Contenu connexe Similaire à Kestävän luonnonvaratalouden merkitys ammatilliseen tutkintorakenteeseen ja tutkintojen sisältöihin (2013) (20) Kestävän luonnonvaratalouden merkitys ammatilliseen tutkintorakenteeseen ja tutkintojen sisältöihin (2013)3. 1. Ennakointiselvityksen tausta, tavoitteet ja menetelmät
1.1. Hankkeen tavoitteet
Selvitystyön lähtökohtana oli biotalouden visio vuonna 2050:
”Vuonna 2050 Suomi on biotalouden edelläkävijämaa, jossa hyvinvointi perustuu uusiutuvien
luonnonvarojen kestävään ja monipuoliseen hyödyntämiseen, korkeaan jalostusasteeseen sekä
luovaan osaamiseen.” (Kohti biotaloutta 2011)
Hankkeen tavoitteena oli selvittää kestävän luonnonvaratalouden merkitystä osaamistarpeisiin
yleisesti ja erityisesti luonnonvara‐ ja ympäristöalalla sekä lisäksi tunnistaa, millaisia tutkintojen
kehittämistarpeita tämä aiheuttaa. Selvitystyön painopiste oli ammatti‐ ja erikoisammatti‐
tutkinnoissa, mutta yleisellä tasolla oli tavoitteena tarkastella osaamistarpeiden aiheuttamia
muutostarpeita myös muiden alojen tutkintoihin sekä korkea‐asteen koulutukseen.
Hankkeen tavoitteena oli selvittää:
• Mitä kestävällä luonnonvarataloudella (biotalous, vihreä talous) tarkoitetaan?
Tavoitteena on muodostaa selkeä kuvaus, joka on käyttökelpoinen koulutustoimikunnan
ennakointityössä.
• Millaisia osaamistarpeita kestävään luonnonvaratalouteen (biotalouteen) siirtyminen
merkitsee? Tavoitteena on saada hahmotettua minkälaisia uusia osaamistarpeita tämä tuo
esiin verrattuna nykyiseen luonnonvarojen käyttöön.
• Millaisia ammatillisten tutkintojen kehittämistarpeita osaamistarpeista tulee esiin?
Tavoitteena on saada selville, miten luonnonvara‐ ja ympäristöalan ammatillisia tutkintoja
tulisi kehittää (painotus ammatti‐ ja erikoisammattitutkinnoissa), millaisia uusia sisältöjä
nykyisiin tutkintoihin ja millaisia mahdollisia uusia tutkintoja tulisi olla tutkintorakenteessa.
Lisäksi katsotaan yleisellä tasolla osaamistarpeiden muutoksen aikaansaamia
muutostarpeita muiden alojen tutkintoihin sekä korkea‐asteen koulutukseen.
Selvityshankkeen toteutti Savon koulutuskuntayhtymä Opetushallituksen toimeksiannosta.
Käytännön toteutuksesta vastasi projektipäällikkö Kati Lundgren. Työtä ohjasi Opetushallituksesta
opetusneuvos Anne Liimatainen sekä maatalous‐ ja ympäristöalan koulutustoimikunta, erityisesti
koulutustoimikunnan puheenjohtaja Jyrki Wallin (Agronomiliitto) sekä varapuheenjohtaja Johan
Åberg (MTK).
1.2. Ennakointiselvityksessä käytetyt menetelmät
Työ aloitettiin perehtymällä kestävää luonnonvarataloutta ja biotaloutta käsittelevään kirjalli‐
suuteen, mm. laadittuihin selvityksiin ja strategioihin. Kirjallisuudesta haettiin elementtejä
erityisesti kestävän luonnonvaratalouden ja biotalouden määrittelyyn sekä osaamistarpeiden
hahmotteluun.
Helmikuussa (4.2.2013) Opetushallitus sekä maatalous‐ ja ympäristöalan koulutustoimikunta
järjestivät Helsingissä asiantuntijatyöpajan, jonka tavoitteena oli määritellä, mitä kestävä
luonnonvaratalous merkitsee ja millaisia uusia osaamistarpeita tai kokonaan uusia ammatteja se
3
4. tuottaa eri
ityisesti luonnonvara‐a
alalle. Tilaisu
uuteen osal
llistui kymm
menkunta biiotalouden ja
kestävän lu
uonnonvara
atalouden a
asiantuntijaa
a sekä maatalous‐ ja ym
mpäristöala
an koulutus
stoimi‐
kunnan jäs
seniä. Kutsu
utut asiantuntijat edust
tivat monip
puolisesti eri hallinnona
aloja, toimij
jaryhmiä
sekä erilais
sia näkökulm
mia luonnonvarojen kä
äyttöön. Työ
öpajan fasilitoinnista v
vastasi viestintä‐
toimisto Ku
uule Oy. Työ
öpajan tulo
oksia hyödyn
nnettiin tässä selvityksessä sekä k
kestävän luo
onnon‐
varataloud
den/ biotalo
ouden määr
rittelyssä ett
tä sähköise
en osaamistarvekyselyn
n laatimises
ssa.
Maaliskuun aikana tot
teutettiin sä
ähköinen ky
ysely kestäv
vän luonnon
nvarataloud
den/biotalo
ouden
osaamistar
rpeista. Sen
n avulla täsm
mennettiin ensimmäise
essä työpaja
assa ja kirja
allisuudessa esiin
nousseita o
osaamistarp
peita. Kyselyssä osaam
mistarpeita k
kartoitettiin
n eri toimial oilla (maata
alous,
puutarhata
alous, metsätalous, luo
ontoala, ym
mpäristöala, kalatalous, muu luonn
nonvara‐ala) ja
eritasoisiss
sa työtehtäv
vissä ja eri k
koulutusast
teilla: alan p
perustehtäv
vät (perustu
utkinto), am
mmatti‐
työntekijä (ammattitu
utkinto), ala
an vaativat t
työtehtävät
t ja työnjoht
to (erikoisa mmattitutk
kinto),
u‐ ja kehittä
ämistehtävä
ät (ammattiikorkeakoulu) sekä tutkimus ja eriityisasiantuntija‐
suunnittelu
tehtävät (y
yliopisto, ko
orkeakoulu).
Sähköiseen
n kyselyyn v
vastasi yhte
eensä 41 he nkilöä, joist
ta valtaosa (23) edusti koulutussektoria
(yliopistot 5, ammattikorkeakoulut 15, amm
matillinen aikuiskoulutu
us 6, ammat
tillinen peru
uskoulutus
6). Vastaajina oli myös hallinnon,
, tutkimuks en ja kehity
yksen, järjes
stöjen ja ne
euvonnan se
ekä
yritysten e
edustajia. Ky
yselyssä pyy
ydettiin arviioimaan annettuja osaamistarpeit
ta oman toi
imialan,
esim. maat
talouden, p
puutarhatalo
ouden tai m
metsätaloud
den näkökulmasta: milllaista osaam
mista alan
erilaisissa t
työtehtävissä tarvitaan
n.
Toukokuus
ssa (20.5.20
013) selvitys
shankkeen p
puitteissa jä
ärjestettiin toinen työp
paja, jonka
tavoitteena oli täsmen
ntää kestäv
vän luonnon
nvarataloud
den ja biotalouden osaa
amistarpeit
ta eri aloilla
sekä määri
itellä, millai
isia kehittäm
mistarpeita ne tuovat l
luonnonvara‐ ja ympär
ristöalan am
mmatillisiin
tutkintoihin sekä tutkintorakente
eeseen. Työ
öpajassa pohdittiin myö
ös ammatilllisen koulut
tuksen
tutkintojär
rjestelmän k
kehittämish
hankkeen (T
TUTKE2) vaikutuksia luo
onnonvara‐
‐ ja ympäristöalan
tutkintoihin. Työpajaa
an osallistui maatalous
s‐ ja ympäris
stöalan koulutustoimik
kunnan jäse
enten
lisäksi luon
nnonvara‐ ja
a ympäristö
öalan asiant
tuntijoita ja tutkintotoimikuntien e
edustajia, y
yhteensä
kolmisenky
ymmentä henkilöä.
Kuva 1. Sel
lvityshankke
een toteutu
uksen vaihee
et
Hankkeen eri vaiheide
en, kuten ty
yöpajojen ja
a kyselyn tulokset julka
aistiin hankk
keen blogisivuilla,
jossa oli mahdollisuus
s myös kommentoida ja
a ottaa kantaa tuloksiin. Hankkee
en blogi on
osoitteessa
a: http://ww
ww.kestava
aluonnonva ratalous.blo
ogspot.fi/
4
6. Ekosysteemipalveluiden eli ekosysteemien toimintojen ja rakenteiden turvaaminen on kestävän
biotalouden edellytys. Luonnonvarojen tarjoamat aineettomat arvot, palvelut ja hyödyt tarjoavat
myös uusia liiketoimintamahdollisuuksia. Hellström korosti myös kestävän kulutuksen merkitystä.
Kestävä luonnonvaratalous edellyttää kestävien tuotantotapojen lisäksi myös kulutuksen
sopeuttamista kestävälle tasolle.
Elinkeinoelämän näkemyksiä luonnonvara‐alan kehitykseen ja osaamistarpeisiin valotti
Elinkeinoelämän keskusliiton asiantuntija Jouni Lind. Hän korosti ympäristöosaamisen ja kestävien
ratkaisujen merkitystä uuden liiketoiminnan ja kasvun lähteinä. Tähän tarvitaan myös uudenlaista
osaamista ja asennetta. Lind peräänkuuluttikin muutoksia koulutuksessa. Erityisesti yliopistoissa
työelämäyhteistyötä, harjoittelua ja projektioppimista tulisi lisätä. Koulutuksen tulisi vahvistaa
keskeisiä työelämätaitoja, kuten verkosto‐osaamista ja yhteistyötaitoja, ongelmanratkaisutaitoja
sekä liiketoimintaosaamista ja liiketoiminnallista ajattelua.
Määritelmiä työstettäessä työpajassa pohdittiin, olisiko kestävä luonnonvaratalous vai kestävä
biotalous parempi viitekehys luonnonvara‐alan osaamistarpeiden tarkasteluun. Biotalous sopii
hyvin luonnonvara‐ ja ympäristöalan viitekehykseksi, koska alan ammattilaiset työskentelevät
pääasiassa uusiutuvien luonnonvarojen hoidon, tuotannon ja jalostuksen parissa. Koska biotalous
on kuitenkin yksi luonnonvaratalouden osa‐alue ja se on vahvasti kytköksissä muihin osa‐alueisiin,
on alan toimijoiden ymmärrettävä myös näiden kestävyyden edellytyksiä ja luonnonvaratalouden
yleisiä reunaehtoja.
Biotalouden ja kestävän luonnonvaratalouden rinnalla käytetään usein myös käsitettä vihreä
talous. OECD:n määritelmän mukaan vihreä talous (Green Economy) tarkoittaa talousjärjestelmää,
jossa ekosysteemien hyvinvointi otetaan huomioon sen kiinteänä osana. Taloustoiminnoissa
otetaan huomioon vaikutukset ympäristöön, ihmiseen ja talouteen. Samaan aikaan pyritään
vähentämään kasvihuonekaasupäästöjä, luonnonvarojen käyttöä ja jätteen syntyä sekä sosiaalista
eriarvoisuutta. Vihreä talouden päätavoite on vähentää riippuvuutta fossiilisesta energiasta ja
ekosysteemien köyhtymistä, edistää maailmantaloutta sekä luoda uusia työpaikkoja kestävän
kehityksen periaatteiden mukaisesti. (Kohti biotaloutta. TEM 2011)
Vihreä talous on siten näistä käsitteistä laajin ja sisältää myös sosiaalisen kestävyyden tavoitteita.
Näiden käsitteiden suhdetta toisiinsa voi kuvata oheisen kuvan avulla (kuva 3). Vihreä talous on
laaja viitekehys kestävän kehityksen mukaiselle taloudelliselle toiminnalle. Sen sisällä luonnon‐
varatalous perustuu elottomien (mm. vesi, mineraalit) ja elollisten (mm. metsä, peltokasvillisuus)
luonnonvarojen kestävään hyödyntämiseen. Biotalous keskittyy nimenomaan uusiutuvien
luonnonvarojen kestävään käyttöön ja ekosysteemien toimintakyvyn ylläpitämiseen.
6
9. 2. Ekosysteemipalveluiden turvaaminen
Luonnonvarojen käyttö ei heikennä ekosysteemien tuottamia ekosysteemipalveluita eli niitä
hyötyjä, joita ihmiset saavat suoraan tai epäsuorasti ekosysteemin toiminnoista, kuten
juomaveden tuotanto, ravinteiden kierrätys, vakaan ilmaston ylläpito tai luonnon tuottamat
virkistyspalvelut.
3. Suljettu/tehokas materiaalikierto
Tuotannossa ja kulutuksessa pyritään suljettuun tai ainakin mahdollisimman tehokkaaseen
materiaalikiertoon. Keinoina ovat esimerkiksi ympäristömyötäinen tuotesuunnittelu,
resurssitehokas tuotanto ja luonnonvaratuottavuuden maksimointi. Tällä tarkoitetaan sitä,
että yhteiskunnan käyttöön otettavat luonnonvarat pyritään pitämään talousjärjestelmän
piirissä pitkään siten, että ne tuottavat mahdollisimman suuren lisäarvon ja mahdollisimman
vähän arvokkaita materiaaleja poistuu lopullisesti talousjärjestelmästä. Yhdyskuntien tasolla
kestävällä yhdyskuntasuunnittelulla on keskeinen rooli materiaalikierron tehostamisessa.
Useissa biotalouden määritelmissä nousevat esiin myös seuraavat näkökohdat:
4. Biologisten prosessien hyödyntäminen tuotannossa
Nykyisin käytössä olevien lukuisten biologisia prosesseja hyödyntävien tuotantomenetelmien
lisäksi biotaloudessa kehitetään uusia tuotteita ja prosesseja. Tulevaisuudessa biomassan
kuidut erotellaan biojalostamossa tarkkaan erilaisiin, jopa nanomittakaavan suuruisiin, osiin.
Esimerkiksi selluntuotantoprosessissa syntyy selluloosan ohella lopputuotteina muun muassa
biodieseliä, etanolia, biopohjaisia kemiallisia yhdisteitä sekä tulevaisuudessa erilaisia
kosmetiikka‐, lääke‐, elintarvike‐ ja luontaistuoteteollisuuden tuotteita. Todennäköistä on, että
esimerkiksi olemassa olevista biomassan lähteistä löydetään monia terveysvaikutteisia aineita
ja nykyisiä öljypohjaisia tuotteita korvaavia tuotteita.
5. Uusiutuviin luonnonvaroihin pohjautuvat tai niitä hyödyntävät liiketoimintamallit
Esimerkiksi luonnonvarojen hyödyntämiseen pohjautuva luontoyrittäjyys voi olla elintarvike‐,
käsityö‐ tai matkailuyrittäjyyttä. Myös kestävien ratkaisujen kehittäminen ja tuotteistaminen
liiketoiminnaksi voi olla keskeinen osa biotaloutta (esim. uusiutuvan energian hajautetut
ratkaisut, ekosysteemipalveluiden tunnistamiseen ja turvaamiseen liittyvät palvelut).
6. Hajautettu tuotanto ja luonnonvarojen paikallinen hyödyntäminen
Luonnonvaratuotannolla on usein alueellisesti ja paikallisesti merkittävä vaikutus työllisyyteen,
väestön hyvinvointiin sekä asutusrakenteen pysyvyyteen. Alueelliset, hajautetut tuotantomallit
vähentävät luonnonvarojen kuljetuksen tarvetta, kasvattavat huoltovarmuutta ja turvaavat
paikallista hyvinvointia. Lisäksi paikalliset luonnontuotteet sekä luonnonvarojen aineettomat
arvot (esim. maisema ja virkistys) sisältävät merkittäviä mahdollisuuksia lisätä ihmisten
hyvinvointia ja luoda liiketoimintaa.
7. Uusiutuvien luonnonvarojen systeemitason tarkastelu
Tarve ymmärtää luonnonvaroihin vaikuttavia muutosvoimia ja niiden välisiä kytkentöjä
lisääntyy. Luonnonvarakysymyksiä tulee tarkastella kokonaisvaltaisesti yli sektorirajojen.
Biotaloudessa luonnonvarojen käyttöä ja suojelua tuleekin tarkastella yhtenä kokonaisuutena
ja suunnitella riittävän pitkäjänteisesti. Lisääntyvä kilpailu tuottavasta maasta,
9
11. 3. Kestävän luonnonvaratalouden ja biotalouden osaamistarpeet
3.1. Kestävän luonnonvaratalous tuo osaamistarpeita kaikille toimialoille
Helmikuun asiantuntijatyöpajan toisessa vaiheessa pohdittiin kestävän luonnonvaratalouden ja
biotalouden synnyttämiä osaamistarpeita ja kokonaan uusia osaamisaloja. Tässä vaiheessa
osaamistarpeita tarkasteltiin yleisesti, ei pelkästään luonnonvara‐alan näkökulmasta.
Substanssiosaamisista biotaloudessa korostuu erityisesti perusluonnontieteiden osaaminen
(kemia, fysiikka ja biologia) ja sen soveltaminen. Syvällistä tietoa ja ymmärrytä tarvitaan
esimerkiksi biologisten prosessien soveltamisessa tuotantoprosesseissa. Ekosysteemipalveluiden
ja teollisen ekologian näkökulma edellyttävät vahvaa ekologian osaamista ja ekologisen osaamisen
soveltamista, esimerkiksi luonnonvarojen kestävän käyttötason määrittely ja materiaalien
palauttaminen kiertoon. Biotaloudessa tarvitaan myös teknologian osaamista ja teknologian
(tarjoamien ratkaisumahdollisuuksien) ymmärtämistä.
Luonnontieteellisen osaamisen lisäksi korostuvat myös liiketaloudellinen osaaminen
(biotaloudesta liiketoimintaa, uudet liiketoimintaratkaisut), yhteiskuntatieteellinen ja
ihmistieteellinen osaaminen (yhteiskunnan toimintojen ja kulutuksen ymmärtäminen ja
sopeuttaminen kestävälle tasolle).
Kestävässä luonnonvarataloudessa korostuvat mm. seuraavat taidot ja osaamisalat:
• Ekologinen ja asiakaslähtöinen tuote‐ ja palvelusuunnittelu (Ecodesign), koko elinkaaren
aikaisten vaikutusten huomioon ottaminen jo suunnitteluvaiheessa
• Elinkaaritarkastelu taloudellisten ja ekologisten taseiden kautta (esim. bioenergian
tuotannon taloudellinen ja ekologinen kestävyys ja kannattavuus)
• Materiaalivirtojen hallinta ja kokonaisuuksien hallinta
• Ekoteollisten järjestelmien suunnittelu, materiaalin ja energian sivuvirtojen hyödyntäminen
toisissa tuotantoprosesseissa ja suljetut kierrot
• ICT‐osaaminen ja soveltaminen, esimerkiksi seurantatietojen ja muun
ympäristöinformaation käsittely, ekosysteemipalveluiden ja ainevirtojen mallintaminen
• Laaja‐alainen, kokonaisvaltainen ajattelu ja systeemitason tarkastelu
• Logistiikan suunnittelu taloudellisesti ja ekologisesti tehokkaasti, jotta hajallaan olevien
luonnonvarojen logistiikka saadaan optimoitua
• Luonnon yhteys ihmisen hyvinvointiin, sosiaaliset ekosysteemipalvelut ja niiden tuottamat
hyödyt ihmisille (esim. Green Care)
• Säästäminen sekä taitona että asenteena, pelkkä resurssitehokkuus ei riitä, jos kulutus
samaan aikaan kasvaa. Täytyy pystyä kulutuksen absoluuttiseen vähentämiseen.
• Ongelmanratkaisutaidot, ratkaisukeskeinen työote ja rohkeus kokeilla uusia ratkaisuja (nk.
kokeilukulttuuri)
• Biotaloudessa tarvitaan monialaista yhteistyötä ja eri alojen asiantuntijoiden/toimijoiden
on kyettävä löytämään yhdessä kokonaisvaltaisesti kestäviä ratkaisuja. Tämä edellyttää
mm. ”poikkitieteellistä kielitaitoa” ja hyviä yhteistyö‐ ja vuorovaikutustaitoja.
11
12. •
Eettinen osaaminen ja tarkastelu, sekä paikallisella, alueellisella että globaalilla tasolla
(esim. olisiko Suomessa eettistä tuottaa energiakasveja pelloilla, jos maailmalla vallitsee
ruokapula).
Nämä osaamistarpeet heijastuvat laajasti eri toimialoille ja asettavat vaatimuksia eri koulutus‐
aloille. Kestävä luonnonvaratalous/biotalous ei rajoitu vain luonnontieteellisille ja teknisille aloille
vaan tulevaisuuden ratkaisuissa tarvitaan laajasti eri koulutusalojen näkemystä. Ratkaisut voivat
edellyttää esimerkiksi yhteiskuntatieteellistä ja käyttäytymistieteellistä osaamista, talousosaa‐
mista, muotoiluosaamista, kulttuuriosaamista ja/tai tietoteknisten sovellusten osaamista.
Eri aloilla tarvitaan osaamista kestävän luonnonvaratalouden ja biotalouden perusteista, kuten
luonnonvarojen kestävästä käytöstä, ekosysteemipalveluiden turvaamisesta ja kestävästä materi‐
aalikierrosta. Yhtä lailla tärkeää on tunnistaa eri alojen mahdollisuudet kestävien ratkaisujen
edistämisessä. Tämä näkökulma voi joillakin aloilla olla huomattavasti merkittävämpi kuin
toiminnan päästöt ja muut suorat ympäristövaikutukset. Esimerkiksi ICT‐alan ratkaisut voivat olla
keskeisessä roolissa energiatehokkuuden edistämisessä tai hajautetun uusiutuvan energian
tuotannossa. Tai uudenlaisilla rahoitusmalleilla voidaan edistää investointeja puhtaisiin
teknologioihin ja biotalouden ratkaisuihin.
3.2. Biotaloudessa luonnonvara‐alalla tarvitaan monialaisia osaajia
Maaliskuun aikana toteutettiin kysely biotalouden osaamistarpeista, jolla kartoitettiin
nimenomaisesti luonnonvara‐ ja ympäristöalan osaamistarpeita kestävään luonnonvaratalouteen
ja biotalouteen siirryttäessä. Kyselyssä pyydettiin arvioimaan annettuja osaamistarpeita oman
toimialan näkökulmasta: millaista osaamista alan erilaisissa työtehtävissä tarvitaan. Arvioitavat
osaamistarpeet pohjautuivat kirjallisiin lähteisiin sekä helmikuussa järjestetyn asiantuntijatyöpajan
tuloksiin. Osaamistarpeet oli kyselyssä jaoteltu seuraaviin luokkiin:
• Materiaalivirtojen hallinta
• Teknologia‐ ja prosessiosaaminen
• Ekosysteemit ja luonnonvarojen käyttö
• Kestävä tuote‐ ja tuotannon suunnittelu
• Liiketoimintaosaaminen
• Muut biotalouden osaamistarpeet
• Yleiset taidot
Kyselyn tuloksia käsiteltiin selvityshankkeen toisessa työpajassa, jossa osaamistarpeita vielä
täsmennettiin ja määriteltiin niiden pohjalta koulutuksen kehittämistarpeita.
Luonnonvara‐alalla tarvitaan ekosysteemien ymmärrystä
Luonnonvara‐ ja ympäristöalan merkityksen nähtiin kasvavan biotalouteen siirryttäessä, sillä
uusiutuvien luonnonvarojen hallinta ja kestävä käyttö ovat biotalouden keskiössä. Kestävä
luonnonvaratalous ja biotalous tuovat alalle myös muutostarpeita ja haasteita. Nykyisten
tuotteiden ja palveluiden, kuten ruuan, puutavaran, bioenergian ja elämyspalveluiden lisäksi
luonnonvarataloudessa tulisi varmistaa ekosysteemipalveluiden ylläpito ja ainekiertojen kestävyys
sekä tuottaa ratkaisuja ekologisiin ja sosiaalisiin ongelmiin. Tämä edellyttää kestävyysnäkökulman
integroimista kaikkeen luonnonvarojen hallintaan ja käyttöön.
12
15. Teknologian soveltamista kestäviin ratkaisuihin
Kestävät ratkaisut edellyttävät luonnonvara‐alan ammattilaisilta teknologista osaamista ja
prosessien hallintaa. Osaamista tarvitaan erityisesti bioenergian sekä suljettuihin ainekiertoihin
perustuvien tuotantojärjestelmien toteuttamiseen, käyttöön ja ylläpitoon. Informaatioteknologian
osaamista ja soveltamista tarvitaan mm. hajautetun tuotannon hallintaan ja ohjaukseen. ”High
tech” ‐osaamisen lisäksi tarvitaan myös yksinkertaiseen ja toimintavarmaan teknologiaan
perustuvien ratkaisujen hallintaa.
Biotalouteen liittyy keskeisesti myös ekologisten ja biologisten prosessien ymmärrys ja
soveltaminen. Osaamista tarvitaan esimerkiksi luonnonmukaisesta tuotannosta, biologisista
kasvinsuojelu‐ ja torjuntamenetelmistä sekä muista kestävistä viljelyteknologioista, joilla
edistetään maaperän tuotantokykyä ja ravinteiden tehokasta hyödyntämistä. Myös tuotannon
sopeuttaminen muuttuvaan ilmastoon edellyttää ekologisen osaamisen soveltamista esimerkiksi
kasvatettavien/viljeltävien lajikkeiden valinnassa. Kaiken kaikkiaan perusluonnontieteiden, kuten
kemian ja fysiikan osaamisen ja soveltamisen tarve kasvaa.
Biotaloudessa tarvitaan monipuolisia työelämätaitoja
Biotalouteen liittyvä uudenlainen lähestymistapa luonnonvarojen hallintaan ja käyttöön edellyttää
alan ammattilaisilta myös monipuolisia yleisiä työelämätaitoja. Uusien ratkaisujen tarve edellyttää
innovatiivisuutta, rohkeutta etsiä ja kokeilla uusia ratkaisuja sekä ongelmanratkaisutaitoja, tiedon
ja osaamisen soveltamista käytännön ongelmien ratkaisussa. Uusien ratkaisujen jalkauttaminen ja
laaja käyttöönotto edellyttää alan ammattilaisilta ja palveluntuottajilta myös neuvonta‐ ja
ohjaustaitoja. (Kuva 7)
Monet biotalouden ratkaisut ja mahdollisuudet edellyttävät monialaista lähestymistapaa ja
osaamista, joten luonnonvara‐alan ammattilaiset tarvitsevat taitoa työskennellä monialaisissa
ryhmissä. Luonnonvara‐alan osaaminen voi yhdistyä esimerkiksi sosiaali‐ ja terveysalan,
rakennusalan, elintarvikealan, energia‐alan tai matkailualan osaamiseen.
15
16. Yhteistyö‐ ja vuorovaikutustaidot
Kyky työskennellä monialaisessa ryhmässä
Eettinen osaaminen, ratkaisujen eettinen
tarkastelu ja arviointi
Verkostoitumistaidot
Ongelmanratkaisutaidot, tiedon soveltaminen
ongelmien ratkaisussa
Innovatiivisuus, rohkeus etsiä ja kokeilla uusia
ratkaisuja
Neuvonta‐ ja ohjaustaidot
Kansainvälisyystaidot
Kestävän kehityksen kokonaisvaltainen
osaaminen
Kokonaisvaltainen ja monialainen, eri
näkökulmia yhdistävä systeemitarkastelu…
0
50
100
150
200
Kuva 7. Biotalouden myötä korostuvat yleiset työelämätaidot.
3.3. Toimialakohtaisia osaamistarpeita
Toukokuun työpajassa pohdittiin koulutusalakohtaisissa ryhmissä kestävän luonnonvaratalouden
ja biotalouden osaamistarpeita myös ammatti‐ ja koulutusalakohtaisesti. Osallistujat jakautuivat
kolmeen ryhmään: (1) maatilatalouden, karjatalouden ja hevostalouden ryhmään, (2) metsä‐
talouden ryhmään sekä (3) puutarhatalouden ja muun luonnonvara‐ ja ympäristöalan ryhmään.
Ryhmillä oli käytettävissään keskustelun pohjana ja aineistona maaliskuussa toteutetun
osaamistarvekyselyn tulokset.
Tilakokojen kasvu tuo maatiloille uusia osaamistarpeita
Maatilataloudessa, karjataloudessa ja hevostaloudessa yrittäjyys‐ ja liiketalousosaaminen
korostuvat erityisesti tilakokojen kasvun myötä. Luonnonvaratalouden merkityksen kasvaessa ja
toimintaympäristön muuttuessa tilakoot kasvavat, mikä synnyttää monia osaamistarpeita
maatalousyrittäjille. Maatiloilla tarvitaan entistä enemmän liiketalousosaamista ja johtamistaitoja.
Suuret tilat työllistävät myös ulkopuolisia työntekijöitä, usein ulkomaalaisia, joten esimiestaitojen
merkitys korostuu. Maatiloilla korostuu myös laadunhallinta‐ ja omavalvontaosaaminen.
16
17. Luonnonvara‐alan toimintaympäristön muuttuessa korostuu strategisen ajattelun, tulevaisuuden
ennakoinnin ja suunnittelun merkitys. Alan yrittäjien täytyy osata jatkuvasti arvioida, ylläpitää ja
kehittää omaa osaamistaan. Alalla pärjääminen edellyttää entistä enemmän taitoa verkostoitua
oman alan ja muiden alojen toimijoiden kanssa.
Tilakokojen kasvamisen myötä yrittäjän ajanhallintataidot sekä omasta työhyvinvoinnista ja työssä
jaksamisesta huolehtiminen korostuvat. Tähän liittyvät myös hinnoittelutaidot sekä resurssien ja
kustannusten hallintaosaaminen: kuinka paljon yrittäjä voi realistisesti tehdä itse ja mitä töitä on
mahdollista ja järkevää teettää ulkopuolisilla palveluntarjoajilla.
Myös teknologisen osaamisen merkitys kasvaa. Maataloudessa tarvitaan ymmärrystä
teknologisista ratkaisumahdollisuuksista ja niiden hyödyntämisestä. Erityisesti bioenergian ja
siihen liittyvän tuotantoteknologian osaaminen kasvaa, sillä maatilat voivat olla sekä bioenergian
(lämmön, sähkön ja polttoaineen) tuottajia että käyttäjiä.
Metsäalalla tarvitaan ekosysteemiosaamista ja palvelutaitoja
Myös metsätalouden työtehtävissä yrittäjyystaidot korostuvat biotalouteen siirryttäessä.
Tulevaisuudessa metsän tuottamia ekosysteemipalveluita ja hyötyjä tarkastellaan
monipuolisemmin, mikä vaikuttaa mm. metsänhoitomalleihin ja metsänhoitopalveluiden
kysyntään. Metsissä tuotetaan nykyistä monipuolisemmin erilaisia lopputuotteita: paperin ja
puutavaran lisäksi energiaa, teollisuuden raaka‐aineita ja metsäluontoa hyödyntäviä aineettomia
palveluita. Esimerkiksi hyvinvointipalveluilla voi olla kasvava merkitys luontoyrittäjyydessä.
Metsänhoidon monipuolistumista edistää myös metsien omistajarakenteen muutos. Yhä
useammat metsänomistajat ovat kaupunkilaisia, joiden tavoitteet ja toiveet metsänhoidolle voivat
poiketa huomattavasti nykyisistä. Tämä edellyttää alan ammattilaisilta asiakaslähtöisyyttä sekä
palvelu‐ ja tuotteistamisosaamista, jotta erilaisten asiakkaiden tarpeet osataan tunnistaa ja tarjota
tarpeisiin vastaavia palveluita. Myös laatuajattelun ja laadunhallintataitojen merkitys kasvaa.
Metsänhoidon monipuolistuessa ja omistajarakenteen muuttuessa konkreettisia osaamistarpeita
ovat esim. pehmeämmät metsänkäsittelymuodot, jotka vaativat enemmän käsityötä, uusia
välineitä ja teknologisia ratkaisuja. Esimerkiksi hevosmetsuripalveluiden kysynnän arveltiin
kasvavan tulevaisuudessa. Metsänhoitotöiden seurantaan liittyvät palvelut voivat yleistyä, kun
useammat metsänomistajat asuvat kaukana metsistään.
Keskeinen osaamistarve kaikille metsäalan ammattilaisille on biologian osaaminen, erityisesti
metsän ekosysteemipalveluiden tunnistaminen ja turvaaminen. Tämä osaaminen on perusta
kestävän metsänhoidon palveluiden kehittämiselle ja tarjoamiselle.
Resurssitehokkuutta ja biologisen osaamisen soveltamista
Puutarhatalouden ja muun luonnonvara‐ ja ympäristöalan ryhmässä keskustelussa korostui
yhteinen, kaikilla luonnonvara‐aloilla tarvittava biotalousosaaminen ja ymmärrys
ekosysteemipalveluiden merkityksestä koko luonnonvara‐alan perustana. Laaja näkemys
kestävästä luonnonvarataloudesta ja siihen liittyen oman työn ja ammattialan merkityksen
ymmärtäminen lisäävät ammattiylpeyttä ja oman työn merkityksellisyyttä. Koulutuksessa kestävän
17
18. luonnonvaratalouden ja biotalouden perusteita tulee käsitellä ensisijaisesti oman alan ja
työtehtävien kautta, esimerkiksi integroituna ammattiaineisiin, jotta ne eivät jäisi työstä irralliseksi
teoriatiedoksi.
Puutarha‐alalla biotalouden myötä korostuvat mm. materiaalitehokkuuden ja jätehuollon
osaaminen, energiatalouden hallinta, tulvasuojelu ja hulevesien hallinta, viherkasvien käyttö
pienilmaston säätelyssä (esim. viherseinät) sekä paikallisten ja kestävien, myös muuttuvaan
ilmastoon sopeutuvien, lajikkeiden käyttö. Biologian ja ekosysteemien osaamisen soveltamista
tarvitaan mm. ekologisessa puutarhasuunnittelussa, jolla voidaan edistää biodiversiteettiä,
vähentää tulvariskejä ja minimoida puutarhan hoitotarve. Paikallisen ruoantuotannon korostuessa
tarvitaan puutarha‐alalla osaamista koko lähiruokaketjusta: mm. tuotannon suunnittelun,
logistiikan, markkinoinnin ja verkostoitumisen osaamista.
Ryhmässä käsiteltiin myös muutamia muita luonnonvara‐ ja ympäristöalan tutkintoja ja niiden
uusia osaamistarpeita:
• Vesihuoltoalalla korostuvat materiaalitehokkuus ja lietteen hyödyntäminen
energiantuotannossa.
• Ympäristöhuoltoalalla uutena osaamistarpeena nousee bioraaka‐aineen käsittely ja
hyödyntäminen esimerkiksi toisen sukupolven biopolttoaineiden tuotannossa (jäte, maa‐ ja
metsätalouden sivuvirrat).
• Luontoalalla korostuvat ekosysteemipalveluiden ymmärtäminen sekä liiketoimintaosaaminen:
palveluiden tuotteistaminen, myynti ja markkinointi.
• Golfkentänhoidossa tarvitaan osaamista kentän ympäristöhaittojen tunnistamiseen,
mittaamiseen, seurantaan ja vähentämiseen. Yksi keino on alan oma sertifiointijärjestelmä,
joka kattaa mm. syntyvät jätteet, käytettävät lannoitteet ja ympäristövaikutusten mittauksen.
18
19. 4. Biotalouden haasteet luonnonvara‐alan koulutukselle
Biotalous edellyttää monella tapaa uudenlaista ajattelua ja uutta osaamista luonnonvara‐ ja
ympäristöalalla ja myös muilla aloilla. Tämä edellyttää muutoksia koulutuksessa. Erityistä
huomiota tulisi kiinnittää mm. biotalouden perusteiden ymmärtämiseen, monialaisen opetuksen
kehittämiseen sekä liiketoimintaosaamisen ja yrittäjyyden edistämiseen.
Biotalouden perusteet kaikkeen koulutukseen
Luonnonvara‐alan ammattilaiset tarvitsevat syvällistä kestävän luonnonvaratalouden ja
biotalouden osaamista, mm. luonnonvarojen kestävästä käytöstä, ekosysteemipalveluiden
turvaamisesta, biologisista prosesseista, elinkaariajattelusta ja kestävästä ravinne‐ ja muusta
materiaalikierrosta.
Biotalouden osaamistarpeet heijastuvat laajasti myös muille toimialoille ja asettavat vaatimuksia
eri koulutusaloille. Kestävän luonnonvaratalouden ja biotalouden perusteet – kuten kestävä
materiaalikierto – tulisikin integroida osaksi kaikkea koulutusta ja opetusta. Yleissivistävän
koulutuksen jälkeisissä opinnoissa, ammatillisessa ja korkeakoulutuksessa on oleellista kytkeä
nämä sisällöt osaksi omaa ammattialaa. Ympäristöasioiden opetus ei saisi jäädä vain yleisen
ympäristötiedon tasolle, vaan niitä tulisi tarkastella syvällisesti osana alan opetusta.
Koulutuksessa tulisi antaa valmiudet mm. oman ammatti‐ tai toimialan ympäristövaikutusten
tunnistamiseen, ympäristövastuullisten toimintatapojen hallintaan ja ympäristöhaittojen
vähentämiseen. Yhtä lailla tärkeää on tunnistaa eri alojen mahdollisuudet ympäristöongelmien
ratkaisemisessa ja biotalouden kestävien ratkaisujen edistämisessä. Tämä näkökulma voi joillakin
aloilla olla huomattavasti merkittävämpi kuin toiminnan päästöt ja muut suorat ympäristö‐
vaikutukset.
Yrittäjyyttä kaikkeen luonnonvara‐alan koulutukseen
Liiketalous‐ ja yrittäjyysosaaminen korostuu biotalouden myötä. Luonnonvara‐alan koulutuksessa
tulisi olla vahvasti mukana liiketaloudellisen ajattelun ja yrittäjyyden tukeminen. Työpajoissa
esitettiin yrittäjyystaitojen koulutuksesta kahdenlaisia näkemyksiä: toisaalta esitettiin, että
yrittäjyysopintojen tulisi olla alakohtaisia, jotta oman ammattialan erityiskysymykset ja prosessit
voidaan riittävässä määrin ottaa huomioon opinnoissa. Toisaalta eri luonnonvara‐aloille
ehdotettiin yhteisiä yrittäjyysopintoja, jotka voitaisiin mieluiten toteuttaa aidosti monialaisissa
ryhmissä, mikä tukisi myös laaja‐alaisen näkemyksen kehittymistä sekä eri luonnonvara‐alan
toimijoiden verkostoitumista ja yhteistyötä.
Yrittäjyysosaamista tulisi pystyä tarkemmin avaamaan eri tasoille eri tutkinnoissa. Joissakin
luonnonvara‐alan perustehtävissä tarvitaan lähinnä sisäistä yrittäjyyttä, kun taas esimerkiksi
maatalousyrittäjien tulee hallita jo perustutkintotasolla kattavasti ja syvällisesti yritystoiminnan
taitoja.
19
20. Monialaist
ta koulutus
sta, yhteisty
yötä yli tutk
kintorajojen
n
Monet biotalouden sy
ynnyttämät osaamistar
rpeet ovat j
jo lähtökoht
taisesti mon
nialaisia ja m
moneen
ammattiala
aan liittyviä
ä. Tulevaisuudessa tarv
vitaan koko ketjuun (alkutuotanto
o, jalostus,
materiaalio
ominaisuud
det ja tuotek
kehitys) liitt
tyvää poikkitieteellisem
mpää ja mo nialaisempa
aa
osaamista.
. Esimerkiks
si ravinne‐ ja muiden a inekiertojen
n sulkemine
en edellyttä
ää kaikkien ketjun
toimijoiden
n yhteistyöt
tä ja kokona
aisuuden ym
mmärrystä. Näihin osaamistarpeis
siin voitaisii
in myös
koulutukse
essa vastata
a monialaisilla opintoko
okonaisuuk
ksilla, jotka o
olisivat yhte
eisiä eri aloi
ille ja
tutkinnoille
e.
Bioenergia
aan ja biopo
olttoaineisiin
n liittyvä os
saaminen ja
a opetus voisi olla ositta
ain yhteistä
ä
maataloud
den, metsätalouden, ym
mpäristöhuo
ollon, logist
tiikan sekä e
energia‐ ja p
prosessitek
kniikan
ammattilai
isille. Kestäv
vän elintarv
vikeketjun j a paikallisen ruoantuotannon osa
aaminen yhd
distää mm.
maataloustuottajat, e
elintarvikeja
alostajat, log
gistiikan ja kaupan toim
mijoita sam aan arvoketjuun.
Luonnon h
hyödyntäminen hyvinvo
ointipalvelu
uissa (Green
n Care) voisi kuulua niin
n luonnontu
uotealan,
puutarha‐a
alan, matka
ailun, hevosalan, luonto
oalan, kauneudenhoito
oalan kuin s
sosiaali‐ ja
terveysalan
nkin osaam
miseen. Yhteiset opetus
skokonaisuu
udet voisivat edistää er
ri toimijoide
en välistä
ymmärryst
tä ja koko ketjun toimij
joiden välis
stä yhteistyö
ötä.
Kuva 8. Mo
onet biotalo
ouden osaam
mistarpeet ovat lähtök
kohtaisesti m
monialaisia
a ja osaamin
nen voi
liittyä osak
ksi eri alojen
n tutkintoja.
Jo nykyinen ammatillinen tutkint
torakenne o
on niin joust
tava, että m
monialainen
n opetus on
mahdollist
ta. Tätä voit
taisiin edelle
een helpott
taa valinnaisuutta lisää
ämällä. Haas
steet ovatkin
enemmän monialaisen opetuksen käytännö
ön toteutuks
sessa: esimerkiksi opet
tusyksiköt v
voivat
sijaita kauk
kana toisista
aan tai eri a
alojen opisk
kelijoiden op
petus etene
ee erilaisissa
a jaksoissa.
Monialaise
en opetukse
en kehittäm
miseksi oppillaitosten yh
hteistyötä olisi syytä tiiv
vistää ja kehittää
myös opet
tusratkaisuja monialais
suutta edist ävästi.
20
21. Monialaisu
uuden lisäks
si koulutuks
sen tulisi ka nnustaa verkostoitumiseen ja yht
teistyöhön j
jo
opintojen a
alusta alkae
en. Yhteistyötä ja verko
ostoitumista tulisi edistää niin opp
pilaitosten k
kesken,
kansainvälisesti, työel
lämän kanssa kuin kulu
uttajienkin kanssa. Kou
ulutuksessa voidaan esimerkiksi
projektima
aisen oppim
misen kautta
a kehittää ja
a pilotoida u
uusia kestäv
viä ratkaisujja eri koulutus‐
asteiden, k
koulutusaloj
jen ja työelämän välise
essä yhteist
työssä. Pilot
ttikokeiluiss
sa voidaan m
myös
kokeilla uu
udenlaisia, r
rohkeita liiketoimintam
malleja.
Pääpaino n
nykyisten tutkintojen päivittämis
sessä, ei uusissa tutkin
nnoissa
Sähköisess
sä kyselyssä
ä vastaajia p
pyydettiin a rvioimaan, miten nykyisiä luonnon
nvara‐ ja ym
mpäristö‐
alan tutkin
ntoja ja amm
matteja tulis
si päivittää vastaamaan biotalouden osaamis
starpeita. Alalle
arveltiin sy
yntyvän joitakin kokona
aan uusia a mmatteja ja työnkuvia
a. Useimmit
ten mainittiin
hyvinvointipalveluihin
n, materiaal
livirtojen ha
allintaan, bioenergiaan
n ja muuhun
n uusiutuvaan
energiaan liittyvät am
mmatit sekä biotaloutee
en liittyvät neuvonta‐ ja suunnitte
elutehtävät. Suurin
päivitystar
rve on kuitenkin olemassa olevien ammattien
n täydentäm
misessä ja o saamisten
uudenlaise
essa yhdiste
elemisessä.
Myös CEDE
EFOP:n (Eur
ropean Centre for the Developme
ent of Vocat
tional Trainiing) ennako
ointityössä
on tunniste
ettu vastaav
vat osaamis
starpeet: biiotaloudessa suurin tar
rve on olem
massa olevie
en
ammattien
n päivittämi
isessä ja ”vihertämises
ssä” eli ympäristönäkök
kohtien sisä
ällyttämises
ssä alan
osaamisee
en. Kokonaa
an uusien am
mmattien ja
a osaamisalojen tarve s
sen sijaan o
on vähäinen
n (ks. kuva
9).
Kuva 9. Bio
otaloudessa
a ja laajemm
minkin vihre
eässä taloud
dessa on suurin tarve o
olemassa ol
levien
ammattien
n päivittämi
isessä ja ”vi
ihertämises
ssä” eli ymp
päristönäkök
kohtien sisä
ällyttämises
ssä alan
osaamisee
en. Kokonaa
an uusien am
mmattien ja
a osaamisal
lojen tarve o
on vähäinen
n.
Lähde: Ant
tonio Ranier
ri, CEDEFOP
P, Skills for G
Green Grow
wth –presentation, ”Ne
ew Skills for European
Bioeconom
my ”–conference (20.11
1.2012)
21
22.
Toukokuun työpajassa ryhmät ottivat kantaa myös joidenkin yksittäisten koulutusalojen ja
tutkintojen rakenteisiin ja nimityksiin:
• Maatilatalouden tutkintorakenteeseen tulisi lisätä myös erikoisammattitutkinto, jonka
osaamisalat muodostuisivat pitkälti nykyisistä tutkinnoista. Maatalousalan eat:n osaamisaloja
voisivat olla nykyiset maaseudun vesitalouden eat, maaseudun kehittäjän eat,
tarhaajamestarin eat ja uutena esityksenä eläinten sairaanhoitamisen osaamisala.
Maatilatalouden ammattitutkinnoista voisi muodostaa yhden maatalousalan
ammattitutkinnon.
• Eläintenhoitamisen sijoittaminen uuteen tutkintorakenteeseen on haasteellisempaa, koska se
ei itsestään selvästi kuuluisi maatalouden ammattitutkintoon. Myös seminologin
ammattitutkinnon sijoittuminen on hankalaa, mutta se voisi mahdollisesti soveltua yhdeksi
osaamisalaksi maatalousalan ammattitutkintoon.
• Hevostalouden perustutkinnon voisi luontevasti jakaa kahteen osaamisalaan, hevostenhoitajan
ja ratsastuksenohjaajan oa.
• Hevostalouden ammatti‐ ja erikoisammattitutkinnot tulisi myös sallia alalletulotutkintoina,
eikä välttämättä tarvitsisi edetä perustutkinnon kautta ammatti‐ tai erikoisammattitutkintoon.
• Bioenergian koulutuksen voisi sisällyttää osaksi metsäkonealaa, koska kyseessä on pääasiassa
puubiomassan korjuu. Metsäalan perustutkintoon esitettiin neljää osaamisalaa:
metsätalouden osaamisalan lisäksi metsäkonealalta metsäkoneasennuksen oa, metsäkoneen‐
kuljetukseen oa ja metsäenergian oa.
• Arboristin tutkinnon voisi siirtää puutarha‐alan tutkinnosta metsäalan tutkinnoksi.
Biotaloutta tukeva tutkintorakenne – toimialoista prosesseihin ja ratkaisuihin?
Kestävä luonnonvaratalous edellyttää luonnonvara‐alan ammattilaisilta syvällistä biotalouden
osaamista, mm. luonnonvarojen kestävästä käytöstä, ekosysteemipalveluiden turvaamisesta,
biologisista prosesseista, elinkaariajattelusta ja kestävästä ravinne‐ ja muusta materiaalikierrosta.
Perinteinen näkökulma tämän osaamisen kehittämiseen on integroida biotalouden perusteiden
osaaminen eri luonnonvara‐alan tutkintoihin, toimialojen ja koulutusalojen näkökulmasta.
Vaihtoehtoisesti biotalouden perusteet voisi olla koko luonnonvara‐alan yhteinen osaamisperusta,
josta eriydytään ja erikoistutaan eri koulutusaloille. Biotaloudessa oleellista on ekologisten
reunaehtojen ja biologisten prosessien ymmärtäminen ja tämän osaamisen soveltaminen
luonnonvarojen kestävässä tuotannossa ja käytössä, olipa kysymys sitten ruoan, puuaineksen tai
muun biomassan, bioenergian tai palveluiden tuotannosta.
Luonnonvara‐alan toimijoiden yhteinen osaamisperusta helpottaisi myös eri toimialojen ja
toimijoiden yhteistyötä ja verkostoitumista, minkä merkitys biotaloudessa korostuu, kun uudet
liiketoimintamallit pohjautuvat entistä enemmän paikallisiin arvosykleihin.
22
26. Lähdeaineistona on hyödynnetty myös seuraavia esityksiä:
• Eeva Hellström, Sitra, Biotalous edellyttää ajattelun kuperkeikkoja (7.6.2013)
• Eeva Hellström, Sitra, Kohti biotalousyhteiskuntaa (4.2.2013, Kestävä luonnonvaratalous ja
osaamistarpeet ‐työpaja)
• Jouni Lind, EK, Elinkeinoelämän näkemyksiä luonnonvara‐alan kehitykseen ja
osaamistarpeisiin (4.2.2013, Kestävä luonnonvaratalous ja osaamistarpeet ‐työpaja)
• Antonio Ranieri, CEDEFOP, Skills for Green Growth, (20.11.2012, New Skills for European
Bioeconomy)
26
27. Liite 1. Biotalouden määritelmiä
1) Biotalous tarkoittaa taloutta, joka käyttää biologisia resursseja ruoan ja rehun, energian sekä
muuhun teolliseen tuotantoon. Biotalouteen kuuluu myös biopohjaisten prosessien
hyödyntäminen kestävässä teollisuustuotannossa. (EU:n Biotalousstrategia)
2) Vuonna 2030 biotalouteen kuuluu todennäköisesti kolme elementtiä: edistynyttä tietoa
geeneistä ja monimutkaisista solutason prosesseista, uusiutuva biomassa sekä bioteknologian
soveltaminen eri sektoreilla. (The Bioeconomy to 2030: designing a policy agenda, OECD 2009)
3) Biotaloudessa kaikki tuotannon sivuvirrat joko hyödynnetään tai palautetaan haitattomina
takaisin osaksi luonnon kiertoa. (Kohti biotaloutta, TEM 2011)
4) Biotalous on uusiutuvien luonnonvarojen kestävää hoitoa ja käyttöä sekä niistä valmistettujen
tuotteiden ja palveluiden tuotantoa sekä biologisten ja teknisten menetelmien käyttöä
tuotannossa. (Kohti biotaloutta, TEM 2011)
5) Biotalous sisältää uusiutuvien luonnonvarojen kestävän hoidon ja käytön, niistä valmistettavien
tuotteiden ja palveluiden tuotannon (ml. elintarvikeketju), biologisten prosessien käytön
tuotannossa (bioteknologia), luonnon voimavarojen hyödyntämisen laajasti hyvinvoinnin lähteenä
(esim. luonnon virkistyskäyttö) sekä niihin liittyvän osaamisen. (TEM, tiedote 4.10.2012,
Biotalousstrategian valmistelu alkaa)
6) Biotaloudessa luonnonvaroja hyödynnetään biologisia prosesseja soveltaen ja jäljitellen
kestävällä tavalla. Sen sovellusalueet voivat kattaa koko yhteiskunnan mukaan lukien energian,
materian, elintarvikkeiden ja terveyspalveluiden tuotannon. (Älykkäästi luonnon voimin, SITRA
2009)
7) Biotalous perustuu biomassan kestävään tuotantoon, muuntamiseen (conversion) ja laaja‐
mittaiseen hyödyntämineen monilla eri teollisuuden ja tuotannon aloilla. Biomassatuotannon
paikallisuus ja pitkien kuljetusmatkojen kestämättömyys (low sustainability) edellyttää hajautettua
biotaloutta, joka koostuu useista erilaisista pienen mittakaavan ratkaisuista.
Biotalous pyrkii eri teollisuudenalojen biomassavirtojen integrointiin niin, että yhden
teollisuuden/tuotannon jätteestä tai päästöstä tulee toisen teollisuuden raaka‐ainetta. Tämä
lähestymistapa on keino luoda tehokkaita materiaalikiertoja (material loops) ja samalla torjua
ilmastonmuutosta ja raaka‐ainepulaa. (Sustainable Bio‐Economy: Potential, Challenges and
Opportunities in Finland, Sitra 2010)
8) Biotalous perustuu biologisiin prosesseihin nojaaviin tuotantomalleihin ja kuten luonnon
ekosysteemit, käyttävät luonnollisia raaka‐aineita, käyttävät mahdollisimman vähän energiaa
eivätkä tuota jätettä, vaan yhden prosessin jäämät ovat toisen prosessin raaka‐aineita.
(Franz Fischler, WWF Denmark 2010)
9) Biotalous on
• uusiutuvia luonnonvaroja tuottavaa, käyttävää ja jalostavaa tuotantoa
• uusiutuvista luonnonvaroista valmistettujen tuotteiden markkinointia ja kulutusta
27
28. •
luonnonvarojen aineettomiin arvoihin perustuvien palvelujen, osaamisen ja liiketoiminnan
kehittämistä
• globaalien materiaalikiertojen tehostamista sekä alueellisten voimavarojen hyödyntämistä
• poikkitieteellistä tutkimusta, joka yhdistää biotieteitä mm. kemiaan sekä nano‐ ja
informaatioteknologiaan
• vastakohta fossiilisiin polttoaineisiin perustuvalle nyky‐yhteiskunnalle
(Suomesta biotalouden huippu, MTT 2011)
10) Uuden sukupolven biotaloudessa biomassoista saatavat monipuoliset kuidut ja kemialliset
yhdisteet sekä biologiset prosessit toimivat uusien innovaatioiden lähteenä (…)
Puu ja muut runsaat uusiutuvat luonnonvarat ja vesivarannot ovat kansallinen vahvuutemme
biotalouteen tähdättäessä. Biotalous tarvitsee myös mineraaleista valmistettuja korkealaatuisia
materiaaleja ja laitteita, ja bioteknologiaa voidaan hyödyntää mineraalitaloudessa. (…)
Bioliiketoiminnalle ja sen tuotteille syntyy lisäarvoa raaka‐aineiden lähteinä olevan ympäristön
turvallisuudesta, puhtaudesta ja vastuullisesta hoidosta. Biotaloutta on myös luonnonvarojen
aineettomiin arvoihin perustuvien palvelujen, osaamisen ja liiketoiminnan kehittäminen. Kestävän
lisäarvon tuottaminen edellyttää, että luonnonvaroja ja prosesseja vaalitaan.
(Älykkäästi luonnon voimin, SITRA 2009)
11) Biotaloudessa taloutemme perustuu uusiutuvien luonnonvarojen ja biologisten prosessien
monipuoliseen ja kestävään hyödyntämiseen. Biotalouden strateginen ja taloudellinen merkitys
korostuu entisestään, kun luonnonvaroista, tuottavasta maa‐alasta ja vedestä tulee niukkuutta.
(Vastuullinen biotalous tarvitsee ekosysteemiosaamista. Jäppinen & Lundgren,
Ympäristöasiantuntija‐lehdessä (2/2012)
12) Työryhmän määritelmä:
• Biotalous on uusiutuvien luonnonvarojen kestävää hoitoa ja käyttöä sekä niistä
valmistettujen tuotteiden ja palveluiden tuotantoa sekä biologisten ja teknisten
menetelmien käyttöä tuotannossa.
• Biotalous on uusi toimintatapa, uuden ajan materiaalitalous. Uusiutumattomia
luonnonvaroja korvataan uusiutuvilla, luonnonvaroja käytetään kestävästi ja materiaalien
kierto on suljettu.
• Biotalous tarkastelee kokonaisvaltaisesti biomassoja, niiden hyödyntämistä ja markkinoita
sekä niihin liittyviä palveluita. Tavoitteena on vähentää riippuvuutta fossiilisesta
energiasta, ehkäistä ekosysteemien köyhtyminen sekä edistää talouskehitystä ja
työllisyyttä kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti.
• Biotaloudessa on kyse siitä, millaisiin jalostaviin käyttöihin biomassaa voidaan ohjata. Kyse
voi olla sekä suurten määrien massatuotannosta (esim. bioenergia) tai pienistä suuren
arvonlisän tuotteista (esim. biopohjaiset lääkkeet)
• Biotalous on näkökulmana ihmisen taloutta. Sitä voidaan tarkastella kolmella tasolla (1)
bioperäiset tuotteet, (2) biologisten prosessien käyttö tuotannossa ja (3) aineen ja energian
kierrot osana biosfääriä.
28
32. Teknologia‐ ja prosessiosaaminen
Biologiset torjunta‐ ja kasvinsuojelumenetelmät
Bioenergian tuotanto (sähkö, lämpö, polttoaineet)
Luonnonmukainen (luomu) ruuantuotanto
Perusluonnontieteiden osaaminen (kemia, fysiikka ja
biologia)
Yksinkertaiseen teknologiaan pohjautuvat edulliset ja
toimintavarmat ratkaisut (ns. Low tech ‐ratkaisut)
ICT‐osaamisen soveltaminen
Teknologinen perusosaaminen, teknologisten
ratkaisujen käyttö
Lannoite‐, viljely‐ ja kasvatusmenetelmät, jotka
edistävät ravinteiden tehokasta hyödyntämistä
Toimialan vähähiiliset ratkaisut ja tuotannon
kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen
(ilmastonmuutoksen hillintä)
Muu hajautettu uusiutuvan energian tuotanto
(aurinko, tuuli, maalämpö)
Viljelyvarmojen lajikkeiden (eläintuotannossa:
kestävien rotujen) tunteminen ja valinta
Teknologian tarjoamien ratkaisumahdollisuuksien
tunnistaminen
Tuotannon sopeuttaminen muuttuvaan ilmastoon
(esim. kuivuuteen, tulviin, uusiin tuholais‐ ja
tautiriskeihin varautuminen)
Bioteknologia, biologiset prosessit ja niiden
soveltaminen tuotantoprosesseissa
Kestävien lajikkeiden jalostus (mm. sopeutuminen
muuttuvaan ilmastoon)
0
32
20
40
60
80
100
120
33. Yhteenveto kyselyn avoimista vastauksista
Millaista osaamista biotalous edellyttää maataloudessa?
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
Liiketalousjohtamista, ennakointia (kykyä nähdä tulevaisuus)
Tarvitaan uusia työ‐ ja liiketoimintamahdollisuuksia perusmaatalouden lisäksi, esim. green
care, luomutuotanto, viljeltyjen ja luonnontuotteiden jalostaminen ja markkinointi.
Ekonomia ja johtaminen huomioiden kestävän talouden vaatimukset sekä eläin‐ ja
kasvituotannon perusosaaminen
Eettinen maatalous (esim. eläintenhoito)
Ravinnetalouden hallinta
Biotaloudellinen energiankäyttö
Maatalouden merkitys biotalouden kokonaisuudessa; kestävä kehitys; liiketoimintaosaaminen,
verkostoituminen, monialainen toiminta, kv‐osaaminen; materiaalivirrat; teknologian
hyödyntäminen; johtaminen; kestävät energiaratkaisut
Ajattelun pohjana on oltava perusluonnontieteiden hyvä hallinta. Ulkokohtaisesti opitut asiat
eivät luo pohjaa innovatiiviselle ajattelulle. Syvällinen asioiden osaaminen on luovuuden
perusta.
Terävä sektorin ydinosaaminen
Ravinnekierron, hiilen kierron sekä vesitalouden ymmärrys
Uudenlaista liiketaloudellista ajattelua: monialaiset maatilat tuottavat tulevaisuudessa esim.
ruokaa, energiaa ja matkailu‐ tai hyvinvointipalveluita
Markkinointi‐ ja tuotteistamisosaamista
Ravinteiden nykyistä parempi hyödyntäminen, kierrätys
Koko tuotantoketjun elinkaaritarkastelu
Täsmäviljelyn laajempi käyttöönotto
Oman toiminnan ympäristövaikutusten (erityisesti vesistöt) arviointitaito
Erityisesti karjatalouden merkitys osana biotaloutta, myös kasvintuotanto sekä maatilojen
metsätalous
Maatilojen yleinen ympäristönhoito mukaan luettuna maisemanhoito
Bioenergia saattaa olla tärkeä asia osana maataloutta tulevaisuudessa
Toimintaa säätelevä ja ohjaava lainsäädäntö
Maatilan kokonaistuotantopotentiaalin tunnistaminen ja hyödyntäminen (maatalous,
metsätalous, jne.)
Kannattava maataloustuotanto EU:n ja kansallisia ympäristötukiehtoja noudattaen
Maatalouden biologisten prosessien ymmärrys, kokonaisuuksien hahmottaminen ja
kustannustietoisuus
Millaista osaamista biotalous edellyttää puutarhataloudessa?
• Liiketalousjohtamista, kykyä nähdä tulevaisuus
• Luotava puutarhatuotteiden markkinat, esim. suurten kauppaketjujen ylivalta hankaloittaa
• Ekonomia ja johtaminen huomioiden kestävän talouden vaatimukset sekä kasvituotannon
perusosaaminen
• Jätteiden lajittelu ja kierrätys
• Luonnonvarojen palauttaminen kiertoon
33
34. •
•
•
•
•
•
•
•
Veden taloudellinen käyttö (sisäinen kierto)
Ravinnetalouden hallinta
Biotaloudellinen energiankäyttö
Kasvillisuuden, maaperän ja hulevesien osaamista
Terävä sektorin ydinosaaminen
Ravinnekierron, hiilen kierron sekä vesitalouden ymmärrys
Suljettujen kiertojen ratkaisut, puutarhat osana yritysryhmiä tms. jotka hyödyntävät toistensa
sivuvirtoja
Puutarhataloudessa näkökulmana voi olla ammattimainen kasvintuotanto tai
puutarhaharrastamiseen liittyvä toiminta. Ammattimaisessa tuotannossa tehokkuus pitäisi
suhteuttaa ympäristöasioihin. Puutarhaharrastuksessa voi olla monenlaisia mahdollisuuksia
ekosysteemipalveluiden alla. Maisemasuunnittelu luetaan usein osaksi puutarhataloutta ja
siinä ekosysteemipalvelut vaikuttaa olevan tärkeä tulevaisuuden trendi.
Toimintaa säätelevä ja ohjaava lainsäädäntö
Kannattava maataloustuotanto EU:n ja kansallisia ympäristötukiehtoja noudattaen
•
•
Millaista osaamista biotalous edellyttää metsätaloudessa?
• Liiketalousjohtamista, kykyä nähdä tulevaisuus
• Ekonomia ja johtaminen huomioiden kestävän talouden vaatimukset
• Innovaatiotaidot ja rohkeus vanhoista toimintamalleista irrottautumiseen
• Metsätalouden merkitys biotalouden kokonaisuudessa; kestävä kehitys;
liiketoimintaosaaminen, verkostoituminen, monialainen toiminta, kv‐osaaminen; bioenergian
tuotanto ja hyödyntäminen
• Terävä sektorin ydinosaaminen
• Moninaiset metsänhoitotavat
• Viestintäosaaminen eri ryhmille, ymmärrys metsän erilaisista arvoista ja hyödyistä eri ryhmille,
ei monopolia metsätiedossa ja metsäasioissa
• Metsien tuottamat ekosysteemipalvelut ja metsien rooli ilmastonmuutoksen hillinnässä
• Oman toiminnan ympäristövaikutusten arviointitaito
• Liiketoimintaosaaminen, myyntiosaaminen
• Metsäalan hyvää perusosaamista suunnistamisesta ihmissuhdetaitoihin
• Toimintaa säätelevä ja ohjaava lainsäädäntö
• Metsien hoitaminen metsänhoitosuunnitelman mukaisesti
Millaista osaamista biotalous edellyttää luontoalalla?
• Luonto ihmisen hyvinvoinnin (sosiaalisen, taloudellisen ym.) kokonaisvaltainen lähde
• Luontoyrittäjyydessä ekonomia ja johtaminen huomioiden kestävän talouden vaatimukset
• Edellyttää opiskelijoita maaseudun asukkaiden ja ‐yrittäjien näkökohtien ymmärrystä ja tämän
oppimista ja erityisesti oivaltamista
• Terävä sektorin ydinosaaminen
• Ekosysteemipalveluiden ymmärtäminen, luonnon ja ekosysteemipalveluiden merkitys
ihmisille, mm. taloudellisesti, hyvinvoinnin ja terveyden kannalta yms.
• Ilmastonmuutoksen vaikutusten havainnointi ja seuranta
• Toimintaa säätelevä ja ohjaava lainsäädäntö
34
35. • Luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen luonnonvara‐alan näkökulmasta kestävällä tavalla
Millaista osaamista biotalous edellyttää muilla luonnonvara‐aloilla?
• Luonnontuoteala; syötävien, juotavien ja hoitavien tuotteiden tuotekehitys, raaka‐
ainetuotannon osaaminen
• Biotalouden johtaminen: laaja osaaminen koko luonnonvarakentästä sisältäen alaan liittyvän
teknologisen, biologisen ja yhteiskunnallisen osaamisalueen
• Maisemasuunnittelu on paljolti biotaloutta, mutta osittain rakentamistoimintaa.
Biotaloudessa maisemasuunnittelu on tärkeä osa ekosysteemipalveluiden hyödyntämistä
kaupungeissa ja taajamissa ja sitä voisi korostaa koulutuksessa.
• Ympäristöhuolto: bioraaka‐aineen käsittelyn ja hyödyntämisen vaihtoehdot (nyt vain
kompostointi mukana tutkinnossa), hyödyntämisen vaatimukset jätehuollolle
Millaista osaamista biotalous edellyttää ympäristöalalla?
• Luonto ihmisen hyvinvoinnin (sosiaalisen, taloudellisen ym.) kokonaisvaltainen lähde
• Luontoyrittäjyydessä ekonomia ja johtaminen huomioiden kestävän talouden vaatimukset,
erityisesti ekosysteemin kestävyys
• Yritysten ja maatilojen lähtökohdista liikkeelle, viranomaishapatus ja valvonta pois tästä
• Ympäristöalalla tarvitaan laajaa näkemystä perusluonnontieteistä (kemia, fysiikka, biologia)
mutta myös soveltavista aloista (ekologia, toksikologia, limnologia jne.)
• Tarkastelukulmana pitäisi olla valuma‐alueen ja vesistöjen muodostama ekologinen
kokonaisuus. Nyt on hallussa vain jompikumpi ja esim. maatalouden ymmärrys puuttuu.
• Terävä sektorin ydinosaaminen
• Ympäristöviestintä: ympäristötiedon viestintä selkeästi, kiinnostavasti ja ymmärrettävästi
• Kulutuksen ohjaus: kulutuskäyttäytymisen ymmärtäminen & ohjaus
• Ympäristöala liitettynä maatalouteen, puutarhatalouteen ja maisemasuunnitteluun on
oleellinen osa biotaloutta.
• Toimintaa säätelevä ja ohjaava lainsäädäntö
• Ympäristön puhtauden, monimuotoisuuden ja toimintakuntoisuuden säilyttäminen
Millaista osaamista biotalous edellyttää kalataloudessa?
• Terävä sektorin ydinosaaminen
• Kestävä kalastus, järvikalan tuotteistaminen, jakeluketjut & saatavuuden parantaminen
• Toimintaa säätelevä ja ohjaava lainsäädäntö
• Kalakannan monimuotoisuuden säilyttäminen siten, että arvokalojen ja roskakalojen suhde
säilyy oikeana. Vesistöjen kunnosta huolehtiminen
Syntyykö biotalouden myötä kokonaan uusia ammatteja ja osaamisaloja?
•
•
•
Mahdollista, mikäli koulutusta kehitetään ja suunnataan uusiin työ‐ ja liiketoiminta‐
mahdollisuuksiin
Luontolähtöisten hyvinvointipalvelujen konsultointi ja tuotekehitys
Hyvinvointipalveluja yhdistettynä luonnonvara‐alaan, hyvinvointiammatteja
35
36. •
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
Logististen ratkaisujen asiantuntija (materiaalien kuljetusratkaisut)
Teknologiaosaajia useille eri osa‐alueille
Syntyy koko ajan, ei haketusyrityksiä vielä joku vuosi sitten montaa ollut
Biotalouden kehittäjät; neuvojat; opettajat; yrittäjät
Hulevesien osaaja, viherkattojen osaaja, rakentamisen ja luonnon yhteensovittaminen
Syntyy sekä ammatteja (esim. ekosysteemi‐insinööri) ja uusia aloja
Ekosysteemipalvelujen asiantuntija‐ ja tutkijajoukko tulee kasvamaan
Energiatoimiala, palvelut, asiantuntijuus sektoreittain
Uusiutuvan energian asiantuntija ja/neuvonta
Hyvin todennäköisesti syntyy uusia ammatteja, esim. sivuvirrat, kierrätys, bioenergia, green
care, luontomatkailu, luonnontuoteala, metsäbiomassat, terveysvaikutteiset elintarvikkeet,
ympäristön tilan seuranta, ympäristönhoito ja ympäristöteknologia
Syntyy, mutta lähinnä niiden taustalla on maatilojen/yritysten kustannussäästöjen etsintä.
Taloudellinen kestävyys yksittäisen yrityksen näkökulmasta on avaintekijä siinä, tuleeko uusia
ammatteja/osaamisaloja. Toki tutkimus‐ ja tuotekehitys työllistää hetken, mutta ei kestävästi,
jos taloudellinen kannattavuus kehittämistyön tuotteilta puuttuu
Yritysten ja esim. maatilojen neuvonta bioraaka‐aineen hyötykäytön mahdollisuuksista (joko
omassa toiminnassa tai ohjaaminen muualle)
Tuskin ellei erityiset uusiutuvien energiaratkaisujen suunnittelu ja rakentaminen vaadi
sellaista. Siinä olisi kyllä myös mahdollisuus kansainvälistyä.
Uusien puunkäyttömuotojen osalta ‐ raaka‐aineen ominaisuuksien tunnistamisen ja puun
jalostusmenetelmiin liittyvä osaaminen, mahdollisesti liittyen myös metsän kasvatukseen
Metsien hyödyntäminen hyvinvointipalveluissa ‐ ainakin uutta näkökulmaa metsäluonnon
ominaisuuksien tunnistamiseen ja hyödyntämiseen
Todennäköisesti monien nykyisten ammattien osaamistarpeet ja osaamisalat muuttuvat, ehkä
joitakin kokonaan uusia ammattejakin syntyy, esim. uusiutuvan energian tai suljettujen
kiertojen neuvojat ja kestävien ratkaisujen suunnittelijat
Mahdollisesti harrastusviljelyyn liittyvä osaamisala kasvaa ja siinä yhdistyy maisema ja
puutarhatalous sekä ympäristöala
Harrasteviljelyn neuvontaan saattaa tulla uusia ammatteja, mutta hortonomi ja puutarhuri
ovat niihin sopivia ammattinimikkeitä
Biotalous on vielä täysin lapsen kengissä. Uusia osaamisaloja syntyy tulevaisuudessa paljon,
vaikkakin niiden nimeäminen tässä vaiheessa on vaikeaa.
Voi syntyä, mutta biotalous on enemmän jo olemassa olevien toimintojen merkityksen
korostamista ja osuuden kasvattamista fossiilitalouden rinnalla
Ei ole tarvetta. Koulutusta uudelleen ryhmittelemällä päästään samaan tulokseen. Uudenlaisia
kampusrakenteita, joissa yhdistyvät useat luonnonvara‐alat, ravitsemus ja ympäristöalan
toimijat, oppilaitokset, kehittämisorganisaatiot ja yritykset.
Luonnonvara‐ ja ympäristöalasta tehdään biotalouden toimiala ja koulutusala
Biotaloudesta tehdään toimiala
Ei välttämättä, mutta nykyisiin syntyy lisäosaamisalueita
Syntyy, ala muokkautuu kovaa vauhtia, monialaosaajia tarvitaan
Voi syntyä, mutta palkanmaksukyky on sitten eri asia.
36
37. Miten nykyisiä ammatteja pitäisi muuttaa, jotta ne vastaisivat biotalouden aiheuttamiin
osaamistarpeisiin?
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
Koulutuksen kehittäminen ja uusien suuntautumisvaihtoehtojen/koulutusohjelmien luominen
Pohjaksi hyvä kasvi‐, eläin ja talouden perusosaaminen ja sen päälle rakentaa erityisosaamista
esim. hyvinvointi, ympäristönsuojelu, paikkatietoa, kansainvälisyys
Puhtaan lähiruoan tuottamisen mahdollisuudet
Luomutuotannon opetuksen lisäys
Materiaalien kierrätyksen lisäys eri työvaiheissa
Luonnonvarojen palauttaminen kiertoon (kompostointi ‐ kasvualustat)
Monitieteisiä tutkintoja
Monialaista, biotalouden perussoveltaminen eri tarkoituksiin tärkeää
Kaupallistaminen, lopputuotteiden ja markkinoiden näkeminen sekä yrittäjyystaidot ovat aivan
olennainen osa biotaloutta
Tapa ajatella ammattityötä, ammattisisältöjä ja niiden nopeaa muuttumista. Muovista takaisin
puuhun
Luonnontieteiden osaamista tulisi parantaa, on tosin enemmän peruskoulutuksen kuin
ammattikoulutuksen tehtävä. Ammattikoulutuksessa liiketaloudellisen osaamisen merkitys on
jäänyt liian pieneksi. Luultavasti tarvitaan uusia ammattinimikkeitä, jotta kaikki biotalouden
vaateet tulisivat koulutuksessa täytettyä.
Tieto‐ ja viestintäteknisten taitojen osuutta lisättävä ts. edellytykset uuden tiedon hankinnalle
Laajentaa/syventää ja toisaalta erikoistua esim. energia‐asioissa ja palvelutuotannossa
Viherrakentaminen on niin lähellä rakentamisteollisuutta, että se taitaa mennä biotalouden
ulkopuolelle. Perinteiselle puutarha‐alalle enemmän soveltavan biologian osaamista
Materiaalikierron tehostaminen taloudellisella tavalla
Erityisen uhkan näen huonossa pohjakoulutuksessa. Uutta ei synny, jos tietämys ei seuraa
aikaa. Kemian ja sen käytännön merkitystä ei ymmärretä riittävästi. Väärät neuvot tulevat
kalliiksi. Kehitys ei mene kokeilemalla eteenpäin tai se on ainakin hidas ja kallis tie. Mikään ei
ole niin käytännöllistä kuin hyvä teoria. Siitä lähtevät ajatukset lentoon.
Asennoituminen biotalouteen on suurin muutettava kohta. On opittava etsimään ja laskemaan
prosesseja, jotka eivät hyödynnä fossiilisia energiamuotoja, tai muita miljoonia vuosia vaativia
prosesseja, vaan niitä, joiden kierto järjellisessä ajassa voidaan osoittaa olevan olemassa.
Biotalous samoin kuin fossiilitalous ovat sellaisia yläkäsitteitä, että niillä on käyttöä vain
filosofia‐tasolla. Käytännön toiminta pitää lähteä liikkeelle selkeämmistä termeistä, kuten
ravinteiden kierrätys, uusiutuvan energian käyttö, energiatehokkuus, materiaalitehokkuus,
aiheettomat palvelut yms. Näihin liittyviä osaamisia tarvitaan juonteina nykyisen kaltaisiin
ammatteihin.
Kapea‐alaisista osaajista tulisi kehittää laajakatseisia osaajia
Terävä ydinosaaminen säilyy, mutta tarvitaan kykyä löytää uusia ratkaisuja yhteiskunnan
tarpeisiin
Otetaan biotalouden näkökulmat kaikessa toimialan suunnittelussa ja opetussuunnitelmissa
paremmin huomioon
Osaaminen: metsätalouden kestävä raaka‐ainetuotanto teollisuuden tai muiden puun‐
/metsänkäyttäjien (lääke, virkistys, energia) tarpeisiin turvattava ‐ ei saa unohtaa metsään
menemistä...
Myyntiosaaminen ja liiketoimintaosaaminen
37
38. •
•
•
Nykyisen ammattiosaamisen lisäksi ehkä tarvitaan enemmän sosiaalisektorin ja humanististen
asioiden tuntemusta
Puuraaka‐aineen uusien käyttömuotojen mahdollisesti aiheuttamien metsän kasvatus‐,
puunkorjuu‐ ja tuotteiden valmistusmenetelmien ja niiden kehittämisen koulutus, samoin
metsän aineettomien hyötyjen tuotteistamiseen ja tuottamiseen liittyen
Mielestäni hyvät toimintatavat osataan valtaosin jo nyt, mutta niiden käyttöönotossa on
puutteita.
Millaista täydennyskoulutusta tai nykyisten tutkintojen kehittämistä tarkastelemallasi
toimialalla tarvitaan biotalouteen liittyen?
• Riittävästi aloituspaikkoja alkutuotantoon
• Luonnontuotealan EAT mahdollisimman nopeasti ja vähintään 5‐6 osaamistasolla toteutukseen
• Biotalouden lyhytkurssit / koulutuspäivät, käytännön esimerkkejä työelämästä,
tutustumiskäyntejä yrityksiin, biotalouden rakennuskohde‐esimerkit käytännössä
• Biotalouden perusteet
• Biotalouden perussoveltaminen jo lukion oppiin, kapeista koulutusrakenteista pitää päästä
näkemään koko biotalouden kokonaisuus
• Mitkä ovat biotalouden uudet mahdollisuudet: ideoita, näkökulmia, Pelle Pelottomien ja
Visionäärien ajatukset
• Materiaali‐ ja ravinnevirtojen sekä hyödyntämismahdollisuuksien kuvausta ja liiketaloutta lisää
• Biojätteen käsittelyn näkökulman laajentaminen (nyt tutkinto (YHAT) kattaa vain biojätteen
laitosmaisen kompostoinnin, josta oma tutkinnon osa)
• Enemmänkin on kyse siitä, että koulutetaan ihmisiä, jotka ovat valmiita itse etsimään uusia
asioita. Rohkaistaan jatkuvaa oppimista ja itsensä kehittämistä.
• Koko luonnonvara‐ ja ympäristöalan tutkintojärjestelmä tulee uudistaa vastaamaan
biotalouden kokonaisuutta.
• Biotooppipohjaisen viheralueiden suunnittelu, hulevedet, kattovihreä yms.
• Biotalous lähtee maasta. Sen toiminnat pitäisi hallita syvällisesti, jotta systeemi oikeasti pystyy
toimimaan. Tunteen tilalle tietoa.
• Kemia
• Tulevaisuuden ennakointia, strategista johtamista, yritysjohtamista, luonnonvarojen aseman
muutoksen tunnistamista yhteiskunnassa
• Ravinteiden kierrätys, elinkaariajattelun edistäminen
• Metsiin liittyvien ekosysteemipalvelujen tuotteistaminen, biotalouden talousosaaminen ja
biotalouden sähköiset palvelut
• Haluaisin perusteellisen selvityksen koko biotaloudesta alkaen siitä, että mitkä ovat
hiilijalanjäljen laskentaperusteet. Kotieläintuotannon opetuksessa olen törmännyt heti hyvin
moninaisiin sovellutuksiin tämän asian suhteen.
• Täydennyskoulutusta liittyen kytkentöihin ja kokonaisuuksien hahmottamiseen
38