Nuoret koulutuksen ja työelämän ulkopuolella Suomessa 2004

1. POLARISAATIOMUISTIO
95 000 NUORTA KOULUTUKSEN JA TYÖELÄMÄN ULKOPUOLELLA 2004

2. Polarisaatiomuistio
ESIPUHE
Onko meillä varaa polarisaatioon?
Kädessäsi oleva muistio on pitkän prosessin tulos. Kirjoittaja on vuodesta 2000 osallistunut
lääninhallitusten toteuttamaan peruspalvelujen arviointiin. Vastuualueeni on ollut nuorten
työpajatoiminta, ja siinä sivussa nuorisotyöttömyys. Tässä työssä jäin pohtimaan mistä kaikki
työttömät nuoret tulevat. Vuonna 2003 törmäsin tilastokeskuksen työvoimaan kuuluvat ja
kuulumattomat tilastoissa käsitteeseen muualla olevat nuoret. Samana vuonna sain käteeni Ruotsin
nuorisopolitiikan keskusviraston, Ungdomsstyrelsen:in, tekemän selvityksen Unga utanför.
Kiinnostuin selvittämään mistä tulevat nämä muulla olevat, ja oliko todella niin että meillä on
nuoria jotka ovat kokonaan koulutuksen ja työelämän ulkopuolella.
Vuosien saatossa olen peruspalvelujen yhteydessä selvittänyt asiaa, ja vihdoin olen siinä tilanteessa,
että minulla on jonkinlainen käsitys ja faktaa siitä mitä tapahtuu, kuinka paljon nuoriso on
koulutuksen ja työelämän ulkopuolella. Siitä syntyi tämä muistio. Halusin tuoda nämä asiat esille
koska nämä nuoret eivät meidän poliittisissa keskusteluissa näy, tai sitten niitten määrä pidetään
mutu-käsitteen pohjalta pienenä.
Kyseessä on kuitenkin valtava polarisaatio ongelma. Jos lähes 15 % 15- 24-vuotiaista on
koulutuksen ja työelämän ulkopuolella. Varsinkin kuin ulkopuolisuus uhkaa jäädä monelle
pysyväksi. Toisaalta tämä muistio todistaa että ulkopuolisuus nuorten ikäryhmissä on selvästi
korkeampaa kuin väestössä keskimäärin.
Toivottavasti muistioni herättää keskustelua asiasta ja toimenpiteisiin.
Kiitän kaikkia jotka ovat innostaneet minua tekemään tämän työn valmiiksi, ja niitä on paljon.
Muistion omistan työpajojen valmentajille, jotka jaksavat usko siihen että tekemällä ja välittämällä
voidaan ehkäistä ulkopuolisuutta ja antaa jokaiselle nuorelle jonkinlaisen perustan mistä ponnistaa
tulevaisuuteen, jossa häneltä vaaditaan entistä enemmän.
Pori 20.8.2007
Erik Häggman
Sivistystoimentarkastaja
Sivistystoimentarkastaja Erik Häggman 2
Länsi-Suomen lääninhallitus

3. Polarisaatiomuistio
Yhteenveto
Koulutuksen ja työelämän ulkopuolella lähes 100 000 nuorta vuonna 2005
Tämä muistio kertoo, että koulutuksen ja työelämän ulkopuolella oli Suomessa vuonna 2004 lähes
100 000 nuorta. Suurin osa ulkopuolista nuorista tulevat toisen asteen ammatillisen koulutuksen
keskeyttäneistä nuorista. Muistio osoittaa, että koulutuksen ja työelämän ulkopuolelle jääminen
tapahtuu viiveellä. Tämän takia näitä nuoria ei ole aiemmin nostettu esille.
Koulutuksen ja työelämän ulkopuolella olevista nuorista noin yli 50 000 olivat vuonna 2004
työttömiä nuoria. Lähes 45 000 nuorta olivat kuitenkin kokonaan työelämän ja koulutuksen
ulkopuolella. Tämä tarkoittaa sitä, että eivät olleet työttöminä työhakijoina, koulutuksessa,
työelämässä, armeijassa, ulkomailla tai kotona hoitamassa lastaan/lapsiaan. Nämä nuoret olivat
palvelujärjestelmän ulkopuolella.
Muistiossa todetaan myös että alueelliset erot koulutuksen ja työelämän ulkopuolisuudessa ovat
suuret.
Muistio toteaa, että Suomella ei ole varaa tämäntyyppiseen polarisaatioon. Tulos on myös jyrkässä
ristiriidassa maamme koulutuspoliittisten tavoitteiden kanssa. Voidaan jopa puhu
koulutuspoliittisesta heitteillejätöstä. Ongelma on suuri ja vaatii niin koulutuspoliittisia,
sosiaalipoliittisia kuin työvoimapoliittisia toimenpiteitä.
Muistion yhtenä viestinä on myös, että oppilashuoltoon sekä ohjaukseen ja neuvontaan
panostamalla voitaisiin saada paljon myönteistä aikaiseksi.
Muistion tärkein esitys on, että Suomessa kuten muissakin pohjoismaissa tulee luoda
peruskoulunuorten seurantajärjestelmää. Muistio peräänkuuluttaa myös joustavuutta
opetusjärjestelmään sekä erilaisten oppijoiden parempaa huomioimista.
Muistio vahvistaa käsityksen että nuorten taloudellinen ja yhteiskunnallinen tilanne on muuta
väestöä heikompaa.
Sivistystoimentarkastaja Erik Häggman 3
Länsi-Suomen lääninhallitus

4. Polarisaatiomuistio
Sisällysluettelo
ESIPUHE .............................................................................................................................................2
Yhteenveto ............................................................................................................................................3
Sisällysluettelo .....................................................................................................................................4
1 Lähtökohtana Eurooppalainen nuorisosopimus ...........................................................................7
2 Nuoret koulutuksen ja työelämän ulkopuolella............................................................................7
3 Mitä tapahtuu koulutuksensa päättäville .....................................................................................8
3.1 Mitä tapahtuu peruskoulunsa päättävälle nuorelle? .............................................................8
3.2 Mitä tapahtuu ammatillisen perustutkinnon suorittaneille nuorille?....................................9
3.3 Mitä tapahtuu lukion päättötodistuksen jälkeen?.................................................................9
3.4 Mitä tapahtuu opintonsa keskeyttäneille..............................................................................9
3.5 Eri koulutusmuodot yhdessä ..............................................................................................10
3.6 Alueelliset erot ovat suuret ................................................................................................12
3.7 Työelämän ja koulutuksen ulkopuolisuus nuorena uhkaa jäädä pysyväksi.......................15
3.8 Koulutukseen ja nivelvaiheeseen liittyvät johtopäätökset ................................................17
3.8.1 Laajan nivelvaiheen ongelmana on ammatillisen koulutuksensa keskeyttänyt .........17
3.8.2 Perusopetuksen opinto-ohjauksen ja opiskelijahuollon resurssit riittämättömät ja
toimintakulttuuri kehittymätön ..................................................................................................18
3.8.3 Osa nuorista tarvitsee aikaa ja vaihtoehtoisen vuoden...............................................19
3.8.4 Ammatillisen koulutuksen opinto-ohjauksen ja opiskelijahuollon ja resurssit
riittämättömät .............................................................................................................................20
3.8.5 Erityisopetuksessa olevien nuorten määrä kasvaa. ....................................................21
3.8.6 Ollaanko luomassa uutta rinnakkaiskoulujärjestelmää? ............................................23
3.8.7 Opinpolun erilaiset matkaajat ja joustava oppiminen ................................................23
3.8.8 Pitääkö asiat tehdä moneen kertaan ja onko meillä siihen varaa? .............................25
3.8.9 Lukio- tai peruskoulupohjalla työelämään siirtynyt - tuleva väliinputoaja?..............26
3.9 Koulutukseen ja nivelvaiheeseen liittyvät toimenpide-esitykset .......................................27
3.9.1 Suomeen on luotava peruskoulunsa päättäneiden seurantajärjestelmä......................27
3.9.2 Opinto-ohjauksen, oppilashuollon, nuorisotiedotuksen ja -neuvonnan palvelut tulee
koota toimivaksi kokonaisuudeksi .............................................................................................29
3.9.3 Koolla on merkitystä – luokka- ja ryhmäkoot pienennettävä ....................................30
3.9.4 Onnistumisen kokemukset oppimisen edellytyksenä ................................................30
3.9.5 Nuorille luotava mahdollisuus viettää peruskoulun jälkeen vaihtoehtoinen vuosi....31
3.9.6 Suomeen tulee luoda joustavan oppimisen malleja ...................................................31
3.9.7 Suomen tulee kiireellisesti toteuttaa osaamisen ja opitun tunnustamisen ja
tunnistamisen järjestelmää. ........................................................................................................33
3.9.8 Koulutuksen järjestäjiä on velvoitettava tarjoamaan keskeyttävälle nuorelle
vaihtoehtoja keskeyttämiselle ....................................................................................................33
3.9.9 Alle 25-vuotiaille työssä oleville nuorille tulee tarjota joustavia koulutusväyliä......33
3.10 Johtopäätökset nuorten koulutuksen ja työelämän ulkopuolisuudesta pajatoiminnan
kannalta ..........................................................................................................................................34
3.10.1 Työpajatoiminnan kehitys ja työpajatoiminnan rooli ................................................34
3.10.2 Minkälaisia taitoja nuori tarvitsee pajajaksolta?........................................................35
3.10.3 Yksi kehittämisen lähtökohta – elinikäisen oppimisen avaintaidot ...........................36
3.10.4 Työpajojen ja toisen asteen ammatillisen koulutuksen yhteistyö tulee tiivistää........37
3.10.5 Työpajojen kehittämää osaamista tarvitaan koulutuspoliittisten tavoitteiden
saavuttamiseksi ..........................................................................................................................38
Sivistystoimentarkastaja Erik Häggman 4
Länsi-Suomen lääninhallitus

5. Polarisaatiomuistio
3.10.6 Työpajaverkostoista koulutukseen ja työelämään polkujen maakunnallisiksi
osaamiskeskuksiksi ....................................................................................................................38
3.10.7 Pajatoimintaa tulee dokumentoida paremmin............................................................39
3.10.8 Pajatoimintaa ylläpitävien on seurattava pidempikestoisesti nuorten sijoittumista...39
3.11 Toimenpide-esitykset pajatoiminnan kannalta...................................................................39
3.11.1 Työpajamäärärahaa tulee kasvattaa 12 miljoonan euroon vuonna 2008. ..................39
3.11.2 Osaamisen ja opitun tunnistamisen järjestelmää kehitetään laajalla yhteistyöllä......40
3.11.3 Suositus ammatillisen koulutuksen ja työpajojen yhteistyöstä ..................................40
3.11.4 Pajat tiiviimmin mukaan ohjauksen ja neuvonnan järjestelmään ..............................40
3.11.5 Vahvistaa pajojen poikkihallinnollista yhteistyötä ....................................................41
3.11.6 Pajat voisivat hoitaa peruskoulunsa päättäneiden seurantajärjestelmän toimeenpanoa
41
3.11.7 Pajojen tulee jatkaa toiminnan sisällön kehittämistä .................................................41
3.11.8 Yritysyhteistyö ............................................................................................................41
3.11.9 Työpajat välittäjä-organisaatioina tai työvoimapoolina.............................................41
3.12 Johtopäätökset nuorten koulutuksen ja työelämän ulkopuolisuudesta nuorisotoimen
kannalta ..........................................................................................................................................42
3.12.1 Koululaisten kerhotoiminta voisi antaa koululaisille onnistumisen kokemuksia ......42
3.12.2 Nuorisotiedotusta on kehitettävä ja laajennettava toimimaan maan kaikilla alueilla 42
3.12.3 Nuorisotalot in- ja non-formaalisen oppimisen paikkoina.........................................42
3.12.4 Nuorisotalot ja – toimi voivat tukea nuorten koulukäyntiä........................................42
3.13 Toimenpide-esitykset nuorisotoiminnan kannalta .............................................................43
3.13.1 Koululaisten kerhotoiminnan määrärahaa tulee lisätä ...............................................43
3.13.2 Nuorisotiedotuksen ja – neuvonnan kehittämistä tulee jatkaa ja laajentaa................43
3.13.3 Nuorisotoimen edustus kaikkiin oppilashuoltoryhmiin .............................................43
3.13.4 Nuorisotoimi ja kunnan lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelmaa ...................43
4 Nuorten työttömien määrä pienenee, mutta pieneneekö työttömien osuus nuorten ikäryhmästä?
44
4.1 Määrä laskee, mutta osuus pysyy.......................................................................................44
4.2 Alueelliset erot ovat suuret ................................................................................................45
4.3 Toimiiko yhteiskuntatakuu?...............................................................................................51
4.4 Johtopäätöksen ja toimenpide-esitykset nuorten työllisyyteen ja työllistyvyyteen ...........52
4.4.1 Työvoimahallinnolla ei riittäviä resursseja yhteiskuntatakuun toteuttamiseksi ........52
4.4.2 Nuorille tulee luoda riittävän kestoinen ura- ja kehittämissuunnitelma ....................52
4.4.3 Viranomaisten yhteistyötä pajatoiminnan rahoituksessa tulee kehittää.....................52
5 Taloudellinen ulkopuolisuus ......................................................................................................53
5.1 100 000 nuorta toimeentulotuen piirissä............................................................................53
5.2 Johtopäätökset ja toimenpide-esitykset taloudellisen ulkopuolisuuden osalta ..................54
5.2.1 Tarvitaan lisää tutkimusta ..........................................................................................54
6 Toteutuuko sukupolvinen tasavertaisuus? .................................................................................54
6.1 Lähtökohtana työpajatoiminnan ja Noste-ohjelman valtion rahoitus ................................54
6.1.1 Pajatoiminnan kohderyhmät ......................................................................................54
6.1.2 Noste ohjelman kohderyhmät.....................................................................................55
6.1.3 Noste ja työpaja toiminnan resursointi suhteutettuna kohderyhmään työlliset.........55
6.1.4 Noste- ja työpajtoiminnan resursointi suhteutettuna kohderyhmään työttömät ja
muut 56
6.1.5 Työpaja- ja Noste-ohjelma toteutunut resursointi 2003 – 2006 ................................57
7 Lopuksi .......................................................................................................................................58
8 Luettelot .....................................................................................................................................59
8.1 Lähteet................................................................................................................................59
Sivistystoimentarkastaja Erik Häggman 5
Länsi-Suomen lääninhallitus

6. Polarisaatiomuistio
8.1.1 Kartat..........................................................................................................................59
8.1.2 Kirjalliset lähteet ........................................................................................................59
8.1.3 Kuvat..........................................................................................................................60
8.1.4 Taulukot .....................................................................................................................60
8.1.5 Verkkosivut................................................................................................................61
Sivistystoimentarkastaja Erik Häggman 6
Länsi-Suomen lääninhallitus

7. Polarisaatiomuistio
1 Lähtökohtana Eurooppalainen nuorisosopimus
Osana EU:n Lissabonin strategiaa Eurooppa-neuvosto hyväksyi 22–23.3.2005, eurooppalaisen
nuorisosopimuksen. Sopimuksen tavoitteena on suunnata huomiota nuorten elämän kannalta
keskeisiin kysymyksiin, kuten työllisyyteen, koulutukseen, sosiaalikysymyksiin ja
perhepolitiikkaan. Nuorisosopimus on ensisijaisesti poliittinen aloite, jonka tavoitteena on tehostaa
nykyisten toimien vaikuttavuutta, ei luoda uusia rakenteita tai ohjelmia. Eurooppalainen
nuorisosopimus sisältyy Lissabonin strategiaa toteuttaviin kansallisiin toimenpideohjelmiin. 1
Nuorisosopimuksen lähtökohdat ovat; Eurooppalaisella nuorisosopimuksella pyritään parantamaan
eurooppalaisten nuorten yleissivistävää ja ammatillista koulutusta, liikkuvuutta, pääsyä työelämään
ja sosiaalista osallisuutta sekä samalla helpottamaan työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista.
Sopimuksen on varmistettava näillä aloilla tehtävien aloitteiden keskinäinen johdonmukaisuus ja
oltava lähtökohtana aktiiviselle ja jatkuvalle toiminnalle nuorten hyväksi. Jotta sopimus tuottaisi
tuloksia, tarvitaan kaikkien asiaankuuluvien toimijoiden ja etenkin kansallisten, alueellisten ja
paikallisten nuorisojärjestöjen sekä Euroopan nuorisofoorumin, alueellisten yhteisöjen ja
työmarkkinaosapuolten osallistumista toimintaan.
Eurooppa-neuvosto kehottaa unionia ja jäsenvaltioita kutakin oman toimivaltansa rajoissa
käyttämään erityisesti Euroopan työllisyysstrategian ja sosiaalista osallisuutta koskevan strategian
yhteydessä työnsä pohjana seuraavia toimintalinjoja:
• Työllisyys, integroituminen ja sosiaalisen aseman parantaminen
• Yleissivistävä ja ammatillinen koulutus sekä liikkuvuus
• Työelämän sekä yksityis- ja perhe-elämän yhteensovittaminen
Kevään 2006 Eurooppa-neuvosto kokous totesi että toimeenpannut kansalliset toimenpiteet ovat
rohkaisevia mutta eivät riittäviä. Erityisesti tulisi tehostaa seuraavia toimenpiteitä
• parantaa nuorten työllisyystilannetta siten, että vahvistetaan työllistyvyyttä ja yrittäjyyttä ja
tuetaan siirtymistä koulutuksesta työhön
• varmistaa että heikommassa asemassa oleville nuorille annetaan etusija työllisyyttä ja
sosiaalista osallisuutta koskevien kansallisten politiikkojen yhteydessä
• vähentää koulun keskeyttäjien määrää ja kehittää tiiviimpää yhteistyötä avoimuuden
lisäämiseksi ja epävirallisen oppimisen ja arkioppimisen merkityksen tunnistamiseksi.
Lääninhallitusten työpajatoiminnan arviointi, osana peruspalvelujen arviointia on osoittanut, että
nuorisosopimuksen tapaista ajattelua ja toimeenpanoa tarvitaan. Tämän raportin tiedot osoittavat,
että eri politiikkojen yhteensovittamisessa suuria puutteita. Politiikkojen sisälläkin koordinointi on
puutteellista ja se luo esteitä nuorisosopimuksen tavoitteiden toteuttamiseen.
2 Nuoret koulutuksen ja työelämän ulkopuolella
Länsi-Suomen lääninhallitus on osana peruspalvelujen arviointia selvittänyt koulutukseen ja
työelämään liittyviä polarisaatioilmiöitä. Seurannan lähteenä on käytetty pääasiallisesti
tilastokeskuksen koulutuksen ja työssäkäynnin tilastoja. Lähteet ovat henkilötunnuspohjaisia.
1
www.mindedu.fi
Sivistystoimentarkastaja Erik Häggman 7
Länsi-Suomen lääninhallitus

8. Polarisaatiomuistio
Vuonna 2004 koulutuksen ja työelämän ulkopuolella olivat Suomessa noin 95000 nuorta. Näistä
nuorista 52000 oli työttömänä ja 43000 muualla. Muualla tarkoittaa että nuori ei ollut
koulutuksessa, ei armeijassa, ei eläkkeellä tai ulkomailla. Luku pitää sisällään noin 12–15000
kotona lastaan hoitavaa henkilöä.
Nuorten tilanne 2004 Työttömänä Muualla
Vuonna 2004 peruskoulun, lukion ja ammatillisen 11 592 7 833
perusopetuksen päättötodistuksen saaneet
Vuosina 2000 – 2003 peruskoulun, lukion ja ammatillisen 37 042 24 328
perusopetuksen päättötodistuksen saaneet vuonna 2004
Koulutuksensa kokonaan keskeyttäneet 2004 3353 10 386
Yhteensä 51 987 42457
Nuoret jotka jäävät koulutuksen ja työelämän ulkopuolelle näyttävät tulevan kolme pääväylää
pitkin;
• Peruskoulunsa päättäneet vailla toisen asteen koulutuksen vaatimaa osaamista
• Toisen asteen ammatillisen perustutkinnon suorittaneet, jotka jäävät ”pysyvästi” työttömäksi
• Koulutuksensa, erityisesti ammatillisen perustutkinnon, keskeyttäneet koulutuksen ja
työelämän ulkopuolelle jäävät.
3 Mitä tapahtuu koulutuksensa päättäville
3.1 Mitä tapahtuu peruskoulunsa päättävälle nuorelle?
Suurin osa nuorista jatkaa opiskelua heti päättötodistuksen saatuaan. Peruskoulun jälkeen vain noin
3500 nuorta jää toisen asteen koulutuksen ja työelämän ulkopuolelle, näistä kuitenkin noin 1500
suorittaa nk. lisäluokan. Tilanne säilyy sellaisenaan 1- 3 vuotta peruskoulun jälkeen. Suurin muutos
tapahtuu 3- 4 vuotta peruskoulun jälkeen kuin noin 10 000 nuorta ikäluokka kohti on joko
työttömänä tai koulutuksen ja työelämän ulkopuolella. Näyttää tilaston valossa siltä, että
pääasiallisesti peruskoulunsa päättäneet, keskeyttävät toisen asteen, ammatillisen koulutuksensa
toisen ja kolmannen lukuvuoden aikana. Viidessä vuodessa peruskoululaisista kuitenkin noin
28 000 jää kumulatiivisesti koulutuksen ja työelämän ulkopuolelle.
Taulukko 1 kuvaa tilannetta vuoden 2004 lopussa.
Peruskoulun päättötodistuksen vuosina 2000 - 2004 saaneitten tilanne 2004 lopussa
Päättövuosi 2000 2001 2002 2003 2004 Yhteensä
Koulutuksessa 33089 32969 57426 57710 59260 240454
Työllinen 16674 15552 1332 813 568 34939
Työtön 5568 5734 802 520 128 12752
Varusmies 5806 4156 67 6 0 10035
Eläke 358 231 117 80 43 829
Muu 4268 4999 1576 1599 3460 * 15902
Ulkomailla 464 246 137 83 41 971
Yhteensä 66227 63887 61457 60811 63459 315882
Taulukko 1; Perusoulun päätötodistuksen vv. 2000 - 2004 saaneet, tilanne vuoden 2004 lopussa 2
2
Tilastokeskus, Opiskelijavirtataulukot 8.6b, Taulukot T1a – e, päivitetty 12.9.2006
Sivistystoimentarkastaja Erik Häggman 8
Länsi-Suomen lääninhallitus

9. Polarisaatiomuistio
3.2 Mitä tapahtuu ammatillisen perustutkinnon suorittaneille nuorille?
Ammatillisen perustutkinnon suorittaneista noin neljännes jatkaa opiskelua viimeistään vuosi
perustutkinnon jälkeen. Ammatillisen perustutkinnon suorittaneiden ongelma on että noin 11 000
nuorta ei pääse työmarkkinoille heti valmistumisen jälkeen. Eli noin neljännes jää ulkopuolelle.
Ulkopuolelle jäävistä noin 6500 nuorta päätösvuotta kohti näyttää jäävän pysyvästi
työmarkkinoiden ulkopuolelle, tämä on 15 % tutkinnon suorittaneista.
Ammatillisen perustutkinnon 2000 – 2004 suorittaneiden tilanne 2004 lopussa
Päättövuosi 2000 2001 2002 2003 2004 Yhteensä
Koulutuksessa 11600 12611 12618 11854 6054 54737
Työllinen 29708 28915 30048 30431 19714 138816
Työtön 4489 4553 4964 6642 9073 29721
Varusmies 59 76 156 1637 3348 5276
Eläke 566 509 336 294 212 1917
Muu 2200 2101 1817 1903 1572 9593
Ulkomailla 520 439 331 230 163 1683
Yhteensä 49142 49204 50270 52991 40136 201607
Taulukko 2; Ammatillisen perustutkinnon 2000 - 2004 suorittaneiden tilanne vuoden 2004 lopussa3
3.3 Mitä tapahtuu lukion päättötodistuksen jälkeen?
Lukion päättötodistuksen saaneista alta alle puolet sijoittuu jatko-opiskeluun saman vuoden aikana.
Kahden vuoden sisällä 80 % on kuitenkin löytänyt opiskelupaikan. Koulutuksen ja työelämän
ulkopuolelle jääviä on noin 4 %. Ongelmaksi on myös luokiteltava se, että päättövuotta kohti jää
työmarkkinoille pelkällä ylioppilastutkintopohjalla 6000 nuorta.
Lukion päättötodistuksen saaneet 2000 – 2004, tilanne 2004 lopussa
2000 2001 2002 2003 2004 Yhteensä
Koulutuksessa 27400 29139 29179 24017 16592 126327
Työllinen 6118 4422 5161 6499 10624 32824
Työtön 873 672 811 1414 2391 6161
Varusmies 59 58 130 1875 2357 4479
Eläke 133 135 108 101 58 535
Muu 883 751 776 1365 2810 6585
Ulkomailla 398 323 275 179 135 1310
Yhteensä 35864 35500 36440 35450 34967 178221
Taulukko 3; Lukion päättötodistuksen saaneet vuosina 2000 - 2004, tilanne vuoden 2004 lopussa 4
3.4 Mitä tapahtuu opintonsa keskeyttäneille
Koulutuksensa keskeyttää vuositasolla noin 35 000 opiskelijaa. 20 % keskeyttäneistä jatkaa
opiskeluaan muualla tai suorittaa tutkinnon toisessa oppilaitoksessa. Keskeyttäneistä 80 %, eli
28300 keskeyttää kokonaan opiskelunsa. Erot eri koulutusmuotojen välillä ovat erittäin suuret.
Lukion keskeyttäneistä noin 44 % keskeytti kokonaan opiskelunsa. Ammatillisen perustutkinnon ja
yliopisto-opintonsa keskeyttäneistä peräti 90 % keskeytti kokonaan opiskelunsa. AMK opintonsa
keskeyttäneistä 75 % keskeyttää kokonaan.
3
Tilastokeskus, Opiskelijavirtataulukot 8.6b Taulukot T3 a – e, päivitetty 12.9.2006
4
Tilastokeskus, Opiskelijavirtataulukot 8.6b Taulukot 2 a – e, päivitetty 12.9.2006
Sivistystoimentarkastaja Erik Häggman 9
Länsi-Suomen lääninhallitus

10. Polarisaatiomuistio
Koulutus Keskeytti Jatkoi Poistui kokonaan koulutusjärjestelmästä
Lukio 4688 2588 2100
%-osuus 100 55,20 44,80
Ammatillinen perustutkinto 12394 1284 11110
%-osuus 100 10,36 89,64
AMK 10791 2679 8112
%-osuus 100 24,83 75,17
Yliopisto 7757 760 6997
%-osuus 100 9,80 90,20
Yhteensä 35630 7311 28319
%-osuus 100 20,52 79,48
Taulukko 4; Opintonsa vuonna 2004 keskeyttäneet koulutusmuodoittain 5
Raporttia tehtäessä ei ollut olemassa seurantatietoja opiskelunsa kokonaan vuonna 2004
keskeyttäneiden toiminnasta vuoden 2004 lopussa. Lukukaudella 2002–2003 keskeyttäneistä löytyy
seurantatietoja heidän tilanteestaan vuoden 2003 lopussa.
Lukukaudella 2002 – 2003 opintonsa keskeytti kokonaan reilut 25 000 opiskelijaa, näistä hieman
yli 14 000 sijoittui työelämään. 11 600 keskeyttäneistä nuorista jäi työelämän ja koulutuksen
ulkopuolelle.
Seurantatietojen perusteella opintonsa kokonaan keskeyttäneistä ongelmallisena on pidettävä
ammatillisen perusopintonsa keskeyttäviä joista peräti 65 % jää koulutuksen ja työelämän
ulkopuolelle. AMK ja yliopisto opintonsa keskeyttäneistä valtaosa eli 70 % sijoittui työelämään.
Koulutuksensa keskeyttäneet 21.9.2002 – 20.9.2003, jatko-opinnot ja pääasiallinen toiminta 2003 lopussa
Jatkoi Poistui koulutus Toiminta
Koulutustaso Keskeytti opiskelua järjestelmästä Työllinen Työtön Muu
Ammatillinen peruskoulutus 13063 1424 11639 4219 2025 5395
%-osuus 10,9 89,1 36,25 17,40 46,35
AMK 10329 2479 7 850 5 443 992 1 415
%-osuus 24 76 69,34 12,63 18,03
Yliopisto 6967 676 6291 4431 355 1505
%-osuus 9,7 90,3 70,43 5,65 23,92
Yhteensä 30359 4579 25 780 14 094 3 372 8 315
Yhteensä %-osuus 15,08 84,92 54,67 13,08 32,25
Taulukko 5; Koulutuksensa lukukaudella 2002/2003 keskeyttäneet toiminta 2003 lopussa 6
3.5 Eri koulutusmuodot yhdessä
Voidaan olettaa että vuonna 2004 keskeyttäneet käyttäytyisivät, suurin piirtein, samalla tavalla kuin
vuosi aiemmin keskeyttäneet. Jos oletetaan että vuonna 2004 keskeyttäneiden sijoitusprosentit ovat
samat kuin vuonna 2003 keskeyttäneiden niin koulutuksen ja työelämän ulkopuolella oli vuonna
2004 yhteensä noin 95 000 nuorta. Asia esitetään kuvassa 1 seuraavalla sivulla.
5
Tilastokeskus, Opiskelujen kulku tilastot 8.6a, Taulukot 1 a, b, d ja e. päivitetty 4.4.2006
6
Tilastokeskus, Opiskelujen kulku tilastot 8.6a, Taulukot 06 b, d ja e, päivitetty 3.4.2006
Sivistystoimentarkastaja Erik Häggman 10
Länsi-Suomen lääninhallitus

11. Polarisaatiomuistio
Kuva 1 Koulutuksen ja työelämän ulkopuolella 2004, virtakuva
Sivistystoimentarkastaja Erik Häggman 11
Länsi-Suomen lääninhallitus

12. Polarisaatiomuistio
3.6 Alueelliset erot ovat suuret
Edellä on kuvattu nuorten ulkopuolisuutta käyttäen tilastokeskuksen henkilötunnuspohjaisia tietoja
opiskelijavirtataulukoista ja opintojen kulku tilastoista. Nämä tiedot ovat saatavilla vain
valtakunnan tasolla.
Tilastokeskuksen työssäkäynnin- ja työvoimatutkimuksen tilastoja, jotka perustuivat otantaan ja
haastattelututkimuksiin, voidaan kuitenkin käyttää siten että tarkastellaan mahdollisia alueellisia
eroja.
Nuorten ulkopuolisuuden alueelliset erot, vuonna 2004, ovat suuret, riippumatta siitä
tarkastellaanko asiaa lääneittäin, maakunnittain tai seutukunnittain. Lääneittäin tarkasteltuna tilanne
on määrällisesti ja prosentuaalisesti seuraava;
Opiskelijat, Varusmiehet,
Läänit 15–24 Työlliset Työttömät koululaiset Eläkeläiset siviilipalvelus Muut
Etelä-Suomen
lääni 237789 96891 9329 108128 1399 5953 16089
Länsi-Suomen
lääni 233502 82138 13656 117919 1424 5921 12444
Itä-Suomen lääni 87838 25211 6312 48337 673 2461 4844
Oulun lääni 64479 20000 4691 34131 510 1603 3544
Lapin lääni 24457 6576 1951 13769 160 721 1280
Ahvenanmaa 2923 1162 71 1323 12 4 351
Koko maa 650988 231978 36010 323607 4178 16663 38552
Taulukko 6 15- 24-vuotiaat 2004, toiminnan mukaan7
15 – 24-vuotiaista on koko maassa koulutuksen ja työelämän ulkopuolella melkein 11,5 %.. Jos
mukaan laskettaisiin myös eläkeläiset ja varusmiespalvelussa olevat, osuus nousisi yli 14,5 %:n.
Suurimmat ulkopuolisuusluvut ovat Ahvenanmaan maakunnassa sekä Itä-Suomen, Lapin ja Oulun
lääneissä.
Ulkona, ilman
Ulkona koko opiskelijat koko Työttömät koko
Läänit ikäryhmästä (*) ikäryhmästä (**) ikäryhmästä(***)
Etelä-Suomen lääni 10,69 19,60 20,78
Länsi-Suomen lääni 11,18 22,58 24,11
Koko maa 11,45 22,78 24,32
Itä-Suomen lääni 12,70 28,24 30,68
Oulun lääni 12,77 27,14 29,17
Lapin lääni 13,21 30,23 32,95
Ahvenanmaa 14,44 26,38 26,64
* Ryhmä muut ja työttömät % -osuus koko ikäryhmästä
** Ryhmä muut ja työttömät %-osuus ikäryhmästä - opiskelijat
*** Ryhmä muut ja työttömät osuus ryhmästä työlliset (työlliset + työttömät + muut)
Taulukko 7 15 - 24-vuotiaat työelämän ja koulutuksen ulkopuolisuus % osuutena8
Maakunnittainkin erot ovat suuret. Vähiten ulkopuolisuutta on Etelä-, Keski- ja Pohjanmaan
maakunnissa. Ahvenanmaan ja Lapin maakunnissa ulkopuolisuus on suurinta. Etelä-Suomen ja
Länsi-Suomen läänien sisälläkin löytyy alueita, kuten Etelä-Karjalan, Keski-Suomen,
Kymenlaakson, Päijät-Hämeen ja Satakunnan maakunnat jossa ulkopuolisuus on yli 12,5 %.
7
Tilastokeskus, Työssäkäynnin ennakkotilasto 2004.
8
Tilastokeskus, Työssäkäynnin ennakkotilasto 2004.
Sivistystoimentarkastaja Erik Häggman 12
Länsi-Suomen lääninhallitus

13. Polarisaatiomuistio
Ulkona koko Ulkona, ilman opiskelijat Työttömät koko
Maakunta ikäryhmästä (*) koko ikäryhmästä (**) ikäryhmästä(***)
Pohjanmaa 8,43 16,98 18,15
Etelä-Pohjanmaa 9,52 20,37 22,24
Itä-Uusimaa 9,63 19,32 21,02
Keski-Pohjanmaa 10,01 21,67 23,65
Uusimaa 10,14 18,11 19,08
Varsinais-Suomi 11,09 21,37 22,49
Kanta-Häme 11,11 21,47 22,94
Pirkanmaa 11,39 22,37 23,96
Koko maa 11,45 22,78 24,32
Pohjois-Karjala 12,26 28,97 31,15
Pohjois-Pohjanmaa 12,43 26,13 27,99
Päijät-Häme 12,60 24,06 25,85
Etelä-Savo 12,63 28,78 31,44
Satakunta 12,69 26,39 27,93
Pohjois-Savo 12,88 27,73 30,37
Etelä-Karjala 13,03 27,77 29,87
Keski-Suomi 13,04 27,56 29,62
Kymenlaakso 13,10 26,12 28,33
Lappi 13,21 30,23 32,95
Ahvenanmaa 14,44 26,38 26,64
Kainuu 14,49 32,53 35,68
Taulukko 8 15 - 24-vuotiaat työelämän ja koulutuksen ulkopuolisuus -osuutena maakunnittain9
Kartassa 1, seuraavalla sivulla, esitellään ulkopuolella olevien nuorten määrä, suhteessa
ikäluokkaan, seutukunnittain, koko maan osalta. Koko maassa löytyy 20 seutukuntaa jossa yli 13 %
koko ikäryhmästä on kokonaan työelämän ja koulutuksen ulkopuolella. Pahin on tilanne niissä 13
seutukunnissa jos ulkopuolisten osuus koko ikäryhmästä on yli 14 %.
Ulkona koko Ulkona, ilman opiskelijoita Työttömät koko
Seutukunta ikäryhmästä (*) koko ikäryhmästä (**) ikäryhmästä(***)
135 Äänekoski 15,25 33,92 37,26
212 Ålands landsbygd 14,83 27,77 27,96
174 Raahe - Brahestad 14,68 33,70 36,56
105 Pieksämäki 14,65 34,38 36,46
125 Pielisen Karjala 14,65 37,35 41,39
211 Mariehamns stad 14,62 25,13 25,42
181 Kehys-Kainuu 14,51 34,53 38,85
182 Kajaani - Kajana 14,49 31,81 34,59
093 Imatra 14,29 31,07 33,32
132 Joutsa 14,26 30,62 34,05
173 Oulunkaari 14,16 30,94 33,64
072 Heinola 14,00 28,03 30,32
191 Rovaniemi 14,00 30,75 33,26
* Ryhmä muut ja työttömät % -osuus koko ikäryhmästä
** Ryhmä muut ja työttömät %-osuus ikäryhmästä - opiskelijat
*** Ryhmä muut ja työttömät osuus ryhmästä työlliset (työlliset + työttömät + muut)
Taulukko 9 Seutukunnat, joissa nuorten ulkopuolisuus on suurinta
9
Lähde: Tilastokeskus; Työssäkäynnin ennakkotilasto 2004.
Sivistystoimentarkastaja Erik Häggman 13
Länsi-Suomen lääninhallitus

14. Polarisaatiomuistio
Kartta 1; Nuoret työelämän ja koulutuksen ulkopuolella seutukunnittain
Sivistystoimentarkastaja Erik Häggman 14
Länsi-Suomen lääninhallitus

15. Polarisaatiomuistio
3.7 Työelämän ja koulutuksen ulkopuolisuus nuorena uhkaa jäädä pysyväksi
Työministeriön 2006 julkaisemattomassa selvityksessä10 todetaan, että vuonna 2004 työelämässä,
työttömänä ja koulutuksen ulkopuolella 105 000 nuorta, jolla oli pelkästään perusasteen koulutus.
Kuvassa 3 on pelkästään perusasteen koulutuksella olevien nuorten osuus ja toiminta ikäryhmittäin
vuonna 2004. Kuvan viestiä voisi tiivistää myös siten, että jos nuori ei pääse viimeistään 20 – 23-
vuotiaana kiinni toisen asteen koulutukseen niin todennäköisyys että hän jää pelkälle
peruskoulupohjalle on erittäin suuri.
Kuva 2; Koulupuokkaiden osuus ikäluokasta 2004 11
Työssäkäynnin ennakkotilastojen mukaan alle 25-vuotiaat nuoret, jolla ei ole perusasteen jälkeistä
tutkintoa ovat suurin ryhmä, niistä nuorista jotka ovat koulutuksen ja työelämän ulkopuolella.
Pelkästään perusasteen suorittaneista – alle 25-vuotiaista 11 % on koulutuksen ja työelämän
ulkopuolella. (Katso Taulukko 10) Vastaavasti 25 – 34 vuotiaista vain perusasteen suorittaneista
10
Nio Ilkka, Työministeriö, julkaisematon asiakirja, Helsinki 13.10.2006
11
Nio Ilkka, Kuva, Työministeriö, julkaisematon asiakirja, Helsinki 13.10.2006
Sivistystoimentarkastaja Erik Häggman 15
Länsi-Suomen lääninhallitus

16. Polarisaatiomuistio
koulutuksen ja työelämän ulkopuolella on peräti 32 %! (Katso Taulukko 11). Ulkopuolisuus jää siis
aika pysyväksi perinnöksi.
Toisaalta taas toisen asteen ammatillisen perustutkinnon osalta näyttää siltä, että koulutus ja
työmarkkinoiden tarpeet eivät kohtaa. Alle 25 vuotiaista ammatillisen perustutkinnon suorittaneista
oli vuonna 2004 koulutuksen ja työelämän ulkopuolella 12,4 % ja ikäryhmässä 25–34-vuotiaat 15
%.
Alle 25-vuotiaat nuoret toiminnan ja koulutuksen mukaan 2004
Eläkeläiset
Tutkinto Yhteensä Työlliset Työttömät Opiskelijat ( ei tm eläke) Varusmiehet Muut
Ei perusasteen jälkeistä
koulutusta tai tuntematon 3408 73 69123 10280 229685 3430 2727 25628
30 Toinen aste 296411 152621 24267 92384 746 13831 12562
50 Opistoaste 290 173 39 50 0 1 27
60 Alempi korkeakouluaste
ja ammatillinen korkea-aste 11971 8998 1302 1276 2 85 308
70 Ylempi korkeakouluaste 1437 1061 121 210 0 19 26
80 Tutkijakoulutusaste 6 2 1 2 0 0 1
Yhteensä 650 988 231 978 36 010 323 607 4 178 16 663 38 552
Taulukko 10; Alle 25 vuotiaat pääasiallinen toiminta 2004 koulutuksen mukaan 12
25- 34-vuotiaatpääasiallinen toiminta 2004, koulutuksen mukaan
Yhteensä Työlliset Työttömät Opiskelijat Eläkeläiset Varusmiehet Muut
Ei perusasteen jälkeistä
koulutusta tai tuntematon 94058 52113 16262 6208 5667 64 13744
30 Toinen aste 301371 220380 26829 30770 4489 243 18660
50 Opistoaste 72773 60496 3805 3177 344 15 4936
60 Alempi korkeakouluaste ja
ammatillinen korkea-aste 93515 79059 5467 4690 106 60 4133
70 Ylempi korkeakouluaste 69870 60680 2826 3451 74 73 2766
90 Koulutusaste tuntematon 0 0 0 0 0 0 0
Yhteensä 634 560 475 286 55 265 48 482 10 681 459 44 387
Taulukko 11 25- 34 vuotiaat pääasiallinen toiminta 2004, koulutuksen mukaan13
Ruotsin nuorisopolitiikan keskusvirasto, Ungdomstyrelsen, teki vuonna 2003 selvityksen nuorten
ulkopuolisuudesta – Unga utanför. Selvityksessä todetaan että niistä 20 – 24-vuotiaista nuorista
jotka olivat vuonna 1990 työmarkkinoiden ja koulutuksen ulkopuolella 30 % oli edelleen
työttömänä vuonna 2001.
Samassa raportissa todetaan että jos nuori on koulutuksen ja työelämän ulkopuolella 2 vuotta, niin
todennäköisyys, että on ulkopuolella myös kolmannen vuoden on noin 65 % 14
Taulukot 10 ja 11 viittaavat siihen että ulkopuolisuus 20-vuotiaana uhkaa jäädä pysyväksi
perinnöksi.
12
Tilastokeskus, Työikäisen väestön pääasiallinen toiminta 2004 koulutuksen mukaan, työsskäynnin ennakkotilasto
2004
13
Tilastokeskus, Työikäisen väestön pääasiallinen toiminta 2004 koulutuksen mukaan, , työsskäynnin ennakkotilasto
2004
14
SOU 2003:92, Unga utanför, Fritzes, Stockholm 2003, www.ungdomsstyrelsen.se
Sivistystoimentarkastaja Erik Häggman 16
Länsi-Suomen lääninhallitus

17. Polarisaatiomuistio
3.8 Koulutukseen ja nivelvaiheeseen liittyvät johtopäätökset
Opetusministeriö on linjannut seuraavia tavoitteita nuorten koulutukseen ja työelämään
sijoittumisen osalta:15
− Nuorten koulutustakuun toteuttaminen. Tavoitteena on, että vuonna 2008 vähintään 96 %
peruskoulun päättävistä aloittaa samana vuonna toisella asteella tai perusopetuksen
lisäopetuksessa.
− Nopeutetaan nuorten siirtymistä koulutukseen ja työmarkkinoille siten, että korkeakoulutuksen
aloittamisikä ja tutkinnon suorittamisikä laskee, koulutuksen läpäisy nousee ja keskeyttäminen
vähenee ammatillisessa koulutuksessa ja korkeakouluopinnoissa.
− Nuorten työpajatoiminnan vakinaistaminen,
− Ammatillisesti eriytyvän koulutuksen tarjoaminen koko nuorisoikäluokalle (ammatillinen tai
korkeakoulututkinto)
− Nuorten koulutuksesta työelämään siirtymisen nopeuttaminen mm, opiskelijavalintoja
kehittämällä, koulutuksen läpäisyä tehostamalla ja moninkertaista koulutusta vähentämällä
− Nuorten syrjäytymisen ehkäisy mm. tukiopetusta, erityisopetusta, opiskelija- ja oppilashuoltoa
vahvistamalla sekä koulutustakuulla ja maahanmuuttajien koulutusta kehittämällä
− Nuorten yhteiskuntatakuun toteuttaminen alkoi vuoden 2005 alusta. Kaikille alle 25-vuotiaille
nuorille tulee tarjota viimeistään kolmen kuukauden yhtäjaksoisen työttömyyden jälkeen nuoren
tilannetta edistävä aktivointivaihtoehto. Tavoitteena on nuoren pysyvämpi työllistyminen, ei
vain työttömyyden katkaisu. Yhteiskuntatakuuseen kuuluvia nuorten palveluja ovat
työnhakukoulutus, ammatillinen tai valmentava työvoimakoulutus, työkokeilu, työharjoittelu,
työelämävalmennus, starttiraha tai tukityö.
3.8.1 Laajan nivelvaiheen ongelmana on ammatillisen koulutuksensa keskeyttänyt
Laajan nivelvaiheen ongelmana on erityisesti toisen asteen ammatillisen perusopetuksen
keskeyttävä nuori. Keskeyttäneistä peräti 64 % jää joko työttömäksi tai kokonaan koulutuksen ja
työelämän ulkopuolelle. Koulutuksen ja työelämän ulkopuolelle jäävistä nuorista 50 % tulee toisen
asteen ammatillisesta perusopetuksesta. 30 % on nuoria jotka jäävät peruskoulun jälkeen
työttömäksi tai eivät jatka opintojaan. Näistä 95 000 nuoresta 52 000 on työttömänä ja 43 000 ei ole
ilmoittautunut työttömäksi työnhakijoiksi, eikä opiskele.
Ammatillisen koulutuksensa keskeyttävät nuoret eivät ole mikään homogeeninen ryhmä. Useat
tutkimukset mm Komonen 2001 ovat nostaneet esille keskeyttäjien heterogeenisuuden.
Opetusministeriön nivelvaiheen työryhmä listaa seuraavia syitä;
− epäonnistunut koulutusvalinta (erityisesti suoraan perusopetuksesta tulleilla; opintojaan
keskeyttävät myös sellaiset opiskelijat, jotka ovat päässeet ensimmäiselle sijalle asettamaansa
koulutukseen),
− oppimis- ja opiskeluvaikeudet ja/tai opiskeluun liittyvät motivaatio-ongelmat,
− henkilökohtaiset syyt (vaikea elämäntilanne, terveydelliset syyt),
− taloudelliset syyt (opintotuen vähäisyys, toimeentulon niukkuus) sekä
− siirtyminen työelämään (joka on usein myös seurausta edellisistä).16
15
www.minedu.fi
16
Opetusministeriö, Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2005:33, Perusopetuksen ja toisen asteen
koulutuksen nivelvaiheen kehittämistyöryhmän muistio
Sivistystoimentarkastaja Erik Häggman 17
Länsi-Suomen lääninhallitus

18. Polarisaatiomuistio
Tähän voidaan lisätä ryhmä, joka valmistuu peruskoulusta ilman toisen asteen koulutuksen
vaatimaa osaamista. Heitä on kansainvälisen Pisa-tutkimuksen mukaan 6 % ikäryhmästä.
Tilastojen valossa ammatillisen koulutuksen keskeyttäminen tapahtuu viiveellä. Suurin osa näyttää
keskeyttävän toisen asteen ammatilliset opintonsa ensimmäisen ja kolmannen lukuvuoden välillä.
Tämä asettaa haasteita myös nykyiselle koulutustakuu määritelmälle. Tulisiko koulutustakuu
määritellä uudelleen? Uusi koulutustakuun määritelmä voisi lähteä hallituksen asettamasta
tavoitteesta että ammatillisesti eriytyvä koulutus tulee tarjota koko nuorisoikäluokalle (ammatillinen
tai korkeakoulututkinto)
Erityisenä ongelmana on pidettävä myös sitä, että opinto-ohjauksen ammattikunta itse ei pidä
keskeyttämistä suurenakaan ongelmana. Oppilaan- ja opinto-ohjauksen kehittämishankkeen
aluehankkeet eivät pitäneet opintojen keskeyttämistä omalla alueellaan tai oppilaitoksissa
kovinkaan suurena ongelmana. Opintojen keskeyttämisiä tapahtui melko harvoin.17
Erityistä huomiota tulisi kiinnittää siihen suureen 43 000 nuoren ryhmään, joka jää tällä tavoin
koulutus- ja yhteiskuntatakuun ulkopuolelle. Miten tavoittaa ja taata, että nämä nuoret saavat
tarvitsemansa ohjausta, neuvontaa ja vaihtoehtoista aktiivitoimintaa.
3.8.2 Perusopetuksen opinto-ohjauksen ja opiskelijahuollon resurssit riittämättömät ja
toimintakulttuuri kehittymätön
Läänien peruspalvelujen arvioineissa on todettu, että opinto-ohjauksen ja oppilashuollon
henkilökuntapula vaikeuttaa hyvien ja yksilöllisten ohjauspalvelujen järjestämistä peruskouluissa.
Nykyisellään opiskelijat joutuvat usein tulemaan toimeen ilman systemaattista tukea ja ohjausta.
Palvelurakenteiden ja koulutustarjonnan viidakossa tiiviimpi ohjausyhteistyö ehkäisisi myös
nuorten syrjäytymistä. Koulujen ohjauksen toimintakulttuurissa on myös runsaasti parannettavaa.
Opetussuunnitelman perusteiden mukaan ohjaus on koko henkilöstön tehtävä. Tutkimustulosten
mukaan koulujen ja oppilaitosten toimintakulttuuri on vasta kehittymässä tähän suuntaan.
Oppilaitosten ja eri työntekijäryhmien työssä näkyy vielä eristäytyneisyyttä.18
Opetushallituksen tekemän arvioinnin mukaan 20 % perusopetuksen oppilaista ei ollut saanut
lainkaan henkilökohtaista ohjausta. Perusopetuksen ohjaus toimi paremmin lukiokoulutuksen
kuin ammatillisen koulutuksen suuntaan. Perusopetuksesta suoraan ammatilliseen koulutukseen
siirtyneistä runsas kymmenen prosenttia arvioi olevansa omalla alallaan, noin kolmasosa oli
epävarmoja alastaan ja yli puolet sanoi, ettei ollut vielä omalla alallaan. Tästä näkökulmasta
ammatillisen koulutuksen keskeyttämisluvut eivät ole yllättäviä. Toisen asteen koulutuksen
keskeyttämisen vähentämiseen voidaan vaikuttaa perusopetuksen viimeisten vuosien
oppilaanohjauksella ja erityisesti uranvalinnanohjauksella. Perusopetuksen haaste on perehdyttää
oppilaita työelämään ja ammatteihin niin, että oppilaan jatkokoulutuksellinen ja siihen liittyvä
ammatillinen suuntautuminen selkiintyisi nykyistä paremmin.19
17
Karjalainen Merja & Kasurinen Helena; Ohjauksen toimintakulttuurin muutos alueellisessa yhteistyössä,
Koulutuksen tutkimuslaitos 2007
18
Tiedote 9.2.2007, Koulutuksen tutkimuslaitos, Jyväskylän Yliopisto, http://ktl.jyu.fi/
19
Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2005:33, Perusopetuksen ja toisen asteen koulutuksen
nivelvaiheen kehittämistyöryhmän muistio, sivu 68
Sivistystoimentarkastaja Erik Häggman 18
Länsi-Suomen lääninhallitus

19. Polarisaatiomuistio
Perusopetuksen opinto-ohjausta ja sen toimintakulttuuria on pyritty kehittämään ja tehostamaan mm
opinto-ohjauksen kehittämishankkeessa. Opiskelijaohjauksen ja – huollon perusongelmana on
kuitenkin edelleen perustasolla riittämätön henkilöstö.
Resurssipuute ei sinänsä selitä kokonaan opinto-ohjauksen ongelmaa. Tanskalaiset nuorisotutkijat
Mette Pless ja Noemi Katznelson ovat tehneet Tanskan opetusministeriölle laajan seuranta
tutkimuksen liittyen Tanskan koulu-uudistukseen20. Seurannan kolmannessa raportissa tutkijat
tuovat esille asioita liittyen nuorten koulutusvalintaan, opinto-ohjaukseen sekä nuorten omiin
käsityksiin tulevaisuuden työmarkkinoista.
Opinto-ohjauksessa tulisi paremmin huomioida että työelämä ja maailma muuttuvat nopeasti, niin
myös nuoret. Nuorista on tulossa entistä heterogeenisempi ryhmä, omine yksilöllisillä tarpeineen ja
taustoineen. Selvityksen mukaan seuraavilla tekijöillä on merkittävä rooli nuorten
koulutusvalinnoissa.
− Nuorten osaaminen
− Myönteiset kokemukset koulutuksesta
− Vanhempien koulutustausta
− Asuinpaikka21
Tanskassa, kuten Suomessakin siirtyminen toiselle asteelle toimii suurimalle osalle hyvin, joskin
monet kokevat lukioon siirtymisen vaativana. Oleellista on kuitenkin muistaa, että nuorelle
koulutusvallinnassa on kysymys muustakin kuin oman ammatin ja tulevaisuuden työelämän paikan
valitsemisesta. Nuorelle valinnassa on kyse ensimmäisestä suuresta institutionaalisesta muutoksesta
matkalla lapsuudesta nuoruuteen ja aikuisuuteen. Nuoret käyttävät tätä valintaa myös osana oman
identiteetin rakentamista. Tässä valinnassa koulutuksen sosiaalisella positiolla ja nuorisokulttuurilla
on suuri merkitys. Nuoret käyttävät valintaa myös siten, että hakeutuvat siihen mihin kokevat
samanlaisten nuorten hakeutuvan.
Raportti toteaa myös, että nuorilla ja heidän vanhemmillaan on valintaa tehtäessä liian heikot tiedot
ammatillisesta koulutuksesta. Tähän voisi todeta että Suomessa tilanne on sama, sillä poikkeuksella
että täällä myös opinto-ohjaajilla on liian heikot tiedot.
Opinto-ohjauksessa tulisi siis yhteiskunnan ja työelämän muutosten lisäksi huomioida että nuoret
muuttuvat. Osa nuorista tarvitsee entistä enemmän pidempikestoisempaa yksilöllistä tukea ja
ohjausta.
Vanhempien rooli koulutusvalinnassa on merkittävä, joten tulisi ohjauksen kehittämisessä myös
kiinnittää huomiota siihen miten vanhemmille saadaan valinnan kannalta relevanttia tietoa,
Varsinkin niitten nuorten vanhemmille jolla itsellä ei ole ammatillista koulutusta. Oman
eritysryhmänsä muodostavat maahanmuuttajanuorten vanhemmat, jolla ei ole laisinkaan kokemusta
suomalaisesta koulutusjärjestelmästä.
3.8.3 Osa nuorista tarvitsee aikaa ja vaihtoehtoisen vuoden
Edellä mainitussa raportissa on myös selvitelty Tanskan nk. 10-luokan tai lisävuoden merkitystä ja
vaikutuksia. Moni nuori tarvitsee valinnassaan ja oikean koulutusväylän löytämiseksi aikaa ja
20
Undervisningsministeriet, Bedre Uddannelse tai Better Education, Kööpenhamina 2002, www.uvm.dk
21
Pless Mette ja Katznelson Noemi, Unges Vejmod ungdomsuddannelse, Centrum för Ungdomsforskning,
Kööpenhamina 2007
Sivistystoimentarkastaja Erik Häggman 19
Länsi-Suomen lääninhallitus

20. Polarisaatiomuistio
lisäaikaa. Osa näistä valitsee Tanskassa kuten Suomessakin lisävuoden tai nk. 10-luokan. Suurin
osa niistä, jotka valitsevat 10-luokan haluavat vahvistaa osaamistaan, mutta osa valitsee
vaihtoehdon saadakseen toisenlaisen kouluvuoden ja kokemuksia.
Pless ja Katznelson toteavat raportissa, että jotta lisävuodella olisi merkitystä, sen tulee poiketa
täydellisesti suhteessa 9 lukuvuoteen. Nuorten tulee kokea että se todellakin on erilainen vuosi ja
mahdollisuus. Opettajan rooli, opetusmuodot, sisällöt, nuorten ryhmän jne. täytyy olla erilainen.
Lisävuosi tulisi ehkä enemmän rakentaa monen toimijan yhteistyönä vapaaehtoiseksi vuodeksi,
kuten esim saksalaisten ein freiwilliges jahre, jossa voi olla mm ympäristö- ja luonnonsuojelullinen
painotus jne.
Irlannissa vastaava lisävuotta käytetään paljon esim. kansainvälisten kokemusten saamiseksi, oman
osaamisen kehittämisen ohella.
Tämän raportin kirjoittaja on vähän ihmeissään myös siitä, miten vähän nk 10-luokka ja ölisävuosi
vaihtoehtoa käytetään Suomessa. Toimintaa voitaisiin varmaan kehittää eri tahojen yhteistyönä,
siten että lisävuodella olisi nuorelle todella merkitystä.
3.8.4 Ammatillisen koulutuksen opinto-ohjauksen ja opiskelijahuollon ja resurssit
riittämättömät
Toisen asteen ammatillisen perusopetuksen keskeyttämisen luvut pysyvät edelleen suurena. Osa
keskeyttämisistä voitaisiin välttää paremmalla ja toimivammalla opinto-ohjauksella ja
opiskelijahuollolla. Kouluissa, joissa opinto-ohjaukseen ja opiskelijahuoltoon on panostettu,
keskeyttämisprosentit ovat yleensä alle 6 %, kuin valtakunnallinen luku on noin 10 %.
Opinto-ohjauksen tila -raportin mukaan ammatillisen koulutuksen opinto-ohjaus on monesti
riittämätöntä. Ohjattavien opiskelijoiden määrä vaihteli ammatillisissa oppilaitoksissa alle
kymmenestä yli tuhanteen opiskelijaan: keskimäärin päätoimisilla opinto-ohjaajilla oli noin 500
ohjattavaa. Jopa kaksi viidesosaa ammatillisen koulutuksen opiskelijoista ei katsonut saavansa
opinto-ohjauksesta tukea opintoihinsa tai tietoa jatko-opiskelumahdollisuuksista. Lähes puolet
opiskelijoista oli sitä mieltä, ettei heidän saamansa opinto-ohjaus ollut lisännyt heidän tietojaan
ammateista tai työelämästä. Näitä aihealueita ei aina edes käsitelty ammatillisen koulutuksen
opinto-ohjauksessa. Ammatillisen koulutuksen keskeyttämistilastot osoittavat kuitenkin, että
ammatillinen suuntautuminen on etenkin koulutuksen alkuvaiheessa vielä varsin epäselvä monille
opiskelijoille. Näiden opiskelijoiden opinto-ohjauksessa tämän osa-alueen on sen vuoksi oltava
keskeisessä asemassa.22
Edellä mainitussa Tanskan raportissa nostetaan esille sitä, että ammatillisen koulutuksen
alkuvaiheissa erityistä tukea tarvitsevat varsinkin ne nuoret joilla on vaikeuksia teoreettisten
osioitten kanssa. Suomessa syksyllä 2007 käynnistyvä nk valmentava ammatillinen koulutus, joka
käynnistyy 2007, on askel oikean suuntaan. Aika näyttää onko se riittävä toimenpide.
22
Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2005:33, Perusopetuksen ja toisen asteen koulutuksen
nivelvaiheen kehittämistyöryhmän muistio, sivu 73
Sivistystoimentarkastaja Erik Häggman 20
Länsi-Suomen lääninhallitus

21. Polarisaatiomuistio
3.8.5 Erityisopetuksessa olevien nuorten määrä kasvaa.
Syksyllä 2005 erityisopetukseen oli otettu tai siirretty lähes 43 000 oppilasta, 7 prosenttia kaikista
peruskoulun oppilaista. Vaikka peruskoululaisten määrä väheni prosentilla, erityisopetukseen
siirrettyjen määrä kasvoi edellisvuodesta runsaalla 7 prosentilla. Eniten lisääntyi niiden oppilaiden
määrä, joilla erityisopetuksen perusteena oli tunne-elämän häiriö tai sosiaalinen sopeutumattomuus.
Lähes 130 000 peruskoulun oppilasta eli 22 prosenttia oppilaista sai osa-aikaista erityisopetusta
lukuvuonna 2004–2005 lievien oppimis- ja sopeutumisvaikeuksien vuoksi. Lisäystä edelliseen
lukuvuoteen oli 3 prosenttia. Eniten kasvoi matematiikan oppimisvaikeuksien takia osa-aikaista
erityisopetusta saavien määrä.23
Opetusministeriön nk. Nivelvaihetyöryhmä toteaa; Erityisopetuksen voimakkaaseen kasvuun on
osaltaan vaikuttanut myös se, että erityistuen tarpeen tunnistaminen on parantunut ja erityis-
opetukseen siirtäminen tätä kautta lisääntynyt. Kuitenkin koulutuksen arviointineuvoston tekemän
kyselyn mukaan perusopetuksessa erityisen tuen tarve on edelleen selvästi annettua tuen määrää
suurempi. Tuen tarpeessa olevien oppilaiden määrä kasvaa nopeammin kuin tarpeeseen kyetään
vastaamaan24
Valtion nuoriso-asiainneuvoston julkaisussa vuodelta 1999 Kristiina Lappalainen kirjoittaa;
”Oppilaiden koulumenestymisellä oli jo ala-asteella selvä yhteys heidän toisen asteen koulutukseen
osallistumiseensa. Koulumenestyminen peruskoulussa määrittääkin tutkimukseni mukaan vahvasti
ja pysyvästi toisen asteen koulutukseen osallistumista. Peruskoulussa erityistä tukea tarvinneiden
oppilaiden epäonnistumisen tuntemukset ja tyytymättömyys omaan koulumenestymiseen
vaikuttavat koulumenestymättömyyden kautta oman alan ja koulutuspaikan löytymiseen
peruskoulun jälkeen. Oppilaan kokemukset siitä, ettei hänen osaamistaan koulussa eikä kotona
arvosteta voivat johtaakin epäonnistumisen kierteeseen josta nouseminen on vaikeaa”.25
Nuorisoasiain neuvottelukunnan julkaisussa, Onko sukupuolella väliä?, Markku Jahnukainen
kirjoittaa, viitaten Suomen koulujen hyvään menestykseen kansainvälisessä Pisa tutkimuksessa;
Koska pohjimmiltaan kyse on siitä, että suomalainen koulu on onnistunut nostamaan oppilaiden
keskimääräistä osaamista ja samalla kaventamaan oppilaiden välisiä eroja, on analysoitava myös
niitä keinoja, joilla heikommassa asemassa olevien nuortenoppimiseen ja opiskeluun on pystytty
vaikuttamaan. Tässä mielessä suomalainen peruskoulu onkin ratkaisultaan poikkeuksellinen ja
katseet kääntyvät niihin toimenpiteisiin, joita tehtiin 1970-luvulla, jolloin siirryttiin
rinnakkaiskoulujärjestelmästä kaikille yhteiseen peruskouluun. Tällöin alkoi erityisopetuksen
voimakas laajentuminen, joka osaltaan jatkuu edelleen.26
Jahnukainen jatkaa; Eräs erityisopetuksen paradokseista on se, että vaikka kyseessä on
hyvinvointipalveluista ja se lainsäädännössä määritellään ” oppilaan oikeudeksi”, erityisopetuksella
on edelleen osin kielteinen leima. Kun nykyisellään tavalla tai toisella erityisopetuksen palveluista
nauttii lähes 30 % peruskoululaisista, on myös kannettu huolta nuorimman ikäluokan tilanteesta;
onko kyse lisääntyneistä ongelmista ja häiriintyneemmistä nuorista kuin aiemmin.
23
Tilastokeskus, http://www.stat.fi/til/erop/2005/erop_2005_2006-06-15_tie_001.html
24
Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2005:33, Perusopetuksen ja toisen asteen koulutuksen
nivelvaiheen kehittämistyöryhmän muistio, sivu 67
25
Kristiina Lappalainen; Yläasteelta eteenpäin, teoksessa Holtittomasta hortoilusta hallittuun harhailuun . nuorten
syrjäytymisen riskit ja selviytymiskeinot. (1999) Nuoran julkaisut, Helsinki 1999
26
Jahnukainen Markku, Nuorten elinolot vuosikirja 2006, Onko sukupuolella väliä?, Helsinki 2006
Sivistystoimentarkastaja Erik Häggman 21
Länsi-Suomen lääninhallitus

22. Polarisaatiomuistio
Erityisopetuksen kriittisen näkökulman ydin pohjautuu siihen, että vuodesta 2001 eteenpäin on
erityisopetuksen tarve ja erityisopetukseen siirtäminen yhä selvimmin perustunut diagnooseihin tai
vammaisuuteen.
Kriitikot lähestyvät diagnoosin sijaan oppimistyyliajattelusta. Teoria eri oppimistyyleistä lähtee siitä
että eri yksilöillä on eri tapa oppia, mistä johtuen perinteinen sopii joillekin oppilaille, kun se taas
haittaa toisia. Oppimistyylin puolestapuhujien mukaan yksittäinen oppilas hyötyy paljon siitä, että
hän saa oppimistyylinsä määritellyksi. Oppilas voi tällöin käyttää oppimistyylejä ja – keinoja, jotka
sopivat hänelle ja hänen oppimistavalleen. Opettajat taas voivat käyttää tietoa oman opetuksena
yksilöllistämisen ja opetuksen tehostamiseksi.27
Ruotsalainen tutkija Lena Boström toteaa edelleen; ”Lärstilsanpassad undervisning utgår från vad
en individ är bra på eller kan, och hur en pedagog kan matcha det och tvärt om. Jag tror till exempel
att många barn med diagnoser skulle ha mycket vinna på att jobba med utgångspunkt i sina styrkor
och straka sinnen, och att det är de som förlorar mest på traditionell undervisning. Traditionell
undervisning gynnar individer med visuell och auditiv lärstil, vilket jag tror att de flesta lärare är
eftersom de generellt trivdes och gjorde bra ifrån sig i sin skolgång.28”
Ruotsalainen Dennis Groth on tohtorinväitöksessään tutkinut erityisopetuksen vaikutukset.
Ruotsalaisen koulutuksen tutkimusporatalissa, www.skolporten.com, hän toteaa;
”- När det gäller lärandeaspekten uppfattar jag att eleverna till övervägande delen är positiva till den
hjälp de får. Mina resultat tyder också på att det kan ske en överföring från speciallärarnas
individuella synsätt till eleverna, med följden att eleverna kan få uppfattningen att de generellt har
problem med sitt lärande.
Den negativa påverkan av den specialpedagogiska verksamheten som denna elevgrupp uttrycker
kan mildras genom att kopplingen till skolmisslyckanden tonas ner. För att kunna förekomma det
negativa utpekandet som den specialpedagogiska verksamheten verkar medföra, anser Dennis Groth
att det är önskvärt att det klassystem som finns i dagens skola tas under omprövning och ersätts av
ett organisatoriskt system som innebär att vissa avvikelser inte betraktas som negativa och dåliga.
- Ett förslag kan vara att generellt införa mindre studiegrupper som är flexibla över tid och utifrån
studieområde och att man börjar fundera över den kulturellt betingade synen på normalitet och
avvikelse, säger Dennis Groth.29
Erityisopetus on tärkeä koulutuspoliittinen palvelu ja sillä on merkitystä niin yleisen osaamistason
kuin yksilönkin osaamistason kannalta. Olennaista on kuitenkin oppilaan näkökulmasta, miten se
toteutetaan. Boström ja Grothia mukaillen on tärkeää että oppimistyyli otetaan huomioon, ja että
yksi erityisopetuksen keskeisiä puolia on vahvistaa oppilaan muita vahvoja alueita tai osaamista.
Suomalaisessa kontekstissa tämä voisi mm tarkoittaa erityisopetusta tarvitsevan oppilaan kohdalla
panostusta mm kerhotoimintaan, jossa oppilaan muita vahvoja alueita ja sosiaalisia taitoja
vahvistetaan. Tärkeää oppilaan kannalta on myös miten ja missä oppimisympäristössä erityisopetus
annetaan.
27
Boström Lena KT, Högskolan i Jönköping; Lärande och metod. Lärstilsanpassad undervisning i jämförelse med
traditionell undervisning i svensk grammatik, teoksessa Hur betygsätta en verkstad, Växsjö 2006
28
KT Lena Boström, ed.
29
Groth Dennis, Luleå Tekniska Universitet, Uppfattningar om specialpedagogiska insatser, Luleå 2007
Sivistystoimentarkastaja Erik Häggman 22
Länsi-Suomen lääninhallitus

23. Polarisaatiomuistio
3.8.6 Ollaanko luomassa uutta rinnakkaiskoulujärjestelmää?
Viimeisten tilastotietojen valossa eritysopetukseen siirrettyjen määrä on edelleen kasvamassa.
Tilanteessa kuin yli 30 % nuorista on koko tai osa-aikaisessa eritysopetuksessa herää huoli siitä, että
ollaan tietoisesti tai tiedostamatta menossa uudelleen kohti uutta rinnakkaiskoulujärjestelmää.
Tähän keskusteluun voisi myös liittää huoli erityislahjakkaiden oppilaiden kohtalosta.
Nuorten kannalta tilanne on huolestuttava ottaen huomioon, erityisopetukseen sijoittamisen
vaikutuksista heidän minäkuvaansa. Edellä mainittu tutkija Dennis Groth toteaa, että tulisi harkita
uudelleen nykyistä luokkajärjestelmää, tai ainakin opetuksen organisoimista, siten että saadaan
pienempiä ryhmiä, jossa inkluusio voidaan turvata ja jossa on helpompi luoda poikkeavuudelle
hyväksyttävä ilmapiiri.
3.8.7 Opinpolun erilaiset matkaajat ja joustava oppiminen
Koulutuskeskustelua dominoi näkökulma jossa koulutus nähdään yhtenä jatkumona peruskoulusta
toiseen asteen ammatillisen koulutuksen kautta työelämään. Kaikki poikkeamat nähdään
negatiivisina ja häiriötekijöinä.
Koulutus määrittää yhä selvemmin siirtymää nuoruudesta aikuisuuteen. Täysivaltaisen
yhteiskunnallisen jäsenyyden ja aikuisen statuksen saavuttamiseksi nuorilta vaaditaan peruskoulun
jälkeen integroitumista koulutusmarkkinoihin tavalla tai toisella. Koulutukseen osallistumisen
säätelystä on tullut myös myöhäismodernin yhteiskunnan kontrollin väline. Viime kädessä nuorten
yhteiskunnallista kouluttautumisvelvollisuutta säädellään ja koulutusmoraalia vartioidaan Suomessa
vuoden 1997 alusta voimaan tulleella työmarkkinatukea koskevalla lailla (1993/1542, §3). Sen
mukaan alle 25-vuotias, vailla ammatillista koulutusta oleva nuori, jolla ei ole työ- tai harjoittelu-
paikkaa, menettää oikeutensa työmarkkinatukeen ellei hakeudu koulutukseen tai työpoliittiseen
toimenpiteeseen, kuten työharjoitteluun. Kaikille tarjolla olevan koulutuksellisen hyvän
vastapainona peruskoulun jälkeiseen keskiasteen koulutukseen osallistumisesta on siten
käytännössä tullut normatiivisen odotuksen ohella työmarkkinatukea koskevalla lailla ohjailtu
velvollisuus.30
Tanskalainen tutkija Noemi Katznelson on kauan tutkinut nuorten suhdetta koulutukseen ja
työelämään. Hän vertaa peruskoulun jälkeistä siirtymävaihetta jatkokoulutukseen ja/tai työelämään
matkana, joka jokaisen nuoren on tehtävä. Matka on heille yhteinen, mutta reitit, matkatavarat ja
tapa millä he matkan toteuttavat ovat kovin erilaiset. Hän on luokitellut nuoria heidän
suhtautumisessaan koulutukseen, koulutuspolkuihin ja työhön seuraaviin ryhmiin; 31
− Chartermatkustaja (charterturisten)
− Reilaaja (rygsæksrejsende)
− Kulkuri (vagabond)
Luokittelu ei ole kategorisointi vaan voidaan nähdä mahdollisina positiona tai jatkumona.
Chartermatkustaja nuoria tunnistaa siitä, että ammatin valinta ei merkitse hänelle niin suuressa
määrin eksistentiaalista pohdiskelua tai epävarmuutta. Hänellä on selkeä käsitys matkan
päämäärästä mikä ammatti ja mikä työ. Koulutus on matkan välivaihe lopulliseen päämäärään
työelämään. Matkan tulee olla mahdollisimman selkeä ja rajattu mahdollisimman paljon.
30
Komonen Katja, Nuorisotutkimus 19 (2000):3, Ammatillisen koulutuksen keskeyttäminen osana yksilön
elämänkulkua, Helsinki 2000
31
Luokittelu on puolalaisen sosiologin Zygmunt Baumans;in teorian innoittama (1999)
Sivistystoimentarkastaja Erik Häggman 23
Länsi-Suomen lääninhallitus

24. Polarisaatiomuistio
Tavoitteena on turvallinen ansiotyö. Mutta sillä on tietysti merkitystä minkälainen työ odottaa
jatkossa. Chartermatkustajan tavoin ei ole ihan merkityksetöntä, onko määräpää Thaimaa vai Costa
del Sol.
Reilaaja taas on nuori jolle itse matka opiskelu on tärkeä osaa omaa kehittymisprosessia ja
etsiskelyä. Hän asettaa kovat vaatimukset koululle, matkan tulee olla jännittävä. Näillä nuorilla ei
ole selkeää käsitystä matkan määräpäästä, heille on tärkeää että voivat vaihtaa koulutusmatkan
suuntaa, matkan aikana. Tärkeintä on että matkan ensimmäinen osuus vie maailmalle. He haluavat
pitkää harkinta-aikaa lopullisille päätöksille. Nuoret jotka hakevat lukion kautta lisää aikaa
lopulliselle valinnalle edustavat näitä nuoria.
Kulkurinuoria kuvaa se, että heillä on vaikeuksia määritä matkan suuntaa ja määräpäätä. Heille
tunnusomaista on koulunkäynti, johon liittyy epäonnistumisen tunteita. Heillä on heikko itsetunto.
Heilläkin on ammatillisia ja koulutuksellisia unelmia, mutta törmäävät seinään kun tuntevat että
oma osaaminen ei riitä unelman toteuttamiseen. Nämä nuoret palaavat lähtöpisteeseen ja aloittavat
alusta useamman kerran.32
Katznelson toteaa että nuoret mieltävät koulutusvalinnan omaksi vastuuksi. He mieltävät oikean
valinnan merkityksen, mikäli haluavat pärjätä koulutus- työmarkkinoilla. He mieltävät että heillä on
oltava selkeä suunnitelma ja tavoite. Nuorille valinta on huomattavasti vaikeampaa kuin 10–15
vuotta sitten, mutta se osoittaa myös nuorten sopeutumista yhteiskunnan odotuksiin. Nuorten
”pakkovalintaan” liittyy myös että vanhempien oman koulutustaustan merkitys valinnassa kasvaa.
Tilastojen valossa nuorten koulutusoptimismi ja koulutusmoraali on, korkeasta työttömyydestä ja
koulutuksen arvon ennustettavuuden vähentymisestä huolimatta, säilynyt vahvana. Valtaosa
nykynuorista tuntuu tiedostaneen opiskelun tärkeyden, vaikka osa ei koulussa varsinaisesti
viihtyisikään, ja jatkaa koulunkäyntiä sujuvasti peruskoulun jälkeen.33
Pohjimmiltaan kyse on yksilön vapaudesta valita aktiivisen toimintansa suuntautuminen ja
toimeentulonsa lähde. Tällöin kiinnostavaksi nousee kysymys siitä, missä määrin ihmisillä on
todellisuudessa vapautta tehdä itse siirtymä- ja poikkeamapäätöksiä polullaan sekä rakentaa ja
muokata yksilöllisiä koulutus- tai laajemmin aikuistumispolkuja ja missä määrin ne muotoutuvat
sellaisista rakenteista ja kulttuurisista käytännöistä, jotka tavalla tai toisella rajoittavat yksilön omia
mahdollisuuksia tehdä sosiaalisesti merkittäviä ratkaisuja.34
Samaan aikaan kun yhteiskunta laajentuvine koulutusmahdollisuuksineen suuntaa nuorisoon
kasvavia odotuksia, kaikki nuoret eivät ole valmiita toimimaan yhteiskunnan odotusten mukaisesti
vaan etenevät koulutuspoluillaan odotetusta poiketen, esimerkiksi keskeyttävät opintonsa.35
Nuoret myös aistivat julkisen koulutuspolitiikan ristiriidan joka nyky-yhteiskunnassa vallitsee.
Virallisen koulutuspoliittisena tavoitteena on, että tulee valmistua nopeasti, aikaisessa vaiheessa
32
Katznelson Noemi, Unges forestillinger om arbejde, tekosessa Tidskrift for Arbejdsliv 8 vuosikerta 3:2006,
Kööpenhamina
33
Komonen Katja, Nuorisotutkimus 19 (2000):3, Ammatillisen koulutuksen keskeyttäminen osana yksilön
elämänkulkua, Helsinki 2000
34
Komonen Katja, Nuorisotutkimus 19 (2000):3, Ammatillisen koulutuksen keskeyttäminen osana yksilön
elämänkulkua, Helsinki 2000
35
Komonen Katja, Nuorisotutkimus 19 (2000):3, Ammatillisen koulutuksen keskeyttäminen osana yksilön
elämänkulkua, Helsinki 2000
Sivistystoimentarkastaja Erik Häggman 24
Länsi-Suomen lääninhallitus

25. Polarisaatiomuistio
päättää koulutuksen määräpäästä aikaisin ja mahdollisimman tiheä koulutuksen läpäisy. Toisaalta
kansainvälinen diskurssi elinikäisestä oppimisesta, muuntuvuudesta, laajasta ja yleisestä
osaamisesta sekä liikkuvuudesta on ristiriidassa virallisen koulutuspoliittisen tavoitteen kanssa.
Mikäli pidämme edelleen niin yhteiskunnallisena kuin yksilöllisenä tavoitteena sitä, että nuoret
saavat vähintään toisen asteen ammatillisen osaamisen, meidän tulee luoda siihen myös
edellytykset, jotka ottavat huomioon nuorten tarpeet, halut ja oppimistyylin. Kykenemmekö
luomaan järjestelmän sisälle nykyistä joustavimpia väyliä määräpäähän?
3.8.8 Pitääkö asiat tehdä moneen kertaan ja onko meillä siihen varaa?
Allekirjoittanut toimii toimen virkansa puolesta monessa syrjäytymisen ehkäisyn ohjausryhmissä.
Olen tässä työssä törmännyt tapauksiin, joissa nuori on aloittanut kolme kertaa ammatillisen
perusopetuksen eri linjoilla, keskeyttäen joka kerta. Ongelmana on että tämä nuori on joka kertaa
palannut lähtöpisteeseen ja aloittanut alusta niin kuin varhaislapsuuden lautapeleissä. Ongelmana on
että hän ei ole koskaan saanut aiemmin opittua luettua hyväkseen. Kysyn vaan onko meillä siihen
varaa?
Suomessa osaamisen ja opitun tunnistamisessa ei ole, muun Euroopan kehityksestä huolimatta,
tapahtunut kovin paljon. Olkoon että Suomeen luoto näyttötutkintojärjestelmä pidetään
ammatillisen koulutuksen puolella eurooppalaisessakin keskustelussa, loistavana innovaationa.
Tämä ei ole kuitenkaan ole riittävä toimenpide, Suomesta puuttuu kokonaisnäkemys opitun ja
osaamisen tunnistamisesta. Suomi voisi tässä yhteydessä ottaa esimerkkejä muista Pohjoismaista,
etenkin Tanskasta.
Osaamisen ja opitun tunnistamisella ja tunnustamisella tarkoitetaan lyhyesti sitä että yksilön ei
tarvitse oppia sama asiaa kahteen kertaan, vaan että hän voi käyttää ja rakentaa aiemmin opitun ja
osaamisen päälle riippumatta missä se on opittu tai hankittu.
Tanskan hallitus jätti, osana koulutusjärjestelmänsä uudistamisprosessia, marraskuussa Tanskan
eduskunnalle mietinnön – anerkendelse av realkompetencer i uddannelse. Mietinnössään opitun
tunnistaminen kuvataan seuraavasti; ”Not only education provides useful competences. We learn in
many different settings in life. Recognition of prior learning builds on the basic notion that the
individual should not learn the same thing twice but should have the opportunity to use and build on
his or her competences, irrespective of where and how they were acquired.”36
Nuoretkin hankkivat erilaista osaamista ja oppivat
erilaisilla areenoilla, mutta voivat harvoin lukea sen
hyväkseen opiskelujen yhteydessä. Oppimisen
areenat voidaan kuvata kuvan 3, osoittamalla tavalla;
Kuva 3 Realkompetence
36
Danish Ministry of Education, Recognation of prior learning within the education system, , November 2004,
Copenhagen, www.uvm.dk.
Sivistystoimentarkastaja Erik Häggman 25
Länsi-Suomen lääninhallitus

26. Polarisaatiomuistio
Suomikin hyötyisi eri oppimisen areenoiden välisestä yhteistyöstä. Tanskan hallitus listaa omalta
osaltaan seuraavat hyödyt osaamisen ja opitun tunnistamisen ja tunnustamisen osalta.
It is motivating for the individual when the focus is on what the individual is capable of.
It will make the individuals’ competences more visible and contribute towards giving
everybody – and perhaps particularly those with a practical turn of mind – the chance to
utilise their potential to a much greater extent.
It can provide better opportunities for the unemployed and refugees/immigrants to get
started in the education system and qualify to join the labour market.
It will support a more targeted demand for and provision of education.
Financial resources are utilised better when unnecessary education is avoided and when
students move more quickly through the education system.
It will contribute to increasing the overall level of educational attainment within our
society.37
Tanskan hallitus kuvaa opitun ja osaamisen tunnistamisen ja tunnustamisen prosessia seuraavasti;
Kuva 4 Osaamisen ja opitun tunnistamisen ja tunnustamisen prosessi
Suomessa tanskankaltainen politiikka ei ole onnistunut, koska kaikilla tasolla ylläpidetään
mieluimmin kaikkien kilpailua kaikkia vastaan järjestelmän sisällä. Mikäli halutaan toteuttaa,
hallituksen kaavailuja koulutuspolitiikan osalta, on aika ryhtyä katsoa koulutuspolitiikan tarpeita,
myös yksilön kannalta ei vaan vanhan ruostuneen järjestelmän kannalta.
3.8.9 Lukio- tai peruskoulupohjalla työelämään siirtynyt - tuleva väliinputoaja?
Vuonna 2004 meillä oli työelämässä 68000 nuorta alle 25-vuotiasta, peruskoulun ja lukion
päättötodistuksen vuosina 2000 – 2004 saaneita, jolla oli pelkkä peruskoulun loppututkinto tai joka
oli suorittanut lukion oppimäärän/ylioppilastutkinnon. Mitä näille nuorille käy työmarkkinoiden
osaamisvaatimusten lisääntyessä. Kyseessä on ryhmä, joka ei ole ollut esillä koulutus- ja
37
Recognation of prior learning within the education system, Danish Ministry of Education, November 2004,
Copenhagen, www.uvm.dk.
Sivistystoimentarkastaja Erik Häggman 26
Länsi-Suomen lääninhallitus

27. Polarisaatiomuistio
työllisyyspoliittisessa keskustelussa. Miten luoda edellytykset näille nuorille, että he saavat
vähintään toisen asteen ammatillisen perustutkinnon tai että heillä on riittävä osaamistaso
tulevaisuuden työmarkkinoille?
Näillä nuorilla on suuri riski jäädä jossain vaiheessa työmarkkinoiden ulkopuolelle. Toisaalta
tilastot osoittavat, että heitä voi olla vaikeaa saada koulutukseen 23 ikävuoden jälkeen.
3.9 Koulutukseen ja nivelvaiheeseen liittyvät toimenpide-esitykset
3.9.1 Suomeen on luotava peruskoulunsa päättäneiden seurantajärjestelmä
”Kun lapsi lähtee päiväkodista, niin se ei ole enää päiväkodin probleemaa, kun se lähtee
alakoulusta, se ei oo enää alakoulun probleema, kun se lähtee yläkoulusta, se ei oo yläkoulun
probleema ja niin edelleen”. 38
Läänien peruspalvelujen arvioinneissa on nostettu esille tarve luoda Suomeen peruskoulunsa
päättäneiden seurantajärjestelmä. Läänit ehdottavat että nuoria tulisi seurata siihen asti kunnes
täyttävät 20 vuotta.39
Opetusministeriön koulutukselle asettamat tavoitteet edellyttävät jonkinlaisen seurantajärjestelmän
luomista. Muissakin yhteyksissä on nostettu esille seurantajärjestelmän tarve.
” Oppilaan ja opiskelijan elinikäisen oppimisen opinpolku ohjaustarpeineen muodostuu alue-
verkostossa Oppilaan ja opiskelijan elinikäisen oppimisen opinpolku ohjaustarpeineen muodostuu
alue-verkostossa Lasten ja nuorten oppilaan- ja opinto-ohjauksen palveluista vastaavat ensisijaisesti
koulut ja oppilaitokset. Työhallinto vastaa koulutuksen ulkopuolella olevien nuorten ja aikuisten
ammatinvalinta- ja urasuunnitteluohjauksesta sekä koulutus- ja ammattitietopalveluista. (Ohjaus
koulutukseen ja työelämään Suomessa 2002.) Ohjauksen alueverkoston yhteistyössä ovat mukana
sivistys-, sosiaali- ja terveyspalvelut sekä nuoriso- ja vapaa-ajan palvelut, kolmas sektori ja
työelämä”.40
Erityiseksi toimintapoliittiseksi kehittämiskohteeksi haastatteluissa nostettiin opiskelijoiden
opinpolun seurantajärjestelmän ja ohjauksen alueellisen yhteistyön rakenteen kehittäminen.
Tarvitaan alueellisia toimintamalleja ja eri organisaatioiden välistä tiedonsiirtoa varten
salassapitosäädösten kansallista kehittämistä. Yhteisvalinnan sähköisen palvelujärjestelmän
kehittäminen antanee työvälineen myös opiskelijoiden opintovaiheiden välisen siirtymävaiheen
seurantatyöhön.41
Työpajatoiminnan vakinaistaminen ja toiminnan sisällön kehittäminen on ollut viime vuosina
Opetusministeriön nuorisoyksikön keskeisiä painopisteitä. Tuloksena on ollut että pajatoiminnan
työ- ja yksilövalmentajien määrä on kolmessa vuodessa kaksinkertaistunut. Tällä hetkellä pajoissa
on noin 1100 valmentajaa. Valmentajien koulutustaso on myös noussut. Samaan aikaan
valmentautujien osuus on kaksinkertaistunut. Valmentautujista yhä suurempi osa tulee koulutuksen
järjestäjien kautta tai suoraan eri palvelujen tarjoajien ulkopuolelta.42
38
Tiedote 9.2.2007, Koulutuksen tutkimuslaitos, Jyväskylän Yliopisto, http://ktl.jyu.fi/
39
Sisäministeriö, Peruspalvelujen arviointiraportti 2005 toiminnasta
40
Nykänen Seija, Karjalainen Merja, Vuorinen Raimo, Pöyliö Lea, Ohjauksen alueellisen verkoston kehittäminen,
Koulutuksen tutkimuslaitos, Jyväskylän yliopisto, Jyväskylä 2007
41
Nykänen Seija, Karjalainen Merja, Vuorinen Raimo, Pöyliö Lea, Ohjauksen alueellisen verkoston kehittäminen,
Koulutuksen tutkimuslaitos, Jyväskylän yliopisto, Jyväskylä 2007
42
Sisäministeriö, Läänien peruspalvelujen arviointiraportit 2005, 2006
Sivistystoimentarkastaja Erik Häggman 27
Länsi-Suomen lääninhallitus

28. Polarisaatiomuistio
Pajatoiminnalla on tietyin lisäresurssein edellytykset toimia peruskoulunsa päättäneiden nuorten
seurantaorganisaationa yhteistyössä kunnallisen nuorisotoimen kanssa. Pajatoiminnan valmentajilla
on myös erittäin suuri kokemus nuorten kohtaamisessa sekä nuorten osaamisen ja työkyvyn
tunnistamisessa.
Suomeen tulee luoda peruskoulunsa päättäneiden seurantajärjestelmä. Seurannan tulee jatkua
kunnes nuori on täyttänyt 20 vuotta. Seurantajärjestelmä olisi osa kunnallista/seutukunnallista
syrjäytymisen ehkäisyn toimintajärjestelmää.. Seurantajärjestelmää voidaan kuvata seuraavalla
tavalla;
Kuva 5 Peruskoulunuorten seurantajärjestelmä
Vastaavan tyyppisestä seurantajärjestelmästä on Ruotsissa säädetty lailla vuonna 2005. Lain
toteutus on käynnistynyt vuonna 2006.
Tanskassakin on luoto seurantajärjestelmä. Siellä seuranta kohdistuu toiselle asteelle.
Seurantavelvoite on toisen asteen koulutuksen järjestäjillä. Koulutuksen järjestäjät ilmoittavat
keskeyttäneen oppilaan kotikunnalle, että oppilas on keskeyttänyt. Kunnalla taas on velvoite
järjestää oppilaalle vaihtoehtoista opiskelua tai toimenpidettä. Kunnan tulee olla yhteyksissä
nuoreen kahdesti vuodessa.43
Työmarkkinajärjestöjenkin piiristä on noussut vaatimuksia, jonkinlaisen seurantajärjestelmän
luomiseksi. Syrjäytymiskehitykseen puututaan jo peruskoulussa. Jatkossa yksi viranomainen
(kunnan opetus- tai sosiaalitoimi, työvoiman palvelukeskukset) vastaa siitä, että jokaiselle
peruskoulun päättäneelle löydetään soveltuva, tarvittaessa räätälöity ratkaisu. Pääpaino ratkaisujen
43
www.uvm.dk
Sivistystoimentarkastaja Erik Häggman 28
Länsi-Suomen lääninhallitus

29. Polarisaatiomuistio
etsimisessä on oltava siinä, että kaikki suorittavat jonkun peruskoulun jälkeisen ammatillisen
tutkinnon. 44
Seurantajärjestelmän luominen selkeyttäisi, täsmentäisi ja tehostaisi syrjäytymisen ehkäisyn
toimintaa. Seurantajärjestelmän luomisessa tulee myös kirjata tarkemmin eri tahojen vastuut
toiminnasta. Toiminnan ja vastuun hajanaisuuteen kiinnitti huomiota myös Valtion Talouden
Tarkastusvirasto raportissaan 200745
3.9.2 Opinto-ohjauksen, oppilashuollon, nuorisotiedotuksen ja -neuvonnan palvelut tulee koota
toimivaksi kokonaisuudeksi
Suomen nuorisohallinto on viime vuosina, muiden EU-maiden tapaan, ja osana EU:n valkoisen
kirjan toteutusta, panostanut nuorisotiedotuksen ja neuvonnan kehittämiseen. Työ on syytä jatkaa.
Samaan aikaan nuoret saavat koulutukseen ja työelämään liittyvää tietoa ja ohjausta monessa
paikassa ja tahoilta.
Opinto-ohjauksen, oppilashuollon ja nuorisotiedotuksen ja neuvonnan palvelut on syytä koota
toimivammaksi kokonaisuudeksi. Tässä työssä on syytä ottaa huomioon myös seuraavia osana
Euroopan Unionin päätöslauselmia
Elinikäisestä ohjauksesta toukokuu 2004
Epävirallisen oppimisen ja arkioppimisen tunnistamis- ja tunnustamisperiaatteista, 2004
Elinikäinen oppiminen.
Elinikäiseen oppimiseen liittyvällä ohjauksella tarkoitetaan erilaisia toimia, joiden avulla kaiken-
ikäiset kansalaiset voivat määritellä valmiutensa, taitonsa ja kiinnostuksensa missä tahansa elämän-
vaiheessa, tehdä koulutukseen ja ammattiin liittyviä päätöksiä sekä hallita yksilöllistä kehitys-
kaartaan oppimisessa, työssä ja muussa sellaisessa toiminnassa, jossa valmiuksia ja taitoja opitaan
ja/tai käytetään. Ohjauspalveluja tuotetaan eri toimintaympäristöissä: koulutuksessa ja työvoima-
toimistoissa työpaikoilla, järjestöissä sekä yksityisesti. 46
Opetushallituksen toimeenpanemassa opinto-ohjauksen kehittämishankkeessa on haettu alueellisia
malleja opinto-ohjauksen kehittämiseksi. Opinpolun siirtymävaiheiden ohjauksesta tulisi kehittää
organisaatioiden ja oppilaitosten välistä moniammatillista yhteistyötä. Opiskelijan opinpolun
nivelvaiheiden ohjaus tulisi kuvata ja kirjata alueelliseen ohjaussuunnitelmaan. Tästä
dokumentoinnista hyötyisivät opiskelijat, vanhemmat/huoltajat, eri organisaatioiden ohjaavat
työntekijät, suunnittelijat ja hallinnon edustajat. Ohjauspalvelujen kirjaaminen tekisi
nivelvaiheyhteistyön näkyväksi sekä varmistaisi palvelujen saatavuuden ja mahdollistaisi
arvioinnin. 47
Osana elinaikaisen ohjauksen järjestelmän rakentamista, ohjauksen ja neuvonnan palvelut tulisi
koota kunnittain/seutukunnittain toimivaksi palveluverkostoksi. Opinto-ohjauksen ja neuvonnan
henkilöstöresursseja tulee koota ja lisätä. Tavoitteena tulee olla ohjauksen osaamiskeskuksia jotka
44
Ihalainen Lauri, Puheenvuoro, Hallituksen työllisyyden politiikkaohjelman päätösseminaarissa, työllisyys nousussa,
Helsinki 24.1.2007, www.vn.fi
45
Valtion Talouden Tarkastusvirasto, toimintatarkastuskertomus 146/2007, Helsinki 2007
46
Karjalainen Merja & Kasurinen Helena, Ohjauksen toimintakulttuurin muutos alueellisessa yhteistyössä, Koulutuksen
tutkimuslaitos 2007
47
Seija Nykänen, Merja Karjalainen, Raimo Vuorinen, Lea Pöyliö; Ohjauksen alueellisen verkoston kehittäminen,
Koulutuksen tutkimuslaitos, Jyväskylän yliopisto, Jyväskylä 2007
Sivistystoimentarkastaja Erik Häggman 29
Länsi-Suomen lääninhallitus

30. Polarisaatiomuistio
palvelevat kaikkia ikäryhmiä ja kouluasteita. Ohjaukselle tulee asettaa selvä tavoitetaso esim.
henkilömäärä/opinto-ohjaaja.
Edellä mainitun tanskalaisten Pless ja Katznelsonin Tanskan koulutuksen seurantatutkimuksessa on
todetta että kavereilla nuorten vertaisryhmällä on suuri merkitys koulutuspolun valinnassa.
Ohjauksen ja neuvonnan kehittämisessä tulee lisätä myös vertaisohjausta, josta maassamme
toimivilla nuorisotiedotuksen ja – neuvontapisteillä on hyvät kokemukset ja käytännöt.
Toiminnallisen kehittämisen lisäksi opinto-ohjauksen ja opiskelijahuollon henkilökuntaa tulee lisätä
kaikilla tasolla. Nyt eriarvoisuudet eri koulujen ja kuntien välillä ovat todella suuret.
3.9.3 Koolla on merkitystä – luokka- ja ryhmäkoot pienennettävä
Erityisopetuksen ja erityisryhmien osalta käydään jatkuva keskustelu nk. inkluusiosta. Tämän
muistion eri taustamateriaalit puoltavat inkluusiota. Ruotsalainen tutkija Groth mm. korostaa tarve
pienentää kuokkakokoa, tai ainakin organisoida opetusryhmät toisella tavalla.
Ikäryhmien asteittain pienentyessä vapautuvat voimavarat tulisikin käyttää luokkien ja
opetusryhmien koon pienentämiseksi.
3.9.4 Onnistumisen kokemukset oppimisen edellytyksenä
Erityisopetuksessa tai osa-aikaisessa eritysopetuksessa olevien määrän jatkuva kasvu indikoi että
yksilöillä on erilaisia tarpeita opinpolulla. Edellä mainitut Katznelson, Groth toteavat että
erityisopetukseen osallistuvat voivat sen tarpeesta ja myönteisyydestä huolimatta saada
epäonnistujan leiman tai nuoret itse kokevat itsensä epäonnistujiksi vertaisryhmävertailussa.
Erityisopetus on kuitenkin nuorten näkökulmasta yleistä normista poikkeavaa opetusta.
Kertomusten vallitsevaksi teemaksi nousi tunne epäonnistumisesta ja ajautumisesta: etenkin
peruskoulu näytti olleen nuorille voimakas emotionaalinen kokemus. Opintojen keskeyttämiseen
johtanutta koulutuspolkua voidaan kuvata putoamisen tai pudottamisen prosessiksi, jota voitiin
tarkastella oppilaan ja koulun yhteentörmäyksenä. Tässä yhteentörmäyksessä nuoret luokiteltiin
epäonnistujiksi ja samalla he leimautuivat poikkeaviksi yksilöiksi. Koulu alkoi samoin kuin kenellä
tahansa oppilaalla: koulu oli kivaa ja jännää, ainakaan se ei ollut vastenmielistä. Koulun kielteiseksi
kokeminen ja etenkin yleissivistävän koulutuksen väheksyminen syntyikin ensimmäisten luokkien
selviytymisen kääntyessä koulun arvosanakilpailussa häviämisen seurauksena epäonnistumisen
kokemuksiksi ja pärjäämättömyydeksi. He joutuivat jo peruskoulun alussa epäonnistujien ryhmään,
jossa ei menestytty, ja myös pysyivät siellä koko kouluajan.48
Miten antaa nuorille, joilla on oppimisvaikeuksia, onnistumisen kokemuksia ja myönteisen
omakuvan itsestään oppijana. Taideaineet ja harrastukset voivat olla monelle nuorelle osaamisen ja
onnistumisen paikkoja, joiden kautta saadaan myönteinen ja realistinen omakuva. Koulujen
kerhotoimintaa tulee huomattavasti vahvistaa. Kerhotoiminnalla voidaan huomattavasti myös lisätä
taideaineitten opiskelua.
48
Katja Komonen, Nuorisotutkimus 19 (2000):3, Ammatillisen koulutuksen keskeyttäminen osana yksilön
elämänkulkua, Helsinki 2000
Sivistystoimentarkastaja Erik Häggman 30
Länsi-Suomen lääninhallitus