KEHITYSALUSTOILLA NELOSKIERTEESEEN Käyttäjälähtöiset living lab - ja testbedinnovaatioympäristöt Tulevaisuuden kehitysalustat -hankkeen loppuraportti

1. KEHITYSALUSTOILLA
NELOSKIERTEESEEN
Käyttäjälähtöiset living lab - ja testbed-
innovaatioympäristöt
Tulevaisuuden kehitysalustat -hankkeen loppuraportti
Movense Oy
Kimmo Rönkä & Janne Orava
The Center for Knowledge and Innovation Research, HSE
Veli-Pekka Niitamo & Kari Mikkelä

2. 2 (60)
ESIPUHE
Kehitysalustojen merkitys nousi esille vuoden 2004 aikana, kun Helsingin seudun
innovaatiostrategiaa (Yhdessä huipulle, 2004) laadittiin. Kehitysalustojen rooleina on toimia
kehittämis-, oppimis- ja vuorovaikutusympäristöinä ja sitä kautta vahvistaa Helsingin seudun
strategisesti tärkeitä osaamisalueita sekä kilpailukykyä. Asumisen liiketoimintaklusterityöhön
liittyen Tekes kartoitti kansainvälisiä Living Lab -kehitysalustoja ja niiden menestystekijöitä
vuonna 2005. Kiinnostavimpana nousi esiin opetuksen, tutkimuksen ja liiketoiminnan yhdistävät
kehitysalustat (Living Lab Europe, 2005).
Tulevaisuuden kehitysalustat -hankkeen valmistelu käynnistettiin kevättalvella 2006, jolloin
mukaan osarahoittajaksi lähti myös Teknologian ja innovaatioiden kehittämiskeskus Tekes.
Culminatumin organisoima kehityshanke toteutettiin osana Pääkaupunkiseudun kaupunkiohjelmaa
(toimintalinja 2) ja konsultti valittiin kesällä 2006.
Toimintatavaksi valittiin käytännönläheinen, eri kehitysalustojen yhteistyötä lisäävä
verkottumismalli, jossa pääpaino oli käytännön tekemisellä sekä eri kehitysalustojen keskinäisellä
verkottumisella. Tulevaisuuden kehitysalustat –hankkeessa kartoitettiin kansallisesti tärkeimpiä
kehitysalustoja ja kehitysalusta-aihioita sekä koottiin yhteen toimintalähtöinen ja lisäarvoa
tuottava yhteistyömalli. Hankkeessa myös käynnistettiin systemaattinen, yhdessä tehtävä
kehitysalustakonseptien kehittämistyö ja edistettiin suomalaisten kehitysalustojen kansainvälistä
verkottumista (erityisesti European Network of Living Labs –verkosto). Kansainvälistä yhteistyön
lisäämiseksi järjestetään syksyllä 2007 seminaari, johon kutsutaan osallistujia myös ulkomailta.
Tulevaisuuden kehitysalustat -hankkeen kansallinen loppuraportti ”Kehitysalustoilla
neloskierteeseen” on tilannekuvaus siitä, miten erilaiset kehitysalustat nähdään tällä hetkellä
osana innovaatioympäristöjä. Dynaamisessa tutkimus- ja kehittämistyössä toimintamalleja
kehitetään edelleen eteenpäin, mutta käyttäjälähtöisyys on tullut pysyväksi osaksi
innovaatiotoimintaa.
Projektin ohjausryhmään kuuluivat Tatu Laurila (Culminatum Ltd Oy, 31.1.2007 saakka,
Pääkaupunkiseudun markkinointi Oy, 1.2.2007 lähtien), Irma Patala (Culminatum Ltd Oy,
1.2.2007 lähtien), Satu Haaparanta (Tekes), Kari Raina (Art and Design City Helsinki Oy), Kimmo
Ojuva (DIMES ry), Jarmo Eskelinen (Forum Virium Helsinki), Jussi Muurikainen (Forum Virium
Helsinki, 31.3.2007 saakka), Pekka Koponen (Forum Virium Helsinki, 1.4.2007 lähtien), Minna
Koivumäki (Kustaankartanon vanhustenkeskus), Minna Tarkka (m-Cult), Mikko Punakivi (RFID Lab
Finland), Katariina Raij ja Sari Sarlio-Siintola (Well Life Center), Kimmo Kurunmäki (Helsingin
yliopisto, kaupunkitutkimuksen verkosto) ja Merja Koski (Pääkaupunkiseudun kaupunkiohjelma).
Konsultteina hankkeessa ovat olleet Kimmo Rönkä ja Janne Orava Movense Oy:stä sekä Veli-
Pekka Niitamo ja Kari Mikkelä HSE/CKIR:stä. Raportin taittoi Vesa Kemppainen Movense Oy:stä.
Ohjausryhmä kokoontui hankkeen aikana viisi kertaa.
Kiitokset kaikille työhön osallistuneille erittäin aktiivisesta panoksestanne!
Helsingissä 11.6.2007
Irma Patala Satu Haaparanta
Culminatum Tekes

3. 3 (60)
SISÄLLYSLUETTELO
TIIVISTELMÄ 4
ABSTRACT 5555
1. JOHDANTO – KÄYTTÄJÄLÄHTÖINEN INNOVAATIOYMPÄRISTÖ 7
1.1 Tausta ja lähtökohdat 7
1.2 Tavoitteet 8
1.3 Raportin sisältö ja rakenne 8
1.4 Määritelmät 9
2. TUTKIMUS, KEHITYS JA INNOVAATIOT 11
2.1 Tutkimuslaboratorioista tosielämän ympäristöihin 11
2.2 Tuottajalähtöisyydestä käyttäjälähtöisyyteen 12
2.3 Suljetusta avoimeen innovaatiojärjestelmään 14
2.4 Arvoketjuista arvoverkkoihin 15
2.5 Julkiset hankinnat innovaatiokiihdyttäjinä 16
3. KANSALLISET JA KANSAINVÄLISET KEHITYSALUSTAT 19
3.1 Kehitysalustat osana 2000-luvun innovaatioympäristöä 19
3.2 Kotimaiset kehitysalustat 21
3.3 Ulkomaalaiset kehitysalustat 23
3.4 European Network of Living Labs 23
4. KEHITYSALUSTOJEN ORGANISOINTI 25
4.1 Kehitysalustat osana käyttäjälähtöistä innovaatiojärjestelmää 25
4.2 Kehitysalustat tuovat käyttäjät toimintaympäristöille 27
4.3 Kehitysalustat innovatiivisuuden neloskierteenä 29
4.4 Kehitysalustojen palvelumallit 31
4.5 Kehitysalustojen parhaat käytännöt 33
5. TOIMENPIDE-EHDOTUKSET 37
LÄHDELUETTELO 41
LIITTEET 43
1. Arabianranta - esittely
2. Forum Virium Helsinki - esittely
3. Kustaankartanon vanhustenkeskus - esittely
4. m-cult - esittely
5. RFID Lab Finland - esittely
6. Well Life Center - esittely
7. LiTe Open -verkoston kehitysalustoja
8. European Network of Living Labs -verkoston kehitysalustat
9. Evaluointikriteerit European Network of Living Labs -verkoston toisen vaiheen ehdokkaille
10. EU komission Living Lab Portfolio
KEHITYSALUSTAT ESIMERKKIKOHTEINA
1. RFID Lab Finland (luku 2.4 Arvoketjuista arvoverkkoihin)
2. Kustaankartanon vanhustenkeskus (luku 2.5 Julkiset hankinnat innovaatiokiihdyttäjänä)
3. DIMES ry (luku 3.1 Kehitysalustat tulivat osaksi 2000-luvun innovaatioympäristöä)
4. Well life Center (luku 4.1 Kehitysalustat ovat osa käyttäjälähtöistä innovaatiojärjestelmää)
5. m-cult (luku 4.2 Kehitysalustat tuovat käyttäjät toimintaympäristöille)
6. Arabianranta (luku 4.3 Kehitysalustat innovatiivisuuden neloskierteenä)
7. Forum Virium Helsinki (luku 4.5 Kehitysalustojen parhaat käytännöt)

4. 4 (60)
TIIVISTELMÄ
Hanke on Culminatum Ltd Oy:n koordinoiman ”Tulevaisuuden kehitysalustat ja
innovaatiorahoituksen tehostaminen” -kaupunkiohjelmahankkeen kehitysalustoja koskeva osuus.
Hankkeen rahoittajia ovat Culminatum Ltd Oy ja Tekes. Kehitysalustojen rooli ja merkitys
nostettiin yhdeksi Helsingin seudun innovaatiostrategian (Yhdessä huipulle, 2004) strategiseksi
painopisteeksi.
Tulevaisuuden kehitysalustat -kaupunkiohjelmahankkeen tavoitteena oli:
• kansallisesti tärkeimpien kehitysalustojen ja kehitysalusta-aihioiden kartoittaminen ja
kokoaminen yhteen toimintalähtöisen ja lisäarvoa tuottavan yhteistyömallin
synnyttämiseksi
• systemaattisen, yhdessä tehtävän kehitysalustakonseptien kehittämistyön käynnistäminen
• suomalaisten kehitysalustojen kansainvälisen verkottumisen edistäminen.
Hankkeeseen osallistui aktiivisesti seitsemän Helsingin metropolialueella toimivaa kehitysalustaa:
Arabianranta / Art and Design City Helsinki Oy, DIMES ry, Forum Virium Helsinki, Kustaankartanon
vanhustenkeskus, m-cult, RFID Lab Finland ja Well Life Center.
Kehitysalustat ovat fyysisiä tai digitaalisia kehitysympäristöjä, joissa tuotteita ja palveluja
tutkitaan, kehitetään ja testataan tilannetta varten rakennetussa kokeiluympäristössä (testbed) tai
aidossa elämisen ympäristössä (living lab).
Kehitysalusta yhdistää sekä lineaarisen tuote- ja palvelukehitysprosessin että syklisen
käyttäjälähtöisen innovaatioprosessin. Käyttäjätarpeiden ja -kokemusten avulla voidaan synnyttää
innovatiivisuutta edistävä monialainen ja monenvälinen kehityskierre, ns. neloskierre, jossa
osapuolina ovat, tutkimustahot/laitokset, yritykset, julkinen sektori ja käyttäjät.
Tutkimustahot/laitokset (korkeakoulut, KIBS-toimijat ja järjestöt) tuovat neloskierteeseen
tutkimus-, kehitys- ja innovaatio-osaamista. Julkisen sektorin (kaupungit ja valtionhallinto) roolina
on mahdollistaa innovatiivinen toimintaympäristö. Prosessissa käyttäjiä edustavat erilaiset, eri-
ikäiset ja eri motiiveilla toimivat ihmiset, joiden näkemyksiä, kokemuksia, tarpeita ja haluja
selvitetään sekä tarpeisiin ja haluihin vastataan. Käyttäjät edustavat aitoja elämisen ympäristöjä
tai sellaisia aitoja elämisen tilanteita, joissa he toimivat käyttäjinä. Yritykset sekä yhteisöt ovat
tuotteiden ja palvelujen kehittäjiä, jotka hyödyntävät neloskierteen käyttäjälähtöisyyttä,
monialaisuutta ja monenvälisyyttä.
Kehitysalustoilla neloskierteeseen -raportissa esitetään kuusi toimenpidettä, jotka ovat:
1. Vahvistetaan käyttäjälähtöisten kehitysalustojen roolia ja merkitystä osana kansallista ja
eurooppalaista innovaatiojärjestelmää.
2. Viedään käyttäjälähtöiset kehitysalustakonseptit osaksi korkeakoulujen, tutkimuslaitosten
ja yritysten tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoimintaa.
3. Käynnistetään pääkaupunkiseudulle kehitysalustojen toiminnan kehittymistä,
verkottumista ja kansainvälistymistä tukeva Kehitysalustafoorumi (Helsinki Living Lab
Round Table).
4. Edistetään käyttäjälähtöisten kehitysalustakonseptien tuotteistamista ja osaamisen
kansainvälistämistä.
5. Edistetään kestävien hallintomallien toteuttamista osana ns. neloskierre-kehitysalustoja.
6. Kehitetään julkisen sektorin innovatiivisuutta osana julkisten hankintojen uudistamista.

5. 5 (60)
ABSTRACT
One of the four focal points of the Innovation Strategy for the Helsinki Region (Culminatum 2004)
is to strengthen the clusters of expertise and to create common development platforms.
Development platforms bring together the developers, public sector, exploiters and end users of
new technologies and related products and services. Financiers of the project are Culminatum Ltd
Oy and Tekes.
The objectives of the development platform section of the Urban Programme project are:
• to chart the nationally most important development platforms and embryos of such, and
to bring them together to create an action-based and value-adding model of cooperation;
• to start development work for a systematic, joint development platform concept;
• to promote the international networking of Finnish development platforms.
Seven development platforms operating in Helsinki metropolitan area participated actively to the
project: Arabianranta area / Art and Design City Helsinki Oy, DIMES ry (digital media service
innovations), Forum Virium Helsinki (digital services), Kustaankartano center for the elderly, m-
cult centre for new media culture, RFID Lab Finland and Well Life Center.
Development platforms are physical or digital development environments, where products and
services are developed, tested and evaluated either in for situation built environment (testbed) or
in real living environment (living lab).
User-driven development platform links both linear product development process and cyclic user-
driven innovation process. By means of user needs and user experiences can be generated
conducive to innovation multidisciplinary cooperation (so called quadruple helix), where actors are
research institutes, companies, public sector and final users. Research institutes (universities,
KIBS-actors and organisations) bring to user-driven development platform their research,
development and innovation know-how. Role of public sector (cities and governments) is to enable
innovative environments and processes. In the user-driven process different people both in age
and motivation represents users and their visions, experiences, needs and wishes, which are to be
solved and answer their needs and wishes. Users represent real living environments or such real
living situations, where they act as a final user. Companies and organisations utilize user-driven
processes as well as multidisciplinarity in their own product and service development
In “User-driven development platforms” report we present six actions, which are:
1. Strengthen the role and significance of user-driven development platforms as a part of
national and European innovation system.
2. Promote user-driven development platform concepts as a part of research, development
and innovation operations of universities, research institutes and companies.
3. Launch development platform forum (so called Helsinki Living Lab Round Table) in Helsinki
region in order to support development, networking and internationalisation of
development platforms.
4. Promote commercialisation of user-driven development platforms and internationalisation
know-how.
5. Promote execution of sustainable managing and operating models as a part of user-driven
development platforms.
6. Develop innovativeness of public sector as a part of renewal of public procurement.

6. 6 (60)
Kuva 1. Kansalaisvaikuttamiseen keskittyvä m-cult on vahvasti mukana mm. Kallio kukkii -
tapahtumassa.

7. 7 (60)
1. JOHDANTO – KÄYTTÄJÄLÄHTÖINEN
INNOVAATIOYMPÄRISTÖ
1.1 Tausta ja lähtökohdat
Helsingin seudun innovaatiostrategiassa (Yhdessä huipulle, 2004) valittiin neljä strategista
painopistettä seudun kehittämiseen. Nämä painopisteet olivat
(I) Tutkimuksen ja osaamisen kansainvälisen vetovoiman lisääminen
(II) Osaamiskeskittymien vahvistaminen ja yhteisten kehitysalustojen luominen
(III) Julkisten palvelujen uudistaminen ja innovaatiot
(IV) Innovaatiotoiminnan tuki.
Kehitysalustojen rooli ja merkitys nähdään yhtenä työkaluna, jolla Helsingin seudun kilpailukykyä
ja kansainvälistä lisäarvoa ja houkuttelevuutta lisätään.
2000-luvulla painopiste tutkimuksen innovaatioista on siirtynyt jatkuvasti lähemmäksi markkinoita
ja käyttäjiä. Vasta onnistuneen kaupallistamisen jälkeen voidaan arvioida, onko kyseessä
todellinen innovaatio. Tutkimuksen ja kehitystoiminnan ajureiksi ovat nousseet markkinavetoisuus
ja erityisesti käyttäjälähtöisyys. Kehitysalusta-ajattelu on tuonut tuote- ja palvelukehitykseen
malleja, joiden avulla tuotetta ja palvelua voidaan yhdessä käyttäjien kanssa innovoida, testata ja
kehittää ennen markkinoille viemistä.
Kehitysalustoihin kuuluvilla living lab -konsepteilla arvioidaan olevan vaikutusta Helsingin seudun
elinkeinoelämän kehittämiseen. Helsingin kaupungin uudessa elinkeinostrategiassa (2007)
todetaan seuraavaa:
”Living lab -konseptilla voidaan vahvistaa Helsingin asemaa
tietoyhteiskuntakehityksen eurooppalaisena tiennäyttäjänä ja digitaalisten
palveluiden edelläkävijänä. Tavoitteena on saada Helsinkiin investointeja ja uutta
liiketoimintaa. Uusilla palveluilla ja toimintamalleilla on myös mahdollista löytää
ratkaisuja kaupungin omiin tarpeisiin esimerkiksi terveydenhuoltosektorilla.”
Helsingin Arabianrantaa pidetään yhtenä Euroopan tunnetuimmista living lab -alueista. Osana
Arabianrannan kehittämistä ns. living lab -toiminta1
alkoi jo vuonna 2003 ja sen jälkeen alueella
on toteutettu useita yritys- ja korkeakouluvetoisia T&K-hankkeita. Vuonna 2005 perustetussa
Forum Virium Helsinki2
-klusterissa yritykset, tutkimustahot ja Helsingin kaupunki kehittävät
yhdessä tulevaisuuden digitaalisia palveluja ja sisältöjä. Muita kansallisia kehitysalustoihin liittyviä
aloitteita ovat DIMES ry (digitaalinen media), Kustaankartanon vanhustenkeskus (Ikääntyvät
kaupunkilaiset -hanke sekä InnoKusti-hanke), m-cult (medialähtöisyys), RFID Lab Finland
(logistiikka) sekä Well Life Center (terveys- ja hyvinvointipalvelujen kehittäminen). Tarkemmin
näitä kehitysalustoja on esitelty raportin liitteessä.
Vuoden 2006 aikana lanseerattu eurooppalainen European Network of Living Labs -verkosto
(ENoLL, www.openlivinglabs.eu) luo perusteet laajemman eurooppalaisen innovaatioalustan
luomiselle (European Innovation Infrastructure) vuosien 2007–2013 aikana. ENoLL-verkoston ns.
ensimmäiseen aaltoon kuuluu 19 erilaista living lab -aluetta eri puolella Eurooppaa. Living lab –
teema oli myös yksi Suomen hallituksen valitsemista pääteemoista heinäkuussa 2006 alkaneella
EU-puheenjohtajuuskaudella.
1
MIE/SIE Mobile Individuals in Europe / Supporting Individualisation of Environments -EU-hankevalmistelussa
v. 2003 ja INTELCITIES-hankkeessa v. 2003-2005 julistettiin Arabianranta Living Lab -alueeksi.
2
Laajamittaisia Living Lab -hankkeita ovat mm. ennaltaehkäisevän terveydenhuollon palvelluja kehittävä
Terveellinen kaupunginosa sekä Ubiikki Helsinki, jossa tutkitaan joka paikan tietoteknologian luomia uusia
liiketoiminta- ja palvelumalleja

8. 8 (60)
Suomessa perustettiin vuoden 2007 alussa kansallinen kehitysalustojen toimintaa tukeva Living
Labs and Testbeds, Open Forum - verkosto (LiTe Open). LiTe Open on kansallisesti ja
kansainvälisesti verkottuva DIMES ry:n ohjelma, jonka tavoitteena on kehittää todellisia
testausalustoja uusien teknologioiden tuotteistamiseksi. Verkosto on julistanut avoimen kutsun
projekti-ideoille, kehitysehdotuksille ja yleisille ehdotuksille verkoston toimintaan liittyen.
Kansallisesti kehitysalustat liittyvät myös vuosina 2007–2013 toteutettavaan
osaamiskeskusohjelmaan, jossa kehitysalustat ovat osana eri osaamisklusterien innovatiivisia
toimintamalleja (ks. www.oske.net). Kehitysalustoilla on oma roolinsa myös strategisen
huippuosaamisen keskusten kehittämisessä (ks. http://www.tekes.fi/osaamisenkeskittymat/).
Pääkaupungin kansainvälistä tutkimuksen ja osaamisen vetovoimaa vahvistaa myös huhtikuussa
2007 julkistetun Sailaksen raportin ehdotusten mukainen TKK:n, HSE:n ja TaiKIn yhteinen
innovaatioyliopisto. Toivottavaa on, että innovaatioyliopiston toiminnallinen suunnittelu
käynnistetään samassa yhteydessä kun innovaatioyliopistoa valmistellaan lainsäädännöllisesti ja
hallinnollisesti aloittamaan toimintansa vuoden 2009 alusta. Uudistetun yliopistorakenteen
tulisi heijastaa myös tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnan avointa luonnetta, rinnakkaisuutta
ja syklisyyttä sekä ihmis- ja käyttäjäkeskeisyyttä. Yliopiston tulisi luoda oma roolinsa avointen
innovaatioympäristöjen ja kehitysalustojen kehittäjänä, organisoijana ja toimijana
pääkaupunkiseudella, Suomessa ja kansainvälisesti.
1.2 Tavoitteet
Tulevaisuuden kehitysalustat -hankkeen tavoitteena on:
(1) kansallisesti tärkeimpien kehitysalustojen ja kehitysalusta-aihioiden kartoittaminen ja
kokoaminen yhteen toimintalähtöisen ja lisäarvoa tuottavan yhteistyömallin
synnyttämiseksi;
(2) systemaattisen, yhdessä tehtävän kehitysalustakonseptien kehittämistyön
käynnistäminen;
(3) suomalaisten kehitysalustojen kansainvälisen verkottumisen edistäminen.
Hankkeen pääpaino on siis ollut kehitysalustojen keskinäisen yhteistyön ja verkottamisen
lisäämisessä. Projektin aikana on pyritty edistämään kaikenlaisen tiedon, kokemusten, käytännön
ja osaamisen siirtymistä kehitysalustoilta toiselle. Hankkeessa tehty konseptikehitys perustuu sekä
alan kirjallisuuteen, havaintoihin ja kokemuksiin nykyisiltä kehitysalustoilta että hankkeessa
konsulttityönä tehtyihin rakenteellisiin yksinkertaistuksiin.
1.3 Raportin sisältö ja rakenne
Tulevaisuuden kehitysalustat -hanke on osa Pääkaupunkiseudun kaupunkiohjelmaa (toimintalinja
2), jonka tavoitteena on pääkaupunkiseudun kilpailukyvyn parantamiseen tähtäävien seudullisten
toimenpiteiden tukeminen.
Loppuraportin alussa (luku 2) kerrotaan tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnan muutoksista
sekä meneillään olevista globaaleista muutostrendeistä. Luvussa 3 esitellään Helsingin seudun,
kansallisia sekä kansainvälisiä kehitysalustoja yleisesti. Projektissa mukana olleiden
kehitysalustojen tarkemmat kuvaukset on esitetty raportin liitteissä 1-7. Luvussa 4 esitellään
toimintamalleja ja esimerkkejä parhaista käytännöistä, miten kehitysalustoja voidaan organisoida
ja johtaa. Raportin lopussa on esitetty kehitysalustojen toteuttamiseen liittyviä toimenpide-
ehdotuksia.
Hanke käynnistyi elokuussa 2006 ja loppuraportti valmistui kesäkuussa 2007. Hankkeeseen
liittyen järjestetään kaksi seminaaria. Ensimmäinen pidetään kesäkuussa 2007, jolloin julkistetaan
hankkeen loppuraportti. Tämän julkistusseminaarin kohderyhmänä ovat päättäjät, yritykset sekä
kehitysalustoihin liittyvät muut sidosryhmät. Toinen seminaari järjestetään syksyllä 2007
fokusoituna kutsuseminaarina erityisesti ulkomaalaiselle kohderyhmälle myynti- ja
markkinointimielessä.

9. 9 (60)
1.4 Määritelmät
Tässä raportissa viitataan kehitysalusta-termillä julkisiin, avoimiin ja/tai yhteiskäytössä oleviin
kehitysalustoihin, kuten avoimet testbedit ja living labit. Joissain yhteyksissä kehitysalustat
voidaan nähdä monimuotoisempana kokonaisuutena, kuten Culminatumin 2004 julkaisemassa
Kehitysalustat-ydinryhmän esityksessä on kuvattu (ks. taulukko alla). Tällöin määritelmään
kuuluu myös innovaatio-platformit, suljetut testbedit sekä ohjelmistoalustat, jotka on siis tässä
raportissa jätetty pois kehitysalustan määritelmästä.
Taulukko 1. Raportissa käytettyjen termien määritelmät.
Termi Määritelmä
Kehitysalusta on käyttäjälähtöinen innovaatioympäristö, joka kokoaa yhteen tuotteiden ja palveluiden
tarjoajat, jotka kehittävät niitä yhteistyössä kehittäjien kanssa, sekä niitä hyödyntävät
loppukäyttäjät. Kehitysalusta-termi sisältää tässä raportissa kaksi tarkemmin
määriteltyä kehitys-/innovaatioympäristöä – testbed ja living lab (ks. alla)
Testbed on toiminnallista ja/tai teknologista tuote- ja palveluinnovointia varten rakennettu
innovaatioympäristö, jossa tuotteiden ja palveluiden teknologia on kehittämisen
keskipisteessä. Loppukäyttäjät sekä muut kehittämisessä mukana olevat tahot, kuten
tuotteiden ja palveluiden tarjoajat sekä kehittäjät, ovat mukana avustavassa roolissa.
Testbed-toiminnan tarkoituksena on useimmiten todeta teknologian toimivuus (ns. proof
of concept -periaate).
Living lab on aito elämisen ympäristö, joka on valjastettu innovaatiokäyttöön. Living labin
keskipisteessä on tuotteen tai palvelun loppukäyttäjä aidossa käyttötilanteessa. Muut
kehittämiseen liittyvät toimijat, kuten tuotteiden ja palveluiden tarjoajat sekä
mahdolliset kehittäjät tukevat omilla toimillaan loppukäyttäjän pyrkimyksiä tuoda esille
tuotteen tai palvelun käyttöön liittyviä ideoita ja ajatuksia - innovaatioita.
Innovaatio tarkoittaa kaupallisesti tai yhteiskunnallisesti uudella tavalla hyödynnettyä tietoa ja
osaamista (lähde: Tekes 2007). Innovaatioita ovat teknologiset innovaatiot, prosessi-
innovaatiot, tuotekonseptit, liiketoimintainnovaatiot ja yhteiskunnalliset eli sosiaaliset
innovaatiot.
Avoin
innovaatio
määrittelee, mikä yrityksen ulkopuolinen tieto tulisi hyödyntää yrityksen toiminnassa ja
mikä yrityksen sisäinen tieto tulisi ulkoistaa. Vastaavasti suljettu innovaatio rajoittaa
sisäisen tiedon käytön ainoastaan yrityksen sisälle, eikä hyödynnä yrityksen ulkopuolella
olevaa tietoa. (lähde: Wikipedia)
Innovaatio-
ympäristö
on fyysinen, digitaalinen tai sosiaalinen ympäristö, johon on luotu puitteet
innovaatioiden syntymiselle.
Käyttäjä-
lähtöisyys
on käyttäjien tarpeiden huomioon ottamista tuotekehitys- ja innovaatioprosesseissa.
Tilanne-
lähtöisyys
on tilanteiden (kontekstin) huomioon ottamista tuotekehitys- ja innovaatioprosessissa.
T&K&I on tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoimintaa (vrt. T&K eli Tutkimus- ja Kehitys sekä
R&D eli Research & Development)
Kolmois-
kierre
Kolmoiskierteellä (Triple Helix) tarkoitetaan julkisen sektorin, elinkeinoelämän ja
tutkimuksen välistä monimuotoista ja -suuntaista yhteistyötä.
Nelos-
kierre
Neloskierteellä (Quadruple Helix) tarkoitetaan julkisen sektorin, elinkeinoelämän,
tutkimuksen ja käyttäjien (kansalaiset, kuluttajat, asukkaat, työntekijät ja vapaa-
ajanviettäjät) välistä yhteistyötä. Neloskierre-sana lanseerattiin Neloskierrettä
kaupunginosiin -kirjassa (Toim. Ari Tolvanen ja Hannu Kurki) vuonna 2004.

10. 10 (60)
Kuva 2. Helsingin Kustaankartanon vanhustenkeskuksen aidossa asumisympäristössä kehitetään
ja testataan vanhusten hoitoon soveltuvia uusia tuotteita ja palveluita yhteistyössä korkeakoulujen
ja yritysten kanssa.

11. 11 (60)
2. TUTKIMUS, KEHITYS JA INNOVAATIOT
Tutkimustoiminta on kehittynyt voimakkaasti 1900-luvulla, jolloin yliopiston
erillisyydestä siirryttiin toisen maailmansodan jälkeen yhä laajenevaan
teollisuuden ja tutkimuksen väliseen yhteistyöhön. 2000-luvulla käyttäjät ovat
tulleet pysyväksi osaksi yritysten, tutkimuksen ja julkisen sektorin välistä
yhteistyötä. Luvussa valotetaan T&K&I-toiminnan kehitystä, innovaatioiden
luokittelua sekä taustaa käyttäjälähtöisille innovaatiomalleille.
2.1 Tutkimuslaboratorioista tosielämän ympäristöihin
Yliopistojen asema yhteiskunnassa on muuttunut voimakkaasti viime vuosikymmenten aikana.
Alun perin yliopistolaitos eli itsenäisenä tieteenharjoittamisen keskuksena, jolloin tyypillisesti alan
tutkijat tekivät pitkäjänteistä, usein yksinäistäkin tieteellistä työtä omissa ”tutkijankammioissaan”.
Ennen toista maailmansotaa yliopistot toimivat itsenäisinä akateemisen opetuksen keskuksia,
jotka sijaitsivat kaupunkien keskustoissa tai omilla kampuksillaan (esim. Oxford ja Cambridge).
1950- ja 1960-luvuilla USA:ssa alettiin rakentaa yrityslähtöisiä tiedepuistoja teknillistieteellisten
yliopistojen läheisyyteen (esim. University of Stanford). Yritykset hakeutuivat yliopistojen
tutkimuslaboratorioiden läheisyyteen houkuttimenaan osaaminen ja osaajat. Suomessa Teknillinen
korkeakoulu aloitti siirtymisen Otaniemeen 1950-luvun aikana. Erilaiset tutkimus- ja
tuotekehityslaboratoriot olivat tämän ajan tärkeintä kehitysinfrastruktuuria.
1980- ja 1990-luvuilla alettiin rakentaa tiede- ja teknologiakeskuksia, joiden tarkoituksena oli
lisätä verkottumista, edistää tutkimuksen ja yritystoiminnan välistä yhteistyötä ja vauhdittaa
yritysten kansainvälistymistä. Tuolloin myös Suomessa rakennettiin ensimmäiset
teknologiakeskukset yliopistokaupunkeihin mm. Innopoli (Otaniemi, Espoo), Technopolis (Oulu) ja
Hermia (Hervanta, Tampere). Teknologiakeskukset sekä kansallinen vahva tutkimus- ja
kehityspanostus (mm. TEKES) onnistuivat lisäämään yritysten kiinnostusta tutkimukseen, mikä
lopulta toi mukanaan kärkiyritysten pääkonttoreita kampusten läheisyyteen. Tiedepuistojen
toiminnan tavoitteena oli aktiivinen avoimuus ja erilaisten keskustelu- ja toimijafoorumien
luominen yli sektorirajojen. Tiedepuisto nähtiin nähdä paikkana, mutta myös välineenä, jolla
korkeakouluissa syntynyttä osaamista siirretään hyödyntämään yritysten liiketoimintaa.
2000-luvulla tavoitteena on ollut toteuttaa aikaisempaa monipuolisempia kampuksia, joilla
työnteon, tutkimisen ja opiskelun lisäksi on myös korkeatasoista asumista ja runsas
palvelutarjonta vähintään välittömässä läheisyydessä. Esimerkkejä uusimpien
suunnitteluperiaatteiden toteuttamisesta ovat Helsingissä Arabianrannan alue sekä suunnitteilla
oleva Espoon Suurpellon alue.
Alueiden toimijat (asukkaat, opiskelijat, työntekijät ja vierailijat) ovat keskeinen resurssi, jonka
hyödyntäminen on vasta aluillaan. Monipuolisilla alueilla, kuten kampusalueella, on aito arkinen
yhteys sekä kuluttajamarkkinoille että arkisiin elämisen ympäristöihin, mikä saattaa olla
tulevaisuudessa hyvin merkittävä osa alueen ja yritysten kilpailukykyä.

12. 12 (60)
Yliopisto
Yritys
Käyttäjä
Tutkimus-
laboratoriot
Erillinen yliopisto
Tuotekehitys-
laboratoriot
Yliopistot & teollisuus
Kehitys-
alustat
Yliopistot, teollisuus,
julkinen sektori & käyttäjät
Perustutkimus-
lähtöisyys
Tuotekehitys-
lähtöisyys
Käyttäjä-
lähtöisyys
Alue
Kuva 3. Perustutkimuslähtöisista tutkimuslaboratorioista käyttäjälähtöisiin kehitysalustoihin.
Globalisaatio on muuttanut monilta osin yritysten, yhteiskunnan ja yksilöiden toimintaa.
Tuotannollinen työ ja yhä enenevissä määrin myös suunnittelu ja tuotekehitys siirtyvät sinne,
missä tuotteen markkinat ja asiakkaat ovat ja missä työn tekemisen kustannukset ovat edulliset.
Globalisaatio itsessään on lisännyt pienten yritysten mahdollisuuksia, mutta menestyminen
maailmanmarkkinoilla edellyttää sekä korkeaa erityisosaamista että vahvaa verkottumista.
Tietoon perustuva talous on vastaavasti nostanut korkeakoulujen roolia alueen kilpailukyvyn
perustana. Yritysten sijaintipaikan valintaan vaikuttavat kuluttajamarkkinat, alueen
tutkimusosaamisen laatu ja korkeakoululaitoksen kyky tuottaa uusia osaajia yritysten tarpeisiin.
Teknologisten innovaatioiden lisäksi kilpailuetua haetaan käyttö- ja kuluttajaosaamisesta, koska
vasta kaupallistettu idea on todellinen innovaatio. Yritykset joutuvat ottamaan huomioon
käyttäjien erityistarpeet ja mieltymykset niin tuotekehittelyssä, markkinoinnissa kuin
organisaatioiden toimintamalleissakin (esim. Hämäläinen, 2006). Erilaiset käyttäjäryhmät tulevat
olemaan suuressa roolissa, kun uuden talouden tuotteita ja palveluja kehitetään. Näiden
käyttäjäryhmien (ns. käyttäjäpoolit) synnyttäminen ja ylläpito ovat vaativa mutta välttämätön
tehtävä erilaisia kehitysalustoja rakennettaessa.
Tulevaisuudessa tavoitellaan alueiden kykyä synnyttää käyttäjälähtöistä sosiaalista pääomaa, joka
vahvistaa innovatiivisten kuluttajamarkkinoiden toimintaa. Kehitysalusta-ajattelulla haetaan sekä
kykyä mobilisoida käyttäjäosaaminen että muodostaa aitoja elämisen kehitysympäristöjä.
2.2 Tuottajalähtöisyydestä käyttäjälähtöisyyteen
Valmistava teollisuus sekä tuotteiden ja palvelujen kehittäjät ovat kehitystyön kuluessa – usein
monien epäonnistumisten jälkeen – ymmärtäneet, että pelkkä uusi idea, nerokas teknologia tai
oivaltava toimintamalli ei vielä tuo kaupallista menestystä. Kaupallisesti menestyneet tuotteet ja
palvelut vaativat syvällistä ymmärrystä käyttäjien toimista, tyyleistä ja haluista. Idean lisäksi
tarvitaan tietoa ihmisten käyttökokemuksista ja tuotteiden ja palvelujen käytettävyydestä.
Laajemmin 2000-luvulla on alettu puhua muotoilusta sekä tuotteiden ja palvelujen
konseptoinnista. Käyttäjätiedon hallinnasta alkoi muodostua yrityksille tärkeä kilpailutekijä.
(Keinonen & Jääskö, 2004 ja Hyysalo, 2006)
Käyttäjälähtöisyydessä kilpailuetua haetaan sillä, että tunnetaan ja ymmärretään loppukäyttäjän
tarpeet mahdollisimman hyvin. Käyttäjätiedon avulla voidaan luoda hyödyllinen ja miellyttävä
tuote sen käyttäjille. Tällainen laite tai palvelu on:
• Haluttava; se vastaa käyttäjien toiveita ja tarpeita
• Hyödyllinen; se auttaa käyttäjiä saavuttamaan tavoitteensa ja kehittämään toimiaan
• Käytettävä; sen operointi onnistuu hyvin ja johtaa toivottuihin tuloksiin myös käytännössä
• Miellyttävä; sen käyttö tai hallussapito tuottaa mielihyvää, jopa iloa tai ainakin vähentää
kurjuutta (Hyysalo, 2006).

13. 13 (60)
Yrityksen kannalta on hyödyllistä tietää, miten käyttäjät oikeasti käyttävät tuotteita tai palveluja.
Käyttöä koskeva tieto on keskeistä sekä tuotteen teknisille toteuttajille, markkinoijille, myyjille
että huollolle ja teknisen tuen suunnittelijoille (Hyysalo, 2006).
Käyttäjälähtöinen suunnittelu alkoi voimistua 1980-luvun lopulta alkaen. Käyttäjälähtöisyys
tarkoittaa kaikkien mukana olevien (loppukäyttäjien, suunnittelijoiden, tuotannon, alihankkijoiden
jne.) näkökulmien mukaan ottamista suunnitteluprosessiin. Tästä monenvälisyydestä ja
monialaisuudesta johtuen perinteisesti lineaarisiin suunnitteluprosesseihin tuli yhä enemmän
syklisiä piirteitä (ks. kuva alla).
Ymmärretään
ja määritetään
käyttöyhteys
Tunnistetaan
tarve
Ratkaisu
täyttää
vaatimukset Eritellään
vaatimukset
Tuotetaan
suunnittelu-
ratkaisuja
Arvioidaan
ratkaisuja
Perus-
Tutkimus
Sovel-
tava
tutkimus
ja tuote-
kehitys
Tuotanto Markki-
nointi
Myynti
Lähde: Rothwell 1994; Berg 2007
Kuva 4. Teknologiatyöntöinen lineaarinen tuotekehitys (Lähde: Rothwell 1994; Berg 2007) ja
vuorovaikutteisten järjestelmien ihmiskeskeinen suunnitteluprosessi (engl. human-centred design
processes for interactive systems) (lähde: ISO 13407)
Käyttäjälähtöinen suunnittelu on nähty myös valtiontasoisena strategia-asiana. Tanskan hallitus
teki vuonna 2005 4-vuotisen strategian, jonka mukaan käyttäjälähtöisen innovaatiotoiminnan
edistäminen on kansallinen prioriteetti. Osana tätä päätöstä perustettiin Copenhagen Business
Schooliin Danish User Centered Innovation Lab, jossa on mukana yrityksinä Bang & Olufsen,
Coloplast, Danisco, Lego, Novo Nordisk ja IO Interactive sekä tutkimuspartnerina MIT professori
Eric von Hippelin johdolla. (http://uk.cbs.dk)
Käyttäjälähtöisen tutkimuksen menetelmät muodostavat tärkeän perustan kehitysalustoille:
1. Käyttäjälähtöisyys: Käyttäjien tarpeet ja käyttöyhteydet pitää pystyä tunnistamaan
2. Käyttäjälähtöinen suunnitteluprosessi: Suunnitteluprosessi on syklinen eikä lineaarinen
MIT:n professori Eric von Hippel huomasi, että käyttäjät pystyvät ja ovat halukkaita kehittämään
tuotteita ja palveluja eteenpäin. Von Hippelin mukaan käyttäjälähtöiset innovaatioprosessit
antavat suuria etuja vuosisatoja käytössä olleisiin valmistajalähtöisiin tuotekehitysprosesseihin.
Oleellista on myös se, että yksityisten käyttäjien ei tarvitse kehittää kaikkea itsekseen, vaan he
voivat hyötyä ideoista ja ajatuksista, joita käyttäjäyhteisöt ovat kehittäneet vapaasti jaettavaksi.
(von Hippel, 2005)
Von Hippel lanseerasi kärkikäyttäjien (lead users) ryhmän, jolla on kaksi ominaisuutta:
(1) He tuntevat edelläkävijöinä nykyiset markkinatrendit ja luovat uusia
(2) He saavat hyötyä kehitetyistä uusista ratkaisuista ja ovat siksi halukkaita kehittämään
tuotteita ja palveluja.
Monella alalla käyttöön perehtyneet käyttäjät ovat erinomaisia suunnittelutyössä. Ilmiötä
kutsutaan nimellä ammattilais-amatöörit (pro-am = professional-amateurs). Teollisuudesta
esimerkkejä ovat mm. Suunnon sukelluskellot, Legon Mind Storm -rakennussarja ja Linux-
käyttöjärjestelmä.

14. 14 (60)
Käyttäjien vuorovaikutusprosessi vaikuttaa siihen, miten kehitystyössä mukana oleva henkilö
sitoutuu tehtävään. Monella alalla onkin pitkä kokemus siitä, miten esimerkiksi asukkaiden kanssa
ylläpidetään eri osapuolia motivoivaa ja kehitystyötä hyödyntävää yhteistyötä. Helsingissä
Maunulan alueella aloitettiin foorumitoiminta runsas kymmenen vuotta sitten. Tähän mennessä
alueella on järjestetty yli 60 aluefoorumia ja 8 kesäseminaaria (www.maunula.net).
Kehittäjä
Käyttäjät
Kehittäjä
Käyttäjät
Kehittäjä
Käyttäjät
Kehittäjä
Käyttäjät
Osallistaa Osallistuu Vaikuttaa Voimaantuu/
valtaistuu
Kuva 5. Käyttäjien voimaantumisprosessi (user empowerment).
Myös tuotekehityksessä yritykset ovat tunnistaneet sen, että avoimen innovaatiotoiminnan
onnistumisen edellytyksenä käyttäjäyhteisöjen voimaantuminen (ns. user empowerment).
2.3 Suljetusta avoimeen innovaatiojärjestelmään
Teollisuuden T&K-prosessit olivat pitkään suljettuja, yhden yrityksen sisäisiä prosesseja, jotka
kestivät ajallisesti pitkään ja joiden riskit olivat suuria. Viime aikoina on eri yhteyksissä kehitetty
avoimempia innovaatiomalleja. IBM:n Richard Straubin mukaan innovaatiotoiminta on muuttunut
avoimeksi, globaaliksi, yhteistyötä vaativaksi, monialaiseksi ja nopeasykliseksi (ENoLL-seminaari,
24.11.2006).
Avoin innovaatio eli Open Innovation on professori Henry Chesbroughin kehittämä termi.
Chesbroughin mukaan yritykset hakevat uusia toimintatapoja innovaatioprosessiensa tehokkuuden
ja tuottavuuden parantamiseksi. Itse ja yksin kehittämisen sijasta yritykset ovat alkaneet etsiä
aktiivisesti ideoita ja teknologioita yrityksen ulkopuolelta. Myös yhteistyötä on alettu tehdä
toimittajien ja kilpailijoiden kanssa arvon luomiseksi asiakkaille. (Chesbrough 2004).
Tutkimus Tuote- ja
palvelukehitys
Aika
Tutkimus Tuote- ja
palvelukehitys
Aika
Kuva 6. Suljettu ja avoin innovaatioympäristö. (kuvan alkuperäinen lähde: Chesbrough, 2004).

15. 15 (60)
Tutkimusprojektit päättyvät usein ilman yrityksen kannalta toivottua tulosta, mikä on tavallaan
luonnollinen seuraus tutkimustoimintaan liittyvästä riskinotosta. Riskiä sisältävän
tutkimusprojektin tarkoituksena onkin usein yritykselle uusien teknologioiden, menetelmien tai
toimintatapojen kehittäminen. Suljetussa innovaatioympäristössä nämä ideat jäävät yrityksen
sisäisiksi ja usein kaupallisesti hyödyntämättä. Avoimessa, epälineaarisessa
innovaatioympäristössä yritys ulkoistaa (myy tai lisenssoi käyttöoikeudet tms.) ne ideat, joita ei
itse aio viedä kehityshankkeina eteenpäin. Vastaavasti yrityksen ei tarvitse kehittää kaikkea itse,
vaan markkinoilta etsitään ja ostetaan toiminnalle sopivia kehityshankkeisiin sopivia ideoita, joista
kehitetään omia innovaatioita. (ks. tarkemmin Chesbrough, Open Innovation, 2004)
2.4 Arvoketjuista arvoverkkoihin
Käyttäjälähtöisyys edellyttää myös liiketoiminnan uudistumista. Kaupallistettava innovaatio
edellyttää myös yrityksen oman toimintaympäristön muutoksia kuten uudistetun
liiketoimintaverkon. Tuotantolähtöiset liiketoimintamallit perustuvat vertikaaliseen
liiketoimintaosaamiseen, joka nykyaikana ei useinkaan riitä kilpailukyvyn saavuttamisessa.
Vertikaaliset liiketoimintaketjut tarvitsevat horisontaalisiin yhteistyömuotoihin perustuvia
arvoverkkoja. (Möller et al, 2004)
• Hyvin tunnetut ja tarkkaan
spesifioidut toiminnot
• Hyvin tunnetut toimijat
• Hyvin tunnetut teknologiat
• Hyvin tunnetut
liiketoimintaprosessit
• Vakaat
arvontuotantojärjestelmät
• Hyvin tunnetut arvon-
tuotantojärjestelmät
• Paikallisia ja askelittain
tapahtuvia muutoksia
olemassa olevissa
arvojärjestelmissä
• Täysin uudet
arvojärjestelmät
• Vanhoja ja uusia toimijoita
mukana
• Muutokset radikaaleja
• Luodaan uusia
arvotoimintoja
• Arvotoimintoihin ja toimijoihin
liittyvä epävarmuus suurta
Stabiilit, selkeät
arvojärjestelmät
Vakiintuneet
arvojärjestelmät,
lisäparannuksia
Vasta muodostumassa
olevat arvojärjestelmät,
radikaaleja muutoksia
PERUSARVONTUOTANTO ARVONTUOTANNON
UUDISTAMINEN
UUDEN ARVONTUOTANTO-
JÄRJESTELMÄN SYNTYMINEN
PERUSLIIKETOIMINTA-
VERKOT
LIIKETOIMINTAA
UUDISTAVAT VERKOT
UUTTA LIIKETOIMINTAA
KEHITTÄVÄT VERKOT
Kuva 7. Liiketoiminnan uudistaminen. (lähde: Möller et al 2004).
Liiketoiminnan uudistaminen on osa tuotekehitystoimintaa ja kehitettävät mallit tukevat avointa
innovaatiojärjestelmää. Tutkimus- ja kehitystoiminta, jossa tehdään pitkäjänteistä yhteistyötä
korkeakoulujen kanssa, usein synnyttää uusia arvoverkkoja yrityksille. Myös käyttäjälähtöisyys
itsessään haastaa yritysten perinteiset liiketoimintaverkot; erityisesti palvelujen kehittämisessä
käyttäjien holistisuuden takia tarvitaan uudenlaisia horisontaalisia liiketoimintaverkkoja.
Käyttäjälähtöinen, aidossa toimintaympäristössä toimiva kehitysalusta edistää yritysten
horisontaalisten liiketoimintaverkostojen uudistamista.

16. 16 (60)
KEHITYSALUSTAESIMERKKI: RFID Lab Finland - toimintatavan ja liiketoimintaverkoston
muuttaminen
RFID Lab Finland on esimerkkitapaus kehitysalustasta, joka on lyhyehkön historiansa aikana kyennyt
onnistuneesti muuttamaan toimintatapaansa ja liiketoimintaverkostoaan. Kehitysalustan toiminta käynnistyi
vuosina 2005–2006 yhden alan toimijan toimiessa käytännön koordinoijana. Toisen vaiheen rahoitusta
haettaessa vuosiksi 2007–2008 haluttiin toimintamallia ja liiketoimintaverkostoa muuttaa siten, että
käytännön koordinaattoriksi tulisi puolueettomampi taho ja, joka olisi samalla halukas sitoutumaan
kehitysalustan kehittämiseen ja toimintaan pidemmälläkin aikavälillä. Vuoden 2007 alusta kakkosvaiheen
toteuttajatahoksi valittiin EVTEK Electria, jonka yhtenä pyrkimyksenä on kasvattaa RFID Lab Finlandin
toimintaa vuosina 2007–2008 laaja-alaisemmaksi ja jatkaa toimintaa itsenäisesti yksikkönä vuoden 2008
jälkeen.
Kuva 8. RFID Lab Finland
2.5 Julkiset hankinnat innovaatiokiihdyttäjinä
Julkisella sektorilla on tärkeä rooli innovaatiotoiminnan avauksien tekijänä. Usein ollaan
tilanteissa, joissa ei vielä välttämättä ole syntynyt kaupallisesti itsenäisesti toimivia markkinoita.
Syntyvien markkinoiden läheisyys tunnistetaan, mutta markkinavetoisuutta ei ole vielä syntynyt.
Julkisten hankintojen avulla on mahdollista synnyttää kilpailuetua kansalliselle yritystoiminnalle.
Esimerkiksi Suomen valtion päätökset GSM-verkkoon siirtymisestä edesauttoivat alan ICT-
teollisuuden menestymistä.
LERU:n (League of European Research Universities) raportissa Universities and Innovation: The
Challenge for Europe on todettu, että valtioiden tulisi käyttää vaikutusvaltaansa suurina
tavaroiden ja palveluiden ostajina ja kannustaa yrityksiä innovatiivisuuteen ja hyödyntämään
laajemmin korkeakoulujen tutkimus- ja tietopohjaa. Euroopan valtiot käyttävät vuosittain yli 170
miljardia euroa julkisiin hankintoihin, mutta tästä vain yksi prosentti käytetään tutkimukseen ja
tuotekehitykseen, kun vastaava osuus Yhdysvalloissa on 15 prosenttia. 3
3
Ks. Euroopan komissiossa tehty selvitys julkisista hankinnoista: Pre-commercial Procurement of Innovation (2006). Missing
Link in the European Innovation Cycle. European Commission. March 2006.

17. 17 (60)
KEHITYSALUSTAESIMERKKI: Kustaankartanon vanhustenkeskus - kaupungin tarjoamien
palveluiden tehostaminen
Kustaankartanon vanhustenkeskuksessa kesällä 2006 alkaneen viisivuotisen InnoKusti-hankkeen tavoitteena
on tehostaa vanhusten hoitoon liittyviä palveluita, tuotteita ja prosesseja. Hankkeen aikana kokeillaan
teknologioiden uusia käyttötapoja aidossa ympäristössä yhdessä asukkaiden ja hoitajien kanssa aidoissa
käyttötilanteissa. Helsingin kaupunki rahoittaa hanketta viiden vuoden aikana yhteensä 2,6 miljoonalla eurolla.
Helsingin kaupungin näkökulmasta hankkeen tavoitteena on kehittää vanhustenhoitoa ja levittää esille tulleet
parhaat käytännöt muihin vanhainkoteihin ja hoitoyksiköihin ja näin ollen kerryttää huomattaviakin säästöjä
tehostuneiden prosessien ja tehokkaampien tuotteiden ja palvelumallien käytöllä. Ilman Helsingin kaupungin
merkittävää rahoitusta ja mahdollisuutta testata tuotteita ja palveluita aidossa ympäristössä aidoilla käyttäjillä
jäisivät tulokset joko kokonaan saavuttamatta tai ainakin niiden saamiseen kuluisi huomattavasti enemmän
aikaa.
Kuva 9. Kustaankartano

18. 18 (60)
Kuva 10. Well Life Center on hyvinvointialan kehitysalusta, jossa Hyvinvointi-TV on osa Laurean opetusta,
One-toOne -laboratorio tutkimusta ja demonstroimista sekä tarjoaa työ- ja asiointiympäristöt eri
toimijoille.

19. 19 (60)
3. KANSALLISET JA KANSAINVÄLISET
KEHITYSALUSTAT
Luvussa kerrotaan käynnissä olevista kansallisista ja kansainvälisistä
kehitysalustoista sekä niiden taustoista. Luvussa esitellään hankkeessa
tarkemmin läpikäydyt kehitysalustat sekä kansallinen LiTe Open -verkosto ja
eurooppalainen European Network of Living Labs -verkosto. Tarkemmat tiedot
kehitysalustoista löytyvät raportin liitteistä.
Euroopan IT- ja telekommunikaatioteknologioiden kehityksen konvergoituessa (telematiikka)
aloitettiin varhainen testbed- ja käyttäjäpilotointi EU:n 3. ja 4. tutkimuksen puiteohjelmissa. EU:n
”Telematic Applications” -ohjelmassa (mm. koulutus, terveydenhuolto, liikenne, ympäristö, ICT-
infrastruktuuri) käynnistettin 1990-luvun alkupuolella lukuisia kehityshankkeita, jotka tämän
raportin terminologian mukaisesti perustuivat testbedien käyttöön ja joissa käytettiin
käyttäjäkeskeisiä living lab -menetelmiä4
.
Käyttäjäkeskeisyyden ja arkielämän pilottien merkityksen kasvu näkyi 1990-luvulla myös muissa
EU:n ohjelmissa, kuten kaupunkien ja alueiden kehittämisessä EU:n rakennerahastojen piirissä.
Myös yritykset käynnistivät testilaboratorioita, joissa käyttäjien kehittäjärooli kasvoi. Tästä yhtenä
esimerkkinä on Philipsin aloitteesta syntynyt Eindhovenin alueen verkottuneen kodin
simulointitutkimus. Suomessa mm. HPY ja Telecom Finland käynnistivät omat ICT-palvelujen
kehittämisen testilaboratorionsa. Telematiikan alan käyttäjäkeskeisten kehittämispalveluiden
tarjonta keskittyi 1990-luvulla erityisesti TKK:n Otaniemen kampus-alueelle ja Oulun yliopiston
toimintapiiriin.
Kun teknologian testaamisen rinnalla aloitettiin palvelun tai tuotteen monitasoinen validointi
aidossa käyttäjäympäristössä, syntyi termi living lab5
. Living labien isänä pidetään professori
William Mitchell’ia (MIT Media Lab ja School of Architecture), joka käytti living lab -termiä USA:ssa
1990-luvulla kuvatessaan lähinnä asumisen tutkimuslaboratoriota. Hänen mukaansa
käyttäjäkeskeisten tutkimusmenetelmien avulla aidoissa kotiympäristöissä (living lab) voidaan
tunnistaa piileviäkin tarpeita, rakentaa prototyyppejä, arvioida ja vahvistaa moniulotteisia
ratkaisuja, joita tarvittiin yhä enemmän evoluutionaarisesti muuttuvissa elämisen ympäristöissä.
Toiminnan ensivaiheessa tuhannet piilotetut sensorit mittasivat MIT:n kampus-alueella asukkaiden
arkikäyttäytymistä.
Living lab -toiminta levisi asumisen kehittämisestä työympäristöjen ja siitä aina kaupunginosien ja
kaupunkisuunnittelun kehittämiseen. USA:sta living lab -tyyppinen kehittäminen levisi myös mm.
Aasian kehittyviin maihin (mm. Kiina, Taiwan, Etelä-Korea) ja osiltaan Eurooppaan. Levitessään
USA:n ulkopuolelle living lab -toiminta löysi uusia muotoja ja soveltamisaloja. Living lab -
metodiikka tarjosi uusia elementtejä ja kehittämisperiaatteita Euroopassa jo aikaisemmin
käynnistetylle testbed-toiminalle.
3.1 Kehitysalustat osana 2000-luvun innovaatioympäristöä
Ensimmäiset ICT-alan testialustat (testbed) keskittyivät pääosin teknologian kehittämiseen. Niitä
rakensivat 1990-luvulla sekä tutkimuslaitokset ja yritykset. Varsinkin yritysten testialaustat oli
tarkoitettu yleensä niiden omien tuotteiden sekä niihin liittyvien rinnakkaistuotteiden ja -
palveluiden sekä infrastruktuurin testaamiseen. Testialustat olivat näin aluksi enimmäkseen
suljettuja.
4
Tekesin, VTT:n ja EU:n vuonna 1994 julkaisemassa Telematics Finland -julkaisussa esiteltiin seitsemän suomalaista
testbediä.
5
Living lab –ajattelu rantautui Suomeen TaiK:n professori Jarmo Suomisen toimesta 2002 hänen toimiessaan vierailevana
tutkijana Bostonissa MIT:ssä, jossa professori William Mitchell oli lanseerannut living lab -menetelmän.

20. 20 (60)
Hankkeissa, joissa oli julkista rahoitusta avoimen innovaation periaatteet yleistyivät erityisesti
korkeakoulu-yritys–yhteistyössä. Tutkimuslaitosten ylläpitämät testialustat olivat pääosin
puoliavoimia useille eri kehittäjille. Käyttäjäkeskeinen tuote- ja palvelukehitys laajeni mm. EU- ja
TEKES-rahoitteisten pilottiprojektien kautta. Pilotointia tukivat mm. osallistavan T&K-toiminnan
kehittäjät yliopistoissa ja konsulttiyrityksissä sekä testaamiseen ja menetelmäkehitykseen
keskittyneet käytettävyyslaboratoriot.
Hyvänä esimerkinä pioneerivaiheen living lab -toiminnasta oli Otaniemen kampusalueen 2500
asukkaan, 1000 opettajan ja 15.000 opiskelijan pilottiyhteisö. Se toimi lähes koko 1990-luvun
ICT:llä tuetun tietopalvelun, oppimisen ja tietotyön kehittämisen koekenttänä.
Pilottikäyttäjäryhmät (alueen asukkaat, opiskelijat, opettajat, yritysten työntekijät jne.) kehittivät
yhdessä asiantuntijoiden kanssa kymmeniä uusia ICT-palveluja ja innovatiivisia palveluiden
käyttötapoja. Mm. ensimmäinen suomalainen kansalaisille avoin ja maksuton 75.000 käyttäjän
internetpalvelu – FreeNet (1992-) - ja ensimmäiset esi-kaupalliset verkkolehdet – OtaOnline:
Kauppalehti ja Iltalehti (1994-) - kehitettiin tässä yhteisössä tuhansien ihmisten yhteistyönä (co-
development). Tätä nykyisin living lab -palveluksi kutsuttavaa kampusalueen käyttäjäkeskeistä
kehittämistä koordinoi pääosin TKK:n Koulutuskeskus Dipoli.
2000-luvulle käännyttäessä suomalainen living lab -menetelmiä hyödyntävä kehittämistoiminta
laajeni ja systematisoitui. Mm. Helsingin Arabianrannassa (Helsinki Virtual Village 1997-) ja
Oulussa (Octopus, PanOulu, Rotuaari, jne. 2000-) käynnistettiin omat hankkeet. Langattomien
palveluiden ja ratkaisujen kehittäminen nousi suomalaisten erityisalueeksi. Koko Suomi oli hetken
maailman kiinnostavin mobiilien palveluiden kehitysalusta ja katumme täyttyivät teknoturisteista.
Innovatiiviset palvelut keräsivät myös palkintoja globaalisti: näitä saivat mm. Helsingin
Lasipalatsissa kehitetyt Helsingin kaupunginkirjaston kaikille avoin Kaapeli-kirjastopalvelu ja Aula
Osuuskunnan mobiilit yhteisöpalvelut (mm. Hunaja).
Myös eTampere-hankkeessa integroitiin internet-pohjaisia julkisia kansalaispalveluja verkkoon.
Syntyi mm. itsehoidon mobiilipalveluita. Turussa kaupunki perusti tiedepuiston kanssa ICT-Turku-
organisaation. Näin syntyivät mm. julkisiin tiloihin sijoittuvat avoimet langattomat tietoverkot
Sparknet ja OpenSpark, jotka pohjustivat uusien hajautettujen käyttäjäkeskeisten
kehitysalustahankkeiden syntyä.
Suomalaisena kärkiyrityksenä Nokia otti living lab -termin käyttöön kuvaillessaan ja kehittäessään
tutkimusympäristöä luovan tietotyöläisen tulevaisuuden tarpeisiin6
. Tämän pohjalta syntyi
myöhemmin Nokian, Taideteollisen korkeakoulun, VTT:n ja CKIR:n yhteistyö living lab -toiminnan
kehittämiseksi. Erityisesti Nokian toiminnan kautta Living lab -termin käyttö laajeni nopeasti sekä
Euroopassa että Suomessa yhteistoiminnallisista työ- ja asumisympäristöistä kaikille teema-
alueille, joissa kyettiin tutkimaan käyttäjäkeskeisiä ilmiöitä arjen ympäristöissä.
..in a
real
world..
Emerging
Technology
Emerging
Technology
UsersUsers
Results
FirmsFirmsAcademiaAcademia
Kuva 11. Living lab -peruskonsepti (lähde: Eriksson, Niitamo & Kulkki, 2005)
6
Nokian ja usean muun yrityksen sekä Tekesin rahoittama MassBe-hanke (2003–2004)

21. 21 (60)
3.2 Kotimaiset kehitysalustat
Tulevaisuuden kehitysalustat -hankkeen ytimessä olevia kehitysalustoja (testbed) ja arkielämän
kehittämisympäristöjä (living lab) ovat pääkaupunkiseudulla Arabianranta (EU-hankkeissa
verkkopohjaisten kansalaispalvelujen kehittäminen), DIMES ry (digitaalinen media), Forum Virium
Helsinki (digitaaliset sisällöt ja palvelut), Kustaankartanon vanhustenkeskus (InnoKusti-hanke),
m-cult (medialähtöisyys), RFID Lab Finland (logistiikka) sekä WellLife Center Espoossa (terveys-
ja hyvinvointipalvelujen kehittäminen). Kehitysalustojen tarkemmat esittelyt löytyvät liitteistä 1-7.
Taulukko 2. Yhteenveto hankkeessa mukana olleista kehitysalustoista.
Kehitysalusta Teema / painotus Lyhyt kuvaus
Arabianranta Eläminen, ICT, hyvinvointi,
käytettävyys
Kumpula-Arabianrannan kampusaluetta tukevan
kehitysympäristön luominen.
DIMES ry Media, ICT Digitaalisiin mediapalveluihin ja niihin liittyviin
innovaatioihin keskittyvä kansallinen yhteistyöaloite
Forum Virium
Helsinki
Digitaaliset palvelut, media,
asuminen, terveydenhuolto,
liikenteenohjaus, kauppa,
koulutus ja oppiminen
Klusterihanke, jolla käynnissä useita digitaalisten
palveluiden ja sisältöjen kehittämiseen keskittyviä
yhteishankkeita
Kustaankartanon
vanhustenkeskus
Terveydenhuolto,
hyvinvointi
5-vuotinen gerontologian hanke, jossa tutkitaan
iäkkäiden hoitoon liittyvää teknologiaa ja sen
vaikuttavuutta.
m-cult Media, osallistuvat
menetelmät
Tukee uuden
mediakulttuurin tuotantoa, tutkimusta ja kehitystä
RFID Lab Finland RFID-tekniikka ja sen
soveltaminen
Tavoitteena on koota ja jakaa RFID-tietoutta
suomalaisille yrityksille
Well Life Center Hyvinvointiosaaminen Laurean ammattikorkeakoulun johtama ja ylläpitämä
hyvinvointiosaamisen kehitysympäristö.
Taulukko 3. Kehitysympäristöjen ja -alustojen tyypittely (Lähde: Culminatum, 2004).
Tyyppi Innovaatio-
platformi
Living lab Avoin testbed Suljettu
testbed
Ohjelmisto-
alusta
Kuvaus Uudenlainen
toiminta-,
organisoitumis-
tai rahoitusmalli
/ ”project
incubator”
Laaja,
alueellinen
kehityshanke,
jonka tekninen
ja sosiaalinen
infrastruktuuri
ennakoi
tulevaa
Kaupallista
teknologiaa
pidemmälle
kehittynyt T&K-
resurssi tai
infrastruktuuri,
jonka käyttö-
oikeutta tarjo-
taan asiakkaille
Tiettyä, rajattua
tarkoitusta
varten luotu
kehittynyt tek-
ninen järjestelmä
järjestelmä
teknologian
kehittämiseksi ja
validoimiseksi
Rajapinta
ohjelmistojen
kehitykseen
Tavoite Innovatiivisten
projektien
fasilitointi
Mikromarkkina
n ja sosiaalisen
kontekstin
luominen
Uuden
teknologian ja
tuotteiden
testaus toden
tapaisessa
ympäristössä
Uuden
teknologian ja
tuotteiden
testausja
validointi
Ohjelmistojen
kehitys stan-
dardi rajapinnan
ja kehitys-
työkalujen avulla
Esimerkkejä Venture Cup Arabianranta,
Crossroads
Copenhagen
Octopus (Oulu),
Aurora Borealis
Advanced
Technology
Transit Bus, Nasa
Intelligent
Operations Tbed
Symbian

22. 22 (60)
Muulla Suomessa toimivia tai suunnitteilla olevia julkis- ja yksityisrahoitteisia kehitysalustoja ovat
mm.
• Agroteknologia Lab (Seinäjoki)
• Converging Networks Laboratory, VTT (Oulu)
• e-businessLL (Lappeenrannan seutu ()
• eHealth/Well-being (Lahti)
• Foodwest (Seinäjoki)
• Helsinki Testbed, Ilmatieteen laitos ja Vaisala
• Kemi-Tornio
• netWork Oasis (Joensuu)
• Porin alue
• Porvoo Living Lab
• Rovaniemen alue
• Skärgårdnet (Turun saaristokunnat)
• Snowpolis (Vuokatti, Sotkamo ja Kajaani)
• Testing Lab (Kuortane)
Uusia hankkeita valmistellaan jatkuvana virtana eri puolilla Suomea.
DIMES ry käynnisti nopeasti laajevan testialusta- ja living lab -toiminnan koordinoimiseksi ja
yhteistyön helpottamiseksi vuoden 2007 alussa LiTe Open -foorumin (Living Labs and Testbeds,
Open Forum), jonka toimintaan on avoin kutsu osallistua kaikille suomalaisille kehitysalustoille
(ks. esimerkkilaatikko alla).
KEHITYSALUSTAESIMERKKI: DIMES ry - kehitysalustojen verkottaja
Living Labs and Testbeds, Open Forum (LiTe Open) on DIMES ry:n kansallisesti ja kansainvälisesti verkottunut
ohjelma, jonka tavoitteena on kehittää todellisia testausalustoja uuden teknologian tuotteistusta varten.
Ohjelma käynnistyi maaliskuussa 2007 Rovaniemellä, jolloin paikalla oli toistakymmentä kehitysalustaa eri
puolilta Suomea (ks. liite 8). Ennen LiTe Openin perustamista Suomessa ei ollut vastaavaa puolueetonta
toimijaa, joka olisi yhtä laaja-alaisesti pyrkinyt tuomaan yhteen kansallisia kehitysalustoja ja verkottamaan
niitä sekä kansallisesti että kansainvälisesti. Ohjelman kautta kehitysalustoilla on mahdollisuus ehdottaa omia
projekti-ideoita ja kehitysajatuksia tai osallistua kansainvälisiin hankkeisiin, joista esimerkkinä EU-rahoitteinen
Panlab-hanke. LiTe Openiin voivat hakea kaikki halukkaat kehitysalustat.
Kuva 12. Dimes

23. 23 (60)
3.3 Ulkomaalaiset kehitysalustat
EU:n testbed- ja living lab -tyyppinen toiminta oli pitkään varsin hajanaista. Testbedien osalta
toiminnan koordinaatio alkoi 2003 perustetun suurten ICT-alan yritysten käynnistämän EUREKA
Umbrella CELTIC:n kautta. IST-ohjelman puitteisiin käynnistettiin Eurooppa-tason testbed-
palveluiden kehittämiseksi osin samojen tahojen käynnistämä PanLabs-konsortio. Toiminta näissä
hankkeissa oli aluksi kuitenkin varsin teknologiavetoista – living lab -menetelmät ovat nousseet
osaksi hankkeiden todellisuutta vasta vuoden 2006 aikana. Muidenkin IST-ohjelma-alueiden
testbed-hankkeet ovat ottaneet vähitellen käyttöön living lab -tyyppisiä toimintamuotoja.
Vuodesta 2003 lähtien EU:n testbed- ja living lab -toimintojen lähentämistä on toteutettu
erityisesti kahdessa ns. strategisessa tutkimustavoiteohjelmassa: uusien työympäristöjen (NWE)
tavoitetutkimuksessa ja e-Julkiset-palvelut -alueella7
.
NWE-ohjelman CoreLabs-hanke koordinoi eurooppalaisen living lab -yhteistyön ja European
Network of Living Labs (ENoLL) -toiminnan käynnistämisen. C@R (Collaboration@Rural) hankkeen
puitteissa aloitettiin toisiaan täydentävien living lab -palvelumallien kehittäminen. Myös muissa
EU:n ”New Infrastructure Paradigms and Experimental Facilities” -yksikön Living Lab -portfolion
hankkeissa (ks. liite 11) kehitetään eri teknologia- ja sovellusaloille living lab -toimintamalleja.
Lähempänä markkinoita toimivista kehitysalustahankkeista keskeisin on DG Enterprise and
Industryn osarahoittama Interlace-konsulttiyrityksen koordinoima Living Labs Europe -verkosto,
joka on brändännyt eurooppalaisten kaupunkien mobiilipalveluratkaisuja ja luonut niille
vertailuindikaattoreita (ks. www.livinglab.eu).
3.4 European Network of Living Labs
Osana Suomen puheenjohtajakauden virallista ohjelmaa julkistettiin 20. marraskuuta 2006
eurooppalainen living lab -verkosto. European Network of Living Labs: A Step towards a European
Innovation System -tapahtumaan osallistui noin 300 EU-maiden tutkimus-, teknologia- ja
innovaatiopoliittista asiantuntijaa julkiselta sektorilta, tutkimuslaitoksista ja yritysmaailmasta.
Tämä oli ensiaskel kohti uutta eurooppalaista innovaatiojärjestelmää.
Euroopassa on voimakas tarve luoda työpaikkoja sekä edistää tuottavuutta ja taloudellista kasvua
innovaatioiden avulla. ENoLL-verkosto (www.openlivinglabs.eu) on osa julkisen ja yksityisen
sektorin yhteistyötä, jonka puitteissa yritykset, viranomaiset ja kansalaiset yhteisvoimin luovat,
kehittävät ja testaavat uusia palveluja, liiketoimintaa, markkinoita ja tekniikoita arjen
ympäristöissä.
ENoLL–verkostoon valittiin sen ensimmäisessä aallossa 19 living labia 15:sta Euroopan maasta.
Verkosto keskittyy uusien tietoyhteiskuntapalveluiden, liiketoimintojen, teknologioiden ja
markkinoiden kehittämiseen. Verkoston tavoitteena on asettaa ihminen tuotekehityksen ja
innovaatiotoiminnan keskiöön. ENoLL-verkoston toinen aalto avattiin avoimeen hakuun Portugalin
Guimaraesissa 21.5.2007 pidetyssä tilaisuudessa, jonka järjesti Portugalin EU-puheenjohtajisto.
ENoLL-verkoston rinnalla toimii alan asiantuntijoiden ”Living Labs Open Innovation Community”
(http://www.ami-communities.eu/wiki/Living_Labs_Open_Innovation_Community) sekä
Portugalissa toukokuussa 2007 lanseerattu ”Living Labs Partner Network”. Partneriverkosto
käynnistetään vuoden 2007 aikana ja siitä kehitetään erityisesti living lab -toimintaa palvelevien
pienten innovatiivisten yritysten, alan tutkimusyksiköiden ja potentiaalisten asiakasyritysten
yhteistyöfoorumiksi.
ENoLL-toiminnan käynnistymisen jälkeen living lab -toiminta on laajenemassa useissa maissa.
Kansallista yhteistyötä käynnistetään Suomen ohella ainakin Ruotsissa, Hollannissa, Itävallassa,
Saksassa, Belgiassa, Portugalissa, Espanjassa, Unkarissa, Italiassa, Sloveniassa, Norjassa ja
7
EU-hanketoiminnassa Suomesta olivat alussa mukana VTT, Nokia, TAIK, CKIR/HSE, Tampereen kaupunki ja
Helsingin kaupunki (Arabianranta). Mainittavia eurooppalaisia hankkeita, joissa suomalaisilla oli keskeinen
rooli, olivat MieSie, Mobilife, Intelcities ja Mosaic. Samaan aikaan perustettiin EU:n toimesta laaja tutkijoiden
verkosto-organisaatio AMI@Work.

24. 24 (60)
Tanskassa. Living lab -osaamisen kansainvälisessä verkottamisessa tutkimuksella
(korkeakoulujen ja tutkijoiden väliset verkostot) sekä alan pienillä innovaatiopalveluyrityksillä
(tiivis toiminta asiakasrajapinnassa ja suuri motivaatio kansainvälistymiseen) on merkittävä rooli,
joiden toimintaa voitaisiin myös kansallisella rahoituksella tulevaisuudessa tukea.8
Nopeasti laajenevaa toiminnan koordinoimiseksi CoreLabs-projekti perusti keväällä 2007 EU:n
Living Labs Portfolio Leadership Groupin (LLP/LG). Ryhmässä on 25 jäsentä, jotka on valittu osin
vaaleilla ja osin nimetty IST-projektien toimesta. Ryhmässä ovat edustettuina ENoLL:n jäsenet
sekä NWE-ohjelman IP-, SSA- ja CA-projektit. Ryhmän puheenjohtajisto tulee Suomesta,
Ruotsista ja Portugalista.
Kesällä 2007 käynnistyy NICe:n (Nordic Innovation Centre) rahoittama ENoLL Nordic –
sateenvarjohanke, jolla tuetaan pohjoismaisen living lab -verkoston syntymistä ja joka kehittää
työkalupakkia living labeille sekä tuottaa asiakas yrityksille tietoa living lab -palveluista (ks.
www.nordicinnovation.net). Hanke on osa laajempaa käyttäjälähtöisen innovaatiotoiminnan (User-
Driven Innovation) pohjoismaista kehittämis- ja politiikkaohjelmaa.
Kuva 13. RFID Lab Finland -kehitysalusta kehittää ja vie käytäntöön logistiikan uusimpia
sovelluksia yhdessä korkeakoulujen ja yritysten kanssa.
8
Tällä hetkellä kansainvälistä merkittävää tutkimusyhteistyötä kehitysalustojen alueella tekevät Suomessa
erityisesti CKIR/HSE yhdessä MIT:n kanssa (Prof. Otto Scharmer, Mitchell, von Hippel), Hitostubashi Univ.
(Prof.Nonaka), Univ. of Michigan (Prof Biocca) kanssa. TAIK ja prof Suominen massakustomointi MIT, ks. prof.
Larsson, von Hippel ja Mitchel). HIIT (Univ. Of California, Berkeley, Univ. of Barcelona, Prof Castells).
SoberIT/HUT (Prof Hämäläinen) on vahvasti avannut yhteistyötä Kiinan suuntaan sekä Shanghain että
Pekingin alueella yhdessä DIMES/Forum Virium, Nokian ja CKIRin kanssa.

25. 25 (60)
4. KEHITYSALUSTOJEN ORGANISOINTI
Tutkimus- ja kehitystoiminta on muuttunut yhä nopeasyklisemmäksi.
Matkalla keksinnöstä tai ideasta innovaatioksi tarvitaan infrastruktuuria
(innovaatiojärjestelmä), toimintaympäristöä (innovaatioympäristö) ja
prosessia (varsinainen innovaatiotoiminta). Tässä luvussa käsitellään sitä,
miten kehitysalustat ovat osa käyttäjälähtöistä ja nopeasyklistä tutkimus-
ja kehitystoimintaa. Lisäksi luvun lopussa kerrotaan siitä, miten
kehitysalusta tulisi organisoida (palvelumallit) sekä millaisia parhaita
käytäntöjä (best practices) on hankkeen aikana tullut esille.
4.1 Kehitysalustat osana käyttäjälähtöistä innovaatiojärjestelmää
Innovaatiojärjestelmämme jakautuu perustutkimukseen, soveltavaan tutkimukseen,
tuotekehitykseen, kaupallistamiseen ja lopulta markkinoille viemiseen (liiketoiminta).
Perustutkimusta, jossa aika markkinoille on jopa 10 vuotta, tekevät suurimmat yritykset, mutta
ennen kaikkea yliopistot. Soveltavan tutkimuksen tehtävä on lähellä alueellista yritysyhteistyötä,
ja tähän työhön Suomessa keskittyvät ammattikorkeakoulut. Yritysten oman kehittämistoiminnan
painopiste on usein tuotekehityksessä.
Kehitysalustojen roolina on mm. edesauttaa kehitystyön (perustutkimus ja tuotekehitys) tulosten
viemistä markkinoille. Erilaisissa testiympäristöissä (testbed) voidaan tuotetta ja palvelua
viimeistellä ja aidoissa elämisen ympäristöissä (living lab) saadaan käyttäjäpalautetta, joka liittyy
käyttäjälähtöisiin, holistisiin käyttäjätarpeisiin ja -haluihin.
JULKINEN T&K-RAHOITUS
PÄÄOMASIJOITTAJAT
JULKISET HANKINNAT
LIVING LABRESEARCH LAB
R&D LAB
TEST BED
PERUSTUTKIMUS TUOTEKEHITYS LIIKETOIMINTAKAUPALLISTAMINEN
Kuva 14. Kehitysalustat ovat käyttäjälähtöisyyttä edistävä osa innovaatiojärjestelmässä.

26. 26 (60)
Innovaatiojärjestelmässä julkisella T&K-rahoituksella (esim. Tekes) voidaan edistää riskin
ottamista erityisesti perustutkimuksessa. Mitä lähempänä markkinoita ollaan, sitä suurempaan
rooliin tulevat erilaisten pääomasijoittajien roolit. Julkisilla hankinnoilla voidaan edistää sellaisen
uuden osaamisen (esim. uusi teknologia, palvelukonsepti tms.) markkinoille tuloa, josta ei ole
vielä olemassa varsinaisia markkinoita. Julkinen sektori voi näissä tapauksissa toimia
ensimmäisenä ostajana (ns. first buyer) ja siten edistää täysin uuden liiketoiminnan kehittymistä.
Kansallisesti edistyksellisellä ja innovatiivisuuteen perustuvalla julkisten hankintojen menettelyillä
voidaan vaikuttaa useiden toimialojen kansainvälisen kilpailukyvyn kehittymiseen (esim.
Suomessa tehdyt päätökset GSM-verkon rakentamisesta vaikuttivat ICT-alan kehittymiseen).
PERUSTUTKIMUS TUOTEKEHITYS LIIKETOIMINTAKAUPALLISTAMINEN
KÄYTTÄJÄLÄHTÖINEN
INNOVAATIOPROSESSI
(SYKLINEN)
TUOTEKEHITYSPROSESSI (LINEAARINEN)
Kuva 15. Kehitysalustat yhdistävät lineaarisen tuotekehitysprosessin ja käyttäjälähtöisen syklisen
innovaatioprosessin.
Kehitysalustojen roolina on olla lähellä markkinoita ja tuoda teollisuuden tietoon arkitilanteisiin
liittyviä käyttäjätarpeita ja -kokemuksia. Kehitysalustat lähestyvät lähtökohtaisesti
innovaatioprosessia markkinoiden suunnasta – siis päinvastoin kuin yleensä teknologian
kehittämisessä, jossa kehitys lähtee tutkimuksesta tuotekehitykseen ja markkinoille viemiseen.
Kehitysalustat yhdistävät siten kaksi erilaista kehitysprosessia: lineaarisen tuotekehitysprosessin
ja syklisen käyttäjälähtöisen innovaatioprosessin. Kehitysalustat haastavat käyttäjätarpeillaan ja -
kokemuksillaan tuotekehitysprosessin – tästä syntyy kehämäinen neloskierre, jossa kierrettä
synnyttävinä osapuolina ovat käyttäjät, yritykset, julkinen sektori ja tutkimus. Tätä
kehitystoiminnan neloskierrettä esitellään tarkemmin luvussa 4.3.
TUTKIMUS
LIIKE-
TOIMINTA
TUOTE-
KEHITYS
KEHITYS-
ALUSTAT
Kuva 16. Kehitysalustat yhdistävät yrityksessä tutkimuksen, tuotekehityksen ja liiketoiminnan.
Kuvan alkuperäinen idea: Research to Business -malli (Finpro ja TaiK).

27. 27 (60)
Kehitysalustoja voidaan hyödyntää kaikilla yrityksen toiminnan tasoilla: tutkimuksessa,
tuotekehityksessä ja liiketoiminnassa. Tämän takia kehitysalustaympäristössä toimiva yritys voi
hyödyntää nopeasti liiketoiminnassa myös tutkimuksellisia johtopäätöksiä – tai päinvastoin,
arkisessa liiketoiminnassa huomattu käyttäjätarve voi käynnistää uuden tutkimushankkeen.
KEHITYSALUSTAESIMERKKI: Well Life Center - tuotekehityksellä neloskierteeseen
Well Life Centerin yhdessä TDC Songin ja mukana olevien kaupunkien kanssa kehittämä Hyvinvointi-TV on
esimerkki kehitysalustan avulla kehitetystä palvelutuotteesta, jonka tuotekehityksessä loppukäyttäjillä on ollut
erityisen merkittävä rooli. Palvelun kehityksen lähtökohdat ovat olleet loppukäyttäjien tarpeiden tunnistaminen
ja niihin vastaaminen loppukäyttäjien ehdoilla.
Teknisesti Hyvinvointi-TV:n ratkaisut eivät ole uusia, vaan palvelussa hyödynnetään olemassa olevia ja
toimiviksi todettuja teknologisia ratkaisuja ja tuotteita. Innovatiivista sen sijaan on se, miten olemassa olevaa
teknologiaa on hyödynnetty kokoamalla toimiva palvelutuote loppukäyttäjien tarpeita kuuntelemalla. Uuden
teknologian itseisarvoista hyödyntämistä tärkeämpää on ollut paketoida käytetyt teknologiset ratkaisut siten,
että loppukäyttäjän on erityisen helppo omaksua palvelun käyttö. Palvelussa ei ole unohdettu sosiaalisiakaan
ulottuvuuksia, vaan normaalin ohjelmavirran lisäksi käyttäjät voivat hyödyntää palvelua toistensa kanssa
kommunikointiin videokonferenssin tapaan.
Kuva 17. Well Life Center
4.2 Kehitysalustat tuovat käyttäjät toimintaympäristöille
Helsingin seutu on Suomen veturi tutkimusosaamisessa. Vuonna 2005 alueella oli yhteensä noin
32 300 henkilöä T&K-tehtävissä, joista yrityksissä oli noin 16 550 henkilöä sekä julkisella sektorilla
ja korkeakouluissa (yliopistot ja ammattikorkeakoulut) 15 750 (Tilastokeskus). Yliopistoissa
opiskeli noin 64 200 henkilöä (Opetusministeriön KOTA-tietokanta) ja ammattikorkeakouluissa
noin 35 750 henkilöä (Opetusministeriön AMKOTA-tietokanta).
Helsingin seudulla on yhdeksän yliopistoa ja kahdeksan ammattikorkeakoulua. Yliopistot ovat
Helsingin yliopisto (HY), Teknillinen korkeakoulu (TKK), Helsingin kauppakorkeakoulu (HSE),
Svenska Handelshögskolan (Hanken), Taideteollinen korkeakoulu (Taik), Sibelius-Akatemia,
Teatterikorkeakoulu, Kuvataideakatemia ja Maanpuolustuskorkeakoulu. Ammattikorkeakoulut ovat
Arcada, Diakonia, Haaga-Helia, Humanistinen, Metropolia (Stadia ja Evtek yhdistyvät 1.8.2008
alkaen), Laurea, Sydväst ja Poliisiammattikorkeakoulu. Helsingin seudun tärkeimmät
osaamiskeskittymät ovat Meilahti (HY-lääketiede), Viikki (maa-, metsä- ja biotieteet),
Keskustakampus (HY-humanistiset tieteet), Otaniemi (teknologia: TKK ja VTT), Kumpula-
Arabianranta (luonnontieteet: HY ja luovat alat: TaiK, Arcada ja Stadia) ja Helsinki Business
Campus (liiketaloustieteet: HSE ja Hanken). Yritystoiminnan kannalta tärkeimmät alueet ovat
Otaniemi-Keilalahti, Leppävaara, Ruoholahti, Pitäjänmäki, Vallila, Herttoniemi, Myyrmäki-
Martinlaakso ja Lentokentän alue.

28. 28 (60)
Kuva 18. Kehitysalustat osana Helsingin seudun tiedekaupunkiverkostoa. Alkuperäinen kartta:
Culminatum 2004.
Arabianrannan alue on toistaiseksi ollut kokonaisvaltaisin living lab -alue, jossa on asumista,
työpaikkoja, tutkimusta sekä vapaa-ajan toimintoja. Uusia asuntoalueita, joille tullaan
kehittämään kehitysalustoja, ovat ainakin Espoon Suurpelto ja Vantaan Aviapolis.
Ruoholahden aluetta ollaan kehittämässä KIBS-alojen (Knowledge Intensive Business Services)
keskukseksi. Alueella sijaitsee jo tällä hetkellä runsaasti kansainvälisesti toimivia palvelualojen
yrityksiä (esim. Accenture, Nokia R&D Center sekä TKK:n ja HY:n yhteinen tutkimusyksikkö HIIT).
Kehitysalustat tuovat uuden ulottuvuuden osaamispohjaiseen maankäytön suunnitteluun.
Kehitysalusta-ajattelun tulisi olla mukana myös ns. Huippuyliopiston (TKK, HSE ja TaiK)
kehittämisessä.9
KEHITYSALUSTAESIMERKKI: m-cult - avoin kaupunkitelevisio
Uuden mediakulttuurin keskus m-cult toimii avoimen kaupunkitelevision M2HZ:n koordinaattorina. 14.–
20.5.2007 Kallio kukkii -festivaaliin kytkeytyvän testilähetysviikon aikana kaikkiaan yli 400 ihmistä osallistui
kaupunkitelevision kautta välitetyn ohjelmavirran tuottamiseen. Testijakson aikana tavoitteena oli saada
kokemuksia nopeasta tuotantomallista ja jakeluratkaisuista, jotka ovat avoimia niin tekijöille kuin katsojillekin.
M2HZ-yhteistyöverkosto on erittäin kattava käsittäen niin yksittäisiä ihmisiä kuin useamman tuhannen ihmisen
yhteisöjäkin. Ilman vapaaehtoisvoimia kokeilu tuskin onnistuisi ainakaan nykyisessä mittakaavassa.
Vapaaehtoinen tekeminen luo myös sellaista yhteenkuuluvuuden ja yhteisen tekemisen tunnetta, jota on
vaikea luoda kaupallisissa hankkeissa.
Kuva 19. m-cultin avoin kaupunkitelevisio
9
Luova kampusverkosto -hankkeessa (Culminatum 2004) käsiteltiin seudun yliopistoja ja korkeakouluja osana
Helsingin seudun maankäytön suunnittelua.

29. 29 (60)
4.3 Kehitysalustat innovatiivisuuden neloskierteenä
Kolmoiskierteellä (Triple Helix) tarkoitetaan julkisen sektorin, elinkeinoelämän ja tutkimuksen
välistä monimuotoista ja -suuntaista yhteistyötä. Neloskierteellä10
(Quadruple Helix) tarkoitetaan
julkisen sektorin, elinkeinoelämän, tutkimuksen ja käyttäjien (kansalaiset, kuluttajat, asukkaat,
työntekijät ja vapaa-ajanviettäjät) välistä yhteistyötä.
Neloskierre-mallissa käyttäjillä on aktiivinen rooli. Käyttäjät edustavat markkinoita ja niillä olevia
erilaisia haluja ja tarpeita, jolloin koko kehitysprosessi aktivoituu uudella tavalla. Voidaan myös
sanoa, että onnistunut käytäntöön vieminen ja kaupallistaminen edellyttävät neloskierrettä.
Käyttäjät tekevät mallista sen neljäntenä pyöränä syklisenä toimivan ympäristön, joka pohjautuu
käyttäjälähtöisen suunnittelun malleihin. Ratkaisua haetaan syklisesti niin kauan, kunnes se
täyttää käyttäjien (loppukäyttäjät, yritykset, mahdollistajat ja palvelun tuottajat) tarpeet.
Neloskierre on myös monenvälinen ja monialainen innovaatioympäristö; se voi olla
käyttäjälähtöinen innovaatioympäristö, jossa käyttäjät voivat toimia kehityksen innovaattoreina
(user-driven). Innovaatioaloitteita voi tulla myös mahdollistajilta (kaupunki ja julkinen sektori;
policy-driven) sekä kehittäjiltä (tutkimus; technology-driven). Yritysten perusedellytyksiin kuuluu
innovaatiokyvykkyys ja -halukkuus, ja tätä peruslähtökohtaa voidaan voimistaa aktiivisella
yhteistyöllä muiden neloskierteen toimijoiden kanssa (yritykset; company-driven).
Menetelmä
Palvelu
Menetelmä
Palvelu
CaseI
CaseII
CaseIII
HYÖDYNTÄJÄT
YRITYKSET
- käyttäjäosaamisesta kilpailukykyä
YHTEISÖT (palvelun tuottajat)
- palvelujen kehittäminen
KEHITTÄJÄT
KORKEAKOULUT
- tutkimus
- koulutus (työvoima)
KIBS-TOIMIJAT
- käytettävyys & muotoilu
- IPR-oikeudet
- kaupallistaminen
JÄRJESTÖT
- erityisosaaminen, harrastukset
- kansalaisvaikuttaminen
KÄYTTÄJÄT
(asukkaat, kansalaiset, kuluttajat,
työntekijät)
- asuminen, työnteko, vapaa-aika
- kansalaisvaikuttaminen / aluehyödyt
- erityisosaamisen (harrastus, työ tms.)
kehittäminen
MAHDOLLISTAJAT
KAUPUNKI
- kaupunkisuunnittelu
- palvelujen syntyminen
JULKINEN RAHOITUS
- osaamisen kehittyminen
Kuva 20. Käyttäjälähtöinen neloskierre
Neloskierteen toimijoita ovat mahdollistajat (kaupunki ja julkinen rahoitus), hyödyntäjät (yritykset
ja palveluja tuottavat yhteisöt), kehittäjät (korkeakoulut ja KIBS-toimijat ja järjestöt) sekä
käyttäjät (asukkaat, kansalaiset, kuluttajat ja työntekijät). Neloskierre tarvitsee toimiakseen
jonkinlaisen managerin, verkottajan tai moderaattorin, joka toimii ns. solmukohtana (node).
Mahdollistajia (enablers) ovat kaupungit ja muut julkiset toimijat. Kaupungin ja muun julkisen
roolina on mahdollistaa koko prosessin syntyminen. Mikäli kyse on uudesta alueesta, on alueen
asemakaavan sallittava innovatiivinen ja aloitteellinen toiminta. Olemassa olevalla alueella
tarvitaan joustavuutta ja halua erilaisten uusien ratkaisujen kehittämiseen ja kokeilemiseen.
Syntyviä toimintamalleja ja ratkaisuja voidaan soveltaa muilla seudun alueilla (esimerkiksi
Arabianrannan best practice -käytäntöjen monistaminen muihin kaupunginosiin).
10
Neloskierre-sana lanseerattiin Neloskierrettä kaupunginosiin -kirjassa (Toim. Ari Tolvanen ja Hannu Kurki)
vuonna 2004, jolloin sanalla oli enemmän kansalaisten roolia tarkoittava merkitys. Aluekehittäminen
generatiivisena johtajuutena -raportissa (Sotarauta et al 2006) neloskierteellä tarkoitetaan sitä, että järjestöt ovat mukana
kehitystyössä.

30. 30 (60)
Hyödyntäjiä (utilizers) ovat yritykset ja yhteisöt, joiden tarkoituksena on aidoissa ympäristöissä
saadun käyttäjäpalautteen avulla parantaa nykyisiä tuotteitaan tai palvelujaan. Yritykset voivat
myös hyödyntää käyttäjien näkemyksiä, toiveita ja tarpeita niin, että neloskierre aloittaa
kokonaan uusien tuotteiden ja palvelujen kehittämissyklin.
Kehittäjiä (developers) ovat korkeakoulut, tutkimuslaitokset, KIBS-toimijat ja järjestöt.
Korkeakoulujen roolina on tuoda tutkimuksellisuutta, tutkimusmenetelmiä, akateemista ja
ammatillista huippuosaamista sekä kouluttaa prosessin aikana osaajia eri osapuolten tarpeisiin.
KIBS-toimijoiden tehtävänä on edistää käytännönläheisyyttä, nopeuttaa innovaatioiden
kaupallistamista sekä turvata prosessissa eri osapuolten tekijänoikeuksia. Järjestöt edustavat
yhteiskunnan kolmatta sektoria ja sellaista erityisosaamista, josta prosessi saa hyödyllistä
käyttäjänäkökulmaa. Aluekehittäjien tehtävänä on edistää yksittäisten alueiden (tiedepuistot,
kampukset, asuin- ja työpaikka-alueet) kysyntää ja elinvoimaisuutta.
Käyttäjiä (users) ovat erilaiset, eri-ikäiset ja eri motiiveilla toimivat ihmiset, joiden näkemyksiä,
kokemuksia, tarpeita ja haluja selvitetään kehitysprosessissa. Käyttäjät edustavat aitoja elämisen
ympäristöjä, jotka voivat olla heidän koti-, työ- ja harrastusympäristöjään (living lab -alueet) tai
sellaisia aitoja elämisen tilanteita, joissa käyttäjät toimivat (living lab -tilanteet).
KÄYTTÄJÄT:
KEHITTÄJÄT
HYÖDYNTÄJÄT
MAHDOLLISTAJAT:
T&K-hankkeet
Työvoiman koulutus
Kaupallistaminen
Kansainvälistyminen
Yrittäjyys
T&K-hankkeet (rahoitus)
Julkiset hankinnat
Yritysten kilpailukyky
PK-yritysten tukeminen
Infrastruktuuri
Palvelujen mahdollistaminen
Kansalaisvaikuttaminen
Kunnallispolitiikka
Aluevaikuttaminen
Käyttäjälähtöisyyden kehittäminen
Käyttäjätarpeet ja –arvostukset
Markkinointi
Myynti
Kaupallistaminen
Kuluttajatrendit
Tutkimusrahoitus
Koulutusrahoitus
Kv-tuki
Yrittäjyystuki
WORK, LIVE & PLAY
-ROOLEISSA
KAUPUNKI, VALTIO KORKEAKOULUT
KIBS –TOIMIJAT
JÄRJESTÖT
YRITYKSET
YHTEISÖT
Kuva 21. Neloskierteen osapuolten väliset keskinäiset rajapinnat.
Neloskierre-mallissa eri osapuolilla on jokaisella keskinäiset rajapinnat, jotka tulee pystyä
määrittämään. Kaupungin mahdollistajan rooli koskee myös käyttäjiä, tutkimusta ja hyödyntäjiä.
Yrityksillä on käyttötutkimuksen lisäksi kiinnostus tutkimukseen ja tiedonsiirtoon (korkeakoulut
uuden osaamisen ja uusien osaajien tuottajana; yhteistyö KIBS-toimijoiden kanssa). Tutkimuksen
perusrahoitus tulee julkisen rahoituksen kautta ja tähän kehitystyöhön muutenkin liitetään
yhteistyö erilaisten käyttäjäryhmien (ns. käyttäjäpoolien) kanssa. Käyttäjillä on perinteisesti ollut
aluetoiminnassa yhteyksiä kaupunkisuunnitteluun ja jatkossa tulisikin pystyä hyödyntämään myös
näitä kansalaisvaikuttamisen ja -demokratian kanavia ja verkostoja myös yrityslähtöisessä
innovaatiotoiminnassa.

31. 31 (60)
KEHITYSALUSTAESIMERKKI: Arabianranta - tiivistä ja menestyksekästä yhteistyötä kaikkien
neloskierteen toimijoiden kanssa
Arabianrannan kehitysyhtiö Art and Design City Helsinki Oy (ADC) on jo vuodesta 1997 toiminut
menestyksekkäästi Arabianrannassa kehittäen kaupunginosaa niin asukkaiden, opiskelijoiden,
työntekijöiden, yritysten, vierailijoiden kuin kaupunginkin näkökulmasta. Yksi kehitysyhtiön
tärkeimmistä tehtävistä on ollut alueella asuvien ja sinne muuttavien asukkaiden asuinympäristön
kehittäminen varmistamalla mm. kommunikointi alueen asukkaiden ja kaupungin edustajien välillä.
Vuosien saatossa alueella on tehty useita omana aikanaan uusia ja rohkeitakin kokeiluja, joista osaa
ollaan ottamassa käyttöön muilla Helsingin asuinalueilla.
Kokeiluja ovat olleet mm. yhteispihat, taloyhtiöiden kotisivut, joita asukkaista valitut eModeraattorit
ylläpitävät, sekä alueellinen tietoverkko. Yhteispihat ovat pihoja, jotka ovat yhteisiä useamman
taloyhtiön kanssa ja joita voivat kaikki alueen asukkaat käyttää kuten perinteisiä porteilla ja aidoilla
rajattuja taloyhtiökohtaisia pihoja. Taloyhtiöistä valittavien vapaaehtoisten eModeraattoreiden
ylläpitämät taloyhtiösivut puolestaan ovat avoimia vain tietyn taloyhtiön asukkaille. Taloyhtiösivuilla
asukkaat voivat keskenään keskustella ja jakaa tietoa erityisesti asumiseen ja alueeseen liittyvistä
asioista. Alueverkko on alueen palveluyhtiön (Arabian Palvelu Oy) omistama, mutta ulkopuolisen
operaattorin ylläpitämä valokuituun perustuva nopea tietoverkko. Tällä hetkellä alueoperaattorina
toimii Saunalahti Oyj. Yhdessä ADC:n kanssa Saunalahti on toteuttanut useita pilotteja, joihin alueen
asukkaat ovat aktiivisesti osallistuneet. ADC on toiminut menestyksekkäästi yhdistäen kaikki
neloskierteen toimijat toimimaan keskenään ja kehittämään yhdessä erityisesti aluetta niin
palveluiden, tuotteiden kuin toimintamallienkin avulla.
Kuva 22: Arabianrannan yhteisöä
4.4 Kehitysalustojen palvelumallit
Aikaisemmissa luvuissa kerrottiin neloskierteestä osana käyttäjälähtöistä innovaatioympäristöä.
Kehitysalustan tuloksellisuus edellyttää sekä käytännönläheistä toimintaa yksittäisissä case-
kohteissa että pitkäjänteisempää osaamisen kerryttämistä kehitysalustan toimijoille.
Merkityksellistä on se, miten kehitysalusta on organisoitu ja miten sen palvelumalleja on pyritty
tuotteistamaan. 11
Kehitysalustalla tulee olla taidot (kyky testata, kehittää, tutkia ja innovoida kiinnostavia tuotteita
ja palveluja), kyvykkyydet (kyky viedä laadukkaita prosesseja läpi) sekä johtamistaitoa
(kehitysalustan johtaminen, vuorovaikutus neloskierteen eri organisaatioiden kanssa).
11
CoreLabs EU-hankkeessa (2006–2008) on kehitetty eurooppalaista living lab -palvelumallia. Palveluiden kehittämisessä on
tunnistettu viisi kriittistä tekijää, jotka ovat käyttäjät, osaaminen, teknologiat, organisointi ja metodit. Living lab -palveluita on
kolmella tasolla: käyttäjäyhteisöt, kehitysalustat ja innovaatiopalvelut.

32. 32 (60)
Taulukko 4. Kehitysalustan organisointi.
Kehitysalustan tehtävä Tekijät ja vastuut
Management Koordinaattori
Koulutus ja
perehdyttäminen
Yhteys kaupunkiin ja aluetasolle
Kansainvälinen verkottuminen (esim. ENoLL)
Alueelle juurruttaminen
Palvelukonsepti Koordinaattori (ns. yhden luukun -periaate)
Palvelun tuottajat (korkeakoulut ja konsultit)
Hyödyntäjät (yritykset)
Mahdollistajat (kaupunki)
Käyttäjät (asukaskäyttäjät ja muut käyttäjäpoolit)
Tekninen alusta ”web 2.0”
Toteuttaja ja ylläpitäjä
Tiedon keruu, vuorovaikutus (hankkeet)
User empowerment (”käyttäjien voimaantuminen”)
Opetus ja tutkimus Menetelmäkehitys (korkeakoulut)
Yritysten kouluttaminen (erit. ammattikorkeakoulut)
Kansainväliset verkostot
Kehitysalustan kestävä organisointi edellyttää sitä, että vastuussa oleva organisaatio on sitoutunut
yksittäistä projektitasoa pidemmälle ajanjaksolle. Kehitysalusta tulisikin perustaa vähintään 3-5
vuoden ajanjaksolle, jotta tieto saadaan siirtymään projektilta toiselle. Kehitysalustan managerin
tehtävä on vaativan verkottajan tehtävä, jossa voidaan puhua jopa generatiivisesta
johtajuudesta12
Kehitysalustan käynnistämiseksi tarvitaan koulutusta ja perehdyttämistä. Toimintamalli edellyttää
luottamuksen synnyttämistä neloskierteen osapuolten kesken, mikä vaatii ajallisesti jopa
useamman vuoden onnistuneita projekteja ja hyviä, käytäntöihin liittyviä tuloksia.
Kehitysalusta tarvitsee toimiakseen myös palvelukonseptin sekä neloskierteen osapuolten
tehtävien täsmällistä roolitusta.13
Erityisesti ICT- ja digitaalisten palvelujen kehittämisessä tarvitaan internet-kanavaa teknisenä
alustana, jossa eri osapuolet voivat sekä jakaa kokemuksia että kumuloida toisten avulla
osaamista.
Kehitysalustan toiminnan organisoimisessa on hyödyllistä, että mukana on opetuksen ja
tutkimuksen vahva läsnäolo. Erityisesti ammattikorkeakoulujen opiskelijaprojektien avulla voidaan
toteuttaa edullisesti työvaltaisia kehitysprosesseja, jossa opiskelija saa kiinnostavan case-kohteen,
ammattikorkeakoulu tärkeän yrityskontaktin ja yritys saa edullisesti uutta tietoa sekä
mahdollisesti rekrytoitua uusia osaajia palvelukseensa.
12
Ks. Sotarauta, Kosonen & Viljamaa 2007: Aluekehittäminen generatiivisen johtajuutena. 2000-luvun aluekehittäjän
työnkuvaa ja kompetensseja etsimässä.
13
Helsinki Living Lab -hankkeessa tuotteistetaan living lab -palveluprosessia (v. 2007–2008 käynnissä oleva Tekes- ja
yritysrahoitteinen projekti).

33. 33 (60)
4.5 Kehitysalustojen parhaat käytännöt
Erilaisia kehitysalustoja ja niiden toimintamalleja on kehitelty viimeisen viiden vuoden ajan sekä
Suomessa että eri puolilla Eurooppaa. Tyypillistä on ollut se, että jokainen kehitysalusta on
syntynyt yksilöllisistä lähtökohdista ja siksi eri kehitysalustojen ryhmittely on ollut vaikeaa
toteuttaa. Kehitysalustoilla neloskierteelle -raportissa on esitetty mallina ns. neloskierre-malli ja
ehdotettu kehitysalustojen toiminnan systematisointia eri toimijoiden (elinkeinoelämä, tutkimus,
julkinen sektori ja käyttäjät) näkökulmasta.
Kehitysalustoilla on seuraavia yhteisiä tavoitteita:
• Nopeus: nopeuttaa T&K-prosessia
• Kustannustehokkuus: saavuttaa taloudellisia säästöjä sekä nopeuden että käyttäjien
palautteen avulla nopeammin tehtyjen korjausten hyödyntämisen avulla
• Aito käyttäjäpalaute: loppuasiakkaiden/-käyttäjien erilaisten arvojen ja asenteiden
ymmärtäminen osana tuotteiden ja palvelujen kehittämistä
• Aidot kontekstit: tilannelähtöisyyden edellyttämät aidot elämisen tilanteet
• Syklisyys: käyttäjälähtöisten, käyttäjävaatimuksiin pohjautuvien syklisten prosessien
kehittäminen
• Avoin innovaatioprosessi: hyödyntää tuotekehitysprosessin epälineaariset kohdat ml.
mahdollisuudet hyödyntää (ostaa tai maksaa käyttöoikeuksista) muilla alueilla kehitettyjä
ratkaisuja
• Horisontaalisuus: horisontaalisten liiketoimintaverkostojen kehittäminen perinteisten
vertikaalisten sijaan
Edellä (luku 4.3) esiteltiin kehitysalustojen toimijoiden tehtäviä sekä keskinäisiä yhteyksiä.
Seuraavassa taulukossa on lisäksi tuotu esille eri osapuoliin liittyviä tulevia haasteita ja
mahdollisuuksia, joita ei vielä ole toteutunut eri hankkeiden kehitysalustoilla. On kuitenkin
todennäköistä, että tulevaisuudessa tulee tapahtumaan voimakkaampaa profiloitumista myös
kehitysalustoilla.
Taulukko 5. Kehitysalustojen toimijoiden rooli ja tavoitteet sekä haasteet ja mahdollisuudet.
Rooli ja tavoitteet Haasteet ja mahdollisuudet
Yritykset • Testata ja kehittää tuotteita ja palveluja
aidoissa käyttöympäristöissä.
• Kilpailukyvyn kasvattaminen
• Uusien yritysten syntyminen
• Myynti, markkinointi, muotoilu ja
tekniikka samoissa prosessissa
Tutkimus ja
tiedonsiirto
• Tarjota menetelmiä, joilla yritykset
voivat testata ja kehittää tuotteita ja
palveluita
• Tutkimus- ja koulutuspalvelut
• Tutkimus
• Opetus
• Läheisyyden merkitys (kampuksilla vai
niiden vieressä/lähellä)
• Tarjota työelämää palvelevaa opetusta
ja tutkimusta (kehitysalusta osana
korkeakoulun normaalia toimintamallia)
• ”Kolmas tehtävä” (alueellinen
vaikuttavuus)
Julkinen
sektori
(Public)
• Mahdollistaa innovatiiviset aloitteet
• Kannustaa ja tukea
• Uusien yritysten perustamisen
tukeminen
• Yritysten kansainvälistymisen tukeminen
• Julkisten hankintojen innovatiivisuuden
edistäminen (PPP-
kumppanuushankkeet)
• Käyttäjäaktiivinen ts. elävä kaupunki
(Living City)
Käyttäjät • Osallistaa - osallistua - vaikuttaa -
voimaantua
• Käyttäjäpopulaatioiden tunnistaminen
(elämäntavat ja -tyylit, fyysinen ikä tai
kunto)
• Elämänsykliin ja elämäntapaan liittyvät
käyttäjähyödyt
• Kansalaisjärjestöjen (esim.
asukasyhdistykset) osaamisen
hyödyntäminen teollisuuden T&K&I-
projekteissa

34. 34 (60)
Kehitysalustat voidaan jakaa avoimiin testbed ja living lab -tyyppisiin kehitysalustoihin. Testbed-
kehitysalustalla on tuote- ja palveluinnovointia varten rakennettu innovaatioympäristö (esim. RFID
Lab Finland), joka toimii pysyvänä liiketoiminnan esittelypaikkana sekä osana tutkimusta ja
tuotekehitystä. Living lab -kehitysalusta on olemassa oleva alue, joka on olemassa tuote- ja
palveluinnovointia varten ennen ja sen jälkeenkin. Living labissa oleellista ovat aidot käyttäjät
aidoissa ympäristöissä, joissa tuotteita ja palveluita voidaan testata ja edelleen kehittää.
Living LabTest Bed
Liike-
toiminta
Tuote-
kehitys
Tutkimus
InnoKusti
Hyvinvointi-TV
IPTV-pilottiFinPilot2
Koetehdas
M2HZ
Tuote- ja palveluinnovointia
varten rakennettu
innovaatioympäristö.
Tuote- ja palveluinnovointia
varten rakennetaan
innovaatioympäristö, joka
puretaan testauksen jälkeen
Tuote- ja palveluinnovointia
tehdään olemassa olevassa
ympäristössä.
Terveellinen
kaupunginosa
Kuva 23. Kehitysalustojen luokittelua.
Kehitysalustojen parhaina käytäntöinä voidaan nostaa esille mm. seuraavia kokonaisuuksia:
• Kehitysalustat pareina: Tuotteita ja palveluja testataan olemassa olevassa ympäristössä
(esim. Arabianranta), mutta saatuja tuloksia sovelletaan uudella, suunnitteilla ja
rakenteilla olevalle alueelle (esim. Keski-Pasila ja Kalasatama Helsingissä sekä Suurpelto
Espoossa). Erityisesti kaupunkirakenteessa aikasyklit ovat hyvin pitkiä, joten olemassa
olevilta alueilta saatu osaaminen tulisi siirtää mahdollisimman hyvin osaksi uusien
alueiden suunnittelua (erityisesti aluetason palveluliiketoiminnan kehittämisessä).
• Kehitysalustoilla saatujen kokemusten siirtäminen käytäntöön (pilotointi): Kehitysalustoilla
voidaan saada konseptoitua uusia teknologioita, joita tulisi pystyä siirtämään käytännön
rakentamiseen. Esimerkiksi lähilogistiikan uusia sovelluksia (RFID Lab Finland) tulisi
pystyä siirtämään osaksi rakenteilla olevia tavallisia asuntoalueita. Vanhusten hoidossa
kehittyjä sovelluksia (Kustaankartanon vanhustenkeskus) voitaisiin jo tällä hetkellä viedä
osaksi kotona asumisen edistämistä tavallisilla alueilla. Näihin pilotointiketjuihin
tarvittaisiin hyviä toimintamalleja.
• Käyttäjäpooli on kehitysalustan kriittinen tekijä: Living lab -alueet ovat oikeasti living lab -
alueita vasta sitten, kun niihin kuuluu aitoja käyttäjiä aidoissa ympäristöissä. Tämän takia
toimiva living lab edellyttää sitä, että alueella tulisi olla jo asukkaita tai muita erilaisia
käyttäjiä (esim. opiskelijoita ja työntekijöitä). Kehitysalustoilla tulisi olla kykyä ja tahtoa
myös ylläpitää aitoa vuorovaikutteista keskusteluyhteyttä ennen kehityshanketta, sen
aikana ja erityisesti palautteena sen jälkeen.

35. 35 (60)
• Kehitysalustojen kehittäminen alueita profiloimalla: Tulevaisuudessa tultaneen
kehitysalustoja profiloimaan nykyistä enemmän, koska globaalin osaamisen tarpeisiin
tarvitaan yhä tarkemmin fokusoitua tietoa. Onkin todennäköistä, että Helsingin seudulla
tullaan hakemaan eri profiileilla myös alueita. Selvästi potentiaalinen tuleva living lab -alue
voisi olla Helsingin Viikin asuntoalue, jossa on jo kokeiltu yli 10 vuoden ajan erilaisia eko-
ja energiatehokkuuden tuotteita ja ympäristöjä.
• Kehitysalustojen kehittäminen käyttäjäpooleja profiloimalla: Käyttäjien
monimuotoistuminen on jo tällä hetkellä voimakas trendi, joten Helsingin seudulla tulisi
pystyä tunnistamaan nykyistä paremmin esim. eri harrastuksiin liittyvät käyttäjäryhmät.
Tällaisten käyttäjäpoolien tunnistamiseen, ylläpitoon ja kehittämiseen tultaneen
tarvitsemaan erityisiä palveluntuottajia.
KEHITYSALUSTAESIMERKKI: Forum Virium Helsinki - kehitysalustoilla saatujen kokemusten
siirtäminen käytäntöön (pilotointi)
Julkisten palvelujen uudistaminen on länsimaissa yksi lähivuosien suuria haasteita. Koska Suomessa on
voimakas ja hyvätasoinen julkisten palvelujen toimijakenttä, avaa yritysten kanssa tehtävä kehitystoiminta
mahdollisuuden kansainvälisestikin menestyksekkäiden konseptien kehittämiseen.
Terveydenhuolto on yksi suurimmista uudistumispaineiden kohteena olevista palvelualoista. Forum Viriumin
Helsingin Terveellinen kaupunginosa -hanke kehittää asukkaiden terveyttä uudella tavalla edistävän asumis- ja
elinympäristön. Hanke tarjoaa kokonaisvaltaisen mahdollisuuden ratkoa isoja terveydenhuollon haasteita.
Työskentely tapahtuu aidossa kohdeympäristössä (Herttoniemen kaupunginosa), jossa uusia toimintatapoja
sekä kehitetään että viedään käytäntöön. Keskeisenä tavoitteena on luoda uudenlaisia keinoja
terveyspalveluiden kysynnän hallintaan ja ohjaukseen. Keinoja ovat mm. kustannustehokkaat ja palveluiden
saatavuutta parantavat asiointi- ja palvelukanavat sekä yksilön vastuuta ja omatoimisuutta lisäävät
palvelumuodot. Hanke luo myös uudenlaisen alustan kuntasektorin, yritysten, valtionhallinnon sekä 3. sektorin
toimijoiden väliselle yhteistyölle.
Terveellinen kaupunginosa -hanke hakee merkittäviä vaikutuksia niin terveyspolitiikan, innovaatiopolitiikan
kuin elinkeinopolitiikankin kentässä. Kehitystyön tuloksia monistetaan ja hyödynnetään laajasti Helsingissä,
pääkaupunkiseudulla sekä kansallisesti ja kansainvälisesti.
Kuva 24. Itähelsinkiläisiä senioreita

36. 36 (60)
Kuva 25. Arabianrannan alue on ollut kansainvälinen edelläkävijä käyttäjälähtöisten asumiseen
liittyvien tuotteiden ja palvelujen kehittämisessä – aitona elämisen ympäristön living lab -alueena.

37. 37 (60)
5. TOIMENPIDE-EHDOTUKSET
Luvussa esitetään hankkeen aikana nousseet tärkeimmät johtopäätökset
sekä esitetään ehdotuksia jatkotoimenpiteiksi.
1. Vahvistetaan käyttäjälähtöisten kehitysalustojen roolia ja merkitystä osana
kansallista ja eurooppalaista innovaatiojärjestelmää.
Kehitysalustoilla on merkittävä rooli, kun tuotekehityksen prosesseja muutetaan nykyistä
käyttäjälähtöisemmäksi. Kehitysalustan toimintamalli perustuu käyttäjien tarpeiden ja tilanteiden
ymmärtämiseen sekä samanaikaiseen yritysten liiketoimintamallien kehittämiseen.
Kehitysalustojen avulla voidaan myös edistää avoimeen innovaatioon perustuvia toimintamalleja.
Suomi ja etenkin Helsingin seutu on useissa kansainvälisissä arvioissa todettu yhdeksi maailman
kilpailukykyisimmistä innovaatioympäristöistä. Suomen tuotekehitystoiminta on kuitenkin suurelta
osin teknologialähtöistä ja perustuu yhä joko materiaali-, teknologia- tai valmistajalähtöisiin
innovaatioihin. Tulevaisuudessa painopistettä tulee siirtää enemmän käyttäjälähtöisyyteen sekä
hanketasoisen innovoinnin että koko innovaatiojärjestelmän tasolla.
Erilaisia kehitysalustoja on toteutettu viimeisten kymmenen vuoden aikana yhä enenevissä
määrin, ensimmäisten liittyessä teollisuuden tarpeeseen testata ja kehittää mobiileja tietoteknisiä
laitteita ja sovelluksia. Toiminta laajeni nopeasti myös terveys- ja hyvinvointialoille sekä
laajemmin digitaalisten palvelujen alueelle. Erilaisia kehitysalustoja ollaan toteuttamassa osana
käynnistyvää neljättä osaamiskeskusohjelmaa (erityisesti asuminen ja jokapaikan tietotekniikka).
Kehitysalustat tulevat olemaan merkittävässä roolissa myös SHOK-verkostossa (Strategisen
huippuosaamisen keskukset).
Kehitysalustojen roolia tulee vahvistaa osana perustutkimusta (Suomen Akatemia) ja soveltavaa
tutkimusta (Tekes), mihin tarvitaan sekä hanketason rahoitusta että kehitysalustaympäristöjen
ylläpitoon liittyvää rahoitusta. Kansallisesti edistetään kehitysalustojen verkottumista (LiTe Open)
sekä varmistetaan suomalaisten kehitysalustojen kärkiasema eurooppalaisten kehitysalustojen
verkottumisessa (ENoLL).
Vastuutaho: Tekes, Suomen Akatemia, SITRA, LiTe Open, ENoLL
2. Viedään käyttäjälähtöiset kehitysalustakonseptit osaksi korkeakoulujen,
tutkimuslaitosten ja yritysten tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoimintaa.
Kehitysalustat ovat uusi innovaatiotoiminnan malli, joka edellyttää tutkimus-, kehitys- ja
innovaatiotoiminnan toimintamallien rajapintojen ja liittymäkohtien uudelleen määrittelyä.
Perustutkimuslähtöisten korkeakoulujen tutkimuslaboratorioiden, tuote-kehityslähtöisten yritysten
T&K-laboratorioiden sekä käyttäjälähtöisten kehitysalustojen (testbed ja living lab) konsepteja
tulee kehittää kaikkia osapuolia hyödyntävällä tavalla.
Suomen innovaatiojärjestelmää ollaan selkeästi muuttamassa markkinavetoisempaan suuntaan.
Tässä muutoksessa käyttäjälähtöisillä kehitysalustoilla on merkittävä rooli. Samalla, kun
kehitysalustat helpottavat yrityslähtöisiä kaupallistamiseen tähtääviä hankkeita, ne antavat
suuntaviivoja teknologisten ratkaisujen lisäksi sosiaalisista ja kulttuurisista kokonaisuuksista.
Kehitysalustat voisivat olla osa eri korkeakouluissa tehtävää opetusta, oppimista ja kehitystyötä.
Opiskelijaprojektit, lopputyöt ja väitöstutkimukset voisivat olla osa kehitysalustojen tiedon ja
osaamisen kartuttamista.
Korkeakouluja kehitettäessä, kuten esimerkiksi TKK:n, HSE:n ja TaiK:n yhteisessä
innovaatioyliopistohankkeessa, tulee uudistaa myös opetukseen liittyvää tutkimus-, kehitys- ja
innovaatiotoimintaa. Hyvät esimerkit osoittavat , kuten Well Life Center / Laurea, että
kehitysalustat tiivistävät kumppanuusyhteistyötä (yritykset, julkinen sektori ja käyttäjät),

38. 38 (60)
lisäävät markkinalähtöisyyttä sekä motivoivat opiskelua. Eri tarkoituksiin profiloiduilla
kehitysalustoilla voisi olla kansallisesti laajempikin rooli monenvälisen yhteistyön, avointen
innovaatioympäristöjen sekä käyttäjälähtöisyyden edistämisessä.
Konseptien kehittämisessä on tärkeää lisätä eri osapuolten välistä yhteistyötä ja vuorovaikutusta.
Kehitysalustat lähestyvät tuote- ja palvelukehitystä käyttäjälähtöisesti ja hyödyntäen eri
näkökulmia (yritykset, julkinen sektori, tutkimus sekä käyttäjät eri rooleissa ja tilanteissa).
Kehitysalustat voivat lähtökohtaisesti hyödyntää olemassa olevia verkostoja ja niissä olevaa
käyttäjäosaamista. Perinteisesti vain kansalaiskeskusteluissa käytettyjä kansalaisverkostoja
voitaisiin hyödyntää myös yritysten erilaisessa kehittämistyössä. Esimerkiksi ilmastonmuutosta
hidastavien teknologioiden kehittämisessä tulisi luoda keskusteluyhteyksiä Viikin ekologisen
asuntoalueen motivoituneiden käyttäjäasukkaiden kanssa.
Tekes on siirtänyt painopistettä teknologisen osaamisen kehittämisestä enemmän
käyttäjälähtöisten innovaatioiden suuntaan. Kehitysalustamallien avulla voidaan kehittää
käyttäjälähtöisyyttä tukevia rakenteita, joiden avulla kaupallistamis- ja markkinoille viemisvaiheen
yritykset saavat arvokasta tietoa käyttäjien todellisista arvoista ja asenteista. Kehitysalustavaihe
voisi olla säännöllinen osa Tekes-rahoitteisen projektin käyttäjälähtöisyyden varmistusta. Myös
akateeminen perustutkimus (Suomen Akatemia) voisi osallistua kehitysalustojen
menetelmäkehitykseen niin, että tieto ja osaaminen leviäisivät horisontaalisesti eri tutkimusaloilta
toiselle.
Vastuutaho: Tekes, Suomen Akatemia, yliopistot, ammattikorkeakoulut ja tutkimuslaitokset
3. Käynnistetään pääkaupunkiseudulle kehitysalustojen toiminnan kehittymistä,
verkottumista ja kansainvälistymistä tukeva Kehitysalustafoorumi (Helsinki Living Lab
Round Table).
Kehitysalustoilla on merkittävä rooli Helsingin seudun innovaatioympäristöjen kehittämisessä,
jossa on nykyisellään yhdeksän yliopiston ja kahdeksan ammattikorkeakoulun voimin kansallisesti
suurin osaamisinfrastruktuuri. Kehitysalustakonseptit ovat sovellettavissa lähes kaikille niille
teollisuuden ja tutkimuksen alueille, joissa tehdään tiivistä kehitystyötä loppukäyttäjien kanssa.
Kehitysalustojen kehittymistä tuetaan parhaiten sillä, että edistetään erilaisten korkeakoulujen ja
kehitysalustojen välistä vuoropuhelua. Samalla kerrotaan jo toteutetuista hankkeista ja niissä
opituista parhaista käytännöistä. Hyvät esimerkit sekä onnistuneet ja tulokselliset kokeilut ovat
parhaita välineitä käyttäjälähtöisten kehitysalustojen kansalliselle laajentamiselle.
Kehitysalustafoorumin tarkoituksena on saattaa yhteen toimijoita ns. Round Table -tyyppisten
tapaamisten avulla. Samalla foorumi voisi edistää kansallisesti erilaisten käyttäjälähtöisten
tutkimusmenetelmien ja erityisesti hyvien käytäntöjen leviämistä toimialariippumattomasti.
Foorumin toimintaa tulisi kehittää yhteistyössä osallistujien kanssa siten, että foorumille asetetaan
selkeät tavoitteet.
Round Table -tapaamisten tulisi olla Helsingin metropolialueen kehitysalustojen foorumi. Yhteistyö
kansallisella tasolla tapahtuisi LiTe Open -verkoston ja eurooppalaisella tasolla ENoLL-verkoston
kautta, josta konkreettisena esimerkkinä mahdolliset yhteiset seminaarit vuosittain.
Kehitysalustafoorumin rahoituksesta tulisi vastata niin Tekesin, kehitysalustojen, kaupunkien kuin
osallistuvien korkeakoulujenkin. Koko toiminnan onnistumisen edellytyksenä on puolueeton ja
sitoutunut vetäjä, joka kehittää toimintaa ja organisoi tapaamisia.
Foorumin sisäinen ja ulkoinen tiedotus hoidetaan web-portaalin avulla. Ekstranet-osio on
suunnattu foorumin jäsenille ja julkinen osio markkinointikanavaksi Helsingin metropolialueen
kehitysalustoista kiinnostuneille tahoille sekä Suomessa että ulkomailla.
Kehitysalustafoorumin nimiehdotus: Helsinki Living Lab Round Table
Vastuutaho: Culminatum, LiTe Open -verkosto ja ENoLL-verkosto