Lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelma LAPEn konferenssi 28.-29.2.2017. Lea Pulkkinen, professori (emerita), Jyväskylän yliopisto.

1. Yhteinen lapsikäsitys johtamisen perustana
Lea Pulkkinen
Lasten hyvinvointi Suomessa I
28.3.2017

2. Jäsentely
1. Käsitteellinen viitekehys
2. Lapsikäsitys hallituksen kärkihankkeissa
3. Lapsilähtöinen toimintakulttuuri
4. Suomalaisen lapsikäsityksen muotoutuminen
5. Lapsikäsityksen merkitys johtamisen
kannalta

3. Käsitteellinen viitekehys
• Maailmankuva – olemassaolon selitys, esim.
uskonnollinen, tieteellinen
• Maailmankatsomus – arvot, käsitys elämän
tarkoituksesta ja siitä miten pitäisi elää
• Ihmiskäsitys – ihmisen olemus, alkuperä ja
päämäärä, asema toisiin ihmisiin ja
ympäristöön
• Lapsikäsitys – sidoksissa edellisiin; lisäksi
lapsen ja lapsuuden suhde aikuiseen ja
aikuisuuteen

4. Hallituksen kärkihanke
1. Taiteen ja kulttuurin saavutettavuuden parantaminen
• Tavoite: Tuoda kulttuuri osaksi lasten arkea, vahvistaa
lasten ja nuorten luovuutta sekä lisätä taiteen ja kulttuurin
saavutettavuutta
• Toimenpide: Edistetään lastenkulttuurin ja taiteen
perusopetuksen toimijoiden yhteistyötä koulujen ja
varhaiskasvatuksen toimijoiden kanssa. Mahdollisuutta
harrastaa taidetta ja kulttuuria koulun tiloissa lisätään.
• Lapsen oikeuksien sopimus (31 art.): Tunnustetaan
lapsen oikeus lepoon ja vapaa-aikaan, leikkimiseen ja
virkistystoimintaan, osallistumisen kulttuurielämään ja
taiteisiin. Edistetään yhtäläisten mahdollisuuksien
tarjoamista kulttuuri-, taide-, virkistys- ja vapaa-ajan
toimintoihin.

5. Hallituksen kärkihanke
2. Lapsi- ja perhepalvelujen muutosohjelma
• Tavoite: Tuottaa nykyistä lapsi- ja perhelähtöisemmät,
ennaltaehkäisevät ja vaikuttavat palvelut
• Ohjaavat periaatteet: Lapsen oikeudet ja lapsen etu;
voimavarojen vahvistaminen; lapsi-, nuori- ja
perhelähtöisyys; perheiden monimuotoisuus
• Lapsen oikeuksien sopimus (useat artiklat): esim.
Tunnustetaan lasten oikeudet taustasta riippumatta (2 art),
turvataan hyvinvoinnille välttämätön suojelu (art. 3),
taataan lapsen oikeus ilmaista näkemyksiään häntä itseään
koskevissa asioissa (12 art.), tuetaan vanhempia
kasvatustehtävässä (18 art.), kehitetään ehkäisevää
terveydenhuoltoa, vanhempainohjausta ja perhepalveluja
(24 art.)

6. YK:n lapsen oikeuksien sopimus
• Lapsi oikeuksien haltijana; vaatimukset
viranomaisille (provision)
• Lapsen suojelusta lapsen oikeuksien
suojeluun (protection)
• Lapsi aktiivisena osallistujana omaa
elämäänsä koskevassa päätöksenteossa,
mihin luotava olosuhteet (participation)
• Lapsikäsitys pirstaloitunut ja normittava
(Suvianna Hakalehto)

7. Hallituksen kärkihankkeiden lapsikäsitys
• Maailmankuva: Tieteellinen
• Maailmankatsomus: Ihmisten tasa-arvoisuus, yhtäläiset
oikeudet, kaikkien hyvinvointi; yhteiskuntaa säilyttävät
arvot, turvallisuus, mutta myös itseilmaisun arvostaminen
• Ihmiskäsitys: Humanistinen
• Lapsikäsitys: Perustuu tietoon lapsen elämään
vaikuttavista tekijöistä. Tunnistaa lasten erilaisuuden ja
yksilölliset tarpeet; lapsen oikeuksilla turvataan lapsen etu;
lapsen kehitys ja hyvinvointi vaativat aikuisten suojelua ja
huolehtivaa kasvatuskulttuuria; lapset kasvavat ja kehittyvät
erilaisissa ympäristöissä; lapset ovat aktiivisia toimijoita
oman elämänsä rakentajina ja heillä on kokemusta ja tietoa,
jota aikuisten tulee arvostaa

8. The Alliance for Childhood European Network Group
http://www.allianceforchildhood.eu/
• Lapsella on sisäsyntyinen potentiaali kasvaa, oppia ja kommunikoida
sekä osallistua omalla tavallaan ja omine oikeuksineen ja
velvollisuuksineen yhteisönsä toimintaan.
• Lapsi on aktiivinen toimija omassa elämässään ja suhteessa toisiin
ihmisiin. Lapsi ei ole kohde, jota tungetaan aikuisen valitsemaan
muottiin.
• Aikuiset, jotka ovat herkkiä lapsen tarpeille, auttavat lapsen
ainutlaatuisuuden kehkeytymisessä.
• Lapsen vuorovaikutuksen ja suhteiden laatu aikuisiin ja toisiin lapsiin
vaikuttaa heidän kasvuunsa ihmisinä joko myönteisesti tai kielteisesti.
• Lapset luovat kanssamme maailmaa ja muuttavat sitä.
• Inhimillinen kehitys on yksilön ainutlaatuisuuden kehkeytymisprosessi,
johon vaikuttavat keskenään vuorovaikutuksessa olevat biologiset,
psykologiset, sosiaaliset, kulttuuriset, henkiset ja yhteiskunnalliset
tekijät.

9. Lapsilähtöinen toimintakulttuuri
• Aikuis- tai viranomaislähtöisyys: autoritaarista,
määräävää; ohjautuu aikuisten tai organisaatioiden tarpeista
ja tavoitteista; välinpitämätöntä lapsen todellisista tarpeista
• Lapsijohtoisuus: Sallivaa, lapsen hallitsemaa, ”curling”-
vanhemmuutta = lapsen tien silottelua
• Lapsikeskeisyys: Lapsen yksilöllisyyden ja oman
toimijuuden kunnioitusta, voi kaventaa aikuisen positiivista
auktoriteettia, johtaa aikuisen vastuun kaventumiseen
• Lapsilähtöisyys: Kehitetty edellisestä. Pyrkimys rakentaa
aktivoiva kasvutapahtuma lapsen yksilöllisyys ja
kehitysvaihe huomioon ottaen. Kasvu on prosessi, jota
aikuinen tukee ja jossa lapsi on aktiivinen toimija.
Lapsuuden kunnioitusta ja lapsen persoonallisuuden
arvostamista ja uskoa lapsen potentiaaleihin.

10. Lapsilähtöiset vanhemmat
Pulkkinen, L. (2017). Human development from middle childhood to middle
adulthood. Growing up to be middle-aged. (In collabortion with Katja
Kokko). London: Routledge
• Olivat kykeneviä jäsentämään käyttäytymistään lapsen
näkökulmasta
• Loivat ilmapiirin, jossa lapset voivat tuntea vanhempiensa
lämpöä ja hyväksyntää sekä omistautumista ja kiinnostusta
lapsen asioita ja toimintaa kohtaan
• Ottivat huomioon lapsen mielipiteitä
• Reagoivat lapsen tarpeisiin tyydytystä tuottaen ja tukea
antaen
• Lapsilähtöisyys ilmeni samalla tavoin tilanteesta toiseen
Antoi perustan itsesäätelyn ja joustavan (resilient)
persoonallisuuden kehitykselle keski-ikään asti

11. Lapsilähtöisyyden taustaa
Ennen uutta aikaa: lapsuuden ymmärtäminen vähäistä
Johan Amos Comenius (1592-1670): ikävaiheet, leikki, ilo
Jean-Jacques Rousseau (1712-1778): lapsen yksilöllisyyden
kunnioitus, lapsi luontaisesti hyvä; vapauden merkitys
kasvatuksessa
Johann Heinrich Pestalozzi (1746-1827): kehitys kohti
sisältäpäin ohjautuvaa, omaan moraaliseen harkintaan
perustuvaa toimintaa; rakkauden merkitys kasvatuksessa
Ellen Key (1849-1926): lapsen erityisluonne, mallioppiminen,
tunne-elämä, mielikuvitus, vastusti kehityksen kiirehtimistä
Lapsen ja lapsuuden tutkimus
YK:n lapsen oikeuksien sopimus 1990

12. Lapsi – vanhemmat - valtiovalta
• Valtionpaternalismi - vastuu lasten kasvatuksesta,
hoidosta ja hyvinvoinnista kuuluu ensi sijassa valtiovallalle;
hoidon ja kasvatuksen järjestäminen on yhteiskunnallinen
tehtävä
• Perheen autonomian periaate – huolenpito lapsen
kasvatuksesta, hoidosta ja hyvinvoinnista kuuluu ensi sijassa
lapsen vanhemmille
1800-luvulta holhouslaki: isän määräysvalta, lapsen huolto ja
taloudellinen holhous liitettiin toisiinsa
* Lapsen oikeudet: 1984 laki lapsen huollosta ja
tapaamisoikeudesta: lapsen oikeus saada huolenpitoa
vanhemmiltaan, ei ollut enää yksityisasia; omaisuuden hoito
erotettiin huollosta; lasta on kohdeltava itsenäisenä yksilönä

13. Laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta
361/1983, 1. luku, 1 §
Lapsen huollon tarkoituksena on turvata lapsen
tasapainoinen kehitys ja hyvinvointi lapsen yksilöllisten
tarpeiden ja toivomusten mukaisesti. Huollon tulee turvata
myönteiset ja läheiset ihmissuhteet erityisesti lapsen ja hänen
vanhempiensa väillä.
Lapselle tulee turvata hyvä hoito ja kasvatus sekä lapsen
ikään ja kehitystasoon nähden tarpeellinen valvonta ja
huolenpito. Lapselle on pyrittävä antamaan turvallinen ja
virikkeitä antava kasvuympäristö sekä lapsen taipumuksia ja
toivomuksia vastaava koulutus.
Lasta tulee kasvattaa siten, että lapsi saa osakseen
ymmärtämystä, turvaa ja hellyyttä. Lasta ei saa alistaa, kurittaa
ruumiillisesti eikä kohdella muulla tavalla loukkaavasti. Lapsen
itsenäistymistä ja sekä kasvamista vastuullisuuteen ja
aikuisuuteen tulee tukea ja edistää.

14. Opetussuunnitelman perusteet (OPH, 2014->2016)
Lasta kunnioittava lapsikäsitys (s. 15)
Perusopetus perustuu käsitykseen lapsuuden itseisarvoisesta
merkityksestä. Jokainen oppilas on ainutlaatuinen ja arvokas
juuri sellaisena kuin hän on. Jokaisella on oikeus kasvaa
täyteen mittaansa ihmisenä ja yhteiskunnan jäsenenä. Tässä
oppilas tarvitsee kannustusta ja yksilöllistä tukea ja kokemusta
siitä, että kouluyhteisössä häntä kuunnellaan ja arvostetaan ja
että hänen oppimisestaan ja hyvinvoinnistaan välitetään. Yhtä
tärkeä on kokemus osallisuudesta ja siitä, että voi yhdessä
toisten kanssa rakentaa yhteisönsä toimintaa ja hyvinvointia.

15. Lapsikäsityksen merkitys johtamisen kannalta
Scharmer, O. & Kaufer, K. (2013)
Leading from the emerging future:
From Ego-system to Eco-system
economies. San Francisco: Berrett-Koehler.
Tasot:
1.0 autoritaarinen, instituutio- ja panoskeskeinen
2.0 tuotoskeskeinen, indikaattoreita kokoava
3.0 asiakaskeskeinen
4.0 yhdessä luova, innovaatiokeskeinen