SAK:n puheenvuoro ikääntymisestä työelämässä. SAK:n julkaisusarja. SAK:n tavoitteita ja ehdotuksia, miten pystyttäisiin paremmin mitoittamaan työ ihmisen kokoiseksi sekä turvaamaan pitempi työura.

1. 4·2008
Pitkä työura ja terve vanheneminen
SAK:n puheenvuoro ikääntymisestä työelämässä
Lokakuu 2008

2. Lokakuu 2008 Lisätietoja: Tilaukset:
Asiantuntijalääkäri Kari Haring SAK
kari.haring@sak.fi puh. 020 774 000
puh. 020 774 0166
SAK, PL 157
00531 Helsinki

3. SAK – Ikäpuheenvuoro 1
Pitkä työura ja terve vanheneminen
– SAK:n puheenvuoro ikääntymisestä työelämässä
SISÄLLYS
1. Johdanto ................................................................................................. 2
2.Taustaa..................................................................................................... 3
2.1 Väestö ikääntyy ja eläkeläisten osuus kasvaa .................................. 3
2.2 Terveyserot kasvaneet ...................................................................... 4
2.3 Suomalaista ikäkampanjointia ........................................................... 5
2.4 Miksi SAK:lta puheenvuoro ikääntymisestä? ..................................... 7
3. Miten ikääntyvän työkyky muuttuu? .................................................... 9
4. Mitä työelämän muutos vaatii työntekijöiltä? .................................... 11
Sairauspoissaolot hienoisessa nousussa .............................................. 11
Jako menestyjiin ja väliinputoajiin entistä selvempi ............................... 12
Odotukset työelämälle muuttuneet ........................................................ 12
5. Mitä siis pitäisi tehdä? ......................................................................... 14
5.1 Valtakunnalliset toimet ..................................................................... 14
5.2 Toimenpiteet työpaikoilla ................................................................. 17
Vaikuttaminen työhön ja työoloihin ..................................................... 17
Vaikuttaminen työntekijöiden terveydentilaan ja työkykyyn ................ 20
6. Tiivistelmä ............................................................................................. 25
SAK:n esitykset ..................................................................................... 26
Toimenpiteet valtakunnan tasolla ....................................................... 26
Toimenpiteet työpaikoilla .................................................................... 27
7. Lopuksi.................................................................................................. 29
Kirjallisuutta ............................................................................................. 30
Liitteet

4. 2 SAK – Ikäpuheenvuoro
1. Johdanto
Suomen ja koko Euroopan väestörakenne muuttuu merkittävästi tulevina
vuosikymmeninä. Suuret ikäluokat tulevat eläkeikään, ja eläkeläisten määrä
kasvaa myös pidentyneen eliniän myötä. Arvioiden mukaan ikärakenteen
muutos lisää terveyspalvelujen tarvetta Suomessa keskimäärin prosentin
vuodessa ja sosiaalipalvelujen tarvetta 2,5 prosenttia vuodessa vuosina
2005–2020.
Samanaikaisesti myös työvoiman määrä alkaa pienentyä, koska työmarkki-
noilta poistuu suurempia ikäluokkia kuin työmarkkinoille tulee. EU:n komis-
sio on arvioinut, että työvoiman väheneminen aiheuttaa huomattavia painei-
ta eläke- ja sosiaaliturvajärjestelmälle. Se voi painaa talouskasvun yhden
prosentin tasolle. Tähän liittyen Euroopan unioni asetti vuonna 2001 tavoit-
teekseen nostaa 55–64-vuotiaiden työllisyysaste 50 prosenttiin. Siihen on
monilla Euroopan mailla matkaa, ja tällä hetkellä vain kuusi EU:n vanhoista
jäsenmaista pääsee tavoitteeseen. Suomi saavutti tavoitteen vuonna 2004.
Myös Suomessa tavoitteeksi on asetettu kokonaistyöllisyysasteen nostami-
nen ja erityisesti eläkkeelle siirtymisen lykkääminen muutamalla vuodella.
Toiveena on, että niin lievennetään jatkossa mahdollista työvoimapulaa ja
kevennetään ikääntymisen mukanaan tuomia kustannuksia yhteiskunnalle.
Siksi eri tahoilla on korostettu kääntyneiden työntekijöiden osuutta ja merki-
tystä työvoimana.
Ikääntyneiden työntekijöiden pysyminen pitempään työelämässä edellyttää
toimenpiteitä liittyen mm. ikääntyneiden työllistymiseen ja taloudelliseen
turvaan, terveyteen ja toimintakykyyn, ammatillisten valmiuksien paranta-
miseen sekä työn ja vapaa-ajan yhteensovittamiseen. Tarvittavista toimen-
piteistä osa on valtakunnan tason toimia, osa kohdistuu työpaikkoihin ja
työyhteisöihin, osa työntekijöihin itseensä ja osa myös työterveyshuoltoon
ja muuhun palvelujärjestelmään.
Työllisyyden parantamisen ohella SAK on asettanut tavoitteekseen työtapa-
turmien, ammattitautien, sairauspoissaolojen ja uusien työkyvyttömyyseläk-
keiden määrän vähentämisen. SAK pyrkii tavoitteisiin vaikuttamalla työym-
päristön laatuun, työoloihin ja työehtoihin. Tavoitteet hyvästä terveydestä ja
toimintakyvystä koskevat koko työntekijäkenttää ja tarjoavat myös perustan
hyvän suomalaisen työntekijälähtöisen ikäpolitiikan rakentamiselle.

5. SAK – Ikäpuheenvuoro 3
2. Taustaa
2.1 Väestö ikääntyy ja eläkeläisten osuus kasvaa
Ikääntymistä pidetään Suomessa ja koko Euroopassa merkittävänä poliitti-
sena ja kansantaloudellisena haasteena. Suomi ikääntyy, ja suuret ikäluo-
kat tulevat eläkeikään. Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2000 yli 65-
vuotiaita oli 15 prosenttia väestöstä. Vuonna 2010 heitä on ennusteen mu-
kaan 17 prosenttia ja vuonna 2020 jo 23 prosenttia. Suurten ikäluokkien
vanhenemisen lisäksi prosenttiosuuden kasvua selittää elinajan odotteen
jatkuva kasvu ja alhainen syntyvyys.
Vanhushuoltosuhde (65 täyttäneet per 20–64-vuotiaat) on Suomessa nyky-
ään 27, joka on hieman matalampi kuin EU25-maissa keskimäärin. Suurten
ikäluokkien vaikutuksesta tilanne kuitenkin muuttuu ja ennusteen mukaan
reilussa 30 vuodessa suhde lähes kaksinkertaistuu.
Yksikkö 2010 2020 2030 2040
Väkiluku 1 000 5 310 5 412 5 443 5 367
0–14 v. % 16 16 16 15
15–64 v. % 66 61 58 58
65– v. % 17 23 26 27
Lähde: Tilastokeskus, väestötilastot
Eläkkeelle siirtyy aiempaa suurempi joukko ihmisiä, ja nuorten ikäluokkien
koko ei riitä korvaamaan eläkkeelle siirtyneen työvoiman määrää. Työvoi-
ma vähenee, ja jo vuoden 2005 jälkeen työmarkkinoille tuleva ikäluokka on
ollut pienempi kuin työmarkkinoilta poistuva määrä. Työvoiman vähenemi-
nen näyttäisi jatkuvan ainakin seuraavat 25 vuotta, jos siirtolaisuus Suo-
meen ei merkittävästi lisäänny. Se asettaa suuren haasteen suomalaiselle
työelämälle ja koko yhteiskunnan kyvylle rahoittaa hyvinvointijärjestelmää.
Eläketurvakeskuksen mukaan nykyisin sataa työllistä kohden on 50 eläk-
keensaajaa, reilun 30 vuoden päästä määrä on noussut yli 70:een.
• Suomalainen työvoima ikääntyy, työmarkkinoilta poistuvat ikäluokat
ovat suurempia kuin työmarkkinoille tulevat ikäluokat.
• Terveyserot ovat suuret väestöryhmien välillä.
• Ikääntymisen ja terveyserojen inhimilliset ja taloudelliset vaikutukset
ovat merkittävät koko yhteiskunnalle ja hyvinvointivaltion
säilymiselle.

6. 4 SAK – Ikäpuheenvuoro
2.2 Terveyserot kasvaneet
Terveys ei jakaannu Suomessa tasaisesti. Elinajan odote on kasvanut kai-
kissa väestöryhmissä, mutta on merkillepantavaa, että alempiin sosiaali-
ryhmiin kuuluvien elinajan odote on kasvanut hitaammin kuin korkeimmissa
sosiaaliryhmissä. Se tarkoittaa, että huolimatta sinällään myönteisestä kehi-
tyksestä elinajan odotteessa, terveyserot ovat itse asiassa vain kasvaneet
Suomessa. Huonosti palkattua ja raskasta työtä tekevät henkilöt kuolevat
nuorempina kuin hyvin toimeentulevat palkansaajat. Vuonna 2004 ero 35-
vuotiaiden jäljellä olevan elinajan odotteessa oli ylemmillä toimihenkilöillä
työntekijöihin verrattuna miesten osalta 6,1 ja naisten osalta 3,3 vuotta.
Kaksikymmentä vuotta aikaisemmin erot olivat vuotta pienemmät.
Kuolleisuus moniin kansantauteihin kuten sydän ja verisuonisairauksiin, tu-
ki- ja liikuntaelinsairauksiin sekä alkoholisairauksiin on SAK:laisissa työnte-
kijäryhmissä merkittävästi suurempaa kuin toimihenkilöillä. Sitä selittävät
monet tekijät, mutta yksi merkittävä tekijä on työ ja työympäristö. Fyysisesti
raskas, kuormittava, usein pakkotahtinen vuorotyö ja altistuminen työympä-
ristön fysikaalisille, kemiallisille ja biologisille haittatekijöille ovat monen
työntekijän arkipäivää. Osaltaan tilannetta selittävät myös terveystottumuk-
siin liittyvät tekijät.
Elinajan odotetta selvemmin ero sosioekonomisten ryhmien välillä tulee nä-
kyviin terveen elinajan pituudessa. Korkeasti koulutetuilla 25-vuotiailla mie-
hillä ja naisilla on keskimäärin luvassa 13 tervettä elinvuotta enemmän kuin
pelkän perusasteen käyneillä. Vähiten koulutettujen ja ansaitsevien ihmis-
ten joukossa on pitkäaikaissairauksia 50 prosenttia enemmän kuin ylimmis-
sä sosiaaliryhmissä.
Suomessa tapaturmien ja ammattitautien määrä on vuonna 2006 noussut
edellisestä vuodesta, ja nousu näyttää ennakkotietojen mukaan jatkuneen
vuonna 2007. Tapausten lukumäärä nousi 3,0 % ja vahinkotaajuus 1,5 %
vuosina 2005–2006. Vuonna 2006 kaikkien korvattujen työtapaturmien ja
ammattitautien lukumäärä oli 138 194 ja tapausten lukumäärä miljoonaa
työtuntia kohden 39,8. Suurimmat tapaturmataajuudet ovat rakentamises-
sa, teollisuudessa ja liikenteessä, eli tapaturmatkin keskittyvät SAK:n liitto-
jen jäsenille.
Kelan korvaamien sairauspäivärahapäivien määrä kasvoi 64 ikävuoteen
saakka sekä työssä olevien miesten että naisten osalta vuonna 2006. Tä-
hän liittyy se, että ikääntyvillä ja ikääntyneillä työntekijöillä sairauslomien
pituudet kasvavat. SAK:n työolobarometrin (2008) mukaan työntekijöiden
ikääntyessä niiden työntekijöiden osuus vähenee, jotka ovat sairauden
vuoksi olleet poissa töistä viimeisen vuoden aikana. Barometrin tiedot ker-
tovat, että pienempi osa ikääntyneistä työntekijöistä kuin nuorista on saira-
uslomilla, mutta jos joudutaan sairauslomalle, ikääntyneiden poissaolo kes-
tää pidempään kuin nuorilla. Siihen ilmeisesti vaikuttaa ikääntyneiden sitou-
tuminen työhön ja työn arvostus. Toisaalta iän karttuessa sairaimmat joutu-
vat pois työelämästä.

7. SAK – Ikäpuheenvuoro 5
Terveyteen liittyy myös koettu työkyky. Tutkimusten mukaan koettu työkyky
heikkenee iän myötä. Kun 30–34-vuotiaista vain viisi prosenttia arvioi työ-
kyvyssään olevan rajoitteita, yli 60-vuotiaista niin arvioi yli puolet. Työelä-
mässä vielä mukana olevien yli 60-vuotiaiden kokema työkyvyn rajoittumi-
nen oli vähäisempää kuin työelämän ulkopuolella olevilla. On kuitenkin loh-
dullista todeta, että Terveys 2000 -kyselyn tulosten analysoinnin perusteella
eläkkeellä olevista 63–68-vuotiaista yli kolmannes koki itsensä täysin työ-
kykyiseksi.
2.3 Suomalaista ikäkampanjointia
Väestön ikääntyminen ja siihen liittyvien ongelmien esille ottaminen ei ole
uusi asia. Vuonna 1974 painetussa Työterveyslaitoksen Työsuojelu-
kirjassa todetaan: ”Viime aikoina on yhä huolestuneemmassa äänensävys-
sä ennustettu vanhusten ja eläkeläisten osuuden suhteellista kasvamista
maamme väestön keskuudessa. Toisaalta taas on todettu, miten elinkei-
noelämän monimutkaistuminen edellyttää yhä pitempiaikaista koulutusta,
jolloin yhä useampi nuori – ja myös vanhempi – istuu koulunpenkillä sen
sijaan että kävisi töissä.”
Suomessa on pyritty vastaamaan ikääntymisen, työvoiman vähentymisen
ja työelämän muutosten tuomaan haasteeseen monin eri keinoin. Laajasti
ollaan sitä mieltä, että työelämää tulee kehittää vastaamaan eri-ikäisten
ihmisten, myös varttuneiden tarpeita. Taustalla ovat tutkimukset, joiden
mukaan hyvät työolot, hyvä työilmapiiri ja oikeudenmukainen johtaminen
kannustavat ihmisiä jatkamaan töissä ja lykkäämään eläkkeelle siirtymistä.
Lisäksi painotetaan elinikäistä oppimista ja koulutuksen suunnittelua työ-
uraa tukevaksi. Myös eläkelakien muutoksilla pyritään saamaan ihmiset jat-
kamaan pitempään työelämässä. Eläkelaitosten vastuuta ammatillisesta
kuntoutuksesta on myös lisätty.
Työeläkelakeja uudistettaessa tavoitteeksi asetettiin, että pitkällä aikavälillä
eläkkeelle siirtymisen ikä lykkääntyisi Suomessa noin 2–3 vuodella. Tavoit-
teessa on edistytty hyvin, ja yli 55- ja erityisesti yli 60-vuotiaiden työlli-
syysasteet ovat nousseet merkittävästi viimeisten 10 vuoden aikana. Suomi
on saavuttanut EU:n tavoitteen 55–64-vuotiaiden työllisyysasteen nostami-
sesta 50 prosenttiin. Tärkein selitys keskimääräisen eläkkeelle jäämisen
myöhentymiseen on kuitenkin Suomen suotuisa taloudellinen kehitys, joka
on pitänyt sisällään sen, että ikääntyviä työntekijöitä ei ole irtisanottu, vaan
entistä useampi yli 54-vuotias työntekijä on säilyttänyt työpaikkansa.
Suomessa kuten muissakin EU-maissa ikääntyneiden työllisyysaste vaihte-
lee koulutustason mukaan. Korkeasti koulutettu 55 vuotta täyttänyt henkilö
on todennäköisemmin työelämässä mukana kuin kouluttamaton. Miesten
työllisyys tässä ikäryhmässä on korkeampi kuin naisten, mutta Suomessa
ero on huomattavasti pienempi kuin yleensä Euroopassa.
Nyt on alettu puhua entistä enemmän siitä, miten jo eläkkeellä olevat saa-
daan palaamaan töihin edes ajoittain paikkaamaan työvoimapulaa. Voinee
todeta, että monet niistä tekijöistä, jotka kannustavat ihmisiä jatkamaan

8. 6 SAK – Ikäpuheenvuoro
työelämässä pitempään, kannustavat myös eläkeläisiä palaamaan takaisin
työmarkkinoille.
90-luvun innovaatio oli työkykyä ylläpitävän ns. tyky-toiminnan kehittämi-
nen. Sen sisällöstä ja toteuttamisesta sovittiin varsin pitkälle työmarkkina-
järjestöjen kesken tupo-neuvottelujen yhteydessä ennen 90-luvun lamaa.
Lähtökohtana oli tukea työntekijöiden fyysisiä, psyykkisiä ja ammatillisia
valmiuksia työssä selviytymisessä. Työkykyä ylläpitävä ja edistävä toiminta
annettiin myös yhdeksi työterveyshuollon tehtäväksi työterveyshuoltolakia
uudistettaessa.
Myös SAK järjesti 1990-luvun alkupuolella oman työkyky- ja työsuojelu-
kampanjan. Työeläkevakuuttajat TELA on järjestänyt kampanjoita, joissa
työmarkkinajärjestöt ovat olleet mukana (Työn iloa, Työkyky kunniaan).
Työpaikkojen työhyvinvoinnin edistämiseksi on valtakunnallisesti toteutettu
useita ohjelmia. Ikääntyvä arvoonsa -ohjelma 1990–1996 oli ikääntyvien
työntekijöiden terveyden, työkyvyn ja hyvinvoinnin edistämisohjelma. Kan-
sallisella ikäohjelmalla 1998–2002 herätettiin keskustelua työelämän tar-
peiden ja ihmisten voimavarojen yhteensovittamisesta. Vuoden 2000 alus-
sa käynnistynyt Työssä jaksamisen ohjelma päättyi vuoden 2003 lopussa.
Se oli pääministeri Paavo Lipposen II hallituksen hanke, jonka tavoitteena
oli edistää työkykyä ja ylläpitää hyvinvointia työpaikoilla. Ohjelman toteut-
tamisesta vastasivat työministeriö sekä sosiaali- ja terveysministeriö yhteis-
toiminnassa opetusministeriön, kauppa- ja teollisuusministeriön sekä pal-
kansaaja- ja työnantajajärjestöjen kanssa. Mukana olivat myös yrittäjät,
maataloustuottajat, liikuntajärjestöt ja kirkko.
Suomessa on ollut sen jälkeen useita työssä jaksamisen ohjelmia ja hank-
keita, jotka ovat lähestyneet samaa asiaa hieman eri näkökulmista. Työky-
vyn vaaliminen on eri tavoin esillä myös eri hallinnonalojen hankkeissa.
Esimerkiksi työministeriöllä on ollut Tykes, sosiaali- ja terveysministeriöllä
Veto, opetusministeriöllä Noste, Valtiokonttorilla Kaiku ja Työterveys-
laitoksella Kesto.
Terveys 2015 – kansanterveysohjelmassa linjattiin vuonna 2001 kansallista
terveyspolitiikkaa seuraavalle 15 vuodelle. Ohjelma sisälsi useita tavoitteita,
joista yksi oli ”työikäisten työ- ja toimintakyky sekä työelämän olosuhteet
kehittyvät siten, että ne osaltaan mahdollistavat työelämässä jaksamisen
pidempään ja työstä luopumisen noin kolme vuotta vuoden 2000 tasoa
myöhemmin”.
Ikääntymiskysymystä on lähestytty myös pyrkimällä parantamaan ihmisten
kuntoa ja lisäämään liikunnan harrastamista, koska liikunnalla on kiistatta
monia myönteisiä vaikutuksia terveydelle. Monilla työpaikoilla työkykyä yl-
läpitävä toiminta on painottunut juuri liikunnan tukemiseen muun tyky-
toiminnan jäädessä taka-alalle. Valtakunnallinen Kunnossa Kaiken Ikää -
ohjelma (KKI) on opetusministeriön sekä sosiaali- ja terveysministeriön ra-
hoittama liikuntahanke. Sen kolmannella viisivuotiskaudella 2005–2009

9. SAK – Ikäpuheenvuoro 7
KKI:n tavoitteena on auttaa yli 40-vuotiaita liikuntaharrastuksen alkuun se-
kä luoda pysyviä liikuntapalveluja aikuisten lähipiiriin.
Monet työnantajat ovat kansallisen ikäohjelman ja muun kampanjoinnin in-
noittamina käynnistäneet työnantajakohtaisia ikäohjelmia eri nimillä. Ikäoh-
jelmiin on usein sisältynyt ylimääräisiä palkallisia vapaapäiviä ja muita työs-
sä jaksamista tukevia elementtejä. Pääsääntöisesti tulokset ovat olleet po-
sitiivisia. Sairauslomat ovat vähentyneet, tuottavuus ja kannattavuus ovat
parantuneet, eläköitymisikä on noussut ja työtyytyväisyys on lisääntynyt.
• Suomessa on pyritty vaikuttamaan ikääntyneiden työssä
jatkamiseen valtiovallan ja viranomaistahojen toimenpiteillä kuten
eläkepolitiikalla ja kampanjoilla.
• Myös monet työnantajat ovat käynnistäneet omia ikäkampanjoitaan,
joiden tulokset ovat olleet positiivisia.
2.4 Miksi SAK:lta puheenvuoro ikääntymisestä?
Miksi ikääntyminen ja ikään liittyvät kysymykset ovat tärkeitä SAK:lle? Työ-
elämän kehittäminen on osa edunvalvontaa. SAK:n edustamien työntekijöi-
den sairastavuus, kuolleisuus ja tapaturmataajuus ovat korkeat. Työvoima
ja väestö ikääntyvät nopeasti, ja ikääntymisen inhimilliset ja taloudelliset
vaikutukset ovat merkittävät koko yhteiskunnalle. SAK:n lähtökohtana ei ole
kuitenkaan työntekijöiden velvollisuus vaan ensisijaisesti oikeus työhön ja
pitkään työuraan.
Suomessa hyvinvointiyhteiskunnan turvaaminen on perustunut talouden
kasvuun. On ennustettu, että uhkaava työvoiman supistuminen painaa ta-
louden keskimääräisen kasvun puolentoista prosentin tasolle, jos tuotta-
vuus ei kasva aiempaa paremmin. Näin ollen paineet tuottavuuden paran-
tamiseen ovat melkoiset. Nostamalla sekä nuorten että jo työssä olevien
koulutustasoa on mahdollista parantaa tuottavuutta, jos koulutus kohdistuu
todelliseen osaamisen lisäämiseen. Tähän liittyy oleellisesti ikääntyneiden
työntekijöiden kokemuksen ja hiljaisen tiedon hyödyntäminen työpaikoilla.
Työvoiman vähenemistä voidaan hidastaa, jos eläkkeelle siirtymisikää pys-
tytään kohottamaan. Se edellyttää työelämän kehittämistä terveyttä tuke-
vaksi, työympäristön laadun parantamista sekä työehtojen muokkaamista
ihmisten tarpeiden mukaisiksi.
SAK:n lähtökohtana on kehittää työelämää niin, että ihmiset selviytyvät työ-
elämässä terveyttään vaarantamatta normaaliin eläkeikään saakka. Valitet-
tavasti tällä hetkellä vain osa SAK:n jäsenistöstä pystyy olemaan töissä niin
pitkään, että voi hyödyntää joustavaa eläkeikää ja mahdollista suurempaa
eläkkeen karttumisprosenttia.
Työelämän kehittäminen pitää sisällään ajatuksen, että työelämän on jous-
tettava siten, että kaikissa elämänvaiheissa, niin nuorena kuin vanhana,
otetaan huomioon työntekijän elämäntilanne.

10. 8 SAK – Ikäpuheenvuoro
• SAK on toimintasuunnitelmassaan asettanut tavoitteekseen
työtapaturmien, ammattitautien, sairauspoissaolojen ja
työkyvyttömyyseläkkeiden määrän vähentämisen.
• SAK pyrkii tavoitteisiin vaikuttamalla ennaltaehkäisevästi
työympäristön laatuun ja työehtoihin.
• Vaikka tavoitteet hyvästä terveydestä ja toimintakyvystä koskevat
kaikkia työntekijöitä, on tärkeää, että niitä tarkastellaan myös
ikänäkökulmasta.

11. SAK – Ikäpuheenvuoro 9
3. Miten ikääntyvän työkyky muuttuu?
Minkä ikäinen ihminen on ikääntynyt? Tavallisessa puheessa vanhenemi-
sella ja ikääntymisellä tarkoitetaan kutakuinkin samaa asiaa. On kuitenkin
hyvä huomata, että hyvin monet eläkeikää lähestyvät henkilöt kokevat ole-
vansa useita vuosia kalenteri-ikäänsä nuorempia. Tutkijat tarkoittavat
ikääntymisestä puhuessaan yleensä kalenterin mukaan tapahtuvaa iän
karttumista, ja vanhenemisesta puhuessaan tarkoittavat itse vanhenemisen
prosessia.
Ikäkomitean työn yhteydessä tulivat käyttöön termit ikääntyvä työntekijä ja
ikääntynyt työntekijä. Ikääntyvällä työntekijällä on tarkoitettu yli 45-vuotiasta
työntekijää ja ikääntyneellä työntekijällä yli 55-vuotiasta työntekijää. Van-
huuden on katsottu alkavan Suomessa yleisestä eläkeiästä, ja yli 65-
vuotiaita on edelleen luokiteltu eri vanhusryhmiin.
Ihmisten kalenteri-ikä kasvaa kaikilla samalla vauhdilla, mutta iän muka-
naan tuomat vanhenemismuutokset kehittyvät yksilöllisesti. Vanhenemi-
seen ja vanhenemisnopeuteen vaikuttavat sekä ulkoiset että perinnölliset
tekijät. Ulkoisista tekijöistä voi mainita elintavat ja työympäristön. Perinnölli-
sistä tekijöistä kertoo se, että joissakin suvuissa ihmiset ovat pitkäikäisiä ja
joissakin suvuissa kuollaan nuorena. Yleensä vanhenemismuutokset alka-
vat hiljalleen ja lisääntyvät vähitellen vuosien kuluessa. On hyvä muistaa,
että vanheneminen kuuluu luonnollisena osana ihmisen elämään.
Normaaliin vanhenemiseen kuuluu fyysisiä, helposti näkyviä muutoksia ja
toisaalta myös muutoksia, jotka tulevat esille vain poikkeavissa kuormitusti-
lanteissa. Iän myötä ryhti muuttuu, lihasmassa vähenee, iho ohenee ja tu-
lee ryppyjä. Myös luusto haurastuu, ilmaantuu nivelkulumiin liittyviä vaivoja
ja notkeus vähenee. Aivokudoksen määrä vähenee, lähinäkö heikkenee ja
korkeita ääniä ei enää kuulla. Näön osalta on arvioitu, että esimerkiksi va-
lontarve tarkassa lähityössä on 40-vuotiaalla kaksinkertainen ja 60-
vuotiaalla kymmenkertainen 20-vuotiaaseen verrattuna.
Vanhenemisen myötä elimistön kyky mukautua ympäristön muutoksiin ja
kuormitustekijöihin heikkenee. Aineenvaihdunnan hidastumisen myötä
myös elimistön kyky eliminoida haitallisia tai myrkyllisiä aineita heikkenee.
Iän myötä ihmisen fyysinen toimintakyky heikkenee, ja sama työmäärä ai-
heuttaa entistä suuremman fyysisen rasituksen. Palautuminen fyysisen ra-
situksen jälkeen kestää kauemmin kuin nuorena. On arvioitu, että 60-
vuotiaan työkuorman pitäisi olla 20 prosenttia matalampi kuin 40-vuotiaan,
mikäli tavoitellaan samanlaista kuormittumista työssä. Samoin erilaisista
vammoista ja sairauksista toipuminen vie enemmän aikaa kuin nuoruudes-
sa. Tästä käy esimerkiksi luunmurtuman parantumiseen kuluvan ajan eri-
laisuus nuorilla ja vanhoilla.
Fyysinen toimintakyky ja suorituskyky alenevat vuosien karttuessa, mutta
psyykkinen ja sosiaalinen toimintakyky voi jopa parantua. Kokemuksen

12. 10 SAK – Ikäpuheenvuoro
myötä vanhemmilla työntekijöillä on taitoa tehdä asioita viisaasti, hallita ko-
konaisuuksia ja ratkaista ongelmia. He ovat usein työhön sitoutuneita ja ot-
tavat toiset työntekijät huomioon.
Valitettavasti ikääntymisen myötä myös sairauksien määrä kasvaa. Tilasto-
jen mukaan noin kahdella kolmasosalla 55–64-vuotiaista on jokin pitkäai-
kaissairaus. Heistä liki 40 %:lla sairaudesta on haittaa työnteolle. Myös niil-
lä, joilla ei ole pitkäaikaissairautta, työkyky heikkenee tutkimusten mukaan
iän myötä. Silloin on ennen muuta kyse työkyvyn muiden osa-alueiden ku-
ten osaamisen ja asenteiden sekä työhön liittyvien tekijöiden vaikutuksesta.
Näyttää siltä, että työmarkkinoiden käytännöt ja sopivuusvaatimukset hei-
jastuvat ikääntyneiden koettuun työkykyyn.
Sairauslomia on tarkasteltu usein lähinnä kustannustekijänä työnantajan
näkökulmasta. Sairauspoissaoloihin liittyy selkeästi myös terveydellistä en-
nustearvoa. Sairauspoissaolot kertovat sairauksiin liittyvästä haitasta ja ra-
joituksista. Lisäksi esimerkiksi kunta-alalla tehdyn tutkimuksen mukaan sai-
rauspoissaolot ennustavat varhaista eläkkeelle siirtymistä ja kuoleman ris-
kiä. Tutkimusten mukaan pitkien sairauslomien ja poissaolopäivien suuri
määrä ennustaa jopa paremmin kuoleman riskiä kuin koettu terveys tai ter-
veystarkastuksissa todetut pitkäaikaissairaudet.
• Ikääntyminen ja vanheneminen ovat luonnollinen osa ihmisen
elämää.
• Vanhenemiseen liittyy normaalia elintoimintojen muutosta, mutta
usein vuodet tuovat mukanaan myös sairauksia.
• Yhdessä nämä vaikuttavat ihmisen edellytyksiin selviytyä
työstään.

13. SAK – Ikäpuheenvuoro 11
4. Mitä työelämän muutos vaatii
työntekijöiltä?
Viime vuosikymmeninä suomalainen työelämä on muuttunut voimakkaasti.
Maatalous- ja teollisuusyhteiskunnasta on siirrytty palvelu- ja tietoyhteis-
kuntaan. Suomalaiset yritykset ja työpaikat ovat joutuneet sopeutumaan
yhä kovenevaan kotimaiseen ja kansainväliseen kilpailuun.
Työelämässä on otettu käyttöön uusia materiaaleja ja työmenetelmiä, ja tie-
totekniikka on tullut mukaan moniin ammatteihin muodossa tai toisessa. Se
asettaa lisääntyviä vaatimuksia osaamiselle ja uuden tiedon hallinnalle. Tie-
totekniikan myötä osa töistä on helpottunut ja on syntynyt uusia, uudenlais-
ta osaamista vaativia työpaikkoja, mutta toisaalla se on johtanut myös työ-
voiman vähennyksiin. Osa ammateista on kuitenkin säilynyt työn sisällöl-
tään liki ennallaan. Se koskee monia fyysisesti raskaita töitä. Työelämä on
polarisoitunut. On töitä, jotka kehittyvät ja töitä, joissa ei vuosikausiin ole
tapahtunut juurikaan muutoksia.
Vaikka uuden tietotekniikan ja automaation käyttöönotto on muuttanut työ-
elämää, se ei ole merkittävästi vähentänyt työn kuormittavuutta. Työvoiman
vähentäminen sekä tuottavuus- ja laatuvaatimusten kasvu ovat lisänneet
työn kuormittavuutta. Kokoaikatyössä työajat lyhentyivät parin kymmenen
vuoden ajan, kunnes alkoivat uudelleen pidentyä 1990-luvulla. Ylitöiden
määrä on lisääntynyt selvästi: esimerkiksi työministeriön Työolobarometrin
mukaan noin puolet palkansaajista teki ylitöitä elo- ja syyskuun aikana
vuonna 2007. Samanaikaisesti työn henkinen kuormittavuus, stressi ja kiire
näyttävät lisääntyneen. Tutkimusten mukaan hieman yli puolet suomalaisis-
ta palkansaajista joutui melko tai hyvin usein kiirehtimään saadakseen
työnsä tehtyä.
Lisäksi työn ja vapaa-ajan välinen raja on monen työntekijän kohdalla hä-
märtynyt niin, että noin puolella palkansaajista työasiat jossain määrin tun-
keutuvat vapaa-ajalle. Jos työn ja vapaa-ajan sekoittuminen ei ole hallin-
nassa, työntekijä voi uupua.
Myös uudet kemikaalit ja tekniset tuotteet, fysikaaliset ja biologiset altisteet
sekä väkivallan uhka muodostavat haasteen työntekijöiden suojelulle.
Sairauspoissaolot hienoisessa nousussa
Työn perinteisiin vaaratekijöihin liittyvät ammattitaudit ja tapaturmat ovat li-
sääntyneet viime vuosina Suomessa. Palkansaajien sairauspoissaolojen
määrä on koko 2000-luvun ollut hiljaisessa nousussa. Suomessa työstä
poissaolot sairauden vuoksi vastaavat kuitenkin EU:n keskiarvoa.
SAK:n työolobarometrin mukaan puolet työntekijöistä on ollut sairaana töis-
sä viimeisen vuoden aikana. Luku vastaa kansainvälisiä tutkimustuloksia.
Ne työntekijät, jotka pystyvät vaikuttamaan omiin työtehtäviinsä, ovat vä-
hemmän sairauslomilla ja myös vähemmän sairaana töissä verrattuna sel-

14. 12 SAK – Ikäpuheenvuoro
laisiin työntekijöihin, joilla on vähän vaikutusmahdollisuuksia. Sairaana
työssäolo on riski työntekijän terveydelle ja saattaa olla riski myös muille
työntekijöille.
Pitkän, vuosia samalle työnantajalle tehtävän, vakaan työuran tilalle ovat
entistä useamman palkansaajan kohdalla tulleet toistuvat työnkuvan tai
ammatin muutokset ja määräaikaiset, tilapäiset tai osa-aikaiset työsuhteet.
Myös kahden työn samanaikainen tekeminen on lisääntynyt. Työelämä on
muuttunut aiempaa nopearytmisemmäksi, ja jatkuva muutos sekä työn ke-
hittäminen voivat kuormittaa palkansaajia. Ne eivät kuitenkaan ole auto-
maattisia kuormitustekijöitä. Kun ihminen itse on mukana vaikuttamassa
omaan työhönsä, muutokset koetaan yleensä positiivisesti ja turvallisiksi.
Kuormitusta ja etenkin ahdistusta tuovat ennakoimattomat muutokset, joihin
ei pysty itse vaikuttamaan.
Jako menestyjiin ja väliinputoajiin entistä selvempi
Työmarkkinoilla on tunnistettavissa aiempaa selvemmin jako menestyjiin ja
väliinputoajiin. Kahtiajako näkyy koulutustasossa, ammatissa, työsuhteen
ehdoissa ja myös eri-ikäisten erilaisessa työmarkkina-asemassa. On ole-
massa hyvän koulutuksen ja kovan ammattitaidon omaava, usein vakitui-
sessa työsuhteessa olevien joukko, jolle työ voi vakaan ansiotason ohella
tarjota haasteita ja mahdollisuuksia mielekkääseen työn tekemiseen. Kui-
tenkin tulospaineet ja aikapula voivat kuormittaa tätäkin ryhmää niin henki-
sesti kuin fyysisesti. Toisaalta on olemassa osa-aika- ja pätkätöitä tekevien
ryhmä, joiden työsuhteiden kesto, työajat, työpaikat ja palkkaus vaihtelevat
satunnaisesti. Suurin osa työntekijöistä jää näiden ääripäiden väliin. Heillä-
kin työ ja vaatimukset ovat muuttuneet usein niin, että työ edellyttää yhä
enemmän jatkuvan muutoksen hallintaa, uusien asioiden oppimista, sosiaa-
lisia taitoja ja ennen muuta joustavuutta.
Odotukset työelämälle muuttuneet
Työelämään vaikuttaa voimakkaasti myös yleinen asenteissa tapahtunut
muutos. Yksilökohtaiset tarpeet ja arvot painottuvat aiempaa enemmän.
Odotukset työelämää kohtaan ovat muuttuneet, ja työltä odotetaan entistä
enemmän haasteellisuutta ja itsenäisyyttä. Tämä johtaa helposti ristiriitoihin
työpaikalla.
Asenteista kertoo myös se, että SAK:n työolobarometrin mukaan monet
työntekijät kaipaavat lisää vapaa-aikaa lisäpalkan sijasta. Yli 50-vuotiaista
miehistä 60 prosenttia ja naisista 50 prosenttia olisi halukkaita ottamaan
mieluummin vapaa-aikaa kuin palkankorotuksen, jos ne olisivat toistensa
vaihtoehdot. Aiemmin (2005) SAK:n järjestötutkimuksen mukaan 55–60-
vuotiaista työssä käyvistä SAK:laisista naisista 44 prosenttia ja miehistä 52
prosenttia voisi hyvinkin ajatella lopettavansa työnteon. Liki puolet samasta
ikäryhmästä pelkää oman terveytensä heikkenevän niin paljon, ettei enää
jatkossa selviä nykyisessä työssään.
Suomen talous ajautui syvään lamaan 90-luvun alussa, ja sen seurauksena
maahamme syntyi suurtyöttömyys. Viime vuosien jatkuvasta talouskasvus-
ta huolimatta Suomeen jäi laman seurauksena suuri pitkäaikaistyöttömien

15. SAK – Ikäpuheenvuoro 13
joukko. Joukossa oli paljon ikääntyneitä työikäisiä henkilöitä. Vuonna 2007
pitkäaikaistyöttömistä 72 prosenttia oli 50 vuotta täyttäneitä. Pitkäaikaistyöt-
tömyys väheni vuonna 2007 muutoin, mutta lisääntyi 60–64-vuotiaiden
ryhmässä. Vanhimmat laman aikana työttömäksi jääneet ovat jo siirtyneet
eläkkeelle. Pitkäaikaistyöttömien joukossa on edelleen ikääntyneitä, joilla
on terveydellisiä ja koulutuksellisia rajoitteita palata työelämään.
• Kehitys on muuttanut työelämän rakenteita ja työn tekemistä.
• Työsuhteet ja työpaikat ovat yhä useammin pirstoutuneet ja
työmarkkinoille on tullut monen kerroksen väkeä.

16. 14 SAK – Ikäpuheenvuoro
5. Mitä siis pitäisi tehdä?
Tavoite pitkästä työurasta ja ajatus eläkkeelle siirtymisiän noususta toteu-
tuvat vain, jos eläkeikää lähestyvät, ikääntyneet työntekijät ovat työkykyisiä
ja halukkaita jatkamaan töissä ja heille on tarjolla sopivaa työtä. Tavoite
työurien pidentymisestä edellyttää toimenpiteitä, joilla turvataan työvoiman
säilyminen terveenä ja toimintakykyisenä, kannustetaan ja motivoidaan
työntekijöitä jatkamaan töissä ja sopeutetaan työelämän vaatimuksia vas-
taamaan ihmisten voimavaroja. Toimenpiteitä tarvitaan valtakunnan tasolla,
työpaikoilla ja työterveyshuollossa, mutta myös työntekijän itsensä on olta-
va aktiivinen säilyttääkseen toimintakykynsä mahdollisimman pitkään.
5.1 Valtakunnalliset toimet
Työnanantajien asennetta korjattava
Vaikka ikääntymisestä ja ikääntymisen huomioimisesta työelämässä on
puhuttu jo vuosia, ei tilanne yritystasolla välttämättä ole yhtä myönteinen.
Selvitysten mukaan mm. yksityisen palvelualan työnantajat ovat pitäneet
vajaakuntoisten ja vammaisten työllistämistä ongelmallisena. Heidän arvi-
onsa mukaan tällaiset työntekijät vaativat enemmän aikaa tehtävistä suoriu-
tumiseen ja työnantajan on vaikea arvioida heidän pätevyyttään. Monen
mielestä vammaisen tai vajaakuntoisen työntekijän rekrytointi voi myös vai-
kuttaa kielteisesti yrityskuvaan.
Ikään perustuvaa syrjintää koetaan noin joka kymmenennellä työpaikalla.
Sitä kokevat niin nuoret kuin ikääntyneetkin työntekijät. Syrjintä ja eriarvoi-
nen kohtelu kohdistuvat erityisesti tilapäisiin tai osa-aikaisiin työntekijöihin.
• Valtakunnan tasolla on käynnistettävä työnantajille suunnattu kampanja,
jonka tavoitteena on muokata asennekulttuuria myönteiseksi ikääntynei-
den ja osatyökykyisten huomioimiselle työelämässä. Työnantajien on
muutettava käytäntöjä, joilla eläkeikää lähestyviä työntekijöitä työnnetään
pois työelämästä.
Työnantajien vastuuta työntekijöistä lisättävä
Uuden työllistymissopimuksen avulla työttömille on turvattava paluu työhön,
kun työttömyys uhkaa pitkittyä.
• Ikääntyville tulee tarjota työllisyystakuu, jossa tarjotaan aiempaan työ-
kokemukseen nähden sopivaa työtä. Pitkän työhistorian jälkeen työn-
tekijälle tulisi maksaa erorahatyyppinen sopeutumiskorvaus, joka
maksettaisiin korotettuna muuttobonuksena työntekijän muuttaessa
työhön toiselle paikkakunnalle. Työttömyysturvan lisäpäiväoikeus
tulee säilyttää nykyisenä, ja ikääntyneiden irtisanomisia voidaan
estää työnantajien omavastuuta korottamalla.

17. SAK – Ikäpuheenvuoro 15
Kuntoutusta jo ennen työkyvyttömyyden uhkaa
Työkyvyttömyyden riskiä pyritään pienentämään ammatillisella kuntoutuk-
sella. Kansaneläkelaitoksella ja työeläkelaitoksilla on ollut vuodesta 2004
velvollisuus järjestää ammatillista kuntoutusta henkilölle, jolla voidaan tode-
ta uhka joutua työkyvyttömäksi. Kaikki työkyvyttömyysuhan alla olevat eivät
kuitenkaan saa kuntoutusta. Niistä, jotka vuonna 2006 tulivat työelämästä
työeläkekuntoutukseen, 67 prosenttia palasi takaisin työelämään. Voi ky-
syä, olisiko prosenttiluku isompi, jos kuntoutus olisi toteutettu aikaisemmin.
• On huolehdittava siitä, että kaikki, joita uhkaa työkyvyttömyys, saavat
arvion ammatillisen kuntoutuksen tarpeesta ja heidät ohjataan tarvitta-
vaan kuntoutukseen. Kuntoutusta on kehitettävä siten, että sitä voi saada
jo ennen vakavaa työkyvyttömyyden uhkaa.
Osatyökykyisten työllistymistä edistettävä
Ikääntyneitä, osatyökykyisiä työntekijöitä ajaa työmarkkinoiden ulkopuolelle
työaikojen joustamattomuus. Nykyinen lainsäädäntö ja työttömyysturva
suosivat kokopäivätyötä joustavien ja yksilöllisten osa-aikaratkaisujen si-
jaan. Siinä mielessä työajat ovat jäykät. Kokoaikatyö kuitenkin joustaa vuo-
rokausi- ja vuosikehikossa melko paljon.
Useat vammaiset ja osatyökykyiset pystyisivät työskentelemään osan ta-
vanomaisesta työajasta, jos sopivaa osa-aikatyötä olisi saatavilla ja tukijär-
jestelmä kannustaisi osa-aikatyöhön.
• Työ- ja sosiaalilainsäädäntöä on kehitettävä tukemaan osatyökykyisten
työllistymistä. Osatyökyvyttömyyseläkkeellä oleville pitäisi turvata oikeus
osa-aikaiseen työhön esimerkiksi siten, että osa-aikatyön järjestyminen
selvitetään osatyökyvyttömyyseläkeratkaisun yhteydessä. Myös
työpaikoilla tulee lisätä joustavuutta osatyökykyisten työllistymisen
helpottamiseksi.
Osatyökykyisten työssä jatkamista tuettava
Tilastokeskuksen mukaan 60–64-vuotiaista oli vuonna 2005 eläkkeellä 120
000 ja töissä 129 000 henkilöä. Se kertoo kyseisen ikäryhmän laajasta ve-
täytymisestä pois työelämästä. Toisaalta ikäryhmässä työllisyys on lisään-
tynyt huomattavasti aiempiin vuosiin verrattuna. Monilla ikäryhmään kuulu-
villa on pitkäaikaissairaus, joka rajoittaa työssä selviytymistä. Työkyvyttö-
myyden aiheuttava vamma tai sairaus merkitsee kuitenkin harvoin täydellis-
tä työkyvyttömyyttä varsinkaan nuoremmissa ikäryhmissä. Tällä hetkellä
monet kokevat, että on vaikeaa saada työkyvyttömyyseläkettä työkykyä
merkittävästi rajoittavasta sairaudesta huolimatta.
Moni pitkäaikaissairas kykenisi jatkamaan työelämässä, jos työpaikalla
otettaisiin huomioon sairauden työntekijälle aiheuttamat rajoitteet ja työym-
päristö ja vaatimukset mukautettaisiin niiden mukaisesti.

18. 16 SAK – Ikäpuheenvuoro
• Työmarkkinajärjestöjen ja valtiovallan kesken on sovittava pelisäännöistä,
joilla edistetään konkreettisesti vajaatyökuntoisten työllistymistä ja työssä
jatkamista. On kuitenkin tärkeää huolehtia myös siitä, että ei hankaloiteta
työkyvyttömyyseläkkeiden myöntämistä siihen oikeutetuille.
Senioreille ylimääräisiä vapaapäiviä
Ikääntymisen myötä tarve työajan lyhentämiseen lisääntyy hiljalleen. Eri
tutkimusten mukaan ikääntyneillä työntekijöillä on lyhyitä sairauslomia vä-
hemmän kuin nuorilla työntekijöillä, mutta sen sijaan pitkiä sairaslomia heil-
lä on enemmän kuin nuorilla. Taustalla on useita tekijöitä. Fyysinen kuormi-
tus vaatii ikääntyneillä pitemmän palautumisajan kuin nuorilla, ja toisaalta
työkuormitus voi pahentaa olemassa olevaa sairautta niin, että se johtaa
työkyvyttömyyteen. Joissakin yrityksissä on asia pyritty ratkaisemaan tar-
joamalla ikääntyneille ylimääräisiä vapaita. Niiden seurauksena poissaolo-
jen määrä on yleensä vähentynyt ja työtyytyväisyys lisääntynyt. On työnan-
tajia, joiden palveluksessa voi saada ylimääräisiä palkallisia vapaapäiviä
ikäbonuksena ja palkintona työssä jatkamisesta.
• Valtakunnallisissa työehtoneuvotteluissa on selvitettävä, voidaanko sopia
järjestelyistä, joilla taataan työelämän senioreille ylimääräisiä palkallisia
vapaapäiviä. Lisäksi on selvitettävä, miten osa-aikaeläkejärjestelmää ja
muita yksilöllisiä työaikajärjestelmiä voidaan kehittää. Myös vuorottelu-
vapaata on hyödynnettävä osana työaikajoustoja.
Työttömien terveystarkastukset vakiinnutettava
Ikääntyneillä pitkäaikaistyöttömillä on usein terveydellisiä ja koulutuksellisia
rajoitteita sijoittua työelämään. Tutkimusten mukaan terveydentilan ja työ-
kyvyn kartoituksilla ja terveystarkastuksilla sekä yksilöllisillä kuntoutus- ja
työllistämistoimenpiteillä on pystytty merkittävästi parantamaan heidän työl-
listymistään.
Työttömille suunnatut terveystarkastukset ovat otettu mukaan myös halli-
tuksen terveyden edistämisen politiikkaohjelmaan. Työvoimaviranomaisten
ja työvoiman palvelukeskusten koordinoimien työttömille suunnattujen ter-
veystarkastusten avulla on mahdollista puuttua ajoissa heidän työkykyään
uhkaaviin tekijöihin ja toisaalta ohjata heitä kuntoutus- ja sosiaalipalvelujen
piiriin. Tässä tarvitaan poikkihallinnollista yhteistyötä, eikä terveystarkastus-
ten toteuttamista ei voi asettaa yksinomaan kuntien velvoitteeksi.
• Työttömien terveystarkastukset on vakiinnutettava osaksi normaalia
työvoimapolitiikkaa.
Riskien arviointi työsuojelun painopisteeksi
Eurooppalaisen työolotutkimuksen mukaan ikääntyneiden työntekijöiden (yli
55-vuotiaiden) altistuminen työpaikan haitallisille riskitekijöille on hiukan vä-
häisempää kuin nuoremmissa ikäryhmissä. Miehillä altistuminen riskiteki-

19. SAK – Ikäpuheenvuoro 17
jöille on yleisempää kuin naisilla. Naisilla altistuminen on korkeinta 45–55-
vuotiaiden ikäryhmässä. Näyttää siltä, että yli 55-vuotiaat poistuvat työelä-
mästä niillä työpaikoilla, joissa on kaikkein eniten riskitekijöitä. Työ ja terve-
ys Suomessa 2006 -tutkimuksen mukaan koettu altistuminen fysikaalisille
ja kemiallisille tekijöille ei ole vähentynyt suomalaisilla työpaikoilla vuodesta
2000 vuoteen 2006.
Työelämän muutoksesta huolimatta monilla suomalaisilla työpaikoilla altis-
tutaan siis edelleen riskitekijöille, jotka voivat vaarantaa työntekijän tervey-
den. On tärkeää huomata, että ikääntyneillä sama altistus voi aiheuttaa sai-
rastumisen helpommin kuin nuoremmilla johtuen iän mukanaan tuomista
fysiologisista vaikutuksista ja myös mahdollisesta pitkään kestäneestä altis-
tumisesta.
• Valtakunnallisesti työsuojelun painopistealueeksi on otettava työn riskien
arviointi, jossa huomioidaan kattavasti myös työn fyysinen ja psyykkinen
kuormittavuus. Työsuojelupiirien on valvottava ja ohjattava työpaikkoja
huolehtimaan työn riskien arvioinnista ja haittatekijöiden poistamisesta.
Työterveyshoitajien ja työterveyslääkäreiden kuten muidenkin terveyden-
huollon ammattihenkilöiden mahdollisuudet arvioida ikääntyneiden työnteki-
jöiden työkykyä ovat sidoksissa heidän tietoonsa sairauksista, ikääntymi-
sestä ja työolosuhteista.
• Kaikkien terveydenhuollon ammattihenkilöiden koulutuksessa on
perehdyttävä työympäristön ja ikääntymisen huomioimiseen työkykyä
arvioitaessa aiempaa voimakkaammin.
• Suomessa tarvitaan asennemuutosta suhtautumisessa
osatyökykyisyyteen, ikääntymiseen ja työuran tukemiseen.
• Tarvitaan uudenlaista johtamista sekä uusia malleja työkuorman
vähentämiseen ja työajan joustavuuteen työntekijän ehdoilla.
• On panostettava ikääntyneiden koulutukseen ja turvattava oikeus
uuden oppimiseen.
• Työterveyshuoltojärjestelmän ja muun palvelujärjestelmän on
tuettava ikääntyneiden voimavaroja.
5.2 Toimenpiteet työpaikoilla
VAIKUTTAMINEN TYÖHÖN JA TYÖOLOIHIN
Työpaikoilla tehtävä riskien arvioinnit ja altistemittaukset
Työpaikat ovat keskeisessä asemassa, kun pyritään estämään työntekijöi-
den sairastuminen työpaikan olosuhteiden vuoksi. Monilla työpaikoilla työn-
tekijät työskentelevät edelleen erityisen sairastumisen vaaraa aiheuttavissa
töissä. Varsinkin pienillä työpaikoilla on usein tekemättä työpaikan riskien
arviointi. Moni ikääntynyt työntekijä on altistunut työpaikan haitallisille teki-

20. 18 SAK – Ikäpuheenvuoro
jöille vuosien ajan. Heidän elimistönsä kyky eliminoida ulkoisia haitallisia
tekijöitä on usein heikompi kuin nuorilla työntekijöillä. Työympäristön haitta-
tekijät ja työn fyysinen kuormittavuus muodostavat siis uhkan työkyvyn säi-
lymiselle.
• Työpaikoilla on tehtävä asianmukainen riskien arviointi ja tarvittavat
altistemittaukset tilanteen niin vaatiessa. Tavoitteena on ennaltaehkäistä
riskejä ja vähentää terveydelle haitallisia altisteita työympäristössä.
Työn fyysistä kuormittavuutta vähennettävä ikääntyviltä
Ikääntyneiden työntekijöiden koulutustaso on keskimäärin alhaisempi kuin
nuorilla työntekijöillä, ja osittain siksi monet ikääntyneet työntekijät työsken-
televät fyysisesti raskaissa ja ergonomisesti kuormittavissa töissä. Iän myö-
tä fyysinen toimintakyky yleensä heikkenee ja pitkäaikaissairauksien määrä
kasvaa. Tutkimusten mukaan monet ikääntyneet työntekijät ovat omaksu-
neet ”viisaan tavan” tehdä työtä, jolloin he rytmittävät työtä ja työhön liitty-
vää kuormitusta vastaamaan omia voimavarojaan. Turhat liikkeet ja työvai-
heet ovat voineet vuosien oppimisen tuloksena karsiutua, ja työ on silloin
tehokasta, vaikka se voikin poiketa siitä, mihin nuoret työnjohtajat ovat tot-
tuneet tai saaneet koulutuksensa.
• Ikääntyvien työntekijöiden työn fyysistä kuormittavuutta on vähennettävä
työtehtäviä keventämällä. Työn keventämiseen kuuluu työn sisällön
kehittäminen, työkierto yksitoikkoisissa, yksipuolisesti kuormittavissa
töissä sekä joustavien ja yksilöllisten työaikamallien käyttö. Lisäksi on
huolehdittava ikääntyvien ja ikääntyneiden työntekijöiden täydennys-
koulutuksesta, jotta mahdollistetaan siirtyminen kevyempiin tehtäviin.
Esimiehiä valmennettava moninaisuuden johtamiseen
Työelämän muutos ja siihen liittyvä kiire kuormittavat työntekijöitä. Vaikka
monet ikääntyneet työntekijät työskentelevät fyysisesti kuormittavissa töis-
sä, myös heihin kohdistuu vaatimuksia uuden oppimisesta ja toimintojen
tehostamisesta. Erilaiset työhön liittyvät vaatimukset aiheuttavat henkistä
kuormittumista. Monet ikääntyneet työntekijät ovat vuosien myötä saavut-
taneet korkean ammattitaidon, joka on merkittävä voimavara työ-paikoilla.
• Psyykkistä työympäristöä kehittämällä on mahdollista tukea ikääntyneitä
ja hyödyntää seniorien tietoa viisaasta työn tekemisestä. Ikääntyneet
työntekijät voivat parhaimmillaan toimia mentoreina tai oppimestareina
nuoremmille. Se edellyttää hyvää johtamista ja esimiestyötä. Esimiehiä
tulee valmentaa arvostamaan moninaisuuden johtamista ja erilaisuutta.
Vaikutusmahdollisuuksia omaan työhön lisättävä
Tutkimusten mukaan mahdollisuus vaikuttaa oman työn suunnitteluun ja
säätelyyn on merkittävä työviihtyvyyttä ja työhyvinvointia lisäävä tekijä.
Työssä jaksamista heikentää kiireinen ja pakkotahtinen työ ilman mahdolli-

21. SAK – Ikäpuheenvuoro 19
suuksia vaikuttaa taukoihin, työtapoihin ja -menetelmiin. Työministeriön
Työolobarometrin (2006) mukaan johdon ja esimiesten suhteiden avoimuus
on vähentynyt aiemmasta, ja esimiesten arvioidaan suhtautuvan aikaisem-
paa kielteisemmin työntekijöiden tekemiin muutosesityksiin.
• Työpaikoilla on panostettava viestintä- ja keskustelukulttuurin parantami-
seen. Työntekijöiden mahdollisuuksia vaikuttaa omaan työhönsä on
lisättävä.
Tyky-toiminnan vastattava todellisiin tarpeisiin
Eri sosiaaliryhmien väliset terveyserot heijastuvat myös työelämässä työky-
kyyn liittyvinä eroina. Erojen tiedostaminen mahdollistaa niiden ryhmien
tunnistamisen, joilla on muita suurempi vaara menettää työkykynsä ja eh-
käisevien toimenpiteiden suuntaamisen näihin ryhmiin. Suomessa on pu-
huttu työkyvyn edistämisestä ja tyky-toiminnasta vuosia. Työkykyä edistävä
toiminta ei kuitenkaan ole kohdentunut tarvelähtöisesti, vaan tyky-toiminta
on ollut monipuolisinta voimakkaimmin kasvavilla ja hyvin menestyvillä työ-
paikoilla. Sen sijaan epätyypillisissä työsuhteissa tai heikosti menestyvillä
työpaikoilla työskentelevät työntekijät ovat jääneet useimmiten tyky-
toiminnan ulkopuolelle. Toiminnan pitäisi perustua työpaikalla todettuihin
tarpeisiin.
• Työkykyä ylläpitävää toimintaa on kehitettävä vastaamaan paremmin
työpaikkojen todellisia työhön ja työkyvyn edistämiseen liittyviä tarpeita.
Ikääntyvien vuorotyöhön joustavuutta
Tutkimusten mukaan vuorotyö aiheuttaa ikääntyneille työntekijöille enem-
män haitallista kuormitusta kuin nuorille. Vuorotyö on myös selkeä riskiteki-
jä useiden sairauksien suhteen.
• Ikääntyneiden työntekijöiden työvuorosuunnittelussa on siksi pyrittävä
lisäämään joustavuutta, ja vuorojen välille on jätettävä riittävästi aikaa
palautumiseen. On perusteltua vähentää sekä yötyön että peräkkäisten
yövuorojen määrää. Vuorosuunnittelussa on tärkeä huomioida ihmisten
erilaiset voimavarat ja yksilöllinen sopeutuminen yövuoroihin.
Huomiota ikääntyvien erityistarpeisiin koulutuksessa
Niillä työpaikoilla, joilla on yhteistoimintalain perusteella laadittu henkilöstö-
suunnitelma ja koulutustavoitteet, henkilöstösuunnitelmassa pyritään enna-
koimaan mahdollisesti tulevaisuudessa tapahtuvia asioita, niiden vaiku-
tuksia ja vaadittavia toimenpiteitä. Koulutustavoitteet tulee laatia niin, että
ammattitaito kehittyy työtehtävien muuttuessa.
• Jos tavoitteena pidetään ikääntyvien ja ikääntyneiden työntekijöiden
jaksamista pitempään työelämässä, henkilöstösuunnitelmassa ja
koulutustavoitteissa olisi kiinnitettävä huomiota heidän erityistarpeisiinsa.

22. 20 SAK – Ikäpuheenvuoro
Ikäsyrjintä karsittava työpaikoilta
Työpaikoilla on eri-ikäisiä ihmisiä. Vapaa-ajan, perheen ja työn vaatima ai-
ka vaihtelee elämäntilanteen mukaan. Työpaikoilla voi syntyä ristiriitatilan-
teita erilaisten odotusten ja tarpeiden kohdatessa. Pahimmillaan se voi joh-
taa ikäsyrjintään muodossa tai toisessa. Ikäsyrjintään voivat syyllistyä niin
esimiehet kuin työkaveritkin.
• Ikäsyrjintää ei saa hyväksyä työpaikoilla missään muodossa.
VAIKUTTAMINEN TYÖNTEKIJÖIDEN TERVEYDENTILAAN JA
TYÖKYKYYN
Työpaikoille luotava terveyttä edistäviä toimintatapoja
Ihminen on osa työyhteisöään. Vaikka perinteisesti on puhuttu työntekijän
terveydentilasta, yhtä lailla voidaan puhua myös työyhteisön terveydentilas-
ta. Työyhteisö voi pahimmillaan pahentaa tai parhaimmillaan tukea yksittäi-
sen työntekijän terveydentilaa. Työpaikan ilmapiirillä, sosiaalisilla suhteilla
ja fyysisellä ympäristöllä sekä toimintakulttuurilla on merkittävä vaikutus
työntekijöiden terveydentilaan.
• On tärkeää, että työpaikoilla on valmiuksia luoda terveyttä edistäviä,
yhteisöllisiä toimintatapoja kehittävän työotteen kautta.
Mahdollisuuksia työpaikkaruokailuun lisättävä
Elintavat vaikuttavat merkittävästi ihmisten terveyteen ja toimintakykyyn.
Terveenä vanhenemista voidaan edesauttaa terveellisillä elintavoilla. Ruo-
kailu on yksi terveyteen ja työssä jaksamiseen merkittävästi vaikuttavista
tekijöistä. Oikein suunnitellulla ruualla, jossa huomioidaan esimerkiksi suo-
laa, rasvoja ja energiamäärää koskevat suositukset, pystytään vähentä-
mään sydän- ja verisuonitautien ja diabeteksen riskitekijöitä merkittävästi.
Työ ja Terveys Suomessa 2006 -tutkimuksen mukaan mahdollisuus työ-
paikkaruokailuun oli vain kolmella viidestä kyselyyn vastanneesta, ja heistä
noin puolella oli mahdollisuus ruokailuun työpaikkaruokalassa. Reilu kol-
masosa söi omia eväitään. SAK:n edustamilla aloilla työpaikkaruokailu on
keskimäärin heikommin järjestetty kuin toimihenkilöammateissa.
• On lisättävä työpaikkaruokailun piirissä olevien työntekijöiden määrää ja
mahdollisuutta saada työaikana terveellinen ateria. Työpaikkaruokaa
tarjoavia yrityksiä on painostettava kiinnittämään huomiota tarjottavan
ruuan terveysvaikutuksiin.
Tavoitteeksi savuton työpaikka
Tupakointi on useiden ennenaikaista työkyvyttömyyttä ja eläköitymistä ai-
heuttavien sairauksien riskitekijä. Tupakkalain ansiosta ja myös ravintoloi-
den savuttomuuden myötä työntekijöiden altistuminen tupakansavulle on

23. SAK – Ikäpuheenvuoro 21
vähentynyt. On kuitenkin tärkeää pyrkiä edelleen vähentämään tupakoinnin
haittoja. Monet työpaikat ovat Suomessa julistautuneet savuttomiksi työpai-
koiksi. Tupakan nikotiini on kuitenkin riippuvuutta aiheuttava aine ja se voi
muodostaa esteen tupakoinnin lopettamiselle. Monilla työpaikoilla on myön-
teisiä kokemuksia työnantajien korvaamasta nikotiinivieroitushoidosta tai
vieroitushoidossa käytetyn lääkityksen korvaamisesta.
• On tärkeää ottaa tavoitteeksi savuton työpaikka ja sopia siihen liittyvistä
pelisäännöistä. Osana pelisääntöjä tulisi olla työterveyshuollon ja
työpaikan tarjoama tuki tupakasta vieroittautumiseen.
Työpaikoille päihdeohjelma
Arvioiden mukaan jopa 500 000 suomalaista on alkoholin suurkuluttajia, ja
heidän keskuudessaan kuolleisuus on muuta väestöä suurempaa. Alkoho-
lisairaudet ovat tällä hetkellä työikäisten miesten yleisin kuolinsyy. Alkoholin
suurkuluttajia on yli 60 prosenttia 25–34-vuotiaista miehistä. Työpaikoilla ja
työterveyshuollossa on tärkeää tunnistaa suurkuluttajat.
Työmarkkinajärjestöt ovat tammikuussa 2006 allekirjoittaneet suosituksen
päihdeongelmien ennaltaehkäisystä, päihdeasioiden käsittelystä ja hoitoon-
ohjauksesta työpaikoilla.
• Työpaikoilla on tuettava alkoholin riskikäytön tunnistamista, varhaista
puuttumista ja hoitoon ohjausta. Työpaikoilla on syytä tehdä
päihdeohjelma ja sopia hoitoonohjauksen pelisäännöistä.
Tukea liikuntaharrastuksiin
Iän myötä lihasvoimat ja muu fyysinen kunto hiljalleen heikentyvät. Siten
ihminen joutuu käyttämään entistä suuremman osan fyysisestä kapasitee-
tistaan työn fyysisistä vaatimuksista selviytymiseen. On kuitenkin osoitettu,
että lihasvoimaa ja fyysistä kuntoa on mahdollista parantaa harjoittelun
avulla. Päivittäisen liikunnan lisäämisellä voidaan parantaa elimistön ha-
penottokykyä ja parantaa suorituskykyä.
• Työnantajia on kannustettava tukemaan työntekijöiden liikunnan harras-
tamista. Työmatkaliikunnan edistäminen ja liikunnan esteiden poistami-
sen on oltava osa johdon toimintaa. Työaikana tapahtuva taukoliikunta on
osa työn monipuolistamista ja myös työelämän kehittämistä terveyttä
tukevaksi.
Työterveyshuolto järjestettävä asianmukaisesti
Vaikka edellä kuvatut terveyttä edistävät ja sairauksia ehkäisevät toimet
ovatkin tärkeitä, on kuitenkin oleellista huolehtia myös todettujen sairauksi-
en ja vammojen oikea-aikaisesta ja tehokkaasta hoidosta sekä siihen liitty-
västä kuntoutuksesta. Useiden sairauksien kohdalla sairausloman pitkitty-
minen ennakoi pysyvää työkyvyttömyyttä ja eläkkeelle siirtymistä. Erityisesti
tuki- ja liikuntaelinsairauksien kohdalla yhteys on vahva.

24. 22 SAK – Ikäpuheenvuoro
Yhteiskunnan kannalta sairauksien aiheuttamista kustannuksista vain pieni
osa johtuu itse sairauden hoidosta. Suurimmat kustannukset tulevat saira-
uslomista, eläkkeistä ja työpanoksen menetyksistä. Työpaikkojen ja yhteis-
kunnan kannattaisi siis panostaa sairauksien oikea-aikaiseen hoitoon – va-
roen kuitenkin ylihoitamista. Monilla työpaikoilla on kehitetty erilaisia ohjeita
ja toimintamalleja, joilla pyritään nopeuttamaan hoitoa ja kuntoutusta tarvit-
sevien työntekijöiden asianmukaista havaitsemista ja auttamista. Usein lä-
hiesimies tai työntekijä itse havaitsee työkykyä ja terveyttä uhkaavan sei-
kan, jota on mahdollista muuttaa. Monien sairauksien hoitoon ja vammoista
toipumiseen kuuluu oleellisen osana avo- tai laitoskuntoutus. Toisinaan on
myös tarvetta ammatilliseen kuntoutukseen. On tärkeää, että työntekijä
voidaan ohjata tutkimuksiin ja kuntoutukseen mahdollisimman varhain.
• Työnantajien on huolehdittava työterveyspalvelujen asianmukaisesta
järjestämisestä. Työterveyshuollon on huolehdittava sairaiden ohjaami-
sesta asianmukaiseen hoitoon ja kuntoutukseen. Havaitessaan toiminta-
ja työkykyyn liittyvän vaikeuden työpaikat voivat myös itse toimia aktiivi-
sesti odottamatta työterveyshuollon puuttumista asiaan.
Työterveyspalvelut kaikille työntekijöille
Työterveyshuollon kattavuus palkansaajien keskuudessa oli Kelan tilasto-
jen mukaan 84 prosenttia vuonna 2006. Työterveyshuoltopalvelujen ulko-
puolelle jää edelleen suuri joukko työntekijöitä, erityisesti pätkä-, vuokra- ja
matkatöissä. Silloin työterveyshuoltolain tarkoittama terveyden ja työkyvyn
edistäminen jää hoitamatta. Työterveyshuollon pitää tehdä työnantajalle
ehdotuksia työolojen muutoksista ja mahdollisista vaihtoehtoisista työjärjes-
telyistä huomioiden työntekijän terveydentila, fysiologinen tila ja myös ikä.
Se jää toteutumatta, jos työpaikalla ei ole toimivaa työterveyshuoltoa.
• Työterveyshuoltopalvelujen on oltava kaikkien työntekijöiden saatavilla.

25. SAK – Ikäpuheenvuoro 23
Ikääntyneiden terveystarkastuksia tehostettava
Työterveyshuoltolain mukaan työterveyshuollon pitää selvittää ja arvioida
työperäisiä terveysvaaroja ja haittoja, työntekijöiden terveydentilaa sekä
työ- ja toimintakykyä ja tehdä toimenpide-ehdotuksia epäkohtien ja riskien
korjaamiseksi. Monilla ikääntyneillä työntekijöillä on pitkäaikaissairauksia,
jotka voivat tuottaa ongelmia työssä selviytymisessä. Työterveyshuollon
velvollisuus on seurata vajaatyökykyisten työntekijöiden terveydentilaa ja
työssä selviytymistä.
• Työterveystarkastusten tekemistä ikääntyneiden keskuudessa on
tehostettava. Tarkastusten yhteydessä työterveyshuollon asiantuntijoiden
on tehtävä työnantajalle esityksiä, joilla edistetään työssä selviytymistä.
Työterveyshuollon on työntekijän pyynnöstä ja perustellusta syystä
arvioitava myös työn kuormittavuus. Lisäksi on tärkeää pyrkiä edistämään
yksilöllisiä selviytymiskeinoja terveyskasvatuksen keinoin.
Ikääntyneille tasavertaiset mahdollisuudet koulutukseen
Työelämän muutokset tuovat mukanaan uusia työmenetelmiä ja -tapoja.
Uusia laitteita ja työkoneita otetaan käyttöön. Muutokset edellyttävät työn-
tekijöiden koulutusta ja perehdyttämistä niihin. Puutteellinen koulutus ja
opastus muodostavat tapaturmavaaran työpaikoilla. On tärkeää, että kaikki,
jotka ovat tekemisissä esimerkiksi uusien laitteiden kanssa, saavat saman-
laisen asiallisen koulutuksen. Usein ikääntyneet työntekijät sivuutetaan työ-
paikoilla koulutusta järjestettäessä osin työnantajan toimesta mutta osin
myös työntekijöiden omasta halusta.
SAK:laiset työntekijät saavat yleensä vähemmän henkilöstökoulutusta kuin
muut ammattiryhmät, ja iän myötä myös koulutuksen määrä vähenee. Se
johtaa työpaikoilla helposti tilanteeseen, jossa koulutuksen ulkopuolelle
jääneet työntekijät joutuvat huonompaan asemaan ja raskaampiin töihin.
Tavoitteena tulisi sen sijaan olla ikääntymisen myötä tapahtuva työn keven-
tyminen. Kokeneilla ja usein myös ikääntyneillä työntekijöillä on paljon ko-
kemusta tehtävästä työstä, ja heidän ammattitaitoaan ja osaamistaan on
tärkeää hyödyntää esimerkiksi uusia työvälineitä työpaikalle hankittaessa.
• Työnantajien on huolehdittava siitä, että kaikki työntekijät – myös
ikääntyneet – ovat samassa asemassa koulutuksen suhteen.

26. 24 SAK – Ikäpuheenvuoro
• Työpaikat ovat keskeisessä roolissa, kun puhutaan ikääntymisen
huomioonottamisesta työelämässä.
• Työterveyshuollon tehtävä on tukea ikääntyneiden työntekijöiden työssä
jaksamista, mutta vastuu jaksamisesta kuuluu kaikille työpaikalla.
Olennaista onkin työntekijöiden, työnantajan ja työterveyshuollon
keskinäinen yhteistyö.
• Terveys, taloudelliset tekijät sekä mielekäs, mielenkiintoinen ja haastava
työ auttavat työntekijää jatkamaan ja jaksamaan erityisesti yli 45-
vuotiaiden mielestä.
• Myös työaikaan, työtahtiin ja työn kuormittavuuden vähentämiseen liittyvät
tekijät kannustavat jatkamaan työssä mahdollisiman pitkään.
• Joustavammat työajat, työsuhteen varmuus ja johtamistapojen
parantaminen vahvistavat erityisesti 45–54-vuotiaiden jaksamista.

27. SAK – Ikäpuheenvuoro 25
6. Tiivistelmä
Suomalaisille työllä on aina ollut suuri merkitys. Suomalaiseen perintee-
seen on kuulunut työn tekemisen arvostus ja ammattiylpeys omasta työstä.
Työ on rytmittänyt elämää, ja työhön on liittynyt toimeentulon lisäksi vahvo-
ja sosiaalisia arvoja ja arvostuksia.
Ammattiyhdistysliike on aina pitänyt työtä arvokkaana asiana ja puolustanut
kaikkien ihmisten oikeutta työllistyä. Siihen on liittynyt myös työsuojelu ja
vastuun kantaminen työntekijöiden terveydestä ja toimeentulosta.
Viime vuosikymmeninä työelämässä on tapahtunut suuria muutoksia.
Suomen elinkeinorakenne on muuttunut voimakkaasti, ja työelämän vaati-
mukset ovat monilta osin erilaiset kuin aiemmin. Suuret ikäluokat ikäänty-
vät, ja samalla myös työvoima vanhenee. Suurten ikäluokkien siirtyessä
eläkeikään työvoiman alkaa määrä pienentyä. Kehityksen on nähty uhkaa-
van suomalaisen yhteiskunnan hyvinvointia monella tapaa. Sitä on pyritty
ratkaisemaan eri keinoin, ja yhtenä keskeisenä tavoitteena on ollut saada
ihmiset pysymään työelämässä aiempaa pitempään. Tavoitteena on ollut
työllisyysasteen nostaminen ja toisaalta eläkkeelle siirtymisen lykkääminen
2–3 vuodella.
Työelämässä on siis tapahtunut muutoksia, mutta ihminen ei ole fysiologi-
silta ominaisuuksiltaan juurikaan muuttunut näinä vuosikymmeninä. Kuinka
siis sovittaa yhteen työelämän ja yhteiskunnan tarpeet sekä ihmisten mah-
dollisuudet ja voimavarat. Kysymys asettaa myös ammattiyhdistysliikkeelle
selkeän haasteen. Toisaalta on kohdattava työn muuttumisen haaste ja toi-
saalta huolehdittava ikääntyvän työvoiman tarpeista ja oikeudesta tehdä
työtä turvallisesti.
Tässä ikäpuheenvuorossa on tavoitteita ja ehdotuksia, miten jatkossa pys-
tyttäisiin paremmin mitoittamaan työ ihmisen kokoiseksi sekä turvaamaan
ikääntyneiden työssä jaksaminen ja pitempi työura. Se edellyttää toimenpi-
teitä valtakunnan tasolla, työpaikoilla ja työterveyshuoltoyksiköissä sekä
ihmisen omaa aktiivisuutta ja ratkaisuja. Tämän asiakirjan tarkoituksena on
auttaa paitsi työpaikkojen aktiiveja myös ammattiyhdistysliikettä vastaa-
maan tämän päivän ja vielä enemmän tulevaisuuden haasteisiin.
Tavoitteena on lisätä tietoa ikääntymisen vaikutuksista työpaikoilla ja käyn-
nistää keskustelu, mitä niissä voidaan asian eteen tehdä. On tärkeää huo-
mata, että ikäohjelma ei tarkoita vain ikääntyneisiin kohdistuvia toimenpitei-
tä, vaan samalla voidaan tarkastella monien kysymysten kohdalla koko ih-
misen elinkaarta ja sen eri vaiheessa esiintyviä tarpeita. Terveenä ikäänty-
minen alkaa jo nuoruudesta.
Työelämän muutosten keskellä SAK asettaa tavoitteekseen työntekijöiden
pitkän työuran turvaamisen ja mahdollisuuden terveeseen vanhenemiseen.

28. 26 SAK – Ikäpuheenvuoro
Se edellyttää seuraavassa lueteltuja, monentasoisia ja moniin eri asioihin
kohdistuvia toimenpiteitä.
SAK:n esitykset:
Toimenpiteet valtakunnan tasolla:
• Valtakunnan tasolla on käynnistettävä työnantajille suunnattu kampanja,
jonka tavoitteena on muokata asennekulttuuria myönteiseksi ikääntynei-
den ja osatyökykyisten huomioimiselle työelämässä. Työnantajien on
muutettava käytäntöjä, joilla eläkeikää lähestyviä työntekijöitä työnnetään
pois työelämästä.
• Ikääntyville tulee tarjota työllisyystakuu, jossa tarjotaan aiempaan työ-
kokemukseen nähden sopivaa työtä. Pitkän työhistorian jälkeen työn-
tekijälle tulisi maksaa erorahatyyppinen sopeutumiskorvaus, joka
maksettaisiin korotettuna muuttobonuksena työntekijän muuttaessa
työhön toiselle paikkakunnalle. Työttömyysturvan lisäpäiväoikeus tulee
säilyttää nykyisenä, ja ikääntyneiden irtisanomisia voidaan estää
työnantajien omavastuuta korottamalla.
• On huolehdittava, että kaikki, joita uhkaa työkyvyttömyys, saavat arvion
ammatillisen kuntoutuksen tarpeesta ja heidät ohjataan tarvittavaan
kuntoutukseen. Kuntoutusta on kehitettävä siten, että sitä voi saada jo
ennen vakavaa työkyvyttömyyden uhkaa.
• Työ- ja sosiaalilainsäädäntöä on kehitettävä tukemaan osatyökykyisten
työllistymistä. Osatyökyvyttömyyseläkkeellä oleville pitäisi turvata oikeus
osa-aikaiseen työhön esimerkiksi niin, että osa-aikatyön järjestyminen
selvitetään osatyökyvyttömyyseläkeratkaisun yhteydessä. Myös
työpaikoilla tulee lisätä joustavuutta osatyökykyisten työllistymisen
helpottamiseksi.
• Työmarkkinajärjestöjen ja valtiovallan kesken on sovittava pelisäännöistä,
joilla edistetään konkreettisesti vajaatyökuntoisten työllistymistä ja työssä
jatkamista. On kuitenkin tärkeää huolehtia myös siitä, että ei hankaloiteta
työkyvyttömyyseläkkeiden myöntämistä siihen oikeutetuille.
• Työehtoneuvotteluissa on selvitettävä, voidaanko sopia järjestelyistä,
joilla taataan työelämän senioreille ylimääräisiä palkallisia vapaapäiviä.
Lisäksi on selvitettävä, miten voidaan kehittää osa-aikaeläkejärjestelmää
ja muita yksilöllisiä työaikajärjestelmiä. Myös vuorotteluvapaata on
hyödynnettävä osana työaikajoustoja.
• Työttömien terveystarkastukset on vakiinnutettava osaksi normaalia
työvoimapolitiikkaa.
• Työsuojelun painopistealueeksi on otettava työn riskien arviointi, jossa
huomioidaan kattavasti myös työn fyysinen ja psyykkinen kuormittavuus.

29. SAK – Ikäpuheenvuoro 27
Työsuojelupiirien on valvottava ja ohjattava työpaikkoja huolehtimaan
työn riskien arvioinnista ja haittatekijöiden poistamisesta.
• Kaikkien terveydenhuollon ammattihenkilöiden koulutuksessa on
perehdyttävä työympäristön ja ikääntymisen huomioimiseen työkykyä
arvioitaessa aiempaa voimakkaammin.
Toimenpiteet työpaikoilla:
• Työpaikoilla on tehtävä asianmukainen riskien arviointi ja tarvittavat
altistemittaukset tilanteen niin vaatiessa. Tavoitteena on ennaltaehkäistä
riskejä ja vähentää terveydelle haitallisten altisteita työympäristössä.
• Ikääntyvien työntekijöiden työn fyysistä kuormittavuutta on vähennettävä
työtehtäviä keventämällä. Työn keventämiseen kuuluu työn sisällön
kehittäminen, työkierto yksitoikkoisissa, yksipuolisesti kuormittavissa
töissä sekä joustavien ja yksilöllisten työaikamallien käyttö. Lisäksi on
huolehdittava ikääntyvien ja ikääntyneiden työntekijöiden täydennys-
koulutuksesta, jotta mahdollistetaan siirtyminen kevyempiin tehtäviin.
• Psyykkistä työympäristöä kehittämällä on mahdollista tukea ikääntyneitä t
ja hyödyntää seniorien tietoa viisaasta työn tekemisestä. Ikääntyneet
työntekijät voivat parhaimmillaan toimia mentoreina tai oppimestareina
nuoremmille. Se edellyttää hyvää johtamista ja esimiestyötä. Esimiehiä
tulee valmentaa moninaisuuden johtamiseen.
• Työpaikoilla on panostettava viestintä- ja keskustelukulttuurin
parantamiseen. Työntekijöiden mahdollisuuksia vaikuttaa omaan
työhönsä on lisättävä.
• Työkykyä ylläpitävää toimintaa on kehitettävä vastaamaan paremmin
työpaikkojen todellisia työkyvyn edistämiseen liittyviä tarpeita.
• Ikääntyneiden työvuorosuunnittelussa on pyrittävä lisäämään jousta-
vuutta, ja vuorojen välille on jätettävä riittävästi aikaa palautumiseen. On
perusteltua vähentää sekä yötyön että peräkkäisten yövuorojen määrää.
Vuorosuunnittelussa on tärkeää huomioida ihmisten erilaiset voimavarat
ja yksilöllinen sopeutuminen yövuoroihin.
• Jos tavoitteena pidetään ikääntyvien ja ikääntyneiden työntekijöiden
jaksamista pitempään työelämässä, henkilöstösuunnitelmassa ja
koulutustavoitteissa olisi kiinnitettävä huomiota heidän erityistarpeisiinsa.
• Ikäsyrjintää ei saa hyväksyä työpaikoilla missään muodossa.
• Työpaikkaa kehittämällä on luotava valmiuksia synnyttää terveyttä
edistäviä, yhteisöllisiä toimintatapoja.
• On lisättävä työpaikkaruokailun piirissä olevien työntekijöiden määrää ja
mahdollisuutta saada työaikana terveellinen ateria. Työpaikkaruokaa

30. 28 SAK – Ikäpuheenvuoro
tarjoavia yrityksiä on painostettava kiinnittämään huomiota tarjottavan
ruuan terveysvaikutuksiin.
• On tärkeää ottaa tavoitteeksi savuton työpaikka ja sopia siihen liittyvistä
pelisäännöistä. Osana pelisääntöjä tulisi olla työterveyshuollon ja
työpaikan tarjoama tuki tupakasta vieroittautumiseen.
• Työpaikoilla on tuettava alkoholin riskikäytön tunnistamista, varhaista
puuttumista ja hoitoon ohjausta. Työpaikoilla on syytä tehdä
päihdeohjelma ja sopia hoitoonohjauksen pelisäännöistä.
• Työnantajia on kannustettava tukemaan työntekijöiden liikunnan
harrastamista. Työmatkaliikunnan edistämisen ja liikunnan esteiden
poistamisen on oltava osa johdon toimintaa. Työaikana tapahtuva
taukoliikunta on osa työn monipuolistamista ja työelämän kehittämistä
terveyttä tukevaksi.
• Työnantajien on huolehdittava työterveyshuoltopalvelujen asianmukai-
sesta järjestämisestä. Työterveyshuollon on huolehdittava sairaiden
ohjaamisesta asianmukaiseen hoitoon ja kuntoutukseen. Havaitessaan
toiminta- ja työkykyyn liittyvän vaikeuden työpaikat voivat myös itse toimia
aktiivisesti odottamatta työterveyshuollon puuttumista asiaan.
• Työterveyshuoltopalvelujen on oltava kaikkien työntekijöiden saatavilla.
• Työterveystarkastusten tekemistä ikääntyneiden keskuudessa on
tehostettava. Tarkastusten yhteydessä työterveyshuollon asiantuntijoiden
on tehtävä työnantajalle esityksiä, joilla edistetään työssä selviytymistä.
Työterveyshuollon on työntekijän pyynnöstä ja perustellusta syystä
arvioitava myös työn kuormittavuus. Lisäksi on tärkeää pyrkiä edistämään
yksilöllisiä selviytymiskeinoja terveyskasvatuksen keinoin.
• Työnantajien on huolehdittava siitä, että kaikki työntekijät – myös
ikääntyneet – ovat samassa asemassa koulutuksen suhteen.

31. SAK – Ikäpuheenvuoro 29
7. Lopuksi
Iän myötä fyysinen toimintakyky heikentyy yksilöllisesti, mutta psyykkinen ja
sosiaalinen toimintakyky voi jopa parantua. Ikääntyneillä työntekijöillä on
kokemusta, jonka siirtäminen nuoremmille on niin tuottavuuden kuin inhimil-
lisyydenkin kannalta merkittävää. Kokemus näkyy kykynä ratkaista ongel-
mia, kokonaisuuksien hallintana, vastuuntuntona, työn arvostuksena ja si-
toutuneisuutena työhön. Ikääntymiseen liittyy siis monia myönteisiä asioita,
joille suomalaisessa työelämässä on käyttöä.
Eteran tutkimuksessa ”Työelämän tervaskannot” selvitettiin niitä myönteisiä
tekijöitä, jotka liittyvät pitkään työelämässä jaksamiseen. Lienee luonnollis-
ta, että pitkään työssä jaksaneet kokevat omaavansa hyvän terveyden ja
toimintakyvyn. Näitä ”tervaskantoja” eli pitkään työelämässä jaksavia luon-
nehtii myös myönteinen elämänasenne, elämän hallinnan taito, kyky tehdä
työtä viisaasti, ammatillinen osaaminen ja työn kokeminen merkittäväksi.
Työssä pitkään jatkamista selitti myös tyytyväisyys työhön, työn mielek-
kyys, vaikutusmahdollisuudet, esimiestyö ja tiedonkulku sekä työntekijää
kohtaan osoitettu arvostus. Nämä tutkimukseen perustuvat asiat voivat tun-
tua itsestään selvyyksiltä. Valitettavasti ne vain eivät aina toteudu suoma-
laisessa työelämässä. Tarvitaan toimenpiteitä, joilla parannetaan työoloja ja
työn hallittavuutta sekä muokataan työn kuormitustekijöitä. Tämä tarkoittaa
työaikajärjestelyjä, hyvää johtamista, ammattitaidosta huolehtimista ja en-
nen muuta asenteellista valmiutta ottaa huomioon työpaikan eri-ikäiset
työntekijät.
Lisäksi tarvitaan tietenkin asianmukaista sairauksien ja vammojen hoitoa ja
kuntoutusta. Siihen liittyy myös terveyden edistäminen ja esimerkiksi elin-
tapoihin kuten liikuntaan ja ruokailuun liittyvä ohjaus. Siinä työterveyshuol-
lolla on suuri merkitys.
Työllä ja työn tekemisellä on keskeinen merkitys toimintakyvyn säilymiselle.
Talouskasvun parantama työllisyys on tuonut mukanaan sen, että entistä
useampi yli 60-vuotias palkansaaja on edelleen töissä. Meidän on nyt huo-
lehdittava siitä, että työelämässä huomioidaan ikääntymisen mukanaan
tuomat vaatimukset. Tavoitteena on, että työuran jälkeen eläkkeelle siirtyy
terve tai ainakin mahdollisista sairauksistaan huolimatta toimintakykyinen
ihminen.
Oleellinen osa hyvää ikäpolitiikkaa on myös ikääntyneiden toimeentulon
turvaaminen. Se tarkoittaa ratkaisuja, jotka ottavat huomioon ikääntymisen
mukanaan tuomat erityiskysymykset. Toisaalta se tarkoittaa myös eläkepo-
litiikkaa, joka takaa kohtuullisen toimeentulon työuran loputtua. Tässä
SAK:lla yhdessä muiden palkansaajajärjestöjen kanssa on merkittävä rooli.

32. 30 SAK – Ikäpuheenvuoro
Kirjallisuutta:
Gould R, Ilmarinen J, Järvisalo J, Koskinen S (toim.): Työkyvyn ulottuvuu-
det. Terveys 2000 -tutkimuksen tuloksia. Eläketurvakeskus, Kansaneläke-
laitos, Kansanterveyslaitos, Työterveyslaitos, Helsinki 2006
Horppu R: Keskusteluja työssä jatkamisesta. Työ ja ihminen, tutkimusra-
portti 32. Työterveyslaitos, Helsinki 2007
Ilmarinen J: Pitkää työuraa. Ikääntymisen ja työelämän laatu Euroopan
unionissa. Työterveyslaitos ja Sosiaali- ja terveysministeriö, Helsinki 2005
Janhonen M, Husman P: Työterveyshuollot ja työelämän muutos – pohdin-
toja työterveyshuollon roolista työyhteisöjen kehittäjänä. Työ ja ihminen,
tutkimusraportti 29. Työterveyslaitos, Helsinki 2006
Kansallisen ikäohjelman 1998–2002 loppuraportti. Sosiaali- ja terveysminis-
teriön julkaisuja 2002:3. Sosiaali- ja terveysministeriö, Helsinki 2002
Kauppinen T, Hanhela R, Heikkilä P, Kasvio A, Lehtinen S, Lindström K,
Toikkanen J, Tossavainen A (toim.): Työ ja terveys Suomessa 2006. Työ-
terveyslaitos, Helsinki 2007
Manninen P, Laine V, Leino T, Mukala K, Husman K (toim.): Hyvä työ-
terveyshuoltokäytäntö. Työterveyslaitos, Sosiaali- ja terveysministeriö,
Helsinki 2007
Rytkönen H, Hyttinen M, Suolanen S, Hänninen K, Juntunen J: Työelämän
tervaskannot. Eteran tutkimuksia 6/2007, Helsinki 2007
Working Conditions of an Ageing Workforce. European Foundation for
Improvement of Living and Working Conditions, Dublin 2008

33. 35‐vuotiaiden elinajan odote
d l d
52
Vuotta
Ylemmät
50 toimihenkilöt
Alemmat
toimihenkilöt
48
Naiset
Maanviljelijät
Työntekijä
46
Ylemmät
toimihenkilöt
Alemmat
44
toimihenkilöt
Miehet Maanviljelijät
42
40 Työntekijät
38
36
34
1984 1986 1988 1990 1992 1994 1996 1998 2000 2002 2004
Vuosi
Valkonen t, Martikainen P,
Remes H Suomen Lääkärilehti
42/2007

34. Palkansaajien työtapaturmat
j y p
100 000 palkansaajaa kohden
ammatin mukaan vuonna 2005
i k
Lähde: Tilastokeskus 2007
2005

35. Burden of disease due to major risk
Burden of disease due to major risk
factors in the European region
Blood pressure
Tobacco
Alcohol
Cholesterol
Overweight
Low fruit and vegetable intake
Physical inactivity
Environmental risks
Occupational risks
Illicit drugs
g
0 2 4 6 8 10 12 14 16 18 20
DALYs %
WHO, World health report 2002 – Reducing Risks, Promoting Healthy
Life, http://www.who.int/whr/2002/en/ accessed on 25 May 2008

36. Työvoiman tarjontapotentiaalin muutos 1945 2030
Työvoiman tarjontapotentiaalin muutos 1945–2030
Henkilöitä
100 000
Työmarkkinoille tulevat
(20‐vuotiaat)
80 000
60 000
40 000
Työmarkkinoilta poistuvat
(60‐vuotiaat)
(60 ti t)
20 000
0
45 50 55 60 65 70 75 80 85 90 95 00 05 10 15 20 25 30
Vuosi
Lähde: Tilastokeskus, väestötilasto, väestöennuste

37. 12.6.07 ms
0
10
20
30
40
50
60
70
80
Norja
Sveitsi
Tanska
Ruotsi
Iso
o-Britannia
Viro
Lähde: Eurostat ITASTA0607
t ölli
Suomi
Irlanti
Kypros
Portugali
Latvia
Liettua
Ala
ankomaat
t
Saksa
Tsekki
EU 15
Espanja
EU 25
Kreikka
Romania
Ranska
Bulgaria
Unkari
äi ä E
Kroatia
Belgia
Itävalta
maissa vuonna 2005
maissa vuonna 2005
Lu
uxemburg
Italia
Malta
Slovenia
Slovakia
Puola
työllisyysaste eräissä Euroopan
Ikääntyneiden (55‐64‐vuotiaiden)

38. Henkilöstökoulutus
10
8
6
4
2
0
alle 30 v 30 - 39 v 40 - 49 v 50 - 59 v yli 59 v
Teollisuus
T lli Yks.palvelut
Yk l l t Julk.palvelut
J lk l l t
SAK:n työolobarometri 2008

39. Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK
Hakaniemenranta 1, PL 157
FI-00531 Helsinki
puh. 020 774 000
fax 020 774 0225
www.sak.fi