SAK on halukas tekemään aikuiskoulutusjärjestelmälle täysremontin. Muistioon on koottu kymmenen koulutuksen epäkohtaa, joille SAK esittelee syksyllä omat korjausehdotuksensa.

1. Aikuiskoulutus rikki?
Kymmenen koulutuksen epäkohtaa
Muistio 1·2016

2. Toukokuu 2016 Lisätiedot:
Mikko Koskinen Aapo Hiilamo
mikko.koskinen@sak.fi korkeakouluharjoittelija
puhelin 020 774 0158
Tilaukset:
SAK
puhelin 020 774 000

3. SISÄLTÖ
JOHDANTO ......................................................................................................2
1 AIKUISKOULUTUS TÄRKEÄÄ MUUTTUVASSA TYÖELÄMÄSSÄ.........................3
Muutokset kohdistuvat erityisesti SAK:laisille aloille ............................................. 4
Valtion puututtava aikuiskoulutuksen järjestämiseen ........................................... 6
2 KYMMENEN EPÄKOHTAA AIKUISKOULUTUKSESSA ........................................8
1) Työväestön osaaminen korkeaa mutta epätasaista........................................... 8
2) Omaehtoisen aikuiskoulutuksen tärkeyttä ei tunnusteta ................................ 10
3) Leikkaukset TE-toimistojen palveluihin hankaloittavat opiskelua.................... 12
4) Työntekijöille tarjotaan eriarvoisesti henkilöstökoulutusta............................. 14
5) Valtion rahoittama järjestelmä ei poista koulutuksen eriarvoisuutta.............. 17
6) Eriarvoisuuden taustalla rakenteellisia ja kulttuurillisia syitä .......................... 18
7) Osaamiskuopissa olevat jäävät vaille huomiota............................................... 19
8) Työelämän uudet perustaidot puuttuvat aikuiskoulutuksesta ........................ 20
9) Aikuiskoulutus ei tue vaihtamaan ammattia.................................................... 21
10) Leikkaukset vähentävät koulutusta ................................................................ 23
3 LOPUKSI: AIKUISKOULUTUS TARVITSEE KORJAAMISTA................................24
KIRJALLISUUS......................................................................................................... 26

4. 2 Aikuiskoulutus rikki?
JOHDANTO
Teknologian kehittyminen muovaa suomalaista työelämää ja työntekoa. Työ-
elämää edeltävä koulutus ei aina riitä takaamaan osaamista muutoksissa,
vaikka juuri koulutus on ainoa tapa vastata muuttuvan työelämän haasteisiin.
Koulutuksella luodaan joustavuutta työmarkkinoille; työntekijällä on edelly-
tykset siirtyä tehtävästä toiseen, jopa kokonaan uuteen ammattiin.
SAK:n taustamuistio kuvaa työelämän muutosta ja sen tuomia muutospaineita
työväestön osaamiselle ja aikuiskoulutukselle. Haluamme nostaa esille aikuis-
koulutusjärjestelmän epäkohtia, jotka estävät tai hankaloittavat työikäisen vä-
estön osaamisen kehittämistä.
Kun aikuiskoulutusjärjestelmän ongelmat on nostettu esiin, on helpompi etsiä
korjaavia ratkaisuja. SAK esittelee syksyllä omat ehdotuksensa, miten aikuis-
koulutus ja julkinen rahoitus saataisiin nykyistä paremmin vastaamaan työ-
elämän muutoksista johtuviin haasteisiin.
Muutoksista esimerkiksi digitalisaatio ja globalisaatio vaikuttavat ennen kaik-
kea SAK:laisten alojen työntekijöiden elämään. Tulevaisuudessa rutiininomai-
set työtehtävät muuttuvat yhä useammin korkeaa osaamista vaativiksi töiksi.
Muutoshaasteista huolimatta kaikki palkansaajat tai työttömät työnhakijat ei-
vät pääse kehittämään kunnolla osaamistaan. Tilastot osoittavat, että aikuis-
koulutuksen ulkopuolelle jäävät etenkin ne aikuiset, joilla on puutteita perus-
taidoissa tai joita uhkaa työpaikan menettäminen työelämän muutosten
myötä.
Osaamiskuopissa ovat muita ryhmiä useammin ikääntyneet, matalasti koulu-
tutut ja maahanmuuttajat. Näillä työntekijäryhmillä on tulevaisuudessa kak-
soistaakka kannettavanaan: heillä on heikot osaamisedellytykset siirtyä työ-
tehtävistä toisiin ja samaan aikaan he myös työskentelevät aloilla, joissa työt
vähenevät.
Nykyinen aikuiskoulutusjärjestelmä ei ole onnistunut kaikissa tavoitteissaan
tasata koulutuksellisia eroja aikuisten kesken sekä vastata tehokkaasti työelä-
män rakennemuutoksiin. Suomalaisten koulutustaso ei enää nouse eikä pel-
kän perusasteen varassa olevien aikuisten määrä vähene. Elinikäistä oppi-
mista on siis vahvistettava ja aikuiskoulutukseen on saatava uudenlainen ote.

5. Kymmenen koulutuksen epäkohtaa 3
1 AIKUISKOULUTUS TÄRKEÄÄ MUUTTUVASSA TYÖ-
ELÄMÄSSÄ
Digitalisaatio ja globalisaatio tuhoavat vanhoja työpaikkoja ja synnyttävät samalla
uusia. Supistuvilla aloilla työskentelevät kohtaavat haasteita, kun uusien työ-
tehtävien osaamisvaatimukset ovat hyvin erilaiset kuin katoavien työpaikko-
jen. Muutosten kurjistavia seurauksia on käsitelty laajalti, mutta ratkaisuja
nouseviin haasteisiin on pohdittu vähemmän. Yksi keskeinen ratkaisu löytyy
työväestön osaamisen kehittämisestä ja aikuiskoulutuksesta.
Teknologian kehittyminen ja kansainvälinen toimintaympäristö antavat yri-
tyksille mahdollisuuksia nostaa tuottavuutta, mutta vaarana on kasvavan hy-
vinvoinnin epätasainen jakautuminen. Palkansaajia uhkaavat paitsi oman työ-
paikan katoaminen, myös laajempi työn sirpaloituminen, epävarmuuden
kasvu, työmarkkinoiden polarisaatio sekä työntekijöiden neuvotteluaseman
heikentyminen.1
Kasvavien epävarmuuksien vastapainoksi ei voida tarjota vain minimiturva-
verkkoa vaan tarvitaan ennen kaikkea ponnahduslautoja, joista kouluttautu-
misen avulla voidaan ponnistaa uusiin työmahdollisuuksiin. Osaamistalouden
aikakaudella merkittävä turvatekijä ja ponnahduslauta on joustava mahdolli-
suus kehittää osaamista, jonka varassa yksilö voi rakentaa oman muutosky-
kynsä epävarmuuksien kasvaessa. Tätä turvatekijää kaipaavat etenkin raken-
nemuutosten riskiryhmissä sekä osaamiskuopissa olevat eli ne, joiden perus-
taidot ovat heikot.
Aikuisväestön osaaminen määrittää lisäksi ne lähtökohdat, joista Suomi voi
kokonaisuudessaan selviytyä tulevista muutosvoimista. Väestön korkea ja ta-
sainen osaamistaso auttavat digitalisaatioon liittyvien ideoiden hyödyntämi-
sessä sekä kansainvälisessä kilpailussa pärjäämisessä. Toisaalta tulevaisuu-
dessa osaamisen ja vaatimusten yhteensopivuus on tärkeä kysymys myös hy-
vinvointiyhteiskunnan kestävyydellä, jotta työllisyysaste saadaan niin korke-
aksi kuin mahdollista ja työmarkkinoiden kitka minimoitua.
Erityisesti aikuiskoulutuksella on valtava yhteiskuntapolitiinen merkitys koh-
dattaessa työelämän muutoksia. Aikuiskoulutuksella tarkoitetaan aikuisille
toteutettua koulutusta, joka ottaa huomioon aikuisten erityiset lähtökohdat
opiskeluun.2 Aikuiskoulutuspolitiikan keskeisinä julkilausuttuina tavoitteina
onkin huolehtia työvoiman saatavuuden, osaamisesta, tasa-arvoisista koulu-
tusmahdollisuuksista ja yhteiskunnan eheydestä.3
Aikuiskoulutuksen laajaa ja mosaiikkimaista kenttää on tapana tarkastella
koulutuksen järjestäjävastuun perusteella (suluissa koulutuksesta vastaava
taho) eli omaehtoisena koulutuksena (OKM), työvoimakoulutuksena (TEM)
1 Esim. Kauhanen A. 2014
2 Puhuttaessa ammatillisesta aikuiskoulutuksesta, suljetaan pois vapaan sivistystoiminnan koulutus.
Vapaan sivistystyön toiminta ei kuulu ammatillisen koulutuksen piiriin, koska sen tavoitteet eivät läh-
tökohtaisesti palvele työelämää.
3 Leveälahti ym. 2015, 21

6. 4 Aikuiskoulutus rikki?
sekä henkilöstökoulutuksena (työnantajat).4 Tämä jaottelu on osin pelkistävä,
koska monet opintopolut voivat sijoittuja edellä mainittujen väylien väliin.
Muutokset kohdistuvat erityisesti SAK:laisille aloille
Kansainvälisellä työnjaolla ja digitalisaatiolla on merkittäviä seurauksia eten-
kin SAK:laisille palkansaajille. Tänä päivänä kansainvälinen kilpailu koskee
tuotteiden lisäksi työvoimaa. Yritykset ja investoijat etsivät markkinoilta työ-
kustannusten joustoja ja siirtävät nopein liikkein toimintansa osia maiden vä-
liset kustannuserot huomioiden, mikä lisää työntekijöiden epävarmuutta
oman työn jatkuvuudesta.5
Teknologian kehitys on mahdollistanut työn maantieteellisen hajauttamisen
ja kehityksen voidaan olettaa jatkuvan niin kutsutun ”asioiden internetin” laa-
jentuessa.6 Digitalisaatio realisoituu työelämään, kun ohjelmistot, asioiden in-
ternet ja robotisaatio muokkaavat ja osin korvaavat ihmisten suorittamaa
työtä. Työ ei tule katoamaan vaan ennen kaikkea se muokkautuu ihmisen ja
koneen toisiaan täydentäväksi yhteistyöksi. Yhteistyö koneiden kanssa muut-
taa työtehtävien osaamisvaatimuksia ja korostaa työväestön taitojen merki-
tystä.
Suomessa yli kolmasosa työtehtävistä on arvioitu olevan digitalisaation sovel-
lusten korvattavissa. Rakennemuutosten kurjistavat vaikutukset eivät koh-
distu tasaisesti työväestöön, vaan siihen vaikuttavat työtehtävien siirrettävyys
ja sisältö.7 Korkeakoulutettujen työtehtävistä vain 16 prosenttia on arvioitu
olevan digitalisaation uhan alla, kun vastaava luku matalasti koulutetuilla on
jopa 42 prosenttia.8 Vaaravyöhykkeellä ovat siis etenkin SAK:laiset alat, joilla
työntekijöiltä ei vaadita aina korkeaa koulutusta.
Seuraavalla sivulla oleva taulukko osoittaa, miten erilaiset alat muuttuvat tu-
levaisuudessa ja miten juuri matalasti koulutetuilla SAK:laisilla työntekijöillä
on vaara menettää työnsä teknologian kehittymisen myötä.
4 Leveälahti ym. 2015, 21–23
5 Fisch ja Zschoche 2012
6 esim. Laplume ym. 2016
7 Goos 2006; 2010; Pajarinen ja Rouvinen 2015
8 Pajarinen ja Rouvinen 2015

7. Kymmenen koulutuksen epäkohtaa 5
Kuva 1: Digitalisaation työn korvautumistodennäköisyyksiä eriteltynä eri ryh-
miin.
”Suojaisammat
ryhmät”
Korvautumis-
todennäköisyys
”Riskiryhmät”
Korvautumis-
todennäköisyys
Korkeakoulutus 16 % Ei korkeakoulutusta 42 %
Korkeapalkkaiset* 26 % Matalapalkkaiset* 43 %
Julkinen sektori 18 % Yksityinen sektori 43 %
Palveluala 29 % Teollisuus 51 %
Kaikki työtehtävät
Suomessa
36 %
*tulot alle/yli mediaa-
nin
Lähde: Tilastokeskus; Pajarinen ja Rouvinen (2014).
Rutiininomaisten ja helposti siirrettävien töiden kadotessa työntekijöiden
käyttöpanos on yhä enemmän tiedot ja osaaminen. Kuten seuraava kuvio
osoittaa, peruskoulun varassa olevien työllisten määrä on laskenut radikaa-
listi. Matalan koulutustason työpaikkoja ei ole enää tarjolla samassa määrin
kuin ennen.
Kuva 2: Työllisten määrän kehitys 2000-luvulla. Määrät tuhansina.
Lähde: Työvoimatutkimus.
Vähän koulutetut ja osaamiskuopissa olevat ovat vaarassa ajautua entistä hei-
kompaan asemaan työmarkkinoilla kun taas jo valmiiksi korkeasti koulute-
tuilla on tarjota osaamista, jolle on enemmän kysyntää työmarkkinoilla. Hälyt-
tävää on, että yli puolet perusasteen koulutuksen suorittaneista työikäisistä
200
300
400
500
600
700
800
900
1000
1100
2000
2001
2002
2003
2004
2005
2006
2007
2008
2009
2010
2011
2012
2013
2014
Korkea-asteen koulutus
Ei peruskoulun jälkeistä
koulutusta

8. 6 Aikuiskoulutus rikki?
on työelämän ulkopuolella 2010-luvulla.9 Epätasaisen osaamisen ja eriarvois-
ten koulutusmahdollisuuksien uhkana on työelämän polarisaatiokehityksen
vahvistuminen.
Rakennemuutoksissa on tunnistettavissa erityisiä ryhmiä, jotka ovat alttiita
jäädä muutosten jalkoihin. Pitkittäistutkimukset supistuvilta aloilta työsken-
televistä ovat todentaneet muun muassa ikääntyneiden, matalasti koulutettu-
jen, pääkaupunkiseudun ulkopuolella asuvien sekä maahanmuuttajien suu-
rempaa todennäköisyyttä jäädä työmarkkinoiden ulkopuolelle rakennemuu-
tosten myötä.10 Nämä ryhmät ovat erityisessä riskiryhmässä sillä monella
haasteita lisäävät puutteet perustaidoissa. Puutteet perustaidoissa heikentä-
vät kykyä siirtyä työtehtävistä toiseen. Supistuvilla aloilla työskentelevät tar-
vitsevat tulevaisuudessa kipeästi koulutusmahdollisuuksia, joiden varassa
siirtyä kasvaville aloille. Erityisesti on parannettava SAK:laisilla aloilla työs-
kentelevien työntekijöiden koulutusmahdollisuuksia.
Valtion puututtava aikuiskoulutuksen järjestämiseen
Vapaat markkinat, eli työntekijät ja työnantajat omakustanteisesti, eivät itses-
sään voi luoda tehokasta aikuiskoulutusjärjestelmää eivätkä varmistaa työvä-
estön ihanteellista koulutustasoa. Valtio voi korjata tilannetta omilla väliintu-
loillaan.
Aikuiskoulutukseen liittyy vapailla markkinoilla useita markkinaepäonnistu-
misen piirteitä.11 Markkinaepäonnistuminen tarkoittaa niitä tilanteita, joissa
vapaat markkinat epäonnistuvat tuottamaan yhteiskunnan kokonaisedun
kannalta parhaan mahdollisen lopputuleman. Markkinoiden epäonnistumi-
nen ilmenee siinä, että työntekijöiden koulutus ja osaaminen ovat alle ihan-
teellisen tason suhteessa mahdollisiin yhteiskunnan kokonaishyötyihin.
Esimerkki markkinaepäonnistumisesta on, että työnantajat eivät välttämättä
kouluta työntekijöitään tarpeeksi, koska he eivät ota huomioon koulutuksen
ulkoisvaikutuksia. Toisin sanoen osa koulutuksen hyödyistä valuu työnanta-
jan ulkopuolelle eli seuraaviin työsuhteisiin, yhteiskunnalliseen toimintaan tai
työntekijän henkilökohtaiseen elämään. Lisäksi niin kutsuttu rahoituksen epä-
onnistuminen ilmenee siinä, että henkilöstökoulutus on harvinaisempaa pie-
nissä yrityksissä, joissa ei ole tarjota riittävää rahoitusta koulutukseen, vaikka
koulutuksen hyödyt olisivat yhtä suuret erikokoisilla työnantajilla.
Myös informaation puute ja sen epäsymmetria heikentävät vapaiden markki-
noiden toimintaa siten, että työnantajalle voi olla mahdotonta saada tarkkaa
tietoa koulutuksen hyödyistä ja sen tuottamasta lisäarvosta, mikä vähentää in-
9 Kalenius 2014
10 Asplund ym. 2015; Jolkkonen ym. 2016
11
Maailman pankki 2015, sivut 176–177.

9. Kymmenen koulutuksen epäkohtaa 7
vestointihaluja työntekijöiden kouluttamiseen. Koulutukseen liittyvän epä-
symmetrisen informaation myötä osa työntekijöistä on paremmin perillä kou-
lutuksen tuottamista hyödyistä.
Julkisen vallan tehtävä on varmistaa sen aikuiskoulutuksen toteutuminen,
joka vapailla markkinoilla jäisi toteutumatta.12 Käytännössä julkisten väliin-
tulojen tulisi siis varmistaa niiden henkilöiden koulutus, jotka ovat aliedustet-
tuina työnantajan tarjoamassa tai omakustanteisessa koulutuksessa. Erityi-
senä ryhmänä ovat vähän koulutetut ja osaamiskuopissa olevat. Tehtävä
markkinaepäonnistumisten paikkaamisessa on osaamistalouden aikakaudella
tärkeämpi kuin koskaan, jotta mahdollisimman moni saadaan pysymään mu-
kana nopeasti muuttuvassa työelämässä.
Aikuiskoulutuksella on tärkeä rooli työelämän muutoksessa:
• Aikuisten osaaminen määrittää, miten sekä kansalainen yksilönä että
hyvinvointiyhteiskunta kokonaisuudessaan selviytyy muuttuvan työ-
elämän haasteista.
• Työelämän muutokset kohdistuvat etenkin SAK:laisille palkansaajille
• Epätasaisen osaamisen ja koulutuksen uhkana on työelämän jakautu-
minen yhä vahvemmin hyvä- ja huono-osaisiin.
• Julkisten aikuiskoulutusjärjestelmän tulisi taata sen hyödyllisen koulu-
tuksen toteutuminen, mikä jäisi muuten toteutumatta.
12
Lilja 2008.

10. 8 Aikuiskoulutus rikki?
2 KYMMENEN EPÄKOHTAA AIKUISKOULUTUK-
SESSA
Taustamuistioon on koottu kymmenen aikuiskoulutuksen epäkohtaa, jotka
kaipaavat kipeästi korjaamista. Ongelmakohdat on kerättävä, jotta niihin voi-
daan etsiä parannuskeinot. SAK esittelee omat parannusehdotuksensa syk-
syllä.
Nykyinen aikuiskoulutusjärjestelmä ei varmista tasa-arvoisia koulutusmah-
dollisuuksia. Se ei huomioi tarpeeksi työväestön osaamistasoa, auta työttömiä
työnhakijoita tai työntekijöitä ylös osaamiskuopista, eikä kannusta alanvaih-
toon supistuvan kysynnän aloilla. Epäkohdiksi on nostettu myös muun muassa
koulutusleikkausten vaikutukset sekä ongelmat työpaikkojen henkilöstökou-
lutuksessa.
1) Työväestön osaaminen korkeaa mutta epätasaista
Aikuisen työväestön osaaminen on Suomessa huippuluokkaa, mutta samalla
osaamisen epätasainen jakautuminen on ongelmallista. Osaamiskuopissa ole-
vat ryhmät, eli iäkkäät, matalasti koulutetut ja maahanmuuttajat, on saatava
pysyvästi mukaan työelämään, jotta niin kutsuttu kestävyysvaje saadaan pai-
kattua sosiaalisesti kestävällä tavalla. Haasteita lisää se, että osaamiskuopissa
olevat kärsivät lisäksi kaikkein eniten globaaleihin arvoketjuihin ja digitalisaa-
tioon liittyvistä kurjistavista muutoksista, koska he ovat usein helposti siirret-
tävissä ja korvattavissa ammateissa.
Osaamisella on ratkaiseva merkitys niin yhteiskunnan kuin yksittäisen työn-
tekijän näkökulmasta tulevien muutosvoimien haasteita kohdatessa. Miten ai-
kuiskoulutusjärjestelmä vastaa tähän kahden ongelman, eli heikon osaamisen
ja kasvavien epävarmuuksien taakkaa kantavan ryhmän selviytymiseen?
Aikuisväestön osaamistasoa on tutkittu Euroopan taloudellisen yhteistyöjär-
jestön OECD:n kansainvälisessä aikuistutkimuksessa (PIAAC).13 Tutkimuk-
sessa on mitattu tietoteknistä ongelmanratkaisutaitoja sekä luku- ja numero-
taitoa, joiden perusteella on laskettu perusosaamisen taso. Perustaidot ovat
keskeiset aikaisemman osaamisen päivittämisessä ja uudelleen oppimisessa,
jotka korostuvat työelämän uudessa ja nopeasti muuttuvassa toimintaympä-
ristössä.
Kansainvälisen aikuistutkimuksen mukaan suomalaisen työväestön perus-
osaaminen on keskimäärin huippuluokkaa. Tutkimukseen osallistuneista
maista luku- ja numerotaidossa Suomea korkeamman pistekeskiarvon saa
vain Japani. Eri maiden saamia pisteitä vertaillaan myös seuraavassa kuviossa.
13 Saatavilla: piaacdataexplorer.oecd.org/ide/idepiaac

11. Kymmenen koulutuksen epäkohtaa 9
Kuva 3: Keskiarvolliset osaamispisteet kirjallisuudessa ja numerotaidossa.
Lähde: PIAAC (2012).
Tietoteknisessä ongelmanratkaisussa Suomi sijoittuu niin ikään toiseksi Ruot-
sin jälkeen. Suomalaisten perustaidot ovat yleisesti ottaen erinomaiset. Suu-
rella osalla väestöstä on erinomainen kyky kohdata työelämän digitaalinen
toimintaympäristö.14
Hyvistä tuloksista huolimatta tietotekninen osaaminen vaihtelee vahvasti
koulutuksen, iän ja muiden taustatekijöiden perusteella. Niin kutsutuista digi-
natiiveista eli 16–24-vuotiasta 62 prosenttia saavuttaa korkeimmat suoritus-
tasot. Vastaava luku on vain yhdeksän prosenttia 55–65-vuotiailla. Heikko
suoriutuminen tietoteknisessä ympäristössä ei ole uhka vain työmarkkinaris-
kien näkökulmasta vaan myös tulevien eläkeläisten siviili- ja kansalaisoikeuk-
sien kannalta.15
Tietoteknisessä osaamisessa on eroja myös etenkin ammatillisen koulutuksen
ja vähintään lukiokoulutuksen suorittaneiden välillä. Ammatillisen koulutuk-
sen suorittaneilla on kolminkertainen todennäköisyys heikkoihin suorituksiin
tietoteknisessä ongelmanratkaisussa vähintään lukiokoulutuksen suorittanei-
siin verrattuna. Tutkijat ovat arvioineet, että ammattikoulutukseen kohdistu-
vat leikkaukset voivat heikentää tämän ryhmän tietoteknisiä taitoja entises-
tään.16
Tietoteknisen ongelmanratkaisukyvyn lisäksi PIAAC-tutkimuksessa selvitet-
tiin työ- ja siviilielämässä toimimiseen liittyviä perusvalmiuksia. Numero- ja
lukutaitoon perustuvien tutkimustulosten avulla arvioitiin, että Suomessa on
noin 600 000 työikäistä,17 joilla on heikot työelämään vaadittavat perustaidot.
14 OECD 2015, s 24, Malin 2013, 24.
15 OECD 2014, s. 28
16 Hämäläinen, ym. 2015; Tiedote 10.9.2014,
17 16-65 vuotiasta; eli noin 16 prosenttia kaikista työikäistä
220
230
240
250
260
270
280
290
300
Lukeminen Numerotaito

12. 10 Aikuiskoulutus rikki?
Tällä ryhmällä on vaikeuksia ymmärtää tavallisia määrällisiä näkökohtia tai
kirjoitettua informaatiota.18
Vaikka heikkojen perustaitojen omaavien ryhmä on moninainen, erottuu eten-
kin iäkkäiden, matalasti koulutettujen ja maahanmuuttajien alisuoriutumi-
nen.19 Vailla toisen asteen tutkintoa olevista melkein joka kolmannella eli noin
30 prosentilla on heikot perustaidot. Vielä huonompi tilanne on ensimmäisen
polven maahanmuuttajilla, joista yli puolella eli jopa 55 prosentilla on heikot
perustaidot, kun vastaava luku kantaväestöllä on 13 prosenttia.20 Maahan-
muuttajien heikko menestys voi osin selittyä puutteellisella suomen tai ruot-
sin kielen taidolla.21 Kansainvälisesti verrattuna Suomessa erot maahanmuut-
tajien ja muiden välillä ovat poikkeuksellisen suuret.22
Ikääntyneillä on usein muita huonommat perustaidot. Heikot perustaidot
omaavia on 30 prosenttia 55–65-vuotiaista, kun vastaava luku 25–34-vuoti-
ailla on vain 10 prosenttia. Eroa voi selittää koulutustason nousu. Esimerkiksi
1970-luvun yhtenäiskouluratkaisu näkyy ikäluokkien luku-ja numerotai-
doissa.23
Nuorten osaaminen on saanut jopa kansainvälistä tunnustusta, mutta näiden
ikäluokkien ollessa pieniä, katseet on käännettävä jo työelämässä olevien
työntekijöiden tai työttömien työnhakijoiden osaamiseen ja heidän välisiin
eroihin. Tulevaisuudesta selviytymistä ei voida laskea vain lasten ja nuorten
osaamisen varaan.
• Suomalaisten osaaminen on keskimäärin korkeaa, mutta se on ja-
kaantunut epätasaisesti.
• Osaamiskuopissa ovat etenkin iäkkäät, matalasti koulutetut ja maa-
hanmuuttajat.
• Samat ryhmät kärsivät eniten työelämän muutosten kurjistavista
seurauksista.
2) Omaehtoisen aikuiskoulutuksen tärkeyttä ei tunnusteta
Aikuiskoulutustuki on ollut lähes ainoa ennakoivan muutosturvan tuki, joka
on yhdessä opintovapaan kanssa mahdollistanut uudelleenkouluttautumisen
työuran aikana. Valitettavasti omaehtoisen aikuiskoulutuksen24 merkitystä ei
tällä hetkellä tunnisteta tarpeeksi hyvin.
18 Lyly-Yrjänäinen ym. 2015; OECD 2015, 14
19 Lyly-Yrjänäinen ym. 2015; OECD 2015
20 OECD 2015, 21
21 testit oli mahdollista suorittaa vain kotimaisilla kielillä
22 OECD 2015, 22
23 OECD 2015, 17-18
24 Omaehtoinen aikuiskoulutus on koulutusta, johon hakeuduttaan vapaaehtoisesti. Opiskelu tapahtuu
työttömyysaikana tai työsuhteen aikana. Koulutusrahaston myöntämällä aikuiskoulutustuella voi opis-

13. Kymmenen koulutuksen epäkohtaa 11
Aikuiskoulutustuen saajien määrä on yli kaksinkertaistunut vuodesta 2009,
mikä osoittaa kasvavaa tarvetta vaihtaa ammattia kesken uran sekä tuen ta-
sossa tapahtuneisiin muutoksiin. Merkittävä osa aikuiskoulutustuen saajista
on käyttänyt tukea osaamisen uudelleen suuntaamiseen tai kokonaan uuden
ammatin hankkimiseen. Koulutusrahaston käyttäjäkyselyn mukaan noin 60
prosenttia tuen saajista arvioi, että uuden työpaikan saaminen tai kokonaan
uudelle toimialalle siirtyminen helpottui aikuiskoulutustuen ansiosta. 25
Kuva 4: Aikuiskoulutustuen määrä ja edunsaajat 2001-2014.
Lähde: Koulutusrahasto (2015).
Vaikka aikuiskoulutustuki edistää selvästi alan vaihtoa sekä ehkäisee monia
työmarkkinariskejä, kuten työttömyyttä ja työelämän ulkopuolelle joutumista,
haluaa hallitus leikata aikuiskoulutustuesta. Juha Sipilän hallitus esitti leikat-
tavaksi aikuiskoulutustukea siten, että valtion rahoittama aikuiskoulutustuen
perusosa (noin 705,20 euroa kuukaudessa) olisi muutettu valtion takaamaksi
opintolainaksi. Maan hallituksen esittämä muutos olisi heikentänyt radikaa-
listi mahdollisuuksia kouluttautumiseen työuralla.
Kilpailukykysopimuksessa on sovittu vaihtoehtoisesta tavasta säästää aikuis-
koulutustukimenoissa. Tuen perusosaa leikataan 15 prosentilla ja tuen enim-
mäiskestoa lyhennettäisiin 19 kuukaudesta 15 kuukauteen. Näiden leikkaus-
ten jälkeen työntekijöiden ja työnantajien yhdessä työttömyysvakuutusmak-
suilla toimiva Työttömyysvakuutusrahasto ottaisi hoidettavakseen koko ai-
kuiskoulutustuen rahoittamisen.
Sekä työttömyysajalla että aikuiskoulutustuella opiskelussa yhdeksi ongelma-
kohdaksi muodostuu myös opiskelun aikainen kohtuullinen toimeentulotulo.
Työttömyysetuudella voi opiskella vain kaksi vuotta, minkä jälkeen on siirryt-
tävä mahdollisen opintotuen piiriin. Epävarmuus toimeentulosta opiskelun ai-
kana vaikeuttaa mielekkään ja tarpeellisen koulutusalan valintaa. Aikuiskou-
kella työsuhteen aikana omaehtoisella opintovapaalla. Tuki edellyttää muun muassa kahdeksan vuo-
den työhistoriaa sekä opintovapaan ehtojen täyttymistä. Omaehtoista aikuiskoulutusta voi rahoittaa
myös Kelan myöntämällä opintorahalla, asumislisällä sekä opintolainan valtiontakauksella.
25 Koulutusrahaston esitys 9.10.2015

14. 12 Aikuiskoulutus rikki?
lutustuki niin ikään mahdollistaa tällä hetkellä 19:n, ja tulevaisuudessa mah-
dollisesti 15:n, kuukauden opiskelun, joka ei välttämättä riitä kokonaisen tut-
kinnon suorittamiseen. Moni joutuu yhdistelemään opiskeluun tarkoitettuun
aikaan vuorotteluvapaan tai palkattoman vapaan, jotta tutkinnon loppuun
saattaminen olisi mahdollista.
Omaehtoisesti voi opiskella myös työttömyysajalla, mutta tällöin opiskeluun
hakeutumiseen ei ole subjektiivista oikeutta toisin kuin opintovapaalla ollessa.
TE-toimistojen viranomaiset voivat myöntää oikeuden omaehtoiseen opiske-
luun perus- ja ansiosidonnaisen päivärahan turvin. Oikeuden edellytyksenä
on, että opiskeluun tulisi olennaisesti parantaa mahdollisuuksia työllistyä.
Omaehtoisen opiskeluoikeudesta työttömyysetuudella on auttanut monia
työttömiä työnhakijoita työllistymään. Samalla monien työnhakijoiden pul-
mana ovat olleet TE-toimistojen vaihtelevat käytänteet ja henkilökunnan vä-
hentyminen vaativassa koulutustarpeen arvioinnissa. 26
• Palkansaajilla ei ole muuta ennakoivaa muutosturvaa kuin aikuis-
koulutus. Se auttaa monia selviytymään supistuvilla aloilla ilman
pitkiä työttömyysjaksoja.
• Hallituksen leikkauspolitiikka osoittaa, ettei omaehtoista koulu-
tusta nähdä tarpeellisena.
• TE-toimistojen vaihtelevat käytänteet hankaloittavat omaehtoista
opiskelua työttömyysajalla.
3) Leikkaukset TE-toimistojen palveluihin hankaloittavat opiske-
lua
Työvoimakoulutukseen27 on ollut entistä vähemmän varoja käytettävänä sa-
manaikaisesti, kun työttömyys on lisääntynyt heikossa taloudellisessa tilan-
teessa. Leikkauksia on tehty tällä ja edellisellä hallituskaudella. Säästöt ovat
johtaneet siihen, että yhä useampi ei saa tarvitsemiaan työvoimapalveluita.
Vuonna 2012 noin melkein joka kolmas eli 31 prosenttia TE-toimiston asiak-
kaista oli työvoimapalveluiden piirissä, kun vuodenvaihteessa 2015–2016
työvoimapalveluita sai enää noin joka neljäs työtön työnhakija. Säästöjen vai-
kutukset palveluiden saatavuuteen näkyvät seuraavassa kuviossa.28
26 Esim. TEM 2013
27 Työvoimakoulutus on ammatillisia valmiuksia edistävää koulutusta, joka pääsääntöisesti kohdistuu
työttömille tai työttömyyden uhan alla oleville. Se voi olla tutkintotavoitteista koulutusta, jatko- ja täy-
dennyskoulutusta, yhteishankintakoulutusta, lyhytkestoista koulutusta, yrittäjäkoulutusta ja aikaisem-
pien korkeakouluopintojen loppuun saattamista sekä muutoskoulutusta ja täsmäkoulutusta, jotka jär-
jestetään yhdessä työnantajan kanssa. Muutoskoulutuksella autetaan irtisanottuja työntekijöitä muu-
tostilanteissa. Täsmäkoulutuksen tavoitteena on estää työn menetykset suuntaamalle koulutusta hen-
kilöstölle uuden teknologian haltuunottoon. Nämä työttömyysuhan alaisiin kohdistuvat koulutusmuo-
dot vastaavat hyvinkin työelämän muuttuneen toimintaympäristön tarpeita mutta niiden käyttö ja tun-
nettavuus ovat vähäistä. (TE-palvelut 2016.)
28 Työnvälitystilastot.

15. Kymmenen koulutuksen epäkohtaa 13
Kuva 5: Työvoimapalveluiden saatavuus ja työvoimakoulutus.
Lähde: Työnvälitystilastot; TEM.
Talouden huonoina aikoina sekä rakennemuutosten ollessa käynnissä, monet
kokevat olosuhteiden pakosta eripituisia työttömyysjaksoja. Näiden jaksojen
koulutuksellinen hyödyntäminen on tärkeää niin yksilölle kuin laajemmin työ-
markkinoiden toiminnalle. Opiskelu ennen työuraa, työssä ollessa tai työttö-
myysaikana eivät ole toisiaan poissulkevia oppimismuotoja, vaan niissä voi-
daan suorittaa samaa tutkintoa tai toisiaan tukevia opintokokonaisuuksia.
Työvoimakoulutuksen niukkenevat resurssit lisäävät osaamiseroja, sillä työt-
tömyyden aikana on vaikea ylläpitää omaa osaamistaan, kun taitoja ja tietoja
ei voida soveltaa työssä. Lisäksi työttömyysajalla ollaan kokonaan työnantajan
vastuulla olevan henkilöstökoulutuksen ulkopuolella, vaikka se on määrälli-
sesti merkittävin aikuiskoulutuksen väylä.29
Työvoimakoulutus törmää myös ennakoinnin eli tulevaisuuden osaamistar-
peiden arvioinnin vaikeuteen. Työvoimakoulutus pyrkii parantamaan työnha-
kijat työmarkkina-asemaa mahdollisimman lyhyen opiskelun avulla. Työelä-
män tarvitsemien koulutusalojen ennakointi on kuitenkin hyvin vaikeaa nope-
asti muuttuvassa työelämässä. TE-toimistot voivat joutua odottamaan järjes-
29 OECD 2015
4
9
14
19
24
29
34
2012Tammikuu
2012Toukokuu
2012Syyskuu
2013Tammikuu
2013Toukokuu
2013Syyskuu
2014Tammikuu
2014Toukokuu
2014Syyskuu
2015Tammikuu
2015Toukokuu
2015Syyskuu
2016Tammikuu
Työvoimapalveluiden saantiaste
("aktivointiaste")
Työvoimakoulutuksessa olleet /
kaikki työttömät työnhakijat

16. 14 Aikuiskoulutus rikki?
täjän kanssa sovittua koulutusta hyvinkin pitkään, mikä heikentää ennakoin-
nin tehokkuutta.
• Työttömyys on riskialtista aikaa osaamiselle ja myöhemmälle työ-
uralle.
• Työvoimakoulutukseen tehtävät leikkaukset vahvistavat osaami-
sen epätasaista jakautumista ja pitkittävät työttömyysjaksoja.
4) Työntekijöille tarjotaan eriarvoisesti henkilöstökoulutusta
Henkilöstökoulutus on ylivoimaisesti yleisin aikuiskoulutuksen muoto.30
Vaikka työnantajan vastuulla oleva henkilöstökoulutus tarjoaa tärkeää osaa-
mista käytännön tehtäviin, on se altis eriarvoisuudelle eikä välttämättä tue
ammatinvaihtoa rakennemuutoksissa. Työnantaja kouluttaa henkilöstöä pa-
rantaakseen omaa menestystään. Henkilöstökoulutus harvemmin koostuu ko-
konaisista tutkinnoista ja se on useimmiten sidottu siihen ammattialaan, jolla
työntekijä jo valmiiksi toimii. SAK:n alojen työntekijöiden kasvavaa tarvetta
osaamisen päivittämiseen ei voida laskea vain henkilöstökoulutuksen varaan.
SAK:n jäsenjärjestöjen jäsenet ovat aliedustettuina henkilöstökoulutuksessa:
jäsenistä vain 45 prosenttia oli ollut työnantajan tarjoamassa henkilöstökou-
lutuksessa vuonna 2012.31 Samana vuonna kaikista palkansaajista henkilöstö-
koulutukseen osallistui noin 59 prosenttia.32
Seuraavalla sivulla oleva Aikuiskoulutustutkimukseen (2012) perustuva kuva
osoittaa, että henkilöstökoulutuksesta nauttivat eniten ne, joiden tuottavuu-
den ajatellaan olevan merkityksellisintä yritykselle.33 Käytännössä tämä ilme-
nee niin, että ylimmälle johdolle saatetaan tarjota hyvinkin kalliita täydennys-
koulutuksia, kun taas työntekijätasolla koulutus pidetään lainsäädännön ja ve-
rohelpotusten määrittelemällä vähimmäistasolla.34 Lisäksi työnantajien on
hyvin vaikeaa arvioida, kenen kouluttaminen kannattaa ja missä määrin, mikä
vähentää investointihalukkuutta koulutukseen.35 Yrityksen koko myös lisää
eriarvoisuutta,36 sillä suuremmissa yrityksissä on tarjolla pieniä enemmän re-
sursseja henkilöstökoulutukseen.
30 Niemi ym. 2014
31 SAK 2012
32 Niemi ym. 2014
33Becker 1975; Blomberg 1996
34 Niemi ym. 2014
35 Bishop 1996
36 Esim. Niemi ym. 2014, 37

17. Kymmenen koulutuksen epäkohtaa 15
Kuva 6: Työvoimakoulutuksen jakautuminen työntekijä-, tutkinto- ja yritystaus-
tan perusteella.
Lähde: Aikuiskoulutustutkimus (2012).
Henkilöstökoulutusta tuetaan verohelpotuksin esimerkiksi osaamisen kehit-
tämisen toimintamallia koskevan lainsäädännön kautta. Tämä kolmen päivän
koulutusta koskeva laki otettiin käyttöön, jotta työnantajat panostaisivat
enemmän työntekijöiden kouluttamisen. Lain muutoksia varten budjetoitiin
noin 80 miljoonaa euroa vuonna 2014, mutta lopullinen käyttö jäi noin neljäs-
osaan kyseisestä summasta. SAK:laiset luottamushenkilöt pettyivät lain vaiku-
tuksiin. SAK:n luottamushenkilöpaneelin mukaan ainoastaan 12 prosenttia
luottamusmiehistä arvioi lain lisänneen työntekijöiden koulutusta ja vain 14
prosenttia arvioi lain lisänneen niiden koulutusta, joilla sitä ei ole ollut aikai-
semmin (kuva 7).
24%
37%
44%
28%
31%
41%
27%
29%
40%
TYÖNTEKIJÄT
ALEMMATTOIMIHENKILÖT
YLEMMÄTTOIMIHENKILÖT
PERUSASTE
KESKIASTE
KORKEA-ASTE
1–49HENKEÄ
100–249HENKEÄ
250HENKEÄTAI
ENEMMÄN
Työntekijä kokee omaavansa hyvät mahdollisuudet saada
työnantajan tukemaa ammattitaitoa kehittävää tai uraa edistävää
koulutusta

18. 16 Aikuiskoulutus rikki?
Kuva 7: Osaamisen kehittämisen toimintamalli -lain vaikutukset luottamushen-
kilöiden mukaan
Lähde: SAK:n luottamushenkilöpaneeli, N=809.
Osaamisen toimintamallia koskevan lainsäädännön valmistelussa oli esillä
myös ehdotus subjektiivisesta koulutusoikeudesta. Esityksenä oli, että poik-
keustapauksissa työntekijällä olisi ollut oikeus kolmen päivän koulutusvapaa-
seen, minkä ajalta koulutusrahasto olisi maksanut palkkaa vastaavaa tukea.
Näitä poikkeustapauksia olisivat tilanteet, joissa työntekijä oli jäänyt koulu-
tuksen ulkopuolelle jo pitkään ja työnantajan tarjoamasta koulutuksesta ei
olisi syntynyt sopua.37 Tämä esitys ei kuitenkaan toteutunut. Esitys olisi voi-
nut helpottaa esimerkiksi yrityksen kokoon liittyvää henkilöstökoulutuksen
eriarvoisuutta. Nykytilanteessa ollaan oltu huolissaan etenkin pienten työ-
paikkojen koulutustilanteesta.38
Työelämän rakenteellisten muutosten näkökulmasta on ongelmallista, että
koulutus on usein sidottu työnantajan määräysvaltaan ja samaan alaan, mikä
ei välttämättä vahvista työntekijän muutoskykyä supistuvilla aloilla. Rakenne-
muutosten riskiryhmissä ja osaamiskuopissa oleville, kuten iäkkäille ja mata-
lasti koulutuille, tarjotaan muita vähemmän mahdollisuuksia osallistua henki-
löstökoulutukseen. Ilman subjektiivisia elementtejä henkilöstökoulutuksen
alttiutta eriarvoisuudelle on vaikea paikata, kuten osaamisen kehittämisen toi-
mintamallin vaikutukset osoittavat.
• Työnantajan tarjoama henkilöstökoulutus on altis eriarvoisuudelle.
Koulutusta tarjotaan palkansaajille eri tavoin työtekijätason ja yri-
tyksen koon mukaan.
37 TEM 2012
38 SAK 2015
29%
33%
12%
14%
0%
5%
10%
15%
20%
25%
30%
35%
Osaamisen kehittämisen
toimintamalli on lisännyt
työntekijöiden osallistumista
koulutukseen
Osaamisen kehittämisen
toimintamalli on lisännyt niiden
työntekijöiden osallistumista
koulutukseen, joilla ei ole aiempaa
koulutustaustaa
Vuoden 2014 arvio / odotus 2015 (toteutunut)

19. Kymmenen koulutuksen epäkohtaa 17
• Yritykset parantaa SAK:laisten koulutusmahdollisuuksia henkilös-
tökoulutuksen kautta ovat epäonnistuneet tähän saakka.
5) Valtion rahoittama järjestelmä ei poista koulutuksen eriarvoi-
suutta
Tilastojen valossa valtion väliintulot, kuten mahdollisuus omaehtoiseen opis-
keluun, eivät tasaa aikuiskoulutuksen eriarvoisuutta. Aikuiskoulutukseen
osallistuu järjenvastaisesti kaikkein vähiten ne, joiden koulutuksen tarve on
kaikkein suurin alojen supistuessa.
Aikuiskoulutuksessa suurin eriarvoisuus kasautuu aiemman kouluttautunei-
suuden mukaan. Kouluttautumisessa on nähtävissä niin kutsuttu Matteus-vai-
kutus: koulutusta kertyy elämänkulun myötä enemmissä määrin korkeasti
koulutetuille, kun taas vähän kouluttautuneet opiskelevat muita vähemmän.39
Kansalliset ja kansainväliset tutkimukset ovat osoittaneet, että aikuiskoulu-
tukseen osallistumisessa näkyvät myös työmarkkina-asema sekä sukupuoli.40
Tilastokeskuksen aikuiskoulutustutkimuksen mukaan kaikenlainen ammat-
tiin liittyvä aikuiskoulutus on lisääntynyt vuosituhanteen vaihteessa, mutta
sittemmin se on tasaantunut. Vuoden 2012 aikuiskoulutustutkimuksen mu-
kaan noin puolet 15–64-vuotiaista, eli yli 1,3 miljoonaa, oli opiskellut kuluvan
vuoden aikana. Suurin osa tästä opiskelusta oli ammatillisesti suuntautunutta.
Kuva 8: Työhön tai ammattiin liittyvään aikuiskoulutukseen osallistuminen
2000-luvulla.
.
Lähde: Aikuiskoulutustutkimus (2012).
39 Esim. Bishop 1996
40 mm. Kauhanen M. ym. 2012; Nätti ym. 2011; Boeren ym, 2010; Bishop 1996.
30%
35%
40%
45%
50%
55%
60%
65%
70%
75%
80%
2000 2006 2012
Osallistunutaikuiskoulutukseensamanavuonna
Työntekijäryhmä: ylemmät
toimihenkilöt
Koulutusaste: korkea-aste
Työntekijäryhmä: alemmat
toimihenkilöt
Koulutusaste: keskiaste
Työntekijäryhmä:
työntekijät
Koulutusaste: perusaste

20. 18 Aikuiskoulutus rikki?
Työntekijöillä ammattiin liittyvä aikuiskoulutus on lähes kaksi kertaa harvi-
naisempaa kuin ylemmillä toimihenkilöillä ja ero on pysynyt ennallaan koko
2000-luvun (kuva 8).41 Edellisen sivun kuviosta ilmenee myös, että alempien
toimihenkilöiden osallistuminen on kasvanut tasaisesti samalla ajanjaksolla,
mikä toisaalta vastaa tämän ryhmän koulutustarpeisiin digitalisaation myötä.
Tulevien rakennemuutosten näkökulmasta koulutuksellinen tarve on kuiten-
kin vähintään yhtä suuri työntekijätasolla, sillä heidän töitään digitalisaatio tu-
lee muuttamaan ja korvaamaan kaikkein eniten.
Juuri julkisen sektorin tehtävänä olisi varmistaa, että vapailla markkinoilla
syntymättä jäänyt koulutus toteutuu. Käytännössä tämä tarkoittaa, että julki-
sen aikuiskoulutusjärjestelmän tulisi taata koulutusmahdollisuudet työttö-
mille ja työntekijöille, jotka ovat aliedustettuna henkilöstökoulutuksessa ja
itse kustannetussa koulutuksessa.
• Julkisen sektorin tehtävä on parantaa niiden koulutusmahdolli-
suuksia, jotka muuten jäisivät koulutuksen ulkopuolelle.
• Julkinen järjestelmä epäonnistuu tässä tehtävässään.
• Aikuiskoulutusjärjestelmä syrjii etenkin SAK:laisilla aloilla työsken-
televiä työntekijöitä, joilla on samalla suurin tarve koulutukseen
työttömyydelle altistavien riskitekijöiden vuoksi.
6) Eriarvoisuuden taustalla rakenteellisia ja kulttuurillisia syitä
Aikuiskoulutuksen eriarvoisuutta voidaan selittää useasta näkökulmasta. Ku-
ten edellä on esitelty, henkilöstökoulutus on itsessään eriarvoisuutta tuottava
koulutusmuoto, joka suosii korkeissa ammattiasemissa olevia. Eriarvoisuutta
eivät tasaa valtiovallan väliintulot tai työntekijöiden osallistuminen omaehtoi-
seen koulutukseen. Aikuiskoulutuksen eriarvoisuus johtuu siis osin järjestel-
mässä olevista rakenteellisista ongelmista.
Osallistumiseen vaikuttavat myös erot siinä, miten palkansaajat tai työttömät
työnhakijat suhtautuvat koulutukseen. Työväestön halut ja itse koettu tarve
kouluttautua aikuisiällä vaihtelevat vahvasti aiemman koulutustaustan perus-
teella.42 Ylemmät ammattiryhmät arvostavat enemmän kouluttautumista kuin
alemmat ammattiryhmät.
Haluttomuus kouluttautua johtuu moninaisista ja yksilöllisistä syistä. Monella
on rankkoja epäonnistumisen kokemuksia peruskoulusta eikä palaaminen
näiden muistojen äärelle tunnu houkuttelevalta. Ennen oli tavallista, että op-
pimisvaikeudet jäivät tunnistamatta. Tätä nykyä oppimisvaikeuksia, kuten
keskittymisvaikeuksia ja lukihäiriöitä, huomataan useammin kuin ennen,
mutta ne saattavat edelleen jättää opiskelijaan negatiivisen sosiaalisen leiman
eli stigman.
41 Niemi ym. 2014
42 Niemi ym. 2014, 97

21. Kymmenen koulutuksen epäkohtaa 19
Asenne uudelleen kouluttautumiseen voi riippua identiteettikysymyksistä.
Koulun penkille palaaminen ei vain sovi joidenkin mielestä duunarin elämän-
kaareen. Monella oma ammatti-identiteetti on niin vahva, että kouluttautumi-
nen toiselle alalle tuntuu raskaalta.43 Aikuiskoulutuksen sisältöä tulisikin uu-
distaa niin, että se motivoisi opiskelemaan myös sellaisia palkansaajia, jotka
eivät tällä hetkellä halua kouluttautua.
• Koulutukseen osallistumisen erojen syyt ovat osin rakenteelliset –
ylemmät ammattiryhmät arvostavat kouluttautumista alempia am-
mattiryhmiä enemmän.
• Moni työntekijä kokee myös ennakkoluuloja opiskelemista koh-
taan. Tämä luo paineita uudistaa aikuiskoulutuksen sisältöä hou-
kuttelevammaksi.
7) Osaamiskuopissa olevat jäävät vaille huomiota
Tutkimusten mukaan osaamiskuopissa olevat, eli esimerkiksi iäkkäät, mata-
lasti koulutetut ja maahanmuuttajat, osallistuvat selvästi muita epätodennä-
köisemmin aikuiskoulutukseen. Hälyttävää onkin, että aikuiskoulutusjärjes-
telmässä eivät opiskele ne, joilla olisi eniten parannettavaa perustaidoissa. Ero
heikkotaitoisten ja muiden välillä aikuiskoulutukseen osallistumisessa on Suo-
messa yksi PIAAC-tutkimusmaiden suurimmista.44
Osaamiskuopissa olevat kokevat kolminkertaisia haasteita pärjätä osaamista-
louden työmarkkinoilla. Ensinnäkin nämä ryhmät omaavat heikot perustaidot,
mikä heikentää heidän sopeutumistaan muuttuvaan työelämään. Tämän li-
säksi heihin kohdistuu muuttuvan toimintaympäristön kasvava epävarmuus
ja digitalisaation korvattavuus.
Ongelmia pahentaa se, ettei tälle ryhmälle ole tarjolla tasavertaisia aikuiskou-
lutusmahdollisuuksia. Se jähmettää heidät supistuville aloille tai työelämän ul-
kopuolelle. Ongelmavyyhtiä olisi helpointa purkaa tarttumalla viimeiseen
haasteeseen eli edistämällä aikuiskoulutukseen osallistumista.
Harva pystyy itse arvioimaan ja tiedostamaan omia taitojaan tai oppimisvai-
keuksiaan. Aikuiskoulutuksessa ei selvitetä opiskelijoiden oppimisvaikeuksia
samalla tavoin kuin lasten ja nuorten koulutuksessa. Koska myös aikuisilla voi
olla tunnistamattomia oppimisvaikeuksia, olisi myös aikuiskoulutukseen jär-
jestettävä tukea erilaisille oppijoille.45
Matalasti koulutettujen työmarkkinatilanteen parantamiseksi on selvää, että
tarvitaan joustavaa mahdollisuutta ensimmäisen perusasteen jälkeisen tut-
kinnon suorittamiseen työttömyys, tai työssäoloaikana. Iäkkäillä sen sijaan ko-
43 Illeris 2006
44 OECD 2015, 34
45 OECD 2015, 37–38; Räty 2016; Selkivuori 2015

22. 20 Aikuiskoulutus rikki?
rostuu digitaitojen päivittämisen merkitys, kun taas maahanmuuttajille kes-
keistä on aiemman osaamisen tunnistaminen ja kielellisten valmiuksien käy-
tännönläheinen parantaminen.46
Olisi myös tärkeää kerätä tietoa osaamiskuopissa olevien sosiaalisesta ja ta-
loudellisesta tilanteesta.47 Ongelmaksi aikuiskoulutusta koskevassa päätök-
senteossa on esitetty juuri tiedon puute sekä päättäjien heikko ymmärrys ai-
kuiskoulutuksen kentästä ja heikkotaitoisten tilanteesta.48 Tutkimustiedon
avulla voidaan kohdistaa yhteisiä varoja tarkoituksenmukaisemmin niihin
koulutusmuotoihin ja aloihin, jotka vastaavat parhaiten tämän hetken haastei-
siin.
• Aikuiskoulutusjärjestelmä ei saa kiinni osaamiskuopissa olevia eikä si-
ten pysty vastaamaan kaikkiin opiskelijoiden tarpeisiin.
• Aikuiskoulutusjärjestelmä ei haarukoi opiskelijoiden oppimisvaikeuk-
sia samoin kuten lapsille ja nuorille tehdään peruskoulun aikana.
8) Työelämän uudet perustaidot puuttuvat aikuiskoulutuksesta
Aikuiskoulutuksen järjestämistä vaikeuttaa myös kyky ennakoida tulevaisuu-
dessa tarvittavaa koulutusta. On kysyttävä, millaista osaamisen kehittämistä
aikuiskoulutuksen tulisi pitää sisällään, kun samaan aikaan tulevaisuudessa
tarvittava erikoisosaaminen on vaikeasti ennakoitavissa. Ennakoinnin vaikeu-
teen liittyen aikuiskoulutusta on kritisoitu kapealaisuudesta tai liiallisesta am-
mattikeskeisyydestä. Yleisten työelämävalmiuksien taidot ovat läsnä perus-
tutkinnoissa mutta poissa ammattitutkinnoista ja muusta aikuiskoulutuk-
sesta.49
Kuva 9: Yli 25-vuotiaiden opiskelijoiden tiedot tutkinnoittain.
Yli 25-vuotiaiden
opiskelijoiden tiedot
Perustutkinnot
Ammatti-
tutkinnot
Erikoisammatti-
tutkinnot
Ilman toisen asteen
tutkintoa
32 % 21 % 7 %
Vuosia mahdollisesta
edellisestä tutkin-
nosta (ka)
12,1 13,2 12,4
Tiedot Vipusen tietokannasta vuosilta
2011–2014
Yllä oleva taulukko osoittaa, että ammattitutkintojen suorittajien aikaisempi
koulutustausta on joko hyvin vanha tai sitä ei juurikaan ole. Jo vuosituhannen
vaihteessa opiskelluilla perustaidoilla on vaikeaa pärjätä tämän päivän tieto-
46 OECD 2015, 69–80
47 OECD 2015
48 Ollila 2015
49 Leveälahti 2015, 179

23. Kymmenen koulutuksen epäkohtaa 21
teknisessä ympäristössä ilman osaamisen päivittämistä. ICT-taidoista on tul-
lut osa työelämän perustaitoja ja monella ei ole ollut mahdollisuuksia näiden
perustaitojen opiskeluun. Osa työväestöstä on pystynyt päivittämään osaa-
mistaan työsuhteensa aikana, mutta tämä mahdollisuus jakautuu eriarvoisesti
ja syrjii työntekijätasoa.
Kapea asiakohtainen osaaminen voi parantaa työllistymistä lyhyellä aikavä-
lillä, mutta pitkällä aikavälillä on vaikeaa edetä työuralla tai jatkaa opintoja il-
man uusien perustaitojen hallintaa. Perustaitojen puute voi johtaa osaamisen
sirpalemaisuuteen ja ilman riittäviä yleisiä työelämävalmiuksia palkansaajan
tai työttömän työnhakijan on vaikeaa saada tilaisuuksia, joissa hän voi kehit-
tää ketterästi osaamistaan. Tällä hetkellä yleiset työelämävalmiudet, kuten pe-
rustason digitaidot, eivät ole tarpeeksi läsnä aikuiskoulutuksessa.
• Työelämän perustaidoilla on entistä suurempi merkitys työelä-
mässä.
• Monella ei ole ollut mahdollisuuksia näiden taitojen opiskeluun.
• Myös perustasoiset digitaidot puuttuvat monilta aikuisilta tai niissä
olisi päivittämisen varaa.
• Aikuiskoulutus ei edistä uusien työelämätaitojen päivittämistä.
9) Aikuiskoulutus ei tue vaihtamaan ammattia
Nykyinen aikuiskoulutusjärjestelmä ei tue tarpeeksi joustavaa ammatinvaih-
toa. Seurantatutkimukset supistuvilla aloilla työskentelevistä antavat viitteitä
koulutustaustan vaikutuksesta myöhempään työuraan ja osoittavat ajantasai-
sen koulutuksen tärkeäksi selviytymisessä supistuvilla aloilla.50 Ammatin-
vaihtoa ja ajankohtaista osaamista tarjoavien subjektiivisten koulutusmahdol-
lisuuksien puute on siis suuri ongelman monelle palkansaajalle, jonka työn jat-
kuvuus on tulevaisuudessa epävarmaa.
Aikuiskoulutuksen hyötyjä tulevien rakennemuutosten näkökulmasta voi-
daan lähestyä pohtimalla, miten aikuiskoulutus auttaa palkansaajia tilanteissa,
joissa he kokevat epävarmuutta työn jatkumisesta ja joissa työsuhde lomaute-
taan, osa-aikaistetaan tai päätetään. Aikuiskoulutus on ikään kuin vakuutus-
yhtiön suojelutoimintaa, joka ehkäisee ennalta vahingoilta eli työttömyydeltä
ja sen pitkittymiseltä, työmarkkinoiden ulkopuolelle joutumiselta tai työn sir-
paloitumiselta.
Tilastokeskuksen aikuiskoulutustutkimus mukaan aikuiskoulutuksen hyödyt
ovat tästä näkökulmasta vähintäkin yhtä suuret työntekijöille kuin alemmille
ja ylemmille toimihenkilöille, vaikka työntekijätasolla koulutus on harvinai-
sempaa. Työntekijöistä yli puolet raportoi koulutuksen auttaneen säilyttä-
mään työn, kun taas ylimmillä toimihenkilöillä vastaava luku on 40 prosenttia.
50 Asplund ym. 2015; Jolkkonen ym. 2016

24. 22 Aikuiskoulutus rikki?
Työntekijöistä 40 prosenttia kokee aikuiskoulutuksen olleen apuna vakituisen
työn saannissa, mutta vain 31 prosenttia kertoo sen lisänneen palkkaa.51
Kuva 10. Koulutuksen vaikutukset eri palkansaajaryhmille.
Lähde: Aikuiskoulutustutkimus (2012).
Yllä olevasta kuviosta selviää myös, että vain 16 prosenttia työntekijätason
vastaajista raportoi koulutuksen auttaneen vaihtamaan työpaikkaa tai ammat-
tia. Pieni luku voi selittyä sillä, että henkilöstökoulutus ei tue joustavasti am-
matin- ja alanvaihtoa, koska työnantajasta riippuvainen koulutus on sidottu
usein siihen alaan, jolla palkansaaja työskentelee.
• Uranvaihdostilanteen tulevat tulevaisuudessa yleistymään, kun ka-
toavien tilalle syntyvät työpaikat ovat hyvin erilaisia kuin aiemmat
työt.
• Rakennemuutosten keskellä aikuiskoulutusjärjestelmän tulisi tu-
kea jouhevaa ammatinvaihdosta.
• Aikuiskoulutusjärjestelmässä ei ole tällä hetkellä sellaisia raken-
teita, jotka tukisivat vaihtamaan alaa joustavasti.
51 Niemi ym. 2014, 205
40
37
34
20
49
33
36
20
52
31
40
16
0 10 20 30 40 50 60
Saanut säilytettyä työpaikkansa
Saanut lisää palkkaa
Ollut apuna vakituisen työpaikan
saamisessa
Vaihtanut työpaikkaa tai ammattia
Työntekijät Alemmat toimihenkilöt Ylemmät toimihenkilöt

25. Kymmenen koulutuksen epäkohtaa 23
10) Leikkaukset vähentävät koulutusta
Keskeisin koko koulutusjärjestelmää uhkaava tekijä on pitkittynyt taloudelli-
nen taantuma, koska siitä johtuvat sopeuttamistoimet kohdistuvat merkittä-
västi opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalalle. Pääministeri Juha Sipilän
hallitusohjelmassa asetettiin koulutussäästöt, jotka toteutetaan vaiheittain
hallituskauden aikana. Vuoteen 2019 mennessä koulutuksen menotaso on
noin miljardi euroa alemmalla tasolla kuin hallituskauden alussa vuonna 2015.
Ammatilliseen koulutukseen kohdistuu yhteensä noin 250 miljoonan euron
säästötavoite ja opintotukeen kohdistuu 70 miljoonan euron säästötavoite.
Korkeakoulujen perusrahoitusta vähennetään 75 miljoonalla eurolla vuodesta
2016 alkaen.
Koulutusjärjestelmään kohdistetut leikkaukset ovat erittäin suuria ja vaikeut-
tavat myös osaltaan aikuiskoulutuksen saatavuutta. Ainakin lähitulevaisuu-
dessa on erittäin vaikea nähdä, että julkisen rahoituksen osuus koulutusjärjes-
telmään lisääntyisi. Tämä tarkoittaa sitä, että niukkenevia resursseja täytyy
käyttää entistä tehokkaammin ja oikeudenmukaisemmin.
• Koulutussäästöt uhkaavat aikuisten kouluttautumista.
• Säästökohteiden sijaan tulisikin pohtia, miten koulutus järjestetään
nykyistä järkevämmin.

26. 24 Aikuiskoulutus rikki?
3 LOPUKSI: AIKUISKOULUTUS TARVITSEE
KORJAAMISTA
Tässä muistiossa esiteltyjä aikuiskoulutuksen epäkohtia yhdistää työelämän
muuttuminen ja sen luomat haasteet koulutusjärjestelmälle. Myös aikuisten
epätasaisesti jakautunut osaaminen tuo haasteita koulutuksen sisällölle.
Aikuiskoulutuksen merkitys ei ole vain sivistyksellinen. Rakennemuutosten
tutkijat ovat toistuvasti korostaneet aikuiskoulutuksen merkitystä tulevaisuu-
dessa.52 Aikuiskoulutus on vahvasti nivoutunut niihin sosiaali-, työvoima-,
elinkeino- ja integraatiopolitiikan lohkoihin, jotka vastaavat työelämän muu-
tosten haasteisiin.
Koulutuksen eriarvoinen jakautuminen osoittaa, että suomalainen julkisesti
rahoitettu aikuiskoulutusjärjestelmä on epäonnistunut takaamaan tasavertai-
set koulutusmahdollisuudet ja täyttämään sille asetetut tehtävät. Aikuiskoulu-
tus on vapailla markkinoilla itsessään eriarvoinen ja yhteiskunnan kokonaise-
dun kannalta tehoton ilman valtion tekemiä onnistuneita julkisia väliintuloja.
Julkiset interventiot aikuiskoulutukseen eivät ole kyenneet estämään aikuis-
koulutuksen eriarvoisuutta ja paikkaamaan markkinaepäonnistumisia.
Koulutuksen tasa-arvo koetaan lähes yksimielisesti tavoiteltavaksi arvoksi
nuorten kohdalla. Kuitenkin puhe tasa-arvosta pysähtyy kuin seinään, kun ky-
symyksessä on aikuisten koulutukselliset mahdollisuudet. Tämä siitä huoli-
matta, että koulutuksellisen tasa-arvon todelliset ongelmat sijaitsevat tällä
hetkellä juuri aikuiskoulutuksessa.
SAK:laisten alojen työntekijät ovat yliedustettuina osaamiskuopissa ja raken-
nemuutosten riskiryhmissä, mutta samaan aikaan he ovat aliedustettuina ai-
kuiskoulutuksessa, joka auttaisi selviytymään tulevista haasteista. Rakenne-
muutosten tuottaman hyvinvoinnin kasvu uhkaa jakautua vain harvojen kä-
siin, mikäli mahdollisuus osaamisen päivittämiseen on eriarvoista ja syrjii
työntekijätasoa.
Aikuiskoulutusjärjestelmän tulisi ratkaista paitsi työnantajien myös työnteki-
jöiden erilaisia asenteita kouluttautumista kohtaan. Riskiryhmissä olevat saat-
tavat jättäytyä koulutuksesta myös omasta halustaan, vaikka he tarvitsisivat
sitä kipeästi. Yksi syy saattaa olla piilevissä oppimisvaikeuksissa. Olisikin erit-
täin tärkeää, että myös aikuiskoulutuksessa haarukoitaisiin erilaisia oppimis-
vaikeuksia lasten ja nuorten koulutuksen tapaan sekä annettaisiin tukea tar-
vitseville. Ongelmina ovat myös omaehtoisen koulutuksen ja työvoimakoulu-
tuksen niukkenevat varat.
52 Pajarinen ja Rouvinen 2014

27. Kymmenen koulutuksen epäkohtaa 25
Niukkojen julkisten resurssien aikakaudella onkin kysyttävä, kohdennetaanko
nykyiset koulutusrahat oikein ja oikeille ryhmille, kun juuri koulutusta tarvit-
sevat rakennemuutosten riskiryhmät ja osaamiskuopissa olevat ovat aliedus-
tettuina koulutuksessa? Uhkana on, että sellainen koulutus jää toteutumatta,
josta olisi sekä yksilölle että yhteiskunnalle hyötyä.
Johtopäätös on, että Suomessa ei ole tällä hetkellä sellaista aikuiskoulutusjär-
jestelmää, joka mahdollistaisi elinikäisen osaamisen kehittämisen kaikille pal-
kansaajille. Tämä on suuri uhka sekä palkansaajien muutoskyvylle että koko
Suomen selviytymiselle rakennemuutosten tulevista haasteista. SAK pitää
muistiossa kuvattuja ongelmia niin suurina, että haluaa etsiä niille pikaisesti
ratkaisuja.

28. 26 Aikuiskoulutus rikki?
KIRJALLISUUS
Aikuiskoulutustutkimus. 2000; 2006; 2012 [verkkojulkaisu].
ISSN=1797-3589. Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 13.5.2016].
Saantitapa: http://www.stat.fi/til/aku/
Asplund , Rita, Antti Kauhanen ja Pekka Vanhala. 2015. Ammattirakenteet
murtuvat – mihin työntekijät päätyvät ja miksi? Helsinki: Taloustieto Oy.
Bator, Francis. 1958. The anatomy of market failure. The quarterly journal of
economics 351-379.
Becker, Gary. 1964. Human capital: A theoretical and empirical analysis, with
special reference to education. University of Chicago Press.
Bishop, John. 1996. What we know about employer-provided training: A re-
view of literature.
Blomberg, Robert. 1989. Cost-benefit analysis of employee training: A litera-
ture review. Adult Education Quarterly 39.2: 89-98.
Boeren, Ellen, Ides Nicaise ja Herman Baert. 2010. Theoretical models of par-
ticipation in adult education: The need for an integrated model. International
Journal of Lifelong Education 29 (1): 45-61.
Fisch, Jan Hendrik ja Miriam Zschoche. 2012. The role of operational flexibil-
ity in the expansion of international production networks. Strategic Manage-
ment Journal 33 (13): 1540-56.
Goos, Maarten, Alan Manning, ja Anna Salomons. 2014. Explaining job polari-
zation: Routine-biased technological change and offshoring. The American
Economic Review 104 (8): 2509-26.
Goos, Maarten. 2010. Explaining Job Polarization in Europe: The Roles of
Technology, Globalization and Institutions.
Hämäläinen, Reija, Bram De Wever, Antero Malin ja Sebastiano Cincinnato.
2015. Education and working life: VET adults' problem-solving skills in tech-
nology-rich environments. Computers & Education, 88, 38-47.
Illeris, Knud. 2006. Elinikäinen oppiminen ja matalasti koulutetut. Aikuiskas-
vatus 1/2006.
Jolkkonen, Arja, Pertti Koistinen, Arja Kurvinen, Liudmila Lipiäinen, Tapio
Nummi ja Pekka Virtanen. 2016. Työura katkolla. Henkilöstövähennyksissä
työpaikkansa menettäneiden ja toimipaikkoihin jääneiden työntekijöiden
työmarkkinoille kiinnittyminen. Työraportteja 92/2016.
Kalenius, Aleksi. 2014. Koulutus, työllisyys ja työttömyys. Opetus- Ja Kulttuu-
riministeriö. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2014:13.

29. Kymmenen koulutuksen epäkohtaa 27
Kauhanen, Antti. 2014. Tulevaisuuden työmarkkinat. Elinkeinoelämän Tutki-
muslaitos. ETLA Raportit (30).
Kauhanen, Merja, Jouko Nätti ja Joonas Miettinen. 2012. Vastentahtoinen
määrä- ja osa-aikainen työ sekä koulutukseen osallistuminen. Työpoliittinen
aikakauskirja (1): 45–54.
Koulutusrahasto. 2015. Vuosikertomus 214. Saatavilla: http://www.koulu-
tusrahasto.fi/files/8414/3149/9618/KR-vuosikertomus_2014_verkko.pdf
Laplume, André, Bent Petersen ja Joshua M. Pearce. 2016. Global value chains
from a 3D printing perspective. Journal of International Business Studies.
Leveälahti, Samuli, Hannele Savioja, Ilpo Hanhjoki ja Jenna Nieminen. 2015.
Esiselvitys aikuiskoulutuksen ennakointimallista. Raportit ja selvitykset (1).
Lilja, Reija. 2008. Pohdintoja aikuiskoulutuksesta ja aikuiskoulutusjärjestel-
mästä. VNK.
Lyly–Yrjänäinen, Maija, Petri Haltia, ja Petra Packalen. 2015.
Osaamisen ja elinikäisen oppimisen suomi – riittävätkö kaikkien perustaidot?
Työpoliittinen Aikakauskirja: 5.
Maailman Pankki. 2015. Skills, not just Diplomas - Managing Education for
Results in Eastern Europe and Central Asia.
Malin, Antero, Sari Sulkunen ja Kati Laine. 2012. Kansainvälisen aikuistutki-
muksen ensituloksia.
Niemi, Helena, Timo Ruuskanen, ja Tarja Seppänen. 2014. Osallistuminen ai-
kuiskoulutukseen vuonna 2012. Tilastokeskus.
Nätti, Jouko, Merja Kauhanen, Joonas Miettinen ja Katri Siponen. 2011. Epä-
tyypillinen työ, henkilöstökoulutus ja autonomia. Teoksessa Anneli Etelä-
pelto, Tuula Heiskanen & Kaija Collin (Toim.) Valta Ja Toimijuus Aikuiskasva-
tuksessa. Aikuiskasvatuksen 49 : 225-43.
OECD. 2015. Data for policy: Country studies of adult skills. A review of Fin-
land. 2015.
Ollila, Veikko. 2015. Suuri vaiettu työsarka. Aikuiskasvatus 35: 2.
Pajarinen, Mika ja Petri Rouvinen 2015. Digitalisaatio muuttaa ammattira-
kenteita ja töiden sisältöä. Työn Tuuli 2/2015.
Pajarinen, Mika ja Petri Rouvinen. 2014. Uudet teknologiat ja työ. Työn tule-
vaisuus-seminaari, 5, 2014. TEM-julkaisussa.
Räty, Kaisa. 2016. Erityinen tuki elinikäisen oppimisen mahdollistajana am-
matillisessa aikuiskoulutuksessa. Väitös. Yliopistopaino Unigrafia, Helsink

30. 28 Aikuiskoulutus rikki?
SAK. 2012. Palkitseminen, yhdenvertaisuus ja koulutusmahdollisuudet
SAK:Laisilla työpaikoilla. SAK:n työolobarometri 2012, osajulkaisu 4.
SAK. 2015. Kevätvaltuusto 2015 – Koulutuksen kohdistuminen erityöntekijä-
ryhmiin tasapuolisemmaksi. Jäsenliittojen esitykset.
Selkivuori, Leena. 2015. "Ei näihin vaikeuksiin työelämässä törmää": Oppimi-
sen tuki ja erityiselle tuelle annetut merkitykset ammatillisessa aikuiskoulu-
tuksessa opiskelijan näkökulmasta. Jyväskylä studies in education, psychol-
ogy and social research 522.
TE-Palvelut 2016. Henkilöstön kehittäminen ja muutostilanteet. Saatavilla:
http://te-palvelut.fi/te/fi/tyonantajalle/henkiloston_kehittaminen/in-
dex.html
TEM. 2012. osaamisen kehittämisen muistio. Saatavilla:
http://www.tem.fi/files/33474/osaamisenkehittaminen_muis-
tio2006012.pdf
TEM raportteja. 2013. Työttömyysetuudella tuetun omaehtoisen opiskelun
toimivuus ja vaikuttavuus.
Tiedote. 2015. Ammatillisen koulutuksen suorittaneiden aikuisten osaami-
sessa vakavia puutteita. Saatavilla: https://ktl.jyu.fi/ajankoh-
taista/2014/t100914