Nuoret ja perustoimeentulotuen saanti. Rekisteriselvitys.
Raittila S, Korpela T, Ylikännö M, Laatu M, Heinonen H-M, Jauhiainen S ja Helne T. Työpapereita 138, Kela. Julkaisun osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2018061225711.
Blomgren 30.3.2022 Avosairaanhoidon palveluiden käyttö on eriytynyt.pdf
Nuoret ja perustoimeentulotuen saanti
1. Nuoret ja perustoimeentulotuen saanti
Rekisteriselvitys
Simo Raittila, Tuija Korpela, Minna Ylikännö, Markku Laatu,
Hanna-Mari Heinonen, Signe Jauhiainen ja Tuula Helne
Työpapereita 138, 2018
Julkaisun pysyvä osoite:
http://urn:fi/URN:NBN:fi-fe2018061225711
2. Nuoret ovat yliedustettuina toimeentulotuen saajissa…
• Vuonna 2017 Kelasta sai ainakin yhden kuukauden perustoimeentulotukea
17,7 % 18–24-vuotiaista nuorista. Koko väestöstä tukea sai 7,3 %.
• Nuorten tuensaanti oli erityisen yleistä kaupungeissa, yksin asuvilla ja niiden maiden
kansalaisilla, joista tuli paljon kansainvälisen suojelun hakemuksia Suomeen.
• Työssä oli 9 %, työttömänä 61 %. Vain 20 % sai työttömyysetuuksia.
• Työttömyysturvan muun ikäisiä tiukemmat ehdot ja asumisen hinta lisäävät
nuorten toimeentulotuen tarvetta.
• TE-toimiston estävät lausunnot ja valmistumisen jälkeiset odotusajat estävät ensisijaisten
työttömyysetuuksien saannin.
• Keskimäärin 40 % nuorelle maksetusta tuesta kohdistui asumismenoihin.
• Ensisijaisten etuuksien saantia parantamalla voitaisiin vähentää nuorten köyhyyttä.
3. … mutta useimmat heistä saivat tukea lyhytaikaisesti
• Noin puolella nuorista tukijakso kesti vain 3–4 kuukautta. Keskimäärin tukea
saatiin koko vuonna yhteensä 5,3 kuukautta.
• Nopeimmin tukijakso päättyi lapsettomilla pareilla, vanhempiensa tai muiden ihmisten
kanssa asuvilla sekä palkkaa tai eläkettä saavilla nuorilla.
• Pisimpään tuki jatkui yksinhuoltajanuorilla, vanhempainvapaalla olevilla, vailla ensisijaisia
etuuksia olevilla, pakolaismaista tulevilla sekä mielenterveyden ongelmista tai muusta
sairaudesta kärsivillä nuorilla.
• Noin joka sadas Suomen nuorista (7,6 % tukea saaneista) sai tukea Kelasta koko vuoden.
• Pelkkä toimeentulotuen saanti ei kerro ”syrjäytymisestä”.
• Perustoimeentulotuen siirto Kelaan on voinut heikentää sosiaalityön ja toimeentulotuen
välistä yhteyttä. Tätä yhteyttä tulisi vahvistaa ja erityisen tuen tarpeessa olevat nuoret
tunnistaa.
Notes de l'éditeur
STM:n aloitteesta Kelassa tehty rekisteriselvitys, jossa on myös kuvattu nuorten toimeentulotuensaajien asemaa tuki- ja palvelujärjestelmässä.
Kaupunkimaisissa kunnissa (Tilastokeskuksen luokitus) asui 83,2 % toimeentulotukea saaneista nuorista eli absoluuttisesti suurin osa heistä. Myös toimeentulotukea saaneiden osuus näissä kunnissa asuneista nuorista (19,7 %) oli korkeampi kuin taajaan asutuissa (17,2 %) ja maaseutumaisissa (13,1 %) nuorista. Tämän voi arvioida liittyvän erityisesti asumiskustannuksiin, joihin yleinen asumistuki ei läheskään aina riitä.
Pakolaismaihin on selvityksessä luettu ne maat (pois lukien Venäjä), joista Maahanmuuttoviraston tilastoiden (Maahanmuuttovirasto 2018) mukaan tuli vähintään 50 kansainvälisen suojelun hakemusta vuonna 2017. Näin ryhmään luettiin ne nuoret, joilla oli Afganistanin, Albanian, Algerian, Eritrean, Georgian, Iranin, Irakin, Syyrian, Nigerian, Somalian, Turkin tai Jemenin kansalaisuus. Nuorista, jotka olivat näiden maiden kansalaisia, 90,5 % sai toimeentulotukea väh. yhden kuukauden ajan. 63,6 % heistä sai tukea yhtäjaksoisesti vähintään 4 kuukauden ajan. Lukuja tulkittaessa on tärkeää huomata, että tässä puhutaan aika pienestä ryhmästä: tuen saajia oli 5 317 kappaletta, jotka muodostivat 6,3 % kaikista perustoimeentulotukea saaneista nuorista.
Tulottomien eli vailla ensisijaisia etuuksia olevien, työttömien nuorten määrä paljastui selvityksessä hyvin suureksi. Noin 41 % perustoimeentulotukea Kelasta saaneista nuorista oli tulottomia. Yllä mainittujen lisäksi opiskelijoita oli 22 %. Heidän osuutensa toimeentulotukea saaneista kuitenkin väheni syksyllä, kun opiskelijat siirtyivät yleisen asumistuen piiriin. Perhevapaalla olevia oli 4 % ja sairauspäivärahaa tai kuntoutusrahaa saavia 3 %.
Yllä on jätetty kuvaamatta nuorten asuinolosuhteet. Vajaa puolet (46 %) nuorista tuen saajista asui yksin. Yli 18-vuotiaat nuoret muodostavat oman toimeentulotukikotitaloutensa, vaikka he asuisivat yhdessä vanhempiensa kanssa. Kaikista nuorista tuensaajista lähes viidesosa (18 %) asui vanhempansa tai vanhempiensa kanssa. Joka kahdeksas (15 %) yhdessä muiden aikuisten henkilöiden kanssa (pl. oma puoliso). Puolison kanssa yhteisen toimeentulotukikotitalouden muodosti 11 prosenttia nuorista. Perheellisiä oli tuen saajista 9 prosenttia, joista hieman vajaa puolet (4 %) oli yksinhuoltajaperheitä.
Toimeentulotuen saanti voidaan yhdistää suhteellisen suoraan köyhyyteen, koska käytettävissä olevat tulot toimeentulotuen varassa elävillä ovat alle kohtuullisen kulutuksen tason määrittävien ns. viitebudjettien (1233 euroa/kk yksin vuokralla asuvalla pääkaupunkiseudulla THL:n raportin mukaan) ja suhteellisen köyhyysrajan (1185 euroa). Asumisen kuluihin paremmin riittävä yleinen asumistuki tai nuorten helpompi pääsy työttömyysetuuksille tarkoittaisivat, että nuorten ei tarvitsisi hakea pienten töiden tekemiseen taloudellisesti vähemmän kannustavaa toimeentulotukea.
Yli puolella (53 %) tulottomista nuorista oli ollut aiemmin samana tai edeltävänä vuonna TE-toimistosta saatu työttömyysturvan estävä lausunto. Tämä lienee tärkein selittävä tekijä sille, että nuoret ovat yliedustettuina niin toimeentulotukea saavien yleensä kuin erityisesti vailla ensisijaisia etuuksia olevien toimeentulotukea saavienkin joukossa.THL:n raportti viitebudjeteista: https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/135425/Suomensosiaalinentila_4_2017_final2_korjattu.pdf?sequence=1
”Tarkastelutavasta” johtuva ero syntyy siitä, tarkastellaanko koko vuotta vai ainoastaan huhtikuun jälkeistä aikaa ja kunkin nuoren ensimmäistä tukijaksoa. Tutkimuksessa rajattiin keston tilastollisessa mallintamisessa tarkasteltavaksi vain huhtikuun jälkeiset jaksot, koska alkuvuosi oli vielä siirtymäaikaa, jolloin perustoimeentulotukea saattoi saada vielä kunnasta. Huhtikuun jälkeisen ajan katsottiin vastaavan paremmin todellista tilannetta Kela-siirron jälkeen.
Selvityksessä tarkasteltiin asiaa myös aiemman kirjallisuuden valossa. Nuorten tuensaannista ja työelämän ulkopuolella olemisesta on kannettu paljon huolta julkisessa keskustelussa. Nuorten elämäntilanne on kuitenkin nopeasti muuttuva ja koko vuoden tilastojen tarkastelu huomioimatta jaksojen kestoa voi antaa suuremman kuvan nuorten tuensaannista kuin tarkastelut, joissa huomioidaan se, kuinka pitkään nuori sai tukea.
Syrjäytymiseen terminä tulee suhtautua kriittisesti, koska se ei vastaa edes useimpien työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevien sosiaalityön piirissä olevien nuorten omaa kokemusta (Gretschel ja Myllyniemi 2017). ”Syrjäytyminen” muun muassa määritellään käytännössä yleensä järjestelmälähtöisesti työelämän kautta, vaikka nuoret itse kokevat sosiaalisten suhteiden olevan sen suhteen tärkeämpi tekijä. Erilaiset ”syrjäytymisen” riskeistä kertovat määritelmät kuten NEET lukevat sisäänsä hyvin erilaisissa tilanteissa olevia nuoria, joista osalla tilanne on hyvin hetkellinen (esim. työpaikkojen välissä olevat) tai tietoisesti valittu (esim. omaa lasta hoitavat). Pitkäaikainen toimeentulotuen saanti on kuitenkin yhteydessä moninaisten elämän ongelmien korkeampiin riskeihin, joihin tulisi pyrkiä vastaamaan palvelujärjestelmässä.
Yhtenä keinona tunnistaa nykyistä paremmin nuorten perustoimeentulotuen saajien ongelmia ja tukea nuoren itsenäistä selviytymistä on pohdittu niin sanotun huoliseulan käyttöönottoa Kelassa. Asioita, joihin sosiaalialan ammattilaisten mukaan tulisi kiinnittää huomiota nuorten kanssa työskenneltäessä ja sosiaalityön tarvetta arvioitaessa ovat muun muassa pitkäaikainen tulottomuus, terveydelliset ongelmat, päihdeongelmat, nuoren sosiaaliset verkostot ja aiempi lastensuojelun asiakkuus. Nuorisobarometrin erillisotos, Gretschel ja Myllyniemi, ks. http://www.nuorisotutkimusseura.fi/images/hankkeet/nuorisobarometrin-erillisnayte/eriarvoistumistyoryhma_gretschelmyllyniemi_neet_aineistokooste_05122017_nettiin.pdf