1. Lasten kasvun tukeminen, yhteinen asiamme –
Kodin ja koulun yhteistyö lasten kasvun tukena
KT Anna-Liisa Lämsä
29.1.2011
KT Anna-Liisa Lämsä
2. Lasten kasvu ja kasvatus
Ihmisen poikasella on ohut iho
ei karvaa, ei höyheniä
se tarvitsee
suojaa, suojaa, suojaa…
(Helena Anhava)
Lapset tarvitsevat kasvunsa tueksi välittäviä aikuisia.
Tuen tarve ei pääty lapsen aloittaessa koulunkäynnin
tai hänen täyttäessään 12- tai 15 –vuotta.
Myös hieman isommat lapset tarvitsevat aikuisten tukea,
vain hieman eri tavalla kuin aiemmin.
29.1.2011
KT Anna-Liisa Lämsä
3. Kuka lasta kasvattaa?
Kotien ja koulun toimiva yhteistyö
Katu lapsen kasvun tukemisessa on
kasvatuksen kivijalka. Jos tämä
perusta murtuu, lapsi jää kadun
armoille. Katu on kova kasvattaja.
Kadulla kasvattajina ovat muut
lapset, jotka ovat yhtä heikoilla
Koti Koulu
kuin hän itse.
Airaksinen 1991 mukaillen
29.1.2011
KT Anna-Liisa Lämsä
4. Välittävä aikuisuus
– Tämän päivän yleisin lastentauti aikuisen nälkä
– Lapset ja nuoret tarvitsevat kasvunsa
tueksi välittäviä aikuisia, jotka ovat heille
• kanssakulkijoita
• matkaoppaita /tulkkeja
• peilejä
… ja jotka ovat aidosti kiinnostuneita
lapsesta tai nuoresta ja siitä, mitä
hänelle kuuluu
Sosiaalinen vanhemmuus
29.1.2011
KT Anna-Liisa Lämsä
5. Kasvatuksen haasteet
• Suomalainen yhteiskunta on muuttunut
rajusti viime vuosikymmeninä.
• Tämä on tehnyt kasvattajan tehtävän yhä
vaativammaksi. Sama vanhemmuus, joka
toimi hyvin 1960- tai 1980-luvulla, ei enää
riitä 2010-luvulla.
• Tarvitaan yhteistä ymmärrystä siitä, mitä
kasvatus on ja mitkä ovat oleellisia
kasvatustavoitteita. Tällaisen ymmärryksen
syntyminen edellyttää kasvattajien
yhteistyötä
29.1.2011
KT Anna-Liisa Lämsä
6. Kasvatusvastuu ja kasvattajien yhteistyö
Kasvatusvastuu on ensisijaisesti kodilla.
Viimeistään kouluiässä lapsen reviiri
laajenee eikä lapsi ole enää kaikenaikaa
vanhempiensa valvovien silmien alla.
Kasvatusyhteistyö ja -kumppanuus on
vanhempien, lasten ja lähiympäristön
vuoropuhelua. Vanhemmat valtuuttavat
lähiympäristön osallistumaan lapsen
kasvatukseen yhteisten kasvatustavoitteiden
suunnassa.
29.1.2011
KT Anna-Liisa Lämsä
7. Kodin ja koulun kasvatuskumppanuus
• Vanhemmat oman lapsensa
asiantuntijoina
• Opettaja kasvatuksen ammattilaisena
• Kun molemmat tunnistavat ja tunnustavat
toistensa asiantuntijuuden, on osapuolilla
toisilleen paljonkin annettavaa.
• Lapsen etu edellä kulkeminen eri
tilanteissa!
29.1.2011
KT Anna-Liisa Lämsä
8. Koulukummit
Vapaaehtoisia vanhempia, jotka
osallistuvat koulun toimintaan sovitulla
tavalla.
• luokassa opettajan apuna ja
keskustelemassa lasten kanssa
• mukana välitunnilla
• osallistuminen retkiin ja tapahtumiin
• kiusaamisen ehkäisy ja välitön
puuttuminen kiusaamistilanteisiin
29.1.2011
KT Anna-Liisa Lämsä
9. Rakkautta ja rajoja
Lasten terve ja tasapainoinen kasvu ja kehitys edellyttää paitsi
heistä välittämistä, myös rajojen asettamista heidän toiminnalleen.
Rajat tukevat lasten kasvua ja suojelevat heitä heidän kasvuaan ja
kehitystään vaarantavalta toiminnalta.
Rajat Rakkaus
29.1.2011
KT Anna-Liisa Lämsä
10. Yhteiset pelisäännöt
Yhteiset pelisäännöt ovat sopimuksia siitä, miten menetellään
eri tilanteissa. Yhteisten pelisääntöjen pääteemoja mm
• kotiintuloajat
• hyvät tavat ja asiallinen kielenkäyttö
• laillisuuskasvatus
Lapsen etu ja oikeus avoimeen tulevaisuuteen!
29.1.2011
KT Anna-Liisa Lämsä
11. Kasvatusyhteistyön tavoitteet
• tukea lasten ja nuorten tervettä ja tasapainoista kasvua ja kehitystä
• tukea vanhempia lasten kasvatustehtävässä
• tukea opettajia kasvatustyössä
• lähivastuu: eri tahojen yhteistyön lisääminen lasten ja nuorten
kasvun tukemisessa
Lasten kasvatukseen tarvitaan koko kylä!
29.1.2011
KT Anna-Liisa Lämsä
12. Yhteiset tavoitteet
Hyvin toimivaa yhteisöä kaikkien lasten kasvun
paikkana voisi verrata joukkuepeliin. Sitä
luonnehtii ehkä parhaiten jäsenten kokemus
kuulumisesta joukkueeseen "meidän koulu“
henki.
Yhteisölliset siteet muodostavat turvaverkon,
joka kannattelee kaikkia lapsia ja myös yhteisön
aikuiset tukevat toisiaan kasvatustehtävässä.
29.1.2011
KT Anna-Liisa Lämsä
13. Toivon pedagogiikka
Aikuisten yhtenä tehtävänä - ehkäpä tärkeimpänä
on toivon ylläpitäminen nuorten elämässä
Nykyisten ja tulevien mahdollisuuksien näkeminen
nuoren elämässä vaikeuksista ja rajoitteista
huolimatta
Minän eheytyminen,
kasvu ja identiteetin rakentuminen
29.1.2011
KT Anna-Liisa Lämsä
