SAK:n ekonomistien kannanotto. SAK:n julkaisusarja. SAK:n ekonomistien näkemys Euroopan akuutin talouskriisin hoitamisesta ja Euroopan talouspolitiikan tulevaisuuden suuntaviivoista.

1. 7·2011
Kuinka ulos
eurokriisistä?
SAK:n ekonomistien kannanotto

2. Lokakuu 2011 Lisätiedot: Tilaukset:
Olli Koski SAK
olli.koski@sak.fi puhelin 020 774 000
puhelin 020 774 0150

3. SAK · Kuinka ulos eurokriisistä? 1
SISÄLTÖ
Kreikan velkojen uudelleenjärjestely on välttämätöntä ..................... 4
Sijoittajat vastuuseen velkojen uudelleenjärjestelyllä .......................... 5
Euro on pidettävä kasassa................................................................... 6
Kuinka pankkijärjestelmä pelastetaan? .............................................. 6
EKP mukaan pankkien pääomittamiseen ............................................ 7
Valtioiden maksukyky turvattava.......................................................... 9
Eurobondeja ei tarvita ........................................................................... 9
Kohti tasapainoa ja uutta kasvua ....................................................... 10
Finanssipoliittista unionia ei tarvita .................................................. 12

4. 2 SAK · Kuinka ulos eurokriisistä?

5. SAK · Kuinka ulos eurokriisistä? 3
KUINKA ULOS EUROKRIISISTÄ?
SAK:lla oli merkittävä rooli Suomen liittymisessä EU:n ja EMUn jäseniksi.
Nyt euroalue ja sen myötä koko Euroopan unioni on historiansa pahimmas-
sa kriisissä. Miten kriisistä voidaan löytää ulospääsy?
Tässä puheenvuorossa esitellään SAK:n ekonomistien näkemys Euroopan
akuutin talouskriisin hoitamisesta ja Euroopan talouspolitiikan tulevaisuu-
den suuntaviivoista.
Euroopan velkakriisin ratkaisu vaatii nykyistä järeämpiä toimenpiteitä.
Tähän asti pelastuspaketeilla on saatu ostettua aikaa ja lykättyä velkakriisin
äitymistä laajaksi finanssikriisiksi. Toimet ovat olleet järkeviä, koska aika-
lisän avulla finanssisektori on pystynyt varautumaan paremmin tuleviin
ratkaisuihin. Toisaalta Euroopan poliittiset päättäjät, erityisesti Euroopan
komissio, eivät ole kyenneet käyttämään saatua aikalisää hyväkseen.
Uskottavaa suunnitelmaa Euroopan talouden pelastamiseksi ei ole saatu
aikaan.
Jo tehdyt talouspoliittiset toimet eivät ole likimainkaan riittäviä epävarmuu-
den lopettamiseen, eivätkä ne ole poistaneet laajan finanssikriisin uhkaa.
Talous taantuu, työttömyys lisääntyy, ja työntekijät tuntevat kriisin kukka-
roissaan. Kansalaiset ja markkinat odottavat tehokkaampia toimenpiteitä.
Poliitikkojen on nyt aika ottaa ohjat käsiinsä ja muuttaa omaksuttua linjaa
ongelmien torjunnassa. Ongelmat eivät ratkea pelkillä julkisten talouksien
sopeutuksilla, vaan myös Euroopan keskuspankin EKP:n roolia on tarkas-
teltava uudelleen.
Tiivistelmä ehdotuksista
‐ Ainoa toimiva ja uskottava keino Kreikan velkaongelman ratkaisuun
on sen velkojen merkittävä uudelleenjärjestely. Kreikan irtautuminen
eurosta ei ole realistista.
‐ Euroopan pankkeja on pääomitettava, jotta uudelleenjärjestelystä
aiheutuvat luottotappiot eivät laukaise finanssikriisiä. Ensisijaisesti
pääomituksen on tultava yksityiseltä sektorilta, mutta myös julkisen
vallan toimia tarvitaan.
‐ Pääomitus on tehtävä Euroopan tasolla, ja siihen on käytettävä va-
kausvälineitä (ERVV ja EVM). Kansallinen verovaroin kustannettava
pankkituki ei toimi.
‐ Vakausvälineiden koko ei ole likimainkaan riittävä. Niiden kasvatta-
minen verorahoilla ei ole järkevää eikä mahdollista. Siksi Euroopan
keskuspankin roolia ongelmien hoitamisessa on vahvistettava.
‐ Vakausvälineet tulisi muuntaa EKP:n takauksella toimiviksi pankeik-
si. Niin ne toimisivat myös euroalueen valtioiden maksukyvyn vii-
mekätisinä turvaajina ja markkinat voisivat lopettaa spekulaatiot eu-
romaiden ajautumisesta maksukyvyttömyyteen.

6. 4 SAK · Kuinka ulos eurokriisistä?
‐ Toissijaisesti vakausvälineet voisivat tarjota vakuuksia valtioille
myönnettäville lainoille.
‐ Eurobondit eivät ole ratkaisu, koska niiden avulla ei ratkaista kriisin
taustalla olevia rakenteellisia ongelmia. Ne päinvastoin mahdollis-
taisivat holtittoman taloudenpidon jatkumisen ongelmamaissa.
‐ Akuutin kriisin jälkeen on ratkaistava euroalueen sisäiset epätasa-
painot. Pohjois-Euroopassa se tarkoittaisi nykyistä löyhempää palk-
ka- ja finanssipolitiikkaa.
‐ EU-tason politiikassa on käytössä vain vähän uskottavia välineitä
talouden rakenteellisten epätasapainojen ratkaisemiseksi, koska
EU-päätöksenteolla ei voida vaikuttaa palkkoihin tai tuottavuuteen.
‐ Kokonaiskysynnän riittävästä tasosta on huolehdittava harjoittamal-
la elvyttävämpää talouspolitiikkaa pohjoisessa Euroopassa. Etelä-
Euroopan sopeutustoimien on oltava maltillisia. Pelkät leikkaukset
haittaavat talouskasvua ja vievät työpaikkoja.
‐ Euroalueen syvempään finanssipoliittiseen koordinaatioon ei ole
tarvetta. Vallansiirto talouspolitiikassa kansalliselta tasolta komissi-
olle ei ole poliittisesti järkevää eikä taloudellisesti tarpeellista.
Kreikan velkojen uudelleenjärjestely on välttämätöntä
Kreikan valtionvelka on tällä hetkellä noin 150 prosenttia maan BKT:sta.
Budjetin alijäämän on ennakoitu muodostuvan kuluvana vuonna noin kym-
meneksi prosentiksi BKT:sta. On epätodennäköistä, että Kreikka kykenisi
selviytymään veloistaan. Jo päätetyt toimet eivät ole riittävän järeitä vakaut-
tamaan maan tilannetta.
Viivyttely aiempien hätälainojen ja -pakettien kanssa on ollut perusteltua,
koska se on lisännyt Kreikan poliittista painetta tehdä tarvittavia uudistuk-
sia. Nykytilanteessa tarvitaan kuitenkin pitkän aikavälin kestäviä ratkaisuja.
Jatkuvien ja riittämättömien hätäpakettien tie on kuljettu loppuun.
Heinäkuussa 2011 sovittuun Kreikan pelas-
Sijoittajia ei ole asetettu tuspakettiin liittyi jo yksityisten luotottajien va-
todelliseen vastuuseen. paaehtoinen velkojen uudelleenjärjestely.
Siinä sijoittajat sitoutuivat vaihtamaan hallus-
saan olevia velkapapereita matalakorkoisempiin ja pitkäkestoisempiin pa-
pereihin. Järjestelyä markkinoitiin kertomalla, että se helpottaa Kreikan
mahdollisuuksia selvitä veloistaan ja lisää yksityisten sijoittajien vastuuta.
Todellisuudessa yksityisten sijoittajien kokemat tappiot ovat hyvin rajallisia.
Paikoin ehdot ovat olleet sijoittajille edullisia. Lisäksi velkojen uudelleen-
järjestely oli mittaluokaltaan niin pientä, ettei se oleellisesti vaikuttanut Krei-
kan kykyyn selvitä velvoitteistaan.
Hätälainojen myötä Kreikkaan liittyviä riskejä on siirtynyt yksityisiltä ulko-
maisilta rahoittajilta muiden euromaiden veronmaksajille, Kansainväliselle
valuuttarahasto IMF:lle sekä Euroopan Keskuspankille. Näin siksi, että
hätälainojen turvin Kreikka on maksanut yksityisille velkojille erääntyneitä

7. SAK · Kuinka ulos eurokriisistä? 5
lainojaan tarjoten heille helpon ulospääsyn Kreikka-riskistä. Riskien sosiali-
sointi merkitsee sitä, että viime kädessä maksajia ovat tavalliset työntekijät.
Velkajärjestelyllä alkaa olla kiire, koska yksityisen sektorin Kreikka-riskit
vähenevät koko ajan. Aidon sijoittajavastuun toteutuminen vaatii nopeaa
päätöksentekoa.
Ainoa uskottava ulospääsy Kreikan velkakrii-
Kreikan valtionvelkaa on sistä on sen velkojen merkittävä uudel-
vähennettävä oleellisesti. leenjärjestely.
Kriisissä on pohjimmiltaan kyse siitä, että Kreikalla on liikaa velkaa. Ny-
kylääkkeillä Kreikan selviytyminen veloistaan ei ole realistista, vaan tilanne
voidaan kestävästi ratkaista vain velan määrää vähentämällä. Kreikan vel-
kojen leikkaaminen esimerkiksi 50 tai 60 prosentilla voisi tuoda velan ja
korkomenot sellaiselle tasolle, että maa voisi niistä selviytyä. Samalla
Kreikkaa lainoittaneet yksityiset toimijat saataisiin aitoon vastuuseen.
Sijoittajat vastuuseen velkojen uudelleenjärjestelyllä
Kattavan velkojen uudelleenjärjestelyn myötä yksityisten sijoittajien olisi
tyydyttävä siihen, etteivät ne saa saataviaan täysimääräisesti takaisin. Sa-
malla loppuisi pelastuspakettien muodossa tehty riskien siirtäminen yksityi-
seltä sektorilta julkiselle eli veronmaksajien kontolle.
Velkajärjestelyn jälkeenkin Kreikalla on paljon tehtävää julkisen talouden
kuntoon saamiseksi. Pelkästään velkojen uudelleenjärjestely ei ratkaise
Kreikan tilannetta. Se on vain välttämätön askel kriisin lopettamiseksi.
Kestävään kasvuun päästäkseen Kreikan on kyettävä parantamaan talou-
tensa kilpailukykyä.
Riittävän velkojen uudelleenjärjestelyn jälkeen julkisen talouden kuntoon
saaminen on aidosti mahdollista. Maan budjettialijäämän arvioidaan olevan
ilman korkomenoja noin kaksi prosenttia BKT:stä kuluvana vuonna. Sovittu-
jen leikkausten toteutuessa budjetti olisi ilman korkomenoja lähes tasapai-
nossa vuonna 2012. Leikkaukset hidastavat talouskasvua, mikä saattaa
vaikeut-taa tavoitteen saavuttamista. On kuitenkin syytä huomata, että
Kreikan kriisin syynä eivät ole olleet korkeat julkiset menot sinänsä. Ne ovat
suhteessa BKT:hen alhaisemmat kuin euromaissa keskimäärin. Ongelma
on ollut se, että tuloja ei ole ollut riittävästi.
Kreikan julkisen talouden rakenteelliset ongelmat eivät ole ylitse-
pääsemättömiä. Välittömästi velkojen uudelleenjärjestelyn jälkeen Kreikka
ei välttämättä pysty palaamaan yksityisille velkamarkkinoille, joten kan-
sainvälistä tukea tarvittaisiin todennäköisesti edelleen. Tuki kuitenkin meni-
si Kreikan valtion menoihin, ei yksityisten sijoittajien erääntyvien lainojen
maksuun.
Julkisuudessa on spekuloitu akuutin
Muiden ongelmamaiden tilanne velkakriisin leviämisellä suurempiin
ei ole yhtä paha kuin Kreikan. euromaihin, erityisesti Espanjaan ja
Italiaan. Välitöntä vaaraa näiden mai-
den kohdalla ei kuitenkaan ole. Espanjan julkinen velka on siedettävällä ta-
solla suhteessa maan BKT:hen (noin 60 %). Italian julkinen talous taas on
korkomenojen jälkeen ylijäämäinen, ja maan suuresta velkamäärästä suu-

8. 6 SAK · Kuinka ulos eurokriisistä?
rin osa on kotimaista velkaa. Kreikan tilanteen saaminen hallintaan ja
markkinoiden epävarmuuden vähentäminen todennäköisesti vähentävät
myös pelkoja muiden euromaiden velkaongelmien äitymisestä pahemmak-
si. Jos muiden maiden ongelmat yltyvät kaikesta huolimatta kriisiksi asti,
mikään ei estä toteuttamasta velkajärjestelyjä niidenkin kohdalla.
Euro on pidettävä kasassa
Euroalueen hajoaminen lisäisi epävarmuutta koko Euroopassa ja johtaisi
hallitsemattomaan pääomapakoon Etelä‐Euroopan maista. Se räjähdyttäisi
nytkin korkeat työttömyysluvut kestämättömiksi ja romahduttaisi elintason.
Useissa puheenvuoroissa on esitetty Kreikan ja mahdollisesti muiden on-
gelmamaiden irtautumista eurosta ratkaisuksi ongelmiin. Se olisi erittäin
ongelmallista useista syistä.
Kreikan valmistautuminen eurosta irtaantumiseen aiheuttaisi mittavan
pääoma- ja talletuspaon, mikä olisi maan taloudelle tuhoisaa. Hallitsemat-
toman pääomapaon estäminen vaatisi massiivisia pääomakontrolleja, mu-
kaan lukien rajoituksia käteisen rahan nostosta. Odotukset tulevasta deval-
vaatiosta kannustaisivat nostamaan pankkitalletukset eurokäteiseksi, joka
säilyttäisi arvonsa oman valuutan käyttöönoton jälkeenkin.
Käytännössä koko pankkisektori pitäisi pysäyttää niin pitkäksi aikaa, että
Kreikka ehtii tehdä ja panna toimeen päätökset uudesta valuutasta. Kreikan
parlamentin päätösprosessi, pankkien tietokonejärjestelmien uusiminen ja
uuden valuutan painaminen veisivät kuukausia. Niin pitkä tauko rahoitus-
markkinoiden toiminnassa olisi myrkkyä taloudelle.
Kreikan irtautumisen myötä alkaisivat myös spekulaatiot muiden maiden ir-
tautumisesta, mikä johtaisi samanlaiseen pääomien ulosvirtaukseen muista
ongelmamaista.
Irtautumisen myötä tapahtuva drakman voimakas devalvoituminen tarkoit-
taisi sitä, että Kreikan olisi entistä mahdottomampaa selvitä veloistaan.
Käytännössä tilanne pakottaisi turvautumaan paljon mittavampaan velkojen
uudelleenjärjestelyyn kuin Kreikan pysyessä eurossa.
Kreikan irtautuminen eurosta olisi teknisesti liki mahdotonta, ei estäisi krii-
sin leviämistä muihin maihin eikä estäisi Kreikan velkojen mittavaa uudel-
leenjärjestelyä. Lisäksi se sysäisi kreikkalaiset suurtyöttömyyteen ja rajusti
alempaan elintasoon.
Kuinka pankkijärjestelmä pelastetaan?
Kreikan velkojen uudelleenjärjestelyn myötä pankit kärsisivät merkittäviä
luottotappioita. Tappioiden ja niiden kerrannaisvaikutusten vaikutukset ra-
hoitusjärjestelmän toimintakykyyn ovat epäselvät, mikä lisää epävarmuutta
rahoitusmarkkinoilla. Euroopan pankkijärjestelmän kunto on muutenkin
epäselvä. Esimerkiksi Euroopan komission kesällä teettämät pankkien

9. SAK · Kuinka ulos eurokriisistä? 7
stressitestit eivät anna vastausta siihen, kuinka Euroopan pankkijärjestelmä
kestäisi Kreikan tai muiden maiden velanmaksun laiminlyönnin. Stressites-
tien olisi pitänyt olla poliitikoista riippumattomien viranomaisten suunnitte-
lemia. Nyt syntyi vaikutelma, että testattavat riskit oli määritelty poliittisesti,
mikä heikensi testien uskottavuutta.
Jotta pankit kestäisivät Kreikan velkojen uudelleenjärjestelyn ja muut velka-
kriisin seuraukset, ne tarvitsevat lisäpääomia. Esimerkiksi IMF on vaatinut
tätä julkisesti syyskuusta lähtien.
Pankit tarvitsevat lisäpääomia. Viime viikkoina tämän tyyppiset
Pääomitus rauhoittaisi markkinoita. vaatimukset ovat tulleet jo osaksi
poliittista valtavirtaa. Pääomittami-
nen on välttämätöntä rahoitusjärjestelmän vakauden turvaamiseksi ja
pankkikriisin estämiseksi. Samalla markkinat rauhoittuisivat, kun välittömän
uuden finanssikriisin vaara pienenisi oleellisesti.
EKP mukaan pankkien pääomittamiseen
Ensisijaisesti pankkeja tulisi pääomittaa yksityisen sektorin ja erityisesti nii-
den omistajien toimesta. Pankit voidaan pakottaa hankkimaan lisää pääo-
mia esimerkiksi kiristämällä niiden pääomavaatimuksia suhteessa niiden
taseessa oleviin vastuisiin. On kuitenkin epärealistista, että Euroopan
pankkijärjestelmä saataisiin uskottavasti kuntoon pelkästään yksityisen
pääoman avulla, joten katse on suunnattava julkisen vallan toimiin.
Keskustelua on käyty lähinnä siitä, tulisiko pääomittamisen perustua ensisi-
jaisesti kansalliseen, käytännössä verorahoilla tapahtuvaan pääomistuk-
seen, vai laajempaan eurooppalaiseen lähestymistapaan, jossa pääomistus
tapahtuisi kansallisten budjettien sijasta eurooppalaisten välineiden kautta.
Pankkikriisin estäminen joudutaan tekemään
Kansallinen pankkituki nimenomaan eurooppalaisella tasolla. Laajamit-
ei toimi kaikkialla. taisen pankkikriisin sattuessa yksittäinen kansal-
lisvaltio voi olla liian pieni toimija pelastamaan
pankkeja. Suurikin maa voi ajautua kriisin sattuessa maksukyvyttömyyden
tilaan, jos pankkikriisin hoito on yksin sen vastuulla. Saksa todennäköisesti
selviäisi yksinkin pankkien laajamittaisesta pääomittamisesta, mutta mui-
den euromaiden kohdalla tilanne on toinen. Viime vuosina esimerkiksi Is-
lannin ja Irlannin tapaukset osoittivat tämän konkreettisesti. Viimeisimpänä
Dexia-pankin pelastusoperaatio herätti epäluuloja Belgian maksukyvystä.
Euroalueella yksittäisen valtion käytössä olevat keinot pankkikriisin hallit-
semiseksi ovat rajalliset, koska valtioilla ei ole omia keskuspankkeja. Fi-
nanssijärjestelmän pelastustoimet voidaan tehdä uskottavasti vain koko Eu-
roopan laajuisesti. Tämä on luontevaa myös siksi, että pankit toimivat kan-
sainvälisesti eivätkä vain yhden maan alueella. Esimerkiksi Suomessa toi-
mivien suurten pankkikonsernien kuten Nordean ja Sammon pääkonttorit
ovat muualla. Olisi outoa, jos Suomi ei joutuisi osallistumaan niiden pelas-
tusoperaatioon siinä tapauksessa, että niille kävisi huonosti.
Pankkien pääomittamisessa on tarkasteltava kokonaisuutena Euroopan ra-
hoitusvakausvälineen (ERVV), Euroopan vakausmekanismin (EVM) ja Eu-
roopan keskuspankin toimintaa. EKP on jo nyt omaksunut poikkeuksellisia

10. 8 SAK · Kuinka ulos eurokriisistä?
toimia osin yhdessä muiden teollisuusmaiden keskuspankkien kanssa. Se
on esimerkiksi alkanut ostaa ongelmamaiden velkakirjoja jälkimarkkinoilta.
Euroopan vakausvälineiden ERVV:n ja EVM:n toimintaa on sovittu muokat-
tavan tehokkaammaksi ja joustavammaksi. Toteutuessaan suunnitelmat
mahdollistavat pankkien pääomittamisen vakausvälineiden kautta. Lisäksi
vakausvälineille tulisi oikeus antaa valioille lainaa nykyistä laajemmin ja oi-
keus ostaa valtioiden velkakirjoja jälkimarkkinoilta.
Sovitut joustavoittamistoimet
Euroopan vakausvälineiden kokoa on ovat askelia oikeaan suuntaan.
kasvatettava. Ne voitaisiin muuttaa ERVV:n ja EVM:n koko ei ole
EKP:n takauksella toimiviksi pankeiksi. kuitenkaan läheskään riittävä
tilanteen vakauttamiseksi. Va-
kausvälineiden koon kasvattaminen nykymallin pohjalta on puolestaan po-
liittisesti hyvin vaikeaa ja hidasta, eikä valtioiden budjeteista ole syytä pum-
pata pelastusoperaatioihin yhtään nykyistä enempää rahaa. On haettava
muita keinoja vakausvälineiden toimintakyvyn nostamiseksi.
ERVV ja EVM voitaisiin muuttaa EKP:n takauksella toimiviksi pankeiksi, jol-
loin ne saisivat lainaa suoraan keskuspankista. Silloin niiden rahoitukseen
ei tarvittaisi suoraan verorahoja.
Toinen vaihtoehto on järjestely, jossa EKP osallistuisi vakausvälineiden te-
kemiin toimiin antamalla niiden rinnalla lainaa sitä tarvitsevalle rahoituslai-
tokselle tai valtiolle.
Vakausvälineiden tehoa on mahdollista kasvattaa myös markkinoilta hankit-
tavalla rahalla. Ne voisivat osittain taata valtioille annettavia lainoja. Näin
niistä saataisiin kokoaan suurempi teho irti, eikä tässäkään vaihtoehdossa
tarvittaisi lisää verorahaa. Tässä mallissa vakausvälineiden teho säilyisi
kuitenkin rajoitettuna, mikä voisi heikentää järjestelyn uskottavuutta etenkin
siinä tapauksessa, että pankkeja jouduttaisiin pääomittamaan laajasti väli-
neiden kautta.
Pääomittamisen ei tule olla ilmaista sitä saaville rahoituslaitoksille. Holtitto-
maan taloudenpitoon ei missään nimessä saa kannustaa.
Pääomitettavien pankkien tulisi lopettaa osinkojen ja ylisuurten bonusten
maksaminen. Pääomittamisen vastikkeeksi osa pankkien tai muiden rahoi-
tuslaitosten osakkeista tulisi kansallistaa tai oikeammin eurooppalaistaa.
Näin omistajat joutuisivat kantamaan vastuuta omistamiensa rahoituslaitos-
ten ajautumisesta ongelmiin. Samalla julkinen valta saisi aikanaan omansa
takaisin, kun kansallistetut osak-
Vakausvälineiden on kriisitilanteissa keet voitaisiin myydä taloustilan-
pystyttävä takaamaan valtioiden teen normalisoiduttua. Vastaaviin
maksukyky. järjestelyihin turvauduttiin esimer-
kiksi Yhdysvalloissa vuoden 2008
kriisin yhteydessä. Myös Ruotsin 1990-luvun pankkikriisissä järjestely osoit-
tautui toimivaksi ja julkinen sektori selvisi kriisistä huomattavasti pienemmin
kustannuskin kuin vastikkeettomaan tukeen turvautunut Suomi.

11. SAK · Kuinka ulos eurokriisistä? 9
Valtioiden maksukyky turvattava
ERVV:lle ja EVM:lle on tulossa oikeus lainoittaa valtioita suoraan ja ostaa
valtioiden velkakirjoja jälkimarkkinoilta. Jos niistä luotaisiin EKP:n takauk-
sella toimivia pankkeja, keskuspankki takaisi käytännössä vakausmeka-
nismien kautta euromaiden maksukyvyn. Tämä olisi omiaan rauhoittamaan
markkinoita. Samalla EKP:n on sitouduttava turvaamaan pankkijärjes-
telmän likviditeetti kaikissa tilanteissa.
Euroalueen valtioiden ajautuminen rahoituksessaan markkinoiden armoille
johtuu pitkälti siitä, että Euroopan keskuspankki ei nykymandaatillaan voi
viime kädessä toimia alueen valtioiden maksuvalmiuden turvaajana (ns.
lender of last resort). Siksi markkinat voivat rajattomasti spekuloida eri eu-
romaiden maksukyvyllä.
Tilanne on toinen maissa, joissa on oma keskuspankki. Niissä ei ole synty-
nyt ongelmallisten euromaiden kaltaista velkakriisiä, vaikka julkisen talou-
den tunnusluvut olisivat heikot. Tällaisia maita ovat esimerkiksi Yhdysvallat,
Britannia ja Japani, joiden julkisten sektorien alijäämät ovat 8−9 prosenttia
BKT:sta, ja julkinen velka on korkealla tasolla: Yhdysvalloissa ja Britannias-
sa hieman alle sata prosenttia BKT:sta, Japanissa lähes 200 prosenttia.
Maiden valtionlainojen korot ovat pysyneet alhaisina, koska niiden keskus-
pankit voivat aina taata valtioiden maksukyvyn – toisin kuin euroalueella.
Tässä esitetyillä ehdotuksilla EKP takaisi vakausvälineiden kautta kaikkien
euroalueen valtioiden maksukyvyn poikkeustilanteissa, eivätkä maat olisi
enää riippuvaisia yksin markkinoista. Ratkaisu myös alentaisi ongelmamai-
den valtionvelan korkoja.
Tarkoituksena ei ole, että valtiot turvautuisivat rahoituksessaan laajamittai-
sesti keskuspankkirahoitukseen. Keskuspankkirahoitusta voidaan käyttää
akuuttien kriisien hoitamisessa ja niiden haitallisten seurauksien estämi-
sessä, ei pysyvänä laajamittaisena rahoitusvälineenä. Keskuspankin val-
tioiden rahoitukseen liittyvillä poikkeustoimilla on tarkoitus turvata julkisen
sektorin mahdollisuudet selvitä velvoitteistaan maksukyvyttömyyden aika-
na. Näitä velvoitteita ovat esimerkiksi palkkojen, eläkkeiden ja muiden so-
siaalietuuksien maksaminen.
Keskuspankista ei siis pidä rakentaa jatkuvasti yli varojensa elävien maiden
lainoitusautomaattia siihen liittyvien inflaatioriskin ja moraalikatoilmiön
vuoksi. Siksi keskuspankin avun on oltava ikävä vaihtoehto siihen turvautu-
valle maalle. Siihen on liityttävä jonkinasteinen kansallisen itsemääräämi-
soikeuden menetys ja uskottava ohjelma talouden saattamisesta elinkel-
poiseksi − kuten Kreikan kohdalla on menetelty.
Eurobondeja ei tarvita
Monet ovat esittäneet ongelmamaiden rahoituskriisien ratkaisuksi eurobon-
deja. Ajatuksena on, että euromaat laskisivat liikkeelle velkakirjoja, joista ne
olisivat yhteisesti vastuussa. Jokainen jäsenmaa vastaisi täysimääräisesti
liikkeellä olevista eurobondeista. Ne lisäisivät yhteisvastuuta ja ehkäisisivät
yksittäisten valtioiden markkinoiden armoille joutumista. Esimerkiksi Euroo-
pan ammatillinen yhteisjärjestö EAY on puhunut voimakkaasti eurobondien
puolesta.

12. 10 SAK · Kuinka ulos eurokriisistä?
Suomalaisesta näkökulmasta eurobondit eivät kuitenkaan ole kestävä tai
järkevä ratkaisu. Ne ovat ongelmallisia siksi, että niiden myötä lainan otta-
minen markkinoilta tulisi halvemmaksi talouttaan huonosti hoitaville maille
ja kalliimmaksi hyvän taloudenpidon maille.
Kriisin taustalla olevat Kärjistettynä pohjoiset euromaat häviäisivät
rakenteelliset ongelmat ja eteläiset voittaisivat. Ilman muita muutok-
eivät ratkea eurobondeilla. sia finanssipoliittisessa järjestelmässä euro-
bondit tarjoaisivat ongelmamaille velkaa al-
haisemmalla korolla kuin mitä ne ansaitsisivat. Hyvän taloudenpidon mais-
sa kävisi päinvastoin: valtionlainojen korko olisi korkeampi kuin muutoin, eli
ne joutuisivat maksamaan toisten heikosta taloudenpidosta.
Ratkaisuksi eurobondien käyttöä seuraavaan taloudenpidon helppoon hol-
tittomuuteen on esitetty, että yksittäiselle maalle eurobondien määrä rajoi-
tettaisiin esim. 60 prosenttiin BKT:sta (kuten komission ns. blue bond pro-
posal). Näin mikään maa ei voisi velkaantua eurobondeilla toisten maiden
lukuun kohtuuttomasti. Mallin ongelmana kuitenkin on, että se vesittäisi eu-
robondien perusajatuksen yhteisvastuusta. Maat joutuisivat edelleen rahoit-
tamaan veloistaan 60 prosenttia BKT:sta ylittävän osan itse, jolloin ne olisi-
vat tässä suhteessa markkinoiden armoilla aivan kuten nykyisellään.
Eurobondeihin liittyvään moraalikatouhkaan ei ole esitetty uskottavaa
ratkaisua. Toisaalta eurobondit eivät edes ole tarpeellisia, jos vakausväli-
neiden ja EKP:n roolia kehitetään edellisessä luvussa esitetyllä tavalla.
Kohti tasapainoa ja uutta kasvua
Akuutin kriisin ratkaisun jälkeen on löydettävä ratkaisut euroalueen raken-
teellisiin ongelmiin. Kaikkialla Euroopassa on löydettävä uusia kasvun
lähteitä. Näin erityisesti Etelä-Euroopassa, jossa kilpailukyvyn puute on
akuutti ongelma. Pohjoisessa ongelmat ovat vähäisemmät, koska taloudet
ovat jo valmiiksi kilpailukykyisiä ja varsin joustavia.
Jos euroalue halutaan pitää koossa,
Etelä‐Euroopan on kyettävä sen sisäiset epätasapainot on saatava
parantamaan kilpailukykykään. korjattua. Koko euron olemassaolon
ajan alueen eteläisten maiden kilpailu-
kyky on heikentynyt, kun taas jo valmiiksi kilpailukykyiset Pohjois-Euroopan
maat ovat parantaneet kilpailukykyään.
Jotta euroalueella päästäisiin kohti sisäistä tasapainoa, Etelä-Euroopan
maiden tulisi pystyä parantamaan kilpailukykykään ja sitä kautta pie-
nentämään ulkoisia alijäämiään. Pohjois-Euroopassa tulisi vastaavasti pyr-
kiä normaalimpaan palkkakehitykseen ja eroon ylisuurista julkisten sekto-
rien ylijäämistä: palkat voisivat nousta nykyistä maltillista tasoa enemmän
ja julkiset vallat voisivat investoida ja kuluttaa enemmän.
Tämän kehityksen on lähdettävä liikkeelle vientivetoisen pohjoisen ydin-
maasta Saksasta. Suomi ei yksin voi tällaista politiikkaa ryhtyä harjoitta-
maan, koska se merkitsisi kilpailukyvyn heikkenemistä suhteessa tärkeim-
piin kilpailijamaihimme, erityisesti siis Saksaan.

13. SAK · Kuinka ulos eurokriisistä? 11
Ellei euroalueen maiden erkaantumista toisistaan saada pysäytettyä,
edessä ovat joko jatkuvat tulonsiirrot pohjoisesta etelään tai euroalueen ha-
joaminen. Molemmat vaihtoehdot ovat huonoja.
Kilpailukykyongelmissa Euroopan laajuista koordinaatiota tarvittaisiin ny-
kyistä enemmän. Ongel-
EU:lla ei ole käytössään uskottavia välineitä mana on, että kunnollisia
talouden epätasapainojen korjaamiseen. Ay‐ välineitä ei ole ja niiden
liikkeellä voisi olla suurempi rooli Euroopan luominen on hankalaa.
laajuisessa palkkakoordinaatiossa. Kilpailukyvyssä on kyse
palkkatasosta ja tuotta-
vuudesta, eivätkä valtiot voi säännellä kumpaakaan tehokkaasti varsinkaan
yhteisesti koko Euroopan tasolla.
Kilpailukykyyn vaikuttaminen poliitikkojen harjoittaman palkkapolitiikan avul-
la vaatisi työmarkkinaosapuolien autonomian murentamista, mikä siirtäisi
ratkaisut yhä kauemmas niiden käsistä, joita päätökset koskevat. Työmark-
kinaosapuolet ovat olleet yksimielisiä siitä, että työelämän kysymykset on
ensisijaisesti ratkaistava työtekijöiden ja työnantajien edustajien kesken.
Työmarkkinaosapuolten itsenäinen neuvotteluoikeus sisältyy Euroopan un-
ionin perustamissopimukseen. Työmarkkinoita tulee kehittää yhteistyössä,
ei ulkopuolelta sanelemalla.
Eurooppalaisella ay-liikkeellä voisi olla nykyistä vahvempi rooli Euroopan-
laajuisessa palkkakoordinaatiossa. Nykyisin palkkaneuvottelut käydään
lähes poikkeuksetta pelkästään kansallisella tasolla ilman koordinaatiota
muiden maiden palkkakehitykseen. Eriytyvä kilpailukykykehitys vaatisi
palkkakoordinaation tiivistämistä nimenomaan ay-liikkeen toimesta.
Tuottavuuden nostaminen Euroo-
Elvyttävää politiikkaa on harjoitettava pan laajuisella elinkeinopolitiikalla
siellä, missä siihen on varaa. Etelä‐ on yhtä epärealistista, sen ovat
Euroopan maiden ei tule säästää kaikki aiemmat elinkeinopoliittiset
itseään hengiltä. yritelmät osoittaneet. Ei ole
näköpiirissä, että ainakaan lähitu-
levaisuudessa kyettäisiin poliittisesti luomaan yhtään uskottavampaa eu-
rooppalaista kilpailukykyä ja talouden dynamiikkaa parantavaa ohjelmaa.
Jatkossakin tuottavuuden kehitys riippuu ensi sijassa yritystason toimenpi-
teistä ja kansallisesta elinkeinopolitiikasta.
Lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä kokonaiskysynnän riittävästä tasosta hu-
olehtiminen on tärkeää taloudellisen kasvun aikaansaamiseksi ja työllisyy-
den turvaamiseksi. Niiden maiden, joilla on varaa, on harjoitettava nykyistä
elvyttävämpää talouspolitiikkaa. Esimerkiksi IMF on todennut, että Pohjois-
Euroopan maat (ml. Saksa) voisivat elvyttää talouksiaan voimakkaammin.
Elvytys estäisi kokonaiskysynnän kohtuuttoman heikkenemisen euroalueel-
la sekä helpottaisi alueen sisäisiä epätasapainoja.
Kaikkialla samanaikaisesti harjoitettava leikkauspolitiikka olisi talouskasvun
kannalta tuhoisaa. Tätä taustaa vasten myöskään eteläisten maiden leik-
kauspolitiikassa on säilytettävä maltti. Ylimitoitetut sopeutustoimenpiteet
vain supistavat taloutta ja vievät työpaikkoja tuomatta mitään tilalle.

14. 12 SAK · Kuinka ulos eurokriisistä?
EKP:n rahapolitiikassa on edelleen keventämisen varaa: ohjauskorkoa voi-
taisiin laskea samalle tasolle Yhdysvaltain keskuspankin kanssa, eli lähelle
nollaa.
Finanssimarkkinoiden epävarmuuden lopettaminen on ennakkoedellytys
talouskasvun turvaamiselle. Epävarmuus on tarttunut myös kuluttajiin ja yri-
tyksiin, mikä on heikentänyt kokonaiskysyntää. Finanssimarkkinoiden saa-
minen järjestykseen ja epävarmuuden vähentäminen parantaa myös reaali-
talouden näkymiä. Kotitaloudet eivät ole Euroopassa ylivelkaantuneita. Ku-
lutuksen esteenä on varovaisuus eikä lainojen alle hukkuminen.
Finanssipoliittista unionia ei tarvita
Eteläisten euromaiden ulkoisia alijäämiä on seurannut julkisten talouksien
alijäämät ja velkaantuminen. Kun myös pohjoisissa maissa (Suomea ja
Luxemburgia lukuun ottamatta) rikottiin vakaus- ja kasvusopimuksen ehtoja
toistuvasti, se menetti uskottavuutensa. Vakaus- ja kasvusopimuksen tilalle
onkin useissa puheenvuoroissa vaadittu uskottavia finanssipolitiikan
sääntöjä ja tiukempaa koordinaatiota. EU:lle on esitetty enemmän valtaa
jäsenvaltioidensa budjettipolitiikkaan esimerkiksi sixpackina tunnetussa ta-
loushallinnon paketissa. Sen sisältö on oikeansuuntainen, mutta menee
paikoin tarpeettoman pitkälle.
Komission, Euroopan parlamentin ja neuvoston yhteisymmärrys taloushal-
linnon uudistamiseksi koostuu oleellisesti neljästä osasta:
– Vakaus- ja kasvusopimusta vahvistetaan ja sen laiminlyönnistä ran-
kaistaan taloudellisesti.
– Liiallisiin budjettien alijäämiin puututaan tiukentamalla ja automati-
soimalla sanktiointia. Menettely koskee sekä budjettien alijäämiä
että valtionvelkaa.
– Kansallisten budjettiprosessien laatua ja hallintoa parannetaan esi-
merkiksi kehysbudjetoinnin avulla.
– Makrotaloudellisia epätasapainoja ja kilpailukykyongelmia tarkastel-
laan ja niitä ohjataan korjaamaan maakohtaisten sanktioiden avulla.
Kaikkien euromaiden si-
Tulevaisuudessa kaikkien euromaiden sitou‐ toutuminen kestävään ta-
tuminen kestävään taloudenpitoon on välttä‐ loudenpitoon on välttä-
mätöntä. Siihen tarvitaan myös sanktioita. mätöntä. Julkisten talouk-
sien kestävyyttä on vah-
vistettava ja seurantaa tehostettava. Huonosti talouttaan hoitaville maille
pitää asettaa uskottavia poliittisia ja taloudellisia sanktioita. Samalla kansal-
lisia budjetointiprosesseja on kehitettävä sille tasolle, mitä ne ovat par-
haimmillaan. Tätä varten ei ole syytä luoda uusia viranomaistoimintoja,
vaan komissio voi hoitaa sanktioinnin. Nämä seikat ovat hyvin mukana six
pack -lainsäädännössä.
Kontrollia ja sanktiointia syvempään finanssipoliittiseen yhteistyöhön ei ole
EU:ssa tai euroalueella syytä mennä.
Syvempään finanssipoliittiseen Ei ole myöskään syytä ottaa käyttöön
yhdentymiseen ei ole tarvetta. raskaita hallinnollisia prosesseja, kuten
esimerkiksi kansallisten budjettien
kierrättämistä Brysselin kautta osana niiden hyväksymisprosessia.

15. SAK · Kuinka ulos eurokriisistä? 13
Yhteiseen finanssipolitiikkaan sisältyy useita ongelmia. Kun euromailla ei
ole yhteistä velkaa, ei välttämättä edes tarvita yhteisiä finanssipoliittisia pe-
lisääntöjä. Riittää, että jokainen maa huolehtii itse uskottavalla tavalla
kestävästä finanssipolitiikasta. Niiden maiden, jotka näin ovat jo tehneet, eli
pohjoisten euromaiden, ei ole mitään syytä luopua finanssipoliittisesta au-
tonomiastaan.
Nykyistä tiukemmin koordinoitu finanssipolitiikka merkitsisi hyvin talouttaan
hoitaville maille kohtuutonta vallansiirtoa Euroopan komissiolle. Vaarana
on, että finanssipoliittisen vallan siirtäminen vahvemmin EU-tasolle johtaa
pidemmällä aikavälillä automaattisiin tulonsiirtoihin pohjoisista maista
eteläisiin ja hidastaa siten ongelmamaissa tarpeellisia rakenteellisia uudis-
tuksia. Samalla kansalliset erityispiirteet ja tarpeet tulisivat huomioiduksi fi-
nanssipolitiikassa nykyistä huonommin. Kansalaiset eivät missään tapauk-
sessa ole sellaiseen valmiita, joten poliittisesti tiukempi finanssipoliittinen
koordinaatio ei ole tavoiteltavaa.
Ongelmaksi jäisi holtittomasti talouttaan hoitavien maiden kohtalo. Kon-
kurssiin ajautumisen uhkan ja siihen liittyvän osittaisen kansallisen it-
semääräämisoikeuden menetyksen tulisi kyetä toimimaan riittävänä pelot-
teena pitää julkiset taloudet kunnossa. Mikään maa tuskin vapaaehtoisesti
haluaa Kreikan tielle.

16. Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry
Hakaniemenranta 1 , PL 157
00531 Helsinki
puhelin 020 774 000
www.sak.fi

17. Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry
Hakaniemenranta 1 , PL 157
00531 Helsinki
puhelin 020 774 000
www.sak.fi