1. Tavoitteena tuloksellinen palaveri
Kaikki me olemme olleet erilaisissapalavereissa. Jotkut niistä ovat olleet tuloksellisia, jotkut
vähemmän mutta mikä tekee tuon eron. Kysymys on tärkeä sillä palavereihin käytetään valtava
määrä aikaa ja energiaa ja niissä tehdään isoja päätöksiä. Tässä joitain ajatuksia siitä mitä tuolloin
ajattelin.
Erityisen tärkeäksi kirjaksi osoittautui WilliamIsaacsin kirjan dialogista, yhdessä ajattelun taidosta.
Isaacs toteaa osuvasti, että useimpien neuvottelujen tarkoituksena ei ole löytää yhteistä
näkemystä, vaan ”voittaa” muut oman näkökulman taakse. Tällainen neuvottelu tuskin tuo
erityistä lisäarvoa yhteisen asian eteenpäin viemiseksi, sen sijaan se muistuttaa enemmän
sanallista taistelua, toisen voittamista, ei yhdessä suunnittelua.
Isaacsin mukaan parhaillaan yhdessä tekeminen on kuitenkin jotain sellaista, missä jokainen tuo
oman panoksena yhteisen asian eteenpäin kehittämiseksi. Se tarkoittaa kuuntelua, pyrkimystä
ymmärtää toisen perusteluja ja halua löytää yhteinen näkemys yhdistämällä eri näkökulmien
parhaita puolia.
Tähän aiheeseen palasin pari iltaa sitten. Mietin, että millainen on hyvä kokous yksilön
näkökulmasta. Millainen on tuloksellisen kokouksen ”henkinen” tila? Tässä pohdinnassa mietin
asiaa muutaman vastineparin kautta: Tunne/rationaalisuus, sisäiset tekijät/sosiaalisuus ja energia/
levollisuus. Tämä saattaa kuulostaa hieman hassulta, mutta yritän seuraavassa avata tätä.
Hyvässä kokouksessa on energiaa, mutta ei liiaksi, muuten se muuttuu lätkäjoukkueen
tsemppaustilaisuudeksi ennen illan matsia. Hyvään kokoukseen tarvitaan myös levollisuutta, että
voi pohtia rauhassa eri vaihtoehtoja.
Rationaalista pohdintaa tarvitaan eri vaihtoehtojen analyyttiseen pohdintaan, mutta myös
tunnetta. Tunne tuo energiaa tilaisuuteen ja se mahdollistaa intuition laajamittaisen
hyödyntämisen.
Kolmantena vastineparina ovat sisäiset tekijät/sosiaalisuus. On selvää, että palaverin osallistujien
tulee olla sosiaalisia ja antaa oma panoksensa kokouksen kulkuun, muuten kokous on yhtä
hiljaisuutta, mutta tärkeätä on myös ihmisen sisäiset tekijät. Se, että kuuntelee mitä muut
sanovat. Sitä on myös oman näkökulman muodostaminen ja sen perustelu, muuten ihminen on
vain kommunikaatiokone ilman omaa ajattelua.
Keskeistä tässä on Mika Häkkisen sanoin balanssi. Yllä kerrotun valossa on selvää, että mikäli
tasapainoa ei näissä pareissa ole, heikkenee kokouksen tuloksellisuus väistämättä. Elämä on
monessa mielessä tasapainon löytämistä, niin myös kokoustamisessa.