1. Naisten muistelukerrontaa
palkkatyöstä 1940- ja
1950-luvuilla
Kirsi-Maria Hytönen
kirsi-m.hytonen@jyu.fi
Etnologia / JY
21.2.2012

2. Kannettu kaksoistaakka
Äitiys työssäkäyvien naisten
muistelukerronnassa
1940- ja 1950-luvuilla

3. Sisältö
Aineisto ja muistelukerronnan luonne
Ilmapiiri ja valinnanmahdollisuus?
Yksinäinen äiti
Raskaus, synnytys ja työ
Lastenhoidon ratkaisuja

4. Pani ukko, kukko tai halla, sanoivat miehet -
aina Kekkonen maksaa. Katkeria olivat kun se
äideille maksettiin, lapsilisä, akat muutenkin
vähän koppavia kun sodan elivät ja ilman
miehiä toimeen tulivat. Mahdoton hinku
omaan rahaan, raha kyllä kelpasi mutta vei
miehiltä valtaa. (TMT 258:1325, synt. 1926.)

5. Aineistot
Kirjoitettua muistitietoa arkistoista:
– Museoviraston keruuarkisto: Keruukysely 34:
Naisten elämä ja työpanos sotien 1939-1945
aikana (MV:K34)
– Työväen Arkiston muistitietotoimikunta (TMT):
kokonaisuudet Sosiaalidemokraattinen nainen
sekä Arki ja kulutus
Muistelukerronta kuvaa muistelijoiden omia
kokemuksia ja tulkintoja heille
merkityksellisistä tapahtumista.

6. Ilmapiiri (1)
A. Ahlströmin Kauttuan tehtailla ei avioliiton
solmimista ole katsottu yleensä rikokseksi,
joka aiheuttaisi välittömän irtisanomisen
vaimolle. Esimerkiksi Yhtyneillä oli aikoinaan
perinteisenä käytäntönä kehottaa
perheenäideiksi ryhtyviä siirtymään
päätoimisiksi hellapoliiseiksi. (MV:K34/343, synt. 1924.)

7. Ilmapiiri (2)
En naimisissa ollessani ollut vakinaisessa
työssä, ainoastaan tilapäisenä. Katsoin, että
kotitalous tuli halvemmaksi, kun äiti teki itse
kotityöt. Esim. lapsen hoito ja myös ruoka. ja
säilyi perhe sopu, kun äiti ei ollut liikaa
väsynyt ulkopuolisesta työstä. Tää oli minun
näkemykseni. (TMT 258:1320.)

8. Ilmapiiri (3)
Mieheni ei ehtinyt vielä aloittaa töitä uudessa työpaikassaan,
kun joutui lähtemään sotaan ja kunnassa ei ollut useaan
vuoteen ollut ko.työntekijää, joten töitä oli paljon rästissä.
Maalaiskuntainliiton tilintarkastaja minut määräsi aloittamaan
työt mieheni tuuraajana ja niin aloin purkaa tuota valtavaa
rästisumaa. Tuosta tarkastajasta käytimme nimeä ”täti
Talvitie”. Toimistossa ei ollut muita työntekijöitä, joten kaikki
työt-ja-asiat kulki kätteni kautta. Minulla oli tuolloin kaksi
pientä lasta ja tuona-aikana sain vielä kolmannenkin, ihmetteli
”täti Talvitie”, kerran käydessään: ”Missä ihmeen välissä, olet
ehtinyt tuon lapsenkin saada?”. Asuin samassa talossa, joten
jatkoin työpäivääni öisin ja viikonloppuina. Olen aina ollut
vähäsen kunnianhimoinen töitteni suhteen ja lapsillani oli
hoitaja, joten siltä osin oli asiat kunnossa. (MV:K34/1353)

9. Ilmapiiri (4)
Aloin kuitenkin taas katsella työpaikkaa ja pääsin
Kouvolan Kauppalan silloisen kunnalliskodin
sairasosastolle. […] Kuulin jälkeenpäin, että
johtokunnan kokouksessa oli pitkään mietitty, kun olin
naimisissa. Kauppala pelkäsi kovin niitä äitiyslomien
antamisia, joten olinkin sitten ensinmäinen naimisissa
oleva hoitaja siellä. Siellä myös henkilökunta asui
talossa ja minä sain sitten johtokunnan luvalla asua
mieheni kanssa talon ulkopuolella. Yöpäivystykset piti
kuitenkin jäädä hoitamaan, sillä yöhoitajan paikka
saatiin vasta myöhemmin. (TMT 256:1279/3, synt. 1929.)

10. Pula-aika, äitiys ja
yksinhuoltajuus (1)
Mutta elämä ei ollut paljonkaan parempaa sodan
jälkeisinä vuosina Ainoastaan pommitukset puuttuivat.
Samalla tavalla oli kaikesta puute vuosikausia. Olin
muotiliikkeessä modistioppilaana kun huomasin
odottavani lasta. Ajattelin että on turvallisempi hankkia
heti ravintolapaikka, siellä saa ainakin ruokaa. Menin
elannon konttoriin ja pääsin heti työhön Kluuvikadun
kansanruokalaan. Kerran sitten emäntä kutsui
puheilleen ja kysyi odotinko lasta? Vastasin kyllä.
Miksi ette kertonut töihin tullessanne. Sanoin että en
siksi että silloin minua ei olisi otettu. […] Olin sitten
elannossa töissä tammikuun loppuun. Poikani syntyi
15 helmikuuta 46. (MV:K34/671, synt. 1921)

11. Pula-aika, äitiys ja
yksinhuoltajuus (2)
No ei siihen [avioliiton ulkopuoliseen lapseen] oikein
suhtauduttu hyvin millään lailla. Yhteiskunta ei tullut
vastaan millään lailla. Ainoastaan silloin kun poikani
oli vissiin vuoden vanha, niin alettiin maksaa tätä
lapsilisää. Ja sekin oli niin tarkkaan, että kun poikani
oli maalla hoidossa, niin minä maksoin sinne
hoidosta, mutta lapsilisän otin itselleni sitten. Ja se
lopetettiin se lapsilisä, koska se ei kuulunut minulle se
lapsilisä vaan lapselle. Vaikka minä maksoin sen
hoidon itse. Mutta minä sain sen sitten. Se korjattiin
kyllä. Että kyllä minä sen lapsilisän rupesin sitten
kuitenkin saamaan. Mutta että se oli niin tarkkaa. (TMT
258:1316, synt. 1922)

12. Raskaus, synnytys ja työ (1)
Sain ainokaiseni -55. Ei ollut konttorissa
tuuraajaa. Äitiysloma oli kuusi viikkoa. Tein
raportit Helsinkiin koko lomani ajan. Juoksevat
asiat hoiti johtaja. Ei ollut tarhoja. Vuonna 56
jouduin jättämään työni. En saanut lapselleni
hoitajaa. (TMT 258:1322, synt. 1928.)

13. Raskaus, synnytys ja työ (2)
Siellä kun sai samaa palkkaa miesten kanssa muuttui käytäntökin.
Oli joskus nostettava enemmän kuin jaksoi. Tehtävät otettuaan ne
täytyi suorittaa. Synnytyslomaa oli säästettävä viime tipalle. Kun olin
valvonut lasten kanssa yön ja aamulla oli kiipeiltävä
puutavaravaunuihin jopa tukkivaunujen päälle viimeistelemään
ketjuja lukkoihinsa, tai mittamaan halkopinoja umpivaunuun, ei ollu
itku kaukana. Myös suuremmilla asemilla kun miehet lastasivat
kärryihin jokaiselle yhtäpaljon saattoi kuulla. ”Ei sinun kädet vapisi
tiliä kuitatessasi, anna tyttö kärryn luistaa!” […] Ajat paranivat 50-
luvulla, […]. Odotin esikoistani seitsemännellä kuukaudella, tulivat
poltot ja syntyi poikalapsi joka hätäkasteessa sai nimen Tapio Olavi.
Hän eli vain viikon. Lääkärin selitys oli: ”Vauva kuoli samasta syystä,
kuin oli kesken syntynytkin. Hän ulosti verta.” Syynä olivat nuo
raskaat kiviporalaatikot joita vatsani varassa jouduin nostelemaan
junaan sepälle teroitettaviksi, toiset porat tulivat terävinä laatikoissa
alasnostettaviksi. (TMT 259:1337, ei syntymävuotta.)

14. Raskaus, synnytys ja työ (3)
Poikamme syntyi 22.4.1942. […] Ei sitä juuri
tietänyt kukaan, paitsi eräs ikivanha Kässiskä
työpaikallani. Hän sai esimieheni
painostamaan minua, että lakkaisin ajoissa
töistä, koska eräs toinen nainen synnytti
iltavuoron ruokatauolla tehtaan
yhteismajoituksessa lapsen. Kävin kuitenkin
aivan viimeiseen saakka töissä, mutta
matkustin viimetingassa synnyttämään
kotipaikkakunnalleni. (MV:K34/343, syntynyt 1924.)

15. Raskaus, synnytys ja työ (4)
Niitä raskaita säkkejä nostellessamme tälle
apulaisrouvalle tuli keskenmeno, hän odotti
esikoistaan, eikä hän olisi saanut nostaa noita
säkkejä, enkä minä taas tietänyt hänen
tilaansa ennenkuin tapaus sattui. Kyllä minua
harmitti tämän nuoren äidin kohtalo, olen
kuitenkin kuullut, että ovat saaneet lapsia sen
jälkeen. (MV:K34/627, synt. 1918.)

16. Lastenhoidon ratkaisuja (1)
Sodan syttyessä olin ottanut äitini luoksemme
asumaan. Näin me autoimme ja tuimme
toinen toisiamme. Minun työssäkäymisestäni
ei olisi tullut mitään ellei äitini olisi asunut
luonamme. (MVK34/915, syntynyt 1911.)

17. Lastenhoidon ratkaisuja (2)
Olin ansiotyössä koko sodan ajan. Jatkosodan aikana
minulla oli pieni lapsi huollettavana. Asuimme
kahdestaan pienessä, perin kylmässä
vinttiasunnossa. Aamulla lapsen ruokittuani vein sen
vaunuissa puistotädin huomaan ennen työhön
menoani ja hain takaisin aamiaistunnilla syömään ja
vaatteita vaihtamaan. Sitten taas takaisin puistotädille
ja itse töihin. Viideltä hain pojan lopulta kotiin ja illan
vietimme yhdessä. Jos oli niin paha sää, ettei
puistotäti ollut paikalla, vein lapsen äitini luo, joka asui
lähistöllä. […] Kun kotimme pommitettiin, sain lapsen
ja äitini sijoitetuksi kaukaisten sukulaisten luo
muutamaksi kuukaudeksi. (MV:K34/2435, synt. 1915.)

18. Lastenhoidon ratkaisuja (3)
Lastenhoito työssä ollessani sujui melko
mutkattomasti. Äitini oli ensialkuun, mutta
sitten otin kotiapulaisen, eikä lapsia tarvinnut
kuljettaa kotoa pois. Meillä olikin hyvä onni
apulaisten suhteen, kun kaikki olivat
luotettavia ja hoisivat lapset hyvin. (TMT 256:1279/3,
synt. 1929.)

19. Lastenhoidon ratkaisuja (4)
Rouva Salon lopettaessa lapseni hoidon yritin
saada hänet läheiseen päiväkotiin – mutta
turhaan! Siellä vain sanottiin – ETTÄ JÄÄKÄÄ
KOTIIN!! Ja mieheni valmistumiseen ja
työpaikan saantiin meni vielä useita
kuukausia. Sitten sain erään rouvan
hoitamaan kotiin lastani ja hoito maksoi 100
mk ja vuokra oli 100mk – koko silloinen
palkkani upposi näihin menoihin. (TMT 259:1269,
synt. 1929.)

20. Lastenhoidon ratkaisuja (5)
Olin ansiotyössä. Oli pakko. Isä kuoli kohta [esikoisen]
ristiäisten jälkeen. Kaksi sisartani ja koko isäni koti siirtyi
hoitooni. Kesäisin ei ollut kotiapulaispulmia. Sisareni
auttoivat kaikessa. Talveksi sain nuoren tytön. Syksyn
alkaessa hän sairastui. Vein vauvan vaunuissa toimiston
ikkunan alle. Olin kunnanvaltuuston kokouksessa
pöytäkirjurina, kun yksi valtuutettu isäntä tuli sisään
tyttäreni sylissään. ”Ei lasta saa itkettää. Mulla on näitä
kotona monta kappaletta. Kyllä selvitään.”
Toimistoapulaiset olivat luvanneet hoitaa lasta. Isäntä ehti
ensin. Kun tuli hänen puheenvuoronsa, laski lapsen
naapurin syliin. Niin lapsi kiersi sylistä syliin. Se oli hänen
ensimmäinen kokouksensa. Minä: Voi rakkaat
leppävirtalaiset. (MV:K34/975, synt. 1919.)

21. Lastenhoidon ratkaisuja (6)
Jouduimme Keuruulle evakoksi kesäkuussa
1944. Kylässä oli Osuuskaupan sivumyymälä,
kyselivät kovasti siihen apulaista. Sain heti
paikan ja alkoivat pyytää myymälänhoitajaksi,
siinä oli lisäksi pieni postiasema. Minulla oli
kaksi pientä lasta, anoppini hoiti lapset.
Tiedustelin kirjeessä mieheni mielipidettä, hän
sanoi saan tehdä niinkuin haluan, mutta ei
toivo että annan lapset vieraan hoitoon kun
anoppi muuttaa Orimattilaan. (MV:K34/980, synt.
1919.)

22. Lastenhoidon ratkaisuja (7)
Ei ollu päivähoitopaikkoja [joten jäin kotiin
lasten kanssa] ja jotenki mullakin mies, jolla oli
paljon edustustehtäviä, paljon menoa, niin hän
tykkäs että on hyvä että on joku kotona. Mutta
koskaan hän ei sitten mun menojani rajottanu,
vaan hän aina sano, että hoida joku lasten
kanssa, niin hän päinvastoin tuki aina siis
omia menoja. Ja lapsetkin tuli sellaisiksi, että
ne kysy aina, että kun mä sanoin, että mä
lähen sinne ja tänne, niin ne sano, että kuka
meille tulee siksi aikaa. (TMT 332:1379, synt. 1924.)

23. Muistettu kaksoistaakka
Ratkaisu lasten hoitamisesta kotona tai äidin
käymisestä kodin ulkopuolella töissä ei ollut
yksinkertainen.
Muistelukerronnan suhde suureen
kertomukseen vahvasta suomalaisesta
naisesta tai sankariäidistä?
Muistelukerronnassa päivähoidon ja
lastentarhojen rooli on luonnollisesti etäinen,
koska niitä ei juurikaan ollut. Ns.
perhestrategiat olivat tärkeämpiä.

24. Kiitos!
kirsi-m.hytonen@jyu.fi