Hyvä mielenterveys on ihmisoikeus, ja ihmisoikeuksien edistäminen on aina ajankohtaista. Seminaari käsittelee ihmisoikeustematiikkaa päihde- ja mielenterveysoikeuksien näkökulmasta. Mielenterveysoikeudet on yksi kansallisen mielenterveysstrategian painopisteistä, mutta toistaiseksi siitä on yhteiskunnallisessa keskustelussa puhuttu varsin vähän. Mielenterveysoikeudet ja päihdepalvelut linkittyvät myös tiiviisti toisiinsa. Seminaari koostuu kahdesta osasta. Ensin TT Karoliina Ahonen alustaa ihmisoikeuksista suomalaisessa mielenterveyspolitiikassa väitöskirjansa pohjalta. Toisella puolikkaalla päihde- ja mielenterveystyön asiantuntijat kokoontuvat paneelikeskusteluun pohtimaan, toteutuvatko päihde- ja mielenterveysoikeudet Suomessa. Seminaari on suunnattu kaikille mielenterveydestä ja ihmisoikeuksista kiinnostuneille kuulijoille. 14.30 Tervetulosanat Mielenterveyspooli 14.35 Alustus: Ihmisoikeudet suomalaisessa mielenterveyspolitiikassa TT Karoliina Ahonen 15.15 Tauko 15.20 Paneelikeskustelu: Toteutuvatko päihde- ja mielenterveysoikeudet Suomessa? Moderaattori: Katri Ylinen, Darravapaa-yhteisön toinen perustaja Panelistit: Tuula Sillanpää (EHYT ry, päihdeasiamies) Oskari Korhonen (Mielenterveyden keskusliitto, juristi) Anna Kontula (kansanedustaja, vas., eduskunnan päihdepoliittisen neuvottelukunnan jäsen) Riika Nieminen (koulutettu kokemusasiantuntija, KoKoA -Koulutetut Kokemusasiantuntijat ry) 16.25 Seminaarin päätössanat Mielenterveyspooli 16.30 Seminaari päättyy

2. Karoliina Ahonen, TT 11.5.2022
Ihmisoikeudet
suomalaisessa
mielenterveyspolitiikassa

3. Lähtökohta:
Mielisairaaloita ryhdyttiin purkamaan Suomessa 1980-luvulla.
Mielenterveyden häiriöiden hoitamista koskevan muutoksen taustalla vaikutti
monia erilaisia ajattelusuuntauksia ja niitä heijastavia tavoitteita. Näistä
muodostui poliittinen päätös sairaalainstituutioiden purkamiseksi, joka
perusteltiin vakavasti sairaiden kansalaisten ihmisoikeuksien vahvistamisella
Tavoite:
tarkastella suomalaisen mielenterveyspolitiikan muodostumista sairaaloiden
lakkauttamisen jälkeen ja selvittää, miten julkinen valta on mielenterveystyötä
ohjatessaan pyrkinyt turvaamaan kansalaisten perus- ja ihmisoikeudet.
Tutkimus

4. Pääkysymys:
Olen rajannut tutkimukseni koskemaan vakavasti ja pitkäaikaisesti
sairaita kansalaisia, jollaisten katsottiin aiemmin tarvitsevan
sairaalahoitoa. Vahvistuivatko heidän ihmisoikeutensa tavoitteiden
mukaisesti sairaaloiden lakkauttamisen myötä?
Tutkimuskysymykset:
1) Mitä on ollut poliittinen ohjaus, jonka varassa suomalaista
mielenterveyspolitiikkaa on harjoitettu?
2) Mitä arvoja ja normeja poliittisen ohjauksen asiakirjat sisältävät?
3) Miten mielenterveystyö on ymmärretty ja hahmotettu poliittisissa
asiakirjoissa, mitä tavoitteita sille on asetettu ja mihin suuntaan
ohjausasiakirjat ovat kehittäneet mielenterveystyötä?
4) Mitkä näkökulmat on jätetty poliittisissa asiakirjoissa vähälle huomiolle tai
huomiotta?
5) Kuinka suomalainen mielenterveyspolitiikka on vaikuttanut
mielenterveyden häiriöön sairastuneiden ihmis- ja perusoikeuksien
toteutumiseen?
Tutkimuskysymykset:

5. 1970- ja 1980-luku; kansanterveystyön käynnistyminen, mielenterveystyön käynnistyminen
-taustalla
sosiaalipsykiatrinen
aatesuuntaus,
tiedon
lisääntyminen
mielenterveydestä,
Eurooppalainen
reformi
- Suositukset
mielenterveystyöstä
1984
- Skitsofrenia-
projekti,
Itsemurhien ehkäisy-
hankkeen aloitus.
1990-luku; tasa-arvoinen kohtelu (stigman vähentäminen), tarpeiden mukaiset palvelut, laaja-alaisen
mielenterveystyön käynnistyminen, yhteiskunnan inhimillistäminen, käyttäjälähtöisyyden ja asiakaskeskeisyyden
synty, kansalaisosallisuus, voimaantuminen, kokonaisvaltainen ihmiskäsitys, myönteinen ja arvostava
kohtaaminen, positiivinen mielenterveys
-Sairaaloista avohoitoon
- Suuret lakimuutokset
(Valtionosuusuudistus,
Kuntalaki,
Erikoissairaanhoitolaki,
Mielenterveyslaki,
Kansanterveyslaki)
- Kuntien itsehallinto ja
siirtyminen informaatio-
ohjaukseen
- Selvitys mielenterveystyöstä
1996
- Mielenterveyspolitiikka
mukaan terveyspolitiikkaan
- Itsemurhien ehkäisy-hanke,
Depressio-projekti. Mielekäs
Elämä! Ja Pääsky-projektien
aloitus.
2000-luku; terveyden edistäminen, ennaltaehkäisevä näkökulma, ihmisten
oma vastuu ja valintojen merkitys, asiakasosallisuuden synty, omatoiminen
suoriutuminen, kaikkien yhtäläinen oikeus työhön ja tukikeinot tähän,
varhainen tunnistaminen, elämänlaatu
- Toimeenpano-ohjelmat; TATO
I ja II, KASTE I
- Terveys 2015-
kansanterveysohjelma
- Perustuslain uudistaminen,
Mielenterveyslain
uudistaminen pakkotoimien
osalta
- Mielenterveyspalveluiden
laatusuositukset 2002
- Käypähoitosuositukset
- Pohjanmaa-hanke, Lapin-
hanke, Sateenkaari-hanke
- EU:n Vihreä kirja ja
Mielenterveyssopimus 2005
- Mielenterveys- ja päihdetyön
yhteiskehittäminen
- Mieli 2009 – ohjelma
suositukset, Masto-hanke
2010-luku; Asiakkaiden tarpeet, varhainen puuttuminen,
toimintakyvyn parantaminen, kokemusasiantuntijuus,
kannustinloukkujen purkaminen, hyvinvointi, edistävän ja
ehkäisevän työn lisääminen, valinnanvapaus – kyvykkäiden
yhteiskunta
- mielenterveys- ja päihdehuoltolakien
yhdistämisen selvittäminen, uusi
terveydenhoitolaki, sosiaalihuoltolain
kokonaisuudistus, rakenneuudistus,
sote-uudistus
- THL:n pakon käyttöä vähentävä
ohjelma
- Mieli 2009-ohjelma, Osatyökykyiset
työssä ohjelma.
- Sosiaali- ja terveyspolitiikan
strategia
- Valvonta osaksi ohjausta

6. Paradigmamuutokset:
1) hyvinvointivaltion rakentaminen konkretisoitui terveydenhuollon
rakenneuudistuksina
2) Sosiaalipsykiatrinen ajattelu ja vaikutusvaltaiset toimijat toivat
mielenterveyskysymykset yhteiskunnalliseen keskusteluun
3) uudet lääkkeet, uudenlainen ihmiskäsitys ja käsitys mielenterveydestä, joiden
vaikutuksesta mielensairauksien hoito tuli aiempaa inhimillisemmäksi ja
mielenterveystyö ymmärrettiin laajasti niin, että se siirtyi sairaaloista koko
yhteiskuntaan
Seuraukset:
Kansanterveystyön keskiössä eivät olleet ihmisoikeuskysymykset, vaan työtä
tekevien kansalaisten hyvinvoinnin tukeminen
Julkisen vallan keskittyessä terveyden edistämiseen, järjestöt turvasivat
heikommassa asemassa olevien ihmis- ja perusoikeuksien toteutumisen.
Asumisoloihin, toimeentuloon, fyysisen terveyden hoitamiseen ja oikeuteen olla
osallisena yhteisöä liittyvät haasteet
Julkinen valta ei omalla ohjauksellaan kyennyt näihin haasteisiin vastaamaan.
Sairaaloista kotiutetut potilaat jäivät vaille tukea, jota sairaalat olivat tarjonneet;
asuntoa, tekemistä, toimeentuloa ja hoitoa.
1980-luku

7. Paradigmamuutoksia:
1) Muutoksia lakeihin, rakenteisiin sekä palveluiden ohjaamiseen ja
järjestämiseen
2) Poliittiset ideologiat kehittyivät perusturvallisuuden ja tasa-arvoisten
palveluiden turvaamisesta työn tekoon ja aktiiviseen osallisuuteen korostaviksi
3) Työvoimapolitiikan käsitteet kannustaminen ja aktivointi näkyvät myös
mielenterveystyötä ohjanneissa asiakirjoissa
Seuraukset:
palvelut kehittyivät erilaisiksi eri puolella Suomea
Dehospitalisaatio tarkoitti laitospaikkojen vähentämistä ja avohoidon
kehittämistä, mutta samaan aikaan alkanut lama ja resurssipula estivät
avohoidon kehittämisen, ja psykiatria alkoi keskittyä vaikeiden sairauksien
hoitamisen sijaan lievempien oireilujen hoitoon.
Mielenterveystyö ei sijoittunutkaan psykiatriseen avohoitoon, vaan se levisi
muihin instituutiohin
Toiminnan tavoitteet siirtyivät sairaaloiden kroonikoiden hoidosta ja
kuntoutuksesta laaja-alaiseen mielenterveysongelmien ennaltaehkäisyyn ja
väestöllisen mielenterveyden vaalimiseen. Julkiset mielenterveystyötä
toteuttavat sosiaali- ja terveyspalvelut rakennettiin tästä näkökulmasta.
1990- luku

8. Paradigmamuutoksia:
1) Mielenterveystyötä kehitettiin työkykyyn, sairauksien ennaltaehkäisyyn,
terveyden edistämiseen ja palveluiden kehittämiseen keskittyen
2) 2000-luvulla keskityttiin lähes yksinomaa ennaltaehkäisevään ja edistävään
työhön massiivisen hanketoiminnan avulla
3) Ennaltaehkäisevä ja edistävä työ tavoittelee poliittisten asiakirjojen mukaan
kansalaisten hyvinvointia ja yhdenmukaisuutta, normitettua ihmisyyttä. Taustalla
on hyvinvointivaltiomallin tarve aktiivisille, työssäkäyville kansalaisille.
Seuraukset:
Sairaaloiden lakkauttamisen seurauksena ihmisiltä hävisivät hoidon lisäksi
myös työpaikka, yhteisö ja asunto. Mielenterveyspolitiikassa oli keskitytty
kuitenkin vain yhden asian – hoidon - kehittämiseen ja työelämäosallisuuden
mahdollistaminen vakavasti sairaille oli hävinnyt jo työelämässä olevien
työkykyisyyden hoitoon.
Mielisairaaloiden ihmisoikeuksia loukkaavat käytänteet olivat tutkimusten
mukaan siirtyneet hoito- ja asumisyksikköihin.
Ideologinen taso ei kuitenkaan kohtaa oikeaa elämää.
2000-luku

9. 1) Suomen ensimmäinen kansallinen mielenterveysohjelma Mieli 2009-2015
2) Suomen ensimmäiset ihmisoikeuspoliittiset toimintaohjelmat
3) Mielenterveystyön kehittämisen painopiste edelleen ennaltaehkäisevässä ja
terveyttä edistävässä työssä
Seuraukset:
Mieli-ohjelman keskeiset käsitteet kokemusasiantuntijuus ja stigmatisaation
vastainen työ osoittautuvat ongelmallisiksi
Ihmisoikeuspolitiikassa ei käsitellä mielenterveyden häiriöön sairastuneiden
asioita samalla tavalla kuin esimerkiksi vammaisten henkilöiden asioita
Ennaltaehkäisy ja terveyden edistäminen edesauttavat ns. terapeuttiseen
kulttuuriin kuuluvan hallinnan lisääntymistä
2010-luku

10. Palvelujärjestelmään liittyvät ongelmat
Terveyden hallintaan liittyvät ongelmat
Mielenterveyden käsitteeseen liittyvät ongelmat
Hoitoon keskittyneen kehittämistyön ongelmat
Palveluilla parempaa elämää?

11. Osallisuutta vain palveluissa
Asiakkuuden käsite
Kuluttajana myös sote-palveluissa?
Asiakkuuden edellytykset?
Normitettua toimijuutta
Toimintavalmiudet yhteiskunnan tehtävänä (Nussbaum)
Toimijuus- palvelujärjestelmän vaade

12. pitkäaikaispotilaat ovat siirtyneet asumispalveluihin ja näistä siirtyminen
itsenäiseen asumiseen on ollut vähäistä
Asumispalveluiden lisäksi vakavasti sairaat ovat työelämän ulkopuolelle tai
näennäisesti työelämässä
Köyhyys
Syrjäytyminen
Hoitamattomuus
Rikollisuus, asunnottomuus, päihteet
Järjestökansalaisuus
Yhteiskunnallisen hylkäämisen äärellä –
ihmisoikeuspolitiikan puuttumisen seuraukset

13. Ensimmäisissä mielenterveyspolitiikkaa ohjaavissa asiakirjoissa käytetään
vakavasti sairaiden ihmis- ja perusoikeuksien turvaamista kuvaavia käsitteitä,
oikeudet asetetaan tavoitteeksi ja muotoillaan keinoja niiden takaamiseksi.
Mielenterveyspolitiikan painopiste siirtyi jo mielenterveystyön kehittämisen
alkuvaiheessa vakavasti sairaiden ihmis- ja perusoikeuksien turvaamisesta
koko väestön mielenterveyden ja hyvinvoinnin hallintaan.
Suomalainen mielenterveyspolitiikka on keskeisesti terveyden edistämiseen,
sairauksien ennaltaehkäisemiseen ja hoidon kehittämiseen keskittyvää
hyvinvointivaltion politiikkaa. Palvelujärjestelmän kehittämistä on pidetty
lähes ainoana keinona toteuttaa tätä päämäärää. VRT Vammaispolitiikka!
Vakavasti sairaiden ihmis- ja perusoikeuksia ei ole onnistuttu turvaamaan
palvelujärjestelmän kehittämiseen keskittyneen keinon avulla.
Hyvin voimisen ja sairauksien ennaltaehkäisemisen eetos on ohjannut
huomiota pois vakavasti sairaiden aseman kohentamisesta.
Tulokset

14. Ensimmäisten vuosien toimeenpanolinjaukset osana sosiaali- ja terveyskeskus-
ohjelmaa, sekä kolmena hankkeena, joissa keskitytään työelämään kuntouttaviin
malleihin(IPS), mielenterveysosaamiseen kunnissa sekä itsemurhien ehkäisyyn
Mielenterveysoikeuksista ei toistaiseksi ole ollut käytännön suunnitelmia tai linjauksia
Strategiassa listattuja keinoja:
- Imo - lainsäädännön uudistaminen
- Syrjinnänvastainen ohjelma
- Syrjinnän tutkiminen ja kartoittaminen systemaattisesti
- Asumisen laatukriteerit, päivitys
- Pakon käytön vähentämisen ohjelman jatkaminen
- Opintojen ja työllistymisen mahdollistavien toimenpiteiden määrittely
- Köyhyyden ja eriarvoisuuden vaikutusten vähentäminen
- Uskomus- ja vaihtoehtohoitoja koskeva lainsäädäntö
Mielenterveys- ja päihdehuoltolainsäädännön uudistus - lausunnolla
Mielenterveysstrategian
mielenterveysoikeudet

15. Anna Metterin tutkimukset kohtuuttomista tapauksista sosiaalipalveluissa
Markku Salon tutkimukset mielenterveyskuntoutujien asumiseen liittyvistä
tilanteista
MTKL:n mielenterveysbarometrit mm. asenteista ja esim. vakuutuksiin
liittyvistä haasteista
THL Triad-hanke (Merttu2 –hanke Tuni), Matti-hanke
Tarvitaan tietoa!

16. ✓ Oikeus mahdollisimman hyvään mielenterveyteen ja
mielenterveydenhoitoon
✓ Ihmisoikeuksien ja ihmisarvoisen elämän toteutuminen
sairaanakin
Mitä mielenterveysoikeudet voisivat
tarkoittaa?