1. Pekka Ihanainen
Kari Kiviniemi
Verkko-opetuksen haasteet ammatillisessa koulutuksessa
1. Johdanto
Artikkelissa tarkastellaan verkko-opetuksen ja -oppimisen luonnetta erityisesti ammatillisen koulutuksen
kontekstissa. Nykyajan yhteiskunnassa tieto- ja viestintätekniikka on sulautunut osaksi elämän eri
toimintoja. Ammatillisen opettajan työ ei ole tässä suhteessa poikkeus. Opettajat hyödyntävät tieto- ja
viestintätekniikkaa opetuksessaan ja esimerkiksi Internetin tietovarantoja tiedonhankinnan resursseinaan.
Selviytyäkseen opetustyöstään nykyajan opettajan on kehitettävä valmiuksiaan tieto- ja viestintätekniikan
käyttäjinä ja myös näkemystään siitä, miten tieto- ja viestintätekniikkaa voi opetuksessa hyödyntää.
Ammatillisen koulutuksen tavoitteena on kehittää opiskelijoiden valmiuksia toimia alansa ammattilaisina,
itsenäisinä ammatinharjoittajina tai ammatillisissa asiantuntijatehtävissä. Opiskelijoiden ammatilliseen
kehittymiseen liittyvät tavoitteet tulee olla etusijalla opetusta suunniteltaessa. Tieto- ja viestintätekniikalla
ei ole siten itseisarvoa, vaan enemmänkin välinearvoa suhteessa ammatilliseen päämäärään,
opiskelijoiden ammattitaidon ja ammatillisen osaamisen kehittymiseen.
Verkko-opetukseen ja tieto- ja viestintätekniikan hyödyntämiseen liittyy myös omia pedagogisia
osaamisvaateita. Verkkopohjaisten toimintaympäristöjen luonne ja ominaispiirteet olisi siten tiedostettava
suunniteltaessa ja toteutettaessa ammatillista opetusta tällaisissa ympäristöissä. Voidakseen toteuttaa
opiskelijoiden ammatillista kehittymistä palvelevia opetustilanteita, on tunnettava eri tieto- ja
viestintätekniikan välineiden ja palvelujen ominaisuuksia ja harkittava, millaisia pedagogisia ratkaisuja
tällaisissa ympäristöissä on mahdollista toteuttaa.
Artikkelissa tarkastellaan yhdentoista teesin avulla, millaisia haasteita verkko-opetukseen liittyy ja miten
erityisesti ammatillisen koulutuksen ominaispiirteet heijastuvat verkko-opetuksessa tehtäviin ratkaisuihin.
Pohdintassa tarkastellaan ammatillisen verkko-opetuksen erityisluonnetta.
2. Yksitoista teesiä ammatillisesta verkko-opetuksesta
Teesi 1: Tieto- ja viestintätekniikan ja verkkopalveluiden käyttö edellyttää teknologian
ominaispiirteiden tuntemusta
Voidakseen käyttää tieto- ja viestintätekniikkaa pedagogisesti tarkoituksenmukaisesti, opettajan on
tunnettava tyydyttäväsi käyttämänsä tekniikan ja verkkopalveluiden ominaispiirteet. Opetuksen
pedagoginen toteuttaminen edellyttää opetustyössä käytettävien välineiden ja teknologian teknistä ja
toiminnallista hallintaa. Opettajan tulee siten perehtyä käyttämiinsä palveluihin ja välineisiin kuten
oppimisalustoihin, blogeihin, wikeihin tai skypeen, voidakseen hyödyntää niitä opetuksessa. Opettajan
tutustuttua esimerkiksi siihen, millaisia eri viestintäominaisuuksia tietyllä oppimisalustalla tai Skypessä on
käytettävissä, hän voi tämän jälkeen pohtia, millaisia mahdollisuuksia näiden viestintäominaisuuksien
käyttöön on oman opetuksen yhteydessä.
Opettajalta vie oman aikansa omaksua se, miten käytettävissä olevaa tekniikkaa ja palveluja voidaan
oppimisen tukena hyödyntää (Somekh 2007, 29). Mitä monimuotoisemmasta tekniikasta tai
2. verkkopalvelusta on kyse, sitä enemmän välineiden ominaispiirteisiin perehtymisen voi olettaa kuluvan
aikaa. Se, miten oppilaitokset osaltaan organisoivat tieto- ja viestintätekniikkaan liittyvät tukipalvelut, voi
ratkaisevasti helpottaa opettajia tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytössä. Esimerkiksi Tampereen
ammattikorkeakoulussa on oma opetusteknologiakeskus eEdu, jonka lähtökohtana on auttaa opettajia
muun muassa eri oppimisympäristöjen käytössä ja verkko-oppimateriaalien suunnittelussa
(Opetusteknologiakeskus eEdu 2008).
Teesi 2: Verkko-opetukseen liittyvät ratkaisut tulee tehdä (ammatti)pedagogiikan, ei tieto- ja
viestintätekniikan ehdoilla
Vaikka opettajan on tunnettava käyttämänsä tieto- ja viestintätekniikan perusteet, hänen
suunnittelemansa opintojakson pedagogiset ratkaisut eivät kuitenkaan voi määrittyä tietotekniikan
ehdoilla. Pikemminkin sen, miten tieto- ja viestintätekniikkaa käytetään, tulisi heijastaa
opetuskokonaisuuteen liittyviä pedagogisia valintoja. (Nichols 2003.) Tekniikan ja erilaisten
verkkotoimintaympäristöjen ominaispiirteet on kyettävä alistamaan siten opintoja koskevan pedagogisen
ajattelun toteutusvälineeksi.
Teknologia sinänsä on neutraalia. Erilaiset pedagogiset lähestymistavat soveltuvat viestintätekniikkaa
hyödynnettäessä melko vaivattomasti mukaan opetukseen (Nichols 2003). Mikäli opettaja on perehtynyt
esimerkiksi yhteistoiminnalliseen tai ongelmaperustaiseen oppimiseen ja haluaa hyödyntää niitä myös
verkko-opetuksessa, hänen haasteenaan on pohtia, miten yhteistoiminnallisia ja ongelmaperustaisia
oppimisen prosesseja on mahdollista toteuttaa verkkoympäristössä.
Ammatillisessa koulutuksessa ammattipedagogisen ajattelun tulee keskeisesti määrittää sitä, miten tieto-
ja viestintätekniikkaa opetuksessa käytetään. Ammatillisen opetuksen ja myös opetukseen liittyvien
pedagogisten ratkaisujen keskeisenä tavoitteena on opiskelijoiden ammatillinen kehittyminen. Esimerkiksi
työssäoppimiseen, ammattitaitoa edistävään harjoitteluun tai näyttötutkintoihin liittyvät ominaispiirteet
vaikuttavat siihen, millaisia verkko-opetusta hyödyntäviä pedagogisia ratkaisuja opetuksessa on
tarkoituksenmukaista toteuttaa.
Teesi 3: Verkkoympäristössä opintokokonaisuuden rakenteelliset ja pedagogiset ratkaisut on
tehtävä näkyviksi
Opetuksen perustuessa kokonaan verkko-opetukseen tai monimuotoiseen, sulautettuun verkko-
opetukseen (blended learning, mixed learning) opetuksen etukäteissuunnittelun merkitys korostuu.
Perinteisessä lähiopetuksessa opettaja kykenee tekemään tilannekohtaisia ratkaisuja ja antamaan
tarvittaessa opiskelijoille välittömästi uusia ohjeita havaitessaan, että työskentely ei etene suunnitellulla
tavalla. Verkko-opetukseen liittyvä vuorovaikutus on puolestaan teknologisesti ja sosiaalisesti välittynyttä
ja viestintä tapahtuu usein viiveellä. Verkkoympäristössä täytyy kiinnittää perinteistä opetusta
tietoisemmin ja ennakoidummin huomiota oppimisympäristön ohjaukselliseen toimintarakenteeseen ja
opiskelijoiden mahdollisesti tarvitsemaan tukeen (Kiviniemi 2001.) Kuten Beetham ja Sharp (2007, 6) ovat
esittäneet, uuden teknologian käyttöön oton myötä opettajien on kyettävä tekemään näkyväksi sellaisia
opetuskäytäntöihin liittyviä piirteitä, jotka on perinteisen lähiopetuksen yhteydessä otettu itsestään
selvyytenä.
Kuvaamalla opintoihin liittyvät toimintamallit opiskelijoita autetaan samalla saavuttamaan paremmin
opintoihin liittyvät - esimerkiksi ammatilliset - tavoitteet. Verkko-opintojen yhteydessä opiskelijoiden pitää
tietää ennalta esimerkiksi se, millaisia vaiheita opintojen toteutukseen kuuluu, millaisia tehtäviä opintoihin
liittyy, miten työskentely on organisoitu ja millaista opintoihin liittyvää sisällöllistä ja teknistä ohjausta on
saatavilla. Erityisesti mikäli kyse on pitkäkestoisesta koulutuksesta, opettajalta edellytetään kykyä
suunnitella ennalta laajoja koulutuskokonaisuuksia ja niihin liittyviä opetuksellisia toimintamalleja.
3. Teesi 4: Verkko-oppimisessa tarvitaan ohjauksellista läsnäoloa
Ennakkosuunnittelun lisäksi verkko-oppiminen harvoin onnistuu ilman asiantuntevaa ja
vuorovaikutuksellista ohjausta. Verkko-opettajan on varattava itselleen aikaa kohdata opiskelijat
verkossa ja oltava heidän kanssaan. Hänen tulee olla läsnä myös verkkoympäristössä. Tämä vaatii
opettajalta sekä myönteisiä verkkotoimintavalmiuksia että henkilökohtaisia kykyjä työskennellä verkossa.
(Ihanainen 2003; Ihanainen & Nurmi 2007).
Opettajan verkkoläsnäoloon sisältyvät niin persoonallinen ote tulla esille, vuorovaikutuksellinen ja
tasavertainen osallistuminen kuin asiantuntemukseen liittyvä sisällöllinen läsnäolo. Ohjauksellisessa
läsnäolossa on tärkeintä, että opiskelija saa kokemuksen, että opettaja on riittävän nopeasti ja
tilannetajuisesti mukana verkko-opiskelutapahtumissa (vrt. Pelz, 2004 ja Garrison & Anderson, 2003).
Ohjauksellisen läsnäolon merkitys on tullut hyvin esille esimerkiksi ammatillisten opettajakorkeakoulujen
toteuttamissa verkkopainotteisissa koulutusohjelmissa ja opintojaksoissa (Ihanainen & Nurmi, 2007).
Teesi 5: Kasvatusvastuu sisältyy myös verkko-opetukseen
Marraskuussa 2007 tuusulalainen nuori hyökkäsi Jokelan koulukeskukseen surmaten kahdeksan
henkilöä ja lopulta itsensä. Surmaaja hyödynsi tragedian yhteydessä useita sosiaalisia medioita. Ennen
surmatöitään surmaaja lähetti YouTube-videosivustolle lukuisia leikkeitä, joissa hän mm. esitteli
käyttämäänsä surma-asetta sekä uhkaili tulevalla tapahtumalla (Saarinen 2007.) Surmaaja esitteli tekoon
johtaneita ajatuksiaan sekä Irc-gallerian nettipäiväkirjassa että Rapidshare.com -tiedostonjakopalveluun
lähettämissään tiedostoissa (Huusko 2007; Mäki 2007). Myöhemmin ilmeni, että Jokelan koulusurmaaja
oli ollut MySpace-sivuston kautta yhteydessä amerikkalaiseen koululaiseen, jonka kanssa he olivat
vaihtaneet ajatuksia mm. Columbinessa vuonna 1999 tapahtuneista koulusurmista. Tapahtumien jälkeen
eri verkkoyhteisöjen keskustelupalstat täyttyivät nuorten järkytystä ilmaisevista viesteistä ja nuoret saivat
Irc-galleriassa tukea ammattiauttajilta (Jokelan 2007; Vähäsarja 2007). Internetin eri verkkoyhteisöissä
levisi uhkailuja, joissa myös eräitä ammatillisia oppilaitoksia uhkailtiin Jokelan kaltaisilla veriteoilla (Useita
2007).
Internetiä voi luonnehtia pienoismaailmaksi, jossa elämän moninaisuus ilmenee virtuaalisessa muodossa
niin hyvässä kuin pahassakin. Ensisijaisesti verkkoympäristöä käyttävien nuorten tulisi kantaa itse
vastuunsa siitä, millaisissa ympäristöissä he työskentelevät, millaisten verkkoyhteisöjen toimintaan he
osallistuvat ja miten he tietoverkon tarjoamia mahdollisuuksia hyödyntävät. Esimerkiksi Jokelan
tapahtumat ja sen seuraamukset osoittavat kuitenkin sen, että verkkoyhteisöjen kielteiset ilmiöt sivuavat
myös koululaitosta ja myös ammatillisia oppilaitoksia. Ammatillisessa opetuksessa ei voida sivuuttaa
myös tietoyhteiskunnassa toimimiseen liittyvää kasvatusvastuuta. Tämä merkitsee samalla sitä, että
ammatillisissa oppilaitoksissakin on kyettävä linjaamaan verkkoyhteyksien käyttämiseen ja erilaisissa
verkkoyhteisöissä toimimiseen liittyvät eettiset pelisäännöt.
Teesi 6: Sosiaalisen median oppimisverkostoille on luonteenomaista yhteisöllinen tiedon
rakentelu
Internetiin on viimeisten vuosien aikana kehittynyt runsaasti uudenlaisia web-pohjaisia sovelluksia ja
palveluita kuten blogit, wikit, podcastit sekä kuvan- ja videoidenjakopalvelut. Palveluiden kehittyminen on
samalla merkinnyt lukuisten internetissä toimivien sosiaalisten yhteisöjen syntymistä ja tietoverkon
sisältöjen yhteisöllistä tuottamista. Kuvatusta Internetin kehittymisestä on ryhdytty käyttämään Web 2.0:n
ja sosiaalisen median käsitteitä. Niillä viitataan juuri verkon mediasisällön yhteisölliseen tuottamiseen ja
jakamiseen. (Majava 2006; Richardson 2006; Attwell 2007.)
4. Sosiaalisen median kehittymisen on nähty tarjoavan erilaisille oppimisyhteisöille välineen tiedon
yhteisölliseen rakenteluun. Hyödynnettäessä opetuskäytössä esimerkiksi wiki- ja blogiympäristöjä, niiden
tietosisällöt rakentuvat samalla opiskelijoiden keskinäisen yhteistyön perusteella. (Parikka 2006; Graham
2007.) Sosiaalisen median yhteisöllisen luonteen on nähty olevan haaste oppimiseen liittyvälle tieto- ja
oppimiskäsitykselle (Beetham & Sharpe 2007, 4). Esimerkiksi George Siemens (2006, 15-21) on
painottanut, että sosiaalisen median myötä oppimisessa ja tiedossa on keskeisesti kyse yhteyksien ja
verkostojen luomisesta. Tieto ei ole luonteeltaan pysyvää, vaan tilannekohtaista ja jatkuvasti uusiutuvaa.
Tietäminen kytkeytyy sosiaaliseen kanssakäymiseen, verkostoihin ja yhteisöihin, joita myös sosiaalinen
teknologia tukee. Siemens näkee oppimiseen ja tiedonmuodostukseen liittyvän muutoksen olevan niin
radikaali, että hän on pyrkinyt hahmottamaan nykyiseen tietoyhteiskuntaan paremmin soveltuvaa
oppimiskäsitystä, konnektivismia (connectivism).
Esimerkkinä yhteisöllisestä ja verkossa toimivasta asiantuntijayhteisöstä voidaan mainita Ning-
ympäristössä toimiva sosiaalinen media ammatillisessa koulutuksessa –verkosto, jossa mukana olevat
jakavat kokemuksiaan siitä, miten he ovat hyödyntäneet sosiaalista mediaa ammatillisessa koulutuksessa
(Sosiaalinen 2008). Ympäristöön on perustettu myös kaupan erikoisammattitutkintoon opiskeleville oma
yhteisönsä, jossa erikoisammattitutkintoa suorittavat opiskelijat voivat hyödyntää Ning-työkalua
keskinäisen verkostoitumisen välineenä ja tutkintosuorituksiinsa valmistautumisessa.
Teesi 7: Ammatillisen verkko-opetuksen tulee antaa valmiuksia ammatillisissa
asiantuntijaverkostoissa toimimiseen
Työelämässä verkostomaisen toiminnan merkityksen on nähty olevan kasvamassa. Esimerkiksi
globaalisti toimivien kansanvälisten yritysten tuotekehitystiimit voivat toimia hajautetusti eri puolilta
maapalloa työskentelyn tapahtuessa virtuaalisesti. Osaamista jaetaan ja innovoidaan verkoissa ja
verkostoissa, kuten Helakorpi (2008) asian ilmaisee. Teknologia voi osaltaan olla myös tehostamassa
yritysten keskinäistä yhteistyötä ja vuorovaikutusta (Salo 2006, 222-223). Tietoteknisillä ratkaisuilla voi
työelämässä siten olla keskeinen merkitys yhteistyöverkostojen ylläpitämisessä ja tähän liittyvässä
asiantuntijatyössä.
Työelämän ammatillisena asiantuntijana toimiminen edellyttää valmiuksia ja kykyä toimia erilaisissa
verkkoympäristöissä ja -välineillä, esimerkiksi erilaisissa internet- ja mobiiliympäristöissä. Kyse on
yleisistä työelämävalmiuksista, joita ammatillisen koulutuksen ja pedagogiikan täytyy tukea ja vahvistaa.
Ammatillisen koulutuksen oppimisympäristöjen tulee siten antaa opiskelijoille valmiuksia toimia erilaisissa
asiantuntijaverkostoissa myös virtuaalisissa työskentely-ympäristöissä.
Teesi 8: Verkkoympäristöt voivat tukea opiskelijoiden henkilökohtaista tiedonhallintaa ja
oppimisen henkilökohtaistamista
Verkko-oppimisessa seuraavan suuren askeleen on arvioitu liittyvän oppimisympäristöjen
henkilökohtaisuuteen (Weller 2007, 111). Esimerkiksi Hiebert (2006) on kehitellyt henkilökohtaisen
oppimisympäristön (Personal Learning Environment) mallia, jossa keskeisinä teknologisina välineinä ovat
erilaiset opiskelijan hallinnassa olevat oppimistyökalut, kuten e-portfoliot, blogit, wikit ja erilaiset
verkkoyhteisöt. Henkilökohtaisen oppimisympäristön lähtökohtana on ajatus, että yksilö voi käyttää
sellaisia työkaluja, jotka soveltuvat juuri hänen tarpeisiinsa. Myös oppimisympäristön sisällön ja
informaation hallinta on oppijalla itsellään, eikä esimerkiksi koulutusinstituutiolla. Oppimisympäristöön ja
oppimiseen liittyvä vastuu ja omistajuus on opiskelijalla itsellään (Weller 2007, 114).
Henkilökohtaisessa oppimisympäristössä opiskelija ei ole sidottu pelkästään yhteen tiedon tarjoajaan,
vaan oppiminen voi tapahtua hyvin erilaisissa konteksteissa. Henkilökohtaisten oppimistyökalujen käyttö
5. voi merkitä koulutuksen näkökulmasta sitä, että oppiminen voi olla luonteeltaan myös informaalia
opiskelijan toimiessa esimerkiksi wiki- tai blogiympäristöissä omissa verkostoissaan. (Attwell 2007;
Somekh 2007, 39.) Oppilaitokset voivatkin joutua ottamaan kantaa esimerkiksi siihen, miten niiden tulisi
suhtautua opiskelijoiden erilaisissa asiantuntijaverkostoissa omaksumaan ja tuottamaan tietoon. Ne
esimerkiksi voivat joutua päättämään, miten suhtautua Wikiopiston kaltaisessa epävirallisessa
opiskeluverkostossa suoritettuihin opintoihin (Wikiversity 2008). Tämän seikan voi katsoa liittyvän samalla
kysymykseen, jota on kuvattu ammatillisen koulutuksen yhteydessä henkilökohtaistamisen sekä
osaamisen tunnistamisen ja tunnustamisen käsitteiden avulla.
Teesi 9: Osaamisen tunnistaminen on tärkeä osa ammatillista verkko-opetusta
Ammatillisessa toiminnassa osaaminen on keskiössä. Osaamisen tunnistaminen tapahtuu kartoitusten,
ohjauskeskustelujen ja työssä tapahtuvan osaamisen tunnistamisen avulla. Kartoitukset ja itsearvioinnit
liittyvät erilaisen ammattiosaamisen kuvauksiin sekä itsetuntemukseen ja oppimisvalmiuksiin ja –kykyihin.
Esimerkiksi opetushallituksella on verkkosivullaan työkalu, jonka avulla näyttötutkinnoista kiinnostuneet
tai opintonsa jo aloittaneet voivat arvioida omaa osaamistaan suhteessa kyseisen tutkinnon
osaamisvaatimuksiin (www.osaan.fi 2007). Olennaista kuitenkin on, että kartoitusten ja itsearviointien
tekijät voivat vuorovaikutuksessa ammatin tai ihmistuntemuksen ammattilaisen ja vertaisten kanssa
yhdessä avata sitä, mitä kuvattu osaaminen, valmius ja kyky tarkoittaa työn ja ammatin sekä elämän
arkikäytännöissä. Ohjauskeskustelu onkin osaamisen tunnistamisen ydintoiminto, ja se on aina myös osa
erilaisia osaamisen kartoituksia ja työssä tapahtuvaa osaamisen tunnistamista. Tällaiset
ohjauskeskustelut tapahtuvat usein kasvotusten, mutta ohjauskeskustelut voidaan toteuttaa myös
verkossa sähköpostitse, oppimisalustojen ja sosiaalisen median keskustelualueilla sekä
audiovisuaalisissa samanaikaisympäristöissä.
Verkon käyttö työssä tapahtuvassa osaamisen tunnistamisessa liittyy ennen kaikkea työhön
valmistautumiseen ja työkokemusten jakamiseen ja jäsentämiseen. Käytännössä edellä mainitut
osaamisen tunnistamisen verkkotoiminnat tapahtuvat verkkovälitteisissä ohjauskeskusteluissa
työpaikkaohjaajien, kouluttajaohjaajan sekä vertaistoimijoiden kanssa. Joissakin ammattiosaamisissa
työssä tapahtuva osaamisen tunnistaminen on mielekästä toteuttaa verkkoon rakennettujen
simulaatioympäristöjen avulla – esimerkiksi tilanteet, joissa laitteiden rikkoutuminen on mahdollista tai
joissa ihmisten turvallisuus voi olla uhattuna.
Näyttötutkinnoissa opiskelijan taito ja osaaminen tulisi arvioida näyttöihin perustuen pääsääntöisesti
suoraan työtoiminnasta. Toisaalta näyttöjen arviointi voi perustua osittain myös työtoimintaa koskevan
kirjallisen aineiston ja dokumentoinnin arviointiin (Henkilökohtaistamismääräys 2006), mikä mahdollistaa
myös verkkoympäristön hyödyntämisen näyttöjen arvioinnin yhteydessä. Esimerkiksi koneistajamestarin
erikoisammattitutkinnossa opiskelijat voivat osoittaa osan osaamisestaan myös verkkonäyttöjen avulla
(Virtuaalikoulu 2007).
Teesi 10: Ammatillisessa koulutuksessa verkko-opetuksen tulee olla luonteeltaan toiminnallista
Ammatillisen koulutuksen keskiössä on ammatillisen osaamisen ja käytännön ammattitaidon
kehittäminen. Tämänkaltaista osaamista voidaan pyrkiä harjoittamaan myös virtuaalisesti todellisia
olosuhteita simuloivissa virtuaaliympäristöissä. Esimerkiksi metsäkoneen kuljettajiksi opiskeleville on
rakennettu koulutuskäyttöön simulaatioympäristö, jossa opiskelijat voivat harjoitella erimerkkisten
harvestereiden käyttöä ja hallintaa erilaisissa työtilanteissa. (Metsäkonesimulaatio-opetuksen 2005).
PedaGames-hankkeessa erilaisia ammatillisia simulaatiopelejä on tuotettu mm. pientalon sähköistyksen,
rakennustyömaiden turvallisuuden sekä pienkerrostalohuoneiston sisustamisen opiskeluun (PedaGames
2006). Haaga-Helia ammattikorkeakoulu puolestaan koordinoi tällä hetkellä kansanvälistä hanketta, jossa
6. tuotetaan simulaatiopeli hotellialan opiskeluun (VIRBUS 2008). Erilaisia ammatillisia työtilanteita ja
tehtäviä simuloivissa ympäristöissä opiskelijoiden toiminnallisuuden merkitys samalla korostuu.
Toiminnallisuus pedagogisena tekemisenä viittaa myös siihen, että oppija voi käyttää monipuolisesti aisti-
ja havaintojärjestelmiään aktiviteeteissaan. Toiminta on monikanavaista. Toiminnallisuus voi olla
kohteessa kuten videokuvassa tai oppijassa itsessään ja oppimisvälineessä kuten oppimispelin
pelaamisessa tietokoneella. Kun toiminnallisuutta ja monikanavaisuutta tarkastellaan
verkkoympäristössä, se kytkeytyy kuvien, animaatioiden, videoiden, äänitiedostojen ja niiden yhdistelmien
käyttöön. Teksteillä on edellä mainittuja koossapitävä rakenteellinen, ei niinkään sisältöä antava merkitys.
Tämä tarkoittaa, että toiminnallisessa ja monikanavaisessa pedagogiikassa on vähän tekstejä verrattuna
kuvien, videoiden jne. määrään. Muun muassa digitaaliset eli verkkotarinat (ks. Educational 2008) ovat
syntyneet tähän toiminnallisuustarpeeseen, ja niillä onkin todettu olevan oppimista edistävä vaikutus
ammattipedagogiikassa (Evans & Larri 2007).
Toiminnallisuutta voidaan tarkastella ammatillisessa verkkopedagogiikassa myös sosiaalisena
käyttäytymisenä. Silloin se erityisesti liitetään samanaikaisympäristöihin kuten chatteihin tms.
lyhytsanomakanaviin, audiotapaamisiin sekä videotapaamisiin, joilla virtuaalis-toiminnallisesti jäljitellään
lähikontaktitilaisuuksia. Myös verkko-oppimisyhteisöt sisältävät sosiaalista toiminnallisuutta. Verkossa
toteutettavat samanaikaistapaamiset liittyvät ennen kaikkea lähitilanteissa tapahtuvien
oppimiskokemusten (harjoittelu, työssä oppiminen, vierailut, asiantuntijatapaamiset tms.) valmisteluun
sekä jälkikäteiseen oppimiskokemusten jakamiseen ja jäsentämiseen.
Teesi 11: Ammatillinen verkko-opetus liittyy keskeisesti työssä oppimisen tukemiseen
Ammatillisessa opetuksessa ja opiskelussa harjoittelun, työssä oppimisen ja aitojen työelämäyhteyksien
merkitys korostuu. Todellisissa työolosuhteissa tapahtuva harjoittelun merkitys on keskeinen
opiskelijoiden ammatillisen osaamisen kehittymiselle. Tyypillisesti harjoitteluun tai työssä oppimiseen
liittyvä ohjaus tapahtuu nimettyjen työpaikkaohjaajien sekä työpaikkavertaisten ja –esimiesten toimesta.
Oppilaitoskouluttaja liittyy tähän tukiverkostoon. Harjoittelijoiden ammatillisen osaamisen ja ammattitaidon
kehittymisen näkökulmasta ohjauksen merkitys voi olla keskeinen.
Työssä oppiminen toteutuu useimmiten siten, että oppilaitoksen opiskelijat ovat eri työpaikoilla, ja että
työpaikkaohjaajat ja oppilaitoskouluttajat ovat erossa toisistaan, eikä lähitapaamisia voida helposti
järjestää. Verkon käyttö on tällöin luontevaa opiskelijoiden ja ohjaajien eriaikaisuuden ja –paikkaisuuden
takia. Tämänkaltaisessa tilanteessa esimerkiksi Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulussa toteutettavan
kansainvälisen harjoittelun ohjausta on pystytty tehostamaan merkittävästi verkko-ohjauksen avulla
(Kleimola, Leppisaari & Vainio 2007). Verkossa tapahtuva työssä oppimisen ohjaus voi tapahtua
esimerkiksi sähköpostilla, keskustelu- ja ohjausfoorumeilla, audio- ja videovälineillä,
verkkoyhteisötyökaluilla ja mobiileilla laitteilla.
3. Pohdinta
Hyödynnettäessä verkko-opetusta ja sosiaalista mediaa ammatillisessa koulutuksessa, on opetusta
suunniteltaessa kiinnitettävä huomioon verkko-opiskelun erityispiirteisiin. On kiinnitettävä huomita
esimerkiksi opintojen yhteydessä käytettävän teknologian ominaispiirteisiin, mietittävä opintoihin liittyviä
pedagogisia ratkaisuja, kiinnitettävä riittävästi huomiota opintokokonaisuuden etukäteissuunnitteluun ja
opintoihin liittyvän toimintamallin näkyväksi tekemiseen, sekä organisoitava verkko-opiskelun ohjaus- ja
tukijärjestelyt.
7. Ammatillisessa koulutuksessa verkko-opetus saa toisaalta selkeästi oman erityissävynsä siitä syystä, että
ammatillisessa opetuksessa painottuu osaaminen verrattuna tietoon. Osaaminen ja taidot kytkeytyvät
välittömästi työhön ja tekemiseen, eivät niinkään esimerkiksi oppimateriaaleihin ja niistä opettamiseen ja
oppimiseen. Ammatillisen opetuksen ja opiskelun suuntautuminen taitojen, osaamisen ja työn läpi
merkitsee pedagogisessa mielessä toiminnallisuutta, taitojen käytön tunnistamista ja edelleen
kehittämistä sekä työssä tapahtuvan oppimisen tukemista ja vahvistamista. Ammatillisen verkko-
opetuksen, joka perustuu ammattipedagogiikan ehdoilla tapahtuvaan teknologioiden hallintaan, täytyy
tukeutua juuri toiminnallisuuteen, taitojen ja osaamisen kehittämiseen sekä työ- ja työelämäyhteyksiin.
Ammatillisessa verkkopedagogiikassa on tärkeää korostaa työn tekemisen arkisia käytäntöjä ja niissä
tapahtuvaa oppimisen tukemista verkon avulla. Oppijan ja opettajan toiminnassa keskeisiä ovat myös
työhön liittyvät kokemukset, ja oppijoiden ja opettajien sijoittuessa eri paikkoihin kokemusten
esiinnostamisessa ja jalostamisessa tarvitaan verkkoympäristöjä ja -välineitä.
Toiminnallinen tekeminen tarkoittaa verkkopedagogiikkana sitä, että opettaja mahdollistaa opiskelijalle
erilaista aitoa, pelillistä ja simuloitua tekemistä, jossa oppija voi käyttää kuuloa, näköä sekä kosketukseen
ja liikkeeseen liittyviä havaitsemis- ja toimintajärjestelmiään. Toiminnallisuus liittyy erityisesti
työskentelyyn kehonsa kanssa. Kokemusten kautta työskentely tarkoittaa sitä, että verkkotoiminnassa
sisältöjä ja tekemistä tarkastellaan osallistujien kokemusten jakamisen, pohtimisen ja niistä oppimisen
kautta. Osaamisen soveltaminen merkitsee verkkotyöskentelyn suuntaamista tehtäviin, joissa oppija
joutuu mahdollisimman konkreettisissa ja aidoissa tilanteissa soveltamaan opittavaa ja jo opittua.
Toiminnallisuuden, kokemusten ja aidoissa tilanteisssa työskentelemisen korostaminen merkitsee ennen
kaikkea henkilökohtaistamisen esille nostamista. Ammatillinen verkkopedagogiikka liittyy läheisesti
siihen. Verkkovälineillä erilaisissa verkkoympäristöissä voidaan osaamista ja oppimista tarkastella ja
tukea oppijoiden henkilökohtaisten sekä sosiaalisten ja (työ)yhteisöllisten tarpeitten ja tilanteiden
mukaisesti. Verkon avulla voidaan rakentaa henkilökohtaisia sosiaalisiin paikkoihin kytkeytyviä oppimis-
ja tutkintopolkuja. Verkon avulla voidaan vastuuttaa vastuun ottamista henkilökohtaisesta oppimisesta ja
osaamisen kehittämisestä. Ja kun vastuunotto todella tapahtuu, sosiaalisen median työkaluilla päästään
eteenpäin kohti yhteistä vertais- ja verkostotoimintaa.
Lähteet:
Attwell, G. 2007. Personal learning environments – the future of learning?
eLearning Papers 2 (1). Saatavilla: http://www.elearningeuropa.info/files/media/
media11561.pdf Luettu 4.11.2007.
Beetham, H. & Sharpe, R. 2007. An introduction to rethinking pedagogy for a digital age.
Teoksessa H. Beetham & R. Sharpe (toim.) Rethinking pedagogy for a digital age.
Designing and delivering e-learning. London: Routledge, 1-10.
Educational 2008. Educational uses on digital srory telling. Saatavilla:
http://www.coe.uh.edu/digital-storytelling/examples.htm Luettu 4.3.2008.
Evans, V. & Larri, L. J. 2007. Networks, connections and community: learning with social
software. Saatavilla: http://www.flexiblelearning.net.au/flx/webdav/site/flxsite/users/
cpickles/public/Final_Report_Social_Software_for_Learning17April.pdf Luettu 4.3.2008.
Garrison, D. R. & Anderson, T. 2003. E-Learning in the 21st Century. A Framework for
Research and Practice. London and New York:Roudledge Falmer
8. Graham, A. 2007. Davids versus Goliath: a comparsion of wikis versus Blackboard CMS.
Blogi-merkintä 9.3.2007. Saatavissa: http://blogs.zdnet.com/web2explorer/?p=337.
Luettu 26.4.2007.
Helakorpi, S. 2008. Globaalit muutokset ja koulutus - alueelliseen verkostokoulutukseen.
Teoksessa S. Helakorpi (toim.) Postmoderni ammattikasvatus - haasteena
ubiikkiyhteiskunta. Hämeen ammattikorkeakoulun julkaisuja. Painossa.
Henkilökohtaistamismääräys 2006. Helsinki: Opetushallitus. Määräys 43/011/2006.
Hiebert, J. 2006. Personal Learning Environment Model. HeadsPaceJ-
blogi. Kirjoitettu 17.1.2006. Saatavilla: http://headspacej.blogsopt.com/2006/02/personal-
learning-environment-model.html. Luettu 1.5.2007.
Huusko, M. 2007. Myötätuntoa. Uusisuomi.fi –verkkolehti 8.11.2007. Saatavilla:
http://www.uusisuomi.fi/blogit/markku-huusko/myotatuntoa Luettu 20.2.2008.
Ihanainen, P. 2003. Ohjaustaidot verkko-opetuksessa. Saatavilla: http://lille.helia.fi/
ohjaust/ Luettu 10.3.2008.
Ihanainen, P. & Nurmi, H. 2007. Dialogihorisontti onnistuvassa verkko-oppimisessa.
Julkaisussa Jääskeläinen, M. Jne. (toim.) Ammattikasvatuksen soihdunkantoa. PS-
Kustannus, 303-327.
Jokelan 2007. Jokelan ammuskelu puhuttaa keskustelupalstoilla – IRC-galleriassa
kriisikeskustelu. YLE Uutiset –verkkolehti 7.11.2007. Saatavilla:
http://yle.fi/uutiset/24h/id74389.html Luettu 20.2.2008.
Kiviniemi, K. 2001. Autonomian ja ohjauksen suhde verkko-opiskelussa. Teoksessa P.
Sallila & P. Kalli (toim.) Verkot ja teknologia aikuisopiskelun tukena. Aikuiskasvatuksen
42. vuosikirja. Kansanvalistusseura ja Aikuiskasvatuksen Tutkimusseura, 74-97.
Kleimola, R., Leppisaari, I. & Vainio, L. 2007. Uusia avauksia
virtuaaliohjaukseen ja mentorointiin. Esitys Työelämälähtöinen oppiminen
avoimissa verkkoympäristöissä –Konferenssissa. Kokkola 20.9.2007.
Majava, J. 2006. Jotain uuden webin avainkäsitteitä. Piirtoheitin, verkko-
opetuksen verkkolehti, numero 4 (1). Saatavilla: http://www.valt.helsinki.fi/piirtoheitin/uusiweb.htm.
Luettu 20.3.2007.
Metsäkonesimulaatio-opetuksen 2005. Metsäkonesimulaatio-opetuksen tuotteistaminen -
projekti. Saatavilla: http://simuba.pkky.fi/projektit/metsimu/. Luettu 21.3.2007.
Mäki, M. (2007) Tuusulan ampuja jätti Youtubeen täyden mediapaketin.
digitoday-verkkolehti 7.11.2007. Saatavilla: http://www.digitoday.fi/yhteiskunta/2007/11/
07/Tuusulan+ampuja+j%E4tti+Youtubeen+t%E4yden+mediapaketin/200728052/
66?rss=6 Luettu 20.2.2008.
Nichols, M. 2003. A theory for eLeaning. Educational Technology & Society 6 (2), 1-10.
9. Opetusteknologiakeskus eEdu 2007. Tampereen ammattikorkeakoulun kotisivu.
Saatavilla:
http://www.tamk.fi/fi/WWWYRIT/opetusteknologia.html Päivitetty 5.12.2007. Luettu
11.2.2008.
Parikka, R. 2006. E-Learning 2.0 ja oppimisympäristöjen kehitysnäkymät. Piirtoheitin,
verkko-opetuksen verkkolehti, numero 4 (1). Saatavilla: http://www.valt.helsinki.fi/
piirtoheitin/elearning20106.htm. Luettu 20.3.2007.
PedaGames 2006. PedaGames-hankkeen kotisivu. Saatavilla: http://www.peda.net/
veraja/jao/tekninen/projektit/pedagames. Luettu 12.4.2007.
Pelz, B., 2004. Three Principles of Effective Online Learning.
Saatavilla: http://www.aln.org/publications/jaln/v8n3/v8n3_pelz.asp Luettu 12.3.2008.
Richardson, W., 2006. Blogs, Wikis, Podcasts and Other Powerful Web Tools for
Classrooms. Thousand Oaks: Corwin Press
Saarinen, J. 2007. Verkossa etukäteen runsaasti tietoa hyökkäyksestä. Helsingin
Sanomien verkkolehti HS.fi 7.11.2007. Saatavilla:
http://www.hs.fi/kaupunki/artikkeli/
Verkossa+etuk%C3%A4teen+runsaasti+tietoa+hy%C3%B6kk%C3%A4yksest%C3%A4/
1135231616169 Luettu 20.2.2008.
Salo, J. 2006. Business relationship digitalization. A case study from the
steel processing industry. Oulun yliopisto. Acta Univesitatis Ouluensis. G:
Oeconomica 24.
Siemens, G. 2006. Knowing knowledge. Raleigh, Kanada: Lulu.com.
Saatavilla: http://www.elearnspace.org/KnowingKnowledge_LowRes.pdf. Luettu 30.4.2007
Somekh, B. 2007. Pedagogy and learning with ICT. London: Routledge.
Sosiaalinen 2008. Sosiaalinen media ammatillisessa koulutuksessa. Saatavilla:
http://sometu.ning.com/group/sosiaalinenmediaammatillisessakoulutuksessa Luettu
14.4.2008.
Useita 2007. Useita kouluja uhkailtu verilöylyllä. Keskisuomalaisen verkkolehti KSML.fi
15.11.2007. Saatavilla: http://www.ksml.fi/uutiset/kotimaa/oppilaat-palaavat-jokelan-
koulukeskukseen(26317).ece Luettu 20.2.2008.
Weller, M. 2007. Virtual learning environments. Using, choosing and developing your
VLE. London: Routledge.
Wikiversity 2008. Kansainvälisen Wikiopisto-ympäristön kotisivut. Saatavilla:
http://beta.wikiversity.org/wiki/Main_Page Luettu 14.4.2008.
VIRBUS 2008. VIRBUS-hankkeen kotisivut. Saatavilla: http://www.virbusproject.com/
Luettu 12.3.2008.
