Kirjallisten töiden ohje, päivitetty helmikuussa 2016.

1. OULUN YLIOPISTO
Humanistinen tiedekunta
Informaatiotutkimus
Kirjallisten töiden ulkoasuun ja muotoseikkoihin liittyviä ohjeita
Näitä ohjeita sovelletaan esseesuorituksissa, seminaaritöissä sekä kandidaatin- ja
pro gradu -tutkielmissa.
Oulu klk 2014

2. Sisällys
Esipuhe 3
1 Nimiösivu 3
2 Tiivistelmä 3
3 Esipuhe 5
4 Sisällysluettelo ja sivunumerointi 5
5 Tekstinasettelu ja kappalejako 7
6 Taulukot ja kuviot 7
7 Lainaukset muilta kirjoittajilta ja tutkimusaineistosta 9
8 Lähdeviitteiden merkintä tekstissä 9
9 Lähdeluettelo 11
10 Liitteet 15
11 Tutkielman jättäminen tarkastettavaksi 15
12 Kirjallisuutta 15
LIITE: Humanistisen tiedekunnan pro gradu –tutkielman arvostelua koskeva ohje
2011-2013 17

3. 3
Esipuhe
Tekstin selkeyden ja luettavuuden takaamiseksi tieteellisessä kirjoittamisessa noudatetaan
kirjoitusohjetta tai -mallia. Ohjeet vaihtelevat tieteenaloittain ja esimerkiksi sen mukaan,
missä teksti julkaistaan (lehtien ja julkaisusarjojen omat ohjeet). Oleellista näiden ohjeiden
noudattamisessa on johdonmukaisuus. Tämä merkitsee sitä, että yhdessä tekstissä noudatetaan
alusta loppuun asti yhtä kirjoitusohjeistusta.
Tässä kirjoitusohjeessa esitetään ne tekstin muotoiluun, viittauskäytäntöön ja viitteiden mer-
kitsemiseen liittyvät periaatteet, joita noudatetaan Oulun yliopiston informaatiotutkimuksen
oppiaineessa. Ohjeita noudatetaan kaikissa oppiaineen esseesuorituksissa ja seminaaritöissä
sekä kandidaatin- ja pro gradu -tutkielmissa. Muiden oppiaineiden kirjoitusohjeet voivat
poiketa näistä ohjeista, joten esimerkiksi sivuaineen osalta kannattaa tarkistaa kyseisen
oppiaineen piirissä laaditut omat kirjoitusohjeet. Lisätietoja tutkielman ja tieteellisten tekstien
kirjoittamisesta löytyy kirjallisuusluettelossa mainituista teoksista.
1 Nimiösivu
Nimiösivun laatimista koskeva malli on seuraavalla sivulla.
2 Tiivistelmä
Tiivistelmä sijoitetaan tutkimusraporttiin heti nimiölehden jälkeen. Tiivistelmän tavoitteena
on kertoa olennainen tutkimuksesta, sen tarkoituksesta, sovellettavista menetelmistä,
tuloksista ja niiden luotettavuudesta. Tiivistelmä kirjoitetaan täydellisinä lauseina.
Proseminaariesitelmän tiivistelmän pituus on korkeintaan 100 sanaa. Humanistisen
tiedekunnan ohje pro gradu –tutkielmaa varten on tässä:
Tiivistelmä tehdään samalla kielellä, jolla gradu on kirjoitettu ja se liitetään ”tiivistelmä
(ensisijainen)” -kenttään. Jos gradun kieli ei ole suomi, ”tiivistelmä (toissijainen)” -kenttään
liitetään myös suomenkielinen tiivistelmäteksti.
Tiivistelmästä tulee ilmetä
 tutkielman aihe
 tutkimuksen kohde, aineisto ja tarkoitus
 käytetyt tutkimusmenetelmät (mikäli tutkimus on luonteeltaan teoreettinen ja perustuu
tiettyyn kirjalliseen materiaaliin, on mainittava tärkeimmät lähdeteokset; mikäli
tutkimus on luonteeltaan empiirinen, on mainittava käytetyt metodit)
 keskeiset tutkimustulokset
 tulosten perusteella tehdyt päätelmät ja toimenpidesuositukset
 asiasanat
Tiivistelmän pituus on yksi A4-sivu (välilyönteineen n. 3200 merkkiä, kirjasinkoko 12,
riviväli 1,5). http://www.oulu.fi/hutk/node/4102

4. 4
Malli: nimiösivu
Oulun yliopisto
Humanistinen tiedekunta
Mikko Mallikas
AVARUUSTIEDON HALLINTA
(oikeaan alanurkkaan:)
Seminaariesitelmä
1.4.2012
Tekijä: Aune Opiskelija
Opponentti: Tarja Tuumivainen
Informaatiotutkimus
Oulu 2012
(tai:)
Informaatiotutkimuksen
kandidaatintutkielma
Oulu 2012
(tai:)
Informaatiotutkimuksen
pro gradu -tutkielma
Oulu 2012

5. 5
3 Esipuhe
Esipuheen (alku- tai saatesanojen) funktio voi olla kahdenlainen: kirjoittaja kertoo tutkimuk-
sesta sellaista, jota ei voi missään muussa kohdassa kertoa (esim. työssä avustaneista
henkilöistä), ja antaa lukijalle vihjeitä raportin lukemiseen. Alkusanat voivat joissakin
tapauksissa olla paikallaan pro gradu -tutkielmassa, mutta ovat tuskin tarpeen sitä alemmissa
kirjallisissa töissä.
Mikäli tutkimusraportilla on useita kirjoittajia, esipuheessa ilmoitetaan tutkijoiden työnjako
niin tarkkaan kuin mahdollista. Esipuheessa henkilönimet kirjoitetaan kokonaan ja nimen
edessä käytetään titteliä.
4 Sisällysluettelo ja sivunumerointi
Sisällysluettelo (sisältö, sisällys) antaa kokonaiskäsityksen siitä, mitä julkaisu sisältää. Tämän
takia teoksen kaikkien osien tulisi ilmetä siitä. Sisällysluetteloon merkitään myös alkusanat,
tiivistelmä, kirjallisuusluettelo ja liitteet. Liitteet numeroidaan ja otsikoidaan.
Sisällysluettelossa numeroidaan luvut ja merkitään vastaavat alkusivut. Pääluvun otsikko
aloitetaan vasemmasta marginaalista ja kirjoitetaan suurin kirjaimin. Alalukuja käytettäessä
niitä pitää olla vähintään kaksi ylälukua kohden. Sisällysluetteloon merkitään myös
kirjallisuusluettelon ja liitteiden alkusivut.
Esimmäinen sivu on nimiölehti. Nimiölehteen, tiivistelmään ja sisällysluetteloon ei merkitä
sivunumeroa. Sivunumerointiin kuitenkin lasketaan mukaan jokainen liuska nimiölehdestä
lähtien viimeiseen liitesivuun asti käyttäen jatkuvaa numerointia arabialaisin numeroin.
Ensimmäinen sivunumero tulee näkyviin sivulle, jolta johdanto alkaa. (Ks. Malli
sisällysluettelosta, s. 6.)
Huom. Microsoft Word:n uusimmissa versioissa tulee dokumenttiin luoda ns. osan vaihto (page
break) sisällysluettelosivun jälkeen. Esimerkiksi Word2013–asiakirjassa valitse ylävalikosta Sivun
asettelu [Page layout] > Osan vaihto [Breaks] > Seuraava sivu [Page]. Tämän jälkeen voit lisätä
sivunumerot dokumentin jälkimmäiseen osaan (Lisää [Insert]) > Sivunumero [Page number]). Valitse
haluamasi sivunumerotyyli ja Sivunumerot [Page number] > Muotoile sivunumerot [Format page
numbers] > Aloittava nro [Start at].

6. 6
Sisällys
JOHDANTO Error! Bookmark not defined.
1.1 Tutkimuksen aihe ja tarkoitus Error! Bookmark not defined.
1.2 Keskeisiä käsitteitÄ Error! Bookmark not defined.
1.3 Tutkielman rakenne Error! Bookmark not defined.
2 AVARUUSTIEDON HALLINTA AIEMMAN TUTKIMUKSEN PERUSTEELLAError! Bookmark no
2.1 Avaruustieto Error! Bookmark not defined.
2.1.1 Avaruustiedon käsite Error! Bookmark not defined.
2.1.2 Avaruustiedon hallinta Error! Bookmark not defined.
2.2 Avaruustiedon ja sen hallinnan kehittyminen SuomessaError! Bookmark not defined.
2.3 Avaruustietoa koskeva tietopalvelu Error! Bookmark not defined.
2.4 Aiempi avaruustietoa ja sen hallintaa koskeva tutkimusError! Bookmark not defined.
2.4.1 Avaruustiedon kansainvälinen tutkimus Error! Bookmark not defined.
2.4.2 Avaruustiedon tutkimus Suomessa Error! Bookmark not defined.
2.5 Avaruustiedon tutkimuksessa käytetyt menetelmät Error! Bookmark not defined.
2.6 Yhteenveto Error! Bookmark not defined.
3 EMPIIRINEN TOTEUTUS Error! Bookmark not defined.
3.1 Tarkennetut tutkimuskysymykset Error! Bookmark not defined.
3.2 Tutkimusmenetelmät Error! Bookmark not defined.
3.3 Tutkimusaineistot Error! Bookmark not defined.
4 TUTKIMUSTULOKSET Error! Bookmark not defined.
4.1 (Tutkimuskysymykseen 1 liittyvät tulokset) Error! Bookmark not defined.
4.2 (Tutkimuskysymykseen 2 liittyvät tulokset) Error! Bookmark not defined.
4.2 Jne. (Jäsennys esim. tutkimuskysymysten mukaan; jaettavissa alalukuihin)Error! Bookmark not def
5 JOHTOPÄÄTÖKSET Error! Bookmark not defined.
5.1 Tutkimustuloksia koskevat johtopäätökset Error! Bookmark not defined.

7. 7
5.2 Tutkimusmenetelmiä koskevat johtopäätökset Error! Bookmark not defined.
5.3 Jatkotutkimusehdotukset (ja toimenpidesuositukset) Error! Bookmark not defined.
LÄHTEET Error! Bookmark not defined.
LIITTEET Error! Bookmark not defined.
5 Tekstinasettelu ja kappalejako
Fonttikoko: 12. Riviväli: 1,5. Marginaalit: 3 cm.
Myös otsikoiden fonttikoko on 12. Otsikon yläpuolelle tulee kaksi tyhjää riviväliä ja alapuo-
lelle yksi.
Sivunumero merkitään sivun oikeaan yläreunaan.
Kappaleet erotetaan toisistaan tyhjällä rivillä, kappaleen alkua ei sisennetä.
Teksti tasataan molemmista reunoista ja tavutetaan tarvittaessa liian leveiden aukkojen
poistamiseksi.
Pro gradu -tutkielman ohjeellinen pituus: 70–90 s. + liitteet.
Kandidaatintutkielman ohjeellinen pituus: 25 s. + liitteet.
6 Taulukot ja kuviot
Taulukoille annetaan juokseva numerointi, joka merkitään taulukon otsikon eteen (esim.
Taulukko 2. Opettajien...). Otsikko sijoitetaan taulukon yläpuolella. Vaakaviivoilla
erotetaan sarakeotsikko-, yhteensä-, ym. rivit varsinaisesta taulukosta ja muusta tekstistä.
Sarakkeiden väliin ei merkitä pystyviivoja. Mahdollinen lähdeviittaus merkitään sulkuihin
otsikon perään. Sarake- ja riviotsikot aloitetaan suurin alkukirjaimin. Taulukkoon merkitään
mittayksikkö (esim. %, €), yleensä sarakeotsikkoon. Silloin sitä ei tarvitse toistaa lukujen
perässä. Taulukoiden leveydeksi suositellaan tekstin leveyttä. Taulukko suositellaan sijoitetta-
vaksi yhdelle sivulle, sillä taulukon jatkuminen seuraavalle sivulle vaikeuttaa lukemista.
Lisäksi suositeltavaa on jättää tekstiin 2 riviväliä ennen taulukon nimeä ja taulukon jälkeen.

8. 8
Taulukko 2. Opettajien huomion painottuminen erilaisiin oppilaisiin eri aineissa. (Lähde:
Hämäläinen 1985, 10.)
% opetusajasta
Kohderyhmä Oppiaine
Englanti Ruotsi Matematiikka Äidinkieli
Nopeat 17 21 20 10
Keskinopeat 52 48 41 52
Hitaat 31 31 39 38
Yhteensä 100 100 100 100
Jokaiseen taulukkoon ja kuvaan viitataan tekstissä ainakin kerran. Tällöin käytetään niiden
numeroita: Taulukossa 2 on esitetty...
Kuvioille merkitään oma juokseva numerointinsa. Kuvion numero merkitään otsikon eteen
(Kuvio 22. Palkkojen...). Otsikot sijoitetaan kuvioiden alapuolelle. Lähdeviitemerkintä
sijoitetaan otsikon perään. Mittayksikkö on merkittävä näkyviin.
Kuvio 22. Työajan jakautuminen tutkimustyössä. (Lähde: Mallikas 2005.)
Kirjoittaminen
30 %
Esitelmämatkat
8 %
Aineistonkeruu
17 %
Lukeminen
45 %

9. 9
7 Lainaukset muilta kirjoittajilta ja tutkimusaineistosta
Jos kyseessä on sanatarkka toisen tekstin lainaaminen, kirjoittajan on osoitettava se
tekstissään. Osoittaminen tapahtuu sijoittamalla lainattu teksti lainausmerkkeihin, jos kyseessä
on lyhyt lainaus (korkeintaan 3 riviä). Jos lainauksesta jätetään jotain pois, se osoitetaan
kolmella pisteellä. Pitemmät lainaukset kirjoitetaan omaksi kappaleekseen vasemmalta
sisentäen (1–1,5 cm) ilman lainausmerkkejä. Alkutekstin kappalejako tulee säilyttää.
(Lainaamisesta ks. esim. Eco 1989, 154–165, 185–187.)
Malli:
Savolainen (1993, 28) huomauttaa, että ”kaikki tiedonhankinta ei suinkaan tapahdu
suunnitelmallisesti”. Hän jatkaa, että
Ongelmanratkaisuprosessin edetessä yksilö voi saada siihen liittyvää tietoa myös
sattumalta ja ilman erityistä etsintää. Osa tästä tiedosta voi kertyä myös
passiivisesti esim. siten, että sattumoisin mieleen jäänyt ja kokonaan toiseen
asiayhteyteen liittynyt menettelytapa osoittautuu myöhemmin käyttökelpoiseksi
ongelmanratkaisussa. (Savolainen 1993, 28.)
Tutkimusaineistosta otettu sitaatti laadullisessa tutkimuksessa merkitään samalla tavalla
sisennettynä. Sitaatin perään merkitään henkilön tunnus (esim. H2, ei yleensä nimeä) tai
lähteenä olevaa julkaisua koskeva tieto.
8 Lähdeviitteiden merkintä tekstissä
Lähdeviitteet ja lähdeluettelot liittyvät kiinteästi toisiinsa. Kaikki tekstissä mainitut teokset on
mainittava lähdeluettelossa. Lähdeluetteloon ei merkitä teoksia, joihin ei ole viitattu.
Lähteiden merkinnässä suositellaan tekstin sisäisten viitteiden käyttöä siten, että käytetään
vain tekijän sukunimeä. Viitteisiin merkitään tekijän ja vuosiluvun perään pilkulla erotettuna
ne sivut, joihin viittaus kohdistuu. Tekstiviittauksessa käytetään nimekettä tekijän nimen
sijaan, jos viitattu teos on lähdeluettelossa nimekkeen mukaan aakkostettuna.
1. Jos viittaus koskee vain yhtä lausetta, lähdeviite tulee ennen lauseen lopettavaa pistettä:
Tämä piti paikkansa esimerkiksi Rochesterin yliopistokirjastojen käytössä olevassa
Netlibraryssa (Gibbons 2001, 2).

10. 10
2. Jos viittaus koskee useampaa lausetta, esim. koko kappaletta, viittaus tulee viimeisen
lauseen jälkeen. Lähdemerkinnän loppuun merkitään sulkumerkkien sisäpuolelle piste:
Lyhytkestoista lukemista korostaa eräässä tutkimuksessa havaittu e-kirjojen suosion
kohdistuminen etenkin talouteen, tietotekniikkaan ja lääketieteeseen. Näillä aloilla
keskeistä on lyhyiden tarkistusten tekeminen kirjallisista lähteistä, mikä on tyypillistä
Internet-lähteiden käyttöä. (Dillon 2001, 119.)
3. Jos viitattava henkilö mainitaan lauseessa, viittaukseksi riittää nimen jäljessä suluissa
vuosiluku ja sivunumero(t). Jos kirjoittajia on useampia, käytetään lausemuotoisessa viitteessä
ja‐sanaa kahden viimeisen kirjoittajan välissä:
Fukuyama (1996, 26) korostaa luottamuksen yhteisöllisyyttä.
4. Jos samassa tekstin sisäisessä viitteessä viitataan useampaan lähteeseen, lähteet
järjestetään aikajärjestykseen:
E-kirjojen käyttöä on tutkittu esimerkiksi kyselymenelmällä ja käyttötilastoilla (Dillon
2001, Gibbons 2001, Hutley 2002, Chan 2005, Christensen & Aucoin 2005).
5. Toisen käden lähteeseen viittaamista on syytä välttää. Ellei tämä onnistu ja tekstissä
viitataan toisen käden lähteen kautta dokumenttiin, jota kirjoittaja ei ole itse saanut
käsiinsä, käytetään seuraavanlaista merkintää:
To establish an environment where people can admit conflict openly and confront one
another without distrust and intolerance, where disagreement is not considered
threatening – in short, where there is a community of self-enlightened and tolerant
people working for goals they understand and generally share. (D’Aprix 1972; tässä
Bickham 1996, 104.)
Lähdeluetteloon merkitään vain toisen käden lähde (esimerkissä siis Bickham). Toisen käden
lähdettä käytetään vain, mikäli alkuperäislähde on mahdoton saada luettavaksi.
6. Jos teoksella on kaksi tekijää, viitteessä kirjoittajat erotetaan &‐merkillä. Jos kirjoittajia on
enemmän kuin kaksi, tekstiviitteeseen merkitään heidät kaikki, kun lähdeteos mainitaan
ensimmäisen kerran. Tämän jälkeen riittää ensimmäisen tekijän nimi ja sen jälkeen merkintä
ym. Jos kirjoittajia on kuusi tai enemmän, voidaan heihin viitata alusta asti vain yhdellä
nimellä ja ym.-merkinnällä.
7. Kun samalla sivulla viitataan useamman kerran samaan lähteeseen, ensimmäisen
viittauksen jälkeen voidaan käyttää merkintää emt. (edellä mainittu teos), esimerkiksi emt.,
25–27. Tämän merkinnän avulla ei viitata edellisellä sivulla tai aikaisemmin mainittuihin

11. 11
teoksiin, ainoastaan samalle sivulle. Käytettäessä tällaista tapaa täytyy olla erityisen huolelli-
nen omaa tekstiä muokatessaan, ettei viittauksen kohde katoa.
9 Lähdeluettelo
Lähdeluettelon (kirjallisuusluettelon) tarkoituksena on tunnistaa tai paikantaa dokumentti,
johon tekstissä on viitattu. Lähdeluetteloon merkitään vain sellaiset julkaisut, joihin
tutkimuksessa on viitattu. Lähdeluettelosta ei saa jättää pois teoksia, joihin on viitattu.
Tutkijan on oltava rehellinen käyttäessään hyväkseen toisten tutkijoiden töitä. Samalla
viittaaminen osoittaa myös arvostusta.
Useissa kansainvälisissä tieteellisissä julkaisuissa käytetään APA:n (American Psychological
Association) ohjeistusta. Ajan tasalla olevat ohjeet löytyvät osoitteesta
http://www.apastyle.org/apa-style-help.aspx (käytetty 14.9.2012).
Lähdeluetteloon merkittävien tietojen ensisijainen lähde on nimiölehti, ja lähdeluetteloon
merkitään tiedot siinä muodossa, kuin ne esiintyvät lähdedokumentissa. Elektronisesta
aineistosta tiedot otetaan joko dokumentista itsestään, sen oheisaineistosta tai pakkauksesta.
Viite tehdään siihen versioon, jota on käytetty. Internet-aineistosta tietojen ensisijainen lähde
on dokumentin aloitusnäyttö.
Informaatiotutkimuksessa tehtävissä kirjallisissa töissä lähdeluettelo järjestetään yhtenäiseksi
listaksi aakkosjärjestykseen tekijän mukaan. Saman tekijän julkaisut järjestetään
aikajärjestykseen. Jos kirjoittaja viittaa saman tekijän useaan samana vuonna ilmestyneeseen
julkaisuun, lähteet erotetaan julkaisuvuoden perään lisättävillä pienaakkosilla. Tällöin saman
vuoden sisällä teokset järjestetään niiden otsikoiden mukaiseen aakkosjärjestykseen.
Artikkelit kirjataan aina ensimmäisen tekijän mukaan. Ensimmäiseksi tekijäksi merkitään se,
joka on julkaisussa ensimmäisenä.
Lähdeteokset jaotellaan seuraavasti:
- Lähteet. Tällaisia ovat esimerkiksi lehtiartikkelit, monografiat, verkkojulkaisut, opin-
näytteet jne.
- Julkaisemattomista lähteistä tehdään oma luettelonsa. Tällaisia ovat esimerkiksi
sähköpostiviestit, haastattelut, kirjeet, puhelinkeskustelut ja luennot.
Jos dokumentilla on kaksi tekijää, niiden väliin merkitään viitetiedossa &-merkki. Jos
dokumentilla on useampia tekijöitä, ne erotetaan toisistaan pilkulla ja kahden viimeisen
tekijän väliin merkitään &-merkki.
Kirjallisuusviitteet laaditaan seuraavien mallien mukaisesti. Huomaa kursiivin käyttö kussakin
tapauksessa:

12. 12
Monografia:
Huotari, Maija-Leena, Hurme, Pertti & Valkonen, Tarja (2005). Viestinnästä tietoon: Tiedon
luominen työyhteisössä. Porvoo: WSOY.
Richardson, Will (2006). Blogs, wikis, podcasts, and other powerful webtools for classroom.
Thousand Oaks, CA: Corwin Press.
Teos merkitään lähdeluetteloon nimekkeen mukaan, ellei sillä ole merkittyä tekijää.
Monografioiden alanimekkeiden merkitseminen on suositeltavaa, mutta ei pakollista.
Monografia sarjan osana:
Suominen, Vesa (2004). Grammaattis-luokituksellinen johdatus dokumentaaristen sisältöjen
rekonstruktioon ja tuntemukseen: Metodologia, metodiikka ja illustraatio. Finnish
Information Studies 22. Oulu: Oulun yliopisto.
Monografioihin merkitään julkaisutietoihin kustannuspaikka ja kustantaja. Kustantajien nimiä
voidaan lyhentää luetteloinnissa käytettävällä tavalla (esim. Gaudeamus eikä Oy Gaudeamus
Ab, Sage eikä Sage Publications). Jos sarjanimikkeestä käy ilmi yliopistollinen laitos, riittää
kustantajaksi korkeakoulun nimi. Kustantajan ollessa yksityinen henkilö, merkintä tehdään
hakasulkeiden sisään. Kustannuspaikan nimen perään voi liittää maan tai osavaltion nimen tai
nimilyhenteen. Jos kustannuspaikkoja on useita, merkitään dokumentissa ensimmäinen tai
typografisesti korostetuin. Kustannuspaikka merkitään lähteen kielellä.
Sarjamerkintä kirjoitetaan siinä muodossa, kuin se on dokumentissa.
Kokoomateos:
Huotari, Maija-Leena & Lehto, Anne (toim.) (2009). Johtamishaasteena muutos: Kirjasto
akateemisessa yhteisössä. Tampere: Tampere University Press.
Viitettä kokoomateokseen tarvitaan vain, mikäli siihen on viitattu tekstissä kokonaisuudes-
saan, esim. kokoomateoksen johdantoon. Jos tekstissä viitataan vain tiettyyn kokoomateoksen
artikkeliin, kirjallisuusluetteloon (ja tekstiin), merkitään vain viite tähän artikkeliin. Tällöin
viite merkitään lähdeluetteloon artikkelin kirjoittajan sukunimen mukaan.
Artikkeli kokoomateoksessa:
Niemelä, Raimo & Huotari, Maija-Leena (2008). Information use and enactment. The
perspective of senior citizens’ everyday information behaviour. In: M.-L. Huotari & E.
Davenport (Eds.). From Information Provision to Knowledge Production: Proceedings of the
international conference for the celebration of the 20th anniversary of Information Studies,
Faculty of Humanities, University of Oulu, Finland, June 23-25, 2008. Studia Humaniora

13. 13
Ouluensia 8 (pp. 141–159). Oulu: Oulu University Press. Verkkojulkaisu saatavissa osoittees-
ta http://herkules.oulu.fi/isbn9789514288432/
Kortelainen, Terttu (2010). Tieteellinen julkaisutoiminta ja informetrinen tutkimus. Teoksessa:
Serola, Sami (Toim.) Ote informaatiosta: Johdatus informaatiotutkimukseen ja interaktiiviseen
mediaan. Vantaa: BTJ Finland Oy. s. 244–263.
Aikakauslehtiartikkeli:
Aikakauslehden tiedot ovat muotoa: tekijät (vuosi). julkaisun otsikko julkaisun nimi
voluumi(numero), sivut.
Enwald, Heidi & Huotari, Maija-Leena (2010). Preventing the obesity epidemic by second
generation tailored health communication: An interdisciplinary review. Journal of Medical
Internet Research 12(2), e24. http://www.jmir.org/2010/2/e24/
Huotari, Maija-Leena, Parviainen, Anna, Känsäkoski, Helena & Lohikoski, Päivi (2011).
Tietojohtamisen opetus ja tutkimus Oulun yliopistossa. Tietoasiantuntija 26(2–3), 28–29.
Kortelainen, Terttu & Katvala, Mari (2012). ”Everything is plentiful – except attention”.
Attention data of scientific journals on social media tools. Journal of Informetrics 6(4), 661-
668. http://ac.els-cdn.com/S1751157712000478/1-s2.0-S1751157712000478-main.pdf?_tid=
772488fa-f283-11e1-99f6-00000aab0f6c&acdnat=1346318405_9602410469160328
beadb295f117c632
Esitelmä konferenssijulkaisussa:
Huotari, Maija-Leena, Eriksson-Backa, Kristiina, Enwald, Heidi, Askola, Kreetta,
Känsäkoski, Helena, Niemelä, Raimo, Hirvonen, Noora & Ek, Stefan (2011). Health
information practice and its impact on preventing obesity and metabolic syndrome among
people in different age groups. In: Bath Peter A., Mettler Tobias, Raptis Dimitri A., Sen
Barbara A. (Eds.) Proceedings of the 15th International Symposium for Health Information
Management Research – ISHIMR 2011. Zürich. pp. 386–397.
Elektronisessa kausijulkaisussa oleva artikkeli:
Askola Kreetta, Toshimori Atsushi & Huotari Maija-Leena (2010). Cultural differences in the
health information environments and practices between Finnish and Japanese university
students. Information Research 15(4), Paper 451. http://informationr.net/ir/15-
4/paper451.html
Kortelainen, Terttu (2004). An analysis of the use of electronic journals and commercial
journal article collections through the FinELib portal. Information Research 9(2004): 2.
http://informationr.net/ir/9-2/paper168.html

14. 14
Verkkosivu:
Verkkosivusta merkitään kirjoittaja tai organisaatio, jonka sivuun viitataan, vuosi, jolloin sivu
on ilmestynyt (tai viimeksi päivitetty), sivun otsikko ja URL-osoite.
Finavia (2010). Finavia Oyj lyhyesti. http://www.finavia.fi/tietoafinaviasta/finavialyhyesti
(käytetty 17.12.2010).
Opinnäytetyö:
Niemelä, Jaana (2011). Lasten ja nuorten monikulttuuriset kirjastopalvelut: Tapaustutkimus
Entressen kirjastosta. Informaatiotutkimuksen pro gradu -tutkielma. Oulu: Oulun yliopisto.
Tilasto:
Suomen virallinen tilasto (SVT) (2011) Kulttuuritilasto. Helsinki: Tilastokeskus
http://www.stat.fi/til/klt/tup.html (käytetty 15.5.2012).
Standardi:
SFS-ISO 31000: Riskienhallinta. Periaatteet ja ohjeet. (2011) Helsinki: Suomen
standardisoimisliitto.
Valtiopäiväasiakirjat:
HE 145/1993 vp.
Säädös (esim. lait ja asetukset):
Voimassa olevat:
Suomen perustuslaki 731/1999.
Kirjastolaki 4.12.1998/904 (2012). FINLEX, ajantasainen lainsäädäntö,
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1998/19980904?search[type]=pika&search[pika]=kirjastolaki
(käytetty 16.5.2012).
Lait ja asetukset, jotka eivät enää ole voimassa:
Kirjastolaki 904/1998 (1998). FINLEX, säädökset alkuperäisinä.
Viittauksissa säädöksiin merkitään säädöksen nimi, säädöksen antopäivä / säädöksen numero.
Joissakin kirjallisuusluetteloissa voi säädöksen nimen tilalla olla vain lyhenne L = laki, A =

15. 15
asetus tai VNp = valtioneuvoston päätös. Suosittelemme säädöksen koko nimen käyttämistä
lähdeluettelossa.
10 Liitteet
Jokainen liite on otsikoitava ja numeroitava (Liite 1. Kyselylomake, Liite 2.
Haastattelurunko). Kaikki liitesivut otetaan raportin jatkuvaan sivunumerointiin.
Sisällysluettelon loppuun voi sijoittaa yhtenäisen luettelon julkaisussa olevista liitteistä.
11 Tutkielman jättäminen tarkastettavaksi
Kandidaatin tutkinnon tutkielma on kandidaattiseminaarin esitelmän viimeistelty versio,
johon tehdään seminaarin vetäjän vaatimat korjaukset ja lisäykset. Tutkielma jätetään
seminaarin ohjaajalle. Tutkielmassa on oltava tiivistelmä, josta jätetään myös erillinen kopio.
Kun pro gradu -tutkielma on valmis, ohjaaja antaa opiskelijalle luvan syöttää gradun ja sen
tiivistelmän Laturi-järjestelmään.
12 Kirjallisuutta
Lisää ohjeita kirjoittamisesta saa mm. seuraavista teoksista:
Eco, Umberto (1989). Oppineisuuden osoittaminen eli miten tutkielma tehdään. Tampere:
Vastapaino.
Hakala, Juha T. (2005). Graduopas: melkein maisterin niksikirja. Helsinki: Gaudeamus.
Hallamaa, Jaana, Launis, Veikko, Lötjönen, Salla & Sorvali, Irma (toim.) (2006). Etiikkaa
ihmistieteille. Tietolipas 211. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
Heinisuo, Rami & Ekholm, Kai (1997). Elektronisen viittaamisen opas. Jyväskylä: Jyväskylän
yliopistopaino.
Hirsjärvi, Sirkka, Remes, Pirkko & Sajavaara, Paula (2009). Tutki ja kirjoita (15., uud. p.).
Helsinki: Tammi.
Humanistisen tiedekunnan opinto-opas 2013-2015. Toim. Kaisa Kosola, Päivi Kynkäänniemi
& Pirjo Tolonen. Oulu: Oulun yliopisto. s. 18-19.
Kangasharju, Helena & Majapuro, Marketta (2005). Tutkimusraportin kirjoittaminen.
Helsinki: Helsingin kauppakorkeakoulu.

16. 16
Karisto, Antti & Seppälä, Ulla-Maija (2000). Tee se!: sosiaalipolitiikan graduopas. Helsinki:
Helsingin yliopisto.
Kemppainen, Tapani & Latomaa, Timo (2002). Ensi askelia tieteen tiellä: Johdatus
tiedonhakuun ja tieteellisen kirjoittamiseen (2., korj. p.). Oulu: Oulun yliopisto. Verkkojulkai-
su saatavissa osoitteesta http://herkules.oulu.fi/isbn9514272471/.
Murray, Rowena (2003). How to write a thesis. Buckingham: Open University Press.
Mäkinen, Olli (2005). Tieteellisen kirjoittamisen ABC. Helsinki: Tammi.
Nurkkala, Kirsti, Ronkainen, Timo, Räisänen, Juhani & Varjonen, Ville (2014) Acta
Universitatis Ouluensis -sarjan ohjeet. Verkkojulkaisu saatavissa osoitteesta:
http://www.oulu.fi/kirjasto/node/8537 (Käytetty 5.2.2014.)
Pihlaja, Juhani (2004). Ajattele, tutki ja opi: Ohjeita oppimiseen ja tutkielmantekoon. Lahti:
Soceda.
Pihlaja, Juhani (2004). Tutkielman ongelmia ratkaisemaan. Lahti: Soceda.
Publication manual of the American Psychological Association (2010) (6. ed.). Washington:
American Psychological Association.
SFS 5342 Kirjallisuusviitteiden laatiminen (1992). Helsinki: Suomen Standardisoimisliitto.
SFS 5831 Viittaaminen sähköisiin dokumentteihin tai niiden osiin (1998). Helsinki: Suomen
Standardisoimisliitto.
Valmistuminen (2014) Humanistinen tiedekunta. Verkkojulkaisu saatavissa osoitteesta:
http://www.oulu.fi/hutk/node/4102 (Käytetty 5.2.2014.)

17. 17
LIITE: Humanistisen tiedekunnan pro gradu –tutkielman arvostelua koskeva ohje
2015-2017
Maisterintutkintoa varten opiskelija laatii pro gradu -tutkielman, joka sisältyy pääaineen
syventäviin opintoihin. Tutkielman laajuus on 40 op.
Pro gradu -tutkielman tavoite on kehittää tutkimuksen perusvalmiuksia, joita ovat
- kyky itsenäiseen tiedonhakuun
- olemassa olevan tiedon erittely ja kriittinen arviointi
- itsenäinen tiedon tuottaminen ja soveltaminen
Pro gradu -tutkielman tulee osoittaa opiskelijan
- kykyä rajata ja käsitellä valittua tutkimusongelmaa
- valmiutta tieteelliseen ajattelutapaan
- työssään tarvitsemien teorioiden ja tutkimusmenetelmien hallintaa
- perehtyneisyyttä tutkielman aihepiiriin ja alan kirjallisuuteen
- kykyä tieteelliseen viestintään
- valmiutta työskennellä pitkäjänteisesti ja kykyä hahmottaa kokonaisuuksia.
Lisäksi oppiaineet voivat asettaa alakohtaisia tavoitteita, jotka esitettään
opetussuunnitelmissa.
Tutkielmaksi voidaan hyväksyä myös esimerkiksi artikkeleista koostuva kokonaisuus tai
digitaalista tai perinteistä kuvaa, ääntä tai muuta esitysmuotoa hyödyntävä tutkielma, joka
täyttää tutkielmalle asetetut vaatimukset. Muuta kuin perinteistä kirjallista esitysmuotoa
hyödyntävissä pro gradu -tutkielmissa tulee aina olla myös kirjallinen osuus, jonka tulee
noudattaa tieteellisen viestinnän esitystapaa.
Pro gradu -tutkielman tarkastusprosessi etenee seuraavasti.
Kandidaatintutkinnon on oltava suoritettuna, ennen kuin pro gradu -tutkielman
tarkastusprosessin voi aloittaa.
1. Kun työ on valmis, ohjaaja antaa opiskelijalle luvan syöttää gradun Laturi-järjestelmään.
2. Ohjaaja lähettää tiedekunnan opintopalveluihin seuraavat tiedot Oodi-kirjausta varten:
opiskelijan, gradun, ohjaajan ja tarkastajien nimet, pääaine. Tiedot kirjataan Oodiin.
3. Laturi-järjestelmä hakee pohjatiedot Oodista. Tiedot ovat Laturissa viimeistään Oodiin
kirjaamista seuraavana päivänä. 4. Opiskelija syöttää valmiin gradunsa Laturi‐järjestelmään (
http://laturi.oulu.fi/ ). Työn tulee olla PDF/A tiedostomuodossa. (Ks. https://muuntaja.oulu.fi/
). Samalla hän syöttää Laturiin työn tiivistelmän.

18. 18
HUOM. Tiivistelmä tehdään samalla kielellä, jolla gradu on kirjoitettu ja se liitetään
”tiivistelmä (ensisijainen)” -kenttään. Jos gradun kieli ei ole suomi, ”tiivistelmä (toissijainen)”
-kenttään liitetään myös suomenkielinen tiivistelmäteksti.
5. Tarkastajat hakevat tiedon Laturista arviointia varten.
6. Tarkastajilla on kuukausi aikaa lausunnon tekemiseen. Tarkastajat tekevät kirjallisen
lausunnon ja palauttavat sen allekirjoitettuna palvelupisteeseen.
7. Koulutusdekaani hyväksyy gradun. Kypsyysnäytteenä hyväksytään tiivistelmä.
8. Opiskelija saa tiedon työn hyväksymisestä ja arvosanasta WebOodista hyväksymisen
jälkeen. Hyväksymistieto lähetetään myös työn ohjaajille.
9. iedekunnan opintopalvelut lähettää tarkastajien lausunnon opiskelijalle sähköpostilla
Oodissa olevalla osoitteella.
10. Opiskelija voi pyytää tutkintolautakunnalta tutkielman arvosteluun oikaisua 14 päivän
kuluessa siitä ajankohdasta, jolloin hänellä on ollut tilaisuus saada arvostelun tulokset sekä
arvosteluperusteiden soveltaminen omalta kohdaltaan tietoonsa. Ks. www.oulu.fi/yliopis-
to/hallinto/tutkintolautakunta.
Pro gradu -tutkielmia arvioitaessa kiinnitetään huomiota seuraaviin pääasioihin:
1. Tutkielman tavoitteet ja aiheen rajaus
2. Metodit ja aineisto
3. Teoriatausta, sen hyödyntäminen ja arviointi
4. Työn jäsentely ja aiheen käsittely
5. Kieliasu, tyyli ja esitystapa
6. Tulokset ja niiden arviointi
Pro gradu -arvioinnissa käytetään seuraavaa asteikkoa:
5 (erinomainen)
Työ on rakenteeltaan erittäin selkeä. Teoreettinen tausta on ansiokas ja monipuolinen.
Tutkimuskysymysten johto taustasta on erinomaisesti argumentoitu. Taustan ja itse empiirisen
tutkimuksen välinen yhteys on erittäin vahva. Lähteiden käyttö on valikoitua, runsasta ja
kriittistä. Työ on metodin valinnan kannalta hyvin onnistunut. Käsitteet on määritelty hyvin ja
niitä on käytetty oikein ja selkeästi. Tutkimusaineisto on työhön sopiva. Aineisto on hyvin
luokiteltu ja analysoitu, uutta luovasti ja virheettömästi. Esimerkkejä on riittävästi, ja niitä on
kommentoitu asiantuntevasti. Keskeiset tulokset on koottu poikkeuksellisen hyvin ja niitä on
arvioitu kriittisesti. Työssä on itsenäinen ote ja se noudattaa hyvää tieteellistä käytäntöä.
Työssä on lukuisia uusia havaintoja. Työ on myös muodon ja kielen puolesta lähes täysin
korrekti.

19. 19
4 (kiitettävä)
Työ on muutoin samanlainen kuin edellä, mutta jokin osio ei täytä korkeimman arvosanan
kriteerejä. Tutkielma on kuitenkin hyvin ansiokas. Siinä on uusia tuloksia tai näkökulmia eikä
virheitä juuri esiinny.
3 (hyvä)
Työ on hyvää keskitasoa. Aineistoa on käsitelty hyvin ja lähes virheettömästi. Työn jossakin
keskeisessä osassa voi olla pientä hapuilua. Työn kieli- ja muotoasu on hyvä, joskaan ei täysin
virheetön.
2 (tyydyttävä)
Työssä on paljon hyvää, mutta myös selviä puutteita. Puute voi liittyä teorian tai metodin
hallintaan tai kokonaisrakenteen hahmotukseen. Analyysissa on virheitä, ja myös työn kieli- ja
muotoasussa on selviä puutteita.
1 (välttävä)
Työssä on melko paljon kaikentasoista huomautettavaa, myös selviä virheitä ja vakaviakin
puutteita. Se voi olla myös liian niukka. Tutkielma ei ole riittävän itsenäisesti tehty.
Pääaineen tutkielman lisäksi opiskelijalla on mahdollisuus maisterin tutkinnossa tai sen
jälkeen suorittaa myös sivuaineesta syventävät opinnot, joihin sisältyy joko sivuaineen
tutkielma tai tutkielmatyyppisiä opintoja. Sivuaineen tutkielman tai tutkielmatyyppisen työn
vaatimukset ovat soveltuvin osin samat kuin pro gradu -tutkielman, sillä myös sivuaineen
syventävien opintojen tulee tuottaa aineen jatkokoulutuskelpoisuus.