1. Prekarisaatio
ja
sen
poliittinen
analyysi
2010-‐luvulla
/
Helsinki,
22.11.2013
Juhana
Venäläinen
juhana.venalainen@gmail.com
2. ¡
Prekarisaation
mittaamisen
ja
todistamisen
politiikat:
Missä
mielessä
ja
määrin
prekarisaatio
on
tai
ei
ole
sellainen
sosiaalinen
ilmiö,
jonka
evidenssinä
voidaan
käyttää
(tai
vaatia
käytettäväksi)
työmarkkinatilastojen
kaltaisella
yleistystasolla
ja
käsitteellistämisen
perinteellä
toimivia
aineistoja?
¡
Julkisen
prekarisaatiopuheen
analyysi:
Mikä
on
tilastollisen
todistelun
merkitys
on
siinä
keskustelussa,
jossa
prekarisaation
käsitettä
on
yritetty
tuoda
tieteellisen
ja
populaarin
julkisuuden
kentille?
¡
Tilastojen
performatiivinen
poliittinen
käyttö:
Mikä
on
tilastopuheen
merkitys
niissä
kritiikeissä,
joissa
koko
keskustelu
yritetään
osoittaa
väärin
kohdistetuksi,
harhaiseksi
tai
muuten
tarpeettomaksi?
3. ”Joitakin
vanhoja
myyttejä
on
kumottu
tarkemmalla
tutkimuksella.
Jos
esimerkiksi
nyt
on
osoitettu,
ettei
työsuhteiden
kestossa
ja
pysyvyydessä
ole
tapahtunut
mitään
suuria
muutoksia,
niin
mistä
on
johtunut
kaikki
mekkala
paskaduuneista
ja
prekariaatista?”
– Heikki Taimio, Talous &
yhteiskunta 1/2010,
pääkirjoitus
1.
Mekkala
prekariaatista?
2.
Prekarisaatio
työmarkkinoiden
muutosta
koskevana
väitteenä?
3.
”Myyttien
kumoaminen
tutkimuksella”
(kokemus
vs.
tilasto)?
7. ¡ Väite
”mekkalasta”
ylimitoitettu?
§ Keskustelun
absoluuttinen
määrä
tutkituilla
areenoilla
erittäin
pieni
§ Prekariaattia
kuvattiin
mm.
toimittajien
suosimaksi
”muoti-‐ilmiöksi”
jo
silloin,
kun
käytännössä
kukaan
ei
vielä
siitä
kirjoittanut
§ Keskustelua
paheksuva
metakeskustelu
silmiinpistävän
yleistä
8. ¡ Jatkokysymyksiä:
§ Miksi
prekarisaatiokeskustelu
muuttui
epäkiinnostavaksi
Helsingin
Sanomissa
vuoden
2009
jälkeen?
§ Kertooko
akateemisen
julkisuuden
huippuvuosi
2009
jostain,
vai
onko
se
vain
satunnainen
poikkeus
ja/tai
mittausvirhe?
§ Kuinka
paljon
prekarisaatiokeskustelu
on
laajentunut
opinnäytetöiden
muodossa?
9.
10. "Prekariaatti
on
yhteiskunnallisen
tuotannon
muutosta
koskevan
keskustelun
viimeisimpiä
uudissanoja.
Se
on
leviämässä
nopeasti,
mutta
se
on
myös
vaarassa
tylsistyä.
Näin
ennen
kaikkea
siksi,
että
käsite
suomennetaan
helposti
vain
pätkätyöläisyydeksi.”
– Jukka Peltokoski (2005): ”Kaikkien maiden prekaarit…”
11. ¡ Prekarisaatiomääritelmien
”ei
vain
–
vaan
myös”
-‐rakenne
§ ”Prekarisaatio
käsitetään
usein
palkkatyön
ja
palkkatulon
epäjatkuvuudeksi
tai
epävarmuudeksi.
Sanalla
on
kuitenkin
paljon
‘pätkätöitä’
tai
‘epätyypillisiä
työsuhteita’
laajempi
ja
syvempi
sisältö:
se
viittaa
elämää
säätelevien
ja
sille
vakautta
sekä
suunnitelmallisuutta
antavien
instituutioiden
kriisiin.”
(Jokinen
ym.
2011)
¡ Toimii
keskustelun
neutralisoimisen
välineenä
12. ¡ Suppea
(erityinen)
prekarisaatio
§ Kapitalismin
jälkiteollisen
ja
joustavan
vaiheen
lietsoma
tuotannon
globaali
uudelleenjärjestely
ja
sen
vaikutukset
työmarkkinoilla
ja
etenkin
yksilöiden
työurakehityksessä
¡ Laaja
(yleinen)
prekarisaatio
§ Elämän
yleinen
epävakaus,
instituutioiden
kriisi,
kokemuksen
rakenteiden
uudelleenjärjestely
13. ¡
Laaja
ja
suppea
prekarisaatioteesi:
epistemologisesti
yhteismitattomat?
§ Ovatko
suppean
teesin
kuvaamat
ilmiöt
(pätkätyöt
ym.)
prekarisaation
ydin
vai
vain
sen
indikaattoreita?
§ Laajemman
teesin
kuvaamia
tendenssejä
vaikeaa
vahvistaa
empiirisellä
tasolla,
”yleisesti”
¡
Silti
laaja
ja
suppea
teesi
tarvitsevat
toisiaan
¡
Koska
suppea
teesi
on
helpompi
operationalisoida,
konventionaalinen
sosiologia
”joutuu”
palauttamaan
kysymyksen
prekarisaatiosta
siihen
14. ¡ Kaksi
tietä
reduktivismiin:
§ 2005–2006:
nuorisokulttuurinen
tulkinta,
moraalipaniikki,
pätkätyö-‐
ja
syrjäytymispuhe
§ Nyt:
työnsosiologinen
konteksti
▪ Prekarisaatiokeskustelussa
esitetyt
näkemykset
”raflaavia”
(Pyöriä
&
Ojala
2012)
16. ¡
Tilasto
konservatiivisena
työkaluna
(statikos
~
”tasapainossa
pitävä”
-‐>
statiikka)
¡
Tilastointi
valtatekniikkana
(-‐>
modernin
sosiaalitieteen
synty
väestön
tilastoinnin
ja
kurissapitämisen
tieteenä
1700-‐luvulla)
¡
Sisäsyntyinen
pyrkimys
”isoon
kuvaan”,
yleistyksiin,
säännönmukaisuuksiin,
poikkeuksen
häivyttämiseen
(-‐>
kysymys
”merkittävyydestä”)
-‐>
tuottaa
vahvan
totuusvaikutuksen
ja
objektiivisuuden
tunnun
17. ¡ Pyöriä
&
Ojala
(2012):
prekarisaation
indikaattorit
§ Ylikoulutus
§ Toteutunut
työmarkkinariski
§ Työsuhteen
epätyypillisyys
§ Työmarkkinariskin
pelko
§ Huonot
työllistymismahdollisuudet
¡
→
Työmarkkinoiden
trendit
”eivät
heijasta
ylenpalttista
epävarmuuden
aikaa”
§ ”Pysyvyyttä
työmarkkinoilla
on
jotakuinkin
saman
verran
kuin
1980-‐luvulla.”
18. ¡ Miksi
prekarisaation
kuvaama
muutos
ei
”näy”?
§ A.
Muutosta
ei
todella
ole
tapahtunut
(eikä
tapahdu)
§ B.
Muutos
ei
näy
”vielä”
(ajatus
heikoista
signaaleista)
§ C.
Vanhentunut
tai
muuten
riittämätön
tutkimusvälineistö/-‐käsitteistö
§ D.
Väite
muutoksen
sisällöstä
ymmärretty
tai
operationalisoitu
väärin
19. ¡
Tilastojen
poliittinen
performatiivisuus
§ miten
tilastolliseen
päättelyyn
vetoamalla
oikeutetaan
jokin
tulkinta
maailmasta
ja
samalla
vahvistetaan
tähän
tulkintaan
liittyvät
implisiittiset
poliittiset
johtopäätökset
§ ei
vain
se,
kuinka
tilastoja
luodaan
tai
tulkintaan,
vaan
myös
se,
kuka
tilastollisen
faktan
esittää,
minkälaisesta
kontekstissa,
ja
minkälainen
totuusvaikutus
tällä
performanssilla
halutaan
ja
voidaan
saavuttaa
23. ¡
Vrt.
prekarisaation
tunnusmerkit
Paskaduunista
barrikadille
-‐kirjassa
(2009)
§ pätkätyöläisyys
§ pirstaleinen
yrittäjämäinen
työ
§ kokemus
hyvinvointivaltion
kriisistä,
vieraantuneisuus
ammatillisesta
järjestäytymisest
§ kouluttautumiseen
liittyneiden
elämänlaatua
koskeneiden
odotusten
romahtaminen
§ ristiriita
oman
yritteliäisyyden
ja
elämän
jatkuvan
niukkuuden
ja
turhauttavuuden
välillä
¡
Osa
mittareista
vaikeasti
kvantifioitavissa
24. ¡
Kokemus
§ Ei
vain
subjektiivinen,
mielivaltainen
vaan
myös
jaettu,
yhdessä
tuotettu
ja
ylläpidetty
§ Tietyt
kokemuksen
rakenteet
(structures
of
feeling,
Williams
1977)
mahdollisia
ja
ominaisia
tietylle
ajalle
¡
Kokemuksen
rakenteiden
kiinteä
mutta
ei-‐kausaalinen
yhteys
tuotantorakenteisiin
§ Georg
Simmel
(1903):
kärsimättömyys
ja
ailahtelevaisuus
modernin
rahatalouden
ja
kaupunkielämän
lietsomana
mentaliteettityyppinä
§ Paolo
Virno
(2006):
kyynisyys
ja
opportunismi
jälkiteollisen
kapitalismin
leimallisina
tunnesävyinä
25. ¡ Kokemuksen
todistusvoima
periaatteessa
kiistaton
§ Ongelma:
miten
saada
tietoa
kokemuksesta
ja
miten
puhua/kirjoittaa
siitä?
§ →
Homologinen
päättely
(rakenneyhtäläisyydet)
§ Kokemusta
ei
kuitenkaan
voi
”selittää”
▪ Tuotannon
muutoksen
teorian
ja
kokemuksen
rakenteiden
muutoksen
teorian
välinen
kuilu
▪ Kokemuksen
teorian
ja
kokemuksen
kokemuksen
välinen
kuilu
26. § Steven
Shaviro:
Post-‐Cinematic
Affect
(2010)
▪ ”…kuinka
elokuva-‐
ja
videoteokset
antavat
äänen
[…]
eräänlaiselle
ympärillä
vellovalle
tunnulle,
joka
ei
kiinnity
mihinkään
erityiseen
kohteeseen…”
(s.
2)
▪ Kulttuurituotteet
sekä
oireellisina
että
tuottavina
▪ 1.
Tarjoavat
tiivistettyjä
viitteitä
monimutkaisista
yhteiskunnallisista
prosesseista
▪ 2.
Osallistuvat
itse
näiden
prosessien
tuottamiseen
§
Lauren
Berlant:
Cruel
Optimism
(2011)
▪ ”…kuinka
singulaariset
asiat
tulevat
yleiseksi
ja
paikantuvat
ihmisten
elämäntarinoissa
tai
jaetussa
paikallisessa
historiassa…”
(s.
12)
▪ Esteettinen
ja
muodollinen
kuvaus
affektiivisesta
kokemuksesta
tarjoaa
evidenssin
historiallisista
prosesseista
(s.
16)
27. ¡
Prekarisaatiokeskustelun
vitsaus
on
pätkätyö(meta)puhe,
jota
uusinnetaan
jatkuvasti
kaikissa
esityksissä
¡
Laajan
ja
suppean
prekarisaation
epistemologisen
yhteismitattomuuden
teesi
on
silti
ongelmallinen
¡
Tarvitaan
operationalisointeja,
mutta
parempia
operationalisointeja
¡
Miten
prekaarisuuden
kokemuksen
voisi
”todistaa”
tai
”osoittaa”?
28. ¡
¡
¡
¡
¡
¡
¡
¡
¡
Berlant,
Lauren
(2011)
Cruel
Optimism.
Duke
University
Press,
Durham
[N.C.].
Jokinen,
Eeva,
Könönen,
Jukka,
Venäläinen,
Juhana
&
Vähämäki,
Jussi
(toim.)
(2011)
Yrittäkää
edes!
Prekarisaatio
Pohjois-‐Karjalassa.
Tutkijaliitto,
Helsinki.
Nieminen,
Hannu
(2000)
Julkisuuden
kohtalo
myöhäismodernissa:
globalisaatio
vai
pirstoutuminen?
Teoksessa
Anu
Koivunen,
Susanna
Paasonen
&
Mari
Pajala
(toim.):
Populaarin
lumo
–
mediat
ja
arki.
Turku:
Turun
yliopisto,
s.
186–211.
Peltokoski,
Jukka
(2005)
Kaikkien
maiden
prekaarit...
Megafoni.
http://megafoni.kulma.net/
index.php?art=251.
Shaviro,
Steven
(2010)
Post-‐Cinematic
Affect.
zero
books,
Winchester,
UK
&
Washington,
USA.
Simmel,
Georg
(2005)
Suurkaupunki.
Teoksessa
Suurkaupunki
ja
moderni
elämä.
Kirjoituksia
vuosilta
1895–1917.
Toimittanut
Arto
Noro.
Helsinki:
Gaudeamus.
[Die
Grossstädte
und
Geistesleben,
1903]
Taimio,
Heikki
(2010)
Pääkirjoitus.
Talous
ja
yhteiskunta
1/2010,
s.
3.
Williams,
Raymond
(1977)
Marxism
and
Literature.
Oxford
University
Press,
Oxford.
Virno,
Paolo
(2006)
Väen
kielioppi:
ehdotus
analyysiksi
nykypäivän
elämänmuodoista.
Tutkijaliitto,
Helsinki.