1. J-P
TEKSTI MARKUS KARLQVIST
KUVAT KIRMO EKHOLM
Jari-Pekka Hietsillalla on päiväduuni ja viikonloppuduuni.
Jollain tavalla ne muistuttavat toisiaan.
48 49
2. 50
Heikki Kuulan ja Pyhimyksen sanat kaikuvat radio-
jinkussa:
Mitä tunnelmaan tulee/ kaikkee muut kuin harras/
KBK/ suomiräppärit darras/ studios svettis vaik ulkon
kylmää pakkast/ saundi diippi ku ite neon kakkanen/
ei tarvii arpoo mitä lauantaiaamun/ pakko nousta
kuunteleen vaik miten vitun haamun/ radiokajareist
tuli himaan savuverho/ suomiräppipajareis/ se on
Kultabassokerho
Kenties lauantai-iltapäivä on suoriräpin erikoisoh-
jelma Kultabassokerhon kohderyhmälle vielä aamua?
Ohjelman musiikkivalikoimasta pääasiallisesti vas-
taava juontaja DJ Sir Jake soittaa ensimmäisenä Kem-
murua vuosien takaa. Päivän vieras Notkea Rotta
makoilee studion nojatuolissa.
Myöhässä saapuva J-P tunkee mikrofoniin ja tö-
räyttää tutun "jesaja blesaja" -tervehdyksensä. J-P eli
Jari-Pekka Hietsilta on ollut jo neljä vuotta juonta-
jana tässä kotimaisen räpin sydänkäyrää herkeämättä
seuraavassa ohjelmassa. Hänen päätehtäviinsä kuu-
luvat ohjelman kulun raportoiminen ja studiossa vie-
railevien muusikoiden haastatteleminen. Päivän vieras
alkaa vähitellen lämmetä J-P:n lakonisiin uteluihin.
Tehdään muun muassa selväksi, että "alastomat äijät
lavalla tunkemassa porkkanoita hanuriin" ei ole kä-
sikirjoitettu osa Notkea Rotta -lavarevyytä.
Basson verkkosivun palautelaatikossa nimimerkki
jokukonsta kommentoi: "avasin oluen". Kohtalonto-
vereita ilmoittautuu samoissa puuhissa.
Ohjelman jälkeen J-P kertoo polustaan radiojuon-
tajaksi:
"Tehtiin siinä 2007-paikkeilla Yellow Mic -jätkien
kanssa sellainen huumorielokuva Adi Hasla. Oltiin
fiilistelty silloin paljon jenkkiräppäreiden tekemiä c-
luokan leffoja ja kelattiin tehdä jotain samanlaista.
Mentiin 2008 vierailemaan Kultabassokerhoon leffan
tiimoilta ja vähän sen jälkeen Zapasnik soitti mulle,
että haluisinks mä tulla tekemään ohjelmaa, kun hä-
nellä ei ollut aikaa siihen."
Viisi vuotta pyörinyt KBK on vakiinnuttanut roo-
linsa kotimaisen räpin keskeisimpänä äänitorvena.
Sen kautta kartoitetaan viikosta toiseen kuvaa alakult-
tuurista jatkuvassa murroksessa. Ohjelma on ollut jo
vuosikausia Bassoradion kuunnelluin erikoisohjelma,
joskin aktiivisen seuraajajoukon mittakaavasta on
vaikea saada selkoa. Joitakin digitaalisia opasteita on:
Facebook-sivulla on 3029 tykkääjää ja jälkikäteen la-
dattavia lähetyksiä hyödyntää viikoittain keskimäärin
1500+ nettikäyttäjää.
Suomeksi räpätään nykyään isoilla festarilavoilla
ja julkkisnaamojen yksityisbileissä. Erityisesti frees-
tyle-improvisaatio on paljastunut tehokkaaksi ohjel-
manumeroksi, myös KBK:ssa, jonne kutsutaan ta-
saisin väliajoin iso kaarti tunnettuja nimiä vetämään
sanoja hatusta.
"Suomiräppi on pitkästä aikaa kova juttu. Nää
freestyle-jutut kiinnostaa jopa kaikkia mainostoimis-
toja ja setä-miehiä. Silloin vuonna 2008, kun aloin
tekemään Kultabassokerhoa, ei kukaan studiovieras-
kaan kehdannut myöntää, että ne on kuunnellut suo-
miräppiä. Oli noloa kuunnella suomiräppiä ja kellään
ei oikeastaan ollut mitään tekemistä sen kanssa, paitsi
että tekee nyt näitä omia levyjään. Oli vähän sellainen
häpeilykulttuuri, joka oli tullut ehkä siitä 2000-luvun
alun suomiräppiaallosta, kun levy-yhtiöt sainasivat
kaiken maailmaan kuraa."
Suomalaisen päihdemusiikin
erikoisohjelma
Keväällä 2012, Bassoradion uusia kuuluvuusalueita
juhlistettiin muun muassa pitämällä Oulussa suomi-
räppiin liittynyt radiohaastattelu. Kysyttiin, mikä tekee
Oulusta hyvän räppikaupungin. Hetken hiljaisuuden
jälkeen vaimea ääni vastasi: "Subutexi."
Suomalainen päihdekulttuuri on ottanut räpistä
niskalenkin, josta irrottautuminen tuntuu vaikealta.
Monien artistien sanoitukset vilisevät huumeisiin ja
alkoholiin liittyvää alakulttuurislangia, joka on joskus
kriittistä useimmin kuitenkin silkkaa promootiota.
KBK:n studiovieraat eivät läheskään aina ole liikkeellä
pelkästään räpin voimalla. J-P:n mukaan tämä on
joskus tuottanut harmaita hiuksia.
"Oltiin oltu studiovieraan kanssa edellisenä iltana
jatkoilla ja jätkä oli tullut nukkumaan mun luokse.
Mennään taksilla studiolle ja meidän gangsta-räppäri
sanoo 'On niin hirvee olo, että on pakko vetää vähän
pirii'. No, jos on pakko niin sitten on, kelasin että
jätkä vetää jotkut lainit. Alan juontamaan ohjelmaa
ja mainitsen, että päivän vieras tuossa takana ottaa
vähän lämpöä. Käännyn taaksepäin, ja nään että jätkä
tykittää suoneen."
KBK:n rooli on tärkeä, sillä se tarjoaa nuorille mie-
hille kanavan ilmaista itseään. Mutta missä menee
raja sen suhteen, milloin ohjelma alkaa itse asiassa
edustamaan niitä asioita, joiden kanavana se toimii?
J-P yrittää purkaa tätä ristiriitaa.
"Päihteiden käytön pitäisi olla hauskanpitoa, sitä
että nyt bailataan. Sitten tulee arki ja tehdään taas jo-
tain muuta. Tässä räppijutussa homma on kieroutunut
j-p
4. 54 55
j-p
siihen, että päihteitä käytetään siksi, että kestetään
tätä pahaa maailmaa. Se on ihan nurinkurista. Ongel-
mahan ei ole suomiräppi, vaan Suomessa on päihteitä
käytetty aina ja niistä ovat usein julkisesti keskustel-
leet ne, jotka eivät itse käytä päihteitä. Raivoraittiit
ihmiset keskustelevat A-studiossa, että miten oli kau-
heaa, kun minun suvussani oli se alkoholisti. Kenties
pitäisi vaan olla kiitollisia siitä, että on sellainen ää-
nitorvi, jonka kautta purkaa ja kertoa noista asioita.
Kyllä jengi vetäis huumeita, vaikkei Julma-Henri ois
siitä koskaan räpännytkään."
Päiväduuni
Kinaporinkadulla Helsingin Kalliossa kohoaa korkea
kivitalo. Vuonna 1911 otetussa Signe Brandenin valo-
kuvassa Wankeusyhdistyksen rakennus seisoo seudun
ainoana kerrostalona. Piritorin seutumilla näyttäisi
olevan jonkinlaista puuhökkeliä, Vaasankatu matelee
puiden reunustamana jonnekin valoisampaan tule-
vaisuuteen.
Asumisohjaaja Hietsilta seisoo vastaanottamassa
rakennuksen edustalla. Sisäpihalta kävelemme raput
ylös koreilemattomaan Kriminaalihuollon tukisäätiön,
eli Kritsin, Tukiasumispalveluiden toimistoon. Siellä
J-P tekee työtään, toimii pehmeänä mutta tiukkana
tyynynä ihmisille, jotka ovat ajautuneet toivottoman
kauas normiarjesta: asunnottomuuteen, päihdebiljar-
diin – useimmiten kaltereiden taakse asti. Rakennuk-
sessa sijaitsevissa soluasunnoissa saa kokeilla uutta
starttia. Jos homma luistaa, voi jatkaa yhteen säätiön
omistamista neljästäkymmenestä tukiasunnosta.
"Haastatellaan, tehdään valinta ja aletaan sitten
suunnittelemaan verkostoa siihen ympärille. Riippuu
siitä, mikä kenenkin tilanne on, mutta yleensähän
näillä on vakavia päihde- ja mielenterveysongelmia.
Jotkut ovat olleet linnassa pidemmän aikaa, eivätkä
ole ikinä esimerkiksi nähneet euroja, käyneet ruoka-
kaupassa suunnitelmallisesti, tai pystyneet asioimaan
KELA:ssa ilman, että palaa hihat ja hajoaa paikkoja.
Jokaisella on hirveän erilainen tilanne", J-P kertoo.
Työn mahdollistaa osaltaan valtakunnallinen
pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelma,
Paavo-hanke, joka on 2000-luvun puolivälistä pyr-
kinyt tarttumaan rehottavaan asunnottomuusongel-
maan. Työskenteleminen eri hallintoelimien välissä
ei ole kuitenkaan helppoa. Ensi vuonna Helsinki yh-
distää sosiaalitoimen terveystoimeen. Sosiaalisuus on
jäämässä väliinputoajaksi.
"Me joudutaan alalla puolustamaan koko sanaa.
Stakes, joka oli sosiaali- ja terveysalan tutkimus-
keskus, muuttui terveyden ja hyvinvoinnin laitokseksi.
Kokoomus-poliitikot eivät käytä sosiaali-sanaa enää
ollenkaan, koska se viittaa ilmeisesti liikaa sosialis-
miin tai jotain. Puhutaan hyvinvointipalveluiden tuot-
tamisesta ja hyvinvoinnin turvaamisesta. Meidän pitää
puolustaa sosiaalisen käsitettä, koska nämä ovat sosi-
aalisia ongelmia, eikä mitään hyvinvoinnin ongelmia.
Oikeistolainen ajattelutapa on, että kun ihmiselle an-
netaan asunto, telkkari, pesukone ja ruokarahat, niin
sen hyvinvointi on turvattu. Meille on kyse siitä, että
ihmisellä on sosiaalisia ongelmia, jotka eivät ratkea
lääkityksellä tai edes terapialla. Jotkut eivät yksinker-
taisesti tiedä, miten niin kutsutussa normaaliyhteis-
kunnassa eletään."
Valtiojohteinen rikosseuraamusvirasto huolehtii
vangeista vankilassa, ja kunnallisten sosiaaliviras-
tojen tulisi ottaa koppi, kun nämä päästetään ulos.
J-P on siinä välissä, kun valtio ja kunnat siirtelevät
rahoitusvastuitaan hallinnollispoliittisessa pallope-
lissä. Viimeisessä vuoroparissa kärsijänä on se, jonka
ongelmat ovat suurimmat.
"Kahden ja puolen vuoden aikana, mitä olen ollut
täällä töissä, on tullut 15 uutta ohjeistusta siitä, miten
meidän asiakkaiden sosiaalityö järjestetään, eli käy-
tännössä se on vaihtunut joka toinen kuukaus. Kun
mulle tulee tähän asiakas, niin pitää ensiksi soittaa
sossulle. Mulla menee jo tunnin soittelurumba siihen,
että saadaan tietää kuka se sossu on, ja pari päivää
kuluu ennen kuin saadaan puhelinaika, ja todennä-
köisesti kukaan ei edes tiedä, kenelle asiakas kuuluu.
Sosiaalityöntekijänhän pitäisi johtaa tätä asiakaspro-
sessia, ei meikäläisen. Lisäksi meidän asiakkaat saat-
tavat herättää monissa pelkoa, eivätkä siten ole kovin
korkealla tärkeysjärjestyksessä."
Sossu on myös J-P:lle tuttu. Ennen Kritsiä hän vietti
pari vuotta sosiaalityöntekijänä Vantaalla.
"Silloin oli meneillään talouskriisistä johtuva sääs-
tökuuri. Apulaiskaupunginjohtaja, kokoomuslainen
Jukka T. Salmi toimeenpani sosiaali- ja terveysalalla
säästöjä provikkapalkalla. Eli mitä enemmän säästi,
sitä enemmän se sai liksaa. Ongelmana on, että tän
alan päätöksistä vastaavat ekonomit, jotka eivät ym-
märrä mitään sosiaalisista ongelmista. Talousalan ter-
mistö, kuten kustannustehokkuus ja kilpailuttaminen
valuvat sosiaalialalle, jonne ne sopivat tosi huonosti.
Talous ja sosiaalipuoli ovat erottamattomia ja niin sen
pitää ollakin. Mutta niitä ei voi mitata samalla tavalla.
Miten sä mittaat sitä, kun puhutaan ihmiselle ja yri-
tetään saada aikaan elämänmuutos? Tehtyjen pää-
töksien määrää voi mitata, ja siksi mun kaikki aika
Vantaalla meni siihen, että kirjoitin tietokoneella niitä
päätöksiä. Yritin sitten sinne kuoreen kirjoittaa mu-
kaan asiakkaalle jotain ohjeita."
Retkahduksia
Kierrämme sokkeloisen rakennuksen lävitse tutustu-
massa soluasuntoihin, jotka ovat parhaillaan melko
tyhjiä, odottamassa seuraavia rattaaseen kokeilevia
oravia. Yhteistilassa muutama pian tukiasumiseen
matkaava kaveri pelaa leppoisassa hengessä biljardia.
Yhdestä alakerroksen huoneistosta aukeaa suora pa-
noraama Piritorin tarjoamaan vaihtoehtoon. Asumis-
valmennusvaiheessa noin 40 % asumisista päättyy
suunnittelematta.
"Kevät on aina vähän menevämpää aikaa, ja nyt
on ollut aika paljon uloskirjaamisia. Eli jengiä on jou-
tunut meiltä asunnottomaksi, kun on alkanut raju
päihteidenkäyttö tai muu rikollinen käyttäytyminen.
Asuminen ei pääty, jos ihmiseltä löytyy motivaatiota
ja on valmis käsittelemään asiaa. Siinä vaiheessa, kun
retkahdus tarkoittaa sitä, että huoneesta löytyy fiktit,
glukoosit ja siivilät niin on kyse jo rikollisesta käyttäy-
tymisestä. Silloin joudutaan lopettamaan asuminen ja
kehottamaan ihmistä hankkiutumaan päihdehoitoon
ja yrittämään sitä kautta takaisin. Karsiminen on ehkä
just tän vaiheen tarkoitus, ettei meillä ole myöhemmin
5. 57
j-p
muhivia aikapommeja siellä tukiasunnoissa."
Vangit, joilla on homma paremmin hanskassa, saat-
tavat päästä suoraan vapautuessaan töihin tai hyvään
verkostoon kiinni. J-P:n vastaanotolle saapuvat yleensä
vaikeammat tapaukset. Kysyn, onko työ raskasta.
"Käyn mä säännöllisesti työpsykologilla ja työn-
ohjaamisessa, eli tavallaan työyhteisön kollektiivi-
sessa terapiassa. Viime vuonna tulin kesälomalta,
ja yksi melko läheinen asiakas, jonka kanssa olin
tehnyt vuoden yhteistyötä, oli retkahtanut käyttämään
kamaa. Kun tulin tänne maanantaina, niin se oli jo
huonossa kunnossa. Soitettiin ambulanssi Kallion ter-
veysasemalle, mistä se tuli takaisin burana-reseptin
kanssa. Keskiviikkona se oli jo tosi huonossa kun-
nossa ja sovittiin, että hoidetaan se torstaiksi katkolle.
Torstaiaamuna se oli tajuton ja soitin ambulanssin.
Perjantaina se oli kuollut. Toinen jätkä oli joutunut
paloittelumurhan uhriksi. Jutut, mitä jengi lukee Ali-
bista tulevat tässä hommassa aika todellisiksi."
Näköalapaikalla
Kiipeämme Hämeentien suunnasta jyrkkiä rappusia
ylös Katri Valan puistoon. Puisto on armeijalle strate-
ginen sijainti ja sitä nouseva loiva tie on suunniteltu
helpottamaan tykkien roudausta korkeaan maastoon.
J-P paljastaa, että puisto on taktinen myös toiselle
kohderyhmälle:
"Piritorin kauppa on melko pitkälti siirtynyt tänne.
Korkean sijainnin ansiosta nipat ja kauppiaat näkevät
kaikista suunnista, jos kytät lähestyvät."
Huipulla on tänä iltapäivänä hiljaista, lukuun ot-
tamatta tuulta, joka humisee syvälle luihin. Joka pai-
kassa lojuu valkoisia muovikuppeja läheiseltä A-kli-
nikalta. Kekkereiden jälkiä. Istumme puistonpenkille
vetämään naruja tiukemmalle. J-P:n molempien työn-
kuvien välillä on joku vaikeasti määriteltävä metafo-
rinen yhteys. Yksi raskas sana, syrjäytyminen, leijuu
molempien toimien yllä.
"Suhtaudun tosi kriittisesti tohon termiin. Jostain
muka normaalista positiosta määritellään joku poik-
keavaksi ja syrjäytyneeksi. Ei esimerkiksi kukaan
noista tyypeistä, joiden kanssa mä teen töitä, pidä it-
seään syrjäytyneenä."
Adi Hassla -elokuvassa J-P näyttelee hassusti pu-
huvaa huumediileriä, joka makaa telkkarin edessä
lähiörivarissa katsellen suomi-räppi-mittelöitä. Sekin
olisi voinut olla Kannelmäen sekakäyttösirkuksessa
kasvaneelle mahdollinen kehityssuunta. Tuolloin hän
ehkä kuuntelisi Sörkasta Kultabassokerhoa tai päätyisi
jossain vaiheessa Kritsin asiakkaaksi.
"Kun aloin ensimmäisen kerran opiskelemaan sosi-
aalialaa, niin lastensuojeluun liittyen tuli esille huolen
harmaa vyöhyke -käsite. Siihen kuului 50 tekijää ja
jos tietty määrä niistä täyttyi, niin henkilö oli tuolla
vyöhykkeellä ja syrjäytymisaltis. Kattelin sitä listaa
ja huomasin, että mulla oli puolet niistä tekijöistä
mun omassa elämässä. Kenties mun taustasta on etua
työssä, noi asiakkaat on ihan samanlaista kuin se
jengi, jonka parissa mä kasvoin. Ne jotenkin aistii
sen myös. Tällä alalla monille tulee vastaan pyyntöjä
salakuljettaa kamaa vankilaan. Mua ei jostain syystä
ole ikinä pyydetty, vaikka mullakin on vapaa kulku
vankilaan, eikä mua ikinä tutkita."
Huhtikuussa 2012 räppäri Pyhimystä haastatel-
tiin verkkoartikkelissa otsikolla "Minne katosi 40
000 nuorta?" Hän paikallistaa nuorten syrjäytymisen
pääsyyksi pettymisen elämän tarjontaan. J-P hakee
laajempaa näkökulmaa.
"Jokainen haluaa olla joku, eikä kukaan halua olla
syrjäytynyt. Suomessa on aina sanottu, että työ kun-
touttaa tekijänsä. Mä oon siinä eri mieltä, että eihän
työ itsessään kuntouta vaan se status tai se rooli. Esi-
merkiksi kun mä olen Kultabassokerhon juontaja ja
mulla on ura sosiaalialalla, niin mä koen, että mua
tarvitaan, mä oon merkityksellinen ihminen, mulla
on kykyä ja osaamista. Se pitää mua reilassa, ei se
että mun pitää joka päivä mennä töihin. Kun me pu-
hutaan rikollisista, niin eihän ne ole omasta kulttuu-
ristaan syrjäytyneitä. Joku Kannelmäen peltsi-kaup-
pias saattaa hyvinkin olla siellä iso kiho, saa naisia ja
sillä on statusta. Jos häntä haluaisi kuntouttaa, niin
se status pitää ymmärtää. Me ei voida sanoa, että mee
tonne työpajalle punnitsemaan ruuveja."
Miten tulevaisuuden nuoriso sitten pelastetaan
huolen harmaalta vyöhykkeeltä?
"Siinä yhteiskunta säästäis pitkän pennin, jos kai-
kille persaukisille nuorille tarjottais harrastuksia, eikä
niillä olis aikaa pyöriä kaduilla muiden persaukisten
nuorten kanssa. Musiikilla on ehdottomasti terapeut-
tinen vaikutus. Stenkka ja Asa on käyneet kouluko-
deissa opettamassa nuorille, miten räppiä tehdään.
On se ihan älyttömän hyvä juttu, että joku tollanen
nuori saa räpin tekemisen ja sen analysoimisen kautta
onnistumisen kokemuksia ja käsiteltyä tunteitaan."
J-P on kulkenut tarpeeksi matalalla hahmottaak-
seen kokonaisvaltaisesti todellisuuden, josta osa meistä
katsoisi mieluummin ohi. Empatia ei tarkoita osalli-
suutta eikä moralisoinnista kieltäytyminen hyväksy-
mistä. Mies oikeissa hommissa oikeaan aikaan. ∙
