1. Esa Iivonen
esa.iivonen(at)mll.fi
Ammattikorkeakoulujen varhaiskasvatuspäivät
14.-15.11.2013 Kouvola
Lasten hyvinvointi
indikaattoritiedon
valossa

2. Indikaattoritiedon hyödyntäminen
• Indikaattorilla tarkoitetaan osoitinta, joka kuvaa ilmiöstä
jotakin olennaiseksi katsottua.
• Tiedon määrän kasvaessa on yhä vaikeampaa poimia
valtavasta tietomäärästä tarpeeseen käyttökelpoinen
olennainen tieto. On usein vaikea hahmottaa, mikä on
jossakin ilmiössä tapahtuvan kehityksen suunta.
• Indikaattorien tarkoituksena on hallita tietotulvaa ja
tiivistää yhä suuremmasta, sirpaleisemmasta ja vaikeammin
hallittavasta tietomäärästä olennainen avaintieto.
2

3. Indikaattorit apuvälineenä toimien
kohdentamisessa
• Indikaattori voi toimia apuvälineenä tavoitteiden
asettamisessa, suunnittelussa, päätöksenteossa ja seurannassa.
• Indikaattoreista toivotaan työvälineitä politiikkatoimien oikeaan
kohdentamiseen sekä toimien vaikuttavuuden ja vaikutusten
arviointiin.
•Indikaattoreilla voidaan myös verrata eri alueiden – kuten
kuntien ja maakuntien - välistä kehitystä.
•Indikaattoreilla voidaan kuvata sekä objektiivisia olosuhteita
että subjektiivisia ihmisten kokemuksia.
3

4. Indikaattorit perustuvat tilastotietoihin ja
kyselytutkimuksiin
• Suomessa käytetyt hyvinvointi-indikaattorit perustuvat
valtaosin tilastoviranomaisten ja muiden tilastoja
tuottavien viranomaisten keräämiin tilastoihin.
•Lasten hyvinvoinnin seurannan kannalta keskeisten
tilastojen tuottajat ovat Tilastokeskus, Terveyden ja
hyvinvoinnin laitos (THL) sekä Kansaneläkelaitos (Kela).
• Lapsia ja nuoria koskevan indikaattoritiedon tärkeä lähde
on THL:n toteuttama Kouluterveyskysely.
4

5. OECD:n Doing Better for Children 2009
• Vuonna 2009 ilmestyneessä Doing Better for Children
– raportissa OECD-maiden lasten hyvinvointia vertailtiin
21 indikaattorin avulla kuudella eri ulottuvuudella.
• Kuten yleensä muissakin kansainvälisissä vertailussa
raportissa käytettiin yhdistelmäindikaattoreita, joissa yhtä
ulottuvuutta mitataan usean indikaattorin avulla.
• Raportissa käytetyt hyvinvoinnin ulottuvuudet olivat
materiaalinen hyvinvointi, asuminen ja ympäristö,
koulutuksellinen hyvinvointi, terveys ja turvallisuus,
riskikäyttäytyminen sekä kouluelämän laatu.
5

6. Suomi Doing Better for Children -vertailussa
• Suomi pärjäsi varsin vaihtelevasti OECD:n vertailussa.
Suomi sijoittui seuraavasti:
• koulutuksellinen hyvinvointi 1.
• materiaalinen hyvinvointi 4.
• terveys ja turvallisuus 6.
• asuminen ja ympäristö 7.
• kouluelämän laatu 18.
• riskikäyttäytyminen 26.
6

7. Unicefin Innocenti Report Card 2013 (1)
• UNICEFin tutkimuskeskuksen Innocentin Report Card
-sarjan raportissa vuodelta 2013 kuvattiin 29 vauraan maan
lasten hyvinvointia viidellä eri ulottuvuudella yhteensä
26 indikaattorin avulla.
• Vertailussa käytetyt lasten hyvinvoinnin ulottuvuudet olivat
aineellinen hyvinvointi (4 indikaattoria), terveys ja
turvallisuus (4 indikaattoria), koulutus (4 indikaattoria),
riskikäyttäytyminen (10 indikaattoria) sekä asuminen ja
ympäristö (4 indikaattoria).
7

8. Unicefin Innocenti Report Card 2013 (2)
UNICEFin vuoden 2013 vertailussa Suomi sijoittui
seuraavasti:
• aineellinen hyvinvointi 2.
• terveys ja turvallisuus 3.
• koulutus 4.
• asuminen ja ympäristö 6.
• riskikäyttäytyminen 12.
8

9. Lapsen oikeuksien toteutumisen arviointi
edellyttää indikaattoritiedon käyttöä
• Lapsen oikeuksien sopimuksen täytäntöönpanon
kansainvälinen valvonta perustuu sopimusvaltioiden
raportointivelvollisuuteen lapsen oikeuksien komitealle.
• Lapsen oikeuksien sopimuksen mukaan raportin tulee
sisältää tiedot sopimusvaltion toimenpiteistä, joilla pannaan
täytäntöön sopimuksessa tunnustettuja oikeuksia ja näiden
oikeuksien nauttimisessa tapahtuneesta edistymisestä.
• Oikeuksien toteutumisessa tapahtunutta kehitystä ei ole
mahdollista raportoida ilman oikeuksiin liitettyjä
indikaattoreita.
9

10. Lapsen oikeuksien sopimuksen toteutumista
tulee seurata indikaattorien avulla
• Lapsen oikeuksien komitea korostaa sopimuksen täytäntöönpanotoimia
koskevassa yleiskommentissaan tietojen keräämistä ja analysointia sekä
indikaattorien kehittämistä.
• Komitean mukaan kaikille lapsen oikeuksien sopimuksessa turvatuille
oikeuksille tulee kehittää seurantaindikaattori.
• Komitealle tulee määräaikaisraportissa antaa yksityiskohtaisia
tilastotietoja liittyen lapsen oikeuksien sopimuksessa turvattujen oikeuksien
toteutumiseen.
• Tilastotietojen tulee olla eriteltyjä iän, sukupuolen ja sopimusmääräyksiin
liittyvien muiden relevanttien kriteereiden mukaisesti.
10

11. Lapsen oikeuksien komitean Suomea koskevat
päätelmät (2011) tietojen kokoamisesta (1)
• Komitea on huolestunut siitä, että haavoittuvassa
asemassa olevien lasten, kuten köyhien, vammaisten,
vähemmistö- tai maahanmuuttajataustaisen ja
sijaishuollossa olevien lasten,
elinoloista ei ole käytettävissä riittävästi tietoja.
• Lisäksi komitea on huolestunut siitä, että lasten
hyväksikäyttöä ja laiminlyöntiä sekä heihin kohdistuvaa
väkivaltaa tai lapsille suunnattuja palveluja on tilastoitu vain
niukasti.
11

12. Lapsen oikeuksien komitean Suomea koskevat
päätelmät (2011) tietojen kokoamisesta (2)
• Komitea kehottaa sopimusvaltiota vahvistamaan lapsen
oikeuksien sopimuksen täytäntöönpanoa koskevaa
tilastointijärjestelmää ja tilastollista analysointia sekä
varmistamaan, että sopimusvaltiossa kootaan tietoja, joita
käytetään laadittaessa toimintapolitiikkaa ja –ohjelmia, jotka
koskevat köyhyyttä, väkivaltaa, vammaisia lapsia,
vähemmistö- ja maahanmuuttajataustaisia lapsia sekä
perheessään erossa olevia lapsia.
12

13. Lapsen oikeuksien komitean Suomea koskevat
päätelmät (2011) tietojen kokoamisesta (3)
• Komitea suosittelee, että sopimusvaltio
vahvistaa edelleen valmiuksiaan koota ja analysoida
järjestelmällisesti koko maan kattavia tietoja kaikista
alle 18-vuotiasta henkilöistä yleissopimuksen koko
soveltamisalalta muun muassa iän, sukupuolen ja etnisen
taustan mukaan.
13

14. Indikaattoritiedon hyödyntäminen
kunnan lakisääteinen velvoite
• Terveydenhuoltolaki 12. §:ssä edellytetään
kunnan käyttävän indikaattoreita toiminnassaan.
• Kunnan on strategisessa suunnittelussaan asetettava
paikallisiin olosuhteisiin ja tarpeisiin perustuvat terveyden ja
hyvinvoinnin edistämisen tavoitteet, määriteltävä niitä
tukevat toimenpiteet ja käytettävä näiden perustana
kuntakohtaisia hyvinvointi- ja terveysosoittimia eli
indikaattoreita.
14

15. Hyvinvointikompassi-verkkopalvelu
• Hyvinvoinnin ja palvelujen kehityksen seurantaa varten
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) avasi
avainindikaattorien kokoelman vuonna 2012.
• Hyvinvointikompassi-verkkopalvelu:
www.hyvinvointikompassi.fi
• Hyvinvointikompassissa on yhteensä yli 100 indikaattoria.
• Indikaattorien joukossa on useita lasten ja nuorten
hyvinvoinnin seuraamisen kannalta tärkeitä indikaattoreita.
15

16. SOTKAnet-verkkopalvelu
• Indikaattoripankki SOTKAnet on Terveyden ja hyvinvoinnin
laitoksen (THL) verkkopalvelu, joka tarjoaa kaikista Suomen
kunnista keskeisiä väestön hyvinvointia ja terveyttä koskevia
tietoja vuodesta 1990 alkaen: www.sotkanet.fi
• SOTKAnetin tietosisältö kattaa yhtensä yli 2 000 yksittäistä
tilastotietoa.
• SOTKAnetin avulla käyttäjä voi hakea sosiaali- ja terveysalaan
liittyvää indikaattoritietoa eri aluetasoilla, kuten
kuntakohtaisesti.
16

17. Terveytemme.fi-verkkopalvelu
• Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) ylläpitämä
Terveytemme.fi -sivusto tarjoaa keskeisiä tilasto- ja
seurantatietoja väestön terveydestä ja hyvinvoinnista
alueittain ja väestöryhmittäin: www.terveytemme.fi
• Sivuston sisältö jakautuu keskeisiä terveysosoittimia
esittävään osioon sekä väestötutkimusten ja tilasto- ja
rekisteriaineistojen raportteja sisältäviin osioihin.
• Terveytemme.fi-sivusto sisältää myös
tulosraporttikokonaisuuksia Lasten ja nuorten
terveysseurantatutkimuksen (LATE) tutkimusaineistosta.
17

18. Nuorten hyvinvointi-indikaattorit
• Valtion nuorisoasiain neuvottelukunnan (Nuora) sivuilla on
Nuorten hyvinvointi-indikaattorit kokonaisuus:
http://www.tietoanuorista.fi/hyvinvointi-indikaattorit
• Nuorten hyvinvointi-indikaattorit on jaettu kahdeksaan
ryhmään: 1) taustaindikaattorit, 2) koulutus, 3) työllisyys- ja
yrittäjyys, 4) terveys, 5) arjenhallinta, 6) kulttuuri, luovuus ja
harrastuneisuus, 7) vaikuttaminen ja osallisuus sekä
8) henkilökohtainen koskemattomuus ja oikeusturva.
18

19. Findikaattori-verkkopalvelu
• Tilastokeskuksen ja valtioneuvoston kanslian toteuttama
Findikaattori-verkkopalvelu avattiin vuonna 2009:
www.findikaattori.fi
• Palvelu tarjoaa kokoelman yhteiskunnan kehitystä kuvaavia
indikaattoreita.
• Palvelu on koostettu valmiista tilastoista ja indikaattoreista.
• Findikaattorissa on vähän lapsiin liittyviä indikaattoreita,
joten lasten hyvinvoinnin kehityksen seurantaan
Findikaattori soveltuu huonosti.
19

20. Lasten hyvinvointi-indikaattoritiedon aukot (1)
•Viime vuosina on kehitetty lasten hyvinvointiindikaattoreita.
• Myönteisestä kehityksestä huolimatta indikaattoreissa ja
niiden taustalla olevissa tietovarannoissa on huomattavia
aukkoja.
• Suurimmat aukot ovat indikaattoritiedon vähäinen
saatavuus alle kouluikäisten (0–6-vuotiaat) ja
alakouluikäisten lasten (7–12-vuotiaat) osalta sekä
indikaattoritietojen erittelemättömyys.
20

21. Lasten hyvinvointi-indikaattoritiedon aukot (2)
• Indikaattoritiedot on usein saatavissa sukupuolen mukaan
eriteltynä ja osa indikaattoreista myös asuinpaikan mukaan,
mutta muutoin erittelytiedot useimmiten puuttuvat.
• Tietoja ei ole yleensä saatavilla esimerkiksi lapsen perheen
rakenteen, vanhempien sosioekonomisen taustan, lapsen
kielen tai etnisen ryhmän tai lapsen vammaisuuden mukaan.
• Erittelemättömät indikaattorit pelkistävät lapsia
yhtenäiseksi ryhmäksi, vaikka eri lapsiryhmien tilanteet
eroaisivat merkittävästi toisistaan.
• Erittelemätön tieto ei tuo esiin lapsiväestön hyvinvoinnin
kehityksen ja oikeuksien toteutumisen sisäisiä eroja.
21

22. Palveluja kuvaavien indikaattorien
tulkinnassa tulee olla varovainen (1)
• Palvelujen käyttöä koskevat indikaattorit kuvaavat
palveluiden tuotannon, palveluiden tarjonnan ja kysynnän
muutoksia, jotka ovat vahvasti sidoksissa lainsäädäntöön,
viranomaiskäytäntöihin, palvelukulttuuriin ja
palvelujärjestelmän käytettävissä oleviin voimavaroihin.
• Palveluita ja niiden piirissä tehtyjä päätöksiä kuvaavia
indikaattoreita kuitenkin usein käytetään myös lasten ja
nuorten hyvinvoinnin kuvaamiseen, vaikka nämä indikaattorit
kuvaavat vain välillisesti hyvinvoinnin kehitystä.
22

23. Palveluja kuvaavien indikaattorien
tulkinnassa tulee olla varovainen (2)
• Lasten ja nuorten hyvinvointia suoraan kuvaavia
indikaattoreita on vielä riittämättömästi.
• Palvelun tuottamista tai palvelun piirissä tehtävien päätösten
määrää kuvaavan indikaattorin muutoksesta ei voi tehdä suoria
johtopäätöksiä hyvinvoinnin muutoksesta.
• Esimerkiksi lasten mielenterveyspalveluita saatetaan
resursoida aiempaa enemmän, jolloin myös potilaita voidaan
ottaa aiempaa enemmän palveluiden piiriin, vaikka lasten
mielenterveyden häiriöiden esiintyvyys olisi pysynyt samalla
tasolla.
23

24. Lasten hyvinvointi-indikaattorien valmistelu
• OKM:n työryhmä julkaisi vuonna 2011 ehdotuksen
lasten hyvinvointi-indikaattorit -kokonaisuudeksi.
•Työryhmä ehdotti, että lasten hyvinvointia kuvataan kuudella
eri ulottuvuudella, jotka kattavat merkittävän osan lasten elämästä.
Kultakin ulottuvuutta seurataan usealla indikaattorilla.
• Työryhmän muistio:
http://www.minedu.fi/OPM/Julkaisut/2011/Lasten_hyvinvoinnin_kansallis
et_indikaattorit.html?lang=fi
• Lasten hyvinvointi-indikaattorien valmistelu jatkuu
parhaillaan Jyväskylän yliopiston hankkeessa, jota rahoittavat
OKM/nuorisoyksikkö ja lapsiasiavaltuutetun toimisto.
24

25. Ruotsissa ollaan edelle – Ruotsin
lapsiasiavaltuutetun Max18-indikaattorit
• Ruotsin lapsiasiavaltuutetun www-sivuilla on
Max18 -tieto- ja tilastokokonaisuus, jonne on koottu
indikaattoreita lapsen oikeuksien toteutumisen ja
lasten hyvinvoinnin seurannan näkökulmasta.
• Indikaattorit on jaettu sivuilla kuuteen alueeseen, jotka
ovat: talous (4 indikaattoria), terveys (10 indikaattoria),
koulutus (15 indikaattoria), turvallisuus (6 indikaattoria),
osallisuus (7 indikaattoria) sekä tuki ja suojelu (6
indikaattoria): http://www.barnombudsmannen.se/max18
25

26. Esimerkkejä
lasten ja perheiden hyvinvointia &
palveluja & lapsi- ja perheväestöä
kuvaavista indikaattoreista

27. Lapset (0-17-vuotiaat) perhetyypin
mukaan vuonna 2011
Kahden vanhemman
perheet 72,3 %
Yksinhuoltajaperheet
17,3 %
Uusperheet 10,4 %
Lähde: Tilastokeskus, Perheet 2011
27

28. Ahtaasti asuvat lapsiasuntokunnat,
prosenttia kaikista lapsiasuntokunnista
Lähde: THL, Hyvinvointikompassi
28

29. Ensisynnyttäjien ja kaikkien synnyttäjien
keski-ikä 1992-2011
Ensisynnyttäjät
27
1992
27,7
1997
27,6
2001
27,9
2005
30,2
30,1
30
29,9
29,8
29,2
Kaikki synnyttäjät
28,1
2009
28,4
2011
Lähde: THL, Perinataalitilasto – synnyttäjät, synnytykset ja vastasyntyneet 2011
29

30. Muun kuin suomen-, ruotsin- tai saamenkieliset
lapset (0-17-vuotiaat) 1990-2012
60 000
50 000
40 000
30 000
20 000
Lähde: Tilastokeskus, StatFin-tilastotietokanta
2012
2011
2010
2009
2008
2007
2006
2005
2004
2003
2002
2001
2000
1999
1998
1997
1996
1995
1994
1993
1992
1991
0
1990
10 000
30

31. Perusterveydenhuollon lastenneuvolan
käynnit yhteensä, 1 000:ta / 0-7-vuotiasta
Lähde: THL, Hyvinvointikompassi
31

32. Lasten kotihoidon tukea saaneiden
9 kk-2-vuotiaiden lasten osuus ikäryhmästä
2000-2012, prosenttia
58
57,4 57,4 57,4 55,9 55,5
53,4 52,4 51,4 52,3 51,4
49,9 50,5
2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012
Lähde: Kela
32

33. Päivähoidossa olleet lapset ikäryhmittäin
2005, 2010 ja 2011, prosenttia ikäluokasta
2005
2010
2011
80
70
60
50
40
30
20
10
0
Lähde: THL, Lasten päivähoito 2011
33

34. Päivähoidossa olleet 3 - 5-vuotiaat,
prosenttia vastaavanikäisestä väestöstä
Lähde: THL, Hyvinvointikompassi
34

35. Opetusryhmien keskikoko luokka-asteittain
25
20
15
2008
2010
10
5
0
1.
2.
3.
4.
5.
6.
7.
8.
9.
luokka luokka luokka luokka luokka luokka luokka luokka luokka
Lähde: Opetus- ja kulttuuriministeriö, Perusopetuksen ryhmäkoko 2010
35

36. Koulukiusattuna vähintään kerran viikossa,
prosenttia 8. ja 9. luokkalaisista
Lähde: THL, Hyvinvointikompassi
36

37. Perusopetuslain mukaisessa aamu- ja
iltapäivätoiminnassa olevia lapsia,
1. ja 2. vuosiluokan oppilaista 2004-2012,
prosenttia
1. vuosiluokan oppilaat
40,7
22,5
2004
43,6
25,3
2005
43,7
25,4
2006
46,4
26,4
2007
2. vuosiluokan oppilaat
48
27,3
2008
49
27,7
2009
50,8
27,8
2010
53
54,1
29,6
28,4
2011
2012
Lähde: Opetushallitus, Opetus- ja kulttuuritoimen rahoitusjärjestelmät raportit
37

38. Kokee terveydentilansa keskinkertaiseksi tai
huonoksi, % 8.- ja 9. luokan oppilaista
Lähde: THL, Hyvinvointikompassi
38

39. Tosi humalassa vähintään kerran kuukaudessa,
prosenttia 8.- ja 9.-luokan oppilaista
Lähde: THL, Hyvinvointikompassi
39

40. 10-14-vuotiaiden kulttuuriharrastuksista
1999 ja 2009, prosenttia
Harrastaa videokuvausta
Harrastaa valokuvausta
Harrastaa nykyään tanssia
Kuuluu nyk. näytelmäkerhoon tai
harrastajateatteriin
2009
On kirjoittanut runoja, novelleja, romaania tms.
1999
Harrastaa nyk. kuvataiteita
Laulaa nykyisin
Soittaa nyk. jotain soitinta
0
5
10
15
20
25
30
Lähde: Tilastokeskus, Ajankäyttötutkimus 2009,
Kulttuuri- ja liikuntaharrastukset 1981-2009
40

41. Eri liikuntalajien harrastaminen
neljän viikon aikana 1999 ja 2009,
prosenttia 10-14-vuotiasta
70
60
50
40
30
20
10
0
1999
2009
Lähde: Tilastokeskus, Ajankäyttötutkimus 2009,
Kulttuuri- ja liikuntaharrastukset 1981-2009
41

42. Pienituloisuusaste 1995-2011, prosenttia
Pienituloisia ovat henkilöt, joiden kotitalouden käytettävissä olevat rahatulot
kulutusyksikköä kohti (ekvivalentti rahatulo) ovat pienemmät kuin 60 prosenttia kaikkien
kotitalouksien ekvivalenttien käytettävissä olevien rahatulojen mediaanitulosta.
Tämän tulorajan alapuolelle jäävien osuutta väestöstä kutsutaan pienituloisuusasteeksi.
Pienituloisuuden euromääräinen raja vaihtelee vuosittain.
Lapsiväestö
Koko väestö
14
12
10
8
6
4
2
0
1995
2000
2005
2006
2007
2008
2009
2010
2011
Lähde: Tilastokeskus, Tulonjakotilasto 2011;
http://www.tilastokeskus.fi/til/tjt/2011/02/tjt_2011_02_2013-03-20_tie_002_fi.html
42

43. Toimeentulovaikeuksissa olevat kotitaloudet
vuonna 2011, prosenttia ko. kotitalouksista
Tavanomaisten menojen kattamisessa vaikeuksia
Suurimmissa vaikeuksissa
47,5
20,3
24,3
17,5
8,1
Yksinhuoltajat
Parit, joilla nuorin
lapsi alle 7 v.
23,7
21,5
5,1
Parit, joilla nuorin
lapsi 7-12 v.
5,6
Parit, joilla nuorin
lapsi 13-17 v.
7,9
Kaikki kotitaloudet
Lähde: Tilastokeskus, Tulonjakotilasto 2011 – Subjektiivinen toimeentulo
43

44. Toimeentulotukea vuoden aikana saaneet
lapsiperheet ko. perhetyypistä 1995-2011,
prosenttia
Parit, joilla lapsia
30,7 31,9 31,3 29,5
Yksinhuoltajaperheet
28,1 27 27,6 28,6 28,1 26,9
25,2
23,9 23,3 23,4 24,1 24,1 24,1
9,6 10,2 9,6 8,5
7,5 6,7 6,7
6,1 5,9 5,3 4,9
4,6 4,3 4,2
5
4,8 4,7
1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011
Lähde: THL, Toimeentulotuki 2011
44

45. Kodinhoitoapua vuoden aikana
saaneita lapsiperheitä 1992-2011,
prosenttia lapsiperheistä
6,5
6
5,5
5
4,5
4
3,5
3
2,5
2
1,5
1
1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011
Lähde: THL, SOTKAnet
45

46. Kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten
(0-17-v.) osuus kaikista lapsista 2000-2011,
prosenttia
1,4
1,3
1,2
1,1
1
1
1,3
1,3
1,2
1,1
1
0,9
2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011
Lähde: THL, SOTKAnet; vuoden 2011 osalta: THL, Lastensuojelu 2011
46

47. Lisätietoa lasten hyvinvointi-indikaattoreista
Esa Iivonen: Indikaattoritiedon hyödyntäminen
lasten oikeuksien toteutumisen seurannassa,
teoksessa Lapsioikeus murroksessa,
toim. Suvianna Hakalehto-Wainio & Liisa Nieminen.
Lakimiesliiton Kustannus 2013.
http://www.kauppakamarikauppa.fi/Kaikkituotteet/Lapsioikeus-murroksessa
47

48. Kiitos mielenkiinnosta!