia kolmikantavalmisteluunSuomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK
 
SAK:n esityksiä valtion talousarvioon vuodelle 2006 ja vuosien 2006–2009 määr...
SAK:n esityksiä valtion talousarvioon vuodelle 2006 ja vuosien 2006–2009 määr...SAK:n esityksiä valtion talousarvioon vuodelle 2006 ja vuosien 2006–2009 määr...
SAK:n esityksiä valtion talousarvioon vuodelle 2006 ja vuosien 2006–2009 määr...Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK
 
SAK in brief
SAK in briefSAK in brief
SAK in briefSuomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK
 
Ammatillinen kuntoutusselvitys
Ammatillinen kuntoutusselvitys Ammatillinen kuntoutusselvitys
Ammatillinen kuntoutusselvitys Kela
 
Karhula & Heiskanen: Kannattaako avomuotoinen Tules-kuntoutus - siirtyykö opi...
Karhula & Heiskanen: Kannattaako avomuotoinen Tules-kuntoutus - siirtyykö opi...Karhula & Heiskanen: Kannattaako avomuotoinen Tules-kuntoutus - siirtyykö opi...
Karhula & Heiskanen: Kannattaako avomuotoinen Tules-kuntoutus - siirtyykö opi...Kelan tutkimus / Research at Kela
 
Marja Toivanen: Työyhteisön toimivuuden edistäminen työterveysyhteistyössä - ...
Marja Toivanen: Työyhteisön toimivuuden edistäminen työterveysyhteistyössä - ...Marja Toivanen: Työyhteisön toimivuuden edistäminen työterveysyhteistyössä - ...
Marja Toivanen: Työyhteisön toimivuuden edistäminen työterveysyhteistyössä - ...Työterveyslaitos
 
Palvelusetelillä fysioterapiaa?
Palvelusetelillä fysioterapiaa?Palvelusetelillä fysioterapiaa?
Palvelusetelillä fysioterapiaa?Palveluseteli-hanke
 
Tietoon perustuva kuntoutus mikä rooli implementaatiotutkimuksella on? – Mitä...
Tietoon perustuva kuntoutus mikä rooli implementaatiotutkimuksella on? – Mitä...Tietoon perustuva kuntoutus mikä rooli implementaatiotutkimuksella on? – Mitä...
Tietoon perustuva kuntoutus mikä rooli implementaatiotutkimuksella on? – Mitä...Kelan tutkimus / Research at Kela
 
Muutosturvan toimintamallin toimivuus ja kehitystarpeet
Muutosturvan toimintamallin toimivuus ja kehitystarpeetMuutosturvan toimintamallin toimivuus ja kehitystarpeet
Muutosturvan toimintamallin toimivuus ja kehitystarpeetSuomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK
 
Esa nordling näkemyksiä kokemusasaintuntijatoiminnan vaikuttavuudesta
Esa nordling näkemyksiä kokemusasaintuntijatoiminnan vaikuttavuudestaEsa nordling näkemyksiä kokemusasaintuntijatoiminnan vaikuttavuudesta
Esa nordling näkemyksiä kokemusasaintuntijatoiminnan vaikuttavuudestaMielenterveysmessut
 
Liite 1 kuntoutuspäivät 17.3.2016 Tuomas Pöysti
Liite 1 kuntoutuspäivät 17.3.2016 Tuomas PöystiLiite 1 kuntoutuspäivät 17.3.2016 Tuomas Pöysti
Liite 1 kuntoutuspäivät 17.3.2016 Tuomas PöystiSosiaali- ja terveysministeriö / yleiset
 
Luonnos: Palveluseteli kuntoutuksen ja apuvälineiden hankinnassa
Luonnos: Palveluseteli kuntoutuksen ja apuvälineiden hankinnassaLuonnos: Palveluseteli kuntoutuksen ja apuvälineiden hankinnassa
Luonnos: Palveluseteli kuntoutuksen ja apuvälineiden hankinnassaPalveluseteli-hanke
 
Kuntoutusäätiön strategia 2016-2020
Kuntoutusäätiön strategia 2016-2020Kuntoutusäätiön strategia 2016-2020
Kuntoutusäätiön strategia 2016-2020Kuntoutussäätiö (Rehabilitation Foundation)
 
Yhtiöittäminen kuntaorganisaatiossa kohti tehokkaampaa tulevaisuutta niina ...
Yhtiöittäminen kuntaorganisaatiossa kohti tehokkaampaa tulevaisuutta niina ...Yhtiöittäminen kuntaorganisaatiossa kohti tehokkaampaa tulevaisuutta niina ...
Yhtiöittäminen kuntaorganisaatiossa kohti tehokkaampaa tulevaisuutta niina ...Niina Nurmi
 
Kuntoutusyhteistyön mallit ennen ja nyt, Hilkka Ylisassi, Verve Consulting
Kuntoutusyhteistyön mallit ennen ja nyt, Hilkka Ylisassi, Verve ConsultingKuntoutusyhteistyön mallit ennen ja nyt, Hilkka Ylisassi, Verve Consulting
Kuntoutusyhteistyön mallit ennen ja nyt, Hilkka Ylisassi, Verve ConsultingTyöterveyslaitos
 
voisinpa tehda-tyoni-paremmin-palvelutyota-tekevien-naisten-tyoelamakokemuksia
voisinpa tehda-tyoni-paremmin-palvelutyota-tekevien-naisten-tyoelamakokemuksiavoisinpa tehda-tyoni-paremmin-palvelutyota-tekevien-naisten-tyoelamakokemuksia
voisinpa tehda-tyoni-paremmin-palvelutyota-tekevien-naisten-tyoelamakokemuksiaSuomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK
 
Kandidaatin tutkielma
Kandidaatin tutkielmaKandidaatin tutkielma
Kandidaatin tutkielmaAnne Kannela
 
2012 03-04 taltioni osuuskunnan liiketoimintasuunnitelma luonnos
2012 03-04 taltioni osuuskunnan liiketoimintasuunnitelma luonnos2012 03-04 taltioni osuuskunnan liiketoimintasuunnitelma luonnos
2012 03-04 taltioni osuuskunnan liiketoimintasuunnitelma luonnosTaltioni
 
Kuntoutus ja apuvalineet / Liira Helena
Kuntoutus ja apuvalineet / Liira HelenaKuntoutus ja apuvalineet / Liira Helena
Kuntoutus ja apuvalineet / Liira HelenaPalveluseteli-hanke
 
Systeeminen näkökulma hyvinvointipalveluiden muutokseen Onko hybriditoimijoil...
Systeeminen näkökulma hyvinvointipalveluiden muutokseen Onko hybriditoimijoil...Systeeminen näkökulma hyvinvointipalveluiden muutokseen Onko hybriditoimijoil...
Systeeminen näkökulma hyvinvointipalveluiden muutokseen Onko hybriditoimijoil...VTT Technical Research Centre of Finland Ltd
 
TEmaararaha2022 Hyva hankesuunnitelma savolainen 010621
TEmaararaha2022 Hyva hankesuunnitelma savolainen 010621TEmaararaha2022 Hyva hankesuunnitelma savolainen 010621
TEmaararaha2022 Hyva hankesuunnitelma savolainen 010621THL
 
Juvonen-Posti ja Henriksson: Työuravaikutukset nousuun kuntoutuksen toimeenpa...
Juvonen-Posti ja Henriksson: Työuravaikutukset nousuun kuntoutuksen toimeenpa...Juvonen-Posti ja Henriksson: Työuravaikutukset nousuun kuntoutuksen toimeenpa...
Juvonen-Posti ja Henriksson: Työuravaikutukset nousuun kuntoutuksen toimeenpa...Kelan tutkimus / Research at Kela
 
Näkökulmia muutosjohtamiseen
Näkökulmia muutosjohtamiseenNäkökulmia muutosjohtamiseen
Näkökulmia muutosjohtamiseenSari Inkilä
 
Digiosaaminen ja teknologian muutos SAK:n aloilla
Digiosaaminen ja teknologian muutos SAK:n aloillaDigiosaaminen ja teknologian muutos SAK:n aloilla
Digiosaaminen ja teknologian muutos SAK:n aloillaSuomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK
 
luottamushenkilokysely-osaaminen-tyopaikoilla.pdf
luottamushenkilokysely-osaaminen-tyopaikoilla.pdfluottamushenkilokysely-osaaminen-tyopaikoilla.pdf
luottamushenkilokysely-osaaminen-tyopaikoilla.pdfSuomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK
 

Contenu connexe

Similaire à "Meillä meni oikein rattosasti koko homma"

Ammatillinen kuntoutusselvitys
Ammatillinen kuntoutusselvitys Ammatillinen kuntoutusselvitys
Ammatillinen kuntoutusselvitys Kela
 
Karhula & Heiskanen: Kannattaako avomuotoinen Tules-kuntoutus - siirtyykö opi...
Karhula & Heiskanen: Kannattaako avomuotoinen Tules-kuntoutus - siirtyykö opi...Karhula & Heiskanen: Kannattaako avomuotoinen Tules-kuntoutus - siirtyykö opi...
Karhula & Heiskanen: Kannattaako avomuotoinen Tules-kuntoutus - siirtyykö opi...Kelan tutkimus / Research at Kela
 
Marja Toivanen: Työyhteisön toimivuuden edistäminen työterveysyhteistyössä - ...
Marja Toivanen: Työyhteisön toimivuuden edistäminen työterveysyhteistyössä - ...Marja Toivanen: Työyhteisön toimivuuden edistäminen työterveysyhteistyössä - ...
Marja Toivanen: Työyhteisön toimivuuden edistäminen työterveysyhteistyössä - ...Työterveyslaitos
 
Palvelusetelillä fysioterapiaa?
Palvelusetelillä fysioterapiaa?Palvelusetelillä fysioterapiaa?
Palvelusetelillä fysioterapiaa?Palveluseteli-hanke
 
Tietoon perustuva kuntoutus mikä rooli implementaatiotutkimuksella on? – Mitä...
Tietoon perustuva kuntoutus mikä rooli implementaatiotutkimuksella on? – Mitä...Tietoon perustuva kuntoutus mikä rooli implementaatiotutkimuksella on? – Mitä...
Tietoon perustuva kuntoutus mikä rooli implementaatiotutkimuksella on? – Mitä...Kelan tutkimus / Research at Kela
 
Esa nordling näkemyksiä kokemusasaintuntijatoiminnan vaikuttavuudesta
Esa nordling näkemyksiä kokemusasaintuntijatoiminnan vaikuttavuudestaEsa nordling näkemyksiä kokemusasaintuntijatoiminnan vaikuttavuudesta
Esa nordling näkemyksiä kokemusasaintuntijatoiminnan vaikuttavuudestaMielenterveysmessut
 
Luonnos: Palveluseteli kuntoutuksen ja apuvälineiden hankinnassa
Luonnos: Palveluseteli kuntoutuksen ja apuvälineiden hankinnassaLuonnos: Palveluseteli kuntoutuksen ja apuvälineiden hankinnassa
Luonnos: Palveluseteli kuntoutuksen ja apuvälineiden hankinnassaPalveluseteli-hanke
 
Yhtiöittäminen kuntaorganisaatiossa kohti tehokkaampaa tulevaisuutta niina ...
Yhtiöittäminen kuntaorganisaatiossa kohti tehokkaampaa tulevaisuutta niina ...Yhtiöittäminen kuntaorganisaatiossa kohti tehokkaampaa tulevaisuutta niina ...
Yhtiöittäminen kuntaorganisaatiossa kohti tehokkaampaa tulevaisuutta niina ...Niina Nurmi
 
Kuntoutusyhteistyön mallit ennen ja nyt, Hilkka Ylisassi, Verve Consulting
Kuntoutusyhteistyön mallit ennen ja nyt, Hilkka Ylisassi, Verve ConsultingKuntoutusyhteistyön mallit ennen ja nyt, Hilkka Ylisassi, Verve Consulting
Kuntoutusyhteistyön mallit ennen ja nyt, Hilkka Ylisassi, Verve ConsultingTyöterveyslaitos
 
Kandidaatin tutkielma
Kandidaatin tutkielmaKandidaatin tutkielma
Kandidaatin tutkielmaAnne Kannela
 
2012 03-04 taltioni osuuskunnan liiketoimintasuunnitelma luonnos
2012 03-04 taltioni osuuskunnan liiketoimintasuunnitelma luonnos2012 03-04 taltioni osuuskunnan liiketoimintasuunnitelma luonnos
2012 03-04 taltioni osuuskunnan liiketoimintasuunnitelma luonnosTaltioni
 
Kuntoutus ja apuvalineet / Liira Helena
Kuntoutus ja apuvalineet / Liira HelenaKuntoutus ja apuvalineet / Liira Helena
Kuntoutus ja apuvalineet / Liira HelenaPalveluseteli-hanke
 
Systeeminen näkökulma hyvinvointipalveluiden muutokseen Onko hybriditoimijoil...
Systeeminen näkökulma hyvinvointipalveluiden muutokseen Onko hybriditoimijoil...Systeeminen näkökulma hyvinvointipalveluiden muutokseen Onko hybriditoimijoil...
Systeeminen näkökulma hyvinvointipalveluiden muutokseen Onko hybriditoimijoil...VTT Technical Research Centre of Finland Ltd
 
TEmaararaha2022 Hyva hankesuunnitelma savolainen 010621
TEmaararaha2022 Hyva hankesuunnitelma savolainen 010621TEmaararaha2022 Hyva hankesuunnitelma savolainen 010621
TEmaararaha2022 Hyva hankesuunnitelma savolainen 010621THL
 
Juvonen-Posti ja Henriksson: Työuravaikutukset nousuun kuntoutuksen toimeenpa...
Juvonen-Posti ja Henriksson: Työuravaikutukset nousuun kuntoutuksen toimeenpa...Juvonen-Posti ja Henriksson: Työuravaikutukset nousuun kuntoutuksen toimeenpa...
Juvonen-Posti ja Henriksson: Työuravaikutukset nousuun kuntoutuksen toimeenpa...Kelan tutkimus / Research at Kela
 
Näkökulmia muutosjohtamiseen
Näkökulmia muutosjohtamiseenNäkökulmia muutosjohtamiseen
Näkökulmia muutosjohtamiseenSari Inkilä
 

Similaire à "Meillä meni oikein rattosasti koko homma" (20)

Ammatillinen kuntoutusselvitys
Ammatillinen kuntoutusselvitys Ammatillinen kuntoutusselvitys
Ammatillinen kuntoutusselvitys
 
Karhula & Heiskanen: Kannattaako avomuotoinen Tules-kuntoutus - siirtyykö opi...
Karhula & Heiskanen: Kannattaako avomuotoinen Tules-kuntoutus - siirtyykö opi...Karhula & Heiskanen: Kannattaako avomuotoinen Tules-kuntoutus - siirtyykö opi...
Karhula & Heiskanen: Kannattaako avomuotoinen Tules-kuntoutus - siirtyykö opi...
 
Marja Toivanen: Työyhteisön toimivuuden edistäminen työterveysyhteistyössä - ...
Marja Toivanen: Työyhteisön toimivuuden edistäminen työterveysyhteistyössä - ...Marja Toivanen: Työyhteisön toimivuuden edistäminen työterveysyhteistyössä - ...
Marja Toivanen: Työyhteisön toimivuuden edistäminen työterveysyhteistyössä - ...
 
Palvelusetelillä fysioterapiaa?
Palvelusetelillä fysioterapiaa?Palvelusetelillä fysioterapiaa?
Palvelusetelillä fysioterapiaa?
 
Tietoon perustuva kuntoutus mikä rooli implementaatiotutkimuksella on? – Mitä...
Tietoon perustuva kuntoutus mikä rooli implementaatiotutkimuksella on? – Mitä...Tietoon perustuva kuntoutus mikä rooli implementaatiotutkimuksella on? – Mitä...
Tietoon perustuva kuntoutus mikä rooli implementaatiotutkimuksella on? – Mitä...
 
Muutosturvan toimintamallin toimivuus ja kehitystarpeet
Muutosturvan toimintamallin toimivuus ja kehitystarpeetMuutosturvan toimintamallin toimivuus ja kehitystarpeet
Muutosturvan toimintamallin toimivuus ja kehitystarpeet
 
Esa nordling näkemyksiä kokemusasaintuntijatoiminnan vaikuttavuudesta
Esa nordling näkemyksiä kokemusasaintuntijatoiminnan vaikuttavuudestaEsa nordling näkemyksiä kokemusasaintuntijatoiminnan vaikuttavuudesta
Esa nordling näkemyksiä kokemusasaintuntijatoiminnan vaikuttavuudesta
 
Liite 1 kuntoutuspäivät 17.3.2016 Tuomas Pöysti
Liite 1 kuntoutuspäivät 17.3.2016 Tuomas PöystiLiite 1 kuntoutuspäivät 17.3.2016 Tuomas Pöysti
Liite 1 kuntoutuspäivät 17.3.2016 Tuomas Pöysti
 
Luonnos: Palveluseteli kuntoutuksen ja apuvälineiden hankinnassa
Luonnos: Palveluseteli kuntoutuksen ja apuvälineiden hankinnassaLuonnos: Palveluseteli kuntoutuksen ja apuvälineiden hankinnassa
Luonnos: Palveluseteli kuntoutuksen ja apuvälineiden hankinnassa
 
Kuntoutusäätiön strategia 2016-2020
Kuntoutusäätiön strategia 2016-2020Kuntoutusäätiön strategia 2016-2020
Kuntoutusäätiön strategia 2016-2020
 
Yhtiöittäminen kuntaorganisaatiossa kohti tehokkaampaa tulevaisuutta niina ...
Yhtiöittäminen kuntaorganisaatiossa kohti tehokkaampaa tulevaisuutta niina ...Yhtiöittäminen kuntaorganisaatiossa kohti tehokkaampaa tulevaisuutta niina ...
Yhtiöittäminen kuntaorganisaatiossa kohti tehokkaampaa tulevaisuutta niina ...
 
Kuntoutusyhteistyön mallit ennen ja nyt, Hilkka Ylisassi, Verve Consulting
Kuntoutusyhteistyön mallit ennen ja nyt, Hilkka Ylisassi, Verve ConsultingKuntoutusyhteistyön mallit ennen ja nyt, Hilkka Ylisassi, Verve Consulting
Kuntoutusyhteistyön mallit ennen ja nyt, Hilkka Ylisassi, Verve Consulting
 
voisinpa tehda-tyoni-paremmin-palvelutyota-tekevien-naisten-tyoelamakokemuksia
voisinpa tehda-tyoni-paremmin-palvelutyota-tekevien-naisten-tyoelamakokemuksiavoisinpa tehda-tyoni-paremmin-palvelutyota-tekevien-naisten-tyoelamakokemuksia
voisinpa tehda-tyoni-paremmin-palvelutyota-tekevien-naisten-tyoelamakokemuksia
 
Kandidaatin tutkielma
Kandidaatin tutkielmaKandidaatin tutkielma
Kandidaatin tutkielma
 
2012 03-04 taltioni osuuskunnan liiketoimintasuunnitelma luonnos
2012 03-04 taltioni osuuskunnan liiketoimintasuunnitelma luonnos2012 03-04 taltioni osuuskunnan liiketoimintasuunnitelma luonnos
2012 03-04 taltioni osuuskunnan liiketoimintasuunnitelma luonnos
 
Kuntoutus ja apuvalineet / Liira Helena
Kuntoutus ja apuvalineet / Liira HelenaKuntoutus ja apuvalineet / Liira Helena
Kuntoutus ja apuvalineet / Liira Helena
 
Systeeminen näkökulma hyvinvointipalveluiden muutokseen Onko hybriditoimijoil...
Systeeminen näkökulma hyvinvointipalveluiden muutokseen Onko hybriditoimijoil...Systeeminen näkökulma hyvinvointipalveluiden muutokseen Onko hybriditoimijoil...
Systeeminen näkökulma hyvinvointipalveluiden muutokseen Onko hybriditoimijoil...
 
TEmaararaha2022 Hyva hankesuunnitelma savolainen 010621
TEmaararaha2022 Hyva hankesuunnitelma savolainen 010621TEmaararaha2022 Hyva hankesuunnitelma savolainen 010621
TEmaararaha2022 Hyva hankesuunnitelma savolainen 010621
 
Juvonen-Posti ja Henriksson: Työuravaikutukset nousuun kuntoutuksen toimeenpa...
Juvonen-Posti ja Henriksson: Työuravaikutukset nousuun kuntoutuksen toimeenpa...Juvonen-Posti ja Henriksson: Työuravaikutukset nousuun kuntoutuksen toimeenpa...
Juvonen-Posti ja Henriksson: Työuravaikutukset nousuun kuntoutuksen toimeenpa...
 
Näkökulmia muutosjohtamiseen
Näkökulmia muutosjohtamiseenNäkökulmia muutosjohtamiseen
Näkökulmia muutosjohtamiseen
 

Plus de Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK

Arbetslivets spelregler 2024 – En guide om rättigheterna och skyldigheterna i...
Arbetslivets spelregler 2024 – En guide om rättigheterna och skyldigheterna i...Arbetslivets spelregler 2024 – En guide om rättigheterna och skyldigheterna i...
Arbetslivets spelregler 2024 – En guide om rättigheterna och skyldigheterna i...Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK
 
Bargoeallima njuolggadusat – Pargoeellim njuolgâdusah – Reâuggjieʹllem õhttsa...
Bargoeallima njuolggadusat – Pargoeellim njuolgâdusah – Reâuggjieʹllem õhttsa...Bargoeallima njuolggadusat – Pargoeellim njuolgâdusah – Reâuggjieʹllem õhttsa...
Bargoeallima njuolggadusat – Pargoeellim njuolgâdusah – Reâuggjieʹllem õhttsa...Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK
 

Plus de Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK (20)

Digiosaaminen ja teknologian muutos SAK:n aloilla
Digiosaaminen ja teknologian muutos SAK:n aloillaDigiosaaminen ja teknologian muutos SAK:n aloilla
Digiosaaminen ja teknologian muutos SAK:n aloilla
 
luottamushenkilokysely-osaaminen-tyopaikoilla.pdf
luottamushenkilokysely-osaaminen-tyopaikoilla.pdfluottamushenkilokysely-osaaminen-tyopaikoilla.pdf
luottamushenkilokysely-osaaminen-tyopaikoilla.pdf
 
Verianin ja SAK:n lakkokysely maaliskuussa 2024
Verianin ja SAK:n lakkokysely maaliskuussa 2024Verianin ja SAK:n lakkokysely maaliskuussa 2024
Verianin ja SAK:n lakkokysely maaliskuussa 2024
 
Painava syy -esite 2024 - Orpon-Purran hallituksen leikkauslista
Painava syy -esite 2024 - Orpon-Purran hallituksen leikkauslistaPainava syy -esite 2024 - Orpon-Purran hallituksen leikkauslista
Painava syy -esite 2024 - Orpon-Purran hallituksen leikkauslista
 
Arbetslivets spelregler 2024 – En guide om rättigheterna och skyldigheterna i...
Arbetslivets spelregler 2024 – En guide om rättigheterna och skyldigheterna i...Arbetslivets spelregler 2024 – En guide om rättigheterna och skyldigheterna i...
Arbetslivets spelregler 2024 – En guide om rättigheterna och skyldigheterna i...
 
SAK:n tavoitteet vuoden 2024 europarlamenttivaaleissa
SAK:n tavoitteet vuoden 2024 europarlamenttivaaleissaSAK:n tavoitteet vuoden 2024 europarlamenttivaaleissa
SAK:n tavoitteet vuoden 2024 europarlamenttivaaleissa
 
Bargoeallima njuolggadusat – Pargoeellim njuolgâdusah – Reâuggjieʹllem õhttsa...
Bargoeallima njuolggadusat – Pargoeellim njuolgâdusah – Reâuggjieʹllem õhttsa...Bargoeallima njuolggadusat – Pargoeellim njuolgâdusah – Reâuggjieʹllem õhttsa...
Bargoeallima njuolggadusat – Pargoeellim njuolgâdusah – Reâuggjieʹllem õhttsa...
 
Kysely poliittisista työtaisteluista 14.12.2023
Kysely poliittisista työtaisteluista 14.12.2023Kysely poliittisista työtaisteluista 14.12.2023
Kysely poliittisista työtaisteluista 14.12.2023
 
SAK:n vero-ohjelma 2023–2027
SAK:n vero-ohjelma 2023–2027SAK:n vero-ohjelma 2023–2027
SAK:n vero-ohjelma 2023–2027
 
Ilmastonmuutoksen huomiointi SAK:laisilla aloilla 2019 ja 2023
Ilmastonmuutoksen huomiointi SAK:laisilla aloilla 2019 ja 2023Ilmastonmuutoksen huomiointi SAK:laisilla aloilla 2019 ja 2023
Ilmastonmuutoksen huomiointi SAK:laisilla aloilla 2019 ja 2023
 
koyhyysriski-sak-aloilla-jasentutkimus-2023.pdf
koyhyysriski-sak-aloilla-jasentutkimus-2023.pdfkoyhyysriski-sak-aloilla-jasentutkimus-2023.pdf
koyhyysriski-sak-aloilla-jasentutkimus-2023.pdf
 
haastattelututkimus-duunareiden-palkkakoyhyydesta.pdf
haastattelututkimus-duunareiden-palkkakoyhyydesta.pdfhaastattelututkimus-duunareiden-palkkakoyhyydesta.pdf
haastattelututkimus-duunareiden-palkkakoyhyydesta.pdf
 
Occupational health care in a nutshell
Occupational health care in a nutshellOccupational health care in a nutshell
Occupational health care in a nutshell
 
luottamus-tyopaikan-supervoima.pdf
luottamus-tyopaikan-supervoima.pdfluottamus-tyopaikan-supervoima.pdf
luottamus-tyopaikan-supervoima.pdf
 
A catalogue of Orpo-Purra Government cuts
A catalogue of Orpo-Purra Government cutsA catalogue of Orpo-Purra Government cuts
A catalogue of Orpo-Purra Government cuts
 
Regeringen Orpo-Purras lista över nedskärningar
Regeringen Orpo-Purras lista över nedskärningar Regeringen Orpo-Purras lista över nedskärningar
Regeringen Orpo-Purras lista över nedskärningar
 
Työterveyshuolto pähkinänkuoressa
Työterveyshuolto pähkinänkuoressaTyöterveyshuolto pähkinänkuoressa
Työterveyshuolto pähkinänkuoressa
 
Painava syy -esite
Painava syy -esitePainava syy -esite
Painava syy -esite
 
Pienituloisten ostovoiman lasku
Pienituloisten ostovoiman laskuPienituloisten ostovoiman lasku
Pienituloisten ostovoiman lasku
 
SAK:n tilinpäätöstiedot 2022
SAK:n tilinpäätöstiedot 2022SAK:n tilinpäätöstiedot 2022
SAK:n tilinpäätöstiedot 2022
 

"Meillä meni oikein rattosasti koko homma"

  • 1. 5·2006 "Meillä meni oikein rattosasti koko homma" Työeläkekuntoutujien kokemuksia kuntoutuksesta ja kuntoutusjärjestelmästä Tutkimustieto
  • 2. Joulukuu 2006 Esa Suominen Tilaukset: SAK puh. +358 20 774 00
  • 3. SAK · Tutkimustieto 5/2006 1 Sisällys Tiivistelmä........................................................................................ 3 Johdanto – taustaa kuntoutuksesta .............................................. 4 1 Esittelyssä ammatillinen kuntoutus............................................ 8 1.1 Mitä on ammatillinen kuntoutus................................................ 8 1.2 Työeläkekuntoutuksen aikainen toimeentulo ......................... 10 1.3 Työeläkekuntoutukseen pääsy............................................... 11 2 Kuntoutuksen tunnusluvut ........................................................ 13 2.1 Kuntoutushakemusten ja kuntoutujien määrä ........................ 13 2.2 Kuntoutuksen kustannukset ................................................... 14 2.3 Miksi kuntoutukseen? ............................................................ 14 2.4 Hakemusten hyväksyntä ........................................................ 15 2.5 Kuntoutuslajit ......................................................................... 15 3 Vaikuttavuus ............................................................................... 16 3.1 Yhteiskunnallinen ja yksilöllinen näkökulma........................... 16 3.2 Vaikuttavuuteen vaikuttavat tekijät ja vaikuttavuuden arviointi ............................................................... 17 4 Kokemuksia työeläkekuntoutuksesta – kuntoutuneet kertovat................................................................ 22 4.1 Tutkimukselliset lähtökohdat .................................................. 22 4.2 Kuntoutukseen hakeutuminen ja pääseminen ....................... 23 4.3 Kuntoutustoiminnan sisältö .................................................... 27 4.4 Työuran jatkuminen ja suhtautuminen jatkokuntoutukseen ... 29 5 Johtopäätöksiä ........................................................................... 33 Lähteet............................................................................................ 36
  • 4. 2 SAK · Tutkimustieto 5/2006
  • 5. SAK · Tutkimustieto 5/2006 3 TIIVISTELMÄ Selvityksen tavoitteena oli tarkastella työeläkekuntoutukseen osallistunei- den henkilöiden kokemuksia kuntoutuksesta, järjestelmän toiminnasta ja sen piiriin hakeutumisesta. Selvityksessä pyritään luomaan käsitystä siitä, mitkä tekijät vaikuttavat kuntoutukseen hakeutumiseen ja millä tavalla kun- toutus on vaikuttanut kuntoutujien elämään ja työuran jatkumiseen. Aineis- tona käytettiin kuuden työeläkekuntoutukseen osallistuneen henkilön haastatteluita, jotka purettiin kirjalliseksi aineistoksi. Henkilöt olivat perin- teisten työntekijäammattien edustajia aloilta, jotka ovat SAK:n ja sen liitto- jen edunvalvonnan piirissä. Keskeistä on ymmärtää kuntoutuksen merkitys myös muusta kuin taloudel- lisesta näkökulmasta. Kuntoutusta voidaan pitää onnistuneena yhteiskun- nallisena investointina, mikäli siihen suunnatut varat aiheuttavat säästöä eläke- ja terveydenhuoltomenoissa. Kuntoutuksella on kuitenkin huomatta- va määrä muitakin merkityksiä, jotka liittyvät ihmisten odotushorisontin ja elämänhallinnan paranemisen kautta henkiseen hyvinvointiin. Työn ja siitä suoriutumisen merkitys kuntoutujille oli vahva. Haastateltavat korostivat työn merkitystä paitsi taloudelliselta kannalta, myös osallisuuden ja identiteetin rakentamisen muodossa. Sairastuminen ja työelämäsuhteen kriisiytyminen oli monelle henkisesti raskas paikka. Merkittävä osa kuntou- tustoimintaa onkin ennen kaikkea uusien mielekkäiden elämänprojektien hahmottamisessa auttaminen ja muutoksen virittäminen. Selvityksen keskeisiin havaintoihin liittyvät kuntoutuksen monien merkitys- ten lisäksi monet järjestelmään liittyvät ilmiöt. Haastateltavien arvioissa merkittävimmät ongelmat kuntoutuspolulla sijoittuvat työpaikkatasolle ja työterveyshuoltoon. Merkittävimmät viivytykset suhteessa kuntoutukseen hakeutumiseen ja pääsyyn tapahtuvat täällä. Havainto on merkittävä ottaen huomioon viimeaikaisen lainsäädäntökehityksen, jonka puitteissa on ni- menomaisesti pyritty aikaistamaan kuntoutukseen pääsyä. Eläkelaitosten toimintaan oltiin laajalti tyytyväisiä. Työilmapiirillä ja työsuhteen laadulla koettiin olevan merkitystä työhön pa- luulle. Myös nämä olivat korostuneesti paikallistason haasteita. Uudelleen- koulutettavat korostivat vertaistuen merkitystä kuntoutusta helpottaneena tekijänä. Järjestelmä sai haastateltavilta varsin hyviä arvioita ja motivaatio osallistua uuteen kuntoutusjaksoon tai jatkokoulutukseen oli korkealla.
  • 6. 4 SAK · Tutkimustieto 5/2006 JOHDANTO – TAUSTAA KUNTOUTUKSESTA Ammatillista kuntoutusta on usein pidetty osana länsimaissa 1990-luvulla sijaa saaneen workfare –politiikan keskeisenä ilmentymänä. Se on osa laajempaa yhteiskuntapoliittista toimenpidepakettia, jonka perusideana on työkyvyttömyyden uhan alla olevien sekä työttömien aktivoiminen. Aktivoin- tipolitiikassa on kyse paitsi työttömyyden ja työkyvyttömyyden hoidosta ja ennaltaehkäisemisestä, myös työn ja sosiaaliturvan uudenlaisesta suh- teesta. Aktivoinnille on ollut vaikea löytää mitään erityisen kestävää määri- telmää ja sen sisältö on saanut erilaisen muodon maittain. Kuntoutuksen tavoitteet, sisällöt ja toimintatavat muuttuvat yhteiskunnan muuttuessa. Kuntoutus ei tänään tarkoita samaa kuin vaikka kymmenen vuotta sitten. Suomalaisen kuntoutustoiminnan alkuperä voidaan jäljittää aina 1940- ja 50-lukujen sodissa ja tapaturmissa vammautuneiden vam- mojen ja vaurioiden korjaamiseen. Suunta kuntoutuksessa ja sen koko kä- sitteessä onkin sotien jälkeisenä aikana ollut siirtymä korjaavista toimenpi- teistä kohti ehkäiseviä toimenpiteitä. Tämä on erittäin keskeinen kehityskul- ku, joka on vaatinut merkittävää ajattelullista muutosta. Kuntoutuksen pe- rinteinen, vajavuuskeskeinen toimintamalli on antamassa tilaa uudelle, valtaistavalle toimintamallille, jossa korostetaan myös kuntoutujan osallis- tumista ja ymmärretään kuntoutus kuntoutujan ja hänen ympäristönsä suhteen muutokseksi (STM, 2004, 24, Nikkanen, 2006, 9) Taulukko1: Kuntoutuksen kehitysvaiheita (Härkäpää, Järvikoski, 2004, 37) Kuntoutuksen alku-, Korjaava, palauttava toiminta, ns. kiteytymisvaihe erityispalvelu Integroituminen Kuntoutuksen ”normalisoituminen” yleisiin palvelujärjestelmiin Kuntoutuksen laajentuminen Asiakaskunnan määrällinen kasvu, laadullinen ja strateginen laajentumi- nen, sairauskäsityksen muutos Muutos kohti integroitumista osaksi muuta palvelujärjestelmää käynnistyi 1960-luvulta lähtien yhdessä hyvinvointivaltion laajentumista. Tällä hetkellä kuntoutus on moniammatillinen ja monipuolinen toimintakokonaisuus, joka jakaantuu useiden järjestelmien piiriin. Lääkinnällinen kuntoutus tukee am- matillista kuntoutusta ja on usein ehto sen onnistumiselle. Se nähdään en- nen kaikkea osana toimintakokonaisuutta, ei erillisenä osana. Nykykuntoutuksen vahva taloudellinen painotus on suhteellisen uusi ilmiö. Tutkija Heidi Paateron (2002) mukaan tämä näkyi ennen kaikkea vuoden 2002 hallituksen kuntoutusselonteossa, jossa kuntoutus sidottiin entistä selkeämmin niihin hallitusohjelman painopisteisiin joissa korostettiin työ- elämässä pidempään jatkamista (ks. myös HE 116/2002, s.2). Kuntoutus-
  • 7. SAK · Tutkimustieto 5/2006 5 selonteko 2002 määrittelee lisäksi kuntoutuksen käsitettä. Kuntoutustoi- minta on pysynyt keskeisenä välineenä tekijänä työurien pidentämisen kei- novalikoimassa, vaikka sitä kohtaan on ajoittain esitetty myös varauksia (mm. VNK, 2003, 27). Kuntoutustoiminta voidaan ymmärtää paitsi toimenpiteiden kokonaisuutena, myös prosessina ja yhteiskunnallisena toimintajärjestelmänä. Kuntoutuk- sessa ei pyritä pelkästään kuntoutujan tilanteen muuttamiseen vaan myös määrittelemään uudelleen yksilön ja ympäristön välistä suhdetta. Tämän vuoksi kuntoutus tarjoaa mielenkiintoisen tutkimuskohteen yhteiskuntatie- teelle. Kuntoutus toimenpiteiden kokonaisuutena tarkoittaa suunnitelmal- lista toimintaa kuntoutujan elämänprojektin toteuttamisen sekä hänen elä- mänhallintansa ylläpitoa tilanteessa, jossa hänen mahdollisuutensa ovat heikentyneet. Prosessionäkökulma taas painottaa kuntoutuksen palvelu- ketjua, mutta myös kuntoutusta aktiivisena muutosprosessina. Yhteiskun- nallisena toimintajärjestelmänä kuntoutus on ennen muuta osa aktiivista työvoima- ja sosiaalipolitiikkaa, jolla pyritään varautumaan julkisten meno- jen kasvuun (Härkäpää, Järvikoski, 2004, 18-22). Yleisemmän aktivointiajattelun, josta kuntoutus on vain yksi esimerkki, taustalla voidaan nähdä ikärakenteen ja elatussuhteen muuttumisen sekä rakenteellisen työttömyyden aikaansaamat huolet hyvinvointivaltion rahoi- tuspohjan kestävyydestä. Se lähtee myös ajatuksesta, jonka mukaan ihmi- sen on parempi olla työssä kuin työtön ja elää sosiaaliturvan varassa. Sa- ma koskee työkyvyttömyyden ennalta ehkäisemisen korostumista. Sosiaa- listen oikeuksien ja niihin liittyvän sosiaalisen kansalaisuuden laajentami- sen rinnalle on noussut työorientoituneen käyttäytymisen kannustaminen (Nikkanen, 2006, 13). Työelämässä on havaittavissa kahtiajakautumisen merkkejä. Työolot, työn sisältö, työmäärä ja työympäristön laatu yhdessä monien riski- ja kuormi- tustekijöiden ohella vaihtelevat suuresti eri ammattien ja toimialojen välillä. Työelämään on tulossa uusia riskejä samaan aikaan kun perinteisiä työym- päristön riskitekijöitä edelleen torjutaan ja ehkäistään (mm. Pensola, 2006). Työvoiman osaamisvaatimusten jatkuva kasvu vaatii työntekijöitä kaikilla aloilla myös mukautumiskykyä, joustoa ja erikoistumista (VNK 2/2006, 16). Yhteiskuntatieteilijät ovat etsineet aktivointiajattelun juuria milloin uuslibera- listisesta talouspolitiikasta, milloin taas sosiaalisen osallisuuden lisäämi- sestä sekä yksilön ja yhteiskunnan välisten suhteiden uudelleen määrittä- misestä. Yhtä kaikki, tavoitteena työelämästä poistumisen myöhentäminen ja työttömien aktivointi sekä toimenpiteenä ammatillinen kuntoutus ovat eheä ja keskeinen osa työhön perustuvan yhteiskunnan rakentamista ja vahvistamista. Tätä korostaa myös näkemys osallistamisesta velvoitteiden kautta. Ammatillisen kuntoutuksen nousu osaksi keskeistä työttömyyden vastaista toimintaa nojaa myös ajatukseen siitä, että hyvä elämänhallinta, työkyky, elämänlaatu ja aktiivisuus lisäävät työttömän tai työkyvyttömyyden uhkaaman työntekijän mahdollisuuksiaan osallistua tai pysyä työmarkki- noilla.
  • 8. 6 SAK · Tutkimustieto 5/2006 Ammatillisella kuntoutuksella on kaksi perusstrategiaa. Toisella pyritään vaikuttamaan työvoiman tarjontaan eli käytännössä kuntoutujien työmarkki- nallisiin valmiuksiin, toisella taas vaikutus kohdistuu työvoiman kysyntäas- pektiin. Tämä tarkoittaa pyrkimystä luoda työmarkkinoille sellaisia olosuh- teita, jotka lisäävät kysyntää kuntoutujan työpanokselle. Käytännössä nämä toimenpiteet ovat ensimmäisessä tapauksessa koulutusta, valmennusta tai työntekijän fyysisen ja psyykkisen kunnon parantamista, toisessa taas en- nen muuta työympäristön suunnittelua ja muotoilua työssä selviytymistä tu- kevaksi (Härkäpää, Järvikoski, 2004, 195-196). Suomessa merkittävintä käännettä ammatillisen kuntoutuksen suhteen ovat edustaneet lait kuntouttavasta työtoiminnasta (189/2001, voimaan syys- kuussa 2001) sekä vuoden 2004 alusta voimaan tulleet kuntoutusta koske- vat lakiuudistukset (186-190/2003). Jälkimmäinen velvoitti Kansaneläkelai- toksen ja työeläkelaitokset järjestämään asianmukaista kuntoutusta henki- lölle, jota uhkaa työkyvyttömyys. Kelan kuntoutuksen kohdalla tämä sääntö oli jo voimassa, vuoden 2004 alusta se tuli koskemaan myös työeläkeva- kuuttajia. Lakimuutoksen yhteydessä luotiin erittäin keskeinen oikeus valit- taa kuntoutuspäätöksestä. Valitusoikeus tulee laajenemaan ja koskemaan jatkossa myös paitsi itse päätöstä, myös kuntoutuksen sisältöä. Kuntoutuksen ensisijaisuutta eläkkeeseen nähden on korostettu myös vuo- den 1996 työeläkeuudistuksessa. Keskeinen oli myös aktiivinen sosiaalipo- litiikka –ryhmän panos, joka korosti työllisyyskeskeisen sosiaalipolitiikan merkitystä sekä yksilöiden että yhteiskunnan kannalta. Keskeisenä nähtiin kaikkien työikäisten työmarkkinakelpoisuuden vahvistaminen ja etuuksien kannustinvaikutus. Työeläkekuntoutuksen muututtua lakisääteiseksi etuu- deksi hylkäysosuudet ovat pienentyneet kasvaneista hakemusmääristä huolimatta. Tämä kertoo siitä, että aiemmin piilossa ollutta kuntoutustar- vetta on lakimuutoksen myötä päästy purkamaan ja saattamaan ihmisiä toimenpiteiden piiriin. Suomalaisessa kuntoutusjärjestelmässä vastuu kuntoutuksen järjestämi- sestä jakaantuu monille eri tahoille. Tämän selvityksen näkökulma on kes- keisen työeläkekuntoutuskeskeinen. Työeläkejärjestelmällä on päävastuu työelämässä olevien ammatillisesta kuntoutuksesta. Työeläkekuntoutuksesta vastaavat työeläkevakuuttajat. Työeläkekuntou- tusasioista on pääsääntöisesti vastuussa se työeläkevakuuttaja, jossa hen- kilön työpaikan työeläkevakuutus on tai jossa vakuutus viimeksi oli. Työeläkekuntoutukseen pääsyn kannalta oleellista on, että henkilö on va- kiintuneesti kiinnittynyt työelämään ja yhteys työelämään on säilynyt. Näis- sä tapauksissa asiakkaan tilanne on sellainen, että työeläkekuntoutuksen toimenpiteillä häntä voidaan useimmiten parhaiten auttaa. Viimeisten laki- uudistusten myötä tämän kuntoutuksen rooli on korostunut, koska aiempaa useampi kuntoutuja tulee työelämästä. Tätä korostaa myös järjestelmän nykyinen keskittyminen jo tapahtuneen työkyvyn menetyksen sijasta työky- vyttömyyden uhkaan. Sellaisten henkilöiden kuntoutuksesta, joilla ei ole merkittävästi aiempaa työhistoriaa, vastaa Kela.
  • 9. SAK · Tutkimustieto 5/2006 7 Selvityksen luonne Tässä selvityksessä pyritään sekä taulukoiden että haastatteluiden kautta hahmottamaan kuntoutuksen vaikuttavuutta ja kuntoutuskokemuksia työn- tekijöiden keskuudessa. Aineisto koostuu erilaisia työeläkekuntoutusjaksoja käyneiden ihmisten teemahaastatteluista ja Eläketurvakeskuksen tilastois- ta, joissa tarkastellaan kuntoutuksen jälkeisiä työuria kyseisillä aloilla. Vali- tut alat edustavat perinteisiä ja vakiintuneita ammattialoja, joiden työntekijät järjestäytyvät SAK:n liittoihin. Selvityksen laadullisen osuuden kautta pyritään hahmottamaan kuntoutuji- en omia kokemuksia kuntoutuksesta. Kokivatko he kuntoutuksen innosta- vana mahdollisuutena uuteen vaiko pikemminkin velvoittavana ja epämoti- voivana? Tätä kautta pyritään saamaan syvyyttä kuntoutuksesta käytyyn keskusteluun. Monet tutkimukset painottavat sitoutumisen ja motivaation tärkeyttä, jotta kuntoutus voi tuottaa yksilölle todellista hyötyä. Tämän sel- vityksen pienimuotoisella laadullisella osalla haetaan lisävalaistusta tähän aiheeseen. Tarkastelussa ovat myös kuntoutujien käsitykset omasta suhteestaan työ- hön ja työntekoon. Monilla heidän edustamistaan SAK:n ja sen liittojen edunvalvonnnan piirissä olevista aloista elinkeinorakenteen nopea muutos on tarkoittanut suurta murrosta. Monia laman aikana hävinneitä työpaikkoja ei syntynyt uudelleen poikkeuksellisen nopean taloudellisen kasvun aikana, vaan ne joko katosivat kokonaan tai siirtyivät nopeassa tahdissa edenneen globalisaation myötä kehittyviin maihin. Muutos on jatkunut myös taloudellisen taantuman väistyttyä. Osaamisvaa- timukset ovat kasvaneet ja moni vaihtaa työpaikkaa useaan kertaan työ- uransa aikana. Erityisesti ikääntyviä työntekijöitä kohtaavat ristiriitaiset pai- neet. Toisaalla työtehtävät muuttuvat ja osaaminen vanhentuu entistä no- peammin vaikeuttaen työssä pysymistä, toisaalta valtion taholta pyritään lisäämään työllisyyttä ja pidentämään työuria. Monet työeläkekuntoutujista ovat pitkän työuran tehneitä henkilöitä, joilta puuttuu pohjatason muodollinen koulutus tai se on monin paikoin vanhen- tunutta. Ammatti-ihmisen identiteetti elää kuitenkin vahvana. Katkos ja uu- den opettelu voi olla raskasta ja vaikeaa, ei vain koulun penkille siirtymisen muodossa, vaan myös identiteetin kannalta. Haastatteluaineisto sisältää myös kuntoutujien omia arvioita järjestelmän toimivuudesta ja pullonkauloista. Monet ongelmat ovat paikannettavissa paikallistasolle ja työpaikkojen arkipäivään. Toinen merkittävä ongelma- kohta koskee aikaista puuttumista terveydellisiin ongelmiin. Vaikka vuoden 2004 lakimuutokset, kuten monet aikaisemmatkin toimenpiteet ovat koros- taneet varhaisen puuttumisen merkitystä, on todellisuus vielä monilta osin toisenlainen.
  • 10. 8 SAK · Tutkimustieto 5/2006 1 ESITTELYSSÄ AMMATILLINEN KUNTOUTUS 1.1 Mitä on ammatillinen kuntoutus Ammatillinen kuntoutus on tukea työn tai ammatin vaihtoon silloin kun työntekijä ei voi terveydentilansa takia enää jatkaa entisessä työssään. Kuntoutuksen tavoitteena on työntekijän palaaminen työhön ja työelämässä pysyminen. Sen avulla pyritään parantamaan tai ylläpitämään kuntoutujan työkykyä ja ansiomahdollisuuksia. Kuntoutustoimenpiteet tulevat ajankoh- taisiksi silloin, kun omat ja työpaikan keinot eivät yksin riitä. Tilanteessa, jossa sairaus ei ole merkittävä, voidaan pyrkiä parantamaan työntekijän osaamista. Työkykyä uhkaamattoman sairauden ilmaantuessa keinoina ovat hoito, lääkinnällinen kuntoutus ja työkykyä ylläpitävä toiminta, työkyvyn vaarantuessa tai uhan syntyessä työeläke- tai Kelan järjestämä kuntoutus (Piispanen, 2006, kalvosarja). Suomessa ammatillinen kuntoutus jakaantuu työeläkevakuuttajien rahoit- tamaan työeläkekuntoutukseen ja Kelan hoitamaan ammatilliseen kuntou- tukseen. Sosiaalinen kuntoutus on puolestaan kuntien sosiaalitoimen vas- tuulla. Työelämässä olevat ihmiset ovat työeläkelaitosten järjestämän kun- toutuksen piirissä, merkittävää työhistoriaa vailla olevat Kelan järjestämän kuntouksen piirissä. Tämä koskee erityisesti nuoria työntekijöitä. Kelan vastuulla on myös työkykyä ylläpitävä ja parantava valmennus eli Tyk- toiminta. Tätä kuntoutusta tarjotaan vajaakuntoisille henkilöille joiden työky- ky ja ansiomahdollisuudet ovat oleellisesti heikentyneet. Tämän lisäksi on olemassa ns. Aslak-kuntoutusta, joka on ammatillisesti syvennettyä lääke- tieteellistä kuntoutusta, joka liittyy läheisesti työpaikkojen työkykyä ja työhy- vinvointia ylläpitävään toimintaan. Jos kuntoutuksen tarve johtuu työtapaturmasta, ammattitaudista tai liiken- nevahingosta, on ensisijainen vastuu myös kuntoutuskysymyksissä tapa- turma- tai liikennevakuutuksella. Kansainvälisessä vertailussa suomalainen järjestelmä on poikkeuksellisen hajautunut. Muissa pohjoismaissa vastuu kuntouttamisesta on keskittynyt jollekin viranomaistaholle selvästi Suomea selvemmin. Vaikka tilanne onkin parantunut, ei kaikissa tilanteissa ei edel- leenkään ole selvää, mille taholle kuntoutuksen järjestäminen kuuluu. Tarve yhteydenpidolle eri toimijoiden kesken on ensisijaisen tärkeää.
  • 11. SAK · Tutkimustieto 5/2006 9 Taulukko2: Kuntoutusasiain neuvottelukunnan työryhmän ohjeet ammatillisen kuntoutuksen ensisijaisesta vastuunjaosta (Vakuutuskuntoutus VKK 2003) Asiakkaan tilanne Ensisijainen vastuutaho Lyhytaikainen työkyvyttömyys (sairaus) terveydenhuolto, työterveyshuolto Pitkittyvä tilapäinen työkyvyttömyys terveydenhuolto, työterveyshuolto Menetetty tai uhattu työ- ja ansiokyky työtapa- tapaturma- tai turman, ammattitaudin tai liikennetapaturman liikennevakuutus vuoksi Työkyvyttömyyden uhka tai työkyky- ja ansio- Kela mahdollisuuksien olennainen heikentyminen KUN ei oikeutta työeläkekuntoutukseen Työkyvyttömyyden uhka tai työkyvyttömyys sai- työeläkelaitos rauden, vian tai vamman vuoksi KUN yhteys työelämään säilynyt Nuoret pitkäaikaissairaat tai vammaiset henkilöt Kela vailla vakiintunutta työhistoriaa Vajaakuntoiset työttömät ja työttömyysuhan Työhallinto alaiset Ammatillinen kuntoutus voi olla ammatinvalinnanohjausta, kuntoutustutki- musta, työ- ja koulutuskokeiluja, työhönvalmennusta, ammatillista ja muuta koulutusta, työvoimaneuvontaa ja työhönsijoitusta, elinkeinotukea sekä työhön tai opiskeluun liittyviä apuvälineitä ja työolosuhteiden järjestelytu- kea. Se voi myös olla muuta kuntoutusta tukevaa Kelan vastuulla olevaa lääkinnällistä kuntoutusta. Työeläkekuntoutuksen kohteena on aina yksilö. Kuntoutustarpeen arviointi ja kuntoutussuunnitelma perustuvat hänen ko- konaistilanteeseensa ja toimenpidevalikoima tapauskohtaiseen harkintaan. Suomessa useat eri tahot tarjoavat työntekijän työllistymisedellysten pa- rantamiseen tähtääviä toimenpiteitä. Työkykyä ylläpitävän toiminnan pitäisi olla osa työpaikan työsuojelutoimintaa. Työpaikkojen työkykyä ylläpitävän toiminnan periaatteet määritellään työterveyshuoltolaissa. Kuntoutuksen al- kaessa selvitellään ensin töiden järjestely- ja uudelleensijoitusmahdollisuu- det omalla työpaikalla. Jos omalla työpaikalla tai työnantajalla ei löydy teh- täviä, joissa työkyvyttömyyden uhkaa voidaan vähentää, selvitetään kun- toutujan mahdollisuudet saada työtä muualta. Vasta tämän jälkeen harki- taan uudelleenkoulutusta. Työeläkekuntoutus voi kustantaa tutkimuksia, joilla hankitaan lisätietoja kuntoutujan ammatillisista kuntoutusmahdollisuuksista. Käytännössä tämä tarkoittaa lähetettä tutkimuspalveluita tarjoavaan laitokseen tai kuntoutus- poliklinikalle. Tärkeä osa kuntoutusta on kuntoutukseen liittyvä neuvonta, ohjaus ja konsultointi. Kuntoutusasiantuntijat neuvovat ja ohjaavat asian
  • 12. 10 SAK · Tutkimustieto 5/2006 käsittelyn eri vaiheissa kuntoujaa sopivan kuntoutusohjelman suunnittelus- sa sekä järjestävät työeläkekuntoutuksen rahoituksen toimenpiteille. Työpaikalla järjestettävä kuntoutus voi olla työkokeilua tai työhönvalmen- nusta. Tämä voi koskea sekä työssä olevaa että työkyvyttömyysjaksolta ta- kaisin työelämään pyrkivää. Perimmäisenä tarkoituksena on mahdollisim- man sujuva siirtyminen työtehtävästä toiseen sekä ansiotyössä jatkaminen. Työkokeiluista siirrytään usein työhönvalmennukseen. Keskeistä työpai- kalla tapahtuvan kuntoutuksen osalta on ohjausjärjestelmän toimivuus. Jos työpaikan järjestelyt eivät ole riittäviä henkilön jatkamiseksi entisessä tehtävässään, voi työeläkekuntoutus olla ammatillista koulutusta uuteen ammattiin. Uuden alan tulee olla sairauden tai muun työkyvyttömyyden syyn kannalta sopiva. Työeläkejärjestelmän alkuperäisiin tehtäviin ei ole kuulunut pohjakoulutuksen tukeminen, mutta eteen tulee yhä useammin ta- pauksia, jossa koulutustason nostaminen olisi tarpeellista työelämässä jat- kamisen takaamiseksi. Näin on erityisesti silloin kun henkilöllä on vanhen- tunut pohjakoulutus, jonka vuoksi hänen mahdollisuutensa selviytyä am- matillisen koulutuksen piirissä tapahtuvasta kuntoutusjaksosta on heikko. Tämä on yleistä monilla SAK:n ja sen liittojen edunvalvonnan piiriin kuulu- villa aloilla. 1.2 Työeläkekuntoutuksen aikainen toimeentulo Kuntoutuksen aikainen toimeentuloturva suuruus ja ehdot vaihtelevat. Tur- va määräytyy kuntoutusta antavan tahon mukaan. Kuntoutuksen ajan toi- meentulo varmistetaan viiden eri etuuden kautta: Kuntoutusraha: Kuntoutusrahaa maksetaan työelämästä suoraan kuntou- tukseen lähtevälle. Suuruudeltaan se on työlakien mukaisen työkyvyttö- myyseläkkeen suuruinen korotettuna 33%:lla. Kyseistä etuutta maksetaan aktiivisen kuntoutuksen ajalta. Mikäli kuntoutus suoritetaan työajalla ja pal- kan piirissä, ko. etuus suunnataan työnantajalle. Osakuntoutusraha: Puolet kuntoutusrahan määrästä, jota maksetaan mikäli henkilö osallistuu kuntoutukseen samaan aikaan kuin jatkaa osittain ansio- työssä. Osakuntoutusrahan tarkoitus on ennen kaikkea entistä paremmin toteuttaa työelämän tarpeita ja mahdollistaa jatkuva työelämäkytkentä sil- loin kun se on mahdollista. Harkinnanvarainen kuntoutusavustus: Tämä harkinnanvarainen etuus myönnetään kuntoutussuunnitelman laatimisajalle, kuntoutuksen alkamisen odotus- ja väliajalle tai kuntoutuksen jälkeiselle alalle, mikäli kuntoutujalla ei ole muuta toimeentuloa. Suuruudeltaan se on määräaikainen työkyvyttö- myyseläke. Kuntoutustuki: Kuntoutustuki on määräaikaista työkyvyttömyyseläkettä, jota maksetaan kun sairauspäivärahakausi ei ole ollut riittävä työkyvyn palau- tumiseen.
  • 13. SAK · Tutkimustieto 5/2006 11 Kuntoutuskorotus: Kuntoutuskorotusta saavat ne kuntoutujat, jotka tulevat kuntoutukseen eläkkeeltä. Kuntoutustuen tai työkyvyttömyyseläkkeen lisäk- si myönnettävä korotus, jota maksetaan aktiivisen kuntoutuksen ajalta. Ko- rotus on 33% maksettavan eläkkeen määrästä. 1.3 Työeläkekuntoutukseen pääsy Viimeisimmät merkittävät muutokset kuntoutuslainsäädäntöön tulivat voi- maan vuoden 2004 alusta. Tämän uuden kuntoutuslainsäädännön tavoit- teena on varhentaa kuntoutuksen aloittamista. Se myös korostaa kuntou- tuksen ensisijaisuutta eläkkeelle siirtymiseen verrattuna. Työeläkekuntoutus on lakisääteinen etuus työkyvyttömyyseläkkeen tapaan. Vaikka vuoden 2004 alusta siitä tulikin subjektiivinen oikeus, säädellään sitä tarkoituksenmukaisuuskriteerein. Työeläkekuntoutukseen osallistujalla tulee olla asianmukaisesti diagnosoitu sairaus, vika tai vamma, jonka vuok- si häntä kohtaa työkyvyttömyysuhka. Hänellä tulee olla tietty määrä työelä- kelakien piiriin kuuluvia ansioita viimeiseltä viideltä vuodelta eikä työsuh- teen päättymisestä saa pääsääntöisesti olla kulunut vuotta pitempää aikaa (ETK, 2006, 9). Työelämäyhteyden tulee olla todettavissa. Tämän lisäksi on voitava katsoa, että kuntoutuksesta on siihen osallistuvalle todellista hyötyä ja että sillä on tätä kautta myös eläkemenoja säästävä vaikutus (HE 116/2002, 11). Työkyvyn määritteleminen ei ole itsestäänselvä prosessi. Kuntoutustutki- mus erottaa kolme eri mallia. Ne ovat lääketieteellinen työkykykäsitys, työ- kyvyn tasapainomalli sekä integroitu työkykykäsitys. Lääketieteellisessä mallissa työkyky rinnastetaan terveyteen, kun taas tasapainomallissa työ- kyvyn tarkastelu perustuu yksilön resurssien ja työn vaatimusten väliseen suhteeseen. Integroitu työkykymalli painottaa työkyvyn yhteisöllistä näkö- kulmaa, jonka mukaan yksittäisen työntekijän työkykyä ei voida tarkastella erillään työorganisaation työkyvystä. Suomalaista sosiaaliturvajärjestelmää ja sen työkykykäsitystä luonnehtii tällä hetkellä parhaiten yksilökeskeinen tasapainomalli (Järvikoski, Härkäpää, 2004, 112-114). Työkyvyn käsitteen moninaisuuden tavoittaminen järjestelmiä suunnitellessa on vaativa tehtä- vä. Vuoden 2004 alusta voimaan tulleen lakiuudistuksen keskeinen tarkoitus oli aikaistaa ammatillisen kuntoutuksen aloitusta. Kuntoutuslainsäädännön muutos oli osa yksityisalojen työeläkkeiden kehittämisestä tehtyä kokonais- sopimusta. Työmarkkinaosapuolet olivat aktiivisesti mukana lainsäädännön uudistuksen valmistelussa. Taustalla oli usein toistunut havainto siitä, miten parhaita tuloksia saavutettiin mitä aiemmin kuntoutukseen päästiin. Ky- seistä näkökulmaa korostivat myös useat lausunnonantajat lausunnoissaan eduskunnalle. Ennen uudistusta voimassa olleen lain mukaan kuntoutuk- seen pääsi vasta kun työkyky ja ansiomahdollisuudet olivat oleellisesti hei- kentyneet. Tämä tarkoitti käytännössä varsin korkean kynnyksen synty-
  • 14. 12 SAK · Tutkimustieto 5/2006 mistä ja usein kuntoutuksen liian myöhäistä aloittamista, jonka vuoksi tu- lokset jäivät laihoiksi. Työterveyslaitoksen lausunnossa eduskunnan työelämä- ja tasa-arvoasiain valiokunnalle nostettiin esille myös työterveydenhuollon keskeinen merkitys sekä kuntoutuksesta vastaavien tahojen yhteistyön sujuvuuden tärkeys. Monesti havainnot kuntoutustarpeen syntymisestä tehdään tällä tasolla. Työterveyslaitos korosti myös työkyvyn käsitteen riittävän laaja-alaista ym- märtämistä, jotta varhainen puuttuminen olisi mahdollista (Työterveyslaitos, 2002). Kuntoutuksen tarpeen tunnistaminen on keskeinen kysymys kuntoutusta ja sen toimivuutta arvioitaessa. On keskeistä tehdä ero kokemuksellisen ja todellisen tarpeen välillä. Kuntoutusbarometrin mukaan kansalaisryhmien koettu kuntoutuksen tarve oli noin 10-20%. Arvio vaihteli tutkimuskysy- mysten ja otannan mukaan (Kela, 2002, 23). Kuntoutusbarometri on suo- malaisten kuntoutuksen järjestäjien yhteistyöhanke. Barometri perustuu pääosin asiantuntijoiden arviointeihin kuntoutusjärjestelmän eri puolien toi- mivuudesta. Nykylainsäädännön mukaan kuntoutuspäätöksen saajalla on oikeus valittaa päätöksestä. Ennen vuotta 2004 tätä oikeutta ei ollut. Valitusoikeus koskee itse päätöstä sekä kuntoutusetuuden maksuaikaa ja -määrää, ei kuntoutuk- sen sisältöä. Tähän on kuitenkin tulossa muutos vuoden 2007 alusta, jolloin myös kuntoutuksen sisältö on valitusoikeuden piirissä. Tämän on nähty tuovan helpotusta nykytilanteeseen, jossa itse kuntoutuspäätöksen ja sen sisällön erilainen käsittely on aiheuttanut hankaluuksia. Uudistuksen on katsottu myös yksinkertaistavan muutoksenhakuasetelmaa (Suvanto, 2006, 12-13)
  • 15. SAK · Tutkimustieto 5/2006 13 2 KUNTOUTUKSEN TUNNUSLUVUT 2.1 Kuntoutushakemusten ja kuntoutujien määrä Vuoden 2005 aikana työeläkelaitoksissa tuli vireille 6223 kuntoutushake- musta (ETK, 2006, 11). Määrä on hieman pienempi kuin vuotta aikaisem- min jolloin hakemuksia pantiin vireille 6909. Vuoden 2005 aikana työeläke- laitokset kuntouttivat kaikkiaan 6834 henkilöä (ETK, 2006). Heinäkuuhun 2006 mennessä hakemuksia oli tullut vireille 3653 kappaletta. Hakemusten määrän nopean kasvun (lähes viisinkertaistunut vuodesta 1992, kolmin- kertaistuneet vuodesta 1996) voidaan siis katsoa saavuttaneen lakipisteen- sä ja normalisoituneen. Kelan kuntoutuspalveluita sai vuonna 2005 kaikkiaan 86 800 henkilöä, joista selkeästi suurin osa sai lyhytaikaista ja harkinnanvaraista kuntoutus- ta. Eläketurvakeskuksen tilastoraporttien mukaan nopea kasvu johtui pää- asiassa lakimuutosten, erityisesti vuoden 2004 uudistuksen saamasta julki- suudesta. Muita selittäviä tekijöitä ovat kuntoutuksen tehostuminen sekä TELA:n ja Kelan väliset yhteistyösopimukset (ETK: Työeläkekuntoutus 2005, 2006, 11). Työeläkekuntoutuksen piirissä olevien määrä verrattuna erityisesti Kelan kuntoutujiin verrattuna on pieni, mutta on kasvanut viime vuoteen asti nopeasti. Taulukko3: Myönteiset työeläkekuntoutuspäätökset vuosina 1992- 2005 (lähde: Eläketurvakeskus) 4442 3950 3457 2966 2764 2658 2327 1668 1785 1365 950 744 819 627
  • 16. 14 SAK · Tutkimustieto 5/2006 2.2 Kuntoutuksen kustannukset Työeläkevakuuttajien kustannukset vuonna 2005 olivat n. 40 miljoonaa eu- roa. Vertailukohdaksi voidaan ottaa Kelan kuntoutusmenot, jotka olivat sa- mana vuonna 285 miljoonaa euroa. Työkyvyttömyyseläkemenot olivat vuonna 2004 kaikkiaan 2 242 miljoonaa euroa. Kuntoutuksen kokonaisme- noista ei ole olemassa tuoretta tietoa, uusimmat luvut ovat vuodelta 2000 (Kela, 2005, 12). Työeläkevakuuttajien kustannuksista palvelukulujen osuus oli 6 miljoonaa euroa loppujen varojen kuluessa kuntoutusavustusten, osakuntoutusrahan sekä kuntoutusrahan – ja korotuksen maksuihin. Palvelukulujen kasvu on ollut useiden vuosien ajan varsin maltillista. Toimeentulon turvaamiseksi yksittäiselle henkilölle maksettiin harkinnanvaraista kuntoutusavustusta tai –rahaa keskimäärin 1779 euroa kuussa, tai eläkkeen päälle kuntoutusko- rotusta 449 euroa (ETK, 2006). 2.3 Miksi kuntoutukseen? Taulukko4: Työeläkekuntoutuspäätökset diagnoosin mukaan vuonna 2005 (%) (Lähde: Eläketurvakeskus) 60 51 50 Hermostosairaudet 40 Mielenterveys- ja käyttäytymishäiriöt 30 23 Tuki- ja 20 liikuntaelinsairaudet 20 Muut sairaudet 10 6 0 Työeläkekuntoutukseen hakeutumisen pääsyynä ovat edelleen tuki- ja lii- kuntaelinten sairaudet. Vuonna 2005 kuntoutuspäätöksen saaneista yli puolen diagnoosina oli tuki- ja liikuntaelinsairaus. Mielenterveydellisistä syistä kuntoutuksen piiriin tulee joka viides kuntoutuja. Heistä huomattavan suuri osa (65%) on naisia (ETK, 2006, 13).
  • 17. SAK · Tutkimustieto 5/2006 15 2.4 Hakemusten hyväksyntä Kaikki työeläkelaitoksissa vireille tulleet kuntoutushakemukset eivät pääty hyväksyntään. Hakemusten käsittelyä ohjaa Eläketurvakeskuksen yleiskirje työeläkelaitoksille. Kuntoutusoikeuden ratkaiseva eläkelaitos on viimeinen laitos, jonka vakuuttamassa työsuhteessa työntekijä on ollut. Hylkäysten määrä kaikista hakemuksista oli vajaa neljännes (24%).Tässä on laskua vuodesta 2004 13%. Työssä olevien kuntoutushakemuksia hylättiin suh- teessa enemmän kuin eläkkeeltä tulevien (28% ja 14%). Hakemuksien hylkäämisissä myös iällä on merkitystä, nuorempien kuntou- tushakemuksia hylätään vanhempia hakijoita useammin. Eläketurvakes- kuksen tilastojen mukaan keskeisin syy kuntoutushakemuksen hylkäämi- seen on se, ettei hakijalla ole voitu todeta työkyvyttömyyden uhkaa. Vuon- na 2005 tällä perusteella hylättyjen hakemusten osuus kaikista hylkäyksistä oli 65%. Hylkäyksiä myös riitautetaan. Valitusoikeus koskee nimenomaisesti kun- toutuksen hylkäämistä. Vuonna 2005 valituksia tuli työeläkelaitoksiin vireille 329, eläkelautakuntiin puolestaan 286. Valitukset johtavat päätösten muu- toksiin vain harvoin. 2.5 Kuntoutuslajit Työeläkekuntoutuksen lajeista tyypillisin on edelleen koulutus, vaikkakin työpaikalla tapahtuva kuntoutus on kipuamassa sen rinnalle. Tässä näkyy uudistuksen vaikutus. Vuonna 2005 kaikkiaan 2728 henkeä sai työhön tai ammattiin tähtäävää koulutusta. Tämä on 38% kaikista kuntoutujista. Työ- paikalla esimerkiksi työkokeilujen ja työhönvalmennuksen piirissä oli 2705 ihmistä. Työpaikkakuntoutus on yleisin kuntoutusmuoto erityisesti ikäänty- neiden joukossa. Työpaikkakuntoutus on myös kustannuksiltaan edullisin kuntoutusmuoto. Työpaikkakuntoutusta saaneiden osuus kaikista kuntoutu- jista on kohonnut nopeasti, edellisvuodesta nousua oli vuonna 2005 11%. Kuntoutustutkimusta käytettiin kaikkiaan 1266 henkilön eli 18%:n kohdalla (ETK, 23-24). Työeläkejärjestelmä ei lähtökohtaisesti tue pohjakoulutusta tai sen tason nostamista, joskin tämä ei ole kategorista.
  • 18. 16 SAK · Tutkimustieto 5/2006 3 VAIKUTTAVUUS Kuntoutusta ja sen vaikuttavuutta voidaan arvioida monin tavoin, yksinker- taisilla laskennallisilla malleilla tai laajemmin ihmisen ja ympäristön muu- tosprosessina. Kuntoutumisen aikana ihminen voi löytää itsestään uusia voimavaroja ja oppia uusia tapoja toimia. Nämä hyödyt eivät välttämättä näy suoraan tilastoissa, vaikka niillä on selkeä toimintakykyä ja elämän- laatua parantava vaikutus (Järvikoski, Härkäpää, 2004, 19). Kuntoutuksen vaikuttavuus on noussut merkittäväksi kiinnostuksen koh- teeksi erityisesti taloudellisista syistä. Kuntoutuksen onnistumiseen ja ih- misten työhön palaamiseen vaikuttavat luonnollisesti useat tekijät itse kun- toutustoiminnan lisäksi. Keskeistä on yleinen yhteiskunnallinen tilanne, riit- tävä työvoiman kysyntä sekä työllistymistä tukevat päätökset erityisesti elä- kepoliitiikassa. Kuntoutustutkimus on Suomessa varsin laajaa, mutta haja- naista. Tähän kiinnitti huomiota mm. Raimo Sailaksen johtama työllisyys- työryhmä (VNK, 2003, 27). Pirjo Nikkanen on tutkimuksessaan Kelan Tyk-kuntoutukseen osallistunei- den kokemuksista ja kuntoutumistarinoista koonnut yhteen suomalaista kuntoutuksesta tehtyä tutkimusta. Myös hänen arvionsa mukaan tieto ja tutkimus ovat hajaantuneet eri tieteenaloille ja eri yksiköihin. Kuntoutuksen tiimoilta on viime vuosina julkaistu useita väitöskirjoja erityisesti yhteiskun- tatieteissä (Nikkanen, 2006, 22-25). 3.1 Yhteiskunnallinen ja yksilöllinen näkökulma Vaikuttavuutta voidaan arvioida kahdesta suunnasta, yhteiskunnallisesta ja yksilöllisestä. Edellisellä viitataan usein julkistaloudellisiin kustannuksiin, jälkimmäisellä taas yksilön omaan tilanteeseen. Kuntoutusta voidaan pitää onnistuneena mikäli sillä kyetään pidentämään henkilön työuraa ja nosta- maan eläkkeelle siirtymisikää. Onnistuessaan kuntoutus siis pienentää elä- kemenoja ja lieventää työeläkemaksujen korotuspaineita. Tavoitteena on, että kuntoutuksen kokonaiskustannukset olisivat pienemmät kuin vastaavat eläkemenot olisivat. Veijo Notkola toteaa Kuntoutus-lehdessä (2/2006) kuntoutuksen olevan sitä kannattavampaa, mitä enemmän sitä tutkitaan. Yhteiskunnan näkökul- masta työeläkekuntoutus vaikuttaa kannattavan. Kun työkyvyttömyyseläk- keen vuotuiset kustannukset/henkilö olivat vuonna 2005 keskimäärin 11 900 euroa ja onnistuneelle kuntoutukselle (kaikkien ohjelmien kustannukset laskettuna yhteen ja jaettuna onnistuneiden ohjelmien, eli sellaisten ohjel- mien, jotka johtivat joko työllistymiseen tai työkyvyn palautumiseen) las- kettu keskimääräinen kustannus 17 100 euroa, maksaa kuntoutus itsensä takaisin jo puolessatoista vuodessa. Samaan aikaan on voitu nähdä on- nistuneiden ohjelmien kustannustason lasku, jonka pääsyynä pidetään ly- hytkestoisen työpaikoilla tapahtuvan kuntoutuksen lisääntymistä.
  • 19. SAK · Tutkimustieto 5/2006 17 Vuoden 2005 aikana päättyi kaikkiaan 2867 kuntoutus- ja tutkimusohjelmaa 2814 henkilöltä. Kuntoutettavista 68% oli kuntoutuksen aloittaessaan ollut joko työelämässä tai työttömänä. Ohjelmansa päättäneistä 63% palasi ta- kaisin työelämään, 6% kuntoutui muuten ja 18% siirtyi eläkkeelle. Loput keskeyttivät, kokivat elämänmuutoksia tai siirtyivät muiden järjestelmien pii- riin. Viime vuosina on ollut nähtävissä kuntoutujien aikaisempaa parempi työllistyminen. Entistä harvempi siirtyy kuntoutuksen jälkeen työelämän ul- kopuolelle. Vielä vuonna 1996 46% kuntoutuksen läpikäyneistä siirtyi eläk- keelle (ETK, 2006, 26). Kuntoutustaustan lisäksi erityisesti iällä on merki- tystä sen suhteen, kykeneekö työntekijä palaamaan työhön kuntoutusjak- son jälkeen. Mitä nuoremmasta kuntoutujasta on kyse, sitä suuremmalla todennäköisyydellä hän palaa työelämään. Keskeistä on luonnollisesti makrotason lisäksi yksilötaso. Vuonna 2002 il- mestyi laaja-alainen STAKESin raportti otsikolla ”Kannattaako kuntoutus?”. Siinä pyrittiin arvioimaan ammatillisen kuntoutuksen vaikuttavuutta erilaisis- sa keskeisissä ongelmaryhmissä tuolloin olemassa olleen tieteellisen tutki- muksen perusteella. Laajan raportin mukaan kuntoutuksen vaikuttavuu- desta on olemassa näyttöä erilaisissa sairaus- ja ongelmaryhmissä. Kun- toutuksen vaikutukset olivat selvimmin havaittavissa moniammatillisessa kuntoutuksessa (Rissanen ja Aalto, Härkäpää, 2002). Nikkasen havainnot korostavat 3.2 Vaikuttavuuteen vaikuttavat tekijät ja vaikuttavuuden arviointi Keskeisiä vaikuttavuuteen vaikuttavia tekijöitä olivat kuntoutujan sitoutumi- nen kuntoutussuunnitelmaan sekä hyvien käytäntöjen ja toimien kohdista- minen myös työelämään yleensä eikä ainoastaan yksilöön. Tätä viimeksi mainittua ominaisuutta korostaa tutkimuksissa esiintynyt havainto työnteki- jöiden taipumuksesta määritellä työsuoriutumisensa ongelmat yksilökeskei- sesti. Monesti kuntoutujat määrittävät työssä selviytymistään haittaavat te- kijät sairaus- tai oirekeskeisesti, vaikka taustalta saattaa löytyä nimen- omaan työhön ja työprosessiin liittyviä tekijöitä. Työ on lähes aina yhteisös- sä tapahtuvaa ja sillä on suuri merkitys niin sille, miten työssä jaksetaan kuin sille, miten siihen palaaminen onnistuu (Järvikoski, Härkäpää,183, 2004). Kuntien eläkevakuutuksen tutkijat Saari ja Forma (2003) tutkivat laadulli- sesti kuntoutusprosessin kulkua, toteutusta sekä kuntoutusjakson jälkeistä toimintaa. Tutkimuksen kohteet olivat osallistuneet uudelleenkoulutukseen. Tutkimukseen vastanneista henkilöistä n. kolmannes oli sitä mieltä, että toimenpiteet aloitettiin heidän kohdallaan liian myöhään. Tutkimuksen mu- kaan omilla työpaikoilla oli tehty muutoksia vain harvoin, toisin sanoen on- gelmat nähtiin korostuneesti yksilöissä, ei työolosuhteissa. Tämä tukee edellä esitettyä havaintoa, joka on korostunut piirre suomalaisessa työelä- mässä.
  • 20. 18 SAK · Tutkimustieto 5/2006 Kuntoutustarpeen aikaisella havaitsemisella ja toimenpiteiden pariin oh- jaamisella on siis erittäin keskeinen merkitys. Korostuneen merkittävänä voidaan myös nähdä kuntoutuksen huolellisen kohdentamisen tarve. Erityi- senä huomiona ”Kannattaako kuntoutus?” –raportti nostaa erilaisten ryhmi- en erilaiset kuntoutustarpeet. Mielenterveyspotilailla tuettu työllistäminen tuottaa parempia tuloksia kuin työhön valmennus ja työharjoittelu (ETK, 2006, kalvosarja). Vaikuttavuuden arvioinnin kannalta keskeinen kysymys on kuka vaikutuksia arvioi. Tämä koskee myös ns. asiantuntija-arvioita. Eräs kuntoutusbaromet- rihankkeen keskeisiä havaintoja oli se, että mitä kauempana itse toimin- nasta arvioitsija toimi, sitä heikompi oli hänen käsityksensä kuntoutuksen vaikuttavuudesta. Asiakastyössä toimivien, jotka näkivät kuntoutuksen vä- littömät, usein kokemukselliset vaikutukset, olivat arvioissaan positiivisem- pia (Kela, 2002, 38-39) ”Kannattaako kuntoutus” –raportti piti sisällään huomattavan määrän tietoa siitä, miten kuntoutustutkimusta tulisi kehittää. Kuntoutusmenetelmien ke- hittämisen näkökulmasta tarvitaan lisää tietoa menestyksekkäistä kuntou- tusprosesseista. Moniammatillinen kuntoutus on tehokasta, mutta johtuuko tämä ennen kaikkea siitä, että asiantuntijat onnistuvat tiiminä asianmukai- sessa palvelussa vai siitä, että heidän neuvonsa kuntoutujalle ovat yhden- suuntaisia? Kuntoutuksen yksilötason ilmiöistä tarvitaan enemmän tietoa. Tätä korostavat havainnot kuntoutujien oman motivaation ja asenteen mer- kityksen keskeisyydestä kuntoutuksen onnistumiselle. Kansaneläkelaitoksen vuonna 2002 julkaisema raportti kuntoutusbaromet- rihankkeen ensimmäisistä havainnoista korosti eri asiakasryhmien välisiä eroja sen suhteen, miten palvelut toteutuivat. Varhais- ja vammaiskuntou- tuksen osalta palveluiden katsottiin toimivan varsin hyvin, sen sijaan syr- jäytyneiden kuntoutuksessa oli huomattavia ongelmia. Asiantuntija- ja kun- toutuksen järjestäjätahojen näkemyksen mukaan sama kaava oli nähtävis- sä kyseisten ryhmien osalta jatkuvuudessa. Kerran syrjäytymään päässei- den saaminen takaisin työelämään tai muuhun tarkoituksenmukaiseen toi- mintaan on hyvin vaikeaa (Kela, 2002, 27-32). Mika Ala-Kauhaluoma (2005) on tutkinut vuonna 2001 voimaan tullutta la- kia kuntouttavasta työtoiminnasta (189/2001) ja sen myötä sovellettujen toimenpiteiden vaikutusta työttömien työmarkkina-asemaan ja sosiaaliseen hyvinvointiin. Keskeistä on aktivointisuunnitelmien vaikuttavuus. Aktivoin- nin, mukaan luettuna ammatillinen kuntoutus, vaikutusten arviointi on usein vaikeaa. Syynä tähän on se, että ohjelmien vaikutusta sinänsä on ajoittain vaikea erottaa yleisen talous- ja työllisyyskehityksen tai sosiaaliturvaan tehtyjen muutosten vaikutuksesta. Kysymys on toisin sanoen siitä, ovatko mahdolliset vaikutukset ulkoisten tekijöiden vai itse ohjelmien vaikutusta, eli olisiko henkilö työllistynyt korkeasuhdanteessa myös ilman tukea. Tutkimusten valossa ammatillinen kuntoutus ja aktivointi kannattavat. Ala- Kauhaluoman (2005) aktivointisuunnitelmia koskeva tutkimus osoitti suun- nitelmien läpikäyneiden henkilöiden työttömyyden vähentyneen 6-8 kuu-
  • 21. SAK · Tutkimustieto 5/2006 19 kauden aikana 50%:lla kun kyseisen tutkimuksen vertailuryhmässä sama oli tapahtunut vain 35%:lla. Ongelmaksi voitiin katsoa avoimille työmarkki- noille työllistyneiden vähäinen määrä. Näitä oli aktivointisuunnitelmien avulla työllistyneistä vain 8% (Ala-Kauhaluoma, 2005, 46). Aktivointisuun- nitelmilla ja toimenpiteisiin osallistumisella katsottiin olevan työttömien elä- mänlaatua ja hyvinvointia parantava vaikutus, tosin lähinnä siten, että suunnitelmiin osallistuneiden mahdollisuus saavuttaa hyvä elämänlaatu oli työttöminä pysyneitä korkeampi. Aktivointitoimenpiteet eivät suoraan tar- koittaneet kasvanutta hyvinvointia, mutta kasvattivat potentiaalia. Keskeistä vaikuttavuustutkimuksessa on myös pitkäaikaisempi seuranta. Kuntoutuksensa päättäneiden työhön paluussa on sairausryhmittäisiä ja alueellisia eroja. Mielenterveyden häiriöistä kärsineiden ennuste työhön palaamisessa kuntoutusjakson jälkeen on selkeästi muita ryhmiä huonom- pi. ETK:n tilastojen mukaan vain joka neljäs vuonna 2000 kuntoutuksensa päättänyt mielenterveydellisten ongelmien vuoksi kuntoutukseen joutunut oli työssä vuonna 2003. Ero vaikkapa tuki- ja liikuntaelinsairauksista kärsi- neisiin on huomattava. Heistä vastaavalla ajalla työssä oli lähes puolet. Myös alueelliset erot ovat merkittäviä. Vuoden 2003 lopussa työssä olevien osuus vuonna 2000 työeläkekuntoutuksensa päättäneistä (jotka olivat en- nen kuntoutustaan työelämässä), vaihteli Uudenmaan 42%:sta Päijät- Hämeen, Etelä-Karjalan ja Kymenlaakson 66%:iin. Vuoden 2006 aikana on käynnissä Eläketurvakeskuksen ja Kuntoutussää- tiön laaja yhteistyöhanke koskien työeläkekuntoutuksen toimivuutta. Tutki- mus on seurantaa, jota kohdistetaan työeläkekuntoutuksen asiakkaihin se- kä järjestelmän toimintaan. Erityisen huomion kohteena on vuonna 2004 voimaan tulleen uudistuksen vaikutusten tutkiminen sen suhteen onko kuntoutujien joukko muuttunut, miten kuntoutukseen hakeudutaan, kenelle oikeus kuntoutukseen myönnetään ja mitä kuntoutusmyönnön tai –hylkäyk- sen jälkeen tapahtuu. ETK:n ja Kuntoutussäätiön selvitystyö on toistaiseksi vasta käynnissä, mutta taulukosta 5 voidaan nähdä muutamia kehityskulkuja SAK:n kannalta keskeisillä ammattialoilla. Kaavioon on yhdistelty alakokonaisuuksittain Ti- lastokeskuksen vuoden 2001 ammattiluokituksen pääluokat 5, 7, 8 ja 9 ja siitä selviää 1,5-2 vuotta sitten kuntoutuspäätöksen saaneiden asema tällä hetkellä. Taulukossa mukana olevat henkilöt ovat olleet töissä yksityisellä sektorilla ja tulleet kuntoutukseen työelämästä.
  • 22. 20 SAK · Tutkimustieto 5/2006 Taulukko5: Työeläkekuntoutukseen osallistuneiden tilanne 1,5-2 vuot- ta kuntoutuspäätöksen jälkeen neljällä ammattialalla (Lähde: ennak- koaineistoa Eläketurvakeskuksen ja Kuntoutussäätiön selvityksestä). P alvelualat, m m . m y y nti- ja hoitoala k untoutus päätty ny t, ei Rak ennus -, k orjaus ja valm is tus eläk k eellä edelleen k untoutuk s es s a P ros es s i ja k uljetus k untoutus päätty ny t, eläk k eellä A vus tavat ty öntek ijät 0 % 20 40 60 80 100 % % % % % Koska määritelmällisesti kaikilla työeläkekuntoutukseen osallistuvilla on kriteerien mukaan työkyvyttömyyden uhka, voi työmarkkinoiden käyttöön siirtyneiden suurta osuutta pitää merkkinä hyvästä kehityksestä. Eläketur- vakeskuksen luvut vuodelta 2005 kertovat kuntoutuksen välittömän tulok- sellisuuden olleen 72%:n luokkaa. Vuonna 2001 työelämästä tulleista kun- toutuksensa päättäneistä lähes puolet palasi työelämään, osuus oli sama kolmen vuoden kuluttua. (ETK, 2006, 27-29). Tähän verrattuna tässä kuvi- ossa esitellyillä aloilla kuntoutus näyttää olevan varsin vaikuttavaa ja tulok- sellista. Kuntoutuksen jälkeistä työtilannetta, toisin sanoen sitä, ovatko henkilöt työssä vai työttöminä, ei ennakkotiedoista kuitenkaan ole saatavis- sa. Kaaviosta selviää myös eroja ammattialojen välillä. Rakennus-, korjaus- ja valmistusalan työntekijät päätyvät vertailuryhmistä useammin työkyvyttö- myyseläkkeelle kuntoutusjaksonsa jälkeen. Prosessi- ja kuljetusalojen työntekijöiden eläkkeelle siirtyminen on lähes vastaavalla tasolla. Alkamassa on myös Työeläkevakuuttajat TELA:n ja Duodecimin yhteinen projekti koskien toimintakyvyn arviointia. Tämä projekti toteutetaan vuosina 2006-2008. Projektin tavoitteena on yhdenmukaistaa ja kehittää toimintaky- vyn arviointia lääkärien keskuudessa. Tällä voi toteutuessaan olla merkittä- viä vaikutuksia kuntoutukseen pääsyn sekä kansalaisten oikeusturvan kan- nalta (Piispanen, 2006, kalvosarja) . Aikaisemman vaikuttavuustutkimuksen kenties oleellisin havainto on se, miten keskeisessä asemassa kuntoutuksen onnistumisen kannalta on kuntoutujan oman työpaikan ja työnantajan asennoituminen kuntoutukseen. Aktiivinen, työnantajapuolen kanssa tiiviissä yhteistyössä järjestetty toi- minta on selkeästi vaikuttavinta. Ala-Kauhaluoma (2005, 52) korostaa suo-
  • 23. SAK · Tutkimustieto 5/2006 21 malaisen aktivointipolitiikan tarkastelun korostunutta kohdistumattomuutta työnantajiin. Erityisesti työssä jaksamisen tukemista pitäisi korostaa entistä enemmän, meillä politiikka korostuu liiaksi työllistymisen tukemiseen ilman jaksamiselementtiä. Työyhteisön ilmapiirillä, työn organisointitavoilla ja esimiesten ja työtoverien tuella on suuri merkitys myös siinä vaiheessa, kun työkyky on jo heikentynyt tai työkyvyttömyys uhkaa. Työllistymisen jälkei- nen vaihe jää työmarkkinoiden sisäiseksi kysymykseksi. Ala-Kauhaluoman havainnot saavat tukea myös muusta kuntoutustutki- muksesta, joissa painotetaan työkyvyn moniulotteisuutta. Työkykyä, ja sitä kautta kuntoutuksen tarvetta ei voida tarkastella vain yksilöllisenä ilmiönä, vaan on otettava huomioon ne olosuhteet ja ympäristö, joista kuntoutuja on tulossa ja jonne hän on menossa. Työkyvyn realisoituminen on riippuvainen paitsi siitä spesifistä työstä ja ammatista, jossa työntekijä toimii, kuin myös siitä toimintaympäristöstä, jossa työnteon raamit muotoutuvat (Järvikoski, Härkäpää, 2004, 116).
  • 24. 22 SAK · Tutkimustieto 5/2006 4 KOKEMUKSIA TYÖELÄKEKUNTOUTUKSESTA – KUNTOUTUNEET KERTOVAT 4.1 Tutkimukselliset lähtökohdat Tämän selvityksen tiimoilta haastateltiin muutamien perinteisten työntekijä- ammattien edustajia heidän kuntoutuskokemuksistaan. Aineistoksi kerättiin teemahaastatteluita. Selvitykseen osallistuneet kuntoutujat olivat käyneet läpi kuntoutusjaksoja, joiden sisältö vaihteli muutaman viikon lyhyistä jak- soista ammattikorkeakoulututkinnon suorittamiseen. Kaiken kaikkiaan haastatteluita kerättiin kuusi kappaletta, joista yksi tehtiin puhelimitse. Haastatelluista miehiä oli neljä ja naisia kaksi. Mukana oli entisiä rakennus- alan ammattilaisia, lasten kanssa työtä tehneitä sekä puunjalostus- ja pape- rialan työntekijöitä. Julkisella sektorilla haastatelluista oli alun perin työs- kennellyt kaksi henkilöä. Haastateltaville yhteistä oli monipuolinen ja pitkä työura. Työttömyyttä oli koettu vain vähän. Alkuperäinen koulutus oli ammattioppilaitostason kou- lutusta. Kuntoutustoimenpiteet olivat tulleet tarpeellisiksi terveydellisten on- gelmien vuoksi. Nämä ongelmat olivat korostuneesti selkä- ja liikuntaelin- vaivoja. Kuntoutuksen jälkeen heistä yhtä lukuunottamatta kaikki olivat jat- kaneet työelämässä. Rakennusalan työntekijät olivat sijoittuneet opetus- ja hoitoalalle, päiväkodissa työskennellyt haastateltava toimistotehtäviin kuten myös puunjalostusalan haastateltava. Haastateltavista kaksi oli käynyt insi- nöörikoulutuksen, yksi datanomikoulutuksen, yksi hoitoalan koulutuksen ja kaksi saanut lyhyempikestoista kuntoutusta. Paperialan työntekijä oli siirty- nyt myyntitöihin. Haastateltavat löytyivät yhteistyössä työeläkevakuuttajien kanssa. Haas- tattelut aloitettiin yleensä haastateltavien omilla kertomuksilla työuransa tä- hänastisesta kulusta, jonka jälkeen keskustelua johdateltiin selvityksen kannalta oleellisten kysymysten äärelle. Usein tätä ei kuitenkaan erityisesti ollut tarpeellista tehdä, vaan haastateltavien kertomuksissa tuli esille monia selvityksen kannalta keskeisiä teemoja ilman erityisiä kysymyksiä. Haas- tattelut olivat pituudeltaan neljästäkymmenestäviidestä minuutista yli puo- leentoista tuntiin. Haastattelut siirrettiin kirjoitusmuotoon sanasta sanaan, jonka jälkeen niitä pyrittiin lukemaan useaan kertaan ja löytämään merkittä- viä asiakokonaisuuksia. Asiakokonaisuudet muotoutuivat selvityksen alku- peräisten teemojen sekä haastateltavien kerronnasta nousevista teemoista. Selvitys pyrkii antamaan äänen kuntoutujille. Analyysi on korostuneen ai- neistolähtöinen. Aineiston pohjalta pyritään löytämään yhteisiä näkemyksiä ja kokemuksia niin kuntoutusjärjestelmästä kuin työelämästä yleensäkin. Tarinallisessa lähestymistavassa ihmistä tarkastellaan aktiivisena, toimin- nalleen merkityksiä antavana toimijana. Haastattelua tehtäessä kysymys on kertomusten, tarinoiden keräämisessä. Tätä kautta pyrittiin hahmottamaan
  • 25. SAK · Tutkimustieto 5/2006 23 kuntoutuksen merkitystä kuntoutujille myös muusta kuin taloudellisesta nä- kökulmasta. (Eskola, Suoranta, 2000, 20). 4.2 Kuntoutukseen hakeutuminen ja pääseminen Kuntoutukseen hakeutumisen merkitystä haastateltaville ilman käsitystä heidän asennoitumisestaan työntekoon ja elämään ylipäänsä. Monelle pe- rinteisten työntekijäammattien edustajalle niin identiteetti kuin taloudellinen turvallisuuskin on ollut vahvasti sidottu palkkatyöhön. Kuntoutuksen piiriin pääsy on kuitenkin jo määritelmällisesti tarkoittanut tämän suhteen ajautu- mista kriisiin. Myös tämän selvityksen haastatteluaineistosta nousee erittäin voimakkaasti esiin työn ja työnteon merkitys haastateltavien omanarvon- tunnolle ja elämälle. Sosiologi Matti Kortteinen on kuvannut työelämää ja suomalaisen työn ee- tosta termillä "kunnian kenttä" (Kortteinen, 1992). Edelleen työ ja ammattiin liittyvä identiteetti on yksi keskeisimpiä identiteettiä muodostavia kokonai- suuksia. Suomalaista valtavirtaa edustavassa elämässä työ on välttämätön sosiaaliselle asemalle ja sen kohoamiselle. Työttömyys tai menestymättö- myys nähdään henkilökohtaiseksi häpeäksi. Työelämäsuhteen kriisiytyessä terveydellisten ongelmien vuoksi moni haastateltavista oli kokenut voimak- kaita tuntemuksia, joihin oli liittynyt pettymystä omaan itseen ja omiin suo- rituksiin. "Kyllä sitä sillon meinas masentua että oonks mä jotenkin ihan kelvoton raakki et iso kuoppa ja nappi ottaan … Masennus pukkaa välillä päälle ni vaik miten olis eläväinen ihminen niin kyllä joskus niinku alkaa väkisinkin painaa mieltä lyttyyn että onko sitä jonkinlainen raakki vaan." - nainen, entinen varastotyöntekijä, Uusimaa Työ ja sen tekeminen määrittää monella tapaa ihmisen elämää ja on osa hänen minäkuvansa ja identiteettinsä muodostumista. Monet haastatelta- vista korostivat korkeaa työetiikkaansa ja tekemisen meininkiään. Heille oli tärkeää osoittaa, ettei heidän ajautumisessaan ongelmiin entisessä työ- tehtävässään ollut kyse laiskuudesta tai "turhan valittamisesta". "Mä sanon että tän vaivan hoitaminen on ollut tosi inhottavaa. Lumihanges- sa en oo päälläni seisonu kun kukaan ei ole sanonu että se auttais. Mutta sinnekin meen jos joku sanoo, varmaan kokeilen. Että mä oon kokeillu vaikka mitä." - nainen, entinen varastotyöntekijä, Uusimaa "Sitä oli niin tottunu siihen työhön ja se nivelreuma pysy aika hyvin kurissa sillä lääkityksellä. Että kyllä minä sen kanssa pärjäsin, että jalat oli joskus kipeet mutta ei se nyt muuten niin." - mies, entinen rakennusalan työntekijä, Itä-Suomi
  • 26. 24 SAK · Tutkimustieto 5/2006 "Mulla ei oo kun kuuskytäyheksän työttömyyspäivää elämässäni. Ja mie en oo ollut pimeissä hommissa vaan aina kunnon. Että mulla on ollut hyvä työhistoria. Ja sekin sitten, että kun mie en oo ollu sairaslomalla yhtään." - mies, entinen rakennusalan työntekijä, Pohjois-Suomi "Mä kotona tän koiven kans tappelen. Musta olis ihan kiva olla töissä… Semmonen luopuminenhan tässä on kun miettii ettei voi enää tehdäkään niitä juttuja mistä sä tykkäät." - nainen, entinen varastotyöntekijä, Uusimaa "Olen mä ajatellu et nyt jos kokeillaan sitä leikkausta ja jos se ei sittenkään kestä niin mitä sitten tehdään. Mul on kädet tämmöiset ja selkä on tällanen vaivainen ja jalka ni… mut hullultahan tuntuu se eläkekin. Että tuntis ittensä tarpeelliseks. Että jotain pitäis saada tehdä." - sama Tätä taustaa vasten on oleellista ymmärtää kuntoutukseen hakeutumisen vaativan kuntoumispolun alussa olevalta henkilöltä myös henkisiä panos- tuksia ja asenteiden muutosta. Työn merkitys näkyi myös tarpeessa tehdä työ kunnolla. Sama koski Nikkasen haastattelemia Tyk-kuntoutujia (Nikka- nen, 2006, 60). Työn luonteen muutos hyvinkin konkreettisesta toiminnasta esimerkiksi ihmisten kohtaamiseen aiheuttaa myös muutoksen työn onnis- tumisen arvioinnissa. Tämä voi osoittautua vaikeaksi. Hyvän esimerkin an- taa hoitoalalle siirtynyt rakennusalan työntekijä. "Ei se kehitys… ei se silleen tapahdu nopeasti ja sopeutuminen vaan tää on ollu ihan hyvä, että tässä on ollu aikaa… ja sitten viime syksynä esimer- kiksi suhtauduin tähän työhön ihan eri tavalla kun nyt. Hyvin mustavalko- sesti. Että ajattelin kun kaveri täältä lähtee ni se elää onnellisena päihteet- tömänä elämänsä loppuun asti, se on saanu avun… Joskus oon verrannu jopa tätä asiaa siihen, että kun rakensin taloja niin se talo kesti kymmeniä vuosia, ei se romahtanu kahden viikon päästä. Kun täältä lähtee asiakas ni se saattaa kahden viikon päästä olla takasin elikä se mitä työtä hänen kanssa on tehty ni se on tavallaan hukkaanheitettyä ollut. Mutta toisaalta… se tuntuu että se on hukkaanheitettyä mutta toisaalta pitää ajatella silleen, että jotain siitä on jääny kuitenkin ja mahdollisesti seuraavan kerran onnis- tuu että… Tähän pitää uskoa." - mies, entinen rakennusalan työntekijä, Itä-Suomi Kuntoutukseen hakeutuminen oli kaikkien haastateltavien tarinoissa kiinni ennen kaikkea heidän omasta aktiivisuudestaan. Erääksi selvityksen kes- keisimmistä havainnoista nouseekin ongelmien keskittyminen työpaikkata- solle. Useimmilla haastateltavilla oli myönteisiä kokemuksia kuntoutusjär- jestelmän toiminnasta kunhan sen piiriin oli päästy. Ongelmat liittyivät ni- menomaan kuntoutuspolun alkupäähän, työpaikoilla syntyvien ongelmien havaitsemiseen ja niihin puuttumiseen. Aikaisessa puuttumisessa tervey- dellisiin ongelmiin sekä työnantajien asenteissa oli huomattavasti paranta- misen varaa.
  • 27. SAK · Tutkimustieto 5/2006 25 "Ensimmäinen vaihtoehtohan näissä on työnantajan sisäinen järjestely… Mutta se jäi silleen että ei edes sähköpostia asiasta vaihdettu. Kerran minä puhuin siitä, mutta asennuspäällikkö sanoi että sinun pitäis vaihtaa sitten paikkakuntaakin… Työnantaja ei ollu mitenkään yhteydessä sen jälkeen kun sairaslomalle jäin." - mies, entinen rakennusalan työntekijä, Itä-Suomi "Pomo oli semmoinen vanha mies, ni sehän ei ottanu mitään kantaa. Että se ajatteli että nuori jätkä ja selkä ni sehän vaan lusmuilee." - mies, entinen paperialan työntekijä, Häme "Älä unta näe! Ei mitään. Et vähän niinku semmonen että heikot sortuu elontiellä." - nainen, entinen varastotyöntekijä, Uusimaa "Ei niillä ollu muuta paikkaa… Sitte se tuota, sovittiin pomon kanssa että miksi minä joudun jäämään pois. Virallisestihan ne ei minua… kun ei sai- rauden takia saa laittaa pois mutta se sano sillä lailla että kyllähän sinä tie- dät miksi nyt pitäisi lähteä pois." - mies, entinen puualan työntekijä, Pohjois-Suomi Kuntoutukseen pääsemisen pullonkaulaksi oli useiden haastateltavien mielestä muodostunut työterveyshuolto. Aikaa oli monissa tapauksissa ku- lunut huomattavan kauan ennen kuin kuntoutusratkaisuja oli lähdetty sel- vittämään. Eläkelaitosten toiminnan nopeuteen haastateltavat olivat pää- sääntöisesti tyytyväisiä. Kuntapuolella työskennelleen naistyöntekijän vai- keuksia pahensi sisäisen viransiirron hitaus. Hän joutui odottamaan organi- saation sisäistä siirtoa peräti kuusi vuotta ja oli ennen kuntoutukseen pää- semistään pyrkinyt osa-aikaeläkkeelle selkävaivojen takia. "Puolitoista vuotta ramppasin tuossa lääkäreillä ennen ku hoksattiin että munhan on selkä ihan sökö. Lääkäri oli semmonen vanha juurakkopää eikä se voinu oikeen millään uskoa että mistä on kyse. Sitten se viimein kun mie ite hermostuin ni pani miut sinne LKS:lle ettei tämä homma muuten etene. Sitten siellä se sano heti se lääkäri että löyty se vika." - mies, entinen rakennusalan työntekijä, Pohjois-Suomi "Kuus vuotta etittiin tätä paikkaa eikä tääkään nyt vakituinen paikka oo… Näin kauan etittiin paikkaa ni oishan se ollu kiva et se olis löytyny aika- semmin kun ei ollu enää hyvä olla. Kyllähän sitä itekin tuli kateltua kaik- kia… Mutta sitten olis pitäny olla se paikka." - nainen, entinen päiväkotityöntekijä, pääkaupunkiseutu "Mä ajattelin että miks työterveyslääkäri ollenkaan on kun sinne ei koskaan pääse. Et siellä yritin kovin niin ne sanoivat että mee vaan oman kuntas terveyskeskukseen et työterveyslääkäril on ihan turha yrittää. Mä aikani tappelin ennen kun pääsin. Kyl se sit lähti, mut sinne oli niin saakutin vai- kee päästä." - nainen, entinen varastotyöntekijä, Uusimaa
  • 28. 26 SAK · Tutkimustieto 5/2006 "Monta vuottahan siinä meni. Ennen kun otettiin mitään kuvia edes. Ensin- hän sitä passiteltiin pitkin terveyskeskuksia ja kaikkia ja sitte otettiin rönt- genkuvat ja ei tääl oo mitään vikaa. Ja sit mä hankkiuduin yksityiselle puo- lelle … Eli pitää olla niinku erikoisalan lääkärin lausunto ja tai jotkut kuvat sitte… Ku mulla oli se lausunto ni katottiin työterveydessäkin ihan eri lailla. - mies, entinen paperialan työntekijä, Häme "Siellä ihan alkupäässä ni siellähän.. ei tämä paikallinen terveyskeskuksen toiminta että sitähän vetkuteltiin siellä päässä. Ite tästä systeemistä niinku siitä Kelan ja… vakuutusyhtiön kautta sitten tuli se koulutus ni se oli hyvä. Mutta ennen kun tehtiin mitään tolle selälle ni sehän kesti vuosikausia." - mies, entinen puualan työntekijä, Pohjois-Suomi Työterveyslääkäri toimii erittäin keskeisenä portinvartijana kuntoutuspro- sessin käynnistämisen suhteen. Lääkärin näkemysten kiistäminen ja omien oikeuksien vaatiminen tilanteessa, jossa kuntoutukseen hakeutuminen ja pääsy viivästyy voi olla vaikea paikka heikentyvän työkyvyn kanssa kamp- pailevalle työntekijälle. Ajatus kuntoutukseen hakeutumisesta oli ollut monelle haastateltavalle vai- kea. Tutun työn jättäminen ja siirtyminen johonkin uuteen epäilytti, her- mostutti ja jopa pelotti. Erityisesti tämä korostui niiden kohdalla, jotka olivat vaihtamassa alaa tai joilla ei ollut tietoa tulevasta. Sairauden tai muun vai- van ilmaantuminen korosti tätä näkemystä. Kyse kuntoutukseen hakeutumisen korkeassa kynnyksessä oli usein paljon muussakin kuin omassa taloudessa. Erityisesti miesten kertomuksissa nä- kyi myös ajatus siitä, ettei "kouluihin enää ollut tarkoitus mennä". Muodol- lista koulutusta ei lähtökohtaisesti pidetty erityisen tavoittelemisen arvoise- na toimintana, identiteetti rakentui ennen kaikkea työn ja sen tekemisen kautta. "Vaikeeta oli mennä. Kun ammattikoulusta pääsin pois ni ajattelin että kun paperit sain niin ettei ikinä enää kouluun. Et tää on tässä." - mies, entinen paperialan työntekijä, Häme "Valmistuin kaheksankaheksan, olin siinä vuoden puolitoista töissä ja lähin suoraan muuraripuolelle vielä vuojeksi. Tarkoitus oli koulunkäynti kyllä jät- tää siihen." - mies, entinen rakennusalan työntekijä, Pohjois-Suomi "Kyllähän se alussa vähän… puolet oli semmosia teinejä ja… meitä oli semmonen puolenkymmentä aikuista siinä ni se oli hyvä mutta kyllä se outoo oli siinä alussa istuu koulunpenkillä" - mies, entinen puualan työntekijä, Pohjois-Suomi "Oli aina tottunu tekemään käsillä töitä ja tommosta tavallista duunarin hommaa ni se tuntu ouolta istuu kaiket päivät pulpetissa. Istuu yhessä paikkaa ja minä oon kuitenki tottunu tekemään. normaali töitä. Kyllä mä sitä
  • 29. SAK · Tutkimustieto 5/2006 27 monesti sanoin etten oo koskaan päässy noin helpolla työelämässä ku siellä. Ku sitä ajattelee ettei tuommonen oo työtä ollenkaan." - sama Uudelleenkoulutuksen läpikäyneitä miespuolisia haastateltavia oli arvelut- tanut yleisen koulunkäynnin lisäksi oma ikänsä. Tutkinto-opiskeluun osal- listuneet olivat usein huomattavasti opiskelijatovereitaan vanhempia. Hoito- alalle siirtynyt rakennusalan ammattilainen oli kurssinsa ainoa mies. Ver- taistuella voi olla huomattavaa merkitystä opiskelulle ja opinnoista suoriu- tumiselle. Samassa tilanteessa olevien kuntoutujien läsnäolo ryhmässä ko- ettiin mielekkääksi ja tärkeäksi. Se loi oppilaitokseen luontaisen sosiaalisen yhteisön. "Olihan ne sellaisia poikasia sellasta kahestakymmenestä kahteenviiteen. Se porukka mitä täältä tullee niin ne on vähän vanhempaa. Se mikä oli mulla hyvä oli kuitenkin se, että sattu tämä toinen kaveri joka oli minua pik- kasen vanhempi niin sillä oli sama homma. Ni se oli minun kanssa ja sitten vielä yks entinen työnjohtaja tuli insinööriks lukemaan. Ni meillä oli semmo- nen kolmen hengen tiimi. Meillä meni oikeen rattosasti koko homma." - mies, entinen rakennusalan työntekijä, Pohjois-Suomi Rakennusalalta hoitoalalle siirtynyt miespuolinen haastateltava painotti ute- liaisuuden ja ennakkoluulottomuuden merkitystä. Ratkaisua perusteltiin tie- donhalulla ja rohkeudellakin. Lähihoitajakoulutustaan lopetteleva, jo alan töissä oleva mies oli suuntautunut päihde- ja mielenterveyspuolelle. Hän katsoi monipuolisen työhistoriansa ja elämänkokemuksensa varustaneen häntä kohtaamaan uudenlaisen toimintaympäristön ja asiakkaat. Tämä oli kuitenkin vaatinut huomattavaa omaa ajattelutyötä ja uudelleen suuntautu- mista, joka ei ollut tullut helpolla ja ilmaiseksi, Tämän työn tukeminen ja sii- nä onnistuminen on kuntoutuksen tuloksellisuuden kannalta erittäin kes- keistä. 4.3 Kuntoutustoiminnan sisältö Haastateltavat olivat varsin tyytyväisiä omiin vaikutusmahdollisuuksiinsa koskien kuntoutussuunnitelman laadintaa ja toimeenpanoa. Kaikilla oli muistikuvia käydyistä keskusteluista ja he kokivat saaneensa vaikuttaa suunnitelmien laadintaan ja sisältöön. Vain yksi haastateltava kertoi eläke- laitoksen hylänneen hänen ensisijaisen uudelleenkouluttautumisvaihtoeh- tonsa. Yhteistyö eläkelaitosten suuntaan koettiin toimivaksi ja sujuvaksi. Koulutustoiminnan sisällön suhteen monilla oli näkemyksiä ja huomautetta- vaa, vaikka kaikki olivatkin tyytyväisiä kuntoutusjaksoihinsa. Käytännön töi- hin perehtyneet mieshaastateltavat, joilla oli takanaan uudelleenkoulutus, kaipasivat tutkintoihinsa enemmän käytännön opiskelua. "Jos ihan rehellisii ollaan niin siellä on ainakin kolkytä rosenttia sanonko ihan täyttä askaa. Sellasta jolla ei oo mitään tekemistä koko rakentamis- homman kanssa. Jotakin… no esimerkiks pohjonen ympäristö ja lappilai-
  • 30. 28 SAK · Tutkimustieto 5/2006 suus. Mitä tekemistä sillä on niinku rakentamishomman kans? Tuommosia kursseja oli viikkotolkulla oli niinku pakko tehä. Ja jotain semmosta mitä piti netissä täyttää semmosia josta sai opintopisteitä… Ihan niinku tyhjänpäi- västä hommaa." - mies, entinen rakennusalan työntekijä, Pohjois-Suomi "Minkä minä koin nin aika vähiksi jäi tällaiset vuoteessapesemiset ja muut että se oli hyvin pintapuolista se harjoittelu siellä kouluaikaan. Että se tuli sitten esille siellä työssäoppimisjaksolla. Että että… mielestäni se voisi olla koulutuksen alkuvaiheessa aika niinku shokeeraavastikin tuoda esille semmoiset realiteetit siitä. Että sitä korjataan paskaa, sitä vedetään käsin johonkin ja sitten pestään että se on sitä todellisuutta. Mulle se oli aikamoi- nen kynnys kun sitä en ollu ennen tehny." - mies, entinen rakennusalan työntekijä, Itä-Suomi "Ni tällaista että ihan mielenkiintoistahan se oli minulle tämä opiskeluaika. Vois sitä ajatella että pelleilyä ja leikkimistä ja leikittiinhän siellä, tehtiin näytelmiä ja… ja sitten tuota päiväkodin lapset tuli katsomaan sitä meidän näytelmää. Että sellaista eläytymiskykyähän se vaatii että ei saa olla ihan kangistunu asioihin. Se tässä onkin aikamoinen… kun siitä metsätyöstä pitää lähteä jotain näytelmää kehittelemään. Mutta sitten nämä askartelut oli minulle… Että kun jostain pahvista hattua väännettiin niin niitä minä en kokenu kovin antoisaksi." - sama "Välillä oli semmosia aikoja että teki mieli lopettaa ja meinasin lopettaa. Mutta sitten tuli semmonen vastaus että korvaukset pitää maksaa takasin … Kyllä siellä oli paljon turhaakin. Ja meillä kävi huono tuuri siinä kun se meidän opettaja ei ollu mikään oikea opettaja. Sillä ei ollu oikeen homma hanskassa välillä ollenkaan. Mutta kyllä siitä hyötyä oli." - mies, entinen puunjalostusalan työntekijä, Pohjois-Suomi. Teoreettisiin opintoihin suhtauduttiin kahdella tapaa. Toisaalta niitä arvos- teltiin tarpeettomuudesta, toisaalta teorian hallintaa arvostettiin ja todettiin sen olevan sinällään uutta ja mielenkiintoista. Teoriaopinnoista suoriutumi- nen jännitti monia entiseltä ammattioppilaitos- ja työkokemustaustalta pon- nistaneita. Paperialalla toiminut haastateltava koki syrjäytyneensä opinto- jensa alkupuolella opiskelijayhteisöstä lähinnä siksi, että hän joutui kulutta- maan huomattavan määrän iltojaan ja vapaa-aikaansa teoria-aineiden opiskeluun. Naispuoliset haastateltavat olivat osallistuneet lyhyempikestoisiin kuntou- tustoimenpiteisiin, toinen kahteen kahden viikon jaksoon kuntoutuslaitok- sessa, toinen puolestaan sairasloman jälkeiseen kolmen kuukauden mittai- seen työkokeiluun. Heistä molemmat olivat tyytyväisiä kuntoutusjaksojensa sisältöön. "Siellä oli semmoisia ryhmäkeskusteluita ja sitte ihan liikuntaa ja… Se oli hirveen monipuolinen mä tykkäsin ihan hirveesti siitä. Tosi kokonaisvaltai-
  • 31. SAK · Tutkimustieto 5/2006 29 nen se kuntoutus. Että käydään läpi ei vaan se selkä vaan myös päästä varpaisiin." - nainen, entinen päiväkotityöntekijä, pääkaupunkiseutu ”Mä toivon, että ihmiset hakis ja pääsis, koska se oli semmonen kokonais- valtainen eikä vaan sitä että sä jumppaat ja vedät siellä selkää kuntoon vaan että siellä pistetään miettimään tätä elämänkaarta ja muuta. Paljon avaa ovia. Joutuu miettimään. Mulla on sittenkin hyvin, joka varmaan mo- nesta asiasta pelastaa. Selkä vie niin mukanaan… että kun se on kipee ni sitä ei nää eikä kuule muuta kun että mun selkä on kipee. Kuitenkin niin, että on jotain hyvääkin…” - sama ”Mielenkiintoinen se kokeilu oli. Joillekin ihmisille vois olla vaikeeta se… riippuu ihmisestä. Sitä paperijuttuu oli paljon että kirjotapa se oma tarinas tohon ja… ja sellaista sitten. Mäkin vähän mietin, että miten se minulta käy. Mutta hyvä että on tommosia. Hyvinhän se meni mulla.” - nainen, entinen varastotyöntekijä, Uusimaa Päiväkodissa työskennelleen haastateltavan kertomus korostaa kuntou- tustoiminnan valtaistavaa roolia. Nikkinen (2006, 76) korostaa kuulluksi tu- lemisen merkityksellisyyttä. Ihmisten kohtaaminen on keskeisessä ase- massa kuntoutuksen onnistumisessa. Kuulluksi tulemisen kokemus ja mahdollisuus omien näkemysten esittämiseen nostaa itsetuntoa ja luotta- musta omiin kykyihin. Tämä korostaa ruohonjuuritason toiminnan merki- tystä, onnistuneet kokemukset kuntoutuksesta nojaavat niin järjestelmän yleiseen toimivuuteen ja matalaan kynnykseen kuin itse kuntoutustapahtu- man sujumiseen. Onnistunut vuorovaikutus kuntoutujan ja kuntoutusalan ammattilaisen välillä on keskeistä. 4.4 Työuran jatkuminen ja suhtautuminen jatkokuntoutukseen Entisen työuran päättyminen ja siirtyminen johonkin uuteen edellyttää jos- tain luopumista. Tämä liittyy usein entisen työn pohjalta luotuun minäku- vaan, identiteettiin ja sen pohjalta luotuun asemaan yhteisössä. Kuntoutuk- seen osallistuminen ja muutamilla haastateltavilla tapahtunut alan vaihto olivat haastaneet heitä etsimään vastauksia kysymyksiin siitä, keitä he ovat. Pirjo Nikkanen tekee Kelan Tyk-kuntoutujia koskeneessa tutkimuk- sessa havainnon, jonka mukaan kuntoutuksella oli positiivinen vaikutus kuntoutujien itsetuntoon ja sillä kyettiin luomaan uudenlaista suhtautumista omiin tarpeisiin (Nikkanen, 2006, 64-65). Näkemys saa tukea tämän selvi- tyksen aineistosta. "Siitä lyhyestä jaksosta on saanu apua moneen. Ku sai vähän miettiä. Sitte sitä antaa ittellensä myöten, että ei pystykään tekemään mitä pitäis. Kauan siinä menee. Että ei tartte auttaa. Vaikka mies laitto kenkiä jalkaan välillä kun en ite saanut." - nainen, entinen päiväkotityöntekijä, pääkaupunkiseutu
  • 32. 30 SAK · Tutkimustieto 5/2006 ”Sisulla mentiin, mutta kyllä mä aika uuvuksissa olin, että nyt mieskin on sanonu että on paljon parempi. Että kyllä se oli niin että tuntu ettei tästä tuu mitään. Ni se on helpottunut ja oli hyvä ratkaisu.” - sama "Tässä ollaan kuitenki aika rajallisia ihmisiä kaikki. Se on hyväksyttävä se, että on rajallinen." - mies, entinen rakennusalan työntekijä, Itä-Suomi Kuntoutus nähtiin ennen kaikkea oven avaamisena johonkin uuteen. Moni haastateltava oli kokenut saaneensa kuntoutuksesta uusia eväitä ja val- miuksia maailman kohtaamiseen. Tässä sillä on erittäin merkittävä rooli. Terveydellisten ja niiden myötä tulevien ammatillisten vaikeuksien kanssa kamppailevan ihmisen näköala voi kaventua ja uusia mahdollisuuksia on vaikea hahmottaa ilman tukea. Kuntoutuksella on mahdollisuus keskittää kuntoutujan huomio tämänpäiväisten vaikeuksien sijasta uusiin mahdolli- suuksiin. Kaikki haastateltavat ilmaisivat mielenkiintonsa osallistua kuntou- tustoimenpiteisiin myös jatkossa, mikäli tarvetta ja mahdollisuuksia ilme- nee. Merkittävä vaikuttava tekijä oli asioiden sujuvuus ja vaivattomuus siinä vaiheessa kun kuntoutukseen pyrittiin. ”Avashan tää ihan älyttömästi… Kyllähän mie lähen, ei siinä ongelmaa oo. Kyllä oon sukkestoitunu tähän.” - mies, entinen rakennusalan työntekijä, Pohjois-Suomi ”No kyllähän tuo sosiaalipuolen koulutus on kiinnostanut jonkun verran. Mutta todennäkösesti en ihan heti.” - mies, entinen rakennusalan työntekijä, Itä-Suomi ”Jos tarvetta tulee ja mahdollisuus niin varmasti lähtisin. Niin positiiviset tunnelmat jäi. Kun vaan anto kunnon selvitykset niin pärjäs.” - mies, entinen paperialan työntekijä, Häme ”Tottakai! Ihan ilman muuta jos se tulee eteen. Sehän on minun etu. Aina oppii uutta.” - nainen, entinen päiväkotityöntekijä, pääkaupunkiseutu "Kyllä ja minähän koitinkin että olisin lähteny vielä jatkokoulutukseen. Tuommonen… tuo datanomi ei oo ammattina oikeen yhtään mikkään. Kyllä minä olen senkin alan töitä hakenu mutta ne ottaa niitä ammattikorkeen käyneitä mieluummin. Yritin sitä… mutta ei. Sanoivat siellä että se on vaan se kolme vuotta mitä ne voi antaa sieltä." - mies, entinen puualan työntekijä, Pohjois-Suomi Kuntoutuksen jälkeiseen elämänvaiheeseen miltei kaikki haastateltavat suhtautuivat luottavaisesti ja luottivat työuransa jatkumiseen ilman merkit- täviä ongelmia. Haastatelluista kuntoutuneista vain yksi oli joutunut kun- toutuksen jälkeen uudelleen sairauslomalle ja vain hän ilmaisi pelkoa ja epävarmuutta suhteessa jatkoon. Myös päiväkotityössä työskennelleen
  • 33. SAK · Tutkimustieto 5/2006 31 naisen jatkoa leimasi epävarmuus työsuhteen jatkumisesta, hänet oli pal- kattu sijaistamaan sairauslomalla olevaa toimistonhoitajaa. Rakennusalan miehistä toinen oli siirtynyt hoitoalalle ja toinen oli työsuhteiden välissä pohtimassa mahdollisuutta siirtyä opettajaopintojen kautta aikuiskoulutus- keskuksen opettajan tehtäviin. Paperialan työntekijä oli työllistynyt tutkin- tonsa suorittamisen jälkeen myyntialalle. Epävarmuus työn ja sitä kautta toimeentulon ja työn kautta tapahtuvan osallisuuden puutteesta nousi haastatteluissa esiin tulevaisuutta varjostavana tekijänä. Eräs merkittävimmistä havainnoista haastateltavien kanssa keskustellessa oli kuntoutustoimenpiteenä suoritetun koulutusjakson toimiminen porttina myös aivan uudenlaisiin töihin, myös tilanteessa, jossa sen sisältö oli oh- jannut saman alan toimiin. Insinöörikoulutuksen katsottiin kuitenkin avan- neen ovet myös näiden uusien töiden tekemiseen. Datanomiksi kouluttau- tunut mies katsoi koulutuksen olleen keskeisin syy siihen, että hän kykeni jatkamaan omaa työuraansa. Tämä on yhteydessä myös työn ja muun elämän suhteen muutokseen. Työn ei enää vastaavalla tavalla anneta määrätä omasta elämästä. ”Ennen sitä koulutusta ei olis voinu miettiikkään että lähtee johonki myyjän hommiin. Niin että sillon se… tosi paljon avas. Sitä koulusta mitä mä pa- lautetta sain ni siellä mulle suositeltiin opettajan ammattia… Ja itse asiassa mulla olikin yks homma tonne ammattikouluun nitä mä kävin siellä haas- tattelussakin.” - mies, entinen paperialan työntekijä, Häme ”Mie en oo näihin insinöörihommiin hakenukkaan… lähinnä tän oman homman takia. Vuodenvaihteessa pitäis lähtee aikuiskoulutuskeskukselle opettajaks sitte… En lähe mielelläni rakennustyömaan mestariksi. Sen mie oon nähny enkä siihen ruppee. Se on niin sotkunen hom,ma ja ympäripyö- reitä päiviä kuukausipalkalla. Sen mie kyllä jätän heti sen. ” - mies, entinen rakennusalan työntekijä, Pohjois-Suomi Työelämän laatu ja työolot ovat laaja kokonaisuus, jonka osatekijät vaikut- tavat työkykyyn. Haastateltavista naiset korostivat eniten työpaikan sosiaa- lisen ympäristön merkitystä työhön palaamiselle. Sosiaalinen tuki vastaa ihmisen perimmäisiin tarpeisiin kuulua ryhmään. Työpaikan yhteishengen nähtiin vaikuttavan merkittävästi työntekoon ja jopa terveyteen. Jaksamisen nähtiin vaikeutuvan erityisesti kiusanteon ja selän takana puhumisen vuok- si. "Tuolla on ollu huono yhteishenki. Kun ne on ollu siellä vuosikaudet… Et siellä ne on kaikki ollu niin kauan eikä ne tiedä muusta maailmasta mitään. Niin sinne on hirveen vaikee päästä sisään. Tuolla on se, että se kuka on pois ni sitä haukutaan. Mä olin sentään vähän tuttu mut kyllähän ne sipisi niin jumalattomasti mun selän takana." - nainen, entinen varastotyöntekijä, Uusimaa Keskeiseksi syyksi huonoon työilmapiiriin haastateltava arvioi työpaikan lu- kuisat määräaikaiset työsuhteet. Työkokeilua suorittava kuntoutujan nähtiin
  • 34. 32 SAK · Tutkimustieto 5/2006 uhkaavan muiden vakinaistamismahdollisuuksia. Toinen naishaastateltava oli puolestaan erittäin tyytyväinen omaan työpaikkaansa ja sen ilmapiiriin, jonka hän katsoi helpottaneen omaa sopeutumistaan uusiin tehtäviin. Täs- sä näkyy myös kuntoutuksen merkitys. Päiväkodissa työskennellyt haasta- teltava korosti uusien perspektiivien avautumista kuntoutuksen myötä, toi- nen taas ei. Hänen kuntoutusjaksonsa ei ollut suunnannut häntä tai mah- dollistanut hänen siirtymistään uusiin työtehtäviin. "Että silleen on hirveen hyvä tehdä töitä tässä kun kaikki tietää sen tilan- teen. Mä en oo mikään ammattityöntekijä. Ja sit just tuo että… jos jotain nostetaan niin sä et tuu tähän selkäs kanssa. Mutta kyllä täällä on hirveen hyvin huomioitu. Hyvät, ihanat työkaverit, tietävät mitä tekevät." - nainen, entinen päiväkotityöntekijä, pääkaupunkiseutu Yksi haastateltavista oli kokenut työpaikkatasolla tapahtuvan yhteistyön vaikeaksi, koska ryhmän kokoaminen oli annettu hänen tehtäväkseen. Sa- moin kokeilun yhteydessä tapahtuneet kokoontumiset olivat hänestä tuntu- neet ”tuomiopenkiltä”. Toisessa kokoontumisessa oli päätetty työkokeilun jälkeisestä vakinaistamisesta. Haastateltavaa oli jäänyt vaivaamaan myös e, mitä olisi tapahtunut, mikäli häntä ei olisi vakinaistettu. Tämän pohdinnan teki akuutiksi uudelleen alkanut sairausloma.
  • 35. SAK · Tutkimustieto 5/2006 33 5 JOHTOPÄÄTÖKSIÄ Keskeistä kuntoutuksen vaikuttavuuden ja siihen liittyvien havaintojen te- kemiselle on ymmärtää taustatekijänä vaikuttava työn merkitys. Tämä nousi vahvasti esiin haastatteluaineistosta. Työelämästä syrjään joutuminen ko- ettiin raskaana ja motivaatio työn tekemiseen oli korkealla. Työ nähdään keskeisenä elämänsisältönä, jonka puute aiheuttaa myös muunlaista ah- dinkoa kuin taloudellista. Kokemus hyödyttömyydestä voi olla tuskallinen, mikäli elämään on vaikea löytää korvaavaa sisältöä työn tilalle tai mikäli kuntoutustoimenpiteillä ei kyetä työkykyä palauttamaan tai tukemaan alan vaihtoa. Tämä asettaa haasteita kuntoutustoiminnalle, jonka olisi kyettävä paitsi saamaan aikaan toivottuja työllisyysvaikutuksia, myös avaamaan ih- misille uusia perspektiivejä oman elämänsä järjestämisen suhteen valtais- tavan toimintamallin periaatteiden mukaisesti. Kuntoutusta tulee tarkastella huomattavasti laajempana ilmiönä kuin pel- kästä taloudellisesta näkökulmasta. Parhaassa tapauksessa työeläkekun- toutus auttaa ihmistä löytämään takaisin kadonneen työmotivaation, ko- hentamaan mielialaa ja antamaan uutta sisältöä elämään tai ainakin hel- pottamaan sen löytämisessä. Onnistunut kuntoutustoiminta antoi huomat- tavia resursseja ja mahdollisti uudenlaiset uravaihtoehdot. Kuntoutusoh- jelman onnistumista voidaankin arvioida monella eri tapaa. Kuntoutujien haastattelujen perusteella järjestelmän suurimmat ongelmat ovat työpaikoilla, työterveyshuollossa ja terveyskeskuksissa. Kuntoutustut- kimuksissa on osoitettu selkeästi aikaisen ongelmiin puuttumisen merkitys, kuten myös kuntoutuksen onnistumisen kannalta keskeinen yhteistoiminta työpaikalla. Molemmissa näyttäisi haastatteluaineiston perusteella olevan parantamisen varaa. Kuntoutujilla oli kokemuksia suoranaisesta syrjinnästä vian tai sairauden vuoksi eikä monikaan työpaikka ole kyennyt tai halunnut joustaa työntekijöidensä kustannuksella. Tukea on tullut lähinnä työtove- reilta. Työterveyshuoltoon pääsyn vaikeus ja asioiden hidas eteneminen ovat osaltaan pahentaneet koettuja terveydellisiä ongelmia. Työpaikkojen työilmapiirin merkitys työhön palaamiselle ja työkykyyn vai- kuttavalle henkiselle hyvinvoinnille on merkittävä. Hyvä kysymys on, miten tähän ongelmaan voidaan tehokkaimmin tarttua? Keskusteluissa nousi esiin myös muita puutteita erityisesti työsuojelussa. Nämä puutteet ovat omalta osaltaan olleet mukana pahentamassa työntekijöiden terveydellisiä ongelmia ja edesauttaneet työkyvyttömyyden syntyä. Työelämän koventuneet vaatimukset näkyivät useiden haastateltavien ker- ronnassa. Erityisesti varastotyössä työskennelleen naisen kertomukset jul- kisesta työnantajastaan ja siellä koetusta henkilöstöpulasta verrattuna odotuksiin ovat pysähdyttäviä. Kahdesta julkisella sektorilla työskennel- leestä naishaastateltavasta toinen oli puolestaan joutunut osaamisvalmiuk- sien puutteessa odottamaan uudelleensijoitusta peräti kuuden vuoden ajan. Määräaikaisten työsuhteiden olemassaolon ongelmallisuus näkyy myös työpaikkojen arjessa ja työntekijöiden suhtautumisessa toisiinsa. Työnteki-
  • 36. 34 SAK · Tutkimustieto 5/2006 jät, joista moni on määräaikainen ja joilla saattaa olla mahdollisuus vakinai- seen työsuhteeseen, kääntyvät toisiaan vastaan. Tuloksena on huono il- mapiiri, ongelmia tiedonkulussa ja lisääntyneitä poissaoloja, jotka entises- tään vaikeuttavat työn tekemistä huolella. Eläkelaitosten toimintaan kuntoutuskysymyksissä haastateltavat olivat var- sin tyytyväisiä. Merkittävää kritiikkiä ei myöskään kohdistunut kuntoutus- toimenpiteiden sisältöön, lukuun ottamatta joitakin tutkinto-opiskeluun liitty- viä osia. Nekin oltiin enimmäkseen valmiita hyväksymään osana kokonai- suutta. Oman motivaation merkitystä korostettiin useassa haastattelussa. Kuntoutus tulee suunnitella siten, että kuntoutuja kokee sen mielekkääksi. Kuntoutustavoitteiden on lähdettävä kuntoutujasta itsestään, jotta hän jak- saa ja kykenee sitoutumaan vaativaan prosessiin ja viemään sen läpi. Hy- vällä yhteistyöllä eläkelaitoksen kanssa oli erittäin merkittävä vaikutus myös suhtautumiselle uusiin kuntoutusjaksoihin. Monet olivat erittäin motivoitu- neita osallistumaan myös uudelleen kuntoutukseen. Tämä koski myös niitä, jotka olivat alun perin suhtautuneet epäilevästi kuntoutuksen tarjoamiin mahdollisuuksiin. Osa haastateltavista painotti aikaisempaa työhistoriaansa merkittävänä voimavarana uudessa työssään. Tämä kävi ilmi erityisesti rakennusalalla työskennelleiden miesten kertomuksissa. He pitivät monipuolista työhistori- aansa tekijänä, joka paitsi helpotti alan vaihtoa, myös teki heistä valmiimpia uuteen työhön. Alan vaihto koettiin "ihmisenä kasvamiseksi" ja osoitukseksi ennakkoluulottomuudesta. Tätä kautta kyettiin rakentamaan uutta positii- vista minäkuvaa entisen ammatti-identiteetin tilalle. Tämä voidaan myös nähdä eräänlaisena uutena mallina "pärjätä työssä" ja osoittaa henkilö- kohtaista vahvuutta ja kyvykkyyttä. Tällä on keskeinen merkitys henkisen hyvinvoinnin kannalta. Vertaistuen merkitys korostui myös uudelleenkoulutuksessa. Tutkinto- opintoja suorittavat kuntoutujat ovat usein huomattavasti muita opiskelijoita iäkkäämpiä. Muiden samanikäisten tai samankaltaisessa tilanteessa olevi- en läsnäolo samoissa opetusryhmissä koettiin tärkeäksi. Tätä kautta syntyy myös sosiaalinen yhteisö, joka tukee kuntoutujaa opinnoissa ja niissä ete- nemisessä. Ammatillisen auttamistyön, jota kuntoutustoimintakin on, olennainen ulottu- vuus on muutoksen virittäminen ja mahdollistaminen. Uusia näkökulmia avaava keskustelu on erittäin oleellinen osa kuntoutusta. Tämä näkökulma nousi esiin useissa haastatteluissa. Kuntoutusjaksot antoivat uutta toivoa ja aineksia uuteen, positiiviseen elämäntarinaan ja uusiin elämänprojekteihin, uusiin odotushorisontteihin. Tässä ne ovat erittäin merkittäviä. Haastattelu- aineistosta nousee esiin pääasiassa onnistumisia, mutta erityisesti yhden haastateltavan kohdalla myös osittainen epäonnistuminen. Hänen kuntou- tusjaksonsa ei ollut onnistunut auttamaan häntä näkemään uusia mahdolli- suuksia. Tämä näkyi heikentyneenä mielialana ja korostuneena huomion kiinnittämisenä entiseen työpaikkaan ja sen ongelmiin uusien mahdolli- suuksien sijasta.
  • 37. SAK · Tutkimustieto 5/2006 35 Työkyvyn menettämisen tai heikentymisen aikaansaama pelko ja ahdistus ihmisissä ovat todellisia ongelmia, joilla on kerrannaisvaikutuksia lähipiiriin. Siksi sairauden tai vajaakuntoisuuden kanssa elämään oppiminen, oman rajallisuuden myöntäminen itselleen ja sen hyväksyminen on tärkeää paitsi ihmisen itsensä, myös heidän perheidensä ja muun sosiaalisen verkoston- sa kannalta. Kuntoutus voi merkittävästi tukea ihmisiä tässä työssä, saada heidät kokemaan välittämisen ja huomioon otetuksi tulemisen tunteita. Tässä selvityksessä on paikallistettu huomio SAK:n ja sen liittojen edunval- vonnan kannalta keskeisiin ammattiryhmiin. Näille ryhmille on ominaista voimakas ammatti-identiteetti ja omakuvan rakentaminen palkkatyön ja sen tekemisen ympärille. Työ mielletään kunnia-asiaksi, jonka tekeminen hyvin ja ahkerasti on keskeistä omanarvontunnon ja osallisuuden kannalta. Usein vähäisen pohjakoulutuksen omaavat, jo nuorena työuransa aloittaneet ih- miset ovat muuttuvassa maailmassa usein vaaravyöhykkeellä, jonka vuoksi heidän tukemiseensa muutoksessa on kiinnitettävä merkittävästi huomiota. Kuntoutustoiminnalla on tässä selvityksessä haastateltujen henkilöiden kohdalla ollut keskeinen merkitys sekä heidän työuriensa jatkumisen, että myös henkisen hyvinvointinsa kannalta.
  • 38. 36 SAK · Tutkimustieto 5/2006 LÄHTEET Ala-Kauhaluoma, Mika: Keppiä ja porkkanaa. Voidaanko aktivoinnilla vai- kuttaa työttömien työllistymiseen ja hyvinvointiin?. Yhteiskuntapolitiikka 1/2005, s. 42-53, STAKES, Helsinki 2005. Eskola, Jari ja Suoranta, Juha: Johdatus laadulliseen tutkimukseen. Vasta- paino, Tampere, 2000. Hallituksen esitys Eduskunnalle kuntoutusta koskevan lainsäädännön muuttamiseksi. HE 116/2002 Härkäpää, Kristiina: Varhaiskuntoutuksen vaikuttavuus. Teoksessa ”Kannattaako kuntoutus? Asiantuntijakatsaus eräiden kuntoutusmuotojen vaikuttavuudesta.”s. 29-42, STAKES, Helsinki, 2002 Järvikoski, Aila ja Härkäpää Kristiina: Kuntoutuksen perusteet. WSOY, Vantaa, 2004 Kansaneläkelaitos: Arvioita suomalaisesta kuntoutusjärjestelmästä. Kun- toutusbarometrihankkeen ensimmäisiä havaintoja. KELA, Helsinki 2002. Kansaneläkelaitos: Kuntoutustilasto 2005. Virallinen tilasto, Sosiaaliturva 2006, Helsinki Nikkanen, Pirjo: Oon vahvempi kuin ennen. Pitkään työelämässä olleiden kuntoutumistarinat. Kela, Vammala 2006. Notkola, Veijo: Kuntoutus ja työelämä, pääkirjoitus Kuntoutus 2/2006 Paatero, Heidi: Kuntoutusselonteot kuntoutuspolitiikan välineinä. Kuntoutus 25, 4, 3-10. 2002 Pensola, Tiina: Työntekijöiden ikääntyminen, yhteinen haasteemme, pää- kirjoitus, Kuntoutus 1/2006 Piispanen, Pekka: Työeläkevakuuttajat työ- ja toimintakyvyn edistäjinä, kal- vosarja esitelmästä Äkäslompololla 21.-23.9.2006. Työeläkevakuuttajat TELA. Rissanen, Pekka ja Aalto, Anna-Mari: Yhteenvero kuntoutuksen vaikutta- vuuden arvioinnista. Teoksessa ”Kannattaako kuntoutus? Asiantuntijakat- saus eräiden kuntoutusmuotojen vaikuttavuudesta.”s. 1-26, STAKES, Hel- sinki, 2002 Saari, P. ja Forma: Tutkimus ammatillisesta uudelleenkoulutuksesta ja sen vaikuttavuudesta kunta-alalla. Kuntien eläkevakuutuksen monisteita 1/2003. KEVA, Helsinki, 2003
  • 39. SAK · Tutkimustieto 5/2006 37 Sosiaali- ja terveysministeriö: Aktiivinen sosiaalipolitiikka –työryhmän muis- tio. Helsinki, Sosiaali- ja terveysministeriön työryhmämuistioita, 1999. Sosiaali- ja terveysministeriö: Kuntoutuksen tutkimuksen kehittämisohjel- ma. Kuntoutusasiain neuvottelukunta, Helsinki. Sosiaali- ja terveysministe- riön julkaisuja 19, 2004. Suvanto, Pertti: Valitusoikeus kuntoutuksen sisällöstä ei tuo mullistusta. Vakuutuskuntoutus 2/2006, s.12-13 Toimeentuloturva 2006 – lakisääteinen sosiaaliturva ja vapaaehtoiset va- kuutukset. Keskinäinen työeläkevakuutusyhtiö Varma, Edita, Helsinki 2006. Työeläkekuntoutus 2005. Eläketurvakeskuksen tilastoraportteja 7/2006. Eläketurvakeskus, Edita, Helsinki 2006. Työeläkekuntoutuksen perusteet, tutkimustietoa ja tilastoja. Kalvosarja. Eläketurvakeskus, 2006. Työterveyslaitos: Lausunto Eduskunnan työ- ja tasa- arvoasiainvaliokunnalle HE 116/2002. Työterveyslaitos, 27.9.2002 Valtioneuvoston kanslia: Työllisyystyöryhmän loppuraportti. Valtioneuvos- ton kanslian julkaisuja 5/2003. Helsinki 2003. Valtioneuvoston kanslia: Tulevaisuusfoorumit 2005. Hyvä yhteiskunta kai- kenikäisille. Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja, 2/2006. Helsinki 2006.
  • 40. Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK Hakaniemenranta 1, PL 157 FI-00531 Helsinki puh. +358 20 774 000 fax +358 20 774 0225 www.sak.fi